225
Myrkkypyynti oli yksi tehokkai mmista ketunpyynti tavoi sta e nnen aikaan. Hankeen pudoteltiin erilaisia syöttejä, joiden sisälle oli pantu erittäin voimakasta myrkkyä, joka ketun vatsaan syötin mukana joutuneena tappoi ketun nopeasti. Myrkkypalat olivat metsään jääneenä vaara llisia kotieläimille koirille ja lehmille, joista joku kuolikin niihin . Kirmasen Jussin kerrotaan omanneen joitakin salaisia taitoja saada kettu seuraamaan pitkiäkin matkoja hänen suksenlatujaan, joita hän hiihteli jopa toisen pitäjän puolelle saakka. RIISTAKAUPPA JA NAHAN OSTELIJAT Pyydetty riista kuljetettiin eri keinoin Mikkeliin, jossa sen ostelijoita oli useitakin . Kaupungin keskellä oli niin sanotut tukkipuodit, joissa nämä ostelijat tekivät kauppaa . Huomatuimmat ostajat olivat Pärnänen, Manninen ja Malmberg. Markkinoilla n~~n Tuomasmarkkinoilla kuin Maalismarkkinoilla oli sitten muualta tulleita nahan ostajia, joille oravan, näädän ja ketun nahat yleensä menivät. Lintujen ja y leensä riistan kuljetus kaupunkiin oli työläs ja yleensä- päivän reissu , kunnes säännölinen postin kanto tuli Ihastjärventielle . Sen aloitti Gregorius (Riku) Hänninen hevosella ja Eemil Liukkonen kertoi veljensä Kallen kanssa lähettäneen monasti ansoi lla pyytämänsä riistan sitten hänen mukana myytäväksi. Viime sotien aikana tekivät riistalinnut ja jänikset hyvin kauppansa , jos niitä vaan joku jouti pyytämään. Rautatiekirjuri Pekka Hokkanen Mikkelistä kulki melkein joka pyhän seutu Pullialan perukeille saakka ja maksoi hyvän hinnan kaikesta riistasta, olipa ne laillisesti tai laittomasti pyydetty . Kukkometson hinta oli muun muassa 500 markkaa kappale, joka oli kyllä paljon rahaa silloin. Peltopyystä hän maksoi kymmenen markkaa. Kaupungin herrasväki söi sitten metso- ja pyypaistia makeina paloinaan.
Vasemmalla olevassa kuvassa on Ihastj ärven metsästäjien hirviseurue kaatamansa hirven luona 1950-luvulla. Hi rven kaataja Erkki Halinen aseen kanssa vasemmalla. Kuvan omistaa Esko Hänninen.