Sisällysluettelo
Pääkirjoitus
Mikä ihmeen Kaltio?
LPKJ:n tervehdys
Lippukunnanjohtajan aatoksia
Metsäpojille
Seurakunnan tervehdys
Partiotyöntekijän uudenvuodentoivotus 2025
Leon lenkki Hämeen partiopiirin mestaruuskilpailu 25.-25.5.
Nuotta 24 Tampereen partiolaisten 70-vuotis juhlaleiri
Lapin vaellus
Johtajien vaellusreissu 23.8.-1.9
Isännän tervehdys
Keltolahden talkoot 6.10
Lupauksenanto 10.10
Lupauksenanto Messukylän vanhassa kirkossa
Partiotietovisa
Partioaiheinen tietovisa
Äyriäiset Keltsussa
Tarpojavartio omalla retkellään 26.-27.10
Mursut Keltsussa
Tarpojavartio omalla retkellään 2.-3.11
Hallitus 2025
Syyskokous kuulumiset
Joulukampanja
Vuoden tärkein varainkeruukampanja
Itsenäisyyspäivä Metsäpojat edustamassa 6.12
Kaltio 1/2025 | nro. 20 Julkaistu 13.01.2025
Toimitus ja taitto
Roni Rinne
Ville Siltanen viestinta@metsapojat.fi
Tanhuankatu 40 33560 Tampere
www.metsapojat.fi
IG: @metsapojat
FB: Messukylän Metsäpojat
Toimintakalenteri
Kevät 2025 - Mitä, missä, milloin?
Ajankohta Tapahtuma
Tammikuu
Ikäkaudet
31.1.-1.2. NiceIce - Elämys Näsijärven jäällä Samoajat - Aikuiset
Helmikuu
14.-16.2. Talvileiri Keltolahdessa Seikkailijat-aikuiset
24.2-2.3. Hiihtoloma - Ei partiota Kaikki
Maaliskuu Lippukunnan kevätkokous Samoajat - Aikuiset
Huhtikuu
14.-21.4. Hiljainen viikko ja pääsiäinen - ei partiota
18.-21.4. Ryhmänohjaajakurssi ROK
Toukokuu
Yrjönviesti
Kaikki
Viimeisen vuoden tarpojat ja Samoajat
Seikkailijat - Samoajat
24.-25.5. Leon Lenkki Samoajat - Aikuiset
Kesäkuu
Kesäleiri Keltolahdessa Kaikki KALTIO | Messukylän Metsäpoikien lippukuntalehti
Pääkirjoitus
Mikä ihmeen Kaltio?
Pitelet käsissäsi (tai ennemmin ruudullasi) Messukylän Metsäpoikien ikioman lippukunta lehden Kaltion numeroa 20. Numero 20? Tämä saattaa aiheuttaa hämmennystä varsinkin niissä, jotka eivät olleet mukana Metsäpoikien toiminnassa aivan niin pitkään kuin minä. Kaltio on nimittäin nukkunut pitkää kauneusunta, ilmestyen välillä Metsäpoikien nettisivuilla ykssittäisinä blogikirjoituksina. Viimeinen täysimittainen Kaltio-lehti, numero 19 siis, on julkaistu tammikuussa 2011. Mutta hyvää kannattaa odottaa, vaikka tässä tapauksessa odotus on jatkunut 14 vuotta.
Lippukuntalehdellä on ollut Metsäpojissa pitkä ja polveileva historia. Historiikkimme Kivikirkon pojat osasi kertoa, että ensimmäsen kerran Metsäpojat ovat julkaisseet lippukuntalehden nimellä Antura jo vuonna 1963. Alkuun päätoimittajan tehtävää hoiti Martti Mäkinen. Antura oli tekijöidensä näköinen lehti, joka ei ottanut itseään liian vakavasti. Ajoittain huumoria oli niinkin paljon, että se kirvoitti kritiikkiä sopimattomuudesta. Anturaa julkaistiin vuoteen 1974 asti. Tällöin Metsäpoikein sisälle perustettiin BP-Klubi, jonka nimi kumpusi partioliikkeen perustajasta brittiläisestä Lordi Baden-Powelista. BP-Klubi halusi edistää vartionjohtajien koulutusta ja jakaa heille vinkkejä ja ohjeita. Tätä tarkoitusta varten he perustivat B-P-Post lehden, joka käytännössä syrjäytti vanhan lippukuntalehti Anturan. B-P-Post lehteä julkaistiin vuoteen 1978 asti.
Ensimmäinen Kaltio-lehti näki päivänvalon syyskuussa 1995. Silloinen lippukunnanjohtaja Tero Sisto puhalsi Metsäpoikien lippukuntalehden uudelleen henkiin. Lehti ilmestyi säännöllisen epäsäännöllisesti, kerran tai kahdesti vuodessa, yhteensä 19 kertaa. Ja nyt, 14 vuoden odotuksen jälkeen, Kaltion 20. numero on ilmestynyt. Lehti noudattelee sisällöltään takavuosien Kaltioita. Lehdessä on mm. tervehdyksiä lippukunnan johtajistolta, kertomuksia kuluneesta partiosyksystä ja tottakai myös pientä aivopähkinää. KALTIO
4
Kuinka kauan Kaltion tarina tällä kertaa kestää? Sitä pääsemme kaikki yhdessä jännityksellä seuraamaan. Iso kiitos kaikille tähän Kaltion numeroon kirjoittaneille, jotka teitte tämän henkiin herätyksen mahdolliseksi! Erityiskiitos Metsäpoikien viestintäryhmälle, joka jaksoi uurastaa lehden kasaan. Ja sinulle arvoisa lukija, toivotan rattoisia hetkiä tämän ja toivottavasti myös monen tulevan Kaltion parissa.
Roni Rinne Viestintävastaava
P. S. Haluatko kirjoittaa Kaltion seuraavaan numeroon? Laita viestiä viestinta@metsapojat.fi ja ehdota juttua!
LPKJ:n tervehdys
Lippukunnanjohtajan aatoksia Metsäpojille
Vuoden 2024 lähestyessä loppuaan on allekirjoittaneen aika vaihtaa pestiä lippukunnassa ja antaa lippukunnan johtajan rooli seuraavalle. Nämä kaksi vuotta ovat olleet mieleenpainuvia ja opettanut asioita niin lippukunnan johtamisessa kuin itsensä kehittämisessä. Etenkin jälkimmäisen näen jokaisen MeMeläisen arvoksi. Partiossa saa harjoitella ja tehdä virheitä, joita ei työelämässä aina pysty toteuttamaan. Löytäkäämme omat arvomme, jotka määrittävät ja ohjaavat kaikkea tekemistämme, vaikka käytämme harvoin aikaa tutkiaksemme, mitä pidämme arvokkaana.
Jäänkin pohtimaan, mikä tekee Metsäpojasta Metsäpojan? Partiopolun alussa korostuvat ystävät sekä luonnossa ja yhteisössä toimiminen. Harjoitellaan yhteisten pelisääntöjen omaksumista ja noudattamista. Sitä mukaan, kun ikää karttuu myös vastuut ja johtamisen rooli korostuu kuitenkaan unohtamatta aikaisempia. Aikuisiällä ymmärtää, että partion ydin löytyy luonnosta ja siellä pärjäämisessä ilman teknologisia apuja tai vempaimia. Näiden taitojen siirtämisestä nuorille tulee ensisijainen ihanne.
Jatketaan yhteistä positiivista Messukyläläistä toimintaa myös vuodesta 2025 eteenpäin.
Henry Matinlauri
Lippukunnanjohtaja 2022-2024. Nykyään Pestijohtaja ja Sudenpentujen ikäkausivastaava.
Seurakunnan tervehdys
Partiotyöntekijän uudenvuodentoivotus 2025
Terveisiä seurakunnasta!
Olen saanut olla Messukylän Metsäpoikien seppona jo useamman vuoden ja nähdä lippukunnan elämää. Olen ollut iloinen yhteisöstä, joka haluaa sekä muuttua ajan kulkiessa eteenpäin että pitää kiinni Metsäpojille tärkeistä asioista. Metsäpojat haluaa parhaansa mukaan pitää huolta omista jäsenistään.
Joulun aikaan tämä on tärkeä näkökulma. Kristityt hiljentyvät Vapahtajan syntymän äärelle, pienen, joka tuli suureksi, Koko Maailman Valoksi. Se on suuri tie kulkea. Ja siinä kasvun matkassa tarvittiin ympärille monta ihmistä. Oli nuori äiti Maria, Joosef-isä, joka vei perhettään pakomatkojen kautta turvaan ja uuteen alkuun. Mukana kasvoivat sisarukset, sukulaiset olivat tukena, ja koko kylä jouluyön paimenia myöten.
Me tavalliset ihmiset kasvamme pienestä suureksi pienemmässä mittakaavassa. Mutta mekin voimme kasvaa valoksi ja iloksi, ilahduttaa ystävää ja naapuria ja olla vaikuttamassa omassa yhteisössämme. Siinä kasvussa tarvitaan mukana yhteisöä. Ja erityisesti silloin kun juhlan tuntua ei ole ja tummat sävyt kasvaa valoa suuremmaksi. Silloin on erityisen tärkeää, että saa olla toisten matkassa ja kasvuhoidossa.
Kiitän Metsäpoikia yhteistyöstä kuluneena vuonna 2024. Toivotan kaikille Hyviä pyhiä, onnellista uutta vuotta ja siunausta ja varjelusta. Kulje turvassa ja valossa ystäviesi kanssa!
Nina Rantala, partiotyöntekijä eli seppo, Messukylän seurakunta
Leon Lenkki
Keväällä 2024 huomasimme samoajakokouksessa, että toukokuussa Hämeen partiopiirin mestaruuskilpailu, Leon lenkki “Lenksa” järjestetään tampereella. Samoajista löytyi kiinnostusta osallistua kisaan, ja saimme kisavartion kasaan. Tähän timanttiseen ykköskentälliseen kuuluivat Ville Siltanen, Veeti Siltanen, Lauri Korkeamäki sekä Rasmus Repo. Kisavartiomme kantoi niinkin mielikuvituksellista nimeä kuin “Meemipojut”. Inspiraatiota nimeen otimme Metsäpoikien lyhenteestä MeMe.
Tämä oli meille ensimmäinen ns. “oikea partiotaitokilpailu”, sillä edelliset kisamme ovat olleet lähinnä sudarikisoja tai muita leikkimielisiä kisoja. Tästä johtuen tavoitteemme kisan suhteen eivät olleet korkealla. Emme ottaneet liikaa paineita sijoituksesta vaan tavoite oli lähteä pitämään hauskaa ja katsoa mihin taidot riittävät. Valmistautumisemmekaan kisaan ei ollut erityisen hyvä. Osa varustelistan tavaroista unohtui matkasta, joka osittain vaikeutti tehtävien suorittamista. Olimme mm. minimoineet reppujemme painoa ottamalla majoitteeksi pelkän pressun, vaihtovaatteista puhumattakaan.
Ensimmäinen kisapäivä lähti käyntiin lähtökätevyydellä Pellervon kentältä. Kisareitti kulki ympäri kaupunkia kaupin metsistä hervannan metsiin saakka. Suoritimme kisarasteja rennolla otteella, koska kuten aikaisemmin mainitsin tavoitteemme sijoituksen suhteen eivät olleet korkealla. Yörasti oli jossain päin hervannan metsää ja nukuimme oikein hyvin pressun alla. Toisen kisapäivän tavoitteemme oli lähinnä päästä mahdollisimman nopeasti maaliin ja syömään kebabia. No, maaliin tullessamme huomasimmekin tulostaululta että kappas, me ollaankin kolmansia. Ajattelimme toki, että muiden vartioiden tullessa maaliin meidän sijoituksemme tippuu vielä. Lähdettyämme kotiin syömisen jälkeen seurasimme tuloksia tiiviiseen tahtiin ja lopulta kun lopulliset
tulokset oli julkaistu, niin ihme ja kumma me olimme vieläkin kolmansia. Eihän se muuta auttanut kuin lähteä takaisin kisakeskukselle palkintojenjakoon.
“Lenksa” oli ainakin omasta mielestäni oikein mukava kokemus, vielä kun kotiinviemisiksi tarttui punaisen sarjan 3. sija. Olimme siis Hämeen partiopiirin 3. paras vartio punaisessa sarjassa. Olen erittäin ylpeä vartiostamme sekä palkintopallille pääsystä ja haluan kiittää Lauria, Rasmusta ja Veetiä mahtavasta kokemuksesta.
Ville Siltanen & “Meemipojut”
Nuotta 24
Tampereen partiolaisten 70-vuotis juhlaleiri
Tampereen Partiolaiset viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhlavuottaan ja sen kunniaksi järjestettiin TP:n kaikkien lippukuntien yhteinen kesäleiri Iso Kirjan leirialueella. Leirin nimeksi valikoitui perinteikkäästi Nuotta 24, sillä kolmekymmentä vuotta sitten järjestetty edellinen Tampereen Partiolaisten kesäleiri kulki nimellä Nuotta 94. Leiri pidettiin 26.7.-1.8.2024. Sudenpennut leireilivät lyhennetyn ajan 26.7.-28.7. ja kotiväelläkin oli mahdollisuus vierailla vierailupäivänä 28.7.
Nuotta 24:lle osallistuu yli 850 tamperelaista partiolaista, mukaan lukien Metsäpoikien 1 aikuinen, 6 samoajaa, 3 tarpojaa ja 5 sudenpentua. Leiriläiset oli jaettu leirilippukuntiin. Metsäpojat muodostivat yhdessä Tampereen Metsänkävijöiden, Kalevan Karhujen ja Kalevan Suuntatyttöjen kanssa leirilippukunnan, joka teemaan sopien kantoi nimeä Rysä.
Rysän leiriportti
Leiri alkoi perjantaina kokoontumisella Turtolan Citymarketin parkkipaikalle, jossa päästiin pitkän kesän jälkeen taas näkemään partiokavereita. Matka kohti Iso Kirjan leirialuetta alkoi bussikuljetuksella. Leirille saavuttuamme alkoi telttojen pystytys ja leiriportin sekä muiden rakennelmien kasaaminen. Rysän leiriportista tuli omasta mielestäni koko leirin hienoin.
Leiripäivät kuluivat nuoremmilla ikäkausilla ohjelmalaaksoja kiertäessä ja vanhemmilla ikäkausilla pestien parissa. Oma lempiohjelmani oli ehdottomasti vesilaakson hyppytorni. Yhteisohjelmaa koko leirin kesken päästiin viettämään avajaisten, keskiäisten sekä päättäjäisten merkeissä.
Yhteisohjelmissa tuttuun tapaan laulut raikasivat ja tunnelma oli katossa. Pääosin leirillä sää oli hyvä ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta eikä hikipisaroilta voinut välttyä. Leirin loppua kohden pilvet antoivatkin sitten vettä oikein olan takaa. Kun partioleiristä puhutaan, ei voi olla mainitsematta leirijäyniä. Viimeiseen leiriaamuun herättäessä Rysän leiriporttiin oli iskenyt pinkki yllätys. Tiedä sitten kuka oli jäynän takana. Ehkä Rysäläisetkin jonkin jäynän leirin aikana tekivät, mutta se jääköön arvoitukseksi.
Rysä matkalla leirin avajaisiin
KALTIO | Messukylän Metsäpoikien lippukuntalehti
Ja niin valitettavaa kuin se on, kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin loppui Nuottakin. Kotimatkalle lähdettiin torstaina iltapäivällä ja vaikka kuinka bussissa musiikkia soitettiinkin, sen verran uneliasta porukkaa oli, että lopulta bussin takapenkillä oli kunnon unikerho. Tampereelle saavuttuamme luvassa oli tottakai varustehuolto pappilassa. Teltat kuivumaan, varusteet paikoilleen ja kotiin odottamaan koulun ja töiden alkua.
Ville Siltanen
Menoa ja meininkiä vesilaaksossa
Tutustumisleikkejä leirilippukunnan kesken
Lapin vaellus
Johtajien vaellusreissu 23.8.-1.9.
Reissun kohteina oli Urho Kekkosen kansallispuisto sekä pikaisesti myös Riisitunturin kansallispuisto. Reissun aikana käytiin monilla hienoilla paikoilla sekä mm. huiputettiin Saariselän alueen korkein tunturi, Sokosti. Reissussa mukana oli Tapsa, Henry, Veeti ja Ville.
Reissu alkoi perjantaina illalla kahdeksan aikoihin pappilasta, jossa pakkasimme kamat kyytiin ja suuntasimme sen jälkeen Linnainmaan Prismaan ruokaostoksille. Prismasta pääsimme lähtemään kymmenen jälkeen ja sitten alkoikin pitkä ajomatka kohti pohjoista. Veetin kanssa saimme tietenkin ”nukkua” koko matkan, koska emme omista ajokortteja. Kiitokset Tapsalle ja Henrylle ajamisesta.
Saavuimme aamulla kahdeksan aikoihin Riisitunturille, kaikki enemmän tai vähemmän väsyneinä. Siinä sitten vaihdoimme vaatteet, söimme aamupalaa ja lähdimme polulle päiväreput selässä. Kiersimme 10 kilometriä pitkän ”Riisin rietas” nimisen reitin, jonka jälkeen hyppäsimme takaisin autoon ja lähdimme ajamaan kohti Kiilopäätä. Matkalla söimme maukasta lohikeittoa ja leiriydyimme Sotajoen varteen hyvälle iskuetäisyydelle Kiilopäästä ja sielä aamulla odottavasta seisovasta pöydästä.
Sunnuntaiaamuna heräsimme pirteinä, ja nukkuminen makuuasennossa auton istuma-asennon sijaan tuntui erittäin mukavalta. Kamat pakettiin ja nokka kohti Kiilopäätä. Aamupalatarjoilu Kiilopäällä olikin jo kerennyt loppua kun saavuimme paikalle. Eihän siinä muu auttanut kuin alkaa kokkailla omia ruokia auton vieressä parkkipaikalla. Syömisen jälkeen olikin sitten aika lähteä vaeltamaan, mutta vielä ennen lähtöä oli kuitenkin punnittava rinkkojen paino. 4 hengen rinkkojen yhteispainon ilmaisemiseen tarvitsi kolminumeroisen luvun, joten kannettavaa reissussa riitti.
Päivän reitti kulki Kiilopäältä Niilanpään päivätuvan ja Suomunlatvan laavun kautta Suomunruoktun autiotuvalle. Melkein koko kävelyn ajan satoi rankasti vettä. Ainakin osalla porukasta vaatteet olivat vedenpitäviä. Tuvalla syötiin herkullista texmex-kanaa sekä riisiä, jonka jälkeen painuttiin pehkuihin.
Maanantai aamuun herättyämme sää oli kirkas ja aurinkoinen. Aamupalaksi söimme leipää ja puuroa sekä joimme kaakaota. Syötyämme, oli aika koota kamat kasaan ja lähteä polulle. Matkan aikana söimme lounasta Salonlammen laavulla ja illalla saavuimme
Tuiskukurun tuvalle. Pystytimme riippumatot tuvan taakse ja lähdimme ruoanlaittoon. Kun olimme saaneet syötyä, olimme jo niin väsyneitä, että ei muuta kuin päätä tyynyyn ja untenmaille.
Kaunis auringonlasku Luirojärvellä
Tiistai päivä lähti käyntiin melko harmaissa merkeissä. Taivas oli pilvien peitossa, eikä auringosta ollut tietoakaan. Tutun puuro ja leipä aamiaisen jälkeen lähdimme kohti seuraavaa määränpäätä, Luirojärveä. Matka ei tänään ollut pitkä, vain kahdeksan kilometriä. Matkalla ihailimme upeita tunturimaisemia sekä kaunista metsämaastoa. Myös internet-yhteys toimi matkalla muutamaan otteeseen ja pääsimme laittamaan kotiin kuulumisia. Saavuimme Luirojärvelle kolmen aikaan, jonka jälkeen menimme heti pystyttämään riippumattoja. Päivälliseksi oli tarjolla savupeura-stroganoff sekoitusta sekä perunamuusia. Illalla pääsimme myös Luiron saunan lämpöön sekä pulahtamaan kylmään järviveteen.
Keskiviikko valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Oli luvassa mukava päivä, Sokostin eli alueen korkeimman tunturin huiputus. Mukavaa oli myös se, että ei tarvinnut kantaa rinkkaa, sillä leiri pysyisi samassa paikassa vielä toisen yön. Ennen lähtöä söimme aamupalan ja ihmettelimme Tapsan välipalapatukkaa, joka oli kova kuin kivi ja joka lopulta lohkaisi Tapsan hampaasta palan, kun hän yritti syödä sitä. Matka Sokostille sujui mutkitta, ja huipulle päästyämme otimme pikaisesti valokuvat todisteeksi käynnistämme ja sitten lähdimekin jo takaisin päin. Henryn sanoja lainatakseni: ”Sokostilta voi tulla alas kävellen tai pyörien, minä valitsin molemmat”. Siitä voi jokainen tehdä omat johtopäätökset paluumatkan tapahtumista. Takaisin Luirojärvellä olimme neljän aikaan, ja loppuilta kului mm. saunomisen ja syömisen merkeissä.
Torstaina oli pitkä päivä tulossa. Matkaa Lankojärvelle oli 19 kilometriä. Aamupalan jälkeen kymmenen aikoihin lähdettiin liikkeelle. Alkumatka oli itselleni tuskallinen, sillä oikeaan jalkaan ilmestynyt patti hankasi kenkää kipeästi. Kipu onneksi loppui puolessa välissä matkaa ja loppumatka sujuikin sitten ongelmitta. Perille Lankojärvelle saavuimme Veetin kanssa kuuden aikoihin, Tapsa ja Henry muutama tunti myöhemmin. Hieman myöhäiseksi venyneen päivällisen jälkeen uni tuli nopeasti.
Perjantaiaamu valkeni jälleen aurinkoisena. Herätys oli sovittu kymmeneen, ja ennen kuin kerkesimme lähteäkään, aamun aikaisimmat kulkijat jo saapuivat Lankojärvelle. Liikkeelle pääsimme lähtemään kahdeltatoista. Eilisen päivän rasitus tuntui jaloissa, mutta onneksi tämän päivän matka oli lyhyt, vain kahdeksan kilometriä. Perille Rautulammelle pääsimme Veetin kanssa kahdelta, Henry ja Tapsa kolmelta. Saapuessamme Rautulammelle ensimmäisenä tuli mieleen, että muihin kansallispuiston tupiin verrattuna Rautulammen tupa muistutti enemmän asuntomessu kohdetta. Loppupäivä kului mm. vieraskirjaa lukiessa, karttaa tutkiessa ja tietenkin syödessä hyvin. Viimeisen illan kunniaksi päivällisellä oli tarjolla poron lihaa sekä pastaa. Henry ja Tapsa kävivät myös uimassa, minä ja Veeti emme uskaltaneet, koska vesi oli kylmää. Pohdimme myös ”Rautulampi” nimen taustaa, onko lammessa rautua vai ei. Itselläni oli ainakin raudut mielessä ja haaveilin virvelistä ja parista uistimesta.
Viimeistä viedään, totesin, kun heräsin viimeiseen aamuun Rautulammen autiotuvassa. Tuvassa oli ollut hiostavan kuuma koko yön ajan, 25 astetta, jonka vuoksi nukuin huonosti. Ulos katsoessa näkyi vain harmaata sumua ja vähäistä vesisadetta. Syötyämme aamupalan, lähdimme reissun viimeiselle etapille kohti Kiilopäätä. Pilvet hipoivat tunturien huippuja eivätkä näkymät tunturissa olleet päätä huimaavia. Matkalla söimme lounasta Niilanpään päivätuvalla. Kiilopäälle päästyämme oli luvassa pitkään odotettu suihku. Peseydyttyämme, hyppäsimme autoon ja ajoimme Saariselälle syömään hampurilaisia. Mahat täynnä ruokaa olimme valmiita lähtemään kotimatkalle. Matkalla nukuimme pikaiset unet jossain päin pimeää metsää. Henry ja Tapsa jaksoivat kasata riippumattonsa, mutta minä ja Veeti päädyimme laiskuuttamme nukkumaan autoon, muodostelmaan, joka muistutti enemmän umpisolmua, kuin nukkuma asentoa. Matkalla söimme vielä aamupalaa ABC Pyhäjärvellä. Takaisin Tampereella olimme kahden aikaan sunnuntaina iltapäivällä.
KALTIO | Messukylän Metsäpoikien lippukuntalehti
18
Reissu oli kaikinpuolin onnistunut. Kilometrejä tuli yhteensä käveltyä noin 90. Säät suosivat meitä suurimman osan reissusta lukuunottamatta paria sadepäivää. Tämä oli minulle ja Veetille ensimmäinen, mutta ei todellakaan viimeinen Lapinreissu. Tästähän ne reissut vasta alkavatkin. Kiitos reissuseurasta Tapsalle, Henrylle ja Veetille.
Keskimmäisenä Saariselän alueen korken tunturi: Sokosti 718 metriä merenpinnasta.
Ville Siltanen
Isännän tervehdys
Keltolahden talkoot 6.10.
Sunnuntaina 6.10 järjestettiin perinteiset Keltolahden talkoot, missä MeMe ja MeTy talkoilivat yhdessä paikkoja kuntoon. Molemmista lippukunnista oli paikalle kertynyt reilusti osallistujia ja reippaasti he valitsivat tehtäviä isännän luomista laminoiduista tehtävä-lipukkeista (käytössä jo toista vuotta!). Tehtäviä oli tavalliseen tapaan monenlaisia ja useimmat niistä tulivat tehdyksi loistavasti - kiitos tekijöille!
Tavallisten tehtävien (mm. kämpän/saunan/huuskan/puuvajan/keittokatoksen/tiskipaikan/ isännänkopin/nuotiopaikan siivous, kattojen lakaisu, vesipadan siirto talviteloille, biojäte- ja tuhka-astian syyshuolto, kompostorin ja veneiden tarkastus sekä saunan vesipumpun talviteloille saattaminen) lisäksi tehtiin tänä vuonna ns. extraa seuraavasti:
Saunan vedenottoletkun jatkon asennus saunan alle, jotta letkua ei tarvitse pujottaa saunaan lattian lävitse jatkossa ja se tyhjenee varmasti talveksi kosteudesta
Laiturin käsittely puuöljyllä, joka pidentää laiturin kannen puuosien käyttökelpoista ikää
Keittokatoksen edustan pöytä siirrettiin poltettavaksi nuotiopaikalle ja tilalle rakennettiin uusi pöytä, jota voidaan leireillä hyödyntää(esim. käsien pesuun tarkoitettujen vesiastioiden sijoittamiseen)
Nuotiopaikan istuimia entrattiin ja osa siirrettiin eläkkeelle huonokuntoisuuden perusteella. Samalla kierrätettiin saunan rinteeseen aiemmin sijoittuneen penkin istuin puut nuotiopaikalle poistettujen istuinten tilalle. Istuimia myös tuettiin paremman käytettävyyden toivossa.
Tiskipaikan vesipadan kannen “kahva” vaihdettiin uuteen ja kiinnitettiin pysyvämmällä ratkaisulla
Penkkiennen kunnostusta
Keittokatoksen vanha pöytä
Vesipadan vanha, pahoinkhapartunut ahva
Isännänkopista poistettiin oven yläpuolelta reilun kokoinen ampiaispesä
Huuskan ovea lyhennettiin alareunasta, jotta ovi aukeaisi pidemmälle kaikkina vuodenaikoina
Tehtävien suorituksen jälkeen tarjoiltiin ilmoittautuneille talkooväelle keittolounas, joka tällä kertaa oli kasvishernekeitto + ruispaloja + keiju levite + kurkkua + mehua.
Keltolahden isäntänä haluan kiittää kaikkia lippukunnan jäseniä
Keltolahden leiripaikan arvostuksesta ja kunnossa pitämisestä! Meillä on todella hieno leiripaikka käytettävissämme, jota ei voi liikaa arvostaa. Moni muu lippukunta toivoisi saavansa käyttöönsä yhtä hienon paikan samankaltaisella etäisyydellä, mutta harvalla on tähän mahdollisuus.
Partiovasemmalla, Tapsa
Keltolahden isäntä 2023-2025
Ps. Jos kiinnostaa tutustua tarkemmin Keltolahden historiaan, kannattaa avata “Kivikirkon pojat - Messukylän Metsäpojat 1947-2006” historiikki julkaisu vuodelta 2007. Siellä sivuilla 107-120 kerrotaan
Keltolahden värikkäästä historiasta aina vuoden 1960 kesän ensimmäisestä leirihuudosta lähtien:
“Huhuu Huuhkaja, huusi Kuovi
Keltolahden poukamaan
Partiojoukko hiljaa luovi, leiritaitoja oppimaan.”
Poistettu ampiaispesä
PutipuhdasKeltolahden
kämppä<3
Lupauksenanto
Lupauksenanto Messukylän vanhassa kirkossa
Lupauksenantotilaisuus järjestettiin lokakuun 10. päivänä yhdessä Metsätyttöjen kanssa, ja tänä vuonna päästiin jälleen Messukylän vanhaan kivikirkkoon vuoden tauon jälkeen. Tilaisuuteen osallistui runsaasti partiolaisia ja heidän läheisiään, ja kirkon penkit täyttyivät iloisista kasvoista. Lupauksen antoivat uudet- sekä uusiin ikäkausiin siirtyvät partiolaiset.
Lupauksenannon jälkeen päästiin tietysti nauttimaan mehusta ja kekseistä.
Ville Siltanen
Uudet sudenpennut antamassa partiolupausta
Kirkon penkit täyttyivät partiolaisista ja vanhemmista
Partiotietovisa
Partioaiheinen tietovisa
Tiedätkö sinä ja perheenjäsenesi oikeat vastaukset visaisiin partioaiheisin kysymyksiin? Oikeat vastaukset löytyvät tämän Kaltion viimeiseltä sivulta.
Minä vuonna Messukylän Metsäpojat on perustettu?
1936a. 1947b. 1958c. 1980d.
Kuinka monta ryhmää Messukylän Metsäpojissa kokoontui syksyllä 2024? 4a. 7b. 10c. 12d.
Mikä on Messukylän
Metsäpoikien oman lehden nimi?
Kajahdusa. Metsäuutisetb. Kuksac. Kaltiod.
Kuka oli Metsäpoikien ensimmäinen lippukunnanjohtaja?
Jouni Kiviluoto a. Yrjö Seppälä b. Erkki Vartinen c. Arttu Lehti d.
Mikä rakennus tai rakennelma on kuvattuna Metsäpoikien lipussa?
Takahuhdin Pappila a. Keltolahden mökki b. Messukylän vanha kirkko c. Puolijoukkuetelttad.
Kuinka monta lippukuntaa suomessa on?
n. 100 a. n. 400 b. n. 700 c. n. 1200 d.
Kuinka monta partiolaista on suomessa?
n. 20 tuhatta a. n. 40 tuhatta b. n. 60 tuhatta c. n. 80 tuhatta d.
Kuinka monta partiolaista maailmassa on?
n. miljoona a. n. 4 miljoonaa b. n. 10 miljoonaa c. n. 40 miljoonaa d.
Äyriäiset Keltsussa
Tarpojavartio omalla retkellään 26.-27.10.
Tarpojavartio Äyriäiset järjestivät oman ryhmänsä retken 26. -27.10.2024 Messukylän Metsäpoikien omalle kämpälle Keltolahteen. Lämpötila oli viiden asteen molemminpuolin koko viikonlopun, oli tyyntä, aurinkokin pilkahti jossain välissä siellä sun täällä. Keltolahdessa vallitsi taianomainen luonnonhiljaisuus.
Lauantai iltapäivä ja ilta kuluikin hyvin soudellessa järvellä, polttopuita sahatessa, tulentekoa harjoitellessa, ruokaa valmistaessa sekä illalla vielä saunoessa. Ruuaksi tehtiin oikein herkulliset hampurilaiset salaisin resepteineen. Hampurilaiset maistuivat koko porukalle jo syksyiset väritkin saaneessa luonnossa kämpän terassilla. Kämppääkin kerettiin lämmittelemään takalla illan mittaan ja sisälle saatiinkin loppujen lopuksi lähes kotoisa lämpö. Saunaan ladattiin puita kiukaan pesä täyteen ja vähän jouduttiin lisäämäänkin, sen verran sielä kuitenkin kerettiin pohtimaan mennyttä ja tulevaa partioon liittyvää asiaa.
Ennen nukkumaan menoa paistettiin vielä makkarat takassa, jossa lämpö hohkasi polttavasti niin, että paistajatkin melkein paistuivat tikun päässä makkaran tyylillä.
Unet maittoivat tälläkin kertaa hyvin ja koko porukka nukkui lähes 10 tuntia sikeästi makuupusseissaan.
Sunnuntaina ennen lähtöä katsottiin kämppä kuntoon, täydennettiin puuvarat, laitettiin sauna siistiksi ja Keltolahti valmiiksi seuraavia varten kuntoon. Sen jälkeen oli aika napata taas kamat kantoon ja jättää Keltolahti jälleen seläntaa uusine tarinoineen ja sieltä syntyneiden muistojensa kanssa odottamaan seuraavia käyttäjiään.
Lauri Korkeamäki
Äyriäiset-vartion taidonnäyte lounaan valmistuksessa.
Mursut Keltsussa
Tarpojavartio omalla retkellään 2.-3.11.
Tarpojavartio Mursujen syysretki järjestettiin 2.-3.11.2024
Keltolahdessa. Keltolahden oli vallannut erittäin paksu ensi lumi ja lämpötila oli hieman pakkasen puolella.
Lauantaina saavuimme Keltolahteen noin kello 11 ja aloitimme heti kämpän lämmittämisen yötä varten. Aamupäivä sujuikin hyvin herkullisen kanapastan ja polttopuiden valmistuksella, sekä tottakai pistettä leikkien. Pienen päivälevon jälkeen kävimme laittamassa saunan padan täyteen vettä illan saunomisia varten. Loppu iltapäivä sujuikin leikkien, polttopuiden ja upeiden hampurilaisten valmistuksessa. Illalla harjoittelimme tulentekoa, solmuja, paistoimme makkaraa ja saunoimme kovissa löylyissä. Nukkumaan mennessä ulkona paistoi kirkas tähtitaivas ja kuu. Kämpän sisällä pystyi olemaan jo päivä vaatteissa ja pääsimme nukkumaan rauhassa.
Sunnuntaina aamulla heräiltiin rauhassa ja aloitimme aamutoimet.
Aamun edetessä saimme pakattua tavarat ja siivottua keltolahden puhtaaseen kuntoon seuraaville käyttäjille. Siivouksen jälkeen aloimme rämpiä kohti parkkipaikkaa noin 15 sentin lumikerroksessa. Pienen odottelun jälkeen pääsimme turvallisesti matkaan kohti kotia. Retkellä oli mukana 4 tarpojaa ja 2 johtajaa.
Rasmus Repo
Hallitus 2025
Syyskokous kuulumiset
Lippukunnan sääntömääräinen syyskokous pidettiin maanantaina 28.11. Takahuhdin Pappilassa. Kokouksessa puitiin vuoden 2025 toimintasuunnitelmaa sekä budjettia. Illan jännittävin hetki koitti kun tuli aika valita lippukunnan hallitus ja toimihenkilöt vuodelle 2025. Syyskokous päätti suuressa viisaudessaan valita tehtäviinsä seuraavat henkilöt vuodelle 2025:
Hallinto
Lippukunnanjohtaja: Tapio Kankkonen
Lippukunnanjohtajan apulainen: Roni Rinne
Pestijohtaja: Henry Matinlauri
Sihteeri: Arttu Vähämaa
Rahastonhoitaja: Lasse Järvi
Rahastonhoitajan apulainen: Arttu Vähämaa
Jäsenrekisterin hoitaja: Roni Rinne
Ikäkausitoiminta
Ohjelmajohtaja: Eemil Lehtonen
Sudenpentujen ikäkausivastaava: Henry Matinlauri
Seikkailijoiden ikäkausivastaava: Lauri Korkeamäki
Tarpojien ikäkausivastaava: Ville Siltanen
Samoajien ikäkausivastaava: Rasmus Repo
Vaeltajien ikäkausivastaava: Leevi Vähämaa
Muut
Keltolahden isäntä: Tapio Kankkonen
Keltolahden apuisäntä: Lauri Korkeamäki
Kalustomestarit: Rasmus Repo ja Elmeri Päiväniemi
Virkistysmestarit: Veeti Siltanen ja Väinö Korkeamäki
Viestintävastaava: Roni Rinne
Viestintätoimihenkilöt: Onni Marjamäki ja Ville Siltanen
Turva-aikuinen: Henry Matinlauri
Onnea kaikille valituille ja suuret kiitokset arvokkaasta panoksesta vapaaehtoistyöhön!
Johtajat tavoittaa sähköpostilla etunimi.sukunimi@metsapojat.fi tai pestikohtaisesta sähköpostiosoitteesta (katso nettisivuiltamme https://www.metsapojat.fi/yhteydenotto/). Ryhmänjohtajina jatkavat kevätkaudella 2025 samat johtajat kuin syyskaudella 2024.
Joulukampanja 2024
Vuoden tärkein varainkeruukampanja
Taas oli edessä se aika vuodesta, kun vuoden tärkeimmän varainkeruukampanjan aika koittaa. Parin kuukauden mittainen homma, jonka aikana työt eivät kampanjapäälliköiltä lopu.
Joulukampanjapäällikköinä toimivat Ville, Väinö sekä Rasmus. Kaikki kolme olimme jo viime vuonna mukana kampanjapäällikköinä, mutta viime vuonna eniten vastuuta oli kuitenkin ottanut Jesse. Tänä vuonna Jesse ei ollut käytettävissä pestiin, sillä hän on valtion sponsoroimalla “retkellä”. Nyt oli meidän kolmen otettava kampanjan vetovastuu harteillemme.
Joulukampanjaan lähdettiin tänäkin vuonna mainioista lähtöasetelmista. Syksyllä oli aloittanut uusi sudarilauma Karhu, jonka myötä lippukuntaan saatiin lisää myyjiä. Kaikki viikkotoimintaryhmät osoittivat olevansa erinomaisia myyjiä, mutta parhaan myyntituloksen teki tänä vuonna Mursut-vartio, ja heidät palkittiin pitsoilla pikkujouluissa.
Kampanja saatiin alkuun jo hyvissä ajoin elokuussa, jolloin kampanjaa lähdettiin suunnittelemaan. Ville ja Rasmus kävivät myös Hämeen partiopiirin kampanjapäällikkö tapaamisessa hakemassa vertaistukea sekä vinkkejä kampanjaan, toki muutama pulla saattoi myös suuhuihin joutua.
Saimme edellisvuosien tapaan neuvoteltua Kalevan- sekä Linnainmaan Prismojen kanssa myyntivuoroja kauppojen aulatiloihin. Markettimyyntitempaukset ovat merkittävä osa kampanjaa ja toivottavasti nämä ovat mahdollisia myös tulevina vuosina.
Tämän vuoden kampanjalla saimme kerättyä yli 4000 euroa lippukunnan toiminnan hyväksi. Näillä tuotoilla mahdollistetaan matalat leiri- ja retkimaksut sekä mm. hankitaan uutta kalustoa lippukunnalle. Iso kiitos kaikille kampanjaan osallistuneille. Ilman teitä tämä tulos ei olisi ollut mahdollinen.
Ville Siltanen, Rasmus Repo ja Väinö Korkeamäki
Joulukampanjapäälliköt 2024
Itsenäisyyspäivä
Metsäpojat edustamassa 6.12.
Messukylän Metsäpojat ottivat tänäkin vuonna osaa perinteikkääseen itsenäisyyspäivän juhlaan 6.12 Messukylän kirkossa. MeMellä oli tänä vuonna hyvän kokoinen yhteensä 12 hengen porukka viettämässä Suomen 107:ttä itsenäisyyspäivää.
Itsenäisyyspäivän juhlatilaisuus alkoi aamusta kello 10 jumalanpalveluksella, jonka aikana MeMen samoajat pääsivät keräämään kolehtia. Jumalanpalveluksen jälkeen alkoi itsenäisyysjuhla.
Juhlassa oli takahuhdin koulun oppilaita esittämässä mm. tervehdyssanoja, sekä kansanedustaja Aleksi Jäntti piti puheen Suomen itsenäisyydestä. Juhlan aikana kuultiin myös puhallinmusiikkia.
Juhlan ollessa lopuillaan, heti Maamme-laulun jälkeen, oli Suomen lipun, sekä järjestölippujen ja muiden juhlaa seuraavien aika siirtyä sankarivainajien muistomerkille. Muistomerkille laskettiin seppelepartion toimesta seppele järjestölippujen tehdessä kunniaa. MeMen lippua oli osana muita järjestölippuja kantamassa ensimmäisen vuoden tarpojaryhmä Mursujen jäseniä.
Veeti Siltanen
Sivun 25 tietovisan vastaukset
Älä lue näitä ennen kuin olet yrittänyt vastata itse!
1. Minä vuonna Messukylän Metsäpojat on perustettu?
b. 1947. Lippukunta juhlii 80-vuotispäiviään vuonna 2027!
2. Kuinka monta ryhmää Messukylän Metsäpojissa kokoontui syksyllä 2024?
b. 7. Metsäpojissa oli syksyllä 2024 1 perhepartioryhmä, 2 sudenpentulaumaa, 2 tarpojavartiota, 1 samoajavartio sekä 1 vaeltajavartio
3. Mikä on Messukylän Metsäpoikien oman lehden nimi?
d. Kaltio. Kuten etusivulla lukee.
4. Kuka oli Metsäpoikien ensimmäinen lippukunnan johtaja?
a. Jouni Kiviluoto. Kaikki muutkin vaihtoehdot ovat olleet Metsäpoikien lippukunnanjohtajia, mutta Jouni Kiviluoto on heistä ensimmäinen.
5. Mikä rakennus tai rakennelma on kuvattuna Metsäpoikien lipussa?
c. Messukylän vanha kirkko
6. Kuinka monta lippukuntaa suomessa on?
c. n. 700
7. Kuinka monta partiolasta on suomessa?
c. n. 60 tuhatta. Vuoden 2023 lopussa Suomen Partiolaisilla oli 59 231 jäsentä.
Messukylän Metsäpoikien lippu
8. Kuinka monta partiolaista maailmassa on?
d. n. 40 miljoonaa. Jäsenmäärältään suurimpia partiomaita ovat Indonesia (n. 25 miljoona partiolaista), India (n. 6 miljoonaa partiolaista) ja Yhdysvallat (n. 5 miljoonaa partiolaista).
Etukannen kuva: Tapsa Kankkonen