Meloja 1/2007
5
koottavat
Kanootti olalle...Vie! Ja ilman tahtia Välimerta kohti – Mars! Pitkäaikainen haaveeni – avokanootti, jonka voi ottaa lentomatkalle mukaan kuin golfbägin – toteutui kevättalvella 2006, kun Suomessa tuli räntää. Säkki selkään ja lentokoneella Turkin aurinkorannikolle, näin olen sen ajatellut. Teksti: JAAKKO MÄKIKYLÄ Kuvat: RIITTA Olen kirjauttanut matkalippuuni maininnan, että retkeilytarvikekassin kuljetus on maksettu. Tämä riittää virkailijalle ja ylipaino-ongelmaa tai muutakaan lisämaksua ei tule. Samalla koneella matkaa Turkkiin suomalaisia nuoria auringonpimennysleirille sekä turkulaisia tiedemiehiä mittalaitteineen samaa auringonpimennystä tutkimaan. Koneeseen siis tuli muitakin kummallisia tavaroita. Perillä Antalyassa säkki ei ilmaannu normaalien matkalaukkujen mukana. Kun kaikki muut ovat saaneet kassinsa ja kuljetin pysähtyy, tulee jo pieni
hermostus. Sitten huomaan kyltin, jossa sanotaan, mistä erikoistavarat voi noutaa – ja kohta säkkini tulee hissillä kymmenien ruotsalaisten golfkassien ja suomalaisten aurinkonuorten joukkueteltan kanssa. Kanootti kulkee bussissa ongelmitta hotelliimme. Huoneemme on toisessa kerroksessa, kevyen kantomatkan päässä. Seuraavana aamuna herään kesään. Menemme kumppanini Riitan kanssa rannalle aamukahville. Välimeri on sininen ja tyyni. Rantasesonki on täällä vasta aluillaan, joten koko 20 kilometrinen hiekkaranta on tyhjä. Päivä menee kesäistä ilmaa ihmetellessä, ja onhan siinä muutama olutkin otettava aikaerosta toipumiseen... (Turkin aikavyöhyke on sama kuin Suomen. – Latojan huomautus).
KANOOTTI KOKOON JA VESILLE Tiistai on historiallinen vesillelaskupäivä. Kanoottisäkki selkään ja hotellista rannalle. Kanootin kokoaminen rannalla
ei kaiketi ole jokapäiväistä, sillä tuskin olen ehtinyt levittää kanootin nahan nurmelle, kun kolme pikkupoikaa tulee jo katsomaan puuhiani. Hetkessä nuorin heistä oivaltaa, mistä on kyse ja tulee auttamaan, ja kohta kaikki kolme jo kokoavat kanoottia kanssani. Valitettavasti poikien pitää lähteä, mutta ei mene kuin hetki, niin paikalle ilmaantuu nuori isä pienen tyttärensä kanssa seuraamaan puuhiani. Tyttö hieman pelkää, mutta lopulta uteliaisuus voittaa ja ilman muuta neiti haluaa istua kanoottiin. Kun isä auttaa kantamaan kanootin veteen, on tyttö jo sitä mieltä, että hän lähtee nyt kanssani melomaan. Lopulta neiti saadaan suostuteltua jää-
POHJA KUMIA, KYLJET VINYYLIÄ ■ Tätä kirjoittaessa olen ehtinyt meloa Pakboatillani satoja kilometrejä Suomen jokia, Kozhim-joen Uralilla ja loppuvuodesta 2006 kävin pariviikkoisella reissulla KoillisBrasiliassa. Kanootti on matkannut lentokoneessa, junassa, linja-autossa, pikkuauton takaluukussa ja Brasiliassa beach-buggyn katolle sidottuna. Lentoliikenteen tiukentuneiden turvamääräysten vuoksi kanootin korjaamiseen käytettävää vinyyliliimapurk-
2 Meloja 1/2007
mään maihin. Riitta seuraa melontaani rannalta. Kerrankin on ulkopuolinen kuvaaja mukana ja saan kanootista muitakin kuvia kuin pelkkiä keulakuvasommitelmia maisemassa. Välimeri on tyyni, loiva perusmaininki alkaa keinuttaa kanoottia ulompana rannasta. Kanoottini tuntuu ihan oikealta kanootilta, ei miltään rantalelulta. Erittäin miellyttävä laite, ei mikään kilpuri, mutta vakaan ja turvallisen tuntuinen kanootti. Sen verran outo kulkija olen, että ensimmäisenä minua tulee katsomaan hylje. Luulen sitä puoliksi uponneeksi autonrenkaaksi, kunnes se tuhahtaa ja sukeltaa matkoihinsa. Katselen merel-
kia ei saa ottaa matkustajakoneeseen edes rahtitilaan. No – kumiliimaa saa kaikkialta maailmasta, missä vaan on kumipyöräisiä kulkuneuvoja. Minulla on ollut mukana yksi varakeulakaari, se on ainoa osa, jota ei voi oksalla korjata, sanoo kanootin valmistaja. Kanootti on saanut kohtalaisia tällejä, mutta yksikään hela ei ole rikkoutunut. Alkuun, kun kokosin kanoottia kylmässä, napsahti muutama muovinen klipsi poikki, mutta tekniikan kehittyessä osaan niitäkin varoa. Mitä lämpöisempi on ilma, sen helpompi kanootti on koota.
Pakboat on putkirunkoinen, 15-jalkainen avokanootti, jonka pohja on kumia ja kyljet vinyyliä. Kanootin kokoaa kolmessa vartissa. Takaisin pakkaamisessa on hieman virittämistä, mutta kokemuksen myötä sekin on helpottunut ja nopeutunut. Kanootin lisäksi minulla on kaksi koottavaa melaa, jotka saa pakattua samaan säkkiin kanootin kanssa. Kanoottisäkki meloineen ja muine varusteineen painaa 25–30 kiloa. Turistilennoilla painoraja on 20 kiloa, joten kannattaa kysyä mahdollinen lisämaksu lippua ostettaessa. Brasilian reissulla maksoin kanootista 100 euroa ylimääräistä. Paluumatkalla pakkasin
kanoottisäkkiin muutakin tavaraa, eikä kukaan valittanut nousseesta painosta. Tilasin 15-jalkaisen kanootin nimenomaan Uralin Kozhim-joen reissua ajatellen. Sinne halusin mieluummin vähän isomman kulkuneuvon. Nyt tiedän, että 14-jalkainenkin kanootti olisi riittänyt. Joustava runko on hämmästyttävän merikelpoinen niin aallokossa kuin koskissakin. Korkealaitaisena kanoottiin mahtuu tavaraa. Jos sormia alkoi syyhyttää, espoolainen North-West Import (09-4114 4902) myy näitä hintaan noin 1750 e kpl. Kts. myös www.pakboats.com
Meloja 1/2007
3
koottavat tä kaupungin vanhan linnoituksen raunioita, tällä lahdella on veneillyt mm. Kleopatra. Jyrkkäkallioisen niemen kainalossa melon 1200-luvulta peräisin olevalle telakalle, joka on louhittu osittain rantakallioon. Vanhojahan Suomenkin kalliot ovat, mutta täällä tuntuu, että meloo oikeasti ihmiskunnan historiassa. Kummallinen välineeni hyväksytään parkkiin Alanyan kalastajasatamaan. Jätän kanootin lillumaan kalastajaveneen kylkeen ja pääsen ansaitulle oluelle. Sen jälkeen retkeni jatkuu lähellä rantaa aluksia, kaupunkia ja rannan ihmisiä ihmetellen. Minulle tämä on ennen kokematon näkökulma aurinkoturistikohteeseen. Kannan kanootin kokonaisena takaisin hotellille ja huuhtelen ja puran sen hotellin uima-altaan portailla. Hotellin siivoja varmaan ihmettelee, kun huoneessamme on sikin sokin kuivuvia melontavarusteita ja kanootin osia.
TURKKILAISELLA JOELLA Tarkoitukseni on kokeilla kanoottia myös virtaavassa vedessä. Vuokraamme auton ja lähdemme koluamaan mahdollisia jokia. Osoittautuu, että minulle on tullut pieni mittakaavavirhe. Suomeen sijoitettuna olen ajatellut meloa pätkän Aurajokea ja pätkän Kymijokea ja hotellimme on Helsingissä. Eiväthän matkat kilometrinä paljon ole, mutta vuoristossa ei tunnissa pitkälle ajella. Käy niin, että yksi kartoittamamme joki on sen verran ikävän ajomatkan takana, ettemme viitsi ajaa sinne udelleen seuraavana päivänä kanootti mukana, vaan lähdemme Alanyasta itään toivoen, että löydämme sieltä kohtuullisen jokivarren. Parin tunnin ajomatkan jälkeen olemme Anamur-joen rannalla. Joki on väriltään samaa turkoosia kuin Välimerikin. Virta on eloisa – matala, tasapohjainen joki virtaa koko leveydeltään reipasta kävelyvauhtia. Näyttää siltä, että kyseessä on kevättulva ja vähän myöhemmin keväällä joki olisi vain pahainen oja. Täällä syrjässä uskallan liehuttaa Avokanoottiyhdistyksen lippua kanootin perässä. Turkissa ei kovasti kannata erilaisia lippuja liehutella. Suomenlippuakin voivat helposti luulla rakkaan naapurin ja kiistakumppanin, Kreikan lipuksi. Joen alapäässä on tulvapato, jossa on pientä koskiaaltoa ja siinä pääsen kokeilemaan kanoottini puljausominaisuuksia. Elävä runko tekee puuhasta ihan omanlaistaan. Tuntuu kuin olisin matkustajana, kuohut ja aallot ympärillä näkyvät ja kuuluvat, mutta eivät tunnu ottavan kanoottiin lainkaan. Sivusiirtymissä saa käyttää vähän enemmän voimaa, sen verran kumipohja ja kanootin muoto haraavat vettä verrattuna muovikanoottiin. Muuten kanootti
4 Meloja 1/2007
vaikuttaa toimivalta ja hauskalta koskikanootiltakin.
VO Kanoottia on nyt kokeiltu sekä meressä että joessa. Hyvin toimii. Turkin matkan seuraava projekti on auringonpimennys. Pimennystä katsoimme tukevasti maalla seisten. Hieno kokemus ja yllättävän pimeäksi maailma menee. Vähän tulee hinku, että vuonna 2008, kun samanlainen pimennys kulkee Pohjois-Kanadasta Kiinaan, niin johonkin pitää mennä sitä katsomaan. Vaikka junalla Novosibirskiin – ja kanootti tietty mukaan. Kanootti vastasi odotuksiani ja jopa Riitta, joka ei melo, alkaa miettiä mat-
kaa Venetsian kanaaleihin melomaan. Eli sen lisäksi, että kanootti toimii kuin kanootin kuuluu, avaa sen kuljetettavuus aivan uuden harrastamisen alueen. Kiitos Detur Finlandille ennakkoluulottomuudesta, North-West Importille Pakboatin maahantuonnista sekä amerikkalaiselle Sawyer Paddlesille loistavista koottavista meloista. ■ Kirjoittaja on Avokanoottiyhdistyksen puheenjohtaja