Ruskan hehku haalenee. Varhaisen ilta-auringon viimeiset säteet kultaavat vielä koivut, jotka pian paljastavat rantojen autiuden. Veneet on nostettu talviteloille. Vesillä on hiljaista. Koko pitkän talven odotettu ja suunniteltu melontakesä on taas takanapäin. Haikeus valtaa mielen, vaan eipä murehdita. Uusi melontakausi on jo hyvää vauhtia käynnistymässä puolen vuoden päästä.
Syksy on meillä tulevan kauden toiminnansuunnittelun aikaa. Syyskokousta varten hallitus on jo syyskuusta lähtien painiskellut ensi vuoden suunnitelman kimpussa. Mitä sitten on tulossa, ja mitä hallitus on syyskokoukselle esittämässä? Tavoitteena on säilyttää melonnan asema ja vahvistaa sitä mielenkiintoisena ja nuorisoakin houkuttelevana liikuntamuotona. Melonnassa tulevan kauden painopistealueita ovat kanoottipoolo ja koskimelonta, joiden harrastamista pyritään elvyttämään, jotta saisimme uutta imua nuorisotoimintaan. Nuorisotoiminnassa keskitymme ikäluokkaan 13–19-vuotiaat.
Jäsenistön ikäjakaumasta on ollut paljon puhetta erityisesti nuorisotoiminnasta keskusteltaessa. Ollakseen jäsenkunnaltaan tasapainoinen seuran jäsenistöstä pitäisi löytyä riittävästi eri ikäluokkien edustajia. Jäsenien keski-ikä on tällä hetkellä 41 vuotta. Suurimman ikäluokan muodostavat 30–40-vuotiaat. Heitä on jäsenistöstä 34 %. Huonoiten ovat edustettuina alle 20-vuotiaat, joita on vain 3 % jäsenistä. Aikuisjäsenten osalta eri ikäluokat ovat hyvin edustettuina. Nuorisoa kaivataan lisää antamaan uutta ilmettä toiminnalle.
Seuran toiminta perustuu talkootyöhön, minkä ansiosta jäsenmaksut saadaan pidettyä kohtuullisella tasolla. Talkootyöllä on myös merkitystä jäseniä yhdistävänä tekijänä ja yhteishengen luojana. Hyviä esimerkkejä talkootyöhön perustuvasta toiminnasta ovat avantouinti ja Lauttasaaren uimahalliharjoitukset. Kumpikaan näistä talviajan aktiviteeteista ei ole pelkästään jäsenmaksulla saatava palvelu, vaan toimintaa, jonka onnistuminen on kiinni jäsenien aktiivisuudesta ja talkoohenkisyydestä.
Toivotan turvallisia melontoja myöhäisille melojille. Valoisa aika on lyhyt. Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että pimeällä meloessa on mukana lamppu, joka on sytytettynä ainakin kohtaamistilanteissa ja liikuttaessa alueilla, joilla on muuta vesiliikennettä. Porukalla liikkuminen on lisäksi aina turvallisempaa kuin yksin.
Tämä melontakausi huipentuu syyskokoukseen ja puurojuhlaan. Tulkaa vaikuttamaan ja päättämään ensi vuoden toimintalinjoista syyskokoukseen.
Hyvää loppusyksyä. Toiveissani ovat viime talven kaltaiset kunnon jää- ja hiihtokelit. Kirjoitelkaapa lehteen menneen kesän retkistänne ja muista melontakokemuksistanne.
Pertti Rajala Ylimelamies
Merimelojat ry:n Syyskokous
Tiistaina 25.11.2003 klo 18.00
Soutustadionin kokoustilassa
Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.
Tervetuloa!
Hallitus
TONNARIT HERÄTKÄÄ!
Poistan hikimittarin vajan seinältä runsas viikko ennen pikkujoulua eli noin 20.11.2003.Kerään hikimittarilistalta tonnarit ja heidän melomansa kilometrit.Päivitä listalle retkesi ja katso, että se on ajan tasalla.
Jos olet pitänyt kirjaa melontakilometreistä vain itselläsi ja melonut yli 1000 km, kerro se minulle.Voit lähettää tiedot sähköpostilla (osoite lehdessä), soittaa minulle tai lähettää vaikka postikortilla kotiini.Osoitteeni on Kivelänkatu 5-7 B 30, 00260 Helsinki. Kaikkien tonnareiden kesken arvotaan pikkujoulussa neljä lahjakorttia melontatarvikeliikkeeseen.Lähetän tonnareiden nimilistan ja melotut kilometrimäärät myös Meloja-lehteen julkaistaviksi.
Arja Paatero
PUNTTISALIVUOROT Uimastadionilla 17.9.–28.4.(ei 24.12.ja 26.12.) • Vuorot ovat keskiviikkona klo 20–21 ja perjantaina klo 20–21 • Käyttäkää hyväksenne!
JÄSENSIHTEERIN PALSTA
On muuttumisen aika
Vajasaaremme on muuttumassa ja toivottavasti hyvään suuntaan. Tällä hetkellä siellä vallitsee valtava sekamelska rakennusmiesten pyöriessä majan ympärillä ja sisällä. Suurimmat muutokset kokee talon"miehemme", jonka asuntoa peruskorjataan oikein olan takaa. Lisäksi saamme modernin ajanmukaisen keittiön, josta on iloa sekä salin vuokraajille että meille itsellemme. Rakennuksen ovet ja ikkunat uusitaan; siten suljetaan kylmä ulos. Työmaakokouksissa on todettu talon olevan yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka se sijaitseekin meren äärellä tuulten ja tuiskujen syleilyssä.
Jäsenten kannalta toimiston muutto väliaikaisiin tiloihin on sujunut ongelmitta ja "koppimme" Soutustadionin toimiston tiloissa palvelee näin talviaikaan kerran kuussa: kuukauden ensimmäisenä tiistaina klo 18:00-19:00.
Näin loppuvuonna joudumme aina tarkistamaan seuramme taloudellisen tilanteen ja muistuttamaan osaa seuran jäsenistä maksamattomista jäsenmaksuista. Osa muistutuksista on varmasti aiheettomia: Tiedän kokemuksesta, että vuosittain joukko jäseniä ei syystä tai toisesta ilmoita eroavansa seurasta, joten käytännössä he saavat tämän tiedotteen ja parhaassa tapauksessa myös Meloja-lehden. Kuitenkin on myös niitä, jotka eivät välttämättä halua lopettaa jäsenyyttään, mutta eivät ole "katsoneet aiheelliseksi" maksaa kuluvan vuoden jäsenmaksuaan. Heille suotakoon tällainen viive. Mutta tosiasia on, että seura tarvitsee jäsenmak-
sut pystyäkseen pitämään palvelutason toivotulla tasolla. Tänä vuonna uusia jäseniä kirjattiin 121; määrä vastaa normaalikauden lukemia. Vuodenvaihteen jäsenrekisterin "puhdistuksen" jälkeen jäämme noin 50 jäsentä plussan puolelle.
Lopuksi haluan kiittää kaikkia merimelojia siitä ajasta, jonka olen saanut ja halunnut tehdä tätä vapaaehtoistyötä. Liityin jäseneksi vuonna 1986 ja jäsensihteerin tehtäviä olen hoitanut vuodesta 1988 lähtien eli 15 vuotta tulee täyteen. Taitaa olla pisimpiä pestejä seurassa. Nyt on aika jättää hommat nuoremmille ja siirtyä viettämään "eläkepäiviä" ja jopa innostua melomaan uudestaan. Pysyn kuitenkin seuran jäsenenä, sillä ainaisjäsenen statusta kukaan ei ota pois. Fyysisesti siirryn Tampereelle, jonne muutan joulukuussa yhdessä vaimoni kanssa. Työpaikkani säilyy Helsingissä ja Uudellamaalla. Juna kulkee. Toivotan seuraajalleni – jonka nimi julkaistaan vuosikokouksessa – parhainta onnea ja uudistusmieltä! Erityiskiitoksen tästä ajasta haluan osoittaa seuramme kunniapuheenjohtajalle Yrjö Hietaselle, joka on tukenut ja kannustanut minua monessa asiassa ja sai minut aikoinaan liittymään tähän kunniakkaaseen seuraan. Merimelojat on ja pysyy aina ajatuksissani.
”Se on moro!”, sano tuleva Nääsvillen asukas. Oli kliffaa braijata ja bamlata snygin jengin kanssa.
Normaalikäytännön mukaan jokainen tuo omat juomansa makunsa mukaan. Myynnissä on RAJATTU määrä olutta ja siideriä. Seura tarjoaa puuron ja jouluglögin. Jäsenten tuomat eväät myydään omakustannushintaan. Tiedusteluihin vastaa "puuromestari” Tomi Kaivola. Sähköposti puurojuhlia varten osoitteessa: tomi.kaivola@tapiola.fi Puhelimitse puuromestarin tavoittaa numerosta 040-559 2035.
TALKOOPANOKSEN VOI TUODA KLO 15:00 ALKAEN
KANOOTTIPOOLON EM-KILPAILUT
IRLANNIN KILCOCKISSA
Tänä vuonna eurooppalaiset kanoottipooloilijat kokoontuivat Irlannin Kilcockiin, joka on noin 45 minuutin junamatkan päässä Dublinista. Kilcockin läpi virtaavaan kanavaan oli pystytetty kaksi kenttää, joilla pelattiin pelejä samanaikaisesti. Eurooppalaiseen tapaan kanavan vesi ei ollut suomalaista tasoa: näin ainakin kolme kuollutta kalaa, tosin näin myös eläviä kaloja.
Suomesta lensimme suoraan Dubliniin. Sieltä paikalliset kisajärjestäjät kuljettivat meidät Maynoothiin, jossa oli meidän majapaikkamme. Kajakit saimme lentokoneeseen matkatavarana, vaikka useat muut maat joutuivat lähettämään kajakkinsa erikseen. Saavuimme paikalle sen verran aikaisin, että ehdimme käydä Dublinissa katselemassa isoa kaupunkia ja harjoitella muutamia kertoja paikan päällä.
Tämän jälkeen alkoivatkin itse kilpailut. Ensimmäisenä päivänä pelasimme Ranskaa ja Italiaa vastaan, jotka molemmat ovat hyviä poolossa. Emme pysyneet oikein kummankaan joukkueen vauhdissa ja hävisimme. Tämän jälkeen meillä oli vastassa vain maita, jotka olisimme voineet voittaa täydellisesti onnistumalla. Emme kuitenkaan onnistuneet pelaamaan kovin hyvin, emmekä voittaneet yhtään peliä ja sijoituimme sijalle 14. Turnauksessa miesten sarjan voitti Hollanti, Saksa tuli toiseksi ja Iso-Britannia kolmanneksi. Myös naisten ja alle 21-vuotiaiden miesten sarjoissa pelattiin.
Yrityksistä huolimatta emme saaneet ketään omasta joukkueestamme loukkaantumaan. Kun joukkueessa on kymmenen pelaajaa ja vain kahdeksan voi
kerrallaan pelata, niin täytyy jotenkin ratkaista kuka ei pelaa. Ja luonnollisestikaan loukkaantuneita ei peluuteta, ellei ole pakko.
Joukkueessamme pelasivat Merimelojista:George Atanassov, Matti Pettersson, Sami Hiltunen, Pekka Anttila, Kalle Kilpiäinen ja Santeri Mäkinen, sekä alarivissä Tuure Karjalainen.Muista joukkueista mukana olivat:Veikka Lehtonen, Jari Seppälä ja Aarne Töllinen.
Joukkueemme johtajina olivat Merimelojien Juulia Karjalainen ja Elina Saarinen.Valmentajana oli Conor Irlannista.
Matkan aikana sää ei vastannut alkuunkaan ennakko-odotuksia, sillä vain yhtenä päivänä satoi. Muina päivinä paistoi aurinko ja oli 30 astetta lämmintä. Muutenkin matka oli varsin onnistunut, ja nyt suunnitellaan jo tulevan vuoden matkoja. Ensi vuonna MM-kilpailut ovat Japanissa, mutta rahat eivät välttämättä riitä sinne matkustamiseen. Sen sijaan saatammekin osallistua johonkin kilpailuun KeskiEuroopassa.
Lisää tietoa EM-kilpailuista löytyy kilpailuiden virallisilta sivuilta osoitteesta: www.canoepolo.ie/europeans2003 Matti
NUORTA VOIMAA KOSKIMELONNASSA
Kauden 2003 viimeiset koskipujottelukisat käytiin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Taivalkoskella. Kisojen yhteydessä päätettiin pitää leiri parille koskimelonnasta kiinnostuneelle uudelle nuorelle. Taivalkosken nuorisoleiri jouduttiin heinäkuussa perumaan ja ajattelimme, että Atte ja Tuomas olisi kuitenkin mukava viedä koskeen jo tämän vuoden aikana, koska innostusta näytti riittävän.
Pojat olivat ennen leiriviikonloppua ehtineet meloa kesän ajan merellä ja pelata pooloa, mutta virtavedestä ei ollut kokemusta. Sepä ei haitannut, harjoitukset sujuivat ja sunnuntaihin mennessä kallistukset, lossaus ja porttien haku onnistuivat jo hienosti! Lauantaina pojat osallistuivat ensimmäiseen pujottelukisaansa päivän harjoittelukokemuksella. Poikien harjoituksia ohjasivat Aarne, Matti ja
Hanna omasta seurasta. Lisäksi saimme valmennusapua Mikkelistä, kiitos Simo Aholle!
Leirin ajaksi majoituimme Kolmiloukon leirintäalueen mökkiin. Lauantaiiltana kävimme illan pimeydessä kosken rannalla elojuhlissa. Juhla kokoaa Taivalkoskelaiset yhteen, eikä ihme: muutama sata jätkänkynttilää, ilotulitus ja melonta-
Uimahallivuorot Lauttasaaren uimahallissa
Seuramme perinteiset uimahalliharjoitukset jatkuvat myös tällä talvikaudella. Meillä on uimahallivuoro varattuna Lauttasaaren uimahallissa marraskuun alusta huhtikuuhun lauantaisin klo 16.45–18.40.
Uimahalli on Lauttasaaren yhteiskoulussa ja sen osoite on Isokaari 19.
Tänä talvena uimahallivuorojen vetovastuut on jaettu eri jaostojen kesken, mikä tarkoittaa myös sitä, että harjoitusten pääpaino hieman vaihtelee lauantaista toiseen.
Retkijaoksen harjoituksissa pääpaino on pelastautumisharjoituksissa ja eskimo-
talvikaud
käännöksissä eli perustekniikoissa. Suuri osa ajasta kuluu myös vapaamuotoisen leikkimisen ja melskaamisen merkeissä... Tärkeintä on kuitenkin edelleen se, että kaikki ovat tervetulleita harjoituksiin. Rohkeasti mukaan vaan!
Uimahalli on oikea ja turvallinen paikka aloittaa harjoittelu. Harjoituksissa kokeneemmat jäsenet opastavat nuorempiaan ja ne ovat sekä hauskoja että hyödyllisiä! Vain kokeilemalla ja leikkimällä oppii uutta. Jokaisella uimahallikerralla on harjoituksia sekä vasta-alkajille että jo pidemmälle ehtineille.
Tuomas kallistaa.
näytös musiikin tahdittamana oli vaikuttavaa katsottavaa.
Taivalkoski tarjoaa erinomaiset puitteet niin aloittelijalle kuin edistyneemmällekin melojalle. Koski on rakennettu, mutta kaunis paikka. Retkeilymaastot ympärillä ovat hienoja ja kuitenkin pujotteluradalta keskustaan ja kauppaan on matkaa alle kilometri. Etäisyys Helsingin näkökulmasta on melkoinen, noin 800 km ja matkaan on varattava aikaa. Kosken äärellä uudet puku-, pesu, sauna- ja kokoustilat ovat luksusta puskapukeutumiseen tottuneille melojille.
Syksyn ja talven aikana leireillään vielä Mikkelissä ja harjoitellaan uimahallissa perustekniikkaa porteilla kevättä varten. Toivotaan, että ensi kaudella nuorisojoukkomme on entistä monilukuisempi. Ja kaikille koskimelonnasta kiinnostuneille: tervetuloa seuraamaan kilpailuja
ella 2003–2004
HUOMIO! Valitettavasti emme enää saa säilyttää kalustoa harjoituksia varten Lauttasaaren uimahallissa, joten joudumme kuljettamaan kajakit vajaltamme uimahalliin erikseen jokaista harjoituskertaa varten. Seuramme toimii talkooperi-
Atte keskittyy kuohuihin.
taas keväällä. Porttituomareita, huoltajia tai vaikka valokuvaajia tarvitaan aina!
Hanna Sivén
Kansikuvassa leiriporukka Taivalkoskella: Matti Pettersson, Hanna Sivén, Tuomas Tiittanen, Atte Alho, Simo Aho ja kuvaajana Aarne Miettinen.
la 8.11.Koskijaosto
la 15.11.Retkijaosto la 22.11.Ratajaosto la 29.11.Retkijaosto
aatteella, joten myös kajakkien kuljetus hoidetaan yhteistalkoin. Kaikki vapaaehtoinen apu kajakkien kuljetuksissa on siis aivan välttämätöntä – ja mitä tervetulleinta!
la 10.1.Koskijaosto (kts.ilmoitus s.11) la 17.1.Retkijaosto la 24.1.Retkijaosto la 31.1.Retkijaosto la 7.2.Koskijaosto la 14.2.Retkijaosto la 21.2.Retkijaosto la 28.2.Retkijaosto Alkutalven harjoitteluohjelma on seuraava:
la 6.12.Koskijaosto la 13.12.Retkijaosto la 20.12.Ratajaosto
VAJAMESTARILTA
Kesän 2003 melontakausi lähenee loppuaan ja on tullut aika muistella kesän tapahtumia. Vajamestarin silmin katsottuna kesä sujui mukavissa merkeissä. Talkooväkeä oli runsaasti paikalla kaikissa talkootapahtumissa ja kaikki suunnitellut työt saatiin tehtyä; kiitokset kaikille talkoisiin osallistuneille. Kesä kesältä löytyy yhä enemmän lähimmäistään rakastavia kajakinomistajia, jotka luovuttavat paikkansa oman lomansa ajaksi huonomman kajakkipaikan omistaville melojille; kiitokset myös näille. Muurinpohjalettujen paistaja sai paljon kiitosta talkooväeltä.
Kajakkipaikkatilanne parani huomat-
tavasti viime keväänä, kun kaksi jäsentämme rakensi talkootyönä uusia orsia vanhaan yksityisvajaan. Näin saimme 12 uutta paikkaa. Viimeisissä syystalkoissa tarjoutui yksi jäsenistämme rakentamaan talven aikana uudet pukit kajakkien kuivausta varten ja toinen jäsen tarjoutui pesemään kuivaukseen käytettävät pyyhkeet. Kerron tämän siksi, että kädentaitoja tarvitaan seuratoiminnassa ja otan ilolla vastaan kaikki tämäntyyppiset työtarjoukset. Seurassamme on monia melojia, jotka jatkavat harrastustaan kunnes jäät peittävät lähivedet. Muistin virkistämiseksi muutamat ohjeet näille melojille. Jäissä
melominen on sallittu vain muovisilla seuran kajakeilla. Jos melot läpi talven ja joudut viemään kajakin sitä varten pois vajasaarelta, ilmoita siitä vajamestarille. Voimme tällöin sopia käytettävästä kajakista ja muista säännöistä.
Tänä syksynä emme päärakennuksen remontin takia voineet viedä ylimääräisiä liivejä ja aukkopeitteitä pestyinä päärakennuksen vintille. Jos melot vielä myöhään syksyllä, vie käyttämäsi liivit ja aukkopeite invavessaan kuivumaan ja vastaavasti ota sieltä käyttöösi kuivat liivit ja aukkopeite. Tämä siksi, ettei vajassa säilytetä pakkasten aikana märkiä varusteita, jotka jäätyvät ja menevät jäätyneinä helposti rikki.
Vie kaapeista, kajakeista ja liivien taskuista pois kaikki keksit yms. syötävät melontaeväät, sillä hiirilauma alkaa näin syksyllä tulla sisälle vajoihin etsimään ruokaa.
Merkitse kaappisi ja kajakkipaikkasi omalla nimelläsi, jotta tiedän kuka mitäkin paikkaa tai kaappia hallitsee.
Kevättalkoissa pesemme liivit ja aukkopeitteet. Toivon, etteivät ne ole pahemmin homehtuneet talven aikana.
Vanhojen vajojen ovet on nyt korjattu ja menevät lukkoon ilman mitään ihmeellisiä konsteja. Sulje siis vajan ovi lähtiessäsi painamalla se kiinni aivan kuin teet kotoa lähtiessä. Toivon mukaan kukaan ei järjestä enää vajasaarella avoimien ovien ja öiden tapahtumaa.
Hyvää syksyä toivottelee
Arja
Tutustuminen Freestylemelontaan
Lauantaina10.1.2004 klo 17.00–19.00
Lauttasaaren uimahallivuorolla. Vapaa pääsy.
Vetäjänä freestylemelonnan vuoden 2003 SM-I ja MM (24.), SKAL:n freestylejaoston puheenjohtaja Tuomas Kuronen.
Vinkkejä lajista kiinnostuneille uusille ja vanhoille koskimelojille.
Lisätietoja:
koski@merimelojat.fi tai Jussi.Immonen@novogroup.com.Tapahtumasta tiedotetaan myöhemmin Merimelojien sähköpostilistalla.Katso myös SKAL:n freestylejaosto: http://freestylemelonta.com
KAPTEENI MORGAN JA JOKA SÄÄN MELOJA
Syyskuun viimeisenä perjantai-iltana istuin Skorvön retkitukikohdan tuvassa valurautaisen kaminan lämmössä Captain Morgan seuranani.Kolme ja puoli tuntia melontaa vastatuuleen ruskaretkilastissa ja saunan jälkeen olo oli tasainen.Ulkona tuuli jatkoi puhkumistaan, eivätkä sääennusteet luvanneet Ruskaretkelle tungosta – hyvä jos joku tulee. Huoli ei ollut tuulesta temmattu, sillä Skorvönretkibarometrilla mitattuna melontaretkeilyaktiivisuus seurassa näyttäisi olevan laskussa ja yhä harvempien harteilla.Turhan moni kajakki Y-vajassa on kerännyt pölyä tänä kesänä.Miksi lukuisista uusista jäsenistä ei kasva enempää joka sään melojia? Kannattaako nuorten puuttumista ihmetellä, kun melonta ei tunnu maistuvan vanhemmillekaan?
Kesän mittaan kommenteissa on toistunut epävakaisten sääennusteiden korkealle nostama lähtökynnys, mikä minua erityisesti harmittaa.Sillä melonta jos mikä, on joka sään harrastus, jota kesäsade ei haittaa ja tuuli on haaste ja hidaste, vaan ei este. Maailma ei kaadu pepun kastumiseen.
Lauantai-iltapäivällä retkeläisiä alkoi saapua saareen ja illalla rannassa laskettiin 30 kajakkia.Loppujen lopuksi ihan hyvä osanotto ja joukossa monta uutta retkeilijää. Keliennusteet eivät toteutuneet kaikessa ankaruudessaan.
Sitten kotona luin Meloja-lehdestä (4/2003) Petri Sutisen kirjoituksen melan vaihtamisesta lyhyempään ja palikat alkoivat loksahdella paikoilleen.Mela on melojan tärkein työkalu, joka on valittava huolella. Seuran “haloilla“ ei harrastuksessa pääse välttämättä alkua pitemmälle.Pari kolme kesää Seurasaaren kiertämistä kauniilla ilmalla ja naistenlehtien hehkutukset melonnan ihanuudesta on ulosmitattu.Lastattu retki-
kajakki, vastatuuli, ylimittainen mela ja “sylistämelontatekniikka“ on yhdistelmä, joka tekee Ruskaretkestä tuskaretken ja herkistää kelille.
Merimelojat muuttuu museoksi, jossa kajakit ovat suojelluissa vajoissa muistona siitä kuinka ennen automaation aikakautta liikuttiin omin voimin lasikuituisilla palkovenheillä saaristossa ja järvien sinisillä ulapoilla.Vielä viisitoista vuotta sitten Meloja-lehti kirjoitti Merimelojien Tukholman retkestä ja muista melontateoista, mutta nykyään kärjessä ollaan enää jäsenmäärällä mitattuna. Suolaisen veden melojien suojelupyhimys Kapteeni Morgan oli jo silloin messissä.
Melontakoulun jälkeen tie joka sään melojaksi on kiinni omasta asenteesta.Varuste- ja tekniikkajipot on kerättävä pieninä palasina kokeneemmilta ja osallistumalla retkille ja muihin tapahtumiin.
Melonta on välineurheilua ja tekniikkalaji. Liukuva kajakki, melojan mittoihin ja voimiin sopiva mela ja rullaava tekniikka kuuluvat joka sään melojan tunnusmerkkeihin.Ykan kymppi ja Lauttiksen lenkit ovat välttämättömiä harjoituksia pitempiä vaelluksia varten. Skorvön retki testaa toimivatko välineet ja tekniikka vaelluksella, jossa keliä ei aina voi valita.
Parasta melontaretkellä on perille pääsy. Joka sään melojalla harvoin jää matka kesken, kun kerran on reissuun lähtenyt.Ensi kesänä lyhyemmillä meloilla liikkeelle ja joka säällä.Ja vuosikymmeniä vajoissa lojuneet kajakit muualle maatumaan, jotta saadaan nuorille tilaa.Nuoria voisi houkutella sillan yli kun ne ensi keväänä tulevat Uudenmaankadun trendibaareista Regattaan maaseudun meri-ilmaa haistelemaan ja maitokahvia maistelemaan.
Kantotohtori
TULOKSIA
TULOKSET KOSKIPUJOTTELU – SUOMI CUP FINAALI
6.9.2003 TAIVALKOSKI
Miehet K1
1.Sylvain EckhardtK&C171.21
2.Petri VoutilainenTaMe175.71
3.Veli-Matti SinkkonenMiMe187.02
4.Kalle VarisMuMe188.15
5.Simo AhoMiMe188.85
6.Arto PekonenMuMe192.35
7.Jarkko MaggaK&C195.57
8.Aarne MiettinenM196.93
9.Anssi KvickKalMe203.61
10.Eero HeiskanenMeVi234.36
11.Matti PetterssonM244.97
12.Béla PavelkaMeVi300.31
13.Ville RauhalaMuMe343.96
Naiset K1
1.Johanna MaggaK&C207.67
2.Jenni EckhardtK&C247.44
3.Hanna SivénM282.21
Miehet K1 35
1.Esa VeijolaK&C220.40
Pojat K1 18
1.Pekka VeijolaK&C185.42
2.Markus VainikkaIsMe203.53
Pojat K1 16
1.Dima VainchteinK&C226.73
2.Atro JuntunenIsMe242.31
Tytöt K1 16
1.Ida HinkkaK&C220.30
2.Milla HarjuTaMe347.40
Pojat K1 14
1.Tapio HuhtalaK&C177.11
2.Miikka HarjuTaMe259.59
3.Jarkko AunoK&C365.33
4.Tuomas TiittanenM679.23
5.Atte AlhoM950.38
KOSKISYÖKSY SM 2003 LOPPUTULOKSET
loppu-
K1 M pisteet
1.Kalle VarisMuMe17
2.Béla József PavelkaMeVi11
3.Sylvain EckhardtK&C10
4.Matti PetterssonM9
5.Petri SyrjäläinenMiMe8
5.Petri VoutilainenTaMe8
7.Pekka KaikkonenPKS6
8.Eero JäppinenMiMe5
9.Aarne MiettinenM5
10.Leo JankaTaVi4
11.Esa EhoniemiMeVi2
K1 N
1.Jenni EckhardtK&C20
2.Johanna MaggaK&C16
3.Hanna SivénM14
loppu-
K1 M18 pisteet
1.Markus VainikkaIsMe18
2.Tapio HuhtalaK&C14
3.Atro JuntunenIsMe14
4.Dima VainchteinK&C11
5.Pekka VeijolaK&C10
6.Mika SiitarinenIsMe4
SUOMI CUP FINAALI
JOUKKUELASKU 6.9.2003
1.Ennakkosuosikit01:46:65
2.Pulmuset01:52:65
3.Kukkopojat02:06:44
4.Merirosvot03:18:06
5.Koskipirut05:05:01
KYTÖN MILITAARIHENKINEN SAUNAKIERTUE 16.–18.8.
Mäntysaaren kauden 2003 kolmas virallinen retki alkoi Mäntysaareen kokoontumismelonnalla ja retkelle lähtijät saivat selviytyä omin neuvoin Seurasaarenselän tuulista. Mäntysaari on toinen seuran vuokraamista saarista, jota läheskään kaikki seuran jäsenet eivät ole löytäneet. Kuuden kilometrin urakoinnilla pääsee telttailemaan luonnon rauhaan ja voi jättää kaupungin kiireen taakseen. Eikä toisaalta Lauttasaaren Siwakaan ole tavoittamattomissa. Jäsenten käytössä on sauna, ja sateen sattuessa voi oleskella tai lukea Viisikkoa vastikään kunnostetussa mökissä. Kokoontumisajo huipentui illalla riitiksi muodostuneeseen tupla- tai triplasaunomiseen. Lauantaina oli aamupuuron ja Bellaromin cappuccinon jälkeen edessä
12 kilometrin taival Kytön saareen. Pieni tuulenvire rikkoi sopivasti melomisen monotonista rytmiä ja matka taittui huomaamatta. Rantauduttaessa puhkesi vesisade ja tutustuminen linnoitusvarustuksiin alkoi vetisissä merkeissä. Kytön tulenjohtotorni on tuttu alueen merenkävijöille ja siihen olikin hauska tutustua lähemmin, vaikka torniin ei saanutkaan kavuta. Saari ei ole merkittävä maamerkki ainoastaan tulenjohtotorninsa vuoksi, vaan jo keskiajalta lähtien merenkävijät ovat pitäneet saarta kiintopisteenään. Armeijan hallinnassa saari on pysynyt luonnontilassa ja saarelle nousemisen vaaditaan edelleen erikoislupa. Samassa luonnontilassa oli säilynyt myös vanha ruokasali, jonka toisessa päässä oli savottakämpiltä tuttu elämänluukku, keittiö-
pyykkitupa ja emännän kammari. Kun lasketaan vielä mukaan rannikkotykkien toimivat tornit, linnoitusvarustukset ja rakennukset, vierailimme lähes toimintakuntoisessa sotamuseossa.
Toinen tusinallinen kilometrejä taittui myös seuraavalla osuudella Stora Mickelskärin Bylandetiin, jossa otimme turistikuvat komendantin talolla.
Saari oli Porkkalan vuokra-aikana alueen merivalvontakeskus ja siltä ajalta on säilynyt rakennuskantaa. Kajakkiin kivutessa liukastuin vetisellä kalliolla, mutta solahdin kuitenkin taitavasti istuinaukosta sisään. Sadanviidenkymmenen vesilitran pumppaamisessa kajakin keskiaukosta on hirmu työ, joten liukastelin kallioilla vielä hieman lisää ja kallistelin kajakista liiat vedet ulos ja kuivasin loput sienellä. Loppu hyvin, mutta missäs muut ovat.
Pääjoukko oli kadonnut viereiseen Skrubbön saareen ja Skorvanin saunaa kohti suunnanneen osajoukon häntäpää oli enää jäljellä. Saunan viekoitus voimistui, mutta lähdin uskollisesti karkulaisten perään. Skrubbö on Merikarhujen purjehdusseuran tukikohta ja sinne saa nousta maihin vain kutsusta. Korkealla kalliolla oli alkuperäisten piirustusten mukaan uudelleen rakennettu luotsitupa ja viereiseltä vieläkin korkeammalta kalliolta avautuivatkin huikeat näkymät.
Alas laskeuduttaessa näkyi Merikarhujen upea loivan C-kirjaimen muotoinen satama, jossa valkoiset, samanlaiset ja samankokoiset purjeveneet makasivat jämptissä rivistössä. Isät paistoivat lihaa ja makkaraa grillikatoksessa, lapset kinasivat ja äidit puuttuivat tapahtumiin.
Mieli palasi esikaupunkiin. Onneksi Pideraqin sai äkkiä vesille.
Järvöhön oli matkaa enää kymmenen kilometriä ja satunnaiset vesisateet loppuivat. Saari on edelleen armeijan hallussa, mutta pohjoispää on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen hallussa. Ennen leiriytymistä Skorvanin saunaseireenit viekoittelivat vielä yhden melojan pauloihinsa, joten joukkomme oli kutistunut puoleen.
Järvössä on luonnonsatama molemmissa päissä ja se onkin ollut puolitoista vuosisataa sivistyksen piirissä. Venäiset kuivasivat Krimin sodan aikana vuonna 1856 saaren keskellä olleen järven, etteivät
englantilaiset saisi juomavettä. Jean Sibelius ja Juhani Aho mökkeilivät saaressa kesäisin. Aho kirjoitti myös Järvön elämästä kirjan Omatunto.
Illalla olikin vuorossa retken kohokohta eli telttasaunan viritys. Kivet lämmitettiin ohjeiden mukaan pinoamalla puut alimmaisiksi, minkä jälkeen kuumat kivet kasattiin rannalta löytyneeseen tynnyrin puolikkaaseen. Mutta kun yön pimeydessä alettiin pystyttää telttaa kahdesta 2x3 kolmen metrin kevytpeitteestä, katsoin sen uhmaavan jo fysiikan lakeja ja totesin rakentamisen toivottomaksi. Painuin nukkumaan. Luonnollisesti aamulla kuulin saunan olleen menestys ja suksee.
Järvössä on säilynyt jonkin verran vanhaa rakennuskantaa, joita kiertelimme sunnuntaiaaamuna katsomassa maanpuolustuskillan oppaan saattamana. Venäläiset olivat räjäyttäneet kaikki bunkkerivarustukset tasan tarkkaan niin pieniksi päreiksi, että huolellisuutta saattoi vain ihailla. Tulenmittaustornista avautui hienot näkymät koko Porkkalanniemen saaristoon. Tuhoutunut järvi vähän säälitti, mutta toivottavasti sekin saataisiin joskus ennallistettua. Paikoin rehevästä kasvustosta päätellen saari on Sibeliuksen aikoihin ollut se lapsuusmuistojen kesäparatiisi.
”Sightseeingin” jälkeen oli edessä taival Stora Brändöta sivuten Högkoplanille, jossa on Hella Wuolijoen Ylelle hankkima saari ja jonka ravintolaa Merimelojat voivat käyttää. Pitkän taipaleen jälkeen nälkä kurni, mutta ihmisten ruokinta-aika oli jo mennyt ohi. Paavo-Pekka matkanjohtajana kuitenkin onnistui kokin taivuttelussa, ja lämmin ruoka irtosi lopulta kahdeksalla eurolla. Iloinen kuu-
sikkomme löi rahat minigripeistä tiskiin ja sai kokin uunin pohjilta kaivamia sisäfileekönttejä ja valkosipuliperunoita. Aterian jälkeen otin villasukat mukaan ja lampsin muiden mukana päiväunille puulaiturille. Elämän pienet onnen hetket ovat ehkä niitä suurimpia.
Edessä oli sitten viimeinen osuus 31 kilometrin päivätaipaleesta vajasaarelle. Kajakkiin päästyäni sain yhtäkkiä uusia voimia enkä kaivannut loppumatkalla enää piristeitä. Olin kuivannut melontahousut äkäisessä kusiaispesässä ja kirvelevät puremat pitivät Pideraqin mukavassa vauhdissa koko loppumatkan.
Militaristisen saarikiertueen jälkeen puolet joukosta palasi takaisin vajasaunalle, mikä ei ole niinkään huono saavutus. Veli venäläinen osoittautui myös huolelliseksi omien bunkkerien tuhoajaksi. Rannikkotykistö on käynyt ohjusten ansiosta tarpeettomaksi ja armeijan hallinnoimat saaret ovat vapautumassa sotilaskäytöstä. Toivottavasti pääkaupunkilaiset saisivat ne ilman arvovaltakamppailuja virkistysalueikseen; Porkkalan saarilla on paljon annettavaa vierailijoilleen. Timo Paakkunainen
KANOOTTIPOOLON SUOMENMESTARUUS HELSINKIIN
Tänä vuonna kanoottipoolon suomenmestaruus ratkaistiin pelaamalla neliosainen turnaussarja. Merimelojien joukkueen keskuudessa oltiin tyytyväisiä, että näin moniosaisessa turnaussarjassa voittajaa ei selvitetä maalieron turvin.
Lähes mahdoton kuitenkin toteutui: neljän turnauksen jälkeen kolme parasta joukkuetta oli tasapisteissä, ja tuloksen selvittämiseksi jouduttiin siis kuitenkin laskemaan maalieroja. Tiukan taiston ja stressaavan maalieron laskennan jälkeen Merimelojien miesten joukkue uusi viime vuotisen suomenmestaruutensa kanoottipoolossa.
Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Merimelojien joukkue suuntasi itsevarmana kohti Salon Lehmijärveä ja SM-sarjan avausta. Joukkueemme pelasi ilman vaihtomiehiä ja taktiikaksi valittiin melko passiivinen lähestymistapa kanootttipooloon, koska ei ollut varaa väsyttää vähiä miehiä turhalla vääntämisellä. Peli oli paikoitellen kiinnostavaa kuin
kilo turvetta, mutta tulosta syntyi. Pallo pysyi Merkkareilla, puolustus oli tiivistä ja tulosta syntyi. Merimelojat voittivat turnauksen jokaisen ottelun ja tämä jos mikä oli hyvä startti kaudelle.
Seuraavana viikonloppuna kamppailtiinkin sitten Merimelojien vajarannassa. Emme tiedä, painoiko kotikenttäetu hartioilla vai oliko joukkue ylpistynyt edellisistä voitoista liikaa, mutta turpaan tuli. Joukkueemme hävisi sekä Tampereen Kajakille että Kangasalan melojille. Meripoolon esitys oli joukkueeltamme surkea ja painoikin päät painuksiin.
Juhannuksen jälkeen
VIRKISTYSJAOSTON TOIMINTAA
Tulevana talvena perustetaan 4–5 henkilön avantotiimi, jonka tarkoitus olisi vastata avantouintitoiminnasta sekä mahdollisten avantotalkoiden järjestämisestä.
Vapaaehtoisiksi avantotiimin vastaaviksi voi ilmoittautua jaoston vetäjälle sähköpostilla osoitteeseen:tomi.kaivola@ tapiola.fi
Avantouintikausi alkaa virallisesti sunnuntaina 30.11., jolloin avanto on avoinna kaikil-
le seuran jäsenille maksutta.
Tule ja kastaudu kylmään veteen. Kylmän kylvyn lisäksi tarjoamme lämpimän saunan ja mahdollisuuden grillata omia makkaroita. Tämä on tilaisuus,joka ei usein toistu!
Vajalla on sauna lämmin kolme kertaa viikossa:sunnuntaisin klo 15.00–21.00, tiistaisin ja torstaisin klo 17.00–21.00.
Avantouintimaksu on 30 euroa, joka oikeuttaa käyttämään vajan saunaa ja avantoa talvikaudella.Maksu maksetaan seuran
pankkitilille Nordea WTC 240018-35487. Muista käyttää maksaessasi viitenumeroa 384108.
Käydessäsi avannossa merkitse oma nimesi pukuhuoneiden penkillä oleviin vihkoihin.Seuran jäsenillä on oikeus ja velvollisuus kysyä ”tuntemattomilta”henkilöiltä saunatiloissa, onko tämä seuramme jäsen ja mahdollisesti myös onko avantouintimaksu hoidettu.
Avanto on tulevana talvena Seurasaaren selän puoleisen uuden laiturin sivulla.
viisasti, ja mahdoton toteutui. Muiden joukkueiden pelitulokset olivat siinä määrin ristissä, että viimeiseen otteluun lähtiessämme tiesimme mestaruuden olevan käsillämme. Jos voitamme Kamen ja teemme tarpeeksi maaleja, voitamme mestaruuden. Hiukan pallo poltti hyppysissä, mutta tulos puhui puolestaan. Merimelojat olivat tulleet lähes puun takaa mestaruuteen. Tämä oli hieno hetki helsinkiläiselle melonnalle. Kyynelsilmin joukkueemme pokkasi jo toisen peräkkäisen suomenmestaruutensa.
Kolmen kärkijoukkueen osalta turnaussarja oli tiukka, mutta tasoero kärkijoukkueiden ja muiden välillä oli huikea. Tämä kertoo Suomen kanoottipoolon surullisesta tilasta. Kärki on erittäin kapea. Toivottavasti ensi vuonna useampi joukkue lähtee tosissaan mestaruustaistoon. Se on kuitenkin varmaa, että Merimelojat lähtevät ensi kaudelle hakemaan kolmatta peräkkäistä mestaruuttaan.
Sami Hiltunen ja Santeri Mäkinen
Avantoon johtava kulkutie sekä laituri pidetään auki talkoovoimin.Saunatilojen siisteydestä avantouimarit vastaavat yhdessä.
Koska salimme on remontissa kesään asti, virkistysjaoston tämän talven teemaillat pidetään Soutustadionin tiloissa kuukauden ensimmäisenä tiistaina heti jäsenpäivystyksen jälkeen klo 19.00 alkaen.Ensimmäinen teemailta on 2.12.Tule kuulemaan lisää mm. avantouinnista ja virkistysjaoksen toiminnasta talvella.Kotisivuiltamme löydät lisätietoa turvallisesta avannossa käynnistä. Tomi vuorossa oli Lohjapoolo. Matkalla luimme paikallislehdestä, että järveen oli lorahtanut satsi suolistoperäistä kolibakteeria. Hiukan Helsingin poikaa jännitti mennä melomaan, kun järvi oli juuri vapautettu uintikiellosta. Melatuennat näyttivätkin löytyvän tavallista tehokkaammin, eikä merkkareita juuri turnauksesa kaadettu. Uimasille ei kukaan halunnut. Joukkue pelasi hyvin ja teki paljon maaleja. Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä ratkaisevat virheet tehtiin juuri niissä tärkeimmissä otteluissa. Joukkueen kohtalona olikin jälleen kolmas sija. Sapetti niin, ettei meinannut veri päässä kiertää. Suomenmestaruus näytti livahtaneen käsistämme. Viimeiseen turnaukseen lähtiessä paineet olivat muilla joukkueilla, sillä merkkareiden mahdollisuudet mestaruuteen olivat vain teoreettiset. Muiden joukkueiden olisi pelattava ristiin, tehtävä vähän maaleja ja meidän voitettava jokainen ottelu. Mestaruus ei siis ollut enää omissa käsissämme. Joukkueemme pelasi peliä
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki puh.(09) 491 821 e-mail:merimelojat@nic.fi www.merimelojat.fi
