oukokuussa vuonna 2011 Merimelojat Ry täyttää 80 vuotta. Perustajajäsenet eivät varmaankaan arvanneet kuinka suureksi heidän perustamansa seura tulee kasvamaan. Olemme tämän valtakunnan ylivoimaisesti suurin melontaan erikoistunut urheiluseura. Merimelojien jäsenet harrastavat kaikkia melonnan lajeja, kilpailijat ovat vuosien saatossa menestyneet olympialaisetkin mukaan lukien.
Seuran melamies, Rauli Rautavuori on ottanut vastuun juhlavuoden suunnittelun käynnistämisestä ja Pertti Rajala on lupautunut huolehtimaan historiikin päivittämisestä viimeisen kymmenen vuoden osalta.
Vuosien myötä seuran toiminnassa on ollut hiljaistakin, mutta enimmäkseen erittäin aktiivista toimintaa. Alusta saakka toimintaa on hoidettu talkoo-pohjalta, mikä on edelleenkin yksi seuran toimintaperiaatteista. Toivoakseni toimintatapa jatkuu myös tulevina vuosikymmeninä, niin että kaikki jäsenet tuntevat seuran omakseen ja mielellään osallistuvat yhteisiin tehtäviin oman osaamisensa ja käytettävissä olevan ajan mukaan.
Tätä kirjoitettaessa on totuttua kylmempi talvipäivä ja meri jäässä niin pitkälle kuin silmä vajan toimistosta kantaa. Merimelonta ainakin lähivesillä odottaa jäiden lähtöä. Mutta muuta toimintaa on kumminkin käynnissä. Jokainen jäsen voi käydä virkistäytymässä vajasaaren rannassa olevassa avannossa ja käydä lämmittelemässä saunassa kolmena päivänä viikossa. Kuntoaan voi kohentaa vajasaarella olevassa ergohuoneessa. Uimahallivuoro muillekin kuin koski-ja poolomelojille on nyt taas näköpiirissä.
Espoolainen seura Canoa on tarjonnut meille kahta vuoroa kuukaudessa. Asiasta tiedotetaan tarkemmin, kun ehdot ja aikataulut on sovittu.
Vaikka melontatoiminta elää hiljaiseloa, on toimistossa sitäkin vilkkaampaa, viime vuoden talkoopanosmaksulaskut lähtivät tammikuun lopulla heille, jotka eivät jostain syystä voineet talkoisiin osallistua. Tilitoimisto yhdessä taloudenhoitajan kanssa laativat viime vuoden tilinpäätöstä ja sitten jäsenmaksulaskut postitetaan teille muutaman viikon kuluttua.
Olkaa tänäkin vuonna aktiivisia, melonnan ohella osallistukaa seuran toimintaan oman ammattitaitonne huomioon ottaen. Talkootyötä voi tehdä niin monella tavalla, perinteisten kevät- ja syystalkoitten ohella on näin suuressa seurassa monenlaista erityisosaamista vaativaa tekemistä. Kuten huomaatte, seura on täksi vuodeksi saanut uusista jäsenistä taloudenhoitajan, lehden päätoimittajan ja www-vastaavan. Kaikkia näitä tehtäviä ovat ilmoittautuneet hoitamaan alan ammattilaiset. Erinomaista sitoutumista seuran toimintaan, ja jokainen vielä talkoopohjalta.
Hallitusvastuuseen syyskokous valitsi neljä uutta seuran jäsentä, Marja Vinnin, Matti Hurmeen, Ilkka Ritvoksen ja Linda Degerthin. Hallituksen jäsenten määrä kasvoi, ja siten työ hallituksen sisällä jakaantuu useammalle henkilölle ja kunkin jäsenen työmäärä pysyy kohtuullisena.
Toivotan kaikille jäsenille mukavaa ja menestyksekästä melontavuotta 2010.
Henrik Musakka Ylimelamies
HALLITUS TIEDOTTAA
Järjestäytymiskokouksessa sovittiin vastuunjako hallituksen jäsenten kesken seuraavasti:
– seuran ylimelamies (hallituksen puheenjohtaja) Henrik Musakka
– seuran melamies (hallituksen varapuheenjohtaja) Rauli Rautavuori
– hallituksen sihteeri, seuran toimiston hoitaja Petra Simojoki
– taloudenhoitaja Marja Vinni
– turvallisuus- ja koulutusvastaava Linda Degerth
– ratavastaava Heikki Ritvos
– nuorisovastaava Ilkka Ritvos
– Kanoottipoolo- ja koskivastaava Aarne Miettinen
– vajamestari Matti Hurme
– retkivastaava Martti Roivainen
– virkistysvastaava Henrik Musakka
– käyttöoikeuskalusto Matti Hurme
– rakennukset Rauli Rautavuori
– melotuksien koordinointi Rauli Rautavuori
– palkattujen työntekijöiden esimiehenä toimii Henrik Musakka
Muut vastuut:
– vastuu autotallista ja veneestä Jussi Pulkkinen
– Skorvön isäntä Hannu Taipale
– Mäntysaaren isäntä Jussi Pulkkinen
– virkistysjaoston vetäjä Johannes Knapas
– seuran 80-juhlavuoden suunnitteluvastuu Rauli Rautavuori
– seuran historiikin kirjoittamistoimikunta vv 2001–2011 vastuu Pertti Rajala ja Teemu Koivisto
Muut päätökset:
– Koululaismelotuksista vastaa ja toimintaa kehittää nuorisojaosto.
– Kesän aikuisten melontakoulujen ilmoittautuminen alkaa 1.3. Nettisivuille avataan sähköinen ilmoittautumislomake.
– Melontakouluja järjestetään aikuisille 8 ja nuorille tarpeen mukaan.
– Saunan aukioloajat talvikaudella: su klo 15.00–20.00, ti ja to klo 17.00–21.00
– Merimeloja-tiedotetta ryhdytään julkaisemaan myös seuran nettisivuilla
Muuta
– Ilmo Karila ilmoitti eroavansa hallituksen jäsenyydestä henkilökohtaisista syistä
Ilkka Ritvos
Hallitusesittelyt
Hei, nimeni on Ilkka Ritvos ja olen nuorisojaoksen uusi hallituspamppu. Olen ollut tähän asti mukana pääasiassa ratajaoksen toiminnassa. Nuorisojaoksen toiminnan osalta olen ohjannut satunnaisesti harjoituksia muutaman viime vuoden ajan. Itse aloitin melonnan 11-vuotiaana naapuriseurassa. Siirryin Merimelojiin HKK:lta muistaakseni vuonna 1997. Melon ja harjoittelen yhä aktiivisesti ratamelontaa. Useimmin harjoittelen muualta käsin kuin seuramme vajasaarelta. Tullen lorvimaan uuden luottamusasemani vuoksi saarella useammin kuin aiemmin on ollut tapana. Tavoitteeni on saada uusia nuoria liittymään seuraan ja harrastamaan aktiivisesti melontaurheilua.
Marja Vinni
Olen ollut erilaisissa yhdistystoiminnoissa mukana jo useita vuosia. Aktiivinen toiminta sekä itse melonnassa että seuran toiminnassa edistää omaa ja myöskin seuran hyvinvointia.
Linda Degerth
Olen Linda Degerth, Merimelojien uuden hallituksen koulutus- ja turvavastaava. Melontaharrastuksen aloitin vuonna 2004 Irlannissa, ja palattuani kotiin vuonna 2005 liityin melonnasta innostuneena Merimelojiin. Olen itse kouluttautunut melonnan saloihin eräopaskoulun, Pohjoismaisen merimelonnan ohjaajayhdistyksen sekä Kanoottiliiton kursseilla. Näiden koulutusten aikana on syntynyt suuri kiinnostus melonnan turvallisuuteen ja koulutukseen, ja haluan edistää näitä asioita seurassamme. Toivon, että parina seuraavana vuonna saadaan kehitettyä edelleen koulutusta sekä uusille että kokeneemmille jäsenille. Jos kaipaat jonkinlaista koulutusta, ota yhteyttä ja katsotaan, mitä voidaan tehdä!
MAKSUT VUONNA 2010
Liittymismaksu:
- Merimelojien melontakoulun käyneet tai uudelleen liittyvät
- muut
- alle 25 v, mutta 16 v tai enemmän
- alle 16 v
Kaikki jäsenmaksut sisältävät Meloja-lehden ja jäsentiedotteen (1 per talous)
Jäsenmaksut
Jäsenmaksuluokka 1 (sis. joko käyttöoikeus- tai kajakkipaikkamaksun)
Jäsenmaksuluokka 2 alle 25 v (sis. joko käyttöoikeus- tai kajakkipaikkamaksun)
1. vuoden jäsenmaksu alle 16 v (sis. joko käyttöoikeus- tai kajakkip.maksun) *
Jäsenmaksuluokka 3 (ei Humalluodon palveluita)
Jäsenmaksuluokka 4 (ikijäsen, sis. joko käyttöoikeus- tai kajakkipaikkamaksun)
kajakkipaikan haltijalle
Kajakkivuokra
retkelle/aukko/vrk (erill. vuokrattavat
Hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt maksavat kannatusjäsenmaksun (*) Nuorisomelontakoulun käyneille nuorille
Erikoismelontakoulut
Tonnarit 2009 (v2: 6.1.2010):
Pertti Rajala 5257
Hannu Taipale 4965
Rauli Rautavuori 3939
Katri Malmström 3015
Reino Kaario 2759
Riitta Turunen 1515
Rolf Wiiala 1500
Leena Luostarinen 1410
Reijo Yliniemi 1360
Sari Saranka 1320
Martti Roivainen 1199
Terttu Turkki 1120
Marja-Liisa Laihia 1116
Tonnarilista 2009
Heikki Koivula 1110
Ralf Sund 1104
Jorma Tissari 1087
Ilmo Karila 1080
Veli-Matti Wasenius 1073
Eero Paatero 1071
Jyri Juslen 1051
Matti Ojala 1042
Henna Laatikainen 1032
Ingrid Aminoff 1026
Arja Paatero 1025
Terho Lahtinen 1020
Johan Holmberg 1018
Päivi Kuusimäki 1012
Juha Posio 1005
Elina Wuorivirta 1000
29 hlöä, km yhteensä 47231 km
Vuonna 2008 oli 35 tonnaria ja yhteensä 61527 km.
Merimeloja 1/2010
Päätoimittajalta
”Mela kohti uusia ulapoita”
Arvoisat Merimeloja -lehden lukijat, taas on yksi kalenterivuosi vaihtunut toiseksi tuoden mukanaan joukon uusia toimijoita yhdistystoiminnan taivaalle. Itse sain kunnian jatkaa Raili Karisaaren ansiokkaasti vetämän lehden päätoimittamista, ja aion ryhtyä tähän toimeen asian vaatimalla otteella. Hyvä asento, tuntuma ja etäisyys – ei melasta, vaan hiirestä – ja lehti alkaa muotoutumaan.
Koska täällä Pohjan perukoilla melontakausi on valitettavan lyhyt, täytyy näinkin sesonkiin sidotun harrasteseuran kehittää jäsenilleen myös muuta puuhaa vapaa-aikansa ratoksi. Etenkin jos ei mukavuudenhalultaan uskaltaudu alle 10 asteiseen veteen, ainakaan pidemmäksi aikaa, on melontaharrastusta parempi harjoittaa jollain muulla keinolla kuin hyiseen mereen kahlaamalla. Yksi hyvä harrastus voi olla vaikkapa Merimeloja -lehteen kirjoittaminen.
Merimeloja -lehden tarkoitus on ensisijaisesti tarjota jäsenistölle tietoa seuran tapahtumista ja toiminnasta. Kannattaa seurata ilmoituksia retkistä ja yhteisistä tapaamisista hyvissä ajoin, sillä koskaan ei voi olla varma, milloin on jo myöhässä ilmoittautumisesta tai parhaista kaskuista. Lehti toimii myös jäsenistön arkistoituna muistina, joten se voi pitää sisällään kokemuksia ja tunteita.
Lehden tekoon liittyen haluan esittää yhden toivomuksen. Koska mahdollisuudet näinkin
laajan harrastuskunnan omaavalle järjestölehdelle ovat lähes rajattomat (toim.huom. ei tosin tarkoita budjettia), toivoisimme niitä äärettömiä ideoita myös teidän suunnaltanne, kunnioitetut lukijamme. Se mistä te pidätte, on se mitä tämä seura on. Teemme myös lehdestä mielellämme seuran jäsenten näköisen ja kuuloisen. Jos olitte uskomattomalla kierroksella Saimaalla, Helsingin linnakesaaria ihailemassa tai vaikka ihan vain Mustasaaressa pullakahvilla, ottaisimme mielellämme vastaan juttuja ja kuvia näistä kokemuksista.
Jos joku on tämän ”brieffin” jälkeen sitä mieltä, että lehden linja on rakennella pilvilinnoja seuran ja melontaharrastuksen ympärille, ja jättää kiihkeä debatti kokonaan syrjään niin kyllä, näin on. Merimelojien verkkosivujen tarjoamat keskustelufoorumit ja yleiset tilaisuudet ovat parempia paikkoja kannanottoihin. Keskustelut ovat yksi maailman parhaista maksuttomista asioista, ja harjoitamme niitä mielellämme. Rohkeasti vaan yhteyttä, asiat selviävät ja jalostuvat parhaiten hyvällä sparrauksella.
Tiukka, hyvä ote, kyllä se siitä lähtee!
Teemu Koivisto Päätoimittaja
MÄNTYSAARESTA
Solmukurssi
Mäntysaari alkoi olla jääsyistä pääsemättömissä viime joulun alla, kohta sinne pääsikin jäätä pitkin. Tällä hetkellä jäällä on reippaasti lunta, välillä reippaasti vettäkin, lähes metrin alle normaalia painuneen ja sitten rivakasti nousseen merenpinnan ansiosta.
Lyhyin reitti sinne kulkea on Lauttasaaren Länsiulapanniemestä, luistimilla se ei onnistu, ehkä taas myöhemmin keväällä.
Mäntysaaren saunalla ei ole vettä, löyly- ja pesuvedet on sulatettava lumesta tai tuotava mukana. Ja edelleenkin, on tapana, että puiden käyttäjä pilkkoo vastaavan määrän tilalle.
Nuotiossa poltetaan primääristi risuja, niitä riittää puusavottapaikalla. Sekundääristi polttoaineeksi voi sahata naapuritontin huvilasta irrotettuja lautoja. Tulipaikassa ei koskaan käytetä saunapuita.
Mökissä tai saunassa ei edelleenkään yövytä. Koska Mäntysaaressa ei ole jätehuoltoa, niin kuljetat omat roskasi mennessäsi.
Mäntysaaren talvi on hiljainen, rauhallinen ja tavallaan erittäin viehättävä. Se on hyvä taukopaikka hiihto- tai luisteluretken keskellä tulipaikkoineen ja saunoineen, terve menoa!
Katso Merimelojien foorumilta URL http://merimelojat.sporttisaitti.com/jasenopas/retkisaaret/ mantysaari/
Varaudu lisäksi saarenmainioihin kevättalkoisiin toukokuussa. Seuraa myös postiasi!
Saarellisin terveisin
Jussi Pulkkinen mantys_is@merimelojat.fi 0400-974 317
Merimelojat ry järjestää jäsenilleen ulkoilijan solmuihin keskittyvän solmukurssin Humalluodolla eli vajasaarella tiistaina, 16. helmikuuta 2010 klo 18:00 alkaen.
Kokenut kouluttaja tuo muassaan nyörinpätkiä n. 20 ensimmäiselle paikalle-ehtineelle, mutta silti on parasta varautua omilla narun- tai köyden pätkillä.
Kirjallista aineistoa monistetaan jonkin verran, ilman jääneet voinevat pyytää jälkitoimitusta tai noukkia solmujen tekemistä helpottavat kuvat www-sivulta.
Tervetuloa tutustumaan solmujen hyödylliseen ja kiehtovaan maailmaan!
Lisätiedot: Jussi Pulkkinen, mantys_is@merimelojat.fi, 0400-974 317
Vuoden 2010
tapahtumat, tilaisuudet, hallituksen kokoukset, Merimelojat ry:n vuosikokoukset
2.2. Hallituksen kokous
9.2. Retkenvetäjien palaveri
16.2. Solmukurssi
2.3. Retki-ilta
9.3. Hallituksen kokous
9.3. Ensiapu I
14.3. Ensiapu I
16.3. Ensiapu I
6.4. Kevätkokous
13.4. Hallituksen kokous
25.4. Vajasaaren kevättalkoot
11.5. Hallituksen kokous
15.5. Mäntysaaren kevättalkoot, Skorvön kevättalkoot ilmoitetaan myöhemmin
23.5. Y-10
8.6. Hallituksen kokous
10.8. Hallituksen kokous
27. – 29.8. Meripoolo
28.8. Rapujuhlat
18.9. Hallituksen syksyn suunnittelukokous
12.10. Hallituksen kokous
17.10. Vajasaaren syystalkoot
19.10. Retken valokuvailta
2.11. Retkien palaveri-ilta retkien vetäjille
9.11 Hallituksen kokous
23.11. Syyskokous
27.11. Puurojuhla
14.12. Hallituksen kokous
Muista tapahtumista tiedotetaan myöhemmissä numeroissa ja seuran www-sivuilla. Melontaretket 2010 julkaistaan lehden seuraavassa numerossa.
Suomi meloo -kanoottiviesti 2009 Iisalmi – Kotka
Tämä viikon mittainen (6.–13.6.2009) tapahtuma järjestettiin nyt 25. kerran ja melontamatkaa reitillä oli 642km. Juhlavuoden kunniaksi reitti oli sama kuin ensimmäisellä kerralla. Merimelojia oli mukana 12. Suositeltava määrä yhteen joukkueeseen on 6–12 henkeä. Merimelojien kokenut porukka ilmottautui siis mukaan kahdella joukkueella! Suomi meloo on Suomen suurin retkimelontatapahtuma. Mukana oli 80 joukkuetta ja noin 800 melojaa. Kajakeista noin kaksi kolmesta oli kaksikoita ja melojista lähes puolet naisia.
Viesti alkoi lauantaina 6.6. klo 10:15 Koljonvirran leirintäalueelta, jonne olimme tulleet edellisenä iltana. Viesti jatkui yhtäjaksoisesti lauantaihin 13.6. Melajuhlaa lukuunottamatta. Osuuksien pituudet vaihtelivat 4.5:stä 36 kilometriin. Vaihtoon oli aikaa 30 minuuttia. Johtokajakki vei viestiä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti.
Merimelojista kaikki käyttivät yksiköitä. Huoltopuolella mukana oli koko reitin kaksi autoa: pienoisbussi, kahden kattokajakkipaikan VW golf ja yksi kajakkiperäkärry. Kajakkeja oli mukana 6, jotka pääosin seuran. Kokeneimpia ryhmästämme olivat Ingrid ja Leena. Ingrid on ollut mukana kaikki 25 kertaa, Leena on joutunut jättämään 3 kertaa väliin. Lisäksi naisia olivat Ritva, Tuula, Auli ja Elina. Miehiä oli mukana sama määrä: puheenjohtaja Henkka, vajamestari Heikki, koskiosuuksiakin meloneet Matti ja Rolle sekä Eino ja Veikko. Ensikertalaisia mukana oli vain Veikko. Siitä myös kunniatehtävä kirjoittaa tästä tapahtumasta.
Itse tapahtumassa ei ollut joukkuejakoa.
Kaikki ilmoittivat, mitä osuuksia haluavat meloa ja Ingrid ja Leena tekivät suuren työn
saadakseen toiveet toteutettua. Jokaisella vaihtopaikalla piti olla kuljetus lopettaville ja aloittaville henkilöille ja täsmätä kajakkien määrä henkilöiden mukaisesti.
Kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei tosiaankaan ole. Ongelmat tulevat aikataulusta ja pitkistä maanteitse tapahtuvista siirtymistä. Lisäksi sopivia yöpymispaikkoja ei ole aina tarjolla reitin varrella. Meillä kajakkeja oli vesillä päiväsaikaan tyypillisesti neljä ja yöllä kaksi
Tämä reittikuvaus menee pääosin kirjoittajan melontavuorojen mukaan. Elina meloi
samat etapit kuin minäkin. Siispä kajakilla Koljonvirralta Iisalmen uimarannalle, jossa varsinaiset lähtöjuhlallisuudet puheineen. Sää oli hyvin kylmä, jossain 4–6 astetta. Mikään määrä vaatetta ei ole liikaa, kun on luonnossa 24 tuntia vuorokaudessa. Sitten toinen osuus heti perään. Seuraava majapaikka on Jokiniemen lomamökissä Lapinlahdella. Viesti ohitti mökkirannan noin klo 22 vähän ennen vaihtopaikkaa. Osuuden melonut Eino lopetti kuitenkin mökille ja meni suoraan saunaan – ylellistä. Aamulla Kunnonpaikassa kunnon aamiainen ja vesille. Maanantaita vasten meillä oli 6 tunnin
yöosuus 00:00–6:00. Lämmintä oli veden päällä vain +2 astetta eli sumuinen, kylmä yö. Yksi maatauko ja muutama kelluntatauko eväiden syömiseen. Aamuyöllä neljän maissa kohtasimme kapeassa reitinkohdassa yksinäisen uikun poikasen. Se ei osannut lentää eikä sukeltaa. Niinpä se jäi hädissään uimaan kajakkien väliin, mutta väistimme sen siististi. Voi vain kuvitella mitä äiti oli sanonut jättäessään poikasen siihen: ”Odota tässä, olet ihan turvassa, ei täällä mitään tapahdu”. Ja mitä mahtoi äiti ajatella, kun poikanen huusi äidin nähdessään: ”Äiti, äiti! Klo 4 aamuyöstä tästä meni ohi sata melojaa!”. Auringonnousu sumuisella järvellä oli uskomattoman hienoa katseltavaa.
Kolmannen yön majoitus oli Rauhalahden leirintäalueella Kuopiossa. Me yömelojatkin ehdimme lähes pari tuntia nukkua teltassa, kunnes leirin purkaminen ja siirtyminen Ritoniemen lomakylän kautta Karvion leirintäalueelle alkoi. Kuva 1. on Ritoniemen lähdöstä Henkan ja Einon auttaessa Leenan ja Ingridin matkaan. Autokuskeja ryhmästä löytyi aika helposti. Usein tosin hyvin väsyneitä sellaisia. Koko viikolla sattui vain yksi kuljetuksiin liittyvä ongelma, joka ratkaistiin jättämällä yksi kajakki Rauhalahteen ja hakemalla se sieltä myöhemmin.
Ja niin viikko eteni melonnan, siirtymisten ja majoittumisten seuratessa toisiaan. Karvion jälkeen yövyttiin Savonlinnassa, Puumalassa ja Melajuhlatauko torstaina Saimaanrannan lomakylässä. Matkalla oli myös muutama sulku, joihin liittyi paljon odottelua kaikkien melojien kasaamiseksi. Vaihtopaikkoja oli tosi leveistä hiekkarannoista aina kapeisiin ja kivikkoisiin tienvarsipaikkoihin asti. Sää ja vesikin onneksi lämpeni etelää kohti. Vedessäkin pulahdettiin, mutta
Kuva 1: Lähtö Ritoniemen vaihtopaikalta.
vain rannalta käsin, ei siis kajakista täysin pukeutuneena. Sää oli toistaiseksi ollut hyvin heikkotuulinen, jopa suurella Saimaan selällä.
Melajuhlien rantautumisen jälkeen otettiin ryhmäkuva, kuva 2. Kuvasta puuttuu kuvan ottanut Veikko, Eino on selvittämässä majoitusta ja Leena kävi välillä kolme päivää töissä. Vain Leena siis puuttui juhlasta. Melajuhlaan jokainen oli teltalta löytänyt jonkun siistin asun ja laittautunut muutenkin. Ennen lähtöä otettiin kuksallinen tai pari. Tunnelma koheni kun Tuula veti spontaanisti muutaman tutun kappaleen huuliharpulla ja Elina esitti Merimelojien laulun sävelmään ”Vaarilla on saari.”
Ryhmän mieliala oli koko viikon korkealla. Ammattimaisuus ja yhdessä tekeminen näkyi kaikessa. Omat melat ja kajakit olivat kaikkien käytössä. Vaikka kaikilla oli omia suosikkikajakkeja, oli helppo sopia kuka meloo milläkin. Vanhimmat ja kokeneimmat näyttivät mallia, ettei täällä ole mitään
nokkimisjärjestystä. Ei ollut myöskään omia pimeitä pulloja – Vana Tallinn maistui ja juttua riitti.
Perjantai aamuna lähtö 7:30. Kaksi vuoroa putkeen ja saapuminen sateessa Lappeenrantaan. Ensimmäistä kertaa kalusto kastui ylhäältä päin. Täällä nostimme kaikki kajakit ylös, koska edessä oli siirtyminen autolla 100km Kouvolan eteläpuolelle Inkeroisiin. Lappeenrannassa jätimme hyvästit Heikille ja Henkalle. Inkeroisissa viesti jatkui Kymijoessa kahdella koskiosuudella, joihin lähtivät Matti ja Rolle. Telttailut olivat ohitse ja meillä oli toinen mökkiyö Mäntyniemen huvilalla joen varressa. Huvilan sijainti oli sanallisen tiedon varassa ja sitä etsittiin kahdella autolla välillä yhdessä, välillä erillään. Käytiin kääntymässä lännessä ja etelässä. Bussi ja siinä oleva kajakkiperäkärry kajakkeineen oli hankala käsitellä, joten kaupan pihaan oli helpompi oikaista jalkakäytävän kautta. Siinä meni myös liikenneympyrässä muutama kierros kahdella autolla, kun johtoauto yritti selvittää mihin lähdetään.
Kuva 2: Saimaanranta, vasemmalta takaa Heikki, Matti, puolikas mela, Rolle, Elina, Tuula, Auli ja Henkka ja edestä Ritva ja Ingrid.
Huvila löytyi lopulta kahdella soitolla omistajalle. Tiesimme suunnilleen milloin viesti ohittaisi meidät, joten onnistuimme olemaan rannassa kannustamassa kaikkia ”Merimelojat” banderollilla.
Viesti piti meidän kohdalla kelluntataukoa, joten ehdimme hyvin vaihtaa melojien kuulumiset. Matti ja Rolle haettiin yöllä klo 1:00 valmiiksi lämmitettyyn saunaan eikä kukaan meistä ollut kahdella seuraavalla osuudella.
Aamulla lähtö Munapirtiltä kahdelle viimeiselle merellä melottavalle osuudelle ja saapuminen Kotkan satamaan klo 14:00. Kokonaismatkaa yksittäisille henkilöille kertyi noin 150:stä yli 300 kilometriin.
Päätöstilaisuus oli Merikeskus Vellamon kattoterassin hienoissa puitteissa kuumassa auringonpaisteessa. Ensin kukitettiin 25 kertaa mukana olleet melojat – meiltä siis Ingrid tuossa pienessä joukossa – ja 20 kertaa mukana olleille melojille luovutettiin diplomit. Lisäksi osallistuneet joukkueet ja henkilöt saivat diplomit ja pinssit.
Juhlan jälkeen jakauduimme kahteen autoon tavoitteena mennä omaan tahtiin Merimelojien majan kautta kotiin. Luulimme että koettelemukset olisi ohi, mutta näin
ei ollut. Peräkärrystä hajosi rengas, jossain paluumatkan alkupuolella. Eikä vararengasta ollut. Hinausauton tuloon menisi yli tunti. Syömässä käynyt ryhmä tuli takaa ja jäi meidän seuraksi odottelemaan. Siispä leiri metsään ja kahville. Lopulta saimme kajakkiperäkärryn hinausautoon kajakkeineen – tästä on myös kuva 3, sillä onko moista Suomen teillä ennen nähty. Ja paljon myöhemmin pääsimme jatkamaan matkaa joltain pihakorjaamolta. Kello oli jo 22, kun saavuimme Merimelojien majalle kesän kovimmassa ukonilmassa. Jouduimme purkamaan varusteet bussista rankkasateeseen kootessamme omamme. Vaatteet ja varusteet läpimärkänä olimme vihdoin kotona.
Suomi meloo on tapahtuma, jossa näkyminen on mille tahansa melontaseuralle eduksi. Siinä ehtii vaihtaa kuulumisia lukuisten muiden seurojen kesken, tutustuu oman ryhmän jäseniin paremmin ja voi todella nauttia ulkoilusta, retkeilystä ja ennen kaikkea melonnasta. Maisema vaihtuu jatkuvasti, tutustuu uusiin vesistöihin ja paikkakuntiin. Ja onhan se kunnioitettavaa, jos joku päivä pääsee edes lähelle Ingridin tasoa, että voi mennä minkä tahansa vesireitin varrelle Oulua myöten ja huudahtaa: ”Hei! Mä olen melonut täällä”.
Veikko Koivumaa
Kuva 3: Kajakkiperäkärry kajakkeineen hinausauton lavalla.
MERIMELOJAT RY:N
MELONTAKALUSTON KÄYTTÖ
Merimelojat ry:n omistama melontakalusto eli seuran käyttöoikeuskalusto on jäsenten käytettävissä alla tarkemmin kuvatuilla ehdoilla.
Merimelojien käyttöoikeuskalustoa saavat käyttää vain ne Merimelojien jäsenet, jotka ovat maksaneet kuluvan vuoden jäsenmaksunsa. Oman kajakkipaikan haltijan tulee lisäksi olla maksanut käyttöoikeusmaksu. Muilla kuin Merimelojien jäsenillä ei ole oikeutta käyttää seuran käyttöoikeuskalustoa. Kertakohtaisen poikkeusluvan voi myöntää seuran hallitus tai hallituksen valtuuttama henkilö, käytännössä vajamestari.
Ns. kisällinäytteet eli seuran jäseneksi pyrkivän melontataitotestit ovat pysyvä poikkeus säännöstä. Kisällinäytettä suorittava henkilö voi meloa Merimelojien kajakilla, vaikkei ole vielä seuran jäsen. Kisällinäytteen saavat vastaanottaa vain hallituksen valtuuttamat henkilöt.
Seuran käyttöoikeuskaluston käyttö vajalta meloen tapahtuvilla korkeintaan kahden yöpymisen mittaisilla melonnoilla on sallittu kohteesta riippumatta. Melonta voi siis suuntautua muuallekin kuin seuran retkitukikohtiin. Seuran avokanootin kuljettaminen korkeintaan kahdeksi vuorokaudeksi koskimelontaseura Kohinan Kontti-tukikohdalle rinnastetaan seuran retkisaariin melomiseen ja on siten sallittu. Kaluston kuljettaminen muualla sijaitsevaan kohteeseen autolla tai vastaavalla edellyttää kaluston vuokrausta. Vuokrattavavissa on vajamestarin tähän tarkoitukseen osoittama kalusto.
Jaostojen (koskimelonta- ja kanoottipoolojaosto, ratajaosto ja nuorisojaosto) erikoiskaluston käytöstä on sovittava kunkin jaoston vastuuhenkilön kanssa. Tätä kalustoa voidaan vastuuhenkilöiden kanssa erikseen sovittaessa kuljettaa muualla sijaitseville harjoitus- ja kilpailupaikoille.
Käyttäjä on aina vastuussa käytössään olevasta kalustosta ja sen kunnosta.
Hallitus
ENSIKERTALAISENA
Joskus sitä miettii keskellä ulappaa, että miksi pitikin valita juuri tämä harrastus? Melonta on tietysti mukava laji, mutta pitikö sekin aloittaa merellä? Laivaväylä on enää parin sadan metrin päässä, veneliikenne hurjistuu metri metriltä ja riskiaallokko heittelee heiveröistä kajakkia kuin mitä tahansa surkeaa styroksinpalaa. Ja kaiken lisäksi, kaverin kotikin näkyy ihan vieressä. Kovinkaan eksoottisesta paikasta tai tilanteesta ei ole kyse, vain aloittelijasta Lauttasaarenselällä.
Vajasaarella jo alkaa vähän jännittää. Aikamoinen matka olisi tiedossa varsinkin, kun ottaa huomioon, että mela jäi pysyvästi käteen vasta viime kesänä. Ajatuksissa pyörivät mielikuvat kilpamelojista ja lähes ammattimaisesti melontaa harrastavista seuralaisista, jotka esittelivät taitojaan ja opastivat melontakoulussa keltanokkia. Myös hikimittari antaa aihetta pienoiseen paniikkiin: vaikka kiertäisin tulevan kierroksen joka viikko koko kesän ajan, en pääsisi kuin muutaman hassun vaaksanmitan eteenpäin, jos edes sitä yhtä.
Valitsen varmasti vakaimman kajakin, jonka löydän, kiedon ylleni riittävän kannattavan melontaliivin ja jossain määrin oikean mittaisen melan. Koetan muistella viime kesää, mitä kaikkea tässä vaiheessa pitikään vielä tehdä? Kirjaan itseni kirjaan, jos joku vaikka muistaisi tulla etsimään minua melottuani liian pitkään. Rohkea rokan syö, eli ei muuta kuin varusteet kuivapussiin ja kajakkiin, koko nippu veteen, vielä viimeinen ajatus aurinkorasvasta, juomavedestä ja lippalakista, ja menoksi. Vaja- ja Vasikkasaaren rauhalliset laineiden liplatukset vaihtuvat pian navakaksi vastatuuleksi. Ilma on kuitenkin muutoin mitä mainioin. Valitettavasti. Myös moni veneilijä on nauttimassa kesäpäivästä ja piinaamassa ajatuksiani vauhdikkaalla menollaan. En anna periksi, muistelen merellä käytettyjä liikennesääntöjä ja mieleeni palaa usko. Pystyn tähän.
Hillitön egon nostatukseni saa yllättävän iskun, kun saavun Länsiväylän viimeisten metrien kohdalle Lapinlahden sillalle ja lähes lopulliselta vaikuttavan alakoukun, kun alitan Lauttasaaren sillan. Liikenne on mielestäni infernaalista, aallokko hakkaa, en tunnu pääsevän eteenpäin ja veneiden lisäksi paikalla on myös joukko laivoja varaamassa kaistaani. Mietiskelen hetken kajakkini suhdettani laivojen massaan ja päädyn johtopäätöksissäni mielestäni parhaaseen ratkaisuun: nynnyt luovuttavat näin kauniilla säällä, jatkan siis matkaani, mutta varovasti omalla pienellä kaistallani. Vähänkään kehnommalla ilmalla olisin suunnannut suosiolla takaisin vajalle, turvallisuus ennen kaikkea. Päätös osoittautuu oikeaksi, kun saavun Vattuniemen paikkeille. Edessäni avautuu kaunis Suomenlahti lukuisine saarineen. Aallokkokaan ei enää haittaa. Löysin hyvän tuntuman peräevään, ja koin lähes valaistuneeni. Näin tämä kuuluu tehdä. Ja vaikkei kuuluisikaan, niin ainakin melonta tuntuu hyvältä ja nautin merellisestä urheilusuorituksestani.
Matkani edetessä huomaan, etten aivan täysin ole edes hahmottanut Lauttasaaren muotoa. Mereltä kaikki näyttää erilaiselta. Mikään pinta ei näytä samalta kuin 102T: stä katsottuna. Ohitan Karhusaaren ja näen tutut Espoon monumentit Keilaniemessä. Aallokko rauhoittuu, kun joudun Lauttasaaren pohjoispuolelle. Enää ei tuule, ja hiki alkaa virtaamaan aivan eri tavalla, kuin äsken.
Huomaan suhtautuvani veneilijöihin paljon rennommin, kuin matkan alussa. Kun molemmat tekevät aikeensa ajoissa selviksi, liikenne sujuu ja molemmat nauttivat ajastaan merellä. Seurasaari jää taakse ja vajasaari häämöttää. Tässäkö tämä jo oli? Onnistun peittämään orastavan suuruudenhulluuteni ja palaan tukikohtaan.
Sen matkan muistan. Erityisesti seuraavana päivänä, edelleen kipeistä hartioista ja käsistä. Ehkä melontatekniikkani vaatii vielä muutaman harjoituskerran. Ja hierontaa.
Eka Cajakki
Millainen sinun ensimmäinen matkasi oli? Lähetä kokemuksesi mm_lehti@merimelojat.fi, hyvät jutut saatetaan julkaista.
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki e-mail: toimisto@merimelojat.fi www.merimelojat.fi
PÄIVYSTYS
Puhelin 050 357 4507
Huhtikuu-syyskuu: tiistaisin klo 18–19
Loka-maaliskuu: kk:n ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta www.merimelojat.fi kohdasta majan vuokraus.
PANKKIYHTEYDET:
Jäsenjulkaisu, jäsenille ilmainen. Ilmestyy viisi kertaa vuodessa.
Julkaisija: MERIMELOJAT RY
Kirjapaino: Kopio Niini Oy
Nordea 120030-9910: tilille maksetaan jäsenmaksut laskun viitenumerolla ja Nordea 240018-35487: tilille maksetaan retkien osallistumismaksut omalla viitenumerolla.
OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT
Muutokset sähköpostitse: toimisto@merimelojat.fi tai postitse: Merikannontie 10, 00260 Helsinki
Päätoimittaja: Teemu Koivisto puh. e-mail: mm_lehti@merimelojat.fi
