Seuramme 70-vuotisjuhlavuosi vaihtui Helsingin Olympiakisojen juhlavuodeksi: kesällä tulee kuluneeksi 50 vuotta Helsingin kisoista, jonka melontalajien tapahtumapaikkana vajasaaremme ympäröivine vesineen oli. Maamme melonnan historiassa vuosi 1952 kirjataan kultaisin kirjaimin. Yhdeksästä melontalajista Suomi voitti neljä kultamitalia, joista kaksi voitti K-2:ssa kunniapuheenjohtajamme Yrjö Hietanen yhdessä Kurt Wiresin kanssa.
HELSINGIN OLYMPIAKISOISTA
50
VUOTTA
Kuten on moneen kertaan todettu, vanhat vajat ovat pikaisen peruskorjauksen tarpeessa. Tavoitteenamme on saada vajojen korjaustyö tehdyksi melontakauden alkuun mennessä. Vajojen korjausprojektin rahoituksen pitäisi olla kunnossa, kun saadaan vielä kerättyä syyskokouksessa päätetty ylimääräinen jäsenmaksu tälle vuodelle. Myös Maja on ehostuksen tarpeessa. Kaupunki on varannut rahaa sen korjaukselle tälle vuodelle, mutta korjausaikataulu ei ole vielä tiedossa.
Uusi vuosi toi taas muutoksia hallituksen kokoonpanoon. Hallituksen jättivät erovuoroisina hallituksen jäseninä Eva Aaltola, Mari Jokinen, Timo Harikoski ja Petteri Keso sekä perhesyistä Anne Wallenius. Kiitokset heille arvokkaasta työstä seuramme hyväksi! Jukka Siren jatkaa hallituksessa sihteerinä. Varapuheenjohtajan postia hoitaa tarvittaessa Kajzu Fohlin. Ratajaoston vetäjäksi tuli Laura Hallapää, koskijaoston Olli Hyppönen ja poolojaoston Tuuli Savolainen. Turvallisuus- ja koulutusasioista vastaa Petri Leinonen. Tällä uudella postilla halutaan korostaa turvallisuus- ja koulutusasioiden tärkeyttä. Uusi vajamestarimme on nyt Arja Paa-
tero. Vajamestari tarvitsee tuekseen vajatiimin, jotta asiat vajasaarella tulevat hyvin hoidettua eivätkä työt olisi liikaa yhden henkilön harteilla. Olemme kartoittamassa jäsenkyselyllä mielipiteitä seuramme nykytilasta ja sen toiminnan kehittämisestä. Toivon aktiivista osallistumista kyselyyn, sillä tulosten merkittävyys riippuu vastaajien lukumäärästä. Tärkeä selvitettävä peruskysymys esimerkiksi on, halutaanko seuratoimintamme jatkossakin perustuvan puhtaasti talkootyöhön vai halutaanko sen perustuvan jossain laajuudessa ostopalveluihin. Kyselyn tuloksia käytetään hyväksi puntaroitaessa vaihtoehtoja ja suunniteltaessa toimenpiteitä seuratoiminnan kehittämiseksi.
Uimahallivuoro Lauttasaaressa lauantaisin on ollut ahkerassa käytössä. Harjoituksissa on aikaisempaa enemmän keskitytty pelastautumis- ja pelastamistekniikan opetteluun retkikajakeilla. Jos et ole koskaan kaatanut kajakkiasi, niin nyt olisi korkea aika tehdä se turvallisissa puitteissa. Tositilanteessa on sitten paljon helpompi toimia.
Pian on taas se aika vuodesta, jolloin posti tuo sinulle jäsenmaksulaskun. Jäsenmaksut ovat alkuvuonna lähes ainoa tulomme. Menoja sen sijaan on tasaisesti ympäri vuoden. Lisäksi lasku vajojen kunnostuksesta lankeaa keväällä, jos kunnostusaikataulu pitää. Huolehdithan, että maksat jäsenmaksulaskun ajoissa, jotta kassassa riittäisi rahaa laskujen maksuun.
Skorvön vuokrasopimus on taas tehty vuodeksi eteenpäin. Tulevaa melontakautta odotellessa toivotan kaikille hyvää alkanutta melontavuotta.
Pertti Rajala, Ylimelamies
JÄSENSIHTEERIN PALSTA
Niin me sitten siirryimme ”jouhevasti” euroon. Seuran tietämyskone on päivitetty eurokuntoon ja on kohta valmis sylkemään sielustaan vuoden 2002 jäsenmaksut. Viime vuoden lopussa lähetetyt karhulaskut saivat jäsenet ilmoittamaan ”nykytilastaan” ja nämä korjaukset on viety rekisteriin. En voi kuitenkaan vielä aivan varmasti taata, että virheellisiä laskuja ei enää tule. Yritetään sitten tarvittaessa selvitellä.
Samalla toitotan jälleen siitä yhdestä asiasta: Muistakaa tehdä osoite ym. muutokset ajoissa. Helpoiten se käy lähettämällä tieto sähköpostilla osoitteeseen: merimelojat@nic.fi tai ilmaisella postikortilla. Viime postituksenkin yhteydessä palautui yli 30 virheellistä osoitetta! Siinä riittää korjaamista ja selvittämistä.
Seuran hallitus kokoontui yhdeksi viikonlopuksi ja keskusteli mm. syyskokouksessa hyväksytystä toimintasuunnitelmasta, jossa puhutaan jäsenten aktivoimisesta ja palkitsemisesta. Hallitus päätti, että kuluvan vuoden aikana tullaan seuraamaan erityisesti jäseniä, jotka tavalla tai toisella esiintyvät erityisen aktiivisesti seuratoiminnan puolesta. Syyskuun 2002 kokouksessa hallitus päättää, keitä ja miten näitä aktiivisia jäseniä palkitaan. Tarkoituksena on esimerkiksi koulutuksen
muodossa tukea aktiivijäseniä. Nyt siis kaikilla on mahdollisuus osallistua tähän aktiivijäsen-kampanjaan. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että talkoopanoksesta luovutaan. Päin vastoin. Hallitus toteaa, että talkoopanos, joka on kaksi työsuoritusta vuodessa, on yksi seuran tärkeimmistä toiminnoista. Suoritukseksi voidaan lukea esimerkiksi melontakoulun vetäminen tai apuvetäjänä toimiminen sekä siivoustalkoisiin ja rapu- ja puurojuhlien järjestelyihin osallistuminen. Lisäksi esimerkiksi konttorimateriaalien, kuten kopiopaperin hankinta katsotaan yhdeksi panokseksi. Jos työn tekeminen on ylivoimaista, niin siitä voi selvitä rahalla (40 euroa). Kaikkien käyttöoikeus- tai paikkamaksun maksaneiden tulee suorittaa talkoopanos.
Seuran toimiston rutiineja tullaan selventämään ja uusi ”ohjeistus” on käytössä kevätkaudella 2002. Jos tunnet kiinnostusta toimiston tehtäviin, lähinnä tiistaipäivystykseen, niin ota yhteyttä allekirjoittaneeseen – saatat saada talkoot suoritetuksi!
Vuosikokous eli syyskokous hyväksyi seuran jäsen- ja muut maksut yksimielisesti. Vuonna 2002 tullaan keräämään jäsenmaksun lisäksi ylimääräinen jäsenmaksu (10 euroa) vajojen korjausta varten. Toinen uusi maksu on
PUNTTISALIVUOROT
Vuorot kevätkaudella 2002: • Keskiviikkoisin 2.1.–24.4. klo 20–21 • Perjantaisin 4.1.–26.4.klo 20–21, ei 29.3. • Punttisalille on Merimelojien vuorolla vapaa pääsy kaikilla jäsenillämme.
liittymismaksu, joka on edullisempi Merimelojien melontakoulun käyneille kun muille. Myös puumaksuissa on vaihtoehtoja. Ahkera Mäntysaaressa tai Skorvössä käyvä voi maksaa koko kauden puumaksut kerralla, jolloin hinta on 6 euroa. Muussa tapauksessa jäsen maksaa 1,5 euroa vuorokausi.
Seuramme kotisivut ovat hieman takkuilleet, eikä niitä ole päivitetty niin usein kun pitäisi. Syynä on uuden rakentaminen: Olemme mukana SLU:n pilottihankkeessa kehittämässä seuroille tarkoitettua Sporttisaittia. Tästä asiasta kerrotaan enemmän Päivi Kekäläisen kirjoituksessa sivulla 18.
Kohta on taas huhtikuu ja lumet sulaa. Jäsenpäivystys alkaa herätä, puhelin pirisee ja ihmiset ilmoittavat itsensä melontakouluihin, jotka muuten alkavat 20.5. –ja se kurssi on jo käytännössä loppuunmyyty.
Ei muuta kun töihin sanoi lapamato.....
Jäsensihteeri Kajzu
P.S. Seuramme on jäsenenä Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:ssa (ESLU), jonka yhtenä tarkoituksena on kehittää ja ylläpitää seuratoimintaa. Tätä toimintaa ylläpidetään järjestämällä erilaista edullista koulutusta, johon Merimelojien jäsenet voivat osallistua oman harkintansa mukaan. Kysy koulutuskalenteria tiistaipäivystyksestä. Sivuilla 22-23 joitakin esimerkkejä.
2001 MERIMELOJIEN TONNARIT 2001
Petri Sutinen2587
Hannu Taipale2338
Pertti Rajala2253
Katri Malmström1409
Pera Koskinen1406
Johan Holmberg1315
Kimmo Harikoski1215
Hannu Pesonen1210
Marja-Liisa Laihia1210
Jyri Juslen1203
Oili Pitkäniemi1190
Reijo Yliniemi1185
Heikki Hepo-oja1185
Ingrid Aminoff1148
Terttu Turkki1124
Paula Liimatta1075
Risto K Palanterä1074
Arja Paatero1055
Irja Ruuska1036
Anneli Lahti1010
Merimelojat ry hinnasto 2002
-aikuiset80 Melontakoulu -opiskelijat50
-lapset35
*) sisältää Merimeloja-tiedotteen ja Meloja-lehden (yksi per talous)
KAAPPIEN AVAINPANTTI
Vajasaaren pukuhuoneiden säilytyskaappien avainpantti on 50 senttiä.
MINKÄ KAJAKIN OTTAISIN?
Vajassa on iso kasa käyttöoikeuskalustoa, joka on vapaasti kaikkien käyttöoikeusmaksun maksaneiden käytössä. Varsinkin aloittavilla melojilla on usein vaikeuksia "sen oikean" valinnassa. Käyttöoikeuskalustossa on kahdeksan kaksikkoa, joista yksi on kilpakaksikko, yksi on kuntokaksikko ja loput kuusi ovat retkikaksikoita, joihin voi lastata retkitavaroita. Parhaimpia kaikissa suhteissa ovat valkoiset tilakaksikot. Bavaria on muutoin hyvä, mutta etuluukun kansi vuotaa. Vanha käyrä on merikelpoinen ja lastia sietävä, joskin hyvin leveä ja painava. Puulat ovat myöskin käyttökelpoisia, joskin kantavuudeltaan edellä mainittuja pienempiä.
Yksiköitä puolestaan on 79 kappaletta, joiden joukossa on parikymmentä vuotta vanhoja kajakkeja sekä uusia vasta ostettuja. Rakennetta on niin muovia kuin kuitua, ja rungon malleja jos jonkinlaisia. Valinta onkin jo monimutkaisempaa ja moniselitteisempää. Oikean värin ja brändin lisäksi –nämä ovat makuasioita joista ei voi kiistellä – sopivan kajakin valinnassa on huomioitava seuraavia merkityksellisiä seikkoja:
Kajakin koko Vajasta löytyy varsin pienitilavuisia merikajakkeja, kuten Sirius ja Star 505 sekä hieman isompitilavuisia, kuten Nordkapp, Seayak ja Viking, ja suuritilavuisia, kuten Sea Lion, Artisan ja Avalon. Kajakin kokonaistilavuuden ja lastatun kajakin kokonaispainon osamäärän (kokonaistilavuus jaettuna kokonaispainolla)
pitäisi nautinnollisessa ja hallittavassa merimelonnassa olla 2,5 ja 3,5 välillä. Liian pienikantoinen kajakki saa aikaan keulan sukeltamista, aaltojen syliin työntymistä ja ajoittain purskahdellen lisääntyvää ketutusta. Liian suurikantoinen kajakki voi olla aallokossakin nautinnollinen, pysyy hyvin pinnalla, mutta on jokseenkin hankala hallittava. Suurikokoiset kajakit ovat jo kohtalaisessa tuulessa vaikeita hallittavia esimerkiksi 50-kiloiselle ja hennolle melojalle. Parasta on valita kajakki jokseenkin omaa painoa vastaavaksi. Esimerkiksi itselleni Star 505 käy hyvin päiväretkille, mutta 40 kg:n retkivarusteissa samalla kajakilla melominen olisi yhtä helvettiä (oma painoni 82 kg).
Kajakin suuntavakaus
Käyttöoikeuskalusto jakautuu tässäkin suhteessa kahteen eri osastoon. Toiset kajakit, kuten Avalon, Artisan, Nordkapp, Viking ja Sirius ovat hyvin suuntavakaita sekä melkoisen kankeita kääntää. Jokamiehen puheessa näistä kajakeista käytetään usein nimitystä "ne hyvät kajakit". Keskiryhmän muodostavat Seayak, Star 505, Arctic Dream, Selkie, Pideraq, Sea Lion, Eskimo ja Mukduk. Kääntyvimmän ja käsiteltävimmän ryhmän muodostavat Yukon E, Skerray ja Omei Inuit. Jälkimmäisin kajakki vaatii kovassa sivutuulessa jokseenkin jatkuvaa kallistamista, sillä suuntaevä puuttuu, mutta tarjoaa vuorostaan kerrassaan loistavia surffeja – sitä parempia, mitä isompi ja murtuvampi aallokko. Onko Omei siis huono kajakki? Mielestäni sekin on hyvä kajakki. Isoin
puute on lähinnä lastiluukkujen vuotaminen. Suuntavakauden lisääntyminen johtaa väistämättä kääntyvyyden heikkenemiseen ja kääntyvyyden paraneminen puolestaan johtaa vääjäämättä suuntavakavuuden heikkenemiseen. Yukon E ja Omeikin mahdollistavat hyvin hallitun ja rennon melonnan, kun on voimaa ja taitoa niiden hallintaan ja käsittelyyn. Suuntaevälliset samantapaiset kajakit, kuten Eskimot, Skerray ja Selkie, ovat jo paljon helpommin suunnassa pidettäviä.
Suuntajäykkyys on yleensä se, mitä kajakilta aluksi tarvitaan – mutta esimerkiksi todella kovassa kelissä tilanne ei ole enää lainkaan yhtä yksiselitteinen. Vahvassa surffauksessa tilanne on jo täysin päinvastainen.
Kajakin luonne ja varustelu
Avoselällä on tärkeää, että kajakissa on välilaipiot tai riittävästi kelluketta. On melko onnetonta yrittää tyhjentää kajakkia, jonka sisällä on yli 300 litraa vettä. Varsin monet kajakit vajassa ovat vailla välilaipioita, ja asennetut kellukkeet ovat lähinnä estämässä kajakin uppoamisen kaatumisen tapahtuessa. Jos lähdet retkelle, käytä ehdottomasti näissä kajakeissa kelluttavia vesitiiviitä varustesäkkejä. Retkillä voi käyttää tällöin näitäkin kajakkeja huoletta.
Vajasta löytyy myös "vanhanmallista kalustoa", pääasiassa A-käytävän perältä. Isoaukkoisina ne ovat eskimokäännökseen sopimattomia ja avomeren puolella lähinnä arveluttavia. Kuitenkin, varsinkin vanha Heiku on erinomaisen nopea ja kevytkulkuinen auringonottokajakki, jolla ainakin itse melon monasti lyhyitä melontoja Seurasaarenselällä.
Kajakin nopeus
Kajakin nopeudella ei ole suurta merkitystä. Suurin osa melojista liikkuu noin 5 km:n tuntivauhtia, mitä jokainen kajakki mitä vajasta löytyy kulkee mukisematta. Esim. Nordkapp, joka ei missään tapauksessa ole nopea kajakki, kulkee tuota 5 km:n tuntivauhtia hyvin kevyesti. Nopeimmat yleiskajakit vajassa taas ovat Heiku, Avalonit ja Yukon E. Nopeus ja kevytkulkuisuus jossakin tietyssä nopeudessa ovat kaksi eri asiaa. Erittäin kevytkulkuisia ovat mm. Huntsman ja se vanha brittimalli kaksin kappalein C-käytävän lattialla. Kokeilemalla selviää, minkälaista "kevytkulkuisuutta" itse kukin hakee. Vajasta löytyy myös vanhaa kunto-ja kilpakalustoa. Näissä laitteissa on aivan eri luokkaa olevat nopeusominaisuudet, joskin kaikki muut ominaisuudet on uhrattu tälle alttarille.
Kajakin valmistusmateriaali
Muovikajakki ei tarkoita mitään muuta kuin että kajakki on rakennettu muovista. Kuitukajakki voidaan rakentaa kevyemmäksi kuin muovikajakki. Yleensä kuitenkin painoero kuitu- ja muovikajakkien välillä on miltei olematon. Se, että kajakki on tehty muovista, ei vaikuta mitenkään muutoin mystisen tuhoisasti kajakin käyttöominaisuuksiin, vaikka sitkeä kansanuskomus muuta väittääkin. Sen sijaan kuiturakenne saa aikaan sen, että kajakki on herkästi särkyvä.
Kajakin kunto
Osa kajakeista saattaa vuotaa, osa on kunnoltaan uuden veroisia. Vähäinen osa lä-
hestyy jälleenmyyntiä tai romutusta. Kuitukajakkien korjaus on työlästä ja vaativaa käsityötä. Viat kalustossa ovat käyttäjien väärinkäytöstä johtuvia. Tarkasta kajakki ja valitse ehjä – toivo että ehjiä kajakkeja löytyy koko kesän ajan. Kajakin särkeminen on kymmenentuhatta kertaa helpompaa kuin sen korjaaminen. Jos haluat välttämättä rantautua aina keula edellä kivikkoon, osta oma kajakki. Vähemmän remuaville sopivat muovikajakit. Evän käyttö ja kuitukajakit vaativat hellää kättä. Vajassa on vain muutama kajakki, joka on mielestäni yksiselitteisen "huono".
Åland junior ja vanhat A-käytävän museoveneet eivät tarjoa kylläkään yhtään mitään, mitä jokin muu kajakki ei tarjoaisi paremmin. Muutoin on ankeimman näköisessäkin kalustossa omat hyvät puolensa.
Kajakit eivät kulje kieroon (kuin ehkä äärimmäisen harvoin, en itse ole moista koskaan kokenut), kaadu itsestään tai väsytä melojaa - kaikkiin näihin tekijöihin ensisijainen syypää löytyy istuimen päältä. On luonnollista, että kajakki sivutuulessa nousee vasten tuulta - toiset niistä nousevat enemmän kuin toiset. Ilmiö ei johdu rungon kieroudesta vaan tuulen ja veden aikaansaamasta nosteesta. Mikäli jokin kajakki yllättää tässä suhteessa pahasti, tilanteelle voi vielä tehdä jotakin.
Evä ja runsas lisäpaino kajakissa, samoin kuin painopisteen siirtäminen taaksepäin auttavat asiaan. Samoin kajakin kanttaaminen tuulta vasten... Esimerkiksi oma Viviane kulkee ilman evää ja peräsintä kovahkossa sivutuulessa suoraan, kun takatilassa on noin 20 kg lastia ja etuluukku on tyhjä, jopa miltei ilman
kallistamista. Hiekkasäkit tai täydet vesikanisterit ovat sopivia lisäpainoja. Kivet kuitukajakeissa eivät ole kovin helliä sisuskaluja.
Älä milloinkaan lastaa kajakkiasi nokkapainoiseksi! Näillä painopisteen muutoksilla on nimittäin hyvin suuri merkitys kajakin sivutuulikäytökseen. Monasti se toivottomasti vikuroiva kajakki on yksinkertaisesti nokkapainoiseksi lastattu. Painopiste siis keskelle tai taakse, ei milloinkaan eteen. Painoa riittävästi lisäämällä kajakki rauhoittuu (ja tulee raskaaksi ja märäksi meloa...) Mikäli et halua/pysty /jaksa kallistamalla ohjata kajakkia merenselällä, valitse vain evällisiä tai peräsimellisiä kajakkeja.
Kokeilla kannattaa kaikkia, mitä vajasta löytyy, ehkä poislukien vanha kilpakalusto. Melonnan onnistuminen on enemmän melojasta – ja hyvästä melasta – kiinni kuin "siitä oikeasta" kajakista. Omien taitojen ja voimien kehittäminen on paljon hyödyllisempää kuin suunnaton pohdinta optimikaluston suhteen – tämä kuuluu kilpamelontaan, ei lupporetkeilyyn. Ajan myötä kaikki löytävät oman suosikkinsa. Toisille se on vakaa vanha rahtari Artisan, toisille märkä ja ahdas, mutta merikelpoinen Nordkapp, toisille kaikensietävä ja äärimmäisen merikelpoinen Skerray. Löytöretkien iloa...
Petri Sutinen
Ps. Kajakit muuttavat talven aikana. Lista, josta voit tarkistaa "nimen" ja numeron, ilmestyy vajan seinälle melontakauden alkuun mennessä.
Avantouinti jatkuu
Vajalla on sauna lämmin 3 kertaa viikossa: tiistaisin ja torstaisin klo 1721 sekä sunnuntaisin klo 15-20. Avannossa saa käydä vain maksamalla avantouintimaksun.
Avantouintimaksu on 120 mk (20 euroa), joka maksetaan tilille: Nordea WTC 240018-35487. Muistathan käyttää viitenumeroa 384108.
Avantouimareiden velvollisuus on avantouintimaksun lisäksi siivota saunatiloja mielellään kerran viikossa ja pitää avantoon vievä polku auki ja turvallisesti hiekoitettuna. Avannossa on pulputin, mutta kovilla pakkasilla avanto jää pieneksi. Tämän takia pukuhuoneiden seinällä
on vuorolista, johon vapaaehtoiset voivat merkitä oman vuoroviikkonsa avannon aukipitämisen huolehtimiseksi.
Melontakoulu
Virkistysjaoksella on melontakoulun vetovuoro viikolla 31, merkitkää kalentereihinne!
Melotus
Virkistysjaos järjesti viime syksynä 23.8.2001 yhden melotuksen Tapiola-Yhtiölle, jolla hankittiin varoja avantopulputtimen hankkimiseksi. Alun perin melotuksia piti olla kaksi, mutta toinen melotus seuraavalla viikolla peruuntui kovan tuulen takia.
Ensi kesänä on tarkoitus järjestää tuo toinen melotus Tapiola-Yhtiölle, ilmoitan ajankohdasta tarkemmin kevään aikana.
Tiistaiteema
Vajan salissa teoriateema:
19.2.02 klo 18 aiheena mm. retkivarusteet ja retkiruoat.
12.3.02 klo 18 ensiapu
19.3.02 klo 18 luontoteema
Torstaiteema
On vielä vaiheessa eli ei ole löytynyt vetäjää torstain iltaretkille. Jos aktiivisia henkilöitä löytyy, niin ilmoittautukaa allekirjoittaneelle, varsinkin jos kiinnostusta sauvakävelyyn löytyy. Sauvoja voisimme vuokrata 3,36 euron hintaan Suomen ladusta.
Laskiaistiistai
Merimelojat suuntaavat kohti Paloheinän pulkkamäkeä noin klo 18 alkaen.
Pulkkamäen jälkeen tarjolla sauna (miehille ja naisille erikseen) klo 20.0021.00.
LUONTAISHOITOLA
Feenikslintu
Nordenskiöldinkatu 8
❍ Klassinen / urheiluhieronta
❍ Aromaterapia ❍ Meridiaanihieronta ❍ Hopi- ja korvakynttilähoito ❍ UMG-aromaterapiatuotteet
Tiedustelut ja ajanvaraus: p. 040 733 7496 / Tuija Helin
T: Virkistäjä Tomi
RETKIMELONTAA ETELÄ-NORJASSA
Viime kesänä retkijaos teki 'kaukomatkan' Nordfjordin ja Geirangerin vuonoille. Alue sijaitsee parisataa kilometriä Bergenistä pohjoiseen. Petri Sutinen on melonut Norjan rannikot päästä päähän, ja toimi oivallisena oppaana meidän lyhyemmällä retkellämme 20.–28.7.01. Toinen vetäjä, Eva Aaltola, oli tehnyt ison työn retken käytännön järjestelyissä ja selvitti kommelluksiamatkan varrella.
Norjan retkelle lähti seuran Transu, kaksi henkilöautoa ja 14+1 melojaa (Eva, Petri, Auli, Jarkko, Tomi, Tommi, Heikki, Pekka, Jukka, Tuija, Anja, Olli, Raisa, Ja-
ni sekä Kai Heltola, joka oli ostanut pelkän menopaluun Sjoan koskiapajille). Matka alkoi perjantai-iltana 20.7. Viking Linen yölaivalla Turusta Kapellskäriin.
Lauantaina 21.7. oli tarkoitus ajaa suoraan Sjoaan, Norjan tunnetulle koskimelonnan keitaalle. Muutaman tunnin ajon jälkeen Transu pysähtyi yhtäkkiä tienristeykseen, eikä siitä enää liikahtanut. Kävelimme paikalliselle huoltamolle ja kielimiehet alkoivat etsiä korjaajaa muiden makoillessa auringossa. Kuin ihmeen kaupalla sopiva merkkikorjaamo löytyi samasta kylästä. Transu-parka hinattiin korjaukseen, kielimiehet alkoivat etsiä vuokra-autoja, ja muu joukkue perusti trangialeirin korjaamon pihaan.
Tunnelma oli epäuskoinen: Katkeaako matka tähän? Meillä oli kuitenkin tuuria, sillä onnistuimme saamaan likimain Ruotsin ainoat vapaat trailerin kiskomiseen kykenevät isot vuokra-autot juuri ennen vuokraamon sulkemista. Kuluihin kerättiin parin sadan kolehti, ja matka pääsi jatkumaan puoli päivää myöhässä.
Ajoimme reippaasti Norjan rajalle asti, missä pysähdyimme hetkeksi ostoksille. Norjan puolella ajoimme ensin läpi maan ainoan tasaisen alavan maanviljelysseudun. Iltahämärissä maaston muodot kohosivat vähitellen vuoriksi ajaessamme Lillehammerin seudun kauniiden järvien
ja pikkukaupunkien ohitse. Puolenyön jälkeen olimme vihdoin perillä Sjoalla. Ensimmäinen telttailuyö tuli pitkän matkapäivän jälkeen tosi tarpeeseen.
Sunnuntaina aamu oli sumuinen ja sateinen, joten emme päässeet kiipeilemään Galdhøpiggenille, vaan jatkoimme kiemuraisia vuoristoteitä kohti merta ja Nordfjordenin perukoita. Ylhäällä kesä väistyi arktisen maiseman ja viileyden tieltä. Laskeuduimme nopeaa tunnelireittiä Atlantin puolelle, ja eteen aukeni huikean kaunis auringossa kylpevä laaksomaisema. Pysähdyimme vesiputoukselle valokuvaamaan. Tunnelma oli voitonriemui-
nen: pääsimme vastoinkäymisistä huolimatta perille! Ajoimme vielä parikymmentä kilometriä pitkin vuonon reunaa kohti merta aikataulun viivästymisen vuoksi. Ohitse ajavat norjalaisbemarit varmaan ihmettelivät suomalais-ruotsalaisen näköistä kajakkikaravaania. Pienin "kameli" hyytyi muutamassa ylämäessä ja rupesi keittämään.
Kajakit purettiin pienen kylän louhikkoiseen rantaan, ja autot parkkeerattiin kylän keskustaan. Jani ja Tomi lähtivät viemään yhtä autoistamme määränpäähämme, Florøn rannikkokaupunkiin. Muut pakkasivat kajakit ja
lähtivät jo melomaan kohti yöpymispaikkaa, noin 10 km:n päähän.
Lähdössä saimme ensikosketuksen norjalaiseen melontaeksotiikkaan: laskuvesi oli paljastanut louhikkoisen rantakaistaleen liukkaine rakkolevineen(valtavia!) ja terävine kotiloineen. Ilta oli tyyni ja sadekuurot taukosivat melonnan ajaksi. Petrin suunnittelema yöpymispaikka oli erinomainen: niitty laakealla niemekkeellä.
Päivänvalossa pääsimme todella nauttimaan vuonon sisäosien vehreistä maisemista. Vierellä kohosivat jyrkät rinteet kohti pilviä, alla oli vettä syvimmillään yli puoli kilometriä. Maaston huono puoli melojan kannalta on, että rantautumispaikkoja on harvassa. Iltapäivällä kuljimme laskuveden
vauhdittamana kapean salmen läpi. Edessä näkyi merkillisiä kalliojättiläisiä, joista yksi oli tuleva leirisaaremme. Sinne kauhoimme retken ensimmäisessä aallokossa.
Rantautuminen oli taas oma shownsa: kajakit kannettiin yksi kerrallaan lipevän leväpellon yli vuoroveden yläpuolelle. Sateisiin oli jo päivän mittaan totuttu, joten leiriytyminen sujui hyvässä tunnelmassa. Reippaimmat kuntoilivat nousemalla Eiffel-torniakin korkeammalle saaren huipulle. Rennot kalamiehet heittelivät virveliä ja nostivat lähes joka vedolla kiloisia seitä. Tommin snorkkelilla halukkaat pääsivät ihailemaan kalaparvia ja isoja meduusoja.
Tiistaina oli tuulisempaa, sillä tuuli oli vähän noussut ja oli vastainen. Otimme juomavettä huiman kalliojyrkänteen putouksen juurelta. Lähestyimme vuonon suuta, ja maisemat muuttuivat karummiksi ja jylhemmiksi. Pidimme lepotauon suojattomalla niemellä ja jatkoimme yltyvässä sateessa ja vastatuulessa kohti avoimempia vesiä. Kova keli alkoi käydä joidenkin voi-
mille, joten jäimme pienen aallonmurtajan suojaan. Petri lähti tiedustelemaan lähitalosta säätietoja ja leiriytymislupaa. Onneksemme myrsky oli vain ”liten kuling”, joka olisi aamuksi ohi – Petrillä oli kokemusta norjalaisista useamman päivän ”sperk kulingeistä”. Kuivattelimme vaatteita venevajassa ja torjuimme rommilla ”kulingin” vaikutuksia.
Keskiviikkona keli oli vaihteleva, mutta rauhoittunut edellisestä päivästä. Saavuimme Kalvågin kalastajakylään. Paikallislehden toimittaja oli tekemässä juttua myrskyssä vaurioituneesta Tall Ships' Race -aluksesta, mutta hyökkäsi herkullisen juttuaiheen, eli meidän, kimppuun. Seuraavana päivänä luimme lehdestä kuinka ”14 finske padlarar” saapui hyvässä ojen-
nuksessa kuin poikaset hanhiemon perässä kylän satamaan. Untuvikot menivät rantaravintolaan, tosimelojat kokkasivat trangialla hapankaalia. Iltapäivällä oli vaativa ylitys vastatuuleen; Petrin hinausköydelle löytyi käyttöä. Meloimme vielä toistakymmentä kilometriä saariston suojassa. Päivämatkaksi tuli 35 km.
Torstaina aamuvirkut lähtivät kuudelta Petrin vetämälle retkelle ulkosaarille valaiden näkemisen toivossa. Muhkeita maininkeja löytyi, muttei suurempia vesieläimiä. Toiset kuivattelivat leiriä vihdoin kirkkaalta taivaalta helottavassa auringossa. Sitten suuntasimme takaisin mantereelle, Florøn kaupunkiin. Kolme kuskia lähti autonha-
kuun muiden viettäessä leppoisaa turistipäivää. Suihku oli todellinen ylellisyys, sillä voimakkaan suolaisessa merivedessä jääkylmät aamupesut olivat jääneet vähiin. Illaksi ajoimme takaisin sisämaahan päin Geirangerin lähelle.
Viimeisenä melontapäivänä meloimme nautiskellen noin 15 km:n pituisen Geirangerin vuonon päästä päähän. ”Norjan kaunein vuono” on kapea S-mallinen vuono, ympärillä huiman korkeat lumihuippuiset vuoret. Ihmettelimme lumivyöryjen raivaamia rinteitä ja mahtavia vesiputouksia. Turisteja kuskaavia aluksia ja risteilijöitä kulki reitillä. Suurin osa porukasta teki paluumatkan leppoisasti autolautan kyydissä. Jarkko oli lähtenyt
testaamaan viimeistä päivää auki olevat Strynin rinteet. Maisemat olivat kuulemma mahtavat, mutta skimbaus jo vähälumista.
Aivan liian pian meidän piti jättää hyvästit Norjan maisemille. Lähdimme yötä myöten ajamaan Ruotsiin, koska vuokraautojen viikon vuokra-aika oli päättymässä.
Ajoimme läpi yön, aamuyöstä pidettiin vain kahden tunnin nukkumatauko. Lauantaina saavuimme jälleen helteiseen Ruotsiin ja saimme kaivaa t-paidat ja shortsit pitkästä aikaa esiin. Transun katkenneen jakopään hihnan aiheuttama tuho oli onnistuttu viikossa korjaamaan, joten vanha veikko sai taas trailerin ja täyden lastin Kapellskäriin kiskottavaksi.
Matka oli kommelluksineen upeita elämyksiä täynnä. Norja tarjoaa retkimelojalle kosketuksen todelliseen valtamereen. Sää on oikullinen, tosin sateet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Syvällä vuonossa merenkäynti ei ole ongelma, mutta vuorovesivirtaukset voivat olla yllättävän voimakkaita.
Rannikolla aallot voivat kasvaa kymmenmetrisiksi. Reitti kannattaa suunnitella huolella ja ottaa selvää rantautumismahdollisuuksista. Matkoihin kuluu yhteensä noin kolme vuorokautta, joten jos mahdollista, aikaa reissuun kannattaa varata yli viikko. Matka on varmasti vaivan arvoinen.
Jos olet kiinnostunut leiripaikoista ynnä muusta reissuun liittyvästä, ota yhteyttä kirjoittajiin tai retken vetäjiin.
Auli Väänänen ja Raisa Lehtinen
■ Helsingin ladut 2002 -latukartan kannessa luistelee tyylikkäästi kaksi merimelojaa Paloheinän maisemissa.Kuva kertoo jotain mm.siitä, missä melojat talvehtivat jäiden aikaan.Nyt olisikin hyvä aika aloittaa vaihteleva peruskuntoharjoittelu ensi kesän koitoksia varten oli mielessä tonnarilista, Skorvönretki tai muu.Käytössä on ladut, punttisalivuorot, hallitreenit, avanto ym. Kesä tulee - ole iskussa!
■ Suomen Kanoottiliitto on valinnut vuoden 2001 kanoottipooloilijaksi Tuure Karjalaisen.
■ SKaL:n seuramestaruussarjoissa Merimelojat tuli kolmanneksi rata- ja maratonmelonnassa.
Merimelojien Majan uudet vuokraushinnat.
Tuija Helin päivystää puhelimitse tiistaisin klo 19-20 ja torstaisin klo 9-11.
Jotkut kenties muistavat vielä, että syksyllä luvattiin www-sivuillemme remonttia.
Ajatus oli säilyttää nykyiset sisällöt, mutta selkeyttää niitä sekä saitin rakennetta. Jotain uuttakin suunniteltiin. Osa ajatuksista ehdittiin toteuttaa; mm. Merimeloja-lehden verkossa jo ilmestyneet numerot kootaan arkistoksi. Sieltä voi käydä etsimässä kaipaamaansa juttua. Isompi remontti kuitenkin jäi odottamaan paristakin eri syystä. Ensinnäkin tekniset ongelmat saittimme kanssa jatkuvat. Muutoksia ei voi toteuttaa ennen kuin palvelimet toimivat kunnolla. Lisäksi sivustomme ylläpitoon ilmaantui lupaava uusi ehdokas: Sporttisaitti.
Mikä Sporttisaitti?
Sporttisaitti on osa Suomen Liikunnan ja Urheilun (SLU) massiivista tietoyhteiskuntahanketta. Se on Soneran e-tools -työkaluilla toteutettu julkaisujärjestelmä, jolla hallinnoidaan ja ylläpidetään seurojen sekä järjestöjen www-sivuja.
Julkaisujärjestelmä toimii internetselaimen kautta. Seurojen sivustoja päivitetään erilaisten valikoiden ja täytettävien kenttien avulla. Käyttäjien ei tarvitse osata tehdä www-sivuja eikä hallita tiedonsiirtoprotokollia.
Tavoitteena on helppokäyttöinen, edullinen ja joustava tapa ylläpitää saitteja. Tietojen päivitysoikeus voidaan seurassa jakaa useille henkilöille. Jatkossa Sporttisaittiin liittyy myös muita palveluita sekä tiedonhallintajärjestelmiä. Jo nyt kaikilta Sporttisaitin seurojen sivuilta on linkit Sporttikauppaan.
Pilottivaiheessa testataan ja kehitetään järjestelmää ennen sen ottamista kaupalliseen käyttöön. Pilotti jatkuu helmikuun loppuun ja siihen saakka järjestelmä on meille ilmainen. Mukana olon etu on se, että pääsemme vaikuttamaan lopulliseen tuotteeseen, muokkaamaan sitä mahdollisimman hyvin toimintaamme palvelevaksi.
Merisporttisaitti?
Kuten yleensä tällaisissa hankkeissa, myös Sporttisaitin käyttöönotto on kangerrellut: on kärsitty erilaisista teknisistä ongelmista ja varsinaiseen pilotointiin päästään vasta nyt tammikuun loppupuolella. Alustavasta aikataulusta ollaan reippaasti jäljessä. Nyt kaiken pitäisi kuitenkin lähteä sujumaan vauhdikkaasti.
Merimelojista on minun lisäkseni pilotissa mukana Risto Palanterä sekä Tomi Kaivola. Kunhan ensin saamme haltuumme systeemin salat, pääsemme testaamaan
myös sivuston käyttökelpoisuutta oikeana, sisältöä tarjoavana palveluna. Sen jälkeen koko jäsenistön palaute sivujen toimivuudesta on tervetullutta jatoivottua.
Siinä vaiheessa, kun Sporttisaitti toimii täysipainoisesti, myös seuran oma domain, www.merimelojat.fi, siirretään ohjaamaan kävijät suoraan Sporttisaitille.
Laitan ilmoitustaulullemme nettiin viestin ja linkin, kun Sporttisaitti-sivuillemme on saatu hieman enemmän sisältöjä. Käykää katsomassa ja kommentoikaa.
Hyvä Merkkari – merkkaa kalenteriisi melontakauden räväkkä avajaistapahtuma
sunnuntaina 14.4.2002 klo 12-17 Vanhankaupungin koskella (Kuninkaankartanon saari, Arabianranta/Viikki)
Vietä kiinnostava päivä Helsingin kaupungin kulttuurihistoriallisilla syntysijoilla – tule yksin tai tuo perhe tai ystävä mukanasi
Kysy lisää Leilalta: leila.simonen@voimapaja.fi p. 040-556 5638
• Seuraa freestylekisaa ja koskenlaskukisoja – mukana Suomen huippukoskimelojat
• Melontanäytöksiä
• Jännitä pappamelojien huimia suorituksia
• Hipelöi uusia melontavarusteita
• Kokeile jäähilemelontaa alajuoksulla
• Melontaseurat esittäytyvät
• Buffetti, bändi ja dj Yleisölle vapaa pääsy
Tapahtuman yhteydenotot: Jukka Ollikainen, jukka.ollikainen@megabaud.fi, p.050-5148201 Kuvia ja lisätietoja netissä: www.solagem.fi/icebreak2002
Hyvä meininki – tule tapaamaan uusia ja vanhoja melontatuttuja
RETKIJAOSTON ASIOITA
KANOOTTILIITON
MELONTAOHJAAJAKURSSI
– järjestetään loppukeväästä 2002
–kurssin sisältö:melonta-, melontaretkeily- ja ryhmän vetämistaidot
– kenelle:Merimelojien jäsenille, jotka ovat harrastaneet melontaa jo 2–4 vuotta
– seura vastaa kurssin kustannuksista, mutta kurssilaisten toivotaan myöhemmin osallistuvan päivä- ja iltaretkien vetämiseen sekä seuran muun toiminnan järjestämiseen – minimivaatimukset:kaksi melontakesää, yli 1500 melontakilometriä ja yksi viikon pituinen retki
– kurssin kesto on noin 2 viikonloppua
Suosittelen lämpimästi tätä kurssia kaikille, jotka ovat jo muutaman vuoden harrastaneet lajia.Osallistuaksesi Sinun ei tarvitse olla "supermeloja", vaan tärkeintä on oma motivaatio kehittää taitojaan sekä halu osallistua seuran toiminnan järjestämiseen.
Lähemmät tiedustelut Petri Leinoselta, puh.040-8215123 tai Johan Holmbergilta, puh.049-172816
RETKI-ILTA
Retkijaoston retki-ilta järjestetään tiistaina 5.3.2002 klo 18.30 Merimelojien Majalla.
Illan teemana on ensi kesän retkiohjelma ja jaoksen muu toiminta (kanoottiliiton ohjaajakurssit jne).Pitkistä noin yhden viikon pituisista retkistä kerrottakoon, että suunnitteilla on heinäkuun alussa retki Pohjoiselle Saaristomerelle ja heinäkuun lopussa on vuorossa Inarin järvi ja mahdollisesti Pohjois-Norja.
(Isokaari 19) klo 16.40–18.40 huhtikuun loppuun saakka
HUOM! lauantaina 16.2.2002 ja 23.2.2002 järjestetään kaksi kajakkitreenia, jotka on tarkoitettu varta vasten aloittelijoille. Tervetuloa mukaan!
Tiistaina 19.2.klo 18.00 virkistysjaosto ja retkijaosto järjestävät
Merimelojien majalla varusteillan ”Varusteet ja muonitus retkellä”.
JRETKIMERKIT
os haluat anoa Kanoottiliiton retkimerkkiä, niin tee lyhyt yhteenveto retkestäsi (pvm, kilometrit, reitti) ja lähetä ne allekirjoittaneelle 10.2.2002 mennessä, minkä jälkeen retkitoimikunta käsittelee ne.Retkijaosto lähettää hyväksytyt hakemukset eteenpäin Kanoottiliittoon.Alla tiivistelmä retkimerkkien vaatimuksista:
- pronssimerkki, retkiä 150 km
- hopeamerkki, retkiä 750 km
- kultamerkki, retkiä 2000 km
- valiomerkki, retkiä 3500 km
- suurmestarimerkki, retkiä 6000 km
Retkimerkkien kilometreiksi hyväksytään vain varsinaiset retkikilometrit eli kunnon retket, joista jokaisen yksittäisen retken tulee olla vähintään 40 kilometrin pituinen sisältäen vähintään yhden retkiyöpymisen.Hopea-, kulta-, valio- ja suurmestarimerkkiheihin tulee lisäksi sisältyä vähintään yksi 150 km:n pituinen retki.
ystävällisin terveisin
Johan Holmberg / retkijaoston vetäjä
ESIMERKKEJÄ ESLU:N KEVÄÄN
1-tason peruskurssit
Iltapäiväkerhon ohjaajakoulutus
Koulutusta pienten lasten liikuntaan
Seuratoiminnan koulutus
Koulutusta aikuisten liikuntaan
Sporttisaittikoulutus – kotisivut urheiluseuralle
Jäsenseuroille alennus I-tason, kunto- ja terveysliikunnan koulutuksista –10% sekä seura-akatemian koulutuksiin kaksi yhden hinnalla.
1-TASON PERUSKURSSIT
Valtakunnallisen koulutusjärjestelmän 1 -tason kursseista Etelä-Suomen alueella vastaa ESLU.
Kursseilta saat rautaisen tietopaketin ohjauksen ja valmennuksen perusasioita.Kurssit toimivat startti, tuki- ja täydennyskoulutuksina lasten, nuorten ja aikuisten ohjaajille ja valmentajille.Lisäksi kursseilta saa vinkkejä myös omaan liikkumiseen.Lajista riippuen kurssit kuuluvat joko lajin koulutusjärjestelmään tai niitä voi käyttää täydennyskoulutuksena.
UUDEN OHJAAJAN
STARTTIKURSSI
(5 h,51 e)
9.2.2002 Helsinki 6.4.2002 Helsinki Ohjaus- ja valmennustoiminnan lähtökohdat ja perusarvot sekä tietoa valmentajana kehittymisen mahdollisuuksista.Kurssin kohderyhmänä ohjaajat ja valmentajat.
LASTEN URHEILUN
PERUSTEET (9 h,76 e)
16.2.2002 Helsinki
13.4.2002 Helsinki
Lasten urheilun lähtökohdat, ohjaajan rooli, harjoitusten suunnittelu ja toteuttaminen. Kohde ryhmänä 7-13 -vuotiaiden lasten ohjaajat.
FYYSISEN HARJOITTELUN
PERUSTEET JA MENETELMÄT (15 h,110 e)
27.3.,3.ja 7.4.2002 Helsinki (iltakurssina + etätehtävä)
Kurssi antaa perustiedot liikuntafysiologiasta ja selvittää elimistön kuormittamisen vaikutuksia.Kurssi painottuu käytännön tekemiseen ja antaa malleja kestävyyden, voiman, nopeuden ja liikkuvuuden harjoittamiseen. Kohderyhmänä ohjaajat ja valmentajat joilla on jo jonkin verran valmennuskokemusta.
OPETTAMINEN JA TAIDON
OPPIMISEN PERUSTEET (9 h,76 e)
7.ja 13.2.2002 Helsinki (iltakurssina)
Kurssi antaa kokonaiskuvan oppimis- ja opettamistapahtumasta sekä tutustuttaaopetustapahtuman suunnitteluun ja järjestelyihin.Motorisen oppimisen perusteet ja erilaisia oppimistapoja.
2002 KOULUTUSKALENTERISTA
ENSIAPU
ERI URHEILUTAPATURMISSA (3 h,32 e)
28.2.2002 Helsinki
Kurssi havainnollistaa urheiluvammojen syntymekanismit ja antaa keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.Keskitytään lasten ja nuorten urheiluvammoihin.Ei edellytä pohjakoulutusta.
LIHASHUOLTO (3 h,32 e)
11.4.2002 Helsinki
Lihashuolto on tärkeä osa kokonaisvaltaista harjoittelua.Sen avulla mm.ennaltaehkäistään vammoja sekä nopeutetaan palautumista.Kurssilla käydään läpi eri venyttelymuodot (akt./ passiivinen), palauttavat harjoitteet ja lihastasapainon merkitys.
2-TASO
TAITOHARJOITTELU
15.,18.,19.5.ja 6.6.2002 Helsinki (30 h,135 e)
Käytännön harjoitusten kautta taitoharjoitteluun perehtyminen.Ohjelmassa mm.liikeoppi, mekaniikka ja kinesiologia.
SEURATOIMINNAN KOULUTUS
Seuran toimintaympäristö muuttuu nopeasti. Menestyvän seuran on kyettävä vastaamaan ajan haasteisiin.ESLU tarjoaa seurajohdolle työkaluja tehokkaaseen tekemiseen ja toi-
minnan suunnitteluun.ESLU:n suositut
Seura Akatemiat jatkuvat kevätkaudella ajankohtaisin aihein avoimina koulutustilaisuuksina tai tilauksesta seuran omalle porukalle omalla paikkakunnalla teille sopivana ajankohtana.
SEURA-AKATEMIAN KOULUTUKSET (3 h,25 e)
27.2.2002Helsinki
27.3.2002Uusimaa
25.4.2002Uusimaa
SPORTTISAITTI-KOULUTUKSET (6 h,68 e)
9.ja 16.4.2002
14.ja 21.5.2002
Sporttisaitti – Kotisivut, omat sivut myös kaikille joukkueille.
Nyt on urheiluseuroilla mahdollisuus hankkia nopeasti ja helposti omat kotisivut, joita jokainen seuratoiminnassa mukana oleva osaa helposti päivittää.Sporttisaitti uudistaa koko seuran sisäisen ja ulkoisen tiedottamisen.
Koulutus on kaksiosainen.Ensimmäisessä osassa suunnitellaan seuran sivujen rakenne, värit ja logot.Toisessa osassa koulutetaan sisällöntuottajia.Tarvittaessa järjestämme lisää Sporttisaittikoulutuksia.ESLU:n Sporttisaitissa mukana Suomen Urheilulehti.
Hallitus
Nimi Osoite Puhelinsähköposti tehtävä
Rajala Pertti Teuvo Pakkalantie 12 D 570400-462 724pertti.rajala@tietoenator.com puheenjohtaja 00400 HELSINKI
Fohlin Kaj-Erik Meripuistotie 4 B 27 677 057kaj-erik.fohlin@eslu.slu.fi jäsensihteeri 00210 HELSINKI 040-755 6721kaj_erik.fohlin@nic.fi
Hallapää Laura lh@welho.com ratajaosto
Holmberg Johan Kaskenkaatajantie 8 E 46412 9895holmberg@dlc.fi retkijaosto 00400 Helsinki
