METSÄT Pienaukkohakkuu
Pienaukkohakkuu sopii parhaiten karuhkojen kasvupaikkojen männiköihin, joissa heinittyminen ei estä metsän luontaista uudistumista. Maapohjan pitää olla helposti taimettuvaa, sillä uudistuminen perustuu pienaukkoja ympäröivistä puista tuleviin siemeniin. Yleensä pienaukot kannattaa sijoittaa kuvion suurimman puuston kohdalle.
Pienaukkohakkuussa metsikkökuviolle hakataan pieniä, yleensä 0,2–0,3 h ehtaarin suuruisia aukkoja. Pienaukkohakkuussa aukkojen välialueet voidaan harventaa tai jättää
Poimintahakkuu
Poimintahakkuu sopii parhaiten kuusikoihin. Käsiteltävässä metsässä pitäisi olla jo valmiiksi hyvä kuntoista eri-ikäistä ja -kokoista puustoa. Lisäksi maapohjan pitää olla helposti taimettuvaa, sillä metsän uudistuminen perustuu luontaisen taimettumisen ylläpitämään alikasvosreserviin. Samasta syystä ennakkoraivausta ei tehdä. Ei sovi alueille, joilla on juurikäävän aiheuttamaa lahoa.
suurin kokonaistulo koko metsän kiertoajalta saadaan, kun viimeiseksi harvennukseksi valitaan yläharvennus. Se nostaa tukkipuun kertymää kiertoajalla jopa 30 prosenttia, joskinkiertoaika pitenee 5–15 vuotta. Yläharvennus sopii myös tilanteisiin, joissa metsänomistaja haluaa siirtää päätöksen uudistushakkuusta vaikkapa lapsilleen. Uudistushakkuun aika on silloin, kun puuston kasvu alkaa taantua. Hakkuulla estetään puuston arvon aleneminen esimerkiksi lahoa misen tai lumi- ja myrskytuhojen seurauksena. Avohakkuussa metsikkökuviolta kaadetaan kaikki tai lähes kaikki puut säästöpuita lukuun ottamatta, minkä jälkeen maa muokataan ja tilalle istutetaan tai kylvetään uusi taimikko. Siemenpuuhakkuussa metsikkökuviolle jätetään puita, joiden siemenistä uuden metsän odotetaan alkavan kasvaa luontaisesti. Osa metsänomistajista epäröi avohakkuun toteuttamista omassa metsässään esimerkiksi maiseman tai marjastuspaikkojen takia. Pelko on turha, sillä hakkuu voidaan toteuttaa ottaen huomioon luonnon erityispiirteet. Avohakkuussa on mahdollista esimerkiksi jättää metsäisiä suojakaistoja vaikkapa talojen, vesistöjen ja teiden
22 |
metsä groupin viesti
Säännölliset hakkuut ovat tärkeitä eriikäisrakenteisissa metsissä. suuntaan, suurentaa tai lisätä jätettäviä säästöpuuryhmiä ja rajata avohakkuu maiseman muotoja mukaillen. Jos metsänomistaja haluaa olla varma uuden metsän alkuunlähdöstä, suositeltava tapa on avohakkuu ja sen yhteydessä tehtävä maanmuokkaus ja taimikon istuttaminen.
Uudet hakkuutavat: poiminta- ja pienaukkohakkuut Uusi metsälaki antaa mahdollisuuden toteuttaa perinteisten hakkuiden lisäksi poiminta- ja pien aukkohakkuita, jotka tähtäävät eri-ikäisrakenteisen metsän kasvattamiseen. Tätä kasvatustapaa kutsutaan myös jatkuvaksi kasvatukseksi.
Poimintahakkuussa metsikkökuviolta poistetaan suurimpia puita huonolaatuisten lisäksi. Metsä pitää jättää selvästi harvemmaksi kuin ala- tai yläharvennuksessa,
Eri-ikäisrakenteisessa metsikössä on eri kehitysvaiheissa olevia puita – taimia, nuoria, varttuneita ja järeitä puita. Eri-ikäisrakenteinen metsäkuvio säilyy jatkuvasti peitteisenä, mutta sellaisessakin hakkuita täytyy tehdä, jotta metsä voisi uudistua luontaisesti. Poiminta- ja pien aukkohakkuut voivat olla vaihtoehto sellaiselle metsänomistajalle, joka ei halua avohakkuuta metsäänsä, mutta haluaa silti hoitaa sitä suunnitelmallisesti ja säännöllisesti. Poimintahakkuussa metsikkökuviolta poistetaan suurimpia puita, pienaukkohakkuussa metsikkökuviolle hakataan pieniä, yleensä 0,2– 0,3 hehtaarin suuruisia aukkoja. Hakkuutapoja voi myös yhdistää niin, että poimintahakkuun yhteyteen tehdään pienaukkoja. Pienaukkohakkuussa aukkojen välialueet voidaan harventaa tai jättää harventamatta. Säännölliset hakkuut ovat eri-ikäisrakenteisen metsän kannalta tärkeitä, sillä niillä tehdään kasvutilaa taimille ja pienemmille puille. Poimintahakkuita on hyvä tehdä metsikkökuviolla 10–15 vuoden välein. Kuviolle, joka käsitellään pienaukkohakkuin, suositellaan esimerkiksi kolmen hakkuun kiertoa, jolloin koko kuvio tulee hoidetuksi noin