18
6 / 2012 /
/ K Y LT E R I / K A U P P I S PA I K K A K A U PA N
// HELBUS //
KAUPPISPAIKKA KAUPAN T EK S TI / MA R K U S H EL AN IEM I K U VAT / MA R K U S HEL A NI EM I
Yksityiset kauppakorkeakoulut ovat rantautuneet Suomeen kahden viime vuoden aikana. Ne ovat kiinnostaneet niin lehdistöä kuin kyltereitäkin ja marraskuun lopussa virolaisen koulun opiskelijajärjestö haki jo Sefen jäsenyyttä. Kylteri kävi istumassa molempien yksityisten kauppisten luennoilla pohtimassa mitä näistä kouluista oikein pitäisi ajatella.
// EBS //
Talven ensimmäinen lumimyrsky puhaltaa mereltä kun kävelen kohti Salmisaaren uutta Technopolis-yrityshotellia. Lasiseen kompleksiin on majoittunut tallinnalaisen Estonian Business Schoolin Helsingin sivutoimipiste. Kesällä 2011 perustettu EBS on Suomessa koulutusta tarjoava yritys, joka myöntää virolaisen kauppatieteiden kandidaatin tutkinnon. Tyylikkäässä aulassa minut ottaa vastaan EBS:n työntekijä, joka on selvästi vähän hämmentynyt kiinnostuksestani koulua kohtaan. Ohjattuaan minut saliin, jossa päivän luento pidetään, hän pyytää vielä soittamaan ennen kuin lähden. Luentosali on siisti, katossa Genelecin kaiuttimet ja pöydällä on tarjolla Technopolis-kyniä ja lehtiöitä. Luvassa on vierailijaluento innovaatioista, tämän pitäisi olla mielenkiintoista. Tyylin puolesta salin noin kolmeakymmentä opiskelijaa ei erota Aalto-yliopiston kauppislaisesta. Luentosalista löytyvät WESC:n hupparit ja blondit raidat. MacBookit ja terveysvesipullot ovat pöydällä. Useimmilla on esimerkillisesti mukana ”Introduction to Management” ja tunnilla istutaan hiljaisuudessa. Luennoitsija saapuu puku päällä ja aloittaa presiksen, joka sopisi firman kuin firman neukkariin. Opettaja puhuu tasaisella äänellä ja klikkailee kaukosäätimellä tylsiä slidejä esiin. Yritetäänkö tässä luoda ammattimaista kuvaa opiskelijoille, siis asiakkaille?
Innovaatioista kertova luento alkaa aika perusteista, kun tuotantofunktio selostetaan läpi. Luennoitsija ei tunnu luottavan yhdenkään oppilaan haluun tai taitoon vastata. – Is this complicated to you? A little bit. Do you know what is an innovation? Probably, hän vastaa itselleen. Luennoitsijan tyyli on yksinkertaistava. Selvisi, että maailmantalous romahti vuonna 2008 ja valtio saa rahaa veroina tai lainaamalla. Luulisi tällaisten asioiden olevan ennestään selviä jokaiselle kauppakorkeassa opiskelevalle. Puolen tunnin aikana en oppinut innovaatioista, mutta mieleen jäi luennoitsijan paatos luottoluokitusfirmoja vastaan. Livahdan luennolta käytävän skandinaaviseen loungeen ja soitan EBS:n Suomen maajohtajalle. Hän on minuutissa paikalla ja heti valmis antamaan haastattelun. Sigrid Lainevee on tyylikkäästi pukeutunut nainen, joka vastaa kysymyksiin varmasti. Lainevee haluaa tehdä selväksi, että EBS ei kilpaile suomalaisten yliopistojen kanssa. – Olemme virolaisen yliopiston sivutoimipiste. Toimintaamme säätelevät Viron lait ja myönnämme virolaisen tutkinnon, joten on vähän vaikeaa verrata meitä suomalaisiin kauppiksiin, Lainevee kertoo. – Etumme muihin kouluihin on Viron ja Suomen yhteisen
19
20
6 / 2012 /
/ K Y LT E R I / K A U P P I S PA I K K A K A U PA N
// Tyylin puolesta salin noin kolmeakymmentä opiskelijaa ei erota Aalto-yliopiston kauppislaisesta //
bisnesmaailman ymmärrys ja tiiviit luentopäivät kolme päivää viikossa joka toinen viikko. Pyydän vertaamaan EBS:ia Suomen toiseen yksityiseen kauppikseen Helsinki School of Businessiin. – En oikein tunne HELBUSia, joten toimintaamme on vaikea verrata siihen. Sanon kuitenkin, että me olemme 25-vuotias akkreditoitu yliopisto, kun HELBUS on tainnut olla olemassa vain alle vuoden. Lähtiessäni assistentti työntää käteeni EBS:n esitteen ja pyytää olemaan yhteydessä missä vain kysymyksissä. Astun lumituiskuun ja pohdin, tarvitseeko EBS:n edes kilpailla suomalaisten yliopistojen kanssa. Heille taitaa riittää, että Suomesta löytyy virolaisesta yliopistotutkinnosta kiinnostuneita, maksukykyisiä ihmisiä. Eikä koulun edes kannata lähteä avoimesti haastamaan vanhoja suomalaisia korkeakouluja, mediatappio voisi olla kova. Jatkan tutkimusretkeäni Töölön Markkinointi-instituuttiin, josta toinen Suomessa toimiva yksityinen kauppakorkeakoulu
Helsinki School of Business vuokraa tiloja. HELBUS on tänä syksynä opetuksen aloittanut yritys, joka myy muun muassa Associate of Arts in Business -tutkintoon tähtäävää koulutusta. AAB on Suomessa tuntematon, mutta USA:ssa yleisempi kaksivuotinen tutkinto, joka on laajuudeltaan kandia suppeampi. Opetus tapahtuu kahden viikon moduuleissa. Markkinointi-instituutin aulassa minua odottaa kaksi nuortamiestä. Reippaan kättelyn jälkeen he ohjaavat kohti yläkerran luokkaa. Portaissa kysyn, miten pojat näkevät tulevaisuutensa HELBUSin jälkeen. – Ensin teemme täällä alemman kanditutkinnon, sitten jatkamme ulkomaille ympäri maailmaa eri yliopistoihin täydentämään tutkinnon kandiksi. Maisterintutkinnon voi tehdä Suomessa tai ulkomailla tai jatkaa suoraan duuniin. Pojat tuntuvat olevan vakuuttuneita. HELBUSin nettisivujen mukaan suoritettuaan koulun AAB-ohjelman opiskelija voi hakea “mm. joidenkin englantilaisten yliopistojen kandidaatinohjelmiin”. Miltä tuntuu opiskella koulussa, jolla ei ole Suomessa viral-
lista statusta? – Ei olekaan, mutta aiomme jatkaa opintojamme ulkomailla, josta saatu BBA tutkinto on kaikin tavoin pätevä. Se, ettei opetusministeriö ole toistaiseksi hyväksynyt tutkintoa ei siis tunnu haittaavan. Opettaja on myöhässä, joten luokassa ehditään hengailla. Tunnelma on täysin erilainen kuin aamulla Salmisaaressa. Paikalla on vain 9 opiskelijaa, joten yhteisöllisyyttä löytyy. Luokka on nuhjuinen verrattuna Technopolikseen. Pulpettiin on kuivunut kahvirinkuloita. Käännyn takaisin poikien puoleen ja kysyn, mitä he ajattelevat siitä, että heiltä puuttuu virallinen opiskelija-status. Tyttö eturivistä muistuttaa, että kyllä heillä on matkalippualennus. Opiskelijoilla tuntuu olevan myös kova luotto pian myönnettäviin Kela-tukiin. Kelan näkemyksen mukaan laki ei tällä hetkellä mahdollista opintotuen myöntämistä suomalaisten yksityisten korkeakoulujen opiskelijoille. Entäs tämä koulun maksullisuus? – On hienoa, että Suomessa on maksutonta koulutusta,
mutta tämä on sen vaihtoehto. Ulkomailla yksityisessä laitoksessa opiskelu on huomattavasti kalliimpaa. Esimerkisi kaverini opiskelee Harvardissa ja maksaa satoja tuhansia koulutuksestaan, minulle todetaan. Tunnin aiheena on kuluttajan käyttäytyminen. Luennoitsija on aivan erilainen kuin EBS:llä. Alkaa rempseä jutustelu. Luennoitsija tuntee opiskelijoita nimeltä ja kertoo esimerkkistooreja yksityiselämästään. – Koska maksamme opetuksesta, pystymme vaikuttamaan jokaisen kurssin opetustyyliin, minulle kerrottiin ennen tuntia. Vaikka luennon aihe on aamuista asiapitoisempi ja luennoitsija viihdyttävä, täälläkään ei juuri asiassa edetä. Markkinoinnin perusteiden kirjan kaavio pysyy taululla puolen tunnin ajan ja lopulta päätän lähteä. Siirryn käytävään ja pojat tulevat perässä vielä juttelemaan. – Tulin HELBUSiin, koska en urheilulta ehtinyt lukemaan pääsykokeisiin. Olen siitä onnellisessa asemassa, että vanhempani tukevat lukukausimaksuissa, mutta moni täällä opiskelevista käy töissä. Se onkin tässä koulussa hienoa, tiiviit koulu-
21
22
6 / 2012 /
/ K Y LT E R I / K A U P P I S PA I K K A K A U PA N
// Tunnelma on täysin erilainen kuin aamulla Salmisaaressa //
päivät mahdollistavat työnteon. – Moduuliopetus on tutkitusti tehokkainta. Ja minua ei kiinnosta yhtään sellainen meno, että yliopistossa eka kuukausi dokataan ja tokana kuukautena ehkä katsotaan tenttikirjoja, toinen jatkaa. – Kolmen vuoden jälkeen olemme vähintään samalla tasolla kuin Aallon kandit, mutta professorien moninaisuus ja vuosi vaihdossa tekee koulutuksestamme kansainvälisemmän. Teen lähtöä, kun toinen pojista ojentaa minulle vielä HELBUS-käyntikorttinsa: – Meidän koulusta on viime aikoina kirjoiteltu vähän negatiiviseen sävyyn, eikä siinä siis mitään. Mutta olisi kiva nähdä teksti vielä etukäteen. Alakerrassa tapaan koulun toimitusjohtajan Kari Jääskeläisen. – Kauppakorkeakoulutuksen kysyntä kasvaa maailmassa, joten on tärkeää, että on tarjontaa, Jääskeläinen aloittaa. – Lupaan oppilailleni samantasoista opetusta kuin valtion kauppakorkeakouluissa, sekä mahdollisuuden suorittaa 70%
kandin tutkinnosta. – Kouluumme ovat kaikki tervetulleita, mutta ehkä nyt koulussamme näkyy sellaisia, jotka eivät ole menestyneet käytössä olevilla mittareilla. Koulussamme on paljon esimerkiksi sellaisia, jotka ovat urheilleet aktiivisesti lukioaikana, käyneet juuri armeijassa tai käyneet koulunsa ulkomailla, Jääskeläinen kertoo. Kysyn miltä hänestä tuntuu, kun oppilaat saavat käteensä Suomessa tuntemattoman tutkinnon. – Totta kai ensimmäiset vuosikurssit joutuvat selittämään työhaastattelussa mikä on HELBUS ja näyttämään millaisia kursseja ja millaisten professorien opettamina he ovat ne suorittaneet, mutta ei se haittaa. Jääskeläinen selittää nykyisten oppilaiden olevan innovaatioiden diffuusiosta tuttuja ”early adoptereja” ja heidät palkkaavien firmojen arvostavan tätä, koska samalla tavalla nämä nuoret tuovat yrityksiin uudet innovaatiot ensimmäisinä. Kysyn, miten Jääskeläinen vertaisi kouluaan valtion yliopistoihin. – Ei saa tuudittautua ajatukseen, että julkiset korkeakoulut
lisäisivät tasa-arvoa, hän kertoo ja jatkaa kertomalla tilastokeskuksen tutkimuksesta, joka osoittaa, että vähäosaisista perheistä ei tosiasiassa päästä valtion korkeakoulujen ilmaisiin paikkoihin. Onko HELBUSin perustamisen taustalla siis koulutuspoliittinen tunteenpalo? Kertoessaan jatkosuunnitelmistaan Jääskeläinen maalailee: – Unelmani on suomalainen yksityinen korkeakoulu, joka toimisi samalla proof-of-conceptina Aasian valloitukselle. Ei, Jääskeläinen taitaa olla ihan tavallinen bisnesmies. Lähden Markkinointi-instituutista. Päivän aikana olen kerännyt neljä käyntikorttia ja kolme pyyntöä saada tarkistaa jutun lainaukset. Jääskeläinen vaati tavanomaisen faktatarkistuksen lisäksi nähdä koko jutun etukäteen. Kävi ainakin selväksi, että kauppisfirmat ovat erittäin kiinnostuneita julkisuuskuvastaan. Mikä firma ei olisi. Ovatko yksityiset kauppikset suomalaisen koulutusjärjestelmän vaiva vai tärkeä vaihtoehto julkisille yliopistoille? Yritystoimintaa ne ovat siinä missä muukin palveluntarjonta. Jos
yksityisen koulutuksen kysyntä ja tarjonta kohtaavat, ei taida olla mitään syytä, miksei tarjontaa voisi olla. HELBUSin pojilla tuntui ainakin olevan vankka luotto kouluunsa, samaa voisi välillä toivoa aaltolaisiltakin. Mutta kuten kaikessa liiketoiminnassa, asiakkaan pitää tietää, mitä rahallaan saa. Tutkinnon laajuus ja opetuksen taso tulee olla kaikille tiedossa. HELBUSin poikien kohdalla jäi mietityttämään, pääsevätköhän he todella toteuttamaan suunnitelmansa kandiksi valmistumisesta, kun mitään ennakkotapauksia koulusta ei ole. Toisaalta ehkä varsinaisia asiakkaita ovatkin heidän vanhempansa. Lopulta, onko kenenkään meistä mielipiteellä oikeastaan väliä? HELBUSin Jääskeläistä siteeraten: – Se on yritystoiminnassa kivaa, että riittää, kun kysyy sen segmentin mielipidettä, jota aikoo palvella. Riittää, että he ovat tyytyväisiä.
23