l
Ensimmäinen Helkan sanoituksista on Lapsuusajan maisemissa: Lapsuusajan maisemissa usein kuljen aatoksissa takaisin jos saisin ajan sen . Äiti istui porraspuulla odotteli hymysuulla sylihinsä luota leikkien. Nuoruusajan maisemissa usein kuljen unelmissa aamukasteen, a ittapolun naan. Viivyn luona saunarannan muistoilleni tilaa annan kuutamossa rakkaan syliin jään. Kylän vieraan maisemissa täällä kuljen miettehissä lapsuuskoti usein mie le·ssäin . Siellä vietin ajan parhaan joskus sinne vielä harhaan porraspuulle istumaan mä jään. Eipä oota äiti siellä nurmi kasvaa .aittatiellä hiljainen on piha lapsuuden . Paljon hyvää sain mä sieltä muist~t lämmittää vain mieltä muuta jäänyt ei oo jäljellen .
216
: