Kustaa III, valistunut itsevaltias ja kulttuurin ystävä Kustaa III (1746−1792) oli Ruotsin kuningas vuosina 1771−1792. Perittyään kruunun isältään hän kaappasi vallan takaisin kuninkaalle säädyiltä, jotka olivat käyttäneet ylintä hallintovaltaa Ruotsissa edelliset 50 vuotta. Kustaa III oli valistunut ja suvaitsevainen kuningas, joka edisti monella tapaa etenkin kulttuurielämää. Hänen mukaansa on nimetty kokonainen arkkitehtuurityyli, kustavilaisuus. Kustaa III oli myös harvinaisen kiinnostunut Suomen asioista. Kustaa III solmi avioliiton tanskalaisen prinsessan Sofia Magdalenan kanssa. Puolisoja lähensi Kustaa III:n mikkeliläissyntyinen hovitallimestari (ks.) Adolf Fredrick Munck, jota joidenkin huhujen mukaan pidettiin jopa kruununprinssi Kustaa Aadolfin isänä. Edistyksellisyyden kääntöpuolena oli Kustaa III:n ailahteleva luonne. Poliitikkona hän oli epäjohdonmukainen ja tuhlaileva. Hän nimitti suosikkejaan korkeisiin virkoihin ja hallitsi vuosien mittaan yhä itsevaltaisemmin, mikä ärsytti aatelistoa. Kuningasta vastaan solmittiin salaliitto, jonka seurauksena häntä ammuttiin kuolettavasti kuninkaallisen oopperan naamiaisissa maaliskuussa 1792.
MKM
Tekstit: Leena Hangasmaa, Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma Kannen muistomerkkikuva: MKM • Kartta: vanhakartta.fi Suunnittelu: Mainostoimisto Groteski • Paino: Etelä-Savon Kirjapaino 2013
Kustaa III kävi Mikkelin pitäjässä myös huhtikuussa 1790, jolloin hän oli täällä neuvottelemassa mahdollisista hyökkäystoimista Venäjää vastaan K.M. Armfeltin, G.H. Jägerhornin ja Savon Prikaatin komentaja von Stedingkin kanssa. Kustaa III ei saavuttanut sodalla tavoitettaan; sota päättyi elokuussa 1790 ilman rajamuutoksia. KUSTAAN MIKKELILÄISET SUOSIKIT Mikkelin pitäjän kirkkoherra Henrik Forsius (1733−1813) sai virkansa suoraan kuningas Kustaa III:lta. Kirkkoherran vaalissa toiseksi jäänyt helsinkiläinen Forsius anoi ja sai audienssin kuninkaalle Tukholmaan, jossa käytyjen keskustelujen jälkeen Kustaa III nimitti hänet Mikkelin kirkkoherraksi ohi vaalituloksen. 1782 Henrik Forsius muutti perheineen Mikkelin Kenkäveronniemen pappilaan, jonka hän kunnostutti perusteellisesti. Yli 30 vuotta kestäneen kirkkoherran uransa aikana hän teki monia uudistuksia ja oli hyvin pidetty seurakunnan paimen. Forsiuksen aikana koettiin myös kaksi sotaa, ja Kirkkopuiston kirkon palo. Uuden pitäjänkirkon valmistumista hän ei ehtinyt nähdä. Forsius kuoli 1813 ja hänet haudattiin Kirkkopuiston hautausmaalle. Forsius muistetaan myös ensimmäisten Helsingin historioiden kirjoittajana.
Sotamuseo
Myöhään illalla palasi hänen Majesteettinsa kaikkien iloksi hyvissä voimissa. Varhain aamulla seuraavana päivänä matkusti Hänen Majesteettinsa Heinolaan, mutta sitä ennen oli kontrahtirovasti ja kirkkoherra Forsiuksen toimesta asetettu pitäjän väestö kumpaakin sukupuolta, kirkkomaan viereen molemmin puolin, jota kautta Hänen Majesteettinsa oli kulkeva. Kun Hänen Majesteettinsa suvaitsi armollisesti huomata tämän, hän pysäytti vaununsa ja kuunteli sitä K. Majesteetin kallista henkeä ja hänen aseittensa onnellista menestystä koskevaa toivotusta, jonka kontrahtirovasti esitti koko seurakunnan nimessä. Sen loputtua kaikui kansakunnan omalla kielellä ilohuuto: Jumala siunatkoon meidän caickein Armollisimman Cuningamme, johon Hänen Majesteettinsa suvaitsi kaikkein armollisimmasti vastata suomenkielellä: suuri kiitos, pojat, ja kun K. Majesteetti viimein sanoi jäähyväiset seuraavilla yhtä armollisilla sanoilla: "Hyvästi pojat", kuului rahvaan suusta moninkertainen: "Jumala siunatkoon"-huuto.
Georg Magnus Sprengtporten (1740−1819) oli sotilas ja hallintomies, jota on nimitetty niin patriootiksi kuin petturiksi. Kustaa III nimitti hänet uuden Savon prikaatin ensimmäiseksi komentajaksi. Sprengtportenin everstinvirkatalo, Ristiinan Brahelinna, muodostui keskukseksi, jossa hän loi uudenlaisen sodankäyntimuodon ja piti epävirallista kadettikoulua omalla kustannuksellaan. Riitaannuttuaan kunkinkaan kanssa Sprengtporten siirtyi Venäjän keisarinna Katarina II:n palvelukseen. Kustaan sodan aikana Venäjän armeija toimi hänen laatimansa sotasuunnitelman mukaan. Haavoituttuaan Savon jääkärien tussarista Porrassalmen taistelussa hän lausui kuuluisat sanansa ”Omat koirat purivat”.
Mikkelin seudun kulttuuriperintöreitit
KUNINGAS KUSTAA III MIKKELISSÄ
Adolf Fredrik Munck (1749−1831) syntyi Mikkelin Rantakylässä, todennäköisesti Rantakylän kartanoon kuuluneessa Tarkian sotilasvirkatalossa. Hän aloitti palveluksensa isänsä tavoin Mikkelissä Savon jalkaväkirykmentissä, mutta siirtyi kuninkaan hovin palvelukseen 1765. Kuninkaan suosikkina hän eteni nopeasti kamarirevision puheenjohtajaksi ja hovitallimestariksi. Loistelias ura hovissa kariutui skandaaleihin. Munckin kerrottiin auttaneen kuningasparia makuuhuoneessa kruununperillisen alkuun saattamiseksi, ja häntä väitettiin prinssi Kustaa Adolfin todelliseksi isäksi. Väite todistettiin myöhemmin vääräksi, mutta Kustaan sotaan liittyneen seteliväärennösjutun takia Munck joutui epäsuosioon. Kuninkaan kuoltua hänet erotettiin viroistaan ja hän pakeni Pohjois-Italiaan. Museovirasto
Museovirasto
Käytyään tarkastamassa rajaseutuja Kustaa III palasi viikon kuluttua uudestaan Mikkelin kirkonkylään. Rovasti Forsius kirjoitti 26.10.1789 päiväkirjaansa kuninkaan matkasta:
”Hyvästi pojat!”