Yksi varma kevään ja lähestyvän melontakauden merkki on seuramme sääntömääräinen kevätkokous. Kokouskutsu on lehdessä toisaalla. Tule kuuntelemaan, tutustumaan, osallistumaan, vaikuttamaan ja päättämään. Kevätkokous on syyskokouksen ohella seuran ylin päättävä elin, ja jokaisella kokoukseen osallistuvalla jäsenellä on yksi tärkeä ääni, jos joudutaan äänestämään päätöksistä.
KEVÄTKOKOUS LÄHESTYY
Vanhojen vajojen peruskorjaus on alkamassa, kun ilmat vähän vielä lämpenevät. Työt valmistuvat suunnitelmien mukaan vappuun mennessä. Peruskorjauksessa uusitaan osittain mereen sortuneita perustuksia. Rakennustyöt saattavat haitata huhtikuussa vajojen käyttöä, sillä yksityisvajan lattiaa joudutaan purkamaan työn ajaksi pohjoispäästä ja käyttöoikeusvajan lattiaa oven suusta melatelineen kohdalta. Myös uuden vajan edustaa kunnostetaan rakentamalla nosto-ovien eteen puinen taso. Seurasaaren selän puolelle saadaan uusi laituri, kunhan jäät lähtevät. Rakentamista ja remontointia tehdään ostettavana työnä. Vajasaarella riittää paljon myös töitä talkoolaisille. Huoltorakennus ja uusi vaja pitää maalata keväällä, melontakalustoa pitää kunnostaa jne. Seuratkaa talkoista tiedottelua tässä lehdessä ja nettisivuilla.
Majan peruskorjaus siirtyy ensi vuoteen. Kaupungin rahat riittävät loppujen lopuksi ainoastaan remontin suunnitteluun. Tulevaan remonttiin vedoten Liikuntavirasto halusi jatkaa katkolla ollutta Majan vuokrasopimusta tältä erää vain kuluvan vuoden loppuun. Remontin siirtyminen on oikeastaan helpotus, koska
nyt voimme varautua ensi syksynä vuoden 2003 toimintasuunnitelmaa tehtäessä tulevan Majan remontin vaikutuksiin.
Tätä lehteä lukiessanne melontakausi on jo tosi lähellä. Kesän retkikalenteri on julkistettu ja toivottavasti siitä löytyy retkiä mahdollisimman monelle. Ensimmäiset melontakoulut täyttyvät jo vauhdilla. Taitaa tulla taas vilkas melontakesä. Melontakouluihin ja -tapahtumiin tarvitaan osaavia ohjaajia ja apuohjaajia. Taas peräänkuulutan sitä paljon puhuttua Merimelojien talkoohenkeä. Ohjaajarinkiin tarvitaan uutta verta. Järjestämme melontakouluohjaajakoulutusta kevään aikana. Toivon runsasta ja aktiivista osallistumista. Näin pääsette mukaan seuran toimintaan. Joudutte vähän uhraamaan vapaaaikaanne. Uskon kuitenkin, että saatte siitä paljon myös itsellenne.
Vaikka kevät tulee vauhdilla, Seurasaaren selkä on vielä jään peitossa. Tätä kirjoittaessani olen lähdössä pohjoiseen hiihtämään. Talviulkoilukausi siis jatkuu vielä. Liikutaan ja pidetään yllä peruskuntoa, jotta jaksettaisiin paremmin ja melominenkin sujuisi paremmin kesällä.
Sauna lämpiää vajasaarella kolmasti viikossa avantouimareille. Uimareita on riittänyt ja saunassa on ollut usein tiivis tunnelma. Uusi avanto laitureiden välissä on osoittautunut toimivaksi ja turvalliseksi ratkaisuksi. Vajasaaren saunasta on muodostunut jäsenten talvinen kohtaamispaikka.
Kevättä pukkaa, ja jostain syystä kiirettä? Hätäisimmät jo pyyhkivät talven pölyjä kulkuvälineistään ja odottavat jäitten lähtöä, mutta kaikki aikanaan. Kiire johtuu siitä, että ne tiistait jolloin ollaan päivystämässä jäsenistömme ja kaikkien uusien halukkaiden vuoksi, ovat aika hektisiä. Olen jo viime tiedotteessa peräänkuuluttanut halukkaita avustajia päivystykseen (vakiavustajien lisäksi), mutta ei vaan ole kuulunut, kenties herätys tulee kunhan päivä pitenee. Ihan käytännön takia toivon, että hoitaisitte esimerkiksi osoitteenmuutosten kaltaiset asiat sähköpostitse, jos teillä vain siihen on mahdollisuus, koska se helpottaisi ruuhkaa tavattomasti.
Rahaliikenne
Kaikki käteis- ja laskutusrutiinit tullaan hoitamaan seuran laskutusohjelmalla, mikä vähän hidastaa asiointia, mutta auttaa asioiden jatkokäsittelyssä tilitoimiston ja talouden kanssa. Käteistä otetaan vastaan huhtikuun alusta, euroja siis.
KAAPPIEN AVAINPANTTI
Jäsenhakemukset ja jäsenkortit
Käsitellään saapumisjärjestyksessä ja tiedot syötetään koneelle, joka tulostaa maksulapun/jäsenkortin. Tämä sama lappu toimii edelleen jäsenkorttina, sillä odottelemme uusia teknisiä ratkaisuja jäsenkorttiasiaan.
Mitä muuta jäsenpäivystyksessä tehdään?
Siellä toimii seuramme koko sielu ja aivot eli kaikki mitä jäsentemme ympärillä pyörii. Jäsenrekisterin ylläpito on tärkein toiminto. Toimivan seuran edellytys on toimiva rekisteri, johon on tallennettu kaikki oleellinen tieto jäsenestä: käyttöoikeus-, paikka- ja avaintiedot, maksutapahtumat, talkoosuoritukset jne. Laskutusohjelmaan syötetään tiedot mm. kaikista melontakoululaisista ja raha-asioista. Päivystyksestä voi ostaa seuran tuotteita. Sieltä saa lainaksi lehtiä ja muuta melontaan liittyvää kirjallisuutta sekä tarpeellisia neuvoja esimerkiksi sii-
Vajasaaren pukuhuoneiden säilytyskaappien avainpantti on 50 senttiä.
PUNTTISALIVUOROT
Vuorot kevätkaudella 2002: • Keskiviikkoisin 2.1.–24.4. klo 20–21 • Perjantaisin 4.1.–26.4.klo 20–21, ei 29.3. • Punttisalille on Merimelojien vuorolla vapaa pääsy kaikilla jäsenillämme.
ALLASTREENIT
joka lauantai Lauttasaaren Yhteiskoulun (Isokaari 19) uimahallissa klo 16.40–18.40 huhtikuun loppuun astI • Altaalla harjoitellaan eskimokäännöstä, pelastautumistekniikoita sekä muita kajakin käsittelytaitoja ja harjoitukset on tarkoitettu niin vastaalkajille kuin kokeneemmille melojille. • Tervetuloa kaikki mukaan!
tä, mistä voi tehdä hyviä hankintoja. Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että päivystyksestä pyritään rakentamaan seuramme palvelukeskus.
Talkoopanokset
Viimeisen ystävällisen kirjeen jälkeen olemme saanet tilillemme 42 talkoopanosta vuodelta 2001, vaikka lähetimme hieman yli 300 kirjettä! Eli vielä ehdit mukaan talkoisiin. Joku on kritisoinut systeemiä, mutta vuosikokous on sen tällaisena hyväksynyt. Hallitus ottaa mielellään uusia ideoita vastaan rakentavassa mielessä. Kyllä meillä hommia riittää!
Jäsenmaksut tipahtavat postiluukuistanne maaliskuun aikana, ja maksaa saa heti. Muistutan, että sääntöjemme mukaan jäsenmaksut on maksettava viimeistään toukokuun loppuun mennessä ja tänä vuonna tulemme lähettämään karhun heti kesäkuun alussa. Eipä sitten muuta kuin lumen sulamista odottelemaan
Jäsensihteeri Kajzu
Sääntömääräisten asioiden – toimintakertomus 2001, tili- ja vastuuvapauden myöntäminen ym.– lisäksi käsitellään seuran nuorisotoiminnan kehittämistä.
HALLITUS LAIHTUI
Koska byrokratian vähentäminen on ajan henki, laihdutti Merimelojatkin organisaatiotaan ja vähensi hallituksen paikkalukua yhdellä. Vajamestari ei enää kuulu hallitukseen eikä seuralla ole erillistä, pelkästään sitä ”jobia” hoitavaa varapuheenjohtajaa. Yksi uusi "ministeriö" kuitenkin perustettiin: koulutus- ja turvallisuusasioille. Hallituksessa ei siis ole enää täyttä tusinaa melojia vaan yksitoista. Uusien hallituslaisten ja muiden uusien toimihenkilöiden esittelyt ovat tässä ja seuraavassa Merimelojassa.
Seuraavat viime vuoden mallia (tai paljonkin vanhempaa…) olevat hallituksen jäsenet jatkavat:
Ylimelamies on Pertti Rajala, vastaa maakrapujen yhdistysten puheenjohtajaa.
Jäsensihteeri Kaj-Erik Fohlin on nyt oto. melamies eli varapuheenjohtaja sellaisen tarpeen iskiessä.
Retkijaostoa vetää edelleen Johan Holmberg ja virkistysjaostoa Tomi Kaivola.
Rahakirstun päällä istuu talouspäällikkö Risto Palanterä. Nuorisojaoston tärkeää tonttia hoitaa Matti Pettersson. Uusi sihteeri mutta vanha hallituslainen on Jukka Siren.
Nuorisojaosto
Matti Pettersson
Toimin nyt toista vuotta nuorisojaoston vetäjänä ja oikeastaan toista vuotta nuorisojaostossa, koska nuoruuteni vietin poolojaostossa. Oikeastaan poolo on oi-
kein hyvä melonnan aloittamismuoto, koska siinä oppii kaiken olennaisen melonnasta... Kuinka kajakki kääntyy ja kulkee sivuttain, kuinka kajakit pakataan auton katolle jne.
Kun joku nyt haluaa tutustua nuorisojaostoon, niin ei pidä luulla, että se olisi vain pooloa. Itse asiassa viime vuonna meloimme enemmän isoilla kanooteilla kuin pooloilla, eikä pooloillakaan aina harjoiteltu pooloa. Mutta se, mitä nuorisojaosto tekee, riippuu toiminnassa mukana olevista itsestään eli ehdotuksia tekemisistämme saa tehdä.
Minulta voi myös kysyä muita kuin nuorisoon liittyviä asioita; minä kun olen kokeillut useampia melonnan lajeja. Kaikkea minäkään en ole vielä kokeillut (esimerkiksi maraton melontaa), mutta hei minulla on vielä aikaa...
Viimevuotisen kokemuksen perusteella minut löytää vajalta (tosin välillä käyn kotonakin.) Saatan myös olla kilpailuissa tai leireillä, mutta kyllä niistäkin joskus tullaan takaisin.
Koskijaosto Olli Hyppönen
Melontaan tutustuin ensi kertaa isäni kautta noin 13-vuotiaana. Hankimme inkkari-kanootin ystäväperheeltä ja teimme sillä päivän tai parin retkiä lähinnä
pienillä joilla ja järvillä. Koskiin tutustuin ensimmäistä kertaa näillä reissuilla. Laskimme pieniä
(I–II luokan) koskia ja aloimme yhä useammin etsiä reittejä niin, että matkalle osuisi mahdollisimman paljon mukavia koskia.
Koskikajakilla melontaan tutustuin vuonna 1997 Pohjois-Irlannissa opiskellessani.
Huomasin nopeasti, että koskipulkka toi aivan uusia ulottuvuuksia koskeen; muistan vieläkin elävästi ensimmäisen stopparini (jossa uin), ensimmäisen laskemani putouksen (jonka jälkeen uin) ja ensimmäisen koskipujottelukisani (jonka loppumetreillä uin).
Syitä koskimelonnan harrastamiseen on lukuisia. Osa taistelee koskessa omia pelkojaan vastaan, osa kehittää melontatekniikkaansa, osa kaipaa adrenaliinia ja osa haluaa hallita vaativaa ympäristöä. Yhteistä harrastajilla varmastikin on se, että koskimelonta on vain yksinkertaisesti hauskaa ja ehkä jopa hieman addiktoivaa.
Seuratoiminnassa minua kiinnostaa tukea koskimelonnan harrastamista ja kehittää toimintaa niin, että kaikki halukkaat ja kiinnostuneet saavat mahdollisuuksia päästä koskeen harjoittelemaan. Käytännössä tämä tarkoittaa yhteisiä retkiä lähikoskiin, Kymijoelle ja pi-
demmällekin sekä koskimelonnan kursseja.
Valitettavasti hyviä koskia ei löydy aivan vajan vierestä, joten autossa istuminen kuuluu kiinteästi pääkaupunkiseutulaisen koskimelojan elämään. Tämän takia harrastus vaatii yhteisten kyytien järjestämistä koskiin. Koskessa nähdään!
Turvallisuus- ja koulutusvastaava
Petri Leinonen
Seuramme edellinen hallitus päätti suuressa viisaudessaan, että jonkun tulisi olla erityisesti huolehtimassa turvallisuudesta ja koulutuksesta. Otin tämän mielestäni tärkeän tehtävän kunnioituksella vastaan.
Aloitin melonnan reilut kymmenen vuotta sitten naapuriseurassamme pääosin retkimelonnan merkeissä. Muutama asuinpaikkakunnan ja melontaympäristön vaihto toi perspektiiviä harrastukseen. Oli taantumavaihekin, jolloin melonta oli lähes pelkästään työmatkamelontaa.
Uusi aktivoituminen tapahtui harrastuksen muuttuessa myös työksi: toimimista eräoppaana ja kaupallisten melontakurssien ja –retkien vetämistä. Osallistuminen Englannin kanoottiliiton koulutusjärjestelmään sekä avokanoottimelontaan ovat myös vaikuttaneet minuun melojana. Harrastan myös jonkin verran kanoottien rakentelua; talvikauden työni teknisen työn opettajana antaa siihen hyvät mahdollisuudet. Unelmanani on päästä melomaan kajakilla jäävuorten sekaan Grönlantiin ja inkkarilla Kanadan erämaihin.
Turvallisuus- ja koulutusvastaavan tehtävä on uusi seurassamme, ja jos sinulla on ideoita tai toiveita liittyen aiheeseen, niin ota yhteyttä. Mielestäni suurin vaara melonnassa on asenne ”ei minulle voi mitään sattua”. Kun otamme tämän mahdollisuuden huomioon ja varaudumme siihen, voimme luottavaisin mielin keskittyä olennaiseen, melonnasta nauttimiseen.
Tuuli Savolainen
Poolojaosto
Olen uusi poolojaoston vetäjä. Melonnan aloitin kesällä 90. Olin ihastuksissani isäni Suomi Meloo -kuvista ja niin pääsin treenaamaan melomista kaksikon etuaukkoon isin opastuksella ja sitä kautta mukaan Suomi Melooseen jo heti ensimmäisenä kesänä ollessani 11 v. Siellä kuluivatkin neljä seuraavaa kesää. Nuoren ikäni ja kokoni vuoksi jumituin melomaan kaksikkoon muutamaksi vuodeksi, minkä koin kovin rajoittavana. Poikkeuksena olivat kivat pienet poolokanootit, joihin tutustuin isosiskoni kautta jo heti
seuraavana kesänä – ja sen verran poolokärpänen puraisi, että edelleen minut voi bongata lähes ainoastaan poolokanootista. Retkimelonta onkin jäänyt turhan vähälle (kun koin pitkät selät pienenä niin pitkästyttäviksi), mutta siihen olen ajatellut saada muutosta aikaiseksi.
Aloittaessani poolon en saanut palloa maalin, vaikka istuin ihan sen alla. Eskimoakin harjoitellessa minut piti suunnilleen työntää kumoon, kun en saanut kanoottia kaatumaan, ja loppuosa pyörähdyksestä sujui niin hienosti, että minä kyllä käännyin kanootin sisällä ympäri mahalleni, mutta kanootti ei hievahtanutkaan. Nyttemmin molemmat jo sujuvat 12 vuoden kokemuksella ja olen ”päässyt korkeimmalle pallille” jaoston vetäjäksi. Palkintopallillekin olen päässyt. Naisten joukkueista olimme poolossa ensimmäinen ja pelasimme poikia vastaan, mutta vuodesta 94 saimme virallisen SM-kilpailun, ja siitä saakka olen ollut mukana Merimelojien joukkueessa voittamassa. Vastustajat voi laskea yhden käden sormin. Myöhemmin tuli mukaan sitten maajoukkuetoiminta. Muutkin harrastukseni pyörivät urheilun ympärillä. Melonnan ohella opiskelen yliopistolla logopediaa eli valmistun joskus puheterapeutiksi. Voin sitten terapoida ystävieni puhetta melontaretkillä. Nähdään vajalla kesällä!
Salissamme
oli 19.2. tiistaiteemana
retkivarusteet: Johan Holmberg ja Kari Elo olivat kertomassa noin 15 hengelle tärkeää tietoa retkien varusteista.
WIRKISTÄVÄT TERVEISET
Tiistaiteemat jatkuvat, ja 2.4. klo 18.00 alkaen on salissamme aiheena ”Suunnistus vesillä”. Illan aikana opitaan väylälinjan osoittavat linjamerkit, viitat, poijut ja reunamerkit. Suunnistuksen apuna käytettävät kiinteät turvalaitteet, kuten majakat, linjataulut ja maalla olevat loistot on myös hyvä osata. Illan aikana opitaan myös perustietoa kompassista, millai-
nen on hyvä melonnassa ja miten sitä käytetään melonnan aikana.
Hyvää perustietoa merenkulusta löytyy Merenkulkulaitoksen sivuilta: http:// www.fma.fi/
Avantoa ja saunaa saa käyttää maksamalla avantouintimaksun – tiedot löytyvät saunan pukuhuoneista –sekä siivoamalla saunatiloja kerran viikossa.
Kuvassa Tomi avannossa tiistaina 5.3. Kylmää se on, kuten ilmekin kertoo…
Terveisin Tomi
VAJOJEN PERUSKORJAUS
Humalluodon vanhojen kanoottivajojen perustukset peruskorjataan keväällä.Samalla rakennetaan puuritilä uuden kanoottivajan eteen.Hankkeen rahoittamiseksi kerätään vuonna 2002 ylimääräinen 10 euron suurui-
nen jäsenmaksu.Urakoitsijana toimii tamperelainen Kiefertek Oy.Kevätvirkkuja melojia remontti saattaa hieman haitata, mutta työt pyritään saamaan valmiiksi ennen pääjoukon heräämistä talviunilta.
70-VUOTISJUHLARETKI Etappi 2
Toiselle juhlaviikolle starttasi 20 melojaa, joista noin puolet oli ollut mukana jo Nurmeksesta saakka.
Perjantai 6.7.
Savonranta – Haaposaari melontaa 16 km
Hellettä piisasi vielä klo 17.00, kun lähdettiin Savonrannasta. Leiri pystytettiin Haaposaareen (tuttu edellisen kesän Saimaan retkeltä kyyrantana).
Lauantai 7.7.
Haaposaari – Kerimäki melontaa 33 km
Aamulla Kerimäkeä kohti klo 9.00. Tuuli kaakosta – onneksi sentään tuuli vähän, sillä päivä oli helteinen. Ryhmä hajosi enemmän kuin edellisellä viikolla. Johan jäi peräpään valvojaksi Tuulikin kanssa. Perillä Kerimäellä klo 18.00. Leiri pystytettiin vierasvenesataman länsipuolelle rantanurmikolle. Vesirajassa kajakit vieri vieressä kuin hylkeet, seuraavassa rinta-
massa teltat. Illalla Kerihovissa olimme syömässä paistettuja muikkuja ja muusia. Isäntä toi maistiaisiksi ’Puruveden muikeata muikkua’ – ja moni purkki teki kauppansa, niin hyviä ne olivat. Taivaanrannalla tummia pilviä. Ei vaan jaksanut sataa.
Sunnuntai 8.7.
Kerimäki – Hytermä –Suvinsaari melontaa 23 km
Ylellistä retkielämää: Kerihovi tarjosi aamiaista. Aamulla kaupat aukesivat klo 12.00 – ja nopeimmat ehtivät täydentämään ruoka- ja juomavarastoja. Huh hellettä! Itätuuli heikkoa.
Päivän tauko Hytermässä. Juhlava lähestyminen työn muistomerkin puolelta. Muistomerkki on rakennettu luonnon- ja myllynkivistä ja muurattu monikerroksisen täytekakun muotoon. Kakun luo johti suuret portaat. Pienessä naapurisaaressa oli isännän, emännän ja koirien haudat. Hytermällä on tarina: Vallesmanni rakennutti 1920-luvulla saareen kodin, työn muistomerkin ja lukuisia kivisiä penkkejä saaren kapeiden harjupolkujen varteen. Rakennustöissä käytettiin vankityövoimaa. Vallesmannin lempinimi oli RomuHeikki (muistankohan oikein?) ja vaimon Pikku Julia. Vaimo oli kasvissyöjä. Hän harrasti ilmakylpyjä harjulla. Koska pariskunnalla ei ollut perillisiä, he lahjoittivat saaren kunnalle. Saaressa oli mahtava tunnelma – se oli monella tavalla tervehdyttävä paikka! (Tannerin Kari on suorastaan Hytermän tarinoiden asiantuntija,
Savonranta–Lappeenranta 6.7–15.7.
häneltä kannattaa kysellä lisää!).
Suvinsaaren läntinen lahti oli seuraava yöpymispaikka. Muurahaiset ajoivat osan porukkaa toiselle rannalle, ja leiri hajosi kahtia – harmin paikka!
Maanantai 9.7.
Suvinsaari – Retretti melontaa 5 km
Aamulla melottiin turisteiksi Retretin leirialueelle. Luonnonsatama olisi ollut monen mielestä mieluisampi. Teltat pystytettiin rantahietikolle vieri viereen.
Retretissä oli Dalin töitä (kynän ja siveltimen taituri, mutta taisipa olla ihan löyhäpää…). Osa jäi leiriin lepäämään, toiset patikoivat Lustoon lämpöhalvausta
uhmaten. Luston metsämuseo tarjosi tietoa, uskalikoille tukinjuoksua ja lapsenmielisille eläinpäähineitä. Paluumatka harjun kautta. Illalla saunottiin.
Tiistai 10.7.
Retretti – Syrjäispää melontaa 33 km
Pilvipoutainen sää. Sivumyötäinen heikko tuuli joudutti matkaa. Ruokatauko Pahasaaren lounaispäässä. Paikka sopii myös yöleiriksi! Tauon aikana tuuli yltyi. Vastapäätä Pahasaarta komeat korkeat kalliot ja siellä köysitikkaat. Kari, Pertti ja Arto kiipesivät suurille kallionlohkareille ja tutkivat paikkaa lähemmin. Köysitikkaille ei kukaan uskaltautunut, ne
Leiri Kerimäen uimarannan vieressä
olivat varsin huterat. Kajakeille ei ollut paljonkaan tilaa, joten me muut ihailimme kallioita vesiltä käsin.
Leiri Kokonsaaren kaakkoispuolella olevaan Syrjäispäähän ja sen itäisen lahden rantaan. Osa joukosta pystytti telttansa kalastajien leiriin, muut vastarannan komeaan männikköön – taas sakki meni halki! Iltaa istuttiin kalastajaleirin nuotion ympärillä kaikessa rauhassa, ensimmäistä kertaa muuten toisella osuudella. Tuulikki tarjosi tryffeleitä. Tuuli kovaa, välillä oli melkeinpä kylmä. Poukaman toiselta puolelta kuului tuulen tuoma Arjan huilun ääni.
Keskiviikko 11.7. Syrjäispää – Sulkava melontaa 42 km (Hanski ja Pertti 58 km)
Lähtö leiristä klo 8.00. ’Eihän mikään aika luonnossa ole luonnoton.’
Matkalla poikettiin Immosen Jussin vanhempien mökille Laukansaareen. Jussin äiti keitteli pihakeittiössä meille tee- ja puurovedet. Isä tarjosi Sulkavan soutajien energiajuomaa: mustikkaa, sitruunaa ja hunajaa. Melkoinen joukko meitä oli juotettavaksi – kiitos vieraanvaraisuudesta! Jussi saatteli meitä mökkikajakillaan jonkun matkaa. Pilvipoutaisessa säässä ja kohtalaisessa etelätuulessa jatkettiin melontaa.
Ruokatauko Tuohisaaren koillispuolella. Ennen Vekaran lossia alkoi sataa ja tuuli navakasti vastaan. Pera hinasi Tuulikin kajakkia selän yli. Ylityksen jälkeen pysähdyttiin lossirannan kioskikahvilaan. Kahvia, Jussin isän energiajuomaa ja aurin-
Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.Työn muistomerkki Hytermän saaressa.
gon pilkistelyä pilven lomasta – elämä maistui taas.
Hanski ja Pertti lähtivät ennen pääjoukkoa matkaan Sulkavan kylälle kauppa-asioille. Tuulikilla oli aikomus päättää oma retkensä ja myös hän lähti Sulkavan suuntaan. Matkalla pojat tapasivat Tuulikin, joka tyhjensi heille kajakkinsa ruokatavaroita.
”Eihän mikään aika luonnossa ole luonnoton”
Me muut meloimme suoraan leiripaikkaan, seurakunnan leirikeskukseen. Krista ohjasi erinomaisen venyttelyn. Pojat ja paikalliset kirkonmiehet (?) nauttivat kertalämmitteisen saunan hyvistä löylyistä. Melojattarille kiukaasta riitti vaimeita pihauksia. Leirissä oli jo pimeää, kun kauppamiehet tulivat perille. He saivat päivän
Leirielämää
Retretin kupeessa
hikimittariin 16 km enemmän kuin muut. Maratonin mittainen melonta uuvutti joukon. Hanski ja Pertti – nuo ’vain’ 58 kilometriä meloneet! – sekä Kari paransivat maailmaa saunan terassilla vielä myöhään yöhön.
Torstai 12.7.
Sulkava – Puumala melontaa 36 km
Liikkeellelähtö tapahtui klo 8.30. Linnavuori ohitettiin katseella saattaen. Aikaa ei vuorelle kiipeämiseen ollut. Reitti kulki Partalansaaren länsipuolella ja koko päivän etelää kohti. Etelätuuli ahtautui kapeaan solaan, se oli totista taistelua! Heikki, vanha meluri, antoi neuvon puikkelehtia lähellä rantaa lahdesta toiseen. Siten sai hieman tuulensuojaa ja akanvirta helpotti menoa. Kepa kokosi voimia heimosisko Matikaisen tapaan:
”Havuja, per…”. Johan lakkasi kertomasta, kuinka paljon matkaa on perille. Ilmoitteli vain, kuinka monta kilsaa seuraavaan välitavoitteeseen oli.
Mannilanniemen vanhaan navettaan rakennettu ravintola oli viihtyisä ja tarjosi hyvää ruokaa. Ruokailun jälkeen oli tikanheittokilpailut. Myöhemmin pihanurmelta ja heinäkasoista kuului nautinnollista kuorsausta.
Aurinkoisessa säässä jatkettiin. Puumalan satamassa oli ruokakauppa, karaokea (muistattekos sen ahkeran laulavan mimmin?), kahvia, jäätelöä, olutta. Leirintäalueella klo 19.30. Alue ei ollut kovin hääppöinen, teltat hajaantuivat pitkin ranta-aluetta. Katetulla tulipaikalla istuskeltiin iltaa. Hanski, Kari ja Pertti valvoivat niin, että aurinko laski sinäkin yönä. Mutta seuraavana aamuna tavallisesti niin aamuvirkku puheenjohtajakin valitteli aikaista herätystä…
Perjantai 13.7.
Puumala – Ruuhonsaaret melontaa 27 km
Sää helteinen ja heikkotuulinen. Maisemissa selkeä muutos: Pihlajavedellä jylhiä kalliorantoja, Suur-Saimaalla taas enemmän hiekkarantoja. Rokansaaren laguunissa maatauko. Siellä oli inkkarilla retkeileviä saksalaisia turisteja oppaineen.
Lounastauko oli Liehtalan maatilamuseon rannassa. Siellä kotieläimet liikkuivat vapaasti: varsa tutkaili rantakalliolla nukkuvan Markon kasvoja ja lammas karitsoineen lähestyi uteliaana. Eväitä sai puolustaa nälkäisiltä suilta. Museon opas kertoi talon elämästä aikana, jolloin tila oli asuttu. Muun muassa talon pojan tukka oli leikattu sairaalassa keritsimillä, kun kampa ei siihen enää pystynyt.
Telttaleiri pystytettiin Taka-Ruuhon länsilaidalle. Illan aikana oli reskutusharjoituksia ja saunomista hienossa, mutta pienessä ja pimeässä kelosaunassa. Kelosaunalla oli oma tarinansa: hirret oli tilattu Lappiin, mutta erehdyksessä ne päätyivät Ruuhoon – ja rakennettiin saunaksi veneilijöille ja retkeilijöille. Huolto saarella toimi Pidä Saaristo Siistinä ry:n toimesta. Saunanpuoleisessa suojaisessa lahdessa oli paljon veneitä.
Keskellä saarta oli merkillisin hotellihelpotus, mitä oli nähty. Notkelman keskellä ”valtaistuin”, käsinojat ja istuimen
reunat oli vuorattu retkipatjan palasilla ja kiinnitetty huolellisesti ilmastointiteipillä. Seiniä ei ollut – vain avara laakso ja raikasta ilmaa!
Yöllä yllätti sadekuuro. Arja ja Irja juoksivat kuin pienet eläimet ääneti teltalta toiselle ja pelastivat ulos jätetyt vaatteet ja tavarat.
Lauantai 14.7.
Ruuhonsaaret – Kattelussaari melontaa 28 km
Aamupäivän aikana melontaa Turpainniemen kautta Ilkonsaarille, jossa maatauko. Saaren takaa puhaltava etelä/lounaistuuli melkoista. Lounaan jälkeen laiturilla oli lepääviä melojia. Tuuli edelleen kovaa, niinpä päätettiin jatkaa siestaa ja paistaa lettuja. Kajakkien uumenista löytyi jos jonkinlaisia lisäherkkuja.
Kattelussaaren Kurpan lahteen rakennettiin telttaleiri. Mäntykangas oli iltaauringossa kaunis. Ylempänä oli tehty metsätöitä ja maa oli risukkoinen. Rannan suuntainen tie oli uusi – olikohan ranta kaavoitettu asunnoiksi? Illalla nuotiopaikalla muisteltiin mennyttä viikkoa. Johan sai kiitokseksi vuolukivisen ryyppyputken ja jaloa juomaa.
Pahasaari oli hyvä taukosaari
”Liehtalan isäntä”
Sunnuntai 15.7.
Kattelussaari – Laihianranta melontaa 12 km
Aamu oli kaunis ja aurinkoinen, kun toinen etappi oli päättymässä. Kiirettä pitämättä melottiin Päihänniemen ympäri
Marja-Liisan kotirantaan. Marja-Liisan äiti, isä ja kolme lasta olivat vastaanottamassa meitä. Marja-Liisa sai tyttäreltään huomautuksen retken tuomista, ei niin suloisista tuoksuista. Kas, kun sitä ei matkan varrella kukaan huomannut! Tavarat siirrettiin kajakeista laukkuihin odottamaan kotiinlähtöä.
Sillä aikaa kun noutoautot olivat matkalla, vierailimme Marja-Liisan synnyinkodissa. Äiti oli kattanut kahvipöydän kotitekoisilla herkuilla. Laihian suvun esi-isiin tutustuttiin yläkerrassa. Talossa
2-etapin päätösateria Lappeerannassa.
oli ihmeellinen rauha ja hyvä henki.
Marja-Liisan kyyditsi halukkaita Lappeenrantaan retken päätösaterialle. Ravintola Majakassa moni valitsi 100 mk:n seisovan pöydän, koska jälkkäriksi oli mansikoita. Ja kuinka ollakaan, mansikat loppuivat kesken, sesonkiaikana! Torin muikkuateria olisi ehkä sittenkin ollut parempi.
Haikein ja toisaalta kiitollisin mielin lähtöhalaukset. Ehkä kolmaskin viikko olisi mennyt… Kupin Jussi lähti viemään Johanin, Hanskin ja Pertin Vironlahdelle. Raivion Kari sanoi osuvasti: Merimelojat lähestyvät nyt merta – vihdoinkin!
Teksti on koottu puhiksen muistiinpanojen sekä Marja-Liisan ja Irjan muistikuvien pohjalta. Kursiivilla merkitty lause on Johanin kuolematon ajatus.
VAJAMESTAREIDEN VAHDINVAIHTO
Olen uusi vajamestari. Nimeni on Arja Paatero ja yhteystietoni ovat toisaalla tässä lehdessä. Ulkoisesti olen vahva, iso nainen. Lisäksi olen iltauninen, joten soittakaa minulle ennen klo 22.00 illalla; unesta herätettynä en aina ole kaikkein ystävällisin. Myös mieheni Eero meloo ja käy avannossa. Kanssani vajasaarella saattaa liikkua uusi vajakoira Halli, joka on perheeni ainoa ei-melova jäsen. Koira on tungettelevan tuttavallinen kettuterrieri, tuota Olvi-koirarotua, ja on melontakautena aina kytkettynä hihnaan.
Ikäni puolesta voisin olla useille teistä äiti, mutta äidinvaistoni eivät ohjaa minua siivoamaan jatkuvasti vajojen lattioille unohdettuja tavaroita ja kuivaamaan kajakkeja jäljiltänne. Toivon, että jokainen siivoaa omat sotkunsa tai hankkii henkilökohtaisen siivoojan. Sopiiko, että jokainen yrittää pitää vajasaaren siistinä ja melontavarusteet oikeilla paikoillaan?
Vajapaikkoja voi kysellä minulta alkukesästä, sillä kilpakajakkien siirto vajasaarelle on vielä kesken ja vajojen järjestely samoin. Vanhaa yksityisvajaa aletaan korjata, mikä myös vaikeuttaa uusien paikkojen jakamista, toisin sanoen lattiaa avataan yms.
Yksityisvajassa on muutamia kajakkeja, joissa ei ole omistajan nimeä. Kajakin
TALKOOT VAJASAARELLA
kohdalla hyllyssä olevalla nimellä ei ole mitään yhteyttä seuraan tai kajakkipaikan maksaneisiin seuran jäseniin. Tuon huhtikuun aikana näihin kajakkeihin lapun, missä kysyn omistajan nimeä. Kirjoita lappuun nimesi ja palauta se minulle, niin homma hoituu.
Samoin vajassa on tyhjiä orsia, joissa lukee jokin nimi. Toivon näiden tyhjien orsien saavan kajakin, sillä paikoista on jatkuva pula. Mielestäni ei ole viisasta pitää vuosikausia varattuna paikkaa siltä varalta, että kajakki sattuu joskus yöpymään Helsingissä. Ilmoita Kajzulle tai mi-
Hei vaan kaikille ja hei hei! Minä siirryn vajamestarin roolista takaisin rivijäseneksi antaen tilaa Arjalle.Kaunis kiitos kaikille talkoisiin osallistuneille, ilman teitä olisin joutunut sanomaan leipätyöni irti ja muuttamaan vajalle asumaan – niin paljon siellä hommaa on ollut.
Vaihdattehan muistioihinne Arjan numeron vajamestarin numeron kohdalle, hän avittanee teitä monissa kysymyksissänne.
Eva
Lauantaina 4.5.klo 12.00 • Vajasaaren kevätsiivous ja vajan maalaus • Ota mukaan siivous- yms.välineistöä • Talkoolaisille tarjolla talkoopanos, sauna ja lounas • Ota mukaan omat ruokailuvälineet • Ilmoita vajamestarille poikkeavasta ruokavaliosta • Arja Paatero, puh.050-5270854
nulle, jos haluat luopua tyhjästä paikastasi. Voit maksaa vain jäsenmaksun ja pysyä täten seuran jäsenenä, vaikka et meloisikaan.
Käyttöoikeusvajassa järjestellään kajakkeja uudelleen. Etsiessäsi itsellesi sopivaa menopeliä, lue Merimeloja-lehden 1/2002 numerosta Petri Sutisen kirjoitus ”Minkä kajakin ottaisin”. Kokeile ensin seuran eri kajakkeja ja päätä vasta sitten oman kajakin hankinnasta. Kajakkipaikkoja on rajoitettu määrä ja toivon, että niitä ei käytetä hetken mielijohteesta ostetun hyllyllä pölyyntyvän
kajakin loppusijoituspaikkana. Mieti ensin paljonko melot ja päätä sitten, millä melot, omalla vai seuran kajakilla. Jos et tiedä, mitä kajakillasi tekisit, niin myy se, tällöin vapautuu paikka seuraavalle harrastajalle.
Seuraavaan lehteen kirjoitan enemmän, koska melonta-asiat ovat silloin lähempänä.
Eva kiitos avustasi, olethan käytettävissä vielä myöhemminkin.
Lämmintä kevättä ja jäidenlähtöä kansanne odotellen
Arja
Hyvä Merkkari – merkkaa kalenteriisi melontakauden räväkkä avajaistapahtuma
sunnuntaina 14.4.2002 klo 12-17 Vanhankaupungin koskella (Kuninkaankartanon saari, Arabianranta/Viikki)
Vietä kiinnostava päivä Helsingin kaupungin kulttuurihistoriallisilla syntysijoilla – tule yksin tai tuo perhe tai ystävä mukanasi
Kysy lisää Leilalta: leila.simonen@voimapaja.fi p. 040-556 5638
• Seuraa freestylekisaa ja koskenlaskukisoja – mukana Suomen huippukoskimelojat
• Melontanäytöksiä
• Jännitä pappamelojien huimia suorituksia
• Hipelöi uusia melontavarusteita
• Kokeile jäähilemelontaa alajuoksulla
• Melontaseurat esittäytyvät
• Buffetti, bändi ja dj Yleisölle vapaa pääsy
Tapahtuman yhteydenotot: Jukka Ollikainen, jukka.ollikainen@megabaud.fi, p.050-5148201 Kuvia ja lisätietoja netissä: www.solagem.fi/icebreak2002
Hyvä meininki – tule tapaamaan uusia ja vanhoja melontatuttuja
RETKIJAOSTON KESÄN 2002 OHJELMASTA
Tulevana kesänä järjestetään kaksi pitkää runsaan viikon pituista retkeä: ensimmäinen suuntautuu Pohjoiselle Saaristomerelle heinäkuun alkupuoliskolla ja toinen Pohjois-Norjaan Tromsön seudun lähettyville heinäkuun lopulla. Näiden lisäksi järjestetään lukuisia viikonloppu- tai pidennettyjä viikonloppuretkiä ja ne ovat kestoltaan 2–3 päivää.
Tarkemmat tiedot pitkistä retkistä ovat seuraavat:
Pohjoinen Saaristomeri 5.7.–14.7. Reitti pääpiirteittäin Kustavi–Ahvenanmaan Brändö–Houtskär–Korppoo–Nagu–Iniö–Kustavi, ja vetäjänä on Kari Elo. Ilmoittautumiset ja tiedustelut: kari.elo@ welho.com
Pohjoisen Norjan retki 18.7–28.7. Kohteena Tromssan lähellä oleva Lyngenin vuono; retken vetäjänä on Petri Sutinen. HUOM! Kuljetus omilla autoilla Ilmoittautumiset ja tiedustelut: eva.aaltola@helsinki.fi
Ennakkovaatimuksena näille molem-
mille retkille: vähintään 150 melontakilometriä keväällä ja alkukesästä 2002, joihin sisältyy vähintään kaksi (2) Skorvön retkeä. Tämän lisäksi Pohjois-Norjan retkeä varten vaaditaan myös, että osallistujalla on suoritettuna yksi aikaisempi meriretki.
Suomi Meloo -kanoottiviesti järjestetään tänä vuonna 8.–15.6. Viesti alkaa Hämeenlinnasta jatkuen Vanajaveden ja Valkeakosken kautta Mallasvedelle. Tämän jälkeen viesti kulkee Roineen kautta Längelmävedelle, josta on kuljetus Näsijärvelle. Näsijärveltä viesti etenee ylöspäin kohti Virtoja ja lopuksi Lapuan jokea pitkin Pohjanmaan rannikolle, jossa loppupätkä melotaan kohti Kokkolaa. Merimelojat osallistuu viestiin kahdella joukkueella –suosittelen lämpimästi.
Viikonloppuretkistä kaksi on jo päätetty:
Järviretki kauden avaukseksi 16.5.–19.5 (lähtö Helsingistä torstai-iltana16.5.), reitti Luopioinen–Hauho–Pälkäne–Val-
keakoski–Sääksmäki (reitti on täsmälleen sama kuin 3 vuotta sitten). Reissu toteutetaan yhteistyössä Valkeakosken Mallasveden Melojien kanssa, ja vetäjänä on Johan Holmberg. Ilmoittautumiset ja tiedustelut: holmberg@dlc.fi tai (09) 4129895
Viikonloppuretki Saaristomerelle 13.6.– 16.6. (lähtö Helsingistä torstai-iltana 13.6.). Vetäjänä on Kari Tanner. Ilmoittautumiset ja tiedustelut: Kari Tanner 040 580 1998
Aiempien vuosien tapaan retkijaoksen vastuulla on monta melontakoulua ja tänä kesänä niitä on yhteensä viisi. Osallistuminen tähän melontakoulutoimintaan tarjoaa jäsenille monta hyvää mahdollisuutta suorittaa talkoopanos: kurssien vetäjiä ja apuopettajia tarvitaan aina melontakouluihin. Mikäli suunnittelet talkoovelvollisuutesi suorittamista tällä tavoin, niin muista osallistua melontaopettajakoulutukseen 27.4.
Uutena kokeiluna järjestetään tänä kesänä perheille – vanhemmille ja lapsille –tarkoitettu retkimelonnan peruskurssi
Uutena retkimuotona tulee ensi kesänä ohjatut päiväretket eli lähtö aamulla vajalta ja paluu illalla, matkat noin 20–35 kilometriä ja päiväretkietappeina voivat olla esimerkiksi Suvisaariston kierto, Suomenlinna ja Santahamina jne Lopuksi vielä melontaohjaajakoulutukseen, joka järjestetään toukokuun puolivälissä helatorstain viikonlopun yhteydessä. Alustavasti ajankohta olisi 9.–11.5.2002. Kurssi pidetään kolmen päivän aikana Skorvössä ja vetäjänä toimii
Petri Sutinen. Kurssin teoriaosuudet pidetään saunakamarissa. Kurssi on tarkoitettu retken vetäjille, apuvetäjille ja kaikille, jotka haluavat harjaannuttaa taitojaan harrastuksessaan.
Johan Holmberg / retkijaosto
Muistatko vielä miltä tuntui olla melontakurssilla? Näistä ajoista on ehkä kulunut pari vuotta, ja tunnet olosi jo kotoisaksi kajakissa.Olisitko halukas viettämään muutaman illan uusien innokkaiden melontakurssilaisten kanssa? Jos haluat osallistua seuramme kursseille opettajana, niin tervetuloa. Opettamisen etuja on, että opettaessasi muita opit samalla itsekin lisää. Järjestämme koulutustilaisuuden melontakouluopettajille ja apuopettajille.Kurssi sisältää teoriaosuuden, vajarastien käytännön harjoittelun sekä pelastautumisharjoittelun uimahallissa.
Aika: lauantaina 27.4.2002. Paikka: vajalla ja Lauttasaaren uimahallissa. Kesto: 4–6 tuntia
Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Petri Leinonen 040-8215123 tai sähköposti:petri_leinonen@hotmail.com
Hallitus
Nimi Osoite Puhelinsähköposti tehtävä
Rajala Pertti Teuvo Pakkalantie 12 D 570400-462 724pertti.rajala@tietoenator.com puheenjohtaja 00400 HELSINKI
Fohlin Kaj-Erik Meripuistotie 4 B 27 677 057kaj-erik.fohlin@eslu.slu.fi varapuheenjohtaja 00210 HELSINKI 040-755 6721kaj_erik.fohlin@nic.fi jäsensihteeri
Hallapää Laura lh@welho.com ratajaosto
Holmberg Johan Kaskenkaatajantie 8 E 46412 9895holmberg@dlc.fi retkijaosto 00400 Helsinki
Hyppönen Olli Pähkinätie 8 A 7 041-467 9045olli.hypponen@helsinki.fi koskijaosto 01710 Vantaa
Kaivola Tomi Viides linja 16 A 25041-433 0329tomi_kaivola@hotmail.com virkistysjaosto 00530 Helsinki
Leinonen Petri Korpikontiontie 5 as. 58231860petri_leinonen@hotmail.com turvallisuus- ja 01450 Vantaa 040-821 5123 koulutusvastaava
Palanterä Risto Uomakuja 2 A 5 040-507 3557rkpalantera@hotmail.com talouspäällikkö 01600 Vantaa
Pettersson Matti Näyttelijäntie 20 B 26040-519 4767matti.pettersson@helsinki.fi nuorisojaosto 00400 Helsinki
Savolainen Tuuli Poutamäentie 16 B 37222 7279tuuli.savolainen@helsinki.fi poolojaosto 00360 Helsinki 040-743 7233
Siren Jukka Fleminginkatu 7 B 49k 715 800, jukka.siren@internetix.fi sihteeri 00530 Helsinki t 1667 6517 050-571 6745
