Numero 4 / 2009
MERIMELOJIEN KESÄRETKIEN SATOA
TIUKKAA VÄÄNTÖÄ KENTÄLLÄ JA PISTEIDEN LASKUSSA
MERIMELOJIEN HALLITUS VUONNA 2009
Nimi/tehtävä Puhelin Sähköposti
Musakka Henrik Puheenjohtaja 0451 242505 pj@merimelojat.fi
Simojoki Petra Hallituksen sihteeri sihteeri@merimelojat.fi
Rautavuori Rauli Varapuheenjohtaja 050 357 0916 vpj@merimelojat.fi
Simojoki Petra Jäsensihteeri toimisto@merimelojat.fi Taloudenhoitaja talous@merimelojat.fi
Miettinen, Aarne Koski- ja poolojaosto 044-527 4936 koski_poolo@merimelojat.fi
Ritvos, Heikki Nuorisojaosto 040-570 3376 nuoriso@merimelojat.fi
Karila, Ilmo Rata- ja maratonjaosto rata@merimelojat.fi
Roivainen Martti Retkijaosto retki@merimelojat.fi Turvallisuus turva@merimelojat.fi
Koivula, Heikki Vajamestari 0400-902776 vajamestari@merimelojat.fi
TOIMIHENKILÖT
Nimi/Tehtävä Puhelin Sähköposti
Simojoki, Petra Toimiston hoitaja 050-357 4507 toimisto@merimelojat.fi
Räisänen, Ari Verkkosivujen vastaava 045-7880 9504 www-vastaava@merimelojat.fi
Pulkkinen, Jussi Mäntysaaren isäntä 0400-974 317 mantys_is@merimelojat.fi Virkistysvastaava virkistys@merimelojat.fi
Taipale, Hannu Skorvön isäntä 040-585 0822 skorvo_is@merimelojat.fi
Hämäläinen, Jyri Koskivastaava
040-548 1663 koski@merimelojat.fi
Laari, Jussi Poolovastaava 050-500 4901 poolo@merimelojat.fi
Kanniainen, Panu Ratavastaava 040-512 5535 rata@merimelojat.fi
Vartiainen, Eija Koulutusvastaava 040-720 2707 koulutus@merimelojat.fi
Luostarinen, Leena Taloussihteeri 09-241 2525 taloussihteeri@merimelojat.fi
Karisaari, Raili Merimelojan päätoimittaja 0400-142 118 mm_lehti@merimelojat.fi
Kekäläinen, Päivi Merimelojan taittaja mm_taitto@merimelojat.fi
Ojala, Matti Vahtimestari 050-3038396 vahtimestari@merimelojat.fi
UUTTA KAUTTA KOHTI Ylimelamies
Melontakausi lähenee loppuaan almanakan mukaan, vaikka säiden puolesta melontakausi vielä jatkuu. Illat lyhenevät ja pimenevät, joten käytä valoja ja heijastimia meloessasi tummenevalla merellä. Meri on vielä lämmin eivätkä sateet ja tuulet vielä karkota melojia muihin harrastuksiin.
Kulunut kesä on suosinut vesiliikuntaa, melontakurssit ovat täyttyneet uusista harrastajista ja suuri osa kurssin suorittaneista on liittynyt seuran jäseniksi. Tällä hetkellä meitä on 1046 jäsentä. Meitä on paljon. Kesän retket on retkeilty, mutta vielä on jotain jäljelläkin. Viralliset retket lienevät jo täynnä, mutta mikäänhän ei estä tekemästä omatoimiretkiä seuran retkisaariin Mäntysaareen ja Skorvööseen. Mäntysaareen iltaretkelle ja Skorvööseen viikonlopuksi.
Seuran kalusto on kovassa käytössä, vaikka sitä kasvatetaan varojen mukaan jatkuvasti, sitä tuntuu sittenkin olevan liian vähän. Tilatkin rajoittavat kaluston lisäämistä. Kun uusia kajakkeja hankitaan, niin entisestä pitää sitten luopua. Ja toisaalta, kovassa käytössä oleva kalusto vaurioituukin helpommin. Olisi siis erityisen tärkeää korjata viat mahdollisimman pian. Tämä asia on kaikkien käyttöoikeuskaluston käyttäjien vastuulla. Mikäli sinulle sattuu kalustovahinkoja, niin ilmoita niistä välittömästi vajamestarille ja laita lappu kajakkiin, johon merkitset vian, jottei kukaan lähde viallisella kajakille merelle. Seuran henkilökuntaan on kesän aikana tullut muutoksia, Matti Ojala ja Marianne Anttila ovat ottaneet vastuun vajasaaren
vahtimestarin tehtävistä kesäkuun alusta lukien. Petra Simojoki jatkaa toimistonhoitajana vanhaan malliin ja toimistotiimikin on uudelleen saatu jollain tapaa henkiin, Petran poissaoloja tuuraavat Eija Vartiainen ja Marianne Anttila! Edellisten lisäksi joitakin toimistotehtäviä voidaan edelleen hoitaa talkoilla.
Uusia toimijoita edelleen tarvitaan: taloudenhoitajan toimi on edelleenkin auki, uusi seuran lehden toimittaja tarvitaan vuoden vaihteessa, melontaohjaajia jne… Mikäli sinulla on kokemusta ja osaamista, niin ota yhteyttä, seuran toiminta hallinnonkin puolella on mielenkiintoista.
Syyskaudella alkaa myös uuden toimintavuoden suunnittelu. Hallitus kokoontuu 19.9. katsomaan kuluvan kauden alustavia tuloksia, missä onnistuttiin ja mikä kaipaa vielä lisää paneutumista.
Mikäli sinulla on ideoita ja intoa, niin ota hallituksen jäseniin yhteyttä sähköpostilla tai nykäise hihasta vajasaarella ja kerro, mitä sinun mielestäsi kannattaa tehdä. Kaikki uudet ideat ja näkökulmat ovat tervetulleita, ja ne otetaan varmasti käsittelyyn. Lisäksi toivon uusien jäsenien osallistuvan seuran toimintaan aktiivisesti, siten pääset sisälle seuraan ja saat runsaasti kokemusta suuren yhteisön toiminnasta.
Toivotan kaikille jäsenille mukavaa syksyn jatkoa ja suotuisia melontasäitä!
Henrik Musakka Ylimelamies
HALLITUS TIEDOTTAA
Hallituksen kokouksista 2.6. ja 11.8. poimittua
– Seuralle hankitaan kaksi kajakkia Raven ja Tsunami sekä Inuk ja Wind 505 – hankitaan uusia meloja, aukkopeittoja sekä melontaliivejä – seura-aktiiveille järjestetään perinteinen palkitsemistilaisuus Suomenlinnassa – melontakoulujen vetäjien pätevyysvaatimuksia täsmennettiin siten, että ohjaajakurssin suorittamisen ohella voidaan vetäjäksi hyväksyä myös pitkäaikainen melontakokemus ja tunnetut tarpeelliset taidot – seuran jäsenrekisterissä on nyt 1046 jäsentä, joista osa tullaan loppuvuodesta poistamaan maksamattomien jäsenmaksujen takia – todettiin, että jäsenmaksunsa maksamatta jättäneiden avainkortit suljetaan
Tulevia tapahtumia:
– uusien jäsenien ilta 27.10. – syyskokous 24.11. – puurojuhla 28.11.
Hallituksen syksyn kokousten ajankohdat:
19.09., 13.10., 17.11. ja 15.12.
Y10tuloksia
Perinteinen Y-10 melottiin sunnuntaina 24. toukokuuta kauniissa ja tuulisessa säässä kahdentoista osanottajan voimin. Kaikki osanottajat palkittiin melonnan jälkeen ja suoritusten analysointia jatkettiin saunan lauteilla jälkipeleissä. Ensi vuonna uudelleen!
Tulokset:
Sijoitus / Nimi / Aika / Kalusto
1. Heikki Ritvos, 46.48 Epic V10L surfski
2. Rauli Rautavuori, 47.35, Valley Rapier 20
3. Ilmo Karila, 50.05, Valley Rapier 20
4. Jyri Juslén, 52.28, Flash
5. Jorma Tissari, 58.01, Kajak-Sport Viviane
6. Jyri Aulio, 58.07, Flash
7. Timo Mononen, 58.25, Avalon Viviane
8. Katri Malmström, 1.00.10 Nelo Razor
9. Risto Jaatinen, 1.01.20, Neumann Stingray
10. Tuula Mikkonen-Gröhn, 1.02.30, Valley Rapier 20
Kaj Andersson kesk.
Unto Elo kesk.
NUORISOJAOSTON SISÄPELIVUOROT jatkuvat lokakuussa
Nuorisojaoston sisäpelivuoro jatkuu sunnuntaisin klo 13.3015.00 Pikku-Huopalahden ala-asteella (Tilkankatu 19). Tämän talvikauden ensimmäinen kerta on 4.10. Joitakin vuoroja joudutaan perumaan mm. koulun lomien takia. Tarkista mahdolliset peruutukset netistä: nuoriso.merimelojat.fi.
Vuorolla pelataan esim. sählyä ja korista, sekä tehdään hieman lihaskuntoharjoittelua. Mukaan ovat tervetulleita kaikki seuran nuoret jäsenet. Todennäköisesti mukaan mahtuu myös nuorenmielisiä vanhempia jäseniä. Tilannetta voi kysyä Heikiltä.
Heikki Ritvos, heikki@ritvos.com tai 040 570 3376
Merimelojien KUNTOSALIVUORO
talvikaudella 2009/2010
Merimelojille on järjestynyt remonttiin menneen uimastadionin kuntosalin tilalle vuoro Pirkkolan liikuntapuistosta 4.9.2009–23.4.2010. Vuoro on joka perjantai klo 20.00 – 21.00, poislukien 25.12., 1.1. ja 2.4.
Salivuoro on Merimelojat ry:n jäsenille maksuton. Paikka on Pirkkolan liikuntapuiston kuntosali / S2.
Lisätietoja salivuoroon liittyen tulee myöhemmin seuran sähköpostilistalle ja vajan ilmoitustaululle.
Saimaannorpan jäljillä
Teksti ja kuva: Tiina Heikkonen
Kuvassa ylhäältä vasemmalta: Matti, Riitta, Leena, Anneli, Martti, Marjo, Tiina, (alh. vas.)
Päivi, Pertti, Kerttu, Sari, Rolf, Anu.
Merimelojien helatorstain retki Saimaalla 20. – 24.5.2009 tarjosi minulle uuden elämyksen. Meloin elämäni ensimmäistä kertaa Saimaalla, vaikka olen harrastanut melontaretkeilyä jo 24 vuotta.
Aloitimme melomisen Puumalan Sahanlahden kartanon rannasta, johon myös retken päätimme. Jo alkumatkasta syntyi ensikertalaiselle Saimaasta positiivinen kuva: puhtaat vedet ja melkein kuin merellä – tilaa ja avaruutta. Silokallioihin tottuneelle rannat näyttivät ajoittain jylhiltä erämaamaisemilta. Silmään erottuivat myös kauniit ja laakeat hiekkarannat.
Täällä Saimaan länsiosassa mökkejä näytti olevan harvakseltaan ja vesiliikennekin oli vähäistä. Linnunlauluisessa hiljaisuudessa melominen ihmetytti ja lumosi. Käki kukkui väsymättä koko retken ajan niin päivällä kuin yöllä.
Kerran arvelin kuulleeni kuhankeittäjän huilumaista viheltelyä. Kotona tarkistin asian Laulavasta lintukirjasta. Kuhankeittäjähän se oli, tuo Saimaan saarien ja koivumetsien eksoottisen keltainen laulaja, yhä harvinaisemmaksi käyvä.
Ensimmäinen leiripaikkamme Hietasaaressa tarjosi hiekkarannan, grillikatoksen ja erinomaiset löylyt mojovan raekuuron kastelemille melojille. Paikalliset veneilijät kertoilivat saimaannorpan elinoloista ja toivat ilmi huolensa norpan säilymisestä. Verkkokalastus pitäisi kokonaan kieltää keväisin norpan suoja-alueilla, koska pienet ja kallisarvoiset kuutit takertuvat verkkoihin ja hukkuvat. Norppakanta on joittenkin arvioiden mukaan vain noin 260 yksilöä. Yhtäkään kuuttia ei olisi varaa menettää. Laji on vaarassa kuolla sukupuuttoon, ja se on määritelty erittäin uhanalaiseksi.
Toinen melontapäivämme alkoi sumussa, mutta päivän mittaan saatiin hellettä ja pläkää auringonlaskuun asti. Leiripaikkamme jälleen hiekkarannalla, nyt Vekarsalossa.
Kahden retkeilijän uudet teltat vihittiin käyttöön asianmukaisin eväin. Hilleberihubbahubba...
Kolmas melontapäivä tarjosi ravakoita sadekuuroja. Hurtti huumori, oikeat varusteet ja Heinolan ABC:n lahjoittamat karamellit lievittivät märkää oloa. Ja kunnon retkeilijähän ei turhista valittele.
Illalla taas aurinko paistoi ja pystytimme soman telttakylämme Rokansaaressa hiljaisen venelaiturin kupeeseen. Saunoimme pitkään, söimme maittavan illallisen eikä sen jälkeen unta tarvinnut kauan odotella. Alkoi stressi väistyä, olo tuntua uudistuneelta.
Neljäntenä päivänä melontaurakkaa oli vielä n. 16 km, ja juuri ennen rantautumista Sahanlahteen räpsähti sadekuuro niskaan kuin lähtiäistervehdykseksi.
Retki oli onnistunut. Vetäjä-Pertti osasi hommat kokemuksella ja varmalla otteella. Erityisesti arvostan hänen hyvää tilannetajuaan. Ryhmämme neljä miestä toimivat koko ajan kärkimelojina ja takapakkina. Sööttiä. Kiitos. Porukka tuli keskenään hyvin toimeen ja vuorovaikutus toimi. Oli hauskaa.
Suur-Saimaalla ei kuulemma ole kesäisin sinilevää. Saimaa on näin ollen hyvä vaihtoehtoinen retkikohde sinilevän rasittamalle Itämerelle. Reittisuunnitelmia miettiessä on syytä ottaa selvää Pien-Saimaan läntisillä vesillä viime kesänä ilmenneen sinileväongelman nykyisestä tilanteesta. Tätä kirjoittaessa sinilevää ei ainakaan toistaiseksi ole havaittu.
Saimaannorppaa emme onnistuneet näkemään, mutta aktiivisuuteni seurata norppaan liittyvää suojelukeskustelua lisääntyi selvästi. Kotona muistin, etten tullut maistaneeksi Saimaan vettä. Siispä Saimaalle uudestaan.
Reitti 104 km: Sahanlahti – Liehtalan museotila – Hietasaari – Värrätsaari – Vekarsalo – Rokansaari – Sahanlahti
Melontaretki Ruotsin Itä-Göötanmaan saaristoon
3.–12.7.2009
Muutama loppusana on paikallaan Ruotsin melontaretkestä, meitä oli Merimelojista 10 melojaa ja lisävahvistuksena saimme Suomen Retkimelojista vielä 2 henkilöä. Matkaan läksimme neljällä autolla ja yhdellä kajakkitrailerilla. Matkoineen kaikkineen retki oli suunniteltu 9 päivän mittaiseksi (2 kuljetuspäivää, 7 melontapäivää perillä kohteessa). Toteutunut retkiohjelma koostuikin 3 täydestä melontapäivästä, 3 puolesta melontapäivästä ja yhdestä ylimääräisestä välipäivästä, jolloin olimme myrskyn johdosta maissa.
Kokonaisuutena retki oli hyvin onnistunut ja erityisesti kokemus- ja koulutusmielesssä, vaikkakin heinäkuun ensimmäisen viikon kovat tuulet aiheuttivat muutoksia retkiohjelmaan. Pituutta retkelle tuli vain 151 melontakilometriä (on lyhyin johtamistani viikon pituisista retkistä) mutta retken onnistumista ei mitata kilometreissä vaan elämyksissä ja opituissa uusissa taidoissa ja tiedoissa.
Saimme retkellämme tutustua meren kaikkiin luonteenpiirteisiin ja kaikista tilanteista selviydyttiin, kiitos retkikunnan neuvokkuuden. Uskon, että tämän retken jälkeen kaikki osallistujat tietävät sekä lisäpainolastin ja sen oikean jakautumisen merkityksen, että reitin valinnan taktiikan tärkeyden kovalla kelillä. Jonkin verran jouduttiin lastaamaan kiviä kajakkeihin, jotta ne saatiin uimaan tarpeeksi syvällä. Lisäksi havaittiin, että on miellyttävämpää meloa hieman pidempi reitti saariketjujen suojaisella puolella kuin puskea suoraan eteenpäin vastatuuleen.
Kiitokset Ingridille kajakkitrailerin lainasta sekä Tainalle ja Heikille, jotka ansiokkaasti toimivat retken apuvetäjinä. Voin kaikille lämpimästi suositella kohdetta Grytin ja Sankt Annan saaristoa, yhtäläisyydet Suomen saaristoon ovat monet, mutta vapaaajan asutusta on paljon vähemmän ja luonnonsuojelualueita paljon, paljon enemmän (kaiken kaikkiaan Sankt Annan ja Grytin saaristo on hienompi alue kuin Tukholman saaristo) ja vastaan mielelläni aluetta koskeviin tiedusteluihin.
Johan Holmberg, retken vetäjä
REITTI ja VIRALLISET KILOMETRIT
SU 5.7. Tyrisslöt/Norra Finnö – Kalmarudden/Vänsö – Aspöja – Bergön – Gibbnäsuddeen/Arkö – Långholmen lähellä Korsöta. 32 km
MA 6.7. Långholmen – Svartskären – Isö – Lilla Krokholmen – Nävekvarn taajama. 19 km
TI 7.7. Nävekvarn – Isö – Kraftvärmevärket vid – Arkösund – Aspöja. 28 km
KE 8.7. Aspöja – Ådskär österom Missjö naturreservat – Kupan – Älgskär – Gubben – Stora Tallskär – Harstenan kalastajakylä. 28 km
TO 9.7. ei melontaa, myrskyn johdosta maissa
PE 10.7. Harstena – Kråkmarön kalastajakylä – Harstena. 18 km
LA 11.7. Harstena – Grönsöhuvud – Väggön/Ämtön eteläpuolitse – Getteröströmmen – Finnarudd – Tyrisslöt. 22 km
Yhteensä 151 km.
Kuvaaja:
Merimelojien retkien kuuluisa tuotemerkki on ollut jo vuosia Saaristomeren pidennetty viikonloppuretki juhannusta edeltävällä viikolla. En tiedä, milloin se on ensimmäisen kerran pidetty eikä sillä ole väliä – joskus on parempikin, että merkittävän tapahtuman juuret piilevät hieman hämärässä, jolloin mielikuvitus saa valtaa.
Saaristomeri on toki ollut merimelojille tuttu jo kauan, mutta piippua polttelevan Kari Tannerin vetämänä viikonloppuretki saavutti tavattoman suosion. Sen reitti vaihtui joka vuosi hieman, mutta aina oli yhtenä tavoit-
Saaristomeren retki ennen ja nyt
Mara Roivainen
teena Gullkrona, sauna ja yhteisateria viereisen saaren rantakalliolla. Ainakin tällaisena minä opin siitä pitämään, ja niin näköjään muutkin, sillä jos retkelle halusi, oli sille ilmoittauduttava heti kun ajankohta koitti, koska paikat täyttyivät muutamassa minuutissa. Karin retkillä olikin mukana joskus liki kolmekymmentä melojaa. Sää oli jostain syystä aina kaunis, niin ainakin muistelen.
Karin lopetettua retken järjestämisen näytti sen tulevaisuus epävarmalta, mutta sitten vetäjiä onneksi löytyi – Timo Mononen, Hannu Taipale, Jyri Juslenius ja kahtena viime vuonna allekirjoittanut. Vuosi 2008 oli viimeinen kun pääsimme entisenkaltaiseen Gullkronaan. Nyttemmin vierassatama on lopettanut toimintansa eikä kodikas pihapiiri ole enää entisensä.
Tänä vuonna seurasimme Karin hyväksi havaittua Kasnäsista alkavaa reittiä. Seitsemäntoista melojaa (kenties koventuneen retkikilpailun takia osallistujamäärät eivät ole enää nousseet vanhoihin lukemiin) suunnisti 11. kesäkuuta tyvenessä säässä kaakkoon kohti hapertuneen retkipäiväkirjan perusteella arvailtua leirisaarta, joka olikin paikallaan.
Perjantaina suunta oli Vänöhön, mutta sitä ennen poikettiin Rosalassa ja sen mahtavassa kyläkaupassa. Lounas- ja auringonottotauko silokallioilla pidettiin Snåldön sisälahdessa, ja loppumatkalla saimme kohtalaisessa itätuulessa surffiharjoitusta Jan Jusleniuksen suunnistaessa meidät Vänön hiekkarannalle.
Muistettakoon tästä lähin, että rannalta Vänön kylille paineltaessa on käytettävä pohjoista, kappelin kautta kulkevaa polkua. Alkuasukas piti nimittäin meille pitkän saarnan ihmisten pihoilla harhailevista matkalaisista, jotka ovat rämpineet rannan kautta satamaan. Vain merkittyä polkua on kulkeminen (sitä paitsi se on kauniimpikin katajapensaineen).
Sauna oli edelleen pieni ja lepikossa saaren lounaisrannassa tien päässä. Talon pihassa oli lupsakan näköinen Nuffield-traktorivanhus, jonka kuva (isännän kanssa) koristaa nyt Skorvanin saunan ovea.
Lauantaina jatkoimme pohjoiseen Helsingholmenin saareen, jossa on vierasvenesatama, sauna ja kalanmyyntiä, jopa vaatimaton kirjasto. Kun kerran Gullkrona on poissa pelistä, saattaa Helsingholmen tulla kyseeseen korvaavana paikkana. Hiekkarantaa riittää sielläkin kajakeille.
Yöpymissaari oli kuitenkin viereinen Sandön kokonaan hiekasta ja somerikosta muodostunut saari, jääkauden tuotteita kun on. Saarella oli Saaristomeren melojia, joilla oli ollut siellä siivoustalkoot. Saimme syödä heidän maukkaan kalasoppansa tähteet, ja tonkka tyhjeni niin kiivaasti, että kaikille ei riittänyt tällä kertaa vasusta leipää ja kalaa.
Sunnuntaiaamuna tuuli olikin vastainen ja navakka, puuskissa 13 m/s. Hannu Taipale sai nyt näyttää kykynsä suojaisan reitin löytäjänä, ja rantoja pitkin kolusimme Högsåran kertakaikkisen mainioon kahvilaan. Sallittakoon mainostaa myös sen (naisten) puuseetä, esteettinen elämys sekin kulinaarisen kakkunautinnon kukkuraksi. Högsårasta ei ollut pitkä melonta Kasnäsiin, ja niin ”Tannerin perilliset” olivat taas Saaristomerestä iloinneet.
SYYSTALKOOT VAJASAARELLA
sunnuntaina 18.10.2009
klo 10 – 14
Talkoo-ohjelma:
Salissa: Lattioiden ja ikkunoiden pesua, seinien, taulujen ja muiden pintojen pölytystä
Keittiössä: Kahvin keittoa yms., keittiön siivousta, makkaran ja lettujen paistoa
Saunassa: pukuhuoneiden ja pesutilojen siivousta
Käyttöoikeuskalustovajassa: Käyttöoikeuskaluston tarkastusta, kunnostusta, ja talvisäilytykseen laittoa...
Muuta:
– Veneen nostaminen ylös vedestä pukeille
– Pihojen haravointia ja siistimistä roskista ja romusta
– Roskien poimintaa rannoilta
– Lamppujen tarkistusta ja vaihtoa
– Laiturin ja portaiden pesu
– Laiturin kiinnitysten korjaamista
– Autotallin siivousta
Tuo mukanasi siivoukseen sopivia välineitä. Voit tuoda mukanasi myös omat mukit ja ruokailuvälineet.
Ilmoittaudu mukaan sähköpostilla tai tekstiviestillä viimeistään talkoita edeltävänä keskiviikkona 14.10., jotta voimme suunnitella talkootehtäviä ja osaamme varautua riittävällä määrällä keittoa.
TERVETULOA!
Muista ilmoittautua!
talkooterveisin Heikki vajamestari@merimelojat.fi p. 0400 902 776
Lomailemassa Lofoottien saaristossa
Lofootit ovat saariryhmä Pohjois-Norjassa, siinä Islannin ja Grönlannin tasolla. Autolla matka vie noin 20 tuntia. Heinäkuisella Lofoottien kiertelymatkallani pääsin piipahtamaan myös saariston melontavesille, ja päätäni huimasivat maisemien lisäksi paikalliset melotuskäytännöt.
Olenmatkassa kahden kaverini kanssa, joista toinen on melonut joitakin kertoja järvivesissä ja toinen on ensikertalainen. Kokemattomuus vetäjämme mukaan ole mikään este. Lähtiessämme kolmen tunnin reissullemme selviää, että seitsemän hengen ryhmässämme ensikertalaisia on kaksi lisää, ja toiset kaksi ovat meloneet ”jonkin verran”. Lienen siis porukasta ainoa, joka voisi rehellisesti sanoa meloneensa edes ”kohtalaisesti”. Kun vetäjämme käy läpi viiden minuutin perehdytyssessiossa oikean melontatekniikan ja kajakkiin menon, alkaa juttu vähän jännittää. ”Ei minun reissuillani ole kukaan koskaan kaatunut”, hän ihmettelee kun kysyessä selitän hänelle vaihtovaatekerrastoani. Vetäjä joka tapauksessa vaikuttaa kaikin puolin merikarhumaiselta ja kokeneelta melojalta.
Pääsemme matkaan ja alamme ylittää lahtea, jossa on jonkin verran keinuttavaa aallokkoa. Matkamme keskeytyy hetkeksi, kun vetäjämme lähtee vastarannalle täyttämään ja vakauttamaan ensikertalaisen kaverini kajakkia kivillä, jotta matka aallokossa olisi miellyttävämpää. Saan loistavan tilaisuuden kuvata ympärillämme nousevia vuoria. Meloessamme suoraan merestä nousevia kallioita myöten mietin, mitä hyötyä täällä on rannan lähellä melomisesta jos ranta on pystysuoraa seinää ja aallot ryskäävät sitä vasten? Ehkäpä hätä keksisi keinon...
Rantaudumme valkohiekkaiseen laguuniin, joka voisi ennemmin löytyä joltain karibian rannalta – jos noin viidentoista asteen lämpötilaa ei lasketa. Vesi on totaalikirkasta joka puolella, noin kymmenenasteista. Melo-
essamme takaisin vetäjämme osoittelee ulapalle, ja kertoo miten täkäläiset harjoittelevat siellä kovia kelejä tammikuisissa kovissa aallokoissa. Hän pahoittelee puolestamme, että meillä etelässä meri on usein silloin jäässä, ja myötäilen hyvin epäuskottavasti tätä pettymystä.
Reissu on lyhyydestään huolimatta uskomaton, ja mieli tekee vain jatkaa. Maisemia ei voi kuin huohottaa taukoamatta, vaikka kova suolapitoisuus on jo läikittänyt silmälasit melkein läpinäkymättömiksi. Huohotusta tosin tuotti myös se, miten näin silmissäni miten joku kaatuu, ja sitten se ensikertalaisten kaksikko, ja sitten… Vetäjä säntäisi jonkun luo (ei, apuvetäjää ei ollut), olenkohan ainoa toinen joka osaisi pelastaa? Kylmyys ei antaisi hirveästi miettimisaikaa. Ainiin ja tietävätköhän muut kuin minun kaksi kaveriani, että siitä aukkopeitteen remmistä pitää sitten vetää jos kaatuu? Niin ja mitenköjän vetäjä ehtii tuolta kaukaa edestä tänne taakse auttamaan jos joku kellahtaa?
Perille päästiin pienistä kauhukuvistani huolimatta kuivina ja iloisina. Lisäksi ensi vuodesta alkaen näille melontareissuille kuulemma tarvittaisiin jonkinlainen ”melonnan greencard”, hyvä juttu. Ehkä sitten kaikki tietävät ainakin sen aukkopeitteen remmin.
Johanna Ahola
VIRKISTYSMELOJAN
KOLME PÄIVÄÄ
”Kuka Solovetskiin meidät sai, tervetuloa myös itse tänne kai. Kunhan viettänette täällä pari vuotta, tunnustuksen paikalle itse suotte”
Näin lauloivat leirin poliittiset vangit vankileiriteatterissa yli 16 tunnin talvisen metsätyöpäivän jälkeen uuden neuvosto-oligarkian edustajille. Solovetski oli se paikka jossa uusi neuvostojärjestelmä 20-luvulla, opetteli millaisilla henkilöillä ja menetelmillä luotava Gulag- järjestelmä toimisi.
Miksi?
Miksi sitten meloja haluaa tällaiselle paikalle? Oli neljä hyvää syytä: haasteena meren huomattavat lasku- ja nousuveden vaihtelut, Kanadasta syksyllä 2008 hankittu koottava ja reppuna kannettava K1 -kajakki Feathercraft, saariston edustalla parittelevat valkoiset valaat (beluga) ja pääsaaren sisäosien järviä yhdistävä kanavaverkosto endeemisine kaloineen.
Lähtö
Aamulla klo 6.20 Mikkelissä, aloin raahata torin yli 25 kg koottavaa kajakkia ja 20 kg muuta tavaraa Mikkelin Suomi-Venäjän seuran bussiin. Ensi kertaa ymmärsin, mitä käsitteellä katkokävely tarkoitetaan. Ymmärsin myös pian käsitteen ”venäläinen valtatie” kun istuimme 16 tuntia bussissa. Rukajärven kautta Belomorskiin (Sorokka) 770 km matkalla Pietarista Muurmanskiin kulkevalla valtatiellä oli 100 metrin matkalla ainakin 120 kuoppaa.
Solovetskin luostari ja sen saaristo
Seuraavana päivänä sortuneesta satamasta lähtenyt laiva saapui neljän tunnin laivamatkan päästä kohteena olevaan Solovetskin saaristoon. Se sijaitsee Vienanmeren länsiosassa, sadan meripeninkulman päässä Napapiiristä etelään. Arkipelagi koostuu kuudesta isosta ja monesta pienestä saaresta. Isoin on suuri Solovetskin saari, jossa sijaitsee kuuluisa luostari. Tämän 1400-luvulla perustetun pienen luostarin asema muuttui, kun vuosina 1582–1594 tsaarin käskys-
tä munkit perustivat saarelle linnan. Se rakennettiin suurista jättimäisistä vierinkivistä erääksi Venäjän suurimmista ja mahtavimmista linnoista. Monen vuosisadan kuluessa linna ja sen varuskunta puolustivat Venäjän pohjoista ja ajatuksiaan, jopa itse tsaari Iivana Julmaa vastaan. Englantilais-ranskalainen laivasto yritti tuhota linnan Krimin sodan aikana samanaikaisesti kuin Helsingin ulkopuolella olevaa Viaporia.
Beluganiemi
Kesällä saarten länsirannikolle, lähinnä Beluganniemelle kokoontuu kymmeniä maitovalaita. Ne kokoontuvat paikalle ainoastaan laskuveden huipun aikana. Retkueemme saapumisen jälkeen valaat kokoontuisivat seuraavan kerran yöllä klo 02.00. Siispä herätys yöllä klo 01.00 ja paikalliselle veneelle. Tuolloin ei ollut vielä uskallusta koota kajakkia ja lähteä ulos öiselle, kylmälle ja tuntemattomalle merelle 20 kilometrin päähän.
Tunnin venematkan jälkeen edessämme oli Valasniemi, merellä oleva saari, joka laskuveden aikana muuttui niemeksi. Sen edustalla, 10 metrin päässä rannasta n. 50 valkoista valasta harjoitteli piirileikkejään ja seisomista päällään pohjassa. Maitovalasta kutsutaan joskus merten kanarialinnuksi sen monipuolisen ääntelyn vuoksi. Äänimaailmaa ja balettia seurattiin kolme tuntia (mukana oli suomalainen valastutkija Rauno Lauhakangas vedenalaisine mikrofoneineen). Kuudelta olimme jo takaisin hotellissa. Nukkumaan ja uusi herätys klo 7.30. Aamiainen ja heti sen jälkeen taas nukkumaan.
Jänissaaret
Uusi herätys, jo kolmas samana aamuna, oli klo 8.30. Kutsu oli Jänissaarille, 9 kilometrin päähän luostarista merelle. Siis hyljettähän kutsutaan Venäjällä merijänikseksi, siitä nimi. Isoimmalla näistä, eli Isolla Jänissaarella oli monta nähtävyyttä, mm. 13 labyrinttia ja kaikkien niiden koko ja piirrokset ovat
Yllä jatulintarhoja
Suurelta Jänissaarelta. Alla luostari.
erilaisia. Saaren länsiosassa sijaitsee Andrei Pervozvannyjn kirkko (matruusien Pietari Suurelle 1605 kuudessa päivässä tekemä) ja Vierinkivisatama, Venäjän ensimmäinen aallonmurtajalla suojattu satama 1500-luvulta. Tältä retkeltä palasimme jo klo12.00, ja nukkumaan. Herätys, neljäs sinä aamuna, oli klo 14.00, ja lounaalle.
Kanavat ja järvet
Lounaan jälkeen päivän ohjelma oli vapaa. Siis pääsaaren kanaville ja järville. Pääsaarella ei ole jokia, mutta yli 500 järveä. 1500luvulla munkit alkoivat yhdistää järviä tekemällä kanavia. Järvi- ja kanavaverkkoa hyödynnettiin luostarin juomavesivaraston täydentämisessä sekä rahdinkuljetuksessa. Ns. Iso kierros oli 18 km pitkä.
Koottavan kajakin (25 kiloa) kantaminen lähtöpaikkaan, hotellista kolme kilometriä umpipolkua (venäläistä pikkutie) vaati uskomattomia fyysisiä ponnistuksia ja puolen tunnin juomatauon määränpäässä. Itse kokoaminen oli opittu jo Suomessa ja koska
Valaantarkkailutorni. Kanava.
näitä liikkuu muutenkin paljon Venäjällä, en ollut mikään erikoisuus lähtöpaikalla, josta olisi voinut vuokrata myös soutuveneitä.
Pian oltiin maailmassa, josta ei oikein tiennyt missä maailmassa oltiin. Kanavia reunustivat ohjetaulujen lisäksi vanhat puiset kilometritolpat, joissa oli merkinnät etäisyyksistä niin määränpäähän kuin lähtöpaikkaan. Täysin luonnontilaisia pitkä järvenselkiä ja pieniä saaria niiden sisällä olevine omine järvineen, siirtolohkareista umpimetsään tehtyjä kanavia (pisin 750 metriä) ja sortuneita vanhoja
Valas näkyvissä!
laiturirakenteita. Hetkiä jolloin ei ollut mitään muita kuin minä ja linnunlaulu ja hetkiä, jolloin venäläinen perhe tuli vastaan soutuveneellä metrin levyisellä kanavalla lasten roikkuessa molemmin puolin venettä ottaen kuvia vastaantulevasta kajakista. Mutta kaikki kolkat koluttiin.
Mutta hyvää ei voi kestää liian pitkään. Takaisin, kajakin kokoaminen ja yritys lähteä takaisin hotellille. Olihan tarkoitus jatkaa vielä illalla merelle kastomaan valaita valasniemelle klo 03.00 yöllä. Jalat eivät vain enää kantaneet, joten paikallinen taksi kävi noutamassa. (Myöhemmin selvisi että tuo matka olisi voinut tapahtua myös kanavia käyttäen ja että nyt oli käyty vasta verkoston läntinen osa).
Illallisen jälkeen oli vielä valasvideon katselu klo 22.00 jälkeen. Sen jälkeen ajattelin ottaa hetken levon ennen lähtöä merelle. Neljän herätyksen ja täyden vatsan politiikan seurauksena heräsin vasta seuraava aamuna.
Skiitta vai meri?
Aamulla oli päätettävä, lähtisinkö seurueen mukana katsomaan Sekirjanan skiittaa, saaren korkealla kohdalla olevaa Taivaaseen astumisen kirkkoa, joka oli toiminut sekä kirkkona, majakkana että vankileiriaikana yhtenä hirveimmistä paikoista saaristossa – paikassa jossa Stalinin hallinto opetteli ihmisten nöyryyttämistä ja tuhoamista. Siellä olivat myös ne portaat, 365 askelmaa, joita talvella jäädytettynä käytettiin vankien kertaluontoisena liukumäkenä. Koska laiva Slovetskista lähti takaisin jo klo 19.00 ja valaat olisivat tulleet takaisin sinä päivänä niemelleen klo 15.30, minä vanhana majakkaharrastajana valitsin tuon majakkakirkon ja päädyin lukemaan vankien viimeisiä kirjeitä (olivat löytyneet kirkon restauroinnin yhteydessä) siitä, että hyvin täällä menee ja kotiin päästään.
Venäjän tulli ja kannettava kajakki
Muiden raahatessa matkatavaroitaan tulliin, bussikuskimme kehotti minua viemään isot kantamukseni bussin matkatavaratilaan. Seurasin kauempaa kuskimme huitovia kädenliikkeitä venäläisen tullimiehen kysyessä näistä jäljelle jääneistä pakkauksista. Äkkiä tullimiehen silmät kirkastuivat. ”A, harasoo, baidarka”. Kyllä venäläinen tullimies aina tuntee vanhan inuittikajakin Alaskasta.
Paavo-Pekka Ruotsalainen
Teksti Aarne Miettinen Kuvat Joonas Vaattovaara
Lauantaina 29. elokuuta pelattiin Merimelojien majalla perinteinen kanoottipooloturnaus, Meripoolo. Joukkueita tällä kertaa yksipäiväiseen turnaukseen saapui kaikkiaan 7 kpl. Kaksi joukkueista tuli itänaapuristamme, Venäjältä. Päivän aikana kaikki joukkueet ottelivat kerran toisiaan vastaan ja voittojen, häviöiden ja tasapelien pisteytyksen kautta löytyi voittaja.
Ainakin olisi pitänyt löytyä. Pietarilainen Stream ja Tamperelainen Kajak pelasivat keskenään tasapelin ja voittivat kaikki muut pelinsä, joten otteluiden perusteella joukkueet olivat tasapisteissä. Kanoottipoolon sääntöjen mukaan seuraava merkitsevä kriteeri on maaliero, eli joukkeen kaikki turnauksen aikana tehdyt maalit lasketaan yhteen ja tästä määrästä vähennetään kaikki kyseistä joukkuetta vastaan tehdyt maalit. Sekä Kajakilla, että Streamillä tämä maaliero oli 46. Kun joukkueet vielä olivat tehneet täsmälleen saman määrän maaleja turnauksen aikana ja päästäneet täsmälleen saman määrän maaleja, ei järjestäjille jäänyt muuta mahdollisuutta, kuin julistaa molemmat joukkueet turnauksen voittajiksi. Pietarilaiset ystävämme poistuivat turnauksen voittajapokaali mukanaan ja tamperelaiset saavat oman pokaalinsa jälkeenpäin, kunhan pokaali on vaihdettu voittajakokoon ja laatan kaiverrus kirjoitettu uusiksi. Varsinaisten pokaalien lisäksi turnauksen pelaajille jaettiin erinäisillä kriteereillä Kukunorin jakamia tuotepalkintoja.
TIUKKAA VÄÄNTÖÄ kentällä ja pisteiden laskussa
Pelejä turnauksessa pelattiin tauotta aamukymmenestä iltayhdeksään asti ja helpolla ei kukaan joukkue mitään ottanut. Myös Hiidenveden Purjehtijat ja Melan Vääntäjät pelasivat tasapisteisiin, mutta heidän tapauksessaan maaliero ratkaisi pronssisijan HiiPulle ja Mevä jäi turnauksessa neljänneksi. Kaikki suomalaiset joukkueet asettuivat turnauksessa samaan järjestykseen, kuin heinäkuussa pelatussa SM-turnauksessakin. Toinen pietarilaisjoukkue, Wild Water, puolestaan joutui tällä kertaa tyytymään turnauksen viimeiseen sijaan. Aivan tyhjin käsin ei Wild Waterkaan joutunut kotiin palaamaan, sillä heidän pelaajansa rohmusivat kaikkien pelaajien kesken pidetyissä arpajaisissa jaettuja palkintoja.
Merimelojien joukkueessa pelasivat tällä kertaa Aarne Miettinen, Matti Pettersson, Aapo Virtanen, Eija Vartiainen, Tuula Mikkonen-Gröhn ja Christoph Meier.
Tulokset
1. Stream (jaettu ensimmäinen sija)
1. Kajak (jaettu ensimmäinen sija)
3. HiiPu
4. MeVä
5. Merimelojat
6. VeSa
7. Wild Water
JUTTUJA JA KUVIA
Merimeloja nro 5 ilmestyy 28. lokakuuta ja aineiston deadline on 9. lokakuuta. Päätoimittaja toivoo, että tähän vuoden viimeiseen lehteen saadaan paljon mehukkaita retkikuvauksia ja yksittäisiä melontakokemuksia – eikä pelkästään viihdemielessä vaan myös melontataitojen varusteiden kehittämistä ajatellen.
Hyvät kuvat ja niihin liittyvä kuvateksti elävöittävät ja antavat lisää ulottuvuuksia jutullesi. Muista mainita myös kuvaajan nimi.
Tiedäthän, että julkaistusta jutusta saa kirjoittaja yhden talkoopisteen. Kirjoitellaan!
Raili Karisaari, päätoimittaja puh. 0400-142 118 raili.karisaari@kolumbus.fi
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki e-mail: toimisto@merimelojat.fi www.merimelojat.fi
PÄIVYSTYS
Puhelin 050 357 4507
Huhtikuu-syyskuu: tiistaisin klo 18–19
Loka-maaliskuu: kk:n ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta www.merimelojat.fi kohdasta majan vuokraus.
PANKKIYHTEYDET:
Jäsenjulkaisu, jäsenille ilmainen. Ilmestyy viisi kertaa vuodessa.
Julkaisija: MERIMELOJAT RY
Kirjapaino: Kopio Niini Oy
Nordea 120030-9910: tilille maksetaan jäsenmaksut laskun viitenumerolla ja Nordea 240018-35487: tilille maksetaan retkien osallistumismaksut omalla viitenumerolla.
OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT
Muutokset sähköpostitse: toimisto@merimelojat.fi tai postitse: Merikannontie 10, 00260 Helsinki
Päätoimittaja: Raili Karisaari, puh. 0400–142 118 e-mail: mm_lehti@merimelojat.fi
Taitto: Päivi Kekäläinen e-mail: mm_taitto@merimelojat.fi
Ilmoitushinnat:
Koko sivu 170 €, 1/2 sivu 90 €, toistoalennus 25 %
Ilmestymisaikataulu vuonna 2009 dead- postitus linet päivät: