13 0
näitten päälle toiset neljä lyhdettä ja jalkojen väliin jokaiseen yksi lyhde eli kaksitoista lyhdettä ja sen jälkeen taivutettiin kaksi lyhdettä hatuksi. Jotkut käyttivät lyhteitten lukumääränä kahdeksaatoista, jossa kuhilas tehtiin muutoin aivan samoin kuin neljätoistalyhteinenkin, mutta jalkojen väliin pantiin kuhunkin yksi lyhde lisää , jolloin kuhilaan lyhteitten lukumääräksi muodostui kahdeks a ntoista. Kaurakokkosten malleja oli monenlaisia eli miestä myöte n. Käytettiin niin · sanottuja viisikkoja eli viisi lyhdettä, jossa neljä oli jalkana ja yksi lyhde hattuna pystysuorassa p äällä. Toiset tekivät kauralyhteestäkin ruiskuhilaan mallisia. Jonkun verran käytettiin myöhempinä vuosikymmeninä myös seiväskuivatusta, jossa lyhteet pujotettiin seipääseen. Siinä ne kyllä kuivuivat erittäin hyvin ja nopeasti, mutta olivat myös alttiita pitkäaikaisilla sateille. Viikatenii ttoa alettiin myös käyttää, jolloin nii tetty luoko koottiin lyhteeksi ja sidottiin . Tällä menetelmällä ei saatu yhtä siistiä jälkeä kuin leikkaamalla. Viljan puinti riihessä aloitettiin jo suoraa n pelloilta . Mitä ei ennätetty puida perästä, ne varastoitiin aumoihin. Pelloilla näki silloin kauraaumoja j a ruisaumat oli tehty r uispellon pientareelle tai riihen läheisyyteen. Puintia varten lyhteet ahdett i i n riinenp arsien päälle pystyasentoon. Parsien alle jäi miehen korku inen tila lattialla työskentelyyn. Riihtä lämmitettiin noin kolmena päivänä , riippuen viljan kosteudesta. Viikon aikana puitiin pari kolme ahosta. Riihen puinti aloitettiin aikaisin aamulla. Jo aikaisin aamuyöstä oltiin hereillä ja riihivaatteet puettuna, valmiina toimeen. Aluksi pudoteltiin lyhtee t parsilta lattialle. Muutamat pitivät tapana niitä ensin rapata, mikä tapahtui lyödä hujauttamalla lyhdettä riihen seinään . Näin siitä isommat jyvät jo karisivat lattialle. Lyhteet l ado ttiin tas aiseksi kerrokseksi lattialle . Siteet aukaistiin j a s itten puimaan. Kaura oli erittäin sitke ää puitavaa kuin sitäv astoin ruis , jos se oli kuivaa, lähti hyvin tähkäpäis tä irti. Puinti t a pahtu i s iten, että p uuvarstoi lla hakattiin v i l j ankarsia vaste n latt iaa. Yleens ä pu i nn i ssa k ä yte ttiin varst aparia, jolloin kaksi miestä tai nais ta puivat tois i insa nähde n vastatusten. Varstat löivät vuoron perään tahdissa lähellä toisiaan ja parit puivat eri tahtia, jollo in riihestä kuului yhtäjaksoinen varstan kolke. Kun lattiallinen oli puitu, käänneltiin oljet ja tarkottiin toiselta puolelta vielä lyhteet kevyesti puimalla . Näin saatiin jyvät irti . Tässä kääntämishommassa virkaa toimittivat usein lapset tai muuten vähäväkiset, joista ei ollut puintiin.Riihi oli lämmin , eikä ovea saanut pitää auki ettei tullut kosteutta . Valoneuvona pankolla oli päre tai kynttilä, myöhemmin lyhty . Nokea ja pölyä leij a ili ilmassa, joten työntekij ä oli työnsä näköinen . Puidut olj e t puisteltii n käsin ja koottiin yhteen k u voi ksi. Nä istä saatiin t arvikkeet pulsterin täyttöön, samo in tehti in olki kattoja ja puhumatta k a an karjataloudessa niiden käytö stä. Loput irto-oljet ja tähkä t kerättiin lattia! ta ja sidottiin nii n sanotuksi rusakuvoksi, joka oli enemmän tai vähemmän epämuotoinen olkinippu. Perimätieto kertoo, että Rusan talo olisi saanut siitä nimensä. Nälkävuosina oli mukamas kyseisestä talos ta viety rusakupo myllyyn ja jauhettu jauhoiksi . Kupoon saatto i jäädä jonkinverran puidessa jyviä.