Page 1

AADA MUSTONEN – PIA PUNTANEN – LAURA VIKMAN

Modernin jäljillä

Alueinventointeja Mikkelin seudulla

Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma

JULKAISU 1


SISÄLLYS ESIPUHE............................................................................................................................................. 3 JOHDANTO....................................................................................................................................... 5 MODERNIN JÄLJILLÄ ESIKAUPUNKIALUEILLA........................................................... 6

Lähemäki – esikaupunki maantien varrella.............................................................. 6

Tuppurala – huvila-alueesta ensimmäiseen metsälähiöön.............................. 17

MODERNIN JÄLJILLÄ JÄLLEENRAKENNUSKAUDEN ASUINALUEITA KAUPUNGISSA........................25

Kalevankangas – omakotiasumista luonnonsuojelualueen kupeessa.......25

Lehmuskylä – jälleenrakennuskauden puhdas esimerkki.............................. 34

MODERNIN JÄLJILLÄ KUNTATAAJAMISSA..................................................................42

Haukivuori – rautatien ja sahan synnyttämä taajama......................................42

Hirvensalmi – Hyvinvointi-Suomen taajama maatalousmaisemassa........54


Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma -hankkeen tavoitteena on seudun kulttuuriperinnön hyödyntäminen alueen vetovoiman lisääjänä.

Teksti HUK Aada Mustonen FM Laura Vikman FM Pia Puntanen KUVAT Aada Mustonen ja Laura Vikman, ellei toisin mainita. Graafinen suunnittelu ja taitto Jyrki Suvimaa/Mainostoimisto Groteski Kustantaja Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma -hanke/Mikkelin kaupunki ISBN 978-952-5691-30-6 (nid.) ISBN 978-952-5691-31-3 (epaper) Paino: Etelä-Savon Kirjapaino Oy issuu.com: http://issuu.com/mikkelinkaupunki/docs/modernin_jaljilla


ESIPUHE MODERNIN JÄLJILLÄ – Alueinventointeja Mikkelin seudul-

Kaupungistuminen ja maaseudun rakennemuutos kiihtyi-

la esittelee kesällä ja syksyllä 2012 Mikkelin seudulla tehty-

vät 1960-luvulla, jolloin ympäristö alkoi muuttua nopealla

jen rakennusinventointien satoa. Inventoinnit tehtiin Mikke-

vauhdilla.

lin seudun kulttuuriperintöohjelma -hankkeessa. Kyseessä

Inventoinnin tekivät ja raportit kirjoittivat FM Lau-

on 2-vuotinen EU-rahoitteinen hanke, jonka tavoitteena on

ra Vikman (4.6.−31.12.2012) ja HuK Aada Mustonen

seudun kulttuuriperinnön hyödyntäminen alueen vetovoi-

(4.6.−31.8.2012). Työtä ohjasivat yleiskaavoittaja Tuija Mus-

man lisääjänä. Hanketta hallinnoi Mikkelin kaupunki/Elin-

tonen Mikkelin kaupungin kaupunkisuunnittelusta ja pro-

voima- ja kilpailukykypalvelut, ja siihen osallistuivat Mikke-

jektipäällikkö Pia Puntanen kulttuuriperintöohjelma -hank-

lin lisäksi Ristiinan ja Hirvensalmen kunnat.

keesta, joka myös kirjoitti julkaisun johdanto-osat. käsit-

Inventointi tehtiin pääosin alueinventointina, jossa sel-

televän osuuden keskeisenä työnä oli tehdä rakennus-

vitettiin kaupunginosien ja kuntataajamien muodostumista,

inventointeja, joita Mikkelissä tai Mikkelin seudulla ei ole

asemakaavoitusta, millaista rakennuskanta on ollut ja mitä

systemaattisesti tehty. Tavoitteena oli osoittaa, että sys-

siitä on säilynyt nykypäivään. Samalla etsittiin alueen his-

temaattisella tiedon keruulla rakennetusta ympäristös-

toriallisia, maisemallisia sekä rakennushistoriallisia piirteitä

tä voidaan paitsi lisätä tietoa, myös selittää ja ymmärtää

ja kerrostumia. Raporteissa nostetaan esille alueelle tyypil-

Kulttuuriperintöhankkeen

kulttuuriympäristöä

nykyisyyttä. Rakennusinventoinnit toimivat kaavoituksen

liset rakennukset, katseenvangitsijat ja modernin rakennus-

pohjamateriaaleina. Samalla saatiin kokemusta ja kehittä-

kannan luonne.

mistarpeita kulttuuriperinnön käsittelyn prosesseista kaupungin organisaation sisällä.

Inventoijat tutustuivat alueisiin historia- ja tutkimuskirjallisuuden sekä kaavojen avulla. Alueet ja yksittäiset ra-

Hankkeessa haluttiin katsoa tulevaisuuteen, ja niin-

kennukset kuvattiin, ja jossakin määrin tehtiin haastatte-

pä valittiin teemaksi MODERNIN JÄLJILLÄ. Valintaan vai-

luja osana kenttätyötä. Tärkeimpänä arkistolähteenä olivat

kuttivat myös valtakunnalliset näkökulmat – Museoviras-

rakennuspiirustukset ja - luvat sekä vanhat ja uudet kaa-

ton teema Hyvinvointi- Suomen rakennusperinnön jäljillä ja

vakartat ja -selostukset. Mikkelin kaupungin museoiden/

Keski-Suomessa käynnistynyt modernin rakennuskannan

Suur-Savon museo vuoden 1938 pienoismallikortisto ja va-

inventointi.

lokuvakokoelma olivat tärkeitä lähteitä. Kiitämme Lehmus-

Rakennusinventoinnit päätettiin kohdistaa sotien jälkei-

kylä-seuran, Tuppurala-seuran, Haukivuoren kotiseutuyh-

seen rakennuskantaan, ja erityisesti sotien jälkeen rakenne-

distyksen sekä Hirvensalmen kotiseutuaktiiveja ja muita

tuille asuinalueille. Vanhempaa rakennuskantaa alueella on

haastateltuja arvokkaasta avusta.

inventoitu vuosikymmenien aikana muun muassa seutu-

Yksittäisistä kohteista tehtiin inventointikortit, joiden

kaavaliiton toimesta. Valtakunnallisesti merkittäviä raken-

tiedot lähetettiin tarkastettavaksi rakennusten omistajil-

nettuja ympäristöjä (RKY 2009) hankkeen toiminta-alueel-

le. Lisäksi inventointitiedot vietiin Etelä-Savon maakunta-

la on 17. Niistä kuusi edustaa kaupunkimaisemaa, viisi

liiton rakennusperintötietokantaan, osa aluetietoina, osa

agraarimaisemaa, kolme kirkonkylää ja kaksi kulttuurimai-

yksittäisinä kohteina. Tarpeen tullen tietokannassa jo ollei-

semaa. Lisäksi maakunnallisesti merkittäviä rakennettuja

den, aiemmin inventoitujen kohteiden tietoja täydennet-

ympäristöjä on kymmeniä. Toisen maailmansodan jälkeis-

tiin. Kohteiden arvotus tehtiin työryhmässä, johon kuului-

tä rakennusperintöä edellä mainituista edustavat maakun-

vat arkkitehti Kirsti Kovanen Etelä-Savon Ely-keskuksesta

takaavan kohdeluettelossa vain Mikkelin Metsolankadun

sekä hankkeeseen osallistuneet Tuija Mustonen, Laura Vik-

ruotsalaistalot, Nuijamies-Kirjalan asuinalue sekä Urpolan

man ja Pia Puntanen.

vanha pientaloalue.

Inventoinnin tuloksena nousi esille useita arkkitehtejä,

Minkälainen on Mikkelin seudun moderni kulttuuripe-

joiden suunnittelujälki näkyy alueella vahvana. Kaupungin-

rintö, millaisena näyttäytyy jälleenrakennuskauden sekä

osat ja taajamat muodostuivat yllättävän erilaisista lähtö-

maaltamuuton ja yhteiskunnan rakennemuutoksen vuosi-

kohdista. Alueilla on selvästi ”paikan henki” vaikka ne ovat

kymmenten rakennettu ympäristö? Kohteiksi valittiin kuu-

pääasiallisesti kokeneet suurimmat muutokset samoihin ai-

si eri aluetta, joista kaksi edustaa kuntataajamia, kaksi esi-

koihin ja rakennustyylissä on samankaltaisuuksia.

kaupunkialueita ja kaksi kaupungin kaavoituksen myötä syntyneitä alueita. Vaikka katseemme oli modernissa rakennuskannassa, ei voitu välttyä myös vanhemman ra-

Mikkelissä 5.12.2012

kennuskannan huomioimiselta. Lopputuloksena syntyi Pia Puntanen,

Ilkka Tarkkanen,

Selvityksessämme modernilla tarkoitetaan toisen maail-

projektipäällikkö

kaavoituspäällikkö

mansodan jälkeen syntynyttä rakennuskantaa ja perintei-

Mikkelin seudun

Kulttuuriympäristötyöryhmän

sellä ennen sotia rakennettua. Jälleenrakennuskausi kes-

kulttuuriperintöohjelma

puheenjohtaja

ti Suomessa sodan päättymisestä pitkälle 1950-luvulle.

-hanke

Mikkelin kaupunki

kerroksellisia näkemyksiä eri tavalla syntyneistä alueista.

3


Kaupunginosat ja taajamat muodostuivat yllättävän erilaisista lähtökohdista. Alueilla on selvästi ”paikan henki” vaikka ne ovat pääasiallisesti kokeneet suurimmat muutokset samoihin aikoihin ja rakennustyylissä on samankaltaisuuksia.


JOHDANTO Mikkelin kaupunki perustettiin vuonna 1838 edistämään

lisimmat seikat toimivat kaupunkimittauksen suorittaneen

takapajuiseksi katsotun maakunnan elinkeinoja ja muuta-

professori E. Piponiuksen1 työn pohjana, kun hän laati kau-

maa vuotta aiemmin perustetun Mikkelin läänin hallinto-

pungille uuden asemakaavan. Se hyväksyttiin kaupungin-

kaupungiksi. Kaupunki sijoitettiin Mikkelin pitäjän kirkonky-

valtuustossa 6.12.1917, samana päivänä, kun Suomen edus-

lään, viiden tien risteykseen, vanhalle markkinapaikalle ja

kunta antoi itsenäisyysjulistuksen.

sotaväen harjoitusplaanille. Vakinaista asutusta alueella oli

Mikkelin kaupungin pinta-alan, asuinalueiden ja asukas-

rautakaudelta lähtien ja Savilahden nimellä kulkenut seu-

luvun laajenemisessa on 1900-luvulla kaksi tärkeää ajan-

rakunta mainittiin ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä

kohtaa: vuoden 1931 alueliitos, joka kolminkertaisti kaupun-

vuonna 1329.

gin pinta-alan (28,2m2) ja kaksinkertaisti asukasmäärän

Kaupungin alue oli pieni, ja C.L. Engelin suunnittelema

(9 441). Kaupunkiin liitettiin kaksi esikaupungiksi katsotta-

asemakaava käsitti 20 korttelia ja 84 tonttia. Ruutukaa-

vaa aluetta, Emola ja Lähemäki. Tuon kauden asemakaa-

va oli oman aikakautensa suunnitteluihanteiden mukainen

voista vastasi pääosin Otto-Iivari Meurman 2. Vuonna 1955

empire-ruutukaava. Kadut olivat leveät, tonttikoko suuri ja

tehtiin pieni liitos, mutta merkittävä oli vuonna 1985 to-

rakentaminen väljää. Paloturvallisuudella oli keskeinen si-

teutunut liitos – kaupungin pinta-ala kolminkertaistui jäl-

ja. Hallitustori ja kirkkopuisto sekä pohjois-etelä suuntaiset

leen. Kaupungin eteläpuolelta liitettiin Moision ja Tuukkalan

pääkadut muodostivat hierarkian, jossa lääninhallituksella

alueita kaupunkiin, itse asiassa kolmannes Mikkelin maa-

ja muilla hallintorakennuksilla oli merkittävä rooli; asema

laiskunnan pinta-alasta. Asukasluku oli tuolloin 31 442.

läänin pääkaupunkina vaikutti suunnitteluun. Rakennusjär-

Mikkelin kaupungin historia perinteisenä, tiiviisti ase-

jestyksellä vahvistettiin leveäkatuinen ja matala puuraken-

makaavoitettuna ja tiheästi asuttuna kaupunkina päättyi

teinen empirekaupunki, jossa läänihallitus, lääninvankila ja

vuonna 2001. Tuolloin syntyi uusi Mikkeli kaupungin, Mik-

lääninsairaala erottuivat muusta ympäristöstä kaksikerrok-

kelin maalaiskunnan ja Anttolan kuntaliitoksen myötä. Sen

sisina kivirakennuksina.

jälkeen kaupungin rakennetun ympäristön osia ovat olleet

Kaupungin laajeneminen alkoi vuonna 1869 rakennusylihallituksen arkkitehti Adolf Branderin suunnittelemalla

laajat maaseutualueet, aiemmat kuntakeskukset ja kylät. Kehitystä on vahvistanut vuoden 2007 liitos Haukivuoren

asemakaavan laajennuksella, jossa Likolammen kaupungi-

ja vuoden 2013 liitos Ristiinan ja Suomenniemen kanssa.

nosaan tehtiin 24 tonttia ”varattomammalle väelle”. Tont-

Tuolloin kaupungin pinta-alaksi tuli on yli 3 200 km2.

tien määrä lähes kaksinkertaistui parikymmentä vuotta myöhemmin 1883, kun C.E. Müllerin asemakaava Ristimä-

Hirvensalmesta

muodostettiin

kappeliseurakunta

1650-luvulla. Itsenäinen seurakunta ja kunta Hirvensalmes-

ellä ja Kaukolassa loi 96 uutta tonttia. Kun rautatie vedet-

ta tuli kunnallislain säätämisen jälkeen vuonna 1867. Hir-

tiin myötäilemään Saimaan rantaa eikä suunnitelman mu-

vensalmelle tunnusomaista on vesistö ja saaristoisuus, sillä

kaan Ristimäen tienoille, uudistettiin kaava vuonna 1898.

lähes kolmasosa kunnan pinta-alasta on vettä. Hirvensal-

Kaupunki kasvoi vuosisadan vaihteessa nopeasti ja koko-

mesta löytyy varhaisia modernin toiminnan muotoja maa-

naisvaltaista suunnitelmaa tarvittiin. Kaupungin alue kar-

kunnassa; Kissakosken kanava kaivettiin 1831−54 maata-

toitettiin ja mitattiin uudelleen, ja uusien kaupunginosien

louden kehittämiseksi järvenlaskun avulla.

kaavoituksesta julistettiin suunnittelukilpailu. 1900-luvun

sinne valmistui Etelä-Savon ensimmäinen (ja ainoa) pape-

ensimmäisellä ja toisella vuosikymmenellä Mikkelissä elet-

ritehdas, joka jatkoi puuhioketehtaana maailmansotien vä-

Vuonna 1910

tiin kehityksen aallonharjalla – rakennettiin muun muassa

lisen ajan. Ensimmäinen voimala Kissakoskeen rakennettiin

vesijohtolaitos Naisvuoren vesitorneineen, uusi kauppahalli

vuonna 1932. Suurimmillaan Kissakoski työllisti 200 henki-

ja kaupungintalo, sekä ostettiin sähkölaitos. Myös yksityi-

löä, ja sen läheisyyteen muodostui oma yhdyskunta. Vuo-

nen rakentaminen kukoisti. Mikkelissä elettiin ensimmäisen

situhannen alussa maataloudella on edelleen merkittävä

modernisaatiokauden huippua.

osuus Hirvensalmen elinkeinoissa. Kunnan ainoa taajama

Suunnittelukilpailun ensimmäistä palkintoa ei jaettu,

on kirkonkylä.

mutta ehdotusten käytännöllisimmät ja kaupungille edul-

1 Mikkeliläissyntyinen Elias August Piponius (1868 – 1945) oli maanmittari ja teknillisen korkeakoulun professori. Hän suoritti laajoja isojakoja ja verollepanotöitä sekä useiden kaupunkien geodeettisia mittauksia. 2 Otto Iivari Meurman (1890 – 1994) on Suomen asemakaava-arkkitehtuurin uranuurtajia. Hän toimi Viipurin kaupungin asemakaava-arkkitehtina 1918−37, teknillisen korkeakoulun kaavaopin opettajana 1937−40 ja professorina 1940−57.

5


MODERNIN JÄLJILLÄ ESIKAUPUNKIALUEILLA Esikaupunkialueiden synty varsinaisten kaupunkien ulko-

sialan ja Tuskun liitokset. Suuressa esikaupunkiliitokses-

puolelle oli Suomessa tavanomainen ilmiö 1800−1900-lu-

sa vuonna 1931 kaupungin väkiluku lähes kaksinkertaistui.

kujen vaihteessa. Syy esikaupunkien syntyyn oli taloudelli-

Kaupungin kokonaispinta-ala kolminkertaistui, kun Emolan

nen – vähävaraisella väestöllä ei ollut mahdollisuutta ostaa

ja Lähemäen lisäksi kaupunkiin liitettiin Rokkala, Rouhia-

tontteja tai rakentaa kaupunkialueelle, jossa rakennusmää-

la, Urpola, Hauska, Paukkula, Peitsari, Saksala, Tuppurala,

räykset ja monet muut säännökset säätelivät rakentamista.

Kirjala, Lehmuskylä ja Siekkilä. 1930-luvulla Mikkelissä tee-

Kaupungit kuitenkin loivat työpaikkoja ja mahdollisuuksia

tettiin useita asemakaavoja, myös esikaupunkialueille. Kaa-

elannon hankkimiseen. Mikkelin rajojen ulkopuolelle syn-

voittajana toimi Viipurin asemakaava-arkkitehti Otto-Iivari

tyi 1800-luvun lopussa kaksi esikaupunkialuetta, Lähemäki

Meurmann (1890−1994), jonka käden jälki näkyy vahvana

ja Emola, jotka liitettiin vuoden 1931 esikaupunkiliitokses-

Mikkelin rakennetussa ympäristössä.

sa kaupunkiin. Lähemäellä asutus mukaili vanhan maantien

6

Alueinventoinnin kohteiksi valittiin Lähemäki ja Tuppu-

(Suuri Savontie, Juvantie) vartta ja laajeni Paukkulan mail-

rala. Toinen Mikkelin vanhoista esikaupunkialueista, Emola,

le Saksalan ja Tuppuralan sahojen työläisten asuinalueina.

on valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen ympäris-

Rouhialan kartanon mailla Hauskan kylässä oli puolestaan

töjen luettelossa (RKY 2009). Vuonna 2005 alueelle val-

vuonna 1896 jo 233 asukasta, joista 65:llä oli oma talo. Rou-

mistui kulttuuriympäristöohjelma ja rakennustapaohjeet,

hialan omistaja oli vuokrannut pieniä tontteja halukkaille.

joten tietoa alueesta oli jo olemassa. Lähemäen kiinnosta-

Rakentamista ei säädelty mitenkään. Emolan vanhin raken-

vuuteen vaikutti sen maantievarsiasutuksen ja esikaupun-

nuskanta on ns. mäkirakentamista eli rakennukset sijoitet-

kihistorian lisäksi Meurmanin kaava: mitä vanhasta on näh-

tiin maaston mukaisesti mäen rinteille. Esikaupunkialueel-

tävissä? Mikkelin kaupunginarkkitehti Eero Jokilehto laati

la oli suuria puutteita koulu- ja asunto-olosuhteissa sekä

alueelle jo vuonna 1947 uuden kaavan, jonka pohjalta ra-

terveydenhuollossa ja palosuojelussa. Esikaupunkialueiden

kennettiin laajat rintamamiestaloalueet.

liittämistä kaupunkiin pohdittiin ensimmäisen kerran vuon-

Toiseksi, ikään kuin esikaupunkeja edustavaksi kohteek-

na 1909, mutta tuolloin sitä ei vielä pidetty tarpeellisena.

si valittiin Tuppurala. Sinne syntyi Tuppuralan sahan myö-

Vuonna 1923 lainsäädäntöä muutettiin siten, ettei kaupun-

tä 1800−1900-lukujen vaihteessa työläisasutusta ja tiivis-

gin tarvinnut enää omistaa siihen kuuluvaa maa-aluetta.

tä rakennetta. Tuppuralan niemen päässä oli 1800-luvun

Näin liitettävää maa-aluetta ei tarvitsisi ostaa kaupungil-

lopulla syntynyt pieni huvilayhdyskunta. Modernin jäljillä

le. 1920-luvun puolivälissä Mikkelin maalaiskunta jätti val-

-näkökulmasta asuinrakentaminen alkoi myöhemmin kuin

tioneuvostolle esityksen esikaupunkialueiden liittämisestä

Lähemäellä, 1960−70-luvuilla. Alueelle syntyi Mikkelin en-

Mikkeliin.

simmäinen metsälähiö, Pohjankaaren kerrostalot 1960-lu-

Ensimmäisenä alueliitoksena toteutui vuonna 1925 Pur-

LÄHEMÄKI

Esikaupunki maantien varrella JOHDANTO Lähemäki on Mikkelin yhdeksäs kaupunginosa. Se rajautuu etelässä 5-tiehen, lännessä Saksalan rantaan ja idässä Kärpänkujaan ja Oravinkatuun. Juvantien pohjoispuolella Lähemäen ja Peitsarin kaupunginosien raja kulkee virallisesti Dunckerinkadulta, Tyrnikadun kautta Peitsarinkoulun takaa päätyen Juvantiehen. Näin ollen Peitsarin koulu ja Peitsarinkuja sijaitsevat Lähemäen puolella. Alueen eteläosassa on ollut ennen Paukkulanlampi, sittemmin Ratinlampi, joka nykyään on enää kosteikkoa. Alueen laajuus tarjosi inventointityölle haasteita. Kau-

vun lopulla.


punginosan kehittymistä hahmotettiin Lähemäki-Peitsari – seuran toimittaman Entisaikaa Lähemäellä – teoksen ja Mikkelin historiasta kirjoitettujen teosten turvin. Inventointia suoritettiin maastossa valokuvaamalla ja havainnoimalla. Pääasiallisesti tiedot rakennuksista on saatu maistraatin ja rakennusvalvonnan arkistoista löytyvistä rakennuspiirustuksista. Suur-Savon museon kuva-arkistosta löytyi valitettavan vähän vanhaa valokuvamateriaalia Lähemäestä. Vanhimmalla alueella Paukkulantien ja Juvantien puutaloympäristössä inventointia suoritettiin myös talosta taloon kiertämällä ja asukkaita mahdollisuuksien mukaan haastattelemalla. Inventoinnin aikajana ulottuu täten aina 1900-luvun alusta 1970-luvun lopulle. Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmään inventoidut kohteet:

• Paukkula, Suomen nuoriso-opiston rakennukset

• Lähemäen seurakuntatalo

• Saksalan päiväkotina nykyisin toimiva entinen

kruunuvoudin virkatalo

• Lähemäen vanhin asuinalue, Paukkulantien

ympäristö

• Juvantien ympäristö

• Raivaajankatu ja Seuralankatu

• Ratinlammenkatu

• Pelto-Paukkulankadun matalat omakotitalot

1960-luvulta

• Lähemäen lastentalo

Lähemäki rekognosointikartta 1776–1805.

• Lähemäen vanha kansakoulurakennus

Lähde: Rantatupa, internet-sivut.

• Pajatien vanha puurivitalo

HISTORIA

si kutsutulle paikalle. Niityn nimi näkyy Juvantien pohjois-

Lähemäen ensimmäinen asutus on ollut aikoinaan Savon-

vuodelta 1855. Täällä, nykyisen Rajakujan ja Tuomaanku-

puolella sijainneen Saksalan ratsutilan isonjaon jakokirjassa lahden alueella sijainneiden Paukkulan, Saksalan ja Peitsarin

jan lähistöllä on ollut lähde, joka on merkitty paikalle myös

tilojen torppien mailla. 1700-luvun loppupuolella tehdyssä

vuonna 1832. Lähemäellä tiedetään olleen myös muita läh-

kartassa voidaan nähdä nykyistä Juvantietä edeltänyt Suu-

teitä, joiden mukaan paikka on mahdollisesti saanut ni-

ri Savontie, jonka pohjoispuolella sijaitseva mäki on saanut

mensä. Nimen antajiksi on arveltu paitsi paikallisasukkaita,

merkinnän ”Lähemacki”. Tien molemmin puolin on nähtä-

myös Juvan maatietä kulkeneita lähipitäjien ihmisiä. Heil-

vissä useita torppia rakennuksineen. Lähemäen itäpuolitse

le Lähemäki on ollut kulkiessa tärkeä hevostenjuottopaik-

erkaantuu päätiestä Pieksämäelle johtava tielinjaus, jonka

ka, ja alusniityn lähteen on kerrottu pysyneen sulana myös

varrelle jää kappalaisen virkatalona toiminut Peitsari 1. Tien

talvisin. Lähde on tullut tärkeäksi ruokaveden hakupaikak-

eteläpuolelle erkaantuu nykyistä Tuppuralankatua edeltä-

si 1920-luvulla, kun sen ympäristöön syntyi uutta asutusta.

nyt tielinjaus, joka kulkee Paukkulan rusthollin ja Paukku-

1920-luvun loppupuolella lähde kunnostettiin kaivoksi, jos-

lanlammen välistä kohti Tuppuralaa.2 Vuonna 1832 tehdyssä Isojakokartassa näkyvät Paukkulan ratsutilan maat. Tuosta ajasta on nähtävissä joitakin LäKukkaronkäänteessä 3

ta ruokavetensä sai parhaimmillaan kahdenkymmenen tuvan asukkaat. 1970-luvulla rakennettu Tuppuralankatu jätti kaivon alleen.4

sijaitsevia torppien piha-

D. Pulkkinen rakennutti vuonna 1882 Paukkulan maalle

piirejä, joista yksi on nimetty Lähemäen tuvaksi. Nykyisen

tiilitehtaan, josta saatiin mm. kaupungin kirkon rakennustii-

Eeronkadun kohdalla on kulkenut tie tämän torpan pihaan.

let 5. 1890-luvun lopulla rakennettiin Saksalan ja Tuppuralan

hemäellä ja

Lähemäen tupa on perimätiedon mukaan ollut savutupa, ja

höyrysahat. Lisäksi Saimaan Puunjalostus Oy:n Tynnyriteh-

purettu 1900-luvun alussa. Lähemäen tuvan pihasta on ai-

das ja Saksalanjoen varressa toimineet kaksi nahkatehdas-

kanaan lähtenyt tie, joka on johtanut Lähemäen alusniityk-

ta vaikuttivat siihen, että Lähemäen asutus lähti kasvuun ja

1 Wirilander 1982, 628. 2 Rantatupa http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/sotilaskartat/rekognosointikartat-1776-1805/ 3 Nykyisen Taaperontien ja Alasinpolun kohdalla on sijainnut Kukkaronkäänne niminen paikka. 4 Tuovinen 1986, 238-240. 5 Kuujo 1989, 161.

7


alue alkoi kehittyä. Saksalan ja Peitsarin tilojen alueille alkoi muodostua vuokratontteja. Samoin Paukkulan tilan silloinen omistaja Juho Riipinen vaimoineen oli antanut tehtaiden työntekijöiden rakentaa mailleen asuintaloja 6. Riipiset tarjosivat Paukkulan ja Tuppuralan maille syntynyttä itäistä esikaupunkialuetta tuloksetta kaupungille vuonna 1916 7. Vuosina 1922–1924 Toiminimi Pohja myi tuolloin omistamistaan Paukkulan tilan maista huomattavan osan lohkottaviksi omakotitonteiksi. Lähemäen, Peitsarin, Saksalan ja Tuppuralan alueille nousi 1920-luvun aikana arviolta 300 omakotitaloa.8 Lähemäen alue liitettiin Mikkelin kaupunkiin vuonna 1931. Professori Otto-Iivari Meurman laati alueelle asemakaavaehdotuksen vuonna 1933, joka vahvistettiin vuonna 1935. Asemakaava käsitti suurimman osan nykyisestä Lähemäestä. Meurman kuvaili aluetta asutukseltaan hajalliseksi ja laajaksi. Asutus oli tuolloin keskittynyt pääosin alueen poikki kulkevan Juvan maantien ja siitä koilliseen haarautuvan Pieksämäentien varteen. Asutus oli tiheimmillään etelään kohti Paukkulaa ja Tuppuralaa johtaneen tien kohdalla, sillä tien länsipuolelle jäi Saksalan saha. Esikaupunkirakennuksia Meurman kuvaili pieniksi, puusta rakennetuiksi vähempiarvoisiksi taloiksi. Hänen suunnitelmassaan Lähemäelle kaavailtiin 469 kasvitarha- ja hedelmäviljelystonttia yksikerroksisille omakotitaloille. Juvantien ja Paukkulantien risteykseen sijoitettiin aukio, jonka ympärille suunniteltiin kaksikerroksisia liikerakennuksia. Eräänlaisena jäänteenä aukiosuunnitelmasta on Juvantien varrelle Paukkulantien

8

ja Eeronkadun väliin jäävä Lähemäenaukio, joka kuitenkin käytännössä toimii autotienä vierustontin liikerakennuksen parkkipaikalta poistuville.9 Vuonna 1947 alue sai uuden asemakaavan kaupunginarkkitehti Eero Jokilehdon suunnittelemana. Kaavaselostuksen mukaan aiempaa, vuoden 1935 kaavaa ei ollut toteutettu paljoakaan. Raivaajankatu ja Seuralankatu on suunniteltu rintamamiehille ja siirtoväelle rakennettavaksi alueeksi, ja sinne nousikin 1950-luvun aikana puolitoistakerroksisia omakotitaloja. Raivaajankadun pohjoispuolelle kaavoitettiin vielä 1951 rivi samanlaisia taloja.10

SAVONLAHDEN KYLÄN TILOJEN HISTORIAA Nykyinen Lähemäki sijoittuu kolmelle entisen Savonlahden kylän tiloista. Nämä ovat Paukkula, Saksala ja Peitsari ja kaikista on lähdetietoja 1600-luvulta, Paukkulasta jo aiemmin. Paukkulan ratsutilan tiedetään kuuluneen vuonna 1664 Yllä Paukkulan tilan navetta, joka lunastettiin opetustiloik-

Johan Wolmarsson Trumpeterille. Tilan nimi tunnetaan jo

si. Kahdessa muussa kuvassa tilan rakennuksia.

1500-luvulta. Trumpeterin asuinpaikka Jokiasmaa-niminen

Suur-Savon museon kuva-arkisto.

maakappale ja talo kuuluivat Joachim Transköldin läänitykseen. Ratsutilan alaisena olivat Kirkonkylä N:o 9 Maunula ja N:o 19 Seiveri. Paukkulan omistajana oli 1700-luvun alkupuolella kruununvouti Nils Posse. Kruununvouti Petter Johan Masalin haltuun ratsutila tuli 1760-luvulla ja säilyikin

6 Kuujo 1989, 263. 7 Etelä-Savon seutukaavaliiton julkaisu 114:1984, 121. 8 Karjalainen & al. 1986, 247. 9 Hassinen & Kuujo & Lakio & Väänänen 1988, 88-91. 10 Selitys Mikkelin kaupungin IX:n, X:n ja XIX:n kaupunginosan asemakaavamuutos- ja laajennusehdotus 13.6.1947.


Masalineilla vuoteen 1811 saakka. Avioliiton kautta Masalinin sukuun kuuluvia omistajia olivat Schlüterit ja Tawaststjernat. Säätyläisten jälkeen tilan omisti 1880-luvulla leski Ulrika Suhonen ja 1880- ja 1890-luvun vaihteessa maanviljelijä Juho Riipinen. Hänen aikanaan Paukkulan maille syntyi Lähemäen esikaupunki. Vuonna 1919 Riipiset myivät Paukkulan kajaanilaiselle varatuomari Paavo Paloheimolle, jolta se siirtyi Pohja Oy:lle. Vuonna 1926 Suomen Nuorison Liitto osti Paukkulan kansanopiston toimipaikaksi. Vuonna 2012 Paukkulassa toimii Suomen Nuoriso-opisto ja Etelä-Savon taidetoimikunta.11 Opiston aloittaessa toimintansa Paukkulassa 1920-luvulla kartanon vanhoista rakennuksista oli jäljellä päärakennus, Eteläpään pirtti, silloinen talonmiehen piharakennus, talli, luhtiaitta, aittarakennus ja kivinavetta (nykyinen Paukkulinna). Aluetta ympäröi puisto. Päärakennuksessa järjestettiin ruokailu sekä opetus, jonka lisäksi siellä sijaitsi johtajan asunto. Eteläpään vanhaa pirttiä pidettiin ruokalana, voimistelusalina ja luokkahuoneena.12

9

Paukkulan kartanon rakennettu ympäristö muuttui 1960–70-luvuilla, jolloin vanhat kartanon rakennukset korvattiin opiston uudisrakennuksilla. Nykyinen Paukkulan alue muodostuu pääasiallisesti Suomen nuoriso-opiston

Ylimmäinen kuva on Paukkulan nykyinen päärakennus

rakennuksista. Kivi- ja puurakenteinen navetta, Paukkulin-

”Kartano”. Keskellä on kuva säilyneistä aittarakennuksista

na, muutettiin opistorakennukseksi yliarkkitehti Martti Vä-

sekä asuntoloista nimeltään ”Heteka” ja ”Kuutuuli”. Alim-

likankaan piirustusten mukaan vuonna 1937. Paukkulinnan

massa kuvassa kirjasto ja asuntola ”Savotta”.

lähellä on lisäksi kaksi pienehköä hirsirakennusta ja luhtiaitta. ”Heteka” on funkkistyylinen asuinrivitalo, jonka eteläpäädyn on suunnitellut rakennusmestari Veikko Liukkonen vuonna 1955. Rakennusta on jatkettu vuonna 1957 ja suunnittelusta vastasi arkkitehti Martti Riihelä. Rakennus on alkuperäiseltä käytöltään ollut opettajien asuntola. Asuntola ”Savotan” on puolestaan suunnitellut arkkitehtuuritoimisto Unto Ojonen vuonna 1964. Rakennusta on laajennettu vuosina 1970 sekä 1981. Kuutuuli-niminen asuntola vanhan opettaja-asuntolan vieressä on valmistunut vuonna 1987 arkkitehtitoimisto Reijo Seppäsen piirustuksien mukaan. Arkkitehtitoimisto Reijo Seppäsen suunnittelemia rakennuksia ovat myös ”Artium” opistorakennus (2000), hal-

Saksalan talo on vuonna 2012 päiväkotina.

lintorakennus ”Kartano” (1993) ja kurssirakennus ”Pajatus” vuodelta 1993.13 Saksalanjoen varrella sijainnut Saksalan talo oli peräisin

oli kapellimestari David Neumannin omistuksessa 1860-luvulla ja A.T. Lesche isännöi taloa 1800-luvun lopulla. Mo-

1600-luvulta ja toimi tuolloin kruunun-vouti Hans Joens-

lemmilla oli karvaamot. Lesche perusti Saksalanjoen suu-

son Falckin virkatalona. 1700-luvulla talon omistivat mm.

hun uuden karvaamon, joka oli tuolloin kaupungin suurin

Tavaststjernat. Rajatullitarkastaja Henrik Forshaellin aika-

teollisuusrakennus. Tilan säilynyt päärakennus on 1800-lu-

na 1700-luvulla toimi Saksalassa myös rajatullikamari. Talo

vulta, ja se toimii nykyisin Saksalan alueen päiväkotina.

11 Parviainen URL: http://kirjasto.mikkeli.fi/etela-savon-kartanot/index.php?page=mikkelinmlk; Wirilander 1982, 627-628. 12 Jussila 1998, 25, 69. 13 MKA, rakennusluvat.


Peitsari on saanut nimensä Erkki Antinpoika Peitsarin

la on säilynyt rakennusajankohdan aikainen piharakennus.

mukaan, joka mainittiin tilan isäntänä vuoden 1664 maakir-

Paukkulantien itäreunan asuinrakennuksien yhteyteen kuu-

jassa. Peitsarin suvun aikana, 1600-luvun puolivälissä, ta-

luvat vakiintuneet pihat sekä tonttia ympäröivät esikau-

lo on toiminut kestikievarina. Rakennus oli Savilahden seu-

punkiaidat.

rakunnan ensimmäinen kappalaisen virkatalo, mutta se oli

Paukkulantien länsireunalla on sijainnut kolme suurem-

hänen henkilökohtaisessa omistuksessaan, ja vakiintui vir-

paa ja pohjoispäädyssä kolme pienempää asuintonttia vie-

kataloksi vasta 1700-luvun loppupuolella. Uusi asuinraken-

lä 1930-luvulla. Vuonna 2012 länsireunalle sijoittuvat kolme

nus valmistui 1836, ja sitä laajennettiin toisesta päästään

asuinrakennusta, jotka ovat 1900-luvun alkuvuosikymme-

myöhemmin. Talo oli kappalaisen käytössä 1900-luvun jäl-

niltä. 1990-luvun alussa Timonkadun tielinjausta on muu-

kipuoliskolle asti, ja tunnettiin vielä senkin jälkeen Peitsa-

tettu, jolloin sen alta on purettu (Paukkulantie 17) tontille

rin pappilana aina 1990-luvun alkuun asti, jolloin rakennus

kuuluneita ulkorakennuksia. Luultavasti tuolloin on puret-

paloi.14

tu myös uuden tielinjauksen alle jäänyt 1900-luvun alun asuinrakennus 15. Jälleenrakennuskaudella tontteja on pienennetty ja Paukkulantien länsireunalle on rakennettu

1900-luvun alun asuinrakentaminen

puolitoistakerroksisia asuinrakennuksia, joiden päädyt si-

Juvantien alue on muodostunut asuinalueeksi hyvin var-

nuskauden myötä orapihlaja-aidat ovat yleistyneet Pauk-

hain, sillä 1700-luvun lopun rekognosointikartta osoittaa,

kulantien länsireunan katukuvassa.

jaitsevat kohtisuoraan katulinjaan nähden. Jälleenraken-

että alueella on sijainnut torpparien asumuksia. Alueen

10

Juhaninkadulla on sijainnut 1900-luvun alkuvuosikym-

muodostamiseen on vaikuttanut keskiaikainen tielinjaus

meninä tiivis yksikerroksisien puurakennuksien asuinalue.

Suuri Savontie, jota nykyinen Juvantie mukailee Lähemä-

Vuonna 2012 Juhaninkadun länsipäähän sekä Rajakujal-

en alueella. Nykypäivään säästynyt rakennuskanta Juvan-

le sijoittuu kolmen erillisen asuinrakennuksen ryhmä, jot-

tiellä on pääasiallisesti 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä ja

ka ovat säilyttäneet hyvin rakennusajankohdan julkisivun-

alueelle onkin sijoittunut useita taitekattoisia asuinraken-

sa. Juhaninkadulle on noussut matalia uudisrakennuksia

nuksia 1920-luvulta. Lähemäen asuinrakentamisen ydina-

1980–90-luvulla, mitkä ovat sijoittuneet 1900-luvun suljet-

lue on sijainnut Juvantien ja nykyisen Paukkulantien var-

tuun katulinjaan nähden vapaamuotoisemmin.16

rella 1900-luvun alussa. Alueen rakennetun ympäristön

Juvantien rakennuskanta on kerroksellista ja 1920-lu-

suurempia muokkaajia lienee ollut Saksalan sahan työn-

vun säästyneet taitekattoiset rakennukset antavat mieli-

tekijöiden asunnontarve sekä asuinrakennusalue, joka ra-

kuvan siitä millainen miljöö Juvantiellä on ollut 1930-luvul-

kentui Paukkulan tilan maille. Lähemäen esikaupunki liitet-

la. Rakennusrungoltaan 1920–30-luvun rakennukset ovat

tiin Mikkelin kaupunkiin vuonna 1931. Professori Otto-Iivari

kokonaisuudessa vanhempia rakennuksia lyhyempiä, yh-

Meurman laati alueelle asemakaavaehdotuksen vuonna

den tai kahden perheen asuintaloja. Varsinaisen asuinker-

1933. Sen pääpaino oli Juvantien, Hiirolantien (nykyinen

roksen lisäksi ne varustettiin usein ullakkohuoneilla, joko

Pajatie) ja Paukkulantien alueella. Asemakaava vahvistet-

omaan käyttöön tai vuokralaista varten. Ullakkohuoneet

tiin vuonna 1935.

sallittiin puisissa asuinrakennuksissa vuodesta 1920 läh-

Paukkulantien itäreunalle ja -puolelle on muodostu-

tien. Tuolloin tulivat mansardikattoiset asuinrakennukset

nut yhtenäinen puutaloalue, jonka vanhimmat rakennuk-

katukuvaan, koska ne mahdollistivat runsaan ullakkotilan.

set ovat 1900-luvun alusta. Osaan rakennuksista on tehty

Ullakkohuoneiden sallimiseen puutaloissa oli johtanut en-

laajennuksia sisäpihan suuntaan, mutta asuinrakennukset

simmäinen maailmansota, jonka jälkeen yleinen asuntopula

ovat säilyttäneet yhtenäiset kadunsuuntaiset harjalinjat.

oli kiinnittänyt huomiota uusiin taloudellisiin ratkaisuihin.17

Vuonna 2012 asuinrakennuksien lisäksi useimmilla tonteil-

Tiivis asuinrakentaminen mukailee Juvantietä ja siitä

Yleisnäkymä Juhaninkadulta vuonna 2012. 14 Wirilander 1982, 326-327. 15 Kauko Laamasen haastattelu. 16 Asemakaava muutoksen selostus 1990. 17 Hassinen & Lähde 1987, 41.

Näkymä Paukkulantien itäreunalta vuonna 2012.


Rakennusmestari Yrjö Brotkinin suunnitelmat Juvantien kioskirakennukseksi vuonna 1961. erkanevia poikkikatuja, jossa asuinrakentaminen on saanut kerroksellisuutta monien eri vuosikymmenien rakentamisen tuloksena. Juvantien itäpäätyä on levennetty ja osittain korotettu kevyenliikenteenväylän parantamiseksi vuonna 1980. Juvantien ja Kisatien risteykseen sijoittuu 1900-luvun alun asuinrakennusryhmä (Juvantie 31 ja 33), jonka yhteyteen omistajat rakensivat pienen kioskin vuonna 1946. Myöhemmin kioski purettiin ja sen tilalle tehtiin rakennusmestari Yrjö Brotkin piirustuksiin perustuva pulpettikattoinen kioski vuonna 1961.18 Tämä kioskirakennus on purettu 1980-luvulla.

Jälleenrakennuskausi

11

Kaupunginarkkitehti Eero Jokilehto suunnitteli asemakaavamuutos- ja laajennusehdotuksen vuonna 1947, joka toteutettiin samaisena vuonna. Jokilehto perustelee suunnitelmaansa liikenneväylien ajantasaistamisella, tonttien omistussuhteiden selvittämisellä sekä uusien asuntokorttelien aikaansaaminen rintamamiesten ja siirtoväen maansaannin turvaamisella maanlunastuslain edellyttämissä puitteissa.19 Jokilehdon asemakaavassa esille nostama kysymys rintamamiesten ja siirtoväen asuntopulan helpottamisesta näkyy Lähemäen rakennetussa ympäristössä erityisesti Raivaajankadulla ja Seuralankadulla. Aluetta laajennettiin vuoden 1951 asemakaavassa Raivaajankadun itä- ja pohjoispuolelle. Jälleenrakennuskauden vallitsevaksi asuinrakennustyypiksi muodostui pientalotyyppi, ns. rintamamiestalo. Materiaalipulan vuoksi kaikki saatavilla ollut betoni ja teräs menivät tuolloin pääosin teollisuuden tarpeisiin. Tiiliteollisuudelle aiheutti vastaavasti vaikeuksia energiapula. Puurakenteiset pientalot soveltuivat erinomaisesti ajan sarjatuotantoon. Koska pientalo oli mahdollista rakentaa pääosin puusta ja koska se oli sopiva rakennustyyppi sekä maaseudulle 20 että kaupunkiin, oli se yksiselitteisesti paras ja tehokkain vaihtoehto asuntopulan lievittämiseksi. Tämän lisäksi tyyppipientalo oli kohtalaisen helposti rakennettavissa ilman erikoisvälineitä tai perinteistä kirvesmiestaitoa, sillä hartiapankin eli omatoimisen rakentamisen merkitys jälleenrakennustyössä oli erittäin suuri.21 18 Maistraatin piirustukset (MKA). 19 Selitys Mikkelin kaupungin IX:n, X:n ja XIX:n kaupunginosan asemakaavamuutos- ja laajennusehdotus 13.6.1947. 20 Rakentamisen pääpaino oli maaseudulla vuoteen 1956 asti. 21 Kummala URL: http://www.mfa.fi/rintamamamiestal .

Juvantien ympäristön asuinrakentamista 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä.


”Tiilipulan vuoksi taloihin oli käytännössä mahdollista

Pelto-Paukkulantielle ja Ratinlammenkadulle alkoi nousta

suunnitella vain yksi savupiippu, joka oli lämmön jakami-

ajalle tyypillistä, matalampaa arkkitehtuuria. Siirtymä jäl-

sen takia järkevää sijoittaa keskelle taloa. Huonetilat tulisi-

leenrakennuskauden rintamamiesarkkitehtuurista uuteen

joineen oli vastaavasti luontevaa sijoittaa kiertymään piipun

tyyliin alkoi 1950-luvun loppupuolella eikä ollut suoraviivai-

ympärille, ja näin rakennuksen pohjamuoto määrittyi ne-

nen, vaan tyyppejä sekoitellen syntyi kahden aikakauden

liömäiseksi. Jyrkähkö harjakatto taas mahdollisti sen, että

tyyppitalojen välimuotoja. Kattolinja loiveni aikaisemmas-

myös ullakkokerros oli käyttökelpoista asuinpinta-alaa. Li-

ta, rakennusten suorakaiteen muotoinen massa venyi hie-

säksi näin aikaansaatu puolitoistakerroksisuus oli tilankäy-

man ja ikkunat sommiteltiin nauharyhmäksi. Yksikerroksi-

töllisesti ja taloudellisesti järkevää, sillä ullakkokerros voitiin

suus ja massan sisään vedetty kuisti viestivät myös tyylin

aluksi jättää kokonaan rakentamatta tai sinne voitiin ottaa

muutoksesta. Myös asumisihanteissa tapahtui muutosta, ja

vuokralaisia. Mahdollisten vuokralaisten takia myös käynti

rintamamiestalojen sulkeutuneesta tilajaosta siirryttiin il-

yläkertaan sijoitettiin usein mahdollisimman suoraan tuu-

maviin ja avarampiin tiloihin. Keittiö tuli olennaiseksi osak-

likaapista tai jopa ulkoa. Tältä perustalta tyyppitalojen ark-

si asuntoa ja yhdistyi yhä useammin olohuoneeseen, jon-

kitehtuuri vakiintui nopeasti hyvin yhtenäiseksi ja vaikka

ka merkitystä asunnon tärkeimpänä huoneena korostettiin

tyyppejä, suunnittelijoita ja suunnittelijayhteisöjä oli paljon,

julkisivussa suurilla ikkunapinnoilla. Lisäksi arava-normit ja

suunnittelua leimaa anonyymiys ja eri tyyppien erottami-

matalammat huonekorkeusvaatimukset vaikuttivat ajan ra-

nen toisistaan on vaikeaa.” 22

kennusten ulkonäköön. Tehokkaammat eristykset ja maanvaraiset lattiat madalsivat taloja ja yksikerroksisuus korosti asumismukavuutta. 1960-luvulta 70-luvulle siirryttäessä kattoräystäitä alettiin koteloida ja tasakatot sekä pulpettikatot yleistyivät. Tyyppitalojen perinnettä jatkoivat pakettitalot, joissa rakentaminen tuotteistettiin äärimmilleen. Näiden kahden ero on siinä, että tyyppitalotuotannossa talon suunnittelu ja rakennuttaminen oli eriytetty, ja pakettitalossa puolestaan talotehdas oli vastuussa kaikista näistä osa-alueista.23 Puuteollisuuden 21 edustajan organisaatio Puutalo Oy perustettiin vuonna 1940 tuottamaan talvisodan aikana ti-

12

lattuja parakkeja. Toiminta alkoi Ruotsin lahjatalojen pystytyksen organisointina, ja kun puutalojen teollinen tuotanto pääsi käyntiin, kehitti yhtiö seuraavina vuosikymmeninä lukuisia tyyppitaloja. Vuonna 1955 Puutalo Oy ja Suomen Puurakenteiden Myyntiyhdistys perustivat MyyntiyhdisRaivaajankadun puolitoistakerroksisia asuinrakennuksia.

tys Puutalon, josta 1960-luvulla tuli yksi johtavista yksikerroksisten tyyppitalojen tuottajista. Muita samantapaisten

Raivaajankatu ja Seuralankatu sekä niiden poikkikadut

tyyppitalojen suunnittelijoita olivat Asutusvaliokunta, Asu-

muodostavat yhtenäisen niin kutsutun rintamamiestalo-

tushallitus, Maatalousseurojen keskusliitto, Osuustukku-

alueen, joka koostuu puolitoistakerroksisista omakotitalois-

kaupan tyyppitalotoimikunta sekä Sosiaaliministeriö. Myös

ta. Tavallisesti talot ovat sijoiteltu suorakaiteen muotoisten

yksityiset tahot suunnittelivat vastaavia tyyppitaloja ylei-

tonttien kadunpuoleiseen päähän siten, että tontin toinen

seen levitykseen 1960-luvulla, minkä jälkeen pakettitalo-

pää on aikoinaan jäänyt hyötykasviviljelyn tarpeisiin. Eri-

tuotanto syrjäytti tyyppitalotuotannon.

tyisesti Raivaajankatu sijoittuu mäenrinteeseen, joka muo-

Ratinlammenkadun rakennuskanta tarjoaa läpileikkauk-

dostaa yhtenäisen asuinrakennuksien rivistön mukaillen

sen siitä murroksesta, mikä tyyppitalojen suunnittelussa

kadun reunaa. Raivaajankadun ja Seuralankadun pohjois-

tapahtui 1950-luvun lopulta aina 1970-luvulle. Täällä raken-

päähän on sijoitettu matalampia asuinrakennuksia, jotka

nukset näyttävät päällisin puolin pitkälti saman mallin mu-

on luultavasti rakennettu vasta 1960–70 -luvuilla. Lähemä-

kaan tehdyiltä, mutta lähemmässä tarkastelussa on löy-

en alueelle on rakennettu myös muualle jälleenrakennus-

dettävissä eri tahojen suunnittelemien talotyyppien kirjo.

kauden puolitoistakerroksisia asuinrakennuksia, kuten Ans-

Myyntiyhdistys Puutalon tyyppitalot hallitsevat katunäky-

sinkadulle, Peltokadulle ja Sorsankujalle.

mää heti sen alkupäästä lähtien. Paukkulantieltä Ratinlammenkadulle tultaessa jää tien pohjoispuolelle neljän kaksikerroksisen omakotitalon ryhmä. Näistä ensimmäinen on

1960–1970-LUKU

Myyntiyhdistys Puutalon tyyppiä ”Liisantalo”, kaksi seuraavaa tyyppiä ”Vaahtera”. Sorsankujan risteyksestä eteen-

Mikkelin kasvusuunnaksi painotettiin 1960-luvulta eteen-

päin katunäkymä on matalan avoin. Suuri osa Ratinlam-

päin kaupungin itäisiä osia, Tuppuralaa ja Lähemäkeä.

menkadun tehdasvalmisteisista matalatyyppitaloista on

Alueita kaavoitettiin ahkerasti, ja Lähemäen etelärajalle

Myyntiyhdistys Puutalon tuotantoa, tyyppejä ”Pikku-Sep-

22 Kummala URL: http://www.mfa.fi/rintamamamiestal . 23 Ruotsalainen 2011, 19, 22, 26-28, 40. 24 Ruotsalainen 2011, 26-27.


Myyntiyhdistys Puutalon tyyppipiirustus ”Pikku-Seppo” (Maistraatin arkisto, MKA).

Ratinlammenkadulla sijaitseva rakennusmestari Vilho Hai-

Dunckerinkadulla sijaitseva ns. ”käkikellotalo”.

kon muokkaama tyyppitalo ”Satu-Seppo”. Takana sijaitseva rakennus on Maatalousseurojen keskusliiton asutusvaliokunnan tyyppitalo AS-tyyppi A28P. po”, ”Satu-Seppo” ja ”Taru-Seppo”. Lisäksi joukosta löytyy

tiiltä ja työntyvät ulospäin räystäslinjan kanssa muodos-

Maatalousseurojen keskusliiton asutusvaliokunnan vuonna

taen kehyksen lautafasadin ympärille.

1959 suunniteltu AS-tyyppi A 28 sekä Osuustukkukaupan tyyppitalotoimikunnan talotyyppi R8PP.

1970-luvun lopulla hetken muodissa olleita ns. ”käkikellotaloja” rakennettiin Lähemäen pohjoisosaan. Näitä on ri-

Kaikki pohjoispuolen rakennukset viimeistä lukuun ot-

vissä Dunckerinkadulla viisi, Hillakadulla kaksi ja Katajamä-

tamatta ovat puurakenteisia ja omaavat loivan satulaka-

enkadulla kolme. Muotokieleltään samankaltaiset talot ovat

ton avoräystäällä. Ero kadun eteläpuolen rakennuksiin on

eri tahojen suunnittelemia. Joukosta löytyy mm. kuopio-

nähtävissä juuri näissä ominaisuuksissa. Eteläpuolella ka-

laisen Saastamoinen Yhtymä Oy:n taloteollisuuden tyyp-

tua valtaosa rakennuksista on tiilisiä tai julkisivussa on se-

pi Koskentalo, kestiläläisen Ekotalo Oy:n talotyyppi Kesti-

koitettu tiiltä ja puuta. Lähes kaikissa tämän puolen ra-

linna sekä Enso-Gutzeit Osakeyhtiön tyyppi Ensotalo, joka

kennuksissa on lisäksi aikakaudelle tyypillinen satulakatto

on tuotettu Parviaisen tehtaiden puurakennetehtaalla Säy-

umpiräystäslaatikolla. Viimeiset kaksi taloa kadun päädys-

nätsalossa. Joukossa on talotehtaiden valmistalojen lisäksi

sä poikkeavat satulakattoisina selkeästi muista.

myös yksittäisten suunnittelijoiden tuotoksia. Talojen julki-

Yksittäisistä suunnittelijoista Vilho Haiko on suunnitel-

sivuissa on käytetty puuta tai sekaisin tiiltä ja puuta, ja vä-

lut suuren osan Ratinlammenkadun matalista pientaloista.

rityksissä on suosittu tummia sävyjä ruskeasta keltaiseen

Haikon käsialaa on myös Pelto-Paukkulantiellä viheriöken-

ja punaiseen.

tän laidalla yhtenäinen seitsemän matalan omakotitalon rivi. Piirustukset ovat vuodelta 1965, ja rakennukset ovat samanmallisia lukuun ottamatta rivistön viimeistä taloa, joka

Palvelut

on muita leveämpi. Vuonna 2012 rakennuksista reunimmaiset (11 ja 23) ovat puuosien väritykseltään vaaleanvihreitä,

Lähemäellä sijaitsee useita palvelukeskuksia sekä yksityi-

ja rivin keskiosaan jäävät talot ovat näiltä osin tumman-

syrittäjien ylläpitämiä liikkeitä. Juvantien varteen rakennet-

ruskeita. Loivasti satulakattoisten rakennusten päädyt ovat

tiin jo 1900-luvun alkupuolella useita kauppoja ja kioskira-

13


Savonseudun myymälärakennuksen rakennuspiirustus vuodelta 1959. Nykyisin tiloissa toimii Siwa-ruokakauppa. (maistraatin arkisto MKA).

kasen myymälän nimellä vuonna 1958. Nykyisin tiloissa toimii Lähemäki Bar. Rakennukseen on tehty useita muutoksia ja nykyinen muoto on luultavasti peräisin vuodelta 1958. Tuolloin rakennusta jatkettiin lisäsiivellä, joka muodostaa kokonaisuudessaan nykyisen rakennuksen. Rakennukseen kuulunut vanha osa, joka oli poikkipäätyinen puurakennus, on purettu. Entinen kaupparakennus löytyy myös Seuralankatu 40:ssä, joka on nykyisin asuinkäytössä. Juvantien vielä toiminnassa oleva ruokatavarakauppa (Siwa) sijait-

14

see Juvantie 13:ssa, joka oli 1980-luvulla Manteli-myymälä. Toiminnassa oleva kauppa on rakennettu vuonna 1959 SaRakennuspiirustus on Uikkasen kaupan

vonseudun myymäläksi Kulutusosuuskuntien keskusliiton

laajennuspiirustus vuodelta 1958.

arkkitehtitoimiston toimesta. Rakennuksessa toimi tuolloin myös baari, joka yhdistettiin valintamyymäläksi muutettuun kauppaan vuonna 1977. Vuonna 1987 julkisivuun on tehty muutoksia muun muassa ikkunajakoon. Lähemäen palveluihin kuuluvat myös lastentarhat sekä koulut. Ensimmäinen alueen kansakoulu rakennettiin Lähemäenkatu 11:een vuonna 1903. Paukkulan tilan omistaja Juho Riipinen lahjoitti tontin kansakoulun rakentamista varten. Kansakoulu toimi rakennuksessa aina vuoteen 1966 saakka. Tämän jälkeen opetus siirtyi arkkitehti Aune Mertaojan suunnittelemaan koulurakennukseen, jossa opetus edelleenkin on järjestetty. Se sijaitsee osoitteessa Kisatie 5. Tämä olikin pitkään laajan alueen ainut alakoulu 25, jossa koululaiset kävivät Lähemäen lisäksi Tuppuralasta, Launia-

Lähemäen entinen kansakoulu, joka rakennettiin vuonna 1903. Kansakoulu toimi rakennuksessa aina vuoteen 1966 saakka, jonka jälkeen siinä toimi Mikkelin talouskoulu. Vuonna 2012 rakennuksessa sijaitsee ravintola.

lasta ja Peitsarista. Peitsarin koulu aloitti toimintansa tammikuussa 1984 rakennuksessa, jonka on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Jaakko ja Marja-Liisa Merenmies Ky. Launialan koulu aloitti toimintansa syksyllä 1991. Sitä ennen oli avannut ovensa Tuppuralan koulu vuonna 1971 26. Mikkelin talouskoulu aloitti toimintansa vuonna 1968

kennuksia, joista osa on purettu uudisrakentamisen vuoksi.

vanhassa kansakoulurakennuksessa, jota oli saneerattu ja

Vanhin säästynyt kaupparakennus sijaitsee Juvantie 41:ssä

laajennettu. Koulurakennuksen muutostyösuunnitelman

ja liikkeen ensimmäinen nimi oli W. Rasehornin sekatavara-

on laatinut arkkitehti Eila Ravila ja rakennustyöt suoritti

kauppa. Liikkeen toiminimi on useaan otteeseen vaihtunut

kaupungin rakennustoimisto. Nykyisin rakennuksessa toi-

ja laajennuspiirustukset löytyvät maistraatin arkistosta Uik-

mii Sali ja keittiö niminen ravintola. Vuonna 1978 valmistui

25 Ala-aste nimitystä käytettiin vuosina 1974–1999. 26 Lähemäen koulu. URL-osoite: https://sites.google.com/site/lahemaenkoulu/historia/historia3 . 27 Väänänen 1988, 545–547.


arkkitehti Pauli Lehden suunnittelema lisärakennus samal-

vuonna 1926 perustettu Suomen Nuoriso-opisto, jossa ny-

le koulutontille. Julkisivultaan tummasta poltetusta tiiles-

kyisin toimii opiston lisäksi Etelä-Savon taidetoimikunta.

tä ja puusta rakennettu osittain kaksikerroksinen rakennus

Alueen kirkollisiin palveluihin lukeutuu Mikkelin tuomiokirk-

toimii nykyisin Lähemäki talona, jonka tiloissa on useita eri

koseurakunnan alaisuuteen kuuluva Lähemäen seurakun-

palvelualojen toimitiloja (mm. hammaslääkäri ja päiväko-

tatalo. Arkkitehtuuritoimisto A. Eskelinen Ky on suunnitel-

ti) .27 Lähemäen kansakoulurakennuksessa toimi vuonna

lut vuonna 1979 tiilijulkisivuisen seurakuntatalon sekä siihen kuuluvan asuinrakennuksen.

1948 lastentarha, joka kuitenkin jouduttiin lopettamaan kansakoulun tilanpuutteen vuoksi. Kaupunki rakennutti Lähemäelle lastentalon yhdessä Suomen Punaisen Ris-

Lähemäki vuonna 2012

tin kanssa vuonna 1949. Lastentalon rakentamiseen avustuksia saatiin ruotsalaiselta kummikaupungilta Boråsilta.

Lähemäki on aina sijainnut valtaväylien keskiössä. 1800-lu-

Funktionaalista tyyliä mukailevan rakennuksen on suunni-

vun lopulla sahatoiminta veti alueelle asukkaita, ja 1960-lu-

tellut arkkitehti Eero Jokilehto. Rakennuksen julkisivussa

vun lopulla hyvät kulkuyhteydet Mikkelin kaupungin

on pietarilaissyntyisen Michael Schilkin suunnittelema re-

keskustaan korostivat edelleen sen asemaa kaupungin kas-

liefi nimeltään Nuori Polvi. Schilkin työskenteli tuolloin Ara-

vusuuntana.

bian tehtaalla ja Mikkelin kaupunginhallitus oli aktiivisesti

Vaikka alueen rakentamista on jatkettu näihin päiviin

yhteydessä taiteilijan työhön, sillä tarkoituksena oli raken-

asti paljolti vanhemman rakennuskannan sekaan, voi kau-

nuksen koristamisen lisäksi myös tehostaa sen arkkitehto-

punginosan katuja kulkiessa yhä aistia paikoitellen 1900-lu-

nista kauneutta. Näin ollen kaupunginhallitus halusi varata

vun alun Lähemäen tunnelmaa. Yleisilme on kerroksellinen

itselleen tilaisuuden määritellä reliefin värit yhdessä taitei-

etenkin pääväylänä toimivan Juvantien sekä Paukkulantien

lijan kanssa. Lastentalon valmistuttua oli puistossa nähtä-

ympäristössä. Kaupunginosan reunamilla rakennuskoko-

vissä uusinta puutarha-arkkitehtuuria, jossa orvokkeja oli

naisuudet ovat yhtenäisempiä. Yksittäisistä suunnittelijois-

istutettu vapaisiin ryhmiin ja pensaat oli sijoiteltu puiston

ta 1950-luvulta aktiivisena olleen Vilho Haikon kädenjälki

ympärille.28

näkyy erityisesti eteläpuoleisessa osassa Lähemäkeä.

Alueen palveluihin kuuluvat myös Paukkulan tilaan

15

Lähemäen lastentalo vuonna 1959. Kuvaaja: Foto Roos. Suur-Savon museon valokuva-arkisto. 28 Lakio 1988, 438–439.


LÄHTEET ARKISTOLÄHTEET MIKKELIN KAUPUNGIN ARKISTO (MKA). -Kaava-arkisto

Asemakaava muutoksen selostus, joka koskee Mikkelin Kaupungin 9. kaupunginosan (Lähemäen) kortteleita 39–52, 66–73, 84 ja 1051–1052 sekä katu- ja puisto-alueita. 14.12.1990. Mikkelin kaupunkisuunnittelun kaava-arkisto, Kaupungin virastotalo.

Selitys Mikkelin kaupungin IX:n, X:n ja XIX:n kaupunginosan asemakaavamuutos- ja laajennusehdotus 13.6.1947. Mikkelin kaupunkisuunnittelun kaava-arkisto, Kaupungin virastotalo.

- Kaupunginhallituksen kiinteistölautakunta (Kiintltk). - Maistraatin arkisto. - Rakennusluvat.

SUULLISET LÄHTEET Kauko Laamanen, Mikkeli 3.8.2012. Maini Pietiäinen, Mikkeli 3.5.2012.

INTERNET LÄHTEET Kummala, Petteri (2004) ”Jälleenrakennuskauden pientalosuunnittelu. Rintamamiestalo”. Suomen rakennustaiteen museo. URL: http://www.mfa.fi/rintamamamiestal (Viitattu 4.8.2012). Lähemäen koulu. Lähemäen koulun vaiheita. URL-osoite: https://sites.google.com/site/lahemaenkoulu/historia/historia3 (viitattu 9.8 2012). Parviainen, Leena ”Herrasväen asuinpaikat. Etelä-Savon kartanot ja kartanoiksi kutsutut”. URL-osoite: http://kirjasto.mikkeli.fi/etela-savon-kartanot/index.php?page=mikkelinmlk (viitattu 8.8 2012). Ratatupa, Heikki ”Rekognosointikartat 1776–1808”. Historialliset kartat. Jyväskylän yliopisto. URL-osoite: http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/sotilaskartat/rekognosointikartat-1776-1805/ (viitattu 3.8 2012).

16

Ruotsalainen, Sakari (2011) ”1960- ja 70-lukujen matalat tyyppitalot ja asumisen muutos”. Diplomityö, Arkkitehtuurin koulutusohjelma, Tampereen teknillinen yliopisto. URL-osoite: http://URN.fi/URN:NBN:fi:tty-2011051914679 (viitattu 9.8.2012).

KIRJALLISET LÄHTEET ”Etelä-Savon rakennusperintö, Etelä-Savon kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet”. Etelä-Savon seutukaavaliiton julkaisu 114:1984. Hassinen, Esa & Kuujo, Erkki & Lakio, Matti & Väänänen, Kyösti (1988) ”Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986”. Mikkeli: Mikkelin historiatoimikunta. Hassinen, Esa & Lähde, Hannu (1987) ”Mikkelin kaupunki 1938. Historiallinen pienoismalli”. Mikkelin kaupungin museoiden julkaisuja 4. Mikkeli: Mikkelin kaupunki/ Pienoismallitoimikunta. Härkönen, Aune & Kajama, Eila & Liimatta, Helga & Nykänen, Eero & Pynnönen, Albin & Reponen, Esa & Toijonen, Yrjö & Tuhkunen, Jouko & Tuovinen, Esko & Yrjölä, Maija (1986) ”Entisaikaa Lähemäellä”. Mikkeli: Lähemäki-Peitsari-seura ry. Jussila, Petri (1998) ”Paukkulan hengessä Suomen Nuoriso-opisto 1923-1998”. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Karjalainen, Reino & Nykänen, Eero & Reponen, Esa & Reponen, Lyyli & Tuovinen, Esko (1986) ”Lähemäki muuttuu.” s. 238-240. Teoksessa: Entisaikaa Lähemäellä. Kirjoittajat: Härkönen, Aune & Kajama, Eila & Liimatta, Helga & Nykänen, Eero & Pynnönen, Albin & Reponen, Esa & Toijonen, Yrjö & Tuhkunen, Jouko & Tuovinen, Esko & Yrjölä, Maija. Mikkeli: Lähemäki-Peitsari-seura ry. Kuujo, Erkki (1989) ”Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917”. Mikkeli: Mikkelin historiatoimikunta. Lakio, Matti (1988) ”Kaupungin hallinto. Kaupungin toimialat” s. 394–452. Teoksessa: Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918–1986. Kirjoittajat: Väänänen, Kyösti & Lakio, Matti & Hassinen Esa. Mikkeli: Mikkelin historiatoimikunta. Parviainen, Leena ”Herrasväen asuinpaikat. Etelä-Savon kartanot ja kartanoiksi kutsutut”. URL-osoite: http://kirjasto.mikkeli.fi/etela-savon-kartanot/index.php?page=mikkelinmlk (viitattu 14.8.2012). Tuovinen, Esko (1986) ”Lähemäen alueen historiaa. Mistä Lähemäki sai nimensä.” s. 238-240. Teoksessa: Entisaikaa Lähemäellä. Kirjoittajat: Härkönen, Aune & Kajama, Eila & Liimatta, Helga & Nykänen, Eero & Pynnönen, Albin & Reponen, Esa & Toijonen, Yrjö & Tuhkunen, Jouko & Tuovinen, Esko & Yrjölä, Maija. Mikkeli: Lähemäki-Peitsari-seura ry. Väänänen, Kyösti (1988) ”Koululaitos. Ammattikasvatushallituksen alaiset oppilaitokset” s. 545–547. Teoksessa: Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918–1986. Kirjoittajat: Väänänen, Kyösti & Lakio, Matti & Hassinen Esa. Mikkeli: Mikkelin historiatoimikunta. Wirilander, Hannele (1982) ”Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865”. Mikkeli: Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta.


TUPPURALA

Huvila-alueesta ensimmäiseen metsälähiöön Johdanto Tuppurala on Mikkelin 10. kaupunginosa ja se sijaitsee Savilahden itärannalla. Niemelle sijoittuvaa Tuppuralaa rajaa pohjoisesta Lähemäki ja koillisesta Launiala. Nykyinen rakennuskanta Tuppuralassa on pääasiallisesti rakennettu 1960-luvulla tai sen jälkeen. Alueella on säilynyt muutama huvila ja vanhempi pienasunto 1800-luvun ja 1900-luvun taitteesta. Inventointiprojektin aineisto on pääasiallisesti kerätty haastattelemalla kiinteistöjen omistajia ja alueen asukkaita. Tuppuralassa sijainneesta vaneritehtaasta Oy Grahn Ltd on olemassa myös kirjoitettua historiatietoa. Tehtaan mukaan nimetyllä Graanin alueella on nykyisin muun muassa automarketteja, joihin on muodostettu sujuva liittymäyhteys 5-tieltä. Inventointiprojekti käsitti Aurankadun alueen, johon rakentui yhtenäinen rivitaloalue 1970-luvulla. Sen lisäksi tarkasteltiin Pohjankaaren ja Tuppuralan vanhimman asuinalueen (Tanelinkatu) nykytilaa. Aiemmin Tuppuralassa on inventoitu huvilarakennukset. Rauhaniemen ja Etelätien

17

huvilat ovat asemakaavalla suojeltuja rakennuksia. Projektin yhteydessä tarkastelimme huviloiden nykytilaa sekä lisäsimme rakennuksien käyttö- ja kulttuurihistoriatietoja kulttuuriympäristötietokantaan. Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmään inventoidut kohteet: • Aurakadun rivitalot • Etelätien puuhuvila, Etelätie 10 • Pohjankaari • Rauhaniemi, Rauhaniementie 16 • Tanelinkatu Tuppuralan alueen kehittyminen 1650-luvulta 1900-luvun alkuun Tuppuralan alueella on ollut asutusta jo varhain. 1700-luvun loppupuolella laaditusta kartasta voidaan nähdä kuinka Tuppuralan alueella on sijainnut jo tuolloin Tuparilan tila ja Danilan rustholli. Tuparilan tila sijoittui suunnilleen nykyisen Graanin alueen tuntumaan ja tila oli Tuppuraisten hal-

Tuppurala Mikkelin rekognosointikartassa vuosilta

linnassa, jonka mukaan tilan nimi on vakiintunut. Myöhem-

1776–1805. Rantatupa, vanhat kartat – internetsivut.

min nimi vakiintui myös alueen nimitykseksi. 1600-luvun puolivälistä aina 1700-luvun alkuun. Danilan tilan tietämil-

Tuppuralassa on sijainnut myös torppia ja muita tiloja aiem-

lä on vielä 1970-luvulla sijainnut Vartiaisten Ritvalan tilan

min mainittujen tilojen pohjoispuolella. Tielinjaus on tuol-

päärakennus, joka oli rakennettu 1920-luvulla1. Ritvalan ti-

loin kulkenut Tuparilan pohjoispuolella sijaitsevan Paukku-

lan nimi elää yhä Tuppuralan itäisen alueen paikannimis-

lan kartanon 2 vierestä kohti Danilan tilaa. Jo tuolloin tiestä

tössä, vaikka tilaa ja sen rakennuksia ei enää ole olemassa.

erkaantui sivutie Launialaan.3

1 Karttunen 1987. 2 Nykyinen Suomen nuoriso-opisto (Paukkulantie 22). 3 Rantatupa http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/sotilaskartat/rekognosointikartat-1776-1805/ ; Wirilander 1982, 636.


Tuppuralassa sijaitsi 1900-luvun alussa pieni huvila-asu-

Huvilat ja kaupunkilaisten virkistysalue

tusalue, joka oli rakennettu 1800-luvun loppupuolella. Huvila-asutus sijaitsi Ritvalan tilan tuntumassa Tuppuralan itäisellä puolella. Pääasiallisen asutuksen on muodosta-

ni huvila-alue 1800-luvun loppupuolella. Huvilat rakennet-

nut sahatyöntekijöiden asunnot. Tuppuralan höyrysaha ra-

tiin Paukkulan kartanosta lohkaistuille rantapalstoille. Ny-

kennettiin vuosina 1889–90 vanhan Läsäkosken sahan ra-

kypäivään on säilynyt kaksi huvilarakennusta, joista toinen

kennuttamien tapulien pohjille. Saha tuhoutui tulipalossa

on Etelätiellä sijaitseva puuhuvila. Huvilan on suunnitellut

1900-luvun alussa ja se rakennettiin uudelleen, jolloin siihen

perimätiedon mukaan arkkitehti Selim A. Lindqvist ja se

liitettiin myös mylly. Saha myytiin Mikkelin Puutavara Oy:lle

valmistui vuonna 1891. Rakennus on alunperin ollut vuo-

vuonna 1904. Vuonna 1938 vuohijärveläisen Kalso Oy:n toi-

raamaton hirsirakennus, johon on lisätty myöhemmin jul-

mitusjohtaja Karl Grahn osti Mikkelin Puutavara Oy:n osa-

kisivulaudoitus. Huvila on säilynyt tuon ajan asussaan ja

kekannan ja yhtiön nimi lyhennettiin Mikkeli Oy:ksi. Sen yhte-

sen julkisivuun on tullut vain vähäisiä muutoksia. Raken-

yteen perustettiin Oy Grahn Ltd, joka oli sahan puutalo- ja

nuksen pohjoisella julkisivulla on säilynyt kaksi alkuperäis-

vaneritehdas. Suurimmillaan Oy Grahn Ltd oli 1960-luvulla,

tä avokuistia ja etelänpuoleisella julkisivulla on koko raken-

jolloin sahaan kuuluivat vaneri- ja rimalevytehdas, talo- ja

nuksen mittainen avoveranta. Kauppias Adam Pylkkänen

puusepäntehdas, vaneripalkkitehdas, autokoritehdas, säh-

rakennutti rakennuksen kesähuvilaksi ja siinä käytössä hu-

kö- ja höyryvoima-asema sekä korjauspaja. Grahnin tuo-

vila toimii edelleenkin. Päärakennuksen lisäksi alueeseen

tantolaitos pysähtyi yhtymän jouduttua konkurssiin vuon-

on kuulunut rannalla sijainnut hirsisauna sekä muita ulko-

na 1986. Entisen Grahnin tehtaan alueella sijaitsee nykyisin

rakennuksia, mitkä on purettu tielinjauksen vuoksi 1970-lu-

muun muassa Prisma ja

K-Citymarket.4

Alue kuului 1900-luvun alussa Mikkelin maalaiskunnan

18

Tuppuralaan Danilan- eli Tanelinniemeen muodostui pie-

vulla. Huvila on toiminut toisen maailman sodan aikaan päämajan viestiosaston sivuosastona ja sitä on kutsuttu ni-

Suonsaaren kylään (isojako 1850). Tuppurala liitettiin Mik-

mellä Lokki 2. Viereinen Rauhaniemen huvila oli myös vies-

kelin kaupunkiin vuonna 1931. Ensimmäisen asemakaavan

tiosaston käytössä.5

laati asemakaava-arkkitehti Otto-Iivari Meurman (1890–

Toinen alueen säilyneistä huviloista on Rauhaniemen

1994) ja se hyväksyttiin vuonna 1934. Kaavassa keskei-

huvila, jonka rakennutti laamanni Nordenstreng. Kaksi-

nen osa oli Paukkulaan johtavan tien (nykyinen Tuppura-

kerroksinen vuorattu hirsihuvila sijaitsee Saimaan ranta-

lankatu) varteen suunniteltu asuinrakentaminen. Pääpaino

maisemassa, niemen tuntumassa. 1890-luvulla rakennettu

asuinrakentamisella oli Tuppuralan pohjoispuolella. Vuonna

nikkarityylinen huvila on säilynyt ulkoasultaan jotakuinkin

1947 arkkitehti Eero Jokilehto laati kaavamuutoksen, joka

alkuperäisenä. Nordenstreng myi huvilansa kymmenluvulla

osittain koski myös Tuppuralaa. Jokilehdon suunnitelmassa

postimestari Karhuselle ja tämä taas Paukkulan kartanon

asuinrakentamista lisättiin Tuppuralalammen pohjoispuo-

omistaja Riipisille kaksikymmenluvun alkuvuosina. Raken-

lelle ja laajennettiin silloisen rakennetun alueen länsipuolel-

nus oli yksityiskäytössä vuoteen 1925 saakka, jolloin hu-

le. Varsinainen Tuppuralan yhtenäisen asuntoalueen raken-

vilan omistaja Ida Riipinen myi sen työväenyhdistykselle.

taminen aloitettiin vasta 1960-luvun lopulla.

Huvila on toiminut 1920–30-luvulla kesänvietto- ja kahvilanpitopaikkana. 1920-luvulla huvilan viereen rakennettiin suuri katoksellinen avolava, johon kuului myös näyttämöosa. Sosialidemokraattinen naisyhdistys piti huvilassa kesäisin täysihoitolaa noin vuosina 1934–38. Myöhemmin 1950-luvulla alueelle rakennettiin isohko hallirakennus talvikauden tanssitilaisuuksia varten. Alueella on toiminut yksityisyrittäjä, joka on ylläpitänyt vuokrattavia lomamökkejä ja leirintäaluetta 6. Rauhaniemen huvilan alue kaavoitettiin uudestaan vuonna 1996. Tuolloin huvilan viereen molemmin puolin rakennettiin kolme kaksikerroksista puurivitaloa ja kolme kerrostaloa. Huvila korjattiin 1990-luvun lopussa asuinkäyttöön ja ullakolle tehtiin yksi ullakkoasunto. Ennen tätä rakennuksessa toimi muistitiedon mukaan kahvilayrittäjä. Tuppuralan niemessä on sijainnut kolmaskin huvila, joka oli Mikkelin Pursiseuran omistuksessa vuodesta 1906 vuoteen 1936. Tanelinniemen huvilaksikin kutsuttu rakennus oli peräisin 1880-luvulta ja purettiin 1980-luvulla. Huvila oli alun perin kahden neiti Antellin omistuksessa, jotka pitivät

K.T. Jylhän vuonna 1932 piirtämä tilannekartta, josta näkyy

Mikkelissä tytöille tarkoitettua valmistavaa koulua. Antel-

Grahnin tehtaiden ja sen asuinalueilla sijainneet rakennuk-

lit myivät rakennuksen Pursiseuran paviljongiksi. Paviljon-

set. Mikkelin kaupungin maanmittausosasto.

gissa ja sen puutarhassa järjestettiin seuran juhlia ja yleisiä

4 Kuujo 1988, 54–55. 5 Suullisia tietoja antanut Risto Karttunen, Mikkeli; Karttunen 1987. 6 Lähemäki-Peitsari –seura ry. 1986, 139–140; Karttunen 1987.


luvulla Mikkelin kirjaltajayhdistykselle7. Kirjaltajayhdistykseltä paikka siirtyi rakennusmestari Hyytiäiselle ja tämän perikunnalta Mikkelin kaupungille. Yhdistys ylläpiti rannassa vesiliukurataa, jota pääsi laskemaan pyörillä varustetuilla kelkoilla. Myöhemmin sekä huvila että vesiliukurata on purettu.8 Tuppuralan niemi on toiminut pitkään kaupunkilaisten virkistys- ja vapaa-ajanviettopaikkana. Sinne on kulkenut aikoinaan pursiseuran toimesta säännöllinen vene- ja myöhemmin höyrylaivaliikenne kaupungin sataman ja paviljongin laiturin välillä.9 Nykyisin Rauhaniemessä on ulkoilupolkuja ja siellä sijaitsee yleinen uimaranta.

Sahateollisuus ja 1920–50-luvun asuinrakentaminen Tuppuralassa sijainnut saha ja sen toiminnan laajeneminen on ollut alueen merkittävä muokkaaja. Nykyisen Graanin alueella on sijainnut saha jo 1800-luvun loppupuolella. Sahan paikalle perustettiin vuonna 1904 Mikkelin Puutavara Oy ja puuteollisuus laajeni alueella edelleen kun tuotantotiloihin perustettiin puutalo- ja vaneritehdas Oy Grahn Ltd vuonna 1938. Tehdas on muodostanut merkittävän rakennuskokonaisuuden, johon liittyivät tehdaslaitokset, johtajien asunnot sekä 3-kerroksiset työväenasunnot. Työväenasunnot sijoittuivat nykyisen Rauhaniementien varrelle mutta ne on sittemmin purettu sekä tilalle on rakennettu kerrostalo- ja rivitaloasuntoja. Perimätiedon mukaan työväenasunnot eli kasarmiasunnot olivat käytössä jo 1920-luvulla. Toisen maailmansodan aikana yhdessä rakennuksessa asui venäläisiä sotavankeja. Vuonna 2012 Tuppuralan vanhimmat asuinrakennukset sijaitsevat Tanelinkadun tuntumassa. Pieni Tanelinkatu on ensimmäinen nykyisen Vaneritehtaankadun sivukaduista. Katu päättyy metsäiseen mäkeen, josta tie jatkuu ulkoilupolkuna aina ylös Pohjankaaren kerrostaloalueelle. Mäen alapuolella kulkee puolestaan sivusuunnassa ulkoiYläkuvassa Etelätien huvila. Alakuvissa Rauhaniemen hu-

lupolku, joka johtaa Tuppuralankadulta Tuppuralanlammen

vila 1900-luvulla ja vuonna 2012. Vanha kuva: Suur-Savon

kautta aina Graanintielle asti. Pienasuinrakennukset sijoit-

museon kuva-arkisto.

tuvat lähelle paikalla 1700-luvulla sijainnutta Tuparilan tilaa. Tanelinkadun vanhimmat rakennukset ovat 1920-luvulta

huvitilaisuuksia. Melamajaksikin kutsuttu huvila toimi myös

ja kadun varteen rakennuksia myös myöhemmillä vuosi-

ravintolana ja tilaa vuokrattiin paikkakunnan muille urheilu-

kymmenillä. Kadulla asui Tuppuralan höyrysahan ja myl-

seuroille sekä yhdistyksille. Paviljonkia laajennettiin vuosi-

lyn työntekijöitä perheineen. Saha houkutti työntekijöitä

na 1922–23, jolloin sen yhteyteen rakennettiin suuri katet-

alueelle ja silloisesta tiiviistä metsästä sai myös rakennusai-

tu veranta, joka toimi ravintolan asiakkaiden käytössä sekä

neet omaan asuinrakennukseen. Alueella on perimätiedon

tanssilavana. Ennen verannan laajennusta oli tanssiaisten

mukaan asunut myös muita kuin sahan työntekijöiden per-

käytössä paviljongin puutarhassa sijainnut tanssilava, jo-

heitä.

ka oli valmistunut vuonna 1910. Huvila toimi Grahnin sahan

Tanelinkadulla on toiminut kaksi kauppaa, joista en-

työsuhdeasuntona ennen purkamista. Myöhemmin paikalla

simmäinen toimi tien alkupään pienessä puutalossa osoit-

toimi mikkeliläisen venevalmistajan toimitilat (Suvi-veneet).

teessa Tanelinkatu 2. Rakennus on myöhemmin muutettu

Alueella on sijainnut myös neljäs huvila. 1920-luvulla

asuinkäyttöön ja samalla sen julkisivuun on tehty muutok-

kohosi eläinlääkäri Jaakkolan pieni huvila paikkaan, jossa

sia. Toinen kaupparakennuksista sijaitsi osoitteessa Tane-

Aurakatu nykyään tekee suorakulmaisen mutkan lähellä

linkatu 8. Sen suunnitteli Kauko A. Tuominen vuonna 1940.

Itärinnettä. Jaakkola kuitenkin myi huvilansa kaksikymmen-

Suurikokoisen rapatun rakennuksen yläkerrassa oli nel-

7 Yhdistys on perustettu vuonna 1899 ja sen nykyinen nimi on Mikkelin kirjatyöntekijät ry. 8 Kokko 2005, 15-18; Karttunen 1987. 9 Kokko 2005, 15-18; Karttunen 1987.

19


Tuppurala 1930-luvulla Eero Nykäsen muistitietojen perusteella. Kartta on teoksesta: Entisaikaa Lähemäellä.

20

Grahnin henkilökunnan asuintalot 25-21 Rauhaniemen-

Grahnin tuotantolaitos vuonna 1963. Suur-Savon museon

tiellä. Kuvan on ottanut etelästä Timo Kilpeläinen keväällä

kuva-arkisto.

1989 ennen rakennusten purkamista. jä asuntoa ja alakerrassa myymälätilat. Vuonna 1950 ra-

vulla puuasuinrakennuksia, jotka on sittemmin purettu:

kennuksen ensimmäisen kerroksen ilmeeseen suunnitel-

mansardikattoinen puurakennus (Vaneritehtaankatu 4),

tiin muutoksia. Rakennuksen käyttäjäksi tuli tämän jälkeen

satulakattoinen jugend-ikkunajaon omaava puurakennus

Osuuskauppa Suur-Savo. Sen lopetettua paikalle tuli kirp-

(Vaneritehtaankatu 12) sekä pienasuinrakennus (Vaneriteh-

putori Emmaus. Rakennus purettiin vuonna 2011.

taankatu 8). Talotehtaankadulle sijoittuivat mm. puuraken-

Tanelinkatu 1 ja vuonna 1929 rakennettu Tanelinkatu 2 ovat kadun vanhimmat säilyneet rakennukset. Tanelinkatu 1:ssä sijaitseva puurakennus on isohko mansardikattoinen rakennus, jossa on vielä 1980-luvulla ollut neljä erillistä

nus suunnilleen 1940–50-luvulta ja 6-ruutuikkunajaolla varustettu puuasuinrakennus.11 Alueen tielinjausta on muutettu ajan saatossa. Liikenne Graanin teollisuuslaitokselle kulki kapean Vaneritehtaan-

asuinhuoneistoa. Samantyylinen punainen asuinrakennus

kadun kautta vielä 1970-luvulla. Siitä aiheutunutta haittaa

osoitteessa Tanelinkatu 4 on uudisrakennus vuodelta 1996.

pyrittiin korjaamaan vuonna 1980 hyväksytyssä kaavas-

Rakennus on tehty samoilla piirustuksilla kuin paikalla

sa, jossa Tanelinkatua levennettiin alkupäästä, ja Vaneri-

aiemmin sijainnut rakennus, joka oli rakennettu vuosina

tehtaankatua puolestaan loitonnettiin. Tätä ennen Vaneri-

1924–1925. Rakennus purettiin vuonna 1990. Paikka on ollut

tehtaankatu kulki aivan Tanelinkatu 1:n rakennuksen seinän

saman suvun hallussa vuodesta 1924 lähtien.10

vierestä.

Nykyisellä Vaneritehtaankadulla sijaitsi vielä 1980-lu10 Suullisia tietoja antanut Meeri ja Pentti Akkanen sekä Jorma Nykänen 25.6.2012. 11 Suur-Savon museon valokuva-arkisto.


Kerrostalo Pohjankaari 4.

seitsenkerroksisia kerrostaloja, joita valmistui yhteensä viisi. Ne olivat Tuppuralan ensimmäiset kerrostalot. Suunnittelijana toimi Eero Jokilehto. Alue kuvastaa edellisen vuosikymmenen lopulla suosioon tullutta metsälähiön ihannetta. Pohjankaari oli Mikkelin ensimmäinen metsälähiö. Mäellä kohoavat korkeat ja modernit rakennukset ovat muodostuneet yhdeksi kaupungin kiintopisteistä. Kallion vieritse itäpuolelta etelään kiertävä Aurakatu sai puolestaan varteensa matalampia kerrostaloja ja rivitaloja. Yksikerroksinen Aurakatu 2 on valmistettu Kauhajoen sahan talomallilla, ja sen piirustukset ovat vuodelta 1970. Se on päädyistään tiiYlin kuva: Tanelinkadulta purettu kaupparakennus.

linen, keskiosistaan puurakenteinen ja väritykseltään tum-

Timo Kilpeläinen / Suur-Savon museon kuva-arkisto

mankeltainen. Neljän perheen rivitaloksi vuonna 1969 suun-

Keskimmäinen kuva: Tanelinkadun rakennukset 2-6.

niteltu Aurakatu 4 ja yhdeksän perheen rivitaloksi vuonna

Etummaisena toinen vanhoista kaupparakennuksista.

1971 suunniteltu Aurakatu 6 ovat molemmat rakennusmes-

Alin kuva: Tanelinkatu 1

tari Yrjö Brotkinin käsialaa. Ne ovat väritykseltään tummia tiilirakennuksia, sijoittuvat rinteeseen ja ovat takaosistaan kaksikerroksisia. Alakerroksiin on sijoitettu autotalleja.

Mikkelin ensimmäinen metsälähiö

Brotkinin suunnittelema on myös samaa tyyliä edustava omakotitalo Aurakadun varrella osoitteessa Itärinne 1. Ra-

Tuppuralaan hyväksyttiin vuonna 1967 asemakaava, jon-

kennusmestari Brotkin työskenteli arkkitehtitoimisto Eero

ka mukaan rakennettiin suuri osa kaupunginosasta nykyil-

Jokilehdon palveluksessa vuosina 1962–1973.12

meestä. Kaavoitettu alue muodostui Aurakadusta ja sitä

Kadun mutkaan osoitteeseen Aurakatu 7 valmistui

sivuavista teistä; Haavikadun alun eteläosasta, Pohjankaa-

vuonna 1972 tasakattoinen myymälärakennus, jonka suun-

resta, Lyhdekujasta, Pielestiestä, Kupomäestä, Itärinteestä,

nitteli Vilho Haiko. Vuonna 1983 rakennus muutettiin nuo-

Etelätiestä ja Länsiharjusta.

risotilaksi, ja sen seinään tehtiin värikäs reliefi vuonna 1987.

Tuppuralan keskiosassa sijaitseva korkea kallio kaavoi-

Rakennuksen kattolinjaa lienee muutettu 1980-luvun lopul-

tettiin kerrostaloalueeksi, ja tie sinne nimettiin Pohjankaa-

la. Nuorisotilat suljettiin vuonna 2008, jonka jälkeen raken-

reksi. Sen ympärille alkoi vuosikymmenen lopussa nousta

nus toimi vuonna 2011 hetken monitoimitalo Hepulina.

21


22

Yläkuvassa: Aurakatu 2 ja 4 rivitalot sekä kerrostalo

Yläkuvassa Tuppuralan koulu.

Aurakatu 3 Lyhdetieltä kuvattuna.

Alempi kuva Nuottakadun PLS-talosta ja arkkitehti

Alempi kuva: Aurakatu 7, entinen myymälä- ja nuorisotalo.

Aune Mertaojan kerrostaloista.

Tuppurala sai oman koulun Tuppuralankadun ja Nuottakadun risteykseen vuonna 1971. Koulua on laajennettu vuosina 1975, 1980 (liikuntarakennus) ja 1983 (tiilinen koulurakennus). Viimeisin laajennus on 2000-luvun alusta. Koulun ympäristöä eli Tuppuralan itäosaa Nuottakadulta Haavikadun pohjoispuolelle kaavoitettiin vuonna 1974, ja alueelle alkoi 1970-luvun loppupuolella nousta pienkerrostaloja. Ensimmäisenä kohosi osoitteeseen Nuottakatu 4 arkkitehtuuritoimisto Järvinen-Valjakan vuonna 1973 suunnittelema PLS-80 koetalo. Talo on ulkoasultaan samanlainen kuin sen ympärillä olevat kolme arkkitehti Aune Mertaojan suunnittelemaa kerrostaloa. PLS oli rakennusjärjestelmä, jonka avulla pyrittiin luomaan maahan mahdollisimman yleispätevä rakennuskanta. Järjestelmässä painotettiin muunneltavuutta, saneerauksen helppoutta ja ekologisuutta. Järjestelmää ehdittiin soveltaa muutaman itäsuomalaisen rakennusalan yrittäjän toimesta tuotekehittelyyn asti. Mikkelin PLS-talo oli lajinsa ensimmäinen, minkä jälkeen taloja nousi myös Kuopioon. Laajempaan yleiseen käyttöön

Kuva Ritvalan tilan kohtaloa käsittelevästä

rakennusjärjestelmä ei kuitenkaan tullut, ja markkinat val-

Länsi-Savo – lehden uutisesta 11.10.1978 / MKA.

tasi vastaava, pidemmälle tuotekehitelty BES-järjestelmä.13 1976 sai kaavan puolestaan entinen Ritvalan tila ja sitä

sijainnut myös lastenkoti. Vanha Tuppuralan lastenkoti toi-

ympäröivä alue Haavikadun eteläpuolella. Sinne on raken-

mi Tuulastie 1:ssä ja se oli rakennettu vuonna 1977. Nykyisin

nettu rantaan päin madaltuvaa rivitalo- ja omakotitaloasu-

rakennus on yksityiskäytössä. Entinen Ritvalan tilan päära-

tusta. Alueelle rakennettiin myös vuonna 1973 nyt jo pu-

kennus odotti uutta käyttöä vuoteen 1978, jolloin se kuiten-

rettu päiväkoti osoitteeseen Haavikatu 7. Tuppuralassa on

kin päätettiin purkaa.


Näkymä Pohjankaaren kalliolta Tuppuralan eteläpuolen 1990–2000-luvuilla rakennettuihin osiin. Edessä alhaalla Tuppuralanlampi.

23 Tuppurala vuonna 2012 Tämän päivän Tuppurala on monikerroksinen asuinalue. Itä-

1990-luvulta lähtien kasvanut suuri automarket-keskittymä.

puolelta aluetta tarkkailtaessa rakennuskannan yleisilme

Niinpä Tuppuralankadun varrelle vuonna 1982 rakennettu

on 1960–1970-lukulainen. Varhaisesta historiasta on jäljellä

ostoskeskus, samoin kuin alueen varhaisemmat kauppara-

fragmentteja, jotka ovat piilossa kaupunginosan pääteiden

kennukset ovat eri käytössä, tyhjillään tai purettu.

varsilta. Näitä ovat Tanelinkadun vanhat työläisten puutalot

Arkkitehti Eero Jokilehto sai suunniteltavakseen ko-

ja Etelätien sekä Rauhaniemen puuhuvilat, joiden välittö-

konaisen Pohjankaaren kerrostaloalueen Tuppuralan kor-

mässä läheisyydessä olevat uudemmat rakennukset luovat

keimmalle paikalle. Sen lisäksi ainakin rakennusmestari Yrjö

paikoin jyrkkiäkin kontrasteja.

Brotkin ja arkkitehti Aune Mertaoja ovat osaltaan vaikutta-

Alueen länsiosa nykyisen Graanintien varrella on puo-

neet alueen ilmeeseen. Merkittävää on tietenkin arkkiteh-

lestaan rakentunut kerrostaloalueeksi 1990–2000-luvulla.

ti Selim A. Lindqvistin kädenjäljen näkyminen myös tässä

Tuppuralan edustalle entisen Grahnin tehtaan alueelle on

osassa Mikkeliä, Etelätien puuhuvilan arkkitehtuurissa.

Tämän päivän Tuppurala on monikerroksinen asuinalue. Itäpuolelta aluetta tarkkailtaessa rakennuskannan yleisilme on 1960–1970-lukulainen. Varhaisesta historiasta on jäljellä fragmentteja, jotka ovat piilossa kaupunginosan pääteiden varsilta. Näitä ovat Tanelinkadun vanhat työläisten puutalot ja Etelätien sekä Rauhaniemen puuhuvilat, joiden välittömässä läheisyydessä olevat uudemmat rakennukset luovat paikoin jyrkkiäkin kontrasteja.


LÄHTEET ARKISTOLÄHTEET MIKKELIN KAUPUNGIN ARKISTO, Mikkeli (MKA).

- Kaupunginhallituksen kiinteistölautakunta (Kiintltk). - Maistraatin arkisto. - Rakennusluvat.

SUUR-SAVON MUSEO, Mikkeli.

- Valokuva-arkisto.

SUULLISET LÄHTEET Akkanen Pentti ja Meeri 29.6.2012 Mikkeli. Karttunen, Risto 25.6.2012 Mikkeli. Nykänen, Jorma 29.6.2012 Mikkeli. Oksman, Juhani 25.6.2012 Mikkeli.

INTERNET-LÄHTEET Eskola, Tapani (2005) ”Arkkitehtuuri käsitteenä. Arkkitehtonis-filosofinen tutkimus rakennuksesta modernissa.” Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia 2005/23, Arkkitehtuurin perusteet ja teoria. URL: https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/2603/isbn 9512277832.pdf?sequence=1 (viitattu 9.7.2012). Ratatupa, Heikki ”Rekognosointikartat 1776–1808”. Historialliset kartat. Jyväskylän yliopisto. URL-osoite: http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/sotilaskartat/rekognosointikartat-1776-1805/ (viitattu 3.7 2012).

KIRJALLISET LÄHTEET Jaatinen, Martti (1997) ”Eero Jokilehto arkkitehti ja taiteilija”. Mikkelin kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto –näyttelyesite. Mikkeli: Mikkelin kaupunki. Kokko, Ohto (2005) ”Savilahdelta Saimaalle. Mikkelin Pursiseura r.y. 1905-2005”. Mikkeli.

24

Kuujo, Erkki (1988) ” Käsityö ja teollinen toiminta” s. 46-61. Teoksessa: Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918–1986. Kirjoittajat: Väänänen, Kyösti & Lakio, Matti & Hassinen Esa. Mikkeli: Mikkelin historiatoimikunta. Lähemäki-Peitsari-Seura Ry. (1986) ”Entisaikaa Lähemäellä”. Mikkeli. ”Lähiöprojekti Tuppurala : Kehittämisohjelma 1996 - 2001” (1996) Mikkeli: Mikkelin kaupunki. ”Ritvalan kartano puretaan” 14.2.1979 Länsi-Savo. ”Ritvalan kartanosta äänestettiin” 11.10.1978 Savon Sanomat. Salmela, Ulla (1997) ”Otto-I Meurmanin Mikkelin asemakaavat 1928-1936. Tavoitteena kaunis kotipaikka sekä jokapäiväiselle elämälle viihtyisä kehys”. Pro gradu – tutkielma. Jyväskylän yliopisto: taidehistorian laitos. Wirilander, Hannele (1982) ”Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865”. Mikkeli: Mikkelin maalaiskunta ja Mikkelin maaseurakunta.

PAINAMATTOMAT LÄHTEET Karttunen, Tuulikki 11.2.1987 ”Piirteitä Tuppuralan historiasta” – muistelma Tuppuralan alueen historiasta 1800–1900-luvuilla. 1 Karttunen 1987. 2 Nykyinen Suomen nuoriso-opisto (Paukkulantie 22). 3 Rantatupa http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/sotilaskartat/rekognosointikartat-1776-1805/ ; Wirilander 1982, 636. 4 Kuujo 1988, 54–55. 5 Suullisia tietoja antanut Risto Karttunen, Mikkeli; Karttunen 1987. 6 Lähemäki-Peitsari –seura ry. 1986, 139–140; Karttunen 1987. 7 Yhdistys on perustettu vuonna 1899 ja sen nykyinen nimi on Mikkelin kirjatyöntekijät ry. 8 Kokko 2005, 15-18; Karttunen 1987. 9 Kokko 2005, 15-18; Karttunen 1987. 10 Suullisia tietoja antanut Meeri ja Pentti Akkanen sekä Jorma Nykänen 25.6.2012. 11 Suur-Savon museon valokuva-arkisto. 12 Jaatinen 1997, 35. 13 Eskola 2005, 104.


MODERNIN JÄLJILLÄ – JÄLLEENRAKENNUSKAUDEN ASUINALUEITA KAUPUNGISSA Toinen maailmansota katkaisi ja muutti kehitystä kaikissa

1940-luvun alussa. Ne muodostavat maakunnallisesti mer-

Euroopan maissa. Talvisodan pommituksissa tuhoutui tai

kittävän rakennetun ympäristön. Kaupunginosan ajallinen

vaurioitui 14 prosenttia Mikkelin rakennuskannasta. Asun-

monikerroksisuus, sotien jälkeinen rakennuskanta sekä vii-

topula oli jatkosodan vuosina kova, sillä kaupunkiin majoit-

meisimpänä Jokikadun elementtikerrostalot ja uudisraken-

tui myös puolustusvoimien päämaja, jonka henkilöstöstä

nukset antavat asuinalueelle persoonallisen ilmeen. Mikkelissä 1930-luvulla kaavoitettuja uusia asuinalueita

merkittävä osa asui perhemajoituksessa. Nimensä mukaisesti jälleenrakennuskauden merkittävin

ei oltu ehditty juuri lainkaan rakentaa. Esimerkiksi vuonna

tehtävä oli saada rintamamiehet, siirtoväki ja muut sodas-

1938 Meurman kaavoitti Nuijamiehen ja Kirjalan kaupun-

ta kärsineet asutettua pikaisesti. Oli päästävä kiinni työhön

ginosan sekä Urpolan, Kattilansillan ja Pitkäjärven alueet,

ja elämänsyrjään, jotta raskas sotakausi saattoi jäädä taak-

mutta toteutus oli sodan jälkeen alkutekijöissään. Niistä

se. Eri puolelle Suomea syntyi uusia asuinalueita, joiden lei-

Nuijamies, Kirjala ja Urpola toteutuvat melko pitkälle. Nui-

mallinen piirre olivat tyyppitalot, tutuimpana ns. rintama-

jamies-Kirjala ja Urpola ovat maakunnallisesti merkittäviä

miestalo.

rakennettuja ympäristöjä.

Samana vuonna kaavoitetun

Tarkasteltavaksi valittiin Kalevankangas, joka oli kau-

Lehmuskylän kaava ei toteutunut, vaan se uudistettiin jo

pungin kolmas kaupunginosa. Alue oli kaavoitettu jo Pi-

vuonna 1945. Lehmuskadun ja Poppelitien kaavan laati ra-

poniuksen toimesta 1910-luvulla, mutta vain osa siitä oli

kennusinsinööri Seppo Sajaniemi Mikkelin kaupungin ra-

rakennettu. Toinen maailmansota toi alueelle uuden ele-

kennustoimistossa. Se oli kaupungin ensimmäinen asuina-

mentin

lueen kaava sotien jälkeen.

Metsolankadun

ruotsalaistalot

valmistuivat

25

KALEVANKANGAS

Omakotiasumista luonnonsuojelualueen kupeessa

Johdanto Kalevankangas on Mikkelin kolmas kaupunginosa. Nimi Kalevankangas vakiintui vuonna 1951 nimitoimikunnan toimesta, jonka tarkoituksena oli nimetä kaupunginosat joko jo vakiintuneilla tai historiaan perustavilla nimillä. Alueesta käytettiin aiemmin nimityksiä kolmas kaupunginosa, Hanhikangas ja Petroffinkangas. Inventointialue rajautuu pääasiallisesti jälleenrakennuskaudella syntyneisiin Metsolankadun ja Mielikintien alueisiin sekä 1900-luvun alkuvuosikymmenien asuinrakennusryhmään, joka sijaitsee Jokikadulla. Jokikadun alue on myös hyvä esimerkki kerroksellisesta rakentumisesta, jossa 1910-luvun vanhempaa rakennuskantaa on täydennetty jälleenrakentamiskaudel-

ja käsittää idässä puolet Naisvuoresta ulottuen sen taka-

la sekä myöhemmillä vuosikymmenillä. Jokikadun alue si-

na aina Kansankatua pitkin Akkavuoren taakse. Pohjoi-

joittuu pohjoisesta Kalevankankaaseen ja aivan eteläinen

seen mentäessä alueen raja kulkee Likolammen puolivälis-

osuus kuuluu Kaukolan kaupunginosaan. Kaupunkialu-

tä, sen takaa ylös pitkin Huvilakatua aina Kalevankankaan

eena Kalevankangas on laaja ja monimuotoinen kokonai-

ulkoilualueelle asti. Täällä alue käsittää Raviradantien ja län-

suus. Kaupunginosan alue rajautuu etelässä Vuorikatuun,

nessä aluetta rajaa Siekkilänjoki.


Kalevankankaan alueen vaiheista on olemassa runsaas-

Mikkelin läänin kuvernööri suunnitteli kaupungin laa-

ti valokuvia eri vuosikymmeniltä. Niitä säilytetään Suur-Sa-

jentamista Ristimäelle päin, mutta suunnitelmat muuttui-

von museon kuva-arkistossa. Jokikadun puuasuinraken-

vat vuonna 1868 rakennusylihallituksen arkkitehti Adolf

nuksista ja niiden ympäristöstä on tietoja vuodelta 1938

Branderin toimesta. Brander perusteli vähävaraisten asui-

Mikkelin kaupunkipienoismallin rakennuskortistosta. Ra-

nalueen sijoittamista Nais- ja Akkavuoren ja Likolammen

kennuksien historiatietoja on täydennetty haastattelemal-

väliin sillä, että alue olisi maastoltaan parempi tiestön ra-

la kiinteistöjen omistajia. Pääasiallisesti jälleenrakennus-

kentamiselle sekä vedensaanti oli paremmin järjestetty Li-

kauden sekä sitä uudempien rakennuksien tiedot löytyvät

kolammen läheisyyden vuoksi. Uuden kaupunginosan kau-

maistraatin ja rakennusvalvonnan arkiston rakennuspiirus-

nistamiseksi Brander ehdotti, että omistajien tulisi istuttaa

tuksista.

tonttiensa kadun puolelle lehtipuita. Arkkitehti Branderin esittämä suunnitelma sai osakseen yleisen kannatuksen ja

Etelä-Savon maakuntaliiton

sen mukainen oli myös maistraatin ehdotus. Keisari vahvis-

inventointitietojärjestelmään inventoidut alueet:

ti asemakaavan vuonna 1869. 2

• Jokikatu, Kalevankangas ja Kaukola

Likolammen rannalle oli muodostunut 1800-luvun lo-

• Kalevankangas

pulla pieni tehdasalue. Mikkelin ensimmäinen olutteh-

• Metsolankadun ruotsalaistalot

das Toivo perustettiin Likolammen rannalle3 vuonna 1864. Tehtaan perustajina toimivat ravintoloitsija Constantin Petroff, oluenpanija Sven Erik Nilsson ja värjärimestari

Kalevankankaan alueen kehittyminen vuoteen 1927 saakka

J. F. Ahlberg.

Petroff omisti pian perustamisen jälkeen

tehtaan kaikki osakkeet ja hän myi tehtaansa C. Petroff Oy.lle vuonna 1898, jonka isännöitsijänä toimi kauppias G.

Kalevankangasta kutsuttiin Hanhikankaaksi 1700-luvun

Ahlberg. Petroffin mukaan aluetta kutsuttiin Petroffin kan-

loppupuolen sotilaskartastossa1, joka sijoittui nykyisen

kaaksi. Tehtaalla oli ollut useampia omistajia Petroffin jäl-

Pankajoen ja Likolammen väliin. Pankajoen länsipuolelle si-

keen. 1950-luvulla tehtaan nimi oli Mikkelin Mallas- ja Vir-

joittuivat sekä Sur että Pien cuolimon cangas. Vuonna 1856

vokejuomatehdas Oy. Tehtaan rakennukset tuhoutuivat

annettiin asetus Keisarillisen Majesteetin Armollinen ase-

tulipalossa 25.6.1959. 4

tus, koskeva yhteisiä perustuksia kaupunkien järjestämisel-

26

Likolammen itärannalle Pursialan tilan omistaja J. G.

le ja rakentamiselle Suomen Isoruhtinanmaassa, joka pyrki

Liukkonen perusti viinanpolttimon ja spriitehtaan vuon-

pitämään varsinaisen kaupungin avarana mutta teki mah-

na 1871. Tehtaan toiminta pysähtyi vuonna 1873 omistajan

dolliseksi järjestää kaupunkeihin pientalojen asuinalueen.

kuoleman johdosta ja perikunta myi sen kauppias David

1860-luvun lopussa ryhdyttiin Mikkeliin kaavailemaan pien-

Pulkkiselle ja maanviljelijä Karl Millerille vuonna 1888. Uu-

talo-aluetta, joka toisi lisää asuntoja vähävaraisille. Tuolloin

det omistajat ryhtyivät myös valmistamaan olutta ja teh-

kaavailulle alueelle sijoittuivat silloiset Aleksanterin- ja Ni-

das nimettiin Mikkelin viina- ja juomatehtaaksi. Vuodes-

kolainkatujen varret sekä Puutarhakadun pohjoispuoli ja Li-

ta 1914 lähtien tehtaassa valmistettiin vain virvoitusjuomia. 5

kolammen itäreuna.

Tehtaaseen rakennettiin vuosien 1870–1915 välillä kaikkiaan

Kuva: Sähkölaitos on perustettu lokakuussa 1900 nimellä ”Osakeyhtiö Mikkelin Sähkölaitos”. Aumakattoisen kivirakennuksen on suunnitellut vuonna 1901 rakennusmestari K. Oila. Arkkitehti Eero Jokilehto on myöhemmin tehnyt lisärakennussuunnitelmia sähkölaitokselle. Puurakennuksen on suunnitellut kaupungininsinööri L. von Fieandt vuonna 1914 sähkölaitoksen hoitajaa, koneenkäyttäjää ja Kalevankangas rekognosointikartassa 1776–1805.

kahta asentajaa varten.6

1 Rantatupa "Rekognosointikartat 1776–1808" URL-osoite: ttp://wwwh.vanha 4 Kuujo 1989, 163-164; Wirilanderin kokoelmat (SSM). 5 Kuujo 1989, 163-164. kartta.fi/historialliset-kartat/sotilaskartat/rekognosointikartat-1776-1805/ 6 Etelä-Savon maakuntaliiton inventointijärjestelmä 2 Kuujo 1989, 241–245. 3 Alue sijoittuu nykyisen Hanhikankaankadun tienoille Likolammen rantaan.


Yleisnäkymä Kalevankankaalta kuvattuna Naisvuorelta luoteeseen. Etualalla Ristimäenkatu. Vasemmalla Likolampea ja Petroffin olutpanimo. Keskellä kuvaa on Millerin ”Mikkelin viina- ja juomatehdas”. Valokuvan on ottanut K.H. Ronkanen vuonna 1915. Suur-Savon museon valokuva-arkisto.

27

Millerin tehtaan vanhan polttimorakennuksen

Millerin tehtaan vanha mallaskuivaamo, jossa on

säästynyt itäsiipi toimii nykyisin päiväkotina.

sijainnut myös asuinhuoneisto. Rakennuksessa oli aikoinaan liitetty myös matalampi tiilirunkoinen olutkellarirakennus, joka on sittemmin purettu.

yhdeksän uudisrakennusta, joista vain kolme oli puret-

Professori Elias August Piponius vuonna 1917 suunnit-

Tehtaan vanhinta rakennus-

teli (1868–1945) asemakaavan, johon kuului myös Kalevan-

vaihetta edustivat vanha polttimorakennus tontin keskel-

kangas. Asemakaavan pohjana oli viisi ehdotusta, joista

lä ja sen eteläpuolella oleva ristipäätyinen varastorakennus.

koottiin yksi yhtenäinen asemakaava Piponiuksen suunni-

Polttimorakennuksen pohjoissivulle tehtiin vuonna 1914 tii-

telmien mukaisesti. Kaupungin luoteinen osa Likolammel-

lirunkoinen kattilahuone rakennusmestari J.P. Hyvösen laa-

ta Petroffin kankaalle pohjautui arkkitehti Valter Thomén ja

tu vuoteen 1938 mennessä.

timien piirustuksien mukaisesti. Siinä sijaitsi 1930-luvulla

insinööri Hugo Liliuksen suunnitelmiin. Heidän suunnittele-

myös kontrollöörin huone ja yksi asuinhuoneisto. Tuotan-

mansa tehdastontit muutettiin omakotitalotonteiksi Liko-

non laajentuessa vuonna 1892 rakennettiin Pirttiniemenka-

lammen rannalla. Maaston epätasaisuuden takia tätä osaa

dun varrelle uusi tehdasrakennus, joka sisälsi muun muas-

kaupungista pidettiin soveliaana omakotitalojen rakenta-

sa mallastamon. Uusi tehdasrakennus ja sen itäpäätyyn

miseen. Tuolloin oli myös pyrittävä vuokraamaan tontteja

tehtiin asuinhuoneisto. Samanaikaisesti kun uusi tehdasra-

asukkaille ja tällä tavoin kaupunki pystyi kilpailemaan yksi-

kennus toteutettiin, rakennettiin tähän välittömästi liittyvä

tyisten maanomistajien kanssa. 8

kookas tiilirunkoinen ja harjakattoinen

olutkellari.7

Tehtaan

Kalevankankaan asemakaavan omakotialueen tonttija-

rakennusryhmästä on säilynyt vain osa vanhasta polttimo-

koon päätettiin tehdä muutoksia vuonna 1927. Aiempi ase-

rakennuksesta (1871) ja osa uudemmasta tehdasrakennuk-

makaava oli laadittu liian vähän paikallisia maastosuhteita

sesta (1892). Rakennuksissa on nykyisin päiväkotitoimintaa.

vastaavaksi, joten asemakaavan toteuttaminen olisi käy-

7 Hassinen & Lähde 1987, 50-51. 8 Kuujo 1989, 277-279.


nyt liian kalliiksi kaduntasaustöiden vuoksi. Uutta asema-

tai ne vuokrattiin. Ullakkohuoneet mahdollistivat perintei-

kaavaa suunnittelemaan valittiin silloinen Viipurin asema-

sen puutalon muokkaamisen uudella tavalla, sillä ne sal-

kaava-arkkitehti Otto-I. Meurman. Nopeasti valmistuneen

littiin puisissa asuinrakennuksissa vasta vuodesta 1920

kaavan pääpaino oli omakotirakentamisessa, minkä kau-

lähtien. Sisäasianministeriön vahvistaman ja kaupungin ra-

punginvaltuusto hyväksyi pienin muutoksin ja se vahvis-

kennusjärjestykseen tehdyn lisäyksen mukaan puolet enin-

tettiin vuonna 1929. Ensimmäinen muutos asemakaavaan

tään 300 m2:n suuruisen rakennuksen ullakkotilasta voitiin

tehtiin vuonna 1930. Meurmanin kaava on yleismuodoltaan

sisustaa asuintilaksi. Ullakkotilojen salliminen puutaloissa

melko symmetrinen, jossa asuintontit ryhmittyvät aksiaa-

oli seuraus ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä asun-

lisesti pohjois-eteläsuuntaisen pääkadun (Metsolankatu)

topulasta, joka oli kiinnittänyt huomiota uusiin taloudelli-

molemmin puolin. Myös Piponiuksen kaavassa oli tämä

siin rakennusratkaisuihin. Asuinpinta-alaa saatiin vielä li-

alue kaavan tärkein katu ja myös korttelimuodot olivat sa-

sää kivijalkakerrokseen tehdyillä asuinhuoneilla. Edelleen

mankaltaiset verrattaessa Meurmannin kaavaan. Meurman

rakennettiin myös pitkärunkoisia suorakaiteen muotoisia

kaavoitti alueelle aiempaa pienempiä tontteja, sillä alue oli

useamman perheen asuinrakennuksia, mutta vähemmän

tarkoitettu ”vähävaraisille” ja työväelle. Alueen kaakkoislai-

kuin vuosisadan vaihteessa. Ullakkohuoneiden sallimisen

dalle kahteen kortteliin kaavoitetut hieman reilumman ko-

myötä katukuvaan ilmestyivät mansardikattoiset asuinra-

koiset huvilatontit Meurman jätti entiselleen, sillä ainakin

kennukset, joihin jäi runsaasti ullakkotilaa. 12

osa niistä oli jo myyty ja tonteille rakennettu. Vanhaan kaa-

1920-luvulle siirryttäessä vuosisadan alun jugendin

vaan verrattuna Meurmanin kaavassa on enemmän puisto-

piirteet hävisivät vähitellen laudoituksista sekä ikkunan-

alueita, koska kaupunginosan maasto on melko hankalaa

muodoista ja rakentamisessa palattiin takaisin selkeisiin

rakentamiselle.9

muotoihin. Puurakentamisessa siirtymistä perinteisiin ratkaisuihin edesauttoi 1920-luvun tyyppitalosuunnittelu sekä rakennusosien standardisointi. 1920-luvun puutaloraken-

1900-luvun alkuvuosikymmenien asuinrakentaminen Pietarinkadun10 ja Jokikadun alue muodosti yhtenäisen puutaloalueen 1930-luvulla ja edusti aikansa mikkeliläistä

28

puutalorakentamista. Jokikadulle on sittemmin muodostunut 1900-luvun alun puutalojen lisäksi eri vuosikymmenien kerros- sekä omakotitalorakennuksien ryhmä. Pietarinkadulla, Kalevankankaan alueella sijaitsee nykyisin yhtenäinen kerrostalorivistö, jonka alta puutalot on purettu. Jokikadulla sijaitsevissa säilyneissä puu- ja kiviasuinrakennuksissa on nähtävissä tyylipiirteitä jugendista sekä 1920-luvun klassismista. Rakennukset ovat säilyttäneet ulkomuodossaan rakennusaikaiset yksityiskohtansa ja antavat mielikuvan 1910–20-lukujen asuinrakentamisesta, jota alueella on ollut runsaasti. Mielikintien alkupään asuinrakennukset ovat peräisin 1930-luvun alusta ja edustavat puolitoistakerroksisien asuintalorakentamisen varhaisvaihetta kissanpenkkipäätyineen. Yleisin rakennustyyppi 1910-luvulla oli edelleen perinteinen yksikerroksinen puutalo, jonka hahmo alkoi kuitenkin 1920-luvulla ohjautua toisen maailmansodan jälkeen yleistyneeseen puolitoistakerroksisen asuinrakentamisen suuntaan. Ensimmäisen maailmasodan jälkeinen talouslama alkoi elpyä 1920-luvun alussa, mikä muodostuikin huomattavaksi rakennuskaudeksi. 1920-luvun kuluessa asemakaava-alueella rakennettiin runsaat 80 asuinrakennusta, joista suurin osa kaupungin länsi- ja lounaisosiin, Pietarinkadun länsipuolisiin kortteleihin sekä Otavankadun ja kasarmin välisille tonteille. 11 Rakennusrungoltaan 1920–30 –lukujen uusien asuina-

Jokikadulla sijainnut rakennus edusti tyylipuhdasta puuklassismia ja sen suunnitteli arkkitehti Kalle Kontio. Ra-

lueiden puutalot ovat kokonaisuudessaan aiempaa lyhy-

kennus on sittemmin purettu. Rakennuksen on kuvannut

empiä. Varsinaisen asuinkerroksen lisäksi ne usein varus-

Teuvo Karjalainen vuonna 1974. Suur-Savon museon valo-

tettiin ullakkohuoneilla, jotka jäivät joko omaan käyttöön

kuva-arkisto.

9 10 11 12

Salmela 1997, 31-33. Pietarinkatu rajautuu eteläpäästä Kaukolan alueeseen ja pohjoispäästä Kalevankankaaseen Hassinen & Lähde 1987, 40–41. Hassinen & Lähde 1987, 40–41.


tamista voidaan luonnehtia muotokieleltään yksinkertaiseksi ja suoraviivaiseksi. Rakennukset vuorattiin kapealla vaakalaudoituksella tai puuklassismille tyypillisellä pystyllä saumarimavuorauksella ja maalattiin vaaleilla värisävyillä. 1920-luvun puuklassismille tyypillisiä piirteitä olivat myös puolipyöreät tai kolmionmuotoiset kattoikkunat, rakennuksien nurkkien korostaminen sekä tasakokoisista ruuduista sommitellut klassiset kuusiruutuiset ikkunat. 13 Jokikadulla sijaitsevissa puutaloissa jugendtyyliä edustaa lääninrakennuskonttorin esimiehenä toimineen lääninarkkitehti Armas Rankan14 suunnittelema asuinraken-

29

Ylin kuva on Jokikadun pohjoispäästä kuvattu vuonna

Ylimmäinen kuva: Jokikadun kerrostalon sisäpihalle jää-

1969 (Mikkelin valokuvausliike Oy, Suur-Savon museon va-

vä vanha saunarakennus, jonka vanhin osa on rakennettu

lokuva-arkisto) ja keskimmäinen kuva on kuvattuna sa-

vuonna 1903. Nykyisin jäljelle on jäänyt rakennuksen itä-

masta kohdasta vuonna 2012. Vanhan kivitalon kohdalla

pääty.

(Jokikatu 11) on nykyisin arkkitehti Aune Mertaojan suun-

Keskimmäinen kuva: Jokikadulle rakentunut asuinrakennus

nittelema kerrostalo.

on arkkitehti Armas Rankan suunnittelema vuonna 1922.

Alin kuva Arkkitehti Armas Rankan suunnittelema jugend-

Alimmainen kuva: Jokikadulla sijaitseva rakennusmestari

tyylinen asuinrakennus Jokikadulle vuodelta 1912.

J.P. Hyvösen suunnittelema rakennus.

13 Hassinen & Lähde 1987, 41. 14 Entinen Kranck. Toimi Mikkelin lääninarkkitehtina vuosina 1911–1924.


nus (Jokikatu 9) vuodelta 1912. 1920-luvun puuklassismia Jokikadulla edustavat rakennusmestari J.P. Hyvösen suunnittelema asuinrakennus vuodelta 1921 (Jokikatu 14 A) ja rakennusmestari Kusti Piispasen suunnittelema koristeellinen asuinrakennus vuodelta 1932 (Jokikatu 10), mikä edustaa tyylipuhtaimmin aikansa puuklassismia. Mikkelin kaupungin rakennusmestarina vuosina 1899–1936 toimineen August Oikarisen15 kädenjälki näkyy muun muassa Vuorikadun päätyyn sijoittuneessa asuinrakennuksessa (Vuorikatu 35), joka rakentui vuonna 1928. Vuorikadulla (Vuorikatu 36) sijaitsee pitkärunkoinen ja pohjaltaan suorakaiteen muotoinen viiden asunnon asuinrakennus. Rakennus valmistui vuonna 1937 ja sen suunnitteli rakennusmestari Aug. Mehtälä. Jokikadulle (Jokikatu 5) 1950-luvulla rakentuneen ja 1960-luvulla jatketun kerrostalon sisäpihalle jää pieni pala kaupunginosan kulttuurihistoriaa, sillä entinen yleinen saunarakennus vuodelta 1903 on nykyisin kunnostettuna asuinkäyttöön. Saunarakennus on ollut tiilirunkoinen ja suorakaiteen muotoinen yksikerroksinen rakennus, jota

Metsolankadun Ruotsin lahjatalot, joissa näkyvät arkki-

on jatkettu vuonna 1910. Muutospiirustukset ovat August

tehti Eero Jokilehdon muutokset vanhoihin avokuisteihin.

Oikarisen. Rakennuksen länsipäädyssä on sijainnut neljä

Suur-Savon museon valokuva-arkisto.

asuinhuoneistoa ja itäpäädyssä ”rahvaan yhteinen sauna” ja numeropuoli. Numeroidulla puolella oli yhteensä yhdeksän numeroitua pukuhuonetta ja kuusi numeroitua saunaa. Saunoista kaksi oli varattu amme- ja höyrykaappikylpyjä varten ja neljä suomalaista vastakylpyä varten. 1930-luvulla saunan omisti Rosa Heidman ja se toimi nimellä Kylpylä

30

Uusi Sauna.16 Rakennuksesta on säästynyt itäpääty, mikä on kunnostettu kerrostaloyhtiön asuinhuoneistoksi ja varastoksi.

Jälleenrakennuskaudesta hyvinvointiyhteiskuntaan

Metsolankadun Ruotsin lahjatalot rakennusvaiheen jälkeen.

”Metsolankadusta tulee kaupungin kaunein katu”, lausui

Suur-Savon museon valokuva-arkisto.

kaupunginjohtaja Molander Länsi-Savo–lehdelle lokakuus-

dun tyyppitalojen piirustukset (tyypit 2 ja 3) suunnitteli-

sa 1940. Lehti uutisoi Kalevankankaalle rakenteilla olleesta

vat yliarkkitehti Urho Orola ja arkkitehti Jalmari Peltonen.

Ruotsin lahjatalo-alueesta, joka rakennettiin lievittämään

Lopulliset piirustukset laadittiin suomalaisarkkitehtien pii-

niin siirtolaisten kuin paikallistenkin

asuntopulaa.17

Metso-

rustuksien pohjalta Svenska Trähus -yhtiön piirustuskont-

lankadulle nousi nopeaan tahtiin 28 kaupunkimallista lah-

torissa Tukholmassa vuonna 1940. Lahjatalot olivat ranka-

jataloa. Kyseessä oli yhden perheen omakotitalo tyyppiä

rakenteisia elementtitaloja, joiden kokoaminen oli nopeaa

1, joka oli suorakaiteen muotoinen, ullakoton ja loivakattoi-

ja tuotanto huokeata. Ruotsi toimitti Suomeen mm. lahja-

nen.18

Talot sijoiteltiin kadun länsipuolelle sivut vinosti ka-

talojen kaikki puuosat, kuten ulko- ja väliseinät, ikkunat ja

tuun päin ja itäpuolelle julkisivut kadunsuuntaisina. Katua

ovet sekä keittiösisustuksen. Puutalo Oy vastasi maaseu-

elävöittämään istutettiin rivi omenapuita ajoradan ja käve-

dulle tarkoitettujen talojen mahdollisesta varastoimises-

lypolun väliin.

ta ja kuljetuksesta rakennuspaikalle samoin kuin puuosien

Ruotsin lahjatalot ovat ruotsalaisten rahakeräyksellä

pystyttämisestä. Myöhemmin Puutalo Oy järjesti kaupun-

tuotettuja tyyppitaloja, joiden keräykseen osallistui muun

keihin ja kauppaloihin siirrettävien talojen jakelun muttei

muassa Mikkelin ystävyyskaupunki Borås. Lahjatalois-

pystyttämistä.19

ta suunniteltiin vuonna 1940 neljä tyyppipiirustusta. Kak-

Arkkitehti Eero Jokilehto suunnitteli jo 1940-luvulla ta-

si tyyppitaloa suunniteltiin kaupunkiympäristöön ja kaksi

lojen avokuisteihin muutokset, joiden vuoksi itä- ja länsi-

puolitoistakerroksista pientaloa maaseudulle. Kaupunkiin

puolen talot eroavat hiukan toisistaan. Itäpuolella katuun

suunnitelluista rakennuksista puuttuivat ullakkokerrokset.

päin sivuttain vinosti sijoitelluissa taloissa eteisosaa on laa-

Kaupunkiin rakennettavien tyyppitalojen piirustukset (tyy-

jennettu siten, että sisäänkäynnit tulevat kadulle päin ja

pit 1 ja 4) suunnitteli arkkitehti Lauri Pajamies ja maaseu-

kattolinja työntyy eteenpäin. Länsipuolen talot ovat pit-

15 16 17 18 19

Ristiinassa syntynyt ja Helsingin teollisuuskoulussa opiskellut Oikarinen toimi Mikkelin kaupungin rakennusmestarina vuosina 1899–1936. Mikkelin kaupungin pienoismalli 1938 -pienoismallikortisto ja – selostukset (SSM). ”60 asuntoa rakenteilla Mikkeliin kaupungin toimesta”. Länsi-Savo 15.10.1940. Ahola 1996, 18. Ahola 1996, 12–13, 17.


Ylempi kuva on Mielikintien pohjoispäästä, jossa sijaitsevat

Ylempi kuva: Myrkkylammen rannalla sijaitsevat kerrosta-

1940–50 –luvuilla rakentuneet puolitoistakerroksiset talot.

lot 1950-luvulta.

Alemmassa kuvassa ovat 1930-luvun Mielikintien asuin-

Alempi kuva: Päiväkoti Metsolan talossa oli alunperin

rakennukset.

Osuusliike Savonseudun kauppa.

kältä julkisivultaan kadunsuuntaisia ja kadulle päin sijoitet-

täessä nimeksi tuli Kalevankankaan yläaste ja lukio, josta

tu sisäänkäynti on osa suorakaiteen muotoista rakennus-

lukio lakkautettiin vuonna 1995. Vuoden 1999 perusope-

massaa. Kaikissa taloissa avokuistit on lasitettu ja muutettu

tuslaki muutti nimen jälleen Kalevankankaan kouluksi. Kou-

eteisiksi.

lu muutti vuoden 2011 alusta Raviradantielle Kalevankan-

Myös viereisellä Mielikintiellä jatkettiin rakentamista. Sen alkupäähän oli 1930-luvun aikana noussut joitakin puolitoistakerroksisia puutaloja, ja kadun loppupäätä täyden-

kaan itäosaan, ja vanha koulurakennus on siitä lähtien ollut muussa käytössä.20 Metsolankadun, Liponkadun, Yrjönkadun ja Pietarin-

nettiin saman kokoluokan rakennuksilla aina 1950-luvulle

kadun kytköskohtaan rakennettiin Metsolan aukio, jonka

asti, jolloin seinäpinnat muuttuivat puisista rapatuiksi. Tääl-

ympäristöön nousi kookkaampia liike- ja asuinrakennuksia.

lä suurimman osan taloista on suunnitellut rakennusmesta-

Metsolankadun ja Liponkadun kulmaan sijoitettiin Osuus-

ri Uuno Rytkönen. Rakennuksiin on tehty paljon muutoksia,

liike Savonseudun kauppa. Kaksikerroksinen kauppara-

usein rakennusmestari Vilho Haikon suunnittelemina. Run-

kennus oli suunniteltu Kulutusosuuskuntien keskusliiton

saasti Mikkeliin rakennuksia suunnitelleen Haikon itselleen

arkkitehtiosastolla. Rakennus muutettiin päiväkoti Metso-

vuonna 1951 suunnittelema asuintalo sijaitsee tien loppu-

laksi vuonna 1977, ja siinä on myös asuntoja. Yrjönkadun

päässä (osoitteessa Mielikintie 26).

puolelle Myrkkylammen rannalta nousevaan rinteeseen ra-

Mielikintien ja Metsolankadun pohjoispäähän Metso-

kennettiin kaksi keltaista kerrostaloa, jotka ovat Mehtälä

lan kentän taakse valmistui koulurakennus vuonna 1960.

& Seppälä Oy:n vuonna 1953 suunnittelemat. Niiden vie-

Siihen muutti Mikkelin kauppaoppilaitoksessa muutamaa

ressä on arkkitehti Eero Jokilehdon vuonna 1952 suunnit-

vuotta aiemmin toimintansa aloittanut Mikkelin keskikou-

telema Osuuskauppa Suur-Savon rapattu asuinrakennus.

lu. Rakennuksen suunnitteli kaupunginarkkitehti Martti Rii-

Rakennusta laajennettiin Pietarinkadun puolelle arkkiteh-

helä vuonna 1959. Rakennusta laajennettiin myöhemmin

ti Aune Mertaojan vuoden 1967 suunnitelmien mukaisesti,

arkkitehti Aune Mertaojan vuoden 1973–75 suunnitelmi-

ja toiseen päähän tuli liiketila. Metsolan aukiota reunustaa

en mukaisesti. Koulun nimi muuttui useaan otteeseen. Sen

1960–1970-lukulainen yleisilme. Aukiolle rakennettiin vuon-

saatua lukio-oikeudet vuonna 1963 tuli nimeksi Porras-

na 1968 Sotainvalidien veljesliiton Mikkelin seudun osas-

salmen Yhteislyseo. 1974 peruskoulujärjestelmään siirryt-

to ry:n tilauksesta kioskirakennus Aune Mertaojan vuon-

20 Kalevankankaan koulun internet-sivut, URL: http://www.kalevankankaankoulu.fi/sivut/koulun-historiaa..

31


1967 on matala paritalo länsipuolella. Jokilehto on myös suunnitellut kerrostalon Jokikadun eteläpäähän (Jokikatu 2) vuonna 1961. 1970-luvun alun tummatiilistä rakentamista edustavat puolestaan arkkitehti H. Korppi-Tommolan suunnittelema viiden perheen rivitalo (osoitteessa Jokikatu 12) sekä Mielikintien alkupäässä arkkitehtitoimisto Kaj Michaelin suunnittelema puolipyöreä omakotitalo.

Kalevankangas vuonna 2012 Aune Mertaojan suunnittelema Sotainvalidien veljesliiton kioskirakennuksen piirustukset vuodelta 1957 (maistraatin arkisto, MKV).

kaasta, ja selvityksessä on keskitytty lähinnä alueen keskustaa lähimpänä olevaan osaan ja sen kehitykseen. Koko-

na 1957 tekemän suunnitelman mukaisesti. Myös Metsolan

naisuudessaan alue kehittyy edelleen voimakkaasti etenkin

aukiota metsän puolelta rajaava vanhusten asuinrakennus

itä- ja pohjoisosistaan.

on Mertaojan arkkitehtitoimiston tuotantoa vuodelta 1976.

Kartoittamamme Kalevankangas on edelleen se ihan-

Toinen aukion laitaa rajaava kerrostalo osoitteessa Metso-

teellinen ja rauhallinen, metsien ja lampien sekä Pankajoen

lankatu 1 on puolestaan rakennusmestari Vilho Haikon kä-

reunustama asuinalue, jollaiseksi se suunniteltiinkin. Ajan myötä palvelut ovat kadonneet sen keskiöstä, ja Metsolan

sialaa vuodelta 1973. Pietarinkadun varsi oli 1960-luvulle asti puutalojen täyttämä. Tästä eteenpäin ne kuitenkin korvattiin yksi toisensa

32

Inventoimamme alue kattaa vain pienen osan Kalevankan-

aukion ympäristö hiljentynyt. Tähän vaikuttaa kaupunginosan sijainti keskustan läheisyydessä.

jälkeen kerrostaloilla. Viimeinen pohjoispuoleisen Pietarin-

Erityishuomiota kiinnitimme siihen, kuinka alueella on

kadun varrelta ollut vanhempi rakennus, puolitoistakerrok-

säilytetty fragmentteja alueen historiallisista rakennuksista.

sinen kivitalo, korvattiin kerrostalolla vuosien 2010–2011

Rakennusten puolikkaita on säilynyt niin Millerin panimora-

aikana. Jokikadun varsi on säilynyt monimuotoisempana.

kennuksista Päämajankadulla kuin yleisestä saunasta Vuo-

Täällä vanhojen puutalojen seuraksi on jokaisella 1900-lu-

rikadun varrella.

vun vuosikymmenellä ilmestynyt aikansa ihanteita ilmen-

Asuinalueen ilmeeseen on saanut vaikuttaa suunnitte-

täviä rakennuksia. Keltainen kerrostalo Jokikadun päässä

lijoiden kirjo keskeisistä mikkeliläisistä arkkitehdeista ra-

osoitteessa Liponkatu 5 on vuodelta 1940, ja sen on suun-

kennusmestareihin. 1900-luvun alkupuolelta peräisin ole-

nitellut rakennusmestari Osmo Jorma Korhonen. 1950–60

vien rakennusten suunnittelijoista mainittakoon Mikkelin

-lukuja edustavat keltainen rapattu kerrostalo osoitteessa

lääninarkkitehtina toiminut Armas Rankka sekä Mikke-

Jokikatu 5 (rakennettu 1957 ja laajennettu 1960) sekä tien

lin kaupungin rakennusmestarina sekä myöhemmin myös

alkupäähän sijoittuva Jokikatu 2.

Kerrostaloparin osoit-

kaupungin rakennusvalvojana toiminut Uuno Rytkönen.

teessa Jokikatu 7 – Pietarinkatu 20 on suunnitellut helsin-

1960–70 –luvuilta löytyy erityisesti Aune Mertaojan tuotan-

kiläinen arkkitehti K. A. Pinomaa vuonna 1965. Keskeisistä

toa. Rankan suunnittelema (Jokikatu 9) puutalo vuodelta

mikkeliläisistä arkkitehdeista Aune Mertaojan ja Eero Joki-

1912, Ruotsin lahjataloalue 1940-luvun alusta Metsolanka-

lehdon kädenjälki näkyy Jokikadun pohjoispäässä. Merta-

dulla sekä arkkitehti Kaj Michaelin suunnittelema puolipyö-

oja on suunnitellut itäpuolen kerrostalon (osoitteessa Jo-

reä tummatiilinen omakotitalo Mielikintien alkupäässä ovat

kikatu 11) vuonna 1969 ja Jokilehdon tuotantoa vuodelta

näyttävimpiä esimerkkejä oman aikakautensa rakentamisesta tällä alueella.

Kalevankangas on edelleen se ihanteellinen ja rauhallinen, metsien ja lampien sekä Pankajoen reunustama asuinalue, jollaiseksi se suunniteltiinkin.

Erityishuomiota kiinnitimme siihen, kuinka alueella on säilytetty fragmentteja alueen historiallisista rakennuksista. Rakennusten puolikkaita on säilynyt niin Millerin panimorakennuksista Päämajankadulla kuin yleisestä saunasta Vuorikadun varrella.


Arkkitehtitoimisto Kaj Michaelin suunnittelema asuinrakenLÄHTEET

nus vuodelta 1970.

ARKISTOLÄHTEET MIKKELIN KAUPUNGIN ARKISTO, Mikkeli (MKA).

- Maistraatin arkisto. - Rakennusluvat.

SUUR-SAVON MUSEO, Mikkeli (SSM).

- Mikkelin kaupungin pienoismalli 1938 -pienoismallikortisto ja -selostukset. Mikkelin kaupungin pienoismallitoimikunta 1987. - Valokuva-arkisto. - Tapani Wirilanderin kokoelma.

INTERNET-LÄHTEET Kalevankankaan koulun internet-sivut, ”Koulun historiaa”. URL: http://www.kalevankankaankoulu.fi/sivut/koulun-historiaa (viitattu 28.8.2012). Ratatupa, Heikki ”Rekognosointikartat 1776–1808”. Historialliset kartat. Jyväskylän yliopisto. URL-osoite: http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/sotilaskartat/rekognosointikartat-1776-1805/ (viitattu 3.7 2012).

KIRJALLISET LÄHTEET ”60 asuntoa rakenteilla Mikkeliin kaupungin toimesta”. Länsi-Savo 15.10.1940. Ahola, Teija (1996) ”Ruotsin lahjatalot 1940–1941, esimerkki teollisesta pientalosta sosiaalisen asuntotuotannon käytössä”. Pro Gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto: taidehistorian laitos. Hassinen, Esa & Lähde, Hannu (1987) ”Mikkelin kaupunki 1938. Historiallinen pienoismalli”. Mikkelin kaupungin museoiden julkaisuja 4. Mikkeli: Mikkelin kaupunki/ Pienoismallitoimikunta. Kuujo, Erkki (1989) ” Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838–1917”. Mikkeli. Salmela, Ulla (1997) ”Otto-I Meurmanin Mikkelin asemakaavat 1928-1936. Tavoitteena kaunis kotipaikka sekä jokapäiväiselle elämälle viihtyisä kehys”. Pro gradu – tutkielma. Jyväskylän yliopisto: taidehistorian laitos.

PAINAMATTOMAT LÄHTEET Etelä-Savon maakuntaliiton inventointijärjestelmä, KIOSKI-tietokanta.

33


LEHMUSKYLÄ

Jälleenrakennuskauden puhdas esimerkki

Johdanto Lehmuskylä on Mikkelin 14. kaupunginosa. Nimensä Lehmuskylä on saanut talvisodan jälkeen ruotsalaisten lahjoittamista lehmuspuista, jotka kuitenkin loppujen lopuksi istutettiin muualle kuin Lehmuskylään. Nimitystä Lehmuskylä ryhdyttiin käyttämään 1940-luvulla. Lehmuskylän laaja ja rakennuskannaltaan monimuotoinen alue oli inventointiprojektin ensimmäinen kohde. Lehmuskylä-seuran kustantama ja sen perustaman historiatoimikunnan toimittama teos Lehmuskylä, meidän kaupunginosamme (1995) tarjosi inventoinnille kattavan kulttuurihistoriallisen pohjamateriaalin. Teoksen ja kaavoituksen antaman pohjatiedon turvin tehtiin maastotyötä, johon kuului katunäky­mien ja rakennusten valokuvaamista sekä ympäristön havainnointia. Lisäksi inventoinnissa on käy­tetty hyväksi Suur-Savon museon valokuva-arkistoa ja Mikkelin kaupungin arkistoa. Aluetta tar­kasteltiin myös Lehmuskylä-seuran kanssa jär-

34

Lehmuskylän kehittyminen 1800-luvulta 1940-luvulle

jestetyssä tapaamisessa. Lähtökohta oli Lehmuskylän pe-

Nykyisen Lehmuskylän alueella oli alun perin kaupungin

rustamisen alkuvaiheissa 1940-luvulla. Toisessa vaiheessa

omistamia peltolohkoja, joita vuokrattiin kaupunkilaisten

käytiin läpi alueen rakennuskannan monimuotoistamista

virkistysalueeksi ja viljelyskäyttöön. Peltojen käyttöä alet-

1950-luvun lopulta 1970-luvun lopulle. Kolmantena vaihee-

tiin erityisesti tehostaa ensimmäisen maailmansodan aika-

na on alueen pal­veluiden kehittyminen.

na, jolloin senaatin maanviljelystoimikunnan kiertokirjeellä

Inventoitu alue rajautuu Saattotien, Otavankadun,

vuonna 1916 kaupunkeja kehotettiin järjestämään asukkail-

Savilahdenkadun ja Jyväskyläntien väliin jäävälle alueelle.

leen vihannes- ja juurikasviljelypalstoja. Vuonna 1917 Kiis-

Harjun hautausmaa Saattotien molemmin puolin kuuluu

kinmäen alueelta jaettiin kolme vuokralohkoa pienemmiksi

alueeseen.

osiksi. Kahdella näistä lohkoista sijaitsi neljä vihannespals-

Saattotien

loppupäässä

Pankalammen

puoli kuuluu puolestaan Kaukolan alueeseen, mutta tarkasteluun on otettu tällä puo­ lella sijaitsevat entinen

taa, 101 peruna- ja 102 siirtolapuutarhapalstaa. 1 Kiiskinmäen Kaukolan puoleisessa osassa on ollut

Pankarannan vanhainkoti sekä Kiiskinmäen myllyalue.

rakennusryhmä,

Suuri osa Otavanka­dun varrella sijaitsevasta Kiiskinmäestä

tuulimylly rakennuksineen. Paikalle on merkitty asuin- ja

vesitorneineen kuuluu Lehmuskylään, samoin Jyväskylän­

ulkorakennuksia jo vuoden 1919 asemakaavaan, mutta

tien toisella puolella Lentoaseman vieressä sijaitseva

rakentamisajankohdasta tai suunnittelijoista ei ole tarkkaa

golfkentän alue.

tietoa. Kaupunki omisti alueen vuoteen 1925, ja myi

jonka

läheisyydessä

sijaitsee

vanha

sen tällöin osissa yksityisille, mutta osti alueen takaisin Etelä-Savon maakuntaliiton inventointi-

1930-luvulla.

tietojärjestelmään inventoidut kohteet:

rakennusta, mutta kaupunki jatkoi tonttien vuok­raamista

• Harjun hautausmaalta siunauskappeli, ruumishuone

yksityisille henkilöille ja alue jäi ennalleen. Alueeseen on

sekä puutarhurin asuintalo ja pihapiiri

kuulunut 12 rakennusta vielä vuonna 1943, mutta nykyään

• Lehmuskadulta A-talot, Ruotsin lahjatalot ja

jäljellä on enää puolet.2 Nykyisin rakennuksista osa on

aumakattoiset kahden perheen talot, sekä

Suur-Savon museon hoidossa, osa yhä asuinkäytössä.

Lehmuskadun ja Kelotien väliin jäävä rivitaloalue

Alueelle

kaavailtiin

suurempaa

julkista

Ensimmäisen kerran asutusta kaavailtiin Lehmuskylän

• Poppelitien A-talot ja kerrostalot

alueelle jo vuonna 1913, jolloin Teknillisen korkeakoulun

• Saarnikadun rivitalot

maanjako- ja katasteritekniikan 3 professori Elias August

• Vesitorninkatu

Piponius (1868–1945) suun­ nitteli ehdotuksen uudeksi

• Kiiskinmäen vesitorni sekä Kiiskinmäen myllyalue

asemakaavaksi Mikkelin kaupungille. Tuolloin ehdotettiin

• Pankarannan vanhainkodin alue

Lehmuskylään

perustettavaksi

1 Kuujo 1988, 122–123. 2 Suur-Savon museo. Mikkelin kaupungin pienoismalli vuodelta 1938 ja siihen liittyvät rakennuskortit. 3 Katasteritekniikka vastaa nykyistä kiinteistöoppia.

teollisuusto­ ria,

jonka


1938, jolloin ase­ makaava-arkkitehti Otto-Iivari Meurman (1890–1994) laati kaavan yhdenmukai­ simmille tonteille sekä kehällä kulkeville tielinjauk­ sille. Kaava ei kuitenkaan toteu­tunut Leh­muskylän alueella. Talvisodan vuoksi monet olivat menettäneet kotinsa ja siirtolaisten suuri määrä vaikutti asuntojen tarpeeseen. Lehmuskylän asuinrakentaminen tuli jälleen ajankohtaiseksi. Ensimmäiset

asuinraken­ nukset

nykyisen

Lehmuskylän

alueelle rakennettiin vuonna 1941. Mikkelin ensimmäinen omako­tialuekaava valmistui Lehmuskylään vuonna 1945 6. Ensimmäiset asuinrakennukset olivat Ruotsin lahjataloja, joista 15 rakennettiin nykyisen Lehmuskadun varteen.7 Ruotsin

lahjatalot

ovat

ruotsa­ laisten

rahakeräyksellä

tuotettuja tyyppitaloja, joiden keräykseen osallistui muun Kiiskinmäen myllyn alue n. 1930-luvulla.

muassa Mikkelin ystävyyskaupunki Borås. Lahjataloista

Suur-Savon museon kuva-arkisto.

suunniteltiin vuonna 1940 neljä tyyppipiirustusta. Kaksi tyyppitaloa suunniteltiin kaupunkiympäristöön ja kaksi

ympärille asuintontit rakentuisi­ vat säteittäin. Alue oli

puolitoistakerroksista pientaloa maa­ seudulle. Kaupunkiin

suunniteltu Laiha­ lammen ja Ota­ vankadun4 väliin jäävälle

suunnitelluista rakennuksista puuttuivat ullakkokerrokset ja

alueelle. Vuosina 1925–1926 liitettiin kau­ punkiin loput

maaseututaloista puuttui kunnallistekniikka. Lehmuskylään

Lehmuskylän alueesta, ensin Vuolingon kylään kuulunut

rakennettiin tyyppitalo numero 3 piirustuksien mukaisia

Sannastin

maaseudulle tarkoitettuja asuinrakennuksia.

tila,

ja

seuraa­ vana

vuonna

yhteydessä.5

läntiset

osat

ny­ kyisen

Kaupunkiin rakennettavien tyyppitalojen piirustukset

Lehmuskylän alueen asuttaminen nostettiin esille vuonna

(tyypit 1 ja 4) suunnitteli arkkitehti Lauri Pajamies ja

esikau­punkilii­toksen

Uudelleen

Ote Piponiuksen ehdotuksesta Mikkelin uudeksi asemakaavaksi vuodelta 1913, jossa Lehmuskylään kaavailtiin teollisuustoria ja Kalevala-aiheisia kadunnimiä.

35

Kuva: Mikkelin kaupungin arkisto.

4 Otavankatu pohjautuu keskiaikaisperäiseen yleiseen valtanmaantiehen. Tie johti Hämeenlinnasta Mikkelin kautta Savonlinnaan ja sitä kutsut tiinkin Suureksi Savontieksi. Tiestä erkani jo varhaisessa vaiheessa tie Kangasniemelle (vanha Kangasniementie), jonka linjaus kulkee nykyistä Saattotietä pitkin Laihalammen pohjoispuolta.

5 Ihalainen, Lyytikäinen, Mäkinen, Pulkka & Saloranta 1995, 6; Kuujo 1988, 84. 6 Hassinen 1988, 461. 7 Osaan rakennuksista sisäänkäynti Kelotien puolelta.


maaseudun tyyppitalojen piirustukset (tyypit 2 ja 3) suunnittelivat Jalmari

yliarkkitehti

Peltonen.

Urho

Lopulliset

suomalaisarkkitehtien

Orola

ja

arkkitehti

piirustukset

laadittiin

pii­ rustuksien

pohjalta

Svenska

Trähus -yhtiön piirustuskonttorissa Tukholmassa vuonna 1940. Lahjatalot

olivat

lankkurakenteisia

element­ titaloja,

joiden kokoaminen oli nopeaa ja tuotanto huokeata. Ruotsi toimitti Suomeen mm. lahjatalojen kaikki puuosat, kuten ulko- ja väliseinät, ikkunat ja ovet sekä keittiösi­ sustuksen. Työtä valvomaan Ruotsista Leh­ muskylään saapui insinööri Gunnar Öst ja rakennusmestari Rangill. Puutalo Oy puo­lestaan vastasi maaseudulle tarkoitettujen talojen mahdollisesta varastoimisesta ja kuljetuksesta rakennuspaikalle samoin kuin puuosien pystyttämisestä. Myöhemmin Puutalo Oy järjesti kaupunkeihin ja kaup­ paloihin siirrettävien talojen jakelun muttei pystyttämistä. Puulämmitteiset tyyppitalot 2 ja 3 on suun­ niteltu alueille, joista puuttuu kunnallistek­ niikka. Sen vuoksi niitä sijoitettiin myös kaupunkien uusille asuinalueille, joista kun­ nallistekniikka vielä puuttui. Lahjatoimi­ kunta teki myöhemmin uuden kellaripiirus­ tuksen tyyppitaloihin 2 ja 3, niissä oli mah­ dollista ruokakellarin, halkosuojan tai

pesu­ huoneen

lojen

kunnostamisen

hyödyntäminen

koettiin

kellariin.

erityisen

Kellariti­

tar­ peellisiksi

kaupungeissa ja kauppaloissa. 8 Lehmuskatu täydentyi kymmenellä arkki­ tehti Kauko Tuomisen9

36

suunnittelemalla

kahden

perheen

talolla

vuonna 1944. Auma­ kattoiset rakennukset muodostavat yhtenäi­ sen kokonaisuuden Ruotsin lahjatalojen kanssa vielä tänäkin päivänä. Lehmuskadun itäpuoli täydentyi vuonna 1944 Mikkelin kaupungin tilaamilla A. Ahlström Oy:n ta­ lotehtaan A-taloilla. Tyyppitaloja tilattiin 22 ja rakennukset sijoitettiin Lehmuskadun lisäksi Poppelintien (entinen Lehmuskylän­ tien) varteen. Tilattu malli 2.42 oli yksi A-talojen suosituimmista. Tälle yksikerroksi­ selle mallille ominaista on talon yhden kul­ man yli kiertyvä aukko, johon on sijoitettu pieni kuisti sisäänkäynteineen. Rakennukset ovat betoniperusteisia, rungon rankarakenne on puuelementtiä ja vuoraus vinovuori­laudoitusta. A-taloiksi kutsutaan A. Ahlström Oy:n ja arkkitehti Alvar Ylimmässä kuvassa ote Mikkelin kartasta vuodelta 1954, jossa näkyy Lehmuskylän ydinkeskusta. Mikkelin kaupungin arkisto. Keskimmäisessä kuvassa Ruotsin lahjataloja osoitteessa Lehmuskatu 30, 32, 34 ja 36. Alimmassa kuvassa Kauko Tuomisen kahden perheen aumakattotaloja osoitteessa Lehmuskatu 18 ja 20.

Aallon

esivalmistettujen suunnitteli

yhteistyössä

yhtiölle

esivalmistettavia

kehittämää

puutyyppitalojen teolliseen

talotyyppejä

teolli­ sesti

järjestelmää.

tuotantoon vuodesta

Aalto

soveltuvia

1937

lähtien.

Seuraavana vuonna muutamaa mallia alettiin valmistaa Varkaudessa

A.

Ahlström

Oy:n

sahan

höyläämön

yhteydessä. Varkauden talotehtaat perustettiin vuonna 1940, minkä myötä yhtiöstä tuli edelläkävijä teollisesti esival­ mistettujen

puutalojen

Yhtiö

elementtitalotuotantonsa

organisoi

tuottajana

Suomessa. uudelleen

vuonna 1943 perustamalla A-talo-organisaation. Varkauden talotehtaalle tuli suunnittelukonttori, ja A-taloille oma myyntiorganisaatio. Täällä kehi­tettiin 25 A-talon mallisto, joka perustui Alvar Aallon suunnitteleman AA-järjestelmän ideaan. Or­ ganisaatio lakkautettiin kuitenkin jo vuonna

8 Ahola 1996, 12–13, 17, 20. 9 Tuominen toimi Mikkelin kaupunginarkkitehtina vuosina 1942–44.


1945, minkä jälkeen tehtaan rakennusosasto jatkoi ta­ lomallin suunnittelua ja muokkausta. Vuonna 1950 tarjonta supistettiin

suosituimmista

talotyypeistä

koostuvaksi

viiden talon mallistoksi. Varkauden talotehdas lakkautettiin vuonna 1975. 10 Lehmuskadun varsi täydentyi vielä vuonna 1945 kaupungin rakentamilla Warkauden Talotehtaan taloilla, joihin kuului jo oma kaivo. Lehmuskylä käsitti 1940-luvun lopulla tiiviin kahden kadun mittaisen tyyppitaloalueen, jossa vielä tuolloin oli tyypillistä piharakennuksien sijoittelu asuintontin

reunalle.

Lehmuskyläläisillä

oli

yhteinen

sauna, jonka yhteyteen oli myös perustettu leipomo. Ra­ kennus sijaitsee Lehmuskadun ja Poppelitien risteyksessä ja se on kunnostettu vuonna 1941 sauna­ rakennukseksi

A-taloja rakentamisvaiheessa Kiiskinmäeltä päin kuvattuna.

ns. Penttisten talosta rakennusmestari Uuno Rytkösen ehdotuksen

mukaisesti.

Leh­ muskylän

ensimmäinen

kauppa sijaitsi nykyisen Lehmuskatu 1:n kiinteistössä. Asuinrakennukseen saneerattiin myymälätilat vuonna 1947. Savonseudun E-myymälä toimi rakennuksessa vuosina 1947–68. Lehmuskylän asumiseen kuului viljeleminen oman kotitalouden tarpeisiin. Adolf Jussi-Pekka harjoitti myös kaupallista taimien kasvatusta ja myyntiä. Hän lunasti vuonna 1945 kunnal­ liskodilta maata11 taimitarhoja varten ja harjoitti viljelyä aina 1960-luvun alkuvuosille saakka. Toi­ sen maailmansodan aikana Lehmuskylään oli sijoitettu sotilasparakkeja ja ne sijaitsivat nykyisen Lehmuskadun eteläpäässä. Yhdestä vanhasta parakista saneerattiin seurakuntakoti vuonna 1949. Luultavasti Lehmuskadulla sijaitseva A-talo takapihalta päin kuvattuna. Suur-Savon museon kuva-arkisto.

1950-luku 1950-luvulla Lehmuskylän ensimmäinen osa oli rakennettu, ja ympäristöä kohennettiin asukkaiden viihtyvyyden parantamiseksi. Laihalammen ympäristöä parannettiin laskemalla sen pintaa vuonna 1955, jolloin lammen koko pieneni, mutta tulviminen loppui. Lehmuskylää ympäröiviä teitä kun­nostettiin myös ahkerasti, ja Jyväskyläntietä alettiin rakentaa vuonna 1958. 12 Joulukuussa Pajamäen Rakennuksen

1953

Lehmuskylään

suunnittelema urakoi

valmistui

Kiiskinmäen

Tehorakenne

Oy.

Seppo

vesitorni.

Säiliön

päälle

tehtiin tähtitieteellinen havaintoasema, ja ve­ sitorni toimi alkuvuosina pimeän aikaan myös lentomajakkana. 13 Vielä 1950-luvun alkupuolella Lehmuskylään rakennettiin suunnitelmien mukaisesti ainoastaan omakotitaloja. Näitä

Suur-Savon museon kuva-arkisto.

nousi Kiiskinmäenkadulle, Poppelitielle, Tammikadulle sekä Lehmuskadun pohjoispäähän. Professori Otto Meurman

ja

antoi asiantuntijalausunnon Lehmuskylän seudun kaa­

talotyyppien

voittamisesta vuonna 1959. Hän oli tutustunut alueeseen

elävöittämässä kaupunkikuvaa. 14

rivitaloalueita

ei

tulisi

saisi olla

kaavoittaa, ryhmissä

vaan

toistensa

erilaisten lo­ massa

jo 1930-luvulla, ja suunnitellut kaavoituk­sen Laihalammen

Professori Meurman kritisoi Lehmuskylään 1950-luvulla

itäpuolelle. Esimerkiksi Laihalammen ympäristöön hän

tehtyä asemakaavaa. Se oli hänen mieles­ tään laadittu

suositteli muutakin kuin omakotitalorakentamista, jotta

vanhojen

vältettäisiin ”mökkikylämäinen” näkymä. Meurman piti

ruuduttamalla korttelit, tekemällä ka­ dut liian suoriksi ja

ajanmukai­sen asumalähiön elinehtona, että sen ytimessä

laittamalla talot liian suoriin riveihin. Hän myös kritisoi

on kerrostalolähiö sekä palveluita. Puhtaita omakoti-

1940-luvun

10 Kummala 2004 URL: http://www.mfa.fi/files/mfa/ tiedotemateriaalit/jalleenrakennus.pdf . 11 Nykyisen Jalavankadun ja Pihlajatien risteyksen tietämillä. 12 Ihalainen, Lyytikäinen, Mäkinen, Pulkka & Saloranta 1995, 32-33, 36.

13 Ihalainen, Lyytikäinen, Mäkinen, Pulkka & Saloranta 1995, 33. 14 Professori Otto I. Meurmanin lausunto asemakaavakysymyksistä ja asuntosuunnittelusta 17.10.1959, Kiinteistölautakunnan kokouspöytä kirjat 1959. Kiintltk V32 Fa9 aika 1959, liite §2105. (Kiintltk. MKA).

periaatteiden

alussa

mukaan

ra­ kennettujen

yksitoikkoiseksi

Ruotsin

lahjatalojen

37


na oli jakaa Lehmuskylä kolmeen rakennusalueeseen, jotka erotetaan toisistaan puistoilla. Alueet olivat Vesitorninkatu ja Kiiskinmäenkatu, Pihlajatie ja Lehmuskatu sekä Vaahte­ rakatu ja Tuomikatu. Pihlajatie yhdisti alueet toisiinsa. Tällöin rakennettiin myös Jalavakatu ja Saarnikatu. Kirjalaan ja Siekkilään tehtiin alikulkutunnelit. 18 Omakotitalorakentaminen 1960–70-luvuilla oli aiempaa matalampaa. Kerrostalorakentaminen Vesitorninkadulla jatkui, kun sinne vuonna 1960 nousi ensimmäinen so­ tainvalidien veljestalo osoitteeseen Vesitorninkatu 9. Vuodesta 1962 samalla puolelle katua nousi viisi muuta samanmallista kaksikerroksista ja -rappuista taloa, joista viimeisin on vuonna 1971 valmistunut toinen Veljestalo. Veljestalot sekä kolme vierekkäistä kerrostaloa on suunnitellut ark­ kitehti Aune Mertaoja. Vesitorninkatu 11 ja 13:sta on ollut

suunnittelemassa

myös

arkkitehti

Elli

Toikka.

Arkkitehtitoimisto Kauko Kokko & Co. kädenjälki näkyy Vesitorninkatu 15 sijaitsevassa kerrostalossa. Rivitalot olivat Mikkelissä tuohon aikaan vielä harvinaisia, ja niistä ensimmäiset ra­ kennettiin Lehmuskylässä Saarnikadulle. Talot suunnitteli arkkitehti Elli Toikka ja ne valmistuivat vuonna

1963.

Tien

toiselle

puolelle

Poppelitien

ja

Saarnikadun väliselle kaistaleelle rakennettiin samaan aikaan kolme kolmikerroksista kerrostaloa. 19 Kiiskinmäenkadun

itäpuoli

muodostaa

yhtenäisen

asuintyyppitalojen kokonaisuuden, joka on ra­ kentunut 1950–60-luvuilla. Rakennukset ovat pääasiallisesti myynti-

38

yhdistys Puutalon ”Pajula 2010”, ”Vaahtera 2005” ja ”PikYlemmässä kuvassa Kiiskinmäen vesitorni ukkosvahingon

ku-Airi 2024” – tyyppitaloja. Tyyppitalojen viereen on sijoit-

jälkeen 27.7.1957 L. Metherin kuvaamana.

tunut myös Vilho Haikon suunnittelemia rakennuksia sekä

Alemmassa kuvassa Vesitorninkadun Haukanpesä

arkkitehti Erkki Karvisen suunnittelema asuin­rakennus Kiis-

rakennusvaiheessa vuonna 1958. Suur-Savon museo.

kinmäenkatu 9:ssä. Myyntiyhdistys Puutalon tyyppitaloja on myös Pihlajatie 22–24, jossa tyyppitalona on ”Tellervo”.

sijoittamista yhteen riviin. Asemakaavassa oli Meurmanin

Vitikaisen kaavaa uudistettiin vuonna 1963 diplomi-

mielestä myös turhia ja kustannuksia kohottavia katuja,

insinööri Pol­ visen liikennöintisuunnitelman poh­ jalta, ja

kuten

alueen läntisin osa eli Kelo­tie poikkikatuineen kaavoitettiin

alueen

pääkaduksi

suunniteltu

Pihlajatie.

Lai­

halammen ääreen tulisi laittaa matalampia taloja, ja

vuonna

korkeat talot laakion laidoille lähemmäs metsää. Professori

omakotitaloja. Leh­muskadun ja Kelotien risteysten väliseen

1966.

Sinne

rakennettiin

matalia

rivi-

ehdotti, että uuden asemakaavan laatiminen annettaisiin

rinnekortteliin rakennettiin puolestaan kuuden rivitalon

nykyaikaiseen asemakaavoituk­seen perehtyneen arkkitehti

koko­naisuus vuosina 1970–1973. 20

Pirjo Vitikaisen tehtäväksi. Näin tapahtuikin, ja Vitikaisen asemakaava vahvistettiin vuonna 1960. 15 Vuonna

1958

nousi

Lehmuskylän

ensimmäi­ nen

kerrostalo, Vesitorninkatu 12 eli Haukan­pesä. Tämän jälkeen nousivat Sinitorni (8), Vihertorni (4) ja Vesitorninkatu 6. Nämä pis­tetalot suunnitteli arkkitehti Eero Jokilehto noin vuonna 1956 16. Vesitorninkadulle raken­ nettiin vuonna 1958 myös Kiiskinlämpö Oy:n lämpövoimala, joka oli valmistuttuaan

neljäs

kaukolämpökeskus

Suomessa.

Voimala palveli erityisesti kunnalliskodin tarpeita. 17

1960–1970-luku 1960-luvulla Lehmuskylää laajennettiin Pirkko Vitikaisen

Näkymä Kiiskinmäenkadulle Pihlajatien risteyksestä

laatiman asemakaavan mukaisesti. Kaa­voituksen pääidea-

1960-luvulla. Suur-Savon museon kuva-arkisto.

15 Professori Otto I. Meurmanin lausunto asemakaavakysymyksistä ja asuntosuunnittelusta 17.10.1959, Kiinteistölautakunnan kokouspöytä kirjat 1959. Kiintltk V32 Fa9 aika 1959, liite §2105. (Kiintltk. MKA). 16 Jaatinen 1997, 49. 17 Ihalainen, Lyytikäinen, Mäkinen, Pulkka & Saloranta 1995, 34.

18 Ihalainen, Lyytikäinen, Mäkinen, Pulkka & Saloranta 1995, 31, 34. 19 Ihalainen, Lyytikäinen, Mäkinen, Pulkka & Saloranta 1995, 35-36. 20 Ihalainen, Lyytikäinen, Mäkinen, Pulkka & Saloranta 1995, 30.

ja


Alueen palvelut Lehmuskylän alueella on ollut 1800-luvulta lähtien hautausmaa. Virallisesti Laihalammen rantaan sijoitettu hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1895. Pieni, puinen ruumishuone 1900-luvun alusta on säilynyt. Harjun hautausmaaksi nimetylle alueelle valmistui kappeli vuonna 1937. Kappelin on suunnitellut yliarkkitehti Martti Välikangas. Hautausmaa laajeni siunauskappelin eteläpuolelle vuonna 1947. Uuden hautausmaa-alueen suunnitteli arkkitehti Viljo Rewell 21. Harjun hautausmaan viereen sijoitettiin ortodoksinen hautausmaa vuonna 1953. Sen suunnitteli rakennusmestari Niilo Peura. Harjun hautausmaan aluetta on uudisrakennettu puutarhurin asunnolla, ulkorakennuksilla ja kasvihuoneilla. Vuonna 1998 kappelin yhteyteen rakennettiin lasi- ja teräsrakenteisilla silloilla yh­distetyt lisäsiivet. Samoihin aikoihin valmistui kappelin viereen kellotapuli. Laajennuksen on suunnitellut helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Helander & Leiviskä. 22 Lehmuskylään rakennuksia

on

Harjun

rakennettu

useita

kirkollisia

hautausmaan

lisäksi.

Viimeisin

rakennus on Pihlajatiellä sijaitseva esikoislestadiolaisten rukoushuone. Rakennuksen on suunnitellut Pentti Käki ja se valmistui vuonna 1991. Pihlajatien pohjoispuolelle on

rakennettuna

suunnitteli

Lehmuskylän

arkkitehti

Aune

seurakuntakoti,

Mertaoja

vuonna

jonka 1970.

Tuolloin ”Päivänsäde” -päivähuoltolan nimellä toimivaan rakennukseen oli sijoiteltu päivähuoltola, talonmiehen

39

asunto ja seurakuntatilat. Pankarannan vanhainkoti perustettiin vaivaistaloksi vuonna 1893. Aluetta on laajennettu useilla uudisraken­ nuksilla, joita on muun muassa suunnitellut 1970-luvulla arkkitehti Eero Jokilehto ja 1990-luvun laajennuksen on suunnitellut kaupunginarkkitehti Pauli Lehti. Vanhain­ kotitoiminta loppui Pankarannassa vuonna 2010. Nykyi­ sin tiloissa toimii muun muassa Pankarannan päiväkoti, Maahanmuuttovirasto ja maahanmuuttajien tukipalvelu­ yhdistys ”Mimosa Ry”. Pankarannan alue sijaitsee 4. kaupunginosassa mutta on Lehmuskylän välittömässä läheisyydessä. 23 Lehmuskylän palveluihin kuuluvat Pankalammen terve­ yskeskus, joka rakennettiin 1970-luvulla. Terveyskeskusta laajennettiin

vuonna

1988.

Sen

tuntumaan

nousi

vuonna 1987 vanhusten päiväpalvelukeskus ja invali­ dien palvelukeskus Vesitorninkadulle. Jalavankatu 3:een rakennettiin vanhusten vuokratalo vuonna 1978, jolla pyrittiin vastaamaan ikääntyvän väestön tarpeisiin. Van­

Ylin kuva: Harjun hautausmaan hirsinen pieni ruumishuone

huksille tarkoitettu Jalavapuiston Palvelutalo valmistui

1900-luvun alusta.

Kastanjakujalle vuonna 1991. Palvelutalo käsittää 30 asuntoa, joista osa on omistusasuntoja ja osa Sateenkaari

Keskimmäinen kuva: Martti Välikankaan suunnittelema

ry:n omistamia.

Harjun hautausmaan siunauskappeli vuodelta 1937.

Lehmuskylään perustettiin ensimmäinen elintarvike­ myymälä 1947 ja ajansaatossa kaupparakennuksia on

Alin kuva: Esikoislestadiolaisten rukoushuone

ollut useita. Nykyisin elintarvikekauppoja on kaksi. Toi­

vuodelta 1991.

nen on Vesitorninkadun länsipäähän sijoitettu kauppara­ kennus, joka aloitti toimintansa vuonna 1962 Valinta­ 21 Rewellin itsensä kirjoittama teos aiheesta. Teos: Aarnio, Armas & Rewell, Viljo (1947) ”Harjun uusi hautausmaa, Mikkeli”. Mikkeli: Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta. 22 Kuujo 1989, 396; Ahola 2012; Mikkelin seurakuntayhtymä, Hautausmaat. URL:http://www.mikkelinseurakunnat.fi/fi/yhteiset/hauta-_ja_puistotoimi/hautausmaat/?id=613 . 23 Ahola 2012.


tornin

nimellä.

Valintatornin

suunnitteli

Kesko

Oy:n

rakennustoimisto ja se käsitti asuinhuoneiston, myymä­ län ja siihen kuuluvan varaston. Arkkitehti Aune Merta­ oja laati kaupan muutospiirustukset vuonna 1965, jolloin asuinhuoneisto muutettiin myymälätiloiksi. kennusta

laajennettiin

vuonna

1969

ja

Kauppara­ laajennuksen

suunnitteli arkkitehtitoimisto Reino Österman. Toinen kaupparakennus, Siwa sijaitsee Pihlajatiellä ja se perus­ tettiin vuonna 1968. Vesitorninkadulla sijaitsee myös baari, joka on saanut nykyisen muotonsa vuonna 1989. Baarirakennuksen paikalla sijaitsi alun perin vuonna 1969 perustettu kukkakioski, jonka piirustukset oli laati­ nut arkkitehti Jukka Salokari. Kukkakioski oli pieniko­koinen ja tasakattoinen. Alueen palveluihin kuuluu myös päiväkoti Poppeli­ tiellä, minkä on suunnitellut kaupunginarkkitehti Pauli Lehti vuonna 1976. Kaupunki järjesti ohjattua leikkikenttätoimintaa jo vuonna 1948. Lastentarha perustettiin vuonna 1952 sosiaalilautakunnan ehdo­ tuksesta. Koulun rakentamista Lehmuskylään on suunniteltu, mutta suunnitelma ei ole koskaan to­teutunut.

Lehmuskylä vuonna 2012 Lehmuskylä on pääosin jälleenrakennuskaudella muodostunut kaupunginosa, jossa on havaittavissa eri vuosikymmenien kerrostumat. Ydinalue muodostui nykyisen

40

Lehmuskadun ja Poppelitien var­teen 1940-luvulla. Ydinalueeseen on muodostunut selkeä tyyppitaloista koostuva alue, joka on pää­asiallisesti rakentunut 1940–50 -luvuilla. Rakennuksien hahmot ovat pääasiallisesti säilyneet en­ nallaan, vaikka pieniä muutoksia on julkisivuissa tapahtunut vuosien kuluessa. Tyyppitaloihin, ku­ten A-taloihin ryhdyttiin tekemään pian rakennusvaiheen jälkeen muutoksia, avokuistin muutettiin umpikuistiksi tai lisähuoneeksi. Lehmuskylän muodostavat

ydinosan

lisäksi

1950–70-luvulla

selkeän

rakennetut

alueen

asuinkortte­

lit. Arkkitehti Eero Jokilehdon suunnittelemat Vesitorninkadun kerrostalot ovat hyvä esimerkki 1950-luvun kerrostalorakentamisesta.

Vesitorninkatu

muodostaa

yhtenäisen kerrostaloalueen, jonka rakennuskanta on pääosin

1950–60

rakennuskanta

on

–luvuilla.

Kiiskinmäentien

pääasi­ allisesti

itäpuolen

muodostunut

1950–

60-luvuilla ja yleisilmeeltään se muodostaa yhtenäisen asuintalo-alu­ een.

Kiiskinmäentien

länsipuoli

on

pää-

asialliselta rakennuskannaltaan 1980-luvulta. Matalaa asuin­ rakentamista 1960-luvulta edustaa Pihlajatien pohjoispuoli sekä Tuomikatu. Arkkitehti Elli Toikan suunnittelemat rivitalot Saarnikadulle muodostavat myös yhtenäisen ja edustavan alueen 1960-lu­vun asuinrakentamisesta.

Kuvat ylhäältä alas: Pankalammen vanhainkoti, Pankalammen terveyskeskus, Pihlajatien K-market ja Lehmuskylän päiväkoti.


Ilmakuva Lehmuskylästä. Paavo Jussi-Pekka / Valokuvakeskus Jaatinen.

41

Mikkelin ensimmäinen omako­tialuekaava valmistui Lehmuskylään vuonna 1945. Ensimmäiset asuinrakennukset olivat Ruotsin lahjataloja. Lehmuskylän ydinosan lisäksi selkeän alueen muodostavat 1950–70-luvulla rakennetut asuinkortte­lit. Arkkitehti Eero Jokilehdon suunnittelemat Vesitorninkadun kerrostalot ovat hyvä esimerkki 1950-luvun kerrostalorakentamisesta.


LÄHTEET ARKISTOLÄHTEET MIKKELIN KAUPUNGIN ARKISTO, Mikkeli (MKA). - Kaupunginhallituksen kiinteistölautakunta (Kiintltk). - Kaupunginhallitus (Kaup.hall. XIV:1) - Rakennuspiirustukset 1911-2001. - Ruotsalaiset lahjatalot 1940-1945. - Maistraatin arkisto. - Rakennuspiirustukset ja -luvat. SUUR-SAVON MUSEO, Mikkeli.

- Valokuva-arkisto. - Mikkelin kaupungin pienoismalli vuodelta 1938 ja siihen liittyvät rakennuskortit.

INTERNET-LÄHTEET Leiviskä, Juha ”Harjun kappeli. Korjaus- ja lisärakentaminen”. Arkkitehti-lehti 2/99. URL: http://www.ark.fi/ark2_99/harjun_kappeli.html Kummala, Petteri (2004) ”Jälleenrakennuskauden pientalosuunnittelu”. Suomen rakennustaiteen museo. URL: http://www.mfa.fi/files/mfa/tiedotemateriaalit/jalleenrakennus.pdf (Viitattu 19.6.2012). Mikkelin seurakuntayhtymä, Hautausmaat. URL: http://www.mikkelinseurakunnat.fi/fi/yhteiset/hauta-_ja_puistotoimi/hautausmaat/?id=613 (Viitattu 29.6 2012).

SUULLISET LÄHTEET Jussi-Pekka, Paavo 14.6.2012, Mikkeli. Pulkka, Kalevi 14.6.2012, Mikkeli. Putkonen, Olavi Lehmuskylä-seuran varapuheenjohtaja 14.6.2012, Mikkeli. Riittinen, Sirpa Lehmuskylä-seuran sihteeri 14.6.2012, Mikkeli.

42

KIRJALLISET LÄHTEET Ahola, Teija (2012) ”Pankarannan vanhainkodin alueen rakennushistoriaselvitys”. Rakennushistoriaselvitys – raportti 16.3.2012. Ahola, Teija (1996) ”Ruotsin lahjatalot 1940-1941, esimerkki teollisesta pientalosta sosiaalisen asuntotuotannon käytössä”. Pro Gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto: taidehistorian laitos. Hassinen, Esa (1988) ” Kaupungin alue ja kaavoitus” s. 457–498. Teoksessa: Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918–1986. Kirjoittajat: Väänänen, Kyösti & Lakio, Matti & Hassinen Esa. Mikkeli: Mikkelin historiatoimikunta. Jaatinen, Martti I. (1997) ”Eero Jokilehto, arkkitehti ja taiteilija”. Mikkeli: Mikkelin kaupunginkirjasto – maakuntakirjasto, julkaisuja 22. Kuujo, Erkki (1989) ”Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917”. Mikkeli: Mikkelin historiatoimikunta. Kuujo, Erkki (1988) ” Kaupungin alue ja rakennukset” s. 81-129. Teoksessa: Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918–1986. Kirjoittajat: Väänänen, Kyösti & Lakio, Matti & Hassinen Esa. Mikkeli: Mikkelin historiatoimikunta. ”Lahjataloista parhaat Mikkelin osalle”. Länsi-Savo 17.10.1940. Saloranta, Anna Mari & Ihalainen, Pauli & Lyytikäinen, Viljo & Mäkinen, Teuvo & Pulkka, Kalevi (1995) ”Lehmuskylä meidän kaupunginosamme”. Mikkeli: Lehmuskylä -seura. Saloranta, Anna Mari & Ihalainen, Pauli & Lyytikäinen, Viljo & Mäkinen, Teuvo & Pulkka, Kalevi & Jussi-Pekka, Paavo (2008) ”Lehmuskylä meidän kaupunginosamme”. Paavo Jussi-Pekan muutoskorjaukset. Mikkeli: Lehmuskylä -seura.


MODERNIN JÄLJILLÄ KUNTATAAJAMISSA Kuntakeskukset Suomessa alkoivat kehittyä pääsääntöi-

Modernin jäljillä -tarkastelun kohteeksi valittiin kak-

sesti pitäjien kirkonkylien ympärille. Kirkot oli aikoinaan si-

si erilaista kuntataajamaa – vuonna 2007 Mikkeliin liitty-

joitettu alueensa keskelle, luontevien kulkureittien varsille.

nyt Haukivuori sekä Hirvensalmi. Haukivuoren kehitykses-

Yleisimmän kirkonkylä-kuntataajamatyypin lisäksi muun

sä keskeisiä tekijöitä on ollut rautatien rakentaminen, ja sen

muassa teollisuuslaitos tai rautatie saattoi vaikuttaa kunta-

seurauksena saha, joka puolestaan toi mukanaan työväes-

keskuksen syntyyn 1800-luvun lopulta lähtien.

tön asuma-alueineen. Rautatie siirsi kuntakeskuksen kir-

Suomessa modernisoituminen alkoi myöhään, mutta muutos oli nopea. Taajama-käsite syntyi 1960-luvulla, kun

konkylästä asemankylälle ja 1970-luvun valtatien toteutus rikkoi yhtenäisen taajama-alueen.

kirkonkylien muutos moderneiksi taajamiksi alkoi. Kasvu

Hirvensalmen taajama on esimerkki maatalousvaltaisen

jatkui maaseututaajamissa aina 1980-luvulle saakka. Usein

pitäjän kirkonkylästä. Taajamassa on edelleen nähtävissä

uusi urbaani elämä siirrettiin kirkonkyliin ilman kyseenalais-

maatalojen pihapiirejä ja muita rakenteita. Rantatietä – Hir-

tamista. Rakentamisesta tuli teollista toimintaa. Kaupan

vensalmentietä – myötäilemään rakentui 1900-luvun alus-

rakennemuutos heijastui maaseututaajamiin uudenlaisina

sa kaupallisia palveluja, Kissakosken paperitehtaan tuoman

kaupparakennuksina, itsepalvelumyymälät ja autoistumi-

kysynnän turvin. Vielä 1960-luvun alkupuolella Hirvensal-

nen muuttivat ympäristöä. Kirkonkylien tiet tai ohitustiet

men keskustan muodostivat kirkko, kunnalliset ja kaupalli-

rakennettiin valtatienormein, mikä usein muutti kirkonky-

set palvelut. Hyppäys perinteisestä kirkonkylästä suoraan

län rakennetta. Modernisaation merkkejä ovatkin liikenteen,

rivitalovaltaiseen rakennemuutoksen mukanaan tuomaan

tiesuunnittelun ja pysäköinnin vahva asema ympäristön

asutuksen keskittymään on selvästi nähtävissä. Sekä Hir-

rakentamisessa, kaupankäynnin ja asumisen eriytyminen,

vensalmella että Haukivuorella kummassakin näkyy hyvin-

suunnittelun lähtö ”puhtaalta pöydältä” ottamatta huo-

vointivaltion synty – koulut, kunnantalot, terveysasemat ja

mioon olemassa ollutta ympäristöä. Myös ajatus uudenai-

-keskukset, vanhainkodit, urheilukentät jne. ovat merkittävä

kaisesta kauniina otettiin itsestäänselvyytenä.

osa taajamien rakennettua ympäristöä.

43

HAUKIVUORI

Rautatien ja sahan synnyttämä taajama Johdanto Haukivuori sijoittuu Kyyveden rannalle, joka on osa kylän kaunista luonnonmaisemaa. Haukivuori ympäröi Kyyvettä, joka samalla jakaa alueen. Haukivuoreen on ajan saatossa muodostunut kaksi keskusta, Kirkonkylä ja Asemankylä. Kirkonkylä eli vanhempi keskus sijaitsee kirkon ympärillä Hulkonniemellä, ja muodostaa edelleen kauniin ja vakiintuneen kirkonkylämiljöön. Kirkonkylän lähellä sijaitsee Saksalanharju, joka yhdessä kirkonkylän kanssa muodosta maakunnallisesti arvokkaan kulttuurimaiseman. Saksalanharjulla kulkee Mikkeli-Pieksämäki maantie, jolta avautuu laaja näköala savolaiseen maatalousmaisemaan. Haukivuoren uusi keskus, Asemankylä, muodostui rautatieaseman (1889) ja sahan (1901) ympärille. 1950-luvulla kunnan hallinto ja kuntakeskus siirtyivät kokonaan Kirkonkylästä Asemankylään. Vuonna 2006 Haukivuoressa oli 2 272 asukasta. Haukivuori liitettiin Mikkeliin vuonna 2007.1 1 Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmä Saksalanharju - Haukivuoren kirkonkylä; kunnan arkisto (HKA).


44

Haukivuoren Kirkonkylä syntyi Hulkonniemeen kirkon ym-

sen vanhin osa, valmistui 1820 ja käsitti kolme huonetta,

pärille. Nykyinen kirkko, arkkitehti Veikko Larkaksen pala-

kanslian, keittiön ja porstuan. Tällöin rakennettiin myös ul-

neen kirkkorakennuksen tilalle suunnittelema rapattu kirk-

korakennus. 1890 valmistui puisen navetan tilalle kivinavet-

ko on vuodelta 1951. Sen esikuvana on ollut itäsuomalainen

ta (purettu), 1895 rakennettiin veranta, 1896 jatkettiin pap-

kahtamoinen 2, joka sai 1950-lukulaisittain modernin julki-

pilaa kolmella uudella huoneella ja eteisellä ja avattiin uusia

sivun. Kirkon vieressä on kiviaidalla ympäröity 1700-luvun

ovia. Seurakunta luopui pappilasta vuonna 1975, jonka jäl-

hautausmaa, jota laajennettiin vuonna 1907 rantaan saak-

keen se siirtyi yrityskäyttöön. Nykyinen kirkko rakennet-

ka. Kirkon vieressä sijaitsee puinen kirkkotapuli, joka on ra-

tiin vuonna 1951 arkkitehti Veikko Larkaksen suunnitelmien

kennettu vuosina 1838–39. Vanhan kirkonkylänraitin varrel-

mukaisesti, kun 1700-luvun puukirkko paloi vuonna 1949. 6

la on pappila rakennuksineen. Päärakennuksen vanhin osa

Savon tärkeänä valtaväylänä toimi ns. Suuri Savontie, jo-

on peräisin 1820-luvulta. Alueella ovat myös vanha kunnan-

ka johti Hämeenlinnasta Suur-Savon kautta Savonlinnaan.

huone (1922) ja entinen kansakoulu.3

Tielinjaus on peräisin 1400-luvulta, Olavinlinnan perustami-

Asemankylä muodostui rautatieaseman myötävaiku-

sen ajoilta. Toinen tärkeä tie oli 1500-luvulla Suur-Savosta

tuksesta Haukivuoren liike-elämän ja asumisen keskit-

kulkeva tie Rautalammille ja Etelä-Pohjanmaalle. Suur-Sa-

tymäksi. 1900-luvun sahateollisuuden mukanaan tuoma

von osalta se kulki Mikkelistä Haukivuorelle ja sieltä Piek-

työ- ja ostovoima näkyvät Haukivuoren taajaman raken-

sämäelle. 1600-luvulla väylää kutsuttiin Pieksämäen, Län-

netussa ympäristössä kuin myös hetkellinen väestönkasvu

gelmäen ja Turun tieksi. Haukivuorelta Pieksämäelle tehtiin

sodan jälkeen 1950-luvulla. Lakipisteen asukasluku saavutti

matkaa yleensä vesiteitse, joka olikin tärkeä yhteys, sillä

1950-luvun alussa, jolloin asukkaita oli 5460. Haukivuorelai-

Haukivuori kuului Pieksämäen emäseurakuntaan 1500-lu-

set saivat toimeentulostaan 70 prosenttia maa- ja metsä-

vun lopulta aina 1700-luvun lopulle saakka.7

taloudesta vuonna 1950. Merkittävä osa haukivuorelaisista

Haukivuori oli sijaintinsa vuoksi hieman eristyksissä, mi-

sai toimeentulonsa myös rakentamisesta ja teollisuudesta,

hin saatiin muutos rautatieyhteyden avaamisen jälkeen. Sa-

jotka olivat sidoksissa sahateollisuuteen. 1950-luvun lopus-

vonrata valmistui vuonna 1889 ja se mahdollisti kulkuyh-

sa ja 1960-luvun alussa Haukivuoren Keskustien, silloisen

teyden Mikkeliin, Kuopioon ja Kouvolaan. Rautatieasema

Mikkeli-Pieksämäki maantien, varteen rakennettiin kunnan

muodostaa vielä vuonna 2012 yhtenäisen asemamiljöön.

ja seurakunnan toimesta julkisia rakennuksia sekä useita lii-

Haukivuoren asemarakennus on vuodelta 1889 ja sen ra-

ke- ja asuinrakennuksia.4 Mikkelin seudun kulttuuriperin-

kennuspiirustukset pohjautuvat Oulun rautatien pysäkkien

töohjelma -hankkeen puitteissa tarkastelun kohteeksi nos-

piirustuksiin. Aseman läheisyydessä on kaksi 1800-luvun

tettiin Haukivuoren taajaman modernin rakennusperinnön

loppupuolen tyyppipiirustusten mukaan rakennettua hir-

ja taajaman muutoksen näkökulma toisen maailman sodan

sirakenteista taloa piharakennuksineen.8 Rautatien varres-

jälkeisellä ajalla.

sa, Hummerinkujalla on asuinrakennuksien rivistö, joka on muodostunut osittain rautatietyöläisten asuinrakennuksista ja osittain jälleenrakennuskauden asuinrakennuksista.

Haukivuoren historiaa

Hummerinkujan pohjoispäässä on 1900-luvun alkuvuosikymmenillä valmistuneita rakennuksia. Pohjoispäässä on

Haukivuoren kylä mainittiin jo vuoden 1561 Savon maaluet-

sijainnut Koposen puutarha, jonka paikalla on vuonna 2012

telossa, mutta ihmisiä tiedetään alueella olleen jo kivikau-

uudisrakennus. Nimensä Hummerikuja sai kauppias Moo-

della. Vanhimmat asutukseen viittaavat merkit ovat kam-

ses Tuukkaselta 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Tuukka-

pakeramiikan (5000–3200 eKr.) kaudelta. 1700-luvulle

nen omisti radan viereisen Karvannon tilan maa-alueineen,

tultaessa Haukivuoren alueen talot ja viljelylohkot sijaitsi-

johon nykyinen Hummerinkujakin kuului. Alueella asui torp-

vat hajallaan, mutta pääosa Haukivuoren asutuksesta ryh-

pari Oskari Svensk, joka oli nostanut Tuukkasta vastaan oi-

mittyi Saksalanharjulle silloisen maantien länsi- ja itäpuo-

keusjutun saadakseen luvan tehdä tien suoraan torpaltaan

lelle.5

Asemankylään. Asiasta suivaantuneena oli Tuukkanen to-

Hulkonniemi muodostui kirkolliseksi keskukseksi jo

dennut ”Olkoon se sitten Hummerinkuja”.9

vuonna 1739, jolloin paikalle rakennettiin rukoushuone. Ratsumestari Gerhard Lewe rakennutti pienen ristikirkon 1600-luvulla ja ilmeisesti tämä on toiminut rukoushuoneen

Haukivuoren saha ja Kapeaselän asuinalue

pohjana. Haukivuorelaiset kuuluivat tuolloin Pieksämäen emäseurakuntaan, josta he erkaantuivat kappeliseurakun-

Haukivuoren rakennetun ympäristön merkittävämpiä vai-

naksi vuonna 1782. Pappila rakennettiin Marjolahti-nimisel-

kuttajia 1900-luvulla on ollut paikkakunnalla toiminut sa-

le paikalle vuonna 1783 ja paikkaa ryhdyttiin kutsumaan

ha. Höyrykoneen ja rautatien ansiosta sahayrittäjät eivät

Marjolahden kappalaisen virkataloksi. Uusi kirkko raken-

olleet enää sidoksissa veteen voimalähteenä tai kulkureitti-

nettiin vuonna 1797. Seuraava pappila, nykyisen rakennuk-

nä. Haukivuoren höyrymyllyn osti vuonna 1901 K.F. Tavast,

2 Kahtamoinen on itäsuomalaisessa kirkkoarkkitehtuurissa 1700-l alkaen esiintynyt kaksoisristikirkko. Pohjamuodoltaan kreikkalaisen ristin muotoisen kirkon sakaroiden väliin on tilan avartamiseksi rakennettu kulmaulokkeet. 3 Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmä Saksalanharju - Haukivuoren kirkonkylä; Jäppinen 2011, 94. 4 Kuusisto 2012, 461, 574, 171.

5 Kokkonen 2012, 30, 45; Lehtinen 2012, 22. 6 Kokkonen 2012, 107-113, 116; Etelä-Savon maakuntaliiton inventointi tietojärjestelmä. 7 Kokkonen 2012, 135–136, 39. 8 Tyrväinen 2006, 3-6. 9 Kuusisto 2012, 358.


45

Ylemmässä kartassa näkyvät asemanseudun rakennukset sekä Hummerinkujan asuinrakennukset. Alemmassa kartassa näkyvät nauhamaisesti kulkeva nykyinen Keskustie, Haukivuoren Puutavara Oy sekä Vanhalan asuinalue radanvieressä. Lähde: 4-osainen kartta Haukivuoren aseman seudusta 1948. Asemakaava mittaus 1938–1939 (MKA).


joka perusti myllyn yhteyteen sahan ja nimesi yrityksen Hietalan sahaksi. Saha sekä mylly sisältyivät K.F. Tavastin suurempaan liikekokonaisuuteen, johon kuuluivat lisäksi sekatavarakauppa ja tavara- ja matkustajalaivaliikenne. Hietalan saha toimi 1920-luvun alkuun saakka pääasiallisesti lähiseudun asukkaiden sahatavaran tuottajana. Hetken aikaa sahan omisti kontra-amiraali Hjalmar von Bonsdorff, jonka toimesta sahaa uudistettiin vuonna 1919. Sahan vuokraajana oli tämän jälkeen Hj. Pölhö & Knit – yhtiö, jonka omisti liikemies Hjalmar Pölhö. Vuonna 1920 Hjalmar ja Kalle Heikki Pölhö ostivat sahan vähän aikaisemmin perustamansa Haukivuoren Puutavara Oy:lle. Yhtiö kasvoi nopeasti ja se osti laajalti maata, Hankasalmen sahan ja Kangasniemellä Radanvarsitien asuinrakennukset ovat Vanhalan vanhimpia

sijainneen Oy Läsäkoski Ab:n maatiloineen. Sahan toiminta

sahatyöntekijöiden asuinrakennuksia 1900-luvun alkuvuo-

jatkui Haukivuorella monien omistajan vaihdoksien värittä-

sikymmeniltä.

mänä aina 2000-luvun alkuvuosiin, jolloin ainoastaan puutavaran tuontia harjoittanut Nikopuu Oy jatkoi toimintaa.10 Tiiviin sahayhdyskunnan muodostuminen Asemankylälle näkyi taajaman kasvuna ja lisääntyvänä liiketoimintana. Sahalla oli työtekijöilleen erikokoisia asuntoja, jotka hankittiin 1930-luvulle saakka ostamalla. Yhtiö varasi työläisille asuntoja Hietalan sahan aikaisista työväenasunnoista, jotka sijaitsivat nykyisellä seurakuntatalon paikalla (Keskustie 53) sekä radan varrella ja sahan eteläpuolella sijainneessa ”Toralassa”. Laukkolassa rakennuksia oli kunnostettu työläisperheiden käyttöön. Niistä yksi oli von Bonsdorffin entinen asuinrakennus. 1930-luvulla Laukkolaan rakennettiin kaksikerroksinen työväenasuinrakennus. Pölhöt myivät Mustik-

46

kamaan ja Mustinmäen tiloista palstoja sahan työntekijöille 1930-luvulla. Asukkaat rakensivat itse talot ja tästä asutukKapeaselän vanhempaa asutusta Harjuseläntieltä.

sesta kehittyi Kapeaselän kylä. Oman asuintyyppinsä muodostavat sahan omistajien ja työnjohtajien asuinrakennukset. Hjalmar Pölhö rakennutti Vanhapaikka -nimisen huvilan noin kilometrin päähän sahasta vuonna 1927. Talvisodan jälkeen Pölhö myi Vanhanpaikan kunnalle ja talosta tuli kunnanlääkärin asunto. Tilan pellolle rakennettiin urheilukenttä, joka jää huvilan ja työväenasuntojen väliselle alueelle. Urheilukentän vihki käyttöön pääministeri Urho Kekkonen vuonna 1955. Pölhön perhe asui Aunela -nimisessä rakennuksessa ja nykyisen Seurakuntatalon vieressä sijainnut Petäjikkö oli toimihenkilöjen asunto. Puutavara-alalla ollut rakennusmestari Eemeli Palotien11 rakennutti Vanhanpaikanniemeen huvilan vuonna 1927. Se siirtyi 1930-luvun lopulta Kalle Pölhön perheen käyttöön.12 Haukivuoren saha rakennutti myös huvilavan

Kapeaselän asuinaluetta on uudisrakennettu jälleen-

sahan työntekijöiden ja haukivuorelaisten vapaa-ajanviet-

rakennuskaudella. Viehättävän yksityiskohdan muodostaa

topaikaksi 1940–1950-lukujen vaihteessa. Kahdeksankul-

koivukuja Mustikkamaantien varressa.

mainen, keilakattoinen tanssilava sijaitsee Porsaskoskentien varrella, Kyyveden rannalla.13 Haukivuoren saha työllisti ympärivuotisesti lähes 300 työntekijää 1950-luvun lopulla. Saha oli kunnan ainoa teollisuuslaitos 1970-luvulle saakka, jolloin hollolainen Kospirt Oy aloitti toimintansa. Kospirt Oy:n erikoistumisala olivat murskaamo- ja vuoriteollisuudelle valmistettavat murskaamot, kuljettimet ja siilot.14

10 Kuusisto 2012, 367−371, 381. 11 Eemeli Palotie oli ollut mukana perustamassa Vallilan Puutavara Oy:tä ja Salpausselän Tiilitehdas Oy:tä. 12 Kuusisto 2012, 376–378. 13 Tyrväinen 2006, 1; Pölhö 1987 (HKA). 14 Kuusisto 2012, 382.


Haukivuoren Asemankylä - kuntataajama Asemankylä jakautui 1930-luvulla kolmeen asuinalueeseen: taajamaan, Vanhalaan eli ”Sörkkään” ja Kapeaselkään. Taajama oli muodostunut lähelle rautatieasemaa. Vanhala koostui 1930-luvulla nykyisen Radanvarsitien reunalle sijoittuneesta 11 asuinrakennuksesta sekä sahan omistajien taloista, kuten Pölhön huvilasta, joka sittemmin toimi kunnanlääkärin asuntona. Taajaman asutus keskittyi kylän läpi kulkeneen maantien varteen, joka muutettiin Keskustieksi Mikkeli-Pieksämäki – välisen kantatien 72 rakentamisen jälkeen 1960–70-lukujen vaihteessa. Asemanseudulle suunniteltiin rakennuskaavan laatimista jo vuonna 1935. Tuolloin alueella tehtiin asemakaavamittaus ja laadit-

Vuonna 1999 valmistunut Haukihalli sijaitsee

tiin suunnitelma asemakaavoitukseksi. Rakennuskaavaeh-

keskeisellä paikalla Keskustien varressa.

dotuksen laati rakennushallituksen maanmittausinsinööri Runo Harmo, jonka ehdotusta täydennettiin ja korjattiin lääninrakennustoimistossa vuosina 1959 ja 1962. Haukivuoren ensimmäinen rakennuskaava vahvistettiin vuonna 1966. Kunta alkoi hankkia 1970-luvulla asemaseudulta maata asuinrakentamiseen. Tuolloin syntyivät Kankaalan ja Pihkalan asuinalueet.15 Uudemmat asuinalueiden rakennukset muodostavat suljetun katulinjan verrattaessa vapaasti muodostuneeseen Keskustien varteen. Ennen rakennuskaavan vahvistamista oli Asemankylän Keskustien varrelle rakennettu niin liike- ja asuinrakennuksia kuin kunnan omiakin kiinteistöjä. Palvelujen lisäksi kunnan hallinto siirtyi Kirkonkylän kunnanhuoneesta Ase-

47

mankylään jo 1940-luvulla, jolloin valtuuston kokouksia ja muita kunnan tilaisuuksia ryhdyttiin pitämään Aseman-

Haukivuoren entinen kunnantalo ja kunnanvirkailijoiden

kylän monitoimitalossa Suojapirtissä. Rakennus valmistui

kerrostalo on rakennettu vuonna 1957. Rakennukset on

vuonna 1919 seurojentaloksi, ja sen rakennuttivat urheilu-

suunnitellut arkkitehtitoimisto Olli ja Eija Saijonmaa.

seura Kisailijat ja nuorisoseura. Suojapirtissä kokoontuivat 1940–50-luvuilla mm. VPK, suojeluskunta, Lotta-Svärd, maamiesseura ja muita yhdistyksiä. Rakennuksessa pidettiin myös käräjiä. Siellä toimivat myös kunnankirjasto, elokuvateatteri ja muutamia Aseman kansakoulun ja keskikoulun luokkia. Suojapirtti purettiin 1960-luvun lopulla, kun uusia kunnallisia rakennuksia ryhdyttiin rakentamaan. Haukivuoren kunnantalo valmistui vuonna 1957 Keskustien varteen arkkitehtitoimisto Olli ja Eija Saijonmaan suunnittelemana. Kunnantalon yhteyteen rakennettiin kunnanvirkailijoiden asuintalo. Uudempaan rakennuskantaan kuuluva sisäliikuntapaikka Haukihalli valmistui vuonna 1999. Urheilutalo Kisapirtin16 paikalle rakennettu Haukihalli on Haukivuoren teknisen toimiston Markku Suomelan ja Marita Majaharjun suunnittelema yhdessä sveitsiläisen puurakentamisen professorin Julius Nattererin

kanssa.17

Uuden kirkon rakentamisen jälkeen keskusteluun nousi seurakunnan toimintojen siirtäminen kunnan suurimpaan

Arkkitehti Yrjö Sormusen suunnittelema seurakuntatalo valmistui vuonna 1962. Rakennuksen pohjoispäätyyn rakennettiin myöhemmin virastotalo, jossa sijaitsi mm. nimismies, putka, posti ja Pieksämäen lehden toimitilat. 18

asutustaajamaan. Kunnantalon viereen valmistui vuonna 1963 seurakuntatalo, jonka on suunnitellut helsinkiläinen arkkitehti Yrjö Sormunen. Arkkitehti Sormusen laatimiin piirustuksiin sisältyi rukoushuoneen lisäksi myös rivitalo kanttorin, diakonissan ja vahtimestarin asuntoja varten. Kirkoksi vihitty seurakuntatalo ja työntekijöiden asuintalo 15 Kuusisto 2012, 461, 426–427; Rakennusluvat ja – piirustukset (HKA); Kaavaselostus 21.3.1966, kaupunkisuunnittelun arkisto (MKA). 16 Kisapirtti rakennettiin 1960-luvun alussa. Iltamien ohella rakennuksessa pidettiin lukuisien eri lajien kilpailuja. Rakennuksessa toimi nuorisokahvila 1960-l lopulla ja siihen kaavailtiin jopa paloasemaa. 17 Kuusisto 2012, 461, 426–427, 431–432; Rakennusluvat ja -piirustukset (HKA); Kaavaselostus 21.3.1966, kaupunkisuunnittelun arkisto (MKA). 18 Kari Rämön haastattelu; Rakennusluvat ja – piirustukset (HKA).


valmistuivat vuonna 1963. Tiilijulkisivuinen papin asuinrakennus valmistui seurakuntatalon jälkeen Itätielle. Seurakunnan omistukseen siirtyi testamenttilahjoituksena vuonna 1988 Toivolan tila eli Toivonkoti, jossa järjestetään muun muassa seurakunnan varhaisnuorten ja vanhusten leirejä sekä rippileirejä.21 Aseman koulu perustettiin vuonna 1919 ja se oli aluksi vuokralla entisessä postirakennuksessa. Hetken aikaa koulu oli myös entisessä seurojentalossa kunnes vuonna 1927 valmistui koulurakennus Heikki ja Ulla Häkkiseltä ostetulle tontille Keskustien varrelle. Uusi kansakoulurakennus valmistui vuonna 1957 ja keskikoulu 1961. Kummatkin kouluItätiellä sijaitseva omakotitalo on rakennettu papin

rakennukset suunnitteli helsinkiläinen arkkitehtitoimisto

virka-asunnoksi. 19

Eija ja Olli Saijonmaa. Uuteen kansakoulurakennukseen sijoitettiin kaikki luokat. Entiseen ”punaiseen kouluun” tehtiin opettajien asuntoja ja vanhaan kansakoulurakennukseen (1927) sijoitettiin kansalaiskoulu. ”Punaisella koululla” tarkoitettiin puurakennusta, jossa oli myös palokunnan tilat. Rakennuksessa on pidetty iltamia 1940-luvulle saakka. Keskustien leventämisen myötä vanha ”punainen koulu” purettiin samoin kuin tietä reunustanut koivukuja poistettiin vuonna 1977. ”Punaisen koulun” viereinen ”keskustalo” eli puhelinkeskuksen rakennus purettiin uuden kirjastorakennuksen (1987) tieltä. Väestön kasvun myötä palvelut lisääntyivät Haukivuoren alueella 1950–60-lukujen aikana. 22 Elinkeinovapaus, vuonna 1889 valmistunut Savonrata sekä karja- ja metsätulojen kasvu synnyttivät ja vilkastut-

48

Toivontien varrella sijaitsevan Toivonkodin omistaa vuon-

tivat talouselämää Haukivuorella. Haukivuoren ensimmäi-

na 2012 seurakunta. Hirsirakenteinen päärakennus ja piha-

nen kauppa sijaitsi Lonkarinjoen ja Kirkonkylälle johtavan

piiriin kuuluva ulkorakennus on vuodelta 1946. Rannassa

tien läheisyydessä ja sen perusti Fredrik Mökkönen vuon-

sijaitseva sauna on vuodelta 1959. Toivo ja Saima Tuukka-

na 1885. Vuonna 1891 Mökkönen siirsi liikkeensä Kirkonky-

nen perustivat Toivolan maatilan 1940-luvulla ja antoivat

lälle, jossa se toimi aina vuoteen 1910 saakka. Asemakylään

tilan testamenttilahjoituksena seurakunnalle. Lahjoitukses-

kauppiaat siirtyivät 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun al-

sa määrättiin, että paikan on pysyttävä kodinomaisena ja

kuvuosikymmenillä. 1920-luvun vaihteessa yksityiskaup-

sitä voidaan käyttää esimerkiksi vanhuksien ja vammaisten

piaat saivat rinnalleen osuuskaupat, joita olivat Haukivuo-

hoitokotina. Vuonna 2012 Toivonkodissa järjestetään mm.

ren Osuuskauppa, Virtasalmen Osuuskauppa Kantalassa

seurakunnan toimesta varhaisnuorten ja vanhusten

ja Mikkelin Työväen Osuuskauppa Asemankylällä. Vuonna

leirejä. 20

1923 Haukivuorella toimi yhteensä 12 sekatavarakauppaa. Väisäsen kauppakartano valmistui vuonna 1934 keskelle Asemankylää. Väisäsen liiketalon suunnitteli Haukivuoren sahalla työskennellyt rakennusmestari Anton Pokki. Vuonna 2012 rakennuksessa toimii ravintola Alic (Keskustie 73).23 Haukivuoren Osuuskauppa perustettiin Asemankylään vuonna 1917 kasarmikiinteistöön nykyisen seurakuntatalon kohdalle. Vuonna 1951 Osuuskauppa osti Kulmala-nimisen tontin ja rakennuksen, johon sijoitettiin kahvila ja kirjakauppa. Uusi liiketalo valmistui Kulmalan viereiselle tontille vuonna 1960. Osuuskaupan toiminnot keskitettiin näihin kahteen rakennukseen ja rautatien varrella sijainnut liiketalo muutettiin henkilökunnan asunnoiksi. Rakennus on myöhemmin purettu. Paikalliset osuuskaupat alkoivat yhdistyä alueelliseksi osuuskaupoiksi 1980-luvulla. Hauki-

Asemankylän entinen kansakoulu sijaitsee Keskustien

vuorella kuitenkin jatkettiin toimintaa itsenäisenä paikallis-

varrella. Vuonna 2012 rakennuksessa toimii nuorisotilat.

osuuskauppana. Vuonna 2007 Haukivuoren Osuuskauppa liittyi Osuuskauppa Suur-Savoon. Liittymisen ehtona

19 Kari Rämön haastattelu. 20 Tyrväinen 2006, 2-3. 21 Kuusisto 2012, 404, 410, 461, 537–538; Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmä (KIOSKI-tietokanta), Haukivuoren entinen kunnanhuone; Tyrväinen 2006, 2-3.

22 Kuusisto 2012, 404, 410, 461, 537–538; Kari Rämön haastattelu. 23 Kuusisto 2012, 352–354, 359.


oli uuden myymälärakennuksen rakentaminen. Uusi liike-

Kansakoulu rakennus on vuodelta 1957 ja sen on suunni-

tila rakennettiin Keskustie 72:een ja entiset toimitilat myy-

tellut arkkitehtitoimisto Eija ja Olli Saijonmaa.

tiin yksityisille.24

Vuonna 2012 rakennuksessa toimii alakoulu.

Haukivuoren Osuuskauppa rakennutti ensimmäisen pelkästään asuinkäyttöön tarkoitetun kerrostalon Keskustielle vuonna 1972. Haukivuoren työväenyhdistys puolestaan rakennutti Suojatielle Taloyhtiö Työkulman helpottamaan asuntopulaa 1970–1980-lukujen vaihteessa. Asuntorakentamiseen vaikutti kuitenkin kaikkein voimakkaimmin jälleenrakennuskausi ja siirtoväen asuttaminen talvisodan jälkeen. Haukivuorelle perustettiin toisen maailmansodan jälkeen kaiken kaikkiaan 227 asutustilaa.25

49

Haukivuoren kunta osti vuonna 1913 majuri Hjalmar von Bonsdorffilta Saksalan ja siihen liittyneet seitsemän muuta tilaa. Kunta osti maatilan tarkoituksena perustaa vaivaistalo ja ryhtyä harjoittamaan laajamittaista maataloutta. Saksala oli kunnan suurimpia maatiloja, ja tarkoituksena oli vai-

Keskikoulu on vuodelta 1961 ja rakennuksen on suunnitel-

vaistalon elintarvikehuollosta vastaaminen. Kunnantilalla

lut arkkitehtitoimisto Eija ja Olli Saijonmaa. Keskikoulu oli

harjoitettu maatalous oli monipuolista ja alkuaikoina torp-

aluksi Haukivuoren keskikoulun kannatusyhdistyksen ry:n

pien päivätöillä oli huomattava vaikutus tilan toimintaan.

ylläpitämä. Myöhemmin siitä tuli kunnallinen keskikoulu ja

Kunnalliskodin yhteyteen rakennettiin sairasosasto vuonna

vuonna 2012 rakennuksessa toimii yläkoulu sekä Mikkelin

1967. Uusi vanhainkoti ja palvelurakennukset rakennettiin

lukion sivutoimipiste.

Asemankylään rakennussuunnittelutoimisto Nylund Oy:n suunnitelmien mukaan vuonna 1989.26 Kunnallisiin terveyspalveluihin liittyy myös 1940-luvulla rakennettu terveystalo. Haukivuori oli yksi niistä 27 kunnasta, jonne rakennettiin terveystalo Mannerheimin Lastensuojeluliiton välittämillä, Ruotsista saaduilla kummikunta-avustuksilla. Ruotsalaisen Munkendalin kunnan lahjoittama terveystalo valmistui vuonna 1949. Vuonna 2012 rakennus on asuinkäytössä. 27 Säästöpankin talo valmistui vuonna 1906. Ensimmäisen kerran Säästöpankin avaamista Haukivuorelle suunniteltiin vuonna 1887. Säästöpankin konttori siirtyi Kirkonkylältä Susikankaan taloon Asemankylään vuonna 1921. Vuonna 1926 säästöpankki osti talon Viktor Hänniseltä ja rakennusta laa-

Haukivuoren terveystalo on valmistunut vuonna 1949

jennettiin vuosina 1947 ja 1957. Uusi Säästöpankin asuin- ja

ruotsalaisen Munkendalin kunnan antamilla kummikun-

liikerakennus valmistui vuonna 1960 ja se sijaitsee Aseman-

ta-avustuksilla. Rakennuspiirustukset ovat luultavasti Man-

kylässä, Keskustie 66:ssa. Vuonna 2012 rakennuksessa on

nerheim-liiton terveystalovaliokunnan terveystalo-

liiketoimintana kirpputori ja

kukkakauppa.28

24 Kuusisto 2012, 361-363. 25 Kuusisto 2012, 461, 315. 26 Kuusisto 2012, 349; Hirvonen 2012, 479-481. 27 Hirvonen 2012, 219. 28 Kuusisto 2012, 385-388.

tyyppipiirustuksia.


Osuustoiminnan vauhdittamana Haukivuorelle perustettiin kolme osuuskassaa vuonna 1908 (Kantala, Moilala ja Nykälä). Nykälän Vesikansan Osuuskassa oli toimijoista suurin, mutta pysyvää toimitilaa kassalla ei ollut ennen vuotta 1937. Toimitilat vaihtuivat ja lopulta vakituinen liiketila saatiin Asemankylästä tukkukauppias P.H. Kaiholalta ostetusta Välimaa ja Leipuri -nimisillä tiloilla sijainneesta puurakennuksesta. Vuonna 2012 rakennuksessa toimii remontti ja kotipalvelu Jori T.mi (Keskustie 67). Nykälän Vesikansan Osuuskassa ja Haukivuoren Osuuskassa, johon oli jo aiemmin yhdistynyt Moilalan ja Kantalan osuuskassat, yhdistyivät vuonna 1945 Haukivuoren Osuuskassaksi. Toisen maailmansodan päättyminen merkitsi osuuskassoVäisäsen kauppakartano valmistui vuonna 1934 keskel-

jen asiakaskunnan kasvua, kun kassat ryhtyivät välittämään

le Asemakylää. Väisäsen liiketalon suunnitteli Haukivuoren

valtion asutuslainoja. Vuonna 1970 osuuskassan nimi vaih-

sahalla työskennellyt rakennusmestari Anton Pokki. Vuon-

tui Haukivuoren osuuspankiksi. Osuuspankin toimitalo val-

na 2012 rakennuksessa toimii ravintola Alic.

mistui vuonna 1961 (Keskustie 76). Pankkitaloa on laajennettu vuonna 1986 ja sisätiloja on uusittu vuonna 2004.31

Haukivuori vuonna 2012 Haukivuoren Asemankylä muodostaa kerroksellisen rakennuskokonaisuuden Kyyveden rannan tuntumassa sekä rautatien varrella. Sahantyöntekijöiden asuinrakennukset muodostavat kaksi selkeää asuinaluetta, joista toinen eli Vanhala on muodostunut sahan ja rautatiekiskojen läheisyyteen. Radanvarsitien varrella sijaitsevat vanhimmat

50

asuinrakennukset ovat 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä ja muodostavat yhtenäisen rivistön työväenasuntoja pienine piha-alueineen. Vanhalan länsiosassa on jälleenrakennuskauden puolitoistakerroksisia asuinrakennuksia sekä mataAsemankylän pitkäaikaisin kioski on Hilkka Hannulan

lampia asuinrakennuksia 1960–1970-luvuilta. Toinen sahan-

vuonna 1949 perustama Virvokepirtti, joka myöhem-

työntekijöiden muodostama asuinalue on Kapeaselkä, joka

min tunnettiin Ikävalkon kioskina. Rakennuksessa toimi

on Pieksämäentien varressa. Pääasiallisesti 1930–1940-lu-

2000-luvun alkuvuosiin saakka Nikulaisen kioski.

29

vuilla rakennettuja asuinrakennuksia ympäröivät suuret pihat. Asemankylän Keskustien asuin- ja liikerakennukset on rakennettu mukailemaan silloista maantietä, nykyistä Keskustietä. Nauhamaisesti tien varrelle asettuvat rakennukset muodostavat avoimen katulinjan. Keskustien eteläpäähän yhtenäisen kokonaisuuden muodostavat 1950–1960-luvuilla rakennetut koulut, kunnantalo ja seurakuntatalo. Pohjoispäähän sijoittuvat pankki- ja kaupparakennukset, jotka muodostavat kerroksellisen kokonaisuuden 1930-luvulta aina 1970-luvulle saakka. Keskustien varrelle on rakennettu useita jälleenrakennuskauden asuinrakennuksia. Keskustien ja Suojatien väliin on muodostunut asuinalue 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, jossa rakennuksia ja vakiintuneita pihoja ympäröivät esikaupunkiaidat. Kapearunkoisten puurakennuksien pihapiirissä on säilynyt rakennusajankohdan

Osuuskaupan entinen liikerakennus tunnettiin nimellä

aikaisia ulkorakennuksia. Kaunista puuasuinrakennuksis-

Kulma-kauppa. Kulmala-nimisellä tontilla sijaitsi useita

ta muodostuvaa aluetta on täydennysrakennettu muun

osuuskaupan rakennuksia. Vuonna 2012 rakennuksessa

muassa pienkerrostaloilla ja asuinrakennuksilla 1970-luvul-

toimii erikoistavaraliike ja palvelupiste Wanha

la.

Osula.

30

29 Kuusisto 2012, 356, 360; Kari Rämön haastattelu. 30 Kuusisto 2012, 361. 31 Kuusisto 2012, 388−389; Kauppinen 2008, 10-15.


Jälleenrakennuskauden väestönkasvu ja sen mukanaan

aluetta. Kantatien valmistuminen 1970-luvulla on muo-

tuoma asuinrakentaminen on Haukivuorella selvästi nähtä-

kannut maisemaa erityisesti rautatieaseman seudulla. Vie-

vissä vuonna 2012. Entistä sahatyöntekijöiden asuinaluetta

lä 1950-luvulla yhtenäinen asemanseutu ja Keskustie ovat

on jälleenrakennuskaudella täydennysrakennettu puolitois-

eriytyneet omiin alueisiinsa, kun uusi tie katkaisi 1900-lu-

takerroksisilla asuinrakennuksilla samoin kuin Keskustien

vun alun nauhamaisen kyläkeskustan.

Keskustiellä sijaitseva liike- ja asuinrakennus on toiminut

Rakennuksessa on toiminut Soinisen kauppa, Pölhön

aikoinaan Yrjö Tarkiaisen liiketilana ja Heimo Hämäläisen

kahvila ja Savonseutu. Rakennuksessa toimi myös Siwan

liiketilana. Vuonna 2012 rakennus on yksityiskäytössä.

myymälä. Vuonna 2012 rakennuksessa on ompelimo ja kansalaisopiston tilat. 33

51

Keskustiellä sijaitsevassa puurakennuksessa toimi

Säästöpankin talo valmistui vuonna 1960

osuuskassa 1930-luvulla.

Keskustien varteen.

Keskustiellä sijaitseva entinen nimismiehen talo on

Osuuspankin toimitalo valmistui vuonna 1961

1900-luvun alkupuolelta. Rakennuksessa on toiminut

(Keskustie 76). Pankkitaloa on laajennettu vuonna

aikoinaan urheiluliike, kahvila-konditoria ja parturi.

1986 ja sisätiloja on uusittu vuonna 2004.

Vuonna 2012 rakennus on yksityiskäytössä. 32

32 Kari Rämön haastattelu. 33 Kari Rämön haastattelu.


Ylhäällä oikealla: Haukivuoren työväenyhdistys rakennutti Suojatielle taloyhtiö Työkulman helpottamaan asuntopulaa 1970–1980-lukujen vaihteessa. Ylhäällä: Haukivuoren Osuuskauppa rakennutti ensimmäisen pelkästään asuinkäyttöön tarkoitetun kerrostalon Keskustielle vuonna 1972. Vasemmalla: Suojatien alueella on säilynyt asuinrakennuksia 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Asuinrakennuksien lisäksi pihatontille kuuluvat piharakennukset.

52

Haukivuorelta vietiin Etelä-Savon maakuntaliiton inventointijärjestelmään: - Vanhala (alue) - Kapeaselän alue (täydennys) - Asemankylä (alue)

Haukivuoren Asemankylä muodostaa kerroksellisen rakennuskokonaisuuden Kyyveden rannan tuntumassa sekä rautatien varrella. Sahantyöntekijöiden asuinrakennukset muodostavat kaksi selkeää asuinaluetta, joista toinen eli Vanhala on muodostunut sahan ja rautatiekiskojen läheisyyteen. Asemankylän Keskustien asuin- ja liikerakennukset on rakennettu mukailemaan silloista maantietä, nykyistä Keskustietä.


LÄHTEET ARKISTOLÄHTEET MIKKELIN KAUPUNGINARKISTO, Mikkeli (MKA). – Kaava-arkisto (mittaus ja kiinteistöt) – 4-osainen kartta Haukivuoren aseman seudusta 1948. Asemakaava mittaus 1938– 1939. - Kaava-arkisto (kaupunkisuunnittelu) – Haukivuoren asemanseudulle rakennuskaavan vahvistus 21.3.1966. HAUKIVUOREN KUNNANTALON ARKISTO, Haukivuori (HKA).

– Pölhö, Seppo (1987) ”Muistiinpanoja Haukivuoren Puutavara Oy:stä vuosilta 1920–1950”. Helsinki. – Rakennusluvat ja -piirustukset.

KIRJALLISET LÄHTEET Hirvonen, Helena (2012) ”Terveyden- ja sairaanhoito”. Teoksessa: Elämää Kyyveden kahta puolen. Haukivuoren historia. s. 174–227. Kirjoittajat: Hirvonen, Helena & Kokkonen, Jukka & Kuusisto, Alina & Lehtinen, Leena & Partanen, Jukka. Haukivuori: Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry. Hirvonen, Helena (2012) ”Sosiaalitoimi”. Teoksessa: Elämää Kyyveden kahta puolen. Haukivuoren historia. s. 462–483. Kirjoittajat: Hirvonen, Helena & Kokkonen, Jukka & Kuusisto, Alina & Lehtinen, Leena & Partanen, Jukka. Haukivuori: Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry. Jäppinen, Jussi (2011) ”Ristiretki Savoon”. Jyväskylä: Jussi Jäppinen. Suomen tietokirjailijat ry. Kauppinen, Mauno (2008) ”Sata vuotta rapeaa rahavirtaa. Haukivuoren Osuuspankki 1908-2008”. Haukivuori: Haukivuoren Osuuspankki. Kokkonen, Jukka (2012) ”Asutus ja maanomistus”. Teoksessa: Elämää Kyyveden kahta puolen. Haukivuoren historia. s. 30–71. Kirjoittajat: Hirvonen, Helena & Kokkonen, Jukka & Kuusisto, Alina & Lehtinen, Leena & Partanen, Jukka. Haukivuori: Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry. Kokkonen, Jukka (2012) ”Kirkon ja seurakunnan jäseniä”. Teoksessa: Elämää Kyyveden kahta puolen. Haukivuoren historia. s. 104–137. Kirjoittajat: Hirvonen, Helena & Kokkonen, Jukka & Kuusisto, Alina & Lehtinen, Leena & Partanen, Jukka. Haukivuori: Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry. Kuusisto, Alina (2012) ”Kansalaisyhteiskunnan ja puolueiden esiinnousu”. Teoksessa: Elämää Kyyveden kahta puolen. Haukivuoren historia. s. 416– 443. Kirjoittajat: Hirvonen, Helena & Kokkonen, Jukka & Kuusisto, Alina & Lehtinen, Leena & Partanen, Jukka. Haukivuori: Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry. Kuusisto, Alina (2012) ”Kauppa ja elinkeinoelämä”. Teoksessa: Elämää Kyyveden kahta puolen. Haukivuoren historia. s. 352–389. Kirjoittajat: Hirvonen, Helena & Kokkonen, Jukka & Kuusisto, Alina & Lehtinen, Leena & Partanen, Jukka. Haukivuori: Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry. Kuusisto, Alina (2012) ”Koulut ja kirjastot – sivistys kaikkien oikeudeksi”. Teoksessa: Elämää Kyyveden kahta puolen. Haukivuoren historia. s. 390– 415. Kirjoittajat: Hirvonen, Helena & Kokkonen, Jukka & Kuusisto, Alina & Lehtinen, Leena & Partanen, Jukka. Haukivuori: Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry. Kuusisto, Alina (2012) ”Kunnalliselämä – tehtävät lisääntyvät, osallistuvien joukko laajenee. Teoksessa: Elämää Kyyveden kahta puolen. Haukivuoren historia. s. 444–461. Kirjoittajat: Hirvonen, Helena & Kokkonen, Jukka & Kuusisto, Alina & Lehtinen, Leena & Partanen, Jukka. Haukivuori: Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry. Kuusisto, Alina (2012) ”Sodan koettelemuksista EU-aikaan”. Teoksessa: Elämää Kyyveden kahta puolen. Haukivuoren historia. s. 314–349. Kirjoittajat: Hirvonen, Helena & Kokkonen, Jukka & Kuusisto, Alina & Lehtinen, Leena & Partanen, Jukka. Haukivuori: Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry. Kuusisto, Alina (2012) ”Seurakuntatyö rakennemuutoksen haasteissa”. Teoksessa: Elämää Kyyveden kahta puolen. Haukivuoren historia. s. 530– 549. Kirjoittajat: Hirvonen, Helena & Kokkonen, Jukka & Kuusisto, Alina & Lehtinen, Leena & Partanen, Jukka. Haukivuori: Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry. Lehtinen, Leena (2012) ”Haukivuoren muinaisjäännökset”. Teoksessa: Elämää Kyyveden kahta puolen. Haukivuoren historia. s. 20–29. Kirjoittajat: Hirvonen, Helena & Kokkonen, Jukka & Kuusisto, Alina & Lehtinen, Leena & Partanen, Jukka. Haukivuori: Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry.

PAINAMATTOMAT LÄHTEET Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmä, KIOSKI-tietokanta. Tyrväinen, Susanna (2006) ”Selvitys Haukivuoren Asemakylän, Kyyveden rannan kulttuurihistoriallisista kohteista”. Savonlinnan maakuntamuseo.

SUULLISET LÄHTEET Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry puheenjohtaja Kari Rämön haastattelu 20.11.2012, Mikkeli.

53


HIRVENSALMI

Hyvinvointi-Suomen taajama maatalousmaisemassa

54

Ilmakuva Hirvensalmen kirkonkylästä, kuvattu noin 1930-luvun loppupuolella tai 1940-luvun alkupuolella. Rantatien varrella (nykyinen Hirvensalmentie) on nauhamainen rakennusryhmä liike- ja asuinrakennuksia. Kuva: Aino Liimataisen valokuva-albumi.

Johdanto Hirvensalmi sijaitsee Puulaveden äärellä. Hirvensalmen kir-

1929 ja sen on suunnitellut rakennusmestari John Malm-

konkylä on aikoinaan muodostunut Liekune-järven ja Ryö-

berg. Kirkonkylän tervaleppäkujan varrella sijaitsee vuon-

käsveden väliin jäävälle niemelle. Hirvensalmen kappeliseu-

na 1925 valmistunut lääkärintalo. Liekune-järven rannalla

rakunta perustettiin vuonna 1656 ja kunta vuonna 1869.

kasvaa tervaleppiä, joiden kasvusto leviää poikkeuksellisen

Nykyisin alue käsittää 27 kylää. Yli puolet Hirvensalmen

puistomaisena kirkonmäen ja järven väliselle kaistaleelle.

pinta-alasta on vesistöä. Hirvensalmella on kesäasuntoja

Laaja tervaleppäkasvusto sai alkunsa Kissakosken kanavan

lähes 3000, ja vakituisia asukkaita kunnassa on noin 2 600.

rakentamisesta vuonna 1854. Veden pintaa laskettiin 2,5

Vuonna 2012 elinkeinorakenne jakautuu pääasiallisesti pal-

metriä, jolloin paljastui vesijättömaata, missä tervaleppä

velujen, maa- ja metsätalouden sekä jalostuksen kesken.

pystyi itämään ja kasvamaan suotuisissa olosuhteissa. Ter-

Palvelut ovat tärkein ryhmä ja niistä saa elinkeinonsa puo-

valeppäesiintymiä on myös muualla Puulan järvialueella. 2

let hirvensalmelaisista.

1

Hirvensalmen

Hirvensalmen kirkonmäki ja tervaleppäranta ovat val-

kirkonkylän

maisema

kuvasti

vielä

1940-luvulla silloista maatalousvaltaista elinkeinorakennet-

kulttuuriympäristö.

ta. Kirkonkylässä oli muutamia maatiloja, joiden vanhoja

Alueella on arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema tor-

päärakennuksia ja pihoja rajaavia kuusiaitoja on edelleen

nillinen ja kivinen ristikirkko, joka on rakennettu palaneen

nähtävissä. Suuri muutos tapahtui toisen maailman sodan

puukirkon tilalle vuosina 1914–16. Kirkon ja hautausmaan

jälkeen, kun elinkeinojen painopiste siirtyi palveluihin ja

vieressä sijaitsee vuonna 1768 rakennettu tapuli, joka on

teollisuuteen. Muutos vaikutti myös taajaman maisemaan

saanut nykyisen hahmonsa vuonna 1783. Tapulin vieressä

ja rakennettuun ympäristöön. Mikkelin seudun kulttuuri-

sijaitsee kivistä muurattu entinen viljamakasiini vuodelta

perintöohjelma -hankkeen puitteissa tarkastelun kohteeksi

1842. Pappilanniemessä on kirkkoherran pappila, jonka pi-

nostimme Hirvensalmen taajaman modernin rakennuspe-

harakennukset ovat 1800-luvulta. Pappilan päärakennus on

rinnön ja taajaman muutoksen toisen maailmansodan jäl-

tehty tulipalossa tuhoutuneen rakennuksen tilalle vuonna

keisellä ajalla.

takunnallisesti

arvokas

rakennettu

1 Hirvensalmen kunta. URL-osoite: http://www.hirvensalmi.fi/index.php?id=40. 2 http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1941. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, rky 2009. Haettu 15.11.2012; Kekkonen 2003, 155.


Hirvensalmen historia lyhyesti Vanhimmat merkit ihmisistä Hirvensalmella ovat kampakeraamiselta ajalta noin 4000 vuoden takaa. Hirvensalmi sijaitsi syrjässä valtakunnan keskuksista ja osittain tämän vuoksi asutus vakiintui alueelle hitaasti. Varsinainen Hirvensalmen asuttaminen alkoi 1300-luvulla, jolloin ensimmäiset talot sijaitsivat nykyisellä Lahnaniemen-Lelkolan selänteellä, Monikkalassa, Kilkinkylässä, Lelkolassa ja Soikkalassa. Hirvensalmi on kuulunut pitkään Savon ja Hämeen väliselle maakuntarajalle. Ennen 1600-luvun puoliväliä Hirvensalmi ei muodostanut hallinnollisesti eikä kirkollisesti yhtenäistä kokonaisuutta. Kappeliseurakunnan perustamisen myötä vuonna 1656 nykyiset pitäjän rajat alkoivat vähitellen hahmottua ja Hirvensalmi alettiin käsittää paikannimen ohella myös omaksi alueelliseksi piiriksensä. Vuonna 1865 annettiin asetus kunnallisesta itsehallinnosta maaseudulla, mikä erotti kunnan ja seurakunnan myös Hirvensalmella. Maallisista tehtävistä huolehtimaan perustettiin seurakunnasta erillään toimiva kunta, jonka alue maaseudulla oli yleensä sama kuin seurakunnan. Hirvensalmen kunta itsenäistyi

KUVA. Hirvensalmen rekognosointikartta vuodelta 1779

vuonna 1869. 3

(Rantatupa, URL-osoite: http://www.vanhakartta.fi/historialliset-

Hirvensalmen sotilaskartta vuodelta 1779 osoittaa, et-

kartat/sotilaskartat/rekognosointikartat-1776−1805/).

tä nykyisen kirkonkylän alueella sijaitsi kirkon lisäksi pappila, kolme tilaa ja torppariasutusta. Hirvensalmen kylän läpi

Hirvensalmen asukasluku oli 6 055 henkeä vuonna 1880.

kulkenut tie kulki kirkon itäpuolella mäenharjanteella. Ny-

Vaikka muuttoliike vei vuosisadan vaihteessa puolet synty-

kyinen päätielinjaus mukailee alueen rantalinjaa (Hirvensal-

neisyyden tuomasta väestöstä, kunnan väkiluku kasvoi ja

mentie). 1700-luvun kartta osoittaa asutuksen pääpainon

saavutti lakipisteensä vuonna 1919, jolloin hirvensalmelai-

olleen silloisen tielinjauksen pohjoispäässä ja itäpuolella.

sia oli 7 634. Sen jälkeen syntyneisyys ei enää pystynyt

Vuonna 2012 asutuksen pääpaino on rannan tuntumassa

kattamaan muuttotappiota vaan väkiluku alkoi vähentyä.

niemen länsipuolella. 4 1900-luvun alkuvuosikymmenillä

Merkittävä muuttoliikkeen lisääjä Hirvensalmelle oli Kis-

kirkonkylän rakentamisen painopiste siirtyi kirkon läheisyy-

sakosken paperitehtaan perustaminen 1906 sekä tehtaan

destä niemen länsipuolelle Liekuneen rantaan eli nykyisen

tuotannon aloittaminen vuonna 1910. Ensimmäinen pitäjän

Hirvensalmentien ympärille.

sahalaitos, Tuukkalan Höyrysaha perustettiin vuonna 1907.

Varhaisin tunnettu tie Hämeestä Savoon, Suuri Savon-

Se oli aikanaan seudun merkittävimpiä työnantajia. Karja-

tie, on kulkenut nykyisen Hirvensalmen kunnan läpi. Suurel-

laisen siirtoväen saapuminen 1940-luvulla on myös kasvat-

ta Savontieltä Mäntyharjun Toivolan kestikievarin kohdalta

tanut alueen väkilukua.7

lähti ensimmäinen, noin vuonna 1780 rakennettu maantie Hirvensalmen kirkonkylään. Pääosin Hirvensalmen yhdistyminen valtakunnan tieverkkoon tapahtui 1800-luvun lop-

Kirkonkylän rakennettu ympäristö

pupuoliskolla. Otavan ja Hirvensalmen välinen tie valmistui

1900-luvun alkupuoliskolla

vuonna 1855. Merkittävin tiehanke oli kuitenkin Hirvensalmen ja Joutsan välinen tie, joka rakennettiin vuosina 1869–

Kunnalliset palvelut alkoivat syntyä Hirvensalmella 1800-lu-

78. Puulaveden sisävesillä alkoi höyrylaivaliikenne 1890-lu-

vun lopulla. Kunnan hoidettavaksi tulivat muun muas-

vulla. Höyrylaivaliikenne on ollut merkityksellistä sekä

sa vanhustenhuolto ja koululaitos. Ensimmäinen kunnan

tavaran- että matkustajien kuljetuksessa. Erityisen vilkasta

perustama kansakoulu (1871) sijaitsi vanhassa pappilas-

laivaliikenne oli 1920-luvulla. Autoliikenteen kasvu alkoi ve-

sa, joka oli siirretty kouluksi Kallioniemeen. Rakennus pa-

rottaa laivaliikenteen suosiota jo 1920-luvun lopulla. Savon

loi vuonna 1916. Kunnan ensimmäiset rakennusinvestoinnit

radan ja siihen liittyvän Otavan aseman5 avaaminen vuon-

olivat koulutalot Kirkonkylään, Pyörnilään, Lahnaniemel-

na 1889 oli tärkeää myös hirvensalmelaisille. Rautatien tu-

le, Väisälänsaareen, Ripattiin ja Syväsmäkeen. 1910–1930

lo merkitsi ennen kaikkea tavarankuljetuksen helpottumis-

–luvuilla perustettiin peräti kaksitoista kyläkoulua8. Kun-

ta ja sen myötä kaupankäynnin piirin laajenemista. Otavan

ta rakennutti ensimmäisen koulurakennuksen kirkonkylään

asemalta rakennettiin sivuraide Otavan satamaan vuonna

vuonna 1926.9 Hillittyä puuklassismia edustavassa, kaksi-

1891. Se palveli sekä Puulan matkustajaliikennettä laivoilta

kerroksisessa koulurakennuksessa toimii vuonna 2012 koti-

rautateille että samana vuonna perustetun Otavan sahan

seutumuseo ja käsityöpuoti (Junnankuja 25).

tavarakuljetuksia.

6

3 Mönkkönen 1990, 19−20, 562−563; Kekkonen 2003, 15−17. 4 Rantatupa http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/ sotilaskartat/rekognosointikartat-1776-1805 . 5 Hirvensalmen kirkonkylältä Otavan asemalle matkaa oli 30 kilometriä vielä 1930-luvulla.

Vanhustenhoidon suurin investointi 1900-luvun alku6 Ojanen 1979, 87-94, 99-101. 7 Jokipii 1979, 25, 35; Kekkonen 2003, 65. 8 Vuonna 2012 Hirvensalmella on kolme koulua. 9 Kekkonen 2003, 91, 100−101; Soikkeli 1979, 163−164.

55


Junnankujalla sijaitseva entinen kansakoulu toimii nykyisin

Hirvensalmentiellä sijaitseva entinen Savonseudun

kotiseutumuseona ja käsityöpuotina.

myymälä.

vuosikymmeninä oli Pöyrynkylään perustettu vanhainkoti, joka valmistui Suopohjan tilalle vuonna 1928. Vanhainkoti toimi omavaraisena tilana, jossa työkykyiset asukkaat osallistuivat maataloustöihin. Maataloutta kunnalliskodissa harjoitettiin aina 1960-luvulle saakka ja vanhusten hoitokotina rakennus toimi vuoteen 1992 10. Vuonna 2012 kiinteistössä toimii Hotelli Satulinna. Hirvensalmen sairaala perustettiin kirkonkylälle 1920-luvulla entiseen Suomalaisten seurojen taloon. Seurojen taloon kunnostettu sairaala vastasi sille asetettuja vähimmäisvaatimuksia aina 1960-luvulle saakka. Kansakoulut ja kunnalliskoti ovat 1920-luvun julkisia raken-

56

nuksia, joita kunta rakennutti seuraavan kerran 1950-luvun lopulla. Yhdistystoimintaan liittyviä rakennuksia on suojeluskuntatalo, joka rakennettiin vuonna 1933. Vuonna 2012 rakennuksen nimi on Seurantalo (Pitäjäntie 9) ja sen omistaa useampi

yhdistys.11

Liike- ja asuinrakennus vuodelta 1948 sijaitsee keskeisellä paikalla Hirvensalmen taajamassa.

Hirvensalmen kasvava väestö 1800-luvun loppupuolella mahdollisti palvelujen lisäämisen kirkonkylällä. Vuonna 1879 säädettiin asetus elinkeinovapaudesta, joka mah-

valmistunut 2000-luvulla ja sijaitsee tontin takaosassa ja

dollisti vapaan elinkeinonharjoituksen. Asetuksen jälkeen

jättäen parkkipaikalle tilan tien ja kaupan väliin.

Hirvensalmella syntyi laaja kauppaverkosto, joka ulot-

Rannassa Hirvensalmentien ja Liekuneen välillä sijaitsee

tui pitäjän kaikkiin kolkkiin. Muuttovirtojen suuntautuessa

keltainen aumakattoinen rakennus, joka tunnetaan Hokka-

1960-luvulta lähtien kaupunkeihin ja taajamiin monet kylä-

sen ja Kuitusen liike- ja asuinrakennuksena. Rakennukses-

kaupat lakkautettiin. Sen jälkeen palvelut keskitettiin taa-

sa oli sekatavarakauppa vuodesta 1948 aina vuoteen 1984.

jamiin. 12

Rakennus on tehty Keskon mallipiirustuksien mukaan ja se

Kirkonkylään perustettiin vuonna 1911 osuuskauppa, jo-

on valmistunut vuonna 1948. Liike- ja asuinrakennuksessa

ka siirtyi kahdeksan vuotta myöhemmin myynnin yhtey-

sijaitsi myymälän varasto kellarikerroksessa ja liikkeeseen

dessä Mikkelin työväenosuuskaupalle, jonka nimi muutettiin

liittyi piharakennuksia.

vuonna 1941 Savonseuduksi. Puurakenteinen kauppa paloi

Kiinnostava yksityiskohta rakennuksen sisätiloissa ovat

vuonna 1959, mutta jo samana vuonna valmistui uusi myy-

suurien näyteikkunoiden takana sijaitsevat pylväspilarit,

mälärakennus Hirvensalmentielle. Kauppa toimi aina sii-

joilla on myös rakennetta kannatteleva merkitys. K-kauppa

nä 1990-luvulle saakka. Vuonna 2012 rakennuksessa toimii

Häkkänen toimi väliaikaisesti Kuitusen kaupparakennuk-

muun muassa lounaskahvila ja matkahuolto.

sessa, mutta siirtyi vuonna 1985 Keskustielle uusiin toimi-

Osuuskauppa Suur-Savon edeltäjä Mikkelin osuuskaup-

tiloihin, joissa se toimi aina vuoteen 1999 saakka. Tämän

pa aloitti toimintansa Hirvensalmen kirkonkylällä vuonna

jälkeen rakennuksessa toimi Siwan myymälä. 1900-luvun

1921. Myymälä toimi oli puurakenteisessa jugendrakennuk-

lukuisista kaupoista vuonna 2012 Hirvensalmen taajamassa

sessa, jonka sisäänkäynti oli rakennuksen kulmaan tehdys-

on ainoastaan yksi ruokakauppa toiminnassa. 13

sä syvennyksessä. Rakennus on sittemmin purettu. Hirven-

Ensimmäiset erikoisliikkeet syntyivät Hirvensalmen kir-

salmentien varressa Osuuskauppa Suur-Savolla on ollut

konkylään 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kirkonkyläs-

myymälä vuodesta 1972. Nykyinen rakennus (S-market) on

sä toimi tuolloin Mirosen kangas- ja tekstiililiike, F.O. Malmin

10 11 12 13

Vuonna 2012 rakennuksessa on yritystoimintaa, hotelli- ja juhlapaikka Satulinna. Kekkonen 2003, 91, 100−101; Tanttu 1979, 321; Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmä, KIOSKI-tietokanta. Kekkonen 2003, 69–71; Pitkälä 1979, 110−111. Kekkonen 2003, 69–71; Pitkälä 1979, 110−111; Suullisia tietoja antanut Pirjo Lehtinen.


nahkuriliike, nahkakauppa, parturi- ja vaatturiliike, Pippurin kellosepänliike, Backmanin kahvila, kirja- ja paperikauppa sekä apteekki. Pippurin kellosepänliike on sijainnut nykyisen Hirvensalmentien varressa sijaitsevassa rakennuksessa (Hirvensalmentie 6), joka tunnetaan myös nimellä Aaltola. Se on rakennettu vuonna 1906. Rakennusta jatkettiin myöhemmin lisäämällä siihen kellosepän työ- ja liikehuoneisto. Tontilla sijaitsi hirsitorppa, joka purettiin myöhemmin piharakennuksen alta. Kellosepänliike toimi rakennuk-

Etualalla Honkasen talo vuodelta 1937. Rakennuksessa on

sessa 1940-luvulle saakka.

asuin- ja vuokrahuoneiden lisäksi toiminut 1940-luvulla

Pippurin taloa vastapäätä, Hirvensalmentien toisella

kunnanvirasto, kahvila ja kioski. Kellarikerroksessa on si-

puolella, on sijainnut Siiterin kahvila. Myöhemmin kahvi-

jainnut leivinuunit, jotka ovat liittyneet Topias Honkasen

la tunnettiin Karhulan ruokala- ja kahviliikkeenä, joka toi-

pitämään kauppatoimintaan. Topias Honkasen kauppa-

mi 1900-luvun alusta vuoteen 2003. Tuolloin yritystoiminta

rakennus sijaitsi tien toisella puolella Liekuneen rannassa.

siirtyi ravintola Tervalepän kiinteistöön ja talo Hirvensal-

Kaupparakennus on purettu ja asuinrakennus on yksityis-

mentieltä purettiin. Siiterin kahvilan länsipuolella sijaitsi lei-

käytössä. 14

puri Backmanin talo ja itäpuolella Savolaisen kauppakartano, joka on sittemmin siirtyi Hirvensalmen Osuuspankin käyttöön. Hirvensalmen Osuuspankki perustettiin vuonna 1908, ja se aloitti toimintansa Ripatin osuuskassa nimisenä kyläkassana. Nykyinen osuuspankin rakennus korvasi vanhan rakennuksen vuonna 1954. Rakennukset muodostivat maisemallisesti yhtenäisen ja tiiviin palvelukeskittymän 1900-luvun alussa, mistä nykypäivänä on nähtävissä Pippurin entinen kellosepänliike ja osuuspankin uudisrakennus 1950-luvulta. 17 Palvelut ovat keskittyneet mukailemaan Hirvensalmentietä myös toisen maailmansodan jälkeen. Hirvensalmen

57

Säästöpankki muutti uuteen toimitaloon vuonna 1961 (Hirvensalmentie / Keskustie 1). Hirvensalmen säästöpankki oli perustettu vuonna 1874. Toiminta alkoi vuokratiloissa kir-

Arkkitehti Aune Mertaojan suunnittelema liike- ja asuinra-

konmäellä, ja useiden vuokratilojen jälkeen paikaksi vakiin-

kennus vuodelta 1961. Kaksikerroksinen rakennus sijaitsee

tui vuonna 1925 Hirvensalmentien varrella sijaitseva tont-

rinteessä järvenrannalla. Hirvensalmentien puoleisesta jul-

ti.18Nykyisen kunnantalon (1984) paikalla sijaitsi alun perin

kisivusta on ollut käynti Tmi Y. Mirosen vaateliikkeeseen,

Mikko Lampisen kauppakartano. Myöhemmin sen osti lää-

joka toimi rakennuksessa vuoteen 1992 saakka. Ennen ny-

käri Thure Roos, jolta se siirtyi kunnan omistukseen ja siinä

kyistä rakennusta paikalla oli lautavuorattu liikerakennus,

toimi kirjasto. Roosin talo purettiin uuden kunnantalon alta.

jossa toimi saman kauppiassuvun ”Y. Mironen puku- ja ly-

Kunnan virastotalon vieressä sijaitsee entinen kunnantalo,

hyttavarakauppa” vuodesta 1936 lähtien. 15

joka aikoinaan oli Rantalan talo (rakennettu 1898). Siinä sijaitsee Tupa – Ahti Karjalaisen elämätyömuseo. Kunnantalona rakennus toimi vuosina 1903–84.19 Liiketalojen lisäksi kirkonkylään rakennettiin pienasutusta 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Junnankujalla sijaitsevat puutalojen rivistö ja kaksikerroksinen aumakattoinen asuinrakennus ovat tuolta ajalta. Keskustien päässä sijaitsee Kuusimäen tilan päärakennus ja siitä aikoinaan lohkottu Marjamäki-niminen asuinrakennus, joka lienee rakennettu 1930-luvulla. Marjamäessä toimi aikoinaan kylän poliisi ja viereisellä tontilla sijaitsi matkustajakoti.

Sodan jälkeinen taajama Shell huoltoasemarakennus on 1960-luvun alusta. Hirvensalmen nykyinen kuntakeskus oli vielä toisen maail-

Vuonna 2012 rakennus on edelleen huoltamokäytössä. 16

man sodan jälkeen pääasiallisesti viljelysmaata, josta erottui Hirvensalmentien varressa tiiviinä rivistönä kulkenut 14 Suullisia tietoja antanut Kerttu Honkanen. 15 Suullisia tietoja antanut Tuulikki Mironen. 16 Kekkonen 2003, 71.

17 Kekkonen 2003, 69–71; Pitkälä 1979, 110−111. 18 Kekkonen 2003, 69–71; Pitkälä 1979, 110−111. 19 Kekkonen 2003, 69–71; Pitkälä 1979, 110−111.


Osuuskassan asuin- ja liiketila valmistui vuonna 1954.

Näkymä Junnankujalta, jossa sijaitsee taitekattoisia

Rakennuspiirustukset laati arkkitehti T. Väyrynen vuonna

asuinrakennuksia noin 1920–30-luvuilta.

1953. Väyrynen suunnitteli rakennukseen viisi asuinhuoneistoa ja osuuskassan, kirjakaupan ja postin tilat. Vuonna 2012 rakennuksessa on asuinhuoneistojen lisäksi Osuuspankki ja apteekki. 20

58 Hirvensalmen maamiesseuraliiton ja metsänhoitoyhdistyksen rakennuttama asuinrakennus vuodelta 1950. Kahden asuinhuoneiston talo on rakennettu Mikkelin läänin Maanviljelysseuran rakennustoimistolle S. Sinkon laatimien piiHirvensalmen säästöpankin toimitalo on vuodelta 1961.

rustuksien mukaan. Nykyisin rakennus on yksityiskäytössä. 22

Rantalan talo on rakennettu vuonna 1898 ja siinä on toimi-

Kahden perheen asuinrakennus on kauppias Hokkasen

nut Hirvensalmen pitäjäntupa. Rakennus toimi kunnantalo-

rakennuttama vuonna 1955. Vuonna 2012 rakennus on

na vuosina 1903–1984. Vuonna 2012 rakennuksessa toimii

yksityiskäytössä. 23

Ahti Karjalaisen elämäntyömuseo (Pitäjäntie 3).

20 21 22 23

21

Rakennusluvat ja -piirustukset (HKA). Hirvensalmen kunnan internet-sivut: www.hirvensalmi.fi. Rakennusluvat- ja piirustukset (HKA). Rakennusluvat- ja piirustukset (HKA).


kauppojen keskittymä. Sotien jälkeisenä aikana Hirvensalmen elinkeinorakenteessa tapahtui muutos. Kun sotien jälkeen maataloudesta toimeentulonsa sai kolme neljäsosaa hirvensalmelaisista, niin vuonna 2012 se on enää joka neljännellä asukkaalla. Palvelujen ja teollisuuden osuus työllistäjänä on samanaikaisesti kasvanut. 24 Hirvensalmen

ensimmäinen

asemakaava

valmistui

vuonna 1969. Se aloitti suunnitelmallisen rakentamisen Hirvensalmen kirkonkylässä. Sodan jälkeistä uudisrakentamista sekä kaavoitusta oli hidastanut se, ettei kunta omistanut juurikaan maata keskustaajamassa. Merkittäviä maan omistajia olivat seurakunnan ohella muutamat yksityishenkilöt. Taajaman julkista rakentamista ennen kaavan valmistumista edustavat vuonna 1948 valmistunut terveystalo, joka rakennettiin Mannerheim-liiton terveystalovaliokunnan ter-

Ilmakuva Hirvensalmen taajamasta (nykyiseltä

veystalotyyppipiirustuksien mukaan. Varat terveystalon ra-

Hirvensalmentieltä) 1950-luvun lopulta. Kuvan keskellä

kentamiseen saatiin Ruotsista lahjoituksina, Suomen Huol-

ylälaidassa sijaitsee kunnanvirkailijoiden asuintalo. Sen

lolta ja paikalliselta Mannerheim-liitolta.

edessä on Roosin talo navettoineen ja piharakennuksi-

Kunnan rakennushankkeisiin kuului myös rakennus-

neen. Kuva: Aino Liimataisen valokuva-albumi.

mestari F.O. Hemmilän suunnittelema kunnanvirkailijoiden asuintalo vuodelta 1951, jonka yhteyteen rakennettiin myös säilytystila kunnan palokalustolle ja kuivatustorni palokunnan vesiletkuille. Yhteiskoulu valmistui Niemen pappilan pellolle vuonna 1959. Ennen kaavan toteuttamista valmistui myös kunnan ensimmäinen kerrostalo arkkitehtitoimisto Raimo Halosen suunnittelema Aravatalo (Pitäjäntie 2) vuonna 1966.

59

Kaavan jälkeen suurimpia rakennushankkeita olivat kunnan rakennuttamat Koivulehdon ja Junnankujan rivitalot sekä omarahoitteiset Koivutien rivitalot. Haapaniemeen valmistui kuntayhtymän terveyskeskus vuonna 1978. Asuintalojen rakentaminen jatkui 1980-luvulla, jolloin valmistuivat Keskustien, Alahovipellon ja Pitäjäntien omarahoitteiset rivitalot. 25 Ensimmäisen keskustaajaman kaavoituksen jälkeen kunta osti rouva Alli Roosilta Roosin talo tontteineen. Pääosa ostetusta maasta sijaitsi nykyisen Pitäjäntien ja Allinkujan välissä, ja sillä oli olemassa rakennuskaava. Roos myi lisää maata kunnalle 1970-luvulla. Tuolloin Pöyrynkankaan metsätila siirtyi kunnalle ja alueen kaavoitus aloitettiin 1980-luvun puolivälissä. Pöyrynkankaan rakentaminen alkoi 1980-luvun lopussa. Rakentaminen on painotettu Kirkonkylän rannan, Haapaniemen ja Pöyrynkylän kaava-alueisiin. 26 Hirvensalmen taajaman Haapaniemeen syntyi 1970-luvulta lähtien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Vuonna 1974 sinne perustettiin Heikinkoti sokeiden ja näkövammaisten hoitokodiksi. Varat hoitokotiin antoi Amerikkaan muuttanut Heikki Piirainen (Henry Pearson) testamentillaan. Vuonna 1978 Haapaniemeen rakennettiin kuntayhtymän terveyskeskus. Vuonna 1992 kunnan arkkitehti Seija Torpo suunnitteli vanhainkoti-palvelukeskuksen Heikinko-

Pitäjäntiellä sijaitseva entinen kunnanvirkailijoiden asuinra-

din yhteyteen. Vuonna 2012 Heikinkoti tarjoaa palveluasun-

kennus on suunniteltu vuonna 1951. Rakennuksen länsipää-

toja vanhuksille ja kehitysvammaisille. 27

hän oli sijoitettuna palokunnan välinevarasto ja paloletkujen kuivaustorni.

24 Kekkonen 2003, 65. 25 Kekkonen 2003, 100−105; Rakennusluvat ja -piirustukset (HKA). 26 Kekkonen 2003, 100−105. 27 Kekkonen 2003, 100−105; Tanttu 1979, 322.


Hirvensalmen entinen terveystalo valmistui vuonna 1948 ja

Junnankujalla ja Koivutiellä sijaitsevat kunnan rakennut-

se valmistettiin Mannerheim-liiton terveystalovaliokunnan

tamat rivitalot ovat vuodelta 1976. Enso-Gutzeit Osake-

terveystalotyyppipiirustuksien mukaan. Rakennuksessa on

yhtiön Parviaisen tehtaan elementtitalot on suunnitellut

toiminut myös päiväkoti. Vuonna 2012 rakennus on asuin-

arkkitehti Jukka Ojanen.28

käytössä. Kesäasukkaat

epäkäytännöllisyys, ja vuoden 1973 öljykriisin aiheuttama kolminkertastanut muovin hinta. Tuotanto päättyi vuonna

Etelä-Savon maakunta on erityisen tärkeää vapaa-ajan

1978. Näyttelykeskus WeeGee osti talon, se konservoitiin

asumisen aluetta ja Hirvensalmella on melko pitkät pe-

ja siirrettiin vuonna 2012 Espooseen osaksi museokeskitty-

rinteet kesäasutuksien saralla. Kesäasuntoja on rakennet-

män kokoelmia.31

tu jo ennen 1920-lukua, mutta vilkkain rakennuskausi alkoi 1960-luvulla ja on jatkunut nykypäiviin. Eniten kesämökkejä rakennettiin 1970-luvulla, jolloin paikkakunnalle saa-

Hirvensalmi vuonna 2012

tiin reilut 700 uutta kesäasuntoa. Vanhaa kesäasutusalu-

60

etta Hirvensalmella on Rehniönniemi, joka sai ensimmäiset

Hirvensalmen kirkonkylän maisemaan ja asutuksen muo-

kesäasukkaansa 1920- ja 1930-luvuilla. Metsälampeen ra-

dostamiseen on vaikuttanut sen välitön läheisyys vesistöön.

kennettiin ensimmäiset kesämökit 1950-luvun puolivälissä,

Taajaman alueella on nähtävissä 1900-luvun alun kylätie,

jolloin tehtiin myös Puulan ja Suonteen ranta-alueen ensim-

nykyinen Hirvensalmentie. Kylätien varrelle on muodos-

mäiset mökit. Kunnan ensimmäiset rantakaavat valmistui-

tunut rakennuskanta, josta voidaan nähdä eri vuosikym-

vat 1960-luvun lopulla. Kasvavan kysynnän myötä 1980-lu-

menien kerrostumat. Hirvensalmentien varressa sijaitsevat

vulla laadittiin laajat rantakaavat Puulan rannoille. 29

1900-luvun alkuvuosikymmenien asuin- ja liikerakennuk-

Kesäasutuksen lisääntyessä Hirvensalmella kauppapal-

set antavat taajamalle omaleimaisen ja kauniin kylämiljöön.

veluja ryhdyttiin viemään myös saariin. Hokkasen kauppa

Enemmän kuin yksittäisten arkkitehtien suunnittelemat ra-

varusti Puulavettä kiertävän kauppalaivan vuonna 1965.

kennukset taajamakuvasta nousevat esille sodan jälkeen

Laiva kuljetti myös kesämökkiläisten rakennustarvikkei-

tyyppipiirustuksien mukaan rakennetut liike- ja asuinraken-

ta. Kauppalaiva toimi Hirvensalmella 1960-luvun loppuun

nukset sekä julkiset rakennukset. Rintamamiestaloja kes-

saakka. 30

kustaajamassa on niukalti. Asuinrakentaminen taajamassa

Männistönniemessä on 1960-luvulla rakennettu pieneh-

pääsi vauhtiin vasta 1960-luvun lopulta lähtien. Tuolloin ra-

kö kesämökkialue. Modernin vapaa-ajan asunnon uniikki

kennettiin useita rivitaloja, joista on muodostunut Hirven-

esimerkki oli Matti Suurosen suunnittelema Futuro -talo,

salmelle tyypillinen ilmiö. Vuosituhannen vaihteen asuin-

jonka rakennutti näyttelijä Matti Kuusla vuonna 1968 Puu-

rakentaminen on keskitetty rantatonteille, ja ne sijoittuvat

lan saareen. Se oli ensimmäinen (001) Futuro-sarjatalo. Se

vanhemman rakennuskannan pohjois- ja itäpuolelle.

oli ellipsin muotoinen kirkkaan keltainen muovitalo, jossa kiteytyvät 1960-luvun lopun avaruusajan arkkitehtuurin ja

Hirvensalmelta vietiin Etelä-Savon maakuntaliiton

designin kokeelliset muodot, uudet materiaalit ja optimis-

inventointijärjestelmään :

tiset ideat. Talotyypin piti tulla laajempaan tuotantoon ja Hirvensalmelle uuden suunnitellun mökkikylän vetonau-

- Hirvensalmen kirkonkylä ja tervaleppävasta (täydennys)

laksi. Futuro -talojen suosion vähäisyyteen vaikutti niiden

taajamakuvasta nousevat esille sodan jälkeen tyyppipiirustuksien mukaan rakennetut liike- ja asuinrakennukset sekä julkiset rakennukset. Asuinrakentaminen taajamassa pääsi vauhtiin vasta 1960-luvun lopulta lähtien. 28 29 30 31

Rakennusluvat ja -piirustukset (HKA) Kekkonen 2003, 52. Pirjo Lehtisen haastattelu. Kekkonen 2003, 54; http://www.weegee.fi/fi-FI/Museot_ja_nayttelyt/Futuro_2012_nayttely. Noudettu 4.12.2012.


LÄHTEET ARKISTOLÄHTEET Hirvensalmen kunnanarkisto, Hirvensalmi (HKA). - Rakennuslautakunnan keskusarkisto. - Rakennusluvat ja –piirustukset. Aino Liimataisen valokuva-albumi, Hirvensalmi.

INTERNET-LÄHTEET Hirvensalmen kunta. ”Hirvensalmi perustiedot”. URL-osoite: http://www.hirvensalmi.fi/index.php?id=40 (viitattu 26.9.2012). Museovirasto (2009) ”Hirvensalmen kirkonmäki ja tervaleppäranta, Hirvensalmi”. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. URL-osoite: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1941 (viitattu 26.9.2012). Ratatupa, Heikki ”Rekognosointikartat 1776–1808” Hirvensalmi. Historialliset kartat. Jyväskylän yliopisto. URL-osoite: http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/sotilaskartat/rekognosointikartat-1776-1805/ (viitattu 17.9.2012).

KIRJALLISET LÄHTEET Jokipii, Heli (1979) ”Hirvensalmen väestö 1880-1975”. Teoksessa: Hirvensalmen kirja. s. 25- 48. Toimittanut: Aila Mielikäinen. JYY:n kotiseutusarja n:o 16. Hirvensalmi: Hirvensalmen kunta ja seurakunta. Kekkonen, Sanna (2003) ” Puulaa pitkin, Suonnetta soutaen. Ihmisiä ja ilmiöitä Hirvensalmelta”. Hirvensalmi: Hirvensalmen kunta. Mönkkönen, Toivo & Huttunen, Veikko (1990) ”Alue” Teoksessa: Hirvensalmen historia II. s. 19–31. Hirvensalmi: Hirvensalmen kunta ja seurakunta. Ojanen, Eero (1979) ”Liikenne ja tietoliikenne”. Teoksessa: Hirvensalmen kirja. s. 87–106. Toimittanut: Aila Mielikäinen. JYY:n kotiseutusarja n:o 16. Hirvensalmi: Hirvensalmen kunta ja seurakunta. Pitkälä, Aulis (1979) ” Kaupat ja pankit”. Teoksessa: Hirvensalmen kirja. s. 107–124. Toimittanut: Aila Mielikäinen. JYY:n kotiseutusarja n:o 16. Hirvensalmi: Hirvensalmen kunta ja seurakunta. Soikkeli, Olavi (1979) ” Hirvensalmen koulu- ja kirjastolaitos”. Teoksessa: Hirvensalmen kirja. s. 157–182. Toimittanut: Aila Mielikäinen. JYY:n kotiseutusarja n:o 16. Hirvensalmi: Hirvensalmen kunta ja seurakunta. Tanttu, Raija (1979) ”Hirvensalmen kunnalliselämä valtuustokaudella”. Teoksessa: Hirvensalmen kirja. s. 313–328. Toimittanut: Aila Mielikäinen. JYY:n kotiseutusarja n:o 16. Hirvensalmi: Hirvensalmen kunta ja seurakunta.

SUULLISET LÄHTEET Kerttu Honkanen, 7.11.2012 Hirvensalmi. Pirjo Lehtinen, 7.11.2012 Hirvensalmi. Aino Liimatainen, 7.11.2012 Hirvensalmi. Tuulikki Mironen, 7.11.2012 Hirvensalmi.

PAINAMATTOMAT LÄHTEET Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmä.

61


hirvensalmen kunta

Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma, julkaisu 1  

Mikkelin kaupungin kulttuuriperintöohjelman julkaisu 1, Modernin jäljillä

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you