229
Nuottaa vedettiin pääasiassa pintanuottana mutta myös syksykesästä pohjanuottana, jolloin pyydettiin kuoretta. Nuotan veto tapahtui aamuin illoin, illalla auringon laskiessa ja aamulla ennen auringon nousua. Jos aurinko yllätti nuotan vetäjän, oli apaja melkein aina tyhjä, koska muikut sukelsivat silloin auringon valossa perien alapuolelta karkuun. Nuotta-apajat olivat tarkoin määrättyjä ja tutkittuja paikkoja, jotta nuotta niissä esteettömästi kulki. Koiravuoren selän rannoilla oli muutama pinta-apaja, mutta varsinaiset muikkuapajat olivat pohjoisemmassa. Hieppeen salmessa oli Jyrkänpään niemen pohja-apaja josta saatiin syksyn sumuisina päivinä runsaasti kuoretta. Riuttasaaren pohjoispäässä ja Vehkasaaressa olivat itäisen puolen parhaat muikkuapajat. Vehkasaaren pohjoisin apaja oli "tappeluapajan" nimellä tunnettu, sillä Moilolan kyläläiset ja ihastj ärveläiset olivat kerran selvittäneet nyrkein kenelle apaja kuuluu. Kerrotaan että apaja jäi ihastjärveläisille. Lokkeroapaja Vehkasaaressa oli hyvin suosittu ja Valamättään emäntä Loviisa istui monet iltapäivät "lokkerossa" vetoköysien päällä kutoen sukkaa varaten näin apaj an itselleen parhaimpaan muikun kohoamisaikaan. Reposaaressa ja Kalliosaaressa, vaikka ne olivatkin Haukivuoren puolella, olivat hyvät ja kalaiset Venätselän apajat, joita tämän puolalaiset vetivät. Läntisen Kyyveden apajat olivat pitkin Murtoniemen itärantaa. Siihen vedettiin moneen kohtaan niin pintanuottaa kuin pohjaakin. Leppäluodon apajapaikan kalliopoukamassa on sadat kerrat nuottakuntien yötulet loistaneet ja mustat rantakalapadat kiehuneet. Murtoniemen apajapaikkojen nimet olivat: Pohjoisapaja, Leppähuolo, Tammakallio, Korpiharjun alus ja Liikasen niitty. Tulkoon tässä kerrottua myös Murtoniemen muikkukeiton resepti. Muikkukeittoon pantiin kahta miestä varten 40 Kyyveden muikkua ja puoli kiloa voita sekä suolaa maun mukaan ja Kyyveden vettä sen verran, että muikut kiehuivat. Tällä kyllä yön yli pärjäsi. Apajien käyttö oli täysin tuulista riippuva ja kovilla tuulilla ja heti niiden jälkeen pintanuotat menivät niin pahasti pohjavirtojen mukana, "nuotta kantoi•', että veto vaikeutui. Se nuottakunta, joka ensinnä ehti apajapaikalle, sai vetää siinä sen yön. Jotkut yrittivät varata apajan pitemmäksikin aikaa itselleen jättämällä vetoköydet rannalle apajapaikalle, mutta tästä ei oikein pidetty ja se aiheutti joskus suukopua nuottakuntien kesken. Muualtakin Kyyvedestä jopa matalista lahdista vedettiin nuottaa, mutta nuotat tahtoivat tarttua pohjahakoihin ja revetä. Myös Ihastjärvessä on vedetty aikoinaan nuottaa. Vähän kerrassaan nuotan veto taahtui, nuotat kuluivat loppuun, katokset lahosivat ja viime vuosina ei ollut kuin Evald Reimanin nuotta Ihastjärvellä Kyyvedessä. Jotkut nuoremmat haaveilevat kyllä nuotan laitosta, mutta taitavat nuotan laittajat ovat kuolleet. Ennen tehtiin kaikki kalastusvälineet kylällä ja omista tarpeista. Nyt tosin on jälleen herätetty henkiin nuottaperinne Kyyvedellä, sillä eräät nuoret miehet ovat laittaneet nuotan, jolla he aikovat vetää muikkua Poroselästä.