Merimeloja 3/2022

3/2022

Reskutusleirillä Ekaa kertaa koskessa Nuorisotoiminnan elvytys

HALLITUS PUHEENJOHTAJA

Tuija Tarula-Aho

pj@merimelojat.fi

VARAPUHEENJOHTAJA, KUNTOMELONTAJAOSTO,

Rauli Rautavuori vpj@merimelojat.fi Martti Roivainen sihteeri@merimelojat.fi, toimisto@merimelojat.fi TALOUDENHOITAJA Marja Vinni talous@merimelojat.fi VIRKISTYSJAOSTO Reetta Puttonen virkistys@merimelojat.fi KOSKI- JA POOLOJAOSTO Ville Vainio koski_poolo@merimelojat.fi RETKIJAOSTO Nädia Radi retki@merimelojat.fi NUORISO- JA RATAJAOSTOT Kimmo Ahonen nuoriso@merimelojat.fi KOULUTUS JA TURVALLISUUS Jari Peltonen koulutus@merimelojat.fi MÄNTYSAAREN ISÄNTÄ Ralf Sund mantysaari@merimelojat.fi RAKENNUKSET Matti Huhtamies kiinteisto@merimelojat.fi HALLITUKSEN JÄSEN Timo Mononen mono@merimelojat.fi HALLITUKSEN JÄSEN Tatu Paulaharju tatu@merimelojat.fi SIHTEERI JA TOIMISTONHOITAJA

MUUT LUOTTAMUS- JA TOIMIHENKILÖT Leena Luostarinen Harri Granholm VAHTIMESTARI Marianne Anttila BUSSI JA PERÄKÄRRYT Jussi Laari KALUSTORYHMÄ

TALOUSSIHTEERI

SKORVÖN ISÄNTÄ

taloussihteeri@merimelojat.fi skorvo@merimelojat.fi vahtimestari@merimelojat.fi bussi@merimelojat.fi kalusto@merimelojat.fi

VIESTINTÄ MERIMELOJA-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA MERIMELOJA-LEHDEN TAITTO VERKKOSIVUT INSTAGRAM-TILI

Liisa Kemppainen Miikka Koskinen Jussi Gustafsson, Titta Sihvonen Tatu Paulaharju

Kannen kuva: Anu Sauliala 2

MERIMELOJA 3/2022

lehti@merimelojat.fi taitto@merimelojat.fi www-vastaava@merimelojat.fi insta@merimelojat.fi

Puheen­ johtajalta YKSI melontakesä on taas mennyt vauhdilla.

Toki kelit vesillä liikkumiseen ovat vielä mitä parhaat tätä kirjoittaessani, mutta syksykin tekee jo tuloaan ja mm. allasharjoitukset ovat jo alkaneet.

Ilahduttavaa kesässä on ollut nuorisotoiminnan aktivoituminen, iso kiitos siitä Maijalle ja kaikille muillekin mukana olleille. Ratajaostonkin toiminta on vilkastunut, retket ovat pyörineet pääosin suunnitellusti, reskutusleiri yhdessä naapurin kanssa on pidetty ja pooloporukka on tapansa mukaan harjoitellut säännöllisesti ja kunnostautunut myös järjestämällä lajin SM-kisat elokuussa. Mukava, että seurassamme tapahtuu.

Toki parannettavaakin on, sillä aktiivisia ohjaajia/vetäjiä olisi kaivattu enemmän ohjattuun virkistysmelontaan ja melontakouluihin. Opettavaista ja mukavaa toimintaa, kannattaa uskaltautua mukaan.

Hallitus on päättänyt pitää Merimelojien Facebook-sivut edelleen avoimina kaikille. Tästä tulee aina välillä kyselyitä. Kannattaa muistaa, että seura tiedottaa myös vain jäsenille tarkoitetulla sähköpostilistalla. Siellä kerrotaan ajoittain sellaistakin tietoa, jota ei FB-sivuilla ole. Listalle voi liittyä lähettämällä sähköpostin www-vastaava@merimelojat.fi.

Maailmantilanne ja siitä aiheutunut energian, erityisesti sähkön, hinnan nousu on vaikuttanut huomattavasti myös seuramme kuluihin. Merkittävä sähkösyöppömme on vajasaaren sauna, ja siksi hallitus on päättänyt muuttaa sen lämmitysaikoja. Uudet ajat tulevat voimaan 10.10.2022 alkaen, eli syystalkoiden jälkeen. Saunavuoroja lyhennetään, ja lauantaisin saunaa ei enää lämmitetä. Katso tarkat ajat toisaalta tästä lehdestä.

Saattaa tosin olla, että loppu- tai alkuvuodesta saunapäiviä ei ole ollenkaan, sillä olemme pyytäneet tarjousta huoltorakennuksen pesuhuoneiden korjauksesta. Se on kovalla käytöllä oleville tiloille jo tarpeellinen. Tiedotamme asiasta, kun päätöksiä toteuttamisesta on tehty ja aikataulut ovat tiedossa.

Toinen korjaus, joka nyt syksyllä on ilahduttavasti lopulta etenemässä, on päärakennuksen päätyovien korjaus. Kaupunki teettää sen rakennuksen omistajana. Erityisesti kiinteistövastaavamme Matti on tehnyt sitkeästi töitä, 3

että olemme päässeet tähän vaiheeseen. Julkisivukorjauksesta ei toistaiseksi ole mitään konkreettista tietoa. Sitäkin ajamme edelleen aktiivisesti.

Kaupunki aloittanee loppuvuodesta Rajasaaren sillan uusimistyöt. Saamamme tiedon mukaan tarjoukset on pyydetty, mutta koska urakoitsijaa ei ole vielä valittu, ei aloitusajankohta ole tiedossa. Uusi silta rakennetaan vanhan pohjoispuolelle, ja vanha puretaan vasta, kun uusi on valmis. Työ kestänee ensi vuoden loppuun. Työmaa-aikana kulkureitti sillan ja rakenteilla olevan sillan ali pyritään pitämään auki, mutta kaikkina aikoina tuota reittiä ei voi käyttää. Onneksi reitti ei ole meille ainoa. Melontakoulujemme ”toiminta-alueeseen” työ toki saattaa ensi vuonna vaikuttaa. Työ aiheuttaa todennäköisesti myös veden samentumista rannoillamme.

Varmaan muutakin syksy ja loppuvuosi tuo tullessaan. Odotellaan mielenkiinnolla.

Tuija Tarula-Aho

HALLITUS TIEDOTTAA SAUNAN UUDET LÄMMITYSAJAT

Vajasaaren saunan lämmitysaikoja muutetaan maanantaista 10.10.2022 alkaen. Muutoksia tulee myös ensi kesän aikoihin. Syy muutoksille on merkittävästi kohonnut energian hinta. Merkittävin muutos on se, että lauantaisin ei saunaa enää lämmitetä.

Uudet lämmitysajat talvikaudella: • tiistaisin ja torstaisin kello 17-20 • sunnuntaisin kello 16-20 • Uudet lämmitysajat kesäkaudella: • maanantaista torstaihin kello 18-22 • sunnuntaisin kello 16-20

SYYSKOKOUS MARRASKUUSSA

Sääntömääräinen syyskokous pidetään tiistaina 22.11.2022 kello 18 alkaen vajasaaren juhlasalissa. Osallistua voi myös etäyhteydellä. Kokouskutsu ja asialista julkaistaan seuran verkkosivuilla ja sähköpostilistalla viimeistään kaksi viikkoa ennen kokousta. Tervetuloa!

4

MERIMELOJA 3/2022

Melontaa 90-luvulla. Kuva: Merimelojien arkisto NUORISOJAOSTO ON SIIRTYNYT TALVIKAUDEN HARJOITUSOHJELMAAN

Kaikille alle 18-vuotiaille on vapaa pääsy tiistaisin järjestettävälle sisäpelivuorolle, ja otamme ilolla vastaan uusia tulokkaita. Harjoittelemme Meilahden yläasteen juhlasalissa tiistaisin kello 17–18.

Mukaan ei tarvitse kuin sisäpelikengät ja juomapullon. Tervetuloa!

Ilmoittautuminen ja kaikki nuorisotoimintaan liittyvät kysymykset sähköpostitse tai puhelimitse Maija Saalastille: nuoriso@merimelojat.fi, puh. 050 434 8767.

SINUSTAKO MERIMELOJAN SEURAAVA PÄÄTOIMITTAJA? Seuran jäsenlehden nykyinen päätoimittaja Liisa luovuttaa pestinsä seuraavalle ensi vuodesta alkaen. Uusi päätoimittaja pääsee halutessaan opettelemaan lehden tekoa Liisan opastuksella vuoden viimeisen numeron kanssa.

Lisätietoja: lehti@merimelojat.fi

5

HALLITUS TIEDOTTAA RUSKEASUON VOIMAILUSALIN UUDET VUOROT

Herakles-voimailuseura on antanut Merimelojien jäsenille luvan käyttää Ruskeasuon voimailusalin sisäkuntoiluvuoroja neljänä arkipäivänä viikossa syksystä kevääseen saakka. ”Meidän harjoituskausi on alkamassa, ja olette tervetulleita meidän vuoroille”, toivotti Herakles-seuran puheenjohtaja Niina.

Sali löytyy osoitteesta Ratsastie 10, 00280 Helsinki. Paikalla on puku­ huoneet ja suihkut. Omat tavarat voi ottaa mukaan saliin tai jättää pukuhuoneeseen. Säilytyslokerot toimivat 2 euron pantilla.

Merimelojien käytössä ovat vuorot: • maanantaisin kello 18.30-19.30 • tiistaisin kello 19.30-20.30 • keskiviikkoisin kello 19-20 ja • perjantaisin kello 18-19.30 Käytettävänä on siis noin 130 maksutonta kuntosalipäivää Heraklesin vuoroilla. Vastavuoroisesti olemme järjestäneet voimailijoille kesäisin melontalajikokeilun.

Meidän vierailijoiden on hyvä muistaa, että voimailu on keskittymistä vaativa laji, jossa suorituksissa käytetään isoja painoja. Nostolavat ovat useimmiten voimailukäytössä, mutta kuntolaitteet kuten soutu, vatsa- ja selkälaitteet sekä penkkipunnerruspaikat ovat vapaana kuntoilukäyttöön. Joinakin iltoina Heraklesin vuoroilla saattaa olla myös junnujen ohjattuja treenejä, silloin on hyvä antaa heille heidän tarvitsemansa rauha. Tungosta vuoroilla ei kuitenkaan ole aikaisempina vuosina meidän puolelta ollut. Voimailijoita on välillä paljon, välillä vähemmän.

Lisää tietoja paikasta löytyy Helsingin kaupungin verkkosivuilta kirjoittamalla hakukenttään esim. Ruskeasuon voimailusali.

6

MERIMELOJA 3/2022

AKTIIVI

Haastattelussa

Marko Kattainen Haastattelija Liisa Kemppainen Kuvat Marko Kattainen Melontataustasi?

Olen harrastanut virkistys- ja retkimelontaa 18 vuotta. Minulla on ollut alusta saakka periaatteena, etten laske kilometrejä. Tärkeintä on rento liikunta, elämykset, kokemukset ja hyvä seura, ei kilometrit.

ollut tyytyväinen seuran jäsen siitä saakka.

Seurakokemuksesi?

Aloitin melonnan 2004 vuonna menemällä Merimelojien kurssille.

Silloinen työkaveri Tom Aho suositteli Merimelojia ja kurssia. Olen

Mieleenpainuvin melontakokemus?

Parhaat kokemukset liittyvät melontaretkiin tai seuran saarten kallioilla vietettyihin ratkiriemukkaisiin hetkiin.

Mitä olet tehnyt Merimelojissa?

Olen ollut mukana vetämässä virkistys- ja TiTu-melontoja sekä opettamassa melontakouluissa.

7

Mitä melonta ja seuratoiminta on sinulle antanut?

Melonta ja seuratoiminta ovat antaneet minulle paljon hienoja luontoelämyksiä ja kokemuksia sekä uusia ystäviä. On ollut upea nähdä kuinka melontakurssilla innostus melontaan on herännyt. Vuosien mittaan kurssilaisista on tullut innokkaita ja taitavia melojia sekä aktiivisia seuran jäseniä.

Lempikajakkisi?

Kajak Sportin Marlin on mun suosikki. Se on tukeva kaikenlaisilla keleillä ja siihen mahtuu iso retkilasti.

Terveisesi seuratovereille?

Meillä on hieno seura! Nautitaan sen tuomista mahdollisuuksista ja varmistetaan yhteisellä aktiivisuudella, että voidaan tarjota ne vä-

8

hintään yhtä hyvinä seuraavillekin melontasukupolville.

Vinkkisi uusille merimelojille?

Rohkeasti mukaan vaan kaikkeen seuran toimintaan, esimerkki tiistain TiTu-melontoihin ja torstain virkistysmelontoihin sekä talvikauden uimahallivuoroille. Melontakouluihin, TiTu- ja virkistysmelontoihin tarvitaan uusia aktiivisia vetäjiä ja apuopettajia.

Melontahaaveesi?

Haaveilen melontaretkestä Pohjois-Norjan saariin tai Kroatian saaristoon.

MERIMELOJA 3/2022

Keskiviikkokisan kokoonpano 3.8.2022. Kuva: Satu Tala

Nuoret Merelle Melomaan -hanke Teksti Maija Saalasti VIIME syksynä suunnitellun nuo-

risomelonnan elvytyshankkeen, eli virallisemmin Nuoret Merelle Melomaan -hankkeen, tavoite oli yksinkertainen: lapsia ja nuoria mukaan seuratoimintaan.

Ensimmäinen kesä on nyt takana.

Hanke toi nuorisojaostoon paljon uudistuksia, tapahtumia, järjestelmällisesti pidettyjä nuorisoharjoituksia ja tietysti niitä kaikista tärkeimpiä, eli lapsia ja nuoria!

Seuraan on muotoutunut noin 10 aktiivisen nuoren ryhmä. Jos mukaan lasketaan kaikki hankkeen aikana melonnasta innostuneet ikään katsomatta, voidaan luku tuplata.

Varsinkin kilpamelonnan tekniikkatreenit keräsivät kiinnostusta myös aikuisten keskuudessa.

HANKE elävöitti nuorisojaoston

lisäksi myös muita jaostoja, ja hyvä niin, sillä nuorisojaoston toiminnan monipuolisuus riippuu kunkin jaoston aktiivisuudesta. Ratamelonnan lisäksi myös poolo tuli seurassa kasvavalle nuorelle polvelle tutuksi, mistä kaunis kiitos ja ylistys poolojaoston aktiiviselle Ville Vainiolle.

Jos kesästä olisi valittava yksi kohokohta, olkoon se seuran historiankirjoihin jäävä keskiviikkokisa, johon osallistui peräti 11 miehistö9

kajakkia: kolme nelikköä ja kahdeksan kaksikkoa. Kilpailijoita oli 28, joista puolet lapsia. Rivejä oli vahvistamassa nuorisojaoston vierailulle kutsuma espoolainen Canoa-melontaseura.

Canoan ja Merimelojien yhteistyö tulee rikastuttamaan kansallisesti koko lajia. Kajakeissa meloivat keskenään merimelojat ja canoalaiset, kaiken ikäiset, konkarit ja vasta aloittaneet toinen toistaan kannustaen. Tapahtuma oli täynnä todellista urheiluhenkeä, ja seuratoimintaa parhaimmillaan! Tapahtuman kruunasi kokoontuminen Cafe Regattaan uunituoreille pullille ja kerman kuorruttamille kaakaoille.

Kesän ensimmäiset kisat, Häme-Regatta, Tampere. Aafreen Kolberg, Maija Saalasti ja Fela ovat vasta aloittaneet, eivät ki- Patel Tuominen. Kuva Angelika Kolberg VAIKKA nuoret urheilijamme

sat jääneet vain oman seuran piiriin. Häme-Regattaan, Nuorisomestaruuskilpailuihin ja Suomen Cuppiin uskaltautui yhteensä seitsemän nuorta. Rata­jaoston konkarit näyttivät mallia seuraajilleen.

Joukkue hitsautui yhdeksi suureksi perheeksi, jossa jokaista melottua saavutusta juhlittiin koko joukkueen voimin.

olisi mahdotonta järjestää ja ylläpitää yksin. Siispä suurkiitos ja halaus teille kaikille, jotka olette olleet mukana.

Ja te lapset ja nuoret, ilman teitä nuorisojaostoa ei olisi!

Terveisin Maija Saalasti, nuorisojaoston valmentaja ja toiminnanohjaaja

”Me tultiin tänne voittamaan, ainakin itsemme” -Fela, 11 vuotta Olen tavattoman kiitollinen hankkeeseen osallistuneille ja apua antaneille, tämän laajuista toimintaa 10

MERIMELOJA 3/2022

Nuoret Merimelojat kilpailuissa. Kuva: Satu Tala

Leikkimielisiin torstaiskaboihin osallistui niin lapsia kuin aikuisia. Kilpailijat palkittiin jäätelöllä. Kuva: Satu Tala

11

Merimelojien kilpailutuloksia Häme-Regatta 11.6.2022: Aafreen Aleeza Kolberg T10, K1 200m 3. sija T10, Taitorata 2. sija

SM osa 2 / Suomen Cup 2728.8.2022: Eero Pihlaja P10 K1 200m 1. sija

Fela Tuominen Patel P12 K1 200m, 5. sija Taitorata 3.sija

Fela Tuominen Patel P12 K1 200m 6. sija K4 200m 2. sija

Nuorisomestaruuskilpailut ja SM-kilpailut 30.7.2022: Veikko Leivonen P12 K1 200m 6. sija K1 2500m 5. sija

Jenna Wohlgemuth T10 K1 200m 3. sija T/P12 mini K4 500m 3. sija

Fela Tuominen Patel P12 K1 200m 7. sija K1 2500m 6. sija Jose Kohvakka P12 K1 200m 8. sija K1 2500m 7. sija

Matilda Hyle T12 K1 200m, 6. sija Miehistöt: M K4 200m, 4. sija Antti Laurikainen - Tero Kauppinen Eero Luoma - Walter Bina

Eero Pihlaja P12 K1 200m 9. sija K1 2500m 8. sija Aafreen Aleeza Kolberg, T12 K1 200m 7. sija K1 2500m 7. sija Markko Lehtosalo, M50 K1 200m 2. sija K1 1000m 2. sija Kimmo Harikoski, M50 K1 200m 3. sija K1 1000m 1. sija Asko Niemelä-Koura, M60 K1 200m 4. sija K1 1000m 4. sija 12

Arto Hallapää, Markko Lehtosalo, Eero Luoma ja Riku Ruokonen MERIMELOJA 3/2022

M K4 500m, 4. sija Antti Laurikainen - Tero Kauppinen Eero Luoma - Walter Bina M K2 5000m, 3 sija Markko Lehtosalo - Kimmo Harikoski M K4 1000m, 4. sija Markko Lehtosalo - Kimmo Harikoski - Eero Luoma - Riku Ruokonen M K4 5000m, 2. sija Markko Lehtosalo - Arto Hallapää Eero Luoma - Riku Ruokonen SM Maraton 3.9.2022: K2 SM maraton, 1. sija Alex Barta- Eero Luoma

Kimmo Harikoski ja Markko Lehtosalo

Vellamo Viitanen, K1 maraton, U23, 3.sija Lisäksi Vellamo osallistui PM-kilpailuihin.

Eero Luoma, Tero Kauppinen, Walter Bina ja Antti Laurikainen 13

SEURAN RETKELLÄ

Skor­ vanin kevät­ retki 20.-22.5.2022 Teksti ja kuvat Liisa Salo LÄHTÖ Skorvanin kevätretkelle

käynnistyi perjantaina dramaattisissa tunnelmissa: eräs nimeltä mainitsematon henkilö, kutsutaan häntä vaikka Hempaksi, unohti ostaa pääraaka-aineen suunnitellulle fondue-illalliselle. Fondue-illallinen ilman fonduejuustoa – noh, eihän se fondue-illallinen sitten ole.

Lyhyen soittokierroksen ja fonduen toimitusmahdollisuuksien kartoituksen jälkeen seitsenhenkinen retkikuntamme lähti liikkeelle kohti Skorvania.

Melonta sujui mukavasti reippaassa myötätuulessa ja saavuimmekin jo muutaman tunnin kuluttua välietapille Pentalaan pitämään lounastaukoa. Lounastauolla iski suuri ruokakateus, kun Hemppa ja Nädia ottivat esille Shanghai-tacot muiden syodessä ei-mitään-Shang14

hai-tacoihin-verrattavaa. Fonduen metsästys jatkui edelleen puhelimitse. Lounaan jälkeen pakkasimme jälleen kajakit ja jatkoimme matkaa täysin vatsoin.

Tuulisen sään takia olimme valinneet reitiksi niin kutsutun sisäreitin, joka kulkee Suvisaariston läpi ja jatkuu Kirkkonummen edustan saarien suojassa. Itse ainakin pidin reitin tunnelmasta, kun pääsimme puikkelehtimaan pienistä salmista, joihin ei myöhemmin kesällä enää pääsisi rantakaislikkojen kasvaessa umpeen. Jo tovin melottuamme Pentalasta alkoi Skorvan jo pilkistää ilta-auringossa. Osalle, kuten myös minulle, 30 kilometrin melontamatka Skorvanille oli tähän astisista melontamatkoista pisin. Perillä odottava lämmin sauna tuntui siis erityisen hyvältä pitkän päivän jäl-

MERIMELOJA 3/2022

keen. Leiripaikat löysimme ympäri saarta, tosin ”Eastendin” asukkeja alkoi hieman kaduttamaan tuulinen (lue: kylmä) telttapaikka.

Lauantai valkeni Skorvanissa tuulisena, mutta aurinkoisena. Saaren itäpuolella sai värjötellä kevytuntuvatakissa ja pipossa, kun taas länsipuolen tuulensuojassa vallitsi helteinen t-paitakeli. Tuulinen sää ei houkutellut välipäivän melontaretkelle, joten päädyimme yhteistuumin valitsemaan Hempan ja Nädian opastaman kierroksen saarella.

Haahkoja näkyi siellä täällä, aallot loiskuivat kallioita vasten ja näkymät

vuorelta olivat upeat kirkkaalla säällä. Kierroksen jälkeen loikoilimme auringossa, söimme lounasta tahoillamme ja laitoimme saunan lämpenemään. Myös jännitysnäytelmä fonduen osalta tuli vihdoin päätökseen kun kauan odotettu juustotoimitus saapui saarelle. Perusteellisen saunomisen jälkeen päätimme illan vielä lettukesteillä ilta-auringossa.

Sunnuntaiaamuna purimme leirit, pakkasimme kajakit ja lähdimme suuntaamaan takaisin vajaa kohti. Sää oli jälleen hieman tuulinen, joten päädyimme melomaan jo menomatkalta tuttua sisäreittiä.

Lounaspysähdys suoritettiin jälleen Pentalassa ja matka jatkui lounaan jälkeen kohti Varsasaarta.

Tuuli tyyntyi iltapäivällä täysin, joten eteneminen oli jälleen tehty vähemmän meloneille helpoksi.

Loppumatkasta pääsivät muut vielä kokeilemaan hinaamista, kun allekirjoittaneen ranne alkoi ilmoitella itsestään.

Pääsimme kuitenkin hyvin takaisin vajalle ja totesimme, että retki oli oikein onnistunut.

Tämän tekstin saattelemana voinkin lämmöllä suositella seuramme järjestämiä retkiä. Melontakokemuksen kerryttämisen lisäksi retkillä voi oppia uutta sekä melonnasta että retkeilystä, ja ennen kaikkea tutustua mukaviin kanssamelojiin.

15

Kiitos ihan parhaille retken vetäjille Hempalle ja Nädialle sekä kaikille retkellä mukana olleille!

16

MERIMELOJA 3/2022

SEURAN KURSSILLA

Kahden aloitte­ lijan kertomus koskimelonta­ kurssilta Teksti Merituuli Hannonen ja Saara Lassila Kuvat Saara Lassila ja Olli Hyppönen PITÄISIKÖ lähteä koski-

melontakurssille parin viikon päästä, sinne on juuri kaksi paikka jäljellä? Kuulostaa hauskalta, lähdetään vaan! Ja niin me ilmoittauduimme mukaan. Tämä teksti kertoo siitä, kuinka kaksi täysin aloittelijaa pärjäsivät koskessa ja kurssilla.

Meillä molemmilla on hyvin samankaltainen melontahistoria, olemme nuoresta asti päässeet tutustumaan retkimelontaan vanhempien opastuksella.

Kesällä 2021 löysimme Merimelojat, kävimme alkeiskurssin ja liityimme jäseniksi. Retkimelonta Merimelojien majan lähivesissä on ollut mieluinen kesäharrastus. Keliksi on 17

kuitenkin usein valikoitunut aurinkoinen ja tyyni keli, joten aallokko ei meille ollut tuttu juttu.

Kurssille lähtö. Nyt alkaakin jo hieman jännittämään, mihin sitä onkaan lupautunut mukaan. Onkohan koskessa turvallista? Mitä jos vesi on hyytävän kylmää, mitä jos ei vain osaa? Perjantaina kokoonnuimme Merimelojien vajalle pakkaamaan koskimelontatarvikkeet, kuten kajakit, pelastusliivit, melat ja kypärät.

Tässä vaiheessa jännitys vain kasvoi.

Jos kypärääkin tarvitsee, niin mitähän siellä koskessa tapahtuu?

Perjantaina emme vielä menneet koskeen, vaan suoraan majoitukselle, jossa katsoimme jokaiselle sopivat välineet, tutustuimme ohjaajiin ja kurssikavereihin. Mikä tärkeintä, kävimme läpi turvallisuusasiat: miten koskessa käyttäydytään, mitä merkkejä on osattava ja mitä tehdä, jos kaatuu. Välineet olivat nyt laitettu aamun koskihetkeä varten kuntoon, ja oli aika lähteä keräämään energiaa ja valmistautumaan unissa huomiseen koitokseen. Nyt jännitti.

Lauantaiaamuna ajatukset olivat edelleen jännittyneet, mihin sitä oikein onkaan lähtenyt mukaan. Heti aamupalan jälkeen (ne söivät, jotka jännitykseltään kykenivät) lähdimme kohti Kymijokea ja Pernoonkoskea.

Ennen veteen siirtymistä kävimme rannalta katsomassa kosken, johon tulisimme menemään jossain vaiheessa kurssia. Nyt vielä se näytti mahdottomalta. Tyrskyt olivat niin suuret, ettei niistä voinut uskoa pääsevänsä pienellä koskikajakilla yli kaatumatta. Aloittelijoiden ryhmä 18

huokaisi helpotuksesta, kun nousimme kajakkeihin huomattavasti vähemmän virtaavalla uimarannalla kosken alapuolella.

Ensimmäiset tunnit tutustuimme koskikajakkiin. Se onkin hieman erilainen kuin retkikajakit, joihin olimme tottuneet. Koskikajakki kääntyi helposti, ja melomisessa oli hyötyä, kun käytti koko kroppaa vain käsien sijaan. Lossasimme virran poikki ja takaisin useamman kerran, pikkuhiljaa jokainen paremmin onnistuen.

Harjoittelimme akanvirtaan menemistä, eli koskessa kiven taakse jäävään seisovaan veteen pysähtymistä ja siitä taas liikkeelle lähtöä. Tämähän ei niin pelottavaa ollutkaan, vaan ihan hauskaa vedessä kajakin kanssa leikittelyä!

Kun kaikki olivat rentoutuneet ja onnistuneet niin lossauksessa kuin virtaan lähdössä, ohjaajat ohjasivat meidät seuraavaan harjoituspaikkaan. Tämä oli juuri se koski, jota olimme pari tuntia sitten käyneet rannalta katsomassa, ja johon ei tuntunut olevan mitään asiaa vielä pitkään aikaan. ”Sinne vain, seuratkaa perässä”, huikkasi kurssin ohjaaja Markus. Kuulemma kosken laskeminen toista seuraten on kuin vesiliukumäkeä laskisi. Emmepä ollut tuon kokoista vesiliukumäkeä ennen nähneet... Kurssilaisilta ei jännityksestä huolimatta tullut vastalauseita Markuksen päättäväiseen kommenttiin, ja sinne mentiin, perässä seuraten.

VAU! HUH! Häkellys, nauru ja uskomaton tunne itsensä voittamisesta valtasi mielen. Olipa hienoa. Kosken laskeminen kokenutta

MERIMELOJA 3/2022

ohjaajaa seuraamalla oli jännittävää.

Siinä sai meloa ja pitää huolta tasapainon pysymisestä, mutta samalla se oli kuin olikin kuin suuren suurta vesiliukumäkeä laskisi. Vaikka koskia tänne oli tultu laskemaan, emme olisi arvanneet, että jo ensimmäisellä koskisessiolla tuollaisesta laskettaisiin. Adrenaliinia keho täynnä lähdimme lounastamaan ja keräämään voimia iltapäivän koskisessioita varten. Tämä tauko todella oli tarpeen, osa nukahti päiväunille heti. Koski oli vienyt voimat.

Päivän toinen sessio, takaisin jän-

nän äärelle. Vaikka aamun sessiossa olimme laskeneet kosken onnistuneesti, jännitys oli edelleen valtava.

Koski on voimakas ja vielä niin tuntematon, että sitä osaisi aloittelija lukea. Jatkoimme samoilla harjoituksilla kuin aamulla, mutta samalla kivuten koskea ylemmäs. Välillä meloimme kovaakin vastavirtaan ja välillä kannoimme kajakit rannan kautta voimakkaimpien kohtien yli.

Lähelle luontoa tässä harrastuksessa ainakin pääsee!

Lossasimme haastavampien kohtien yli kuin aamulla, ja tau19

ko oli selvästi tehnyt tehtävänsä.

Lossaus sujui kaikilla paremmin.

Lossauksien, kantamisien ja muutamien akanvirtojen jälkeen saavutimme määränpäämme, Kymijoen suurimman kosken Torminvirran.

Kokeneimpien ryhmä oli ollut siellä jo aamulla, ja he jatkoivat edelleen temppuharjoituksiaan, aika hienolta näytti. Aamusta oppineena tajusimme heti, että tuosta sitä tullaan laskemaan vielä tänään. Jännityksen rinnalle alkoi tulla myös tunne innostuksesta, että pääsisipä jo, näyttää mahtavalta! Koskeen päästiin useammankin kerran, ja joka kerta kun koskea laski, sai lisää rentoutta melomiseen. Laskeminen oli aina vain hauskempaa. Toki voimia tämä vesiliukumäki vie, olimme kaikkemme antaneita, kun muutaman tunnin session jälkeen palasimme rantaan. Illallinen ja sauna olivat tarpeen.

Illalla katsoimme jo kuulemma klassikoiksi muodostuneita koskimelontavideoita yhdessä. Norjan ja Suomen Lapin koskissa maisemat olivat mielettömät, myös koskien koko päätä huimaava. Ainakin aloittelijalle nämä Kymijoen kosket ovat erittäin sopivan kokoisia.

Sunnuntaina oli vuorossa kolmas ja viimeinen koskisessio. Käsissä ja kropassa tuntui edellisen päivän melonta, mutta mieli oli valmis uusiin haasteisiin. Nyt molemmat kosket, joita tänään laskisimme, olisivat tuttuja jo eiliseltä. Siitä huolimatta mahan pohjassa oli jännitystä.

Aloitimme kertaamalla eilen opittuja asioita ja tekniikoita. Lossaus onnistui aina vain paremmin, ja aallokko 20

näytti kutsuvammalta kuin eilen.

Koskenlasku oli aivan yhtä mahtavaa. Laskimme koskia niin monta kertaa kuin ryhmämme vain jaksoi, ja se oli useaan kertaan. Vaihdoimme välillä jonon ensimmäistä melojaa, joka katsoi laskettavan reitin koko porukalle, ja osa meistä aloittelijoistakin ohjasti laskuja. Koskeen alkoi useamman laskun myötä muodostua luottamus ja usko, että jokaisesta aallosta ja tyrskystä päästään eteenpäin hyvällä tasapainolla ja tasaisesti meloen. Ei olisi vielä edellisenä aamuna uskonut, että näin tulisimme koskenlaskua kuvailemaan!

Viimeinen lasku tehtiin yhdessä lauttana, eli pidimme toistemme kajakeista kiinni niin, että muodostimme viiden kajakin lautan. Se jos mikä olikin jännittävää, kun melalla ei olutkaan mahdollista ohjata kajakkia, vaan lautta meni virran mukana. Muutamien kiljahduksien ja naurun saattelemana pääsimme kosken turvallisesti alas ja pystyimme toteamaan, että olipahan kurssi.

Loppusanojen ja kiitosten jälkeen pakkasimme autot ja lähdimme takaisin kohti lähtöpistettä, Merimelojien majaa.

Kokonaiskuva kurssista oli erittäin positiivinen. Viikonloppuun mahtui paljon itsensä ylittämistä, mutta onneksi sen sai tehdä turvallisessa ja hauskassa seurassa. Suosittelemme lämpimästi osallistumaan tälle vuosittain järjestettävälle kurssille.

Koskimelonta on uniikki tapa kokea vesi ja sen voima. Meillekin jäi vielä paljon opittavaa, nähdään siis ehkä kurssin merkeissä ensi vuonna.

MERIMELOJA 3/2022

OMALLA RETKELLÄ

Meren­kurkun maailman­ perintö­ kohteessa melomassa Teksti Petro Tamminen Kuvat Eeva Lahdenmäki ja Petro Tamminen HEINÄKUUN lopulla meloimme

Raippa­luodossa. Siellä vanha perustelu ”investoida maahan, koska sitä ei muka enää tule lisää”, kyseenalaistui.

Kesäloman melontakohde oli pitkään hakusessa. Luettuamme kirjallisuudesta, että juuri nyt jääkauden päättymisestä on pyöreät 10 000 vuotta, tuntui luontevalta lähteä Merenkurkkuun, missä jäästä palautuminen on vielä käynnissä.

Alue on melontamielessä kiinnostavaa ja vaihtelevaa. Jääkauden litistyksestä palautuva maa kohoaa melkein sentin vuodessa, mikä on tuottanut loputtomasti suojaisia

fladoja ja lahtia, sekä kauhistuttavan määrän kiviä ja kareja. Toisaalta heti saarten suojasta poistuttaessa ollaan hyvinkin avoimella merellä, missä tuuli ja aallot keräävät voimaa pitkältä matkalta.

Jo pian Svedjehamnin satamasta liikkeelle lähdettyämme kiinnittyi huomiomme siihen, että merellä ei ollut juuri muita kulkijoita. Huvi- tai muita veneitä näimme kolmen päivän reissullamme vain kourallisen, melojia yhden. Ero aiempina kesinä kiertämiimme kansallispuistoihin oli valtava. Yhden selityksen tälle saa alueen kartasta; vedet ovat niin kivikkoiset ja matalat, että huvi21

veneilijä ajaa karille tai menehtyy stressiin ennen kuin lajiin liittyvä vääjäämätön maksakirroosi päättää veneily- ja satamapäivät.

Veneiden vähyys ja kivien runsaus saivat myös meidät tekemään normaalista poikkeavan ratkaisun: väylien välttelyn ja nopean ylittämisen sijaan tuntui paikoin turvallisemmalta meloa väylän oletettua reunaa pitkin, ja tietää olevansa turvassa veden alla alati nousevilta kiviltä. Tosin tämäkään taktiikka ei ollut aukoton, sillä pahin kivellä käyntimme tapahtui juurikin näin tehtäessä.

Sääennusteita ja telttapaikkoja tavattuamme päädyimme aloittamaan reissun Svedjehamnista ja melomaan ensimmäisenä päivänä saarten suojassa Rönnskäretin 22

eteläkärkeen telttapaikalle. Jos sää sallisi, yrittäisimme seuraavana päivänä melko ulkona sijaitseville Valassaarille.

Matkaa Valassaarille on reilut kymmenen kilometriä, josta puolet pelkkää avointa selkää. Puolen välin De Geer -puikuloiden kohdalla teemme vielä sääkatsauksen ja päätämme jatkaa. Iltapäiväksi tuuli on nousemassa, mutta laskemme ehtivämme pois avoimilta seuduilta ennen sitä. Lisäksi suunniteltu reitti Valassaarilta pois on hieman suojaisempi.

Valassaarten rantautumispaikkaa etsiessä menee hetki. Lopulta ruovikon ja pusikon perältä löytyy polku, jota pitkin lampsimme saaren majakalle.

Vuonna 1886 rakennettu 36

MERIMELOJA 3/2022

metriin kurkottava majakka on saaren maamerkki. Sen suunnitellut insinööritoimisto piirsi myöhemmin Eiffel-tornin.

Majakan liepeillä yritämme tehdä tuttavuutta kesätöissä olevien lampaiden kanssa, mutta kohtelias tervehdys saa ne nelistämään karkuun. Ehkä kyse on kielestä? Vaihto virkamiesruotsiin ei kuitenkaan saa niitä vakuuttumaan, vaan ne mulkoilevat meitä epäluuloisina matkan päästä.

Valassaarilta suuntaamme kaakkoon. Tuuli on noussut, ja luotojen suojasta huolimatta keikutusta on jonkin verran.

Matalikkoja kierrellen heilumme kohti yöpaikkaa.

Yösijanamme toimiva kalamaja demonstroi jälleen maankohoamisen vaikutusta. 1800-luvulla vesirajaan rakennettu mökki on tukevasti korkealla kuivalla maalla. Entiseen rantaan tehdyt veneiden paikat kasvavat puita ja tyrniä.

Majan vieraskirjat ulottuvat 1980-luvulle asti.

Seinistä löytyy kaiverruksia pidemmältä ajalta.

Vanhimmat vuosiluvut ovat 150 vuoden takaa. Yhtä kauan on ollut hiirillä ja hyttysillä aikaa etsiä väyliä majaan sisälle.

Työ on tuottanut tulosta. Seuralaiseni valitsee riippumaton ja pelkät hyttyset.

Aamulla puskemme tuulessa takaisin lähtöpaikkaan. Tässä kelissä Valassaarille ei olisi ollut mitään asiaa. Olimme varanneet reissuun useamman päivän, jotta sopivaa keliä voidaan tarvittaessa odottaa.

Nyt odotusta ei tarvittu. Suuntaamme kohti kaupunkia hyvillämme onnistuneesta retkestä. Raippaluotoon kannatti mennä juuri nyt, sillä jo sadan vuoden päästä samoihin paikkoihin pääseminen meloen tulee olemaan mahdotonta.

23

Merenkurkku melontakohteena RAIPPALUOTO on melontakohtee-

na monipuolinen. Saarten väleissä löytyy suojaisia reittejä. Ulkomerelle uskaltautuvat voivat vierailla majakkasaarissa.

Maankohoaminen on alueella erittäin voimakasta, noin 8 mm vuodessa. Jääkauden kilometrien paksuinen jäämassa rutisti maankuoren allaan lommolle. Noin tuhannessa vuodessa Merenkurkkuun syntyy käytännössä maayhteys Suomen ja Ruotsin välille.

Juuri maankohoaminen ja sen tuottama ainutlaatuisuus ovat nostaneet alueen Suomen ainoaksi luontomaailmanperintökohteeksi.

24

Maastolle ovat tyypillisiä De Geer -muodostelmat, jotka ovat jää­kauden muotoilemia pitkulaisia moreenipuikuloita.

Vedet ovat erittäin kiviset. Suunnistamisessa ja tähystämisessä saa olla tarkkana.

Alueen kartan saa maksutta Raippaluodon sillan kupeessa olevasta Maailmanperintöportti-keskuksesta.

Kansallispuistoihin tottuneelle “satamien” ja telttapaikkojen varustelu on vaatimaton. Toisinaan niitä on vaikea paikantaa ylipäätään, koska varusteluja ei ole ja pienet kävijämäärät eivät kuluta paikkoja.

Vain pieni osa telttapaikoista on varustettu huussilla.

MERIMELOJA 3/2022

Ensi­ kerta­ laisena reskutus­ leirillä Teksti Eeva Lahdenmäki Kuvat Anu Sauliala

ELOKUUN ensimmäisenä perjan-

taina meloimme hienossa auringonpaisteessa Mäntysaareen käymään kisaa parhaista teltta- ja riippumatto­paikoista. Kun yösijat oli valmisteltu, siirryimme saunan kautta ilta-aurinkoon eväitä vertailemaan. Reskutusleiri, järjestyksessään kahdestoista, oli alkamassa.

Leirin varsinainen ohjelma starttasi lauantaiaamuna. Tuolloin paikalle oli saapunut yhteensä kolmekymmenpäinen osallistujajoukko kahdesta eri seurasta, Merimelojista ja Helsingin Melojista. Perjantain auringonpaiste oli vaihtunut harmaaseen tihkusateeseen ja vähitellen nousevaan tuuleen, mutta pianhan oli määrä kastua joka tapauksessa. Monet olivat varustautuneet harjoituksiin kuivapuvulla, mutta välttämättömyys se ei näin elokuun alussa ollut. Minulla oli päälläni Lohjan Prisman alennusmyynnistä hankittu märkäpuku (39,90 €), ja se

piti aivan riittävän lämpimänä koko viikonlopun polskimisen ajan.

Esittelykierroksen jälkeen jakauduimme melontakokemuksen mukaisiin ryhmiin ja lähdimme pienissä porukoissa ohjaajien johdolla lähivesille. Aamupäivän teemana oli varmuuden saaminen paripelastautumiseen kaikissa rooleissa, minkä jälkeen siirryttiin treenaamaan kajakkiin kapuamista yksin. Apuna käytettiin melakelluketta ja eri tekniikoita.

Vaikka paripelastautuminen oli tuttu melontakurssilta, tuntui ensimmäinen veteen mulahtaminen lähtökohtaisesti ikävältä idealta.

Juuri tässä kohdassa reskutusleirin nerokkuus tulikin todistetuksi. Kun tarkoituksena ei tosiaan ollut tehdä mitään muuta kuin harjoitella veden 25

varaan joutumista ja sieltä pois pääsyä, ei sitä enää tarvinnut jännittää.

Ja kun vieläpä varusteet ja ympärillä olevien ihmisten taitotaso ja mielentila oli nimenomaan tähän tarkoitukseen viritetty, ei turvallisempaa ympäristöä harjoittelulle enää olisi voinut olla. Monien toistojen myötä perusteet muistuivat vähitellen mieleen, ja uusia tekniikoitakin pääsi kokeilemaan.

Pienen maatauon jälkeen saatiin iltapäivällä leiriin arvovaltaisia vieraita, kun merivartiosto saapui pitämään meille harjoitusta. Tuuli oli yltynyt sen verran kovaksi, ettei iso alus päässyt rantautumaan Mäntysaareen - siispä suuntasimme suoraan vesille. Kun iso kööri oli saatu aallokon keskellä edes jotakuinkin kasaan, lähdettiin harjoittelemaan huonovointisen melojan siirtämistä ensin pienen porukan tekemällä 26

lautalla aluksen luo ja sitten itse alukseen. Sepä ei aaltojen keikuttaessa ollutkaan mikään helppo rasti ja vähältä piti, ettei autettavia ilmaantunut tässä hötäkässä lisää… Lopulta potilas onnistui pääsemään sekä turvallisesti alukseen että sieltä pois, ja matka evästauolle ja harjoituksen purkuun saattoi alkaa.

Lupausten mukaisesti sauna oli lämpimänä aamusta alkaen. Pian tulikin sellainen olo kuin lapsuuden kesäpäivänä: piti lähinnä osata valita, haluaako juuri sillä hetkellä saunoa, uida vai syödä eväitä. Mikäpä parempaa rentoutusta ensimmäisen työviikon vastapainoksi!

Päivän viimeisessä harjoituksessa treenattiin hinausköyden käyttämistä: köyden kiinnittämistä, toisen kajakin hinaamista ja hinattavana olemista. Muitakin vinkkejä erityistilanteisiin saatiin, sekä päästiin kokeilemaan kahden kajakin yhtäaikaista kaatumista sekä sitä, miten paljon vettä etuluukkuun mahtuu ja kuinka ihmeessä se saadaan sieltä pois.

Kellon lyödessä kuusi oli aika riisua märät kamppeet pois päältä ja siirtyä nauttimaan sekä saunan että eväskassin antimista. Nuotiolla paistui herkullisia lettuja (kiitos Ralf!) ja saaren uunituore huussi vihittiin käyttöön.

Illalla makuupussiin kääriytyessä ajatukset pyörivät päivän harjoituksessa, ja tulivatpa ne uniinkin asti: yöllä nimittäin heräsimme pariinkin otteeseen siihen, että helikopterit kaartelivat aivan yläpuolellamme

MERIMELOJA 3/2022

kuin jotain etsien. Aamupalalla selvitettiin, että lähiseudun veneilijät olivat tarvinneet jeesiä - kopterit eivät siis onneksi olleet ketään meistä noutamassa!

Sunnuntaina aurinko helli, ja halukkaille oli tarjolla vielä kaksi harjoitusta.

Osa porukasta pääsi kokeilemaan grönlantilaismeloja ja -tekniikoita, osa taas keskittyi vielä muun muassa kahden kajakin kaatamiseen.

Mukavalta tuntui sekin, ettei “osallistumispakkoa” tähän tai muihinkaan harjoituksiin ollut - vaihtoehtona oli myös pitkä aamiainen kalliolla ja aamusauna!

Puolenpäivän jälkeen jätettiin jäähyväiset leirikavereille, ohjaajille ja Mäntysaarelle. Myötätuulessa matka vajalle sujui sutjakkaasti; olihan kajakkikin keventynyt, kun ruokakassit ja juomakanisterit oli viikonlopun aikana saatu menestyksekkäästi tyhjennettyä. Ja kyllähän nälkä kasvoi

syödessä: kotona se tarkoitti konkreettisesti pizzan tilaamista, varustehankinnoissa kuivapukuhaaveita ja treenipuolella uimahalliharjoitusten kirjaamista kalenteriin. Mitä enemmän erikoistilanteita harjoittelee, sitä vähemmän niitä täytyy jännittää - se tuli viikonlopun aikana todistettua.

Ensi vuonna tavataan!

27

MELOJAN NOTKISTELUT

Hyvinvoivat hartiat Teksti Emilia Raunio ja Johanna Kokko Kuva Sara Pathirane Tässä juttusarjassa keskitymme kehollisiin harjoituksiin, jotka on suunniteltu erityisesti melojille helpottamaan kolotuksia ja tuomaan hyvää oloa. Jutun kolmannessa osassa keskitymme hartioiden alueen hyvinvointiin.

Hartia HARTIA eli olkapää sijaitsee käsivar-

ren ja kaulan välissä. Olkapään osia ovat mm. solisluu, lapaluu, olkaluu ja olkalisäke. Lisäksi hartiaan kuuluu useita lihaksia niin yläselässä kuin rintakehän yläosassa.

Olkapään kohdalla on olkanivel. Se on käsivarren yläpuolinen pallonivel, joka liittää lapaluun ja olkaluun toisiinsa. Sitä liikuttavat yhteensä kaksitoista lihasta, muun muassa olkapää- ja rintalihakset sekä leveät selkälihakset. Olkaniveltä liikuttavia lihaksia on sekä selän että rinnan puolella.

Olkapään toimintaan vaikuttavat siis useat lihakset. Jos lihakset selkäpuolelta kiristyvät, vaikuttaa se rintalihasten asentoon ja toimintaan, ja sama toisinpäin. Hartian vaivoissa on siis tärkeää huomioida myös kehon etupuolen, eli rintalihasten, oikeanlainen toiminta.

Hartiaseutua ja sen lihaksia ja niveliä tulisi siis harjoittaa ja vetreyttää sekä etu- että takapuolelta.

Hartiaseudun toimintaan vai28

kuttaa olennaisesti myös kaula- ja rintarangan oikeanlainen liikkuvuus ja toiminta. Myös ylempien kylkiluiden jännitykset voivat aiheuttaa hartiaseudun ongelmia.

Oleellista hyvän olkapään toiminnan kannalta on lisäksi solisluun liikkuvuus, rintalihasten vapaus ja joustavuus, lapaluun liikkuvuus ja olkanivelen liikkuvuus. Näiden oikeanlainen toiminta myös mahdollistaa pään, kaulan ja hartioiden alueen nestekierron, sillä solisluun alapuolella on suuria ja tärkeitä lymphatiehyeitä.

On tärkeää pitää huolta myös koko selän ja lantion oikeanlaisesta toiminnasta ja asennosta. Selän oikeanlainen asento ja ryhti mahdollistavat olkapäiden rennon asennon.

Esim. alaselän ongelmat saattavat aiheuttaa niskan ja hartian vaivoja jännittämällä koko selkärankaa aina alhaalta ylös asti.

Lisäksi pallean toiminta on oleellista hartioiden hyvinvoinnille, sillä hengityksen apulihasten liika rasittuminen jännittää ja tukkeuttaa rintakehän yläosaa ja hartiaseutua sekä vaikeuttaa pään ja kaulan alueen nestekiertoa.

Liikkeitä tehdessä kannattaa kiinnittää huomiota mahdollisiin lihasten kireyksien puolieroihin ja tehdä harjoitukset rauhallisesti ja lempeästi, kehoa kuunnellen.

MERIMELOJA 3/2022

Alkurentoutus Tule mukavalle alustalle selinmakuulle. Viruta sisäänhengityksellä kaikkia raajoja poispäin keskustastasi ja uloshengityksellä rentouta koko olemus lepäämään maata vasten. Jatka näin muutamien hengityskierrosten ajan aina sisäänhengityksellä virutellen ja uloshengityksellä hellittäen.

Koukista lopuksi polvia ja tuo jalkapohjat lattiaa vasten ja kädet alavatsalle. Anna uloshengityksellä hartioiden alueen raskauden laskeutua ja pudota tietoisesti kantamaasi taakkaa. Voit myös tuoda koukistetut jalat halaukseen niin, että selkä pehmeästi pyöristyy, ja keinutella puolelta toiselle.

Rintarangan kierto kylkimakuulla Asetu kylkimakuulle niin, että alla oleva jalka on suorana ja päällä oleva jalka koukistettuna vartalon edessä. Liu’uta kädet suoriksi rintakehän eteen kämmenet yhdessä. Sisäänhengityksellä tuo päällimmäinen käsi suorana selän taakse lattiaa kohti ja anna katseen seurata. Uloshengityksellä tuo käsi takaisin kohti maassa lepäävää kättä. Jatka näin rauhallisen hengityksen tahdissa muutaman minuutin ajan, ja vaihda puolta.

29

Vetreä kissa Tule lattialle nelinkontin.

Kämmenet olkapäiden alapuolelle ja polvet nivusten alapuolelle.

Uloshengityksellä pyöristä selkää työntäen käsiä kohti maata ja lapoja kohti kattoa. Sisäänhengityksellä ojenna ja notkista lempeästi selkää niin, että rintakehä avautuu ja vatsan alueelle tulee tilaa. Pidä huoli ettet nosta leukaa liian ylös ja tilttaa niskaa. Työskentely tapahtuu lanne- ja rintarangan alueella.

Hartianseudun elvytys Tule tukevaan seisoma-asentoon.

Tunne pitkä selkä ja niska ja hyvä ryhti niin, että nikamien välissä on tilaa. Uloshengityksellä tuo vasenta korvaa kohti vasenta olkapäätä ja lempeästi ja tietoisesti keinuta päätä hieman alaviistoon ja taas korvaa kohti olkapäätä. Jatka muutaman hengityskierroksen ajan ja tee toisella puolella. Voit lopuksi vielä tehdä selkärangan rullailua uloshengityksellä tullen eteentaivutukseen ja sisäänhengityksellä nousten ja kurotellen käsiä kohti taivasta.

30

MERIMELOJA 3/2022

Jäsenpäivystys Vajasaaren toimiston päivystys on auki: • huhti-syyskuussa tiistaisin klo 18-19 • loka-maaliskuussa kuukauden ensimmäinen tiistai klo 18-19 Päivystysaikoina toimistonhoitaja vastaa numerosta 050 3574 507. Toimiston sähköpostiosoitteesta toimisto@merimelojat.fi vastataan muutaman päivän kuluessa.

Juhlapyhinä ei ole päivystystä. Tarkista päivystysajat verkkosivuilta, muutokset ovat mahdollisia.

Viestintä Verkkosivuilta merimelojat.sporttisaitti.com löytyy kattavasti tietoa seuran toiminnasta ja tarjonnasta sekä ajankohtaiset uutiset.

Sähköpostilistalla välitetään tärkeimmät uutiset. Liity listalle tai eroa siitä lähettämällä viesti osoitteseen www-vastaava@merimelojat.fi.

Merimeloja-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Jäsenten juttuja ja kuvia otetaan mielellään vastaan, julkaistusta materiaalista saa talkoopisteen. Lisätietoja lehti@merimelojat.fi.

Facebook-ryhmä löytyy hakemalla nimellä ”Merimelojat”. Ryhmässä muistutellaan ajankohtaisista asioita, ja sen on hyvä paikka keskustella seuratovereiden kanssa.

Instagram-tili löytyy osoitteella www.instagram.com/merimelojat tai hakemalla @merimelojat. Käytä melontakuvissasi tunnistetta #merimelojat.

Sauna Sauna lämpiää talvikaudella 10.10.2022 alkaen tiistaisin ja torstaisin kello 17-20 sekä sunnuntaisin kello 16-20.

31

MERIMELOJAT RY Merikannontie 10, 00260 Helsinki toimisto@merimelojat.fi www.merimelojat.sporttisaitti.com PÄIVYSTYS Puhelin: 050 357 4507 Huhti–syyskuu: tiistaisin klo 18–19 Loka–maaliskuu: kuun ensimmäinen tiistai klo 18–19 MAJAN VARAUKSET Katso nettisivuilta osoitteesta www.merimelojat.sporttisaitti.com kohdasta majan vuokraus.

Jäsenjulkaisu, jäsenille ilmainen.

Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Julkaisija: Merimelojat ry Kirjapaino: PunaMusta oy LEHDEN TOIMITUS Päätoimittaja: Liisa Kemppainen lehti@merimelojat.fi Taitto: Miikka Koskinen taitto@merimelojat.fi

PANKKIYHTEYDET Nordea FI37 2400 1800 0354 87: tilille maksetaan sekä jäsenmaksut että retkien osallistumismaksut omalla viitenumerolla.

OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Muutokset sähköpostitse: toimisto@merimelojat.fi tai postitse: Merikannontie 10, 00260 Helsinki

Ilmoitushinnat: Koko sivu 1/2 sivu toistoalennus

300 € 150 € 25 %

Ilmestymisaikataulu vuonna 2022 No

Aineisto Painatus

1/2022 2/2022 3/2022 4/2022

11.3. 27.3.

20.5.

5.6.

16.9. 2.10.

2.12. 18.12.