Page 1

.*,,&-*

$JUZÀ"WPJOLBVQVOLJ.JLLFMJ


JOHDANTO Tehtävänä oli laatia ideasuunnitelma kauppakatujen varrella sijaitsevien kivijalkaliikkeiden kilpailuedellytysten parantamiseksi sekä täydennysrakentamissuunnitelma ruutuasemakaava-alueelle ja sen liepeille. Työssä tuotettiin lisäksi Mikkelin keskusta-alueen kokonaisvisio, jossa tutkittiin kehitettäviä yhteyksiä ja kaupungin viherrakennetta. Kauppakatujen ideasuunnitelmassa etsittiin muutostavoitteet mm. kauppakatujen ajoneuvoliikenneoloihin, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden olosuhteisiin, katuvalaistukseen, katukalusteisiin ja istutuksiin liikekiinteistöjen kehittämiseksi. Täydennysrakentamisen suunnitelma piti sisällään 42 uuden asuin- ja liikekerrostalotontin alustavan massoittelu- ja pysäköintitutkimuksen. Työ on tehty Mikkelin kaupunkikeskustan kehittämisyhdistys MIKKE ry:n toimeksiannosta. MIKKE ry:ssä työstä vastasi City 2020 projektipäällikkö Janne Viitamies. Työ tehtiin FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n ja Arkkitehtitoimisto Ajak Oy:n yhteisenä hankkeena. Työ oli jaettu kahteen osaan, joista FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy toetutti kauppakatujen ideasuunnitelman ja Ajak Oy täydennysrakentamisen suunnitelman. FCG:ssä hankkeen projektipäällikkönä toimi arkkitehti Helena Ylinen ja arkkitehti Sampo Perttula. Suunnitelma laadittiin tiiviissä vuorovaikutuksessa Mikkelin asukkaiden, yrittäjien ja päättäjien kanssa. Työhön sisältyi pienryhmäkokouksia ja työpajoja. Lisäksi suunnitelma esiteltiin kaupunkikeskustakonferenssissa elokuussa 2013 ja kolmessa avoimessa yleisötilaisuudessa Mikkelissä. Työtä valvoneeseen City2020 -projektin ohjausryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt:

FCG:ssä projektiin osallistuivat seuraavat henkilöt:

Mikke ry Mikke ry Työryhmä

arkkitehti arkkitehti dipl. ins. maisema-arkkitehti maisema-arkkitehti FM

Janne Viitamies / Projektipäällikkö 30.5.2014 asti Tiina Maczulskij / Projektipäällikkö 1.6.2014 alkaen Kimmo Mikander, puheenjohtaja Arto Seppälä Armi Salo-Oksa Pia Puntanen Heli Gynther Anu-Anette Varho Iiro Siponen Teresa Gestranius Heikki Toivakka Seija Korhonen Soile Kuitunen Jouni Riihelä Hannu Koponen

Helena Ylinen / projektipäällikkö, 1.9.2013 alkaen Sampo Perttula / projektipäällikkö 30.8.2013 asti Tuomas Miettinen / liikennesuunnittelu Taina Tuominen / kaupunkikuva ja ympäristö Mari Jyrkiäinen / kaupunkikuva ja ympäristö Mari Pohjola / vuorovaikutus

Arkkitehtitoimisto AJAK Oy:ssä projektiin osallistuivat seuraavat henkilöt: arkkitehti arkkitehti

Jarkko Kettunen Adalbert Aapola


SISÄLLYS JOHDANTO A MIKKELILÄISET OSALLISTUJAT City 2020: mikkeliläiset suunnittelevat omaa kaupunkiaan

B LÄHTÖTILANNE/VISIO Lähtötilanne • Mikkelin puisto- ja viheralueet • Mikkelin puisto- ja viheralueiden kuvaukset • Mahdollisia täydennysrakennuspaikkoja Visio • Mikkelin ydinkeskusta • Yhteys Saimaaseen • Uusi ulkoilun, virkistymisen ja liikunnan kaupunginosa • Kampusalue • Kaupungin siäisen viherreitistön täydentäminen • Kauppakatujen keskusta • Kulkureittien keskusta ja kesäraitiovaunu • Keskustan tiivistäminen • Mikkelin keskusta-alueen uusi kokonaisrakenne

C KAUPPAKATUJEN IDEASUUNNITELMA Suunnittelualue Nykytilanne Suunnittelualueen vahvuudet ja kehittämiskohdat Kehittämistavoitteet Tutkitut vaihtoehdot Kauppakatuverkosto, toiminnallinen ja kaupunkikuvallinen suunnitelma Jatkotoimenpiteet Lähteet


D TÄYDENNYSRAKENTAMISEN SUUNNITELMA Esitys keskusta-alueen täydennysrakentamisen paikoista Laskelmat täydennysrakentamisen määrästä Tarkemmat esimerkkisuunnitelmat • Marskin aukio • Kirjaston edusta • Päiviönkadun ja Porrassalmenkadun kulma • Toripavilijonki

LIITTEET Historiaselvitys Kauppakatujen ideasuunnitelma


LUKIJALLE Hyvä lukija, City 2020 -raportti Avoin kaupunki Mikkeli on mikkeliläisten, Mikkelin kaupungin, kaupunkikeskustan kehittämisyhdistys Mikke ry:n ja suunnittelijoina toimivien konsulttien yhteistyössä tuottama tulevaisuudenvisio Mikkelin kaupungista. Työ pitää sisällään neljä erillistä osaa, joiden sisällöt on tiivistetty alla.

A MIKKELILÄISET OSALLISTUJAT B LÄHTÖTILANNE/VISIO Osiossa käydään lävitse keskusta-alueen nykytilanne: Viheralueet, puistot ja mahdolliset täydennysrakentamispaikat sekä esitetään visio keskusta-alueen kehittämisen suuntaviivoista.

C KAUPPAKATUJEN IDEASUUNNITELMA Osa käsittää Porrassalmenkadun, Maaherrankadun, Mikonkadun, Raatihuoneenkadun, Savilahdenkadun ja Vuorikadun ideasuunnitelman. Tavoitteena on ydinkeskustan vetovoiman kehittäminen ja katujen varrella sijaitsevien kivijalkaliikkeiden kilpailuedellytysten parantaminen. Suunnitelmassa on esitetty toimenpidesuosituksia ajoneuvoliikenneoloihin, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden olosuhteisiin, katuvalaistukseen sekä kadun kalusteisiin ja istutuksiin.

D TÄYDENNYSRAKENTAMISEN SUUNNITELMA Osiossa on esitetty mahdolliset täydennysrakentamispaikat, niiden laajuudet ja pysäköintiratkaisut. Tämän lisäksi on tarkemmin tutkittu neljä lisärakentamispaikkaa; kirjaston kulma, Marskin aukio, toripaviljonki ja Päiviönkadun ja Porrassalmenkadun kulma.


A MIKKELILÄISET OSALLISTUJAT

City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli


City 2020: mikkeliläiset suunnittelevat omaa kaupunkiaan Käsillä oleva ideasuunnitelma tarjoaa näkemyksen Mikkelin kaupunkikeskustan pitkäjänteiselle kehittämiselle. Liikekeskustan kauppakatuja pitää muuttaa viihtyisämmiksi. Kaupunkikeskustaan pitää muodostaa lisää tontteja asuinkerrostalojen rakentamista varten vähintään 2000 uuden asukkaan tarpeisiin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

Kyseessä on EU-rahoitteisen City 2020 –projektin loppuraportti. Projektin tavoitteena oli järjestää asukkaiden ja keskustan elinkeinotoimijoiden osallistuminen kaupunkisuunnittelun pitkän ajan tavoitteiden määrittelyyn. Tavoitteena oli ylittää maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittama osallistamisen taso. Asukkaat ja keskustan elinkeinotoimijat haluttiin nähdä projektissa kaupunkisuunnittelijoina, joita kaupungin omat asiantuntijat ja projektin konsultit avustavat ammattitaidollaan. Takana oli ajatus, että kaupunki on nimenomaan asukkaidensa yhteistä omaisuutta. Keskustaa pitää suunnitella siten. että se tarjoaa kauppiaille ja muille palveluyrittäjille menestymisen mahdollisuuksia.

City 2020 –projekti tarjosi osallistumisen mahdollisuuden erityisesti Mikkelin keskustan perinteisten kauppakatujen

Ajoneuvoliikenteen hidastamisesta tuli City 2020 –projektin keskeinen idea ja oivallus. Se nousi esiin projektin yrittäjähaastatteluista ja se muodostaa tässä raportissa esiteltävän ideasuunnitelman punaisen langan. Silti autoilua ei haluttu kokonaan pois miltään katuosuudelta, eikä kadunvarsipysäköintiäkään tahdottu vähentää olennaisesti.

Kaupunkilaiset ja elinkeinotoimijat osallistuivat myös konsulttien rekrytointiin. Suunnittelutehtävästä ja tarjouspyynnöstä kiinnostuneet suunnittelutoimistot velvoitettiin osallistumaan mikkeliläisten työpajoihin tammikuussa 2013. Tavoitteena oli antaa konsulttikandidaateille tietoa mikkeliläisten toimijoiden odotuksista. Kymmenestä työpajoihin osallistuneesta suunnitteluyhteenliittymästä valitsimme kilpailun jälkeen palvelukseemme FCG:n ja Ajak Oy:n. Mikkeliläisten osallistuminen suunnitteluun jatkui FCG:n ja Ajak Oy:n johdolla useissa työpajoissa ja yleisötilaisuuksissa syksystä 2013 lähtien. City2020 -projektin avulla tuotettiin suunnittelualuetta koskeva historiaselvitys, jotta varmistettaisiin se, että kauppakatuja ja uusia tontteja koskevista suunnitelmista tulisi kulttuurisesti ja sosiaalisesti hyväksyttäviä.

kivijalkaliikkeiden omistajille. Juuri heidän liiketoimintansa pitää keskustan kadut elävänä: heidän asiakkaansa kulkevat kaduilla ja synnyttävät siten kuvan elinvoimaisesta kaupungista. Kuten Jane Jacobs totesi aikoinaan, kaupunki, jonka kadut näyttävät elävältä, näyttää elävältä.

Konsulttitoimistojen FCG:n ja Ajakin suunnitelmien valmistuttua kaupunkilaisille tarjottiin vielä mahdollisuus kommentoida ydinkeskustan suunnitelmia toteuttamalla Open Mikkeli alustalle internet-pohjainen sovellus: http://open.mikkeli.fi/city2020/.

Koska pääosa City 2020 –projektin toimenpiteistä kohdistuu ydinkeskustan kauppakatujen elävöittämiseen, projektin esittämät toimenpiteet kohdistuvat samalla suoraan kaupunkimme maineen kehittämiseen. Jacobsin ajatus jatkui: kaupunki, jonka kadut näyttävät tylsiltä, näyttää tylsältä.

Projektin aikana pidettiin useita työpajoja, jotka olivat avoimia kaikille kaupunkilaisille. Niihin kutsuttiin erityisesti elinkeinotoimijoita ja poliittisia luottamushenkilöitä. Muun muassa asiantuntijakonsulttien valintaa edelsi kaupunkilaisten yhteinen työpaja.

Kaupunkisuunnittelijat ovat Jan Gehlistä lähtien halunneet palauttaa kaupunkikeskustat jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden ympäristöksi. Tämä on ajankohtaista edelleen Mikkelissäkin. Viime vuosikymmenellä City 2010 – projektin seurauksena toteutettu toriparkki ja Hallituskadun kävelykatu antavat tähän hyvät edellytykset.

Kaupungin poliittisille luottamushenkilöille toimitettiin projektin varoin suomalaista keskustan kehittämistä taustoittavaa aineistoa.

Vuosikymmenen vaihteessa toteutetut uudistukset ovat olleet nykyisen projektimme lähtökohtia. Menestyksekästä keskustan kehittämistä on haluttu jatkaa, koska keskustan kehittämisen on tunnistettu vaikuttavan myönteisesti kaupungin maineeseen, keskustaympäristöön ja elinkeinotoimintaan.

Ennen City 2020 -projektin suunnittelutyön aloittamista haastateltiin noin 50 keskustan kauppakatujen varrella toimivaa kivijalkayrittäjää, kauppiaita, kultaseppiä, kahvilanpitäjiä, ravintoloitsijoita, parturi-kampaajia ja niin edelleen. Haastatteluissa kävi ilmi, että keskustaa pitää muuttaa yhtä aikaa vilkkaammaksi ja rauhallisemmaksi. Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden olosuhteita pitää parantaa, mutta myös autoilu pitää sallia siellä, missä se on sallittu nykyäänkin.

City2020 –projektin avulla Mikkeliin saatiin Ympäristötaiteen säätiön 50 %:sti rahoittama pilottiprojekti: Taide osana keskustan kehittämistä. Taide osana keskustan kehittämistä -pilottiprojektin tavoitteena oli viedä City2020 pääpainoalueiden suunnittelua eteenpäin, tuomalla ympäristöön hyvää taidetta ja muotoilua. Pyrkimyksenä oli luoda uusi toimintamalli ja jatkaa jo alkanutta keskustauudistusta uudesta näkökulmasta. Projektin avulla jatkettiin vuoropuhelua yhteisön kanssa, tavoitteena yhteisöllinen elinympäristön muotoilu. Saattamalla taiteen tekijät ja kuntalaiset yhteen jo projektin alussa, vältyttiin turhilta välikäsiltä. Osallistavien työpajojen avulla pyrittiin tekemään City2020 -projektin toiminta läpinäkyvämmäksi ja yhteisöllisemmäksi, tavoitteena oli näin luoda positiivisempi ilmapiiri City2020-projektiin ja Taide osana keskustaa – pilottiprojektiin liittyen. Projektin loppupuolella keskityttiin kaupungin päättäjien sitouttamiseen City2020 -suunnitelmiin haastatteluiden ja työpajojen kautta.

Mikkelin keskustayrittäjien odotukset ja toiveet kauppakatujen uudistamiseksi olivat maltillisia ja järkeviä. Radikaalien liikennejärjestelyjen sijasta haastatteluissa painottuivat katuvalaistus, kadunkalusteet, suojatiet, jalkakäytävien parantaminen ja muut sen kaltaiset asiat. Kun autot saadaan ajamaan Mikkelin ydinkeskustassa aiempaa hitaammin, keskustan tunnelma muuttuu rauhallisemmaksi ja samalla vilkkaammaksi: autot ajavat hitaammin, ja jalankulkijat viihtyvät kaduilla paremmin.

Mikkelissä 20.12.2014 Tiina Maczulskij ja Janne Viitamies Projektipäälliköt City2020 - projekti Mikkelin kaupunki


#-|)55*-"//&7*4*0

$JUZÀ"WPJOLBVQVOLJ.JLLFMJ


$ ,"611","56+&/*%&"466//*5&-."

$JUZÀ"WPJOLBVQVOLJ.JLLFMJ


SISÄLLYSLUETTELO

1

2

SUUNNITTELUALUE ..............................................................2 1.1

Työn sisältö ja tavoitteet ..............................................2

1.2

Tarkastelualueen sijainti ...............................................2

1.3

Suunnittelun lähtökohtia ...............................................2

1.4

Maanomistus ...............................................................2

1.5

Työhön liittyvät muut hankkeet .....................................2

1.6

Vuorovaikutteinen suunnittelu .......................................3

NYKYTILANNE .....................................................................3 2.1

Kaupunkirakenteen ominaispiirteet ................................3

2.2

Maiseman ja rakennetun ympäristön arvot ......................3

2.3

Viheralueverkko ..........................................................3

2.4

Liikenneverkko ja pysäköinti .........................................3

2.5

Kevyt liikenne .............................................................4

2.6

Joukkoliikenne.............................................................4

2.7

Liikenteen toimivuus ....................................................4

2.8

Pysäköinti ...................................................................4 2.8.1 Pysäköintipaikkojen sijoittuminen .....................5 2.8.2 Toriparkki ......................................................5

3

SUUNNITTELUALUEEN VAHVUUDET JA KEHITTÄMISKOHDAT .....5

4

KEHITTÄMISTAVOITTEET ......................................................6

5

TUTKITUT VAIHTOEHDOT .....................................................6

6

KAUPPAKATUVERKOSTO, TOIMINNALLINEN ............................7

JA KAUPUNKIKUVALLINEN SUUNNITELMA ....................................7

7

6.1

Keskeiset periaatteet ...................................................7

6.2

Katumiljöö ................................................................ 11

6.3

Liikennejärjestelyt ..................................................... 12

6.4

Kaupunkikuvalliset ja liikenteelliset ratkaisut Savilahdenkadulla, Porrassalmenkadulla ja Raatihuoneenkadulla .................................................. 13

JATKOTOIMENPITEET ......................................................... 18

LÄHTEET ................................................................................ 19


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C2 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

1

SUUNNITTELUALUE

1.2

1.1

Työn sisältö ja tavoitteet

Kauppakatujen ideasuunnitelma piti sisällään Mikkelin ydinkeskustan alueen: Porrassalmenkadun, Maaherrankadun, Mikonkadun, Raatihuoneenkadun, Savilahdenkadun ja Vuorikadun sekä kävelykatuna toimivan Hallituskadun. Liikenneyhteyksien jatkuvuutta tutkittiin myös laajemmin Mikkelin keskustaa ympäröivillä alueella.

Työn tavoitteena oli tuottaa suunnitelma, jonka toteuttaminen avaa kaupunkikeskustan entistä paremmin eri käyttäjäryhmien ajanvietteen paikaksi, asioimiskeskukseksi ja asuintaajamaksi.

Tarkastelualueen sijainti

1.3

Suunnittelun lähtökohtia

Suunnittelun lähtökohtana toimivat aiemmin laaditut selvitykset ja suunnitelmat ja valokuva- sekä ilmakuva-aineisto. Lähtötietoaineistoa täydennettiin eri vuodenaikoina tehtyjen maastokäyntien avulla. Suunnitelma pohjautui kilpailuvoittoon, jonka AJAK ja FCG yhdessä laativat. Ko. konseptisuunnitelmassa ideoitiin tulevaisuuden visio Mikkelin keskusta-alueen ilmeestä kaikenikäisten kohtaamispaikkana. Tavoitteena oli toimiva, turvallinen, vetovoimainen ja viihtyisä keskusta kaikille. Kilpailutyö toimi tämän työn lähtökohtana.

Työ jakautui kahteen eriluonteiseen osaan: Liikekeskustan kauppakatuverkoston tarkasteluun ja täydennysrakentamisen ideoimiseen. Työssä laadittiin kaupungin liikekeskustan kauppakatuverkoston alueelle ideasuunnitelma, jonka tavoitteena oli katujen varrella sijaitsevien kivijalkaliikkeiden kilpailuedellytysten parantaminen. Täydennysrakentamissuunnittelu kattoi 42 uuden asuin- ja liikekerrostalotontin alustavan massoittelu- ja pysäköintitarkastelun. Työssä tutkittiin myös esitettyjen kauppakatumuutosten ja ideoidun lisärakentamisen vaikutukset keskustan liikenteeseen.

Muita lähtökohtia olivat mm. yrittäjien tavoitteet ja toiveet keskustan kehittämiselle liittyen esim. ajoneuvoliikenteeseen, joukkoliikenteeseen, pysäköintiin, katupinnoitteisiin, valaistukseen, istutuksiin, yleisilmeeseen, saavutettavuuteen, esteettömyyteen.

Mikkelin kauppakatuverkostosta ja alueen toiminnoista laadittiin lähtökohtatarkastelu, jossa on kuvattu keskustan kaupunkikuvallinen rakenne, nykyiset liikkeet ja palvelut, vetovoimatekijät ja ongelmakohteet sekä kauppakatujen luonne.

Jo toteutettu Hallituskadun parannus on saanut kaupungissa hyvän vastaanoton (Sito Oy). Sen kautta keskustaa on jo lähdetty kehittämään vastaamaan nykyajan tarpeita.

Lähtökohtatarkastelun pohjalta määriteltiin kehittämistavoitteet ja toimenpide-ehdotukset koko keskustan osalta ja kauppakaduittain. Työhön sisältyi keskustan vetovoimaisuuden, liikekiinteistöjen ja kaupunkikuvan kehittämistä.

1.4

Maanomistus

Suunnitelmassa katualueet ovat kaupungin maata, mutta paikoin on haluttu ylittää rajoja ja kehittämistoimenpiteet on ulotettu myös asuinkortteleiden alueelle. Täydennysrakentamiseen ehdotettuja alueita on sekä kaupungin että yksityisten omistuksessa.

Suunnitelmassa esitettiin myös toimenpidesuositukset kauppakatujen ajoneuvoliikenneoloihin, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden olosuhteisiin, katuvalaistukseen, kadun kalusteisiin ja istutuksiin.

1.5

Työn kuluessa tehtiin tiivistä yhteistyötä alueen yrittäjien ja asukkaiden kanssa mm. työpajojen muodossa.

Työhön liittyvät muut hankkeet

2000-luvulla toteutettu Hallituskadun parannus on saanut hyvän vastaanoton. Hanke on kohentanut ydinkeskustassa kaupungin ilmettä, jalankulkijan asemaa ja käynnistänyt keskustan kehittämisen laajemminkin. Satama-alueen kehittäminen keskustan tuntumassa on käynnistynyt arkkitehtikilpailun voittajaehdotuksen (Arkkitehtitoimisto AJAK Oy) pohjalta Matkakeskuksen ympäristössä. Hankkeen myötä keskusta laajenee. Torin alle sijoitettu toriparkki valmistui joitakin vuosia sitten, ja on saanut pääasiassa hyvän vastaanoton. Toriparkin yhtenä tarkoituksena oli vapauttaa katutilaa pysäköinniltä aivan ydinkeskustassa, sekä tarjota hyvät tilat sekä lyhytaikaiseen että pidempiaikaiseen pysäköintiin keskustassa. Edellä mainittujen hankkeiden myötä on tullut esille tarve kehittää myös mm. pyöräilyverkkoa, parantaa edelleen jalankulkijan asemaa ja pohtia pysäköintijärjestelyitä erityisesti keskustan alueella.

Kuva 1. Viistoilmakuva Mikkelin keskustan alueelta. Lähde: Mikkelin kaupunki

Kuva 2. Suunnittelualueen rajaus. Lähde: Mikkelin kaupunki


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C3 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

1.6

Vuorovaikutteinen suunnittelu

Suunnitelmat laadittiin kiinteässä vuorovaikutuksessa tilaajan edustajien ja muiden osallisten kanssa. Mikkelissä pidettiin seuraavat tilaisuudet: · · · · · · · · ·

20.6.2013 Lehdistötilaisuus eli yleisötilaisuus 1 22.8.2013 Yrittäjien 1. työpaja 28.8.2013 Esittely, EKK:n kaupunkikonferenssi 3.12.2013 Esittely ohjausryhmälle 3.12.2013 Yleisötilaisuus 2 ja yleisön työpaja 5.3.2014 Yrittäjien 2. työpaja 24.3.2014 Valtuustoesittely 8.4.2014 Yleisötilaisuus 3 28.4.2014 Ohjausryhmä

2

NYKYTILANNE

2.1

Kaupunkirakenteen ominaispiirteet

Kauppakatujen ideasuunnitelma käsittää Porrassalmenkadun, Raatihuoneenkadun, Maaherrankadun, Mikonkadun, Savilahdenkadun ja Vuorikadun alueet.

2.2

Maiseman ja rakennetun ympäristön arvot

Mikkelin hallitustori ympäristöineen on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetun kulttuuriympäristön kohteeksi. Torin pohjoispuolelle sijoittuva Kirkkopuisto kuuluu osana tähän merkittävään kokonaisuuteen. (RKY 2009) Kaupankäynnin paikkoja on kutsuttu perinteisesti Mikkelissä ”kulmiksi”. Kulmat ovat saaneet usein nimensä liikettä pitäneen kauppiaan tai omistajan mukaan. Savilahdenkadun ja Mikonkadun väliin sijoittuu asemakaavalla suojeltu Pulkkisenkulma, joka on säilynyt alkuperäisessä asussaan vuodesta 1843. (Puntanen & Hangasmaa 2013) Muita suunnittelualueen vanhoja säilyneitä liikerakennuksia ovat Mikrankulma ja Laitisenkulma Maaherrankadun ja Savilahdenkadun risteyksessä. Kaupunkikuvallisesti merkittäviä puurivejä keskustassa ovat Hallitustoria reunustavat kaksinkertaiset koivurivit ja Kirkkopuistoa ympäröivät puurivit, jotka reunustavat katutilaa puiston kaikilla sivuilla. Keskustan ulkopuolella katuihin liittyy enemmän puuistutuksia. Ydinkeskustassa katupuita on käytetty pääasiassa lyhyinä osuuksina ja yksittäisinä istutuksina.

Talven 2013-2014 yrittäjien työpajoissa ja yleisötilaisuudessa saatiin runsaasti ideoita ja kommentteja kauppakatujen suunnitteluun. Menetelmänä käytetty Tulevaisuuden muistelu tuotti laajan skaalan yleisiä ja yksityiskohtaisia huomioita suunnittelun aineistoksi. Yleisötilaisuudessa ja yleisön työpajassa 3.12.2013 Naisvuoritalolla oli lähes 60 osallistujaa. Yrittäjien työpajassa 5.3.2014 oli yli 30 osallistujaa.

Rautatien itäpuolelle jäävä Saimaan vesistö on keskusta-alueen tärkeä maisemallinen arvo. Nykyisellään vesistö jää hieman aktiivisen keskustan ulkopuolelle, mutta Satamalahden rakentamisen myötä keskusta voi tulevaisuudessa jatkua yhtenäisenä aina Saimaalle asti. Kuva 4. Suunnittelualueen palvelut 2.3 Mikkelin keskusta-alueen ytimeen sijoittuu erityisesti kesäaikaan aktiivinen torialue, jota ympäröivät lounaisreunalla kaupungintalo ja kirjasto, luoteisreunalla Läänihallituksen rakennus sekä koillis- ja kaakkoisreunoilla uudet kauppakeskukset ja kivijalkaliikkeet. Kauppakeskus Stellan pohjoispuolelle sijoittuu historiallisesti arvokas Kirkkopuisto, jossa on esiintymislava ja pieni leikkipaikka lapsille.

Kuva 3. Ideointia yrittäjien työpajassa (kuva MJ)

Viheralueverkko

Eriluontoiset puistot ja viheralueet ympäröivät ydinkeskustaa muodostaen paikoin yhtenäisen puistoakselin. Suunnittelualueen puistoista merkittävin on hieman rapistumaan päässyt historiallinen Kirkkopuisto. Keskusta-alueen viheralueverkon luonnetta on analysoitu laajemmin osiossa B. lähtökohdat / visio. 2.4

Liikenneverkko ja pysäköinti

Suunnittelualueen ulkopuolelle rajautuvat lännessä kaupunkikuvallisesti tärkeä Mikkelin tuomiokirkko ja sitä ympäröivä puisto sekä Urheilupuisto. Suunnittelualeen itäpuolella sijaitsevat Mikkelin Matkakeskus ja kehittyvä satama-alue.

Tarkastelualueelle sijoittuvat kadut ovat tärkeitä sisääntuloreittejä Mikkelin keskustaan. Ne muodostavat Mikkelin keskustan pääkatuverkon ja ovat myös pääautoilureittejä tarkastelualueella. Kaikkien katujen varsilla on runsaasti erilaisia keskustatoimintoja ja asutusta. Niillä on myös kadunvarsipysäköintiä.

Keskustan maamerkkejä ovat Mikkelin tuomiokirkko Hallituskadun päätteenä ja Naisvuoren näköalatorni. Vetovoimatekijöinä toimivat pääasiassa uudet kauppakeskukset ja tori.

Savilahdenkatu johtaa Mikkelin keskustasta valtatielle 13. Se on Jyväskylän suunnasta pääyhteys Mikkelin keskustaan. Katu palvelee myös paikallista ja kaupungin sisäistä liikennettä, valtatien 13 varrelle on syntynyt taajamamaista pientaloasutusta.

Keskusta on tiivis ja kaupunki levittäytyy Saimaan rannoille. Vettä on kaupungin ympärillä paljon erilaisten lampien ja järvien, sekä niihin laskevien jokien ja purojen muodossa, mutta ydinkeskustassa veden läheisyyttä on vaikea hahmottaa.

Raatihuoneenkatu on jatke Otavankadulle, joka taas on sisääntuloreitti entisen Mikkelin maalaiskunnan keskustasta Rantakylästä. Katu on osa valtatien 5 vanhaa linjausta. Katu on poikkileikkaukseltaan ja katualueen tilankäytöltään selvästi valtatiemäisempi kuin muut tarkastellut kadut. Katu ei kuitenkaan ole selkeä 2+2 -


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C4 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

kaistainen katu, vaan leveä 1+1. Raatihuoneenkatu on joukkoliikenteen käyttämä reitti.

2.8

Pysäköinti

Suunnittelualueella on 1869 pysäköintipaikkaa. Luvussa on mukana pysäköintitalot ja kadunvarsipysäköinti. Kuvassa 6 on esitetty Mikkelin ydinkeskustan pysäköintipaikat tarkastelualueella.

Maaherrankatu ja Porrassalmenkatu ovat eteläpäistään sisääntuloreittejä valtatieltä 5 keskustan ruutukaava-alueelle. Pohjoispäistä kadut välittävät keskustaan Juvantien/Tenholantien kokoamaa liikennettä. Mikkelin sairaala sijaitsee Porrassalmenkadun varrella. Porrassalmenkadulla sijaitsevat lähi- ja seutuliikenteen sekä Moppe palveluliikenteen pysäkit. Mikonkatu on Maaherrankadun ja Porrassalmenkadun kanssa pohjois-etelä suuntainen katu. Mikonkadun eteläinen jatke, Päiviönkatu, johtaa suoraan valtatielle 5. Vuorikatu on keskustan itä-länsisuuntainen katu, jonka on hiljaisempi kauppakatuna kuin edellä mainitut. Vuorikatu on reitti keskustan reuna-alueiden asuntoalueille. Se on myös ulosajoreitti Mikkelin keskustasta. Hallituskatu on itä-länsisuuntainen katu, joka on Mikonkadun ja Maaherrankadun välillä kävelykatu. Hallituskadun ja Porrassalmenkadun välillä ei ole enää ajoneuvoliikenteen yhteyttä. Toriparkin sisäänajo on Hallituskadun kautta Mannerheimintien suunnasta. 2.5

Kevyt liikenne

Suunnittelualue on hyvin saavutettavissa sekä kävellen että pyöräillen. Keskusta-alueelle johtaa kevyen liikenteen väylät eri puolilta kaupunkia. Suunnittelu-alueella itsessään on puutteita kevyen liikenteen väylien jatkuvuudessa. Mikkelin kaupunkirakenne osaltaan suosii kestäviä liikennemuotoja. Alue on varsin tiiviisti rakennettu ja etäisyydet ovat kävelyn ja pyöräilyn näkökulmasta kohtalaisen lyhyitä. Ydinkeskustassa jalankulku on luonnollinen liikkumismuoto. Pyöräilyn osalta keskustan saavutettavuus on hyvä lähes koko kaupunkirakenteen alueelta, pyöräilymatka keskustaan on useimmilta asuinalueilta alle viisi kilometriä. Kuvassa 5 on esitetty etäisyydet puolen kilometrin välein torilta. Keskustaan johtavissa pyöräily-yhteyksissä on nykytilanteessa puutteita, koska pyörätiet eivät jatku yhtenäisesti keskustaan ja sen läpi. Itä – länsisuunnassa on kevyen liikenteen väylät Raatihuoneenkadulla ja Hallituskadulla, Savilahdenkadulta puuttuu kevyen liikenteen väylä osuudelta Mikonkatu- Porrassalmenkatu. Pohjois- eteläsuuntaisilla kaduilla on enemmän puutteita kevyen liikenteen verkon kattavuudessa etenkin pyöräilyn osalta. Maaherrankadulla ei ole erillistä kevyen liikenteen väylää torin kohtaa lukuun ottamatta. Kadun parantamisen yhteydessä Savilahdenkadun ja Hallituskadun väliselle osuudelle toteutetaan kevyen liikenteen väylä. Porrassalmenkadulla on kevyen liikenteen väylä vain osuudella Vilhonkatu – Hallituskatu.

Kuva 5. Etäisyydet torilta 2.6

Joukkoliikenne

Mikkelin keskustan paikallisliikenteen reitit kulkevat tarkastelualueella Porrassalmenkatua pitkin ja länteen suuntautuvat paikallis- ja kaukoliikenteen reitit kulkevat Savilahdenkatua ja Raatihuoneenkatua pitkin. Porrassalmenkadulla on torin kohdalla tasauspysäkit ja niiden lähelle sijoittuu uusi kävely-yhteys asemalle ja yhteydessä sijaitsevalle matkakeskukselle, mistä kaukoliikenteen autot saapuvat ja lähtevät.

2.7

Liikenteen toimivuus

Vuonna 2011 laaditussa liikenteen toimivuustarkastelussa todettiin nykyisen liikenneverkon toimivuus kohtuullisen hyväksi suunnittelualueella. Selkeitä puutteita ei liikenteen sujuvuuden kannalta ilmennyt. Valo-ohjatut liittymät toimivat suurimmaksi osaksi palvelutasoluokissa A ja B (A erittäin hyvä, B hyvä), eli suuria odotusaikoja ei ilmene. Myös valo-ohjauksettomat liittymät ovat toimivia.

Kuva 6. Pysäköintipaikkojen määrä Mikkelin keskustassa.

Pysäköintipaikat jakautuvat rakenteellisen pysäköinnin ja kadunvarsi/P-alueiden suhteen käytännössä tasan. Pysäköintilaitoksissa on 935 autopaikkaa. Ne sijoittuvat seuraavan taulukon mukaisesti.

Pysäköintilaitos

Autopaikkoja

Toriparkki

620

Akselin P-laitos

100

Carlson

200

Pulkkisen kulma

15

Yhteensä

935


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C5 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

Suunnittelualueella pysäköinti on pääasiassa maksullista. Mikkelin keskustasta löytyy myös maksuttomia kiekkopysäköintipaikkoja. Torin varrella, Maaherrankadulla on maksuttomia pysäköintipaikkoja ja katua pohjoiseen päin mennessä maksuttomia pysäköintipaikkoja on Hallituskadun ja Savilahden kadun välisessä korttelissa. Torilta korttelin päässä sekä Mikonkadulla että Savilahdenkadulla on maksuttomia pysäköintipaikkoja. Porrassalmenkadulla pysäköinti on tarkastelualueella maksullista, paitsi Kirkkopuiston varrella on maksuttomia P-paikkoja sekä mp/mopo-pysäköinti. Mp- ja mopopysäköintialue on myös torin varrella Maaherrankadulla. Keskustassa on laaja kenttä, missä on maksuton ja aikarajoittamaton pysäköinti. Alue on Otavankadun, Puistokadun ja Poleninkadun rajaamalla alueella. Läheisellä Ristimäenkadulla on myös maksuton pysäköinti pysäköintikiekolla rajattuna. Ristimäenkadulta on kahden korttelin matka torille. 2.8.1

Keskimääräinen pysäköintiaika on kasvanut jatkuvasti, 3 euron pysäköinti on yleistynyt, eli ensimmäinen tunti 2 € ja seuraava alkava tunti 1 €.

Kuukausipaikoille on kysyntää, nyt niitä on noin 350. Kysyntää olisi myös suuremmalla määrälle kuukausipaikkoja.

Tulostavoitteet ovat täyttyneet

Toriparkki on ”opettanut” mikkeliläiset käyttämään rakenteellista pysäköintiä

Työssä tarkasteltiin Toriparkin opastusta kaupungin eri sisääntuloreiteiltä ja muuta liikenteen ohjausta. Toriparkin, kuten muunkaan liikenteen opastuksessa ei havaittu ongelmia. Toriparkki on hyvin opastettu eri suunnilta Mikkeliin saavuttaessa.

Pysäköintipaikkojen sijoittuminen

Pysäköintipaikkoja on torilta katsottuna enemmän torin länsipuolisilla kuin itäpuolisilla alueilla. Tälle on luonnollinen syy, sillä keskusta-alue päättyy käytännössä rataan ja radan ja torin välisillä kaduilla on jyrkkä pystygeometria. Maanpäälliselle pysäköinnille on enemmän tilaa keskustan länsipuolella. Uusi pysäköintilaitos on mahdollistanut pysäköinnin painopisteen siirtymisen lähemmän ydinkeskustaa.

3

Vetovoimatekijät Torin keskeinen sijainti ja sen suora yhteys kauppakeskukseen ovat tärkeitä ydinkeskustan vetovoimatekijöitä. Kokonaisuuteen liittyy samalle akselille sijoittuva kirjasto ja jalankulkuun osoitettu Hallituskatu.

Pysäköintipaikkojen saavutettavuus eri sisääntuloreiteiltä vaihtelee hieman. Torin pysäköintitalo on hyvin saavutettavissa valtatien 5 ja Otavankadun sekä Juvantien suunnista saavuttaessa. Myös Savilahdenkadun suunnasta toriparkki on hyvin saavutettavissa.

Matkakeskus, Savilahti ja kehittyvä ranta-alue ovat varmasti osaltaan laajentamassa vetovoimaista keskustaa kohti rantaa.

Sekä Porrassalmen- että Maaherrankaduilla on hyvä kadunvarsipysäköintitarjonta Juvantien suunnasta tullessa. Valtatien 5 suunnasta em. kaduilla on maksullisia kadunvarsipysäköintipaikkoja edellisessä korttelissa ennen toria. Porrassalmenkadulla torin kohta on vain joukkoliikenteen ja taksien käytössä. Raatihuoneenkadulla on kadunvarsipysäköintiä vain valtion virastotalon edustalla. Savilahdenkadulla on kadunvarsipysäköintiä suunnittelualueella vain Mikonkadun ja Maaherrankadun välisellä alueella. Ristimäenkatu on hyvin saavutettavissa sekä Otavankadun että Savilahden kadun suunnista.

SUUNNITTELUALUEEN VAHVUUDET JA KEHITTÄMISKOHDAT

Ongelmat ja kehittämiskohdat Nykyisin keskusta ei ole riittävästi imua lukuun ottamatta kauppakeskusta ja kesäistä toria. Houkutteleva keskusta-alue jää kaupungin kokoon nähden varsin pieneksi. Autoilijan asema on jalankulkijan asemaan nähden ydinkeskustassakin korostunut.

Kuva 7. Pysäköintipaikkojen sijoittuminen Mikkelin keskustaan. 2.8.2

Kuvassa 7 on esitetty pysäköintipaikkojen sijoittuminen Mikkelin keskustassa.

Toriparkki

Mikkelin torin alla on 620 p-paikan toriparkki, mistä on kaksi yhdyskäytävää keskustan kauppakeskuksiin Akseliin ja Stellaan. Toriparkin toimitusjohtaja Martti Lokka esitti seuraavat havainnot Toriparkista: •

Asiakkaat ovat löytäneet Toriparkin ja sisäänajo halliin ei herätä enää niin paljoa polemiikkia

Jokainen kuukausi on ollut vertailukuukautta parempi

Isot tapahtumat, kuten kesäalen alkaminen täyttää toriparkin

vilkkain aika on arkisin noin 10.30 – 13.00

Tori koetaan mittakaavaltaan melko suureksi. Aktiivisessa käytössä oleva toritoiminnan alue on selvästi pienempi kuin varsinainen torialue. Pysäköinti herättää ristiriitaisia tunteita. Kävelypainotteinen keskusta palvelisi hyvin sekä kauppaa, asukkaita että turismia. Myös keskustan esteettinen ilme kaipaa kohennusta. Jalankulkijan kannalta oleskeluun houkuttelevia tai levähdyspaikan tarjoavia paikkoja on vähän. Katumiljöö toimii pääasiassa läpikulkupaikkana. Kunnostettu Hallituskadun osuus on saanut hyvän vastaanoton. Lisäksi Kaupungin keskusta sijoittuu aivan Savilahden rantaan, mutta veden läheisyys ei varsinaisesti ole aistittavissa keskustassa.


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C6 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

4

KEHITTÄMISTAVOITTEET

Mikkelillä on kompakti, historiallinen ja kaunis keskusta. Nykytilanteessa aktiivinen ydinkeskusta rajautuu kuitenkin hyvin pienelle alueelle. Tori ja kauppakeskukset ovat keskeisiä vetovoimatekijöitä, jotka määrittävät ihmisten liikkumista. Tulevaisuudessa Mikkelille on tavoitteena luoda monipuolinen elämyskeskusta, jossa on runsaasti virikkeitä ja vetovoimapisteitä eri käyttäjäryhmille. Ne houkuttelevat pysähtymään ja toimimaan ja kokemaan keskustan uudella tavalla. Kaupunkilaisten mielikuva keskusta-alueesta laajenee toiminnallisuuden kautta.

Kaupunkikuvalliset tavoitteet painottuvat keskustan vetovoimaisuuden parantamiseen eri keinoin. Vetovoimaisuus pohjautuu mm. esteettiseen ilmeeseen, omaleimaisuuteen ja keskustan tarjoamiin palveluihin ja toimintoihin. Keskustasta halutaan alue, joka houkuttelee paikalle, pysähtymään, toimimaan ja osallistumaan. Yksityiskohdat, kuten kalusteet ja varusteet noudattavat samaa linjaa ja valaistus tukee haluttua mittakaavaa. Kaikkien vuodenaikojen huomioon ottaminen tulee olla tärkeänä osatekijänä ratkaisuissa. Ratkaisujen halutaan viestittävän, että keskusta on ihmisen mittakaavaan sopiva. Liikenteelliset tavoitteet Työn liikenteellisenä tavoitteena on, että keskusta-alueella on sujuvaa ja turvallista liikkua eri liikennemuodoilla. Ydinkeskustassa on tarkoituksenmukaiset ja toimivat pysäköintijärjestelyt. Pyöräilyverkon täydentäminen edistää pyöräilyn osuutta kulkumuotona. Kaiken ikäisten jalankulkijoiden viihtyisyyttä edistetään liikkumisen osalta. Joukkoliikenteen liikennöinti turvataan nykyisillä reiteillä.

Visio Mikkelin kauppakaduista vuonna 2020 1. Mikkelin keskusta on vetovoimainen ·

Tavoitteena lisätä toiminnallisuutta keskusta-alueella ja aktivoida ihmisiä

2. Kauppakatujen kaupunkikuvallinen ilme on korkeatasoinen

ASIOINTIKESKUSTA Kuva 8. Konsepti kauppakatujen nykytilasta

·

Tavoitteena panostaa pinnoitteisiin, kalusteisiin ja valaistukseen

·

Tavoitteena luoda kauppakaduille oma, erityinen ilme

3. Keskusta-alueella on sujuvaa liikkua pyörällä, autolla ja kävellen ·

Tavoitteena kehittää pyöräilyverkkoa

·

Tavoitteena kehittää pysäköinnin ohjausta

·

Tavoitteena panostaa jalankulkijoiden viihtyvyyteen katualueella

4. Kauppakadut ovat luonteeltaan vehreitä ja houkuttelevat oleskeluun ·

ELÄMYSKESKUSTA Kuva 9. Konsepti kauppakatujen tavoitetilasta

Tavoitteena luoda bulevardimaisia puistokatuja, joiden varrella on paikkoja pysähtymiselle

5

TUTKITUT VAIHTOEHDOT

Katuympäristön muutostoimenpiteiden osalta lähtökohtana oli, että liikenneyhteydet säilyvät, mutta katujen kaventaminen ja ajonopeuksien laskeminen on mahdollista. Kaduille tehtävillä muutoksilla pyrittiin mm. kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden parantamiseen ja katutilan viihtyvyyden edistämiseen Liikenteen osalta tarkasteltiin pysäköintipaikkojen määrän lisäämistä suunnittelualueella sekä kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden parantamista.

Suunnittelun aikana tutkittiin rinnakkain kahta suunnitelmavaihtoehtoa, joista ensimmäisessä pysyttiin liikenteellisten ratkaisujen osalta lähempänä nykyhetken tilannetta ja toisessa kehitettiin pidemmälle ajatusta kävelykeskustamaisesta ydinkeskustasta sujuvaan pyöräilyverkkoon yhdistettynä. Työn aikana yrittäjiltä, asukkailta ja päättäjiltä saadun palautteen perustella esitämme tässä raportissa vaihtoehtoa 2 jatkosuunnittelun pohjaksi. Molemmat suunnitelmat on esitetty työn liitteenä.


6

KAUPPAKATUVERKOSTO, TOIMINNALLINEN JA KAUPUNKIKUVALLINEN SUUNNITELMA

6.1

Keskeiset periaatteet

Vahvistettavat yhteydet

Suunnittelualueen kehitettävät kaupunkitila-akselit Porrassalmenkatu, Maaherrankatu, Savilahdenkatu ja Raatihuoneenkatu ovat kaupunkikuvallisesti merkittäviä ydinkeskustan katuja ja samalla tärkeitä kaupungin sisäänajoväyliä. Savilahdenkadulta ja Raatihuoneenkadulta on tavoitteena vahvistaa yhteyttä aina satamaan ja Saimaalle asti. Ydinkeskustan alueella sujuvat ja pienimittakaavaiset jalankulun reitit vaikuttavat oleellisesti ihmisten liikkumiseen ja mielikuviin keskustaalueesta. Punaisella katkoviivalla osoitetut reitit ovat jalankulun ehdoilla kehitettäviä kävelykujia, joilla panostetaan erityisesti väylien pinnoitteisiin, valaistukseen ja esteettömään liikkumiseen. Yhteys kaupunginkirjastolta torin poikki Kirkkopuistoon on erityisen tärkeä.

Kävely-yhteys kirjastolta Maaherrankadulle

A. Kehitettävät kaupunkitila-akselit B. Kehitettävät jalankulkuyhteydet

Porrassalmenkatu Torin kohdalla


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C8 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

Keskeiset jalankulun alueet, suojatieylitykset ja sisäänkäynnit

Tavoitteena on luoda ydinkeskustaan kävelykatumaisia osuuksia Raatihuoneenkadulle, Maaherrankadulle ja Porrassalmenkadulle. Kivettäväksi ehdotetaan Raatihuoneenkatua torin kohdalla ja Porrassalmenkatua välillä Raatihuoneenkatu ja Savilahdenkatu. Molemmat kadut ovat myös tärkeitä joukkoliikennekatuja, minkä vuoksi joukkoliikenteen sujuvuuteen tulee kiinnittää huomiota. Uuden kauppakeskuksen Stellan eteläinen sisäänkäynti on aktiivisesti käytössä. Muut sisäänkäynnit ovat vähemmän esillä ja niihin tulisi panostaa. Sisäänkäyntien yhteydessä olisi hyvä kiinnittää huomiota pyörien pysäköintimahdollisuuksiin ja kalusteisiin. Jalankulkijoiden asemaa voi vahvistaa ydinkeskustassa suojateihin panostamalla. Sujuvat, esteettömät ylitykset ovat tärkeitä erityisesti pienten lasten ja vanhusten kannalta. Suojateihin on mahdollista yhdistää Mikkeliin sopiva erityisteema.

Varsovassa toteutettu teemasuojatie

Katumiljöötä Oslossa (TT)


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C9 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

Katua jaksottavat taskupuistot ja puurivit

Mikkelin ydinkeskustasta on tavoitteena luoda vehreä ja viihtyisä. Porrassalmenkatua, Maaherrankatua, Savilahdenkatua ja Raatihuoneenkatua kehitetään bulevardimaisina puistokatuina. Kirkkopuisto on kaupunkikuvallisesti merkittävä keskustan puisto, mutta se on ajan saatossa päässyt rapistumaan hieman. Kirkkopuistoa kehitetään historiallisten puitteiden ehdoilla aktiivisena kaupunkipuistona. Kirkkopuisto tarjoaa paikan teemaleikkipuistolle, kesäkahvilalle sekä erilaisille väliaikaisille tapahtumille. Suomessa viime vuosina levinnyt idea ravintolapäivästä ja siivouspäivästä voisi löytää otollisen keskuspaikan Mikkelissä juuri Kirkkopuistosta, jossa on tilaa levittää myyntipöydät käytävien varsille ja piknikviltit puiston nurmialueille. Torin eteläreunaa ja kirjaston ympäristöä kehitetään toiminnallisena puistokokonaisuutena kaikille kaupunkilaisille ja kaupungissa matkaileville. Kirjaston edustaa kehitetään kaupunkilaisten ”olohuoneena”; takapihalla löytyy tilaa leikille ja torin varrella paikka oleskelulle ja osallistavalle taiteelle. Vehreä puistojen ketju jatkuu kirjastolta aina Kirkkopuistoon asti. Lisäksi kaupungin ytimestä etsitään pieniä levähdyksen paikkoja arkeen. Savilahdenkadun pääte Porrassalmenkadulla sekä Hallituskadun pääte Porrassalmenkadulla ovat tämänkaltaisia oleskelualueina kehitettäviä taskupuistoja. Lähipuistojen merkitys korostui City 2020 projektin aikana asukkaiden ja yrittäjien näkökulmia kuultaessa.

Ympäristötaidetta Järvenpäässä

Puistojen suunnittelussa otetaan huomioon eri-ikäiset käyttäjät


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C10 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

Yhteenveto

Tavoitteena on, että Mikkelin keskusta tarjoaa tulevaisuudessa virikkeitä eri-ikäisille käyttäjille, siellä on sujuva liikkua ja se on helppo tavoittaa eri kulkuvälineillä. Tulevaisuuden keskustassa painotetaan kävelykeskustamaisuutta. Keskusta on luonteeltaan vehreä ja siellä on miellyttäviä paikkoja pysähtymiselle ja aktiiviselle toiminnalle.


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C11 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

6.2

Katumiljöö

Pääkaduille haettiin suunnittelun aikana väriteema, jolla halutaan yhtenäistää katumiljöön ilmettä ja korostaa keskustan tunnistettavuutta. Värimaailmaa haettiin Mikkelin uudesta logosta. Teemaväriksi valittiin Mikkelin brändikirjan mukainen rauhallinen violetinsininen ja tehosteväriksi lime. Väriteema on keino vahvistaa kaupungin identiteettiä. Väri voi toistua mm. kadun kalusteissa ja valaisimissa, sekä liikkeiden markiiseissa. Lisäksi keskusta-alueella voi käyttää kaupungin muita logovärejä kausittain erilaisten tapahtumien yhteydessä esimerkiksi mainoksissa, viireissä ja siirrettävissä elementeissä.

Jatkosuunnittelussa ratkaisuissa on syytä kiinnittää huomiota esteettömän liikkumisen edellytysten kehittämiseen, jotta kaupunki palvelee kaikkia. Ratkaisut näkyvät pinnoitteissa, kalusteissa ja varusteissa, sekä valaistuksessa. Työssä selvitettiin erityisiä oleskeluun soveltuvia paikkoja ja tutkittu pääasiallisia jalankulkualueita. Kookkaaksi koetun torin toiselle laidalle hahmoteltiin toiminnallinen vyöhyke, joka palvelee sekä oleskelua että houkuttaa toiminnalliselta osaltaan osallistumaan. Vyöhyke jää kadun reunaan sijoittuvan jalankulku- ja pyöräilyyhteyden torin puoleiselle sivulle. Se liittyy samalla kirjaston edustalla sijaitsevaan puistoon, jota kehitetään kaupunkilaisten olohuoneena ja levähdyspaikkana. Kirjaston takapihalle sijoittuu musiikkipainotteinen teemaleikkipuisto, jossa toistuu myös ajatus kaikille kaupunkilaisille avoimesta kaupunkitilasta.

Kirjaston takapihan leikkipaikkaa kehitetään toisaalta läheisen musiikkiopiston teemaan sopivaksi ja toisaalta kirjaston edustan rentoon oleskeluun yhdistyväksi. (kuva vasemmalla MJ, kuva oikealla: http://www.lappset.fi/Tuotteet/Freenotes.iw3)

ilman laatua. Puurivien välialueet voivat toimia esim. levähdyspaikkana tai polkupyörien pysäköintipaikkana. Porrassalmenkadun ja Maaherrankadun molemmille sivuille on suunnitelmassa sijoitettu puurivit korostamaan kadun tärkeää roolia keskustan kauppakatuina. Poikittaisten akselien, Savilahdenkadun ja Raatihuoneenkadun, toiselle sivulle on suunnitelmassa esitetty puurivi mm. jaksottamaan pysäköintiä ja korostamaan näiden yhteyksien merkitystä keskustan ja sataman välillä. Pinnoitteiden avulla voidaan korostaa katujen ja tilojen merkitystä keskustassa. Pinnoitteiden avulla voidaan myös erottaa toimintoja toisistaan. Kävelykadut ja jalankulkupainotteiset kadut päällystetään usein kiveyksellä. Pinnan mahdolliset kuviot ja yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa jalankulkualueilla. Kiveyksen ulottuessa ajoradalle, viestii se autoilijoille ajonopeuksien alentamisesta. Porrassalmenkatu välillä Raatihuoneenkatu ja Savilahdenkatu, sekä Raatihuoneenkatu kirjastokorttelin ja torin väliseltä osuudelta on suunnitelmassa esitetty ainakin osittain kivettäväksi. Näin halutaan mm. osoittaa alueet, joissa jalankulkijoiden asema on erityisen tärkeä. Lisäksi ydinkeskustassa on tarve uusia jalkakäytävien kiveyksiä esimerkiksi Savilahdenkadulla. Myös kadunvarsipysäköintikaistoja esitetään kivettäväksi Savilahdenkadulla, Maaherrankadulla, Porrassalmenkadulla ja Kirkkopuiston ympärillä. Kivetyillä alueilla painottuu myös esteettömän ympäristön merkitys. Pinnan on oltava helppokulkuinen, luonnonkiven pintakäsittelyn tulee jalankulkualueilla olla poltettu tai ristipäähakattu. Pintakuviossa tai värityksessä voi olla ohjaavia/ opastavia ominaisuuksia. Tavoitteena on, että luonnonkiven osuus kivetyillä alueilla on mahdollisimman suuri. Kadun ylityksiä on suunnitelmassa korostettu ydinalueella eri keinoin; korottamalla ja käyttämällä erilaisia pinnoitteita. Lisäksi tärkeitä sisäänkäyntejä on suunnitelmassa korostettu pinnoitteen avulla. Nykyisin keskustan alueella ainoastaan tori ja kävelykatuna toimiva Hallituskatu ovat kivettyjä. Kalusteet ja varusteet Ostokatujen varsille sijoitetaan selkänojallisia penkkejä tai tuoleja sekä roska-astioita. Pyörätelineitä keskitetään tarvittaviin paikkoihin, pyöräily-yhteyksien, mm. kirjaston ja torin kulmille sekä Savilahdenkadulle.

Penkit elävöittävät katukuvaa ja ovat luonnollinen osa esteetöntä ympäristöä. (kuvat TT)

Erityisen tärkeä keskustan kehitettävä akseli on yhteys kirjastolta torin kautta kauppakeskukselle ja sieltä kohti Kirkkopuistoa. Tätä akselia korostetaan suunnitelmassa myös suojatieylityksissä. Alue sijoittuu Maaherrankadun ja Porrassalmenkadun kehitettävien ostoskatujen väliin. Katujen merkitystä korostetaan puurivien avulla.

Työssä haettiin keinoja liittää korttelit sopivissa paikoissa osaksi julkista keskustaa. Tämän kautta löydettiin kapeita kujia ja oikopolkuja, jotka ovat osin jo käytössä. Kujien varrella voi olla levähdyspaikkoja, viherseiniä ja graffitiseiniä sekä erityisvalaistavia paikkoja jalankulkijoiden iloksi. Kasvillisuus, mm. puurivit keskustassa luovat katualueelle erityisen merkityksen. Ne muodostavat tilaa - tuovat katualueelle ihmisen mittakaavaa ja lisäävät viihtyisyyttä, sekä parantavat keskustan

Torin toiminnalliselle vyöhykkeelle sijoitetaan erilaisia istuimena toimivia oleskelutasoja ja koskettamaan houkuttelevaa ympäristötaidetta, joka voi toimia myös leikin osana. Kirjaston edustalle sijoitetaan kirjaston toimintaan soveltuvia kalusteita. Kirjastopuistosta voi löytyä esimerkiksi ulkolukupaikka sekä alueita ryhmätyöskentelyyn ja seurusteluun. Kalusteina voidaan käyttää esimerkiksi moderneja – mahdollisesti katettuja penkki- ja pöytäyhdistelmiä, sekä divaaneja. Kirjaston takapihan puolella sijaitseva leikkipaikka kunnostetaan. Välineet kohdistetaan leikki- ja kouluikäisille lapsille soveltuviksi. Taide voi liittyä kadun kalusteisiin ja varusteisiin, osana käyttöympäristöä esim. korostamassa paikan erityisluonnetta.


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C12 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

6.3

Liikennejärjestelyt

Kadunvarren pysäköintipaikat ovat jo nykytilanteessa varsin tehokkaasti hyödynnetyt. Kadunvarsipysäköinnin kapasiteettia ei ole mahdollista nostaa muutamaa paikkaa lukuun ottamatta. Kadunvarsipysäköinnin osalta on mahdollista myös muutaman paikan väheneminen muun liikenteen hyväksi. Porrassalmenkadulla ja Savilahdenkadulla on tarve korttelien keskelle sijoittuville suojateille. Suojatien toteuttaminen edellyttää sekä näkemän suojatielle että itse suojatien tilan. Kadunvarsipaikkoja tarvitaan suojatien toteuttamiseksi kohteesta riippuen ainakin kolme kappaletta, jos se toteutetaan nykyisen kadunvarsipysäköinnin tilalle.

Toiminnallisen vyöhykkeen varusteiden on tarkoitus houkutella pysähtymään. Alue toimisi hyvin myös kohtauspaikkana. (kuvat TT)

Pysäköintipaikkojen merkittävä lisääminen suunnittelualueella edellyttää rakenteellisen pysäköinnin täydentämistä nykyisten pysäköintilaitosten osalta. Carlsonin tavaratalon yhteydessä sijaitsevaa pysäköintitaloa on mahdollista laajentaa yhdellä tai kahdella kerroksella. Samoin Akselin ja Cumuluksen pysäköintitaloa on mahdollista laajentaa nykyisestä. Siilokorttelin ratkaisuihin voidaan vaikuttaa pysäköinnin osalta. Siilokorttelia on ajateltu asuinkäyttöön, mutta suunniteltu rakenteellinen pysäköinti voidaan toteuttaa mietittyä laajempana niin, että osa pysäköintitilasta olisi käytettävissä keskustapysäköinnin tarpeisiin. Kevyen liikenteen verkkoa kehitetään Savilahdenkadun osalta pyörätiellä välillä Mikonkatu – Maaherrankatu. Savilahdenkadulta Maaherrankadulle liikennettä ohjaava kääntymiskaista poistuu Maaherrankadun parantamisen yhteydessä ja tätä tilaa voidaan hyödyntää kadulta puuttuvan kevyen liikenteen väylän tarpeisiin. Porrassalmenkadun kävelyn ja pyöräilyn olosuhteita kehitetään sijoittamalla Porrassalmenkadulle kevyen liikenteen väylä välille Raatihuoneenkatu – Vuorikatu. Väylä sijoittuu torin puolelle, sillä radan puoleisella osuudella on paljon muita toimintoja kuten linjaautopysäkit, kivijalkaliikkeisiin kulku, kesällä terassit, matkakeskuksen kävelyreitti, mitkä osaltaan vaikeuttavat pyöräilyä keskustassa. Tori ja Kirkkopuisto ovat eri reittien sekoitusalueita joiden poikki voi kulkea eri reittien välillä. Raatihuoneenkadulla on pyöräily ja jalankulku erotettu toisistaan torin puolella. Tähän vaikuttaa torille sijoittuvat esiintymislava ja sen vaatima huoltoliittymä.

Kirjaston edustan kalusteiden halutaan houkuttelevan rentoon oleskeluun, lukemiseen ja seurusteluun. (kuvat MJ) Valaistus Valaistuksella luodaan tunnelmaa ja korostetaan paikkoja. Sen avulla helpotetaan liikkumista ja valaistus toimii myös opasteena. Kuitenkin ennen kaikkea tarkoituksenmukainen valaistus on osa turvallista ja toimivaa ympäristöä. Valaistuskaluston mittakaavan (mm. valaisinten asennuskorkeus) tulee sopia kunkin kohteen mittakaavaan. Ratkaisuissa painottuvat erityiskohteet, kuten tori, kävelypainotteiset kadut, kävelykujat, sekä taideaiheet ja muut erityiskohteet.

Mikkelin keskustan yleissuunnitelmassa vuodelta 2008 Porrassalmenkatu on esitetty joukkoliikennekaduksi välillä Hallituskatu – Savilahdenkatu. Joukkoliikennekatuvaihtoehtoa ei tutkittu tämän työn yhteydessä tarkemmin. Porrassalmen joukkoliikennekatu mahdollistaisi nyt tarkasteltua tehokkaamman kävelyn ja pyöräilyn edistämisen. Hallituskadun ja Savilahdenkadun väliseltä osuudelta poistuisi kadunvarsipysäköinti. Joukkoliikennekaturatkaisua tulee selvittää jatkosuunnittelussa. Katujen liikennöitävyys linja-autolla säilyy. Suunnitellut ajoratojen kavennukset Porrassalmenkadulla ja Savilahdenkadulla eivät aiheuta haittaa linja-autoliikenteelle.


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C13 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

6.4

Kaupunkikuvalliset ja liikenteelliset ratkaisut Savilahdenkadulla, Porrassalmenkadulla ja Raatihuoneenkadulla

A. SAVILAHDENKATU

A

B

C. RAATIHUONEENKATU

C

B. PORRASSALMENKATU


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C14 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C15 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C16 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

Näkymä Savilahdenkadulle, nykytilanne (kuva vasemmalla). Näkymä Savilahdenkadulle, tavoitetila (kuva alla).


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C17 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

Näkymä Porrassalmenkadulle, nykytilanne (kuva vasemmalla). Näkymä Porrassalmenkadulle, tavoitetila (kuva alla).


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C18 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

7

JATKOTOIMENPITEET

Laadittu ideasuunnitelma tulee toimimaan seuraavien suunnitteluvaiheiden lähtökohtana. Jatkosuunnittelu saattaa edellyttää mm. kaavamuutoksia ja neuvotteluja maanomistuskysymyksien suhteen. Yhteistyö liikkeenharjoittajien, sekä mahdollisesti asuinkiinteistöjen edustajien kanssa tulee olemaan tiivistä myös seuraavissa vaiheissa. Hyvä tiedotus ja aktiivinen vuorovaikutus lisäävät ratkaisujen hyväksyntää. Toteuttamisen etenemisen ja realistisuuden takaamiseksi jatkosuunnittelu tulee toteuttaa yhdessä kaupungin viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kanssa siten että suunnittelun ja toteuttamisen vaiheistus sovitetaan yhteen kaavoitusohjelman, kadunrakennuksen ja viherympäristön rakentamisen aikatauluihin ja budjetteihin. Jatkosuunnittelussa on syytä kiinnittää huomiota mm. seuraaviin asioihin: -

-

Ranta-alueen rakentamisen vaikutus ydinkeskustaan ja sen aiheuttamat tarpeet keskustan kehittämistä ajatellen. Mainosten ja opasteiden sijoituspaikat ja ulkoasuun liittyvät kysymykset. Liikennekysymysten ratkaisu osana koko kaupungin liikennejärjestelmää. Esim. millainen kanta otetaan mahdolliseen joukkoliikennekatuun? Miten ratkaistaan liikennemerkkien ja muiden liikenteenohjauslaitteiden sijoittaminen katualueelle niin, että ne palvelevat tarkoituksenmukaisesti, mutta eivät häiritse katukuvassa? Esteettömyys. Vuodenaikojen ja kunnossapidon haasteiden huomioon ottaminen.

Mahdollinen jatkosuunnittelu ja toteutus tulevat todennäköisesti tapahtumaan vaiheittain, esim. katukohtaisesti. Suunnittelussa tulee ottaa huomioon kokonaisuuden toimiva palvelutaso myös vaiheittain toteutettuna.


FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

C19 City 2020 – Avoin kaupunki Mikkeli

30.5.2014

LÄHTEET Mikkelin kaupunki. Tekninen toimi. Kevyen liikenteen väylät. Liikennesuunnittelu 6/ 2013.

Kirjallisuus ja painetut lähteet Museovirasto, Ympäristöministeriö. Rakennettu kulttuuriympäristö – Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16. 1993. (Rajaukset myös digitaalisena)

Ramboll. Mikkelin kaupunki. Suunnitelma-aineisto liittyen Maaherrankatuun. 2012.

Suunnittelualueeseen liittyvät suunnitelmat ja selvitykset

Museovirasto. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, RKY2000-tietokanta.

Kartat ja kuvamateriaali

Mikkelin kaupunki. Asemakaavoilla suojellut rakennukset. Mikkelin kaupunki. City 2020 Viherhoitoluokitus 1:4000. 4.6.2013.

Mikkelin kaupunki. Pohjakartta-aineisto (kantakartta) tarkastelualueelta (dwg).

Sito Oy, Tuomas Santasalo Ky. MISET Oy, MIKKE ry. Itä-Suomen kauppakaupunki Mikkeli. Kaupan sijoittuminen ja tarjonnan mitoitus. 17.4.2008.

Mikkelin kaupunki. Virastokartta 6. 2013.

Tuomas Santasalo. Erikoiskaupan liitto ry. Keskustauudistus ja kivijalkakaupat. Kaupan tutkimuspäivä 2013.

Mikkelin kaupunki. Ortoilmakuvat ja viistoilmakuvat alueelta.

Mikkelin kaupunki. M21Q1C ydinkeskusta. 2013.

Mikkelin kaupungin asemakartta 1:4000. 1931. Mikkelin kaupunki, Tarja Pöyhönen. Graafinen ohjeisto 2013. Luonnos, päivitetty vuoden 2012 brändikirjasta.

www-sivut

Sito. MIKKE ry. Mikkelin keskustan yleissuunnitelma. 14.4. 2008.

http://www.mikkeli.fi/

Mikkelin kaupunki, arkisto. Historiaselvitys:

Museovirasto, Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4842

-

Kaupungintalon kortteli Likolampi Marskin aukio (Suur-Savon aukio) Hallitustori ja Porrassalmenkatu Urheilupuisto

Arkkitehtitoimisto Ajak Oy, FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy. Konseptisuunnitelma 2013. Mikkelin kaupunki. Mikkelin keskustan pysäköinti-info. 3.5.2013. Puntanen, Pia & Hangasmaa, Leena. 2013. Mikkelin seudun kulttuuriperinnön teemat. Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma/ Julkaisu 4. Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli. Sito. Mikkelin kaupunki. Mikkelin keskustan liikenneverkon toimivuustarkastelu. 24.2.2008. Sito. Mikkelin kaupunki. Mikkelin satamalahden liikenneverkon toimivuustarkastelu. 16.6.2010. Ramboll. Mikkelin 2012.

kaupunki. Liikennevalojen

yleissuunnitelma.

Mikkelin kaupunki. Mikkelin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma. Luonnos 12.12.2011. Mikkelin kaupunki. Tekninen toimi. Kevyen liikenteen järjestelyt, tavoiteaikataulu. Keskustan yleissuunnitelma 2008.


%5|:%&//:43",&/5".*4&/466//*5&-."

$JUZÀ"WPJOLBVQVOLJ.JLLFMJ


-**55&&5 -JJUF.JLLFMJOLBVQQBLBUVKFOIJTUPSJBTFMWJUZT -JJUF,BVQQBLBUVKFOJEFBTVVOOJUFMNB

$JUZÀ"WPJOLBVQVOLJ.JLLFMJ


-**5&

1


SISÄLTÖ

2

JOHDANTO

4

HALLITUSTORI JA PORRASSALMENKATU Kaupunkikeskustan muodostuminen Kaupunkikeskustan muutos Tukkipuodeista kauppakeskukseen Porrassalmenkatu muodostuminen Jälleenrakennuskauden muutokset Yhteenveto

6 6 7 7 10 11 15

LIKOLAMPI Likolammen tehdasrakentaminen 1800-luvulla Asuinrakentaminen Likolammella Likolampi virkistysalueena Sähkölaitos Yhteenveto

16 16 17 18 19 20

MARSKIN AUKIO (SUUR-SAVON AUKIO) Aukion 1800-luvun vaiheet Kuuromykkäinkoulun vaiheet tietotaitokortteliksi Yhteiskoulun kortteli Aukion vaiheita 1900-luvulla Yhteenveto

21 21 22 23 24 25

URHEILUPUISTO Urheilupuiston ja sen ympäristön vaiheita 1920-luvulle saakka Koulurakennukset ja suojeluskuntajärjestöt Modernin aikakauden vaikutukset Yhteenveto Raatihuoneentontista kaupungintalon kortteliksi

26 26 28 30 31 32

KAUPUNGINTALON KORTTELI Asuin- ja liikerakennuksista julkisten rakennuksien kortteliksi Yhteenveto

32 35 37

JOHTOPÄÄTÖKSET

38

LÄHTEET

40

3


JOHDANTO Mikkelin kirkonkylä määrättiin Mikkelin läänin maaherran residenssipaikkakunnaksi vuonna 1831. Kenraalikuvernöörin käskystä uuden hallintokeskuksen paikaksi haettiin sopivaa aluetta kruununtiloista sitä kuitenkaan löytämättä. Sen sijaan majuri Severin Emanuel Schlüterin omistama Maunukselan tilan eteläosa oli sopivan tasainen alue, joka rajautui idästä Saimaaseen. Tämä luonnontasanko oli Ruotsin vallan aikana toiminut sotaväen harjoituskenttänä ja vanhana markkinapaikkana. Kruunulle lunastettiin Maunukselan tila ja kestikievarinpitäjän August Wikbergiltä Olkkolan tila, joiden maille laadittiin suunnitteilla olevan residenssikauppalan asemakaava ylitarkastaja Anders Norstedtin toimesta vuonna 1831. Seitsemäntoista korttelia käsittänyt asemakaava vahvistettiin, mutta se ei koskaan ehtinyt toteutumaan. Mikkelin kaupunki perustettiin vuonna 1838, jolloin uuden kaupungin asemakaavan laadinnasta vastasi intendentinkonttorin johtaja Carl Ludwig Engel (1778–1840). Mikkelin ensimmäinen toteutunut asemakaava pohjautui pyrkimykseen parantaa vielä tuolloin pääsääntöisesti puurakennusvaltaisen kaupunkien paloturvallisuutta säännönmukaisella ja väljällä rakennustavalla. Asemakaava muodostuikin leveistä kaduista, suurista tonteista ja viheralueita käytettiin sekä puistokatuina että palokujina. Mikkelin keskiöön muodostuivat pohjois-eteläsuuntaiset pääkadut nykyiset Maaherrankatu ja Porrassalmenkatu sekä Hallitustori ja Kirkkopuisto. Pikkutori tukkipuoteineen yhdisti maisemallisesti Hallitustorin ja Kirkkopuiston. Asuntorakentaminen oli vilkasta heti kaupungin perustamisen jälkeen ja kaupunki muodostuikin rakennusjärjestyksen mukaisista yksikerroksisista, yhden tai kahden perheen matalista asuinrakennuksista. Sosiaalisesta asemasta riippuen asuinrakennuksien mittasuhteet vaihtelivat muutoin yhdenmukaisten aumakattoisten empirerakennuksien joukossa. Kaupunkien yleinen rakennusjärjestys vuonna 1856 jakoi kaupungit neljään luokkaan, jolla määriteltiin muun muassa kaupunkien rakennuskorkeus. Mikkeli kuului neljänteen luokkaan, mikä tarkoitti kaupungin rakentamista matalana puutalovaltaisena kaupunkina. Yli-intendentti Engelin suunnitelmien mukaisesti Hallitustorin laidalle rakennettiin hallintorakennukset mutta raatihuoneelle varattu tontti Hallitustorin etelälaidalla

4

sai odottaa kaupungintaloa aina vuoteen 1912 saakka. Arkkitehti Selim Arvid Lindqvistin (1867–1939) suunnittelema kaupungintalo täydensi hallintorakennuksien kokonaisuutta Hallitustorin ympäristössä. Kaupunkia laajennettiin yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehdin Adolf Branderin toimesta vuonna 1869. Nais- ja Akkavuoren sekä Likolammen rajaamalle alueelle muodostui väljempien rakennusmääräyksien ansiosta vähemmän varakkaiden kaupunkilaisten asuinalue. Käsityöläisten ja työväestön asunnoista koostuneeseen kaupunginosaan rakennettiin noin viisikymmentä pääosin harjakattoista yksikerroksista asuinrakennusta. Kaupunginosassa sijaitsi myös kaksi juomatehdasta. Likolammen kaavoittamisen jälkeen kaupungin laajentuminen tuli jälleen ajankohtaiseksi, kun Mikkelin rautatieaseman suunnittelu otettiin asemakaavan yhdeksi lähtökohdaksi vuonna 1879. Rautatien kaavailtiin kulkevan kantakaupungin länsipuolelta, jolloin rautatieasema olisi sijoitettu nykyisen Marskin aukion kohdalle. Asemakaavan laajennuksen suunnitteli maanmittari C. E. Müller vuonna 1881. Kaksi vuotta myöhemmin pienin muutoksin vahvistettu kaava toi 96 uutta tonttia Mikkeliin. Aikakaudelle tyypillistä oli, että tonteille rakennettiin päärakennuksien lisäksi yksi tai kaksi pienempää vuokrakäyttöön tarkoitettua lisärakennusta. Myöhemmin lisääntyivät vuokratontit, joiden kaikki rakennukset annettiin vuokralle. Rautateiden toteuttaminen kaupungin itäpuolelta johti uuden asemakaavan hyväksymiseen vuonna 1898. Asemakaavan laatijana oli insinööri Orrman. Kaupungin nopean kasvun myötä 1900-luvun alussa päädyttiin jälleen pohtimaan tonttitilannetta. Kaupungin alue päätettiin mitata ja kartoittaa uudelleen professori Elias August Piponiuksen (1868–1945) toimesta vuonna 1907. Uusien kaupunginosien kaavoituksesta järjestettiin suunnittelukilpailu vuonna 1907. Professori Onni Tarjanteen (1864–1946) johtama palkintolautakunta ei jakanut ensimmäistä palkintoa seitsemän kilpailuehdotuksen joukosta. Neljä suunnittelutyötä kuitenkin palkittiin ja niiden pohjalta laadittiin asemakaava Piponiuksen toimesta. Mittaukset kuitenkin viivästyivät ja uusi asemakaava vahvistettiin 6.12.1917. Vuosisadan alussa kiihtynyt rakennustoiminta toi mukanaan kauppahallin, kau-

pungintalon ja vesijohtolaitoksen vesitorneineen. Kaupungin rakennustoiminta näkyi myös sataman uudistamisella sekä virkistysalueiden suunnittelulla. Urheilupuisto valmistui keskeiselle paikalle kasvavaa kaupunkia vuonna 1917. Ensimmäisen maailmansodan ja talouslaman jälkeen rakennustoiminta alkoi jälleen elpyä 1920-luvulla. Kaupungin länsi- ja lounaisosiin rakennettiin 80 pääosin puuklassismia edustavaa asuinrakennusta. Rakennuksien suunnitteluun vaikuttivat sekä paikalliset arkkitehdit että rakennusmestarit. Suuri esikaupunkiliitos vuonna 1931 yhdisti muun muassa Emolan, Rokkalan, Peitsarin, Lähemäen, Kirjalan, Lehmuskylän ja Tuskun alueet kaupunkiin. Uusien alueiden kaavoituksesta vastasi suurimmaksi osaksi asemakaava-arkkitehti Otto-Iivari Meurman (1890–1994). Toisen maailmansodan jälkeen Hallitustorin ympäristö muodostui tiiviiksi liikerakennuksien keskukseksi ja asuinrakentamisen painopiste siirtyi pääsääntöisesti uusiin asuinalueisiin. Porrassalmenkadun varteen vuonna 1949 valmistunut arava-lainotteinen eli Valtion Asuntotuotantotoimikunnan halpakorkoisella valtion lainalla rakennettu asuinkerrostalo oli ajanjakson suurimpia asuinrakennushankkeita keskustassa. 1960-luvulla suunnittelun keskiöön nousivat autoistuminen ja nopea sekä tehokas asuinrakentaminen. Asuntotuotantoa leimasikin moduulimitoitus, standardointi ja teollinen sarjatuotanto. Ajalle tyypillinen suunnittelu mahdollisti kokonaisvaltaiset muutokset myös tiiviisti rakennetuissa alueissa, jonka myötä keskustan alue muuttui nopeasti. Kuntaliitoksien myötä Mikkelin kaupunki muuttui alueeltaan ja kulttuuriympäristöltään monimuotoisemmaksi. Vuoden 1985 liitoksessa kaupungin pinta-ala kolminkertaistui kun Moision ja Tuukkalan alueita liitettiin Mikkeliin. Mikkelin kaupungin, Mikkelin maalaiskunnan (2001), Anttolan (2001) ja Haukivuoren (2007) sekä Ristiinan ja Suomenniemen liitos vuonna 2013 kasvatti Mikkelin pinta-alan 3 229 km².

tonteista. Alueselvityksissä tarkastellaan alueen muutoksia pääasiallisesti suunnittelun ja rakennushistorian kautta. Selvityksen myötä alueilta haluttiin nostaa esille niiden maisemallisia, historiallisia ja rakennushistoriallisia piirteitä. Pääpaino on kuitenkin rakennetun ympäristön tutkimisessa. Alueiden ominaispiirteiden tunnistaminen sekä niiden vaaliminen mahdollistaa monimuotoisen ja viihtyisän kaupunkiympäristön. Kaupunkiympäristö on jatkuvassa muutoksessa ja samalla se ilmentää erilaisia arvoja vuosikymmenten takaa. Selvityksessä halutaankin nostaa esille alueiden kerroksellisuus ja se, miten miten kerrokset näkyvät valituissa alueissa vuonna 2013. Selvityksen pohjalta voidaan pohtia uudisrakentamisen vaikutusta alueiden rakennettuun ympäristöön. Ideointia pidemmälle viedyssä kaupunkisuunnittelussa on alueilla suoritettava rakennusinventointi asemakaavan tarkkuustasolla. Selvityksen tutkimusosuudesta vastasi FM Laura Vikman ja työ suoritettiin ajalla 27.5.–26.8.2013. Selvityksen tutkimusaineistosta koottiin raportti, jonka myötä alueiden muutoksia tarkastellaan pääpiirteittäin. Alueisiin tutustuttiin historiaja tutkimuskirjallisuuden avulla sekä maastotyöskentelyllä. Maastokäynneillä alueiden rakennukset ja ympäristö kuvattiin. Selvityksien aineistona käytettiin jonkin verran myös haastatteluja. Raportin tärkeimpänä arkistolähteenä olivat kaupungin arkiston rakennuspiirustukset sekä asemakaavat ja -selostukset. Kaupungin varhaisemman rakennusvaiheen tutkimiseen käytettiin Suur-Savon museon vuoden 1938 pienoismallikortistoa sekä valokuvakokoelmaa. Työssä otettiin huomioon myös aiemmin tehdyt kulttuuriympäristöselvitykset. Vanha kartta-aineisto sekä aikalaiskuvaukset luovat mielenkiintoisen näkökulman alueiden historiaan ja niitä käytettiinkin elävöittämään tekstiä.

FM LAURA VIKMAN PROJEKTITUTKIJA

Alueselvitykset on tehty Mikkelin kaupungin City 2020 – projektin tausta-aineistoksi. Selvityksen kohteeksi valittiin viisi aluekokonaisuutta Mikkelin keskustasta ja sen tuntumasta. Kaupungin keskustassa sijaitsevien Hallitustorin ja kaupungintalon kortteli lisäksi selvitykset tehtiin Urheilupuistosta, Marskin aukion ympäristöstä ja Likolammen etelärannan

5


HALLITUSTORI JA PORRASSALMENKATU KAUPUNKIKESKUSTAN MUODOSTUMINEN Hallitustorin ympärille muodostuu Mikkelin kaupallinen ja hallinnollinen keskus, jonka ympäristössä näkyvät vuosikymmenten kerrostumat. Mikkelin Hallitustori ympäristöineen kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Hallitustoria reunustavat Maaherrankatu ja Porrassalmenkatu, jotka suunniteltiin pääkaduiksi kaupungin ensimmäisessä asemakaavassa vuonna 1838. Porrassalmenkadusta muodostui varhaisessa vaiheessa kaupungin tärkein pankki- ja kauppakatu. Yhdeksi tarkastelun kohteeksi nostetaankin Porrassalmenkadun muuttuminen matalista puurakennuksista kuusikerroksisiin liikerakennuksiin. Porrassalmenkatu on vanha väylä Ristiinasta kaupunkiin tulevalle maantielle, joka osaltaan määrittelee kadun käyttöä ja asemaa. Porrassalmenkadun kevyenliikenteenväylän kunnostustöiden yhteydessä (1999) Hallitustorin itäreunalta löydettiin kivikautinen kehdonjalaksen muotoinen kuokka. Lisäksi alueelta löytyi muutama tiilenpala, palamatonta luuta ja lasitettua keramiikkaa. Tutkimuksen yhteydessä todettiinkin, että topografisesti todennäköisin paikka kivikautiselle asuinpaikalle olisi nykyisen Porrassalmenkadun ja sen itäpuolella olevien kerrostalojen alla. Hallitustorin katukivetykseen on tehty kuokan löytöpaikalle kehdonjalaksen muotoista kuokkaa esittävä muistolaatta.1 Selvityksessä nostetaan esille Hallitustorin muutokset pääpiirteissään ja Hallitustoria reunustava osuus Porrassalmenkadusta 1800-luvulta alkaen.

1

Mikkelin kaupunki perustettiin Mikkelin läänin hallinto- ja kauppakaupungiksi vuonna 1838. Kaupungin liike-elämän alku ulottuu 1700-luvulle saakka, jolloin Mikkeli sai Lappeenrannan vanhat markkinaoikeudet. Kaupunkia varten oli kruunu ostanut Paukkulan tilan omistajalta Severin Schlüterilta Maunukselan tilan ja kestikievarinpitäjä August Wikbergilta Olkkolan tilan. Mikkelin kaupungin ensimmäisen asemakaavan laati intendentinkonttorin johtaja Carl Ludwig Engel vuonna 1838. Kaupunki suunniteltiin rakennettavaksi Ristimäen hiekkaharjun itäpuolelle. Suunnitellut pääkadut kulkivat pohjois-eteläsuunnassa. Ensimmäisen asemakaa van keskiössä olivat pääkatujen eli Aleksanterinkadun ja Nikolainkadun2 väliin avatut Hallitustori ja Kirkkopuisto, joita yhdisti aksiaalisesti niin kutsuttu pieni kauppatori (Pikkutori). Hallitustorin sijainnilla hyödynnettiin vanhaa sotaväen harjoituskenttää, joka sijaitsi alueella vuosina 1721–1809. Korttelin kokoisella Hallitustorilla oli sekä hallinto- että kauppa-aukion luonne jo kaupungin varhaisista vaiheista saakka. Hallitustorin länsireunaa reunustivat yli-intendentti C. L. Engelin suunnittelema lääninhallituksen rakennus vuodelta 1839 ja yli-intendentti E. B. Lohrmannin suunnittelema maanmittauskonttori vuodelta 1947. Engelin suunnitelmista poiketen tuomiokirkkoa (v. 1897) ei rakennettu kirkkopuistoon vaan poikittaisakselin muodostavan Hallituskadun päätteeksi. Kirkkopuistossa sijaitsi Savilahden pitäjän kirkko ja hautausmaa vuodesta 1754 aina kirkon paloon asti 1806. Kirkkopuisto kunnostettiin vuosina 1845–1851, jolloin alueelle istutettiin 168 koivua. Kirkkopuiston soittolava rakennettiin Mikkelin lääninarkkitehti John Lybecin piirustuksien mukaan vuonna 1896 ja samoihin aikoihin puistoon pystytettiin kaksi virvoitusjuomakioskia. Yli-intendentti Engelin johdolla suunniteltiin rakennukset Mikkelin lääninsairaalalle Porrassalmenkadun varrelle, lääninvankilalle sekä kauppakojurakennukset pikkutorille.3

Liikenneinsinööri Leila Lindgrenin puhelinhaastattelu 31.7.2013; Museoviraston muinaisjäännösrekisteri, http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/ rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=1000002382 2 Nykyinen Maaherrankatu (Aleksanterinkatu) ja Porrassalmenkatu (Nikolainkatu). Vanhojen katunimien katsottiin kuuluvan sortovallan ajalle, joten katujen nimenmuutokset suomalaiskansallisiksi hyväksyttiin vuonna 1928. Lakio 1975, 117. 3 Hassinen & Lähde 1987, 58; Kuujo 1971, 55, 59; Museovirasto ”Mikkelin hallitustori ympäristöineen”, internetsivut: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1124

6

KUVA: Hallitustori n. 1934–37. Hallitustorin pohjoislaidalla näkyvät ns. kalkkikartanot ja linja-autoasema sekä porttirakennukset. Kalkkikartanoiden näyteikkunat on sijoiteltu koko julkisivun pituudelle. Toria ympäröivät kauniit kaksiriviset koivuistutukset. Kuvaaja: Veljekset Karhumäki Oy (SSM).

KAUPUNKIKESKUSTAN MUUTOS TUKKIPUODEISTA KAUPPAKESKUKSEEN Hallitustorin pohjoispuolella ja pienen kauppatorin molemmin puo-lin sijaitsivat kahdessa rakennuksessa ”pasarsit” eli 20 myymälän tukkipuodit. Yli-intendentti Engelin suunnitelmiin pohjautuvat tukkipuodit olivat matalia ja empiretyylin mukaisia rakennuksia, joiden julkisivua koristivat pylväsrivistöt. Puodit eivät riittäneet pitkään myyntitiloiksi, sillä jo 1840-luvulla rakennettiin 16 suurta ja 30 pientä lautakojua lisää. Tukkipuoteja vuokrattiin paikallisille kauppiaille ja käsityöläisille markkinoiden väliajaksi. Markkinat toivat mukanaan kaupankäynnin lisäksi myös markkinahuvit, kuten karusellit, sirkusnäytännöt, petoeläinnäyttelyt, ampumaradat ja valokuvanäyttelyt. Tukkipuotien ja Hallitustorin välissä sijaitsivat Hallituskadun suuntaisesti niin kutsutut ”kalkkikartanot”, jotka edustivat Mikkelin vanhinta kauppamiljöötä 1800-luvulta. Tukkipuotien länsipuolella sijaitsi sekatavarakauppias Kiurun kalkkikartano, jonka tontin osti Mikkelin Osuuskauppa r.l. vuonna 1918. Itäpuoleisen kalkkikartanon

rakennutti kauppias A. Sawander vuonna 1839. Tukkipuotien tilalle pikkutorin itäpuolelle rakennettiin vuonna 1912 arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema kauppahalli ja sen päätyyn Hallituskadun suuntainen neljän myymälän sisältävä liikerakennus. Kauppahallin rakentamisen taustalla vaikutti elintarvikkeiden myynnin hygieniavaatimusten kasvu, joten uuteen halliin järjestettiin lämmin vesi sekä jääkellarit ruuan säilytystä varten. Pikkutorin länsipuolelle valmistui toinen kauppahallirakennus 1929–30. Kangashalliksi kutsutun rakennuksen eteläpäätyyn rakennettiin myös Hallituskadun suuntainen päätyrakennus. Pikkutori oli torikaupan keskus aina 1920-luvulle saakka, jolloin kauppahallien myötä tori-kauppa siirrettiin Hallitustorille. Markkina ja maalaistavaran kauppapaikkana Hallitustori oli toiminut jo ennestään. Talvisodan pommituksissa tuhoutui kokonaan kauppahallirakennus ja kangashallin pohjoispääty, joka rakennettiin sodan jälkeen uudelleen. Kauppahallien eteläpäädyssä si-

7


jainneet kaupparakennukset säästyivät talvisodan tuhoilta.4 Entisten kauppahallien tilalla on kauppakeskus Stella vuonna 2013. Entisten kauppahallien päätyrakennukset5 ovat useiden muutoksien jälkeen säilyneet nykypäivään saakka ja muodostavat monumentaalisen rakennusparin Hallitustorin laidalle. Päätyrakennukset muodostavat ”portit” Stellan sisäänkäynnille Hallituskadulta ja samalla muistuttavat vanhasta kalkkikartanoiden välisestä sisäänkäynnistä Pikkutorille. Stella kauppakeskuksen lasirakenteilla haluttiin kunnioittaa Hallitustorin ja Kirkkopuiston 1800-luvun aksiaalista näköyhteyttä jättämällä rakenteet läpinäkyväksi.

KUVA: Tukkipuodit 1900-luvun alussa, jolloin niitä on pelkistetty mm. poistamalla koristeellinen pylväsrivi Pikkutorin puoleiselta julkisivulta (SSM).

Koivujen reunustaman Hallitustorin ensimmäiset puuistutukset tehtiin 1800-luvun puolivälissä ja seuraavan kerran toria ehostettiin rahatoimikamarin ehdotuksesta 1890-luvulla. Tuolloin tehtiin torin ristiin kulkevat käytävät, mikä sopikin hiekkapohjaiselle aukiolle. Yksi käytävä sijoitettiin torin ympärille polkupyöräilijöitä varten. Hallituskadun varrelle rakennettiin kenttä pallopelejä varten 1800-luvun lopussa. Ensimmäisen kerran torialueen kiveämistä esitettiin vuonna 1925, jolloin todettiin torin pölyämisen kesäaikaan tuottavan harmia torikauppiaille. Tori kivettiin kaupungininsinööri Heikki Kuokkasen suunnitelman mukaisesti vuonna 1927 ja samalla torialue erotettiin graniittiaidalla Hallituskadusta. Ennen uuden linja-auto-aseman valmistumista vuonna 1934 kaupungin linja-autoasema sijaitsi Hallitustorilla. Varsinaista asemarakennusta ei ollut, mutta pieni kioski rakennettiin kuljettajia varten vuonna 1931. Linja-autojen seisontapaikka oli Porrassalmenkadun puoleisella sivulla. Maaliskuussa 1934 ryhdyttiin pienelle kauppatorille rakentamaan varsinaista linja-autoasemaa. Arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelema julkisivuiltaan rapattu asemarakennus sijoitettiin toriaukean pohjoislaidalle Savilahdenkadun varteen. 6 Asemarakennuksen käyttö muuttui rahtiasemaksi ja entinen kangashalli muutettiin linja-autoasemaksi vuonna 1969. Porrassalmenkatua levennettiin 4,5 metrillä, joka mahdollisti autopirssin siirtämisen torilta levikkeelle vuonna 1951.7 Arkkitehti Välikankaan suunnittelema linja-autoasemarakennus saneerattiin kauppahalliksi vuonna 2011 ja on nykyään osana kauppakeskus Stellaa. Linja-autoasema siirrettiin Mannerheimintien varteen lähelle rautatieasemaa vuonna 2007. Pai kallisliikenteen linja-autopysäkit sekä taksit sijaitsevat edelleen Porrassalmenkadun levikkeellä.

YLÄKUVA: Säästöpankin toimitalo vuonna 1958. Kuvaaja: A. E. Lehtinen (SSM). ALAKUVA: Hallitustorin pohjoispuolella sijaitsevat kuusikerroksiset Säästöpankin talo (oik.) ja Suur-Savon Osuuskaupan hotelli- ja liiketalo (vas.) kuvattuna Porrassalmenkadulta. Etualalla Porrassalmenkatu ja vanha taksiasema (SSM).

KUVA: Arkkitehti Selim A. Lindqvistin toteutunut suunnitelma kauppahallista päätymyymälöineen vuodelta 1912 (MKA).

KUVA: Arkkitehti Välikankaan suunnittelema linja-autoasema on nykyisin kauppahallina ja osana kauppakeskus Stellaa. Kuvattu Savilahdenkadulta (2013).

4 Hassinen & Lähde 1987, 45-47, 58; Julkunen et al. 1988, 24; Rytkönen 1912, 27, 106-107; maistraatin arkisto (MKA); Kuujo 1971, 79-80. 5

Idänpuoleisen kauppahallin päätyrakennus korotettiin kaksikerroksiseksi ja ulkomuoto muutettiin kokonaan klassistiseen tyyliin samalla kun kangashalli rakennettiin v. 1930 ja sen päätyyn rakennettiin samanlainen päätyrakennus (Aarre Ekman). Päätyrakennukset ovat myös myöhemmin tunnettu linja-autoaseman porttirakennuksina; Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmä, KIOSKI-tietokanta.

8

6 Hassinen & Lähde 1987, 58; Lakio 1975, 66, 79. 7

Mikkelin rakentamisen vaiheet – näyttelyjulkaisu vuodelta 1988.

9


1800-luvun lopulla kauniin sisääntulon kaupunkiin muodosti Hallituskatu, jonka katunäkymä yhdisti rautatieaseman ja tuomiokirkon. Vuonna 1888 suunnitellun rautatieaseman piirustukset perustuvat tyyppipiirustuksiin, mutta julkisivun laajennus- ja muutostyöt toteutti arkkitehti Bruno Granholm vuosina 1902 ja 1922. Hallituskadun alkupäähän muodostui jo Engelin asemakaavassa puisto, jonka puoliympyrään sijoitetut istutukset loivat juna- ja laivamatkustajalle kauniin ensinäkymän kaupunkiin. Savon radan aavisteltiin tuovan lisää matkustusliikennettä kaupunkiin, joten rautatieaseman viereen sekä lähelle matkustajasatamaa haluttiin rakentaa mallikelpoinen ja ajanvaatimuksien mukainen seurahuone.8 Kaksikerroksinen seurahuone valmistui arkkitehti Werner Polónin piirustuksien mukaan nykyisen Mannerheimintien varteen vuonna 1889.9 Seurahuone tuhoutui talvisodan pommituksissa, mutta rautatieasema toimii edelleen matkustajakäytössä vuonna 2013. Rautatieaseman edustaa on hyödynnetty Hallitustorin maanalaisen pysäköintipaikan sisäänkäyntinä.

tuivat puurakenteisista liikerakennuksista, joita rakennettiin vierekkäin Porrassalmenkadun itälaidalle. Kaupunkikuvallisesti poikkeuksen muodosti myös vastapäätä HOPin pankkirakennusta sijaitseva kauppaneuvos C.F. Pöndisen rakennuttama uusrenessanssityylinen liiketalo vuodelta 1890. Rakennus oli Mikkelin ensimmäinen yksityinen kaksikerroksinen tiilitalo, joka 1910-luvulla siirtyi Pohjoismaiden Yhdyspankin omistukseen. Vuonna 2013 rakennus (Porrassalmenkatu 18) on liike- ja ravintola käytössä. 12

PORRASSALMENKATU MUODOSTUMINEN Porrassalmenkatu muodostui nopeasti yhdeksi Mikkelin tärkeimmäksi liike- ja pankkikaduksi. Hallituskadun ja Savilahdenkadun väliselle osuudelle sijoittui Porrassalmenkadulla peräti viisi10 pankkirakennusta 1930-luvulla. Torin pohjoislaidassa Hallituskadun suuntaisesti sijaitsi nk. kalkkikartano vuodelta 1839, mikä siirtyi vuonna 1924 Mikkelin Säästöpankille. Talvisodan pommituksissa tuhoutuneen kalkkilaastirakennuksen tilalle ryhdyttiin vuonna 1940 rakentamaan arkkitehti Martti Välikankaan suunnitelmien mukaan uutta Säästöpankin liikerakennusta. Kaupunkikuvallisesti rakennus oli huomattavan korkea ja näyttävä verrattuna Porrassalmenkadun pääasiallisesti yksikerroksisiin rakennuksiin. Länsipuoleisen kalkkikartanon tilalle rakennettiin Suur-Savon Osuuskaupan hotelli- ja liiketalon vuonna 1940. Arkkitehti Arthur Elgin suunnittelema Osuuskauppa Suur-Savon rakennus jatkoi Hallituskadulla arkkitehti Martti Välikankaan vuonna 1938 suunnittelemaa modernia apteekkari Akseli Jaman11 liike- ja asuinrakennuksen tyyliä. Hallituskadun selkeälinjaiset ja korkeat liikerakennukset loivat vastakohdan Porrassalmenkadun mataliin puutaloihin, jotka vielä hallitsivat katunäkymää 1930-luvun lopulla. Helsingin Osake Pankin kaksikerroksinen pankkirakennus oli Mikkelin ensimmäinen tiilinen liiketalo (Porrassalmenkatu 27). HOP pankkirakennuksen suunnitteli arkkitehti Axel Loenbom vuonna 1885. Arvokkaan näköiset kivijulkisivuiset pankkirakennukset erot-

Ennen toista maailmansotaa Mikkeli oli kokonaishahmoltaan matalien yksikerroksisten puutalojen hallitsema kaupunki. Tämä näkyi erityisesti Hallitustoria vastapäätä Porrassalmenkadulla, jossa oli asuin- ja liikerakennuksien lisäksi myös koulurakennusryhmä. Vastapäätä lääninhallituksen rakennusta Hallitustorin laidalla sijaitsi maaherra Otto Boijen ostama tontti, joka oli puistona. Maaherra lahjoitti Porrassalmenkadulla sijaitsevan tontin kaupungille ja toivoi alueelle järjestettävän yleisen promenadin. Tontin osti kunnallisneuvos Kyander, joka rakennutti siihen uusrenessanssityylisen vinkkelirakennuksen lääninarkkitehti Loenbomin piirustuksien ŵƵŬĂĂŶ͘ sŝĞƌĞŝƐĞůůć ƚŽŶƚŝůůĂ ५ ŶLJŬLJŝƐĞŶ ZĂĂƚŝŚƵŽŶĞĞŶŬĂĚƵŶ ja Porrassalmenkadun kulmassa - sijaitsi vuonna 1879 perustettu suomalainen tyttökoulu. Koulu toimi kauppias Liukkosen perikunnan talossa, jonka koulua kannattava osakeyhtiö osti itselleen vuonna 1884. Tontille rakennettiin vuonna 1899 lisärakennus, johon sijoitettiin voimistelusali ja kaksi luokkahuonetta. Hallitustorin tuntumassa Porrassalmenkadulla sijainneet rakennukset vaurioituivat pahoin pommituksissa ja niistä alkaneissa tulipaloissa. Talvisodan aikana Mikkelissä vaurioitui tai tuhoutui 125 rakennusta, kuten esimerkiksi tyttökoulu.13

JÄLLEENRAKENNUSKAUDEN MUUTOKSET YLÄKUVA: Oikealla Porrassalmenkadulle sijoittuvat matalaan puu-

YLÄKUVA: Porrassalmenkatu 1920-luvulla. Oikealla Suomen Pankin pankkitalo ja seuraavana Mikkelin Liiketalo Oy. Helsingin Osakepankin toimitalo erottuu kaksikerroksisena toimitalona (SSM). ALAKUVA: Porrassalmenkatu 25 ennen purkamista 18.3.1959. Porrassalmenkadulle rakennettiin jälleenrakennus-kaudella myös väliaikaisia rakennuksia, kuten kuvassa vasemmalla näkyvä matala liiketila. Valokuvaaja: Väisänen (SSM).

Jälleenrakennuskaudella keskustan alue koettiin kaavoituksellisesti haastavaksi, sillä keskustassa oli voimassa vuoden 1917 asemakaava, jota täydennettiin tontti- ja korttelikohtaisesti asemakaavamääräyksillä. Keskustan rakentamista selkeytti hieman vuonna 1948 käyttöönotettu kaupungin rakennusjärjestys, jossa keskusta-alue jaettiin kolmi- ja kaksikerroksisiin alueisiin. Tuolloin Porrassalmenkatu määriteltiin kolmikerroksisien rakennuksien kaduksi. Yhtenäistä asemakaavamääräystä laadittiin keskustan alueelle 1950-luvun alussa. Pohdinnan kohteeksi nostettiin Hallitustoria ympäröivät tontit. Vuonna 1952 pyydettiin asiantuntijalausunto Helsingin kaupungin asemakaava-arkkitehdilta Väinö Tuukkaselta keskustan kortteleihin (3,4,6 ja 8) laadittaviin asemakaavamääräyksiin. Tuukkanen pohti Mikkelin kaupungin tarvetta suurille liikerakennuksille ja ehdottikin lausunnossaan, että suppealle alueelle on mahdollista rakentaa korkeita, mutta enintään kuusikerroksisia liike- ja asuinrakennuksia. Korkeuden määrittelivät Hallitustorin pohjoislaitaan raken-

rakennukseen Mikkelin liikemiesten seuran talo ja viereisellä tontilla uusi PYP:n talo. Edessä Maanviljelysseuran talo Raatihuoneenkadun ja Porrassalmenkadun kulmauksessa 13.2.1963. Kuvaaja Mikkelin Valokuvausliike (SSM). ALAKUVA: Porrassalmenkatu 23 vuonna 1966. Entisen Mikkelin Liiketalon kohdalle on kohonnut korkea liikerakennus (SSM).

8 Ensin toimi matkustajakotina, jota kutsuttiin hotelli Kariniksi. Omistaja oli neiti Karin Björkroos. 9 Hassinen & Lähde 1987, 26; Rytkönen 1912, 125-126. 10

Pankit olivat: Säästöpankki, Suomen Pankki, Suomen Yhdyspankki (Pohjoismaiden Yhdyspankki PYP), Helsingin Osake Pankki ja Kansallis-Osake-Pankki. Myyryläinen 1998, ”Pankkitoiminnan alkuvaiheita Mikkelissä” internetsivut: http://www.mikkeli.fi/en/sisalto/03_mikkeli_tieto/02_historia/06_taloushistoriaa/10_pankkitoiminnan_alkuvaiheita_mikkelissa 11 Jamankulmana tunnettu rakennus (Hallituskatu 7) on ollut vuodesta 2007 lähtien osana kauppakeskus Akselia. 12 Julkunen et al. 1988, 15; Hassinen & Lähde 1987, 58, 47; Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmä, KIOSKI-tietokanta. 13 Kuujo 1971, 385; Karttunen 1992, 96.

10

11


KUVA: Edessä Maaherranpuisto ja nykyisen tavaratalo Carlsonin

KUVA: Arkkitehti Jaakko Tähtisen suunnittelema Pohjoismaiden Yh-

paikalla aikaisemmin toiminut Kaihola & Ikosen tukkuliike nurkka-

dyspankin kuusikerroksinen liike- ja asuinrakennus vuodelta 1954.

tornillisessa puurakennuksessa. Takana näkyvät Porrassalmenkadun kuusikerroksiset asuin- ja liikerakennukset. Kuvaaja: A. Lehtinen vuonna 1961 (SSM).

netut Suur-Savon Osuusliike ja Etelä-Savon Säästöpankin rakennukset. Korkeilla liikerakennuksilla haluttiin vähentää asukaslukua tonteilla, jolloin alueesta muodostuisi tiivis kaupungin liikekeskus. Porrassalmenkadun Hallitustoria reunustavat korttelit, jotka olivat suurimmaksi osaksi tuhoutuneet talvisodan pommituksissa, rakennettiin uudelleen Tuukkasen antamien ohjeiden mukaisesti. Ennen Tuukkasen lausuntoa oli Porrassalmenkadun ja Vilhonkadun kulmaan rakennettu kuusikerroksinen asuinkerrostalo, joka oli ensimmäisiä arava-lainoitettuja rakennuksia Mikkelissä. 14 Vinkkelimallisen arava-kerrostalon piirustukset laati arkkitehtitoimisto Eero Jokilehto vuonna 1949. Pankkirakennukset siirtyivät nopeasti korkeimpiin ja Hallitustoriin nähden keskeisempiin uudisrakennuksiin. Hallitustorin laitaan suunniteltiin arkkitehti Jaakko Tähtisen piirustuksien mukaan Pohjoismaiden Yhdyspankin15 kuusikerroksinen liike- ja asuinrakennus vuonna 1954. Arkkitehti Tähtisen tyyppipiirustuksien mukaan rakennettiin useita Suomen Yhdyspankin liikerakennuksia, jotka erottuvat yksityiskohtiensa puolesta ajanjakson muista liikerakennuksista. Mikkelin Seudun Osuuskassa sai puolestaan

kuusikerroksisen liikerakennuksen vuonna 1961 arkkitehtitoimisto Sirkku ja Aarne Piiraisen suunnittelemana. Hallituskadun ja Porrassalmenkadun risteykseen (Porrassalmenkatu 21) sijoittuvan Osuus-kassan rakennuksen yläkerroksissa sijaitsi hotelli Nuijamies. Mikkelin keskustassa on nähtävissä useita 1960-luvun liike- ja kerrostaloja, joissa kauppa ja pankkipalvelut on eriytetty matalampaan siipirakennukseen kun taas toimisto- ja asuinhuoneistot on sijoitettu korkeampaan rakennusosaan. Porrassalmenkadulla matalammat siipirakennukset on sijoitettu sisäpihan puolelle. Poikkeuksena on arkkitehtien A. Pernajan ja N.H. Sandellin suunnittelema Kansallis-Osake-Pankin rakennus, jossa matalasiipi on sijoitettu Porrassalmenkadun ja Hallituskadun kulmaan. KOP:in matala siipirakennus luo poikkeuk-sen tiiviiseen kuusikerroksisten liikerakennuksien katulinjaan. 16

14 Julkunen et al. 1988, 18. 15 Myöhemmin nimi palautettiin Suomen Yhdyspankiksi. Uudisrakennus sijoitettiin entiselle suomalaisen tyttökoulun tontille (Porrassalmenkatu 17). 16 Hassinen 1988, 465-468; Rakennusluvat ja maistraatin arkisto (MKA). 17

Kivinen mainitsi suppeassa listassaan myös kivisakastin, keskussairaalan vanhat rakennukset, tuomiokirkon, kaupungintalon, Naisvuoren vesitornin, nk. Natulin talon (siirretty Ristiinaan) ja mahdollisuuksien mukaan tuli säilyttää lääninvankila, palokunnantalo, nk. Graniittitalo sekä Mikonkatu 8 kivitalo (purettu). 18 Hassinen 1988, 471-472. 19 Hassinen 1988, 468-469.

12

Vuonna 1962 tuli ajankohtaiseksi muuttaa keskusta-alueen asemakaava, jonka valmistelemisesta vastasi arkkitehtitoimisto Olli Kivinen. Ensimmäinen kaavaluonnos valmistui vuonna 1965, mutta siitä jäivät ratkaisematta kaupunkia sivuavien pääteiden sijoittamiskysymys ja sisääntuloteiden liittyminen keskustan katuverkkoon, joka muodosti oleellisen osan kaupungin liikennejärjestelmästä. Vaikkei professori Olli Kivisen ehdotus koskaan kokonaisuudessa toteutunutkaan, loi hänen suunnitelmansa ideologisen pohjan Mikkelin keskustan rakentamiselle. Kivinen halusikin suhteuttaa kokonaisrakennusoikeuden ennakoituun keskustilan tarpeeseen huomioimalla järkevän rakentamisen ja tontin toimintojen rationaalisen suunnittelun. Mikkelin keskustan kaupunkikuva nähtiin kokonaisuutena, jo-hon kuuluivat kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaat rakennukset. Keskustan alueella arvokkaaksi katsottuja rakennuksia olivat Hallitustoria vasten sijaitsevat porttirakennukset ja lääninhallitus sivurakennuksineen. 17 Kerroslukujen suhteen Kivinen halusi pysytellä osittain vuonna 1948 säädetyssä rakennusjärjestyksessä, jossa kolmikerroksinen rakennustapa edelleen hallitsi keskustan kaupunkikuvaa. Kivinen arvioi, että suurin osa liikehuoneistojen myymälätiloista sijoitettaisiin pääosin katutasoon. Muu liiketila sijoitettaisiin tarkoituksenmukaisesti toiseen tai kolmanteen kerrokseen. Tilojen jakautuessa tällä tavalla oli perusteltua pyrkiä kolmikerroksiseen rakennustapaan. 1960-lu-vulla Mikkelin keskustan tilatarpeita ja kasvumahdollisuuksia arvioitaessa huomioitiin Mikkelin asema sekä maakunnan hallinnollisena että kaupallisena keskuksena. Uuden liikekeskuksen toteuttaminen onnistui Kivisen mielestä parhaiten mahdollisimman suurina ja yhtenäisinä rakennuskokonaisuuksina. Kivinen ei kuitenkaan halunnut vetää jyrkkää rajaa liike- ja asuntoalueiden välille.18 Liikenteen sekä autojen määrän kasvu oli keskeinen kaavan suunnitteluun vaikuttanut seikka. Kivinen huomioikin, että keskustan liiketontteja tehokkaasti hyödynnettäessä autopaikat joudutaan sijoittamaan eri tasoon kuin varsinaiset myymälät ja jalankulku. Hän esitti, että autot tulisi sijoittaa joko kellaritiloihin tai kattotasanteille.19

KUVA: Porrassalmenkatua kuvattuna pohjoiseen Vilhonkadun risteyksestä 20.3.1965. Oikealla arava-kerrostalo vuodelta 1949 ja vasemmalla nykyinen kaupungintalon kortteli. Valokuvaaja: Erkki Valjakka (SSM).

KUVA: Porrassalmenkatu kuvattu samasta kohtaa vuonna 2013.

Lisääntyvä liikenne ja liikerakentaminen asettivat vaatimuksia keskustan pysäköintialueille. Vuonna 1974 esitettiin paikoitusalueen sijoittamista Hallitustorin alle. Suunnitelma käsitti 300 auton pysäköimisalueen kahdessa kerroksessa. Pysäköintialueen huonoina puolina pidettiin hankkeen kalleutta ja autoliikenteen lisääntymistä kaupunkikeskustassa. Keskustan liikennettä pyrittiin vähentämään sulkemalla autoliikenne pois Hallitustorin pohjoispuolella sijaitse valta Hallituskadun osuudelta vuonna 1975. Mikkelin ensimmäinen kävelykatu toi viihtyisyyttä keskustaan ja samalla päätettiin uusia torin päällystys (1979). Kysymys keskustan maanalaisesta parkkipaikasta otettiin jälleen käsittelyyn 2000-luvulla ja Hallitustorin alle sijoitettu Toriparkki valmis-

13


tui vuonna 2011. Hankesuunnitelma aloitettiin vuoden 2004 valmistuneen ydinkeskustan selvityksen jälkeen. Toriparkin rakennustyöt siirsivät torikaupan väliaikaisesti Kirkkopuistoon ja pysäköinnin väliaikaisiin pysäköintialueisiin, kuten Marskin aukiolle. Toriparkkiin valmistui 620 autopaikkaa ja maanalainen kulkureitti kauppakeskus Akseliin sekä Stellaan. Pysäköintialueen tarve kasvoikin keskustassa kauppakeskus Stellan avaamisen jälkeen vuonna 2011. Toriparkin kulkuyhteydet ja ilmastointikanavat toivat muutoksia Hallitustorille. Toriparkin ilmastointikanavat kulkeutuvat muun muassa Hallitustorilla sijaitsevan Aki Davidssonin suunnitteleman ”Muikku” torirakennuksen kautta. Rakennus valmistui pysäköintialueen kanssa vuonna 2011. 20

YHTEENVETO

YLÄKUVA: Porrassalmenkatu 17. Keskellä tyttökoulun pääraken-

Hallitustoria ympäröivä rakennuskanta muodostuu kauniisti mukaillen yli-intendentti Engelin suunnittelemaa asemakaavaa, jossa julkiset rakennukset ovat sijoitettu vyöhykkeeksi kaupungin keskustaan. Keskustan keskiössä ovat Maaherrankatu ja Porrassalmenkatu, joiden väliin jäävät Hallitustori ja Kirkkopuisto. Kauppakeskus Stella sijaitsee vanhalla pikkutorilla. Rakennuksien sijoittelu ja vanhat kauppahallien päätyrakennukset antavat viitteitä 1900-luvun kauppamiljööseen. Hallituskadulla sijaitsevat Suur-Savon Osuuskaupan hotelli- ja liikerakennus (1940) ja Mikkelin Säästöpankin (1940) modernit kuusikerroksiset rakennukset vaikuttivat sodan jälkeisen keskustan kaupunkikuvan muuttumiseen erityisesti rakennuskorkeuden osalta. Porrassalmenkadulla sijaitsee pankkirakennuksia 1800-luvulta, mikä antaa alueelle kerroksellisen vaikutelman. Hallitustorin itäpuolella Porrassalmenkadulla sijaitsee yhtenäinen kuusikerroksisien liikerakennuksien ryhmä, joka antaa hyvän kuvan sekä ajan kaupunkisuunnittelusta että rakentamisesta 1950–70-luvuilla. Hallitustorilla sijaitsevat kulkuyhteydet maanalaiseen toriparkkiin ja torirakennus ”Muikku” ovat näkyvä osa keskustan muutoksista 2000-luvulla.

nus, joka tuhoutui vuonna 1940. Nykyinen PYP:n liiketalon paikka. Valokuvaaja: Pietinen (SSM). ALAKUVA: Hallitustori ja Porrassalmenkadun liikerakennukset kuvattuna Maaherrankadun suunnasta. Hallitustorin keskellä sijaitsee torirakennus ”Muikku”. Kuva: Harri Heinonen 2012 (MKA).

YLÄKUVA: Vanha apteekki ja Suomen Pankin pankkitalo Porrassalmenkatu 23:ssa vuonna 1966 (SSM). ALAKUVA: Porrassalmenkatu 23 sijaitseva arkkitehtien A. Pernajan ja N.H. Sandellin suunnittelema Kansallis-Osake-Pankin rakennus vuodelta 1966.

KUVA. Hallitustorin katukivetykseen on tehty kivikautisen kuokan löytöpaikalle kehdonjalaksen muotoista kuokkaa esit20

Länsi-Savo 16.1.1974 ”Hallitustorin alle paikoitustiloja?”; Länsi-Savo 12.6.1974 ”Ilmanvaihto maksaa: Autojen pysäköinti torin alle kallista”; Lakio 1988, 432-433; rakennusluvat (MKA).

14

tävä muistolaatta.

15


LIKOLAMPI LIKOLAMPI

Likolampi sijaitsee Kalevankankaan kaupunginosassa. Alueselvityksessä painotetaan erityisesti Likolammen lounais-, kaakkois- ja eteläpuoleisia ranta-alueita, jotka rajautuvat pääasiallisesti Päämajankatuun, Vuorikatuun ja Hanhikankaankatuun. 1800-luvulla puhekielessä Likolampi antoi nimen kokonaiselle uudelle kaupunginosalle, jolla tarkoitettiin Nais- ja Akkavuoren ja Likolammen väliin jäävää aluetta. Likolammen alueelle suunniteltiin asemakaava vuonna 1869 yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehdin Adolf Branderin toimesta. Kaava mahdollisti vaatimattomamman rakennustavan kaupungin vähävaraisimmille asukkaille silloisen kaupunkikeskustan luoteispuolelta. Likolammen kaupunginosa erotettiin muusta kaupungista Naisvuorella sekä korttelinlevyisellä esplanadipuistolla, joka sijaitsi nykyisen Kansankadun ja Arkistokadun välissä. Likolammen eduiksi katsottiin sen suotuisat maastot, jotka mahdollistivat tasaisten hiekkateiden rakentamisen sekä veden läheisyys mahdollisti nopean vedensaannin tulipalojen sattuessa. Likolammen uuden kaupunginosan kaunistamiseksi arkkitehti Brander ehdotti, että omistajien tuli istuttaa lehtipuita tonttien kadunpuolelle. Puuasuinrakentaminen ja puistomaisuus olivatkin leimallisia piirteitä Likolammen alueella. 1

LIKOLAMMEN TEHDASRAKENTAMINEN ϭϴϬϬͳ>hsh>> Likolampi muodostui nopeasti käsityöläisten kaupunginosaksi, jonka katujen varsille sijoittui puusepäntehtaita, maalareita, kivenhakkaajia sekä sepän pajoja. Kaupunginosan rakentamattomat tontit sopivat hyvin myös tehdasrakentamiseen. Likolammen rannalla sijaitsi 1800-luvun lopulla kaksi olut- ja viinapolttimoa. Toivo-niminen oluttehdas perustettiin vuonna 1864, minkä osakkaisiin lukeutuivat ravintoloitsija Constantin Petroff, oluenpanija Sven Erik Nilsson ja värjärimestari J. F. Ahlberg. Suurikokoinen tehdastontti koostui useasta yksi- ja kaksikerroksisesta puurakennuksesta, jotka sijoittuivat aivan Likolammen kaakkoisrannalle. Vuonna 1959 tehtaan rakennukset tuhoutuivat tulipalossa, jonka myötä tehtaan toiminta lakkasi Likolammen rannalla. Tuolloin Yrjö Honkasen omistama tehdas tunnettiin nimellä Mikkelin Mallas- ja Virvokejuomatehdas Oy. Tehdastontin asuinrakennus sekä tulipalossa vaurioituneita tehdasrakennuksia on sijainnut Likolammen rannalla vielä 1970-luvulla. Entiselle tehdastontille on rakennettu kolmen asuinrakennuksen ryhmä vuonna 1982.2

KUVAT: Oikean puoleisessa kuvassa Toivo-oluttehdas kuvattuna Likolammen etelärannalta 1900-l alussa. Vasemman puoleisessa kuvassa Mikkelin polttimo- ja oluttehdas, jonka takana näkyvät Likolammen kaupunginosa sekä Naisvuoren paviljonki, joka purettiin ja käyttökelpoiset rakennusmateriaalit siirrettiin Lamposaareen vuonna 1912. Kuvat: Tapani Wirilanderin kokoelma (SSM). 1 Kuujo 1971, 241-245. 2 Kuujo 1989, 249, 163-164; Wirilanderin kokoelmat (SSM); rakennusluvat (MKA). 3 Hassinen & Lähde 1987, 50-51; maistraatin arkisto (MKA). 4

Arkkitehtitoimisto Kivinen laati alueelle kaavamuutoksen, joka olisi mahdollistanut kehätien rakentamisen. Kehäkatutoimikunnan mukaan kehäkadun saaminen ydinkeskustan ulkopuolelle poistaisi n. 15 % keskustan tarpeetonta liikennettä. Hanke ei toteutunut.; Länsi-Savo 3.4.1977 ”Kehäkadusta päätetään tämän kevään aikana”. 5 Kaupunginhallituksen pöytäkirjat 1965; Kuujo 1989, 164; Mikkelin kaupungin pienoismalli 1938 - pienoismallikortisto ja -selostukset (SSM); maistraatin arkisto (MKA); kaavat ja kaavaselostukset (MKA). 6 Mikkelin kaupungin pienoismalli 1938 - pienoismallikortisto ja -selostukset (SSM); Hassinen 1988, 471; rakennusluvat (MKA).

16

Likolammen itärannalle perustettiin toinen juomatehdas vuonna 1871. Millerin juomatehtaanakin tunnettu viinapolttimo ja spriitehdas perustettiin Pursialan tilan omistaja J. G. Liukkosen toimesta nykyisten Päämajakadun, Pirttiniemenkadun ja Polttimonkadun rajaamalle alueelle. Liukkosen perikunta myi tehtaan kauppias D. Pulkkiselle ja maanviljelijä Karl Millerille vuonna 1888. Uudet omistajat alkoivat myydä myös olutta. Tehdas nimettiin Mikkelin viina- ja juomatehtaaksi ja myöhemmin Mikkelin polttimo- ja olutteh-taaksi. Tehtaan vanhinta rakennusvaihetta edustivat vanha polttimorakennus tontin keskellä ja sen eteläpuolella oleva ristipäätyinen varastorakennus. Polttimorakennuksen pohjoissivulle tehtiin vuonna 1914 tiilirunkoinen kattilahuone rakennusmestari J. P. Hyvösen laatimien piirustuksien mukaisesti. Siinä sijaitsi 1930-luvulla myös kontrollöörin eli alkoholitarkastajan huone ja yksi asuinhuoneisto. Tuotannon laajentuessa vuonna 1892 rakennettiin Pirttiniemenkadun varrelle uuden mallastamon sisältänyt tehdasrakennus, jonka itäpäätyyn tehtiin asuinhuoneisto. Samanaikaisesti kun uusi tehdasrakennus toteutettiin, rakennettiin tämän viereen kookas tiilirunkoinen ja harjakattoinen olutkellari. Tehtaassa valmistettiin vain virvoitus-juomia vuodesta 1914 alkaen, jolloin viinan ja vahvempien oluiden valmistus lopetettiin. Tehtaaseen rakennettiin vuosien 1870–1915 välillä kaikkiaan yhdeksän uudisrakennusta, joista vain kolme oli purettu vuoteen 1938 mennessä. Juomatehdas lopetti toimintansa vuonna 1963. Kaupunki osti tontin ja rakennuksille ehdotettiin uutta käyttöä muun muassa lääninsairaalan synnytysosaston henkilökunnan väliaikaisina asuntoina. 3 Vuonna 2013 tehdastontin rakennusryh-mästä on säilynyt entisen polttimorakennuksen (v. 1871) itäpääty, johon kunnostettiin asuinhuoneisto vuonna 1945. Toinen säilynyt rakennus on vuonna 1892 rakennetun tehdasrakennuksen itäpääty, jonka muutostyön suunnitteli vuonna 1957 rakennusmestari Veikko Liukkonen. Vuonna 2013 säilyneissä rakennuksissa on päiväkotitoimintaa. Purettujen tehdasrakennuksien paikalle ei ole rakennettu uusia rakennuksia vaikkakin alueelle on kaavoitettu neljä teollisuustonttia kaupunginarkkitehti Eero Jokilehdon toimesta vuonna 1949. Jokilehto myös kaavoitti Tenholankadun kulkemaan Likolammen rannan ja tehdasrakennuksien välistä, jonka jälkeen se yhdistyi Runeberginaukiolle. Tenholankadun jatkosuunnitelma hylättiin vuonna 1953 ja Jokilehdon kaavoittamat teollisuustontit muutettiin asuinrakennustontiksi. Vielä 1970-luvulla alueen läpi suunniteltiin liikenneväylää, joka hyödynsi arkkitehti Jokilehdon ajatusta Tenholankadun ja Runeberginaukion yhdistämisestä. 4 Myöhemmin entisen tehdastontin rakentamaton eteläpuoli on kaavoitettu yleisten rakennuksien korttelialueeksi, jota reunustaa koivuistutukset.5

ASUINRAKENTAMINEN LIKOLAMMELLA Mikkelin polttimo- ja oluttehdastontin vieressä Päämajankadulla sijaitsi yksikerroksisien asuinrakennuksien puutalokortteli. Korttelin rakennukset suunnitteli suurimmaksi osaksi lääninarkkitehti Axel Loenbom 1800-luvun loppupuolella. Vuonna 2013 arkkitehti Loenbomin kädenjälki näkyy Päämajakadulla sijaitsevassa Elomaan talossa sekä entisessä kuumesairaalassa, joka nykyisin on asuinraken-nuksena. Asemakaavan laadinnan yhteydessä arkkitehti Olli Kivinen määritteli Nais- ja Akkavuoren välisen Likolammen puutalokaupunginosan uudelleen rakennettavaksi 1960-luvulla. Kivinen ei pitänyt-kään puutalomiljöötä säilyttämisen arvoisena, vaikka alueelle sijoittuikin yksittäisiä kauniita rakennuksia ja katunäkymiä. Ajan ideologian mukaan alue tuli tehokkaammin käytettyä rakentamalla tonteille pitkiä, kaksikerroksisia kerrostaloja. Vuonna 2013 suljetun katutilan Päämajankadulle muodostavat 1970-luvun kerrostalot sekä arkkitehtitoimisto Erkka Ruusunen Oy:n suunnittelema Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen mormoniseurakunnan kirkkorakennus vuodelta 1985. Kirkkoa on laajennettu 1990-luvulla.6

KUVAT: Ylempi kuva: Mikkelin polttimo- ja oluttehdas sekä Likolammen itärantaa kuvattuna 1900-luvun alusta. Alempi kuva on suunnilleen samasta kohdasta kuvattu n. 1980-luvun lopulla. Kuvat: Suur-Savon museo.

17


KUVAT: Vasemmalla Päämajankadun 13-19 katunäkymä keväällä 1975 (Wirilanderin kokoelma, SSM). Oikealla kuva on otettu samasta

KUVAT: Vasemmalla kuvassa Päämajankadun viereen sijoittuva entisen Mikkelin viina- ja juomatehdastontti vuonna 1979. Tontin läpi

kohtaa vuonna 2013. Heinon puuasuinrakennuksen tilalla on arkkitehtitoimisto Erkka Ruususnen Oy:n suunnittelema kirkkorakennus.

kulkee polku. (Wirilanderin kokoelma, SSM) Oikealla kuvassa entinen juomatehtaantontti sekä rakennus kuvattuna vuonna 2013.

Tehdastonttien lisäksi Likolammen rantaa reunusti lammen etelä-puolella puuasuinrakennukset, jotka toivat alueelle huvilamaisen tunnelman 1900-luvun alussa. Nykyisen Polttimonkadun ja Päämajankadun risteyksessä olevaan kortteliin sijoittui kolme asuinrakennusta 1800-luvun loppupuolelta ja pienemmälle tontille korttelin pohjoiskulmaan kaksi asuinrakennusta 1920-luvulta. Erityisesti August Oikarinen vaikutti korttelin viihtyisyyteen tuomalla 1920-luvun puuklassismin matalien puurakennuksien joukkoon. Korttelin luoteiskulmassa sijaitsi vuonna 1875 rakennettu asuinrakennus, jonka julkisivua muutettiin vuonna 1905. Rakennuksen kaunis sijainti Likolammen rannalla ei jäänyt huomaamatta ja tontti määriteltiin omistajan pyynnöstä huvilatontiksi. Tuolloin Likolammen rantaviiva on ulottunut aivan rakennuksen viereen. Vuonna 1914 huvilarakennuksen osti maisteri Jooseppi Sajaniemi, jonka mukaan on nimetty entisen huvilan ja sähkölaitoksen välinen katu. Alueen huvilamainen luonne on muuttunut 1960-luvulla, jolloin puurakentaminen alkoi väistyä kerrostalorakentamisen tieltä ja korttelin puutalot purettiin. Vuonna 2013 Polttimokadun varrelle sijoittuu kaksi kerrostaloa, joista toisen on suunnitellut rakennusmestari Sauli Kuntsi vuonna 1960 ja toisen arkkitehtitoimisto Reijo Seppänen ky. vuonna 1989.7

LIKOLAMPI VIRKISTYSALUEENA

SÄHKÖLAITOS

Likolammen sijainti lähellä ydinkeskustaa ja sen luonnonkaunis maisema on tehnyt lammen ympäristöstä suositun virkistysalueen kaupunkilaisille jo 1800-luvulla. Likolammen itärannalle rakennettiin naisille tarkoitettu uimahuone ja oluttehtailija Petroffin asunnolle vievän tien kohdalle rakennettiin miehille oma uimahuone vuonna 1890. Nämä ilmaiset uimahuoneet oli tarkoitettu kaupunkilaisten ja erityisesti sen työväestön huvituksia varten. Lammella järjestettiin Mikkelin Talviurheiluseuran toimesta pikaluistelukilpailut 300 metriä pitkällä ja kahdeksan metriä leveällä kilparadalla vuonna 1925. Likolammen rannalle tehtiin kymmentä vuotta aikaisemmin valaistu luistinrata. Keitaanomaisessa pohjavesilammessa vesi oli pitkään puhdasta ja jopa juomakelpoista ennen kuin asutusjätettä ja viemärivesiä alettiin laskea siihen. Apteekkari Grenmanin ehdotuksesta Likolammen rannalle rakennettiin hiekalla erotettu allas, josta pumppujen avulla kaupunkilaiset saivat vettä. Pumppu toteutettiin arkkitehti Loenbomin piirustuksien mukaan vuonna 1876, mutta tämän jälkeen vedenoton paikkaa jouduttiin useasti siirtämään pilaantuneen veden vuoksi. 1910-luvulla kaupungininsinööri Lennart von Fieandtin ehdotuksesta päätyi valtuusto siihen, että Likolammen likaveden poisto viemäriverkkoon tapahtui kokoojakaivon ja pumppulaitoksen avulla. Viemäriverkko johti tuolloin Saimaaseen. Vesistön rehevöityminen on sadan vuoden jälkeenkin Likolammen ongelma. 8

Likolammen rantaviiva on ajan saatossa muuttunut ja muokattu erityisesti uusien katulinjauksien yhteydessä. 1900-luvun alussa rantaviiva on lammen eteläpuolella yltänyt sähkölaitoksen eli nykyisen Etelä-Savon Energian Vuorikadun puoleisten rakennuksien läheisyyteen saakka samalla peittäen osan nykyisestä sähkölaitoksen tontista. Likolammen eteläranta täytettiin samalla, kun Runeberginaukiota jatkettiin vuonna 1925.9 Likolammen rannasta on ollut hyötyä alueen kolmannelle tehdasrakennukselle eli sähkölaitokselle, joka rakennettiin Likolammen rannalle vuonna 1901. Sähkölaitoksen perustajalle Mikkelin sähkö-osakeyhtiölle luovutettiin kaupungin toimesta tontit 228–230, joiden sijainti mahdollisti Likolammen veden käyttämisen sähkölaitoksen höyrykoneissa. Kaupunki myös avusti sähkö-osakeyhtiötä lahjoittamalla kaupungin metsästä puita sähköpylväiksi. Vuoden 1901 syksyllä katuja valaisi 22 kaarilamppua ja 40 hehkulamppua sekä 32 kynttilää. Tätä ennen katuja valaistiin petroolilampuilla vuodesta 1883 alkaen. Myös auerlamppujen ja asetyleenilamppujen soveltuvuutta pohdittiin Mikkelissä. Poliisijärjestyksen mukaan kaupungin tuli valaista kadut, torit ja yleiset paikat. Säännön tulkitseminen aiheutti harmia muun muassa Dunckerinkadulla,10 joka asemakaavassa oli merkitty kaduksi mutta sitä ei oltu vielä ”avattu ja tasoitettu” katukäyttöön. Pimeänaikaan huono näkyvyys kaupungissa johti myös hukkumistapaukseen Likolammella, jonka jälkeen Likolammen kaupunginosaan anottiin asukkaiden toimesta sähkökäyttöistä katuvalaistusta vuonna 1910.11

7 Mikkelin kaupungin pienoismalli 1938 -pienoismallikortisto ja – selostukset (SSM); rakennusluvat (MKA). 8 Lakio 1975, 49–50, 58–59, 67–69; Lindgren Piponiuksen kartta (MKA); Lähde 1992, 63; Ursin 2012, internet lähde. 9 Likolammen eteläranta sai nykyisen muotonsa vasta vuoden 1952 asemakaavamuutoksella, jolloin Naisvuorenkatua (nykyinen Polttimonkatu) levennettiin. 10 Nykyinen Anni Swaninkatu. 11 Lakio 1975, 57-59; Mikkelin kaupungin pienoismalli 1938 - pienoismallikortisto ja -selostukset (SSM); Kuujo 1971, 272, 340. 12 Entinen Runeberginkatu ja Runeberginaukio. 13

Lakio 1975, 57-59; Mikkelin kaupungin pienoismalli 1938 - pienoismallikortisto ja -selostukset (SSM); Kuujo 1971, 340; kaavat ja kaavaselostukset (MKA); rakennusluvat (MKA); Lindgren Piponiuksen kartta (MKA); Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmä, KIOSKI-tietokanta.

18

Mikkelin kaupunki osti sähkölaitoksen vuonna 1911. Vuonna 1901 rakennettu sähkölaitosrakennus sijaitsee nykyisen Jooseppi Sajaniemenkadun12 ja Vuorikadun risteyksessä. Rakennusta on laajennettu vuosina 1913 ja 1915, jolloin sitä korotettiin ja levennettiin kaupungininsinööri Lennart von Fieandtin toimesta. Vuonna 1931 tehtaan yhteyteen rakennettiin autotalli kahta kuorma-autoa varten. Nykyisen hahmonsa tehdasrakennus on saanut vuonna 1948, jolloin muutostöiden yhteydessä rakennuksen julkisivua muutettiin kaupunginarkkitehti Eero Jokilehdon piirustuksien mukaan. Sähkölaitosta laajennettiin jälleen vuonna 1978 arkkitehti Pauli Lehden piirustuksien mukaisesti. Lehden suunnittelema on myös Lönnrotinkadun puolelle sijoittuva varasto, johon suunniteltiin rakennusvaiheessa VPK:n tilat vuonna 1973. Sähkölaitoksen viereiselle tontille rakennettiin yksikerroksinen asuinrakennus sähkölaitoksen työntekijöille vuonna 1914. Käytännön syistä eli kiireellisten tapauksien varalta sähkölaitoksen hoitaja, koneenkäyttäjä ja kaksi asentajaa haluttiin asuvan mahdollisimman lähellä sähkölaitosta. Vuorikadun varteen sijoitetun työntekijöiden rakennuksen on suunnitellut Lennart von Fieandt ja rakennusmateriaalina on käytetty pienen kauppatorin purettujen tukkipuotien hirsiä. Viereisellä tontilla sijaitsi juurikaspalsta, jonka tilalle rakennettiin toinen asuinrakennus kaupungin sähkölai-toksen teknillistä henkilökuntaa varten vuonna 1952. Arkkitehti Martti Riihelän suunnittelema rakennus on toiminut rakennusajankohdan aikoihin väliaikaisesti lääkärin ja kaupunginarkkitehdin toimitiloina. Vuonna 2013 rakennuksessa sijaitsee päiväkodin tilat. Sähkölaitoksen tonttia suurennettiin vuonna 1945, jolloin tontit 228–233 yhdistettiin sähkölaitoksen tontiksi 228 ja samassa yhteydessä tontin keskeltä kulkevat tiet länsirannan oluttehtaalle poistettiin. Sähkölaitoksen korttelia reunustavien katujen linjaa muutettiin asemakaavamuutoksen yhteydessä vuonna 1952.13

19


YHTEENVETO Likolammen läheisyyteen muodostunut 1800-luvun puutalovaltainen asuinalue on ajansaatossa muuttunut kerrostalovaltaiseksi asuinalueeksi. Vielä 1970-luvun alussa alue oli harvinaisen laaja ja ehjä 1800-luvun lopun puurakennuksien kaupunginosa, jonka tontteja ympäröivät aidatut pihamaat ja kauniit istutukset.14 Kaupunkikeskustan läheisyys houkutteli alueelle kerrostalorakentamista, jonka nopea lisääntyminen 1960- ja 1970-luvulla on muuttanut alueen yleisilmettä huomattavasti. Likolammen kaakkoisrannalle sijoittuvat entisen juomatehtaan osittain säilyneet rakennukset edustavat 1800-luvun tehdasrakentamista kaupunkialueella. Kerroksellisemman kokonaisuuden muodostaa sähkölaitoksen tontilla sijaitsevat sähkötehdas asuinrakennuksineen. Rakennuksilla on kulttuurihistoriallisia arvoja ja edustava kokonaisuus kertoo 1900-luvun alkuvuosikymmenien rakennustavasta. Likolammen ympäristön puistomaisuus on osin saatu säilymään nykypäivään saakka.

MARSKIN AUKIO (SUUR-SAVON AUKIO)

KUVA: Runeberginaukio aamuyöllä kesäkuussa 1963. Kuvan vasemmassa kaidassa Jooseppi Sajaniemen huvila.Valokuvannut: Tapani Wirilander (SSM).

Otavankadun, Puistokadun ja Poleninkadun rajaama kolmikulmainen Marskin aukio sijaitsee Kaukolan kaupunginosassa. Aukio on saanut nykyisen nimensä siinä vuosina 1967– 2003 sijainneesta Mannerheimin muistopatsaasta. Tätä ennen aukio oli nimetty Suur-Savon aukioksi. Aukiota rajaa lännestä Pohjoinen vanha hautausmaa ja aukion pohjoispuolella sijaitsevat entisen kuuromykkäinkoulun puurakennusten yhtenäinen ryhmä, joka on luokiteltu maakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kontrastin alueelle luovat eteläpuolelle sijoittuvat korkeammat tiiliverhotut Etelä-Savon ammattiopiston rakennukset 1950–60-luvuilta sekä usean kadun muodostama risteys aivan aukion itäpäädyssä. Marskin aukio on pysäköintialueena vuonna 2013.

h</KEϭϴϬϬͳ>hshEs/,d

KUVA: Likolammen eteläranta kuvattuna Likolammelta vuonna 1958 (SSM).

KUVA: Yläkuva: Sähkölaitos 1920-luvulla. Wirilanderin kokoelmat, SSM. 14

20

Etelä-Savon seutukaavaliitto 1984, 122.

Marskin aukion maisemalliseen muodostumiseen on liittynyt sen läheinen sijainti Mikkelin maaseurakunnan kirkon (v. 1816) sekä hautausmaa-alueen (v. 1817) kanssa. Aukio on jäänyt reuna-alueeksi idästä kasvavalle Mikkelin kaupungille sekä sitä lännestä reunustaville maaseurakunnan pappilan maille. Etelästä aluetta on rajannut keskiajan lopulla rakennettu Suuri Savontie, joka johti Hämeenlinnasta Olavinlinnaan. 1800-luvun alun vehreässä Mikkelissä laidunmaat olivat lähellä varsinaista kaupunkiasutusta. Ristimäen eli nykyisen tuomiokirkon aluetta hyödynnettiinkin karjan kokoamisessa, sillä kaupungin palkkaama karjapaimen vei kaupunkilaisten karjalauman laiduntamaan aamuisin. Iltaisin karja koottiin jälleen samaan paikkaan omistajien hakiessa lehmänsä kotiin. Vielä 1900-luvun alussa markkina-aikaan hevoset koottiin myytäväksi Suur-Savon aukiolle. Maanmittari C. E. Müllerin toimesta aukion alueelle suunniteltiin asemakaava ensimmäisen kerran vuonna 1881. Asema-kaavasta voidaan nähdä kuinka rautatie linjattiin kulkevaksi kaupun-gin länsipuolelta sivuten Urheilupuiston reunaa pitkin nykyiselle Marskin aukiolle. Kaavassa on nykytilanteeseen verrattuna hyvin samankaltainen kolmikulmainen aukio, johon suunniteltiin sijoitettavaksi rautatieasema, hotelli ja toriaukio. Aukiota ympäröivät asuinrakennustontit idästä sekä pohjoisesta. Asemakaava vahvistettiin pienin muutoksin vuonna 1883. Rautatie olisi kuitenkin katkaisut Savontien ja vaikeuttanut

kaupungin mahdollista kasvamista länsisuuntaan, joten rautatien kulkuväyläksi valittiin asemakaavoitetun kaupungin itäpuoli.1 Vuoden 1898 insinööri Orrmanin asemakaavassa aukiolle oli kaavoitettu kaksi asuinrakennustonttia, joiden eteläpuolelle oli suunniteltu pieni, kolmionmallinen puistoalue. Vuonna 1907 julistettiin Mikkelin kaupungin asemakaavakilpailu, jossa keskeisten rakennuspaikkojen ratkaisemisen ohella toivottiin kaupunkiin lisää tehdas- ja työväenrakennustontteja. Kilpailuun saapui 17 ehdotusta. Mikään ehdotuksista ei ollut täysin toteutettavissa, joten ensimmäinen palkinto jäi jakamatta. Kilpailussa palkittiin neljä suunnitelmaa, joiden pohjalta professori Piponius laati asemakaavan. Kolmannen sijan asemakaavakilpailussa sai arkkitehtien A. H. Vick-strömin ja Carl Stafin suunnitelma, jossa Suur-Savon aukion aluetta ehdotettiin kauppahallin sijoituspaikaksi. Vuoden 1917 professori Piponiuksen vahvistetussa asemakaavassa alue päätettiin jättää tori-aukioksi. Kaavassa on poistettu aukion itälaidan rakennustontti, joka on vielä luonnosvaiheessa merkitty yleisten rakennuksien rakennusalaksi. Autojen lisääntyminen näkyi Mikkelin katukuvassa ja ensimmäiset järjestyssäännöt polkupyöräilijöille ja automobiililiikenteelle laadittiin vuonna 1913. Aukion itälaidan pienen rakennuston rakennustontin soveltuvuutta pohdittiin esimerkiksi autojen huoltoasemarakennuksen sijoituspaikaksi. Piponiuksen asemakaavassa nykyinen Marskin aukio on nimetty Suur-Savon toriksi ja alueeltaan se vastaa nykyaukiota. Puhekielessä aluetta kutsuttiin myös kuuromykkäinkoulun kentäksi.2

1 Savon rata valmistui vuonna 1889. 2

Kuujo 1971, 225-226, 259-261, 277; Kuujo 1988, 38; Maanmittari C. E. Müllerin asemakaava v. 1881 (MKA); insinööri Orrmanin asemakaava 1898 (MKA); arkkitehtien A. H. Vickströmin ja Carl Stafin suunnitelma asemakaavaksi 1909 (MKA); Mikkelin rakentamisen vaiheet - näyttelyjulkaisu vuodelta 1988.

21


KUUROMYKKÄINKOULUN VAIHEET TIETOTAITO KORTTELIKSI Mikkeliin perustettiin maan viides kuulovammaisille tarkoitettu oppilaitos, jossa opetuksen tarkoituksena oli antaa kuulovammaisille lapsille luku- ja kirjoitustaito sekä samalla opettaa heitä käyttämään sormiaakkosia. Kuuromykkäinkoulu aloitti toimintansa vuonna 1893 vuokratiloissa ja vuonna 1899 koululle ryhdyttiin rakentamaan omia tiloja kaupungin lahjoittamalle neljälle tontille nykyisten Puistokadun ja Otto Mannisenkadun3 kulmaukseen. Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti Theodor Granstedtin4 suunnitelmien mukaisesti valmistui uusrenessanssityylinen koulurakennus Puistokadun ja Otto Mannisenkadun kulmaukseen, Puistokadun varteen oppilasasuntola ja johtajan asuinrakennus Otto Mannisenkadun varteen vuosina 1900–1902. Koulurakennus on pohjakaavaltaan suorakaiteen muotoinen ja sen rakennusrungosta erkanee päätyjen kohdalta kaksi samankokoista siipeä sisäpihaa kohden. Eteisten ja aineistohuoneiden lisäksi koulurakennuksen länsisiipeen oli sijoitettu työhuone pojille ja itäsiipeen työhuone tytöille. Rakennuksen keskiosassa rakennusrungosta ulkonee hieman lyhyempi siipiosa, johon oli sijoitettu rukous- ja voimisteluhuone. Rakennuksessa sijaitsi seitsemän luokkahuonetta ja kirjasto. Oppilasasuntola eli internaatti rakennettiin muodoiltaan ja julkisivultaan samankaltaiseksi kuin koulurakennus, mutta mittakaavaltaan hieman pienemmäksi. Kahden pihanpuoleisen sisäänkäynnin lisäksi rakennuksen itäpäätyyn rakennettiin avokuisti. Asuntolaan oli sijoitettu kahteen isoon saliin kymmenen vuodetta tytöille ja kymmenen pojille. 1900-luvun alussa koulun oppilasmäärä oli 90, jolloin asuntolaan majoitettiin vain koulun nuorimmat5 oppilaat. Länsisiivessä sijaitsi oppilaskeittiö ja itäsiivessä internaatin johtajattaren keittiö sekä huoneistot asuntolan johtajattarelle, palvelijalle ja emännöitsijälle. Rakennuksessa sijaitsivat myös ruoka- ja sairashuoneet sekä oppilaiden virkistyshuone. Koulun johtajana toimi Arvo Iivari Savolainen vuosina 1896–1932. Johtajan asuinrakennukseen oli sijoitettu asuinhuoneiden lisäksi myös kanslia. Yhtenäisten puurakennuksien pihapiiriä täydennettiin vielä Lönnrotinkadun puoleisella tiilirunkoisella talousrakennuksella sekä tonttien pohjoispuolella sijaitsevilla varastokellarilla ja kahdella ulkorakennuksella.6

3

YLÄKUVASSA näkyy Marskin aukio, jota rajaavat kuuromykkäinkoulun puurakennukset ja hautausmaa-alue. Aukion itäpuolella sijaitsi huoltoasema. Kuvaaja: A. Lehtinen vuonna 1961 (SSM). ALAKUVASSA kuuromykkäinkoulun tontti ja kuvan oikeassa reunassa Suur-Savon Sähkön liikerakennus. Kuvaaja: A. Lehtinen vuonna 1961 (SSM).

YHTEISKOULUN KORTTELI Yhteiskoulun kortteli, jonne yliopistokeskuksen uudisrakennus sijoitettiin vuonna 2006, muodostui yhteiskoulurakennuksesta ja siihen kuuluvasta puolen korttelin mittaisesta ”torista” jo vuonna 1909. Hanke Mikkelin suomalaisen yhteiskoulun perustamisesta käynnistyi vuonna 1904, jolloin päätettiin perustaa yksityisillä varoilla kannatettava suomenkielinen kahdeksanluokkainen yhteiskoulu. Koulu aloitti toimintansa ensin vuokratiloissa vuonna 1905, mutta pian kaupunki lahjoitti koululle tontin nykyisen Savilahdenkadun ja Otto Mannisenkadun kulmasta. Koulurakennuksesta järjestettiin kolmen arkkitehdin kilpailu, jonka voitti tamperelainen arkkitehti Wivi Lönn. Koulurakennus valmistui vuonna 1909, mutta viimeistelytöitä tehtiin vielä vuosina 1910–11. Koulun pitkäaikaisena johtajana toimi maisteri Jooseppi Sajaniemi. Jugendtyylinen koulurakennus tuhoutui osittain talvisodan pommituksissa ja suoraviivaisemman julkisivun rakennukselle suunnitteli arkkitehti Martti Välikangas vuonna 1940. Rakennusta on laajennettu 1960-luvulla muun muassa arkkitehti Eero Jokilehdon suunnitelmien mukaan. Hänen suunnittelemiaan ovat myös Otto Mannisenkadulla sijaitsevat Suur-Savon Sähkön asuin- ja liikerakennukset vuodelta 1951. Yhteiskoulu siirtyi Mikkelin Yhteiskoulun Kannatusyhdistykseltä Mikkelin kaupungille peruskoulujärjestelmään siirryttäessä vuonna 1974. Entisen yhteiskoulun koulutalossa toimi Ristimäen yläaste ja lukio, joka myöhemmin nimettiin Yhteiskoulun lukioksi ja yläasteeksi. Mikkelin Yhteiskoulun lukio ja Lyseo yhdistettiin Mikkelin lukioksi vuonna 2010. Vuonna 2013 rakennuksessa sijaitsevat kansalaisopiston, Mikkelin lukion, Päämajakoulun ja Urheilupuiston koulun tilat.9 1900-luvun alussa Yhteiskoulun toriksi nimetty alue sijaitsi korttelin länsipuolella ja torin käyttö muodostui varhaisessa vaiheessa urheilukentäksi. Torin sijainti koettiin hyväksi myös autoliikennettä aja-tellen ja vuonna 1954 torin laidalle Kirkkokadun10 puolelle sijoitettiin Mikkelin Ammattiautoilijoiden kuorma-autoilijoiden päivystys-rakennus sekä pysäköintialue. Tontin pohjoislaidalle valmistui 1960-luvulla huoltoasema, joka on purettu 2000-luvulla. Vuonna 2013 entisen Yhteiskoulun torin eteläreunalla sijaitsee yliopistokeskuksen rakennus Cultiva, joka muodostaa harmonisen parin kadun toisella puolella olevan saman toimijan Unica -rakennuksen kanssa. Pohjoisosa on kiinteistöjen pysäköintialueena.11

Entiset Raatihuoneenkatu (Puistokatu) ja Runeberginkatu (Otto Mannisenkatu).

4 Arkkitehti Granstedt on suunnitellut myös mm. Porvoon, Oulun ja Turun kuuromykkäinkoulujen rakennukset. 5 Koulun nuorimmat oppilaat olivat 7-8 vuoden ikäisiä. 6 Mikkelin kaupungin pienoismalli 1938 - pienoismallikortisto ja -selostukset (SSM); Rytkönen 1912, 182-184; Väänänen 1988, 524-525; ); Puntanen 2007 7 MTT sijaitsee entisessä tiilisessä talousrakennuksessa (Mucula) vuonna 2013, 8

Maistraatin arkisto ja rakennusluvat (MKA).

22

Kuuromykkäinkoululle ryhdyttiin suunnittelemaan uutta rakennusta vuonna 1956. Uuden kuurojen- ja sokeidenkoulun asetus annettiin vuonna 1961, mikä muutti samalla koulun nimen Mikkelin kuurojenkouluksi. Vuonna 1962 Mikkelin kaupunki järjesti kuurojenkoululle vaihtokaupalla tontin Urpolanlammen tuntumasta, jonne rakennettiin kuulovammaisten uusi Mikaeli-koulu. Vuonna 1963 entisen kuuromykkäinkoulun asuntola muutettiin kaupunginsairaalaksi ja johtajan asuinrakennuksen muutospiirustukset sairaalan osastoksi ovat vuodelta 1965. Vuonna 1974 tilat muuttuivat terveyskeskuksen vuodeosastoiksi kansanterveyslain seurauksena. 1980-luvun alussa vuodeosastot siirrettiin Tuukkalan sairaalaan. Entinen kuuromykkäin asuntola on sen jälkeen toiminut myös Helsingin kauppakorkeakoulun tiloina, Mikkelin teknologiakeskuksena ja Mikkelin kesäkauppakorkeakouluna. Entisessä johtajan asunnossa ovat sijainneet muun muassa maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus 7 ja pienyrityskeskus. Puistokadulla sijaitseva koulurakennus muutettiin teknilliseksi kouluksi vuonna 1963 ja sittemmin rakennuksessa on toiminut kotiteollisuuskoulu sekä Helsingin kauppakorkeakoulu. Korttelia alettiin kutsua tietotaitokortteliksi siellä toimineiden yhteisöjen mukaan 1980-luvulla. Vuonna 1991 suunniteltiin tietotaitokorttelin pohjoiskulmaan lisärakennus arkkitehtitoimisto Juhani Kataisen toimesta. Arkkitehtitoimisto Kataisen suunnitelmien mukaan yliopistokeskus laajentui vielä nk. Yhteiskoulun kortteliin vuonna 2006.8 Vuonna 2013 entisessä kuuromykkien asuntolassa eli nykyisessä Taiteiden talossa toimii Mikkelin valokuvakeskus ja vanhassa koulurakennuksessa Mikkelin Taideyhdistys ry:n Lasten ja Nuorten Kuvataidekoulu. Otto Mannisenkadulle sijoittuvassa rakennuksessa toimii Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tuki ry (ESTERY). Korttelin sisäpihalla on usean eri puulajin muodostama kaunis, puistomainen piha-alue. Yliopistokeskuksen toimipisteitä on useissa tietotaitokorttelin rakennuksissa. Yliopistokeskukseen kuuluvat Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointikeskus sekä Lappeenrannan teknillisen yliopiston toimipiste.

9 Mikkelin kaupungin tilakeskuksen teknisen avustajan Aila Jääskeläisen sähköposti Laura Vikmanille 5.8.2013. 10 Entinen Hallituskatu. 11

Mikkelin kaupungin pienoismalli 1938 -pienoismallikortisto ja – selostukset (SSM); Rytkönen 1912, 187–190; rakennusluvat ja –piirustukset (MKA).

23


h</KEs/,/dϭϵϬϬͳ>hsh>>

Marskin aukio nimitystä ryhdyttiin käyttämään vasta 1960-luvulla, jolloin aukiolle sijoitettiin Mannerheimin muistopatsas. Kaupunkilaiset halusivat muistaa Mikkelissä sodan aikana päämajaa pitänyttä Suomen marsalkka Mannerheimia kaupunkiin pystytettävällä patsaalla vuonna 1954. Valtuusto päätti hyväksyä ehdotuksen mutta sen toteuttaminen siirtyi kymmenellä vuodella, jolloin kaupunginhallitus esitti patsaan pystyttämistä Hallitustorille lääninhallituksen rakennuksien eteen. Mielipiteet patsaan sijoituspaikasta vaihtelivat jyrkästi. Kuvanveistäjä Kalervo Kallio ja asemakaavoittaja professori Olli Kivinen suunnittelivat patsaan sijoituspaikaksi Hallitustoria, joka olisi sopinut hyvin patsaan mittasuhteisiin. Mannerheimin muistopatsas sijoitettiin kuitenkin SuurSavon aukiolle Lönnrotinkadun keskiviivan jatkeeksi vuonna 1967. Kuvanveistäjä Kallio halusi esittää Mannerheimin ilman hevosta ja kunniamerkkejä, sellaisena kuin kaupunkilaiset saattoivat hänet nähdä kävelevän kaupungin kaduilla. 13 Vuonna 2003 Mannerheimin patsas siirrettiin Hallitustorille sille alkuperäisesti suunniteltuun paikkaan.

Vuoden 1952 karttaotteessa mainitaan, että Suur-Savon aukio on muodostunut Mikkelin kaupungin omistamasta lahjoitusmaasta numero 1:stä ja määrätty vuonna 1938 merkittäväksi yleisten alueiden rekisteriin. Suur-Savon aukio toimi 1900-luvun alkupuolella hiekanottopaikan lisäksi urheilukenttänä ennen viereisen Urheilupuiston rakentamista. Jalkapallokentän suunnitelmat alueelle laadittiin vuonna 1954. Talvisin aukiolle tehtiin jääkenttä aina 1960-luvulle saakka, jonka jälkeen alue muutettiin puistoksi. Kaupungininsinööri Taneli Pessa suunnitteli aukiolle ensimmäisen kioskin vuonna 1922. Pieni kioskirakennus sijaitsi Puistokadun varrella. Asemakaava-arkkitehti Otto-I Meurmanin laatimassa asemakaavassa 1930-luvulla palautettiin professori Piponiuksen kaavan suunnitteluvaiheessa aukion itäpuolella sijainnut pieni rakennustontti, johon rakennettiin vuonna 1953 Suomen Petrooli Oy:n autohuoltoasema V. Kudrãvzev:in suunnitelmien mukaisesti. Huoltoasema on myöhemmin pu-rettu. Uuden kioskirakennuksen aukio sai vuonna 1939, jolloin Otavankadun varrelle rakennettiin Lotta-Svärd yhdistyksen kioskirakennus. Myöhemmin rakennus korvattiin Aune Mertaojan suunnittelemalla kioskilla, joka rakennettiin Sotainvalidien Veljesliiton Mikkelin seudun osasto ry. toimesta vuonna 1957. Nykyisen ulkomuotonsa kioskirakennus sai vuonna 1984 Pertti Mertaojan suunnitelmien mukaisesti.12

YLÄKUVASSA Yhteiskoulu alkuperäisessä jugendtyylissä. Viereinen rakennus on seurakuntatalo (SSM). ALAKUVASSA Talvisodassa vaurioitunut yhteiskoulu sai pelkistetyn julkisivun arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelemana vuonna 1940. Viereisen seurakuntatalon suunnitteli arkkitehti Välikangas vuonna1934 ja sitä laajennettiin 1940-l lopulla. Kuvaaja: A. Lehtinen vuonna 1961 (SSM)

Marskin aukio oli pitkään puistokäytössä, sillä Mannerheimin patsaan sijoittaminen aukiolle rauhoitti alueen käyttämistä muuna kuin virkistyspaikkana. Nykyinen käyttö pysäköintialueena juontanee juurensa 1960-luvulle, jolloin professori Olli Kivisen rationaalisen ajattelun myötä aukiota ensimmäisen kerran ehdotettiin pysäköinti-alueeksi. Autoistuminen kaupungeissa lisäsi pysäköintipaikkojen ja huoltoasemien tarvetta. Nykyisessä laajuudessa tapahtuvaan, tilapäi-seksi kaavailtuun pysäköintikäyttöön ajauduttiin Hallitustorin alle tehdyn ns. Toriparkin rakentamisvaiheessa kun korvaavia autopaikkoja oli järjestettävä muualta. Käytäntö on jatkunut mm. viereisten urheilualueiden käyttäjien ja oppilaitosten tarpeilla perustellen. Virallisesti Marskin aukio on vuonna 2004 voimaan tulleen asemakaavan mukaan 4. kaupunginosan, Kaukolan kortteli 24. Se on tarkoitettu opetustoimintaa palvelevien rakennusten käyttöön siten, että alueen keskiosaan voidaan sijoittaa yliopistokeskuksen seuraavissa laajennusvaiheissa ”sivistystoimintaa symboloivalla arkkitehtuurilla toteutettu toiminnallinen, sisään kutsuva päärakennus”. Rakennus tulee sijoittaa kentän keskialueelle olemassa olevan kouluvyöhykesommitelman yhdistäväksi osaksi, aukion muoto, puistomainen vaikutelma ja kaikille avoin käyttö säilyttäen.14

YHTEENVETO Marskin aukio muodostaa maisemallisen suoja-alueen pohjoiselle vanhalle hautausmaa-alueelle, joka yhdessä Mikkelin maaseurakunnan kirkon ja eteläisen vanhan hautausmaan kanssa on luokiteltu kuuluvaksi valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Marskin aukio yhdistää tuomiokirkkoa ympäröivän Ristimäenpuiston ja maaseurakunnan kirkon hautausmaa-alueet yhtenäiseksi vihervyöhykkeeksi. Aukion pohjoispuolella sijaitsee maisemallisesti ja rakennushistoriallisesti arvokas kuuromykkäinkoulun 1900-luvun alun rakennusryhmä. Tyylillisesti yhtenäinen rakennus-kokonaisuus on määritelty maakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Marskin aukion kolmionmallinen muoto pohjautuu 1800-luvun lopun asemakaavoitukseen ja yhdessä kuuro-mykkäinkoulun korttelin kanssa muistuttaa vanhasta kaupunkirakenteesta.

KUVA. Suur-Savon aukio kuvattuna Raatihuoneenkadulta 1950-luvulla. Kuva: Suur-Savon museo.

KUVASSA Lönnrotinkadun varrella sijaitseva entisen kuuromykkäinkoulun tiilinen talousrakennus, jonka takana näkyvät arkkitehtitoimisto Juhani Kataisen suunnittelemat yliopistokeskuksen rakennukset. KUVASSA Yhteiskoulu kuvattuna Lönnrotinkadulta vuonna 2013. 12 Enqvist 2007, kuvaliite 79-80 ; Rakennusluvat ja -piirustukset (MKA). 13 Lakio 1975, 215-216 14

Suullisia tietoja antanut kaavoitusarkkitehti Arja Hartikainen 1.8.2013; kaavat ja -selostukset (MKA).

24

25


URHEILUPUISTO Urheilupuisto sijaitsee Mikkelin tuomiokirkon tuntumassa Nuijamiehen kaupunginosassa. Alueselvityksessä tarkastelun kohteeksi nostetaan Urheilupuiston lisäksi sitä reunustavat Mikonkatu, Anni Swaninkatu ja Nuijamiestenkatu. Urheilupuiston keskeinen sijainti on vuosisatojen saatossa tuottanut useita alueenkäyttösuunnitelmia. Alueen soveltuvuutta pohdittiin 1800-luvulla muun muassa rautateiden ja ortodoksikirkon sijoituspaikaksi. 1 Selvityksessä keskitytään kuitenkin alueen 1900-luvun vaiheisiin, jolloin alue muotoutui urheilu- ja vapaa-ajankäyttöön. 1700-luvun kartassa alueella on nähtävissä kangasalue kulkureitteineen, joka on erottanut nykyisen Urheilupuiston ja Hänninkentän alueen 2. Nämä kaksi aluetta ovat muo-dostaneet Hänninhaudaksi kutsutun alueen, vaikka maantieteellisesti tarkkaa rajausta on vaikea määrittää vaihtelevien historiankirjoitusten vuoksi. Professori Piponiuksen asemakaavassa alueen pohjoispuoli vahvistettiin urheilukentäksi ja Nuijamiestenkadun eteläpuolinen alue Kaihon puistoksi vuonna 1917. Asemakaavan myötä kaupunkiin saatiin uusia rakennustontteja urheilukentän läheisyyteen. Urheilupuiston nimi virallistettiin vuonna 1959 ja Kaihon puistoa3 alettiin kutsua Hänninkentäksi vuonna 1956.4

URHEILUPUISTON JA SEN YMPÄRISTÖN s/,/dϭϵϮϬͳ>hsh>>^<< Mikkeliin ehdotettiin urheilukenttää Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton Mikkelin piirin toimesta vuonna 1909. Urheilutapahtumia oli ennen urheilukenttäsuunnitelmia järjestetty mm. Pirttiniemen kentällä ja kilpa-ajoradalla kasarmialueen länsipuolella. Urheilukentän paikaksi valittiin suoperäinen Hänninhaudan alue ja sitä ympäröivät rinteet, minne valmistui ensimmäinen käyttökelpoinen kenttä vuonna 1914. Aluetta suunniteltiin kentästä huolimatta vielä tuolloin voimalaitoksen sijoituspaikaksi.5 Hänninhauta toimi 1800-luvulla kaatopaikkana, jonne vietiin jätemaan lisäksi myös muita jätteitä. Epäsiisti alue haluttiin kuitenkin puhdistaa ja käyttö kaatopaikkana pyrittiin estämään aitaamalla alue vuonna 1894. Urheilukenttää suunnitteleva valtuusto antoi lausunnon, jonka mukaan Hänninhauta oli sopiva urheilukentäksi, kun siellä oleva vesilammikko kuivataan ja maaperä tasoitetaan. Notkon keskellä sijaitseva mäntymetsäinen saareke6 tuli myös ottaa urheilukentän käyttöön. Kenttää ympäröivät rinteet pystyttiin hyödyntämään katsomoa suunniteltaessa. Varsinaisen urheilukentän rakentaminen aloitettiin vuonna 1915 ja kahden vuoden urakoinnin jälkeen urheilukentän ympärillä sijaitsi 300 metrin kierrosmittainen juoksurata.7

26

Professori Elias August Piponius laati Mikkelin kaupungin asema-kaavan vuonna 1917. Kaava koostui uusien kaupunginosien suunnittelukilpailuiden töistä, joista koottiin yhtenäinen asemakaava. Kaavassa on merkitty urheilukenttä ja sen ympärille kymmenen asuinrakennustonttia. Ennen kaavan vahvistamista urheilukentän kaakkoiskulmassa sijaitsi ajuri Pekka Sattilaisen rakennusryhmä (tontti 323) joka purettiin 1920-luvulla. Rahatoimikamari eli kaupunginhallituksen edeltäjä ehdotti, että urheilukenttää ympäröiviin tontteihin rakennettaisiin kaupungin virka- ja toimihenkilöitä varten asuintaloja, jotta kaupungin keskeisin paikka saataisiin kunnollisesti ja arvokkaasti rakennettua. Ainoastaan yhteen tonttiin rakennettiin kaupunginvirkailijoiden viiden huoneiston asuinrakennus kaupun-gininsinööri Taneli Pessan piirustuksien mukaisesti vuonna 1922 ja muut rakentamattomat tontit poistettiin asemakaavasta vuonna 1931. Länsireunan rakentamattomille tonteille (319–321) valtuusto luovutti 12 metrin levyisen alan kelkkamäkeä varten ja samalla Mikkelin ikämiesten voimisteluseura sai luvan sähkövaloon urheilukentän luistinradan ja kelkkamäen valaisemiseen vuonna 1919. Kaupun-gininsinööri Pessan suunnittelema puuklassismia edustava kaupunginvirkailijoiden asuinrakennus sijaitsee Nuijamiestenkatu 1:ssä. Rakennus toteutettiin valtion asuntolainan turvin, jolloin laina myönnettiin ”yleishyödyllistä rakennusyritystä” varten. Kansalaissodan jälkeistä aikaa vaivasi asuntopula ja suuri työttömyys, joten kaupungin hätäaputöinä tehtiin mm. Urheilupuiston kunnostaminen ja virkailijoiden asuinrakennuksen rakentaminen. Virkailijoiden asuinrakennus muutettiin vuonna 1977 toimistohuoneiksi ja vuonna 2013 rakennuksessa sijaitsevat Mikkelin kaupungin liikuntapalvelut sekä verhoomon liiketilat. 10

YLÄKUVASSAPostikorttikuvat Urheilupuistosta ja sen ympäristöstä

KUVAT. Yläkuva: Arkkitehti Armas Rankan suunnittelema laululava kuvattuna Mikkelin laulujuhlien aikaan 15.6.1923. Kuva: postikortti Länsi-Savon paperi- ja kirjakauppa (SSM). Alakuva: Arkkitehti Rankan suunnitelma Urheilupuiston juhlaportiksi Mikkelin laulujuhlia varten (MKA).

kuvattu n. 1960-luvulla. ALAKUVASSA etualalla Hänninkenttä. Kuva: Veljekset Karhumäki Oy. Suur-Savon Museo.

1920-luvulla rakennustoiminta alkoi laman jälkeen elpyä, mikä vaikutti myös virkistysalueiden suunnitteluun. Urheilupuistossa järjestettiin Kansanvalistusseuran yleiset laulujuhlat vuonna 1923. Laulu-juhlia varten kenttä aidattiin,8 rakennettiin pääportti, ravintolapaviljonki ja laululava. Rakennuksien suunnitelmat laati sekä rakennus-töitä johti arkkitehti Armas Rankka. Laulujuhliin valmistuneet rakennukset on sittemmin purettu, mutta laululavan betoninen tuki-muuri on edelleen nähtävissä. Laululava sijoittui Anni Swaninkadun suuntaisesti ja muodosti urheilukentän kiintopisteen vastakkaiselta puolelta sijaitsevan pääportin kanssa. Mikonkadun puolella sijainnut ravintolapaviljonki toimi aina vuoteen 1952 saakka, jonka jälkeen se muutettiin varastoksi. Paviljonki purettiin vuonna 1963, jolloin sen paikalle rakennettiin maanalainen varasto.9

1 2 3 4 5 6

Enqvist 2007, 6. Rantatupa, Mikkelin rekognosointikartta 1776–1805 (internetsivut). Tunnettu myös Hänninhaudan urheilukenttänä. Enqvist 2007, 3-4. Hassinen & Lähde 1987, 61; Enqvist 2007, 59. Mäntymetsä saarekkeen historia ulottuu Mikkelin pitäjän aikoihin (1700-l), jolloin se toimi teloituspaikkana. 7 Enqvist 2007, 15-16, 58, 60. 8 Kaupungininsinööri Taneli Pessa suunnitteli peittävän lauta-aidan ympäröimään urheilupuistoa, jolla estettiin maksamattomien katselijoiden pääsy juhla- ja urheilutilaisuuksiin. Tätä ennen aluetta ympäröi riukuaita. 9 Enqvist 2007, kuvaliite 30-33. 10 Mikkelin kaupungin pienoismalli 1938 - pienoismallikortisto ja -selostukset (SSM); Lindgren Piponiuksen kartta (MKA); Enqvist 2007, 60, kuvaliite 39; rakennusluvat (MKA). 11 Mikkelin kaupungin pienoismalli 1938 -pienoismallikortisto ja –selostukset (SSM); Hassinen & Lähde 1987, 40

1920-luvun kuluessa asemakaavoitetulle alueelle pystytettiin runsaat 80 asuinrakennusta, joista suuri osa sijoittui Pietarinkadun länsipuolisiin kortteleihin sekä Otavankadun ja kasarmialueen välisille tonteille. Anni Swaninkadulla ja Nuijamiestenkadulla tontit menivät nopeasti kaupaksi ja kortteli muodostuikin puuasuinrakennuksien alueeksi. Poikkeuksena asuinrakentamiselle lienee ollut August Oikarisen suunnittelema leipomorakennus tontille 316, mikä rakennet-tiin asuinrakennuksesta erilliseen rakennukseen. Nuijamiestenkadun ja Anni Swaninkadun risteykseen sijoittuu vuonna 1926 valmistunut asuinrakennus, jonka ovat suunnitelleet arkkitehti Kalle Kontio ja rakennusmestari Kustaa Piispanen (tontti 365). Rakennuksen lauta-vuoraus on Uuno Rytkösen käsialaa vuodelta 1935. Kalle Kontio ja Kustaa Piispanen toivat tyylipuhtaimmin rakennusten yksityiskohdissa esille puuklassismin piirteet, kuten ikkunoissa, ovissa ja laudoituksissa. Kortteliin rakennetut puutalot edustivat puhtaimmillaan tämän rakennusvaiheen rakennustyyliä ja niitä olivat suunnittele-massa paikalliset rakennusmestarit sekä arkkitehdit.11

27


KUVA. kuvassa kaupunginvirkailijoiden asuinrakennus (Nuijamies-

KUVA. kuvassa Arkkitehti Kalle Kontion ja rakennusmestari Kustaa

KUVA. Entisen venäläisten kansakoulun rakennus Anni Swaninka-

tenkatu 1) vuodelta 1922.

Piispasen suunnittelema asuinrakennus (Nuijamiestenkatu 3) vuo-

dun ja Otavankadun kulmassa . Oikealla kulma entisestä suojelus-

delta 1926.

kuntatalosta. Kuvaaja: Väisänen 9.5.1955 (SSM).

Mikkelin kaupunkikuvaan ovat kuuluneet aivan erityisen kiinteästi koivuistutukset. Urheilupuiston vieressä kulkevien Nuijamiestenkadun ja Anni Swaninkadun 12 risteysaluetta tasattiin vuonna 1925, jolloin maaherran ja armeijan puolelta havahduttiin huomaamaan että vanhan tien varrella sijaitsevat koivukujanteet olivat vaarassa hävitä. Maaherra lähestyi valtuustoa nostaen esille vuosikymmeniä sitten istutettujen koivujen merkityksen kaupunkia kaunistavana elementtinä. Eversti Hugo Österman puolestaan luonnehtii koivujen kaatamista kirjeessään valtuustolle näin: ”Mitä kauneimpina koristuksia ovat juuri puheenalaiset koivukujanteet. Tässä asiassa en puhu ainoastaan upseeriston, kaikkien kasarmissa asuvien ja omasta puolestani, vaan epäilemättä kaikkien luonnonystävien puolesta, joita kaikkia se käänne, minkä asia sai Valtuutettujen mainitussa kokouksessa, on surettanut”.13 Valtuusto määräsikin rahatoimikamarin säilyttämään koivukujat asemakaavaa muuttamatta. Snellmaninkadun kohdalla päädyttiin tekemään asemakaavamuutos, jonka seurauksena katu jätettiin entisen plantaasikujan mukaiseksi. 14 1950-luvulla Mikkeliin liittyvissä aikakausijulkaisujen artikkeleissa ja matkailujulkaisussa erityisen maininnan saavat ”valkokylkiset riippa-koivut”. Vuoden 1943 artikkelissa mainitaankin Mikkelin lumoavan vieraansa vehmailla puistoilla, valkokylkisillä riippakoivuillaan ja amfiteatterimaisella urheilukentällään.15 Kaunis maisemallinen piirre on säilynyt nykypäivän Mikkelissä ja esimerkiksi Nuijamiestenkadun sekä Mikonkadun koivukujanne on säilynyt vuoteen 2013 saakka.

KOULURAKENNUKSET JA SUOJELUSKUNTAJÄRJESTÖT Urheilukentän perustamisvaiheessa Mikkelin kaupungin rahatoimi-kamari pyysi Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton urheiluneuvoja maisteri Lauri Pihkalalta lausunnon, jossa hän arvioi alueen soveltuvuutta urheilukentäksi. Pihkala huomauttaa sijainnin olevan suhteellisen lähellä asutuskeskuksia ja tämän vuoksi luonnostaan houkuttelee kentälle käyttäjiä. Pihkalan laajakantaisessa lausunnossa muistutetaan, että nuorten kuntalaisten sivistys- ja virkis-tysharrastukset tulisivat keskittää samaan alueeseen. Pihkala myös ehdotti perustettavan lasten leikkipaikan itäiseen urheilukentän kulmaukseen.16 Anni Swaninkadun ja Otavankadun risteyksessä sijaitsi vuonna 1904 perustettu venäläinen kansakoulu, joka oli tarkoitettu venäläisen varusväen lapsille. Yksikerroksisen kansakoulun Anni Swaninkadun puoleisella julkisivulla oli kaksi kulmatornia. Kansa-koulurakennuksen muuttuessa kunnallissairaalaksi,17 rakennuksen julkisivumaalauksen yhteydessä riisuttiin rakennuksen koristeellinen ”venäläistyyli” vuonna 1924. Rakennus ja siihen liittyvät kolme piharakennusta purettiin Suur-Savon ammattioppilaitoksen rakennuksien tieltä 1960-luvulla ja entisen kansakoulun paikalla sijaitsee ammattioppilaitoksen juhlasali vuonna 2013.18 Viereiselle tontille suunniteltiin rakennushallituksen toimesta tyttölyseo vuonna 1950. Lyseorakennuksessa sijaitsee Urheilupuiston koulu vuonna 2013.

Opetusrakennusten lisäksi Urheilupuiston läheisyys on houkutellut suojeluskuntajärjestöä. Liikunta liittyi erityisesti suojeluskuntajärjestön ohjelmaan. 1930-luvulla suojeluskunnat korostivat urheilun kehittävän sotilaskuntoa ja taisteluvalmiutta. Mikkelin ensimmäinen suojeluskuntien toimitalo sijaitsi Maaherrankadulla entisessä kasakkakomennuskunnan talossa vuonna 1919.19 Dunckerinkadulle eli nykyiselle Kasarminkadulle valmistui Mikkelin Suojeluskuntapiirin esikuntarakennus vuonna 1928. Suojeluskuntapiirin kolmikerroksisen kivitalon20 piirustukset laati Mikkelin läänin lääninrakennuskonttorin esimies, arkkitehti Kalle Kontio arkkitehti Arvid Tollet´n luonnoksen pohjalta. Arkkitehti Kontion suunnittelema rakennus oli toinen Mikkelin suojeluskuntajärjestöjen rakennuttamista rakennuksista. Varsinainen suojeluskuntatalo siirtyi Maaherrankadulta uuteen rakennukseen Otavankadulle vuonna 1937. Kaksikerroksisen kivitalon selkeälinjaisesta suunnittelusta vastasi arkkitehti Martti Välikangas. Mikkelin kaupunki sai suojeluskuntatalon lahjaksi vuonna 1944 ja tämän jälkeen se luovutettiin ammattikoulun käyttöön. Vuonna 2013 rakennus on osana Etelä-Savon ammattiopistoa. Suojeluskuntajärjestöjen korkeat rakennukset erottuivat kaupunkikuvallisesti puutalovaltaisesta asuinrakentamisesta 1930-luvulla.21

KUVASSA Mikonkatua kuvattuna etelästä pohjoiseen. Vasemmalla Urheilupuiston ulkohuone ja oikealla elokuvateatteri Ritz 1940-lu12 Entinen Dunckerinkatu. 13

vulla. Kuva: Väisänen (SSM).

Eversti Hugo Östermanin kirje valtuustolle tammikuussa 1926, Enqvist 2007, 12-13.

14 Enqvist 2007, 12-13. 15 Kansan kuvalehti 8/1954; Suomen matkailu 4-5/1943. 16 Enqvist 2007, 57-58. 17 Rakennuksessa toimi synnytyssairaala. 18

Nykyisen Suur-Savon ammattioppilaitoksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Eino Tuompo ja Simo Lumme. Rakennusryhmä toteutettiin kahdessa osassa vuosina 1956 ja 1967.; rakennusluvat (MKA).

28

19 Mikkelin suojeluskunta perustettiin vuonna 1917. Maaherrankadun suojeluskuntatalo toimi sittemmin poliisitalona vuosina 1940–1966. 20

Klassismia edustavan rakennuksen pohjakerros oli varattu mm. ammusvarastoksi ja asepajaksi, keskimmäinen kerros oli piiripäällikön ja sotilasohjaajien huoneille varattu ja ylimmässä kerroksessa sijaitsi keittiö-, ruokailu- ja oleskelutilat. Nykyisin asuinrakennuksena (Kasarminkatu 12). 21 Hassinen & Lähde 1987, 56-57; Mikkelin rakentamisen vaiheet – näyttelyjulkaisu vuodelta 1988.

29


MODERNIN AIKAKAUDEN VAIKUTUKSET Kaupungin urheilulautakunta perustettiin vuonna 1929. Urheilulautakunnan ensimmäisiin tehtäviin kuului urheilukentän leventäminen ja tasoittaminen. Alueen länsiosaan valmistui tenniskenttä vuonna 1929. Eduskunta myönsi ensimmäisen kerran budjetissaan varoja urheilukenttien rakentamista varten vuonna 1931 ja Mikkelin Urheilupuisto sai osansa Valtion Urheilu- ja voimistelulautakunnalta. Urheilupuiston uudelleenjärjestämissuunnitelman laati Viipurin asemakaava-arkkitehti Otto-I Meurman vuonna 1932. Vuotta aiemmin oli vahvistettu asemakaavamuutos, joka mahdollisti urheilu-kenttää ympäröivien katujen linjojen ja leveyksien muuttamisen.22 Kentän laajennuksen yhteydessä Taneli Pessan suunnittelema pukuhuonerakennus siirrettiin vanhan kentän kaakkoisreunalta laajennetun kentän kaakkoiskulmaan. Kahden pukuhuoneen ja suihkutilan käsittänyt lautaverhoiltu rakennus on sittemmin purettu. Kentän uudelleenjärjestämissuunnitelman yhteydessä päätettiin urheilukentälle rakentaa uusi aita ja portti, joiden rakentaminen siirrettiin seuraavalle vuodelle ja lääninrakennuskonttorin tehtäväksi jätettiin etsiä asiantunteva arkkitehti porttirakennuksien sekä aitamallien saamiseksi. Mikonkadun ja Raatihuoneenkadun risteykseen rakennettiin portti pyöreine paviljonkeineen, jonka funktionalistisesta suunnittelusta vastasi arkkitehti Martti Välikangas vuonna 1933. Välikankaan suunnitelmien mukaisesti Urheilupuisto myös aidattiin. Pientä porttipaviljonkia laajennettiin varastohuoneella, jonka suun-nittelusta vastasi arkkitehti Martti Riihelä vuonna 1956. Toinen sisäänkäynti ja lipunmyyntikioski järjestettiin Anni Swaninkadulta vasta 1980-luvulla. Mikonkadulta on sisäänkäynti vanhaan yleisö-käymälärakennukseen, joka rakennettiin vuonna 1950 kaupungin rakennustoimiston suunnitelmien mukaisesti. Urheilupuiston katetut katsomot ovat Martti Riihelän käsialaa ja ne valmistuivat vuosien 1957–1959 välisenä aikana. Urheilupuistoa laajennettiin vielä vuosina 1959 ja 1977–78, jolloin juoksurata suurentui kahdeksanrataiseksi. Avokatsomot valmistuivat vuonna 1978 ja istumapaikkoja lisättiin avokatsomojen laajennustöissä vuonna 1993.23

KUVASSA Mikonkatu 1 rakennuksen laajennuksen jälkeen. Kuva: Albin Aaltonen (SSM).

KUVASSA Mikonkatu 1 ja viereisellä tontilla sijaitseva arkkitehtitoimisto Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema liikerakennus vuodelta 1975. Kuvattu vuonna 2013.

Anni Swaninkadun muuttuessa 1900-luvulla puuasuinkorttelista korkeiden koulurakennuksien kaduksi, niin vastaavasti Urheilupuiston itäpuolella sijaitsevalle Mikonkadulle on sijoittunut eri aikakausina liike- ja asuinrakennuksia. Arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelema Urheilupuiston kioskipaviljonki Mikonkadun varrelle oli Mikkelin ensimmäisiä modernistista tyylisuuntaa edustavia rakennuksia, joka erottui erityisesti tuolloin vielä Mikonkadun puutalo-valtaisesta rakentamisesta. Kioskipaviljongin rakentamisen jälkeen alkoi Mikonkadun uudisrakentaminen muuttua modernin tyylin mukaiseksi. Mikonkatu 1:ssä sijaitseva asuin- ja liikerakennus on rakennettu kahdessa osassa, joista pohjoispäädyn on suunnitellut arkkitehti Martti Välikangas vuonna 1941 ja eteläpäädyn on arkki-tehtitoimisto Eero Jokilehdon käsialaa vuodelta 1954. Välikangas suunnitteli rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen Kino-Savon24 elokuvateatterin ja toiseen kerrokseen kahvila-ravintolan. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen rakennukseen rakennettiin vielä kolmas kerros Porrassalmi-hotellille. Rakennuksen ajanmukainen funktionaalisuus näkyy erityisesti Kino-Savon sisätiloissa, joissa katsomosali kapenee valkokangasta kohden ja tuolirivit ovat aseteltu nousevaan katsomoon kaarevasti paremman näkyvyyden lisäämiseksi. Elokuvateatterin aulan kaarevat seinät ohjailevat kävijöitä kulkemaan lippukassalta elokuvasaliin. 25 Rakennuksen urakoi rakennusliike Mehtälä & Seppälä Oy, jonka toimisto on sijainnut rakennuksessa. Viereisellä tontilla (Mikonkatu 3) sijaitsi Mikkelin ensimmäinen autojen korjauspaja ja automyynti vuosina 1927–1967. Pienikokoiset liikerakennukset saivat väistyä kun modernin automyymälän tontille suunnitteli arkkitehti Martti Riihelä vuonna 1955. Vuonna 2013 automyymälän sekä kulmatontilla sijainneen pseudovinkkeli-rakennuksen paikalla sijaitsee arkkitehtitoimisto Kaija ja Heikki Sirenin vuonna 1975 suunnittelema liikerakennus, jossa sijaitsevat mm. Kela, Etelä-Karjalan Säästöpankki sekä hammaslääkärin toimi-tilat.26

YHTEENVETO Urheilupuisto ja sen ympäristö muodostuu eri vuosikymmenten kerrostumista. Maastomuodoiltaan sopivaksi urheilukentäksi havaittu Hänninhauta päätettiin rakentaa silloisen ruutukaava-alueen läheisyyteen. Urheilupuiston länsi- ja eteläpuoleinen ympäristö muodostui nopeasti puuklassismia edustavien rakennuksien asuinalueeksi uuden asemakaavan (v. 1917) myötä. Urheilupuiston kunnostaminen sekä uudisrakentaminen heijastelivat laman jälkeistä elpymistä 1920-luvulla. Alueen asuinrakentaminen on kiihtynyt 1960-luvulta lähtien ja on osaltaan muuttanut alueen luonnetta väljästä puuasuin-rakentamisesta kerrostalorakentamiseen. Jälleenrakennuskauden myötä Urheilupuiston länsilaidalle kohosi koulu- ja opetusrakennuk-sien ryhmä. Mikkelin ensimmäisiin modernistisiin rakennuksiin lukeutuva Urheilupuiston kioskipaviljonki Mikonkadun laidalla on vuodelta 1933. Arkkitehti Martti Riihelän suoralinjainen suunnittelu jatkoi Mikonkadulla ja Urheilupuistossa sodan jälkeistä funktiona-lismia 1950-luvulla. Mikonkadun luonne on muuttunut 1800-luvun asuin- ja liikerakentamisesta moderniin liikerakentamiseen sekä virastorakentamiseen, josta hyvänä esimerkkinä Mikonkadun ja Raati-huoneenkadun kulmatontilla sijaitseva liikerakennus 1970-luvulta.

KUVASSA arkkitehti Martti Välikankaan Mikonkadun ja Raatihuoneenkadun risteykseen suunnittelema porttirakennus vuodelta 1933.

22 Lindgren Piponiuksen kartta (MKA); Mikkelin kaupungin pienoismalli 1938 - pienoismallikortisto ja -selostukset (SSM). 23 Enqvist 2007, kuvaliitteet: 37, 46-48, 64, 67; Laukkanen 1998, 38-40; Nikula 1993, 143-145. 24 Vuonna 2013 elokuvateatteri Ritz. 25 26

30

Laukkanen 1998, 41, 71-73; rakennusluvat ja –piirustukset (MKA). Rakennusluvat- ja piirustukset (MKA); Lakio 1988, 329.

31


KAUPUNGINTALON KORTTELI Kaupungintalon kortteli on keskeinen alue Mikkelin keskustaa. Hallitustorin eteläreunalla sijaitseva kortteli on ajan saatossa muuttunut matalista puuasuinrakennuksista julkisten rakennuksien kortteliksi, johon sijoittuvat kaupungintalon lisäksi kaupungin virastotalo ja kirjasto. Korttelin muista julkisista rakennuksista poiketen Vilhonkadun ja Porrassalmenkadun kulmassa sijaitsee liike- ja asuinrakennus. Raatihuoneenkadun varteen sijoittuva kaupungintalo edustaa korttelin vanhinta rakennuskantaa vuodelta 1912 ja Maaherrankadun suuntaisesti rakennettu virastotalo on rakennusryhmän viimeisin rakennus vuodelta 1986.

RAATIHUONEENTONTISTA KAUPUNGINTALON KORTTELIKSI KUVA: Arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema kaupungintalo vuonna 2013.

Hallitustorin etelälaita oli kaupungin ensimmäisessä kaavassa määritelty raatihuoneen paikaksi vuonna 1838. Tuolloin nykyinen kaupungintalon kortteli oli jaoteltu kuudeksi tontiksi, joista raatihuone oli suunniteltu sijoitettavaksi keskimmäiselle tontille. Korttelin muille tonteille oli muodostunut edustava rakennusryhmä empire- ja uusrenessanssityylisistä rakennuksista 1800-luvun loppuun mennessä. Keskeisellä paikalla asuinrakentamista säädeltiin muun muassa määrittelemällä puurakennuksien korkeus yhteen kerrokseen. Katujen varsille rakennettavien asuintalojen piirustukset tuli hyväksyttää kuvernöörillä ja kaupunginhallinnolla. Kaupungintalon rakentamista suunniteltiin ensimmäisen kerran Mikkelin läänin kuvernööri Otto Boijen toimesta 1840-luvulla. Kuvernööri yritti saada kaupunkilaiset mukaan osakeyhtiöön talon rakentamista varten, mutta vaatimaton osanotto sai hankkeen raukeamaan. Kaupungintalon rakentamiseen palattiin jälleen reilun neljänkymmenen vuoden jälkeen, jolloin kaupunginvaltuusto tilasi arkkitehti Werner Polónilta rakennuspiirustukset. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut ja rakentamista jouduttiin lykkäämään jälleen. Tuolloin kuitenkin ostettiin olemassa olevan pienen tontin lisäksi kaupungintaloa varten tontti Aleksanterinkadun ja Raastuvankadun1 kulmasta. Tontilla sijaitsi apteekkari J. C. Strengin rakennuttama empiretyylinen rakennus 1830-luvulta. Rakennus toimi väliaikaisesti kuumesairaalana ennen sen purkamista. Senaatin päätöksellä raatihuoneen ja kuumesairaalan tontti yhdistettiin kaupungin tarkoituksiin vuonna 1907. Yhdistetylle tontille rakennettiin kaupungintalo, jonka tyyli muistuttaa manerismista ja myöhäisjugendista sekä julkisi-

päädyttiin virasto-rakennukseen, johon lisättiin rakennusvaiheessa ”musiikkilava” istuntosaliin. Kaupungintalo, jossa sijaitsi maistraatti, raastuvanoikeus ja rahatoimikamari valmistui vuonna 1912. Myöhemmin rakennukseen siirtyivät rakennuskonttori, tullikamari, rokottaja, vahtimestari asuntoineen ja itäpäätyyn sijoitettiin kirjasto- ja lukusalihuoneet. Arkkitehti Lindqvistin kokonaisvaltaiseen suunnitelmaan kuuluivat myös kiinteän sisustuksen lisäksi huonekalut3 ja kattokruunut.4 YLÄKUVA: Ilmakuva vuodelta 1973. Etualalla kaupungintalon kortteli. Kuva: Keijo Kääriäinen (SSM). ALAKUVA: Kaupungintalon kortteli 1980-luvun lopulla. Kuva: Paavo Jussi-Pekka (MKA).

vun symmetrinen jäsentely sopi korttelin olemassa olevaan empiretyyliseen rakennuskantaan.2 Arkkitehti Selim A. Lindqvistiltä tilattiin rakennuspiirustukset ja kustannusarviot kolmesta eri kaupungintalosuunnitelmasta vuonna 1911. Ensimmäisessä vaihtoehdossa rakennukseen sijoitettiin vain kaupungin virastot. Toinen vaihtoehto sisälsi lisäksi huoneiston säästöpankille ja kolmannessa vaihtoehdossa oli rakennukseen sijoitettu juhlasali. Säästöpankkia ajatellen Hallitustorin etelälaita sijaitsi liian syrjässä Kirkkopuiston lähelle syntyneestä pankkikeskittymästä ja juhlasalin rakentaminen teatteritarkoituksiin tuli liian kalliiksi. Kaupungintaloa koskevissa suunnitelmissa

Kaupungintalon kanssa samalla tontilla sijaitsi poliisien ja palovartijoiden rakennus vuodelta. Poliisilaitos sekä viereisellä tontilla5 sijainnut asuinrakennusryhmä tuhoutuivat talvisodan pommituksissa. Myös kaupungintalo vaurioitui pommituksien yhteydessä. Nykyisen julkisivunsa kaupungintalo sai samalla kun talvisodan tuhoja korjattiin ja ylimpään kerrokseen tehtiin toimisto- ja työtiloja vuonna 1947. Talvisodan jälkeen kaupungintalon eteläpuoleinen osa korttelista oli koivujen valtaama pieni puistoalue. Raatihuoneenkadun ja Porrassalmenkadun kulmassa sijainnut Mikkelin läänin maanviljelysseuran talo6 selvisi pommituksista ehjänä. Värjärimestari Anders Ammondtin rakennuttama asuinrakennus oli vuodelta 1852, mikä monien omistusvaiheiden jälkeen myytiin maanviljelysseuralle vuonna 1941. Myöhemmin rakennus purettiin kirjastosuunnitelmien tieltä. 7

KUVA: Mikkelin läänin maanviljelysseurantalo Raatihuoneenkadulla vuonna 1965. Nykyisin rakennuksen tilalla on kirjastorakennus puistoineen. Kuva: Erkki Valjakka (SSM).

3 Huonekalut valmisti tamperelainen huonekalutehdas Evert Invenius ja kattokruunut Taidetakomo Koru. 4

1 Nykyinen Maaherrankatu (Aleksanterinkatu) ja Raatihuoneenkatu (Raastuvankatu). 2

Hassinen & Lähde 1987, 7; Lakio 1975, 61-64; Kuujo 1971, 59, 215; arkkitehti C.L. Engelin asemakaava 1838 (MKA); rakennusluvat ja –piirustukset (MKA).

32

Hassinen & Lähde 1987, 7; Lakio 1975, 61-64; rakennusluvat ja –piirustukset (MKA); Puntanen 2012, internetsivut: http://issuu.com/mikkelinkaupunki/docs/maamerkit_1912. 5 Nykyisen kaupungin virastotalon paikalla eli Maaherrankadun puoleisella korttelialueella. 6 Sittemmin Mikkelin läänin Maatalouskeskus. 7 Kuujo 1971, 346, 215.

33


^h/Eͳ:>//<Z<EEh<^/^d:h></^dE RAKENNUKSIEN KORTTELIKSI Kaupungintalo korttelin Porrassalmenkadun puoleiselle reunalle sijoittuivat maanviljelysseuran talon lisäksi liike- ja asuinrakennus, kumikorjaamo, Vilhon kioski ja Gulf huoltoasema, joiden toiminta loppui uuden korttelisuunnitelman myötä. Vilhonkadun puolelle sijoittui yksi asuinrakennusryhmä. Kaupungintalo kortteli määriteltiin professori Olli Kivisen keskustan asemakaavassa julkisten rakennusten kortteliksi vuonna 1965. Tuolloin päätettiin yhdistää korttelin tontit yhdeksi julkisten rakennuksien tontiksi. Kaupungintalon kortteliin varattiin tila kirjastolle ja kaupungintalon laajennukselle. Kaavassa uudisrakennukset sijoitettiin korttelin eteläpuolelle, jolloin vanha kaupungintalo säilytti keskeisen sijaintinsa Hallitustoriin nähden. Kortteli haluttiin pitää ympäristöltään puistomai-sena, mikä näkyy vanhan kaupungintalon ympärille varatulla puolen korttelin mittaisella puistoalueella. Poikkeuksena korttelin julkisille rakennuksille on Vilhonkadun ja Porrassalmenkadun kulmassa sijaitseva liike- ja asuinrakennus, joka on valmistunut arkkitehtitoimisto Tauno Salo ja Mauri Karkulahden rakennuspiirustuksien mukaan vuonna 1961.8

Poliisi- ja palokalustorakennuksien arkkitehti W. A. Tötterströmin laatimat rakennuspiirustukset vuodelta 1892. Rakennukset ovat sijainneet nykyisen kaupungintalon tontin etelälaidalla Raatihuoneenkadun suuntaisesti. Rakennukset tuhoutuivat vuonna 1940 (MKA).

alun perin kipsinen teos valettiin pronssiin Lions klubi Mikkelin ja Lions klubi Savilahden toimesta ja sijoitettiin samana vuonna valmistuneen kirjaston edustalle. Kortteliin on pystytetty muistopatsaat runoilija Karl August Tawaststjernalle (1860–1898) ja runoilija Otto Manniselle (1872–1950).9 Kaupungintalon tilojen todettiin käyvän liian ahtaaksi kasvavalle henkilöstömäärälle, joten kaupunginhallinto-organisaatiossa työskentelevien toimijoiden työpisteet jouduttiin hajauttamaan kaupungin omistamiin eri kiinteistöihin. Kaupunginhallitus päätti asettaa työryhmän miettimään kaupungintalon laajennusta vuonna 1978. Laajennusta varten järjestettiin valtakunnallinen suunnittelukilpailu syksyllä 1981. Kilpailun tarkoituksena oli löytää kaupungintalon laajennusehdotus, joka säilyttää jo olemassa olevat rakennukset ja soveltuu kaupunkikuvaan. Kilpailun voitti arkkitehtiylioppilas Hannele Storgårds kilpailutyöllään ”Vanha Akseli”. Palkintolautakunta kertoi kritiikissään, että esitetty ratkaisu on herkkäilmeinen ja mittakaavaltaan miellyttävä. Rakennus myös kokoaa vanhan kaupungintalon takana olevan kortteliosan samalla muodostaen kaupungintalolle yhdessä kirjastotalon kanssa neutraalin taustan. Arkkitehtiylioppilas Storgårdsin suunnitelman myötä saatiin vanhan kaupungintalon hallitseva asema torimiljöössä säilymään. Kaupungin virastotalo valmistui vuonna 1986.10 Nelikerroksinen rakennus muodostaa yhtenäisen julkisivun Maaherrankadulle ja Vilhonkadulle. Virastotalon ja kirjaston sisäpihalle jäävät alueet pysäköimiseen ja leikkipuistolle. Kauniin sisäpihan muodostaa kaupungintalon, kirjaston ja virastotalon piha-aukio.

KUVA: Kirjastorakennus puistoineen.

Uuden kirjastorakennuksen huonetilaohjelma valmistui vuonna 1967. Tämän jälkeen rakennuksen toteuttamista suunniteltiin pitkään, kunnes valtiolta saatu avustus joudutti rakentamisen aloittamista vuonna 1973. Kirjastotalon pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Eero Jokilehto ja rakennussuunnittelusta vastasi insinööritoimisto Taisto Brotkin Ky. Hallitustorilta katsoen kirjastotalo on sijoitettu kaupungintalon taakse ja näin ollen kirjaston pääsisäänkäynnin eteen on saatu pieni viheralue. Kirjastorakennuksen edessä sijaitsee suihkulähde ja Johannes Haapasalon veistämä teos ”Nuori nainen” eli Mietteliäs Venus vuodelta 1911. Haapasalon

KUVA: Kaupungin virastotalo kuvattuna Vilhonkadulta vuonna 2013.

8 Hassinen 1988, 472; rakennusluvat (MKA); arkkitehtitoimisto Olli Kivisen laatima asemakaavan muutoksen selostus 8.6.1970 (MKA). 9

Länsi-Savo 29.8.1973; rakennusluvat (MKA); Myyryläinen ”Muistomerkkejä ja patsaita”, internetsivut: http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/02_historia/16_muita_historiallisia_tapahtumia/07_muistomerkkeja_ja_patsaita 10 Mikkelin kaupungin virastotalo esittelevä pienpainate vuodelta 1986 (MKA); rakennusluvat ja –piirustukset (MKA).

34

35


YHTEENVETO

KUVA: Maaherrankadun ja Vilhonkadun risteys. Talvisodan pommi-

KUVA: Porrassalmenkadun ja Vilhonkadun risteys. Kaupungintalon

tuksissa tuhoutuneiden rakennuksien kivijalkaa on hyödynnetty ai-

korttelin kulmassa on Vilhon kioski ja asuin- ja liikerakennus, jossa

dassa, joka rajaa kaupungintalon takana sijaitsevaa tonttia. Maa-

sijaitsi kampaamo. Kortteliin sijoittuva Gulf-huoltoaseman kilpailija

herrankadulla oli tuolloin vielä puurakennuksien rivistö.

Esso sijaitsi kadun toisella puolella. Kuva: Suur-Savon museo.

Kuva: Suur-Savon museo.

Kaupungintalon kortteli on keskeisen sijaintinsa vuoksi ollut kauppiaiden ja virkamiesten asuinkortteli 1800-luvulla. Tarkoin säädelty asuinrakentaminen empirekaudella teki korttelin rakennuksista edustavan kokonaisuuden. Kortteliin rakennetun kaupungintalon jälkeen myös alueen luonne alkoi vähitellen muuttua yksityisistä asuin- ja liikerakennuksista julkisiksi rakennuksiksi. Kaupungintalo on valtakunnallisesti arvokkaan Mikkelin Hallitustorin keskeisiä rakennuksia, joka kuuluu olennaisesti yli-intendentti Engelin suunnittelemaan Kirkkopuiston ja kaupungintalon (raatihuone) väliseen akseliin. Vanhan kaupungintalon hallitsevan aseman korttelin muihin rakennuksiin nähden määriteltiin samalla kun kortteli yhdistettiin julkisten rakennuksien kortteliksi 1960-luvulla. Hallitustorilta katsoen kaupungintalo ja kauniit puuistutukset sijoittuvat korttelin etualalle. Kirjastorakennus on sijoitettu selkeästi kaupungintalon taakse, joka luokin mahdollisimman pienen kontrastin eri aikakauden rakennuksien välille. Kaupungintalon taakse jäävä kortteliosa muodostuu katulinjaa mukailevasta virastotalosta sekä asuin- ja liikerakennuksesta.

KUVA: Mikkelin kaupungin asemakartta v. 1931 (MKA). Keltainen tontti tarkoittaa rakentamatonta tonttia ja ruskea tontti rakennettua tai kaupungin omiin tarkoituksiin varattua tonttia. Karttaan on merkitty yleiset rakennukset.

KUVA: Samasta kohtaa otettu kuva vuonna 2013. Kaupungintalon ”puistoon” on rakennettu kaupungin virastotalo.

KUVA: Mikkelin kaupungin asemakartta v. 1919 (MKA). Punainen tontti tarkoittaa myytyä tonttia ja keltainen myymätöntä tonttia. Karttaan on merkitty yleiset rakennukset, kuten II kaupungintalo ja poliisikamari, III lääninhallitus, XXI tyttökoulu.

KUVA: Mikkelin kaupungin vuoden 1931 asemakartan päälle sovitettu vuoden 2013 rakennuskanta (MKA).

KUVA: Samasta kohtaa otettu kuva vuonna 2013. Etualla korttelin liike- ja asuinrakennus.

36

37


JOHTOPÄÄTÖKSET Kulttuuriympäristö koostuu ihmisen muovaamasta ympäristöstä, kuten rakennuksista, kaduista sekä maatalousmaisemasta. Kaupunki muodostuu eri aikakausien kerrostumista, joka luo parhaimmillaan viihtyisän kaupunkiympäristön. Kaupunkikuvan kerrostumien tunnistaminen on tärkeää, sillä hajanaiseltakin tuntuvan alueen takana saattaa historiallisessa tarkastelussa olla jatkuvuutta. Monimuotoisen kaupunkitilan säilyttäminen koskee meitä kaikkia, sillä rakennettu ympäristö on näkyvä osa historiaamme. Kaupunki muodostuu osana yhteisön toimintaa ja rakennukset sekä ympäristö heijastavat oman aikansa arvoja. Kulttuuriympäristö vaaliminen ja uudisrakentaminen eivät ole ristiriidassa kaupungin yhteisen kehittämistavoitteen kanssa vaan mahdollisuus rikastuttaa ympäristöä yhdistämällä menneisyys ja nykyaika. Rakennusperinnön ja kulttuuriympäristöjen vaaliminen on kuitenkin ensisijainen tavoite. Alueselvityksiä voidaan pitää työvälineenä, jolla kulttuuriarvot nostetaan esille keskusteltaessa keskustan kehityksestä ja rakennetusta ympäristöstä. Kulttuuriympäristön monimuotoisuuden säilyttämiseksi sekä kaupunkisuunnittelun ja keskustan kehittämisen tueksi on keskustan alueella toteutettava asemakaavatason rakennusinventointi. Kaupungin ensimmäisen rakennusvaiheen puutalovaltainen yleisilme on muuttunut erityisesti toisen maailmansodan jälkeen. Jälleenrakennuskauden sekä sen jälkeen suunnitelluilla rakennuksilla on kuitenkin merkittäviä maisemallisia, historiallisia ja rakennushistoriallisia arvoja. Tämän vuoksi rakennusinventointiin on sisällytettävä myös moderni rakennusperintö. Selvityksien tarkastelun kohteeksi nostettiin erityisesti rakennettu ympäristö, jonka myötä haluttiin nostaa alueiden luonne ja erityispiirteet esille. Mikkelin kaupungin historiallinen ydin muodostuu Hallitustorin ympärille. Vuonna 1838 perustetun Mikkelin kaupungin ensimmäinen asemakaava luo pohjan kaupungin rakennettuun ympäristöön. Kaupunki perustettiin maakunnan hallinto- ja kauppakeskukseksi, jonka luonne näkyy erityisen hyvin Hallitustorin ympäristössä. Hallitustoria ympäröivä kauppamiljöö pohjautuu 1800-luvun alun kaupparakennuksien tontteihin, vaikka rakennuskanta on pääasiallisesti nuorempaa. Suurten liiketalojen sijainti Hallitustorin pohjoislaidalla luo historiallisen pohjan kauppakeskus Stellalle, joka sijaitsee nk. Pikkutorilla. Torikaupan ja myöhemmin kauppahallit sijaitsivat Pikkutorilla. Alue myös yhdisti maisemallisesti Hallitustorin ja Kirkkopuiston. Keskustan yleisilme puutalovaltaisesta kaupunkimiljööstä muuttui erityisesti jälleenrakennuskaudella. 1960-luvun rationaalinen keskustan kehittämistarve siirsi

38

tilaa ja liikennettä vaativat toiminnot, kuten asuinrakentamisen painopisteen keskustasta uusiin esikaupunkiliitoksessa (v. 1931) syntyneisiin asuinalueisiin. Keskustan hallitsevaksi rakennustyypiksi tuli yhdistetty asuin- ja liiketalo, jonka pohjakerros oli kokonaan varattu liiketilalle. Tämän myötä yleistyivät rakennuksen julkisivun pituiset näyteikkunarivistöt, joka näkyy erityisesti Porrassalmenkadun kuusikerroksisissa liike- ja asuinrakennuksissa. Autoliikenteen voimakkaan kasvun myötä parkkipaikkojen siirtämistä Hallitustorin alle ehdotettiin vuonna 1974. Ajatusta maanalaisesta parkkipaikoitusta pidettiin myös jossakin määrin keskustan uudisrakentamisen suunnittelun pohjana vielä 1980-luvulla. Hallitustorin maanalainen parkkipaikoitus toteutettiin vuonna 2011. Likolammen rannan pienteollisuusalue oli kaupungin varhaisimpia tehdasalueita 1800-luvulla. Likolammen etelärannan tontit muodostettiin pääosin asuin- ja teollisuustonteiksi alueen ensimmäisessä kaavassa vuonna 1869. Alueen suunnitteluun vaikutti kaakkoisrannalle rakennettu Toivooluttehdas (v. 1864), jonka jälkeen itärannalle perustettiin Mikkelin viina- ja juomatehdas (v. 1888). Pienimuotoisen teollisuuden lisäksi 1800-luvun loppupuolella Likolammen alueelle rakennettiin viitisenkymmentä asuinrakennusta pääosin työläisille ja käsityöläisille, jonka yhtenäinen ilme säilyi aina 1970-luvulle saakka. Sähkölaitoksen perustamisen (v. 1901) myötä Likolammen etelärannan kaupunkikuvaa hallitsivat eriaikakausien tehdasrakennukset. Juomatehtaiden toiminnan päättymisen jälkeen suurikokoiset teollisuustontit päätettiin muuttaa asuinrakentamiseen. Toivo-oluttehtaan entiselle tontille rakennettiin kolme asuinrakennusta 1980-luvulla. Tontin rakennukset ovat jätetty kauemmaksi ranta-alueesta, jolloin Likolammen länsireunan vehreys on saatu säilymään. Itärannalla sijaitseva entisen Mikkelin viina- ja juomatehtaan tontin säilyneet rakennukset kunnostettiin asuinkäyttöön ja niiden eteläpuoleinen tonttialue määriteltiin asuinrakennuksien käyttöön. Myöhemmin juomatehtaan rakennuksien ja Polttimonkadun välinen osuus määriteltiin yleisten rakennuksien käyttöön. Vuonna 2013 uudisrakentaminen ei ole toteutunut ja aluetta käytetään jalankulkuväylänä. Alueen käyttöä suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon kaupunginosan puistomaisuus ja kulttuurihistoriallisia arvoja omaavat juomatehtaan rakennukset. Vuorikadun varrelle sijoittuvilla sähkölaitoksen rakennuksilla on kulttuuri- ja rakennushistoriallisia arvoja. Sähkölaitoksen rakennusryhmä asuinrakennuksineen on edustava kokonaisuus 1900-luvun alkuvuosikymmenien tehdasrakentamisesta.

Marskin aukio käyttösuunnitelmat ovat muuttuneet kaupungin kasvun myötä rautatieaseman sijoituspaikasta puistokäyttöön ja opetusrakennuksien kortteliksi. 1800-luvulla kolmionmuotoinen alue muodostui reuna-alueeksi kaupungille ja maaseurakunnan maille sekä hautausmaalle. Nykyisen aukion alueelle on suunniteltu asuinrakennustontteja, joiden rakentaminen on jäänyt alueen ollessa muun muassa väliaikaisena urheilukenttänä. Nykyinen aukio vastaa muodoltaan ja katulinjauksiltaan vuoden 1917 asemakaavaa. Alueen luonne on sittemmin muodostunut osaksi oppilaitoksien muodostamaa nauhaa, johon kuuluvat aukion pohjoispuolella sijaitsevat yliopistokortteli ja Yhteiskoulun kortteli sekä eteläpuolella Etelä-Savon ammattiopisto ja Urheilupuiston koulu. Alueella on otettava huomioon vihervyöhyke, jossa Marskin aukio yhdistää maisemallisesti tuomiokirkkoa ympäröivän Ristimäenpuiston ja maaseurakunnan kirkon hautausmaaalueen. Aukion muodon säilyttäminen ja maisemaan sijoittumisen lisäksi erityistä huomiota vaativat maakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi luokiteltu entinen kuuromykkäinkoulun rakennusryhmä Puistokadulla. Urheilupuisto rakennettiin 1900-luvun alussa silloisen ruutukaavan vieressä sijainneelle suoperäiselle Hänninhaudan alueelle. Maastonmuodoiltaan sopivaksi havaittuun alueeseen saatiin rakennettua amfiteatterimainen katsomo kentän ympärille kohoaviin rinteisiin. Maisemallisesti Urheilupuisto jatkaa vihervyöhykettä Ristimäeltä aina Linnamäelle saakka. Urheilupuisto valmistui vuonna 1917 ja samaisena vuonna Mikkelin kaupunkialue alkoi laajeta Urheilupuiston ympärille. Rakentamisen vilkastuminen 1920-luvulla näkyi erityisesti Urheilupuiston ympärillä puuklassismia edustavilla asuinrakennuksilla. Kaupungin 1920-luvun rakennusvaiheesta on nykypäivänä nähtävissä kaupungininsinööri Pessan suunnittelema kaupunginvirkailijoiden asuinrakennus (Nuijamiestenkatu 1). Urheilupuisto muodostuikin uuden asuinrakentamisen myötä kaupungin keskiöön, jonka myötävaikutuksesta suojeluskuntajärjestö ja koulut hakeutuivat urheilukentän läheisyyteen. Alueella on tärkeää ottaa huomioon historialliset kerrostumat, jotta esimerkiksi 1920-luvun rakennusvaihetta edustavat rakennukset eivät häviä kokonaan kaupunkikuvasta. Urheilupuisto edustaa 1900-luvun alkuvuosikymmenien kaupunkirakennetta ja sillä on kulttuurihistoriallisia sekä maisemallisia arvoja. Urheilupuistoon liittyvistä säästyneistä rakennuksista merkittävimpinä voidaan pitää arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelemia kioskipaviljonkia ja puiston portteja 1930-luvulta. Arkkitehti Välikankaan rakennukset olivat kaupungin ensimmäisiä moderneja rakennuksia ja niiden suunnittelu Urheilupuistoon kertoo urheilun merkittävästä asemasta Mikkelissä.

Kaupungintalon korttelia määrittelee sekä arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema kaupungintalo että määritteleminen julkisten rakennuksien kortteliksi vuonna 1965. Kaupungin ensimmäisessä asemakaavassa nykyisen kaupungintalon tontti määriteltiin raatihuoneen rakennuspaikaksi. Useista rakennussuunnitelmista huolimatta kaupungintalo valmistui vasta vuonna 1912. Kortteli oli tuolloin muodostunut pääasiallisesti empiretyylisten asuinrakennuksien kortteliksi, jolloin kaupungintalo sovitettiin tyylillisesti olemassa oleviin rakennuksiin. Talvisodan tuhoissa kärsinyt korttelin uudisrakentaminen haluttiin mukauttaa kokonaisvaltaiseen keskustan suunnitteluun 1960-luvulla. Korttelissa sijainneet rakennukset purettiin lukuun ottamatta kaupungintaloa, jonka arvo haluttiin huomioida myös uudisrakentamisessa. Kortteliin suunnitellut kirjasto- ja virastorakennus sijoitettiin selvästi kaupungintaloa taaemmaksi, jolloin kaupungintalon maisemallinen arvo Hallitustoriin nähden saatiin säilymään kookkaista uudisrakennuksista huolimatta. Virastotalon kohdalla voidaan puhua myös korttelin kokoavasta ja kaupungintalolle taustan luovasta rakennuksesta. 1960-luvulla vallinnut ns. ”puhtaan pöydän” suunnittelu toi mukanaan mahdollisuuden sijoittaa kirjastorakennus poikkeuksellisesti aivan kaupungin ydinkeskustaan. Kirjastorakennus edustaa paikallisen suunnittelijan arkkitehti Eero Jokilehdon 1970-luvun tuotantoa.

39


KIRJALLISET LÄHTEET

Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo. Väänänen, Kyösti (1988) ”Koululaitos”.

LÄHTEET ARKISTOLÄHTEET MIKKELIN KAUPUNGIN ARKISTO, Mikkeli (MKA). - Arkkitehtitoimisto Olli Kivisen laatima asemakaavan muutoksen selostus 8.6.1970. - Maistraatin arkisto. - Rakennusluvat ja -piirustukset. -Liikenneinsinööri Leila Lindgren ” Elias August Piponiuksen kartta Mikkelin kaupungista vuodelta 1917, johon on lisätty ostetut tai vuokratut tontit vuoteen 1930 mennessä sekä rakennetut tiet”. - Kaavat ja kaavaselostukset. - Kaupunginhallituksen pöytäkirjat ja liitteet. - Kartat ja piirustukset. - Kaupungin virastotaloa esittelevä pienpainate vuodelta 1986.

Etelä-Savon seutukaavaliitto (1984) ”Etelä-Savon rakennusperintö.

Teoksessa: Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia I

Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet”.

.s.497–554. Kirjoittajat: Kuujo, Erkki & Väänänen, Kyösti & Lakio,

Mikkeli: Etelä-Savon seutukaavaliiton julkaisut 114.

Matti & Hassinen, Esa.

Hassinen, Esa (1988) ”Kaupungin alue ja kaavoitus”.

Mikkeli: Mikkelin historiatoimikunta.

Teoksessa: Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia I

Rytkönen, A. (1912) ”Murtotietoja Mikkelistä”. Näköispainos 2010.

.s.457–496.

Mikkeli: Mikkeli-Seura ry.

Kirjoittajat: Kuujo, Erkki & Väänänen, Kyösti & Lakio, Matti & Hassinen, Esa. Mikkeli: Mikkelin historiatoimikunta. Hassinen, Esa & Lähde, Hannu (1987) ”Mikkelin kaupunki 1938. Historiallinen pienoismalli”. Mikkelin kaupungin museoiden julkaisuja 4. Mikkeli: Mikkelin kaupunki/ Pienoismallitoimikunta. ”Ilmanvaihto maksaa: Autojen pysäköinti torin alle kallista” LänsiSavo 12.6.1974. Julkunen, Pirjo & Jääskeläinen, Anja & Lähde, Hannu & Nousiainen, Pentti & Veikkanen, Raili (1988) ”Mikkelin kaupungin juhlavuoden

SUUR-SAVON MUSEO, Mikkeli (SSM). - Mikkelin kaupungin pienoismalli 1938 -pienoismallikortisto ja -selostukset. Mikkelin kau¬pungin pienoismallitoimikunta 1987. - Valokuva-arkisto. - Tapani Wirilanderin kokoelma. - Hannu Forsblomin kokoelma.

/EdZEdͳ> ,dd

näyttely”. Näyttelyjulkaisu Mikkelin kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston 9.31.3.1988 näyttelystä. Mikkeli: Mikkelin kaupunki. ”Kehäkadusta päätetään tämän kevään aikana” Länsi-Savo 3.4.1977. Kuujo, Erkki (1971) ”Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838–1917”. Mikkeli: Mik¬kelin historiatoimikunta. Kuujo, Erkki (1988) ”Kauppa ja pankkitoimi sekä muu palvelutoimi”.

Museovirasto (22.12.2009) ”Mikkelin hallitustori ympäristöineen”. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt – tietokanta. URL-osoite: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1124 (viitattu 26.7.2013).

Teoksessa: Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II s.27– 45. Kirjoittajat: Kuujo, Erkki & Väänänen, Kyösti & Lakio, Matti & Hassi-

Museovirasto (27.5.2013) ”Mikkelin tori”. Muinaisjäännösrekisteri. Kulttuuriympäristö rekisteriportaali. URLosoite:http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_ KOHDE&tunnus=1000002382 (viitattu 31.7.2013).

nen, Esa. Mikkeli: Mikkelin historiatoimikunta. Lakio, Matti (1975) ”Mikkelin kaupunginvaltuusto 1875–1975”. Mikkeli: Mikkelin kaupunki. Lakio, Matti (1988) ”Elinkeinoelämä”.

Myyryläinen, Heikki (1998) ”Mikkelin seudun historiaa tietoverkossa”. Mikkeli-Seuran ja Otavan opiston hanke. Mikkelin kaupungin internetsivut. URL-osoite: http://www.mikkeli.fi/en/sisalto/03_mikkeli_tieto/02_historia/01_index_mikkelin_seudun_historiaa_tietoverkossa (viitattu 24.7.2013).

PAINAMATTOMAT LÄHTEET

”Hallitustorin alle paikoitustiloja?” Länsi-Savo 16.1.1974.

Teoksessa: Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II

Enqvist, Petri (2007) ”Hänninhauta. Urheilupuiston ja Hänninkentän rakentamisen vaiheita”. Mikkelin kaupunki: Tekninen toimi. Etelä-Savon maakuntaliiton inventointitietojärjestelmä, KIOSKI-tietokanta. Karttunen, Matti (1992) ”Puuasuntoarkkitehtuurin tyylikehitys Mikkelin keskustassa 1800-luvulla”. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto: taidehistorian laitos. Laukkanen, Katri (1998) ”Arkipäivän arvokkuutta ja inhimillisten mittasuhteiden arkkitehtuuria. Martti Välikankaan rakennukset Mikkelissä 1931–1941”. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto: taidehistorian laitos. ”Mikkelin rakentamisen vaiheet”. Teknisen viraston juhlanäyttely 12.-20.11.1988 –näyttelyesite. Mikkeli: Mikkelin kaupunki. Mikkelin kaupungin tilakeskuksen teknisen avustajan Aila Jääskeläisen sähköposti Laura Vikmanille 5.8.2013.

s.263–377. Kirjoittajat: Kuujo, Erkki & Väänänen, Kyösti & Lakio, Matti & Hassinen, Esa. Mikkeli: Mikkelin historiatoimikunta.

Puntanen, Pia (23.1.2007) ”Lehmihaasta hengen viljelyyn. Mikkelin yliopistokeskuksen korttelin historiaa”. Esitelmä tietotaitokorttelin avointen ovien päivään 23.1.2007. Mikkeli-seuran internetsivut. URL-osoite: http://www.mikkeli-seura.fi/Asiakirjat/tietotaitokorttelin_historia_puntanen.pdf (viitattu 8.7.2013).

Lakio, Matti (1988) ”Kaupungin hallinto”. Teoksessa: Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II s.394–456. Kirjoittajat: Kuujo, Erkki & Väänänen, Kyösti & Lakio,

SUULLISET LÄHTEET

Matti & Hassinen, Esa.

Puntanen, Pia (2012) ”Maamerkit 1912”. Mikkeli: Mikkelin kaupunki. URL-osoite: http://issuu.com/mikkelinkaupunki/docs/ maamerkit_1912 (viitattu 12.8.2013).

Mikkeli: Mikkelin historiatoimikunta. Lähde, Hannu (1992) ”Urheileva Mikkeli – mikkeliläisen urheiluelämän vaiheita 1800-luvulta 1940-luvulle”.

Rantatupa, Heikki ”Rekognosointikartat 1776–1808”. Historialliset kartat. Jyväskylän yliopisto. URL-osoite: http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/sotilaskartat/rekognosointikartat-1776-1805/ (viitattu 25.6 2013).

Mikkelin kaupungin museot (toim.).

Kaavoitusarkkitehti Arja Hartikaisen haastattelu 1.8.2013, Mikkeli. Liikenneinsinööri (vuoteen 2009 saakka) Leila Lindgrenin puhelinhaastattelu 31.7.2013, Mikkeli.

Mikkeli: Mikkelin kaupungin liikuntatoimisto. ”Mikkeli – maamme puistorikkain kaupunki” Suomen matkailu

Ursin,Sari (4.7.2012) ”Mikkelin Likolammen tila on huono, mutta vakaa”. Yle Etelä-Savo. URL-osoite: http://yle.fi/uutiset/ mikkelin_likolammen_tila_on_huono_mutta_vakaa/6203991 (viitattu 11.6.2013).

4-5/1943. ”Mikkeli – Suur-Savon keskus” Kansan kuvalehti 8/1954. Nikula, Riitta (1993) ”Mikkeli ja Martti Välikangas”. Teoksessa: Martti Välikangas 1893-1973 arkkitehti s. 138-153. Toimittajat: Keinänen, Timo & Paatero, Kristiina. Suomen rakennustaiteen museon monografiasarja.

40

41


42

43


KO

NW  

 

 

,,, NW

,9

,

,

9 MRLVWDXXVLD ,,9

NHPMRLVWD XXW W D   N HP 

NW

 

,

NW

KO

 

 

 

 

9,

,,,

 

 

 

 

 

9,,

 

,

5DD

,9

 

W LK X R

NW

 

QHHQ

,,

 

DWX

NW

 

NW

 

EV

NW

,,

,

 

9 LO K

,

 

RQND

WX

WXWNLWWDYDWl\GHQQ\V UDNHQWDPLVHQNRKGH

 

 

\KGLVWHWW\S\|UlLO\Q MDMDODQNXOXQYl\Ol 0XVLLNNLRSLVWR

 

S\|UlSDUNNL

NW

NW

S\VlN|LQWL

 

S\|UlWLH

 

,,

,,,

MXONLQHQWDSDKWXPDWLOD WDVNXSXLVWR

 

 

 

 

YU

3RVWL

,

  

,,,

,,

,,

  

,9

 

,,,

 

,,

,

,9

 

 

 

,,,

NW

 

 

   

 

 

 

 

 

,9

NW

,,

NW  

  

,9

 

 

NW

,,

,9 NHP

 

,,

,,,  

 

,9

,,,

DN

 

NlYHO\NXMD   JUDIILWLVHLQl

  

S\|Ul SDUNNL ,,

WL K X R

NW

,,

 

NW

 

 

.LUMDVWR

.,5-$672 38,672

 

NW

DXWRSDLNDW 7RULSDUNLVVD

,,

DWX

NW

9 NHP

LW X V N

,,

 

 

NW

 

,,

NW NW

NW

 

NW

  

NW

NW

NW

 

NDKYLOD

9,

 

9,

9,

NW

 

 

NW

9, NHP

 

NW

,

NW

NW

NW

 

9,

NW

 

NW

,

 

 

NW

 

,,

 



9,

NW

,

YDU NW

9,

,,,

  

,, NHP

  

 

 

,,  

9,

 

  

 

 

 

,



 

 

 

 

 

DS

,9

  NHP

 

   

NW

9,,

 

9,

 

 

 

 

 

,,,

 

 

 

 

 

 

NW  

 

,,

 

9DQKD P\OO\ ,9

,,,

 

YDU

 

 

 

 

NW

 

NW

 

NW

NW

 

 



 

 

 

 

 

 

 

 



 

 



 

NW

9,

 

 

 



 

 

9,

 

9,

\KWH\V 6DLPDDVHHQ

 

NW

  

NW

9,

 



  

 

 



 

 

NW

 

NW

 



 



 

 

9,,

P

 



NW

,9 NHP

 

 

VDDWWROLLNHQQH DS

5DXWDWLHDVHPD 5DXWDWLHDV 5DXWD WLHDVHPD WLHDV HPD

 

 

 

,,

VS

,,

NW

VS

0DWNDNHVNXV

9,

  

 

DN

NW

 

NW

NW

9,

/LQMDDXWRMHQODLWXULW



9,

DN

0DWNDKXROWR

 

NW

 

  

9,9,,, NHP

DXWRSDLNDW 7RULSDUNLVVD

 

\KWH\VPDWND NHVNXNVHHQ  

95ODLWHVXRMD

,,,

 

,

,,

Q N D WX

 

,99, NHP

 

 

 

 

,

,

DKGH

,

 

6 D Y LO

DWX

;,

9,

MDONDNl\WlYlP S\|UlWLH P S\VNDLVWD P DMRUDWD P S\VNDLVWD P MDONDNl\WlYl P

DXWRSDLNDW 7RULSDUNLVVD

LW X V N

  9LOMDVLLOR

+ D OO

OLXNXSRUWDDW WRUL SDUNNL

,

  

9,

 

,

,

,9 NHP

7$6.8 38,672

9,,

QlN|DOD WDVDQQH  

 

 

,

 

,, NHP XXWWDNHP

9,

 

NlYHO\NXMD

,,

 

9,

 

,,

 

,,,

 

7$6.8 38,672

NW

DXWRSDLNDW 7RULSDUNLVVD

9, MRLVWDXXVLD,9

NHP

 

9,

,,,

 

 

32383 7$3$+780$7,/$ VLLUUHWWlYlWUDNHQWHHW

 

 

 

 

S\|Ul SDUNNL

DXWRSDLNDW 7RULSDUNLVVD

 

9, MRLVWDXXVLD ,,,,9

NHP

 

,

,

,, NHP XXWWDNHP

9,

.LUNNRSXLVWR



,, NHP XXWWDNHP

9

WHHPDOHLNNLSXLVWR /HLNNLSXLVWR   YHVLOHLNNLSDLNND 

VHQLRULDNWLYLWHHWLW PPSRONXODLWWHHW

WHHPDOHLNNLSXLVWR /HLNNLNHQWWl   VRLWWLPHWMD   KO   GLJLSHOLW

 

 

NW

+ D OO

 

,9

HVLLQW\ PLVODYD

725,

N D WX

 

QHHQ

,9

,

+DOOLWXVWRUL

NW

,9

,9

 

NW

 

VS

NRURWHWXW ROHVNHOX QXUPHW

.DXSXQJLQWDOR ,,,

,,,

5DD  

 

,9

9

,9

U LN D WX

 

9XR

,,,

,,

 

NW

 

RVDOOLVWDYD WDLGH

NW 

S\|UlWLH ,,, P YlOLNDLVWD P MDONDNl\WlYlP YlOLNDLVWD P ,, DMRUDWD P MDONDNl\WlYlP

 

,,

WX

.DXSXQJLQYLUDVWRWDOR .DXSXQJLQYLUDV UDVWRWDOR DOR ,

,,,

 

,,

,,,

,9

  

NW

HQND

 

LO D K G

,,,

,Wl6X ,Wl6XRPHQ ,Wl6XRPH 6XRPH RPHQ RPH Q $9, $OXHKDOOLQWRYLUDVWR $OXHKDOOLQWRYLU $OX $OXHKD QWRYLU YLUDVWR YLU YLUDVW DVW

NW

,,,

 

6DY

,,,

MDONDNl\WlYlP S\VNDLVWD P DMRUDWD P YlOLNDLVWD P S\|UlWLH P MDONDNl\WlYl P

 

 

  

 

NlYHO\NXMD

 

S\|Ul SDUNNL

  

WXWNLWWDYD UDNHQWHHOOLQHQ S\VlN|LQWL

NW NW

NlYHO\NXMD

,,,

,9

 

NDWX

,

 

Q\N\LQHQXXVLSXX

 

,9 ,,

LW X V N

,,

9,,

 

 

3ROLLVLWDOR LLVLWDOR

+ D OO

 

9,

+RW +RWHOOL

NRURWHWWXVXRMDWLH

VXRMDWLH

 

NLYHWW\SLQWD

 

NW

NW

9DOWLRQYLUDVWRW WLRQYLUDVWR QY 9,,

 

,,,

0(5.,11b7

  

 

 

 

NW

  

,,,

0LNNHOL&LW\ .DXSSDNDWXMHQLGHDVXXQQLWHOPD 9DLKWRHKWR

,9

 

 

 

 

 

,,

7HDWWHUL

UDNHQWHHOOLVHQ S\VlN|LQQLQ ODDMHQWDPLQHQ NUV

 

 



 

NW

,,





NW

WX QND 0 LN R

 

X QNDW 0 LN R

,

KHUU

b.,7

3

DQND WX 0DD

7(( 13< 6 /,,.( 1 7,/$ 86

,,,

DMR

KXROWR

WX DQND KHUU 0DD

WX DQND KHUU 0DD N D WX

RO HP UD P DV VD RO SS L HY D

b.,7

,,

DWX DQN KHUU 0DD

WLH VXRMD

7 7$.6,

3$

NDWX OP H Q DVVD 3RUU

9

,

 

,

,

,

,

,,,

,

,

,.$// ,6/,,. (17 ((1 3<6

3RUU

,9 YDQKDQSllOOH

NHP

=

DVVD ,

,

,

,

OP H Q

=

=

 

=

RO HP UD P DV VD RO SS L HY D ,

,

,

,

DVVD

=

OP H Q ,

,

,

,

,

,

,

,

3RUU

=

=

=

W LH H LP LQ 0DQ

QHUK 9   N 9   N =

NDWX ,

,

,

DN

,

 

,

,

,,,

,

,



,

,

.(6b7($77(5,7$/9(//$ /$6.(77(/87$3$+780$7

,

,

U LN D WX

,

,

9XR

,

,

NW

,

,

,

,

,

=

,

,

=

,

 







=

-**5&"


KO

NW  

 

 

,,, NW

,9

,

,

9 MRLVWDXXVLD ,,9

NHPMRLVWD XXW W D   N HP 

NW

 

,

NW

KO

 

 

 

 

9,

,,,

 

 

 

 

 

9,,

 

,

5DD

 

,9

 

W LK X R

NW

 

QHHQ

,,

NW

 

 

EV

NW

,,

,

 

9 LO K

,

 

RQND

WX

WXWNLWWDYDWl\GHQQ\V UDNHQWDPLVHQNRKGH

 

 

,,

\KGLVWHWW\S\|UlLO\Q MDMDODQNXOXQYl\Ol 0XVLLNNLRSLVWR

 

S\|UlSDUNNL

NW

NW

S\VlN|LQWL

 

S\|UlWLH

 

WDVNXSXLVWR

,,,

MXONLQHQWDSDKWXPDWLOD

 

 

 

 

 

YU

3RVWL

,

  

,,,

,,

,,

  

,9

 

,,,

 

,,

,

,9

 

 

 

 

 

,,,

NW

 

 

   

 

 

 

 

 

,9

NW

,,

LO D K G

NW  

,9

 

 

 

,,,

NW

,,

,,

,,,  

 

 

,,

 

 

NlYHO\NXMD JUDIILWLVHLQl

 

S\|Ul SDUNNL ,,

.DXSXQJLQWDOR ,,,

  

9

 

NW

 

 

 

.LUMDVWR

.,5-$672 38,672

 

HVLLQW\ PLVODYD

725,

NW

+ D OO

 

,9

NW

DXWRSDLNDW 7RULSDUNLVVD

,,

DWX

NW

9 NHP

LW X V N

,,

 

 

NW

 

,,

NW NW

NW

 

NW

  

NW

NW

NW

 

NDKYLOD

9,

 

9,

 

 

NW

9,

NW

9, NHP

 

NW

,

NW

NW

NW

 

9,

NW

 

NW

,

 

 

NW

 

,,

 



9,

NW

,

YDU NW

9,

,,,

  

,, NHP

  

 

 

,,  

9,

 

  

 

 

 

,



 

 

 

 

 

DS

,9

  NHP

 

   

NW

9,,

 

9,

 

 

 

 

 

,,,

 

 

 

 

 

 

NW  

 

,,

 

9DQKD P\OO\ ,9

,,,

 

YDU

 

 

 

 

NW

 

NW

 

NW

NW

 

 



 

 

 

 

 

 

 

 



 

 



 

NW

9,

 

 

 



 

 

9,

 

9,

\KWH\V 6DLPDDVHHQ

 

NW

  

NW

9,

 



  

 

 



 

 

NW

 

NW

 



 



 

 

9,,

P

 



NW

,9 NHP

 

 

VDDWWROLLNHQQH DS

5DXWDWLHDVHPD 5DXWDWLHDV 5DXWD WLHDVHPD WLHDV HPD

 

 

 

,,

VS

,,

NW

VS

0DWNDNHVNXV

9,

  

 

DN

NW

 

NW

NW

9,

/LQMDDXWRMHQODLWXULW



9,

DN

0DWNDKXROWR

 

NW

 

  

9,9,,, NHP

DXWRSDLNDW 7RULSDUNLVVD

 

\KWH\VPDWND NHVNXNVHHQ  

95ODLWHVXRMD

,,,

 

,

,,

Q N D WX

 

,99, NHP

 

 

 

 

,

,

DKGH

,

 

6 D Y LO

DWX

;,

9,

MDONDNl\WlYlP S\|UlWLH P DMRUDWD P S\VNDLVWD P MDONDNl\WlYl P

DXWRSDLNDW 7RULSDUNLVVD

LW X V N

  9LOMDVLLOR

+ D OO

OLXNXSRUWDDW WRUL SDUNNL

,

  

9,

 

,

,9 NHP

7$6.8 38,672

9,,

QlN|DOD WDVDQQH  

 

 

,

 

,

,9 YDQKDQSllOOH

NHP

,, NHP XXWWDNHP

9,

 

NlYHO\NXMD

,,

 

9,

 

,,

 

,,,

 

7$6.8 38,672

NW

DXWRSDLNDW 7RULSDUNLVVD

9, MRLVWDXXVLD,9

NHP

 

9,

,,,

 

 

32383 7$3$+780$7,/$ VLLUUHWWlYlWUDNHQWHHW

 

 

 

 

S\|Ul SDUNNL

DXWRSDLNDW 7RULSDUNLVVD

 

9, MRLVWDXXVLD ,,,,9

NHP

 

,

,

,, NHP XXWWDNHP

9,

.LUNNRSXLVWR



,, NHP XXWWDNHP

9

WHHPDOHLNNLSXLVWR /HLNNLSXLVWR   YHVLOHLNNLSDLNND 

VHQLRULDNWLYLWHHWLW PPSRONXODLWWHHW

WHHPDOHLNNLSXLVWR /HLNNLNHQWWl   VRLWWLPHWMD   KO   GLJLSHOLW

 

N D WX

 

QHHQ

,9

,

+DOOLWXVWRUL

NW

,9

,9

 

NW

 

VS

NRURWHWXW ROHVNHOX QXUPHW

,,

WL K X R

NW

 

,9

U LN D WX

5DD  

RVDOOLVWDYD WDLGH

NW 

,,,

DN

9XR

,,,

,,

 

NW

 

S\|UlWLH P ,,, YlOLNDLVWD P MDONDNl\WlYlP YlOLNDLVWD P ,, DMRUDWD P MDONDNl\WlYl P

,9 NHP

,,,

,9

S\|Ul SDUNNL

WX

.DXSXQJLQYLUDVWRWDOR DOR ,

,,,

 

,,

,9

  

NW

HQND

 

MDONDNl\WlYlP S\VNDLVWD P DMRUDWD P S\|UlWLH  P  YlOLNDLVWD P MDONDNl\WlYl P

6DY

,,,

,,,

,Wl6XRPHQ ,Wl6XRPH RPH Q RPHQ $9, $OXHKDOOLQWRYLUDVWR $OXHKDOOLQWRYLU $OX $OXHKD QWRYLU YLUDVWR YLUDVW YLU DVW

NW

,,,

 

  

 

NlYHO\NXMD

 

  

WXWNLWWDYD UDNHQWHHOOLQHQ S\VlN|LQWL

NW NW

NlYHO\NXMD

,,,

,9

 

NDWX

,

 

Q\N\LQHQXXVLSXX

 

DWX

NW

LW X V N

,,

,,

,9

3ROLLVLWDOR LLVLWDOR OR

+ D OO

 

9,

+RW +RWHOOL

9,,

 

 

  

NRURWHWWXVXRMDWLH

VXRMDWLH

 

NLYHWW\SLQWD

NW

NW

NW

9DOWLRQYLUDVWRW 9DOWLRQYLUDVWR 9DOWLR QY LUDVWRW VWRW 9,,

 

,,,

0(5.,11b7

  

 

 

 



0LNNHOL&LW\ .DXSSDNDWXMHQLGHDVXXQQLWHOPD 9DLKWRHKWR

,9

 

 

 

 

 

,,

7HDWWHUL

UDNHQWHHOOLVHQ S\VlN|LQQLQ ODDMHQWDPLQHQ NUV

 

 



 

NW

,,

X QNDW 0 LN R

WX QND 0 LN R



NW

KHU 0DD

b.,7

 

UDQN DWX

,,,

P

,

P

3

/,,.( 17( (13 <6 7,/$ 86

P P P 

WX DQND KHUU 0DD

WX DQND KHUU 0DD

N D WX

,9

7 7$.6,

,,,

DMR

KXROWR

b.,7

,,

DWX DQN KHUU 0DD

WLH VXRMD

3$

RO HP UD P DV VD RO SS L HY D

(17 ((1 3<6

NDWX OP H Q DVVD 3RUU

9

,

 

,

,

,

,

,,,

,

,

,.$// ,6/,,.

3RUU

DVVD ,

,

,

,

OP H Q

=

RO HP UD P DV VD RO SS L HY D ,

,

,

,

DVVD

=

=

 

=

OP H Q ,

,

,

,

,

, , ,

3RUU

=

=

=

W LH H LP LQ 0DQ

QHUK 9   N 9   N

=





=

NDWX ,

,

,

DN

,

 

,

,

,,,

,

,



,

,

.(6b7($77(5,7$/9(//$ /$6.(77(/87$3$+780$7

,

,

U LN D WX

,

,

9XR

,

,

NW

,

,

,

,

,

=

,

,

=

,

 



=

-**5&#


City 2020 - Avoin kaupunki Mikkeli  

City 2020 -projektin tuloksena syntynyt suunnitelma uudistetusta Mikkelin keskustasta.