Metsäntekijät 2/2018

MetsänTekijät Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon jäsenlehti 2/2018 • 22.11.2018 ANU RANTONEN

Metsänomistajat HEINÄVESI, JOROINEN, LEPPÄVIRTA, VARKAUS

sivu 14 Metsänhoitoa sukupolvelta toiselle

sivu 3

Markus Teittinen on viihtynyt metsurina

sivut 4–5 Puukauppakatsaus: Puun hyvä kysyntä jatkuu

sivu 6 Metsä palkitsee siihen satsanneen

sivu 12 Vajaatuottoisia metsiä ei kannata kasvattaa

MetsänTekijät 2/2018

2

Hallinnon palsta

Ajankohtaisia ajatuksia metsästä Metsänomistajan näkymät ovat hyvät. Vanha hokema, Suomi elää metsästä, ei ole menettänyt merkitystään, se on totta tänäänkin. Puukauppa vetää ennätystahtia ja puun hintataso on noussut. Metsänomistajat ovat reagoineet hyvin positiiviseen muutokseen laittamalla puuta markkinoille. Metsänomistajat ovat käyttäneet myös Mhy:n tarjoamia palveluja erinomaisesti.

Metsäasiantuntijat ovat olleet aktiivisesti metsänomistajien apuna suunnittelussa ja toteutuksessa. Kiitos kuuluu myös heille. Myytävillä metsätiloilla on ollut myös kova kysyntä.

Kuiva kesä ja alkanut syksy ovat auttaneet kesähakkuiden toteutuksessa. Hyvää virettä lisää teollisuuden halukkuus investoida, kuten jo olemassa oleva Äänekosken tehdas ja suunnittelun alla oleva Finnpulp Kuopiossa osoittavat.

Kävin seuraamassa metsässäni käynnissä olevaa harvennushakkuuta. Usko-

matonta, miten paljon uutta tekniikkaa metsäkoneissa on. Kehitystyöhön on panostettu todella paljon mm. Vieremällä. Koneen voi säätää toimimaan monipuolisesti mieltymysten ja erilaisten tarpeiden mukaan.

Koneiden kehityksestä ja nosteesta huolimatta tarvitaan suunnittelua, tahtoa ja jalkatyötä metsässä. Halutun puuston kasvuun vaikuttaa olennaisesti oikeaan aikaan suoritettu raivaustyö. Se on vaativaa työtä ja alan osaajat ovat vähenemään päin. Onneksi ainakin toistaiseksi on saatavana ammattitaitoisia ja luotettavia paikallisia raivaajia töihin, vaikkakin he ovat täystyöllistettyjä. Raivaustyö voisi sopia yrittäjälle pää- tai sivuelinkeinoksi tai lisätuloksi vireälle eläkeläiselle.

Hyvin alkanutta kehitystä uhkaa mielestäni rappeutunut tieverkko. Toivottavasti valitsemiltamme kansanedustajilta löytyy tahtoa ja rahoitusta Keski-Savon rappeutuneen alemman tieverkon kuntoon saattamiseksi. Huono tieverk-

ko voi pahimmillaan muodostua esteeksi puutoimituksille.

Olen seurannut yleisesti puheissa olevaa vastakkainasettelua avohakkuun ja jatkuvan kasvatuksen välillä. Kummassakin on omat hyvät puolensa.

Menetelmä tulisi oikeastaan valita kuviokohtaisesti, toki tilan kokonaisuus ratkaisee.

Nykyinen säätely antaa riittävät puitteet tehdä valintoja.

Valinnan vapaus kuuluu metsäomistajalle, eihän kukaan joka omistaa metsää halua tuhota sitä.

Teen metsässäni hyötyliikuntana raivaus- ja istutustöitä, polttopuiden teko on myös välttämättömyys.

Muuten liikun luonnossa harvakseltaan metsästäen ja sieniä keräillen. Olin yllättynyt siitä, millä näkyvyydellä jokamiehenoikeuksia aiotaan ajaa Unescon aineettoman kulttuurinperintölistan ehdokkaaksi. Asian käsittelyssä oli valitettavasti jäänyt maanomistajan näkökulma kokonaan pois. Yhden olennaisen osapuolen pois jättäminen herättää epäileviä

kysymyksiä.

Maanomistajalle ei saa tulla lisää velvollisuuksia tai aiheutua haittaa – vai voidaanko tästä aineettomasta kulttuuriperinnöstä saada jopa imagohyötyä metsäalalle? Vaikutuksia täytyy käsitellä monipuolisesti ennen kuin asiaa ehdotetaan Unescon aineettoman kulttuurinperintö listalle. Varmasti jokainen suomalainen luonnossa liikkuja osaa arvostaa ainutlaatuista jokamiehenoikeutta, luonnosta nauttien ja sitä kunnioittaen.

Vaikka Heinäveden ja Leppävirran alueelle suunniteltu kaivoshanke ei suoranaisesti kuulu Mhy:n tehtäväkenttään, haluan kuitenkin tuoda asian esille, sillä onhan kyse myös maanomistajan ja luonnon asiasta. Nykyinen kaivoslaki antaa mahdollisuuden tämän kaltaiseen toimintaan. Kokonaisuutta ajatellen huono lopputulos on ennalta arvattavissa.

Avain tässä on paikallisilla kuntapäättäjillä - odotan heiltä linjauksia ja rohkeita

päätöksiä. Puhdas luonto, vesi ja elinympäristö ovat mielestäni tärkeimpiä pysyviä arvoja.

Nyt kun luonto valmistautuu talveen, on hyvä aika liikkua metsässä. Liikkuessa voi katsella miltä siellä näyttää ja mitä haluaisit tehdä metsällesi tai ihan vaan nauttia luonnosta. Näillä näkymin kun puun menekki pysyy hyvällä tasolla, kannattaa metsätaloussuunnitelma päivittää vastaamaan nykyhetken ja tulevaisuuden tarpeita.

Jokaiselle metsänomistajalle löytyy sopivia, omien tavoitteiden ja arvojen mukaisia ratkaisuja. Alueesi metsäasiantuntijat auttavat asiassa. Hyvä ennakkosuunnittelu ja toteutus takaa hyvän tuoton ja arvon metsällesi. Käyttämällä aktiivisesti ja harkiten metsää ollaan yhdessä lisäämässä suomalaista hyvinvointia.

Arto Pelkonen Mhy Keski-Savon hallituksen jäsen

Toiminnanjohtajan palsta

Puun myynnin suunnittelun tärkeydestä Kertauksen sanotaan olevan tärkeää. Siispä toistan itseäni ja myös aiempia kirjoituksiani, sillä matalasuhdanteen aikana lausuttu pätee myös näin korkeasuhdanteen aikaan.

Vuosi 2018 on ollut erittäin hyvä puukauppavuosi, suorastaan korkealentoinen.

Kun asiaa tarkastelee hieman pidemmällä aikavälillä, on näiden sulien aikana ollut mahdollista tehdä hyvät puukaupat, kaikista tavaralajeista ja kaikkien ostajien kanssa. Vaikka kaikille tavaralajeille on ollut kysyntää, on vuoden aikana ollut selvästi tunnistettavia ajanjaksoja, milloin mitäkin on kannattanut myydä. Kuusitukki on ollut kysyttyä koko ajan, mutta huhti-toukokuussa tilanne oli suorastaan ylikuumentunut niin kysynnän

kuin hinnan osalta. Samoin mäntytukki seurasi kuusen vanavedessä. Myös havukuiduille oli keväällä hyvä kysyntä, mutta hinnan kehitys jäi odottamaan kesälomien jälkeistä aikaa. Osaltaan tähän vaikuttivat lähiseudun tehtaille ohjautuneet lumituhopuiden hakkuut. Myöskin koivukuidun kysyntä ja hinta ovat merkittävästi kehittyneet oikeastaan vasta loppusyksyn aikana.

Ja mikä pitkästä aikaa ilahduttavaa, ihan viime aikoina on myös koivuvanerillekin alkanut löytyä hintaa ja kysyntää.

Hintakehityksen myötä tukin ja kuidun hintaero on kasvanut entisestään ja, no, ei yllättävää sinänsä, tällä kehityksellä ei ole ollut positiivista vaikutusta katkonnan tarkkuuteen. Katkonnan ja kaupan ehtojen

MetsänTekijät METSÄNHOITOYHDISTYKSEN JÄSENLEHTI

toteutumista voi parhaiten seurata tietenkin käymällä hakkuun aikana paikan päällä sekä pitkistä tukkilistoista.

Näiden pitkien tukkilistojen saatavuudessa on vain ikävä kyllä ollut haasteita tiettyjen ostajien osalta.

Kuten sanottua, vaikka historiatiedon valossa on tehnyt hyvät kaupat, on ajankohdalla ollut silti merkitystä. Samoin kuin myös sillä kenen kanssa kaupat on tehnyt, niin hinnan kuin katkonnan suhteen. Eikä leimikkotyypille ”paras” ostaja ole välttämättä ollut aina koko aikaa markkinoilla.

Miten tähän kaikkeen voi tulevaa vuotta ajatellen varautua? Ensinnäkin yhden puunmyyntisuunnitelman sijasta pitää olla useita hieman erityyppisiä puunmyyntisuunnitelmia. Siis eri

korjuukelpoisuuksin, hakkuutavoittain ja tavaralajeittain. Seuraavaksi seurataan markkinoita, mikä puunmyyntisuunnitelma on missäkin hetkessä sopivin laittaa tarjolle. On myös hyvä määritellä tietty tavoitetaso, jonka puitteissa on valmis kauppaa tekemään. Sitten vain leimikko tarjolle, löytyykö sopiva ostaja, täyttyykö tavoitetaso ja siitä sitten kaupan ehtojen sopimiseen. Siihen kannattaa todella panostaa, millaiset ehdot kaupalle sopii ja miten ne voi todentaa.

Paperilla voi lukea vaikka mitä kaunista, jolla ei ole merkitystä, jos niitä ei hakkuussa huomioida ja eikä niitä voida jälkikäteen todentaa esim. tukkilistojen avulla.

Eikä ole väärin kääntyä paikallisen Mhy:n puoleen. Me teemme tätä kaikkea työk-

semme, päivittäin, etkä parempaa markkinatietoa ja asiantuntemusta muualta saa, kuin paikalliselta mhymetsäasiantuntijalta.

Jussi Hirvonen Toiminnanjohtaja

Julkaisija Metsänhoitoyhdistys Keski-Savo Vastaava päätoimittaja Jussi Hirvonen p. 040 834 9986 Toimituskunta: Katri Memonen, Eveliina Laine, Jaana Lindroos, Pekka Hartikainen, Petri Soikkeli ja Milla Kahelin Savon Media.

Sivunvalmistus: Savon Media Oy Painopaikka: Lehtisepät Pieksämäen paino

MetsänTekijät 2/2018

3 ANU RANTONEN

Metsuri Markus Teittinen toteaa, että nykyvarusteilla kelien vaihtelut eivät haittaa ja myös valjaat ovat kehittyneet niin, että sahan paino jakautuu tasaisesti hartioille.

Markuksen kädenjälki näkyy metsässä Markus Teittinen toteaa, että metsurin työ on yksinäistä, mutta vapaus tuo hyvää vastapainoa.

Milla Kahelin

Joroislainen Markus Teittinen vaihtoi keväällä metsäkoneen kuljettajan työt metsurin hommiin, eikä hän ole valintaansa katunut hetkeäkään.

– Ajoin 17 vuotta metsäkonetta, kunnes Metsänhoitoyhdistyksessä tuli keväällä metsurin paikka auki. Hain paikkaa ja töitä on toukokuun alusta lähtien riittänyt, Teittinen toteaa.

Metsurin ammatissa häntä kiehtoivat erityisesti vapaat työajat ja lyhyet työmatkat.

–Työmaita on ollut todella hyvin ja järjestyksessä olen niitä tehnyt. Metsäkoneen kuljettajana työmaille saattoi joutua ajamaan 90 kilometriä suuntaansa, nyt työt ovat lähempänä.

Metsurin työnkuvaan kuuluu muun muassa taimien istutusta, taimikon hoitotöitä, harvennushakkuualojen ennakkoraivauksia ja omavalvonnan tekemistä.

Työtä saa tehdä varsin rauhassa lukuun ottamatta satunnaisia kohtaamisia met-

sän eläinten kanssa.

– Keväällä olin istuttamassa taimia, kun kolmen metrin päähän tuli hirviemä vasan kanssa. Ajattelin, että tuo se kyllä juoksee yli ja puolustaa vasaansa, mutta emä nosti päänsä ylös ja käveli pois paikalta. Hirviä kyllä näkee näillä seuduilla usein ja myös niiden taimikoille tekemiä tuhoja. Karhua en ole nähnyt milloinkaan.

– Metsänomistajia käy nykypäivänä harvoin metsässä seuraamassa metsurin työskentelyä, joten aika yksinäistä hommaahan tämä on. Metsurin työssä ei voi tuijotella älypuhelintaan koko ajan, joten kyllähän tässä vähän sellainen mehtäläinen pitää olla, Teittinen naurahtaa.

Työtä tehdään vaihtelevissa olosuhteissa Metsässä Teittinen on kyllä tottunut liikkumaan.

– Olen pienestä pitäen ollut isän mukana kotitilalla metsätöissä ja 15-vuotiaasta lähtien olen harrastanut metsästystä.

Metsuri tekee työtään varsin vaihtelevissa olosuhteissa.

Välillä sataa ja välillä paistaa kovinkin lämpimästi.

– Nykyisin on niin hyvät varusteet, että kelien kanssa kyllä pärjää. Työ on tietysti

fyysisesti aika raskasta, kun on metsässä sahan kanssa koko päivän. Työtekniikka on tärkeä huomioida ja tehdä työtä järjestelmällisesti.

Nykyiset valjaat ovat todella hyviä ja sahan paino jakautuu tasaisesti hartioille.

Itse asiassa Teittisellä oli enemmän vaivoja metsäkoneessa istuessa kuin nyt metsurina.

– En ehkä olisi voinut istua koko työuraani metsäkoneessa, sillä minulla oli selkävai-

voja, hartiakipuja ja jalkojen puutumista. Hartiakivut ovat hävinneet metsurin hommissa kokonaan.

Teittinen rohkaisee hakeutumaan alalle Metsureista on tällä hetkellä iso pula, vaikka alalle koulutetaan jatkuvasti.

– Muistelen lukeneeni, että puolet kouluttautuneista vaihtavat alaa. Itse kyllä kannustan ainakin kokeilemaan metsurin

työtä. Kunto kohenee ja työtä saa tosiaan tehdä aika vapaasti, kunhan vain työt tulee hoidettua sovitusti.

Teittinen muistuttaa myös siitä, että metsuri on eräänlainen käsityöalan ammattilainen.

– Kun taakseen katsoo, niin kyllähän se oman työnsä jäljen näkee. Eikä taimikon hoitoon ole vielä täysin metsuria korvaavaa konetta keksitty, vaikka kuinka on yritetty.

Metsureille olisi töitä tarjolla – Mekin voisimme työllistää metsänhoitoyhdistykseen pari-kolme metsuria vaikka heti, tai jopa 5, jos hyviä sattuisi löytymään, kertoo Mhy Keski-Savon toiminnanjohtaja Jussi Hirvonen.

Tilanne kertoo metsuripulasta, joka näkyy muuallakin kuin metsänhoitoyhdistyksissä.

– Aika moni alalle kouluttautuneista vaihtaa alaa tai suuntaa jatko-opintoihin.

Yksi syy metsuripulaan voi olla myös se, että koulutuksessa konepuoli vetää tällä hetkellä hyvin.

Metsurit työskentelevät Mhy:ssä toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella, jossa on pohjalla TES. – Metsurit pääsevät ihan asiallisille palkoille. Tänäkin vuonna syksy näyttää jatkuvan aika pitkälle, joten talvitauko ei ole montaa kuukautta.

Hirvonen on metsurin työnkuvasta samaa mieltä Markus Teittisen kanssa.

– Metsurin pitää olla ulkoilmaihminen ja juuri tietyllä tavalla mehtäläinen, koska työ on aika yksinäis-

tä. Tietysti ammattitaitoa pitää myös olla ja sehän kehittyy koko ajan työtä tehdessä.

Hirvonen vinkkaa, että metsurin työ soveltuisi hyvin esimerkiksi kahdelle kaverukselle.

– He voisivat kulkea yhdessä pakettiautolla ja tauoilla sekä työmatkojen aikana keskustella niin työ- kuin muistakin asioista. Samalla tulisi huomioitua työturvallisuus, eikä työ kävisi niin yksinäiseksi. Jos tällaisia kaveruksia löytyy, niin ei kuin ilmoittautumaan meille.

MetsänTekijät 2/2018

4

Puumarkkinakatsaus

Hyvä kysyntätilanne jatkuu – huomiota leimikon markkinointiin Marraskuun alkuun mennessä puukauppoja oli tehty yhteensä yli 32 miljoonaa kuutiometriä.

Määrä on 16 % suurempi kuin edellisvuonna. Eteläja Pohjois-Savon maakuntien kauppamäärät olivat lähes 8 milj. m3 ja kasvua oli 14 % edellisvuodesta. Kotimaisen kuitupuun hakkuumäärissä tehdään tänä vuonna jälleen uusi ennätys.

riveille, jäävät hintatilastoista pois. Viime aikoina lisäehtorivien käyttö onkin ollut aiempaa yleisempää. On varsin tyypillistä, että aikaisuuslisiä, laatulisiä, parrulisiä tai oksaja latvusmassan nimellä ainespuumääriin sidottuja hintoja kirjataan lisäriveille.

Myöskään mahdolliset bonukset eivät nosta koskaan keskihintaa tilastoissa. Raaka tosiasia kuitenkin on, että keskihintatilastolla on suuri merkitys tulevaisuuden kauppojen hintatasoon ja siksi tämän tyyppinen manipulointi ei saisi olla mahdollista.

Hyvä kysyntätilanne jatkuu ja kaikilla puutavaralajeilla on kysyntää. Itä-Suomen metsien hakkuumahdollisuuksia hyödynnetään kokonaisuutena nyt hyvin, mutta metsänhoidollisesti tärkeiden ensiharvennuksien määrää tulisi edelleen lisätä.

Hyvän kysynnän myötä tukki- ja kuitupuiden hintataso on vahvistunut vuositasolla 10–20 % puutavaralajista riippuen. Kuitupuun markkinatilanne on kuitenkin mielenkiintoinen.

Havukuitupuun tuonti on kääntynyt kasvuun, vaikka tuontipuun hintataso on noussut rajusti.

Venäjältä tuodun mäntykuitupuun hinta oli elokuussa 52,9 euroa/m3 ja Virosta tuodun jopa 63,2 euroa/m3.

Kotimaan vastaava hankintahinta oli hieman yli 30 euroa/ m3. Lähempänä länsirannikkoa sijaitsevat metsänhoitoyhdistykset ja sahat harjoittavat puolestaan kuitupuun vientiä, koska naapurimaissa kuitupuusta maksetaan paremmin.

Tukinkatkonta ratkaisee

Tarjouksia vertailtaessa paras puukauppakumppani ei ratkea pelkästään hintaeroja vertaamalla. On ensiarvoisen tärkeää, että laskelmissa huomioidaan myös ostajien väliset erot tukinkatkonnassa.

Erilaiset mitta- ja laatuvaatimukset sekä erot niiden tulkinnassa voivat vaikuttaa hyvin merkittävästi lopputulokseen puutavaralajeittain hinnoitelluissa kaupoissa.

Metsänhoitoyhdistyksissä on aina reaaliaikainen tieto paitsi puun hinnoista myös ostajien eroista tukinkatkonnassa.

Markkinoilla hyvä vire jatkuu

Puun hinta vahvistuu vain kilpailuttamalla Metsäteollisuuden investointien vaikutukset näkyvät nyt selvästi. Kuitupuun kysyntä on vahvistunut huomattavasti. Pelkkä kysynnän lisäys ei kuitenkaan ratkaise kuitupuun hintakehitystä. Ratkaisevaa on se, miten leimikot myydään. Vuoden 2018 mäntykuitupuun hintakäyriä kannattaa tarkastella huolella.

Vaikuttaa siltä, että tammi– helmikuussa, jolloin merkittävä osa puukaupoista myytiin erilaisten kumppanuussopimusten kautta, ilman kilpailuttamista, mäntykuituun hintatasossa ei tapahtunut mitään muutosta. Sitä mukaa kun vuoden edetessä kilpailuttaminen puumarkkinoilla jatkui ja voimistui, alkoi hintakäyräkin herätä vihdoin

den kannattavuudesta tulevaisuudessa tekemällä oikeita valintoja puun markkinoinnin suhteen. Ei tarvitse hirveästi miettiä, mitä puun hinnalle tapahtuisi, jos iso osa metsänomistajista valitsisi puun kilpailutuksesta luopumisen ja sitoutuisi yhden ostajan malliin bonuksiin luottaen.

Kaikki hinnannousu ei näy tilastoissa

eloon. Tämä tapahtui siis pelkästään niiden metsänomistajien ansiosta, jotka kilpailuttivat leimikkonsa, joko itse

tai metsänhoitoyhdistyksen palveluna.

Metsänomistajien kannattaakin huolehtia metsätalou-

Lisäksi on huomattava, että Luonnonvarakeskuksen hintatilastot kertovat vain osan hintatason vahvistumisesta.

Kaikki yksikköhintojen lisäykset, joita kirjoitetaan puukauppasopimuksen lisäehto-

Massa-, kartonki- ja paperiteollisuuden markkinatilanne on säilynyt erinomaisena.

Kuitupuulla tehdään tulosta reilusti yli 30 euroa käytettyä raaka-ainekuutiota kohden.

Mäntysahatavaran markkinanäkymä on tällä hetkellä selvästi parempi kuin kuusen. Mäntysahatavaran keskimääräinen vientihinta oli tammi–heinäkuussa 14 prosenttia viime vuotta korkeampi.

Kuusisahatavaran markkinanäkymää lähitulevaisuudessa heikentää erittäin laajat kirjanpainajatuhot Keski-Euroopassa ja Ruotsissa. Hyönteisten vaurioittamaa kuusitukkia arvioidaan tulevan markkinoille yli 20 miljoonaa kuutiometriä.

Kokonaisuutena metsäteollisuustuotteiden vientinäkymät ensi vuodelle ovat kuitenkin hyvät. Puumarkkinoiden hyvän kysynnän ennustetaan jatkuvan myös ensi vuonna.

Timo Leskinen, kenttäjohtaja MTK Metsälinja

MetsänTekijät 2/2018

5

Asiantuntija puukaupan apuna Juha ja Sirpa Rytkösen maatilan kaksi ”kivijalkaa” ovat maataloustuotanto, joka koostuu vilja- ja nurmikasvien siemenviljelystä ja -pakkauksesta, sekä metsätalous. Rytköset ovat jo pitkään tehneet menestyksekästä yhteistyötä metsänhoidossa ja puukaupoissa Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon kanssa.

Jarmo Seppälä

Rytkösten metsät ovat hyvissä maastoissa ja hyvien tieyhteyksien varsilla. Myyntiin on tarjolla niin kesä- kuin talvileimikoita sekä monia eri puulajeja. Tilalta löytyy myös hybridihaavikko ja lehtikuusikko.

– Puun myyntimäärät vaihtelevat jonkin verran vuosittain metsänhoitotöiden ja markkinasuhdanteiden mukaan, mutta hakkaamme keskimääräisen kasvun verran.

Puunmyynti tukee hyvin meidän maatalouspuoltamme ja on ollut isojen investointien apuna, Juha Rytkönen esittelee.

Metsänomistaja tekee päätökset Rytkösten uusin puukauppa oli korjuuvaiheessa loka– marraskuun vaihteessa. Tällä kertaa päätehakkuu on jonkin verran tavanomaista suurempi keväällä nousseiden kantohintojen hyödyntämiseksi.

– Perusajatuksena on ollut, että rakennamme leimikkokokonaisuuden yhdessä metsänhoitoyhdistyksen kanssa.

Myös istutukset teemme ti-

Leimikkokokonaisuus rakennetaan kestävän metsänhoidon näkökulmasta, Juha Rytkönen ja Eveliina Laine kertovat.

lanteen mukaan joko itse tai metsurivoimin, Rytkönen sanoo.

– Puukaupan kilpailutus alkaa tarjouspyynnöllä ja saapuneiden tarjousten vertailulla.

Metsänomistaja tekee aina lopullisen valinnan siitä, kenelle puut myydään, Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon metsäasiantuntija Eveliina Laine kertoo.

– Leimikkokokonaisuudet vaihtelevat puutavaralajien ja puulajien suhteen. Puukaup-

pakumppani määräytyy aina leimikkokohtaisesti eli yksi ja sama ostaja on harvoin kaikille leimikoille se paras.

– Puukaupan tarjoukset voivat olla monimutkaisia mittoineen, lisineen ja takuineen. Myös hakkuun valvonta ja katkonnan toteutuminen tulee varmistaa, joten valtakirjakauppa metsänhoitoyhdistyksen kanssa on kätevä ja edullinen tapa toimia. Arvostan myös sitä, että yhdistys pitää meihin yhteyttä koko JARMO SEPPÄLÄ

Rytkösen ja Laineen yhteistyö on sujunut hyvin. Puukauppa kannattaa aina kilpailuttaa ja avata yhdessä tarjousten sisältö.

puukaupan ajan, Juha sanoo.

– Eveliina on viime vuosina ollut meidän asiantuntijamme ja hän paneutuu todella hyvin tehtäviinsä, Sirpa kiittelee.

Puukauppa kannattaa aina kilpailuttaa

Rytköset korostavat, että puukauppa kannattaa aina kilpailuttaa, sillä käytetyissä katkontamitoissa on eroja eri ostajien kesken. Tukista saa yli kolminkertaisen hinnan verrattuna kuitupuu-

hun, ja paras lopputulos riippuukin yksikköhintojen lisäksi paljon myös rungon tukkiosuuden hyödyntämisestä.

– Tarjousten vertailu on ennen kaikkea matematiikkaa, Eveliina toteaa.

– Eikä metsänhoitoyhdistyksen palvelu puukaupassa lopu hakkuisiin. Sieltä muistutetaan myös esimerkiksi taimien tilauksesta ja metsänhoitosuunnitelman päivittämisestä, Sirpa kertoo.

Sukutilan mailla Juha Rytkönen aloitti Joroisten Maaveden kylässä olevan Rytkölä-sukutilansa isäntänä vuonna 1987.

Juha ja Sirpa Rytkönen tekevät sekä siemenviljelyssä ja -myynnissä että metsänhoidossa tiimityötä.

– Siemenviljely ja siementen kauppakunnostus työllistää ympäri vuoden.

Maaliskuulta lokakuun loppuun ajoittuva vaihe on työntäyteisin, joten olemme aika pitkälle ulkoistaneet metsiemme hoidon metsänhoitoyhdistykselle.

Toki silloin, kun aikaa on,

teemme itse esimerkiksi raivaus- ja taimikonhoitotöitä, Rytköset kertovat.

Rytkölän tilalla on metsää parisen sataa hehtaaria.

Peltomaata on vuokramaineen noin 130 hehtaaria.

Rytköset ovat vuosien varrella investoineet paljon siemenviljelyn vaatimiin koneisiin ja kuivuriin.

Metsäkoneenkuljettajaksi valmistunut poika Lauri Rytkönen on nyt varusmiespalveluksessa ja tulee jatkossa yhä enemmän mukaan tilan toimintoihin.

MetsänTekijät 2/2018

6

Mhy Keski-Savo kunnostaa metsiä ympäri vuoden.

Rimmaa risukko, putsaa pusikko Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon metsänomistajat ovat etuoikeutetussa asemassa. Riukuuntuneita taimikoita voidaan kustannustehokkaastipalaut– taa takaisin kasvukuntoon. Jokainen siivottu metsikkökuvio edesauttaa Suomen hiilinielun, puuraaka-aineen ja metsänomistajan tulojen karttumista.

hakkuuseen rungon koko tai poistuma liian pientä, havainnollistaa Pekka.

– Useimmiten kohdevalinta menee niin, että mitä pahemman näköinen ja lävitse pääsemättömämpi pusikko, sitä varmemmin kyseessä on energiapuukohde, ynnäilee metsäasiantuntija Eveliina Laine.

Alalta on kuitenkin löydyttävä myös ranteen paksuista puuta. Ongenvapa-taimikot ovat selvästi kalliita raivuukohteita. Niistä ei hakettaessa jää muuta kuin puupölyä.

Punainen metsätyökone siintää taimikon keskeltä ja kulkee kohti hakepuuta sisältävää laanipaikkaa kuormatila täynnä kokopuuta. Giljotiinikone on nimetty Justiinaksi.

Vesuri Oy:n Pekka Suhonen on korjannut energiapuuta metsänhoitoyhdistyksellä jo kymmenen vuoden ajan.

– Ajokone on muokattu giljotiinikoneeksi, johon on liitetty joukkokäsittelykoura.

Se samanaikaisesti katkaisee ja kerää, kertoo Pekka.

Vuonna 1979 perustettu Veljekset Suhonen Ky muuttui Vesuri Oy:ksi vuonna 1993.

Giljotiinikoneita on yhteensä kolme ja ne toimivat koko yhdistyksen toimialueella.

Hoitamaton metsä ei kasva, eikä tuota

Energiapuunkorjuu on oma työlajinsa

Metsä on siitä reilu, että se palkitsee siihen satsanneen.

Jos metsään ei sijoita aikaa, euroja tai työtä, ei se myöskään anna tuloja.

– Selvää on, että jokin on myöhässä, kun energiapuuta korjataan metsästä, toteaa Laine.

Taimikkovaiheessa on jätetty hoitotoimenpiteitä tekemättä.

– Meidän tehtävämme on kunnostaa se takaisin tuottavaksi. Tämän työn suola on nähdä lopullinen työn jälki, kun taimikko on siisti ja taas kasvukuntoinen, hymyilee Eveliina.

Hoitotyö ja Työlajia ei voi rinnastaa raiva- satsaus tulevaisuuteen ustyöhön, eikä verrata ainespuuhakkuuseen.

– Toimimme näiden kahden työlajin välimaastossa.

Välikössä, jossa raivaustyö on liian kallista ja ainespuu-

Raivaussahatyö voi maksaa pitkään hoitamattomina olleissa ja tiheissä taimikoissa jopa 950 €/ha. Vastaavasti motohakkuussa ainespuuta voi kertyä vain 20 m3/ha ja ala

käytettävissä. Tehdyn työn kustannusta korvataan myös Kemera-tuella.

– Kyseessä ei ole tilinteko, vaan korjaava metsänhoitotoimenpide paremman tuotoksen saamiseksi tulevaisuudessa, muistuttaa Eveliina.

Kasvun lisäys seuraavassa hakkuussa

Kokopuupinolla on arvonsa. Sillä maksetaan osa metsän siivouskustannuksista.

täytyy ensin ennakkoraivata.

Tällöin tulot eivät kata raivuukustannusta. Energiapuunkorjuussa ennakkoraivausta ei tarvitse tehdä ja kustannus on noin 390 €/ha.

– Jos joku tulee laittamaan metsäni kuntoon tuohon hintaan, niin koneen voi laittaa metsääni vaikka heti. Mielestäni energiapuunkorjuu ei ole kustannuskysymys, kun huomioidaan mitä sillä saadaan aikaan, sanoo Juha Rissanen, metsänomistaja.

Pinollakin on arvonsa Tien reunaan syntyneen hakepinon vieressä metsänomistaja saattaa ihmetellä, miksi tilipussi ei kasva.

– Usein unohdetaan, miten iso lasku rahan arvoisella hakepinolla maksetaan, sanoo Pekka.

– Kohteella on ollut töissä metsäkone ja kuljettaja useamman viikon. Myös metsäasiantuntija on ollut

Energiapuun kohteiksi sopivat • Hoitamattomat, riukuuntuneet, ylitiheät ja varttuneet taimikot • Ylispuustoiset taimikot • Peltojen reunamat • Täystiheät tai vajaatuottoiset lepikot

Rantasalmella toteutettiin kymmenen vuotta sitten energiapuunkorjuu riukuuntuneessa, hoitamattomassa metsässä.

Nyt motohakkuuna tehty ensiharvennus toi 80 m3/ ha ja puusto tilavuudeltaan 110 litraista. Kertymä oli tavanomaista suurempi, vaikka ajourat olivat jo alalla valmiina.

– Korjuussa säästetään metsän kasvualaa, kun ajouria ei vedetä lenkkiin, Pekka kertoo.

Giljotiinikouran ominaisuudella, tiltti-kouralla puustoa ei kaadeta maahan tai vedetä jäävän puuston seasta, vaan kuljetetaan puut pystyssä taimien välistä. Näin taimien latvat pysyvät ehjinä, eikä puustovauriota synny.

Myönteistä on myös se, että ala jää korjuun jälkeen kulkukelpoiseksi.

– Risukko kerätään pois maahan kaatamisen sijasta ja maatumista ei tarvitse odotella. Metsä on vapaa-ajan käytössä ja siellä voi tavanomaisesti marjastaa, sienestää ja metsästää, vinkkaa Eveliina.

Eveliina Laine

MetsänTekijät 2/2018

7

Edessä jännittävä tulevaisuus "Kuluva vuosi on ollut puukaupallisesti parempi kuin vuosiin. Uusi vuotuinen hakkuuennätys on tuloillaan. Finnpulpin valmistumista odottaa moni metsäalan ammattilainen ja raaka-ainetta kasvattava metsänomistaja.

Ja mitä kaikkea puusta tulevaisuudessa voikaan valmistaa ja mitä sen avulla voi korvata!

Metsäteollisuus on edelleenkin Suomen tärkeä puujalka. Te, hyvät metsänomistajat, olette mahdollistaneet sen. Metsäalan tulevaisuus näyttää innovatiiviselta, aktiiviselta ja muutoksiin valmiilta. Elämme jännittäviä uudistumisen aikoja. Monella muullakin tavalla, kuin tarkastelemalla taimien kasvua metsänistutusaloilla.

Nikkarilan puisella koulun penkillä opiskellessa tiesin, että tahdon valmistuttuani metsänhoitoyhdistykseen töihin. Koulutusjohtajamme totesi, että aika suppeat on neidin työpaikkahaaveet. En välittänyt, koska suuntani oli selvä. Uutinen yhdistykseen valituksi tulemisesta toi sarjan riemuloikkia ja innostuksen kiljahduksia. Nämä viisi monipuolista ja oppeja kartuttavaa palvelusvuottani kanssanne ovat kuluneet vilkkaasti.

Helteisestä kesästämme huolimatta metsiä riepottelevilta myrskytuulilta vältyttiin. Kevyempi syyspuhuri otti kuitenkin oman takkini helmasta kiinni ja vie tämän metsänhoitoyhdistyksenne Pikkumyyn uusille urapoluille. On aika pakata eväät, nostaa reppu selkään, kulkea eteenpäin ja tarttua vastaantuleviin haasteisiin uteliain mielin.

Aloitan uudessa virassa, uuden työnantajan palveluksessa joulukuun alusta. Tuleva työni jatkuu myöskin metsäisissä merkeissä ja monen alueeni metsänomistajan tietämä Etta-tyttö tulee jatkossakin kulkemaan kanssani maastoja koluten ja metsien tuoksuja tutkien.

Kollegani Jaakko ottaa toimialueeni ohjat käsiinsä siksi aikaa, kunnes seuraajani löytyy.

Sydämellinen kiitos, että sain palvella teitä hyvät metsänomistajat. Kiitos osoittamastanne luottamuksesta ja mielenkiintoisista keskusteluista niin metsäisiin, kuin muihinkin elämänaiheisiin liittyen. Kiitos yhdessä kuljetuista metsämarsseista ja opettavaisista vuosista kanssanne. Mene ja tiedä, ehkäpä tapaamme vielä.

Yhden pyynnön teille esitän. Mitä moteiltaan suurempi ja tukkivaltaisempi leimikko on kyseessä – kilpailuttakaa puukauppanne.

Puuaines ei vieläkään niin paljoa maksa, et-

Metsäveroilmoitus hoituu nyt OmaVero -palvelussa Vuodelta 2018 metsäveroilmoitus annetaan sähköisesti ja arvonlisäveroilmoitus on annettava vain sähköisesti. Vain erityisestä syystä, kuten teknisen esteen vuoksi ilmoituksen voi antaa paperilla.

Tammikuussa 2019 metsänomistaja saa postitse esitäytetyn 2C-lomakkeen vuoden 2018 verotusta varten. Lähetys ei sisällä palautuskuorta, eikä täyttöopasta. Ohjeet löytyvät verohallinnon sivuilta vero.fi/ lomakkeet/2C. Samalta sivulta löytyvät ohjeet myös sähköiseen ilmoittamiseen ja tarvittaviin tunnuksiin.

teikö se olisi kilpailuttamisen arvoinen. Joka ikinen kerta. Keskiaukeaman asiantuntijat ovat siinä apunanne.

Olkaa rohkeita ja käyttäkää heidän ammattitaitoaan hyödyksenne. Metsänhoitoyhdistys on ennen kaikkea metsänomistajiaan varten. Se on luotu edistämään metsätalouden kannattavuutta ja pitämään puun markkinahintoja korkeammalla tasolla. Ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Toivotan teille rauhallista vuoden loppua ja erinomaista ensi vuotta!"

Kunnioittavin terveisin, Eveliina

Mhy Keski-Savo kiittää Eveliinaa yhteisistä vuosista ja toivottaa menestystä uusiin haasteisiin!

Jaakko Mahrberg hoitaa toistaiseksi Eveliinan aluetta. Uuden toimihenkilön rekrytointi tullaan käynnistämään loppuvuoden aikana.

Jussi Hirvonen

HYVÄ JOULUMIELI JOROISTEN TORILLA

19.

KLO

KESKI-SAVO

Arvonlisävero myös 28.2. mennessä Arvonlisävero ilmoitetaan ja maksetaan sähköisesti viimeistään 28.2.2019 OmaVerossa. Verohallinto ei lähetä erikseen lomakkeita tai ohjeita arvonlisäverosta. Arvonlisäveroilmoitusta ei tarvitse antaa, jos verovuodelta ei ole metsätalouden tuloa, vähennyksiä tai muita vaikuttavia tapahtumia. Sekä ilmoituksen että maksun täytyy olla saapunut verohallintoon eräpäivään mennessä.

Muistathan varata ajan veroilmoituksen täyttöä varten ajoissa metsänhoitoyhdistyksestäsi.

Anne Rauhamäki MTK

13 - 18

Paikalla vierailee myös Joulupukki ja laulattaa, Hirnuvan Hevosen vankkuriajelua ja muuta oheisohjelmaa.

Tilaisuus on avoin ja maksuton kaikille osallistujille.

Joulumieltä tuomassa:

Metsänomistajat

Metsänhoitoyhdistys apunasi Metsänhoitoyhdistys pystyy hoitamaan sähköisenä metsä- ja arvonlisäverosi. Valtuuttamiseen käytetään Suomi. fi:n Valtuudet-palvelua. Siellä palvelun ohjeita noudattaen metsänomistaja voi antaa valtuudet veroasioidensa hoitoon.

Valtuutus on voimassa toistaiseksi.

Kuolinpesien ja verotusyhtymien on käy-

Paperinenkin käy Veroilmoituksen voi myös antaa paperilomakkeella. Palautusosoite näkyy lomakkeen etusivulta ja palautuskuori on hankittava itse. Muistiinpanoja tai kuitteja ei liitetä veroilmoitukseen vaan niitä pyydetään tarvittaessa. Lomakkeita ei saa kopioida, sillä koneellinen lukeminen ei kopioilta onnistu.

Veroilmoitus on oltava postin kuljettamana perillä Verohallinnossa määräpäivänä.

Metsätalouden veroilmoitusta ei tarvitse antaa, jos verovuonna ei ole ollut metsätalouden tuloja, vähennettäviä menoja, eikä metsävähennyksestä tai varauksista ilmoitettavia seurantatietoja.

JOULUKUUTA

Tule ja hae Hyvä Joulumieli!

Nauti samalla joulupuurosta ja kahvista lisukkeineen mukavasti teltan suojissa jätkänkynttilöiden luodessa tunnelmaa.

Lahella ja lasna

Veroilmoituksen palautus Veroilmoitus palautetaan OmaVero-palvelussa osoitteessa vero.fi/omavero.

Kirjautuminen tapahtuu henkilökohtaisilla verkkopankkitunnuksilla.

Kuolinpesät ja verotusyhtymät tarvitsevat kirjautumiseen Katso-tunnisteen.

Metsätalouden harjoittajat palauttavat veroilmoituksen viimeistään 28.2.2019. Näin toimivat myös vasta toukokuussa palauttaneet ei-arvonlisäverolliset metsänomistajat.

Myöhästymisestä voi seurata myöhästymismaksu.

tettävä Katso-valtuuksia, osoitteesta yritys.tunnistus. fi. Katso-valtuutuksessa on annettava metsänhoitoyhdistykselle OmaVeroa varten rooli ”henkilön ja yrittäjän OmaVero”.

TERVETULOA METSÄNHOITOYHDISTYS KESKI-SAVON TAPAHTUMIIN Joulukahvit 19.12.2018 klo 13-15 Heinäveden, Leppävirran ja Varkauden toimistoilla Joulupuuro 19.12.2018 klo 13-18 Joroisten torilla Metsäverokoulutus 6.2.2019 Warkaus-Sali, Varkaus Metsänomistajien maalislauantai 16.3.2019 Kangaslampi

MetsänTekijät 1/2017

8

MetsänTekijät 2/2018

8

Leppävirta

Petri Parviainen

Timo Piispanen

Metsäasiantuntija 040 834 9776

Metsäasiantuntija 0400 164 764

1

Antti Ojala

Pekka Hartikainen

2

Metsäasiantuntija 0400 164 760

Metsänhoitoesimies 050 434 3389

3

2

Joroinen – Varkaus

1

3 7

Jaakko Mahrberg

Eveliina Laine Metsäasiantuntija 0400 359 431 30.11.2018 asti

4

Metsäasiantuntija 0400 359 432

5

6 5

4 Marko Koponen Metsäasiantuntija 0400 379 574

6

Metsänomistajien palvelutoimisto (Simonkatu 6, 00100 Helsinki)

Annamari Rajoo Metsäasiantuntija 040 580 3981

Jukka Iivanainen Metsäsuunnittelija 0400 164 762

Tiina Salminen Metsäasiantuntija 040 720 3160

MetsänTekijät 1/2017

9

MetsänTekijät 2/2018

SUUNNITTELU: KATRI MEMONEN

Heinävesi

Jaana Lindroos

Tuomo Räisänen

Metsäasiantuntija 0400 164 766

Korjuuesimies 0400 359 434

7

Jussi Hirvonen

Taina Tirkkonen

Toiminnanjohtaja 040 834 9986

Toimistonhoitaja 0400 974 010

Katri Memonen

Petri Soikkeli

Palveluneuvoja 040 834 9793

Kiinteistönvälittäjä, LKV Mti, AKA (maa- ja metsätalousauktorisoitu) Kiinteistövälitys, metsätilojen sukupolvenvaihdokset, metsävaratiedot 040 866 7508

Pöytä lahti

8 Pöytä lahti

Tuomo Tirkkonen Metsäasiantuntija 050 421 1775

8

9

Pekka Sikanen Metsäasiantuntija 0400 164 765

9

Auvo Gustafsson Talousneuvoja:

Jari Pesonen Metsäsuunnittelija 050 463 9693

9

Suunnittelu Katri Memonen

Omaisuudenhoitopalvelut, verotus, maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdokset sekä perinnönjaot 050 378 6130

MetsänTekijät 2/2018

10

Yhteismetsä tuottaa monenlaista hyötyä

Etelä-Suomen yhteismetsä perustettiin 11 vuotta sitten yhteismetsien kehittämistä suunnitelleen työryhmän jäsenten toimesta. Tähän kehittymistyöhön osallistui yhteismetsien palveluksessa olleita metsäammattilaisia, hallinnossa toimivia luottamushenkilöitä sekä Metsäkeskuksen ja Maanmittauslaitoksen palveluksessa olleita asiantuntijoita.

Yhtenä kehittämistyön tavoitteena oli vapauttaa aikanaan tarkasti valvotut asutusyhteismetsät tehokkaasti toimiviksi talousmetsiksi. Metsänhoidollisesti tarkastellen yhteismetsät ovat aina toimineet mallikkaasti. Hakkuita ja metsien hoitotöitä on tehty vuosittain kestävää metsätaloutta noudattavan metsäsuunnitelman mukaan. Puuta myydään vuosittain ja työhön tarvittava henkilöstö työllistyy suhdanteista riippumatta.

Myöskin puuta jalostavalle teollisuudelle säännöllinen puunmyyjä on ollut mieluinen kumppani.

Koska tehokkaasti toimivat ja pinta-alaltaankin kasvavat yhteismetsät metsänomistusmuotona ovat osoittautuneet onnistuneeksi ratkaisuksi, haluttiin holhoavaa viranomaisvalvontaa keventää ja hyvää metsänhoitoa kannustaa.

Metsänomistamisen sivutoimisuus, etäisyys metsätilalta, omistajien ikääntyminen sekä metsätilojen pirstoutuminen olivat häiritseviä tekijöitä, joita voidaan poistaa yhteismetsämuotoisella omistusrakenteella.

Myöskin säännöllinen vuotuinen jakoraha yhteismetsäosuuden omistajalle on merkityksellinen varsinkin, kun yhteismetsä on maksanut metsätuloistaan 26,5 % suuruisen veron ja jakoraha on siten saajalleen verovapaata tuloa.

Koska Etelä-Suomen yhteismetsän perustajat halusivat yhteismetsänsä tilojen sijaitsevan Suomen parhailla metsän

kasvualueilla, on luonnollista, että tilojen sijainti painottuu Savoon ja Päijät-Hämeeseen.

Yhteismetsän pinta-ala oli perustamisvaiheessa 180 ha ja perustajina oli 22 osakasta.

Metsäpinta-ala on kasvanut ja kokonaisala on nyt 2700 ha ja yhteismetsällä on omistajina 60 osakasta.

Hyvä ratkaisu molemmille osapuolille Pinta-alaa on kasvatettu tiloja ostamalla, mutta myöskin niin, että metsätilan omistaja on luovuttanut metsänsä yhteismetsän omistukseen saaden vastikkeena luovutetun tilansa arvoa vastaavan määrän yhteismetsän osuuksia.

Yhteismetsämme osuuksien laskennallinen arvo tarkistetaan vuosittain ja ilmoitetaan osakkaille.

Tämä palvelee myöskin tilansa liittäjiä, koska liitettävän tilan metsäarvion jälkeen voimme ilmoittaa luovuttajalle vastikkeena saatavan osuusmäärän.

Tämän vaihtokaupan arvostusperusteet tarkistetaan vie-

lä maanmittaustoimituksen yhteydessä, koska maanmittausviranomaisen tehtävänä on valvoa, että toimenpide on oikeudenmukainen eikä kumpikaan osapuoli saa toista osapuolta isompaa hyötyä.

Menettelyn jälkeen voidaan todeta, että hyvästä oikeudenmukaisesta ratkaisusta hyötyvät molemmat osapuolet.

Yhteismetsä isona metsänomistajana tuottaa hyötyä omistajilleen mm. puukaupoissa, metsähoitotöissä ja esim. metsävakuutuksissa, koska puuta myytäessä ja palveluja ostaessa isojen kertaerien tarjoaja on haluttu kumppani kaupankäynnissäkin. Paikalliset mhy:t ja metsäpalveluyritykset ovat Etelä-Suomen yhteismetsälle tärkeitä yhteistyökumppaneita kaikkien metsähoitotöiden toteuttajina.

Etelä-Suomen yhteismetsä, kuten muutkin yhteismetsät hoitava metsiään hyvinä talousmetsinä unohtamatta muitakaan metsään liittyviä arvoja. Tilojen metsästysvuokrasopimukset ovat aina

jääneet saman paikallisen seuran käyttöön, joka aikaisemminkin on metsästyksen tilalla hoitanut.

Yhteismetsien määrä on vahvassa kasvussa

Etelä-Suomen yhteismetsän hallinnosta vastaa hoitokunta, jossa on 4 jäsentä. Lisäksi yhteismetsällä on yhdessä muiden yhteismetsien kanssa yhteinen yrittäjäpohjainen toiminnanjohtaja, joka vastaa metsien hoitoon liittyvistä tehtävistä. Ylintä päätösvaltaa yhteismetsässä käyttää vuosittain kokoontuva osakaskunnan kokous, joka vahvistaa hoitokunnalle talousarvion ja toimintasuunnitelma sekä hyväksyy edellisen toimintavuoden tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen.

Valtakunnallisesti yhteismetsien omistuksessa on yli 5 % yksityismetsien pinta-alasta ja määrä on ollut viime vuosina vahvassa kasvussa.

Matti Immonen E-S:n yhteismetsän hoitokunnan pj

Metsätilan arvon määrittäminen Metsätilan arvo määritetään useimmiten kauppaa, lahjaa, vakuusarvoa tai perunkirjoitusta varten. Arvioita kysytään, pyydetään ja tilataan meiltä lähes joka työpäivä.

Esimerkiksi viime vuonna ar-

vioita tehtiin yhteensä noin 3800 hehtaarin alueelle noin 340 tilaajan pyynnöstä. Varsin tarpeellisesta tuotteesta ja palvelusta on siis kyse. Arvion tilauksen yhteydessä sovitaan mitä tarkoitusta varten arvio

Turvallinen metsän ammattilainen välittää Myydään metsätiloja: Leppävirta, Kurjala, Okt 83 m m². Kyläkauppa, jossa 3h+k+s 83 m m2 asunto ja 126 m22 liiketilaa ja erillinen 100 m22 makasiini/varastorakennus. Tontti 0,3 ha.

Omat kaivot. Energiatodistus luokka E. Hp. 38 000 €. Tarjoa heti!

Leppävirta, Konnuslahti, 7,78 ha. Metsätila+mummonmökki+savusauna.

Puustoa n. 750 m33, heti hakattavissa n. 250 m3, kasvu n. 6,5 m3/ha/v.

Hp. 44 000 €. Tarjoa heti! ”Ostotoimeksianto”, Heinävesi, Joroinen, Leppävirta, Varkaus.

Yli 50 ha:n metsätiloja vaihdetaan yhteismetsän osuuksiin. Luovutusvoittoverosta vapaa ! Tarjoa heti!

Joroinen, Järvikylä, 4,4 ha. Metsätila, koivuvaltaista puustoa n. 300 m3, nykypuuston kasvu n. 9,6 m33/ha/v. Hp. 10 000 €. Tarjoa heti!

Heinävesi,Putukka, 21,84 ha. Kaksi metsätilaa, mäntyvaltaista puustoa noin 1350 m3, nykypuuston kasvu n. 5,1 m33/ha/v, taimikoissa hoitotarvetta, tieyhteys kunnossa, vanha talo ja sähköliittymä. Hp. 57 000 €. Tarjoa heti!

Tiedustelut Petri Soikkeli 040 8667 508

Esitteet: www.metsatilat.fi Tehdaskatu 37 70620 KUOPIO P. 045 3416 990 Yhteistyössä metsänhoitoyhdistysten kanssa

tehdään, mikä omaisuus arvioidaan, kuka on arvion toimeksiantaja ja annetaan kustannusarvio arvion laatimisen hinnasta.

Meillä Mhy Keski-Savossa noudetaan hyvää arviointitapaa. Hyvä kiinteistön arviointitapa perustuu kansainväliseen arviointistandardiin ja määrittää hyvin ja tarkasti sen, kuinka arviot tulee tehdä.

Niinpä meilläkin metsätilalle arvioidaan markkina-arvo, ellei jostain syystä toimeksiantajan kanssa erikseen sovita jonkin muun arvon määrittämisestä.

Markkina-arvolla tarkoitetaan sitä rahamäärää, jolla arvion kohde vaihtaisi omistajaa vapailla markkinoilla normaalilla markkinoinnilla ja kohtuullisessa myyntiajassa.

Tärkeintä ovat ajantasaiset tiedot Metsätilan arvo perustuu varsin pitkälti tilan puuston määrään ja hakkuuarvoon. Arvioita tehtäessä ja laskettaessa tilasta tarvitaan tuoreet ja ajantasaiset metsävaratiedot. Ne saadaan keräämällä tiedot puustosta ja maapohjasta käymällä paikan päällä metsässä. Vasta tehtyjä, kolme vuotta nuorempia metsäsuunnitelmia voi käyttää tilan

arvon määrittämiseen, mutta silloinkin arvioijan pitää varmistaa, että tiedot pitävät paikkansa riittävällä tarkkuudella. Ainoa varma tapa varmistaa tietojen paikkansa pitävyys, on käydä metsässä ja tarkastaa, arvioida ja havainnoida silmävaraisesti tietojen paikkansa pitävyys.

Metsätilan arvo lasketaan yleensä summa-arvo menetelmällä. Puun hintoina käytetään puolen vuoden ja vuoden keskihintoja. Laskentajärjestelmään kuuluva kokonaisarvon korjaus vaihtelee olosuhteista riippuen 0–40 % välillä. Tyypillisesti kokonaisarvon korjaus on -20 – -25%.

Jos arvioitavaksi on sovittu rakennus-, rakennuspaikka ja/tai muita arvoja, niin ne arvioidaan erikseen.

Mhy:n tila-arvio antaa turvallisen pohjan Toistaiseksi emme tee emmekä laske arvioita suoraan metsään.fi-aineiston perusteella. Muilla toimijoilla, kuten joillakin pankeilla ja puutavarayhtiöillä on metsään.fi aineistoon perustuvia automaattilaskureita. Automaattilaskurit toimivat syöttämällä laskuriin tilan kiinteistötunnuksen. Toistaiseksi noiden laskureiden antamat arvot ovat vain suuntaa an-

tavia eikä metsäkeskus metsään.fi aineiston tuottajana tai laskureiden tekijät ota mitään vastuuta mahdollisista virheistä. Sikäli kun me käytämme metsään.fi aineistoa tilan arvon laskemiseen, tarkastamme aineiston tietojen paikkansa pitävyyden käymällä paikan päällä metsässä.

Metsänhoitoyhdistys Keski-Savossa metsätilojen arvon määrittäminen on keskitetty kolmen toimihenkilön tehtäväksi. Näin jokaiselle arvioitsijalle tulee riittävä määrä kohteita joka kuukausi osaamisen ja ammattitaidon ylläpitämiseksi. Lisäksi jokainen arvioitsija tarkastuttaa jokaisen tekemänsä arvion toisella arviontekijällä.

Kun arvioinnin lopputulosta eli markkina-arvoa vielä verrataan puustoltaan ja pinta-alaltaan vastaavien kohteiden toteutuneisiin kauppahintoihin, ovat tekemämme arviot laadukkaita ja luotettavia. Meillä tehdyn tila-arvion pohjalta on turvallista tehdä mitä tahansa metsäomaisuuden hoitoon ja hallintaan liittyviä suunnitelmia ja oikeustoimia.

Petri Soikkeli Mti, LKV, AKA (maa- ja metsätalousauktorisoitu)

MetsänTekijät 2/2018

11

Drone-pienoiskopteri metsätalouskäytössä Sana drone on englantia ja tarkoittaa substantiivina urosmehiläistä tai kuhnuria ja verbinä surinaa tai huminaa. Dronen eli miehittämättömän pienoiskopterin lento muistuttaakin vähän ison mehiläisen surinaa tai pörinää.

Itse laite on noin kilon painoinen mötikkä, joka lentää akkuvirran pyörittämien neljän roottorin avulla. Dronea ohjataan kauko-ohjaimella.

Pienoiskopterissa on gps-paikannus ja kamera.

Kameralla voi ottaa yksittäisiä kuvia ja/tai videokuvaa.

Dronen kamera on automaattisesti vakautettu siten, että hankalissakin tuuliolosuhteissa kamera pysyy vakaana.

Varmista, että alueella saa lennättää dronea

Lennätettäessä dronea olisi viisasta säilyttää koko ajan näköyhteys kopteriin. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Laitteessa on kyllä teknologiaa esteiden tunnistamiseen ja automaattiseen lähtöpisteeseen palaamiseen, mutta näköyhteyden katoamisen jälkeen on aina olemassa riski, että kopteri lentää tiehensä – lopullisesti.

Ennen koneen lentoon laittamista pitää vielä varmistaa, ettei olla lentokieltoalueel-

la, ja tehdä lennätysilmoitus Trafille. Kopteria ei kannata lennättää asutusalueella eikä ihmisjoukkojen päällä.

Mhy Keski-Savon dronet ovat olleet käytössä tämän vuoden alusta alkaen. Koneita on käytetty lähinnä esittelyvideoiden ja -kuvien kuvaamiseen ja pienessä määrin taimikoiden ja tuhoalueiden tarkastamiseen.

Aivan ongelmatonta dronen käyttäminen ei kuitenkaan ole. Metsässä koneen näkee yleensä muutamia kymmeniä metrejä, kun kuvattavaa tai kartoitettavaa aluetta on yleensä useita satoja metrejä. Älypuhelimen tai tabletin näytöltä ei välttämättä koko ajan pysty hahmottamaan, missä kohtaa metsätilaa kone on menossa. Sateella dronella ei voi lentää ollenkaan ja kovassa tuulessakin on omat haasteensa.

Lisäksi voimakas auringonMhy Keski-Savon dronet ovat olleet käytössä tämän vuoden alusta alkaen. Koneita on käytetty lähinnä esittelyvideoiden ja -kuvien kuvaamiseen ja pienessä määrin taimikoiden ja tuhoalueiden tarkastamiseen.

paiste tai tasaisen harmaa sää ovat kuvan laadun kannalta hankalia olosuhteita. Dronen käyttöön liittyvät suunnistusongelmat olisivat ratkaistavissa ohjelmalla, johon voi ohjelmoida lentoreitin etukäteen. Kyseinen ohjelma tosin näyttää aika ajoin hukkaavan kopterin, joten toistaiseksi on lennetty käsiohjauksella.

Kuvia ja videoita voi käydä katsomassa

Tällä hetkellä tutkitaan ja selvitetään dronen käyttöä metsien inventoinnissa. Matalalta tehtävä tilatason laserkeilaus ja siihen liittyvät laitteet ja ohjelmistot ovat testikäytössä.

Pienelle ja näppärälle lentolaitteelle keksitään melko varmasti vielä paljon muutakin käyttöä. Nyt laitteen käyttöä vielä opetellaan ja harjoitellaan.

Mutta Mhy Keski-Savo on mukana maailman muutoksessa myös tältä osin, ja tähän mennessä dronella otettuja kuvia ja videoklippejä voi käydä katsomassa osoitteessa www.metsatilat.fi. Kun kuntahaulla valitsee Heinäveden, Joroisen, Leppävirran tai Varkauden, melkein jokaisesta myyntiesitteestä löytyy linkki dronella kuvattuun videoon.

Petri Soikkeli

JÄSENETUHINTAAN www.edutjasenelle.fi/mhy tai asiakaspalvelunumerosta 09 315 49 840 Kerro soittaessa, että kyseessä on MHY -jäsenetutilaus.

Polku omaan metsään.

Metsälehti on Suomen johtava metsäalan ajankohtaislehti, sekä verkkopalvelu. Se on toiminut suomalaisen metsän puolestapuhujana jo 85 vuoden ajan. Metsälehti sisältää riippumatonta, ammattimaista ja ajankohtaista tietoa metsästä ja metsänhoidosta metsänomistajille ja metsäammattilaiselle. Metsälehti ilmestyy 23 kertaa vuodessa, joista 8 on Metsälehti Makasiinia. www.metsalehti.fi

MetsänTekijät 2/2018

12

Jatkuvapeitteinen vai jaksollinen metsänkasvatus?

Avohakkuun jälkeen ala on metsitettävä uudestaan. Timo Kujalan mielestä metsä on uudistunut, kun paikalle on kasvanut varttunut kasvatusmetsä, johon ei metsänhoitotöiden muodossa tarvitse enää investoida.

"Uudistamiskuluihin pitää mielestäni laskea maanmuokkauksen ja taimien istuttamisen lisäksi myös nuoren taimikon raivaus, varttuneen taimikon raivaus ja ennakkoraivaus ennen ensiharvennusta. Jos töitä ei tee itse, voivat kulut olla helposti yli 3 000 euroa hehtaaria kohden.

Tilastojen mukaan moni metsänomistaja jättää uudistamisen ja ensimmäisen taimikon raivauksen jälkeen metsänsä oman onnensa nojaan. Tämän seurauksena metsänomistajilla on 0,8 miljoonaa hehtaaria hoitamattomia taimikoita ja 0,9 miljoonaa hehtaaria riukuuntuvia nuoria metsiä, joista osa jää vajaatuottoisiksi.

Näiden metsien kuntoon saamiseksi pitäisi metsänomistajien investoida lähes miljardi euroa. Vaikka Kemera-tukia on osoitettu juuri näiden kohteiden hoitamiseen, eivät hoitamattomat alat ole pienentyneet.

MTK:n tilastot osoittavat, että valtion maksamat Kemera-tuet valuvat suurelta osin metsäteollisuudelle. Esimerkiksi vuonna 2016 Kemera-tuki muuttui pienpuun keräämisen osalta ensiharvennuskohteissa 440 euroon hehtaarilta. Samaan aikaan metsäteollisuus pudotti ensiharvennuksista saatavan kuitupuun hintaa vastaavalla summalla.

Lisäksi MTK:n tilastoista käy ilmi kuitupuun huolestuttava

hinnan kehitys. Kuitupuun reaalihinta on tänä päivänä yli 10 euroa/m3 halvempi, kuin 2000-luvun alussa. Tämä tarkoittaa sitä, että metsistämme tuotettavan pääraaka-aineen reaalihinta on 20 vuodessa laskenut lähes 40 %. Vastaavasti Luken tilasto osoittaa, että vuonna 2000 tukin osuus kokonaishakkuukertymästä oli 50,5 %, kuitupuun osuus 49,5 %, kun vuonna 2016 arvokkaan tukin osuus kokonaishakkuukertymästä oli enää vain 42 % ja kuitupuun osuus 58 %.

Yhteenvetona voidaan todeta, että metsän perustaminen on kallistunut ja vastaavasti tukkipuun osuus hakkuissa pienentynyt. Kuitupuuta hakataan suhteessa tukkiin aina vain enemmän.

Näillä asioilla on suuri merkitys metsänomistajan nettotulojen kehitykseen.

Metsänomistajalla on tilanteen korjaamiseksi mielestäni kaksi vaihtoehtoa. Hakataan puista suurempi osa arvokkaana tukkina ja pienennetään tulevia hoitokuluja niin, että vältytään avohakkuulta tai saadaan siirrettyä avohakkuuta kauemmaksi tulevaisuuteen.

Mihin jatkuvapeitteinen kasvatus sopii?

Julkisuudessa otetaan kovasti kantaa siihen, että jatkuvapeitteinen metsänkasvatus sopii vain tietynlaiseen metsään. Mielestäni kysymys pitäisi asettaa ”mihin se sopii?” sijasta ”milloin se sopii?”.

Mielestäni metsänomistajalla on yksi ajankohta metsän kehityskulussa, milloin jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen voi siirtyä metsässä kuin metsässä. Varttunut kasvatusmetsä on se hetki, jolloin metsänomistajan on pohdittava, tehdäänkö alaharvennus vai yläharvennus.

Alaharvennuksessa tyypillisesti poistetaan puita, joiden

Kainuu, Ristijärvi. Metsässä tehtiin yläharvennushakkuu, jossa hakattiin isot- ja huonolaatuiset pienet puut. Kertymä oli 110 m3/ha ja tukkiprosentti 80. Alalle jätettiin kasvamaan luontaisesti syntyneet kuusen taimet ja nuoret hyvälaatuiset männyt.

Ennakkoraivausta ei tarvinnut tehdä. Noin 25 vuoden kuluttua alalla tehdään uusi yläharvennus. Jäävän puuston ollessa hyvälaatuista, paranee tukkiprosentti seuraavassa hakkuussa.

”Vajaatuottoisia metsiä ei kannata kasvattaa millään menetelmällä.”

litteisesti osoittavat, että yläharvennus on aina kannattavampaa kuin alaharvennus, kun lasketaan nettotuloa ja jäävän puuston arvoa. Samaan olen päätynyt itsekin.

keskilitratilavuus on 70 ja rinnankorkeusläpimitta on 13 cm. Sellaisesta puusta metsänomistaja saa yhden euron pystykaupassa, mutta hän on investoinut siihen 2–3 euroa. Metsänomistaja myy siis puunsa tappiolla.

Päätehakkuussa on ison tilin aika, mutta summasta on muistettava vähentää kaikki metsän perustamiskulut. Onko metsänomistajalle jäävä nettotulo suurempi, jos tehdäänkin alaharvennuksien sijaan toistuvia yläharvennuksia?

Tutkimukset melko yksise-

Ei kannata lukkiutua yhteen menetelmään Toinen kysymys, joka julkisuudessa herättää paljon keskustelua on, ”voiko metsää yläharventaa loputtomiin?”.

Ajatellaan, että sitä voi tehdä tästä ikuisuuteen ja se on sitten sitä jatkuvaa kasvatusta.

Aina näin ei käy. Kahden tai kolmen yläharvennuskerran jälkeen metsä kannattaakin uudistaa avohakkuulla, jos on vaarana, että luontaisesti ei synnykään riittävän tasaista ja täystiheää taimikkoa. Vajaatuottoisena metsää ei kannata kasvattaa.

Huomioitavaa on, että tällaisessakin tapauksessa metsänomistajan nettotulo on suurempi, kun metsästä on

yläharvennushakkuin saatu enemmän arvokasta tukkipuuta ja saatettu määrällisesti iso osa puista kiertokulun aikana tukkipuun kokoon. Ei siis kannata lukkiutua yhteen menetelmään vaan tilanteesta riippuen valita kulloiseenkin hetkeen järkevin hakkuutapa.

Yläharvennuksessa jäävän puuston pohjapinta-ala kannattaa jättää tavanomaista suuremmaksi, jotta metsään jää riittävästi kehityskelpoisia puita tukiksi järeytymään.

Ennakkoraivauksessa poistetaan vain tarvittava aliskasvos hakattavien puiden läheisyydestä. Tarkoituksena on säästää mahdollisimman paljon taimiainesta ja pienentää ennakkoraivauksen kustannuksia.

Olen monesti hämmästynyt itsekin, kuinka hyvin alikasvos elpyy ja uusia taimia alalle syntyy. Kuusi on varjopuu. Peitteisessä metsässä ja tuoreilla, sekä lehtomaisilla maapohjilla, kuusen taimilla on erinomaiset kehitys- ja kasvuolosuhteet. Esimerkiksi halla ei koskaan vaurioita kuusia peitteisessä metsässä.

Karuimmilla mailla, kahden tai kolmen yläharvennushakkuun jälkeen, ala hakataan aivan lakirajalle ja tehdään siemenpuu- tai suojuspuuhakkuu. Tällöin metsä uudistuu luontaisesti männylle.

Summa summarum, mitä useamman kerran voidaan metsässä yläharventaa, niin sitä suurempi on metsänomistajan saama nettotulo.

Johtoajatus on, että metsä on aina hakkuun jälkeen hyvässä kasvussa seuraavaan hakkuuseen. Vajaatuottoisia metsiä ei kannata kasvattaa millään menetelmällä."

Timo Kujala, metsänomistaja ja Arvometsän hallituksen puheenjohtaja

Ennen ja jälkeen yläharvennuksen Konnevedellä vuonna 2016. Vasemmalla kuva ennen yläharvennusta, lähtöpuusto 260 m3. Oikealla kuva yläharvennuksen jälkeen, poistuma 140 m3, toteutunut tukki% oli 73,8.

MetsänTekijät 2/2018

13

Koivu ja sydän KOLUMNI Kotipihassani kasvoi koivuja - niin kasvaa tai on kasvanut monessa muussakin pihassa.

Isoja ne olivat ja vanhoja, lapsuudenleikeissäni pidin niitä satumaisina, puhetaitoisina tietäjäpuina. Kuvittelin niille sielut ja luonteet, koska keskenkasvuisen mielikuvituksella semmoinen käy helposti.

Nimiä minun ei niille tarvinnut antaa, koska koivut oli kastettu isomummovainajani toimesta jo ihmisikä sitten. Äitini mummo ja mummoni anoppi oli nimennyt koivut lastensa mukaan. Se oli käynyt näppärästi, koska hänelle ja isoukille oli sattunut syntymään jälkeläisiä saman verran kuin heidän pihassaan koivuja kasvoi. Nähtävästi isomummo oli ollut jonkinsortin romanttinen höpsö, liekö päättänyt lapsilukunsa pihapuiden määrän mukaan.

Hänen lapsensa olivat tietysti eri-ikäisiä, mutta koivut olivat kuulema yhdellä kertaa istutetut. Taimet olivat juurtuneet pihaan samana vuonna, jona isoisovanhempani olivat salvaneet uudismökkinsä hirsikehikon ja seuraavana vuonna syntyi ensimmäinen

”Oliko Paulissa minkä verran lahoa?, mummo kysyi minulta. Oli aika paljon, vastasin.” lapsi. Kastajaisten aikaan sai nimensä myös ensimmäinen koivu, siitä tuli muistaakseni Katri.

Myöhemmin Katri sai ympärilleen Olgan, Toivon, Elnan ja Paulin - tai molemmat Katrit saivat, niin tyttö kuin koivukin. Aikanaan lapset lähtivät Paulia vaille kukin vuorollaan maailmalle. Koivut jäivät ja niiden keskessä seisseeseen mökkiin perusti Pauli perheensä, käytti mummoni vihillä ja vietti melko lyhyeksi jääneen avioliittonsa lähinnä potien sodassa saamaansa keuhkovikaa.

Siihen hän sitten kesken ikiään kuolikin, vähin erin katosi tuonilmaisiin myös muu sisarussarja. Mutta koivut jäivät.

Ne seisoivat pihassa sitkeästi, vaikka istuttajien rakentama

mökki vaihtui uudempaan ja maailma muuttui muutenkin.

Nuorena leskeksi jäänyt mummoni kehitti miesvainajansa nimikkokoivuun aivan omanlaisensa henkisen suhteen. Mummo saattoi istuskella yksinään Paulin kupeella olleessa pihakeinussa, kiikutella tuumailevan näköisenä ja eikö tuo lie joskus koivulle jutellutkin.

Pari kertaa vuodessa hän kertoi joka kerta uutena juttuna, kuinka hänen anoppivainajansa oli koivut nimennyt ja vuosi vuodelta hän harmitteli enemmän sitä, kuinka aika nakersi pihapuitamme ja miten hiipi koko ajan likemmäksi se päivä, jona ne olisi pakko kaataa ennen kuin myrsky keikauttaisi ne talon päälle.

Sitten se päivä koitti. Mummo ei ollut silloin kotona, lähtikö kylään vai kirkonkyläkämpilleen - en muista. Joka tapauksessa arvelen sen olleen häneltä tietoinen valinta.

Kun mummo kotiutui, oli pihamme koivuista paljas.

– Oliko Paulissa minkä verran lahoa? mummo kysyi minulta.

– Oli aika paljon, vastasin.

– Selevä. Sittenhän se jouti

kaataa, sanoi mummo.

Sen jälkeen asiasta ei keskusteltu.

Nyt vanhempana olen tajunnut, että mummon elämänfilosofia oli yksinkertaisuudessaan nerokas.

Niin että muistakaa toisianne, muistakaa puitanne, nähkää metsä puilta – ja toisinpäin.

Antti Heikkinen kirjailija ja toimittaja

Tämä tarina on tosi, mutta miten vastaava sujuisi puukaupassa?

PAKINA Jouduin puhelinmarkkinoinnin uhriksi. Tällä kertaa ei tarjottu lehtiä tai liittymiä, vaan ihan konkreettista ja hyödyllistä palvelua, joten päätin kuunnella. Kyse oli talon huollosta, tarkemmin ilmastointikanavien puhdistuksesta. Tietysti olin utelias, miten työ tehdään, minkä puhelinmyyjä osasi varsin hyvin kertoa.

Olin myös kiinnostunut hinnasta, joka oli markkinahinta.

Ei ehkä erityisen halpa, mutta tuskin kalleinkaan. Kun mahdollinen työn suorittamisen ajankohta sattui vielä lomaviikolleni, jolloin olisin myös itse paikalla, totesin puhelun päätteeksi tilanneeni ilmastointikanavien puhdistuksen ja vieläpä minulle ennestään tuntemattomalta firmalta.

Olin jo lähes unohtanut koko asian, kunnes eräänä aamupäivänä tunnistettavasta numerosta puhelin soi ja kysyttiin, voidaanko sovittu ilmanvaihdon huolto tehdä jo aikaisemmin päivällä, sillä aikaisempi toimeksianto oli sujunut odotettua nopeammin.

Juuri sillä hetkellä asian muistinkin ja satuin onneksi olemaan kotona. Asiahan

kävi. Kohta pihaan kurvasi kaksi nuorehkoa leppävirtalaisen työmiesvaatehtimon tuotteisiin pukeutunutta kaveria, etten sanoisi jonnea. Firman logot olivat näyttävästi esillä Dimeksin rintamuksessa ja pakun kyljessä.

Käsipäivien jälkeen seurasi asiantuntevilta kuulostavien kysymysten tulva ja katselukierros. Kysyttiin ilmanvaihtokoneen merkkiä ja mallia, viimeistä puhdistusta, omatoimisia huoltoja, venttiilien paikkoja yms. Kyselyvaiheen jälkeen alkoi selostusvaihe.

Pyytämättä ja kysymättä kerrottiin, miten aloitetaan alipaineistamaan taloa ja samalla irrottelemaan venttiileitä pesuun ja katselemaan sopivia työkaluja. Tämän jälkeen alkaa varsinainen puhdistus, jonka jälkeen desinfiointi. Ja lopuksi säätö. Ja säätöön liittyen kysyivät, onko jotakin ongelmia tai toiveita mihin pitäisi kiinnittää huomiota?

Siitäpä alkoivat töihin, eikä siinä ja sen seuraamisessa ollut mitään ihmeellistä, kaikki eteni esiselostuksen mukaan.

Tekivät siis sen mitä sanoivatkin tekevänsä.

Hyvää työtä tähän asti, mutta sitten tulikin se ihmeellisin vaihe. Kun homma

oli valmis, oletin, että paiskaavat pakun oven kiinni, sanovat heippa ja lasku tulee postissa. Ja vielä mitä. Kun toinen jonne jäi laittamaan vehkeitä yllättävänkin siistillä asettelulla pakun hyllyille, otti toinen jonkin mittarin lukulaitteen ja virallisen näköisen paperin mukaan ja kysyi, passaisiko vielä astella pirttiin ja pöydän ääreen. Kahvia luulin olevan vailla, jota tieten tarjosin, mutta kahvin lomassa jälleen täysin pyytämättä ja yllättäen alkoi työselosteen ja mittauspöytäkirjan läpikäynti.

Oli lukemat ennen ja jälkeen, joka ainoasta säädettävissä olevasta komponentista! Ja lisäksi selostus miksi mitäkin säätöä olivat muuttaneet ja mihin suuntaan. Ja ne lukemat olivat lukulaitteen näytöllä ja paperilla millilleen samat, tai mikä yksikkö se nyt sitten oli. Uunin päältä olivat lisänneet vetoja toiveitteni mukaan ja kysyin eikö enempään ollut mahdollisuutta?

Tästä vaiheessa oli jo toinenkin jonne kömpinyt pakusta tuville ja kaksissa miehin sanoivat, että passaahan tuota kokeilla, mutta epäilevät siitä seuraavan ongelmia talon toisessa päässä. No rei-

lulla kädellä venttiiliä auki ja mittaamaan. Siinähän kävi niin kuin olettivat, joten hieman nolona pyysin palauttamaan tilanteen niin kuin se hyvä oli. Kohtapa se oli toisetkin kupilliset juotu ja samalla vaihdettu muutama sananen mihin ilmanvaihdon omatoimisessa huollossa tulisi jatkossa kiinnittää huomiota.

Sittenpä alkoi jo jutut loppua ja kalajuttuihin siirtymisen asemasta esittivät kysymyksen, että ovatko molemmat osapuolet yhtä mieltä tehdystä työstä ja sen lopputuloksesta. Jos ollaan, niin allekirjoituksin asia varmistetaan ja laskua seuraa.

Mikäpäs siinä, työ oli hyvin dokumentoitu, mittauksin toteen näytetty sekä työvaiheet hyvin selostettu. Eipä asiassa muuta mieltä voinut olla ja kynä piirsi. Vasta tämän jälkeen seurasi pakun liukuovi rämähtäen kiinni ja heippa!

No mitä tässä on nyt niin ihmeellistä. No ……… vieköön on! (pahoittelen ajattelemaani ilmausta ja jätän sen lukijan mielikuvituksen varaan) Kymmenien tuhansien puukauppoja saa tehdä ja teetättää paljon hatarammin tiedoin kuin ykkössatasten huolto-

työtä! Ei voi olla ihan täysin varma mitä tuli sovituksi ja varsinkaan varma siitä, miten se itse hakkuun aikana toteutuu. Ja loppulitviikki on suunnilleen sellainen, että tuosta reiästä menee kylmää ilmaa sisälle ja tuosta puhaltaa lämmintä ulos. Ja jos koittaa kysellä mitäs siinä välillä tapahtui, niin vastaus on ylimalkainen, liikesalaisuus tai ruvetaan puhumaan säistä.

Siitä huolimatta ne ovat edelleen minun omaisuuttani, niin puut kuin talo.

Ja tästä talohuollosta viisastuneena tahdon tietää jatkossa millilleen mitä minun omaisuudelleni tehdään.

Sekä ennen, että jälkeen.

Enkä suostu asioimaan sellaisten kanssa, jotka eivät sitä minulle selvästi kerro. Kyllä sellaiseen palveluun näköjään pystytään, jos halutaan.

Jäkälä p.s. Käskivät pitää sen mittauspöytäkirjan tallessa. Niin, että on sitten jatkossa helpompi vastaava työ tehdä, joko heidän tai jonkun muun toimesta. Eikä tässä kohtaa haitanneet tietojärjestelmät tai liikesalaisuudet, vaikka paperissa oli sen firman logo.

MetsänTekijät 2/2018

14 ANU RANTONEN

Vehmasharjun tilalla hoidetaan metsää ja liikutaan metsässä tottuneesti kolmen sukupolvin voimin. Olavi Martikainen on halunnut siirtää arvostuksen hyvää metsänhoitoa kohtaan tyttärelleen Laura Willströmille, tämän miehelle Rami Willströmille sekä heidän lapsilleen Roopelle ja Aapolle. Kuvasta puuttuu Sandra-tytär.

“Metsät pitäisi siirtää tuleville sukupolville parempina kuin itse on ne saanut” Joroisissa Kaitaisten kylällä sijaitsevalla Vehmasharjun tilalla metsänhoito ja metsässä liikkuminen ovat siirtyneet luontevasti sukupolvelta toiselle.

Kun Olavi Martikaisen vanhemmat ostivat Joroisissa Kaitaisten kylällä sijaitsevan Kumpusen tilan entisen torpan ja tontin vuonna 1938, olivat ajatukset metsänhoidosta aika lailla erilaisia kuin mitä tilalla tänä päivänä.

– Papalla oli oma tyylinsä, hän otti varovaisesti puita

”Joku on väittänyt, ettei Suomessa riitä puuta. Itse olen sitä mieltä, että kyllä riittää, jos vain metsää hoidetaan hyvin.”

metsästä ja teki harsintahakkuuta. Näin jälkikäteen ajateltuna hänen olisi pitänyt myydä enemmän puuta ja uudistaa metsiä, Martikainen pohtii.

Metsässä liikkumisen ja metsätyöt Martikainen oppi papan opastuksella jo pienestä pitäen.

– On koottu rankoja ja otettu ropseja, tehty halkoja ja pokasahalla sahattu pöllejä.

Justeerista tuli minulle erittäin tuttu.

Parempaa paikkaa ei ole olemassakaan Martikainen asettui tilalle vaimonsa kanssa 80-luvulla ja silloin metsien hoito aloitettiin uudella otteella.

– Mielestäni metsän omistaminen ja sen hoitaminen ovat tärkeää ja isänmaallista työtä. Yksi perusarvoni on ollut se, että metsät pitää siirtää tuleville sukupolville parempina kuin mitä itse on ne saanut. Myimme vanhoja metsiä pois ja istutimme uutta tilalle.

Ja näissä istutustöissä on ollut mukana myös Martikaisen

tytär Laura Willström, joka on asunut tilalla perheensä kanssa vuodesta 2010 lähtien.

– Tykkään hirveän paljon puiden istutuksesta. Tietysti toivon, että joku lapsistamme haluaisi jäädä asumaan tänne maalle, vaikka se vielä tällä hetkellä tuntuu aika kaukaiselta asialta. Ei tämän parempaa asuinpaikkaa ole olemassakaan.

Lapset viihtyvät hyvin metsässä Ja ovat istutustyöt ja metsässä liikkuminen tulleet tutuiksi myös Lauran lapsille, 10-vuotiaalle Roopelle, 8-vuotiaalle Sandralle ja 3-vuotiaalle Aapolle.

– Tykkäämme retkeillä metsässä ja keräämme marjoja ja sieniä. Aivan tässä talon vieressä on 100-vuotiasta metsää, jossa on todella helppo liikkua ja leikkiä.

Tämä upea sadunomainen metsä on myös taustalla tämän lehden kansikuvassa.

Myös Hämeenlinnasta lähtöisin oleva Lauran mies

Rami Willström viihtyy erinomaisesti maalla ja metsän keskellä.

– Kun ystäväni käyvät meillä kylässä, he ihmettelevät miten hiljaista täällä on ja voi kuulla lintujen laulua ja metsän kohinaa.

Olavi Martikainen muistuttaa, että metsä on ollut tilalla aina tarpeellinen tulonlähde ja ensimmäinen metsätaloussuunnitelma on tehty jo vuonna -66.

– Se tehtiin yhteistyössä paikallisen metsäneuvojan kanssa. Mielestäni on tärkeää, että talonväki osallistuu suunnitelman tekemiseen, sillä siinä on hyvä käydä läpi neuvojan kanssa mitä metsässä tehdään ja millä tavalla. Toki neuvoja osaa tehdä sen itsekin, mutta jo yleissivistyksen kannalta on suositeltavaa olla mukana.

Metsien hoitamatta jättäminen on iso virhe Olavi Martikaista huolettaa se, että nykyään metsää siirtyy paljon sellaisille ihmisille, joilla ei ole juurikaan tietämystä metsänhoidosta.

– Tämä johtaa siihen, että metsät jäävät hoitamatta ja se on iso virhe. Joku on väittänyt, ettei Suomessa riitä puuta. Itse olen sitä mieltä, että kyllä riittää, jos vain metsää hoidetaan hyvin.

Sekä Olavia että Lauraa harmittaa suuresti nähdä tien varsilla metsää, joka ei ole nähnyt kirvestä vuosikymmeniin.

– Täytyy kyllä sanoa, että esimerkiksi autolla ajaessa tulee ihasteltua, jos metsää on hoidettu hyvin ja toisaalta kauhisteltua, jos ei ole hoidettu ollenkaan. Mutta en minä ihan niin paha ole kuin isäni, joka katselee metsiä niin pitkään, että meinaa ojaan ajaa, Laura naurahtaa.

Olavilla on Mhy-tausta ja myös Laura aikoo pyrkiä yhdistyksen valtuustoon.

– Metsänhoitoyhdistys tekee todella arvokasta ja isänmaallista työtä. Mhy puolustaa metsänomistajia ja tekee töitä heidän puolestaan. Kyllä kaikkien metsänomistajien kannattaisi olla jäseniä, sillä pienellä jäsenmaksulla saa todella paljon hyötyä, isä ja tytär toteavat.

MetsänTekijät 2/2018

15

Tapahtumia vuoden varrelta Metsäiltamat

Metsäiltamat vietettiin 21.9. syksyisen tunnelmallisessa illassa Tulenliekissä. Huumoripitoisen juhlapuheenvuoron käytti kirjailija Antti Heikkinen. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola muistutti, että parasta ilmastotyötä ja luonnontuhojen torjuntaa mitä metsänomistaja voi tehdä, on huolehtia hyvästä metsänhoidosta. Mhy:n arvonnassa onnetar suosi seuraavia henkilöitä: Liisa Räsänen Espoo, puunkantoteline, Ari Tolvanen Heinävesi, tarjotin, Juha Martikainen Joroinen, linnunpönttö (palkinnot toimitettu voittajille). Metsänhoitoyhdistys kiittää kaikkia mukana olleita!

Koululaisten metsäpäivä Metsäpäivää vietettiin 22.5.

Kaitaisissa. Kuvansin koulun 3.–6. luokan oppilaat huristelivat bussilla Kaitaisten Kylätuvalle metsäpäivään. Yläkuvassa on innokkaita taimien istuttajia Markon ja Jaakon opastuksessa. Oikean puolen kuvassa Jaakko kysyy, että mikähän se tämä on. "Korvasieni", kuuluu oikea vastaus.

Naiset tarttuivat raivaussahaan

Naisten raivaussahakurssi järjestettiin Leppävirralla Särkiniemessä 5. toukokuuta. Innokkaita ja ahkeria osallistujia oli mukana reilu parikymmentä, ja päivä vietettiin iloisissa tunnelmissa.

Päivä aloitettiin Leppävirran Sydänyhdistyksen Päivi Halosen vetämällä aamujumpalla. Hyvällä

alkulämmityllä vältettiin lihasrevähdykset ja kohotettiin mielialaa.

Paikalla oli myös Stihlin edustaja Heli Ketola esittelemässä Stihlin tuotteita. Heli kävi läpi sahojen ja valjaiden ominaisuuksia ja näytti, kuinka tarpeelliset huoltotoimenpiteet sekä puhdistukset tehdään.

Metsuri Heikki Koponen kävi lävitse raivaussahan terän teroituksen salat ja valjaiden säädöt. Kohteella naiset saivat raivata metsäasiantuntijoiden ja metsurin opastuksella noin 3–5 metrin pituista sekapuustoista taimikkoa. Paikoin hankalakulkuinen, kivinen maasto ja lävitse pää-

semätön vesakkokaan ei haitannut naisten motivaatiota. Välillä paisteltiin toki nuotiolla makkarat.

Metsänhoitoyhdistyksen väki kiittää osallistujia mukavasta päivästä!

Seuraava naisten raivaussahakurssi on jo suunnitteilla Heinävedelle 2019, tervetuloa!

MetsänTekijät 2/2018

16 MetsänTekijät 1/2016

16

Metsänhoitoyhdistys Keski-Savon palvelut Metsänhoitopalvelut

Puukaupalliset palvelut

• • • • •

• hakkuu- ja myyntikohteiden selvitys ja rajaus maastoon • myyntisuunnitelman laadinta • puumäärä- ja hinta-arvio • metsänkäyttöilmoitus • markkinatilanteen selvitys • metsänhoitotöistä sopiminen ja kustannusarviot • metsäluonnon arvokkaiden elinympäristöjen huomioiminen

Metsän uudistaminen

suunnittelu ja toteutus raivaus, maanmuokkaus ja heinäntorjunta materiaalin valinta ja hankinta taimien istutus ja siementen kylvö jälkityöt

Taimikon- ja nuoren metsän hoito • suunnittelu ja toteutus • tarkastus ja raportointi

Metsäteiden tekeminen Metsien lannoitukset Taimien, siementen yms. materiaalin välitys

Puunmyyntisuunnitelma

Puukaupan toimeksianto • tarjouspyynnöt • tarjousten vertailu huomioiden mm. erikoispuut ja tukinkatkonta • ajantasainen hintaseurantajärjestelmä • kauppaehdoista sopiminen ja kaupan teko valtakirjalla • puun korjuun, katkonnan ja mittauksen valvonta • mittaustodistuksen hyväksyminen • loppuselvityksen teko

Puunkorjuupalvelu

• puunkorjuun suunnittelu ja toteutus • puutavaran välitys

Puukaupan avustaminen • tarjousten vertailu • ehdotus kauppakumppanista

Katkonnan ja mittauksen valvonta Korjuun valvonta

Asiantuntija- ja neuvontapalvelut Koulutus, neuvonta ja tiedotus • • • • • •

henkilökohtainen neuvonta ja opastus asiakas- ja koulutustilaisuudet jäsentiedotteet sähköinen uutiskirje facebook MetsänTekijät –lehti

Metsäsuunnittelu

• tilakohtaiset metsäsuunnitelmat • nettimetsäsuunnitelmat

Metsäkiinteistöjen välitys (LKV) Arviointi • • • •

metsäkiinteistöjen arviointi metsätuhojen tarkastukset metsävahinkoarviot todistukset ja lausunnot

Metsäomaisuuden hoitopalvelut

• sukupolven vaihdokset – suunnittelu, toteutus, veroseuraamusten selvittely • perinnönjaot • sukulaiskaupat • lahjakirjat • perunkirjat • lainhuutohakemukset • selvennyslainhuutohakemukset • kaupanvahvistukset • alv-velvollisuuden hakeminen ja lopettaminen

Kaavoitusasiat Ympäristötuet Metsäveropalvelut

Metsänomistajat KESKI-SAVO Me teemme metsänomistajan eteen enemmän