Keskisuomalainen 2.5.2009

Nieminen taituroi välieriin

Jatkuvat avauskierroksen tappiot talven ATP-tennisturnauksissa nakersivat Jarkko Niemisen itseluottamusta ja pelituntumaa. Niemisen päätös hakea vauhtia haastajaturnaustasolta Tunisiasta on osoittautunut onnistuneeksi. Suomalainen otti jo kolmannen voittonsa Tunisissa, kun hän kukisti puolivälierässä argentiinalaisen Guillermo

Canasin lukemin 6–2, 6–4.

– En ole Australian alkukauden menestyksen jälkeen voittanut kahta matsia peräkkäin. Nyt pelillisesti tuntuu erittäin hyvältä. Pelasin loistavasti ja voitin Canasin selkeästi, Nieminen, 27, kertoi.

Ottelun keskeyttänyt sadekaan ei sekoittanut Niemisen (ATP–50) pasmoja. Maailmanlistalla parhaimmillaan

Syytä onnistua jo nyt, Jukka Jalonen

IK: Entisaikojen vaatimaton JyP HT -pakki Jukka Jalonen alkaa olla maailmanluokan valmentaja. Leijonien käskijä ohjaa Sveitsissä nimetöntä ryhmää jämäkällä otteella. Pelaajista otetaan kaikki irti, muodostamalla heistä joukkue. Ei, ei todellakaan ole ikävä Doug Sheddeniä, jonka oikea aivolohko ei ymmärtänyt, mitä vasen tarkoitti.

JH: Sheddeniä tuskin on ikävä kenelläkään. Siinä vedettiin irvokasta ja arvotonta näytelmää, kun tälle kanukille pedattiin paikka Leijonien ykköskäskyttäjäksi. Shedden saa olla onnellinen, että sai ensimmäisiin ja viimeisiin MM-kisoihinsa tähtisikermän, joka palasi kotiin pronssi kaulassaan. Ja mieti: (Kimmo) Timonen tai (Petteri) Nummelin mukaan vielä siihen kiekollista pakkia huutaneeseen ryhmään, niin kultaahan ne olisivat huuhtoneet.

Ja Shedden olisi saanut jatkaa jollain ihmeen sopimuspykälämuutoksella. Mutta Jaloseen takaisin – mielestäni miehen todellinen työnäyte on edessä vasta Vancouverissa.

IK: Tällä kertaa samaa mieltä. Vancouverin kiekkoturnauksesta on kehkeytymässä näillä näkymin viimeinen massiivinen jääkiekkospektaakkeli.

Mutta kaikki kärkimaat pistä-

vät jo täällä tavalla tai toisella pullia olympiauuniin. Jaloselle Sveitsi on äärimmäisen tärkeä paikka. Uskottavuus ja itseluottamus eivät kestä pannukakkua. Kaikki tuijottavat uutta valmentajaa: pelaajat, kansa, liitto, vastustajat... Ainakin ennen Slovakia-ottelua näytti hyvältä. Jalosella on ote sekä peliin että pelaajiin.

JH: Kyllä – ainakin tähän eurooppalaisvetoiseen ja NHL:n duunarisosastolta saapuneisiin äijiin Jalosella on oiva ote.

Nyt kun Leijonat välttää jatkolohkon neljännen sijan, samalla vältetään myös Venäjän kohtaaminen puolivälierissä. Kuten olen sanonut, kyllä tämä pronssilta alkaa maistua vallan vahvastikin. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että iso osa tästä jengistä pelaa ensimmäiset ja viimeiset MM-kisansa.

IK: Sinä ja sinun pronssisi! Totta kiistatta se, että moni Sveitsinpoppoosta ei kaukalossa toisia arvokisoja näe. Mutta nyt ei pelata yksilöinä tulevaisuutta vaan joukkueena tätä päivää. Siinä koko joukkueurheilun juju. JH: En väitä vastaan, kompetenssi loppui...

Kisapaikalla oleva toimittajakaksikko Jouni Huttunen (Savon Sanomat) ja Ilkka Kulmala (Keskisuomalainen) käy turnauksen aikana debattia päivän puheenaiheista.

kahdeksanneksi kesällä 2005 yltänyt 31-vuotias Canas (ATP–106) ei päässyt suomalaisen vauhtiin.

Nieminen on ykkössijoitettu palkintoarvoltaan 125 000 dollarin turnauksessa. Lauantain välierässä vastaan asettuu vuonna 2004 Ranskan avoimet voittanut argentiinalainen Gaston Gaudio, joka yrittää tehdä paluuta huipulle.

Sami Salo heilui Canucks-sankarina

Sami Salo pelasti Vancouver Canucksin tappiolta jääkiekkoliiga NHL:n pudotuspelien toisen kierroksen ottelusarjan ensimmäisessä ottelussa Chicago Blackhawksia vastaan.

Vancouver oli kolmannessa erässä menettänyt 3–0-johdon, mutta Salo iski Nikolai Halibulinin torjunnasta kimmonneen kiekon maaliin, kun peliaikaa oli jäljellä 1.13 minuuttia.

Vancouver voitti ottelun lopulta 5–3, kun Ryan Johnson laukoi kiekon tyhjään maaliin viimeisellä minuutilla.

– Liityin maalille rynninee-

seen joukkoon ja seurasin kiekkoa, Salo kertasi osumaansa. – Emme voi olla tyytyväisiä kolmanteen erään. (Chicagon) ensimmäinen maali oli hieman onnekas, mutta sen jälkeen he hallitsivat peliä. He nousivat 3–3:een ja peli olisi voinut kääntyä kummalle tahansa, Salo arvioi.

Canucks on nyt voittanut viisi peräkkäistä pudotuspeliottelua ja johtaa ottelusarjaa 1–0. Viimeksi Vancouver on edennyt pudotuspelien toista kierrosta pitemmälle vuonna 1994, jolloin seura hävisi loppuottelusarjan New York Rangersille.

Vancouverin ja Chicagon toinen kohtaaminen pelataan lauantaina.

Palataan vuoteen 1995.

Nuori Miika Takala, lähetystyöntekijän poika, palaa Suomeen ja aloittaa lukion Parkanossa. Peruskoulunsa nuorukainen on käynyt Tansaniassa suomalaisessa koulussa lukuun ottamatta viidettä luokkaa, jonka hän suoritti Karkkilassa. Karkkilassa Afrikan tuliaista kiusattiin, ja Parkanossakin elämä tuntuu kovin hankalalta.

– Tansaniassa asuttiin aidatulla alueella, jossa suomalainen koulu ja asuntolani sijaitsivat. Yhteisö oli suljettu, sillä kaikki olivat uskovaisia helluntailaisia.

Elämä oli turvallista, joten muutos oli iso, kun Suomeen palasin, Takala muistelee.

TALOUS

Sopeutuminen hektiseen elämänmenoon on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Gradussaan lähestyslapsien sopeutumista Suomeen tutkinut yhteiskuntatieteilijä Takala tietää myös synkkiä tarinoita huumekoukkuun jääneistä nuorista. Vaikeaa oli myös Takalalla, joka kuitenkin löysi oman reittinsä. Tuo tie oli kestävyysjuoksu.

– Mika Tapio, paras kaverini, pyysi mukaan pururatakisoihin.

Niissä jännitti enemmän kuin koskaan myöhemminkään, sillä minulla ei ollut mitään kokemusta kilpaurheilusta. Sitten rupesin vain juoksemaan, heti kunnon lenkkejä ja noin sataa kilometriä viikossa. Juoksun kautta sain purettua paineita ja sitä kautta sain myös kavereita, Takala kertoo.

KORIPALLO BULLS VENYTTI VIELÄ RATKAISUA

Chicago Bulls venyi voittoon koripalloliiga NBA:n mestarijoukkueesta Boston Celticsistä kolmen jatkoajan jälkeen pistein 128–127 ja venytti äärimmäisen tasaisen ratkaisun seitsemänteen otteluun. Ottelusarjan kuudesta pelistä neljä on vaatinut ainakin yhden jatkoajan ennen kuin voittaja on selvinnyt.

Veteraanit vauhdissa Summassaari Maratonilla

Summassaari Maratonilla Saarijärvellä ratkottiin yleisten sarjojen maratonin pm-mitalit hyvin keväisessä vappupäivän säässä kohtuullisen raskaalla reitillä. Martin Tallissa huoltajan roolissa työskentelevä Keuruun Kisailijoiden Risto Solmula, 45, juoksi maratonin voittoon ja samalla KeskiSuomen piirinmestaruuden

ajalla 3.14.27.

Toinen oli lopussa kiristänyt ultrajuoksija, Kannonkosken Kihon Pekka Termonen Tänä vuonna 60 vuotta täyttävän Termosen aika oli hyvä 3.15.43.

Naisten maratonin voitti Sari Mäkinen Liedon Lujasta ajalla 3.30.08. Pm-mitalit jäivät jakamatta naisten sarjassa.

JYVÄSKYLÄ Tommi Roimela Kahdeksan viikon leiri Keniassa suomalaisen kestävyysjuoksijan ansioilla kuulostaa melko mahdottomalta ajatukselta. Swahilin kielen Tansaniassa oppinut Miika Takala teki leirinkin aikana jonkin verran käännöstöitä, mutta juoksuharrastuksensa vuoksi Takala on joutunut tekemään myös uhrauksia.

– Minulla ei ole esimerkiksi

autoa, vaan ajelen pyörällä.

Kiitosta Takalalta tulee myös seuralleen. Jyväskylän Kenttäurheilijat on tällä hetkellä vireä kestävyysjuoksuseura, sillä JKU:ssa on useita kovia kansallisen tason menijöitä. Hyvästä seurasta on hyötyä monella tavalla.

– Porukassa harjoittelu on laadukkaampaa ja JKU:lta saa taloudellista tukea menestyksen mukaan. Se on tosi tärkeä asia mulle, Takala sanoo.

Jos kyseessä ei olisi uskovainen persoona, voisi puhua, että juoksu oli Takalalle pelastus.

– Afrikkaan meno on paljon helpompaa kuin paluu takaisin. Minulle juoksu oli tapa prosessoida muutosta, Takala itse näkee.

Tänään Jyväskylän Kenttäurheilijoita edustava Takala, 30, on Suomen kovimpia kestävyysjuoksijoita.

Tippa linssissä Erikoiseksi Takalan tarinan tekee sekin, että asuessaan Afrikassa, maailman hurjimpien kestävyysjuoksijoiden maanosassa, hän ei juoksemista harrastanut. Käytännössä Takala siis aloitti juoksemisen vasta 17vuotiaana.

– Kävin ehkä kolme kertaa lenkillä Afrikan vuosien aikana.

Harjoituspohjani on siis erittäin huono ja sainkin tehdä lähes 10 vuotta töitä ennen kuin pääsin edes mukaan Kalevan kisoihin.

että Takala jäi kisassa viimeiseksi juostuaan ennätyksensä tuntumaan, ei ollut tällä kertaa mitään merkitystä.

– Melkein tuli tippa linssiin, kun 30 000 katsojaa teki aaltoja.

Parhaat vuodet edessä Entäpä tulevaisuus? Koska Takala aloitti juoksu-uransa myöhään, on selvää, että 30-vuotiaanakin hänen parhaat vuotensa ovat edessä.

Ja kun juoksu oli aikanaan Takalalle reitti selviytyä elämässä, ei ole yllätys, että myös tänään juoksu näyttelee hänen elämässään pääroolia. Kevättalvella Takala oli peräti kahdeksan viikkoa harjoitusleirillä Keniassa.

– Onhan leirielämä todella karua, ei se mitään kauhean romanttista ole. Jokainen tekee omat valintansa, ja mä olen valinnut näin. Enkä edes tiedä, onko tämä lopulta sen arvoista, Takala nauraa.

Ei siis ole ihme, että Takala tunsi itsensä viime kesänä melkoiseksi voittajaksi, kun hänen kaulaansa pujotettiin 10 000 metrin SM-hopeamitali. Vuosien työ palkittiin myös maajoukkue-edustuksella, sillä Takala oli mukana Ruotsi-ottelussa. Sillä,

– Kympillä haluaisin alittaa puolen tunnin rajan. 1970-luvullahan sitä ei olisi pidetty minään, mutta nykyisin se on kova raja, viime kesänä parhaimmillaan 30.11,83 juossut Takala mainitsee.

– Sitten EM-maraton 2010 on ihan realistinen tavoite. Yritän nyt syksyllä 2.20:n alitusta.

Pahin uhkakuva Takalan valitsemalla tiellä ovat loukkaantumiset. Vakavilta loukkaantumisilta hän on aika hyvin välttynyt.

– Syksyllä 2005 jouduin akillesjänneleikkaukseen. Olin kuusi kuukautta juoksematta ja se oli todella hermoja raastavaa.

Usko voisi olla paljon arkisempi asia

Tommi

Miika Takalan lapsuudenko-

oli Musomassa Tansaniassa. Koulua hän kävi 300 kilometrin päässä Victoriajärven rannalla sijaitsevassa Mwanzassa. Tiiviissä helluntailaisten yhteisössä Takala alkoi siis itsenäistyä jo pienenä peruskoululaisena.

Koulua oli kolme viikkoa putkeen ja sitten oli viikon kotiloma. Lukiolaisena asuinkin jo yksin, kun vanhempani palasivat Tansaniaan, Takala kertoo.

Uskonnollisen kasvatuksen saanut kestävyysjuoksija ei ole uskoaan vartuttuaan kadottanut, mutta hän myöntää olevansa nykyisin paljon maallistuneempi kuin nuorempana.

– Kun pääsin 2004 Kalevan kisoihin, olin Jumalalle kiitollinen. Myöhemmin olen kuitenkin ymmärtänyt, että kunnon kehittyminen on omaa ansiotani. Enkä pidä myöskään loukkaantumisia Jumalan rangaistuksena. Usko on kuitenkin yhä itselle tärkeä asia, vaikken siitä paasaakaan.

– Usko voisi olla arkisem-

pi asia kuin mitä se Suomessa on. Afrikassa uskosta keskustelu on ihan luonnollista, mutta Suomessa siitä puhutaan vasta muutaman kaljan jälkeen.

Uskosta puhuminen ei ole arkista kestävyysjuoksijoidenkaan parissa. Kahdeksan viikon Kenian leirillä Takala treenikavereineen ei uskosta sanaakaan puhunut. Takala ei kuitenkaan ole kokenut, että häntä pidettäisiin uskonsa vuoksi juoksupiireissä kummajaisena.

– Uskoisin, että mua pidetään ihan normaalina kaverina.

JYVÄSKYLÄ Tommi Roimela

hän kuitenkin testaa rajansa urheilussa.

MARKKU ANTTILA

Jouni Huttunen vs. Ilkka Kulmala

bKenia oli Kenia ja nyt on Suomi, siihen on asennoiduttava.

Leiriltä palannut Miika Takala blogissaan miikatakala.blogspot.com

JYVÄSKYLÄ

Roimela

ti

USKO

Miika Takala on kasvanut itsenäiseksi jo pienenä poikana.

VANCOUVER STT, AP

Sami Salo (takana) iski voittomaalin Vancouverille. Ensimmäisenä suomalaista onnittelee Kyle Wellwood.

LYLE STAFFORD REUTERS