MÄNTYSAAREN ISÄNTÄ Pulkkinen Jussi mantys_is@merimelojat.fi 0400 974 317
KALUSTOVASTAAVA kalustoryhmä perusteilla
MERIMELOJA-LEHTI
PÄÄTOIMITTAJA
tehtävä avoinna mm_lehti@merimelojat.fi TAITTO Mirva Heimala mm_taitto@merimelojat.fi
VERKKOSIVUJEN VASTAAVAT Räisänen Ari ja www-vastaava@merimelojat.fi 045 7880 9504 Gustafsson, Jussi
Kansikuva Veli-Matti Wasenius
SYDÄNTALVEN KUULUMISIA
Oli vuosia, jolloin Merimelojien vaja hiljeni talven kuukausiksi. Oli vuosia, jolloin tähän aikaan vuodesta kukaan ei miettinyt melontoja - eikä tarvinnutkaan, talvisin hiihdettiin, luisteltiin ja harrastettiin muita talviliikuntamuotoja. Uuden vuosituhannen talvet ovat olleet erilaisia. Paria viime talvea lukuunottamatta melontakausi on päättynyt vasta vuodenvaihteen tienoilla, vain jatkuakseen taas maaliskuun lopulla uloimmilta rannoilta. Tänä vuonna ylimelamiehen avovesikausi alkoi 16. helmikuuta Siuntionjoella.
Alkaneeksi vuodeksi on luvassa paljon tuttua. Uuttakin on kehitteillä. Tavoitteena on, että kaikkien olisi hyvä harrastaa Merimelojissa. Syyskokouksen vahvistama toimintasuunnitelma antaa suuntaviivat, vetämättä tiukkoja rajoja. Seuran toimihenkilöissä on tapahtunut vaihdoksia. Pitkään vastuuta kantaneet ovat pääseet välillä huilivuoroon. Uusina mukaan tulleet pääsevät toteuttamaan ajatuksiaan. Kiitos kaikille ja onnea matkaan!
Liittojen syyskokoukset pidettiin vaihteeksi melko sopuisissa merkeissä.
Suomen melonta- ja soutuliiton puheenjohtajaksi valittiin seuramme pitkäaikainen jäsen Ralf Sund. Toimintasuunnitelmien puolella on nähtävissä pyrkimystä varovaiseen kasvuun. Liitto toivottavasti jatkossa panostaa siihen, mihin se pystyy paremmin kuin seuratkehittämään ja edistämään lajimme toimintaedellytyksiä sekä tunnettuvuutta liikuntaa harrastavan väestön keskuudessa. Kuluneen sanonnan mukaan Suomi on tuhansien järvien maa. Missä muualla on näin paljon melontakelpoisia vesistöjä? Siihen nähden lajimme on jäänyt kovin vähälle huomiolle esimerkiksi koululiikunnassa.
Haluaisitko kehittää seuramme toimintaa, tuoda ajatuksiasi julki? Missä meidän pitäisi parantaa, tehdä jotain toisin? Anna kuulua itsestäsi! Jollet tiedä, kuka jotain asiaa hoitaa, tai mikä kuuluu kenenkin vastuulle, voit aina olla yhteydessä allekirjoittaneeseen.
Rauli Rautavuori, ylimelamies
HALLITUS TIEDOTTAA
Hallituksen
järjestäytymiskokous
Hallituksen kokoonpano, seuran muut toimihenkilöt, maksut ja muut vuodelle 2014 muuttuneet tiedot on päivitetty seuran verkkosivuille.
Yhteenveto henkilövaihdoksista:
Uusia hallituksen jäseniä kaudelle 2014 ovat Alex Barta (nuorisojaosto), Jussi Laari (vajamestari) ja Ilona
”Efe” Ogbeide (koski- ja poolojaosto).
Hallituksesta vuodenvaihteessa pois jäivät Aarne Miettinen ja Ilkka Ritvos. Seuran toimihenkilögalleriassa uusia, mutta monelle tuttuja nimiä ovat Jyrki Härkki (virkistysjaoston vastaava) ja Veli-Matti Wasenius (Skorvön isäntä), Asko NiemeläKouran ja Hannu Taipaleen luovuttua tehtävistä. Hannulla taisi tulla jonkinlainen ennätys yhdessä
kuva Veli-Matti Wasenius
toimihenkilötehtävässä, kaksitoista ja puoli vuotta on pitkä aika.
Toimistonhoitajan ja hallituksen sihteerin tehtävää vuonna 2014 hoitaa Mara Roivainen, joka jatkaa edelleen myös retkijaoston vastuuhenkilönä hallituksessa.
Toimistonhoitajana 2012-2013 toiminut Marjo Malmström vastaa toimihenkilönä avainkortteihin liittyvästä uudistuksesta, josta tarkemmin toisaalla tässä lehdessä.
Vajarakennusten perustusten korjausurakan sopimus purettu
Seuran hallitus vahvisti urakan purkamista käsitelleen kokouksen päätöksen. Perusteina urakan purkamiselle olivat töiden venyminen puolitoista vuotta yli sopimuksen mukaisen keston, Merimelojien tyytymättömyys urakkasuorituksen tasoon, sekä työn lopputuloksen jatkuva poikkeaminen seuran palkkaaman urakan valvojan ohjeistamasta ja vaatimasta tasosta.
Urakoitsija ehti korjaamaan käyttöoikeusvajan perustukset, joitakin kesken jääneitä yksityiskohtia lukuun ottamatta. Yksityisvajan töitä ei ehditty aloittaa urakkasopimuksen mukaisella tavalla. Jatkossa selvitämme muuta tapaa saattaa työt yksityisvajan osalta loppuun. Vaihtoehtoina ovat sopimus uuden urakoitsijan kanssa tai lopputöiden tekeminen talkoilla tähänastisen valvojan ohjaamana.
kesän 2014 melontakoulut
Järjestämme edellisten vuosien tapaan yhdeksän aikuisten melontakoulua. Melontakoulujen jälkeen seuran jäseniksi liittyvät henkilöt ovat pitäneet jäsenvaihtuvuutemme tasapainossa, eli seuraan liittyy vuosittain suurin piirtein vuosittain eroavia vastaava määrä jäseniä. Meitä on reilu tuhat.
Melontakoulujen ilmoittautuminen avataan 3.3.2014 seuran verkkosivuilla. Keväällä (22.4., 25.4. ja 29.4.) järjestetään kolmen illan apuohjaajakoulutus uusille (ja myös aiemmin mukana olleille) ohjaajille. Melontakoulujen ohjaajaksi ja apuohjaajakoulutukseen ilmoittautuminen avataan pian tämän lehden ilmestyttyä seuran verkkosivuilla. Myöhemmin keväällä mukaan voi ilmoittautua myös vajan ilmoitustaululle.
palotarkastus
Pelastuslaitos suorittaa vajasaarella määräaikaisen palotarkastuksen. Jäseniä pyydetään poistamaan vajoista ja muista tiloista niihin jääneen irtaimen omaisuutensa. Kaikkea kajakkiin tai sen välittömiin varusteisiin kuulumatonta tulee vajalla säilyttää tarkoitukseen varatuissa kaapeissa. Palotarkastaja voi edellyttää poistamaan lattioilla tai muissa vastaavissa paikoissa säilytettävät tavarat – jollet toimi itse, joudumme siirtämään tavarat seuran toimesta. Toimi itse, se säästää kaikilta aikaa ja vaivaa!
Merimelojat ry:n
KEVÄTKOKOUS
Merimelojat ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään tiistaina 15.4.2014 klo 18
Merimelojien majalla.
Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.
Hallitus
JÄSENMAKSUTIEDOTE
Jäsenmaksulaskut postitetaan helmikuun loppupuolella ja ne erääntyvät kahden viikon kuluttua laskun postittamisesta.
Niille, jotka eivät ole maksaneet laskuaan maaliskuussa postitetaan huomautuslasku huhtikuun alkupuolella ja se erääntyy viimeistään huhtikuun lopulla.
Mikäli jäsenmaksu on edelleen hoitamatta eräpäivän jälkeen, suljetaan jäsenen avainkortti, eikä sen jälkeen avainkortti toimi enää.
Lisätietoa saa toimiston hoitajalta ja taloudenhoitajalta mieluiten sähköpostilla.
Henrik Musakka, taloudenhoitaja
JÄSENPÄIVYSTYS
Jäsenpäivystyksessä voit asioida kaikissa jäsenasioissa tai ottaa yhteyttä jäsenpäivystäjään. Saat lisätietoja ja neuvoja käytännön toiminnasta. Siellä voit myös mm. lunastaa avaimen ja ostaa seuran tuotteita.
Päivystysten aikana vastaa numero 050 357 4507. Seuran sähköpostiosoite: toimisto@merimelojat.fi
Päivystysajat:
Huhtikuu-syyskuu: tiistaisin klo 18-19.
Lokakuu-maaliskuu: kuukauden ensimmäinen tiistai klo 18-19.
Melontakouluviikoilla touko-kesäkuussa päivystys myös torstaisin klo 16.30-17.30.
tiistai klo 18-19
Jäsenpäivystys vastaa tuleviin puheluihin päivystysaikana, jollei parhaillaan palvele päivystyksessä paikan päällä olevaa henkilöä. Etusija on siis paikan päälle saapuneilla.
Jäsenpäivystykseen ei voi jättää puhelinvastaajaviestejä tai tekstiviestejä, mutta sähköpostitse tai kirjeitse jätetyt yhteydenotot käsitellään kohtuullisen ajan sisällä. Puheluun saatetaan vastata pöytäpuhelimesta, jolloin vastaaja ei näe soittajan numeroa.
Toimistonhoitajana ja siten useimmiten myös jäsenpäivystäjänä toimii Mara Roivainen.
Kaikki AVAINKORTIT
vaihdetaan
Seuran käytössä olevassa avainkorttijärjestelmässä on käyttöön aktivoiduille avaimille maksimimäärä, joka on nyt täyttymässä. Voimme välttää kalliin investoinnin uuteen järjestelmän vain yhdellä tavalla - kaikki avainkortit suljetaan ja aktivoidaan uudelleen.
Kaikki avainkortit suljetaan maanantaina 7.4.2014.
maanantai
7.4.2014
Kortin vaihto tapahtuu 8.4. alkaen huhtikuun jäsenpäivystyksessä ti klo 18.00–19.00. Poikkeus on 15.4. Tällöin kortin voi vaihtaa ennen kevätkokousta klo 17.00–18.00.
Kortin voi myös vaihtaa kevättalkoiden aikana su 4.5.2014.
Vaihdon yhteydessä vanhan kortin haltijat maksavat 5 euroa uudesta kortista joko maksupäätteellä paikanpäällä tai etukäteen tilille FI20 1200 3000 009910 (kuitti ehdottomasti oltava mukana). Tämä maksu ei koske 1.1.2014 jälkeen liittyneitä. Avainkortittomilla maksu uudesta kortista on 15 euroa.
Kortin saa vain jos vuoden 2014 jäsenmaksu on maksettu.
Hallitus
VUODEN 2014 kokouksia ja tilaisuuksia
Hallituksen kokoukset
14.1. klo 18
4.2. klo 19
11.3. klo 18
8.4. klo 19
6.5. klo 19
3.6. klo 19
12.8. klo 18
21.9. klo 12 (sunnuntai, syksyn suunnittelukokous)
7.10. klo 18
4.11. klo 19
9.12. klo 18
keVät- ja syyskokoukset
15.4. klo 18 kevätkokous
25.11. klo 18 syyskokous
muut tilaisuudet
11.2. retkenvetäjien suunnittelupalaveri
25.2. retki-ilta
4.3. laskiaisrieha
9.3. Feldenkrais-kurssi
15.3. ergonominen melonta
16.3. ergonominen melonta
22.4. apuohjaajakoulutus (teoria)
29.4. apuohjaajakoulutuksen (hallivuoro)
27.4. apuohjaajakoulutus; EA-kurssi
4.5. vajasaaren kevättalkoot
4.5. EA-kurssi
18.5. Ykan kymppi
29.8.- 31.8. Meripoolo
21.9. hallituksen suunnittelukokous
19.10. syystalkoot
28.10. retkijaoston kuvailta
11.11. retkenvetäjien palautepalaveri
29.11. puurojuhla
KAJAKINKORJAUSRYHMÄ
Tarkoituksena on muodostaa talven aikana kajakinkorjaus/ kalustoryhmä. Ryhmä koostuu 2-4 kajakinkorjauksesta ja kajakeista kiinnostuneesta henkilöstä. Ryhmään tulevat koulutetaan kajakinkorjaukseen ammattilaisen voimin. Koulutuksen saatavuutta selvitetään parhaillaan.
Ryhmän tehtävänä on järjestää 2-3 kajakinkorjaustalkoota per kausi, jossa he opastavat talkoolaisia. Ryhmä voi osallistua myös seuran kalustonhankintojen ideointiin.
Olisi hyvä, jos koulutukseen osallistuneet olisivat mukana ryhmän toiminnassa kaksi vuotta.Toki sen jälkeen saa jatkaa, mutta tarkoitus on että määrävälein koulutetaan 2-4 uutta henkilöä ammattilaisten voimin.
Kajakinkorjausryhmässä toimiminen kuittaa vuotuisen talkoopanoksen. Koulutukseen valitut saavat käyttöönsä työhaalarit seuran puolesta.
Voit ilmoittautua mukaan sähköpostitse osoitteella pj@merimelojat.fi.
Kerro viestissä, miksi juuri sinä olisit hyvä valinta ryhmään!
Merimelojien jäsenillä oli vuosina 2010-2013 käyttöoikeus koskimelontaseura Kohinan Kymijoen varrella sijaitsevaan Kontti-tukikohtaan. Käyttöoikeus oikeutti mm. Kohinan koskikaluston lainaamiseen sekä Kontilla yöpymiseen. Tästä vuodesta eteenpäin Merimelojien käyttöoikeus Konttitukikohdan käyttöön on päättynyt. Kontin avaimet, jotkaon hankittu Merimelojien nimissä, voi palauttaa Merimelojien toimistoon, jolloin myös pantin saa takaisin.
Kontin käytöstä kiinnostuneille Merimelojien jäsenille Kohina tarjoaa mahdollisuutta liittyä myös Kohinan jäseniksi ilman liittymismaksua vuoden 2014 aikana.
Merimelojat Ry kiittää Kohinaa tähän astisesta yhteistyöstä ja toivon mukaan yhteistyömme jatkuu tulevaisuudessa uusin muodoin.
Efe Ogbeide / Koski- ja poolojaosto
MERIPELASTUKSEN hälytysnumero muuttuu
Meripelastuksen uusi valtakunnallinen hälytysnumero on 0294 1000. Numero on tarkoitettu meripelastuksen vaaratilanteista ilmoittamiseen ammattimerenkulkijoille, huviveneilijöille sekä muille merellä liikkujille.
Kaikki valtion eri virastot siirtyvät vaiheittain käyttämään 029xxxalkuisia puhelinnumeroita ja tästä johtuen myös meripelastuksen hälytysnumero muuttuu. Rajavartiolaitos siirtyi vuosituhannen taitteessa käyttämään valtakunnallista yritysnumeroa, jolloin perustet tiin myös ensimmäinen meripelastuksen valtakunnallinen hälytysnumero, johon ei tarvinnut ottaa suuntanumeroa. Tähän yritysnumeropohjaiseen hälytysnumeroon päädyttiin, koska meripelastustoimelle ei voitu osoittaa omaa virallista hätänumeroa.
meripelastuksen
Hälytysnumeron taustaa
Hätänumeron käyttö on yleiseurooppalaisesti hyvin tarkkaan säädelty, eikä säännöstön mukaan meripelastus kuulu hätänumeron käyttäjiin. Meripelastuksen hälytysnumero on soittajalle maksullinen, joten siihen ei voi soittaa ilman SIM-korttia tai saldorajoittimen ollessa täynnä, eikä sillä myöskään ole priorisoidun liikenteen oikeutta muuhun teleliikenteeseen.
Meripelastuksen hälytysnumerolla ei ole hätänumerostatusta, mutta meripelastuksen johtokeskuksilla
on hätäpuheluita vastaanottavan viranomaisen status. Status vaaditaan muun muassa matkapuhelinten paikantamista, liittymän lisätietojen saamista tai soittajan numeron tiedonsaantia varten. Meripelastuksen hälytysnumeron olemassaolo helpottaa ja nopeuttaa onnettomuustapauksissa huomattavasti myös matkapuhelimen pikaista paikantamista.
Valtion uusi puHelinnumeroaVaruus
Jotta valtion toimijat pääsisivät eroon lisämaksullisista yritysnumeroista, valtio päätti vuosikym-menen alussa kilpailuttaa kaikkien virastojen yhteiset puhelinpalvelut ja siirtyä uuteen ”valtion puhelinnumeroavaruuteen”, joka on 029xxx-alkuinen. Nämä numerot tulevat nyt vaiheittain valtion eri virastojen käyttöön ja jatkossa myös meripelastuksen uusi hälytysnumero perustuu tähän ”valtion numeroavaruuteen”. Puhelinnumerouudistuksen myötä myös meripelastuksen hälytysnumero joudutaan muuttamaan. Muutoksen myötä numeroon soittaja maksaa soitosta vain puhelinliittymänsä mukaisen paikallisverkko- tai matkapuhelumaksun. Rajavartiolaitos on aktiivisesti yrittänyt saada meri-
pelastuksen hälytysnumeron jopa kokonaan maksuttomaksi.
kenelle meripelastuksen
Hälytysnumero on tarkoitettu
Meripelastuksen hälytysnumero on tarkoitettu merenkulkijoiden ja muiden merellä liikkujien käytettäväksi erilaisissa merellisissä vaaratilanteissa, jotta avuntarvitsija saisi mahdollisimman nopeasti apua ja meripelastuksen johtokeskus ensikäden tietoa suoraan ilmoittajalta. Meripelastuksen hälytysnumeroon vastaa aina meripelastuksen ammat tilainen, joille merellisten vaaratilanteiden johtaminen on tuttua. Meripelastuksen hälytysnumeroon soitettu puhelu voidaan, tilanteen niin vaatiessa, kääntää myös lääkärille tai hätäkeskukseen.
Voit soittaa meripelastuksen
Hälytysnumeroon tai yleiseen
Hätänumeroon
Merellä liikkuva avuntarvitsija tai avun tarpeen havaitsija voi tehdä ilmoituksen kahteen eri numeroon; meripelastuksen hälytysnumeroon tai valtakunnalliseen hätänumeroon. Meripelastuksen hälytysnumeroon vastaa Rajavartiolaitoksen meripelastuksen johtokeskuksessa työskentelevä päivystäjä. Hätänumeroon soitettaessa puheluun vastaa hätäkeskuspäivystäjä, joka varmistuttuaan tehtävän liittyvän meripelastukseen, kääntää puhelun meripelastuksen johtokeskukseen – eli samaan paikkaan, jonne meripelastuksen hälytysnumero yhdistyy suoraan.
0294 1000 yHdistyy suoraan meripelastuksen joHtokeskukseen
Meripelastuksen hälytysnumero, 0294 1000, yhdistyy soittajan sijainnin perusteella lähimpään meripelastuksen johtokeskukseen Turkuun tai Helsinkiin. Halutessa meripelastuksen hälytys-numerossa on myös 1- ja 2-loppuiset keskuskohtaiset numerot, joilla pu helu voidaan numerovalinnalla ohjata haluttuun meripelastuksen johtokeskukseen.
tallenna uusi numero matkapuHelimeesi
Valistuneen merenkulkijan, melojan ja veneilijän tulisi tuntea meripelastuksen hälytysnumero ja tallentaa se matkapuhelimeensa, jotta hätätilanteessa sitä ei tarvitse etsiä. Vanhaan meripelastuksen hälytysnumeroon soitetut puhelut siirtyvät uuteen hälytysnumeroon ylimenokauden ajan.
meripelastuksen uusi
Hälytysnumero on 0294 1000 (ulkomailta soitettaessa +358 294 1000)
Alueelliset suorat hälytysnumerot:
Saaristomeri, Ahvenanmeri, Selkämeri, Pohjanlahti
MRCC Turku suora hälytysnumero on 0294 1001
Suomenlahti
MRSC Helsinki suora hälytysnumero on 0294 1002 (Lähde: URL http://www. meripelastus.fi/fi/uutiset/1918 )
KUIVAPUKU
hyväksynnällä
vai ilman?
Teksti ja kuva Rauli Rautavuori
Suomen viranomaiset ovat todenneet, että melojienkin käyttämät kuivapuvut luokitellaan henkilösuojaimiksi, joiden on täytettävä EU-direktiivien aset tamat vaatimukset. Vuoden 2014 alusta alkaen Suomessa ja (joissakin) muissa EU-maissa saa jatkossa myydä vain CE-hyväksyttyjä kuivapukuja. Vain muutama markkinoilla oleva kuivapukumerkki ja -malli on testattu ja saanut CE-hyväksynnän. Direktiivi, jonka mukaisia “henkilösuojainten” on oltava http://ec.europa.eu/enterprise/ sectors/mechanical/documents/legislation/personal-protective-equipment/ index_en.htm
Periaatteessa ongelma on se, että Suomi ja muutama muukin EUmaa on päättänyt soveltaa edellä mainittua direktiiviä melontakuivapukuihin. Niille ei ole omaa vakioitua testimenettelyä direktiivinmukaisuuden varmistamiseksi. Niinpä puvut testataan samalla tavalla kuin ammatti-/kaupalliseen käyttöön tarkoitetut puvut. Melontatarvikkeita kauppaavat yritykset pääsääntöisesti näkevät testaamisen ja hyväksymisen pahana asiana, ja vastustavat hyväksyntämenettelyä sen aiheuttamien kustannusten vuoksi.
Miten pukujen direktiivin 89/686/ EEC mukaisuutta sitten käytännössä testataan? Siihen mahdollisesti antaisi vastauksen ISO 15027-3 -standardi. Vaatimukset puolestaan
löytyvät standardista ISO 15027-1. Standardin voi ostaa tuolta, jos tiedonjanonsa tyydyttämiseen on valmis sijoittamaan: http://sales.sfs.fi/sfs/ servlets/ProductServlet?action=productInfo&productID=261695.
Pienenä vinkkinä todettakoon, että testeissä mitataan mekaanisen kestävyyden lisäksi muun muassa pukujen lämmöneristävyyttä. Voi olla, että ohuemmat “melontapuvut” eivät täyttäisi vaatimuksia. Jääköön jokaisen tulkittavaksi, onko se melontapuvulle hyvä vai huono ominaisuus – riippuu varmaan paljon siitä, onko puvussa tarkoitus olla mukavasti sateessakin, vai odottaa vedessä kelluen paikalle apuun saapuvia viranomaisia. Enpä kuitenkaan haluaisi olla koekaniinina näissä testeissä, joissa mm. mitataan koehenkilön rektaalilämpötilaa säännöllisin väliajoin. Testattavat/tarkastettavat asiat löytyvät pääpiirteissään esimerkiksi Ursuit Gemino Active
-puvun hyväksyntäsertifikaatin liitteistä (http://www.divexpress.pt/ pdf/gemino_active_solas.pdf katso linkin dokumentin Annex 1), mutta kiinnostavinta eli testien raja-arvoja se ei paljasta. Ne löytyvät vain edellä mainitsemastani standardista.
Kuluttajaa tietenkin kiinnostaa, miksi varustekauppiaat näkevät testit niin pahana asiana? Onko kyseessä puhtaasti taloudellinen näkökulma, vai ovatko testivaatimukset täyttävät puvut melontaan (ja muuhun vesiurheiluun) huonommin soveltuvia. Ovatko kauppiaat selvittäneet, onko kuluttaja valmis maksamaan pienen lisähinnan siitä, että varusteet ovat hyväksyttyjä? Miten kuluttajille suunnatut vakuutukset suhtautuvat hyväksyttyihin vs. ei-hyväksyttyihin pukuihin?
Pienehkön jälleenmyyjän näkökulmasta on ymmärrettävää, ettei CEhyväksynnän hankkiminen omalla kustannuksella ole houkutteleva vaihtoehto. Jos testaamisen kustannukset ovat vaikka muutaman tuhannen euron luokkaa, on pukuja nykyisellä hintatasolla myytävä selvästi nykyistä enemmän, jotta myyminen olisi edelleen kannattavaa.
Kauppiaille (ja asiakkaille) olisi helpointa, jos pukujen valmistajat hankkisivat tuotteilleen CE-hyväksynnän keskitetysti. Kyllä sen täytyy Suomessakin onnistua, onhan kotimaisen valmistajan eli Ursuk oy:n Ursuit-puvuillakin hyväksynnät kunnossa. Yhdessä maassa hankittu CE-hyväksyntä on voimassa koko EU-alueella, ja hyväksyntää edellytetään jatkossa kaikissa
EU-maissa myytävissä kuiva/pelastautumispuvuissa. Luulenpa, että valmistajat pelkäävät hyväksyntätestien tuloksia. Mahdollinen hylkäävä testitulos saattaisi heijastua muidenkin mark kina-alueiden myyntiin ja pakottaisi tekemään pukuihin (valmistuskustannuksia lisääviä) muutoksia.
Kuluttajan näkökulmasta on tärkeää, että kuivapuvut täyttävät tietyt normit. Pukuun on voitava luottaa sen normaaleissa käyttötilanteissa. Repeytyvät mansetit ja yhtäkkisesti hajoavat vetoketjut eivät kuulu tämän hintaluokan varusteisiin. Kaikki vaatteet, kuivapuvutkin, kuluvat, mutta eivät saisi vikaantua äkkiarvaamatta. Niiden on mm. kestettävä tietty määrä mekaanista rasitusta, joka niihin voi käyttötilanteessa (esim. melojan pelastautuminen) kohdistua. Tällä hetkellä tietojeni mukaan vain yhdeltä valmistajalta on saatavilla CE (ja SOLAS) -hyväksyttyjä melontaan soveltuvia kuivapukuja. Yksikin valmistaja kuitenkin tarkoittaa, että kauppiaiden “uhkailu” kuivapukujen saatavuuden tyrehtymisestä ei pidä paikkaansa. Kuivapuvun haluava voi ostaa sellaisen myös jatkossa.
Mitä muita näkökohtia kuivapukujen kestävyyteen, turvallisuuteen ja vaatimuksenmukaisuuteen liittyy? Mikä on kuluttajan, melojan edun mukaista? Miksi? Sitä jokainen voi pohtia omalla tahollaan.
Toistan vielä, että tämä oli mielipidekirjoitus. Valinta on sinun.
(Kirjoittajalla ei ole sidoksia mihinkään kuivapukuvalmistajaan)
YLI 1000 KM kauden 2013 aikana meloneet
Pertti Rajala 4543
Hannu Taipale 4317
Rauli Rautavuori 2807
Katri Malmström 2186
Laura Tielinen 2084
Sari Saranka 1870
Sanna Hohti 1853
Harri Granholm 1755
Mara Roivainen 1681
Mia Winkler 1657
Riitta Turunen 1645
Reino Kaario 1535
Veli-Matti Wasenius 1468
Henna Laatikainen 1413
Jyri Juslen 1330
Leena Luostarinen 1170
Annemari Mikander 1141
Jyrki Härkki 1131
Anneli Suitiala 1102
Kirsi Nukarinen 1064
Eevukka Seppäläinen 1056
Ilmo Karila 1040
Eero Paatero 1038
Tuula Pukkila 1030
Arja Paatero 1026
Jorma Tissari 1025
Pia Kurimo 1016
Johan Holmberg 1012
Elina Wuorivirta 1010
Tiina Heikkonen 1004
Ralf Sund 1003
Erkki Nieminen 1000
Kuva Harri Granholm
LAPSELLISTA
tutkimusretkeilyä Puulalla
Teksti ja kuva Antti Tyrväinen
Kiitos Johanille kun veti joskus kymmenen vuotta sitten seuran syysretken Puulalle. Matkustimme seuran vanhalla Transitilla, jonka kyydissä olen pelännyt enemmän kuin koskaan kajakilla. Ilman tuota retkeä en olisi Puulaa löytänyt kartalta. Teimme perheen jo toisen melontaretken Puulalle viime elokuussa. Kesällä meloimme neljästään Skorvööseen yksikkö+kolmikko -yhdistelmällä ja sen jälkeen Ohto ilmoitti, että nyt hänelle riitti tavaraluukussa istuminen. Niinpä pakkasimme ainoastaan kaksikkomme Volkkarin katolle ja vuokrasimme Kangasniemeltä Luodon Timolta toisen kaksikon, jotta saimme kaikille neljälle omat aukot Puulan valloitusta varten.
Retkellä tuli kuvattua kajakista monenlaista mela alhaalla ja mela ylhäällä -kuvaa, mutta harmittaa vieläkin, ettei täyteen tuupattua Volkkaria tullut ikuistettua. Pojatkin huomasivat, että meidän Volkkarin takajouset makaavat matalammalla kuin konepellin puolella. Vantaan lähtöpisteessä retkenjohtajalta meinasikin uskoa loppua, ettei kaikki tuo tavara voi mahtua kahteen kaksikkoon. No, positiivinen yllätys olikin, kuinka kaksi kajakkikaksikkoa voitti kantavuudessa Volkkarifarmarimme ja nieli kaikki tuhat ja sata rättiä.
Ensimmäisen päivän ruutulippu oli asetettu Vuohisaareen. Keli oli tyven ja lasikuitukaksikot kulkivat ajatuksen voimalla eteenpäin. Käsit-
tämätöntä kuinka viisi kilometriä menikin heittämällä lasten kanssa. Rantauduttiin saareen ja ihmeteltiin hiljaisuutta. Vesi oli lämmintä ja ei kun uimaan. Vuohisaaren retkisatama oli siistissä kunnossa ja huolella hoidettu. Ikävä yllätys tosin oli se, että tulistelupaikan uudet penkit oli tervattu liiankin huolella tai no ronskisti. Penkit oli tervattu edellisellä viikolla ja ne edelleen kylpivät tervassa, ja eihän niille voinut istua, muuten olisi melojien peput tervattu. Seuraavana aamuna kajakin nokat suunnattiin Hirsisaarta kohti. Päivän lämpötila oli 26:n tienoilla ja aurinko porotti. Hellepäivää ei kerta kaikkiaan voi viettää mitenkään paremmin kuin melomalla Simpiän selän laitaa ihaillen. Hirsisaaressa pistettiin leiri pystyyn, loikoiltiin kallioilla ja virvelöitiin. Touko nappasi kallioilta heittelemällä mahtavan kokoisen säynävän ja se antoikin virtaa Puulan pinnan piiskaamiseen kolmeksi päiväksi. Illalla lähdettiin tutkimaan Hirsisaaren kallioisia rantoja ja etsimään marjoja suuhun pistäväksi. Kuivuus oli tehnyt jäkäläkankaista rapisevaa korppua ja mustikatkin olivat harvassa. Saaren kärki kierrettiin kallioilla hyppien ja takaisin päin leiriin palatessa saatiin pojat säikäytettyä. On se mahtavaa, kun metsälintu lähtee jaloista lentoon. Ukkoteeri pörähti lentoon ja sai sydämen iskemään yhden ylimääräisen hudin. Pojat nimesivät sen metsän pedoksi, niin julmettua meteliä siiveniskut pitivät.
Kolmannen päivän agendalla oli tutkimusmatka läheisiin lahden pohjukoihin. Ennen kuin edes lounastauolle päästiin, niin ensimmäiseksi tutkimuskohteeksi osoittautui kajakkikaksikon aerodynamiikka ikävässä sivutuulessa. Puolityhjällä lastilla kun kaksikon tuulipinta-alaa on melkoisesti. Aikuinen + lapsi -yhdistelmällä sivutuulessa meloessa huomaa, ettei viivasuora reitti ole se helpoin vaihtoehto eikä kannata tapella sivutuulta vastaan. Luovimisteorian ja käytännön tuulitunneleiden kautta pääsimme Karhulahden pohjukkaan, jossa merimelojat saivat näyttää taitonsa, kuinka yli 6m lasikuitukaksikolla rantaudutaan lapsilastissa kiviseen Puulan rannalle. Ja onnistuihan se, yhtään valkoista naarmua ei jäänyt rantakivikoille. Hommaa helpottivat syvät rantavedet, mikä mahdollisti kajakin nostamisen rantapöpelikköön siten että keula reilusti ylös varvikon päälle ja perä ui luukkua myöten vedessä. Lounasravintolamme näköaloja ei voinut mitenkään moittia. Vastarannalla kohosivat upeat Kirkkokalliot ja luonnonteatteria tarjosivat lentoonlähtökiihdytyksiä esittelevät kuikat.
Illalla palattiin leirille ja pikkumelojat kaipasivat actionia ja pleikkaria. En ollut vielä koskaan kipannut kajakkikaksikkoa ja nyt oli Puulan kajakki-Wipeout ohjelman vuoro. Level 1: istutaan kajakin keulalla hajareisin ja siinä rodeota. Level 2: seisotaan etuaukossa, pieni keikau-
tus ja plumps. Level 3: kajakki nurin. Level 4: kiivetään kaksikkoon lapsen kanssa. Nelosmaailma ei ollutkaan niin itsestään selvää. Tähän mennessä lapset kiikkuvat mihin vaan, kunhan vain selän kääntää, mutta kajakkiaukkoon kiikkuminen pelastusliivit päällä ei ollutkaan helppo rasti. Tai sitten wipeoutukkeleiden energialevelit alkoivat olla punaisella.
Illan tai yön viimeinen tutkimuskohde oli telttojen vedenpitävyyden testaaminen ja ukkosmyräkkä saaressa. Tällä kertaa majoitusvarusteemme olivat kaksi pikku telttaa ja niiden väliin viritetty laavukangas keittosuojaksi. Sanoisin,
että tämä systeemi toimii paremmin kuin iso perheteltta. Kolme etua. Kahdelle pikkuteltalle on helpompaa löytää tasainen alusta. Teltat pystyy pakkaamaan kajakin tavarasäiliöihin (perhetelttammme ei mahdu). Ja kolmanneksi telttariehaa on vähemmän, kun sisarusten välitön näkökontakti puuttuu.
Mutta se ukkonen! Jess. Onneksi nykypäivän retkeilijälle sadetutkat ovat olemassa ja illalla oli aikaa virittää teltat ja tarpit ottamaan vastaan kaikki se vedenpaisumus. Elokuun yö pimeni aivan sysipimeäksi. Fläsh! Kuuluu vaan veden ropinaa ja ulkona välkkyy. Enpäs muistakaan, koska olisin viimeksi ollut ukkosella
telttailemassa. Mutta mitäs teet. Korkeintaan kakkahuussiin voit juosta karkuun. Joka muuten Hirsisaaressa on jykevää tekoa. Katsokaapa vaikka sen ylimitoitetut sivuttaiset poikkituet. Se huussi kestäisi kovemmatkin festarit. Fläsh. 15 sekuntia ja jyrinää. Veden ropinaa. Pilkkopimeää. Fläsh. 10 sekuntia. Salamat piirtyvät verkkokalvolle. Veden ropinaa kiihtyy. Fläsh ja 5 sekuntia. Lähestyy vääjäämättä. Mitään ei näe, mutta poskilla tuntee ilmavirran, kun sade piskaa telttaa ja sisäteltta lepattaa. Sateen ropina peittää kaiken. Fläsh. 2 sekuntia ja pamaus. Ja Ohto kuorsaa vieressä. Ei voi kuin ihmetellä lasten unilahjoja. Molemmat pojat missasivat nukkumalla koko shown. Onneksi sadan euron Halti piti sateen ulkona.
Neljäs aamu valkeni ukkosenjumalan jälkeen tyvenenä, mutta vettä kaadettiin vielä saavista ja retken haasteellisin rasti olikin pitää pojat tarpin alla sadetta pitämässä. Syötiin aamupuurot, katseltiin rannalla uiskentelevia kuikkia, syötiin lounas ja yritettiin keksiä ajanvietettä. Sa-
devesien lorottaminen tarpin reunalta ja tyhjien mehupurkkien täyttäminen osoittautui hyväksi ohjelmanumeroksi. Puoliltapäivin sade hellitti ja pääsimme melomaan uskomattomassa usvassa takaisin autolle. Ilmankosteus oli 110% ja pilvet makasivat kiinni vaarojen kyljissä kuin savu. Puulan pinta oli myrskyn jälkeen tyven ja sileä. Retkemme viimeinen tutkimuskohde kaupunkilaisille oli Kutemajärven kauppa-auto ja ansaitut jäätelöt. Kiitos Puulalle mahtavista 30 melontakilometristä ja luontokokemuksista!
Ohto 7v, Touko 9v, Kati ja Antti
30-VUOTISHISTORIIKKI
Viime keväänä valmistui seuran 30-vuotishistoriikki.
Julkaisua voi ostaa 5 euron hintaan tiistaipäivystyksestä sekä muista Majan tapahtumista.
Skorvön isäntänä vuodesta 2001 toiminut Hannu Taipale
luopui tehtävästä vuodevaihteessa. Saaren uudeksi isännäksi valittiin Veli-Matti Wasenius, hänkin monille saaressa vierailleille tuttu henkilö. Kiitokset Hannulle kuluneista vuosista! ”Veeäm” aloitti pontevasti puutalkoilla, onnea matkaan!
Kuva Veli-Matti Wasenius
VELI-MATTI WASENIUS Skorvön isäntä esittäytyy
Melontakurssin kävin naapuriseurassa elokuussa 1991. Heti seuraavana vuonna hankin upean täysvalkoisen Artisanin ja melontaretkeily alkoi saman tien. Olin raahannut rinkkaa 70-80 -luvuilla Lapissa, retkikamppeita oli jo valmiina. Aluksi retkeilimme triona merellä viikonloppuretkinä ja viikon retkinä. Myöhemmin isommalla porukalla ja lähes aina viikolla 31 viikon keikka pääosin merellä. Tämä perinne jatkuu edelleen.
90-luvun loppupuolella kävin kerran hyvässä seurassa Skorvanissa, liityin äkkiä Merimelojiin. Saaressa kävin ensin harvakseltaan, mutta vuosikausia olen ollut Skorvanin hevijuuseri. Olen viettänyt Saaressa lyhyitä ja pitempiä aikoja. Viihdynkin hyvin leirissä katsellen, kuunnellen ja haistellen, kameran kanssa kulkien, riippumatossa maaten, kiikareilla tähystäen. Skorvanissa olen käynyt meloen, luistellen, hiihtäen ahkiota kiskoen, kerran fillarilla jäitä myöten, soutaen pitäisi vielä matka taittaa. Vaikka olen enemmän leiri- kuin päivälenkkitapaus, silti tonni on täyttynyt kaikkina vuosina, rannikkokin tuli kierrettyä, telttaöitä kertyy 75-90 vuosittain. Ulkoilmaelämä tuntuu maistuvan. Olen harrastanut myös kajakkien vaihtoa ihan huvin vuoksi, kuten monet tietävät. Esteetikko joutuu pulaan kauniin kajakin nähdessään… viime keväänä jäi uusi kajakki hankkimatta.
Lienen ensimmäinen ei-insinööri Skorvanin isäntänä, luotan kuitenkin osaaviin, aikaansaaviin ja mukaviin melontatovereihin. Teidän avullanne asiat hoituvat, äskettäiset ahkiotalkoot osoittivat tämän.
Tervetuloa Skorvaniin!
FILIPPA HOKAJÄRVEN KURSSIT
Peruskurssipäivä 15.3.2014
Kohti ergonomisempaa melontatekniikkaa ja sitä tukevat harjoitteet! Luento ja käytännön harjoitus, Filippa Hokajärvi.
Kurssin on lauantaina 15.3.2014 klo 9-16, Helsinki (Vajasaari, juhlasali). 30 ensimmäistä ilmoittautujaa mahtuu mukaan.
Ilmoittautumiset: koulutus@merimelojat.fi
Maksu 20 euroa maksetaan paikan päällä maksukortilla seuralle
Varusteet:
Muistiinpanovälineet, jumppamatto, keppi (noin 120cm), jumppakuminauha, tennispallo
Kurssin tavoitteet:
Meloja tietää kajakkimelonnan fysiologiset perusteet melontavammojen välttämisen näkökulmasta, tietää miten kajakkimelontaa voidaan käyttää niska- ja selkärangan alueen toiminnan (liikkuvuus, voima, hallinta) parantamisen apuvälineenä, oppii ymmärtämään miten vartaloa tukevia lihaksia käytetään.
15.3.2014 klo 9-16
Meloja muuttaa kajakkimelontatekniikkaansa ergonomisemmaksi, osaa meloa kajakilla hyvissä olosuhteissa taloudellisemmin kuin aikaisemmin, oppii hallinta- ja voimaharjoitteita jolla vartaloa tukevia lihaksia vahvistetaan sekä liikkuvuutta lisääviä harjoitteita jolla vartaloa huolletaan
Meloja hallitsee harjoitteet joiden avulla vartalon hallintaa, voimaa ja liikkuvuutta voidaan parantaa.
Jatkokurssipäivä 16.3.2014.
Lihaskalvojärjestelmän toiminta ja harjoittaminen tavoitteena ryhdin ja melontatekniikan korjaus! Luento ja käytännön harjoitus, Filippa Hokajärvi.
Kurssin ajankohta on sunnuntai 16.3.2014 klo 9-16, Helsinki (Vajasaari, juhlasali). Kurssi on jatkokurssi Kohti ergonomista melontatekniikkaa -kurssille. 30 ensimmäistä ilmoittautujaa mahtuu mukaan.
Ilmoittautumiset: koulutus@merimelojat.fi
16.3.2014 klo 9-16
Maksu 20 euroa maksetaan paikan päällä maksukortilla seuralle
Varusteet:
Muistiinpanovälineet, jumppamatto, keppi (noin 120cm), jumppakuminauha, tennispallo tai hierontapallo
Kurssin tavoitteet:
Meloja tuntee kehon lihaskalvojärjestelmä perusteet sekä huono ryhdin ja epätasaisen kuormitukse vaikutukset siihen, tietää miten lihaskalvojärjestelmää kuormitetaan oikein (teoria ja käytäntö) sekä istuma-asennon haasteet ja sitä tukevat harjoitteet.
Meloja oppii liikkuvuutta lisääviä harjoitteita istuma-asennon löytämiseksi, vahvistavat harjoitteet istuma-asennon ylläpitämiseksi, ergonomisen voimantuoton hyödyntäen lihaskalvojärjestelmää, voimantuottoa tukevia harjoitteita, sekä hahmottamaan omat ongelmakohtansa ja saa opastusta niiden purkamiseen.
Meloja hallitsee harjoitteet joiden avulla lihaskalvojärjestelmän kuormitusta pyritään optimoimaan ja sitä kautta ennaltaehkäisemään rasitusvammojen syntymistä, sekä oikean istuma-asennon ja voimantuoton meloessa.
PUUHAKERHO
Merimelojien Puuhakerho sunnuntaisin klo 16
Helmi- ja maaliskuussa on sunnuntaisin klo 16
mahdollista korjailla majan salissa omia retkeilyvarusteita, taikka rakennella uusia.
Seuran työkalut ovat käytettävissä ja seuralla on nykyisin myös vankkarakenteinen ompelukone, jolla voi ommella paksujakin materiaaleja.
Omat tarvikkeet kukin hommaa itse ja omia työvälineitäkin (esim. ompelukone) kannattaa ottaa mukaan, koska seuralla on välineitä rajallisesti.
Tervetuloa!
Tommi Mäkelä
sunnuntai klo16
ANATOMIAN KIRJASTA
omaan kroppaan
Sunnuntaina 9.3.2014 klo 12-15 Merimelojien Majalla
9.3.2014
klo12-15
Mitä pitkin veto tulee jalkatuista melaan? Päkiät jalkatuilla, mela käsissä - entä siinä välissä, puuttuuko osia? Ovatko ne tärkeitä? Miksi se optimaalinen istuma-asento aina välillä katoaa?
Pirskatin kierrot: miksi se kierto on niin vaivalloista?
Etsitään ja löydetään monet luut ja niitä liikuttavat lihasryhmät itsessämme ja verrataan löytöä anatomian kuviin.
Mukaan voimistelualusta, mukavat vaatteet ja kylpypyyhe taitettavaksi päänaluseksi, uteliaisuus ja seikkailunhalu
Puhelimeni piippaa juuri tärkeän muistutuksen: tunnin päästä alkaa uimahalli. Normaalisti ehtisin sinne hyvin kello 19.20, mutta nyt olen Alpeilla ja tyydyn muistelemaan.
Ensimmäinen talveni Merkkarien jäsenenä alkoi Itäkeskuksen uimahallista syksyisenä perjantai-iltana. Saavuin paikalle, eksyin ja puhuin itseni sisään halliin (huono valinta, ei näin). Toisella kertaa menin oikeaoppisesti hallin etuoven ohi sadan metrin päähän hallin taakse ja löysin Laarin Jussin ja liudan Merkkareita, jotka kantoivat kontista kajakkeja traileriin. Näpertelimme yhdessä kajakit kiinni, ja marssimme maan uumeniin.
Itiksen halliin mennään väestösuojan luolan kautta. Matka etenee tiukkaa alamäkeä. Kanoottien pesun jälkeen kajakit kanniskellaan ison altaan luo. Hallissa on selkeä sisä- ja ulkokenkien raja, itse hallin sisällä liikutaan paljain jaloin tai tossuissa.
Hallilla on tilaa meloa, leikkiä ja harjoitella, kymmenen kajakkia yhtä aikaa on vähän tässä hallissa. Itiksen hallissa on myös lämmintä, joten koko session aikana ei tule kylmä.
Uimalassa on tarjolla neuvontaa ja ohjausta kunhan vain avaa suunsa itse. Vuoro on ylellisen pitkä ja loppuvaiheessa kantomatkakin lyhenee, kun illan päätteeksi paatit saa meloa väestösuojan ovelle. Ja joka kerta kun unohdin viisikymmensenttisen, jolla vaatekaappi lukitaan, löysin lantin toisesta kaapista.
Sunnuntaiaamuisin vajan kulkusiltaa kiitävät henkilöt, joilla on kirkasväriset käärylät kainalossa. Se joukko on hyökkäämässä Filipan pilatekseen. Pilatesharjoittelussa tehdään yksinkertaisia liikkeitä rauhallisesti mutta harjoituksen erikoisuus on, että jokainen liike tukee melonta-asentoa ja melanvetoja. Aluksi opetellaan istumaan tasan
kummallakin istuinkyhmyllä ja asemoimaan lantio suoraan.
Yllättäen, muutaman harjoituskerran jälkeen, pystyy ponteva pilatealainen jännittämään vaikkapa vain alavatsan oikean puolen lihakset (niitä tarvitaan melanvedossa) ja kurottamaan suoliluuta kattoon lattialla maaten. Käykääpä harjoituksessa niin tiedätte missä suoliluu on. Kevään pilateksen jälkeen kykenin meloessa muokkaamaan asentoani vain muistelemalla lihasharjoituksia. Pilates on myös loistolaji ihmiselle, joka ei pidä hikoilusta. Seuraavana päivänä töissä tosin joutuu väkisin muistelemaan, mitä vatsa-
lihasliikkeitä tehtiin, koska niiden olemassaolo tuntuu.
Talviharjoittelu ei lopu Merimelojien majan lattialle, vaan jatkuu hienosti vajan avannossa. Avanto porskut taa sulaa vettä, ja siellä voi käydä raikastamassa päivänsä. Jotkut innokkaimmat ovat meloneet avannossa, kun tuliterät 5Gkajakkinsa sattuivat saapumaan pakkasviikolla. Ajatelkaa höyryävää avantoa, nautinnollista kylmän tunnetta ja kuolemattomuuden tunneta sen jälkeen. Sitten kahville ja kotiin.
Muista talviriennoista voit etsiä tietoa Merkkarien verkkosivuilta ja Facebook-sivulta.
30. VUOSI MELONTAA
Teksti ja kuva Tiina Heikkonen
Juhannuksena 2014 tulee kuluneeksi 30 vuotta melontaharrastukseni aloittamisesta.
Tähän mennessä kajakkimatkaa on kertynyt noin 30 000 km. melojien kanssa ja tietenkin mainiot retkisaaremme. Ensimmäinen seuran retki, jolle osallistuin, oli Jukka Sirénin ja Jan Ahlforsin vetämä Saaristomeren retki. Retki oli elämys ja muistan sen kuin eilisen päivän. Erityisesti jäi mieleeni ajatus, että retkelle osallistujien oli annettava jotakin itsestään yhteiseen hyvään. Niinpä pidin lepopäivänä Jurmossa hengenpelastusnäytöksen, jossa tajuton ihminen kuljetetaan uimalla rantaan antaen samalla tekohengitystä. Tajutonta näytteli Päivi Siivonen.
Aloitin melonnan itäisellä Suomenlahdella. Ostin oman kajakin ennen ensimmäistäkään melanvetoa. Näin oli tehtävä, jos mieli ryhtyä huiskimaan Haminassa, josta olen kotoisin. Opettelin melomisen omin avuin harjoittelemalla, sillä tuolloin ei Haminassa ollut käytettävissäni melontakoulua, ei ketään ohjaajaa saati yhtään opaskirjaa. Heti ensimmäisenä kesänä tein jo pitkiä retkiä itäiselle Suomenlahdelle saaresta saareen. Aivan ulkomerelle en sentään tohtinut. Virikkeen melontaan sain Ranskassa pyöräillessäni ranskalaisilta koskimelojilta.
Merimelojiin liityin muistaakseni 1987. Miksi meidän seuraamme? Istuin kerran terassilla A-klinikkasäätiön tiedottajan Teuvo Peltoniemen kanssa. Hän suositteli minulle Merimelojia. Mainittakoon, että Peltoniemi on saanut elämäntyöstään tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.
Merimelojissa minua kiinnosti melominen seuran käyttöoikeuskajakeilla, retket, yhdessäolo muiden
Alkuaikojeni Merimelojista ovat mieleeni jääneet Jukan, Janin ja Päivin lisäksi monet persoonallisuudet kuten Pentti Aho, Kari Tanner, Päivi Vänskä, Esko Klemettilä ja Leena Luostarinen. Leena jaksaa yhä vetää - itseni lisäksi - aktiivisesti yli tonnin kaudessa. Monien hienojen ja sivistyneiden melojien vaikutuspiirissä sain kestävän pohjan melontaharrastukselleni. Silloin vaalittiin tietoisesti ns. ”maankuulua merimelojahenkeä”. Virallista määritelmää
merimelojahengelle tuskin oli, mutta itse koin sen reilun pelin henkenä, jossa jokainen hyväksyttiin omana itsenään ja huomioitiin. Tämä motivoi melomaan ja retkeilemään.
Kolmena kuluneena vuosikymmenenä olen osallistunut monille seuran järjestämille retkille. Vetäjät ja vedettävät ovat vaihtuneet. Myös Merimelojien koko aktiivinen melojakaarti on vaihtunut. Niin ovat vaihtuneet myös kajakkien mallit ja merkit, teltat ja muut retkeilytarvikkeet ja vaatteiden materiaalit. Yksi asia on pysynyt muuttumattomana. Melontataitoja ei voi käydä kaupasta rahalla ostamassa. Ne on itse harjoittelemalla hankittava.
taa varten tai teltassa nukkumiseen helteisinä kesäöinä. Aamulla ehtii meloa saaresta töihin. Ja oma lukunsa ovat vaihtoehtoiset reitit retkisaari Skorvanin saunan lauteille hyvää tekeviin löylyihin ja luonnonkauniille telttapaikoille. Skor vanista on tullut minulle tärkeä tukikohta, jossa vietän melonnallisia ajanjaksoja kierrellen läntisen Suomenlahden maisemissa. Upeaa! Loistavat mahdollisuudet päästä irti työstressistä ja hankkia terveyttä ja elinvoimaa.
Itäinen Suomenlahti on minulle mielimaisemaa. Kesä kesän jälkeen melontavaeltelen alueella tutkien luontoa kyllästymättä. Vaikka seutu
Merimelojat on ymmärtänyt jo varhaisessa vaiheessa panostaa kunnolliseen infrastruktuuriin. Niinpä merimeloja on saanut nauttia vajasaarella suihkusta ja saunasta. Seuran Mäntysaaren tukikohta erinomaisine saunoineen on mukavan lähellä vaikkapa piknik-melon-
on tunnettu lintujen kevätmuutoista, itselleni mieluista on luonnonkukkien katselu. Myös alueen kulttuurihistoria on kiinnostavaa. Haminassa Salmelan Paavon rantatontilla minulla on yhä ahkerassa käytössä se samainen kajakki, jolla aikoinaan melonnan aloitin. Eskimo.
Tiinan kajakki on Eskimo ja mielimaisemaa itäinen Suomenlahti.
Vuosi 2014 käyntiin HIIHTOLEIRILLÄ
Teksti Heikki Ritvos, kuvat Heikki Ritvos (ja muut Heikin kameraa käyttäneet)
Uuden vuoden 2014 kunniaksi päätettiin järjestää hiihtoleiri Merimelojat ry:n rata- ja maratonjoukkueelle. Lähdimme joulun jälkeen viikoksi parempien hiihto-olosuhteiden perässä Kuusamon Rukalle. Mukaan leirille tulivat tällä kertaa urheilijoistamme Alex, Eero, Eveliina, Heikki ja Unto. Kun tilaa riitti otettiin leirille vielä vierailijoina mukaan Netta ja Olivia Tampereen Vihurista.
Hiihto on erinomaista täydentävää harjoittelua melojalle ja erityisesti keskeisverenkierron kehittämiseen. Vaikka se ei lajiharjoittelua täysin korvaakaan, tarjoaa hiihto näin suomalaisille myös sellaisia harjoitusmahdollisuuksia joita eteläisempien melontamaiden urheilijoilla ei ole.
Merimelojat Unski, Heikki, Eveliina, Eero ja Alex Pyhävaaralla
Matkalla Rukalle lumiraja ei tuntunut tulevan vastaan millään. Ensimmäiset merkit lumesta nähtiin Kuopion paikkeilla ja vasta Kajaanissa olisi voinut edes kuvitella löytyvän minkäänlaisia hiihtomahdollisuuksia. Vesisateesta huolimatta hangen paksuus alkoi onneksi kasvaa Kuusamon lähestyessä. Pari
ensimmäistä leiripäivää keli pysyi suojan puolella, mutta ladut silti hyvässä kunnossa. Loppuleirin saimme kuitenkin nauttia täydellisestä talvisäästä uudenvuodenaaton tuotua muutaman sentin tuoretta lunta ja lämpötilan pudottua muutaman asteen pakkasen puolelle. Parempaa tuskin olisi voinut edes toivoa.
Näkymä asunnoltamme Talvijärven yli kohti tunturia ja hiihtostadionia
Nousua riittää
Vaikka 11 kilometrin Vuosselin reitti ja muut Rukan ympäristön ladut tulivat tutuksi, oli niillä hiihtäminen tervetullutta vaihtelua joulukuussa jonkin aikaa hiihdettävissä olleisiin Hakunilan 2,5 kilometrin tai Leppävaaran 1 kilometrin kierroksiin.
Treenipäivät alkoivat aamiaisella, auringon noustua suuntasimme ladulle, jossa vedimme pitkän peruskestävyyslenkin. Lenkin jälkeen söimme lounasta ja lepäilimme esimerkiksi korttia tai shakkia pelaten. Illemmalla vedimme toisen treenin, joka oli lyhyempi, koska pitkille laduille ei enää pimeyden takia päässyt. Illan treenissä ohjelmassa saattoi olla vetoja tai sitten vierailu raskaalla, maailmancupeistakin tutulla kilpaladulla.
Vaikka leirin ehdoton päätarkoitus olikin harjoitella erittäin kovaa, ei voi väheksyä sitäkään mikä vaikutus harjoittelun toteuttamisella pohjoisen luonnossa oli mielelle. Juomataukoa saattoi pysähtyä viettämään vaaran laelle ja ihailemaan eri suuntiin auenneita upeita lumisia maisemia. Ero Helsingin joulukuiseen ankeuteen ei olisi juuri voinut olla suurempi. Viikon aikana hiihtokilometrejä kertyi urheilijasta riippuen reilusta 200:ta 350:een. Pääosin ohjelmassa oli pitkiä peruskestävyyslenkkejä, johon vaihtelua toivat pari vetoharjoitusta ja matkalle osuneet kovemmat nousuosuudet. Leiristä muodostui erinomainen ja tehokas sisäänajo hiihtoharjoitteluun, jota toivottavasti päästäisiin taas pian jatkamaan kotioloissakin.
Valtavaaran autiotupa
Melontaretki SAARISTONAUHA 2013
Tänä vuonna päätimme meloa saaristonauha-melonnan. Se on toinen Suomen retkimelojien nauhamelonnoista. Se pidempihän on suomen rannikon melonta. Suunnaksi valitsimme logistiikkasyistä
Ahvenanmaalta Kotkaan. Alkupisteeseen on helppo päästä laivalla
Helsingistä Maarianhaminaan. Laivayhtiö ottaa kajakit sellaisenaan autokannelle, mutta kantohommiin tietysti joutuu itse.
Matkaan lähdimme perjantaina 12.7. hieman isommalla paatilla. Kajakit lastattiin Silja Serenaden autokannelle viimeisten autojen jälkeen, sillä Maarianhaminassa laiva puretaan samasta päästä. Laivan henkilökunta auttoi kajakkien ja varusteiden kantamisessa ja muutenkin lastaus sujui helposti, koska pääsimme purkamaan kajakit autosta laiturille hyvin lähelle laivan peräporttia.
Lauantaina oli herätys klo 3:30. Laiva saapui Maarianhaminaan klo 4:15 ja pysähdys kesti 10 minuuttia. Muutama auto ja me kajakkeinemme jäimme satamaan. Laivan henkilökunta auttoi taas kajakkien kantamisessa mutta vain 10m peräportista laiturille. Siinä oltiin aamun sarastaessa tavaroinemme laiturilla. Nyt alkoi 700 merin kanto-osuus länsisataman pienvenelaiturille. Onneksi satamassa tehtiin korjaustöitä ja korjausmiesten suoja-aidan välistä pääsimme oikaisemaan. Muuten olisi tullut 300m lisää kannettavaa. Tein narusta nerokkaan kantolaitteen, jolloin sain kajakin painon hartioille. Laura kantoi jääräpäisesti käsin ja valitteli painavia kajakkeja ja tavaroita.
Seitsemän maissa pääsimme vesille. Satamassa aikaisimmat veneilijät olivat juuri heränneet. Sää oli aivan tyyni ja aurinko nousi pilvettömälle taivaalle. Meloimme suorinta reittiä Lemströmin kanavan läpi Lumparnille. Aurinko porotti ja oli aivan tyyntä. Tämä olisi hyvä keli avoimille selille, mutta me menimme kohti Slottssundetia ja Kastellholmin linnaa.
Puolilta päivin pysähdyimme linnan läheisyyteen vierasvenesataman luiskalle. Satamassa oli tarjolla
salaattia ja Stallhagenin panimon juomaa jota tarjoilija kovasti kehui. Kerroimme menevämme tutustumiskierrokselle linnaan ja kysyimme pitäisikö kajakit siirtää luiskalta. Venesataman päällikkö lupasi huolehtia kajakeista (jag vill hyra kajakerna).
Teimme pitkän tutustumiskierroksen Kastellholman linnaan ja sen vieressä olevaan Jan Karlsgårdenin ulkomuseoon, jossa on esillä saaristolaistaloja. Kävimme myös Vita Björnin vankilamuseossa. Kaikki museot olivat hyvin hoidettuja. Lähtiessä täydensimme vielä muonavarastoja venesataman kaupasta. Aiemmin tilaamamme perunat olivat myös saapuneet. Nyt matka jatkui Lumparnin pohjoisrantaa pitkin kohti Bomarsundia. Yöksi jäimme pieneen Havgrund nimiseen saareen lähes näköyhteydelle Bomarsundista. Päivän saldo 43km melontaa ja 4,5h nähtävyyksien katselua (saikkaria).
Sunnuntai valkeni pilvisenä. Iltapäiväksi oli luvattu sadetta ja pohjoistuulta. Meloimme Bomarsundiin. Rantauduimme uimarannalle linnoituksen eteläpuolelle.
Uimareista ei ollut haittaa pilvisen sään johdosta. Heti ensimmäisenä näimme Britannian laivaston muistomerkin vuoden 1854 tapahtumista.
Kiertelimme tämän venäläisten rakentaman ja brittien tuhoaman linnoituksen raunioilla sekä pohjoisessa sijaitsevalla Notvikin tornilla.
Linnoituksen rakennustyö oli hyökkäyksen aikaan vielä pahasti kesken. Kenties meillä olisi hieno ehjä linnake jäljellä, jos venäläiset olisivat ehtineet valmistautua paremmin hyökkäykseen. Eikä olisi ongelmaa pakkoruotsin kanssa. Joka tapauksessa Krimin sota johti Ahvenanmaan demilitarisointiin vuonna 1856. Venäjän valta Ahvenanmalla päättyi muuten vasta vuonna 1918.
Kohteeseen tutustumisen jälkeen kävimme syömässä leirintäalueen vieressä olevassa Furulunds Gårdenissa jossa tarjoiltiin nykyään thairuokaa. Näin ne ajat muuttuvat. Sitten jatkoimme melontaa pohjoiseen. Vårdön kohdalla saimme sadetta niskaan ja tuulikin oli kohtalaista. Pääsimme kuitenkin vastatuuleen Västra ja Östra Simskälan välisestä salmesta ja aina Norrholmeniin asti jonne jäimme yöksi. Styrskärissä näimme ruotsalaisen melontaryhmän, joka oli lähtenyt Sandösundista. Osa porukasta oli jo rannalla ja osa vielä melomassa.
Maanantaina herätys oli aikainen. Olimme vesillä klo 8:30. Tuulen oli ennustettu nousevan iltapäivällä. Lähdimme kohti Väderskäriä, jonka kiersimme ympäri ja tutustuimme kohteeseen. Talot ovat melkein romahtaneet ja pitkä heinikko kasvaa joka puolella. Tämä ei näytä kovin suositulta vierailukohteelta. Yksi
vene rantautui saareen meidän lähtiessä itään kohti Yxskäriä. Matkalla etelälounaasta puhaltanut tuuli voimistui. Laskettelimme lopuksi myötätuulessa Yxskärin pohjoiskärkeen, jossa pelästytimme merikotkan lentoon. Itse jäimme silokallioille lounastauolle.
Päiväunien jälkeen teimme tutustumisretken saaren rannoille ja sisäosiin. Siellä kurkipariskunta lähti lentoon ja vaihtoi toiselle suopläntille. Illalla tuulen hieman laskiessa jatkoimme matkaa kohti Brändötä. Rantauduimme pienelle Norrholms Rävet-nimiselle saarelle muutama kilometri ennen Brändötä noin klo 22. Teltta pystyyn ja sapuskaa naamaan. Nukkumaan mennessä tuuli kääntyi äkisti luoteeseen ja voimistui kovaksi. Samalla alkoi sataa. Olisi teltta lähtenyt lentoon ellei olisi kaikki narut olleet kivien alla kiinni. Kajakit piti käydä nostamassa ylemmäs kalliolle.
Tiistaiaamuna nukuimme pitkään. Tuuli oli ennusteen mukaan luoteesta ja vaahtopäitä näkyi laineilla. Kurvailimme Brändön kauppakeskuksen rantaan. Kävimme tutustumiskierroksella kirkolla ja sitten menimme pizzalle Trixies baariin. Jälkiruoaksi Ålands pannkaka. Lopuksi vielä ruoka- ja vesitankkaus ja sitten kohti Turkua.
Kihdin ylitys meni hyvin myötätuulessa. Aallokko kasvoi mitä lähemmäs vastarantaa päästiin. Lopuksi päästiin saarten suojaan. Meloimme läpi Iniön kohti Velkuaa. Illalla tuuli laski ja pääsimme lopuksi Longholmi-nimiseen saareen
Iniön ja Velkuan puolivälissä. Nyt jouduimme jäämään saaren tuuliselle puolelle. Vaikka tuuli ei ollut kova teki se iltatoimista viileitä.
Keskiviikkoaamuna herätys oli aikainen. Tarkoitus oli ehtiä tänään Turkuun. Tuuli oli edelleen navakkaa luoteesta, mutta pääsimme myötätuulessa Velkuanmaan taakse suojaan ja siitä edelleen pohjoiseen. Teersalon lossirannassa tankkasimme jälleen ravintolassa ja siitä jatkoimme suojaisissa oloissa Merimaskuun. Loppumatka olikin myötätyylilaskettelua ohi Kultarannan, Naantalin ja Pansion. Pansion kohdalla oli pidätysongelmia. Kestin kuitenkin kuin mies ja pysähdyin heti sotilasalueen jälkeen tekniselle tauolle.
Sitten olimmekin jo Aurajoella. Parkkipaikan hakeminen oli ongelmallista. Venelaiturit olivat melko korkeita ja veneitäkin oli paljon. Ratkaisimme asian niin, että jätimme kajakit kelluntaparkkiin venelaiturin ja rannan väliin. Turku ei ole kanoottituristeihin kovasti panostanut. Sitten Turun Linnaan tutustumaan. Illalla meloimme vielä Kakskerran itäpäähän Eholan mökille sukuloimaan. Samalla pääsimme myös saunaan. Teltta pantiin tyylikkäästi naapurin pihanurmelle. Torstaiaamu valkeni tyynenä ja aurinkoisena. Nukuimme pitkään ja sitten nautimme Brunssia ja vietimme nimipäiviä Eholan pihalla. Tyyni päivä meni seurustelun merkeissä. Melomaan lähdimme vasta klo 14:30 suuntana Seili. Saapuessamme Airistolle nousi tuuli äkkiä ja jäim-
me luodolle odottelemaan. Rajakarilla tuuli 13 m/s. Illalla pääsimme kuitenkin Airiston yli Seiliin. Rantauduimme suojaiseen rantaan lähelle venesatamaa Kirkkoniemen taakse. Myöhemmin huomasimme että leiripaikkamme näkyi kalasääsken nettikamerasta. Kovaa luoteistuulta oli luvattu myös seuraaviksi päiviksi.
Perjantaina vietimme saaripäivää ja tutustuimme Seilin kaikkiin nähtävyyksiin. Rantakahvilaa pitävä herrasmies osoittautui ympärivuotiseksi ja ties monennenko polven Seililäiseksi. Hän kertoi saaren historiasta ja esitteli valokuviaan.
Lauantai aamuna startattiin aikaisin kohti Nauvoa. Käytiin kaupassa ja lopuksi ostettiin juuri savustettu siika mukaan ja lohifile heti syötäväksi. Sitten jatkettiin suuntana Björkö. Luoteistuuli nousi päivän mittaan. Iltapäivällä pysähdyimme Bråmaskärissä. Savusiikaa ja uusia perunoita. Jatkoimme kuitenkin vielä illalla ja pääsimme Berghamnin ohi Glosan nimiseen saareen. Seuraavana 6 km ylitys Nötöseen. Säätiedotus näytti että huomennakin tuulee kovaa luoteesta. Aamuyölla voi olla tyynempää. Laura tutki säätietoja.
Sunnuntai 21.7. Herätys klo 3:30 ja melonta start klo 4:30. Melottiin auringon noustessa ylitys Nötöseen sekä Nötön ja Mjoön välisestä salmesta. Sitten saaren suojassa Nötön itäpuolelta aina Björköhön asti. Olimme Björkössä klo 7:30. Luonnonsatamassa olevat veneilijät olivat vielä nukkumassa. Otimme pienet torkut rantakalliolla. Sitten
teimme tutkimusretken saaren luontopolulle.
Tuuli oli noussut. Jurmoon ei ole mitään asiaa tässä kelissä. Eikä muuallekaan. Huominen ennuste näyttää samalta. Lahdenpohjukasta ei löydy kunnon rantautumispaikkaa kajakeille. Lännen puolen rannat ovat tuulisia. lähdimme takaisin edelliseen lahdenpohjukkaan. Sieltä löytyi oikein hyvä leiripaikka ihan omassa rannassa. Silliperunoita ja toscakakkua.
Maanantai. Vietimme tuulimottipäivää Björkössä. Tuuli 15 m/s. Tutustuttiin saaren suolampareisiin. Söimme mustikoita, juolukoita, variksenmarjoja, katajanmarjoja ja mansikoita sekä hilloja, muuraimia ja lakkoja.
Tiistaina klo 11 lähdimme kohti Jurmoa. Utön tuuli oli 8 m/s luoteesta. Aluksi pääsimme saarten suojassa mutta matkan edetessä sivusta tullut aallokko kasvoi isommaksi. Jurmon edustalla oli ihan komeaa ristiaallokkoa. Mukavuusrajaa hä-
tyy teltiin. Pääsimme kuitenkin satamaan ja tuulen ansiosta teimme kattavan saarikierroksen. Juhannuskallio, munkringar, kirkko ja kylä, kissat ja laamat.
Jurmo Inn:ssä lounas ja ostoksia rannassa. Ennusteen mukaan tuulen piti laskea päivän mittaan mutta se ei näyttänyt pitävän paikkaansa. Päätimme kiertää lännen kautta Jurmon eteläpuolelle. Siellä olikin suojaisempaa ja hienoja maisemia. Jokunen lintubongari nähtiin myös. Päästyämme Jurmon itäpäähän oli tuuli laskenut ja jatkoimme kohti Borstötä.
Lähestyessämme iltahämärässä pientä Lilla Ljuskobbenin luotoa pelästytimme valtavan haahkaparven lentoon. Lentoonlähdöstä tuli melkoinen kohina ja lintuparvia lensi eri suuntiin ylitsemme pitkän aikaa. Etsimme leiripaikkaa Skärgårdenin saaren etelärannalta mutta siellä oli useita mökkejä. Leiriydyimme saaren kaakkoispuolella olevalle pienelle luodolle juuri ennen pimeää.
Keskiviikkoaamuna oli lähes tyyntä. Pääsimme lähtemään klo 10:00. Ensin Borstöhön. Kävimme halaamassa Gummaa ja kyläkierroksella. Savukalaa ei ehditty saada, koska keli oli mitä parhain ja jatkoimme suoraa viivaa pitkin kohti Bengtskäriä. Stora Smörskärin rannassa piti käydä teknisellä tauolla, mutta siellä oli kyy uimassa ja rantakäärmeitä luikerteli useampikin. Jäätiin seuraamaan niiden touhuja. Oli aivan pläkä. Päätimme meloa Bengtskäriin asti, vaikka ehdimme sinne juuri sulkemisaikaan klo 19.
Telttailua ei sallittu ja saarelta kehotettiin poistumaan klo 21 mennessä. Pohjoisessa 2 km päässä olevalle Dömmaskärille ohjasivat telttailemaan. Neuvottelujen jälkeen saimme majoituksen museohuoneessa sekä saunan. Ruokapöytään ei ehditty vaan piti syödä omia eväitä. Ilta meni mukavasti majakassa kierrellessä. Ihmelaite telkkari viihdytti myös meitä.
Torstaina 25.7.2013 lähdimme hyvän aamupalan jälkeen melomaan klo 10 maissa, suuntana Hanko.
Tyyntä oli ainakin vielä. Noin 5 km päässä piti kääntyä vielä ottamaan kuva majakasta. Takana hylje katseli meidän touhujamme. Meloimme Morgonlandetiin ja kävimme katsastamassa tuvan ja bunkkerin. HUSJF = Hangöudds skärgårdsjaktförening huolehtii tuvasta. Oli siistiä. Bunkkerista löytyi muistolaatta suomalaisista sotilaista jotka joutuivat sotavangeiksi 16.7.1941. Vain yksi kuudesta miehestä palasi.
Iltapäivällä tuuli nousi lounaan suunnalta. Se antoi meille vauhtia kohti Hauensuolta. Tutustuimme kalliokirjoituksiin. Täällähän on mm. A. Ehrensvärdin merkintä ja vedenkorkeustieto ajalta, jolloin hän tutki Suomen rannikon linnoituspaikkoja. Sitten jatkoimme Gustavsvärnille. Sumusireeninhoitajan mökkiä korjasi sama mies, jonka näimme pari vuotta sitten Märketillä. Saimme kattavan selostuksen saaren historiasta ja mökin rakenteista sekä Hangon hotellirakennustöistä.
Sen jälkeen jatkoimme Hankoon. Parkkeerasimme itäsataman luiskalle. Sitten sukuloimaan, kauppaan
ja lopuksi pizzalle. Jälkiruoaksi vielä jätskipizzaa. Illan pimeydessä meloimme vielä Granskäriin yöpuulle.
Perjantaina jatkoimme kohti Tammisaarta. Aurinko paistoi ja kevyt myötätuuli auttoi melontaa. Lähestyessämme Tammisaarta tummui taivas edessämme syvän siniseksi ja salamoi komeasti. Sadetta ei vielä saatu. Veneilijät kiirehtivät satamaan. Nälkä alkoi kurnia vatsassa. Ajattelin että kohta varmaan istutaan sillan alla sateessa syömässä. Ohitimme juuri Ormnäsin. Niemen takaa näkyi laituri ja leirintäalueen ravintola. Rantauduimme tähän ja tankkasimme pippuripihviä. Sade ei yltänyt Tammisaareen asti.
Jatkoimme ohi Dragsvikin Gropfjärdenin puhjukkaan. Sieltä matka jatkui muutaman metrin levyistä ränniä pitkin, jossa oli pari metriä korkea kaislikko molemmilla puolilla. Tätä reittimahdollisuutta oli selvitelty ennen matkaa ja vastaus oli että kyllä sieltä pääsee läpi. Yhdessä paikassa oli kyllä vaikeuksia päästä kaislamättäiden yli. Veneellä olisi pitänyt kääntyä takaisin.
15 km kura ojamelonnan jälkeen olimme Raaseporin linnanraunioilla. Niihin tutustuminen sujui hyvin, netistä löytyi selostusta. Aurinko oli laskussa. Mietimme mitä tehdään seuraavaksi. Lähialueet ovat mökkejä täynnä. Aika pitkä matka seuraavaan tyhjään saareen. Juuri silloin kesäteatterin yövartija kurvasi autollaan linnan pihalle. Kysyimme varovasti: saisimmeko laittaa teltan tähän nurmelle. Vastaus oli että
se käy oikein hyvin mutta olkaa varovaisia sillä linnoissahan aina kummittelee. Yöllä tosiaan joku kummitusjoukko kulki ohitsemme, mutta hiljeni nähtyään telttamme.
Lauantai ja saunapäivä. Nimittäin Skorvanissa. Pääsimme vesille kahdeksan jälkeen. Oli hieno tyyni aamu. Meloimme Barösundin salmeen. Lihapulla-annos terassilla. Sitten kaupasta saunaoluet. Lilla Fagerön pohjoiskärjessä ihastelimme kalasääskiä. Taisi olla poikasten lentoharjoituksia pesällä. Siitä jatkoimme Halstöhön, jossa pieni tauko ennen ylitystä ja sään tarkistus.
Pääsimme hyvin yli Porkkalan eteläkärkeen Pampskatanille. Sitten vielä tuttuja reittejä pitkin Lillskorvanin silokallioille. Perillä noin klo 20. Saaressa oli epäilty, ettemme ehtisi saunaan mutta täällä olimme. Tuli kyllä ihan hyvä päivämatka 61 km.
Sunnuntaina rauhallinen paluu vajalle. Illalla ajoimme vielä Kotkaan ja jätimme auton Santalahden leirintäalueen parkkipaikalle. Sitten kotiin nukkumaan lakanoiden väliin.
Maanantaina lähtö venyi kolmen nurkille. Tuuli oli idän suunnasta. Meloimme Ruoholahden kanavan kautta Suomenlinnaan. Museokäynti ja saareen tutustuminen. Sitten vielä tankki täyteen Cafe Chapmanissa. Vastatuulessa Hevossalmen sillan alta ja Villingin pohjoispuolelta Kuiva Hevosen pohjoiskärkeen. Aurinko laski. Jatkoimme vielä Asplandetin väliköistä Tallholmenin pohjoiskärkeen asti. Perillä klo 23. Saari tuntui olevan tyhjä. Teltta pystyyn ja nukkumaan.
Tiistaina nukuttiin pitkään, koska ennuste lupasi kovaa tuulta. Tästä päivästä tuli saaripäivä. Tutkittiin tarkkaan koko saari ja illalla saunottiin. Muita ei saaressa näkynyt, mutta illalla saapui yksinäinen meloja Idän suunnasta. Sauna oli hänelle valmiiksi lämmin. Illalla grillailtiin yhdessä keittokatoksella. Sammakkoja oli runsaasti.
Keskiviikkona tuuli oli myös varsin voimakasta, 8-9 m/s mutta suunta oli vaihtunut lounaaseen. Oli myös pilvistä ja sateen merkkejä ilmassa. Tarkoitus oli mennä Söderskäriin, mutta siitä jouduttiin luopumaan. Sen sijaan meloimme Pirttisaaren pohjoispuolelta Onaksen eteläkärkeen. Suojan puolella pidettiin pieni tauko ja sitten yli Emäsalon Luotsiasemaa kohti. Aallot kasvoivat mitä lähemmäs toista rantaa päästiin. Juuri ennen väylän ylitystä kurvasi vielä merivartiosto edestämme. Tässä jos kaatuisi, olisi apu lähellä.
Jatkoimme matkaa Äggskärin pohjoispuolelta ja Pellingin lossille saakka. Vettä tihkutti taivaalta. Parkkeerasimme Outboard museumin pihaan ja siirryimme ravintolan puolelle tankkaushommiin. Illalla jatkoimme vielä Pellingin läpi Sandön hiekkarannalle. Sade oli loppunut ja iltatoimet sujuivat hyvin. Aurinko maalasi iltataivaan punaiseksi. Söderskär ja Klovharun oli jäänyt näkemättä. Eihän tässä ehditä töihin ajoissa jos jäädään vielä odottelemaan kelejä….
Torstaiaamuna, juuri kun olimme lähdössä vesille alkoi tihuttaa vettä.
Meloessa se ei haitannut. Meloimme Keivsalon eteläkärkeen ja sieltä edelleen Svartholmaan. Sinne saavuttuamme alkoi sää kirkastua. Saaren ravintolassa söimme pizzat. Sitten teimme tutustumiskierroksen linnakkeeseen.
Puoli kuuden aikaan jatkoimme tyynessä säässä kohti Kaunissaarta. Menimme Kampuslandetin eteläkärjen ohi ja yöksi jäimme Tallholmenin pikkusaarelle Haverholmenin pohjoispuolelle. Illalla söimme Jurmosta hankitut perunat sillin kera.
Perjantaina aamuyöllä satoi, mutta sitten aurinko taas paistoi. Aamutoimet sujuivat hyvin. Juuri melomaan lähtiessämme huomasimme, että Haverön kärjessä Iso lintu syöksyili puun latvaa kohti. Näyttää kalasääskeltä. Siinähän on pesä. Miksi se pesäänsä kohti syöksyilee? Hetken päästä merikotka lähti lentoon pesäpuusta. Se oli isompi kuin kalasääski. Linnuilla oli ilmeisesti riitaa pesäpaikasta.
Tuuli kohtalaisesti luoteen suunnasta. Meloimme Lehtisen pohjoispuolelta ja saarten suojassa Långön kärkeen asti jossa pidimme maatauon. Sieltä otimme suunnan Kaunissaaren eteläkärkeen. Rantauduimme sataman luiskalle. Sitten oli vuorossa kyläkierros, museokierros ja ravintolakierros.
Melonta jatkui neljän jälkeen kohti Ristisaarta. Siellä lyhyt rantautuminen ja sääennusteen tarkistus. Tuuli oli 5 m/s. Ennusteen mukaan pitäisi laskea tästä. Päätimme jatkaa kohti Haapasaarta. Matkalla
aallokko tuntui kasvavan. Melonta onnistui kuitenkin hyvin. Yöksi jäimme Marjakarille, jonne saavuimme 20:30. Illalla bratvurstia ja hapankaalia.
Lauantaina pääsimme vesille klo 9:20. Meloimme Kunnettoman salmen kautta Haapasaareen. Kaupan rannassa oli nokkosia. Tehtiin saarikierros ja katseltiin muistomerkki, bunkkerit, Puokki, vanha kunnantalo, kirkko, koulu, kauppa ja kioski. Kyläläiset valmistautuivat juuri hääjuhliin.
Me jatkoimme kohti Kirkkomaan eteläkärkeä. Sää oli mitä parhain. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kirkkomaan kiersimme idän puolelta ja sitten meloimme Lehmäsaaren ohi viimeiseen kohteeseemme Fort Slavaan eli Kukourin saareen aivan Kotkan edustalla. Siellä ei muita vierailijoita näkynyt joten saimme tutustua rauhassa paikkoihin. Tuuli oli nyt lounaasta ja voimakkaampaa kuin aamupäivällä. Meloimme vielä illalla
vastatuuleen Mussalon sataman ohi Santalahteen, josta autolla kotiin.
Kaikissa muissa kohteissa kävimme, mutta Söderskär ja Klovharun jäi käymättä kovan tuulen vuoksi. Näissä paikoissahan on myös muita rajoituksia. Söderskärillä on maihinnousu kielletty 30.7. asti.
Klovharunilla on myös maihinnousussa rajoituksia, koska sitä vuokrataan kesämökiksi.
Retki kesti yhteensä 22 päivää joista kolmena ei päässyt melomaan kovan tuulen vuoksi. Melontakilometrejä kertyi yhteensä 742. Keskimääräinen melontamatka melontapäivinä oli 39 km. Pisin päivämatka 62 km, lyhin 21 km. Melontavauhtimme oli noin 6 km tunnissa. Kohteisiin tutustuminen verotti melontaaikaa tai melonta verotti kohteisiin tutustumisaikaa, miten sen nyt ottaa. Kokonaisuutena hyvä irtiotto arjesta ja mielenkiintoinen melontaretki.
Harri Granholm, Laura Tielinen
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki e-mail: toimisto@merimelojat.fi http://merimelojat. sporttisaitti. com
PÄIVYSTYS
Puhelin: 050 357 4507
Huhti–syyskuu: tiistaisin klo 18–19
Loka–maaliskuu: kuun ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta http://merimelojat.sporttisaitti.com kohdasta majan vuokraus.
