170
den tullessa taloihin helpottui maidon käsittely suuresti, sillä kerma saatiin niillä tarkemmin talteen. Separaattorit olivat käsinpyöritettäviä koneita , joissa oli kaksi putkea: toisesta tuli kerma ja toisesta kuorittu maito eli kurri. Hapatetun kerman voiksi valmistus tapahtui entisaikoina puisissa pystykirnuissa, joissa puista mäntää ylös ja alas liikuttamalla kerma kirnuuntui voiksi. Pyöritettäviä voikirnuja ei ollut vielä silloin . Myös koivun varvusta tehdyillä vispilällä ämpärissä vatkaten tehtiin pieniä kermaeriä voiksi. Voi suolattiin puutiinuun, jossa se säilytettiin. Kauppaa varten voita kerättiin vähän kerrallaan erikoisiin puusaaveihin kauppiaalle vientiä varten. Voin myynti olikin merkittävä tulo lihan myynnin ohella. Maidon kauppaa ei ole täällä kovin monta vuosikymmentä tehty ja siitä kerrotaan tämän kirjan toisessa kohdassa erikseen. ·· Kun maitoa käsi teltiin puuastioissa, ne kaipasivat kunnon pesun aina käytön jälkeen. Astiat pestiin suuressa punkassa, johon kuumennettiin vesi isossa padassa. Pesuaineena käytettiin hiekkaa, joka piti astiat valkeina. Keittovedessä käytettiin tuoreita katajan oksia, jotka antoivat astioihin raikkaan tuoksun.