na oli jakaa Lehmuskylä kolmeen rakennusalueeseen, jotka erotetaan toisistaan puistoilla. Alueet olivat Vesitorninkatu ja Kiiskinmäenkatu, Pihlajatie ja Lehmuskatu sekä Vaahte rakatu ja Tuomikatu. Pihlajatie yhdisti alueet toisiinsa. Tällöin rakennettiin myös Jalavakatu ja Saarnikatu. Kirjalaan ja Siekkilään tehtiin alikulkutunnelit. 18 Omakotitalorakentaminen 1960–70-luvuilla oli aiempaa matalampaa. Kerrostalorakentaminen Vesitorninkadulla jatkui, kun sinne vuonna 1960 nousi ensimmäinen so tainvalidien veljestalo osoitteeseen Vesitorninkatu 9. Vuodesta 1962 samalla puolelle katua nousi viisi muuta samanmallista kaksikerroksista ja -rappuista taloa, joista viimeisin on vuonna 1971 valmistunut toinen Veljestalo. Veljestalot sekä kolme vierekkäistä kerrostaloa on suunnitellut ark kitehti Aune Mertaoja. Vesitorninkatu 11 ja 13:sta on ollut
suunnittelemassa
myös
arkkitehti
Elli
Toikka.
Arkkitehtitoimisto Kauko Kokko & Co. kädenjälki näkyy Vesitorninkatu 15 sijaitsevassa kerrostalossa. Rivitalot olivat Mikkelissä tuohon aikaan vielä harvinaisia, ja niistä ensimmäiset ra kennettiin Lehmuskylässä Saarnikadulle. Talot suunnitteli arkkitehti Elli Toikka ja ne valmistuivat vuonna
1963.
Tien
toiselle
puolelle
Poppelitien
ja
Saarnikadun väliselle kaistaleelle rakennettiin samaan aikaan kolme kolmikerroksista kerrostaloa. 19 Kiiskinmäenkadun
itäpuoli
muodostaa
yhtenäisen
asuintyyppitalojen kokonaisuuden, joka on ra kentunut 1950–60-luvuilla. Rakennukset ovat pääasiallisesti myynti-
38
yhdistys Puutalon ”Pajula 2010”, ”Vaahtera 2005” ja ”PikYlemmässä kuvassa Kiiskinmäen vesitorni ukkosvahingon
ku-Airi 2024” – tyyppitaloja. Tyyppitalojen viereen on sijoit-
jälkeen 27.7.1957 L. Metherin kuvaamana.
tunut myös Vilho Haikon suunnittelemia rakennuksia sekä
Alemmassa kuvassa Vesitorninkadun Haukanpesä
arkkitehti Erkki Karvisen suunnittelema asuinrakennus Kiis-
rakennusvaiheessa vuonna 1958. Suur-Savon museo.
kinmäenkatu 9:ssä. Myyntiyhdistys Puutalon tyyppitaloja on myös Pihlajatie 22–24, jossa tyyppitalona on ”Tellervo”.
sijoittamista yhteen riviin. Asemakaavassa oli Meurmanin
Vitikaisen kaavaa uudistettiin vuonna 1963 diplomi-
mielestä myös turhia ja kustannuksia kohottavia katuja,
insinööri Pol visen liikennöintisuunnitelman poh jalta, ja
kuten
alueen läntisin osa eli Kelotie poikkikatuineen kaavoitettiin
alueen
pääkaduksi
suunniteltu
Pihlajatie.
Lai
halammen ääreen tulisi laittaa matalampia taloja, ja
vuonna
korkeat talot laakion laidoille lähemmäs metsää. Professori
omakotitaloja. Lehmuskadun ja Kelotien risteysten väliseen
1966.
Sinne
rakennettiin
matalia
rivi-
ehdotti, että uuden asemakaavan laatiminen annettaisiin
rinnekortteliin rakennettiin puolestaan kuuden rivitalon
nykyaikaiseen asemakaavoitukseen perehtyneen arkkitehti
kokonaisuus vuosina 1970–1973. 20
Pirjo Vitikaisen tehtäväksi. Näin tapahtuikin, ja Vitikaisen asemakaava vahvistettiin vuonna 1960. 15 Vuonna
1958
nousi
Lehmuskylän
ensimmäi nen
kerrostalo, Vesitorninkatu 12 eli Haukanpesä. Tämän jälkeen nousivat Sinitorni (8), Vihertorni (4) ja Vesitorninkatu 6. Nämä pistetalot suunnitteli arkkitehti Eero Jokilehto noin vuonna 1956 16. Vesitorninkadulle raken nettiin vuonna 1958 myös Kiiskinlämpö Oy:n lämpövoimala, joka oli valmistuttuaan
neljäs
kaukolämpökeskus
Suomessa.
Voimala palveli erityisesti kunnalliskodin tarpeita. 17
1960–1970-luku 1960-luvulla Lehmuskylää laajennettiin Pirkko Vitikaisen
Näkymä Kiiskinmäenkadulle Pihlajatien risteyksestä
laatiman asemakaavan mukaisesti. Kaavoituksen pääidea-
1960-luvulla. Suur-Savon museon kuva-arkisto.
15 Professori Otto I. Meurmanin lausunto asemakaavakysymyksistä ja asuntosuunnittelusta 17.10.1959, Kiinteistölautakunnan kokouspöytä kirjat 1959. Kiintltk V32 Fa9 aika 1959, liite §2105. (Kiintltk. MKA). 16 Jaatinen 1997, 49. 17 Ihalainen, Lyytikäinen, Mäkinen, Pulkka & Saloranta 1995, 34.
18 Ihalainen, Lyytikäinen, Mäkinen, Pulkka & Saloranta 1995, 31, 34. 19 Ihalainen, Lyytikäinen, Mäkinen, Pulkka & Saloranta 1995, 35-36. 20 Ihalainen, Lyytikäinen, Mäkinen, Pulkka & Saloranta 1995, 30.
ja