Tätä kirjoittaessani on vielä talvi. Ulkona on reilusti pakkasta, lunta maassa ja merellä retkiluistelujäät parhaimmillaan. Monen seuramme aktiivin talvisiin harrastuksiin kuuluu retkiluistelu, ehkäpä siksikin että menneinä talvina Merimelojille on järjestetty omia retkiluistelukursseja. Seuran retkisaaret ovat olleet jo ahkerassa käytössä, vajasaaren saunassa käy iloinen puheensorina saunapäivinä, koulutuksissa ja harjoituksissa riittää vilskettä.
Kuka on seuramme aktiivi? Lyhyt vastaus kuuluu: ”Seuran toimintaan säännöllisesti osallistuva tai säännöllisesti omatoimisesti melontaa harrastava jäsen”. Pidempi vastaus sitten? Aktiivijäsenen prototyyppiä on vaikea määrittää, meitä on niin moneksi. Yksi harrastaa vain yhtä melonnan muotoa tai lajia, toinen valitsee vähän kaikista seurassa tarjolla olevista aktiviteeteista. Olemme eri ikäisiä, olemme erilaisissa työpaikoissa ja tehtävissä, elämäntilanteemme ovat kovin erilaisia. Paljon melovien aktiivien sukupuolijakauma menee melko lailla tasan, puolet naisia ja puolet miehiä. Meitä kaikkia yhdistää kiinnostus melontaan. Torstaimelonnoissa, vajan saunassa, retkisaarilla, pooloturnauksessa, yksilölajien kilpatapahtumissa, missä tahansa melommekin – tittelit jätetään pukuhuoneen naulaan. Toki monet seuran aktiivisimmat jäsenet tuntevat toisensa jo vuosien ajalta, melontaharrastuksen ulkopuolellakin, mutta aktiivien joukko on kaikille avoinna.
Tule mukaan seuran aktiivijäseneksi! Parhaiten pääset mukaan osallistumalla jaostojen järjestämään toimintaan. Virkistysjaoston suositut torstaimelonnat jatkuvat tulevalla kaudella, retkijaoston kalenteri on täynnä (hyvä kun ehtivät välillä kotisatamaan), koski- ja poolojaoston poolotreenit ovat kaikil -
le avoimia ja koskikurssikin on kesälle luvassa, kursseja ja koulutuksia on tulossa. Vajan sauna on lämmin talvikaudellakin tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin – poikkea löylyihin, avantoonkin jos uskallat! Kesälläkin kannattaa jäädä saunan lauteille jutustelemaan, seuran konkareita voi olla helpompi lähestyä kysymyksillä päivän melonta-annoksen jälkeen. Suosituissa vajan kevättalkoissa parannamme yhdessä harrastuksemme puitteita, samalla tapaamme tuttuja talvikauden jälkeen.
Kesän melontakoulujen aikataulu on lyöty lukkoon ja ilmoittautuminen avataan kohta. Toisaalla tässä lehdessä on ilmoitus melontakoulujen apuohjaajakoulutuksesta. Melontakoulujen vetäminen on niin uudemmille kuin kokeneemmillekin jäsenille hyvä tapa ylläpitää omaa osaamista. Samalla voit johdatella uusia harrastajia hienon lajimme pariin! Monelle meistä tietojemme jakaminen muille on tärkeä osa harrastusta. Jos sinulla on tietoa ja taitoa jostakin asiasta jonka arvelet kiinnostavan muitakin jäseniä ja haluaisit jakaa osaamistasi, otetaan se ilolla vastaan. Toki kaikesta toiminnan järjestämisestä saa myös asianmukaiset talkoopisteet. Talkoopanos- ja pistejärjestelmän kuvaus löytyy toisaalta tästä lehdestä.
KUTSU
Toiminnasta ja koulutuksista voi ja kannattaa kysyä hallituksen jäseniltä, jaostojen vetäjiltä ja seuran toimihenkilöiltä, joiden yhteystiedot löytyvät tästä lehdestä ja seuran verkkosivuilta. Vastaamme mielellämme - älä epäröi. Jos mieltä askarruttava asia on sellainen, että vastauksesta voisi hyötyä moni muukin, hyödynnä toki seuran nettisivujen keskustelufoorumia. Sen kautta voi ja on suositeltavaakin vaikka etsiä melontaseuraa, jollei omia melontakavereita vielä ole.
Merimelojien vuoden 2011 jäsenmaksulomakkeita ollaan postittamassa. Lehden ilmestyessä ne ovat jo kolahtaneet postiluukuista. Hoida jäsenmaksusi ajallaan, jotta saamme pidettyä aktiivisen seuratoiminnan puitteet kunnossa. Rahalla hankimme sellaisia asioita, joita emme voi talkoopanoksilla hoitaa – melontakalustoa, kunnossapitoa, sähköä ja lämpöä, unohtamatta seuran kahta palkattua työntekijää joiden tärkeä työpanos vapauttaa hallituksen jäseniä hoitamaan muita tehtäviä.
Tervetuloa mukaan kauden 2011 toimintaan!
Rauli Rautavuori Ylimelamies
5.4.2011 klo 19.00 seuran vajalla
Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat
TERVETULOA
Hallitus
Hallituksen kokouksien
päätöksiä/tiedotuksia
fi Vakuutukset:
Marja on välittänyt hallituksen jäsenille ja toimihenkilöille tiedot seuran vakuutuksista. Jaostojen vetäjät käyvät läpi vakuutukset ja tiedottavat niistä ”alaisilleen”.
Keskusteltiin kanoottiliiton melojakortista, joka on tapaturmavakuutus kotimaassa melontaa harrastaville. Päätettiin, että vakuutusta voi mainostaa, mutta seura ei ala välittää niitä.
fi Melontakoulut:
Melontakoulujen aikataulut päivitetään kotisivuille. Niihin ilmoittautuminen alkaa 1.3.
fi Muuta:
Henna Kortesmäki on valittu kanoottiliiton varajäseneksi, koski- ja poolojaoston yhteyshenkilöksi ja poolojaoston puheenjohtajaksi.
Tuula Mikkonen-Gröhn on lupautunut koko jäsenistölle suunnatun juhlan suunnittelutoimikunnan vastaavaksi. Merimelojat
MERIMELOJIEN 80-VUOTISJUHLAT
VAJASAARELLA & MAJALLA
PERJANTAI 20.5.
klo 18 • virallinen juhlavastaanotto – Osanottajat saavat kutsun
LAUANTAI 21.5.
klo 18 • jäsenten juhla – Ennakkoilmoittautuminen, illalliskortti 20 euroa Tarjolla on mm. -saaristolaispöytä -seuran valokuvanäyttely vuosien varrelta -bändi, tanssia ja yleistä ilakointia
Ilmoittautumisohjeet julkaistaan seuran sähköisillä tiedotuskanavilla ja Merimeloja-lehdessä 3/2011
SUNNUNTAI 22.5.
klo 12 • Ykan kymppi eli Y-10 Melotaan perinteinen Y-10 Mukaan kaikki kajakiin ja melan lapakulmaan katsomatta!
MELAMIES ESITTÄYTYY
Syyskokouksessa minut valittiin yllättäen ja ennalta varoittamatta Merimelojien hallitukseen vuosiksi 2011–2012 ja perin puheenjohtajaksi valitulta Raulilta varapuheenjohtajan pestin. Tehtävikseni nakitettiin aluksi 80-vuotisjuhlatoimikunnan työhön osallistuminen ja virkistysmelonnan yhdyshenkilönä toimiminen hallituksessa. (Virkistysmelontaan etsimme edelleenkin toimihenkilöä vastaamaan toiminnan järjestämisestä käytännössä.)
Olen liittynyt Merimelojiin vuonna 1993 heti melontakoulun jälkeen, jäin koukkuun ja löysin retkimelonnan huikeat mahdollisuudet. Heti ensimmäisenä kesänä kävin pari kertaa Skorvössä ja siitä se lähti! Upeat melontavedet ja melontakaverit ovat tul-
Merimelojien TALKOOPANOS- JA
TALKOOPISTEJÄRJESTELMÄ
Merimelojien jäsenten vuotuisen talkoovelvoitteen tavoitteena on jokaisen osallistuminen seuran toiminnan toteuttamiseen kahta talkoopistettä vastaavalla panoksella. Talkoopisteitä voi kerätä esimerkiksi melontakoulujen vetäjänä toimimalla, vajamestarin apuna vajatalkoissa tai kanoottien korjauksessa, jaostojen tehtävissä, Merimelojalehteen kirjoittamalla ja monella muulla tavalla.
Talkootehtävistä ilmoitetaan Merimeloja-lehdessä, seuran verkkosivujen keskustelufoorumilla sekä seuran sähköpostilistalla, mutta tietoa tekijäänsä odottavista asioista voit saada myös hallituksen jäseniltä ja toimihenkilöiltä.
Talkoopisteitä myöntävät hallituksen jäsenet, Mäntysaaren ja Skorvön isännät, sekä Merimeloja-lehden päätoimittaja. Pisteet kirjataan seuran toimistossa jäsenrekisteriin. Talkootehtävät pisteytetään seuraavasti: - Yksi talkoopiste vastaa 1–2 illan tai 3–6 h työtä.
leet tutuiksi monilla seuran järjestämillä retkillä Saaristomerellä, Ahvenanmaalla, Itäisellä ja Läntisellä Suomenlahdella, Saimaalla, Inarijärvellä, Selkämerellä... ja monilla omilla retkillä milloin missäkin. Skorvö ja Mäntysaari ovat tietysti vakiokohteita monta kertaa kaudessa. Skorvööseen olen vetänyt useana kesänä juhannusretken, myös ensi kesänä. Mereltä en malta pysyä poissa talvellakaan, retkiluistelu ja hiihto jäällä tuovat meren tuoksun ja horisontin lähelle myös paukkupakkasilla!
Minuun voi ottaa yhteyttä osoitteella vpj@merimelojat.fi – erityisesti toivon yhteydenottoa virkistysmelonnan organisoinnista kiinnostuneilta!
Anneli Lahti
- Kaksi talkoopistettä vastaa kolmen illan tai yli 6 h työtä (esim. koko melontakoulu).
- Pisteiden myöntäjillä on rajatapauksissa mahdollisuus käyttää omaa harkintaa.
Talkoopanosmaksun suuruus on päätetään vuosittain syyskokouksessa. Jos jäsenellä on kaksi tai useampia talkoopisteitä, ei maksua peritä. Jos jäsenellä on yksi talkoopiste, peritään puolet talkoopanosmaksusta eli 25 euroa. Jos talkoopisteitä ei ole kertynyt, maksun suuruus on 50 euroa. Talkoopanosmaksut peritään kevättalvella lähetettävällä maksulomakkeella. Jos tiedät keränneesi talkoopisteitä ja saat silti postitse talkoopanosmaksulomakkeen, voit tehdä oikaisupyynnön seuran toimistoon. Pyynnöstä tulee käydä nimesi lisäksi ilmi tehtävä josta sinulla pitäisi olla talkoopiste, jaosto jonka tehtävästä oli kyse, sekä talkooajankohta.
Hallitus
Melontakauden 2011 RETKIOHJELMA
Virallinen retkikausi alkaa vapun jäänsärkemisretkellä ja päättyy ruskaretkeen lokakuussa. Tämän noin seitsemän kuukauden aikana on tiedossa retkiä niin, että kaikille löytyy sopiva vaihtoehto. Ainakin yksi koulutusretki järjestetään Skorvaniin. Ei kannata epäröidä retkimelonnan aloittamisessa – jos nyt alkaa helpolla retkellä, kohta pystyy jo vaativampiinkin koitoksiin.
Retkiä koskevat yleiset säännöt:
1. Retkenvetäjät ottavat vastaan ilmoittautumisia maanantaista 28.3.2011 klo 17.00 lähtien sähköpostitse. Ilmoittautumisaikaa ei mitata sekunnin tarkkuudella, vaan retkenvetäjä päättää viime kädessä osallistujat illan aikana tai myöhemmin ilmoittautuneista. Tätä ennen saunan lauteilla tai muuten salakähmäisesti tehdyt ilmoittautumiset eivät sido retkenvetäjää. Ilmoittautumisen yhteydessä on vetäjälle annettava osallistujan nimi, puhelinnumero ja sähköpostiosoite sekä muut mahdolliset vetäjän kaipaamat tiedot.
2. Tarkempia tietoja retkistä saa vetäjiltä. Heillä on oikeus tehdä muutoksia retkisuunnitelmaan. Muutenkin retkijaosto/Merimelojat ry pidättää oikeuden muuttaa retkiohjelmaa milloin tahansa ja jopa peruuttaa retken.
3. Maksullisten retkien retkimaksu perustuu vetäjän laatimaan kustannusarvioon. Ret-
kimaksu maksetaan aina Merimelojat ry:n pankkitilille 240018-35487 viimeistään retkenvetäjän ilmoittamana eräpäivänä. Maksussa käytetään viitenumeroa. Osa retkistä on maksuttomia.
4. Jos osallistuja peruu lähtönsä vetäjän antaman eräpäivän jälkeen, pidätetään häneltä seuralle peruutusmaksuna puolet retkimaksusta (poislukien lääkärintodistus). Jos osallistuja ei suorita retkimaksuaan viimeistään eräpäivänä, vetäjä voi hänet pudottaa pois osallistujaluettelosta.
Koska vuoden mittaan tapahtuu aina perumisia, hyvinkin suositulle retkelle saattaa päästä mukaan, vaikka keväällä ei siltä näyttäisikään. Ilmoittautuminen varasijalle tuottaa usein tulosta.
5. Käyttöoikeuskajakki varataan jäsenpäivystyksestä. Varattu kajakki on merkittävä huolellisesti viimeistään lähtöpäivän aamuna, mieluimmin jo edellisenä iltana. Muista aina ennen retkeä huolellisesti tarkastaa kajakin ja muiden varusteiden kunto! Kohtele seuran varusteita hyvin! Osallistuja saattaa saada vetäjältä ryhmän varusteita kajakkiinsa retken ajaksi (ea-laukku, vara-aukkopeite jne.). Näitä lainavarusteita on kohdeltava erityisen hyvin.
6. Retken valmisteluihin liittyy turvallisuussyistä yleensä pelastusharjoitus vajavesillä ennen retkeä vetäjän johdolla. Se on pakollinen, jos vetäjä niin päättää.
Vaatimustasot ja niiden lyhyet kuvaukset:
1 = helppo. Rauhallinen tahti, suojaisat reitit. Suunniteltu päivämatka on noin 20 km.
2 = keskitaso. Normaali retkivauhti, osittain suojaisat reitit. Vaatii jonkin verran retkikokemusta. Päivämatkat noin 30 km.
3 = vaativa. Isoja selkävesiä. Kokeneille melojille. Päivämatkan pituus voi olla yli 50 km.
4 = erittäin vaativa. Hyvin pitkät aavaosuudet. Pitkä reitti, päivämatka jopa yli 50 km.
RETKIOHJELMA 2011
29.4.-1.5. Jäänsärkemisretki Skorvaniin
Vetäjä ?
Vaatimustaso 2 (kylmät vedet).
1.-5.6.
Padvan runtti/helatorstain retki
Vetäjä Timo Mononen. Osallistumisen edellytykset: vähintään 100 melontakilometriä vuoden 2011 aikana ennen retkeä (tämä aikamääritelmä koskee muitakin retkiä), kaksi Ykän kymppiä (vast.) ja pakollinen pelastusharjoitus vetäjän johdolla.
Vetäjä Martti Roivainen. Osallistumisen edellytykset: vähintään 150 melontakilometriä, yksi Skorvanin retki (vast.) ja pakollinen pelastusharjoitus vetäjän johdolla ennen retkeä. Ilmoittautuessa on ehdottomasti mainittava, onko käytössä auto, vetokoukku ja kuinka monta kajakkia/retkeläistä on valmis ottamaan kyytiin.
Vetäjä Anneli Lahti. Osallistumisen edellytykset: ennen retkeä vähintään 100 melontakilometriä ja kaksi Ykän kymppiä (vast.) yhteen menoon saman päivän aikana.
Vetäjä Taina Kinnunen. Osallistumisen edellytykset: vähintään 250 melontakilometriä, yksi Skorvanin retki (vast.) ja pakollinen pelastusharjoitus vetäjän johdolla ennen retkeä.
Vetäjä Kari Hausen. Osallistumisen edellytykset: vähintään 250 melontakilometriä, yksi Skorvanin retki (vast.) ja pakollinen pelastusharjoitus vetäjän johdolla ennen retkeä.
Vetäjä Martti Roivainen. Reitti Uumaja–Holmön–Valassaaret–Vaasa. Osallistumisen edellytykset: vähintään 250 melontakilometriä, kaksi Skorvanin retkeä (vast.) ja pakollinen pelastusharjoitus vetäjän johdolla ennen retkeä. Kaikkien osallistujien on lisäksi jaksettava meloa saman päivän aikana vähintään 40 km. Ilmoittautuminen sähköpostilla retki@merimelojat.fi.
Vaatimustaso 3.
Viitenumero 30101254.
11.-14.8.
Skorvanin juhlaretki
Vetäjä Timo Mononen. Osallistumisen edellytykset: vähintään 200 melontakilometriä, yksi Skorvanin retki (vast.) ja pakollinen pelastusharjoitus vetäjän johdolla ennen retkeä.
Vetäjä Johan Holmberg. Reitti Hauho–Vuolteenkartano–Valkeakoski–Vanajavesi–Hämeenlinna. Osallistumisen edellytykset: vähintään 150 melontakilometriä, yksi Skorvanin retki (vast.) ja pakollinen pelastusharjoitus vetäjän johdolla ennen retkeä.
Vetäjä ? Osallistumisen edellytykset: vähintään 100 melontakilometriä ja kaksi Ykän kymppiä (vast.) ennen retkeä.
Ilmoittautuminen sähköpostilla ?
Vaatimustaso 2.
Helsingin Venemessut olivat ilonamme 11–20. helmikuuta Helsingin messukeskuksessa. Vene 11 Bät järjestettiin 42. kerran, paikalla oli noin 550 venettä, näytteilleasettajia 340. Kajakkeja esiteltiin noin neljällä eri osastolla, muuta krääsää oli sitten taas ns. pilvin pimein.
Melojalle messut eivät tuntuneet tarjoavan mitään merkittävää uutta, niistä vähistä saamme lukea muusta mediasta, nyt keskitymme lähinnä juoruihuin ja kuulopuheisiin :-).
Turkulainen Ursuk oli jälleen läsnä aikaisempaan malliin. Uutuutena oli naisten muotoon leikattu kuivapuku, sellaista oli kovasti toivottu. AWS Active Watersport Suit Lady saikin kunniamaininnan Vuoden Veneilytuote -kilpailussa. Ursuk muuten kertoi, että mikäli Merimelojat ry saa mukavan kimpan aikaiseksi, niin he voivat valmistaa toiveiden mukaisen asusteen. Huput, mansetit, vetoketjut ja niiden paikat, ylimääräiset taskut ja muut kilkkeet voidaan soveltaa toiveisiin, varsinaista melojille valmistettua kuivapukua heillä ei vielä olekaan. Jos on ajatuksia projektin tiimoilta, niin keskustelua seuran foorumille tai sähköpostia tämän kirjoittajalle.
Multimarine oli niin ikään liki vanhalla paikallaan, melojaa viehättivät siistit, värikkäät ja kelluvat kahdeksasti lyödyt
VENEMESSUILLA
KUULTUA
Liros Nautic-köydet sekä haponkestävät karabiinihaat. Spot-paikantimet eli ns. satelliittiviestimet olivat nyt hinnoiltaan sangen mielenkiintoisia, ominaisuudet olivat tutut.
Clas Ohlson revitteli jälleen tietämättään läpinäkyvillä, taatusti vedenpitävillä pusseillaan. Myyntipakkauksessa oli kaksi tyhjiöpussia, 40 x 60 ja 50 x 70 cm. Niihin mahtuvat isommatkin meri- ja muut kartat ja hinnaltaan ne ovat huomattavasti edullisempia kuin Karttakeskuksen ja John Nurminen Marinen myymät pussukat, sillä kympillä sai kolme pakettia. Ohlsonin sedältä on vielä tulossa imukuppikiinnitteinen 360° LED-valaisin, joka on hyväksytty alle 7 metrin veneisiin, hintaa kapineella (tuotenumero 31-189) on peräti € 21,95.
Natura Viva tutkiskelee tiettävästi eskimonkestävää ympärisäteilevää ja eteenpäinloistavaa valaisinkombinaatiota, siitä ehkä myöhemmin, eräästä takahuoneesta kuiskittiin.
Norcap Oy on aloittanut Norjassa suosittujen Seabird-kajakkien maahantuonnin, SeAction puolestaan tarjoaa keväämmällä koemelontapaikan melontakeskuksessaan Siuntiossa. Seabirdit ovat herättäneet viime vuosina aika lailla keskustelua mm. siksi että niiden valmistus on siirretty Kiinaan, ne ovat olleet erittäin suosittuja Norjassa ja niitä viedään Virosta. Lyhyen katsannon perusteella kajakit vaikuttivat sangen mainioilta, mutta viisaammat saavat meloa niitä ja kertoa koke -
muksistaan myöhemmin. www.norcap.fi ja www.seaction.com.
Vestrade esitteli purjeella varustettua, kahdenpoljettavaa Hobien trimaran-kajakkia, johon Vesselin mukaan sopii isä ja äiti, trampoliineille koirat sekä jälkikasvu. Tositarinana hän tiesi kertoa kuinka eräs kätensä menettänyt aktiivimeloja oli erittäin tyytyväinen pienempään poljettavaan Hobieen, sen avulla hän pääsi jälleen rakastamansa harrastuksen pariin. Hobie Adventure olikin koemelottavana Humalluodolla viime syksynä.
Nautics Oy (www.nautics.fi, perustajan tausta on muuten sangen mielenkiintoinen) esitteli Sailmatea:
”Sailmate on kattava veneilijän reittisuunnittelu- ja navigointityökalu. Se sisältää merija järvialueiden kartat, säätiedot sekä luonnonsatamat ja muita mielenkiintoisia kohteita...”
www.sailmate.fi vaikuttaa jo nykyiselläänkin hyvin lupaavalta myös melojan reittisuunnittelutyökalulta. Palveluun rekisteröityminen on ilmaista ja ”tehokäyttäjän” vuosimaksu on hyvin kohtuullinen; siinä vinkkiä vaikka retkijaostolle :-). Palaamme asiaan tutustuttuamme asiaan syvällisemmin.
Jussi Pulkkinen pulkkine@iki.fi
Lumihanki kutsuu merimelojaa talvisin
Viaton kesäinen melontaretkeilyharrastukseni on jumittunut päälle niin, että helmikuisena perjantai-iltapäivänä löydän itseni 20 asteen pakkasessa meren jäältä luistelemassa ahkio hinauksessa kohti Skorvön retkitukikohtaa. Alkumatkan aikana vajalta Hanasaareen aurinko paistaa matalalta ja luistelusukset avaavat latua ahkiolle. Suuntaan kohti Mäntysaarta ja uuden jään reunaa, jossa vaihdan jalkaan retkiluistimet. Matka alkaa joutua luistellen reipasta melontavauhtia ja päivä hämärtyy iltaan. Lehtisaarten jälkeen hehkuva täysikuu nousee idässä meren alta ja kohta vaeltajan varjo piirtyy jääkukan valkaisemaan jäähän. Edessä on loputon jäälakeus ja kaukana kilometrien päässä Stora Brändön tumma hahmo. Kaupunki ja arkiset huolet ovat jääneet taakse. Neljän ja puolen tunnin taivalluksen jälkeen saavutan Skorvön rannan ja pystytän teltan hangelle kuun valossa. Sen verran jääkukka tahmasi ahkion kulkua, että jouduin luopumaan 3100 kilokalorista. Aikaisemmin saapuneiden lämmittämässä tuvassa nautin iltapalan ja saunassa irtoaa viimeinen hikipisara. Yöllä pakkanen laskee -25 °C:een, mutta teltassa saan sikeät unet. Aamuaurinko lämmittää jo telttaa kun kymmeneltä nousen levänneenä aamupalalle ja valmistautumaan poikien kanssa luisteluretkeen Porkkalaan ja Upinniemeen.
Skorvön retkitukikohta on ollut tänä talvena miehitetty lähes jokaisena viikonloppuna. Vajalta on tehty hiihtovaelluksia kelistä välittämättä ja enimmillään matkaan on kulunut jopa yli 9 tuntia. Helmikuun alussa myrsky vei jäät saaren ympäriltä, ja viikkoon ei saareen päässyt jäitä pitkin.
Syksyllä raportoin kesken vuokrasopimusneuvottelujen uudesta sopimuksesta.
Korjattakoon, että uusi sopimus on edellisen tapaan kolmivuotinen.
Melontaretkeilyn makuun päästään toivottavasti viimeistään vapun tienoilla jäänsärkemisretkellä. Silloinkin raikas meri-ilma ja ulkoilu takaa nautinnolliset unet teltassa. Kokeilkaa vaikka!
Hannu Skorvön isäntä
Melonta LOFOOTEILLA
Teimme kesällä 2010 melontaretken Lofooteilla. Alueen melontaolosuhteista ei paljoa ole suomeksi kirjoitettu, joten jokainen Lofooteille melomaan haluava joutuu kokoamaan tarvitsemansa tiedonmurusista. Seuraavassa tietoa ja tulkintoja muidenkin hyödynnettäväksi. Kommentoikaa, korjatkaa, täydentäkää!
Vuorovesi noudattaa Norjassa, kuten muuallakin, kuuden tunnin rytmiä vuorokautisen siirtymän ollessa 50 minuuttia eteenpäin. Vuorovedestä ja siihen liittyvistä laskelmista löytyy Suomessa kirjallisuutta esimerkiksi kirjastoista. Lofooteilla vuoroveden korkeusero vaihtelee noin 1,5–3,5 metrin välillä riippuen kuunkierron vaiheesta ja paikasta. Yleisesti ottaen vuoroveden korkeusvaihtelu on suurempaa saariketjun ”sisäpuolella” Vestfjordenin puolella kuin Atlantin puolella. Vuorovesitaulukon saa kätevästi netistä osoitteesta http://vannstand.no/index.php/nb/ english-section/tide-table josta kannattaa valita Lofoottien Austvagøylla sijaitseva Kabelvåg. Vuonojen suulla voi virrata – kovaakin. Joidenkin vuonojen suulle muodostuu koski virran ollessa voimakkaimmillaan, esimerkkinä Grunnførfjorden jonka suulla paikalliset pitävät vuorovesimelontakursseja. Vuonojen suulla virtaa veden noustessa ja laskiessa, virtaus pysähtyy ja kääntyy korkeimmalla ja matalimmalla vedellä.
Lofoottien saaria erottavissa salmissa on voimakkaita virtauksia. Kaikissa neljässä salmessa virta kääntyy nousu- ja laskuveden puolivälissä. Käytännössä havaitsimme että nousuveden toisella puoliskolla ja laskuveden ensimmäisellä puoliskolla virran suunta on etelästä pohjoiseen, laskuveden toisella puoliskolla ja nousuveden ensimmäisellä puoliskolla virran suunta on pohjoisesta etelään. (Toisin sanoen: korkeamman veden aikana etelästä pohjoiseen, matalamman veden aikana pohjoisesta etelään.)
Syynä virtausten käyttäytymiseen on vuoroveden korkeusvaihtelun ero saariryhmän eri puolilla. Vuoroveden puolivälissä, keskivedellä, vedenpinta on samalla tasolla molemmin puolin. Matalimman veden aikaan vedenpinta sisäpuolella Vestfjordenilla laskee enemmän kuin ulkopuolella (on siis alempana), siksi vesi virtaa salmista sisään, pohjoisesta etelään. Korkeimman veden aikaan Vestfjordenin pinta nousee enemmän (on korkeammalla) kuin saariryhmän ulkopuolella, joten vesi virtaa salmista ulos, etelästä pohjoiseen.
Salmien kapeimpiin ja matalimpiin paikkoihin muodostuu koskia, erityisesti jos mereltä tulee maininkia virtaa vastaan. Salmien yli tai läpi melominen eivät kumpikaan vaadi erityisiä virtaavan veden taitoja, jos melonnan ajoittaa nousu- tai laskuveden puoliväliin. Koskimelontataitoja mahdollisesti hakeutuu salmiin nimenomaan silloin kun virtaa ...
* Lofoottien eteläkärjen Moskenstraumen: arviot vaihtelevat 6–8 solmua
Muualla vuoroveden huomiointi on tarpeen lähinnä leiripaikan valinnassa. Kannattaa katsoa, ettei korkeimmalla vedellä hyvältä näyttävään paikkaan jää matalan veden ajaksi jumiin. Kannattaa myös katsoa tarkkaan, missä on korkeimman veden raja ettei tule yllätyksiä. Hiekkapohjan tunnistaa jo etäältä smaragdinvihreästä vedestä. Suojaiset hiekkapohjaiset laguunit, joita löytyy kohtuullisesti, ovatkin parhaita leiripaikkoja.
Atlantilta puhaltava tuuli nostaa suurempaa aallokkoa kuin mihin Itämerellä vastaavalla tuulella on tottunut. Kallioseinämistä heijastuessaan se voi aiheuttaa ikävää ristiaallokkoa. Matalaan hiekkarantaan saapuessaan se nostaa mahtavat surffiaallot .. eräs pohjoisen Euroopan tunnetuimmista surffipaikoista on Unstadin hiek-
Aina sataa... Kuva Rauli Rautavuori
karanta Lofoottien Vestvågøylla. Unstad, kuten muutkin komeimmat hiekkarannat sijaitsevat saariketjun luoteisreunalla. Moskenesøyalla erityisesti ja Vestfjordenin puolella yleisesti rannat ovat paljon karumpia ja jyrkempiä.
Melojan on hyvä seurata sääennusteita päivittäin ja suunnitella seuraavat etappinsa säiden ehdoilla. Monin paikoin saariston puute ja jyrkät kalliorannat tarkoittavat, ettei rantautuminen ole mahdollista. Liikkeelle lähtiessä on oltava varma, että pystyy melomaan seuraavallle mahdolliselle rantautumispaikalle saakka. Säätietoja, mukaanlukien aallokkoennusteita, löytyy Norjan Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämältä verkkosivustolta http://www.yr.no/sted/Hav/68,06907_12,79477/ (linkin esimerkki Moskenesøyan länsipuolelta).
Sää yleisesti ottaen on hyvin vaihteleva, sateita tulee säännöllisen epäsäännöllisesti (retkellämme satoi joka toinen päivä) ja ilman suhteellinen kosteus on korkea eli vaatteiden kuivattaminen ei ole onnistu joka päivä. Sekä ilman että veden lämpötila on kymmenen asteen tietämissä, aurinkoisena päivänä voi olla lämpimämpääkin. Tuulisella säällä melarukkasetkaan eivät ole liioittelua.
Hyvät leiripaikat ovat harvassa. Toisaalta hyvät paikat ovat todella hyviä. Norjalaisen retkeilijän keräämää tietoa Lofoottien leiripaikoista löytyy netistä http://turliv.no/lofoten/turmallofoten.html, ne kannattaa merkitä etukäteen kartalle. Löysimme tuossa mainittujen lisäksi joitakin hyviä paikkoja, niistä havainnekuva tuossa yllä ( otsikkokuvassa ) ja mahdollisesti täsmällisten koordinaattien listan kera myöhemmin.
Norjassa on hyvin samankaltainen jokamiehenoikeus kuin Suomessa, joten sen suhteen ei pitäisi tulla ongelmia kunhan ei kenenkään pihalle laita telttaa. Kannattaa ehkä katsoa, ettei leirisaarella ole runsaasti lampaita tai isompia karjaeläimiä (joiden olemassaolon tunnistaa ”ruohonleikkurilla ajetusta” nurmesta paikassa jossa sellaista ei pitäisi olla ja isoista läjistä nurmikolla).
Kartoista – suunnistamiseen käytimme vaelluskarttaa ”Lofoten – turkart” 1:100 000 ja kompassia. Lisäksi meillä oli sijaintitietojen tallentamista ja erikoistilanteita varten GPS, johon ladattuna alueen merikortit. Merikortista oli hyvä leirissä seuraavaa etappia suunnitellessa tarkistaa matalikkojen sijainteja ja sitä, mitkä alueet kuivuvat kokonaan laskuvedellä. Ainakin Garminin BlueChart G2 -sarjassa on käyttökelpoiset Lofoottien merikortit.
Autolla Lofooteille matkustavan pitää löytää paikka, johon auton voi turvallisesti ja laillisesti pysäköidä retken ajaksi. Moni leirintäalue varmasti sallii auton jättämisen, jos yöpyy kerran. Me jätimme auton Hammerstad Campingiin Svolværin lähelle, emmekä kuulemma olleet ensimmäisiä jotka mahdollisuutta kyselivät. Pysäköinti ei maksanut mitään, joten tuskin olemme viimeisiäkään.
Saariketjun ”sisäpuolen” Vestfjordenin kylistä löytyy ruokakauppoja ja vedenottopaikkoja. Muuten turismiin painottuneet kaupungit eivät välttämättä luonnon pariin retkelle tullutta melojaa kiinnosta. Henningsvær http://www.henningsvar.com/ on ehkä poikkeus säännöstä, sillä sen pääelinkeinona on säilynyt kalastus. Retkeilijälle tuttua tunnelmaa tuo kallio- ja vuorikiipeilykoulu Nord-Norske Klatreskole ja sen yhteydessä toimiva viihtyisä kahvila. Lofoottien lounaisin kylä Å i Lofoten on turistipyydys, mutta sen kuivakalamuseo on tutustumisen arvoinen. Lofoottien luonto itsessään on suuri nähtävyys, muunlaisista nähtävyyksistä ja aktiviteetista kiinnostuneet voivat tutustua mahdollisuuksiin Lofoottien matkailutoimiston sivuilla http://www.lofoten.info/. Melojaa saattaisi ehkä kiinnostaa surffikurssi Unstadin rannalla – surffikajakeilla.
Karu rannikko. Kuva Rauli Rautavuori
Monitoimiskorvan
Viime vuoden loppupuolella hallitus joutui hieman vääntämään kättä Skorvanin omistajan kanssa saaren jatkovuokrauksesta. Tämä episodi olisi melkein oman tarinansa arvoinen, mutta todettakoon tässä, että tilanne päättyi onnellisesti – seuramme sai solmituksi kolmen vuoden jatkovuokrasopimuksen. Muuten olen silti sitä mieltä, että meidän tulisi viimeistään tämän kolmen vuoden aikana varmuuden vuoksi tosissamme etsiä joko uutta vuokra-aluetta tai kaikkein mieluiten ostaa oma tilkku jostakin Porkkalan tienoilta.
Seuramme tarvitsee tukikohdan jossakin sen verran kaukana, että sinne pääseminen paitsi meloen myös muilla tavoilla haastaa koitokseen merkkarin ruumiin ja hengen. Vasta kun on märkänä ja uupuneena taistellut vajalta vastatuulessa muutaman tunnin ajan ja kajakin kokka karahtaa Skorvanin rantakivikkoon, tietää ansainneensa viikonlopun mukavat leiripäivät.
No, ei toki aina tarvitse kärsiä. Skorvan on kaikkien jäsenien saari, ja sinne saa meloa myötätuulessa ja auringonpaisteessa vähemmänkin aikaa.
Sanoinko meloa? Tärkein maihinnousualuksemme on toki kajakki, mutta varsinkin tänä talvikautena 2010–2011 Skorvanista on muodostunut todellinen tukikohta, jonne saavutaan lähes joka säässä, kunhan on jotakin pohjaa, josta mela tai tällä hetkellä suksi tai lumikenkä tahi luistin voi ponnistaa eteenpäin. Tupa on ollut miehitettynä ennätysmäärän viikonloppuja, ja nyt on vasta maaliskuun alku.
Seuraavanlainen kuva piirtyy paksulumisella polulla tallustelevan vierailijan mieleen. Vihreitä telttoja pilkottaa tykkylumisten mäntyjen välistä, otsalampun sinisenpistävä valo välähtää Skorvan-vuoren rinteellä ja myrskylyhdyn majakka hohtaa saunan ikkunan takana. Hirviemo vasoi-
neen piirtää sorkillaan määrätietoisen merkkinsä valkokukkaiseen merenjäähän matkallaan kohti saartamme, josta se varmasti pitää yhtä paljon kuin mekin. Lumikenkiä käyttävä ”Isojalkakin” on näköjään käyskennellyt ympäriinsä, myös PikkuSkorvanin puolella. Saari huokuu hiljaisen talvielämän rauhaa.
Talvikausi alkoi jo uutena vuotena ja jatkui samalla painolla loppiaisena, kun partiot hiihtivät vajalta Skorvaniin upottavassa hangessa ahkiota vetäen. Kaikki talvisen elämän tykötarpeet kulkivat mukavasti tässä ”talvikajakissa” – jopa juhlarekvisiitta oli muistettu. Raketit räiskähtivätkin taivaalle ja tuvan puolella nautittiin kamiinan lämmöstä vuoden alkaessa.
Hiihtely saarelle jatkui myös lähempää, ja tuli tavaksi tehdä päivällä retkiä ympäristöön suksilla ja lumikengitellen. Vielä kun jaksaisi ottaa mukaan kiikarit ja elukoiden lumijälkioppaan, voisi talviluontoon tutustua perusteellisemmin. Voihan metsässä toki vain ollakin, kun on lämmintä päällä, ja katsoa, mitä ympärillä tapahtuu. Aikaa vain on aina liian vähän, sillä jo pelkkä perille pääsy vie tuntikausia eikä ylimääräistä valoisaa hetkeä juuri jää. Paitsi että… …kun pakkasen ja korkeapaineen levittäydyttyä Suomen päälle ulompi meri jäätyi, paratiisisaarelle alkoi päästä luistellen. Ensimmäisen kerran retkiluistelijat ottivat yöpymisvarusteetkin mukaan, kuka ahkiossa ja kuka rinkassa, ja vaikka aikaa edelleenkin kului, luistelu oli selvästi hiihtoa nopeampaa. Pulkkakin kulki kiltisti luistelijan perässä jo keväiseltä tuntuvassa auringonpaisteessa ja löi rinkan kantomukavuudessa. Eivätkä hohtavat jäiset maisemat Knapperskärin ulkopuolella olleet lainkaan hullummat…
Skorvan kutsuu huomaansa vielä monta kertaa tänä kevättalvena, ja matkavälineen voi valita eri vaihtoehdoista. Kannattaa lähteä kokeilemaan.
Mara Roivainen
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki e-mail: toimisto@merimelojat.fi www.merimelojat.fi
PÄIVYSTYS
Puhelin 050 357 4507
Huhtikuu-syyskuu: tiistaisin klo 18–19 Loka-maaliskuu: kk:n ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta www.merimelojat.fi kohdasta majan vuokraus.
PANKKIYHTEYDET:
Nordea 120030-9910: tilille maksetaan jäsenmaksut laskun viitenumerolla ja Nordea 240018-35487: tilille maksetaan retkien osallistumismaksut omalla viitenumerolla.
OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT
Muutokset sähköpostitse: toimisto@merimelojat.fi tai postitse: Merikannontie 10, 00260 Helsinki
Päätoimittaja: Teemu Koivisto e-mail: mm_lehti@merimelojat.fi
Taitto:
Päivi Kekäläinen e-mail: mm_taitto@merimelojat.fi
Jäsenjulkaisu, jäsenille ilmainen. Ilmestyy viisi kertaa vuodessa.
