30
KIRMASEN JUSSI Esi-isämme elivät aikoinaan täällä hyvin paljolti kalastuksella ja metsä~~yksellä. Kaskenplton ja muun peltoviljelyn ja karjan pidon lisääntyessä metsästyksen merkitys suoranaisena elannonantajana alkoi vähetä. Silti metsästys sen eri muodoissaan säilyi aivan viime vuosikymmeniin muutamalla ihastjärveläisellä miehellä merki ttävänäkin harrastuksena. Nykyisin metsästys on enemmän luonnossa samoamista virkistysmielessä.
Kirmasen Jussi perheineensä parissaa 1910luvulla. Kuvassa Jussin äiti, vaimo Hilma sekä lapsista Matti, Selma, Amanda ja Esa. Kuvan omistaa Lyyli Weber Kun puhutaan nykypolven vielä muistamista metsästäjistä, on silloin ehdottomasti puhuttava myös "Kirmasen Jussista", ison Kirmasen talon viimeisestä isännästä Aapeli Juhani (Jussi) Ralisesta, joka syntyi vuonna 1870 ja kuoli 1945. Hän oli metsämies henkeen ja vereen ja niin kiirettä työtä ei maatalossa ollut, ettei metsälle olisi joutanut, kun sen aika oli. Tosin Kirmasella oli torppia, jotenka torpparit tekivät possakkata ja näin isäntä voi omistautua riistan pyyntiin. Jussilla oli hyvin kauas kantava ääni ja Pullialaan asti kuului 1930-luvulla, kun hän kutsui silloista koiraansa: "Heku se, Heku se, Hekuu". Kirmasen Jussilla oli merkittävä asekokoelma ja hänen ampumataidostaan kerrotaan melkein uskomattomia tarnoita. Hänen kerrotaan apuneen k e tun kiväärillä Kirmasen eli AlaAitteroisen lammen yli länsipuolei selle rannalle, joten matkaa tuli reilut 400 metriä. Oravan pyynnissä hän ampui oravaa silmään, jolloin nahka jäi aivan ehyeksi . Metsässä ei ollut sellaista riistaa, mitä Jussi ei olisi pyytänyt, mutta ketun pyyn-