Merimeloja 1/2014

1/2014 1/2014

Kesämuistoja Avainkortit vaihdetaan Kevään koulutukset ja tapahtumat

MERIMELOJIEN HALLITUS PUHEENJOHTAJA SIHTEERI (ei hallituksen jäsen) VARAPUHEENJOHTAJA TALOUDENHOITAJA

Rautavuori Rauli Roivainen Martti Suitiala Anneli Musakka Henrik

(toimisto ja talous)

Ogbeide Ilona Barta Alex RATA- JA MARATONMELONTAJAOSTO Ritvos Heikki RETKIJAOSTO Roivainen Martti KOULUTUS Mononen Timo TURVALLISUUS Kaario Reino VAJAMESTARI Laari Jussi KOSKI- JA POOLOJAOSTO

NUORISOJAOSTO

pj@merimelojat.fi, 050 357 0916 sihteeri@merimelojat.fi vpj@merimelojat.fi hallinto@merimelojat.fi 0451 365 948 talous@merimelojat.fi koski_poolo@merimelojat.fi nuoriso@merimelojat.fi rata@merimelojat.fi 040 570 3376 retki@merimelojat.fi koulutus@merimelojat.fi 040 551 9191 turva@merimelojat.fi vajamestari@merimelojat.fi 050 500 4901

TOIMIHENKILÖT TOIMISTONHOITAJA VAHTIMESTARI KOSKIVASTAAVA POOLOVASTAAVA VIRKISTYSJAOKSEN VASTAAVA KOULUTUSVASTAAVA TALOUSSIHTEERI SKORVÖN ISÄNTÄ MÄNTYSAAREN ISÄNTÄ KALUSTOVASTAAVA

Roivainen Martti toimisto@merimelojat.fi 050 357 4507 (toimisto) Anttila Marianne vahtimestari@merimelojat.fi Ojala Matti vahtimestari@merimelojat.fi Hämäläinen Jyri koski@merimelojat.fi 040 548 1663 Atanassov George poolo@merimelojat.fi 041 465 1391 Härkki Jyrki virkistys@merimelojat.fi Vartiainen Eija koulutus@merimelojat.fi 040 720 2707 Luostarinen Leena taloussihteeri@merimelojat.fi 050 5347 537 Wasenius Veli-Matti skorvo_is@merimelojat.fi Pulkkinen Jussi mantys_is@merimelojat.fi 0400 974 317 kalustoryhmä perusteilla

MERIMELOJA-LEHTI PÄÄTOIMITTAJA TAITTO VERKKOSIVUJEN VASTAAVAT

tehtävä avoinna mm_lehti@merimelojat.fi Mirva Heimala mm_taitto@merimelojat.fi Räisänen Ari ja www-vastaava@merimelojat.fi 045 7880 9504 Gustafsson, Jussi

Kansikuva Veli-Matti Wasenius 2

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

misto)

SYDÄNTALVEN KUULUMISIA Oli vuosia, jolloin Merimelojien vaja hiljeni talven kuukausiksi. Oli vuosia, jolloin tähän aikaan vuodesta kukaan ei miettinyt melontoja - eikä tarvinnutkaan, talvisin hiihdettiin, luisteltiin ja harrastettiin muita talviliikuntamuotoja. Uuden vuosituhannen talvet ovat olleet erilaisia. Paria viime talvea lukuun­ ottamatta melontakausi on päätty­ nyt vasta vuodenvaihteen tienoil­la, vain jatkuakseen taas maaliskuun lopulla uloimmilta ran­ noil­ ta. Tänä vuonna ylimelamiehen avovesikausi alkoi 16. helmikuuta Siuntionjoella.

Alkaneeksi vuodeksi on luvassa paljon tuttua. Uuttakin on kehitteillä.

Tavoitteena on, että kaikkien olisi hyvä harrastaa Merimelojissa.

Syys­­ko­kouksen vahvistama toimin­ tasuunnitelma antaa suuntaviivat, vetämättä tiukkoja rajoja. Seuran toimihenkilöissä on tapahtunut vaih­ doksia. Pitkään vastuuta kan­ta­neet ovat pääseet välillä huilivuoroon.

Uusina mukaan tulleet pääsevät toteuttamaan ajatuksiaan. Kiitos kai­ kil­le ja onnea matkaan!

Liittojen syyskokoukset pidettiin vaih­ teek­si melko sopuisissa merkeissä.

Suomen melonta- ja soutuliiton puheenjohtajaksi valittiin seuramme pitkäaikainen jäsen Ralf Sund.

Toimintasuunnitelmien puolella on nähtävissä pyrkimystä varovaiseen kasvuun. Liitto toivottavasti jatkos­ sa panostaa siihen, mihin se pys­ tyy paremmin kuin seurat kehittämään ja edistämään lajim­ me toimintaedellytyksiä sekä tun­ nettuvuutta liikuntaa harrasta­ van väestön keskuudessa. Kulu­ neen sanonnan mukaan Suomi on tuhansien järvien maa. Missä muualla on näin paljon melon­ takelpoisia vesistöjä? Siihen näh­ den lajimme on jäänyt kovin vähäl­le huomiolle esimerkiksi koulu­ liikunnassa.

Haluaisitko kehittää seuramme toi­ min­taa, tuoda ajatuksiasi julki?

Missä meidän pitäisi parantaa, tehdä jotain toisin? Anna kuulua itsestäsi!

Jollet tiedä, kuka jotain asiaa hoitaa, tai mikä kuuluu kenenkin vastuulle, voit aina olla yhteydessä allekirjoittaneeseen.

Rauli Rautavuori, ylimelamies

3

HALLITUS TIEDOTTAA Hallituksen

järjestäytymiskokous

Hallituksen kokoonpano, seuran muut toimihenkilöt, maksut ja muut vuodelle 2014 muuttuneet tiedot on päivitetty seuran verkkosivuille.

Yhteenveto henkilövaihdoksista: Uusia hallituksen jäseniä kaudelle 2014 ovat Alex Barta (nuorisojaosto), Jussi Laari (vajamestari) ja Ilona

”Efe” Ogbeide (koski- ja poolojaosto).

Hallituksesta vuodenvaihteessa pois jäivät Aarne Miettinen ja Ilkka Ritvos.

Seuran toimihenkilögalleriassa uu­ sia, mutta monelle tuttuja nimiä ovat Jyrki Härkki (virkistysjaoston vas­taava) ja Veli-Matti Wasenius (Skorvön isäntä), Asko NiemeläKouran ja Hannu Taipaleen luo­ vuttua tehtävistä. Hannulla taisi tul­ la jonkinlainen ennätys yhdessä kuva Veli-Matti Wasenius

4

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

toimihenkilötehtävässä, kaksitoista ja puoli vuotta on pitkä aika.

Toimistonhoitajan ja hallituksen sih­­teerin tehtävää vuonna 2014 hoitaa Mara Roivainen, joka jat­ kaa edelleen myös retkijaoston vas­­­tuuhenkilönä hallituksessa.

Toi­­­­mis­­tonhoitajana 2012-2013 toi­ mi­­nut Marjo Malmström vastaa toi­­mi­ henkilönä avainkortteihin liit­t­­y­västä uudistuksesta, josta tarkemmin toi­ saalla tässä lehdessä.

Vajarakennusten perustusten korj ­ ausu ­ rakan sopimus purettu

Seuran hallitus vahvisti urakan purkamista käsitelleen kokouksen päätöksen. Perusteina urakan pur­ kamiselle olivat töiden venyminen puolitoista vuotta yli sopimuksen mukaisen keston, Merimelojien tyyt­ymättömyys urakkasuorituksen tasoon, sekä työn lopputuloksen jatkuva poikkeaminen seuran palk­ kaaman urakan valvojan ohjeis­ tamasta ja vaatimasta tasosta.

Urakoitsija ehti korjaamaan käyttö­ oikeusvajan perustukset, joitakin kesken jääneitä yksityiskohtia lu­ kuun ottamatta. Yksityisvajan töitä ei ehditty aloittaa urakkasopimuksen mukaisella tavalla. Jatkossa selvi­ tämme muuta tapaa saattaa työt yksityisvajan osalta loppuun. Vaih­ to­ ehtoina ovat sopimus uuden urakoitsijan kanssa tai lopputöiden tekeminen talkoilla tähänastisen valvojan ohjaamana.

Kesän 2014 melontakoulut Järjestämme edellisten vuosien tapaan yhdeksän aikuisten melon­ takoulua. Melontakoulujen jälkeen seuran jäseniksi liittyvät henkilöt ovat pitäneet jäsenvaihtuvuutemme tasapainossa, eli seuraan liittyy vuosittain suurin piirtein vuosittain eroavia vastaava määrä jäseniä.

Meitä on reilu tuhat.

Melontakoulujen ilmoittautuminen avataan 3.3.2014 seuran verkko­ sivuilla. Keväällä (22.4., 25.4. ja 29.4.) järjestetään kolmen illan apu­ ohjaajakoulutus uusille (ja myös aiemmin mukana olleille) ohjaajille.

Melontakoulujen ohjaajaksi ja ap­ u­oh­jaa­ja­koulutukseen ilmoit­tau­tu­ minen avataan pian tämän lehden ilmestyttyä seuran verkkosivuilla.

Myöhemmin keväällä mukaan voi ilmoittautua myös vajan ilmoitus­ taululle.

Palotarkastus Pelastuslaitos suorittaa vajasaarella määräaikaisen palotarkastuksen.

Jä­se­niä pyydetään poistamaan vajoista ja muista tiloista niihin jääneen irtaimen omaisuutensa.

Kaikkea kajakkiin tai sen välittömiin varusteisiin kuulumatonta tulee vajalla säilyttää tarkoitukseen vara­ tuissa kaapeissa. Palotarkastaja voi edellyttää poistamaan lattioilla tai muissa vastaavissa paikoissa säilytettävät tavarat – jollet toimi itse, joudumme siirtämään tavarat seuran toimesta. Toimi itse, se säästää kaikilta aikaa ja vaivaa!

5

Merimelojat ry:n KEVÄTKOKOUS Merimelojat ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään tiistaina 15.4.2014 klo 18 Merimelojien majalla.

Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.

Hallitus

JÄSENMAKSUTIEDOTE Jäsenmaksulaskut postitetaan helmikuun loppupuolella ja ne erääntyvät kahden viikon kuluttua laskun postittamisesta.

Niille, jotka eivät ole maksaneet laskuaan maaliskuussa postitetaan huomautuslasku huhtikuun alkupuolella ja se erääntyy viimeistään huhtikuun lopulla.

Mikäli jäsenmaksu on edelleen hoitamatta eräpäivän jälkeen, suljetaan jäsenen avainkortti, eikä sen jälkeen avainkortti toimi enää.

Lisätietoa saa toimiston hoitajalta ja taloudenhoitajalta mielui­ ten sähköpostilla.

Henrik Musakka, taloudenhoitaja

6

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

JÄSENPÄIVYSTYS Jäsenpäivystyksessä voit asioida kaikissa jäsenasioissa tai ottaa yhteyttä jäsenpäivystäjään. Saat lisätietoja ja neuvoja käytännön toiminnasta. Siellä voit myös mm. lunastaa avaimen ja ostaa seuran tuotteita.

Päivystysten aikana vastaa numero 050 357 4507. Seuran sähköpostiosoite: toimisto@merimelojat.fi Päivystysajat: Huhtikuu-syyskuu: tiistaisin klo 18-19.

Lokakuu-maaliskuu: kuukauden ensimmäinen tiistai klo 18-19.

Melontakouluviikoilla touko-kesäkuussa päivystys myös torstaisin klo 16.30-17.30.

tiistai klo 18-19

Jäsenpäivystys vastaa tuleviin puheluihin päivystysaikana, jollei parhaillaan palvele päivystyksessä paikan päällä olevaa henkilöä. Etusija on siis paikan päälle saapuneilla.

Jäsenpäivystykseen ei voi jättää puhelinvastaajaviestejä tai tekstiviestejä, mutta sähköpostitse tai kirjeitse jätetyt yhteydenotot käsitellään kohtuullisen ajan sisällä. Puheluun saatetaan vastata pöytäpuhelimesta, jolloin vastaaja ei näe soittajan numeroa.

Toimistonhoitajana ja siten useimmiten myös jäsenpäivystäjänä toimii Mara Roivainen.

7

Kaikki AVAINKORTIT vaihdetaan Seuran käytössä olevassa avainkorttijärjestelmässä on käyttöön aktivoiduille avaimille maksimimäärä, joka on nyt täyttymässä. Voimme välttää kalliin investoinnin uuteen järjestelmän vain yhdellä tavalla - kaikki avainkortit suljetaan ja aktivoidaan uudelleen.

maanantai 7.4.2014

Kaikki avainkortit suljetaan maanantaina 7.4.2014.

Kortin vaihto tapahtuu 8.4. alkaen huhtikuun jäsenpäivystyksessä ti klo 18.00–19.00. Poikkeus on 15.4. Tällöin kortin voi vaihtaa ennen kevätkokousta klo 17.00–18.00.

Kortin voi myös vaihtaa kevättalkoiden aikana su 4.5.2014.

Vaihdon yhteydessä vanhan kortin haltijat maksavat 5 euroa uudesta kortista joko maksupäätteellä paikanpäällä tai etukäteen tilille FI20 1200 3000 009910 (kuitti ehdottomasti oltava mukana). Tämä maksu ei koske 1.1.2014 jälkeen liittyneitä. Avainkortittomilla maksu uudesta kortista on 15 euroa.

Kortin saa vain jos vuoden 2014 jäsenmaksu on maksettu.

Hallitus

8

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

VUODEN 2014 kokouksia ja tilaisuuksia Hallituksen kokoukset 14.1. klo 18 4.2. klo 19 11.3. klo 18 8.4. klo 19 6.5. klo 19 3.6. klo 19

12.8. klo 18 21.9. klo 12 (sunnuntai, syksyn suunnittelukokous) 7.10. klo 18 4.11. klo 19 9.12. klo 18

Kevät- ja syyskokoukset 15.4. klo 18 kevätkokous 25.11. klo 18 syyskokous Muut tilaisuudet 11.2. retkenvetäjien suunnittelupalaveri 25.2. retki-ilta 4.3. laskiaisrieha 9.3. Feldenkrais-kurssi 15.3. ergonominen melonta 16.3. ergonominen melonta 22.4. apuohjaajakoulutus (teoria) 29.4. apuohjaajakoulutuksen (hallivuoro) 27.4. apuohjaajakoulutus; EA-kurssi 4.5. vajasaaren kevättalkoot 4.5. EA-kurssi 18.5. Ykan kymppi 29.8.- 31.8. Meripoolo 21.9. hallituksen suunnittelukokous 19.10. syystalkoot 28.10. retkijaoston kuvailta 11.11. retkenvetäjien palautepalaveri 29.11. puurojuhla 9

KAJAKINKORJAUSRYHMÄ Tarkoituksena on muodostaa talven aikana kajakinkorjaus/ kalustoryhmä. Ryhmä koostuu 2-4 kajakinkorjauksesta ja kajakeista kiinnostuneesta henkilöstä. Ryhmään tulevat koulutetaan kajakinkorjaukseen ammattilaisen voimin.

Koulutuksen saatavuutta selvitetään parhaillaan.

Ryhmän tehtävänä on järjestää 2-3 kajakinkorjaustalkoota per kausi, jossa he opastavat talkoolaisia. Ryhmä voi osallistua myös seuran kalustonhankintojen ideointiin.

Olisi hyvä, jos koulutukseen osallistuneet olisivat mukana ryhmän toiminnassa kaksi vuotta.Toki sen jälkeen saa jatkaa, mutta tarkoitus on että määrävälein koulutetaan 2-4 uutta henkilöä ammattilaisten voimin.

Kajakinkorjausryhmässä toimiminen kuittaa vuotuisen talkoo­ panoksen. Koulutukseen valitut saavat käyttöönsä työhaalarit seuran puolesta.

Voit ilmoittautua mukaan sähköpostitse osoitteella pj@merimelojat.fi.

Kerro viestissä, miksi juuri sinä olisit hyvä valinta ryhmään!

10

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

Merimelojien LASKIAISRIEHA

4.3.2014 klo 17-21

4.3.2014 17.00-21.00 mäenlaskua Sibeliuspuistossa.

Vajalla sauna, avanto, makkaraa ja kuumaa mehua.

Virkistysjaosto

Merimelojien käyttöoikeus KOHINAN KONTTI-TUKIKOHTAAN on päättynyt Merimelojien jäsenillä oli vuosina 2010-2013 käyttöoikeus koskimelontaseura Kohinan Kymijoen varrella sijaitsevaan Kontti-tukikohtaan. Käyttöoikeus oikeutti mm. Kohinan koskikaluston lainaamiseen sekä Kontilla yöpymiseen.

Tästä vuodesta eteenpäin Merimelojien käyttöoikeus Konttitukikohdan käyttöön on päättynyt. Kontin avaimet, jotkaon hankittu Merimelojien nimissä, voi palauttaa Merimelojien toimistoon, jolloin myös pantin saa takaisin.

Kontin käytöstä kiinnostuneille Merimelojien jäsenille Kohina tarjoaa mahdollisuutta liittyä myös Kohinan jäseniksi ilman liittymismaksua vuoden 2014 aikana.

Merimelojat Ry kiittää Kohinaa tähän astisesta yhteistyöstä ja toivon mukaan yhteistyömme jatkuu tulevaisuudessa uusin muodoin.

Efe Ogbeide / Koski- ja poolojaosto 11

MERIPELASTUKSEN hälytysnumero muuttuu

Meripelastuksen uusi valtakunnallinen hälytysnumero on 0294 1000. Numero on tarkoitettu meripelastuksen vaaratilanteista ilmoittamiseen ammattimerenkulkijoille, huviveneilijöille sekä muille merellä liikkujille.

Kaikki valtion eri virastot siirtyvät vaiheittain käyttämään 029xxxalkui­ sia puhelinnumeroita ja tästä johtuen myös meripelastuksen hälytysnumero muuttuu. Rajavartio­ laitos siirtyi vuosituhannen taitteessa käyttämään valtakunnallista yri­ tys­numeroa, jolloin perus­tet­tiin myös ensimmäinen meripelas­ tuksen valtakunnallinen hälytys­ numero, johon ei tarvinnut ot­ taa suuntanumeroa. Tähän yri­ tys­numeropohjaiseen hälytys­nu­me­ roon päädyttiin, koska meri­pelas­ tustoimelle ei voitu osoittaa omaa virallista hätänumeroa.

Meripelastuksen

hälytysnumeron taustaa

Hätänumeron käyttö on yleis­ eurooppalaisesti hyvin tarkkaan säädelty, eikä säännöstön mukaan meripelastus kuulu hätänumeron käyttäjiin. Meripelastuksen hälytys­ numero on soittajalle maksullinen, joten siihen ei voi soittaa ilman SIM-korttia tai saldorajoittimen ollessa täynnä, eikä sillä myöskään ole priorisoidun liikenteen oikeutta muuhun teleliikenteeseen.

Meripelastuksen hälytysnumerolla ei ole hätänumerostatusta, mutta meripelastuksen johtokeskuk­silla 12

on hätäpuheluita vastaanottavan viranomaisen status. Status vaa­ ditaan muun muassa matkapuhe­ linten paikantamista, liittymän lisä­ tieto­ jen saamista tai soittajan nume­ ron tiedonsaantia varten.

Meripe­las­tuksen hälytysnu­me­ron olemassaolo helpottaa ja nopeut­taa onnettomuustapauksissa huomat­ tavasti myös matkapuhelimen pi­ kais­­ta paikantamista.

Valtion uusi

puhelinnumeroavaruus

Jotta valtion toimijat pääsisivät eroon lisämaksullisista yritys­numeroista, valtio päätti vuosikym-menen alussa kilpailuttaa kaikkien virastojen yhteiset puhelin­pal­ve­lut ja siirtyä uuteen ”valtion puhe­linnumeroavaruuteen”, joka on 029xxx-alkuinen. Nämä nu­ me­ rot tulevat nyt vaiheittain valtion eri virastojen käyttöön ja jatkossa myös meripelastuksen uusi hälytysnumero perustuu tähän ”valtion numeroavaruuteen”. Pu­ he­ lin­ numerouudistuksen myötä myös meripelastuksen hä­ly­tys­numero jou­ dutaan muuttamaan. Muutoksen myötä numeroon soittaja maksaa soitosta vain puhelinliittymänsä mu­ kaisen paikallisverkko- tai mat­ ka­puhelumaksun.

Raja­vartiolaitos on aktiivisesti yrittä­ nyt saada meri­

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

pelastuksen häly­tys­numeron jopa kokonaan maksut­tomaksi.

Kenelle meripelastuksen

hälytysnumero on tarkoitettu

Meripelastuksen hälytysnumero on tarkoitettu merenkulkijoiden ja muiden merellä liikkujien käytet­ täväksi erilaisissa merellisissä vaa­ ra­tilanteissa, jotta avuntarvitsija saisi mahdollisimman nopeasti apua ja meripelastuksen johtokeskus ensi­ käden tietoa suoraan ilmoittajalta.

Meripelastuksen hälytysnumeroon vastaa aina meripelastuksen am­ mat­ti­lainen, joille merellisten vaara­ tilanteiden johtaminen on tuttua.

Meripelastuksen hälytysnumeroon soitettu puhelu voidaan, tilanteen niin vaatiessa, kääntää myös lääkä­ rille tai hätäkeskukseen.

Voit soittaa meripelastuksen

hälytysnumeroon tai yleiseen hätä­numeroon

Merellä liikkuva avuntarvitsija tai avun tarpeen havaitsija voi tehdä ilmoituksen kahteen eri numeroon; meripelastuksen hälytysnumeroon tai valtakunnalliseen hätänume­ roon. Meripelastuksen häly­tys­nu­ meroon vastaa Rajavartio­lai­toksen meripelastuksen joh­to­­­keskuksessa työskentelevä päivystäjä. Hätä­ numeroon soi­tet­taessa puheluun vastaa hätä­keskuspäivystäjä, joka varmis­ tuttuaan tehtävän liittyvän me­ri­pelastukseen, kääntää puhelun meripelastuksen johtokeskukseen – eli samaan paikkaan, jonne meri­ pelastuksen hälytysnumero yhdistyy suoraan.

0294 1000 yhdistyy

suoraan meripelastuksen johtokeskukseen

Meripelastuksen hälytysnumero, 0294 1000, yhdistyy soittajan sijainnin perusteella lähimpään meripelastuksen johtokeskukseen Turkuun tai Helsinkiin. Halutessa meripelastuksen hälytys-numeros­ sa on myös 1- ja 2-loppuiset keskuskohtaiset numerot, joilla pu­­ he­­ lu voidaan numerovalinnalla oh­ jata haluttuun meripelastuksen johtokeskukseen.

Tallenna uusi numero matkapuhelimeesi

Valistuneen merenkulkijan, melo­ jan ja veneilijän tulisi tuntea meri­ pelastuksen hälytysnumero ja tal­ len­taa se matkapuhelimeensa, jot­ta hätätilanteessa sitä ei tarvitse etsiä. Vanhaan meripelastuksen hälytysnumeroon soitetut puhelut siirtyvät uuteen hälytysnumeroon ylimenokauden ajan.

Meripelastuksen UUSI hälytysnumero on 0294 1000 (ulkomailta soitettaessa +358 294 1000)

Alueelliset suorat hälytysnumerot: Saaristomeri, Ahvenanmeri, Selkämeri, Pohjanlahti MRCC Turku suora hälytysnumero on 0294 1001 Suomenlahti MRSC Helsinki suora hälytysnumero on 0294 1002 (Lähde: URL http://www. meripelastus.fi/fi/uutiset/1918 ) 13

KUIVAPUKU hyväksynnällä vai ilman?

Teksti ja kuva Rauli Rautavuori Suomen viranomaiset ovat to­den­neet, että melojienkin käyttä­mät kuivapuvut luokitellaan henkilö­suojaimiksi, joi­ den on täytettävä EU-direktiivien aset­tamat vaatimukset. Vuoden 2014 alusta alkaen Suomes­sa ja (joissakin) muissa EU-maissa saa jatkossa myydä vain CE-hyväksyttyjä kuivapukuja.

Vain muutama markkinoilla oleva kuivapukumerkki ja -malli on testattu ja saanut CE-hyväksynnän. Direktiivi, jonka mukaisia “henkilö­suojainten” on oltava http://ec.europa.eu/enterprise/ sectors/mechanical/documents/legis­ lation/personal-protective-equipment/ index_en.htm

löytyvät standardista ISO 15027-1.

Standardin voi ostaa tuolta, jos tiedonjanonsa tyydyttämiseen on valmis sijoittamaan: http://sales.sfs.fi/sfs/ servlets/ProductServlet?action=productInfo&productID=261695.

Periaatteessa ongelma on se, että Pienenä vinkkinä todettakoon, että Suomi ja muutama muukin EU-­ testeissä mitataan mekaanisen maa on päättänyt soveltaa edel­ kestävyyden lisäksi muun muassa lä mainittua direktiiviä melon­ ta­ pukujen lämmöneristävyyttä. Voi kuivapukuihin. Niille ei ole omaa olla, että ohuemmat “melontapuvut” vakioitua testimenettelyä direktii­ eivät täyttäisi vaatimuksia. Jääköön vinmukaisuuden varmistamiseksi. jokaisen tulkittavaksi, onko se me­ Niinpä puvut testataan samalla lon­ tapuvulle hyvä vai huono omi­ tavalla kuin ammatti-/kaupalliseen naisuus – riippuu varmaan paljon käyttöön tarkoitetut puvut. Melonta­ siitä, onko puvussa tarkoitus ol­la tarvikkeita kauppaavat yritykset pää­ mukavasti sateessakin, vai odot­ sääntöisesti näkevät testaamisen ja taa vedessä kelluen paikalle hyväksymisen pahana asiana, ja vas­ apuun saapuvia viranomaisia. tustavat hyväksyntämenettelyä sen Enpä kuitenkaan haluaisi olla aiheuttamien kustannusten vuoksi. koe­kaniinina näissä testeissä, Miten pukujen direktiivin 89/686/ joissa mm. mitataan koehenkilön EEC mukaisuutta sitten käytännössä rektaalilämpötilaa säännöllisin väli­ testataan?

Siihen mahdollisesti ajoin.

Testattavat/tarkastettavat antaisi vastauksen ISO 15027-3 asiat löytyvät pääpiirteissään esi­ -standardi. Vaatimukset puolestaan merkiksi Ursuit Gemino Active 14

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

-puvun hyväksyntäsertifikaatin liit­ teis­tä (http://www.divexpress.pt/ pdf/gemino_active_solas.pdf katso linkin dokumentin Annex 1), mutta kiinnostavinta eli testien raja-arvoja se ei paljasta. Ne löytyvät vain edellä mainitsemastani standardista.

Kuluttajaa tietenkin kiinnostaa, miksi varustekauppiaat näkevät testit niin pahana asiana? Onko kyseessä puhtaasti taloudellinen näkökulma, vai ovatko testivaatimukset täyttävät puvut melontaan (ja muuhun vesi­ urheiluun) huonommin soveltuvia.

Ovatko kauppiaat selvittäneet, onko kuluttaja valmis maksamaan pienen lisähinnan siitä, että varusteet ovat hyväksyttyjä? Miten kuluttajille suun­ na­ tut vakuutukset suhtautuvat hyväk­ syttyihin vs. ei-hyväksyttyihin pukuihin?

Pienehkön jälleenmyyjän näkökul­ mas­ta on ymmärrettävää, ettei CEhyväksynnän hankkiminen omalla kustannuksella ole houkutteleva vaih­ to­ehto. Jos testaamisen kustannukset ovat vaikka muutaman tuhannen euron luokkaa, on pukuja nykyisellä hintatasolla myytävä selvästi nykyistä enemmän, jotta myyminen olisi edelleen kannattavaa.

Kauppiaille (ja asiakkaille) olisi helpointa, jos pukujen valmistajat hankkisivat tuotteilleen CE-hyväk­ synnän keskitetysti. Kyllä sen täy­ tyy Suomessakin onnistua, onhan kotimaisen valmistajan eli Ursuk oy:n Ursuit-puvuillakin hyväksynnät kunnossa. Yhdessä maassa hankittu CE-hyväksyntä on voimassa ko­ ko EU-alueella, ja hyväksyntää edel­ lytetään jatkossa kaikissa

EU-maissa myytävissä kuiva/pe­ las­tautumispuvuissa.

Luulenpa, että valmistajat pelkäävät hyväk­ syntätestien tuloksia. Mahdol­ li­ nen hylkäävä testitulos saat­ tai­ si heijastua muidenkin mark­­k ina-alueiden myyntiin ja pakottaisi tekemään pukuihin (valmistuskustannuksia lisääviä) muutoksia.

Kuluttajan näkökulmasta on tärkeää, että kuivapuvut täyttävät tietyt normit. Pukuun on voitava luottaa sen normaaleissa käyttötilanteissa.

Repeytyvät mansetit ja yhtäkkisesti hajoavat vetoketjut eivät kuulu tämän hintaluokan varusteisiin. Kaikki vaat­ teet, kuivapuvutkin, kuluvat, mutta eivät saisi vikaantua äkkiarvaamatta.

Niiden on mm. kestettävä tietty määrä mekaanista rasitusta, joka niihin voi käyttötilanteessa (esim. melojan pelastautuminen) kohdistua.

Tällä hetkellä tietojeni mukaan vain yhdeltä valmistajalta on saatavilla CE (ja SOLAS) -hyväksyttyjä melontaan soveltuvia kuivapukuja.

Yksikin valmistaja kuitenkin tarkoittaa, että kauppiaiden “uhkailu” kuivapukujen saatavuuden tyrehtymisestä ei pidä paikkaansa. Kuivapuvun haluava voi ostaa sellaisen myös jatkossa.

Mitä muita näkökohtia kuivapukujen kestävyyteen, turvallisuuteen ja vaati­ muk­senmukaisuuteen liittyy? Mikä on kuluttajan, melojan edun mukaista?

Miksi? Sitä jokainen voi pohtia omalla tahollaan.

Toistan vielä, että tämä oli mieli­pi­de­ kirjoitus. Valinta on sinun.

(Kirjoittajalla ei ole sidoksia mihinkään kuivapukuvalmistajaan) 15

YLI 1000 KM kauden 2013 aikana meloneet Pertti Rajala Hannu Taipale Rauli Rautavuori Katri Malmström Laura Tielinen Sari Saranka Sanna Hohti Harri Granholm Mara Roivainen Mia Winkler Riitta Turunen Reino Kaario Veli-Matti Wasenius Henna Laatikainen Jyri Juslen Leena Luostarinen

4543 4317 2807 2186 2084 1870 1853 1755 1681 1657 1645 1535 1468 1413 1330 1170

Annemari Mikander Jyrki Härkki Anneli Suitiala Kirsi Nukarinen Eevukka Seppäläinen Ilmo Karila Eero Paatero Tuula Pukkila Arja Paatero Jorma Tissari Pia Kurimo Johan Holmberg Elina Wuorivirta Tiina Heikkonen Ralf Sund Erkki Nieminen

1141 1131 1102 1064 1056 1040 1038 1030 1026 1025 1016 1012 1010 1004 1003 1000

Kuva Harri Granholm 16

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

L A P S E L L I S TA

tutkimusretkeilyä Puulalla Teksti ja kuva Antti Tyrväinen Kiitos Johanille kun veti joskus kymmenen vuotta sitten seuran syysretken Puulalle. Matkustimme seu­ran vanhalla Transitilla, jon­ ka kyydissä olen pelännyt enem­ män kuin koskaan kajakilla. Il­ man tuota retkeä en olisi Puulaa löytänyt kartalta. Teimme per­ heen jo toisen melontaretken Puulalle viime elokuussa. Kesällä meloimme neljästään Skorvööseen yksikkö+kolmikko -yhdistelmällä ja sen jälkeen Ohto ilmoitti, että nyt hänelle riitti tavaraluukussa istuminen. Niinpä pakkasimme ai­no­as­­taan kaksikkomme Volk­ ka­ rin katolle ja vuokrasimme Kangasniemeltä Luodon Timolta toisen kaksikon, jotta saimme kai­ kil­ le neljälle omat aukot Puulan valloitusta varten.

Retkellä tuli kuvattua kajakista mo­ nen­laista mela alhaalla ja mela yl­ hääl­lä -kuvaa, mutta harmittaa vieläkin, ettei täyteen tuupattua Volk­ karia tullut ikuistettua. Pojat­ kin huomasivat, että meidän Volk­ka­rin takajouset makaavat ma­ta­lam­malla kuin konepellin puolella. Vantaan lähtöpisteessä retkenjohtajalta meinasikin uskoa loppua, ettei kaikki tuo tavara voi mahtua kahteen kaksikkoon. No, positiivinen yllätys olikin, kuinka kaksi kajakkikaksikkoa voitti kanta­ vuudessa Volkkarifarmarimme ja nieli kaikki tuhat ja sata rättiä.

Ensimmäisen päivän ruutulippu oli asetettu Vuohisaareen. Keli oli tyven ja lasikuitukaksikot kulkivat aja­tuksen voimalla eteenpäin. Käsit­ 17

tämätöntä kuinka viisi kilometriä menikin heittämällä lasten kanssa.

Rantauduttiin saareen ja ihmeteltiin hiljaisuutta. Vesi oli lämmintä ja ei kun uimaan. Vuohisaaren retki­ satama oli siistissä kunnossa ja huolella hoidettu. Ikävä yllätys tosin oli se, että tulistelupaikan uudet penkit oli tervattu liiankin huolella tai no ronskisti. Penkit oli tervattu edel­ lisellä viikolla ja ne edelleen kylpivät tervassa, ja eihän niille voinut istua, muuten olisi melojien peput tervattu.

Seuraavana aamuna kajakin no­kat suunnattiin Hirsisaarta kohti. Päi­ vän lämpötila oli 26:n tienoilla ja aurinko porotti. Hellepäivää ei kerta kaikkiaan voi viettää mitenkään paremmin kuin melomalla Simpiän selän laitaa ihaillen. Hirsisaaressa pistettiin leiri pystyyn, loikoiltiin kallioilla ja virvelöitiin. Touko nappasi kallioilta heittelemällä mahtavan kokoisen säynävän ja se antoikin virtaa Puulan pinnan piiskaamiseen kolmeksi päiväksi. Illalla lähdettiin tutkimaan Hirsisaaren kallioisia rantoja ja etsimään marjoja suuhun pistäväksi. Kuivuus oli tehnyt jäkälä­ kankaista rapisevaa korppua ja mustikatkin olivat harvassa. Saaren kärki kierrettiin kallioilla hyppien ja takaisin päin leiriin palatessa saatiin pojat säikäytettyä. On se mahtavaa, kun metsälintu lähtee jaloista len­ toon. Ukkoteeri pörähti lentoon ja sai sydämen iskemään yhden yli­ määräisen hudin. Pojat nimesivät sen metsän pedoksi, niin julmettua meteliä siiveniskut pitivät.

18

Kolmannen päivän agendalla oli tut­ ki­ musmatka läheisiin lahden poh­ jukoihin. Ennen kuin edes lou­ nas­ tauolle päästiin, niin ensimmäiseksi tutkimuskohteeksi osoittautui ka­ jak­ki­kaksikon aerodynamiikka ikä­ väs­ sä sivutuulessa. Puolityhjällä lastilla kun kaksikon tuulipinta-alaa on melkoisesti. Aikuinen + lap­si -yhdistelmällä sivutuulessa meloes­ sa huomaa, ettei viivasuora reitti ole se helpoin vaihtoehto eikä kan­ nata tapella sivutuulta vastaan.

Luovimisteorian ja käytännön tuuli­ tunneleiden kautta pääsimme Kar­ hu­lahden pohjukkaan, jossa meri­ melojat saivat näyttää taitonsa, kuinka yli 6m lasikuitukaksikolla rantaudutaan lapsilastissa kiviseen Puulan rannalle. Ja onnistuihan se, yhtään valkoista naarmua ei jää­nyt rantakivikoille. Hommaa hel­pot­tivat syvät rantavedet, mikä mah­dollisti kajakin nostamisen ran­tapöpelikköön siten että keula rei­lusti ylös varvikon päälle ja perä ui luukkua myöten vedessä. Lounasravintolamme näkö­ aloja ei voinut mitenkään moittia.

Vas­ta­rannalla kohosivat upeat Kirkko­kalliot ja luonnonteatteria tar­josivat lentoonlähtökiihdytyksiä esittelevät kuikat.

Illalla palattiin leirille ja pikkumelojat kaipasivat actionia ja pleikkaria.

En ollut vielä koskaan kipannut kajakkikaksikkoa ja nyt oli Puulan kajakki-Wipeout ohjelman vuoro.

Level 1: istutaan kajakin keulalla hajareisin ja siinä rodeota. Level 2: seisotaan etuaukossa, pieni keikau­

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

tus ja plumps. Level 3: kajakki nurin.

Level 4: kiivetään kaksikkoon lapsen kanssa. Nelosmaailma ei ollutkaan niin itsestään selvää. Tähän men­ nessä lapset kiikkuvat mihin vaan, kunhan vain selän kääntää, mutta kajakkiaukkoon kiikkuminen pelastusliivit päällä ei ollutkaan helppo rasti. Tai sitten wipeoutukkeleiden energialevelit alkoivat olla punaisella.

Illan tai yön viimeinen tutkimus­ kohde oli telttojen vedenpitävyyden testaaminen ja ukkosmyräkkä saa­ res­ sa. Tällä kertaa majoitus­ varusteemme olivat kaksi pikku telttaa ja niiden väliin viritetty laavu­ kangas keittosuojaksi. Sanoisin,

että tämä systeemi toimii paremmin kuin iso perheteltta. Kolme etua.

Kahdelle pikkuteltalle on helpompaa löytää tasainen alusta. Teltat pystyy pakkaamaan kajakin tavarasäiliöihin (perhetelttammme ei mahdu). Ja kolmanneksi telttariehaa on vä­ hemmän, kun sisarusten välitön näköko­­ntakti puuttuu.

Mutta se ukkonen! Jess. Onneksi nykypäivän retkeilijälle sadetutkat ovat olemassa ja illalla oli aikaa virittää teltat ja tarpit ottamaan vastaan kaikki se vedenpaisumus. Elokuun yö pimeni aivan sysipimeäksi. Fläsh!

Kuuluu vaan veden ropinaa ja ulkona välkkyy. Enpäs muistakaan, koska olisin viimeksi ollut ukkosella

19

telttailemassa. Mutta mitäs teet.

Korkeintaan kakkahuussiin voit juos­ta karkuun. Joka muuten Hir­si­ saaressa on jykevää tekoa. Katso­ kaapa vaikka sen ylimitoitetut sivut­ taiset poikkituet. Se huussi kestäisi kovemmatkin festarit. Fläsh. 15 se­ kun­ tia ja jyrinää. Veden ropinaa.

Pilk­kopimeää. Fläsh. 10 sekuntia.

Salamat piirtyvät verkkokalvolle.

Veden ropinaa kiihtyy. Fläsh ja 5 sekuntia. Lähestyy vääjäämättä.

Mitään ei näe, mutta poskilla tuntee ilmavirran, kun sade piskaa telttaa ja sisäteltta lepattaa. Sateen ropina peittää kaiken. Fläsh. 2 sekuntia ja pamaus. Ja Ohto kuorsaa vieressä.

Ei voi kuin ihmetellä lasten unilahjoja.

Molemmat pojat missasivat nukku­ malla koko shown. Onneksi sadan euron Halti piti sateen ulkona.

de­ vesien lorottaminen tarpin reu­ nal­ ta ja tyhjien mehupurkkien täyt­ täminen osoittautui hyväksi oh­jel­ma­numeroksi. Puoliltapäivin sade hellitti ja pääsimme melomaan uskomattomassa usvassa takaisin autolle. Ilmankosteus oli 110% ja pilvet makasivat kiinni vaarojen kyljissä kuin savu. Puulan pinta oli myrskyn jälkeen tyven ja sileä.

Retkemme viimeinen tutki­ mus­ kohde kaupunkilaisille oli Kutema­ järven kauppa-auto ja ansaitut jäätelöt. Kiitos Puulalle mahtavista 30 melontakilometristä ja luonto­ kokemuksista!

Ohto 7v, Touko 9v, Kati ja Antti

Neljäs aamu valkeni ukkosenjumalan jälkeen tyvenenä, mutta vettä kaa­ det­ tiin vielä saavista ja retken haasteellisin rasti olikin pitää pojat tarpin alla sadetta pitämässä. Syötiin aamupuurot, katseltiin rannalla uis­ ken­televia kuikkia, syötiin lounas ja yritettiin keksiä ajanvietettä. Sa­

20

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

30-VUOTISHISTORIIKKI Viime keväänä valmistui seuran 30-vuotishistoriikki.

Julkaisua voi ostaa 5 euron hintaan tiistaipäivystyksestä sekä muista Majan tapahtumista.

21

Skorvön isäntänä vuodesta 2001 toiminut Hannu Taipale luopui tehtävästä vuodevaihteessa. Saaren uudeksi isännäksi valittiin Veli-Matti Wasenius, hänkin monille saaressa vierailleille tuttu henkilö. Kiitokset Hannulle kuluneista vuosista! ”Veeäm” aloitti pontevasti puutalkoilla, onnea matkaan!

Kuva Veli-Matti Wasenius 22

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

VELI-MATTI WASENIUS Skorvön isäntä esittäytyy

Melontakurssin kävin naapuriseu­ ras­ sa elokuussa 1991. Heti seu­ raa­ va­ na vuonna hankin upean täysvalkoisen Artisanin ja melonta­retkeily alkoi saman tien. Olin raahannut rinkkaa 70-80 -luvuilla Lapissa, retkikamppeita oli jo valmiina. Aluksi retkeilimme triona merellä viikonloppuretkinä ja viikon retkinä. Myöhemmin isommalla porukalla ja lähes aina viikolla 31 viikon keikka pääosin merellä. Tämä perinne jatkuu edelleen.

90-luvun loppupuolella kävin kerran hyvässä seurassa Skorvanissa, liityin äkkiä Merimelojiin. Saaressa kävin ensin harvakseltaan, mutta vuosikausia olen ollut Skorvanin hevijuuseri. Olen viettänyt Saaressa lyhyitä ja pitempiä aikoja. Viihdynkin hyvin leirissä katsellen, kuunnellen ja haistellen, kameran kanssa kulkien, riippumatossa maaten, kiikareilla tähystäen. Skorvanissa olen käy­ nyt meloen, luistellen, hiihtäen ahkiota kiskoen, kerran fillarilla jäitä myöten, soutaen pitäisi vielä matka taittaa. Vaikka olen enemmän leiri- kuin päivälenkkitapaus, sil­ti tonni on täyttynyt kaikkina vuosi­na, rannikkokin tuli kierrettyä, telttaöitä kertyy 75-90 vuosittain.

Ulkoilmaelämä tuntuu maistuvan. Olen harrastanut myös kajakkien vaihtoa ihan huvin vuoksi, ku­ten monet tietävät.

Esteetikko jou­ tuu pulaan kauniin kajakin nähdes­sään… viime keväänä jäi uusi ka­ jak­ki hankkimatta.

Lienen ensimmäinen ei-insinööri Skorvanin isäntänä, luotan kuiten­ kin osaaviin, aikaansaaviin ja muka­viin melontatovereihin. Teidän avul­lan­ne asiat hoituvat, äskettäiset ahkiotalkoot osoittivat tämän.

Tervetuloa Skorvaniin!

23

FILIPPA HOKAJÄRVEN KURSSIT Peruskurssipäivä 15.3.2014 Kohti ergonomisempaa melontatekniikkaa ja sitä tukevat harjoitteet! Luento ja käytännön harjoitus, Filippa Hokajärvi.

Kurssin on lauantaina 15.3.2014 klo 9-16, Helsinki (Vajasaari, juhlasali). 30 ensimmäistä ilmoittautujaa mahtuu mukaan.

Ilmoittautumiset: koulutus@merimelojat.fi Maksu 20 euroa maksetaan paikan päällä maksukortilla seuralle Varusteet: Muistiinpanovälineet, jumppamatto, keppi (noin 120cm), jumppakuminauha, tennispallo Kurssin tavoitteet: Meloja tietää kajakkimelonnan fysiologiset perusteet melon­tav­ammojen välttämisen näkökulmasta, tietää miten kajakkimelontaa voidaan käyttää niska- ja selkärangan alueen toiminnan (liikkuvuus, voima, hallinta) paran­ta­ misen apuvälineenä, oppii ymmär­tä­ 15.3.2014 mään miten vartaloa tukevia lihaksia käytetään. klo 9-16

Meloja muuttaa kajakkimelonta­tek­ niik­kaansa ergonomisemmaksi, osaa meloa kajakilla hyvissä olosuhteissa ta­lou­dellisemmin kuin aikaisemmin, oppii hallinta- ja voimaharjoitteita jolla vartaloa tukevia lihaksia vahvistetaan sekä liikkuvuutta lisääviä harjoitteita jolla vartaloa huolletaan Meloja hallitsee harjoitteet joiden avulla vartalon hallintaa, voimaa ja liikkuvuutta voidaan parantaa.

24

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

Jatkokurssipäivä 16.3.2014.

Lihaskalvojärjestelmän toiminta ja harjoittaminen tavoitteena ryhdin ja melontatekniikan korjaus! Luento ja käytännön harjoitus, Filippa Hokajärvi.

Kurssin ajankohta on sunnuntai 16.3.2014 klo 9-16, Helsinki (Vajasaari, juhlasali). Kurssi on jatkokurssi Kohti ergonomista melontatekniikkaa -kurssille. 30 ensimmäistä ilmoittautujaa mahtuu mukaan.

Ilmoittautumiset: koulutus@merimelojat.fi

16.3.2014 klo 9-16

Maksu 20 euroa maksetaan paikan päällä maksukortilla seuralle Varusteet: Muistiinpanovälineet, jumppa­­matto, keppi (noin 120cm), jumppakuminauha, tennispallo tai hierontapallo

Kurssin tavoitteet: Meloja tuntee kehon lihaskalvojärjestelmä perusteet sekä huono ryhdin ja epätasaisen kuormitukse vaikutukset siihen, tietää miten lihaskalvojärjestelmää kuormitetaan oikein (teoria ja käytäntö) sekä istuma-asennon haasteet ja sitä tukevat harjoitteet.

Meloja oppii liikkuvuutta lisääviä harjoitteita istuma-asennon löytämiseksi, vahvistavat harjoitteet istuma-asennon yllä­ pi­tä­miseksi, ergonomisen voimantuoton hyödyntäen lihas­ kalvojärjestelmää, voimantuottoa tukevia harjoitteita, sekä hahmottamaan omat ongelmakohtansa ja saa opastusta niiden purkamiseen.

Meloja hallitsee harjoitteet joiden avulla lihaskalvo­järjes­ tel­män kuormitusta pyritään optimoimaan ja sitä kautta ennaltaehkäisemään rasitusvammojen syntymistä, sekä oikean istuma-asennon ja voimantuoton meloessa.

25

PUUHAKERHO Merimelojien Puuhakerho sunnuntaisin klo 16 Helmi- ja maaliskuussa on sunnuntaisin klo 16 mahdollista korjailla majan salissa omia retkeilyvarusteita, taikka rakennella uusia.

Seuran työkalut ovat käytettävissä ja seuralla on nykyisin myös vankkarakenteinen ompelukone, jolla voi ommella paksujakin materiaaleja.

Omat tarvikkeet kukin hommaa itse ja omia työvälineitäkin (esim. ompelukone) kannattaa ottaa mukaan, koska seuralla on välineitä rajallisesti.

Tervetuloa!

Tommi Mäkelä

26

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

sunnuntai klo16

ANATOMIAN KIRJASTA omaan kroppaan Sunnuntaina 9.3.2014 klo 12-15 Merimelojien Majalla

Mitä pitkin veto tulee jalkatuista melaan? Päkiät jalkatuilla, mela käsissä - entä siinä välissä, 9.3.2014 puuttuuko osia? Ovatko ne tärkeitä? Miksi se optimaalinen klo12-15 istuma-asento aina välillä katoaa?

Pirskatin kierrot: miksi se kierto on niin vaivalloista?

Etsitään ja löydetään monet luut ja niitä liikuttavat lihas­ryhmät itsessämme ja verrataan löytöä anatomian kuviin.

Mukaan voimistelualusta, mukavat vaatteet ja kylpypyyhe taitettavaksi päänaluseksi, uteliaisuus ja seikkailunhalu Ohjaaja: Kikka Salmi, Feldenkrais-ohjaaja, fysioterapeutti, retkimeloja, leikkikerholainen

27

Väestösuojasta veteen, lattialta kajakkiin TALVIHARJOITTELUA MERKKAREILLE Teksti ja kuva Alli Lind Puhelimeni piippaa juuri tärkeän muistutuksen: tunnin päästä alkaa uimahalli. Normaalisti ehtisin sinne hyvin kello 19.20, mutta nyt olen Alpeilla ja tyydyn muistelemaan.

Ensimmäinen talveni Merkkarien jäsenenä alkoi Itäkeskuksen uima­ hallista syksyisenä perjantai-iltana.

Saavuin paikalle, eksyin ja puhuin itseni sisään halliin (huono valinta, ei näin). Toisella kertaa menin oikea­ oppisesti hallin etuoven ohi sadan metrin päähän hallin taakse ja löysin Laarin Jussin ja liudan Merkkareita, jotka kantoivat kontista kajakkeja traileriin. Näpertelimme yhdessä ka­ja­kit kiinni, ja marssimme maan uumeniin.

Itiksen halliin mennään väestösuojan luolan kautta. Matka etenee tiukkaa alamäkeä. Kanoottien pesun jälkeen kajakit kanniskellaan ison altaan luo. Hallissa on selkeä sisä- ja ulkokenkien raja, itse hallin sisällä liikutaan paljain jaloin tai tossuissa.

28

Hallilla on tilaa meloa, leikkiä ja harjoitella, kymmenen kajakkia yh­ tä aikaa on vähän tässä hallissa.

Itik­sen hallissa on myös lämmintä, jo­ ten koko session aikana ei tule kylmä.

Uimalassa on tarjolla neuvontaa ja ohjausta kunhan vain avaa suunsa itse. Vuoro on ylellisen pitkä ja loppu­ vaiheessa kantomatkakin lyhenee, kun illan päätteeksi paatit saa meloa väestösuojan ovelle. Ja joka kerta kun unohdin viisikymmensenttisen, jolla vaatekaappi lukitaan, löysin lan­ tin toisesta kaapista.

Sunnuntaiaamuisin vajan kulku­ siltaa kiitävät henkilöt, joilla on kir­ kas­ väriset käärylät kainalossa. Se joukko on hyökkäämässä Filipan pilatekseen. Pilatesharjoittelussa teh­dään yksinkertaisia liikkeitä rau­ hal­ lisesti mutta harjoituksen eri­ koisuus on, että jokainen liike tukee melonta-asentoa ja melanvetoja.

Aluksi opetellaan istumaan tasan

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

kummallakin istuinkyhmyllä ja ase­ moimaan lantio suoraan.

lihasliikkeitä tehtiin, koska niiden ole­massaolo tuntuu.

Yllättäen, muutaman harjoitus­ kerran jälkeen, pystyy ponteva pila­tea­lainen jännittämään vaik­ ka­ pa vain alavatsan oikean puo­ len lihakset (niitä tarvitaan melan­ vedossa) ja kurottamaan suoliluuta kattoon lattialla maaten. Käykääpä harjoituksessa niin tiedätte missä suoliluu on. Kevään pilateksen jäl­ keen kykenin meloessa muokkaa­ maan asentoani vain muistelemalla Pilates on lihasharjoituksia. myös loistolaji ihmiselle, joka ei pidä hikoilusta. Seuraavana päi­ vä­ nä töissä tosin joutuu vä­ ki­sin muistelemaan, mitä vatsa­

Talviharjoittelu ei lopu Merimelojien majan lattialle, vaan jatkuu hienos­ ti vajan avannossa. Avanto pors­ kut­taa sulaa vettä, ja siellä voi käydä raikastamassa päivänsä.

Jot­ kut innokkaimmat ovat melo­ neet avannossa, kun tuliterät 5G-­ kajakkinsa sattuivat saapumaan pakkasviikolla. Ajatelkaa höyryävää avantoa, nautinnollista kylmän tun­ net­ta ja kuolemattomuuden tunneta sen jälkeen. Sitten kahville ja kotiin.

Muista talviriennoista voit etsiä tietoa Merkkarien verkkosivuilta ja Facebook-sivulta.

29

30. VUOSI MELONTAA Teksti ja kuva Tiina Heikkonen

Juhannuksena 2014 tulee kuluneeksi 30 vuotta melontaharrastukseni aloittamisesta.

Tähän mennessä kajakkimatkaa on kertynyt noin 30 000 km.

Aloitin melonnan itäisellä Suomen­ lahdella. Ostin oman kajakin ennen ensimmäistäkään melanvetoa.

Näin oli tehtävä, jos mieli ryhtyä huiskimaan Haminassa, josta olen ko­toisin. Opettelin melomisen omin avuin harjoittelemalla, sillä tuolloin ei Haminassa ollut käytettävissäni melontakoulua, ei ketään ohjaajaa saati yhtään opaskirjaa. Heti ensim­ mäisenä kesänä tein jo pitkiä retkiä itäiselle Suomenlahdelle saaresta saareen. Aivan ulkomerelle en sen­ tään tohtinut. Virikkeen melon­ taan sain Ranskassa pyöräillessäni ranskalaisilta koskimelojilta.

Merimelojiin liityin muistaakseni 1987. Miksi meidän seuraamme?

Istuin kerran terassilla A-klinikka­ säätiön tiedottajan Teuvo Pelto­ niemen kanssa. Hän suositteli mi­ nul­le Merimelojia. Mainittakoon, että Peltoniemi on saanut elämän­ työstään tiedonjulkistamisen valtion­ palkinnon.

Merimelojissa minua kiinnosti me­ lo­minen seuran käyttöoikeus­kaja­ keilla, retket, yhdessäolo muiden 30

me­lo­jien kanssa ja tietenkin mainiot retkisaaremme. Ensimmäinen seu­ ran retki, jolle osallistuin, oli Jukka Sirénin ja Jan Ahlforsin vetämä Saaristomeren retki. Retki oli elämys ja muistan sen kuin eilisen päivän.

Erityisesti jäi mieleeni ajatus, että retkelle osallistujien oli annettava jotakin itsestään yhteiseen hyvään.

Niinpä pidin lepopäivänä Jurmossa hengenpelastusnäytöksen, jos­sa ta­ju­ton ihminen kuljetetaan ui­mal­ la rantaan antaen samalla teko­ hen­ gitystä. Tajutonta näytteli Päivi Siivonen.

Alkuaikojeni Merimelojista ovat mieleeni jääneet Jukan, Ja­nin ja Päivin lisäksi monet persoo­ nal­ li­ suudet kuten Pentti Aho, Kari Tanner, Päivi Vänskä, Esko Klemettilä ja Leena Luostarinen. Leena jaksaa yhä vetää - itseni lisäksi - aktiivisesti yli tonnin kaudessa. Monien hie­no­jen ja sivistyneiden melojien vaikutus­ piirissä sain kestävän pohjan me­lon­ ta­harrastukselleni. Silloin vaalit­tiin tietoisesti ns. ”maankuulua meri­me­ lojahenkeä”. Virallista määritelmää

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

merimelojahengelle tuskin oli, mutta itse koin sen reilun pelin henkenä, jossa jokainen hyväksyttiin omana itsenään ja huomioitiin. Tämä mo­ tivoi melomaan ja retkeilemään.

Kolmena kuluneena vuo­si­kym­ me­ nenä olen osallistunut monille seuran järjestämille retkille. Vetäjät ja vedettävät ovat vaihtuneet. Myös Merimelojien koko aktiivinen melo­ ja­kaarti on vaihtunut. Niin ovat vaih­ tuneet myös kajakkien mallit ja merkit, teltat ja muut retkeilytarvikkeet ja vaatteiden materiaalit. Yksi asia on pysynyt muuttumattomana. Melon­ ta­taitoja ei voi käydä kaupasta ra­ hal­la ostamassa. Ne on itse har­joit­ te­lemalla hankittava.

taa varten tai teltassa nukkumiseen helteisinä kesäöinä. Aamulla eh­ tii meloa saaresta töihin. Ja oma lu­ kun­sa ovat vaihtoehtoiset reitit retki­ saari Skorvanin saunan lau­ teil­ le hyvää tekeviin löylyihin ja luonnon­ kauniille telttapaikoille. Skor­ vanista on tullut minulle tärkeä tu­ki­kohta, jossa vietän melonnallisia ajan­ jaksoja kierrellen läntisen Suomen­ lahden maisemissa. Upeaa! Lois­ ta­ vat mahdollisuudet päästä irti työ­stres­sistä ja hankkia terveyttä ja elin­voimaa.

Itäinen Suomenlahti on minulle mie­­ li­ maisemaa. Kesä kesän jäl­ keen melontavaeltelen alueella tut­ki­en luontoa kyllästymättä. Vaikka seutu

Tiinan kajakki on Eskimo ja mielimaisemaa itäinen Suomenlahti.

Merimelojat on ymmärtänyt jo var­ hai­ses­sa vaiheessa panostaa kun­ nol­li­seen infrastruktuuriin. Niin­ pä merimeloja on saanut naut­ tia vajasaarella suihkusta ja saunasta.

Seuran Mäntysaaren tukikohta erinomaisine saunoineen on mu­ka­ van lähellä vaikkapa piknik-me­ lon­

on tunnettu lintujen ke­vät­muu­toista, itselleni mieluista on luonnonkuk­ kien katselu. Myös alueen kulttuuri­ historia on kiinnostavaa. Haminassa Salme­ lan Paavon rantatontilla mi­ nul­ la on yhä ahkerassa käytössä se samainen kajakki, jolla aikoinaan melonnan aloitin. Eskimo.

31

Vuosi 2014 käyntiin HIIHTOLEIRILLÄ Teksti Heikki Ritvos, kuvat Heikki Ritvos (ja muut Heikin kameraa käyttäneet)

Uuden vuoden 2014 kunniaksi päätettiin järjestää hiihtoleiri Merimelojat ry:n rata- ja maratonjoukkueelle. Lähdimme joulun jälkeen viikoksi parempien hiihto-olosuhteiden perässä Kuusamon Rukalle. Mukaan leirille tulivat tällä kertaa urheilijoistamme Alex, Eero, Eveliina, Heikki ja Unto. Kun tilaa riitti otettiin leirille vielä vierailijoina mukaan Netta ja Olivia Tampereen Vihurista.

Hiihto on erinomaista täydentävää harjoittelua melojalle ja erityisesti keskeis­ verenkierron kehittämiseen. Vaikka se ei lajiharjoittelua täysin korvaakaan, tarjoaa hiihto näin suomalaisille myös sellaisia harjoi­tus­mahdollisuuksia joita eteläi­sem­pien melontamaiden urheilijoilla ei ole.

Merimelojat Unski, Heikki, Eveliina, Eero ja Alex Pyhävaaralla 32

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

Nousua riittää Matkalla Rukalle lumiraja ei tun­ tunut tulevan vastaan millään. En­ sim­­mäi­set merkit lumesta näh­ tiin Kuopion paikkeilla ja vasta Ka­jaa­nis­sa olisi voinut edes ku­vi­tel­la löytyvän minkäänlaisia hiihto­ mah­ dol­li­suuksia. Vesisateesta huo­­li­mat­ ta hangen paksuus al­koi on­­nek­­si kasvaa Kuusamon lähes­tyessä. Pari

ensimmäistä leiri­ päi­ vää keli pysyi suojan puolella, mut­ta ladut silti hyvässä kunnossa.

Loppuleirin saimme kuitenkin nauttia täy­del­lisestä talvisäästä uudenvuo­den­aaton tuotua muu­ taman sentin tuoretta lunta ja lämpötilan pudottua muutaman asteen pakkasen puolel­le. Pa­rempaa tuskin olisi voinut edes toivoa.

Näkymä asunnoltamme Talvijärven yli kohti tunturia ja hiihtostadionia 33

Valtavaaran autiotupa Vaikka 11 kilometrin Vuosselin reitti ja muut Rukan ympäristön ladut tuli­vat tutuksi, oli niillä hiihtäminen tervetullutta vaihtelua joulukuussa jonkin aikaa hiihdettävissä olleisiin Hakunilan 2,5 kilometrin tai Leppä­ vaa­ran 1 kilometrin kierroksiin.

Treenipäivät alkoivat aamiaisella, au­ rin­gon noustua suuntasimme ladul­ le, jossa vedimme pitkän perus­kes­ tävyyslenkin. Lenkin jälkeen söimme lounasta ja lepäilimme esimerkiksi korttia tai shakkia pelaten. Illemmalla vedimme toisen treenin, joka oli lyhyempi, koska pitkille laduille ei enää pimeyden takia päässyt. Illan treenissä ohjelmassa saattoi olla vetoja tai sitten vierailu raskaalla, maailmancupeistakin tutulla kilpa­ ladulla.

34

Vaikka leirin ehdoton päätarkoitus olikin harjoitella erittäin kovaa, ei voi väheksyä sitäkään mikä vaikutus harjoittelun toteuttamisella pohjoisen luonnossa oli mielelle. Juomataukoa saattoi pysähtyä viettämään vaaran laelle ja ihailemaan eri suuntiin auenneita upeita lumisia maisemia.

Ero Helsingin joulukuiseen ankeu­ teen ei olisi juuri voinut olla suurempi.

Viikon aikana hiihtokilometrejä kertyi urheilijasta riippuen reilusta 200:ta 350:een. Pääosin ohjelmassa oli pitkiä peruskestävyyslenkkejä, johon vaihtelua toivat pari vetoharjoitusta ja matkalle osuneet kovemmat nousuosuudet. Leiristä muodostui erinomainen ja tehokas sisäänajo hiihtoharjoitteluun, jota toivottavasti päästäisiin taas pian jatkamaan kotioloissakin.

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

Melontaretki SAARISTONAUHA 2013 Tänä vuonna päätimme meloa saaristonauha-melonnan. Se on toinen Suomen retkimelojien nau­ha­me­lon­noista. Se pidempi­hän on suomen rannikon melon­ta. Suun­nak­si valitsimme logis­tiik­ka­syis­tä Ahvenanmaalta Kot­kaan. Alkupisteeseen on help­po päästä laivalla Helsingistä Maarian­ha­mi­naan. Laivayhtiö ottaa kajakit sel­lai­senaan autokannelle, mutta kanto­hommiin tietysti joutuu itse.

Matkaan lähdimme perjantaina 12.7. hieman isommalla paatilla. Kaja­ kit lastattiin Silja Serenaden auto­kannelle viimeisten autojen jälkeen, sillä Maarianhaminassa laiva puretaan samasta päästä. Lai­ van henkilökunta auttoi kajakkien ja varusteiden kantamisessa ja muu­ tenkin lastaus sujui helposti, kos­ka pääsimme purkamaan kajakit autosta laiturille hyvin lähelle laivan peräporttia.

35

Lauantaina oli herätys klo 3:30.

Laiva saapui Maarianhaminaan klo 4:15 ja pysähdys kesti 10 mi­ nuut­ tia. Muutama auto ja me kajakkeinemme jäimme satamaan.

Laivan henkilökunta auttoi taas kajak­kien kantamisessa mutta vain 10m peräportista laiturille. Sii­nä oltiin aamun sarastaessa tavaroi­ nemme laiturilla. Nyt alkoi 700 merin kanto-osuus länsisataman pienvenelaiturille. Onneksi sata­ mas­ sa tehtiin korjaustöitä ja kor­ jaus­ miesten suoja-aidan välistä pääsimme oikaisemaan. Muuten olisi tullut 300m lisää kannettavaa.

Tein narusta nerokkaan kanto­ laitteen, jolloin sain kajakin painon hartioille. Laura kantoi jääräpäisesti käsin ja valitteli painavia kajakkeja ja tavaroita.

Seitsemän maissa pää­­ simme ve­ sille. Satamassa ai­ kai­ simmat ve­ neili­ jät olivat juuri heränneet. Sää oli aivan tyyni ja aurinko nousi pil­ vettömälle tai­vaal­le. Meloim­me suorinta reit­tiä Lemströmin kanavan läpi Lum­ par­ nille. Aurinko porotti ja oli aivan tyyntä. Tämä olisi hyvä keli avoimille selille, mutta me me­nim­­me kohti Slottssundetia ja Kas­tell­­hol­min linnaa.

Puolilta päi­vin pysähdyimme linnan lähei­syy­teen vierasvenesataman luis­­kal­­le. Satamassa oli tarjolla

36

salaat­ tia ja Stallhagenin panimon juo­maa jota tarjoilija kovasti ke­hui.

Kerroimme menevämme tu­tus­­tu­­ miskierrokselle linnaan ja kysyimme pitäisikö kajakit siirtää luiskalta.

Venesataman päällikkö lupasi huolehtia kajakeista (jag vill hyra kajakerna).

Teimme pitkän tutustumiskierroksen Kastellholman linnaan ja sen vieressä olevaan Jan Karlsgårdenin ulkomuseoon, jossa on esillä saaristolaistaloja. Kävimme myös Vita Björnin vankilamuseossa.

Kaikki museot olivat hyvin hoi­ det­ tuja. Lähtiessä täydensimme vielä muonavarastoja venesataman kau­ pas­ta. Aiemmin tilaamamme perunat olivat myös saapuneet. Nyt matka jatkui Lumparnin pohjoisrantaa pit­ kin kohti Bomar­sundia. Yöksi jäim­ me pieneen Havgrund nimiseen saareen lähes näköyhteydelle Bomarsundista. Päivän saldo 43km me­lon­taa ja 4,5h nähtävyyksien katselua (saikkaria).

Sunnuntai valkeni pilvisenä. Ilta­ päiväksi oli luvattu sadetta ja poh­jois­tuulta. Meloimme Bomar­ sun­diin. Rantauduimme uima­ran­ nalle linnoituksen eteläpuolelle.

Uimareista ei ollut haittaa pilvisen sään johdosta. Heti ensimmäisenä näimme Britannian laivaston muisto­ merkin vuoden 1854 tapah­tumista.

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

Kiertelimme tämän venäläisten rakentaman ja brittien tuhoaman lin­ noi­ tuksen raunioilla sekä pohjoi­ sessa sijaitsevalla Notvikin tornilla.

Linnoituksen rakennustyö oli hyök­ käyk­ sen aikaan vielä pahasti kes­ ken. Kenties meillä olisi hieno ehjä linnake jäljellä, jos venäläiset olisivat ehtineet valmistautua pa­ rem­ min hyökkäykseen. Eikä olisi ongelmaa pakkoruotsin kanssa.

Joka tapauksessa Krimin sota johti Ahvenanmaan demilitarisointiin vuon­ na 1856. Venäjän valta Ah­ve­­nan­ malla päättyi muuten vas­ta vuonna 1918.

Kohteeseen tutus­ tumisen jälkeen kävimme syömässä leirintäalueen vieressä olevassa Furulunds Går­ denissa jossa tarjoiltiin nykyään thairuokaa. Näin ne ajat muuttuvat.

Sitten jatkoimme melontaa pohjoi­ seen. Vårdön kohdalla saimme sadetta niskaan ja tuulikin oli kohtalaista. Pääsimme kuitenkin vasta­ tuuleen Västra ja Östra Sim­ skälan välisestä salmesta ja aina Norrholmeniin asti jonne jäimme yöksi. Styrskärissä näimme ruotsa­ laisen melontaryhmän, joka oli läh­ te­ nyt Sandösundista. Osa poru­ kas­ ta oli jo rannalla ja osa vielä me­lo­massa.

Maanantaina herätys oli aikainen.

Olimme vesillä klo 8:30. Tuulen oli ennustettu nousevan iltapäivällä.

Lähdimme kohti Väderskäriä, jonka kiersimme ympäri ja tutustuimme kohteeseen. Talot ovat melkein ro­ mah­taneet ja pitkä heinikko kasvaa joka puolella. Tämä ei näytä kovin suositulta vierailukohteelta. Yksi

vene rantautui saareen meidän lähtiessä itään kohti Yxskäriä.

Matkalla etelälounaasta puhaltanut tuuli voimistui. Laskettelimme lo­ puk­ si myötätuulessa Yxskärin pohjoiskärkeen, jossa pelästytimme merikotkan lentoon. Itse jäimme silokallioille lounastauolle.

Päivä­ unien jälkeen teimme tutus­ tumis­ retken saaren rannoille ja sisäosiin. Siellä kurkipariskunta lähti lentoon ja vaihtoi toiselle suopläntille.

Illalla tuulen hieman laskiessa jatkoimme matkaa kohti Brändötä.

Rantauduimme pienelle Norrholms Rävet-nimiselle saarelle muutama kilometri ennen Brändötä noin klo 22. Teltta pystyyn ja sapuskaa naa­ maan. Nukkumaan mennessä tuuli kääntyi äkisti luoteeseen ja voimistui kovaksi. Samalla alkoi sataa. Olisi teltta lähtenyt lentoon ellei olisi kaikki narut olleet kivien alla kiinni. Kajakit piti käydä nostamassa ylemmäs kalliolle.

Tiistaiaamuna nukuimme pitkään.

Tuuli oli ennusteen mukaan luo­ tees­ ta ja vaahtopäitä näkyi lai­ neil­ la. Kurvailimme Brändön kauppa­ keskuksen rantaan.

Kävimme tu­tus­tu­mis­kierroksella kirkolla ja sit­ ten menimme pizzalle Trixies baariin.

Jälkiruoaksi Ålands pannkaka.

Lopuksi vielä ruoka- ja vesitankkaus ja sitten kohti Turkua.

Kihdin ylitys meni hyvin myötä­ tuulessa. Aallokko kasvoi mitä lähemmäs vastarantaa päästiin.

Lopuksi päästiin saarten suojaan.

Meloimme läpi Iniön kohti Velkuaa.

Illalla tuuli laski ja pääsimme lo­ puk­ si Longholmi-nimiseen saareen 37

Iniön ja Velkuan puolivälissä.

Nyt jouduimme jäämään saaren tuuliselle puolelle. Vaikka tuuli ei ollut kova teki se iltatoimista viileitä.

Keskiviikkoaamuna herätys oli aikainen. Tarkoitus oli ehtiä tänään Turkuun. Tuuli oli edelleen navakkaa luoteesta, mutta pääsimme myötä­ tuulessa Velkuanmaan taakse suojaan ja siitä edelleen pohjoiseen.

Teersalon lossirannassa tankka­ simme jälleen ravintolassa ja siitä jatkoimme suojaisissa oloissa Me­ ri­maskuun. Loppumatka oli­kin myö­ tä­tyylilaskettelua ohi Kulta­ran­nan, Naantalin ja Pansion. Pansion kohdalla oli pidätysongelmia. Kes­ tin kuitenkin kuin mies ja pysähdyin heti sotilasalueen jälkeen tekniselle tauolle.

Sitten olimmekin jo Aurajoella.

Park­ ki­ paikan hakeminen oli ongel­ mallista. Venelaiturit olivat melko korkeita ja veneitäkin oli paljon.

Rat­kai­simme asian niin, että jätim­ me kajakit kelluntaparkkiin vene­ laiturin ja rannan väliin. Turku ei ole kanoottituristeihin kovasti panostanut. Sitten Turun Linnaan tutustumaan. Illalla meloimme vie­ lä Kakskerran itäpäähän Eholan mökille sukuloimaan. Samalla pää­ sim­me myös saunaan. Teltta pantiin tyylikkäästi naapurin pihanurmelle.

Torstaiaamu valkeni tyynenä ja au­ rin­­ koisena. Nukuimme pitkään ja sitten nautimme Brunssia ja vietim­ me nimipäiviä Eholan pihalla. Tyyni päivä meni seurustelun merkeissä.

Melomaan lähdimme vasta klo 14:30 suuntana Seili. Saapuessamme Ai­ ris­ tol­ le nousi tuuli äkkiä ja jäim­ 38

me luodolle odottelemaan. Ra­ ja­ karilla tuuli 13 m/s. Illalla pääsim­ me kuitenkin Airiston yli Seiliin.

Rantauduimme suojaiseen ran­ taan lähelle venesatamaa Kirkko­ niemen taakse. Myöhemmin huo­ ma­ simme että leiripaikkamme näkyi kalasääsken nettikamerasta.

Kovaa luoteistuulta oli luvattu myös seuraaviksi päiviksi.

Perjantaina vietimme saaripäivää ja tutustuimme Seilin kaikkiin näh­ tä­vyyksiin. Rantakahvilaa pi­tä­vä herrasmies osoittautui ympäri­ vuo­ tiseksi ja ties monennenko polven Seililäiseksi. Hän kertoi saaren his­ to­riasta ja esitteli valokuviaan.

Lauantai aamuna startattiin aikaisin kohti Nauvoa. Käytiin kaupassa ja lopuksi ostettiin juuri savustettu siika mukaan ja lohifile heti syötä­ väksi. Sitten jatkettiin suuntana Björkö. Luoteistuuli nousi päivän mittaan. Iltapäivällä pysähdyimme Bråmaskärissä. Savusiikaa ja uusia perunoita. Jatkoimme kuitenkin vielä illalla ja pääsimme Berghamnin ohi Glosan nimiseen saareen. Seu­raa­ vana 6 km ylitys Nötöseen. Säätiedo­ tus näytti että huomennakin tuulee kovaa luoteesta. Aamuyölla voi olla tyynempää. Laura tutki säätietoja.

Sunnuntai 21.7. Herätys klo 3:30 ja melonta start klo 4:30. Melottiin auringon noustessa ylitys Nötöseen sekä Nötön ja Mjoön välisestä salmesta. Sitten saaren suojassa Nötön itäpuolelta aina Björköhön asti. Olimme Björkössä klo 7:30.

Luonnonsatamassa olevat veneilijät olivat vielä nukkumassa. Otimme pienet torkut rantakalliolla. Sitten

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

teimme tutkimusretken saaren luon­ to­polulle.

Tuuli oli noussut. Jurmoon ei ole mitään asiaa tässä kelissä. Eikä muuallekaan. Huominen ennuste näyttää samalta. Lahdenpohjukasta ei löydy kunnon rantautumispaikkaa kajakeille. Lännen puolen rannat ovat tuulisia. lähdimme takaisin edelliseen lahdenpohjukkaan. Sieltä löytyi oikein hyvä leiripaikka ihan omassa rannassa. Silliperunoita ja tosca­kakkua.

Maanantai. Vietimme tuulimotti­ päivää Björkössä. Tuuli 15 m/s.

Tutustuttiin saaren suolampareisiin.

Söimme mustikoita, juolukoita, va­ rik­sen­marjoja, katajanmarjoja ja man­si­koita sekä hilloja, muuraimia ja lakkoja.

Tiistaina klo 11 lähdimme kohti Jurmoa. Utön tuuli oli 8 m/s luo­teesta.

Aluksi pääsimme saarten suojassa mutta matkan edetessä sivusta tullut aallokko kasvoi isommaksi.

Jurmon edustalla oli ihan komeaa risti­ aallokkoa. Mukavuusrajaa hä­

tyy­teltiin. Pää­simme kuitenkin sa­­ ta­­maan ja tuu­len ansiosta teim­me kattavan saa­ri­kierroksen. Juhan­ nus­kallio, munk­ringar, kirkko ja kylä, kissat ja laamat.

Jurmo Inn:ssä lounas ja ostoksia rannassa. En­nus­teen mukaan tuulen piti las­kea päivän mittaan mutta se ei näyttänyt pitävän paikkaansa.

Päätimme kiertää lännen kautta Jurmon eteläpuolelle. Siellä olikin suojaisempaa ja hienoja maisemia.

Jokunen lintubongari nähtiin myös.

Päästyämme Jurmon itäpäähän oli tuuli laskenut ja jatkoimme kohti Borstötä.

Lähestyessämme iltahämärässä pien­ tä Lilla Ljuskobbenin luo­ toa pelästytimme valtavan haahka­ parven lentoon. Lentoonlähdöstä tuli melkoinen kohina ja lintuparvia lensi eri suuntiin ylitsemme pitkän aikaa.

Etsimme leiripaikkaa Skärgår­ denin saaren etelärannalta mutta siellä oli useita mökkejä. Leiriydyim­ me saaren kaakkoispuolella olevalle pienelle luodolle juuri ennen pimeää.

39

Keskiviikkoaamuna oli lähes tyyn­ tä. Pääsimme lähtemään klo 10:00.

Ensin Borstöhön. Kävim­ me ha­ laa­ massa Gummaa ja kylä­ kier­ roksella. Savukalaa ei ehdit­ ty saada, koska keli oli mitä par­hain ja jatkoimme suoraa viivaa pitkin kohti Bengtskäriä. Stora Smör­ skärin rannassa piti käydä teknisellä tauolla, mutta siellä oli kyy uimassa ja rantakäärmeitä luikerteli useam­ pikin. Jäätiin seuraamaan niiden touhuja. Oli aivan pläkä. Päätimme meloa Bengtskäriin asti, vaikka ehdimme sinne juuri sulkemis­aikaan klo 19.

Tyyn­tä oli ainakin vielä. Noin 5 km päässä piti kääntyä vielä otta­ maan kuva majakasta. Takana hylje katseli meidän touhujamme.

Me­ loim­ me Morgonlandetiin ja kä­ vim­ me katsastamassa tuvan ja bunkkerin. HUSJF = Hangöudds skärgårdsjaktförening huolehtii tu­ vas­­ta. Oli siistiä. Bunkkerista löytyi muistolaatta suomalaisista soti­ laista jotka joutuivat sotavangeiksi 16.7.1941. Vain yksi kuudesta mie­ hes­tä palasi.

Telttailua ei sallittu ja saarelta kehotettiin poistumaan klo 21 men­ nes­sä. Pohjoisessa 2 km päässä olevalle Dömmaskärille ohjasi­ vat telttailemaan. Neuvot­ telujen jäl­ keen saimme majoituksen mu­ seo­ huoneessa sekä saunan.

Ruokapöytään ei ehditty vaan piti syödä omia eväitä. Ilta meni mu­ ka­ vasti majakassa kierrellessä.

Ihmelaite telkkari viihdytti myös meitä.

Iltapäivällä tuuli nou­ si lounaan suunnalta. Se antoi meille vauhtia kohti Hauensuolta. Tutustuimme kalliokirjoituksiin.

Tääl­lä­hän on mm. A. Ehrensvärdin merkintä ja vedenkorkeustieto ajalta, jol­ loin hän tutki Suomen rannikon linnoituspaikkoja. Sitten jatkoim­ me Gustavsvärnille. Sumu­si­reenin­ hoitajan mökkiä korjasi sama mies, jonka näimme pari vuotta sitten Märketillä. Saimme kat­ tavan selostuksen saaren his­ to­ riasta ja mökin rakenteista sekä Hangon hotellirakennustöistä.

Torstaina 25.7.2013 lähdimme hy­ vän aamupalan jälkeen melomaan klo 10 maissa, suuntana Hanko.

Sen jälkeen jatkoimme Hankoon.

Parkkeerasimme itäsataman luis­ kalle. Sitten sukuloimaan, kauppaan

40

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

ja lopuksi pizzalle. Jälkiruoaksi vie­ lä jätskipizzaa. Illan pimeydessä meloimme vielä Granskäriin yö­ puulle.

Perjantaina jatkoimme kohti Tam­ mi­ saarta. Aurinko paistoi ja kevyt myötätuuli auttoi melontaa. Lähes­ tyessämme Tammisaarta tummui taivas edessämme syvän siniseksi ja salamoi komeasti. Sadetta ei vielä saatu. Veneilijät kiirehtivät satamaan.

Nälkä alkoi kurnia vatsassa. Ajattelin että kohta varmaan istutaan sil­ lan alla sateessa syömässä. Ohi­timme juuri Ormnäsin. Niemen ta­kaa näkyi laituri ja leirintäalueen ravintola.

Rantauduimme tähän ja tankka­ simme pippuripihviä. Sade ei yltänyt Tammisaareen asti.

Jatkoimme ohi Dragsvikin Grop­ fjärdenin puhjukkaan. Sieltä matka jatkui muutaman metrin levyistä ränniä pitkin, jossa oli pari metriä korkea kaislikko molemmilla puolilla.

Tätä reittimahdollisuutta oli selvitelty ennen matkaa ja vastaus oli että kyllä sieltä pääsee läpi. Yhdessä paikassa oli kyllä vaikeuksia päästä kaislamättäiden yli. Veneellä olisi pitänyt kääntyä takaisin.

15 km kura­ojamelonnan jälkeen olim­me Raaseporin linnanraunioilla.

Niihin tutustuminen sujui hyvin, netistä löytyi selostusta. Aurinko oli laskussa. Mietimme mitä tehdään seuraavaksi. Lähialueet ovat mök­ ke­ jä täynnä. Aika pitkä matka seuraavaan tyhjään saareen. Juuri silloin kesäteatterin yövartija kurvasi autollaan linnan pihalle. Kysyimme varovasti: saisimmeko laittaa teltan tähän nurmelle. Vastaus oli että

se käy oikein hyvin mutta olkaa varovaisia sillä linnoissahan aina kummittelee. Yöllä tosiaan joku kummitusjoukko kulki ohitsemme, mutta hiljeni nähtyään telttamme.

Lauantai ja saunapäivä. Nimittäin Skorvanissa. Pääsimme vesille kah­deksan jälkeen. Oli hieno tyyni aamu. Meloimme Barösundin sal­ meen. Lihapulla-annos terassilla.

Sitten kaupasta saunaoluet. Lilla Fagerön pohjoiskärjessä ihastelim­ me kalasääskiä. Taisi olla poikas­ ten lentoharjoituksia pesällä. Siitä jatkoimme Halstöhön, jossa pieni tauko ennen ylitystä ja sään tarkistus.

Pääsimme hyvin yli Porkkalan eteläkärkeen Pampskatanille. Sit­ ten vielä tuttuja reittejä pitkin Lill­ skorvanin silokallioille. Perillä noin klo 20. Saaressa oli epäilty, ettem­me ehtisi saunaan mutta täällä olimme.

Tuli kyllä ihan hyvä päivämatka 61 km.

Sunnuntaina rauhallinen paluu va­ jal­le. Illalla ajoimme vielä Kotkaan ja jätimme auton Santalahden leirintä­ alueen parkkipaikalle. Sitten kotiin nuk­­ku­maan lakanoiden väliin.

Maanantaina lähtö venyi kolmen nurkille. Tuuli oli idän suunnasta.

Meloimme Ruoholahden kanavan kautta Suomenlinnaan. Museokäynti ja saareen tutustuminen. Sitten vielä tankki täyteen Cafe Chapmanissa.

Vastatuulessa Hevossalmen sillan alta ja Villingin pohjoispuolelta Kui­va Hevosen pohjoiskärkeen. Au­rin­ko laski. Jatkoimme vielä Asp­ landetin väliköistä Tallholmenin pohjois­ kärkeen asti. Perillä klo 23. Saari tuntui olevan tyhjä. Teltta pystyyn ja nukkumaan.

41

Tiistaina nukuttiin pitkään, koska ennuste lupasi kovaa tuulta. Tästä päivästä tuli saaripäivä. Tutkittiin tarkkaan koko saari ja illalla sau­ nottiin. Muita ei saaressa näky­ nyt, mutta illalla saapui yksinäinen meloja Idän suunnasta. Sauna oli hänelle valmiiksi lämmin. Illalla gril­ lail­ tiin yhdessä keittokatoksella.

Sam­makkoja oli runsaasti.

Keskiviikkona tuuli oli myös varsin voimakasta, 8-9 m/s mutta suun­ ta oli vaihtunut lounaaseen. Oli myös pilvistä ja sateen merkkejä il­ mas­ sa. Tarkoitus oli mennä Söder­skäriin, mutta siitä jouduttiin luopumaan. Sen sijaan meloimme Pirttisaaren pohjoispuolelta Onak­ sen eteläkärkeen. Suojan puolella pidettiin pieni tauko ja sitten yli Emäsalon Luotsiasemaa kohti. Aal­ lot kasvoivat mitä lähemmäs toista rantaa päästiin. Juuri ennen väylän ylitystä kurvasi vielä merivartiosto edestämme. Tässä jos kaatuisi, olisi apu lähellä.

Jatkoimme matkaa Äggskärin pohjoispuolelta ja Pellingin lossille saakka. Vettä tihkutti taivaalta.

Parkkeerasimme Outboard museu­ min pihaan ja siirryimme ravintolan puolelle tankkaushommiin. Illalla jatkoimme vielä Pellingin läpi Sand­ ön hiekkarannalle. Sade oli loppunut ja iltatoimet sujuivat hyvin. Aurinko maalasi iltataivaan punaiseksi.

Söder­ skär ja Klovharun oli jäänyt näkemättä. Eihän tässä ehditä töihin ajoissa jos jäädään vielä odot­ telemaan kelejä….

Torstaiaamuna, juuri kun olimme lähdössä vesille alkoi tihuttaa vettä.

42

Meloessa se ei haitannut. Meloimme Keivsalon eteläkärkeen ja sieltä edel­leen Svartholmaan. Sinne saa­ vut­ tuamme alkoi sää kirkastua.

Saaren ravintolassa söimme pizzat.

Sitten teimme tutustumiskierroksen linnakkeeseen.

Puoli kuuden ai­ kaan jatkoimme tyynessä säässä kohti Kaunis­ saarta. Menimme Kampuslandetin eteläkärjen ohi ja yöksi jäimme Tall­ holmenin pikkusaarelle Haver­ holmenin pohjoispuolelle. Il­lal­la söim­­me Jurmosta hankitut peru­nat sillin kera.

Perjantaina aamuyöllä satoi, mutta sitten aurinko taas paistoi. Aamu­ toimet sujuivat hyvin. Juuri melo­ maan lähtiessämme huomasimme, että Haverön kärjessä Iso lintu syöksyili puun latvaa kohti. Näyttää kalasääskeltä. Siinähän on pesä.

Miksi se pesäänsä kohti syöksyilee?

Hetken päästä merikotka lähti len­ toon pesäpuusta. Se oli isompi kuin kalasääski. Linnuilla oli ilmei­ sesti riitaa pesäpaikasta.

Tuuli kohtalaisesti luoteen suun­ nas­ta. Meloimme Lehtisen pohjois­ puolelta ja saarten suojassa Långön kärkeen asti jossa pidimme maa­ tauon. Sieltä otimme suunnan Kau­ nis­ saaren eteläkärkeen. Rantau­ duimme sataman luiskalle. Sitten oli vuorossa kyläkierros, museokierros ja ravintolakierros.

Melonta jatkui neljän jälkeen kohti Ristisaarta. Siellä lyhyt rantau­ tuminen ja sääennusteen tarkistus.

Tuuli oli 5 m/s. Ennusteen mukaan pitäisi laskea tästä. Päätimme jat­ kaa kohti Haapasaarta. Matkalla

M ER I M ELO JA 1/ 2 014

aallokko tuntui kasvavan. Melonta onnistui kuitenkin hyvin. Yöksi jäim­ me Marjakarille, jonne saavuimme 20:30. Illalla bratvurstia ja hapan­ kaalia.

Lauantaina pääsimme vesille klo 9:20.

Meloimme Kunnettoman sal­men kautta Haapasaareen. Kau­­pan rannassa oli nokkosia. Teh­­tiin saarikierros ja katseltiin muis­to­merkki, bunkkerit, Puokki, vanha kunnantalo, kirkko, koulu, kauppa ja kioski. Kyläläiset valmistautuivat juuri hääjuhliin.

Me jatkoimme kohti Kirkkomaan eteläkärkeä. Sää oli mitä parhain.

Aurinko paistoi pil­ vet­ tömältä tai­ vaal­ ta.

Kirkkomaan kiersimme idän puolelta ja sitten me­ loimme Lehmäsaaren ohi viimeiseen koh­ tee­ seemme Fort Slavaan eli Ku­ kourin saareen aivan Kotkan edus­ talla. Siellä ei muita vierailijoita nä­ ky­ nyt joten saimme tutustua rau­ hassa paikkoihin. Tuuli oli nyt lou­ naas­ ta ja voimakkaampaa kuin aamupäivällä. Meloimme vielä illalla

vastatuuleen Mussalon sataman ohi Santalahteen, josta autolla kotiin.

Kaikissa muissa kohteissa kävimme, mutta Söderskär ja Klovharun jäi käymättä kovan tuulen vuoksi.

Näis­­sä paikoissahan on myös mui­ ta rajoituksia. Söderskärillä on maihinnousu kielletty 30.7. asti.

Klovharunilla on myös maihin­ nou­ sussa rajoituksia, koska sitä vuok­ rataan kesämökiksi.

Retki kesti yhteensä 22 päivää joista kolmena ei päässyt melomaan kovan tuulen vuoksi. Melontakilometrejä kertyi yhteensä 742. Keskimääräinen melontamatka melontapäivinä oli 39 km. Pisin päivämatka 62 km, lyhin 21 km. Melontavauhtimme oli noin 6 km tunnissa. Kohtei­ siin tutustuminen verotti melontaaikaa tai melonta verotti kohteisiin tutustumisaikaa, miten sen nyt ottaa.

Kokonaisuutena hyvä irtiotto arjesta ja mielenkiintoinen melontaretki.

Harri Granholm, Laura Tielinen

43

MERIMELOJAT RY Merikannontie 10, 00260 Helsinki e-mail: toimisto@merimelojat.fi http://merimelojat. sporttisaitti. com PÄIVYSTYS Puhelin: 050 357 4507 Huhti–syyskuu: tiistaisin klo 18–19 Loka–maaliskuu: kuun ensimmäinen tiistai klo 18–19 MAJAN VARAUKSET Katso nettisivuilta osoitteesta http://merimelojat.sporttisaitti.com kohdasta majan vuokraus.

Jäsenjulkaisu, jäsenille ilmainen.

Ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Julkaisija: Merimelojat ry Kirjapaino: Unigrafia oy Päätoimittaja: tehtävä avoinna Tehtävää hoitaa toistaiseksi pj Rauli Rautavuori e-mail: mm_lehti@merimelojat.fi Taitto: MIrva Heimala e-mail: mm_taitto@merimelojat.fi

PANKKIYHTEYDET Nordea FI20 1200 3000 0099 10: tilille maksetaan jäsenmaksut laskun viitenumerolla ja Nordea FI37 2400 1800 0354 87: tilille maksetaan retkien osallistumismaksut omalla viitenumerolla.

OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Muutokset sähköpostitse: toimisto@merimelojat.fi tai postitse: Merikannontie 10, 00260 Helsinki

Ilmoitushinnat: Koko sivu 300 € 1/2 sivu 150 € toistoalennus 25 % Ilmestymisaikataulu vuonna 2014 No

Aineiston jättö Painatus

1/2014 7.2. 25.2.

2/2014 28.3. 14.4.

3/2014 16.5. 2.6.

4/2014 22.8. 8.9.

5/2014 10.10. 27.10.