Taloussihteeri Luostarinen, Leena taloussihteeri@merimelojat.fi
Skorvön isäntä Taipale, Hannu skorvo_is@merimelojat.fi
Mäntysaaren isäntä Pulkkinen, Jussi mantys_is@merimelojat.fi
Kalustovastaava Koivula, Heikki
Merimeloja-lehti
Päätoimittaja tehtävä avoinna mm_lehti@merimelojat.fi
Taitto
Kekäläinen, Päivi mm_taitto@merimelojat.fi
Verkkosivujen vastaavat: Räisänen, Ari ja www-vastaava@merimelojat.fi
Gustafsson, Jussi
045 111 4724
040 720 2707
050 5347 537
040 585 0822
0400 974 317
0400 902776
045 7880 9504
U”Suomen KeSä on piTK ä jA vähäSATeinen”
lkona on lämmin, aurinkoinen kevätsää. Kohta pääsen taas melomaan. Melonnan jälkeen parannan maailmaa vajasaaren saunan lauteilla. Käyn uimassa, katson ympärilleni. Voinko toivoa parempaa? Mitä huomisesta, nyt on nyt.
Vajatalkoissa monet ahkerat kädet laittoivat paikkoja kesäkuntoon. Vuoden aikana me kaikki jäsenet teemme yhteisen seuramme hyväksi lukemattoman määrän pienempiä ja suurempia asioita. Yhteisen tekemisen tuloksena meillä on hyvä seura, hyvä suojasatama josta kelpaa lähteä myrskyisillekin merille. Merimelojat on hyvien ihmisten seura. Sinä, hyvä lukija, olet todennäköisesti myötävaikuttanut siihen että asiat ovat näin hyvin. Kiitos kuuluu juuri juuri sinulle, kiitos kuuluu kaikille tämän lukeville Merimelojille.
Säät paranevat, vesi lämpenee koko ajan. Melokaa minkä ehditte, kohta on syksy taas! Onneksi sitä ennen ehtii yhtä jos toista. Tässä lehdessä retkijaosto elvyttää yhden pitkäaikaisen perinteen. KAS-KAS-malja on osa seuramme historiaa vuosikymmenten ajalta. Se
oli jo lähes unohtunut historian lehtien väliin, mutta siirrämme maljan ja retkireittikilpailun nykypäivään.
Kesän melontakoulun käyneet uudet Merimelojat saavat tämän lehden käteensä. Tervetuloa joukkoomme! Melontakoulun jälkeen kannattaa heti lähteä mukaan, virkistysmelonnat starttaavat joka torstai klo 18 ja leikkikerho eli vapaamuotoinen tekniikkaharjoitteluryhmä joka maanantai klo 18 vajasaarelta. Ota mukaan itsesi, melontavaatteesi, ja annos ennakkoluulottomuutta. Hyvää mieltä voi olla työpäivän jälkeen vaikea tuoda tullessa, mutta lähtiessä sitä pitäisi riittää kotiin vietäväksi!
PS. Jutullesi on varattu tilaa syksyn ensimmäiseen Merimelojaan ...
Merimelojat ry:n kevätkokous järjestettiin tiistaina 3.4. klo 19 Merimelojien majalla. Kokous vahvisti tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen vuodelta 2011 sekä myönsi vastuuvapauden hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille.
Kokous päätti hallituksen esityksen mukaisesti, että Merimelojat ry hakee Suomen Melonta- ja Soutuliiton (SMSL) jäsenyyttä. Liitto hyväksyi seuramme jäsenhakemuksen. Merimelojat on toistaiseksi sekä Suomen Kanoottiliiton että Suomen Melonta- ja Soutuliiton jäsen.
meloja-lehden ilmestyminen päättyi
Meloja-lehden ilmestyminen päättyi numeroon 2/2012. Lehden tulee lajiliiton äänenkannattajana korvaamaan Melonta- ja Soutu -lehti, jonka ensimmäinen numero ilmestyy kesäkuussa. Merimelojien seuratilaus päättyi Melojan viimeiseen numeroon. Tilaamme uutta lehteä luettavaksi vajalle yhteisiin tiloihin joitakin kappaleita. Ensimmäisten numeroiden jälkeen mittaamme netissä tehtävällä kyselyllä jäsenistön halukkuutta kahta ve-
siurheilulajia käsittelevän lehden tilaamiseen osana jäsenmaksua.
Kilpailulisenssit
Sm-mitalisteille
Seura kustantaa vuoden 2012 kilpailulisenssit vuoden 2011 melonnan SM-mitalisteille. Toimi seuraavasti:
– Lunasta lisenssisi SLU:n lisenssiverkkokaupasta ja maksa se. Muista maksukuitti.
– Täytä tiliöintilomake, jonka voit ladata seuran verkkosivuilta. Käyttötarkoitus-kenttään viesti ”SM-mitalisti 2011 / kilpailulisenssi”. Älä unohda tilinumeroasi!
Vajasaaren sauna on lämmitettynä syksyn vajatalkoisiin asti kesäaikataululla eli maanantaista torstaihin kello 17–22 ja sunnuntaisin kello 15–21. Jos olet viimeinen lähtijä pukuhuoneesta, lukitse ovet ja sammuta valot.
... ja hallitus työskentelee
Keskiviikkokisat
2012
Ensimmäinen keskiviikkokisa on ke
23.5.2012, startti kello 18.15, matka 4 km. Kisat jatkuvat vuoroviikoin 10 km ja 4 km matkoilla. Viimeinen startti on syyskuun puolessa välissä.
Kilpailu on avoin ja sen on tarkoitus olla enemmän kuntotapahtuma eikä vain kilpailu... Seuran ulkopuolisilla melojilla tulee olla itsellään melonnan kattava vapaa-ajan tapaturmavakuutus jos käy vahinko itselle tai kalustolle. Yksi tapa hankkia tällainen vakuutus on melonnan kilpailulisenssi.
Kilpailutuloksia
30. Mansepoolo 6.–7.4.2012
I Divisioona
1. Isbrytarna I, Sweden
2. Tri Stihii I, Russia
3. Linköping, Sweden
4. Tri Stihii II, Russia
5. Russia U21, Russia
6. Kajak I, Finland
7. Merimelojat I, Finland
8. Melanvääntäjät, Finland
9. Köping, Sweden
10. Strim, Russia
11. 9Val, Russia
12. Isbrytarna II, Sweden
II Divisioona
1. Kajak II, Finland
2. Vesisamoilijat, Finland
Leikkikerho kokoontuu taas kesäkaudella maanantaisin klo 18, jolloin ollaan valmiina lähtemään vesille. Keväällä lähdetään liikkeelle jollain melonnan perustekniikalla, joten ei haittaa vaikka taidot ovat ruosteessa talven jäljiltä. Harjoittelemme melontaan liittyviä taitoja ja tekniikoita osallistujien kiinnostuksen ja kulloisenkin vetäjän inspiraation mukaan. Kaikki leikkimään!
3. Tri Stihii Ladies, Russia
4. Strike, Russia
5. Merimelojat II, Finland
6. Vihuri, Finland
Rocksjöregattan 5.–6.5.2012
Eveliina Luoma pronssia
K1 500m T14 sarjassa.
Eveliina Luoma pronssia
K1 2500m T14 sarjassa
Kilpailuihin osallistuneet Merimelojat ylsivät olosuhteisiin nähden hyviin suorituksiin. Eveliinan saavuttamien mitalien lisäksi saaliina oli pistesijoja ja omia ennätyksiä.
KoSKi KurSSi 24.–26.8.
Koski- ja poolojaosto järjestää elokuussa koskimelonnan alkeis- ja jatkokurssin seuran jäsenille. Kurssi tarjoaa taatusti kokemuksen jokaiselle retkimelojalle – tule kokeilemaan uutta melonnan ulottuvuutta!
Ajankohta: 24–26.8.2012
Paikka: Kymijoen Pernoonkosket
Majoittuminen: Kohinan koskitukikohta Kontti
Osallistujilta edellytetään ainoastaan perusmelontataitoja sileällä vedellä (lue: merellä). Osallistujat jaetaan tasoryhmiin kokemuksen mukaan.
Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet löytyvät seuran keskustelupalstalta koskija poolokeskustelun alta. Tervetuloa koskeen!
Jyri Hämäläinen, koskimelontajaosto
Kuva: Juha Haanperä
Puutiaisaivokuume – kasvava riski
Kumlingen tauti eli puutiaisaivokuume on virusperäinen aivotulehdus, enkefaliitti, jota levittävät punkit. Virusta kantavat punkit jatkavat leviämistään ja esimerkiksi Helsingin seudulla Isosaari on tunnettu myös po. viruksesta.
Toisin kuin bakteeriperäistä borrelioosia vastaan puutiaisaivokuumetta vastaan voi suojautua rokotteella. Suojautumista haluavan asiakkaan tulee itse hankkia resepti, jolla hän ostaa rokotteen apteekista ja hankkiutuu sitten asiansa osaavan piikittäjän luokse.
Käytännössä toimenpide hoituu kenties yksinkertaisimmin siten, että potentiaalinen rokotettava marssii oman terveysasemansa neuvontaan, jossa kysyy menettelytapaa. Eräillä terveysasemilla terveydenhoitaja pyytää lääkäriltä reseptin, jonka asiakas voi noutaa noin viikon kuluttua, lääkärinaikaa varaamatta. Samalla asiakas voi varata ajan rokotukseen. Niitä tarvitaan kaikkiaan kolme, ensimmäisen ja toisen väli on yhdestä kolmeen kuukautta, kolmas rokotus annetaan 5...12 kuukauden kuluttua ensimmäisestä. Ensimmäinen tehosterokotusannos tulee antaa viimeistään kolmen vuoden kuluttua kolmannesta rokotuksesta.
Eräs yleinen enkefaliittirokote on Ticovac, joka on esitäytetyssä ruiskussa. 0,5 millilitran eli kerta-annoksen hinta on € 37,27 (Yliopiston apteekki) eli litrahinnaksi muodostuu komeat 74 534,20 €/l. Itse resepti sekä rokotukset ovat [yleensä] maksuttomia.
jp
mäntysaaren
KeväTTALKooT
lauantaina 2. kesäkuuta klo 13:00 alkaen.
Ohjelmassa on ainakin
• saunan pesu
• mökin siivous ja ikkunoiden pesu
• polttopuiden sahausta
• maaston raivausta
• naapuritontin purkutyömaan loppusiivous
• kaivon syventämistä
• mökin ikkunaremontin suunnittelua
• mökin perustusten korjausten suunnittelua
• lettujen paistoa (paistajaa kaivataan!)
• saunomista
• yhdessäoloa
• hyvää mieltä
On toivottavaa ett ä otat mukaan siivousvälineitä, hyvää mieltä ja omat eväät. Kahvia kyllä on tarjolla. Puurakennusten korjausasiantuntijat ovat erityisen tervetulleita!
Lisätiedot:
Jussi Pulkkinen, mantys_is@merimelojat.fi, 0400-974 317
Virkistysjaoksen torstairetket starttaavat vajalta joka torstai klo 18.00, eli silloin ollaan kajakissa vesillä lähtövalmiina. Retket kestävät noin 3 tuntia. Osa torstaimelontojen viehätystä on se, että kohde päätetään vasta sitten, kun kaikki osallistujat ovat paikalla, jolloin otetaan huomioon sään lisäksi osallistujien kokemuspohja ja toiveet.
Torstaimelontojen lisäksi virkistysjaos järjestää mm. kukonlaulumelontoja (startti jonakin kesäaamuna klo 5.00), päivän mittaisia retkiä lähisaariin ja erinäisiä virkistäviä tempauksia, kuten puurojuhlat ja laskiaisrieha. Näistä tiedotetaan Merimelojien nettisivuilla ja epävirallisessa Facebook-ryhmässä. Virkistysmelontareissujen tavoite on korkealla: mahdollisimman paljon hauskaa per melottu kilometri. Pullaa ja lettuja unohtamatta. Tervetuloa mukaan!
Tervetuloa virkistysmelontaan!
Uudelle jäsenelle virkistysjaoksen torstaimelonnat tarjoavat yhden väylän saada tuntumaa omaan melontaan, seuran toimintaan ja melontakulttuuriin. Jokaviikkoiset torstaimelonnat helpottavat lajiin tutustumista melontakoulun jälkeen, tuovat säännöllisen rytmin melontaan ja uusia melontakavereita. Ryhmän melontavauhti sovitetaan aina hitaamman mukaan, joten ei ole pelkoa, että jäisi muiden tahdista. Aloittaminen ryhmässä, jossa on päävetäjä ja apuohjaajia, on turvallisempi tulokulma melonnan pariin kuin vasta-alkajien omatoimimatkat merellä. Kajakille sopivat maihinnousupaikat ja erilaiset sääolot tulevat tutuiksi. Jokaviikkoisen torstaistartin myötä ei tule houkutusta ajoittaa vesille lähtöjä vain aurinkoisiin tuulettomiin sunnuntaipäiviin –jolloin kausi typistyisi melko lyhyeksi.
Muutaman kauden meloneelle virkistysmelonnassa voi hahmottaa, mitä on jo oppinut, ja mitä kaikkea opittavaa melonnan saralla vielä riittää. Tällöin on jo kertynyt valmiuksia auttaa ja opastaa tulokasmelojia ja huomata hienovaraisempia kehittämistarpeita
omassa melontatekniikassa. Tässä vaiheessa nälkä kasvaa syödessä eli mieli halajaa jo kaukaisemmille virkistyskohteille ja muidenkin melontamuotojen pariin. Melontavarusteissa huomaa jatkuvasti täydennettävää. Kokeneempien melojien vinkeillä voi säästyä virhehankinnoilta melontatarvikkeiden valtameressä. Ja juuri niiden kokeneiden kollegoiden seurassa voi välillä ylittää omat mukavuusrajansa ja siten kehittyä melojana.
Kokeneelle konkarille virkistysmelonnan viehätys tulee – melonnan lisäksi – samanhenkisestä melontaseurasta, toisten melontatarinoista, melontahankintojen vertailusta, uusien virkistyskohteiden löytämisestä ja kokemusten jakamisesta. Palkitsevaa on opettaa muita ja nähdä aloittelijoista kehittyvän taitavia aktiivimelojia.
Kaikille melojille virkistysmelonta on helppo tapa irrottautua arjesta, jättää mantereen kiireet taakseen ja vain nauttia merestä. Työasiat unohtuvat keskittyessä melontaan. Meriympäristön kauneus ja rauha palauttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Palatessa on helppo hymyillä.
Juttu perustuu kahdeksan virkistysmelontaan osallistuneen Merimelojan ajatuksiin virkistysmelonnasta. Kiitos ideointipalaveriin osallistuneille!
Kirjoittaja: Tanja Turunen
Kas-kas -malja.
Kuva Merimelojien arkisto
Hyvä Merimelojat ry:n jäsen!
Haluatko olla retkimelonnan kärkiryhmässä avaamassa ennen koluamattomia melontareittejä? Ota sitten jo tänä vuonna osaa Kas-Kas -kisaan ja keksi uusi vesitie, jota ihastelemaan voivat muutkin sitten meloa. Sinun ei tarvitse olla opas eikä ohjaaja, vaan innokas ja mielikuvituksekas meloja. Lue oheiset säännöt ja osallistu!
KAS-KAS -kisa – haussa vuoden paras uusi melontareitti
KAS-KAS kisa
Merimelojat ry.n jäsentenvälisen melontareittikisan säännöt
1 §
Kisan tavoitteena on tehdä tunnetuksi Suomen vesiretkeilyreittejä. Ansioksi katsotaan uusien reittien löytäminen, kartoittaminen ja kirjallinen kuvaaminen.
2 §
Kisan kesto on melontakausi, jäitten lähdöstä vesistöjen jäätymiseen.
3 §
Kisaan saa osallistua jokainen seuran jäsen suoritettuaan seuralle kaikki hänelle kuuluvat maksut.
4 §
Kisaan voi osallistua ainoastaan kellukkein tai vastaavin ominaisuuksin varustetulla retkikanootilla. Melontaliivit, aukkopeite, sekä koskiosuuksilla suojakypärä ovat pakollisia varusteita.
5 §
Kisassa hyväksytään kaikki ne matkat, jotka on suoritettu meloen ja / tai kanoottipurjehtien.
6 §
Kisailuretket jaotellaan seuraavasti:
a ) kaukoretket, jollaisiksi kelpuutetaan vähintään 150 km:n pituiset retket
b ) paikallisretket, pituus vähintään 40 km, sisältäen retkihenkisen yöpymisen
7 §
Osallistujan on pidettävä päiväkirjaa retkestä / retkistä, jolla hän osallistuu kisaan. Päiväkirjasta on selvittävä tiedot retken / retkien osanottajista, varusteista, liikkumistavoista, kuljetuista reiteistä, sekä muut palkintosijan määräytymisässä tärkeät seikat. Jos osallistujat ovat jättäneet arvosteltavaksi yhteisen päiväkirjan / päiväkirjat pidetään kisaajia yhtenä kisaryhmänä. Päiväkirjan liitteenä on oltava:
a ) todisteet matkan varrelta
b ) karttapiirros reitistä
c ) alla olevan kaavan mukainen yhdistelmä
Päiväkirja liitteineen on jätettävä seuran retkijaoston vetäjälle selvästi kirjoitettuna viimeistään lokakuun 1. päivänä. Kirja jää seuran arkistoon ja seuralla on täydet oikeudet sen julkaisemiseen. Määräajan jälkeen jätettyjä päiväkirjoja ei oteta arvostelussa huomioon.
8 §
Kisan voittaja on ansiokkaimmat retket melonut seuran jäsen tai kohdassa 7. mainittu kisaajaryhmä. Voittajan määräämiseksi on otettava huomioon:
a ) retken arvo, kisan tarkoitus huomioon ottaen (kohta 1.)
b ) perinpohjaisuus, jolla osallistuja / osallistujat on tutustunut reittiin ympäristöineen
c ) retkien omavaraisuusaste. Yöpymistavat, ruuanvalmistustavat, yms... d ) retkien ja reittien vaikeusaste
e ) retkien pituudet Yksinomaan päiväkirjasta selviävien seikkojen perusteella ratkaistaan osallistujien keskinäinen paremmuus.
9 §
Seuran retkijaoksen asettama työryhmä arvostelee osanottajien saavutukset. Työryhmä antaa perustellun kirjallisen ehdotuksen osanottajien sijoittumisesta ennen vuosikokousta johtokunnalle. Lopulliset sijoittumiset määrää johtokunta. Arvosteluaikana ei työryhmä saa antaa kenellekään mitään tietoja kisaan osallistuneista eikä näiden saavutuksista.
10 §
Kisan voittaja saa vuodeksi haltuunsa perinteisen Merimelojat ry.n Kas-Kas -maljan. Voittajan nimi kaiverretaan maljaan. Maljan kolmasti peräkkäin voittanut saa kunniakirjan.
11 §
Kisaa koskevia neuvoja ja ohjeita antaa retkijaoksen asettama työryhmä.
Säännöt hyväksytty seuran johtokunnan kokouksessa 14 / 3 1995
Säännöt perustuvat Retkeilykilpailun sääntöihin jotka on hyväksytty Merimelojat ry.n kevätkokouksessa 20.4.1938.
Aarne Aro, rautatieläinen, jonka VR:n lääkäri lähetti 40/50-luvun vaihteessa ennenaikaiselle eläkkeelle vastakatarrin takia. Ryhtyi melojaksi ja kasvissyöjäksi. Oli 80-vuotiaana vielä Lapissa jokiretkellä. Eli vielä sen jälkeen... Kuva Merimelojien arkisto
Reskutusleiri Mäntysaaressa 3.–5. elokuuta
Kesällä 2010 vapaamuotoisista sekä Helsingin Meripelastusyhdistyksen kanssa järjestetyistä reskutussessioista saatujen positiivisten kokemusten sekä myönteisen palautteen kannustamana Merimelojat ry järjesti viime elokuussa Reskutusleirin seuran retkitukikohtana toimivassa Mäntysaaressa yhdessä Helsingin Melojat ry:n kanssa.
Ensi elokuussa on seuraava, Reskutusleiri II !
Leirin runkona ovat lauantaina ja sunnuntaina pidettävät ohjatut pelastautumisharjoitukset, joissa harjoitellaan erilaisia tekniikoita. Myös teoriaosio on tekeillä, esitykset pidetään sateen sattuessa sisällä. Leirillä voi myös suorittaa uimataitokokeen, 200 metriä melontavarusteissa sekä 50 metriä pelastusuintia.
Leirille voi osallistua haluamallaan ajanjaksolla, saaressa voi luonnollisesti yöpyä teltassa. Sauna on lämpöisenä koko leirin ajan. Mukaan omat eväät ja varusteet. Aloitus on jo perjantaina, sillä leiri jatkuu heti lauantaiaamusta.
Lisätietoja sähköpostilistalla sekä seuran keskustelufoorumilla. Ehdotuksia otetaan mielellään vastaan kuten myös yhteydenottoja halukkailta kouluttajilta. Mutta merkitse 3., 4. ja 5.8.2012 kalenteriisi jo nyt!
Kaikki, erityisesti ensikertalaiset ovat lämpimästi tervetulleita!
Jussi Pulkkinen, pulkkine@iki.fi sekä Timo Mononen, turva@merimelojat.fi
Kesällä 2010 vapaamuotoisista sekä Helsingin Meripelastusyhdistyksen kanssa järjestetyistä reskutussessioista saatujen positiivisten kokemusten sekä myönteisen palautteen kannustamana Merimelojat ry järjesti viime elokuun 6. ja 7. päivinä Reskutusleirin seuran retkitukikohtana toimivassa Mäntysaaressa yhdessä Helsingin Melojat ry:n kanssa.
Reskutusleirillä perehdyttiin pelastautumiseen. Leirillä pääasiana oli yhteisöllinen pelastautuminen eli se, ettei kaveria jätetä.
Lauantain ohjelmassa oli lyhyen esittäytymisen ja teoriaosuuden jälkeen verryttelyvoimistelu. Sitä seurasi mm. pareittain reskuttaminen, yksin pelastautumiset melakellukkeella ja ilman, kaikki vedessä -reskutus, tajuttoman kääntäminen, tajuttoman nostaminen vedestä kajakin päälle, keulaeskimo sekä eri tekniikoiden variaatioita. Iltaohjelma päättyi loppuverryttelyyn, saunomiseen ja leppoisaan yhdessäoloon.
Sunnuntaina aloitettiin klo 9:30 eli lämmi -
teltiin verryttelyllä, sitten kerrattiin lauantaita sekä harjoiteltiin yksinpelastautumistekniikoita, ohjelmassa oli mm. re-entry & roll, keulaeskimot sekä hinauksia.
Molempina päivinä oli mahdollista suorittaa uimataitokoe eli saaren länsirannalle oli merkitty rata, jolla halukkaat uivat 200 m melontavarusteissa sekä suorittivat 50 metrin pelastusuinnin.
Vetäjinä toimivat Jari Marno, Linda Vartema sekä Kikka Salmi.
Sää oli mitä parhain koko viikonlopun, keli hemmotteli lauantaina 25:ttä ja sunnuntaina 18:sta osanottajaa. Uintitaitotestin suoritti 15 urhoollista. Hätäkeskukselle oli tiedotettu että kaatuilemme ryhmässä.
Kyseessä oli Reskutusleiri 0.98 eli beta-versio. Ohjelma muuttuu hieman tänä vuonna, aloitus on jo varhain lauantai-aamuna, siksi on suotavaa saapua jo perjantain teoriaosioon. Kutsu Reskutusleiri II:een on toisaalla tässä lehdessä. Me teemme siitä yhdessä loistavan, emme pelkästään upeaa!
jp
Tšekkien mukana Sabaudiassa
Heikki Ritvokselle ja Eero Luomalle tarjoutui mahdollisuus lähteä maaliskuussa mukaan tšekkien harjoitusleirille Sabaudiaan Italiaan. Pari vuotta sitten talven Suomessa opiskelijavaihdossa viettänyt ja kanssamme silloin harjoitellut Pavel Topinka oli jo syksyllä kertonut muutaman tšekkiläisen seuran alustavista suunnitelmista harjoitusleirin järjestämiseksi keväällä ja kysellyt Heikkiä mukaan. Lopullisesti asiat alkoivat selvitä helmikuussa, jolloin leiripaikaksi varmistui Sabaudia. Parin viikon leirin ajankohtakin maaliskuun loppupuolella varmistui sellaiseksi, joka oli helppo sovittaa opiskeluihin. Heikin mukana matkaan lähti Eero, joten pääsimme molemmat tutustumaan meille uuteen harjoituspaikkaan, sekä seuraamaan läheltä menestyvän melontamaan urheilijoiden harjoittelua.
Sabaudia harjoituspaikkana
Italiassa, noin 100 kilometriä Roomasta etelään sijaitseva Sabaudia on suomalaisittain harvoin käytetty, mutta yksi suosituimmista harjoituspaikoista Keski-Euroopan melojien keskuudessa etenkin kevättalvisin. Tälläkin
kertaa järvellä nähtiin harjoittelemassa meidän ja tšekkien lisäksi Slovakian ja Puolan maajoukkueet, sekä myös saksalaisia, unkarilaisia ja tietysti italialaisia melojia. Pari sataa metriä leveällä järvellä on pituutta reilut 6 kilometriä. Lisäksi suojaiset sivulahdet tarjoavat vaihtoehtoja tuulisemmallakin säällä. Vettä melottavaksi riittää siis mainiosti.
Esimerkiksi Sevillaan ja muihin kaupallisiin harjoituskeskuksiin verrattuna Sabaudiasta puuttuvat valmiit palvelut leirien järjestämiseksi. Järjestelyt on hoidettava itse ja omien kajakkien kuljettaminen leirille on välttämätöntä. Tällä kertaa Pavel järjesti meille lainakajakit mukaansa Prahasta. Tšekit tulivat leirille 16 tunnin ajomatkan pikkubusseilla kalusto peräkärryissä. Meille järkevin vaihtoehto oli lento Roomaan ja sieltä edelleen junalla Sabaudian naapurikaupunkiin.
Aivan esimerkiksi Etelä-Espanjan lämpötiloihin näin pohjoisessa ei päästä ja keskitalvella voi olla turhan kylmä. Kovalla tuulella järvelle voi myös kuvitella nousevan kohtuullisen suuren aallokon. Hyvää tuuria tai ei, mutta leirimme ajan olosuhteet olivat lähellä täydellistä lämpötilan ollessa lähellä 20 astetta, tuulen heikkoa ja sään poutaista.
Erinomaisten harjoitusolosuhteiden luominen
Vaikka leiri järjestettiin muutaman seurajoukkueen toimesta ja rajallisilla taloudellisilla resursseilla, oli olosuhteet luotu erittäin ammattimaisesti. Majoituimme leirintäalueeseen verrattavassa mökkikylässä aivan järven rannalla, parin kilometrin päässä itse Sabaudian pikkukaupungista. Tšekit olivat tuoneet mukanaan kokin, itsekin entisen melojan, joka huolehti ruokahuollosta käytännössä omakustannushintaan. Näin pääsimme keskittymään täysin harjoitteluun noin puolella niistä kustannuksista, mitä vastaava paketti kaupallisissa harjoituskeskuksissa olisi maksanut.
Valmentajien kumiveneiden ja voimaharjoitusvälineiden lisäksi mukaan oli otettu myös ns. automaattinen lähtöteline lähtöharjoituksia varten. Suomeen sellaista ei ole vielä saatu hankittua yhtään kappaletta edes liiton toimesta, vaikka varsinkin kansainväliselle tasolle tähtääville 200 metrin melojille sellaisella harjoitteleminen olisi lähes välttämätöntä.
Kaikesta tekemisestä paistoi läpi kompromisseja välttävä keskittyminen olennaiseen kaikenlaisen pröystäilyn ja esittämisen loistaessa poissaolollaan. Työtä tehtiin yhdessä, suurilta osin talkoilla ja yhteisen päämäärän eteen. Olosuhteet eivät tarjonneet mitään ylimääräistä, mutta kaiken tarpeellisen. Ne kelpasivat mainiosti myös useille MM-mitali- ja finaalitason melojille, joista osa osallistui aktiivisesti myös seurojensa nuorempien melojien ohjaamiseen.
Kausi käyntiin tiukalla harjoittelulla
Jos harjoitusolosuhteet oli luotu tinkimättömällä asenteella, niin samaa voi sanoa myös itse harjoittelusta. Tasostaan riippumatta kaikki mukana olleet melojat harjoittelivat todella kovaa, mutta samalla ilmiselvästi harjoittelusta nauttien. Harjoituksia tšekeillä oli pääsääntöisesti neljä kertaa päivässä, joista
kolme melontaa ja yksi joko voimaharjoittelua tai juoksua.
Itse pyrimme niin usein kun järkevää mukaan tšekkien treeneihin, mutta samalla pitämään kiinni omasta perusideologiastamme. Meille riitti useimmiten kaksi melontaharjoitusta päivässä, jotka tosin olivat yksittäisinä harjoituksina ehkä hieman kuormittavampia ja pidempiä kuin tšekkien harjoitukset. Yleisesti ottaen tšekeillä tuntui myös olevan tapana yhdistää enemmän eri tehoalueilla tapahtuvaa melontaa samaan harjoitukseen, kun meillä harjoitukset ovat taas perinteisesti keskittyneet enemmän tiettyyn alueeseen kerrallaan. Hieman omasta tavanomaisesta tekemisestämme poikkeavien yksittäisten
harjoitusten kokeileminen toi meillekin uusia ajatuksia ja kokemuksia. Sopiva tasapaino oman tiemme seuraamisen ja yhteisharjoittelun hyötyjen, sekä uusien virikkeiden hakemisen välillä löytyi, kun teimme noin puolet harjoituksista ryhmässä ja puolet oman ohjelmamme mukaan. Ohjelmien yhteensovittamista edesauttoi huomattavasti se, että myös tšekit ovat päätyneet rytmittämään leiriharjoittelunsa kolmen kovan ja niitä seuraavan yhden kevyen päivän sykleihin.
Vaikka Eero oli leiriläisten nuorimmasta päästä, ei yhteisissä harjoituksissa tuottanut isompia ongelmia roikkua vähän vanhempien melojien vauhdissa. Harjoittelimme leirin aikana keskimäärin reilut 20 kilometriä päivässä, mikä kävi erinomaisesta sisäänajosta melontakauteen.
Näkemästämme opittua
Tšekkejä seuratessa pääsi näkemään konkreettisen esimerkin siitä kuinka paljon voi saada aikaan keskittymällä oleelliseen, tekemällä töitä yhteisen päämäärän eteen ja ennen kaikkea oikealla asenteella. Rajallisemmillakin resursseilla pystytään tekemään kovaa tulosta kun tehdään työtä sen eteen, eikä vain puhuta ja keskitytä näyttämään siltä, että oltaisiin tekemässä jotakin. Muutama seura pystyi yhteistyössä järjestämään noin 50 urheilijalle laadukkaan kahden viikon leirin, eli kokonaisuutena yhteensä noin 700 leirivuorokautta.
Tähän ei tarvittu liittoa, eikä kymmeniä tuhansia euroja kuluttavaa hallintoa.
Leirille osallistuminen ja toiminnan seuraaminen sivusta vahvisti uskoa siihen, että oikealla asenteella kaikki on mahdollista. Melonta Tšekin tasavallassa tuskin kylpee oleellisesti paremmissa resursseissa kuin Suomessakaan, mutta maajoukkue tekee tulosta laajalla rintamalla. Ihmiset tekevät töitä yhteisen menestyksen eteen ja ovat siitä aidosti kiinnostuneita. Työllä on tarkoitus ja sen tulokset näkyvät.
Saman on hyvin vaikea kuvitella tapahtuvan Suomessa ainakaan liittotason toiminnassa. Toisaalta tšekitkin saivat tämän leirin toteutettua seuratasolla. Olisiko se mahdollista Suomessa? Vaikka Merimelojat on Suomen suurin myös kilpamelontaseurana, olisimme tšekkiläiseltä mittapuulla pienehkö tekijä. Olemme kuitenkin niitä harvoja suomalaisia seuroja, joilla on edellytykset saavuttaa kilpalajeissa vastaava toiminnan laatu ja tehokkuus, mahdollisesti yhteistyössä joidenkin muiden hyvin toimivien seurojen kanssa. Toki meillä on siihen vielä matkaa, mutta yhdessä pystymme saamaan paljon aikaan.
teksti: Heikki Ritvos
Mh arjoittelua Sevillassa
erimelojien ratamelojat Antti Löppönen ja Antti Laurikainen leireilivät keväällä 2012 Espanjan etelärannikolla Sevillassa. Molempien leirijakso alkoi helmikuun puolessa välissä. Laurikainen viipyi Sevillassa 3 viikkoa ja Löppönen yhteensä 7 viikkoa. ”Antit” harjoittelivat 17–23-vuotiaiden harjoitusryhmän mukana, jonka valmentaja toimii Pete Pitkänen. Leirin harjoitusohjelma koostui pääasiassa melontaharjoitteista, mutta mukana oli myös paljon voimaharjoittelua ja jonkin verran yleiskestävyysharjoituksia kuten juoksua ja pallopelejä. Säät suosivat Sevillassa leireileviä pääasiassa hyvin, mutta puolessa välissä leiriä kovat tuulet kuitenkin vaikeuttivat harjoittelua. Harjoitusvetenä toimii Sevillan kaupungin läpi virtaava Guadalquivir-joki, jonka varrella Centro de Alto Rendimiento niminen harjoituskeskus sijaitsee. Suomalaisia melojia Sevillassa leireili parhaimmillaan parikymmentä ja soutajiakin lähes kymmenen. Valta -
osa suomalaisista asui harjoituskeskuksessa ja mutta osa asui myös vuokra-asunnoissa kaupungilla.
Leiri päivä koostui kahdesta harjoitusrupeamasta. Yleensä aamupäivisin oli kova harjoitus ja iltapäivällä voimaharjoitus ja/tai palauttava tai tekninen melontaharjoitus. Leirin alkuviikkoina tavoitteena oli kehittää melontatekniikkaa ja pyrkiä melomaan vain sellaisia vauhteja, joissa tekeminen pysyi teknisesti hyvänä. Mitä pidemmälle leiri eteni tehoja ja kuormitusta nostettiin. Ohjelma myös jakaantui hieman tuhannen metrin melojien ja sprinttereiden kesken.
Löppösen ja Laurikaisen leiri onnistui kokonaisuudessaan hyvin ja avovesikausi saatiin hyvin käyntiin. Leirin jälkeen harjoittelua ja valmistautumista kauden tärkeimpiin kilpailuihin on hyvä jatkaa Suomessa.
teksti: Antti Löppönen, kuvat: Anne Rikala
Kirjasta
” vesille kajakilla”
Kari Eskola kirjoitti mainion arvion kirjasta ”Vesille kajakilla” Melojan numerossa 2/2012. Hän käsitteli kirjaa kattavasti lehden sivuilla 20...21 joten tässä tarkastellaan kirjaa Merimelojan näkökulmasta.
Kirjan tekijät Anna Leena Lind, Ari Saarto ja Markku Soikkeli ovat tuttuja melontakonkareita. Heidän laaja ja monipuolinen kokemuksensa niin melonnasta, melontaretkeilystä, koulutuksesta kuin seuratoiminnastakin antavat pohjan reippaalle kerronnalle jota asianmukaiset kuvat korostavat.
Kirja itse sopii jokaiselle retki- ja virkistysmelojalle ja onpa se oiva lahjavihje melonnasta kiinnostuneellekin. Kirjan 176 sivua ovat kokeneellekin melojalle antoisaa luettavaa. Eskola kuvaa arviossaan kattavasti kirjan sisältöä ja hänkin toteaa kirjan olevan tervetullut lisä suomalaiseen melontakirjallisuuteen.
”Vesille kajakilla” on oivaa kertausta ja uudenkin oppimista jokaiselle melojalle. Se antaa vasta-alkajalle mainion rautaisannoksen virkistys- ja retkimelonnan koko kirjoon ja konkarikin lukee sujuvaa tekstiä mielikseen. Tekstistä huomaa, että tekijät osaavat asiansa.
”Tavallisesta” melontakirjasta poiketen ”Vesille kajakilla” paneutuu myös kouluttamiseen; 7. luvun tarkoituksena on valaista perusasioita taitojen, kuten melonnan oppimisesta ja ohjaamisesta sekä itsekseen opetteleville että kouluttaville seuroille ja yrityksille. Tavanomaista ei liioin ole ohjeistus oman melontaseuran perustamiseen tai pohdinta melontaseuran pyörittämisestä. Nämä luvun 8 sivut ovat punnittua puhetta siitä miten seura toimii jäsentensä parhaaksi kulmakivinä vapaaehtoisuus, omatoimisuus ja yhteisvastuullisuus.
Kaiken kaikkiaan ”Vesille kajakilla” on hyvin tehty, tiivis, asiapitoinen, antoisa, helppolukuinen, opettava ja muutenkin hyvä teos, jonka soisi löytyvän jokaisen melojan kirjahyllystä. Ainakin pariin kertaan luettuna.
”Vesille kajakilla”, Anna Leena Lind, Ari Saarto, Markku Soikkeli
ISBN 978-951-31-6592-5 jp
taloudeN päätoimittajahoitaja W WW-vastaava
Toimihenkilötehtäviä
Wanted
avoinna
Seuraavat talkoopohjalta hoidettavat seuran toimihenkilötehtävät ovat avoinna. Palkkioksi ei ole tarjolla muuta kuin lämmin kädenpuristus – voit saada hyvän mielen yhteisten asioiden hoitamisesta. Tehtävien hoitaminen kuittaa jäsenen vuotuisen talkoovelvoitteen.
merimeLojA-Lehden pääToimiTTAjA
Osaatko lukea ja kirjoittaa? Löydätkö muiden teksteistä kielioppivirheet? Vielä ripaus näkemystä melontalehden sisällön kokoamisesta, ja siinä se on. Päätoimittaja vastaa lehden sisällöstä sekä huolehtii kokonaisuudesta yhdessä taittajan kanssa.
Yhdistykset taloushallinnon perusteet näpeissä? Kokemusta taloudenhoidosta? Taloudenhoitaja vastaa seuran päivittäisestä taloushallinnosta yhdessä taloussihterin ja kirjanpitotoimiston kanssa. Suurimmat yksittäiset urakat lienevät tilinpäätöksen ja talousarvion laatimiset seuran hallituksen kanssa, yleensä tehtävä työllistää muutaman tunnin viikossa.
Yhteydet: Henrik Musakka, hallinto@merimelojat.fi, 0451 242 505
WWW-vASTAAvA
Tietotekniikan ammattilainen tai itseoppinut it-osaaja? Toimisto-ohjelmat ja yksinkertaiset tietokannat tuttua kauraa, wlan-tukiaseman konfigurointi sujuu? Käyttäisitkö tunnin-pari viikossa seuran toimiston tietotekniikkatukihenkilönä toimimiseen? Verkkosivujen ylläpidon jakaisit 2-3 hengen tiimissä nykyisin tehtäviä hoitavien henkilöiden kanssa.
