Avovesikausi alkoi ensimmäisillä jo maalis-huhtikuun vaihteessa merellä. Tätä kirjoitettaessa loppua ei vielä näy, lämmin syksy lupailee jäiden tuloa vasta joulukuulle. Kausi on ollut pitkä ja seuramme kannalta hyvä. Jäsenmäärä ja ennenkaikkea säännöllisemmin melovien jäsenten määrä on ollut hienoisessa nousussa. Toiminnoistamme nopeimmin on laajentunut nuorisojaoston rata- ja maratonmelonnan kilpailu- ja harjoittelutoiminta. Mukavaa että vajasaarella on taas nuoria melojalupauksia!
Vajaremontin alku on viivästynyt Poseidonin oikuttelun vuoksi.Meri on itsepintaisesti pysytellyt reilusti keskimääräistä korkeammalla, kätkien vajojemme perustukset syliinsä. Työt pääsevät alkamaan vasta, kun vesi laskee niin alas että betonia voidaan valaa vedenpinnan yläpuolella. Vajaremontin kustannuksiin on varauduttu hakemalla seuralle pankista laina, jonka nostamiseen emme toivottavasti joudu lainkaan turvautumaan. Laina kyetään maksamaan joka tapauksessa pois Museovirastolta saatavan korjausavustuksen turvin.
Seuran taloustilanne on hyvä. Melontakoulut olivat menestys, salin vuokraus on tuottanut odotetulla tavalla, ja menopuolellakin on pysytty talousarvion puitteissa. Tarkan taloudenpidon jatkuvuuden takaamiseksi etsimme taloudenhoitajaa tehtäväs-
tä luopuvan Marja Vinnin tilalle, ilmoitus oli edellisessä Merimelojassa ja löytyy uusintana tästäkin numerosta. Ota yhteyttä jos tehtävä kiinnostaa!
Olemme jo syksyssä, mutta Merimelojien vuosi ei ole loppu. Moni jatkaa vielä melontoja syksyn kylmät vedet ja vaihtelevat säät huomioiden. Marraskuussa kokoontuu seuran syyskokous, jonne kaikki jäsenemme ovat tervetulleita ja toivottuja päättämään yhteisistä asioista. Kokouksessa hyväksytään toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2012 sekä valitaan hallitukseen jäseniä erovuoroisten tilalle. Lisäksi kuullaan tuorein tilanne lajiliittotasolla tapahtuvista asioista. Kokouskutsu löytyy lehden sisäsivuilta.
Muistakaa myös perinteinen puurojuhla marraskuun viimeisenä lauantaina. Sauna on lämmin ja salissa kaikilla niin mukavaa... Pikkulinnut kertovat, että ei niin perinteinen uuden vuoden vastaanotto vajalla saattaa myös toteutua.
Seuraa ilmoittelua, Merimeloja ei vetäydy talviunille!
Rauli Rautavuori Ylimelamies
Kuva Michael Aston
Hallituksen
kokouksien päätöksiä/tiedotuksia
Päätettiin jatkaa käytäntöä, että Merimelojat maksaa Kanoottiliiton kilpailulisenssin ensi vuodelle huomionosoituksena tänä vuonna Suomenja Nuorisomestaruusmitaleja saavuttaneille urheilijoille.
Päätettiin ostaa seuralle käytetty Plastex Marathon Master -kuntokajakki.
Päätettiin antaa Jussi Pulkkiselle huomautus. Hallitus katsoi, että Jussi Pulkkisen julkinen viestintä hallituksen päätettyä että virkistysjaosto voi järjestää rapujuhlat Mäntysaaressa tarkoitti ilmoitusta että hän ei seuran toimihenkilön roolissa tunnusta hallituksen päätöstä ja noudata sitä.
Hallitus ei hyväksy menettelyä ja toteaa että se ei saa toistua.
KOKOUSKUTSU
Merimelojat ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään tiistaina 22.11.2011 klo 18 M erimelojien majalla.
Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.
Ennen kokouksen virallisen osan alkua hallituksen katsaus seuraamme koskevista ajankohtaisista asioista.
Ja tietenkin tanssia ja muuta ohjelmaa illan mittaan.
26.11.2011
Vajallamme vieraili syksyllä kaksi pohjoismaista pitkän matkan melojaa. Kuvissa esiintyvä Erik B. Jørgensen aloitti matkansa keväällä Grense Jakobselvistä Norjan ja venäjän rajalta. Koko Skandinavian ympäri melonta huipentui Virolahdelle 26. syyskuuta. Edellisenä vuonna Erik meloi kotimaansa Tanskan merenrannikot kiertävän Punavalkonauhamelonnan. Perille päästyään hän on ainoa henkilö, joka on melonut kaikki kolme pohjoismaista merenrannikoiden nauhamelontaa ja lisäksi Norjan rannikon!
Viikkoa myöhemmin saapui Peter Svanberg. Ruotsalaismies meloi kesän aikana Ruotsin ja Suomen merenrannikot yhtä mittaa. Kunnioitettava saavutus sekin. Melkoista siviilirohkeutta osoitti, että Peter oli luopunut työpaikastaan ja asunnostaan lähteäkseen puoleksi vuodeksi melomaan. Erik puolestaan on ammattiseikkailija, jolta ilmestyy kohta kirja talvisesta Punavalkonauhamelonnasta.
Merimelojan seuraavassa numerossa mm.:
Osattiin sitä ennenkin –Skorvön reitin ennätystehtailun alkusoitto.
KATSAUS RATA- JA MARATONK AUTEEN
Muutaman vuoden takaisista huippuvuosista Merimelojien rata- ja maratonjoukkueen aivan terävin kärki on ehkä vähän tylsistynyt, eikä veteraanisarjoja lukuun ottamatta seuran urheilijoita tänä vuonna nähty kilpailemassa EM- tai MM-tasolla. Taustalla Merimelojien taso on kuitenkin – jos mahdollista – leveämpi kuin koskaan ja nuorista on nousemassa uusia kovia tekijöitä.
Aiemmin paremmin poolon parista tunnettu Antti Löppönen siirtyi täksi kaudeksi edustamaan Merimelojia radalla ja maratonilla ja teki heti läpimurron kansalliseen kärkeen. Kokeneemmista melojistamme Pete Pitkänen, Heikki Ritvos ja parhaan kautensa vuosiin melonut Riku Ruokonen väläyttelivät myös vauhtiaan. Veteraanisarjoissa Unto Elo näytti olevansa edelleen ikäluokkansa ehdotonta kansainvälistä huippua.
Kansainvälistä menestystä veteraanisarjoista
Monelle Merimelojalle kauden ensimmäinen tiukempi kilpailu oli maratonmelonnan PM-kilpailut Porissa 28.–29.5.. Merimelojien parhaimmasta menestyksestä vastasivat yksikkölähdöissään hopeaa voittaneet Unto Elo 65- ja Riku Ruokonen 35-vuotiaiden sarjassa. Nuoremmista melojista kokemusta olivat keräämässä miehissä Antti, naisissa Vera Lauraeus ja 16-vuotiaissa Eero Luoma.
Suomalaisveteraanit päättivät tänä vuonna jättää suosiolla väliin Singaporessa melotun MM-maratonin ja keskittyä sen sijaan Ranskan St. Jean de Losnessa 20.–21.7. melottuihin EM-kilpailuihin. 65-vuotiaiden yksikössä Unto joutui päästämään kovimman kilpakumppaninsa, Ruoveden Pentti Sahin edelleen, mutta piti ulkomaalaiset kilpailijat takanaan ja voitti EM-hopeaa. Kaksikossa Unto ja Pentti voittivat mestaruuden. Myös Leo Kaukiainen nousi kaksikossa mitaleille. Maratonmelonnan
Nuorissa Merimelojat tekee vahvaa nousua ja nuorten joukkueemme oli tänä vuonna kolmanneksi paras Suomessa. Merimelojilta löytyy tällä hetkellä kolme oman ikäluokkansa kovinta melojaa Suomessa ja lisäksi useita muita lupaavia nuoria melojia.
Mitaleita radan SM-kilpailuista
Ratamelonnan SM-kilpailuiden ensimmäinen osa melottiin Kangasalla 15.–17.7.. Merimelojien parhaita saavutuksia olivat Antin SM-hopea yksikön 1000 metrillä ja pronssi 200 metrillä, sekä Peten hopea 5000 metrillä. Lisäksi pronssimitalit tulivat Antille ja Heikille kaksikon 1000 metrillä, sekä ensimmäistä kertaa SM-kilpailuiden ohjelmassa olleessa 3*200m viestissä, jossa Merimelojien joukkueessa meloivat Heikki, Antti ja Riku.
SM-kilpailuiden toisessa osassa Ruovedellä 3.–4.9. ratkottiin mestaruudet nelikkömatkoilla ja kaksikon 5000 metrillä. Kaksikossa Antti ja Heikki nousivat pronssille kaatumisten ja hylkäysten sävyttämässä kilpailussa. Naisten kaksikossa Vera ja Maija Saalasti olivat puolestaan seitsemänsiä. Nelikössä Merimelojat jäi toisena vuotena peräkkäin ilman mitalia. Kokoonpanon muodostivat tällä kertaa Antti, Riku, Heikki ja Alex Barta. Joukkueessa on ollut paljon vaihtuvuutta sitten suomenmestaruuksia liukuhihnalla tuoneiden vuosien 2006–2008 jälkeen ja paluu mitalikantaan jäi odottamaan ensi vuotta. Ainakin on odotettavissa tiukempaa kilpailua paikoista Merimelojien miehistössä, kun Alexin ohella muut nuoret nousevat taistelemaan paikoista. Ei ole myöskään kaukaa haettu ajatus, että Merimelojilta saataisiin kaksi kilpailukykyistä nelikköä mukaan SM-lähtöihin Veteraanien ratamatkoilla omien ikäluokkiensa SM-mitaleita voittivat kesän aikana 40-sarjassa Kari Lehtinen, Kimmo Ahonen ja Jyri Juslén, sekä 60-vuotiaissa Jyri Aulio.
Maratonin SM-kilpailut Merimelojien hallintaa
Maratonin SM-kilpailut järjestettiin tänä vuonna Nummelassa 27.–28.8. Hiidenveden Purjehtijoiden ja Merimelojien yhteistyönä. Puolittaiset ”kotikisat” innoittivat joukkueen vahvaan menestykseen. Miesten yksikössä Riku voitti SM-pronssia, kaksikossa Antti ja
Maratonmelonnan PM-kisat Porissa keväällä 2011: Eero Luoma.
Heikki hopeaa. Veteraanisarjoissa mitaleille meloivat Jyri A., Ilmo Karila, Hannu Taipale, Kimmo, Jyri J. ja Unto. Alle 23-vuotiaden sarjassa mitalisteja olivat tiukan kisan sarjan mestaruudesta käynyt, mutta sekunnin erolla hopealle jäänyt Alex ja kolmansille sijoille meloneet Aapo Haavisto, sekä Maija ja Vera tyttöjen kaksikossa. Kaikki nuoremme olivat vielä reilusti alaikäisiä tähän 23-vuotiaiden sarjaan ja lisää menestystä on varmasti odotettavissa lähivuosina.
Kun vielä sekaparikaksikoiden SM-lähtö oli melottu pari viikkoa myöhemmin Turussa, saatiin Merimelojat seurojen välisen SMpistekilpailun voittajaksi ennätyksellisellä 102 pisteellä. Edellisen vuoden työtapaturma ja toiselle sijalle jääminen tuli näin kuitattua. Merimelojien ylivoimaa kuvaa se, että kolmen seuraavaksi sijoittuneen seuran pisteet
edes yhteenlaskettuna eivät olisi riittäneet samaan. Myös koko kauden kattavan maratonmelonnan kilpailusarjan, maratoncupin seurapisteissä Merimelojat oli selvä ykkönen. Henkilökohtaisissa pisteissä Antti sijoittui toiseksi ja Riku kolmanneksi.
Nuorissa kovaa tulosta
Ratamelonnan alle 16-vuotiaiden nuorisomestaruuskilpailuissa Merimelojat oli kolmanneksi paras seura ja muissakin kesän kilpailuissa nuoremme olivat vahvasti esillä. 12-vuotiaiden sarjassa Eveliina Luoma voitti jokaisen kauden aikana Suomessa järjestetyn kilpailun. Eveliinan vauhti oli myös sellaista, jota Suomessa ei ole tässä ikäluokassa aiemmin juuri nähty. Eveliinan ohella nuorisomestaruuden voitti 16-vuotiaiden sarjassa kilpaillut Maija. Eveliina ja Maija olivat mitaleilla myös 16-vuotiaiden kaksikossa.
Kansainvälisistä kilpailuista kokemusta pääsi kartuttamaan Eero, joka edusti Suomea sekä maratonin, että radan PM-kilpailuissa 16-vuotiaiden sarjassa. Eeron ohella Tero Rytkönen nousi hätyyttelemään sarjan kotimaista kärkeä ja voitti Eeron kanssa nuorisomestaruusmitaleita kaksikolla. Myös Elias Tammisalo, Lauri Eskelinen ja Axel Saalasti pääsivät maistamaan mestaruusmitaleita nelikössä ja viestissä.
18-sarjan melojistamme Alex väläytteli varsinkin pitemmillä matkoilla ja Aapo otti isoja askelia kohti ikäluokan kärkeä. Tulevaisuutta ajatellen tilanne näyttää valoisalta. Varsinkin kun ottaa huomioon sen, että Eeroa, Eveliinaa ja Alexia lukuun ottamatta kaikki muut nuoremme avasivat kilpauransa vasta tänä vuonna.
Teksti Heikki Ritvos Kuvat Rauli Rautavuori
Maratonmelonnan PM-kisat Porissa keväällä 2011: maratonmelonnan pohjoismaiden mestari Rene Olsen kuvassa etualalla.
2011 SAINT- JEAN - DE- LOSNE FRAN CE C HAM PIONNAT D`EUROPE
CANOEMARATHON
J uly 20–24th 2011
Suomen EM-kisajoukkue kokoontui 18.7.2011 Vantaan lentoasemalle Ranskassa järjestettävään EM-maratonmelontaa varten. Lennon ensimmäinen välilaskupaikka oli Munich ja toinen, kolkon nimen lähi historiasta saanut Lyon. Kolmen tunnin linja-automatkan jälkeen saavuimme 150 000 asukkaan Dijon -nimiseen kaupunkiin, johon myös majoituimme.
Hotellimme Kyriad oli täysin uudistettu 25 vuotta vanhaa arkkitehtuuria unohtamatta. Kilpailupaikkana oli historiallinen, 1 700 asukkaan pieni kaunis kaupunki, jonka jakoi leppoisasti virtaava SUR DE SAONE -joki.
SAINT JEAN DE LOSNE Ranskan pienempiä kaupunkeja. Kunta haluaa kunniahimoisesti kehittää ainutlaatuista aluettaan turismia ja erinäisiä tapahtumia varten mm. retkeilyä, vesiurheilua ja tietysti pyöräilyä, koska Ranskassa ollaan. Tästä osoituksena ovat nämä EM-maratonmelonnat.
Kisajärjestäjät olivat rakentaneet komeat puitteet melontojen onnistumiseksi. Järjestelyt sujuivat moitteettomasti. Majapaikan ja kilpailualueen välinen ”bussi” kuljetus toimi
ajallaan 40 km (n. 40 min) välimatkasta huolimatta. Suomen joukkue 10 melojaa, kaksi huoltajaa sekä joukkueen johtaja Pekka Tulonen olivat tyytyväisiä.
Tiistaina 19.7. aamupäivällä tutustuimme melontarataan sekä n. 150 metrin kantoosuuteen. Joen poikki puhaltavan kovan tuulen vuoksi oli hankalaa päästä laiturista melomaan. Rivakan vesisateen saattelemana, jokainen meloja pääsi ilman haavereita matkaan. Yllätys oli myös ponttonilaiturille nousu. Korkeat ja 60 cm x 60 cm leveät muovi-kuutiot olivat liukkaat ja hankalat juosta. Tunne oli kuin tarpoisi trampoliinilla, joka askeleen vajotessa 10 cm. Kanto-osuus oli kauttaaltaan verhoiltu pressulla liukastumisen estämiseksi.
Ensimmäinen kilpailupäivä
K1-17.6 km neljä kierrosta (4,4 km /kierros, sekä 4 kantoa).
Varhaisen aamupalan jälkeen järjestäjien bussikuljetus vei meidät ajallaan kilpailupaikalle. Yön aikana tuuli oli muuttanut suuntaansa puhaltamalla napakasti joen suun -
taisesti. Lähtö tapahtui ikäryhmittäin lähtöponttoneilta, jotka olivat onneksi tuulelta suojassa. Noin 30 kanoottia aiheutti melko korkean ristiaallokon, jonka vuoksi melontakin oli aluksi varmistelua. Ensimmäinen kanto-osuus oli vaikea puutuneiden jalkojeni takia. Pään tasalla olevasta liukkaasta ”arpakuutiosta” ei meinannut millään saada tukevaa otetta. Jotenkin nousu vihdoin onnistui. Muutama meloja oli solahtanut jokeen, kanootin ja liukkaan ponttonikuution välistä –harminpaikka.
Toinen kilpailupäivä.
K2-17.6 km neljä kierrosta (4.4 km/kierros) 4 kantoa.
Jos ensimmäinen kilpailupäivä oli kelin suhteen hankala, tämä päivä oli aivan uskomaton tuulen ja vesisateen muodossa. Tomerasti perutettiin Keijo Ahvosen kanssa lähtöponttonille lähtöä odottamaan. Hyvin lähtö onnistui ristiaallokosta huolimatta. Myötä ja vastatuuliosuudet menivät hyvin. Kaarteissa oli vaikeuksia repivän kovan tuulen vuoksi. Metrinen sivuaallokko pyrki kaatumaan kannelle ja aukoista kanootin sisälle. Kaksikko ei ehtinyt nousta tarpeeksi nopeasti ylös. Täpärästi siitäkin selvittiin, tosin takamiehenä jouduin pitämään kanoottia pystyssä. (Samaa taktiikkaa noudattivat myös muiden kaksikoiden takamiehet). Muistui mieleeni entisen melojan neuvo. ”Jos on korkea aallokko, läppäise aallonharja tasaseksi ja kauhase vasta sitten! ” Joo, tietysti.
Maratonmelonnat saavat vuosi vuodelta yhä enemmän nostetta ja näkyvyyttä. Näihin Ranskan EM-maratonmelontoihin osallistui 20 maasta noin 700 melojaa, Oli hieno tunne, kun entiset – ja nykyiset huippumelojat tulivat tervehtimään ja kysymään kuu -
lumisia. Ensi vuonna järjestetään Euroopassa MM-maratonmelonnat. Voi vain arvuutella maiden ja melojien osanottomääriä.
Tuloksia voi tarkastella nettisivuilta. Pitää vain ihmetellä Pentti Sahin (K1-kulta, K2-kulta) ja Unto Elon (K1-hopea, K2-kulta) kovaa melontakuntoa. Toivottavasti terveyttä ja intoa riittää kavereilla jatkossakin. Palkinnoille meloivat myös sokerina pohjalla: Keijo Ahvonen (K1-pronssi, K2-pronssi) ja Leo Kaukiainen (K1-4s, K2-pronssi).
Huomioita
Tavoilleen uskollisena, omassa huoneessaan Unto pohti yön hiljaisina hetkinä maailman menoa sekä huomispäivän kilpailua. Keijon ja minun huoneen herätyskellon raksutus oli kuulemma häirinnyt pohdintoja.
K2-melonta, kilpailutilanne. Etumies Keijo Ahvonen lopettaa melonnan kovassa aallokossa, laittaa melan poikittain syliinsä ja alkaa putsata paidan helmalla silmälaseja.
”Mitä nyt”?
”En näe mitään, pitää putsata lasit!!”
Keijon seisoessa palkintokorokkeella, joku huomauttaa vaateparresta. Keijon tokaisu.
”On nämä sentään niin arvokkaat kilpailut, että pitää osata pukeutua sen arvoisesti, suoriin mustiin prässihousuihin”.
Kisamatka oli kaikin puolin onnistunut. Siitä kiitos melojille, huoltajille, kuljetuspuolelle ja ennen kaikkea Pekka Tuloselle arvokkaasta ja pyyteettömästä työstään. KIITOS.
Teksti: Leo Kaukiainen
Koloveden retki
K6.–9.10.2011
ymmenen merkkaria, savolainen ruskamaisema sekä viileät Koloveden reitit – niistä oli Merimelojien juhlavuoden viimeinen virallinen retki tehty. Halki syksyn piiskaavan sateen matkasimme kohti Itä-Suomea lokakuun ensimmäisen torstain pimenevän illan. Synkkä vitostie ja ensimmäisen yön majatalomajoitus Enonkoskella olivat kuitenkin kaukana siitä elämyksellisyydestä, mitä Kolovesi oli viikonvaihteen aikana tarjoava. Retken vetäjä, Pertti Rajala tuntuu olevan ajoituksen mestari. Kun hyppäsimme perjantaiaamuna kajakkeihin, oli keli jo kääntynyt pilvipoutaiseksi. Saderintama oli häädetty rajan taakse ja aina vain parempaa oli luvassa. Ensimmäisen päivän reitti kulki itäisellä Kolovedellä osittain kansallispuiston alueella. Lähtöpaikkamme oli Käkötaipale, jolta meloimme reilun 30 kilometrin päivämatkan Mäntysalon itäpuolitse Pitkäsaareen yöksi. Matkalla ihailimme kalliomaalauksia, joiden erottaminen oli eräille helpompaa kuin toisille. Itse kiinnitin huomiota upeiden ruskavärien lisäksi koko matkan ajan suorastaan ällistyttäviin rantamuodostelmiin, jotka olivat hieman melojaepäystävällisempää sorttia eli valtavaa louhikkoa sekä pystysuoria jääkauden muovaamia kallioita.
Tuulisen telttayön jälkeinen lauantain etappi kierteli pohjoisella Kolovedellä Pyylinsaaren ympäri lopulta Loukunvuoren etelärannalle, jossa porukkaamme odotteli komea mökki saunoineen. Reilun 35 kilometrin päivämatkan varrelle mahtui muun muassa kajakin pohjan paikkailua, suorastaan kesäistä lekottelua lounastauolla, lyhyt kanto-osuus sekä tietysti entistä komeampia maisemia. Saimaannorpat pysyttelivät valitettavasti pinnan alla. Määränpäässä rentoutumista haettiin perinteisin keinoin; maittavan retkiaterian
kautta saunaan hikoilemaan päivän rasitukset pois. Näiden jälkeen oli oiva painaa pää tyynyyn teltassa ja ottaa 10 tunnin yöunet vastaan osan retkikunnasta vielä turinoidessa mökissä sinne myös majoittuen.
Sunnuntaina ei ollutkaan jäljellä kuin aurinkoinen runsas peninkulma takaisin autoille. Lähes pilvettömän taivaan alla aurinkoa kohti taivaltaessa keli oli joillekin lipattomille jopa turhan hyvä. Pientä siksakkia tekemällä kirkkain paiste oli vältettävissä ja samalla mittariin tuli jokunen metri lisää. Vauhdikkaimmat meistä olivat jo aiemmin saaneet omilla kaarteluillaan koko retkestä kilometrikaupalla pitemmän. Päivänpaiste oli jättänyt jälkensä porukan kasvoille, mikä oli hyvin huomattavissa lounastaessamme kotimatkalla Savonlinnassa.
Seuran retkistä on moneksi. Välillä edettiin rykelmässä kiltisti kuin kalaparvi, kun taas toisina hetkinä joukkomme taivalsi useamman sadan metrin mittaisena vapaamuotoisena rintamana, joka tuntui soolomelonnalta. Itse suosin enemmän takajoukoissa nautiskelua ja mietiskelyä. Ja kyllä sitä vajaan 80 kilometrin melontamatkalla (pieni) ihminen ehtii kaikenalista pohtiakin. Koti- ja työasioiden lomassa arvioin muun muassa kaikkien retkeläistemme iät ja laskeskelin keskiarvon huitelevan vaatimattomat 25–30 vuotta oman ikäni yläpuolella. Mutta mikäpäs siinä – ei tuollainen pikkuseikka ainakaan omaan retkeeni vaikuttanut. Haluankin tässä yhteydessä kannustaa Merimelojien nuorempaa kaartia retkille mukaan entistä innokkaammin!
Ruskaterveisin, Timo Vehviläinen
Teksti ja kuva:t Timo Vehviläinen
elonnan perustekniikka – istuma-asennon merkitys
Teksti ja kuvat Rauli Rautavuori
Keskustelu melonnan perustekniikan –eteenpäinmelonnan – ydinasioista tuntuu pintautuvan säännöllisin väliajoin. Kuluneena vuonna on ollut puhetta istuma-asennosta, erityisesti jalkojen asennosta kajakissa. Tässä joitakin asioita tueksi melontatekniikkaa pohtiville.
Meloja istuu penkillä ryhdikkäästi, ylävartalo pystysuorassa tai vähän (5-10 astetta) eteenpäin kallistuneena. Jalat sijoitetaan kajakin sisällä oleville jalkatuille siten että päkiä on tuella. Polvet ovat sopivassa (alakautta mitattuna noin 130 asteen) kulmassa, lähes yhdessä lähellä kajakin keskilinjaa, jalkaterät pystysuorassa jalkatuilla. Selkää ei nojata ”selkätukiin” eikä aukon reunaan – se estää vartalon kierron. Selän ja lantion ryhdikäs asento mahdollistaa tehokkaan voimansiirron. Tarkoituksena on saada lantio, vyötärö ja hartiat samaan linjaan. Lantiota kallistetaan hieman taaksepäin ja samalla rintakehä työntyy hieman eteenpäin. ”Rinta ulos, persaukset sisään”. Ks. kuva yllä.
Hyvä ryhti
Selkävaivoja
Selkävaivoja
Kuva: Ylempi meloja istuu ryhdikkäästi, alempi röhnöttää vatsa ulkona. Muistisääntönä voi käyttää ”Häntä koipien väliin, vyötäröä hieman taakse, rintakehä ulos”.
Jos lukitset jalat jonnekin istuma-aukon sivuille, menetät melanvedon tärkeimmän voimantuottovaiheen jossa jalan suuret lihakset työskentelevät. Seurauksena on, että tuotat voimaa vain ylävartalon ja käsien pienemmillä, nopeammin väsyvillä lihaksilla. Voisin perustella laajasti, miksi pienempien lihasryhmien käyttö on epätaloudellisempaa, mutta annan mieluummin esimerkin pohdittavaksi: jaloilla jaksan kävellä tuntikausia, mutta käsillä hädin tuskin muutaman askeleen. Mistä tämä johtuu?
Melonnan perustekniikan lajianalyysi on hyvin samanlainen kuin soudun:
Veto on alusta loppuun kiihtyvä liike, jonka alussa voimaa tuotetaan vain jaloilla, sitten tulevat mukaan keskivartalon lihakset ja lopuksi kädet. Vedon lopussa työskentelevät jalan, vartalon ja käden lihakset samanaikaisesti. Kun lapa on nostettu vedestä, seuraa liukuvaihe, jonka aikana lihakset lepäävät verenkierron kuljettaessa niihin happea ja ravintoa. Jos vedon aikana ei tuoteta riittävästi voimaa, on liukuvaihetta lyhennettävä halutun kokonaisvoimantuoton ja nopeuden säilyttämiseksi. Tai nopeutta alennettava. Tehokkainkaan aerobinen energiantuotto ei riitä, jos voimataso on kovin alhainen / voimaa
Jalat yhdessä Asento monessa merikajakissa ”Sammakko”
Kuva: Vasemmalla jalat hyvässä melonta-asennossa. Keskellä monissa merikajakeissa olevien pienten laidalle asennettujen jalkatukien sanelema asento. Oikealla huono, jalat lukitseva, jalkojen käytön estävä asento.
tuotetaan vain pienemmillä lihasryhmillä. Kunto loppuu kesken kaiken. Siinä on suurin yksittäinen syy, miksi retkimelonnassa monille yli 30 km päivämatkat ovat liikaa. Ei siksi, ettei kehon kapasiteetti riittäisi, vaan siksi ettei sitä osata hyödyntää taloudellisesti. Jos heti alussa oppii huonoille tavoille, on tekniikkavirheiden korjaaminen myöhemmin erittäin vaikeaa. Parhaat aloittelijat oppivat kolmessa päivässä tehokkaamman ja taloudellisemman tekniikan kuin vuosikausia melontaa harrastaneet ”aktiivit”. Tämä pätee kaikkeen taidon oppimiseen, ikävä kyllä.
Toisinaan kuulee, että jalkojen sijoittaminen voimakkaasti haralleen, korostuneeseen sammakkoasentoon, parantaisi tasapainoa. Kovinkaan pitkälle ei tarvitse miettiä, kun huomaa väitteen olevan vailla pohjaa. Kyse on fysiikan perusasioista: Kaikki tasapainopisteen sivuilla oleva liikkuva massa pyrkii
rikkomaan tasapainotilan. Mitä kauempana tasapainopisteen sivuilla liikkuva massa sijaitsee, sitä suurempia tasapainopoikkeamia sen pienetkin liikkeet aiheuttavat. Sivulle harottavat liikkuvat jalat keikuttavat kajakkia. Urheilullisenkin henkilön keskivartalon asentoa säätelevät pienet ns. syvät lihakset eivät ole tottuneet nopeisiin asennonkorjauksiin istuma-asennossa. Ne yrittävät kyllä ja väsyvät nopeasti, jonka jälkeen olo tuntuu todella kiikkerältä. Eikä ihme – lihasten väsyttyä ei enää mikään ylläpidä kajakin ja vartalon asentoa. Polvien laittaminen kanteen kiinni tuo vain hetken helpotuksen, vähän kuin housuun pissaaminen pakkasella lämmittää hetken. Tasapaino kajakissa normaalissa melonta-asennossa paranee parhaiten harjoittelemalla. Omaa totuttua kiikkerämmällä kajakilla melominen on yksi hyvä harjoite, yhtä tärkeää on keskivartalon lihasten voiman ja liikkuvuuden kehittäminen. Harjoitteita voi avovesikaudella tehdä kajakissakin, vaikkapa pariharjoite jossa kajakissa paikallaan istuen heitellään palloa melojalta toiselle.
Jalat harallaan melomiselle on vain yksi hyvä perustelu – sitä tarvitaan jos normaali melonta-asento ei riitä pitämään melojaa kunnolla paikoillaan tai ylipäänsä paatissa sisällä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi kajakin ohjaaminen voimakkaalla kallistuksella tai eskimopyörähdyksen suorittaminen. Pieniaukkoisessa tai hyvillä reisituilla varustetussa kajakissa ei ole tarvetta harottamiseen. Merikajakissa normaaleissa melontaolosuhteissa ei ole tarvetta istuma-asennon muokkaamiseen, tosin monissa merikajakkeissa on niin huono ergonomia (mm. pienet jalkatuet kaukana sivuilla) ettei ideaalinen asento ole mahdollinen. Koskimelonnassa (myös merikoskessa) epäilemättä on tarpeen istua polvet harallaan, mutta Suomen merimelontaolosuhteissa ei ole. Kuriositeettina mainittakoon että melonnan alkujuurilla, eskimokajakissa, istutaan jalat vierekkäin.
Etsimme Merimelojat ry:lle TALOU DE NHOITAJAA
vuoden 2012 alusta alkaen, seuran nykyisen taloudenhoitajan luopuessa tehtävästä. Sinulla on alan koulutusta ja/tai kokemusta taloushallinnon alalta, tilitoimistosta, yrityksistä, järjestöistä tms. Sopii myös mainiosti seuran uusille jäsenille, joilla on alan tuntemusta ja halua oppia tuntemaan seuran toiminta monipuolisesti. Oleellista on, että taloudenhoitajalta löytyy taloushallinnon käytännön osaamista.
Taloudenhoitaja on seuran toimihenkilö ja hoitaa tehtävää talkootyönä. Tehtävän hoitaminen kuittaa jäsenen talkoovelvoitteen, lisäksi syyskokouksen vahvistama toimihenkilöiden jäsenmaksu on kuluneina vuosina ollut hieman tavanomaista jäsenmaksua alhaisempi. Seuran taloudenhoitaja on tavallisesti myös hallituksen jäsen, mutta se ei ole välttämätöntä.
TEHTÄVÄT:
– Kirjanpitoaineiston valmistelu kuten tapahtumien tiliöinti tilitoimistolle ja valmiiden raporttien analysointi sekä edelleen raportointi hallitukselle. Taloussihteeri kokoaa tositeaineiston ja toimittaa sen kuukausittain taloudenhoitajalle.
– Palkkojen maksaminen kuukausittain. Seuralla on kaksi palkattua työntekijää, vahtimestari ja toimistonhoitaja.
– Käteiskassan valvonta ja ylimääräisen käteisen tilitys pankkiin.
– Vakuutusasioiden hoito, kuten vakuutusarvojen määrittely, vahinkoilmoitusten hoito yms.
– Tilinpäätösten valmistelu yhdessä tilitoimiston kanssa
– Talousarvion laatiminen toimintasuunnitelmien pohjalta – Muut mahdolliset taloushallinnon tehtävät
Taloudenhoitaja tuuraa taloussihteeriä tämän lomien aikana.
Tehtävän uusi hoitaja saa tarvitsemansa perehdytyksen tehtävään ja jatkossakin tukea ja apua aina tarvitessaan.
Tiedustelut tehtävästä ja sen sisällöstä:
Puheenjohtaja Rauli Rautavuori pj@merimelojat. , 050 357 0916
Hallinnosta ja taloudesta (oto) vastaava Henrik Musakka hallinto@merimelojat. , 045 136 5948.
TALOU DENHOITAJA
PÄÄTOIMITTAJA Wanted
M erimeloja!
Oletko toimittaja tai aiemmin toimittanut harrastepohjalta lehteä? Haluatko tutustua seuramme toimintaan keskeiseltä paikalta? Löydätkö tästä tekstistä viisi kielioppivirhettä? Sanomattakin on selvää, että olet itsenäinen ja yhteistyökykyinen.
Merimeloja-lehdelle etsitään uutta päätoimittajaa vuoden 2012 alusta alkaen, nykyisen päätoimittajan luopuessa tehtävästä. Päätoimittaja on seuran toimihenkilö ja hoitaa tehtävää talkootyönä. Tehtävän hoitaminen kuittaa jäsenen talkoovelvoitteen, lisäksi syyskokouksen vahvistama toimihenkilöiden jäsenmaksu on kuluneina vuosina ollut hieman tavanomaista jäsenmaksua alhaisempi.
Päätoimittajan tehtäviin kuuluu – vastaa Merimeloja-lehden julkaisusta seuran hallituksen vahvistamalla aikataululla (5 nro/vuosi) – kerää ja toimittaa jäsenistöltä ja toimihenkilöiltä lehdessä julkaistavat jutut – kirjoittaa lehteen tarpeen mukaan – vastaa lehden sisällöstä ja kehittää lehteä – vastaa yhdessä taittajan kanssa lehden ulkoasusta
Lisäksi voidaan erikseen sopia seuran muiden julkaisujen toimittamisesta, mutta se ei ole välttämätöntä. Tällä hetkellä historiikkitoimikunta kaipaa toimitusapua, mieluiten heti kuluvana syksynä. Kaipaamme myös pelkän Merimelojien 80v-historiikin toimittamisesta kiinnostuneiden yhteydenottoja!
Tiedustelut tehtävästä ja sen sisällöstä: Puheenjohtaja Rauli Rautavuori, pj@merimelojat. , 050 357 0916
Päätoimittaja Teemu Koivisto, mm_lehti@merimelojat.
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki e-mail: toimisto@merimelojat. www.merimelojat.
PÄIVYSTYS
Puhelin 050 357 4507
Huhtikuu-syyskuu: tiistaisin klo 18–19
Loka-maaliskuu: kk:n ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta www.merimelojat. kohdasta majan vuokraus.
PANKKIYHTEYDET:
Nordea 120030-9910: tilille maksetaan jäsenmaksut laskun viitenumerolla ja Nordea 240018-35487: tilille maksetaan retkien osallistumismaksut omalla viitenumerolla.
OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT
Muutokset sähköpostitse: toimisto@merimelojat. tai postitse: Merikannontie 10, 00260 Helsinki
Päätoimittaja: Teemu Koivisto e-mail: mm_lehti@merimelojat.
Taitto:
Päivi Kekäläinen e-mail: mm_taitto@merimelojat.
Jäsenjulkaisu, jäsenille ilmainen. Ilmestyy viisi kertaa vuodessa.
