Menestystarina: Mepu Oy 70 vuotta by mepuoy

LEENI TIIRAKARI

MENESTYSTARINA

1952–2022

mepu oy 70 vuotta

menestystarina

Teksti ja toimitus: Leeni Tiirakari Taitto: Jenni Tavén Paino: Sälekarin Kirjapaino, Somero 2022

menestystarina: MEPU Oy 70 vuotta 1952–2022 LEENI TIIRAKARI

Sisällysluettelo 6 8

OSA 1

OSA 2

15 16 17 18 19 20 21 21 22 24 26 27 28 29 30 32 34 37

40 42 45

Lukijalle Viljankuivauksen vaiheita

Wuotin perheyritys 1952–1986

Metallityö T.N. Wuoti Leikkuupuimurit uudistivat viljankuivauksen Oma verstas Saunasiltaan Metalli ja Puhallin Oy Rakennuskannan kasvu Yläneen kiinteistössä Yritys Yläneelle ja sukupolvenvaihdos Öljykriisi lopetti alihankintatyöt kolmessa viikossa Uudet tuotteet ja markkinat Vaunukuivurin synty Markkinoinnin aloittamien Vaunukuivurin testaus Tuotannon aloittaminen Puuttuva myyntilupa Kilpailijan vastatoimet Maatila2000 Tuottava Idea -palkinto Rahoituskriisi yllätti Hitsauskurssi

Kehitysyhtiö Patron Oy osakkaana 1986–1987 ja omistajana 1987–1991 Patron Oy osti 40 % osakkeista Koko osakekanta kehitysyhtiö Patron Oy:lle, uusi nimi Mepu Oy Rautaruukki Oy osti DataCity Patron Oy:n

OSA 3

OSA 4 OSA 5 OSA 6

OSA 7

48 50 54

62 66

74 80 81

84 86 88 90 106

Erkki Väänänen ja Mepu Oy 1991–2003 Laman kourissa Ylös lamasta Vienti tähtäimessä

Sijoitusyhtiö Prifin Oy ja Arto Sainio 2003–2009 Mepu vaihtoi jälleen omistajaa Mepu ulkomailla

Kanadalainen AGI Mepun omistajana 2009–2016 Mepu Venäjänkaupan veturina AGI:lle

Arskametalli osti Mepun 2016 Mepu jatkaa omalla brändillään Kuivaamoympäristö pölyttömäksi Huoltosopimuksilla kuivurit kuntoon

Mepu Oy ennen ja nyt Mepu katsoo eteenpäin Brändityö Tuotevalikoima vuonna 2022 Työntekijöiden muistelmia Lähteet

Lukijalle Metallityö T.N. Wuoti -niminen metallipaja perus-

tä luotsanneet tahot, aina merentakaisia toimijoita

tettiin vuonna 1952. Sodan päättymisestä oli silloin

myöten. Nykyiset omistajat, Arskametalli Oy ja Kä-

kulunut vasta kahdeksan vuotta. Suomi oli selvinnyt

kösen veljekset Janne ja Jari ovat olleet mukana vii-

kovasta koettelemuksesta ja jälleenrakennus oli niin

meiset kahdeksan vuotta. Heidän perheyrityksensä

hyvässä vauhdissa kuin se materiaalipulasta kärsi-

on aina tuntenut juurensa ja kunnioittanut mennei-

vässä maassa oli mahdollista. Säännöostelytalous

den sukupolvien perintöä. He ovat nyt halunneet

alkoi jo päättyä, vaikka tuotteiden tarjonta ei suin-

paitsi juhlistaa yrityksen pitkää taivalta myös kirja-

kaan ollut vielä palautunut entiselleen.

ta talteen Mepun vaiheet metallituotteiden valmis-

Levyseppähitsaaja Nikolai Wuoti uskoi pys-

tuksen saralta.

tyvänsä työllistämään itsensä ja elättämään per-

Käsillä oleva historiikki saa kiittää alkuosan

heensä pajassa, johon hän sai koneet Ruotsista ja

lennokkaasta tekstistä Markku Wuotia, joka onneksi

tilat Uudestakaupungista. Alku oli tietenkin hanka-

ja kaukaa viisaana on kirjoittanut omille jälkeläisl-

laa, mutta näkymät kirkastuivat vuosi vuodelta. Pian

leen selostuksen isänsä aloittaman yrityksen vai-

yritykseen palkattiin lisää työvoimaa ja verstasta oli

heista. Kun Metalli ja Puhallin Oy vuonna 1986 myy-

laajennettava. Lopulta tehdas oli siirrettävä Yläneel-

tiin perheen ulkopuolelle, on historiikin kirjoittaja

le. Lopputulemana on teollisuuslaitos, joka tunne-

Mepun myöhempien vaiheiden kirjaamisessa joutu-

taan kaikkialla Suomen maaseudulla ja lisäksi laa-

nut turvautumaan lehtileikkeisiin, yrityksen doku-

jalti myös ulkomailla.

mentteihin ja mainoslehtisiin, haastatteluihin sekä

Mepulla on ollut useita omistajia kuluneen

vanhoihin valokuviin. Vaikka monia tahoja on vai-

seitsemänkymmenen vuoden aikana. Perustaja Ni-

vattu koronataudin riehuessa, kaikki asianosaiset

kolai Wuoti ole enää juhlimassa, mutta sen sijaan

ovat jakaneet auliisti ja nurkumatta tietojaan. Tästä

hänen perheensä on edelleen mukana yrityselämäs-

suuret kiitokset kaikille avustajille.

sä. Täyttyneitä vuosikymmeniä juhlimaan voidaan kutsua Wuotien lisäksi lähes kaikki muutkin yritys-

Historiankirjoittaja Leeni Tiirakari

Viljankuivauksen vaiheita RIIHIEN AIKA Suomessa on kautta aikojen kuivattu vilja lyhteissä pelloilla ja riihissä, joissa vilja myös puitiin hakkaamalla. Kun puimakoneet yleistyivät, ne sijoitettiin riihen kylkeen tai erilliseen luuvaan. Aluksi puidun viljan kuivaaminen tapahtui riihessä lavojen päällä, mutta viljaa jouduttiin kääntelemään tasaisen kuivumisen varmistamiseksi. Lämmönlähteenä oli puilla lämpiävä riihikiuas, mutta kuivaamista varten rakennettiin lavoja myös saunoihin. Kuivattu vilja säilyi hyvin, sillä savulla oli mikrobeja ja homeita tuhoava vaikutus.

Lyhteiden tekoa Someron Hirsjärvellä 1914. (Somero-Seura)

LAVAKUIVURIT 1920-LUVULLA

KAAPPIKUIVURIT 1930-LUVULLA

Viljamäärien kasvaessa käsittely vaikeutui. Siksi

Kaappikuivureissa kuivauspatterit oli sijoitettu tiivii-

alettiin suunnitella erilaisia kuivauslavoja eli patte-

seen kaappiin tai laatikkoon ilmanvirtauksen tehos-

reita. Kaikkein yksinkertaisin malli oli sälevälipoh-

tamiseksi. Jotkin mallit, kuten esimerkiksi ESA-kui-

jalla varustettu laatikko, joka ripustettiin esimerkiksi

vuri, eivät vaatineet edes rakennusta ympärilleen,

saunan kattoon. Kuivattava vilja kaadettiin välipoh-

pelkkä katos riitti. Kaappikuivurien teho oli suurempi

jalle, jonka alta vetotorvi imi saunan lämmintä ilmaa

kuin lavakuivureiden. Viljaerä voitiin kuivata jopa

kuivaten viljan. Laatikko oli rakennettu siten, että

3–5 tunnissa kun aikaisemmin se vei vähintään 12

kuivunut vilja voitiin pudottaa laatikon pohjalle ja

tuntia. Kaappikuivureissa voitiin myös kuivata yhtä

kallistamalla laatikkoa kaataa säkkeihin.

aikaa eri viljalajeja ilman sekoittumisen vaaraa.

SÄKKIKUIVURIT 1920–50-LUVULLA

SIILOKUIVURIT 1940-LUVULLA

Ensimmäiset konevoimaa hyödyntävät kuivurit

Juuri ennen toista maailmansotaa markkinoille tu-

Suomessa olivat säkkikuivureita. Tanskalainen Di-

livat ensimmäiset siilokuivurit eli kennokuivurit.

nesenin säkkikuivuri oli markkinoilla 1920-luvulta

Siilokuivureissa yleensä puukäyttöisellä kamiinalla

1950-luvulle. Siinä kuivausilma puhallettiin lietsolla

lämmitetty ilma puhallettiin konekäyttöisellä liet-

kanavia pitkin kuivauslavalle, jossa säkit oli asetet-

solla korkeaan siiloon, jossa oli yläpäässä kansi ja

tu ilma-aukkojen päälle. Dinesenin mallia kopioitiin

kannen alla varastosäiliöitä. Varastojen alla olivat

myös kotimaassa. Insinööri Odert Savonius kehitti

varsinaiset kuivauskennot eli harjakerrokset. Siilos-

Cosinus-säkkikuivurin. Siinä erityisessä uunissa

sa vilja oli kahden sisäkkäisen reikäpeltilieriön vä-

kehitetty lämmin ilma puhallettiin lietsolla kana-

lissä ja kuivausilma puhallettiin tämän viljakerrok-

vaputkiin, joista haarautui joka säkin kohdalla säk-

sen läpi, kuivurityypistä riippuen jopa useampaan

kiin asetettava rei’itetty putki. Lämmin ilma kuivasi

kertaan. Siilo täytettiin konekäyttöisellä elevaattoril-

säkillisen 7-8 tunnissa. Lavasäkkikuivuri Jymyssä

la. Ensimmäisiä olivat Savoniuksen Sinus Dupleks ja

kamiinalla lämmitetty ilma puhalletaan kotelolavan

Wärtsilän PeKo-kuivurit.

kautta viljasäkkien läpi. Samaa ideaa käyttivät myös

Ennen toisen maailmansodan syttymistä

ritilä- ja verkkokuivurit, mutta niissä oli viljaa sekoi-

kaappikuivurit olivat yleistyneet Suomessa. Kaap-

teltava käsivoimin. Tyhjennys tapahtui kippaamalla

pikuivureiden määräksi arvioitiin vuonna 1939 noin

ja säkittämällä.

2 000 ja konevoimalla toimivia oli noin 500. Konevoimaisia kuivureita oli käytössä olevista vain noin pari prosenttia ja perinteisiä riihiä vielä tuhansia.

2. MAAILMANSODAN JÄLKEEN

UUDET SIILOKUIVURIT

Toisen maailmansodan päätyttyä Suomen maatalous

Sinus- ja PeKo -kuivureita myytiin sodan päätyttyä

oli suurissa vaikeuksissa. Kaappikuivurit olivat edel-

hieman parannettuina malleina. PeKo oli siilokuivu-

leen käytössä, sillä ne olivat halpoja ja helppoja käyt-

riksi hinnaltaan edullinen. Sinus Dupleks oli tehok-

tää. Koska viljan käsittely ja kuljetus toimi 1950-luvul-

kain, mutta jo vanhanaikainen. Uutta teknologiaa

la yhä säkkeinä, myös säkkikuivurit olivat suosiossa.

edustivat Agro-radiaattorikuivurit, joita valmisti

Niitä oli kahta päätyyppiä, lava- ja torvikuivureita.

Ammus Oy Raumalla. Niissä vilja kiersi siilossa,

Lavasäkkikuivurit olivat vanhan Dinesen -kuivurin

jonka sisällä oli vesilämmitteinen radiaattori. Nämä

kehitelmiä. Lavakuivurimerkkejä olivat mm. Sinus,

olivat ylivertaisia, sillä siemenviljan kuivaus onnis-

Jaakko, Säkki-Valtti, Sampsa, Säkki-ESA, Jokke,

tui ilman itävyyden heikkenemistä ja palovaaraa ei

Jymy ja Veha. Torvikuivurit perustuivat Savoniuksen

ollut. Mutta Agro-kuivuri oli kallis.

Cosinus-kuivuriin. Torvikuivurimerkkejä olivat mm. Näppärä, Puhti-1500, Varma, Vauhti II ja Voima.

Puolustusvoimat osallistuivat kuivureiden markkinataisteluun Sato-kuivurilla. Sato oli kokote-

1950-luvun lopulla tulivat öljypolttimella

räsrakenteinen kierrättävä eräkuivuri, joka soveltui

varustetut automaatit, joilla lämmön tuottaminen

myös jatkuvaan kuivaamiseen. Se oli tehokas, mut-

helpottui. Vakola testasi markkinoille pyrkiviä kui-

ta kallis. Myös Björkbodan tehtaiden Toreador-sii-

vureita ja osallistui tuotekehitystyöhön. Vakolan

lokuivuri oli liian hintava ja menekki jäi pieneksi.

koestuksissa lavasäkkikuivurit havaittiin yleensä

Halvempia vaihtoehtoja eräkuivurin ostajalle olivat

toimiviksi, mutta kuivausteho todettiin vaatimatto-

Teho- ja Valtti-kuivurit. Teho-kaappikuivuri oli siilo-

maksi. Torvikuivurit Vakola havaitsi suorastaan ar-

ja kaappikuivurin välimuoto. Vakolan testauksessa

veluttaviksi ja palovaarallisiksi.

se tosin todettiin palovaaralliseksi. Halpa Valtti-kuivuri oli Kurikkalaisen Velsa Oy:n Hankkijalle valmistama eräkuivuri. Valtti oli Teho-kuivurin tapaan kaappikuivurin kehitelmä, mutta paloherkkä.

1960-luvulla leikuupuinti syrjäytti lähes täy-

Maatilojen määrä on vähentynyt sodanjäl-

sin muut viljankorjuumenetelmät. Puimurin säiliöstä

keisestä huipusta vuodesta 1959, jolloin tiloja oli 331

vilja siirrettiin traktorin peräkärryyn ja siitä ruuvi-

263 siten, että 1970-luvun alussa oli tiloja 250 000

kuljettimilla kuivuriin. Säkkikuivurit jäivät pois käy-

ja 1990-luvun alkupuoliskolla noin 100 000. Vuon-

töstä ja eräkuivurien tehoa ja kapasiteettia lisättiin.

na 2015 tiloja oli enää noin 50 000. Vastaavasti ovat

1960-luvun alussa Teijo oli moderni jatkuvatoiminen

viljelijöiden määrät laskeneet, mutta samalla ovat

siilokuivuri, jossa uuni oli toiminnassa koko kuivauk-

myös tilakoot kasvaneet. Viljalajikkeiden ja lannoi-

sen ajan, eikä erillisiä täyttö- ja jäähdytysaikoja enää

tuksen kehityksen avulla ovat tuotantomäärät tasai-

tarvittu. 1960-luvulla alettiin rakentaa ns. pakettikui-

sesti kasvaneet.

vureita, joissa kuvaamo ja kuivuri olivat samaa kokonaisuutta, eikä erillistä rakennusta tarvittu.

Tämän kehityksen takana ovat yhä tehokkaammat maatalouskoneet. Kun vielä sata vuotta

Suomessa valmisti vielä 1970-luvulla kuivu-

sitten pellolle tarvittiin kymmenittäin työntekijöi-

reita 30 yritystä. Vuosikymmenen lopulla oli jäljellä

tä, samoilla vainoilla nähdään nyt vain yksinäinen

enää yhdeksän ja seuraavalla vuosikymmenellä viisi

viljelijä puimuria ohjaamaassa. Pellon laidalla odot-

yritystä. Nykyisin viljankuivureita valmistavat enää

taa vähintään yksi traktori viljakuormaa vietäväksi

Mepu Oy Yläneellä, Antti-Teollisuus Kanungissa ja

taustalla seisovaan kuivuriin, jonka vieressä kiiltä-

Arskametalli Somerolla. Kehitys on ollut teknises-

vät suuret varastosiilot. Kaikkea toimintaa ohjaavat

ti huimaa, mutta samalla kotimainen laatutuote on

ja kontrolloivat automaatio ja tietokonesovellukset.

löytänyt paikkansa sekä meillä että muualla.

osa 1 –

WUOTIN PERHEYRITYS 1952–1986 15

Ensimmäinen verstas Rauhankadun ja Ylisenkadun kulmassa Uudessakaupungissa. (MW)

METALLITYÖ T.N. WUOTI Wuotin nelihenkinen perhe muutti sotaa pakoon Ruotsiin vuonna 1944. Sieltä he palasivat Suomeen vuonna 1952 ja asettuivat Uuteenkaupunkiin, jonne perheen pää Toivo Nikolai Wuoti (s. 1912) perusti yrityksen Rauhankadun ja Ylisenkadun kulmaan. Tilat vuokrattiin toimintansa lopettaneelta peltisepältä, jonka mukaan paikkaa kutsuttiin Enrothin verstaaksi. Metallityö T.N. Wuotin alkupääoma saatiin omakotitalon myynnistä. Ammattitaitonsa Wuoti oli hankkinut toimimalla vaativissa levyseppähitsaajan tehtävissä Suomessa ja Ruotsissa. Konekanta Peltisepät työssä Uudessakaupungissa, vasemmalla Toivo Nikolai Wuoti. (MW)

muodostui Ruotsista hankituista peltisepänkoneista. Puoliso, Hilkka Wuoti oli ammatiltaan kirjanpitäjä, joten toimistotyöt olivat hyvissä käsissä. Alku uudessa metalliverstaassa oli hankalaa, työtä oli vähän ja toimeentulo niukkaa. Päivän työksi saattoi tulla vain yhden kahvipannun tinaus. Hyvä ammattitaito ja palvelualtis mieli huomattiin vähitellen ja niin syntyi luottamus lähiseudun asukkaissa. Vuonna 1954 yritys työllisti jo kaksi vierasta ammattimiestä. Työt muodostuivat rautarakennetöistä, peltikattojen saumauksista, Uudenkaupungin telakan alihankintatöistä sekä Vakka-Suomen alueen viljelijöiden teettämistä sepäntöistä.

LEIKKUUPUIMURIT UUDISTIVAT VILJANKUIVAUKSEN Sotien jälkeen leikkuupuimurit alkoivat nopeasti yleistyä. Aikaisemmin käytetyt hevosvetoiset niittokoneet ja viljalyhteet hävisivät pelloilta. Myös riihien kylkiin ostetut kiinteät puimakoneet jäivät vähitellen pois käytöstä. Uuden teknologian leikkuupuimureilla saatiin viljanjyvät suoraan säiliöihin tai säkkeihin. Kosteana vilja ei kuitenkaan säilynyt pilaantumatta ilman koneellista kuivausta. Kuivausratkaisu oli aluksi varsin yksinkertainen säkkikuivain. Metrin halkoja poltettiin lieriömäisessä uunissa ja lämpö siirrettiin puhaltimen ja ilmavaipan avulla pitkään lautakanavaan. Kanavan yläosassa oli iso ilmareikä, jonka päälle viljasäkki asetettiin kuivausta varten. Tähän työvaiheeseen tarvittavien kuivausuunien kysyntä alkoi vilkastua ja niin valmistuivat Metallityö-yrityksen ensimmäiset kuivausuunit. Ne myytiin lähikuntien maatiloille. Keskipakopuhallin oli Wuotin oma valmiste. Teknisesti sen valmistaminen oli vaativa tehtävä ja siksi myös useat muut uunivalmistajat ostivat Metallityö Wuotin puhaltimia käyttöönsä.

Puulämmitteinen kuivausuuni. (MW)

OMA VERSTAS SAUNASILTAAN Hyvän menekin johdosta yritys tarvitsi lisää tilaa ja niin rakennettiin oma verstasrakennus Uudenkaupungin Saunasiltaan sataman läheisyyteen. Talon toiseen päätyyn sisustettiin tilat perheen kodiksi. Tähän kiinteistöön muutettiin vuonna 1956. Välivaiheena viljankuivausmarkkinoilla oli verkkolavakuivuri, jonka käyttö oli pientiloilla yleistä sen edullisen hinnan vuoksi. Myös tähän tarkoitukseen valmistettiin puhaltimia, kunnes 1950-luvun lopussa siilokuivaus yleistyi korvamaan raskasta Toivo ja Hilkka Wuoti oman verstaan edessä vuonna 1956. Asunto oli rakennuksen oikeassa päädyssä. (MW)

säkkien siirtelyä ja kantelua. Tässä vaiheessa T.N. Wuoti kehitti siilokuivurin omaan käyttöönsä.

Wuotin perhe vuonna 1952: Hilkka, Mirkka, Markku ja Toivo. (MW)

METALLI JA PUHALLIN OY Markkinoiden

kasvaessa

keskipakopuhaltimien

Yksin wc-tiloista ei ollut kysymys. Tontin

tuotanto kasvoi niin suureksi, että omien siilokui-

rakennusoikeus oli loppuun käytetty ja työvoimapu-

vureiden valmistus vähitellen hiipui. Vuonna 1961

lakin Uudessakaupungissa oli huutava. Uusi auto-

yhtiömuoto muutettiin osakeyhtiöksi. Samalla myös

tehdas työllisti kaikki vapaat metallimiehet. Monien

yrityksen nimi muuttui Metalli ja Puhallin Oy:ksi

neuvotteluvaiheiden jälkeen tehtiin päätös siirtää

kuvaamaan juuri puhaltimien nousua tärkeimmäksi

yritys Yläneelle.

tuotteeksi. Tuotannossa oli viljankuivaukseen liittyvien laitteiden lisäksi erilaisia muita metallialan tarvikkeita, lietsoja ja puhaltimia. Uudenkaupungin hyppyrimäen teräsosat valmistettiin tehtaalla ja koottiin paikan päällä valmiiksi. Tuotantotiloja laajennettiin useaan otteeseen. Vuonna 1973 työsuojelutarkastuksessa havaittiin, että yrityksen sosiaalitiloista puuttui wc- ja suihkutilat. Käsipesu toki sujui kaivon painevedellä sosiaalitiloissa, mutta asioilla piti käydä pihanperällä ulkohuussissa. Tontti oli kaupungin ruutukaava-alueella, mutta vesi- ja viemäriliittymiä ei useista neuvotteluista huolimatta kaupungilta saatu. Niin oli pakko ryhtyä etsimään toista ratkaisua, joka tarkoitti käytännössä uutta toimipaikkaa.

Saunasillan teollisuustilat vuonna vuonna 1970. Vuonna 1964–65 rakennettiin Saunailtaan ensimmäinen laajennusosa ja vuonna 1968 vanha osa purettiin ja rakennettiin tilalle uusi kaarihalli. (MW)

RAKENNUSKANNAN KASVU YLÄNEEN KIINTEISTÖSSÄ Yläneen kunta oli mukana uuden siporex-tehdashallin rakentamisessa Metalli ja Puhallin Oy:n tarpeisiin. Rakennus otettiin käyttöön vuonna 1973. Sitä laajennettiin vuosina 1975–78 ja lisäksi tehtiin suurempi varasto. Vuonna 1984 rakennettiin kaarihalli, vuosina Yläneen tehdashalli laajennuksen jälkeen 1978. (MW)

1986–88 rakennettiin uusi maalaamo ja toteutettiin kokoonpanotilojen laajennus. Vierestä ostettiin 1986 konkurssihuutokaupasta teollisuushalli, johon siirrettiin puhallintuotanto. 1990-luvun puolivälissä uusittiin kokoonpanohalli ja varasto, 1996 rakennettiin levyosaston, hitsausosaston ja varaston laajennus. Sen jälkeen laajennettiin jälleen kokoonpanohallia ja ostettiin Wuotin omakotitalo konttoriksi. Kunnan rakentama teollisuushalli ostettiin 1990-luvun lopulla. Siellä ryhdyttiin valmistamaan lämmittimiä ja sähkökeskuksia.

Vuonna 1984 rakennettu kaarihalli. (RR)

YRITYS YLÄNEELLE JA SUKUPOLVENVAIHDOS Yläneelle siirtyminen toi monenlaisia muutoksia

Myös Hakas / Sampsa -puukattiloihin val-

yrityksen arkeen, sillä oli aika saattaa loppuun jo

mistettiin sisäosia. Baumet Oy:lle valmistettiin beto-

aloitettu sukupolvenvaihdos. Vastuun siirtyminen

nin vastaanottokalustoa. Näitä vietiin siihen aikaan

Toivo Wuotin pojalle oli luonnollista, sillä Markku

Kostamuksen työmaalle. Alihankintatöitä tehtiin

Wuoti oli pienestä pojasta saakka saanut totutella

myös Lännen Tehtaille Säkylään ja Junnilan Kone-

isän apuna metallitöihin. Nyt vuonna 1973 hänestä

pajalle Mynämäelle, Vakolle, Saab-Valmetille ja Uu-

tuli toimitusjohtaja ja omistaja. Hänen puolisonsa,

denkaupungin telakalle.

merkonomi Annikki Wuoti, nimitettiin konttoripäälliköksi. Valitettavasti vuonna 1977 Annikki Wuoti menehtyi lyhyen sairauden jälkeen. Menetystä seurasi vielä toinen isku, kun yrityksen perustaja Toivo Nikolai Wuoti kuoli vuonna 1981. Katse oli kuitenkin asetettu tiukasti tulevaisuuteen. Uudet hienot hallitilat tekivät mahdolliseksi laajentaa tuotantoa. Uusiksi tuotteiksi kehitettiin betonin vastaanottosäiliöt ja nostoastiat. Myös muita alihankintatöitä saatiin ympäristön yrityksistä. Saab-Valmet Oy:n kanssa solmittiin sopimus turvavyön kiinnityslevyjen valmistamisesta. Autotehtaan laadunvarmistamisjärjestelmä oli erittäin tiukka ja sen läpäisseitä yrityksiä pidettiin hyvin korkeatasoisina. Alihankintatyön merkittävinä tilaajina olivat myös Sampsa-Tehtaat Kyrössä, jonne toimitettiin Terässiilo-merkkiseen kuivuriin kaikki puhaltimet ja imurit.

Toivo Nikolai Wuoti ja Reijo Rantanen 1976. (RR)

ÖLJYKRIISI LOPETTI ALIHANKINTATYÖT KOLMESSA VIIKOSSA

UUDET TUOTTEET JA MARKKINAT

Syksyllä 1975 iski maailmanlaajuinen öljykriisi, ja

Uusi markkina-alue tarjosi mahdollisuuden moni-

mediassa asiantuntijat painottivat, että öljy riit-

puolistaa yrityksen omaa tuotantoa. Nyt tehtiin liet-

tää hädin tuskin 1990-luvulle. Kriisi aiheutti suurta

soja ja jakoputkistoja heinän siirtoon. Myös puuse-

hämmennystä kuluttajissa ja epävarmuus tulevasta

pänteollisuuden suodattimet ja puutavarakuivurit

energiansaannista pysäytti hetkessä investoinnit.

tulivat mukaan tuotevalikoiman. Reilussa vuodessa

Niin kävi myös maataloudessa. Metalli ja Puhallin

oli yhtiön henkilöstön määrä palautunut öljykriisiä

Oy:n alihankintatyöt kolmelle suurimmalle tilaajalle

edeltäneeseen tasoon. Vuonna 1979 huomattiin, että

loppuivat kolmessa viikossa. Kaksikymmentä työn-

tilaa tarvittiin lisää ja siksi hallia oli laajennettava.

tekijä jouduttiin lomauttamaan.

Laajennuksen jälkeen puutavarakuivurin tuotanto

Uuden hallin kuoletus oli vielä pahasti kesken, joten jostakin oli uutta tuotantoa löydettävä pi-

siirrettiin omaan kiinteistöön ja sitä varten perustettiin uusi yhtiö Dryfinn Oy.

kaisesti tilalle. Keskipakopuhaltimia tarvittiin myös

1980-luvun alussa alkoi omien tuotteiden

teollisuudessa ja niin ryhdyttiin markkinoimaan uu-

vienti Ruotsiin ja Neuvostoliittoon. Metalli ja Puhal-

sia purupuhaltimien ja purunpoistolaitteiden mal-

lin Oy oli Suomen pienin yritys, joka teki suoraan

leja Suomen puusepänteollisuudelle. Vaikka yhtiön

kauppaa Machinoimport SSSR-Moskvan kanssa.

liikevaihto putosi alle puoleen edellisvuodesta ja

Venäjänkauppa oli mielenkiintoista, mutta vaati mo-

tuotekehityskulut rasittivat merkittävästi kannatta-

nenlaista PR-toimintaa tuottaakseen tulosta.

vuutta, yhtiön tase kesti syvän kriisin.

VAUNUKUIVURIN SYNTY Öljykriisin jälkeen yli 20 vuoden yhteistyö Sampsa-teh-

vestointi- ja käyttökustannuksia. Mukana oli insinööri

taan puhallintoimittajana päättyi yrityksen myytyä

Sundmanin lisäksi maanviljelysneuvos Risto Knaapi,

kuivureiden valmistusoikeuden Antti-tehtaalle. Aktii-

konekonsulentti U. K. Rantala ja maanviljelijä Eljas

vinen mukanaolo kuivuriuunien kehittämistyössä oli

Torkko. Keskustelussa tuli esille ajatus kaataa siilokui-

ehtinyt herättää kiinnostuksen oman kuivurimallin

vuri vaaka-asentoon, jolloin se sopisi matalaan tilaan.

suunnitteluun ja markkinointiin. Pienillä sarjoilla olisi

Kaatosuppilo voitaisiin korvata vaakakuljettimella. Tu-

kuitenkin ollut vaikeaa aloittaa. Mutta sitten sattuma

levan vaunukuivurin ajatus lähti liikkeelle näistä poh-

puuttui peliin.

dinnoista.

Tammikuussa 1981 Metalli ja Puhallin Oy osti

Sundman tapasi syksyllä 1981 toimitusjohtaja

heinäpuhaltimen valmistusoikeudet Jaakko-Tehtaal-

Markku Wuotin, jonka firmalla oli kokemusta kuivu-

ta. Myyntiä valmisteli tehtaan toimitusjohtaja Markku

riuunien valmistamisesta ja lisäksi yritys juuri silloin

Sundman. Marraskuussa samana vuonna Suomen So-

etsi uusia tuotteita. Päätös yhteistyöstä tehtiin ja han-

keri Oy osti Jaakko-Tehtaat Turun Muna Oy:ltä. Perin-

ke käynnistyi nopeasti. Tavoitteena oli uutuuskoneen

teen mukaan vaihdettiin myös toimitusjohtajaa ja niin

esittely jo seuraavan kesän 1982 maatalousnäyttelyssä,

insinööri Markku Sundman saattoi ryhtyä uusiin pro-

joten aikaa oli käytännössä vain kuusi kuukautta tuot-

jekteihin. Hän tuli Yläneelle neuvottelemaan ajatuk-

teen suunnitteluun, koestamiseen, patenttihakemuk-

sesta, että Metalli ja Puhallin Oy ryhtyisi kehittämään

sen jättämiseen, prototyypin valmistamiseen, esittei-

uutta viljakuivuri-ideaa. Hän oli perehtynyt amerikka-

den laatimiseen ja markkinakanavien etsimiseen.

laiseen pyörien päällä toimivan kuivurin ideaan jo aikaisemmin.

Projektin onnistumisessa oli suuria riskejä ja epäonnistuminen olisi vaarantanut koko yrityksen

Kun Yläneellä juhlittiin viidenennensadannen

tulevan toiminnan. Tästä syystä rahoituksessa ja ai-

kuivurin valmistumisen virstanpylvästä vuonna 1988

katauluissa piti olla tarkkana. Sundman idean isänä

pidetyssä juhlassa, Markku Sundman piti juhlapu-

edellytti taloudellista osuutta, mikäli hanke onnistuu.

heen, jossa hän kertoi kuivurihankkeen syntymises-

Hänen Jaakko-Tehtaat Oy:llä päättyneen työsuhteen-

tä. Hän kertoi, että aikoinaan oli Etelä-Pohjanmaalla

sa vuoksi oli oltava varovainen patenttihakemuksen

koolla neljä miestä pohtimassa viljankuivauksen in-

teossa ja siksi päädyttiin ratkaisuun, jossa Sundman

perusti oman insinööritoimiston. Metalli ja Puhallin

Kuivurien täyttö- ja viljankierrätyslaitteena

Oy sopi Sundmanin ajankäytöstä tämän toimiston

käytettiin Suomessa normaalisti kuppielevaattoria,

kautta. Lisäksi laadittiin sopimus toteutuneeseen kui-

mutta sen käyttö vaunukuivurissa ei ollut järkevää, ja

vurimyyntiin perustuvasta rojaltimaksusta.

niin päädyttiin läppäelevaattoriin. Tätä ei Suomessa

Patenttihakemusta

rahoitushakemuksia

aikaisemmin ollut kuivurikäytössä kokeiltu, mutta

varten laadittiin luonnospiirros uudentyyppisestä

sitä käytettiin leikkuupuimureissa. Tanskasta löy-

pyörillä olevasta kuivurista. Se herätti myönteistä

tyi laitteelle sopiva valmistaja. Kuivuriuunin osalta

mielenkiintoa. Keskeinen rahoittaja hankkeelle oli

ajateltiin ensin ruotsalaista uunivalmistajaa, mutta

Kehitysrahasto Kera. Rahoitukseen kuului avustus ja

uunin muoto ei soveltunut vaunukuivuriin. Niin pää-

mahdollisuus lainaosuuden anteeksiantoon, mikäli

dyttiin oman lämmitysuunin suunnitteluun ja val-

hanke epäonnistuu. Vaikka ideat olivat hyviä, rahoitus

mistamiseen.

turvattu ja Sundman kokenut kuivuriyrityksen johtaja,

Viljankuivurin piti olla nykyaikaisen näköi-

hankkeen tielle kasaantui silti kaikenlaisia yllättäviä

nen. Siksi muotoiluun kiinnitettiin huomiota ja väri-

esteitä ja vaikeuksia.

tyksestä tehtiin useita vaihtoehtoisia malleja. Lopulta

Näin kuitenkin alkoi merkittävin hanke yhtiön

päädyttiin kirkkaan punaiseen, perinteiseen maata-

historiassa. Suunnittelupöydän ympärillä oli vilskettä,

lojen perusväriin. Lisäksi piti valita tuotteelle nimi.

sillä työpiirustusten lisäksi oli päätettävä käytettävistä

Ensin ajateltiin Markku-kuivuria, olihan projektissa

järjestelmistä ja lisäksi oli ratkaistava monen monta

mukana kaksi Markkua. Se ei kuitenkaan kuvannut

muuta yksityiskohtaa. Pyörillä olevan kuivurin tilavuu-

uuden kuivurin poikkeavaa rakennetta. Lopulta ni-

deksi valittiin markkinoiden yleisin koko, noin 125 hl.

meksi valittiin Vaunukuivuri. Patenttihakemus val-

Koska pyörillä olevaa kuivuria piti voida kuljettaa myös

misteltiin huolellisesti merkittävän patenttitoimisto

maantiellä ja rautatiellä, oli kuivurin kokonaisleveydel-

Forssen & Salonmäki Oy:n kanssa. Ensimmäinen kui-

lä ja -korkeudella merkitystä. Kuivurin ulkomittojen

vuripatentti saatiin vuonna 1983 ja toinen 1986. Myö-

ratkaisuksi tuli pitkä suorakaide, jonka tasainen täyttö

hemmin vuonna 1991 haettiin ensimmäinen kiinteän

vuorostaan osoittautui myöhemmin ongelmalliseksi.

kuivurin patentti.

MARKKINOINNIN ALOITTAMIEN Metalli ja Puhallin Oy ei vielä ollut tunnettu yritys

Suuren kuivuritehtaan toimitusjohtaja Pent-

maatalousväestön piirissä. Siksi aloitettiin heinä-

ti Isotalo Antti-Tehtaat Oy:stä kävi osastolla arvioi-

puhaltimien mainostaminen alan lehdissä. Heinä-

massa tuotetta ja ihmettelemässä pyörien merkitys-

puhaltimen myynnin kannalta se tapahtui väärään

tä. Wuoti kertoi todenneensa, että pyörät ovat sitä

aikaan ja oli itse tuotteen markkinoihin nähden liian

varten, että ”näette, miten kehitys kulkee teidän ohi”.

suurta, mutta päätavoitteena olikin tuoda tulevan

Kuivurin hinnaksi oli päätetty 90.000 mk,

kuivurivalmistajan nimi esille.

joka oli selvästi perinteistä kuivurikoneistoa kor-

Maatalousmessut järjestettäisiin 20.6.1982

keampi. Kuitenkin kiinteän kuivurin hinta valmiina

Ulvilassa. Uudelle tuotteelle oli eduksi, mikäli se nä-

perustusten ja rakennuksen jälkeen nousi tuohon ai-

kyisi lehdistössä jo ennen näyttelyä. Siksi Yläneellä

kaan pariinsataan tuhanteen markkaan. Siksi vau-

järjestettiin uuden kuivurin lehdistötilaisuus. Paikal-

nukuivurin hintaa pidettiin edullisena. Jo näyttelyn

le tuli lehdistön lisäksi radio, Keskon ja SOK:n edus-

ensimmäisenä päivänä jätettiin peräti kolme tilausta

tajat, professori Osmo Kara Valtion maatalouskonei-

ja kesän muiden maatalousnäyttelyiden aikana teh-

den tutkimuslaitos Vakolasta ja Varsinais-Suomen

tiin peräti seitsemän tilausta. Ensimmäinen kuivuri

maatalouspiirin johtaja, agronomi Pekka Harismaa.

myytin Koskelle ja toinen innostuneelle seinäjoke-

Uusi vaunukuivuri oli komeassa kunnossa,

laiselle viljelijälle, joka ei kaupungin ja rautatiease-

uhkuen punaisessa värissään ja vauhtiraidat ja Me-

man läheisyyden vuoksi ollut saanut rakennuslupaa

pun tarrat kyljessään. Hetkeäkään se ei ollut vielä

kiinteän kuivurin rakennukselleen.

toiminut, mutta vakuuttavalla äänellä kerrottiin, että

Tässä vaiheessa kuivurilla ei oltu kuivattu

uunissa on 170 kilowatin teho. Toimiva viljankuivuri

vielä yhtään jyvää eikä laitteen hyväksyntää ollut

ilman rakennusta oli hämmentävä uutuus. Vierailta

vielä suoritettu, vaikka laitetta koskeva laki ja asetus

saatiinkin rohkaisevaa palautetta ja uutisointi oli

sitä edellyttivät. Ostajille luvattiin kuitenkin tutus-

alan lehdissä kattavaa. Viimeiset viimeistelyt lait-

tumis- ja koulutustilaisuus syksyn kuivauskauden

teelle tehtiin tehtaalla ja Lukkalan traktorin perässä

aikana, jolloin oli vielä mahdollista perua kauppa,

kuivuri hinattiin Ulvilaan. Hinaus sujui hyvin ja in-

mikäli tulokset eivät tyydyttäneet ostajaa.

nolla odotettiin messuyleisön kommentteja. 26

Uuden viljankuivurin suunnittelija Markku Sundman esittelemässä siirrettävää vaunukuivuria 9.6.1982. (PS)

VAUNUKUIVURIN TESTAUS Kuivauskokeet toteutettiin syksyllä 1982 Yläneen

prototyyppiosat nopeasti koekäyttöön. Insinööri

Vanhassakartanossa Heikki Rantasalon mailla ja

Sundman joutui jopa todelliseen vaaratilanteeseen,

suostumuksella. Aluksi kuivurin toiminnassa oli

kun haalarit tarttuivat syöttölaitteen hammaspyö-

merkittäviä puutteita, erityisesti viljan kierron ja

rään. Hän nousi jo irti maasta ennen kuin ehti saada

täytön suhteen.

laitteen pysähtymään.

Koneen suunnittelijat asuivat asuntovau-

Prototyypin virheet saattoi huomata vasta

nussa ja päivystivät ympäri vuorokauden koneen

koekäytössä. Yksi sellainen oli viljatilan tarkastus-

käyntiä. Suunnitelmia muutettiin ja osia vaihdettiin

luukun sijoittaminen päätyyn. Ensimmäisen täytön

tarpeen mukaan. Työ edistyi välillä syöttötelojen alla

yhteydessä, kun piti tarkistaa, paljonko viljaa kui-

maaten tai viljasiilossa kyykistellen hengitysnaa-

vuriin oli mennyt, luukun avaaminen sai viljat valu-

marin suojissa toimintavirheitä tarkkaillessa. Aikaa

maan uunin katolle.

ei ollut hukattavissa, sillä Valtion maatalouskonei-

Tiivis työ tuotti lopulta tulosta. Kuivuri-

den tutkimuslaitos Vakolan kuivauskokeet olivat al-

asiakkaat eivät peruuttaneet kauppojaan, kun kuivu-

kamassa ja myös kuivurin tilaajat piti saada paikalle

ri saatiin toimimaan moitteetta. Uusia tilauksia tuli

tutustuman uuden kuivurin toimivuuteen.

työnäytösten perusteella. Syksyn kuluessa kuivurei-

Siinä touhussa ei Markku Wuoti juuri kotiin

ta myytiin jo kaksikymmentä kappaletta, sillä niitä

ehtinyt. Rouva toi työmaalle kahvia lastenvaunuja

pidettiin hyvin edullisina. Silloin laskettiin, että vil-

lykkien ja sihteeri haki nimikirjoituksia papereihin-

jankuivaus maksaa noin 30 penniä kilolta. Tästä oli

sa testattavan koneen alta. Työnjohtaja Reijo Ranta-

energiakustannuksia 5 penniä ja investoinnin osuus

nen venyi äärimmilleen saadakseen kaikki korjatut

25 penniä.

TUOTANNON ALOITTAMINEN Tuotantoon päätettiin aluksi ottaa 25 kuivuria. Tämä tarkoitti yhtiön liikevaihdon yli kaksinkertaistamista. Se vaati myös runsaasti suunnittelua ja työkalujen valmistamista tuotantoa varten. Uusia koneita oli hankittava ja kaikelle tälle tarvittiin rahoitus. Koko Wuotin henkilökohtainen omaisuus sijoitettiin hankkeeseen. Säästöpankki rahoitti loput ja Valtiontakauslaitos antoi takauksen kirjallisia tilauksia vastaan. SOK ja Kesko eivät innostuneet myyntiverkoston luomisesta, mutta yhtiö palkkasi Veikko Aaltosen myyntimiehen tehtävään. Hän tuli erinomaisen hyvin toimeen isäntien kanssa ja kauppoja syntyi. Kuivurikaupoissa yhtiö edellytti 10.000 markan käsirahaa ja lopullinen kauppahinta maksettiin toimituksen yhteydessä. Tämä oli markkinoilla uusi vaatimus viljelijöille, jotka olivat tottuneet suorittamaan maksunsa vasta satokauden päätyttyä. YhJukka Ahokas ja Ossi Mäkelä vauhtiraitaisen vaunukuivurin kimpussa Ulvilan maatalousmessuilla. Laitteen kylkeen oli teipattu kyltti ”Uutuus”, mutta silti yleisö kyseli laitteen käyttötarkoitusta. Wuoti liimasi kylkeen tussilla kirjoitetun lapun, jossa luki ”viljankuivuri”. (MW)

tiöllä ei puolestaan ollut varoja tällaiseen takapainoiseen kauppaan. Toisaalta kuivurin edullisuus houkutteli viljelijöitä, ja niin kauppa kävi heikoista maksuehdosta huolimatta.

PUUTTUVA MYYNTILUPA Vakolan hyväksytyn kuivauskokeen jälkeen piti vie-

kaikki lupaan vaikuttavat viranomaiset yhteiseen

lä saada lainmukainen hyväksyntä paloluokitukses-

neuvonpitoon.

ta, sähkölaitetarkastuksesta ja työturvallisuudesta.

Kara lähestyi ongelmaa viisaasti kysymällä

Vasta hyväksyttyjen tarkastusten jälkeen kuivuri

asiantuntijoilta: ”Miten arvioisitte, hyväksytäänkö

saattoi saada varsinaisen myyntiluvan.

viljankuivureita vielä sadan vuoden kuluttua tällä

Kaikki 25 kuivuria oli jo myyty ja kuivurit

samalla lailla ja asetuksella?” Vastaus oli selvä ei,

tuotannossa, mutta kirjallinen myyntilupa tarkas-

sillä kaikki ymmärsivät teknisen kehityksen muut-

tuksista huolimatta viipyi. Keväällä alkoi olla jo tu-

tavan olosuhteita tulevaisuudessa joka tapauksessa.

kala tilanne, kun lupaa ei ollut vieläkään saapunut.

Kara kysyi vielä: ”Muuttuuko ensin laki vai kuivuri?”

Hylkäävä päätös tietäisi varmuudella konkurssia,

Hän jatkoi kertomalla, että nyt ollaan tilanteessa,

sillä kaikki omaisuus oli kiinni kuivuriprojektissa,

jossa kuivuri on jo muuttunut ja koko ongelmaa on

joten jännitystä riitti.

tarkasteltava sen vaatimalla tavalla.

Syy ongelmaan osoittautui yllättäväksi. Kui-

Pitkän miettimisen jälkeen viranomaiset

vurilain ja asetuksen mukaan oli varsin tarkoin kir-

päätyivät käyttämään poikkeussääntöä ja myön-

joitettu, miten kokeet tulee suorittaa. Koska ne oli

tämään myyntiluvan kahdellekymmenelleviidelle

laadittu kiinteälle kuivurille, kokeita ei voitu suorit-

kuivurille, joiden toimivuutta ja turvallisuutta tar-

taa samanlaisena vaunukuivurille. Sen tekniset rat-

kastellaan syksyn kuivauskauden aikana. Kuivuria

kaisut kun poikkesivat perinteisestä kuivurikoneis-

ei saanut tuoda käyttötilanteessa kahtakymmentä-

tosta ja uunihuone-yhdistelmästä.

viittä metriä lähemmäksi muita rakennuksia tulipa-

Onneksi Vakolan johtaja professori Osmo

lon vaaran vuoksi. Näillä ehdoilla hyväksytyn Me-

Kara vietti kesiään Yläneellä ja häneen oli helppo

pu-kuivurin ensimmäisen sarjan valmistus edistyi

saada yhteys. Hänellä oli talonpoikaisjärkeä rat-

tämän jälkeen aikataulun mukaisesti.

kaista tämä erikoinen ongelma. Vakolaan kutsuttiin

KILPAILIJAN VASTATOIMET Toimitusten lähestyessä muutamat tilaajat ottivat tiukassa sävyssä yhteyttä myyntimiehiin kertoen harkitsevansa tilauksensa peruuttamista. Kaikki olivat kuitenkin maksaneet 10.000 markan käsirahan, jonka he olisivat menettäneet, joten helppo ratkaisu se ei heillekään olisi ollut. Kaksi asiakasta ilmaisi asian lähes samoilla sanoilla: ”Hyvä, että kuivurissa

on pyörät, jotta sen saa helposti vietyä kaatopaikalle”. Takana oli kilpailijan arvio vaunukuivurin kehnoudesta omiin tuotteisiin verrattuna. Tästä oli jo konemessuilla kuultu. Kun kilpailijan asiakkaat olivat valinneet Mepu-vaunukuivurin, heihin oli alettu suunnata painostusta. Kovassa parjauskampanjassa jotkut olivatkin hermostuneet. Yhtään tilausta ei kuitenkaan menetetty, mutta tuotteen ja yrityksen uskottavuutta oli tämän kokemuksen opettamana syytä kohentaa. Muutoin ei kovassa maailmassa pärjättäisi. Kaikki ponnistukset suunnattiin nyt markkinointiin. Niin syntyi ajatus vahvistaa mielikuvaa, että Mepu uudistaa maatilatalouden tulevaisuuden. Mielikuvan vahvistamiseksi piti laatia suunnitelma.

MAATILA2000 Markku Wuoti suunnitteli maatilan pihapiirin ja sen

paljastaa, etteivät kirjeet olleet isännän ominta alaa,

uudet rakennukset tehokkaan näköiseksi tilasuun-

mutta kiitos tuli sydämestä. Hänen harvinainen Me-

nitelmaksi. ja esitteli suunnitelman Varsinais-Suo-

pu-vaunukuivurinsa oli esitelty myös paikallisleh-

men maatalouskeskuksen johtajalle Pekka Haris-

dessä, jolloin pienviljelijästä oli hetkessä tullut tun-

maalle. Tämä kutsui esittelyyn mukaan keskuksen

nettu ja arvostettu nykytekniikkaa käyttävä viljelijä

muuta

paikkakunnalla.

ammattihenkilöstöä.

Esityksen

johdosta

käytiin vilkas ja mielenkiintoinen keskustelu, jossa

Uusia tilauksia saatiin runsaasti. Vaunukui-

Wuoti korosti taloudellisen tuottavuuden ja tehok-

vuria voitiin myydä edullisesti, jos maksu tapahtui

kuuden huomioimista. Esitelmästä seurasi pyyntö

kokonaisuudessaan tilausvuoden aikana ennak-

tulla esittelemään suunnitelmaa seuraaville Far-

koon. Silloin maksu oli viljelijälle vähennyskelpoinen

ma-messuille vuonna 1983.

menoerä jo saman vuoden verotuksessa. Yhtiöllä oli

Futuristisesta ”Maatila2000”:sta tuli messu-

kasvaneen myynnin johdosta pula käyttöpääomas-

jen yksi teemoista ja lisäksi se oli esillä messujen

ta, joten tämä oli tarpeellinen rahoitusmuoto. Muu-

ennakkomainonnassa. Teemasta järjestettiin myös

toinkin rahoitusmarkkinat olivat kuumenneet, kun

lehdistötilaisuus, josta idea saatiin levitettyä laajem-

1980-luvun taitteen vuosina lainakorot saattoivat

paan julkisuuteen. Jopa kilpailijan myyntipäällikkö

nousta jopa kymmeneen prosenttiin ja ylikin.

tokaisi mainokset nähdessään: ”Kato perkele, mitä

se Wuoti on taas keksinyt”.

Tuotantomäärä kaksinkertaistettiin edellisvuodesta, eli sarjan koko oli jo 50 kpl vuonna 1983.

Tämän jälkeen ei Mepu-kuivurilla enää ol-

Se edellytti jälleen uuden kokoonpanohallin raken-

lut uskottavuusongelmia. Vaunukuivuri menestyi ja

tamista. Ensimmäinen sarja oli koottu yrityksen pi-

ensimmäisen syksyn käyttökokemukset kääntyivät

halla, mutta se ei ollut tyydyttävä järjestely. Rahoitus

alkuvaikeuksien jälkeen voitoksi.

kuitenkin takkuili syksyllä ja talvikin yllätti. Yllättä-

Myös asiakkaat olivat tyytyväisiä. Eino Ki-

vän vaikea rakennushanke vietiin kuitenkin läpi ja

vimäki Nakkilasta kirjoitti omakätisesti: ”Kaikkea

uusi kaarihalli valmistui vuonna 1984. Seuraavana

hyvää pitää sanoa Mepusta, olemme aikoja sitten vä-

vuonna Metalli ja Puhallin Oy:n liikevaihto oli noin

vyn kanssa puineet ja pellot on jo kynnetty”. Käsiala

6 miljoonaa markkaa, josta vaunukuivureiden osuus

oli peräti 70 %. Työntekijöiden määrää lisättiin kah-

tuotantopäällikkö Arvo Talja. Samaan aikaan palkat-

teenkymmeneenkolmeen. Enemmänkin olisi pal-

tiin Markku Sundman projektipäälliköksi, sillä hän

kattu, mutta metallimiehiä ei ollut saatavilla.

oli käytännössä suunnitellut kuivurin. Nämä her-

Tuotannollista osaamista lisättiin palkkaamalla yrityksen konsultiksi kuivuritehdas Sampsan

rat yhdessä Wuotin kanssa muodostivat keskeisen suunnittelutiimin. 33

TUOTTAVA IDEA -PALKINTO Uusi nimitys ja koko tuote piti saattaa myös asiakkaiden tietoon, mikä oli johtotiimin tärkein haaste. Siihen oli suureksi avuksi se, että Mepu-vaunukuivuri valittiin Nuorkauppakamarin ”Tuottava Idea” kilpailuun, josta tuli voitto vuonna 1984. Palkinto takaisi riittävän uskottavuuden tuotteen markkinointiin. Samalla myös aukesivat paremmat rahoitusmahdollisuudet. Huhtikuun

palkintojenjakotilaisuus

Lap-

peenrannassa oli ikimuistoinen iltajuhlineen ja siellä näytettiin tuotteesta myös diakuvaesittely. Lehdistölle tarjottiin komea valokuva, jossa esittäytyi koko Metalli ja Puhallin Oy:n henkilökunta oman hallin edustalla taustallaan uusi Mepu-vaunukuivuri. Jokaisella henkilökunnan jäsenellä oli ollut tärkeä osuutensa palkitun lopputuloksen toteuttamisessa

Vasemmalta Pasi Lehtonen, Asko Ahtola, Mauri Kivelä, Raimo Laaksonen, Pentti Mustajärvi, Jukka Ojala, Simo Mäenpää, Lasse Mäki, Petri Lehtonen, Markku Suomi, Reijo Rantanen, Jarmo Aalto, Kimmo Siltanen, Raimo Mäkelä, Matti Pouru, Markku Sundman, Veikko Aaltonen, Arvo Talja, Aira Turpeinen, Ritva Stenius ja Markku Wuoti. (MW)

RAHOITUSKRIISI YLLÄTTI Metalli ja Puhallin Oy:ssä riitti kiireitä, vaunukuivu-

sujunut aivan suunnitelmien mukaan ja niin ke-

rin myyntiponnistelut Ruotsiin aloitettiin ja vienti

säkuussa iski vakava rahoituskriisi. Kassa näytti

sinne käynnistyi vuonna 1984. Kotimaan markki-

tyhjentyvän ennen lopullisia toimituksia. Kaikki

nointi sujui pääpirteissään messuilla ja suorana teh-

myönnetyt luotot olivat käytössä. Silloin astui ystä-

taan kautta, jossa myyntimiesten eturiviin kuuluva

vä apuun, ja hänen nimensä riitti vakuudeksi pank-

Veikko Aaltonen sai aikaan hyviä tuloksia.

kiin. Hän itse sai vakuudeksi yhden kuivurin. Kaikki

Tilaajiksi tuli myös joitakin K-maatalous-

sujui hyvin ja luotto maksettiin pois tulorahoituksen

kauppiaita, SOK:n osuusliikkeitä sekä Tuko Oy:n liik-

parantuessa. Yläneen pankit olivat aina olleet luo-

keitä. Kauppiaat olivat tottuneet n. 15 prosentin vä-

tettavia yhteistyökumppaneita, mutta pankeillakin

lityspalkkioon perinteisen viljankuivureiden osalta,

oli omat keskuspankkinsa ja kaiken takana Suo-

mikä nosti huomattavasti kuivureiden hintaa. Wuo-

men Pankki. Lainansaanti oli 1980-luvun puoliväliin

tilla oli suuria vaikeuksia saada kauppiaita hyväk-

saakka tiukasti säänneltyä ja vasta vuosikymmenen

syntää 8 prosentin myyntipalkkiosta. Hän perusteli

lopulla sääntelyn päätyttyä rahaa sai niin, että talous

muutosta helpommalla myyntityöllä sekä pienem-

alkoi ylikuumentua kulutusjuhlaksi.

mällä vastuulla, ja näin yhteistyö saatiin lopulta onnistumaan.

Vaunukuivureita olivat aluksi hankkineet vuokraviljelijät ja isännät, joilla oli varastosiiloihin

Kauppareittien avaaminen suurten keskus-

nähden liian pieni kuivuri sekä sellaiset viljelijät,

liikkeiden kanssa ei ollut helppoa. Kun Kone-Kesko

jotka eivät syystä tai toisesta olleet saaneet lupaa

Oy:n kanssa neuvoteltiin koko Suomea koskevasta

kiinteän kuivurin rakentamiselle.

myyntisopimuksesta, Jaakko-tehtaat Oy:n omista-

Kuivureiden myynnissä oli alueellisia eroja.

va Suomen Sokeri Oy alkoi painostaa voimakkaas-

Pohjanmaalla ei myönnetty vaunukuivurille lain-

ti Keskoa. K-Maatalous Oy:n markkinointijohtajan

kaan investointitukea, koska laitteesta ei ollut vi-

tokaisi pettyneenä: ”Kun me emme nyt saa tehdä

ranomaisten mukaan riittäviä käyttökokemuksia.

kauppaa, niin emme kuule tai näe, mitä te kauppiai-

Silloin Wuoti pyysi kansanedustaja Heikki Perhoa

den kanssa sovitte.”

avuksi. Tämä saikin päätöksen kumottua toimitta-

Viidenkymmenen kappaleen valmistus ei 36

malla ajantasaista aineistoa päättäjille.

Pohjanmaan Vöyristä löytyi hyvä asiamies.

Kuivurit hinattiin traktorilla Lännen tehtaal-

Maanviljelijä Markku Havulehto ryhtyi sivutoimi-

le Säkylään junaan, josta kuljetus lähti kohti Poh-

sesti markkinoimaan kuivureita ja saavutti nopeasti

janmaata. Yrityksen edustajat seurasivat junaa aina

merkittävän myyntimäärän Pohjanmaan ruotsinkie-

Kauttuan asemalle asti, jossa kiinnitykset tarkistet-

lisellä alueella. Kuivureita lähti Pohjanmaalle peräti

tiin pitkää matkaa varten vielä kerran varmuuden

25 kappaletta saman junan kyydissä.

vuoksi.

Puolet vuoden tuotannosta eli 25 kuivuria matkalla Pohjanmaalle vuonna 1984. (MW)

Työnjohtaja Reijo Rantanen, myyjä Veikko Aaltonen ja sisäänostaja Markku Nieminen. (RR)

1986 vaunukuivuria viimeistellään tehtaan pihalla. (RR)

Markku Sundman ja asiakkaat tutustumassa vaunukuivuriin. (PS)

HITSAUSKURSSI Uudenkaupungin autotehtaiden imussa oli vaikea saada työvoimaa riittävästi pienelle paikkakunnalle. Uudet ideat olivat tarpeen kuivurituotannon kasvattamiseksi. Tästä syystä järjestettiin Laitilan ammattikurssikeskuksen kanssa viljelijöille hitsauskurssi Yläneellä vuonna 1986. Maanviljelijöille oli taidosta hyötyä, sillä monella tilalla oli oma hitsauskone, jolla saattoi tehdä alihankintatöitä. Traktoreilla olisi ollut helppo hakea osia tehtaalta. Julkisuus oli tälläkin kurssilla näkyvää ja innostus kova. Kurssille voitiin ottaa 15 viljelijää. Laitilan ammattikurssikeskuksesta saatiin opettajaksi Esa Kylä-Laitila ja Metalli ja Puhallin Oy:n puolelta ohjaajaksi lupautui Reijo Rantanen. Taitojen kehittyessä viljelijöille olisi syntynyt sivutuloja ja mahdollisesti jopa työpaikka tehtaalla. Valitettavasti hyvin alkanut alihankintaketju päättyi verottajan ikävään välintuloon. Verottaja ei hyväksynyt alihankintasuhdetta maatalouden sivuelinkeinoksi, vaan edellytti normaalia työsuhdetta. Tämän olisi merkinnyt työn teettäjälle suuria velvoitteita lomakorvauksineen, tapaturmavakuutuksineen, irtisanomissuojineen ja työsuojeluineen ja muine byrokratioineen. Käytännössä tämä verottajan näköOpettaja Esa Kylä-Kaila Laitilan ammattikurssikeskuksesta ja oppilaat Yläneellä, 15 maanviljelijää. Uusi Suomi 15.1.1986.

kanta esti toiminnan laajentamisen ja niin hyvä idea kuihtui pois kaikkien osapuolten vahingoksi. 39

osa 2 –

KEHITYSYHTIÖ PATRON oy osakkaana 1986–1987 ja omistajana 1987–1991 41

PATRON OY OSTI 40 % OSAKKEISTA Varsinais-Suomen Yrittäjien puheenjohtajan omi-

tymiselle oli mahdoton toteuttaa. Kiinteiden Jaak-

naisuudessa Markku Wuoti oli Riikaan suuntautu-

ko-kuivureiden tuotevalikoima oli aivan liian suuri

neen kauppavaltuuskunnan johtajana. Mukaan hän

Mepun resursseille. Vaunukuivureiden osalta yh-

oli pyytänyt kehitysyhtiö Patron Oy:n toimitusjoh-

teistyö kuitenkin parantui neuvottelujen ansiosta.

tajan Jorma Viljasen. Matkalla hän kartoitti kehi-

Vaunukuivurin sarjakoko kasvoi vuonna 1986 sataan

tysyhtiön toimintatapaa ja laajentumishankkeita.

kappaleeseen.

Taka-ajatuksena oli saada isompi rahoittaja mukaan

Tuko ei ollut mukana Mepun markkinoin-

Mepu-kuivureiden tuotantoon. Idea jäi toistaiseksi

nissa, mutta ei sekään aivan syrjään jäänyt. Vuon-

hautumaan.

na 1987 nimittäin Turun Tukon maatalouskonttorin

Varovainen eteneminen neuvotteluissa tuot-

viljavarasto osti kaksi vakiomalleista poikkeavaa

ti lopulta tulosta vuonna 1986. Kehitysyhtiö Patron

Mepu-vaunukuivuria palvelemaan asiakkaita, joi-

Oy oli kiinnostunut sijoittamaan kasvavaan yrityk-

den vilja ostettiin märkänä. Kuivurit tulivat täyden-

seen. Kaupan kohteena oli 40 % Metalli ja Puhallin

tämään jo olemassa olevaa kuivauskapasiteettia.

Oy:n osakkeista, mutta tehdaskiinteistön tontilla

Vaunukuivurit olivat tullessaan käyttövalmiita ja

oleva Wuotin omakotitalo ja Dryfinn Oy:n osakkeet

niin säästyttiin aikaa vieviltä rakennustöiltä. Ostot

jäivät tässä yhteydessä edelleen Wuotin henkilökoh-

viljelijöiltä saattoivat sujua katkeamatta uusien kui-

taiseen omistukseen. Yrityksen nopeaan kehittämi-

vureiden ansiosta.

seen oli tämän jälkeen kaikki edellytykset, kun kehitysyhtiö oli turvaamassa rahoituksen. Samalla

käytiin

uudelleen

Mepun viljankuivurituotanto kasvoi edelleen, kun markkinointi käynnistettiin myös Nor-

neuvotteluja

jassa 1980-luvun puolivälissä. Samoihin aikoihin

K-Maatalous Oy:n kanssa vaunukuivureiden myyn-

Ruotsissa kuivurille myönnettiin mallisuoja ja Neu-

tisopimuksesta. Siihen oli lisätty kiinteiden Jaak-

vostoliitossa suoritettiin kuivurin tyyppihyväksyntä

ko-kuivureiden valmistus, jonka tuotemerkki heillä

vuonna 1986. Sen jälkeen Kaliningradiin perustettiin

oli entuudestaan. Sopimusta ei kuitenkaan saatu

koeasema, jossa yksi Mepun kuivuri oli koekäytössä.

aikaan, sillä aikatauluvaatimus tuotannon käynnis-

Norjassa Mepun kuivuri pääsi maahantuojan myyntiluettelon kanteen. Oslon messuilla 1987 kuivuri sai kuninkaallista hohtoa, kun Norjan kuningas Olof kävi osastolla tutustumassa kuivuriin.

1980-luvun puolivälissä käytiin myyntimatkalla Tanskassa. Kuvassa Unto Tuominen, Petri Karvo ja Reijo Rantanen. (RR)

KOKO OSAKEKANTA KEHITYSYHTIÖ PATRON OY:LLE, UUSI NIMI MEPU OY Kehitysyhtiön kanssa yhteistyö oli välillä haastavaa, mutta asiat olivat hallinnassa. Kun kehitysyhtiö DataCity Patron Oy teki ostoehdotuksen lopusta Metalli ja Puhallin Oy osakekannasta, myyntipäätös ei ollut aivan mahdoton ajatus. Kun yritys oli kasvuvaiheessa ja tulevaisuudennäkymät suotuisat, sopimus lopulta syntyi kilpailukykyisellä hinnalla vuonna 1987. Perinteinen puhallintuotanto koneineen viereisessä teollisuushallissa jäi edelleen Wuotin perheen omistukseen. Sopimuksen mukaan Kehitysyhtiö Patron Oy muutti yhtiön nimeksi Mepu Oy ja alkuperäisen Metalli ja Puhallin Oy:n nimi jäi Wuotin perheen käyttöön. Metalli ja Puhallin Oy:n myyntipäätös yllätti ympäristön, mutta Markku Wuoti perheineen oli päätökseen tyytyväinen. Wuotin perheyritys jatkoi tämän jälkeen puhallintuotannossa, mutta ei kuitenkaan Metalli ja Puhallin -nimellä, vaan otti käyttöön nimen Teräspuhallin Tepu Oy. Nimi oli käytössä, kunnes Tepu-purunpoistolaitteita valmistava yritys otti nimekseen Fanmet Oy.

Markku Wuoti kommentoi kauppalehti Optiolle osakkeiden myynnistä: ”Tuotteeseen ei pidä rakastua liikaa”. Kuva: Heikki Tyynysniemi.

Kehitysyhtiö Patron Oy:n omistajakautena Mepu

Suurin osa valmistetuista kuivureista oli te-

Oy:n toimitusjohtajaksi nimitettiin insinööri Markku

holtaan 130 hehtolitran vetoisia. Nyt tuotantoon otet-

Sundman. Hän oli ollut yrityksessä mukana vaunu-

tiin myös 285 hehtolitran vetoiset kuivurit. Yritys ei

kuivureiden historian alusta saakka ja tunsi tuotteet

myynyt yksinomaan kuivureita, vaan myös täydelli-

ja markkinat perinpohjaisesti. Yritys oli kasvu-ural-

siä käsittelyn yksiköitä, johon kuuluivat kuljettimet

la ja keskittyi siirrettävän vaunukuivurin valmistuk-

ja muut laitteistot. Näistä laitteista suuri osa tilattiin

seen ja kehittämiseen sekä vientiin naapurimaihin.

alihankkijoilta, joita oli Yläneellä, Mynämäellä, Ky-

Vuonna 1988 valmistui viidessadas kuivuri. Liike-

rössä, Kiukaisissa ja Huittisissa. Näistä esimerkiksi

vaihto oli silloin 12,8 miljoonaa markkaa. Henkilö-

yläneläinen Dryfinn Oy huolehti sähkö- ja automaat-

kuntaa oli 25 henkeä ja vuosituotanto 135 kuivuria.

tiasennuksista ja teki myös peltiosia ja Teräspuhal-

Vuonna 1989 valmistui uusi 500 neliömet-

lin teki kuljettimen osia.

rin laajuinen ajanmukainen maalaushalli. Hallitilan laajennusten ansiosta Mepu pystyi valmistamaan vuonna 1989 neljää eri kokoluokkaa vaunukuivureita. Samaan aikaan vaunukuivureiden jälleenmyyjien verkostoa laajennettiin Keski- ja Itä-Suomeen. Näillä alueilla viljelys oli pientilavaltaista ja kysytyimmät kuivurimallit olivat tarjonnan pienimmästä päästä. Ennen Itä-Suomen valtausta joka toinen Mepu-kuivuri meni ruotsinkieliselle alueelle. Ahvenanmaa ja etelä- ja länsirannikko olivat perinteisesti olleet myynnin vahvoja alueita.

Markku Sundman ja tanskalaisen JEMA-alihankintayhtiön edustajat palaverissa. (PS)

Hauska reklamaatio ja korjaustilaus.

Mainos KoneViestissä 1988.

RAUTARUUKKI OY OSTI DATACITY PATRON OY:N Reippaan alun jälkeen 1990-luvun alun lama iski maatalouskauppaan kovalla voimalla. Mepu Oy jäi tuloksenteossa jälkeen ja velkaantui. Yrityksen liikevaihto notkahti pohjiin 1990-luvun alussa, kun maatalouden rakennemuutos ja muut epävarmuustekijät toivat mukanaan talouden lamakauden myös maatiloille. Tässä taloustilanteessa DataCity Patron Oy myytiin Rautaruukki Oy:lle vuonna 1991. Kaupan Patronin osakekirja.

mukana myös Mepu Oy siirtyi uudelle omistajalle. Markku Sundman hoiti yritystä myös tässä käänteessä. Laman vuoksi työntekijöitä lomautettiin ja tuotantoa supistettiin. Pian havaittiin, että Mepun tulos jäi liian heikoksi ja omistaja halusi päästä

Rautaruukin logo 90-luvulla.

eroon riippakivestä jo samana vuonna.

osa 3 –

Erkki Väänänen ja Mepu Oy 1991–2003 49

LAMAN KOURISSA Luvialainen Erkki Väänänen osti heikossa kunnossa

kuivuri. Kun kotimaankauppa takkusi, lisättiin vien-

olleen Mepu Oy:n vuoden 1991 syyskuussa. Väänä-

tiponnistuksia. Vienti Puolaan ja Latviaan käynnis-

nen omisti aikaisemmin mm. lämminilmapuhalti-

tyi, ja sen ansiosta päästiin jälleen lähes 100 koneen

mia valmistavan Polarterm Oy:n, jonka hän oli myy-

vuosituotantoon. Viroon myytiin 13 kuivuria tiloille,

nyt Patron Group -konsernille. Nyt hän kiinnostui

joilla ei ollut juurikaan maksuvaraa. Silloin vakuu-

kuivureista ja päätti sijoittaa niiden valmistukseen.

deksi oli pakko huolia jopa tilojen karjaa. Avuksi

Omistajanvaihdos ei muuttanut Mepun suuntaa ja

tuli valtion vientitakuu, jonka turvin Viroon vietiin

yritys jatkoi jo tuttujen tuotteiden parissa. Insinöö-

sekä Mepun kuivureita että Rosenlewin puimureita.

ri Markku Sundman osti Väänäseltä 30 % osuuden

Viennin osuus nousi parhaimmillaan neljännekseen

Mepusta ja jatkoi Mepussa toimitusjohtajana myös

koko Mepun tuotannosta.

Väänäsen aikana.

Markku Sundman oli toimitusjohtajana vuo-

Suomen maatalous ajautui EU kiemuroi-

teen 1993 saakka. Sen jälkeen omistaja Erkki Vää-

den vuoksi totaaliseen epätietoisuuteen, joka näkyi

nänen otti johdon omiin käsiinsä kuudeksi seuraa-

yhden tuotteen valmistukseen keskittyneelle yri-

vaksi vuodeksi. Hän oli paitsi toimitusjohtaja myös

tyksessä todella ankarasti. Liikevaihto putosi viisi-

rahoituspäällikkö, markkinointipäällikkö ja myynti-

kymmentä prosenttia. Työntekijöistä oli luovuttava.

tykki sekä kotimaassa että ulkomailla. Hän saattoi

Pahimmillaan tehtaan puolella oli Reijo Rantasen li-

yrityksen rahoituksen jälleen kuntoon ja jaksoi kier-

säksi vain neljä vakituista miestä töissä. Kaikkiaan

tää tuotteitaan myymässä. Pilke silmäkulmassa hän

yhtiö työllisti laman kourissa vain tusinan verran

kertoi, että myyntityö Itä-Euroopassa vaati kovaa

henkilökuntaa.

kestävyyttä kaupanhieronnan kestityksissä.

Eteenpäin oli kuitenkin katsottava ja uusia

Tuotantopäällikkönä ja tehtaan toiminnan

tuotteita piti saada markkinoille. Vuoden 1992 lo-

johtajana toimi vuosina 1995–2000 Tarmo Tupala.

pulla valmistettiin ensimmäinen kiinteä AK-kuivu-

Väänänen jätti toimitusjohtajan tehtävät vuonna

ri, jolle oli saatu patentti jo edellisenä vuonna. Seu-

1999 ja keskittyi markkinointiin. Uusi toimitusjohta-

raavana vuonna valmistui järjestyksessä tuhannes

ja oli Raimo Äikäs vuoteen 2003 saakka.

Kovan kysynnän vuoksi vaunukuivureiden kolmen kokoluokan sijaan alettiin tehdä kuutta eri kokoa, joiden tilavuudet olivat 130–300 hl. Hakeuuni otettiin tuotantoon ja esiteltiin kesän 1995 maatalousnäyttelyissä. Vaikeat talousvuodet pakottivat Mepun kuitenkin etsimään myös uusia tuotteita kuivurien rinnalle. Nyt ryhdyttiin valmistamaan hiekkapuhalluksen suodatin- ja imurilaitteita Pekotekille. Alihankintaa tehtiin myös Polarmatikille. Tuotevalikoimaan kuuluivat lisäksi betoniasemilla tarvittavat höyrynkehittimet. Mepu alkoi valmistaa myös itse viljankuljettimia, elevaattoreita ja kuljetinruuveja, jotka aikaisemmin oli hankittu Tanskasta.

Juha Nummelin sähköistää vaunukuivuria. (RR)

Marko Harinen kokoaa vaunukuivurin elevaattoria. (RR)

YLÖS LAMASTA Laman jälkeen talous alkoi toipua ja viljankuivurei-

Helmikuussa asennettiin ja koekäytettiin

den menekki kääntyi kasvuun. Varsinkin syksyn

uusi siiloelementtikone. Levynkäsittely uudistettiin

1996 satokauden seurauksena tilauskanta kasvoi

kokonaan tietokoneohjauksella toimivin laittein ja

ripeästi. Suomen liittyminen Euroopan Unioniin

jo syyskuussa uusi levytyökeskus aloitti tuotannossa.

toi mukanaan myös maataloustuet. Varsinkin in-

Peruskunnostettu Finn-Power -laite ostettiin Lill-

vestointitukipaketeilla tuli olemaan suuri merkitys

backan konepajalta 2,6 miljoonalla markalla. Asema

maatilojen koneiden hankinnassa.

työsti ohutlevyä, jonka suurin paksuus oli viisi mil-

Mepu Oy ryhtyi laajentamaan ja uudista-

limetriä. Myöhemmin asennettiin myös särmäysro-

maan tuotantotilojaan neljän miljoonan markan in-

botti. Investointi merkitsi koko levynkäsittelyn siir-

vestoinnilla. Lämmintä tuotantotilaa saatiin lisää

tymistä samaan tilaan.

yli tuhat neliömetriä rakentamalla uusi halli vanhan kaarihallin paikalle. Muut entiset hallit pellitettiin uudelleen. Seitsemän kuukautta kestänyt investointi saatiin valmiiksi syksyllä 1996. Aikaisemmin oli jo valmistunut uusi 700 neliön varastohalli. Kun tiloja nyt saatiin lisää, tehdas saattoi siirtyä kahteen vuoroon seuraavan vuoden kuluessa. Yrityksessä työskenteli 35 henkilöä. Ammattitaitoisia levynkäsittelijöitä olisi palkattu enemmänkin, jos heitä vain olisi ollut tarjolla. Väänäsen mukaan ansiosidonnainen päiväraha kilpaili liian hyvin rehellisen työnteon kustannuksella.

Särmäyskone ja robotti. (RR)

Jukka Peippo käyttämässä automaattista levyntyöstökonetta. (RR)

Vaikka Mepun markkinaosuus oli noin puolet kaikista Suomessa myytävistä viljankuivaajista, ei se yksin riittänyt. Koko vuoden työllistämisen kannalta oli välttämätöntä lisätä omaa tuotekehitystä. Työn alle suunnitteluun otettiin kiinteästi sjjoitettavat kuivurit. Ne saivat nimekseen Kiinto-Mepu. Näitä valmistettiin seitsemässä eri koossa. Tuotannossa päästiin pitkiin sarjoihin, kun kaikkiin laitteisiin oli suunniteltu yhteensopivat elementit. Kuivuritoimitukseen kuului Mepu-uuni ja poltin sekä puhallinmoottori, ohjauskeskus, ketjuelevaattori ja esipuhdistin, syöttölaite, kaatosuppilo, kuivauskennot ja viljasäiliö ja tikkaat, kaiteet sekä putket. Mepun toinen uutuustuote oli öljykäyttöinen rakennuslämmitin. Syyskuussa 1996 alkoi lämmittimien valmistus 25 kappaleen viikkovauhdilla. Ensimmäinen 300 lämmittimen sarja ehti myyntiin jo ennen vuoden vaihdetta. Näissä uuneissa oli sama öljypoltin kuin pienissä kuivureissa, ja siksi tuotteen valmistaminen sopi hyvin yrityksen sesonkien väliseen tuotantoon. Markkinoiksi suunniteltiin kotimaan piristyvää rakennustoimintaa, mutta malleja myytiin myös Puolaan ja Venäjälle. Pian tuotantoon tulivat myös kiinteiden lämmittimien lisäksi siirrettävät sähkölämpöpuhaltimet.

AK-90 siilokuivuri 1996. Kiinto-Mepu voitiin sijoittaa vanhaan rakennukseen tai ulos, sillä rakenteet olivat vesitiiviitä.

Mepu Oy valmisti 1996 syyskuun lopussa päättyneen myyntikauden aikana vajaat sata kuivuria, joista puolet oli vaunukuivureita ja puolet kiinteästi asennettavia kuivureita. Toimitusjohtaja Väänänen odotti seuraavina vuosina markkinoiden asettuvan noin 250–280 uuden kuivurin tilauskantaan. Kuivureista 80 % myytiin kotimaahan. Kysytyimpiä olivat 15–18 kuution kuivurit. Mepulla oli tuolloin noin 50 % osuus Suomen kuivurikaupasta. Mepun liikevaihto nousi 20 miljoonaan markkaan vuonna 1996, mikä oli 13 miljoonaa enemmän kuin edellisellä tilikaudella. Tosin tilikausi oli pidennetty verotussyistä 18 kuukaudeksi. Mepun liikevaihdosta lämminilmakuivurit muodostivat 70 prosenttia ja loput muodostuivat muista tuotteista, kuten kuljettimista, varastosiiloista ja öljykäyttöisistä lämminilmakehittimistä. Mepu oli myynyt tuotteitaan suoraan tehtaalta tähän saakka, mutta vuoden 1996 lopulla solmittiin sopimus Agroman kanssa tuotteiden myynnistä ja markkinoinnista. Myynti siirtyi kenttämyyjien vastuulle. Tehtaan omat myyntineuvottelijat kouLämpölinja-esite 1998.

luttivat uusia myyjiä ja toimivat heidän tukihenkilöinään, mutta he jatkoivat myös suoramyyntiä vanhoille asiakkailleen. Myyntisopimuksen jälkeen toimitusjohtajalle jäi enemmän aikaa markkinoiden seuraamiseen kotimaassa.

VIENTI TÄHTÄIMESSÄ Vientikauppa oli Väänäsen tärkeimpiä kehittämis-

vanhoja ja heikkokuntoisia. Ukrainan, kuten Venä-

kohteita. Vientimarkkinoita saatiinkin avattua lisää

jänkin, maanomistusolot olivat vielä epäselviä ja ra-

eri suunnilla. Viennin osuus oli 1990-luvun lopulla

hoituskanavat puutteellisia, mutta siitä huolimatta

noin 20 % koko tuotannosta ja vientituotteita kehi-

tässä suunnassa nähtiin suuria mahdollisuuksia.

tettiin isommille ostajille. Vuonna 1999 valmistui en-

Vuonna 1998 kuivureita oli rakennettu yh-

simmäinen RCW sarjan kiinteä kuivuri nimenomaan

teensä jo kaksi tuhatta kappaletta ja liikevaihto oli

suurten peltopinta-alojen tarpeisiin. Ne voitiin koota

34,5 milj. mk. Edellisen vuoden kuivurimäärä oli 170

moduuleista kullekin tilalle sopivan kokoisiksi.

kpl. Liikevaihdosta lähes puolet tuli vaunukuivureis-

Romaniaan sovittiin kahdeksan kuivurin toi-

ta, 10 % oli AK-kuivureita, ja loput tuotannosta koos-

mitus, vaikka markkinat ja toimintakulttuuri siellä

tui siiloista, ruuveista, putkistoista ja lämmittimistä

olivat sangen haastavat. Vientiä oli myös Liettuaan,

sekä sähkölaitteista. Siilojen toimitukset kasvoivat

Norjaan, Puolaan, Ruotsiin ja Viroon. Vaunukuivureita

nelinkertaiseksi edellisistä vuosista. Siilostot olivat

meni muutama Islantiin ja aina Irakiin saakka. Vienti-

nelikulmaisia, ja niitä valmistettiin eri mitoituksilla

ponnistelut suunnattiin Venäjälle, jonne rakennettiin

asiakkaiden toiveiden mukaan. Siiloelementtejä oli

myyntiorganisaatio koko Venäjää silmällä pitäen.

mahdollista koota päällekkäin tarpeen mukaan. Ne

Presidentti Martti Ahtisaaren Ukrainan vie-

sopivat siitä syystä hyvin saneerauskohteisiin.

railun aikana allekirjoitettiin Suomen ja Ukrainan

Viennin osuus liikevaihdosta oli 20 %. Lat-

välinen rahoitus- ja takaussopimus 1998. Viljavat

viaan oli myyty 60 kuivuria, Viroon 50, Ruotsiin 30,

mustanmullan alueet odottivat länsimaisia kone-

Norjaan 20, Romaniaan 10, Puolaan 5 ja Venäjälle 2

kauppiaita, sillä pellot olivat vajaakäytössä ja koneet

hyvin suurta yksikköä.

Markkinointimies Tapio Rintala ja Erkki Väänänen. Väänäsen mukaan: ”Meillä on asiakkaiden luottamus, hyvät ja laadukkaat sekä toimivat tuotteet, ammattitaitoinen henkilökunta sekä hyvä työn tuottavuus ja tehokkuus. Parannusta saadaan investoimalla uuteen tekniikkaan ja tietotaitoon.” Kunnallinen viikkolehti 28.10.1996.

Aus dem Staffelsteiner Land 1997. Mepu-kuivuri vietiin Ebensfeltiin Saksaan.

K-vaunukuivurin esite 1998.

Mepu K-sarjan vaunukuivurit, mallit M 150k - M 420k, olivat tehokkaita lämminilmakuivureita. Ne olivat helposti ja nopeasti käyttöönotettavia ja varustettu täysautomaattikeskuksella. K-sarjan vaunukuivuri sisälsi kartiopohjan, harjalliset kuivauskennot, elevaattorin, esipuhdistimen, syöttölaitteen, viljasäiliön, kuivauskennot, kuivuriuunin ja sähköistyksen. Vuonna 1998 esiteltiin uutuutena Casec-lajittelija ja esipuhdistin, joka oli ensimmäinen pyörivään seularumpuun perustuva lajittelija ja esipuhdistin viljoille, herneelle, rypsille ja muille kasveille. Muita tuotteita olivat siirrettävät ja kiinteät viljankuivaamot, pyöreät viljasiilot ja elementtisiilostot, vetävät ja työntävät ruuvit, tasokuljettimet, läppäja ketjuelevaattorit, rumpulajittelijat, putket ja osat sekä kevytöljy- ja sähkölämpölinjat.

Vaunukuivuri esillä maatalousmessuilla. Osastolla oli esillä myös pieni mäkiauto Mepun tarroilla varustettuna. Se kiinnosti nuorta yleisöä. (RR)

Mepu sponsoroi isompienkin autojen menoa. Kuvassa Vehasen Jussi (vas.) neuvonpidossa Tom Wuotin kanssa (oik.) Mepun tarroilla varustetun jokamiesluokan auton äärellä Kyrön seudun urheiluautoilijoiden kisassa. (RR)

Henkilökuntaa teollisuushallin avajaisissa 1996. Vasemmalta Ulla Hörkkö, Eeva Vuorinen, Tarmo Tupala, Markku Koivisto, Tenho Salonen, Tapio Rintala, Timo Väänänen, Ritva Sirén, Maija-Liisa Hellsten ja Erkki Väänänen. (ME)

Henkilökuntaa palkittiin Kauppakamarin kunniamerkeillä vuonna 1998. Vasemmalta Raimo Äikäs, Erkki Väänänen, Ritva Sirén, Reijo Rantanen, Jukka Salonen, Lasse Mäki, Urpo Saastamoinen, Reijo Oksanen, Jorma Salonen ja Esko Niittymäki. (ME)

osa 4 –

Sijoitusyhtiö Prifin oy ja Arto Sainio 2003–2009 63

MEPU VAIHTOI JÄLLEEN OMISTAJAA Hyvään tuloskuntoon saatettu Mepu Oy kiinnosti sijoittajia. Kun Väänänen oli halukas myymään ja Arto Sainio ja Tapio Rintala ja Sainion sijoitusyhtiö Prifin Oy halukkaita ostamaan, kaupat solmittiin vuonna 2003. Kun Sainio osti toisena osakkaana olleen Tapio Rintalan osuuden, hänestä tuli yksin yhtiön pääomistaja varsinaissuomalaisen pääomasijoitusyhtiönsä kanssa. Henkilökunta, joka Väänäsen kauden lopulla oli 65 henkeä, siirtyi uudelle yritykselle, kuten oli tapahtunut edellistenkin omistajanvaihdosten yhteydessä. Sijoitusyhtiön tarkoituksena oli saattaa yritys hyvään kuntoon ja myydä se sitten edelleen. Vuonna 2003 Mepun liikevaihto oli 9,2 miljoonaa euroa, josta viennin osuus oli 16 prosenttia.

Arto Sainio.

Viidessä vuodessa liikevaihto nousi 15 miljoonaan

vittu muuhun kuin sijoituspaikan valintaan. Asiakas

euroon, josta viennin osuus oli 45 prosenttia. Arto

sai sähköistetyn valmiin toimivan kokonaisuuden,

Sainion mukaan yhtiön kannattavuus oli hyvä siitä-

joka saavuttuaan tilalle tarvitsi vain polttoainetta ja

kin huolimatta, että Mepu muokkasi maailmanmark-

sähköä, ja niin kuivaamo voitiin käynnistää.

kinoilla varsin kallista ohutteräslevyä 2,5 miljoonaa

Jos asiakas halusi tarjouksen kiinteästä

kiloa vuodessa. Hyvän tuloksen ansiosta yhtiö myös

pakettikuivaamosta, Mepun tehdas oli yleensä tar-

palkkasi henkilökuntaa niin, että parhaimmillaan

jouksen teossa aina mukana. Tämä siksi, että pa-

määrä oli yli 80 henkeä. Tästä joukosta 30 oli toimi-

kettikuivaamon hankintaan liittyi lähes aina viljan

henkilöitä.

varastointisiilojen, kaatosuppiloiden ja muiden ra-

Suomessa kuivurien kysyntää lisäsi koti-

kenteiden suunnittelu tapauskohtaisesti. Tämä vaa-

maan investointitukien uudistus. Uuden vuositu-

ti kuivaamon pohjaratkaisun ja rakenteiden tarkan

hannen alussa kiinteiden kuivureiden myynti ta-

ennakkosuunnittelun, jonka perusteella haettiin ra-

pahtui suoraan Yläneen tehtaalta. Vaunukuivureita

kenteille rakennuslupa.

myytiin jälleenmyyjien kautta. Mepun tuotteiden

Kuivureiden koot kasvoivat tilojen viljellyn

jälleenmyyntiä hoiti riippumaton jälleenmyyntiket-

pinta-alan kasvun myötä. Pyörien päälle rakennetut

ju. Jokainen jälleenmyyjä sitoutui myymään Mepun

vaunukuivurit jäivät kooltaan ja teholtaan kiinteiden

viljankäsittelytuotteita omille asiakkailleen omalla

kuivurien varjoon, mutta olivat edelleen merkittävä

alueellaan. Jälleenmyyjille vaunukuivurin tarjoami-

osa tuotannosta. 2000-luvun alkupuolella halutuin

nen oli helpompaa, sillä suunnitteluprosessia ei tar-

kokoluokka oli yli 200 hehtolitraa.

Vuonna 2004 myydyin malli oli 150 hehtolitran kuivuri. Tuotekehittelyä edusti CF-kuivuri, jatkuvatoiminen lämminilmakuivuri, jonka hyötysuhde oli korkea. Tästä mallista voitiin lämpökennojen ja varastosäiliöiden määriä muuttamalla rakentaa juuri asiakkaan tarpeeseen sopiva kuivurikoneisto. Lämmönlähteinä oli joko öljyuuni tai suorakaasupoltin. Mepun vaunukuivureita oli vuoteen 2008 mennessä valmistettu jo 3500 kappaletta. Kuivurin väri oli vaihtunut punaisesta vihreäksi. Vaunukuivurin perusrakenne oli käytössä havaittu toimivaksi, mutta pieniä parannuksia tehtiin silti koko ajan käyttäjien toiveiden mukaan. Myös kiinteissä kuivureissa tehtiin parannuksia asiakkaiden aloitteiden pohjalta. Kuivureita kysyttiin myös avaimet käteen -periaatteella, mutta kaikkialle Suomeen ei kokonaisuuksia pystytty tarjoamaan. Kokonaisuuksien myyntiä hidasti sellaisten pätevien alihankkijoiden puute, jotka olivat valmiita matkustamaan kohteisiin ympäri maata. Kuivurin rakentaminen maatilalle edellyttää kokonaisuuden ymmärtävää projektinvetäjää, joka hallitsisi paitsi suurten rakennusten pystyttämisen myös koneiden ja laitteiden käynnistämisen. Osa asiakkaista halusi yksinkertaisen laitteen, jossa säädettävää oli mahdollisimman vähän, varsinkin jos sähköverkko ei ole vakaa. Silloin vanha releohjaus toimi varmimmin. Toiset taas halusi-

CF-kuivuri. (ME)

vat monipuolisempaa ja uusinta ohjaustekniikkaa.

Öljyn hinnan noustessa alettiin toivoa hake-

Vuorovaikutus asiakkaiden kanssa oli jatkuvaa. Asi-

lämmitystä kuivuriin. Sellainen voitiinkin toteuttaa

akkaat ottivat yhteyttä ja tehtaalta puolestaan infor-

joko normaalin lämpökattilan tai lämmönvaihtimen

moitiin uutuuksista sekä neuvottiin omatoimisesti

avulla. Kuivureihin rakennettiin myös pellettiläm-

huoltamaan ja puhdistamaan laitteet käytön jälkeen

mityksiä. Näitä uusia bioenergiakohteita Mepulla oli

sekä suojaamaan herkimmät laitteiston osat talvi-

jo useita kymmeniä. Niistä puolet toimivat lämmön-

sin, kun koneet seisoivat säiden armoilla.

vaihtimella.

Kauppakamarin kunniamerkkejä jaettiin vuonna 2008. Vasemmalta: Markku Salmi, Veijo Sulin, Olavi Möysä, Aulis Mäkinen, Jorma Salonen, Timo Ahtinen, Lasse Mäki, Valeri Ruotsi, Simo Sankari, Esko Niittymäki, Marko Harinen, Juha Nummelin, Jarkko Oksanen, Reijo Rantanen, Taube Määttä, Markku Koivisto, Jarmo Viskari, Ritva Sirén, Hannu Virtanen, Petri Salonen, Eeva Vuorinen, Jarno Haanperä ja Heikki Hurmerinta. (ME)

MEPU ULKOMAILLA Itä-Euroopan kuivurikauppaa varten oli kehitetty jatkuvatoiminen kiinteä kuivuri, joka soveltui suurille tiloille. Esimerkiksi eräs Valko-Venäjällä käyttöön otettu jatkuvatoiminen kuivuri käsitteli 50 tonnia viljaa tunnissa. Latviaan toimitetussa siilokuivurissa oli kaksi 600 hehtolitran siiloa ja lämmön lähteinä neljä 500 kilowatin hakeuunia. Vientiin meni enimmäkseen suuria kiinteitä kuivureita myös muualle kuin Itä-Eurooppaan. Vientimaita oli jo kaikkiaan 13, niistä tärkeimpiä edelleen Baltian maat Viro, Latvia, Liettua sekä Valko-Venäjä ja Skandinavian maat. Joka vientimaassa oli vähintään yksi jälleenmyyjä, joka myi, asensi ja huolsi laitteet. Ulkomailla koneiden käyttömäärä vuosittain saattoi olla kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Kuivurilla on saatettu kuivata maissia jopa 10 asteen pakkasessa, mikä asetti koneille aivan uudenlaisia haasteita.

Ukrlandfarming-yhtiö Ukrainan Žytomyrissa osti CF-150 Mepu-kuivurin. (ME)

Tämä Romaniaan toimitettu kiinteä DCR-kuivuri oli aivan eri kokoluokkaa kuin kotimaassa. (ME)

osa 5 –

Kanadalainen agi Mepun omistajana 2009–2016 71

MEPU VENÄJÄNKAUPAN VETURINA AGI:LLE Vuoteen 2009 saakka Baltia ja Valko-Venäjä olivat

Yrityskauppa syntyi tilanteessa, jossa Me-

olleet Mepun suurimpia vientimaita, mutta nyt Ve-

pun olisi pitänyt pystyä laajentumaan. Liikevaihto

näjän vienti oli kasvanut suurimmaksi. Viljankä-

oli kasvanut viiteentoista miljoonaan ja tuotteet oli-

sittelykalusto oli Venäjällä vanhaa ja oma kuivuri-

vat kunnossa, mutta se ei riittänyt. Tavoitteena oli

valmistus vähäistä. Tehdyn markkinatutkimuksen

vähintään 35 miljoonan euron liikevaihto. Mepun

ansiosta näkemys Venäjän markkinoiden mahdol-

olisi pitänyt pystyä tarjoamaan myös rahoitustyöka-

lisuuksista syveni. Idän suunnalta haettiin myös

lu, kuten kilpailijat Saksassa tai Ruotsissa pystyivät

potentiaalisia jälleenmyyjiä. Tärkeää siellä oli aina

tarjoamaan. Kun Suomesta ei löytynyt tarpeellista

ollut hyvien henkilösuhteiden luominen ja oikeiden

rahoitusta, isommasta toimijasta ajateltiin saatavan

jälleenmyyjien löytäminen. Paikallisten jälleenmyy-

kaivattua apua kaupankäyntiin. Kanadalaisyhtiön

jien tuli tuntea tuote sekä loppukäyttäjien tarpeet.

laajempi tuotevalikoima tarjosi itsenäisenä yksikkö-

Venäjänkauppaan panostaminen oli yksi

nä toimivalle Mepu Oy:lle samalla mahdollisuuden

syy, miksi Mepu Oy:n omistus siirtyi kanadalaiselle

kokonaisvaltaisempiin toimituksiin Venäjällä sekä

Ag Growth Internationalille. Toinen syy oli, että ve-

muilla vientimarkkinoilla.

näjänkauppa ei enää Mepu Oy:n omistajien mukaan onnistunut entiseen tapaan etumaksukauppana.

Omistajanvaihdon myötä toimintakulttuuri muuttui. Yksi syy oli aikaero. Kun Suomessa teh-

Ag Growth International (AGI) Kanadasta osti

tiin töitä, Kanadassa nukuttiin. Toimitusjohtaja Jari

vuonna 2009 Mepu Oy:n Arto Sainiolta ja sijoitusyh-

Virtasen ja monen muunkin oli muutettava päivä-

tiöltä. Kanadalaisyhtiön pääkonttori sijaitsi Winni-

rytminsä Kanadan aikaan. Toinen muutos oli eng-

pegissä ja yritys mainosti olevansa johtava viljankä-

lannin kielen tulo päivittäiseen kommunikointiin

sittelyn ja viljan säilytyksen asiantuntija Kanadassa,

ja kielitaitoisten toimihenkilöiden määrä kasvoi no-

Yhdysvalloissa, Englannissa ja Suomessa. Sainio jäi

peasti. Kolmanneksi emoyhtiö alkoi vaatia jatkuvaa

kaupan jälkeen johtamaan Mepua aina vuoteen 2013

raportointia kaikista toimenpiteistä. Neljänneksi

saakka. Hänen jälkeensä yrityksen toimitusjohtaja-

tuotteita olisi pitänyt pystyä valmistamaan kuin liu-

na oli aikaisemmin talouspäällikkönä toiminut Jari

kuhihnalta – paljon ja nopeasti. Ja nopeasti tuotteet

Virtanen vuoteen 2016.

olisi pitänyt myös myydä.

Yhtiö panosti moderniin tuotantoteknolo-

Vuonna 2013 Ukrainaan toimitettiin kahdek-

giaan lisäämällä robottien ja automaation osuutta

san rekka-auton voimalla kiinteä CF-150 viljankui-

sekä keskitti voimia tuotekehittelyyn. Kun myynnin

vuri, joka oli suurin yksittäinen toimitus siihen men-

kannalta isot itäiset markkinat näyttivät kaikkein

nessä. Myöhemmin toimitettiin vielä toinen samaa

houkuttelevimmilta, ei pienen Suomen maatilojen

suuruusluokkaa.

tarpeet olleet tuotantosuunnittelun kärkipäässä.

Mutta sitten vuonna 2014 Venäjän vienti-

Vuonna 2010 Mepu Oy suunnitteli jo pienten vaunu-

kauppa tyrehtyi Krimin niemimaan valtaukseen ja

kuivureiden tuotannon alasajoa ja toi markkinoille

siitä alkaneeseen Ukrainan kriisiin. Länsimaiden

L-sarjan vaunukuivurin, joka oli tarkoitettu suurten

asettamat pakotteet tekivät kaupanteosta ensin

tilojen kuivuriksi. Ensiesittely tapahtui Kone-Forum

vaikeaa ja lopulta mahdotonta. Rahoitusmahdolli-

messuilla Tampereella 2010. Tämän tuotteen myynti

suudet kuivuivat ja vienti pysähtyi kuin seinään. Pa-

suuntautui etenkin Venäjän ja Balkanin markkinoil-

kotteet eivät onneksi koskeneet Baltian maita, jonne

le. Mepulla oli siksi venäjänkielisiä työntekijöitä ja

vienti edelleen jatkui ja jossa vielä kysyttiin suuria

Latviaan perustettiin oma myyntitoimisto. Latvian

laitteistoja.

toimisto hoiti myös Venäjän kaupan.

Samana vuonna 2014 Rautakesko Oy ja

Suurien koneiden ja vientikaupan ansiosta

K-Maatalous aloittivat Mepun tuotteiden myynnin

liikevaihto säilyi ennallaan tai kasvoi hieman suu-

ja markkinoinnin Suomessa ja kotimaassa myynti

rista kuluista huolimatta. Seuraavina vuosina Mepu

jatkui omaan tasaiseen tahtiinsa. Kuivurit olivat in-

jatkoi Venäjänkaupan kehittämistä virittämällä tuo-

vestointituki- ja leasing-rahoituskelpoisia, mikä hel-

tantonsa juuri sinne sopiviin tuotteisiin. Ne ovat ai-

potti kotimaanmyyntiä. Mutta Suomen konekauppa

van eri kokoluokkaa kuin kotimaahan valmistetta-

oli AGI:lle vain nappikauppaa ja niin emoyhtiö ryhtyi

vat kuivurit. Yläneeltä lähti mm. kaikkien aikojen

toimenpiteisiin, sillä kokonaisuutena yritys tuotti

isoin kuivuri, joka käsitteli tunnissa satatuhatta ki-

tappiota yli kaksi miljoonaa euroa vuodessa. Yritys

loa viljaa. Venäjänkaupalle oli tyypillistä, että sinne

myi pois erillisiä osia ja alkoi etsiä ostajaa kuivuri-

toimitettiin kokonaisia projekteja kuljettimineen ja

tuotannolle.

varastosiiloineen. 73

osa 6 –

Arskametalli oy osti Mepun 2016 75

MEPU JATKAA OMALLA BRÄNDILLÄÄN Keväällä vuonna 2016 kuivureita valmistavan Arska-

kuivurinvalmistajaksi ohi Antti-Teollisuuden. Koti-

metalli Oy:n toimitusjohtaja Janne Käkönen aloitti

maassa Mepu ja Arska yhdessä kattoivat koko kui-

neuvottelut kilpailevan yrityksen Mepu Oy:n liike-

vurialan myynnistä noin 60 %.

toiminnan ja omaisuuserien ostamisesta. Suurin syy

Kaupantekohetkellä Mepulla oli 60 työnte-

kuivuritehtaan kauppaan oli Venäjän ja Ukrainan

kijää. Sen jälleenmyyjänä toimi K-Maatalous -ketju.

kauppasuhteiden katkeaminen. Kun tälle valtavalle

Mepu Oy:n tuotevalikoimaan kuuluvat kiinteät kuivu-

markkina-alueelle ei Kanadalla ollut enää pääsyä, ei

rit, vaunukuivurit, pakettikuivurit siiloineen, pyöreät

Mepuakaan tarvittu.

siilot ja ruuvikuljettimet sekä lisäksi hallilämmittimet,

Yläneellä oli panostettu tuotekehitykseen,

lajittelijat ja kylmäkontit. Mepu Oy myi ulkomaille 57

jossa pääpaino oli kanadalaisen omistajan vaati-

% tuotannostaan ja siellä Mepua edustivat paikalliset

muksesta ollut suurilla laitteistoilla. Se oli syönyt lii-

itsenäiset jälleenmyyjät kussakin vientimaassa.

kevaihtoa ja sen mukana tulosta. Liikevaihto oli pu-

Kaupan tavoitteena oli keskittää viljankäsit-

donnut kymmeneen miljoonaan euroon ja alamäen

telyyn, kuivaukseen ja varastointiin liittyvien lait-

odotettiin jatkuvan. Seurauksena oli, että omistajat

teiden valmistus ja myynti siten, että niiden korkea

olivat halukkaita myymään.

laatu säilyy. Kuivausteknologian kehityksen kärjes-

Kauppa toteutettiin 17. kesäkuuta 2016 Arskametalli Oy:n omistusosuudella 51 %, Janne Käkönen

sä pysyminen oli yhdistyneen yrityksen toiminnan keskeinen tulevaisuuden strategia.

28 % ja Jari Käkönen 21 %. Samalla ilmoitettiin, että

Jo seuraavana vuonna Mepu Oy:n kannatta-

Mepu-tuotteiden tuotanto jatkuu perinteiden mu-

vuus saatiin kääntymään nousuun ja sen jälkeen on

kaisesti Yläneellä. Yritykset Arskametalli ja Mepu

toiminta jatkunut viitoitetulla linjallaan. Liikevaih-

saivat kilpailla keskenään omilla tuotteillaan ja

to on nykyisin noin kymmenen miljoonaa euroa.

myyntiorganisaatioillaan,

tavaranhankin-

Ulkomaankaupan osuus on asettunut noin puoleen

nassa, mainonnassa ja hallinnossa toteutunut yri-

myynnistä. Nykyiset kauppakumppanit ovat Viro,

tyskauppa tuotti merkittäviä synergiaetuja. Kauppa

Latvia, Liettua, Ruotsi, Ukraina, Valko-Venäjä, Puola,

siirsi Arskametalli-konsernin Suomen suurimmaksi

Norja ja jälleen myös Venäjä.

mutta

Janne Käkönen.

2020-luvun taitteessa vaunukuivureita toimitetaan

Energialähteeksi hakkeen ja öljyn rinnalle

edelleen paljon, mutta myös suurten kuivaajien ky-

on tullut kaasu, joka käyttöön houkuttelee helppous,

selyt ovat lisääntyneet. Kun 1990-luvulla yleisin kui-

edullisuus ja toimintavarmuus. Kaasua puoltavat

vurikoko oli 200 hehtolitraa, on tilavuus nyt kaksin-

myös ympäristösyyt, sillä nokea ja pienhiukkasia

kertaistunut. Suurin vuonna 2019 kotimaahan tehty

ei synny lainkaan, eikä edes savupiippua tarvita.

kuivaaja oli tilavuudeltaan 1 070 hehtolitraa. Suosi-

Kaasun käyttö yleistyy etenkin isomman kokoluo-

tuin vaunukuivurin tilavuus on nykyisin 365 hehto-

kan kuivureissa.

litraa.

Suomessa kuivurit ovat pääosin yhden vilTietotekniikkaa on hyödynnetty kuivureiden

jelijän investointi. Yhteisomistus on lisääntymässä,

kehityksessä ja digitaalinen valvontakeskus varmis-

siihen kannustaa viisi prosenttia korkeampi inves-

taa, että häiriötilanteessa tieto kulkee kuivurilta no-

tointituki. Myös kuivureiden leasingtoiminta saat-

peasti viljelijälle mobiililaitteilla. Sähkökeskuksesta

taa olla tulevaisuutta. Nuoret viljelijät ovat kiinnos-

löytyy logiikkaohjaus ja palonvalvontajärjestelmä.

tuneet uusista ideoista.

Myyntimies Janne Matintalo ja Vesa Lehtola sekä Vesa ja Paula Kurikka-Oja esittelevät hakelämmitteistä kuivuria Mepun Road Showssa 2019. Lantmännen Argo, kuva Outi Rantala.

Riihikoskella sijaitseva Vihervakka Oy rakennutti kantatie 41 varrelle yhdeksän Mepun teräskartiopohjallista viljasiiloa, joiden kokonaistilavuus on 2 169 m3. Siilot että kuljettimet ovat ruokaviraston auditoimia ja hyväksyttyjä siemenviljankäsittelyyn. (ME)

K-maatalouden myyjien koulutuspäivät tehtaalla 2016. (ME)

Agritechnica-messut, Hannover, Saksa 2017. (ME)

MaatalousKonemessut, Helsinki 2018. (ME)

Kesäkuussa 2018 Törebodassa Ruotsissa vieraili runsaasti tilallisia tutustumassa Mepu-kuivaamoon. (ME)

Vuonna 2018 Mepu vei asiakkaita tutustumaan Latviassa sijaitseviin kuivurikohteisiin. (ME)

Ulkomaan jälleenmyyjien koulutusretki Espanjan Malagassa marraskuussa 2019. (ME)

KUIVAAMOYMPÄRISTÖ PÖLYTTÖMÄKSI Viljankäsittelyssä väistämättä syntyvä pöly heikentää työmukavuutta, voi aiheuttaa terveyshaittoja ja kasvattaa paloriskiä. Näiltä riskeiltä voidaan suojautua asianmukaisella vaatetuksella ja suojaimilla, mutta tehokkainta on vähentää pölyn syntymistä ja poistaa se mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mepulla on päätetty panostaa pölynhallintaan kehittämällä kuivaamon täyttövaiheessa ja myös käytön aikana syntyvän pölyn erotteluun ja sen varastointiin valmiita ratkaisuja, jotka voidaan asentaa joko uuteen tai vanhaan rakennukseen. Tuotekehityspäällikkö Lauri Jokelan ja työryhmän suunnittelemat laitteet ovat tutkitusti markkinoiden parhaat. Taifun-pölynpoistopuhaltimilla ja Strom-pölynkeräimillä voidaan poistaa yli 90 % viljapölystä ja akanoista. Järjestelmät pistävät nopeasti virtaavan ilman kiertoliikkeeseen, jolloin ilmaa raskaammat roskat ja pölyhiukkaset ajautuvat pyöreän ilmakanavan ulkoreunoille, mistä ne ”napataan” talteen. Epäpuhtaudet voidaan ohjata esimerkiksi traileriin tai Mepun tuotantojohtajan Petri Salosen suunnittelemaan Einari-pölykonttiin, joka sai nimensä norjalaisen jälleenmyyjä Einar Linden mukaan. Helsingin MaatalousKonemessujen uutuusraati palkitsi Mepun pölynhallintajärjestelmät kunniamaininnalla vuonna 2020. 82

SIA Agriculan kuivuri Latviassa on varustettu kuudella Taifunpölynpoistopuhaltimella.

HUOLTOSOPIMUKSILLA KUIVURIT KUNTOON Vuosittain Suomessa syttyy 30–40 kuivuripaloa. Syynä on ollut isossa osassa tapauksia huollon laiminlyönti. Tämän ongelman poistamiseksi Mepu Oy alkoi tarjota huoltosopimuksia. Vaunukuivureille alettiin tarjota huoltopaketteja jo vuonna 2015 ja vuonna 2019 aloitettiin kiinteiden kuivureiden huollot. Joustavasti toimiva laitehuolto ja varaosien nopea saatavuus ovat maatalousyrittäjille elintärkeitä erityisesti vuoden kiireisimpinä kuukausina. Mepun huoltotoiminta kattaa koko maan ja alkuperäiset varaosat ovat nopeasti saatavilla omasta varaosavarastosta. Tarvittaessa Mepun ammattitaitoiset huoltomiehet lähtevät nopeasti myös paikan päälle. Vaikka Mepun varaosien toimitus ja laitteiden huolto toimivat nopeasti, joustavasti ja luotettavasti ympäri vuoden, kannattaa koneiden ja laitteiden perushuolto tilata aina hyvissä ajoin ennen puintikauden alkua. Ari Järvinen puhdistaa pölyä Mepu M365k -vaunukuivurista. Lantmännen Argo, kuva Vesa Vainio.

YRITYKSEN TOIMITUSJOHTAJAT JA OMISTAJAT VUOSIEN VARRELLA VUOSI 1952–1973 1973–1987 1987–1991 1991–1991 1991–1993 1993–1999 1999–2003 2003–2009 2009–2013 2013–2016 2016–

TOIMITUSJOHTAJA Toivo Nikolai Wuoti Markku Wuoti Markku Sundman Markku Sundman Markku Sundman Erkki Väänänen Raimo Äikäs Arto Sainio Arto Sainio Jari Virtanen Janne Käkönen

OMISTAJA Wuoti Wuoti Patron Oy Rautaruukki Väänänen Väänänen Väänänen Prifin Oy AGI AGI Arskametalli Oy, Janne Käkönen ja Jari Käkönen

osa 7 –

mepu oy ennen ja nyt 85

mepu katsoo eteenpäin Vuonna 2022 Mepu Oy täyttää 70 vuotta. Tehtaasta

tännössä tehtaan pihalle pystytetyllä koekentällä.

ja sen tuotteista, komeista ”kaurakirkoista” on tullut

Laajan tuoterepertuaarin ansiosta jokaiselle tilalle

osa Yläneen seudun maisemaa. Varsinais-Suomen

voidaan tarjota sille parhaiten soveltuva vaihtoehto.

laajat peltoaukeat kertovat tuhatvuotisesta viljelyk-

Mepun asiantuntijat tuntevat nykyaikaisen

sen perinteestä, mutta myös siitä työstä, jolla tuotan-

viljankäsittelyn rakenteet ja vaatimukset ja tarjoavat

toa on aina pyritty edistämään ja monipuolistamaan

asiakkaille laajan tuotevalikoiman lisäksi suunnit-

sekä satoa korjaamaan mahdollisimman taloudel-

telupalvelua projektinhallinnasta aina huoltopalve-

lisesti. Viljankäsittelyn kehittyminen ja uusien in-

luihin. Vahvat asiakassuhteet ja laadukkaat tuotteet

novaatioiden

mahdollistavat

ovat peruspilareita menestykseen. Tämä toimintafi-

entistä laadukkaamman tuotannon, mikä on koko

losofia ohjaa työtä viljelijöiden parissa myös tulevai-

valtakunnan maatalouden yhteinen etu.

suudessa.

käyttöönottaminen

Suomessa eivät ole ulkomaiset valmistajat löytäneet jalansijaa, ja markkinat jakavat edelleen Mepu Oy, Arskametalli Oy ja Antti-Teollisuus Oy. Suomalaiset viljelijät arvostavat kotimaisuutta, toimitusvarmuutta sekä laatua. Tärkeää on myös, että ohjeet ovat omalla äidinkielellä. Myös huolto ja varaosat saadaan paikalle nopeasti kotimaasta. Vuorovaikutus asiakkaan ja valmistajan välillä on mahdollista ja reaaliaikaista. Loppukäyttäjien ideoita kuunnellaan tehtaalla tarkasti ja näin tuotekehittely on jatkuvaa prosessia. Mepun vahvuus on aina ollut innovatiivinen tutkimus- ja kehitystyö. Kaikki suunnittelutyö tehdään 3D-tekniikalla ja uudet tuotteet testataan käy-

Kuivurit suunnitellaan uusimmilla 3D-ohjelmilla. Kuva Puolaan tehdystä projektisuunnitelmasta. (ME)

brändiTYÖ Mepu Oy aloitti vuonna 2021 uutena hankkeena kan-

tarvitsevat projektiosaajia. Mepu pystyy tarjoamaan

sainvälisen bränditarinan ja liiketoiminnan trans-

avaimet käteen -palvelun, sillä se osaa viljankäsit-

formaation työstämisen Patrik Anckarin ja Mika

telyn ja on ratkaisukeskeinen projektiosaaja sekä

Suurkaulion kanssa.

hyvä organisoija.

Projektin pääideana on ollut

laatia suuntaviivat Mepun kansainvälistymiseen eli

Mepun arvoiksi on kiteytetty asiakaslähtöi-

laajentumiseen kotimaasta globaaleille markkinoil-

syys, jonka mukaan asiakkaan tarpeet ovat tärkein

le. Samalla yrityksessä ryhdytään muuttamaan si-

toimintaohje kaikessa päätöksenteossa ja kehitys-

säisiä prosesseja siten, että kuivurikaupasta edetään

työssä. Vastuullisuus arvona tarkoittaa, että Mepu

kokonaisvaltaiseen ratkaisukeskeiseen avaimet kä-

työnantajana välittää ihmisistään ja heidän turval-

teen -myyntiin. Se tulee sisältämään kaiken, mitä

lisuudestaan ja noudattaa toiminnassaan ympäris-

nykyaikaiset, teollistuneet, suuret maatalousyksiköt

töystävällisyyden tiukkoja vaatimuksia. Kolmante-

tarvitsevat.

na arvona on Mepun luotettavuus. Yritys toimittaa

Mepun uusi brändilupaus kuuluu: ”The Best Possible”. Tähän pyritään kolmen strategisen muu-

ajallaan luvatut ratkaisut, hoitaa ongelmat ja oppii epäonnistumisistaan. Mepu pysyy ajan hermoilla.

toksen avulla. Ensinnäkin kirkastetaan brändiä ja

Mepu strategiset ohjelmat – projektivar-

sen vahvaa asiakaslupausta. Yrityksellä on selkeä

muus, brändin arvostus, kestävä toiminta, kokonais-

viesti markkinoille ja selkeä toimintakulttuuri lu-

ratkaisut, globaali edustus ja jatkuva tutkimus – lu-

nastaa annetut lupaukset.

paavat palvella kohderyhmänsä tarpeita samoilla

Toiseksi toimintaa kehitetään kansainvälisille markkinoille. Se tarkoittaa kilpailua uusista asiakkaista ja uusista toimijoista uusissa ympäristöissä.

ratkaisuilla, kun muutkin, mutta lisäämällä toimitukseen Mepun oman erikoisosaamisen. Mepuun voi luottaa, sillä se pysyy oikeissa asioissa lupaamatta liikaa. Se tarkoittaa, että Mepu

Kolmanneksi Mepu muuttuu tavarantoimit-

toimittaa parasta mahdollista osaamista räätälöity-

tajasta ratkaisutoimittajaksi. Kun pientuottajat vähi-

nä jokaisen asiakkaan tarpeiden mukaan. Mepul-

tellen väistyvät, tilalle tulee teollisia toimijoita, jotka

la on koettua ketteryyttä luoda nopeasti ja tehok-

LIIKETOIMINTA The Best Possible Global Solution Provider

Academy

Finance

Automation

Installation and Service Mepu Lab Industry

Farm

Global Presence

Total Solution

Sustainable Operations Premium Brand Project Excellence

Mepulle luotu strategiapiirros.

kaasti parhaita osa- ja kokonaisratkaisuja. Mepu

Bränditarinaan kuuluvat myös organisaa-

on asiakkaan aito kumppani niin maatiloilla kuin

tion, työnantajakuvan, mainosmateriaalin ja viestin-

teollisessakin viljankäsittelyssä. Se hoitaa huollot

nän yhdenmukaistaminen ja selkiyttäminen sekä

ja asennukset, automaation, koulutuksen ja neuvoo

johtamisen, tavoitteiden arvioinnin ja palautteen

rahoituskysymyksissä.

käsittely. 89

tuotevalikoima vuonna 2022 VILJANKUIVURIT • Vaunukuivurit

• M-sarja: M4-35, M4-39, M4-42, M4-45, M4-52, M4-55, M4-62, M5-38, M5-51, M5-63, M5-71, M5-79 • K-sarja: M180k, M205k, M240k, M275k, M300k, M365k, M420k • Kiinteät kuivurit • S2-sarja: S2-15, S2-19, S2-22, S2-26, S2-29, S2-33, S2-36, S2-40, S2-43, S2-46 • S3-sarja: S3-29, S3-34, S3-39, S3-44, S3-50, S3-55, S3-59, S3-64, S3-69 • S4-sarja: S4-51, S4-57, S4-65, S4-71, S4-77, S4-83, S4-90, S4-96, S4-102 • RCW-sarja: RCW200, RCW300, RCW365, RCW400, RCW500, RCW600 • C-sarja (jatkuvatoiminen): C3-38, C3-52, C3-71, C5-123, C8-246, C10-339 • C+sarja (jatkuvatoiminen): Optima, Standard, Max, Grande 50, Grande 100, Grande 150

LÄMMÖNLÄHTEET

• Ylipaineuunit (öljy) 210 kW, 250 kW, 310 kW, 400 kW, 500 kW • Alipaineuunit (öljy) 500 kW, 750 kW, 1000 kW, 1500 kW • Biouunit (hake, turve, pelletti, esipuhdistusjäte) 500 – 800 kW • Suorakaasupolttimet (maakaasu, nestekaasu): kanavapolttimet 175 – 4650 kW, linjapolttimet 814 – 16280 kW • Lämminilmakehittimet (öljy tai kaasu): Eki 30, Eki 60, Eki 90, Eki 125, Eki 60 s, Eki 120 s • Lämpökontti 310 kW

KULJETTIMET

• Skandian elevaattorit ja ketjukuljettimet (mallisarjat L, I ja H) • Wheatheart-ruuvikuljettimet (vetävät ja siirrettävät) • Kaatoaltaat, seitsemän erilaista mallia

VALVONTA

• Basic: helppokäyttöinen järjestelmä, jolla kuivaamoa ohjataan perinteisillä painikkeilla • Auto: järjestelmä on kehitetty viljelijöille, jotka kaipaavat enemmän automatiikkaa ja ominaisuuksia • Pro: ohjausjärjestelmään kuuluu oleellisena osana Skandian Grain Cloud-sovellus, joka sisällyttää koko kuivaamon yhteen pilvipalveluun

PÖLYNHALLINTA JA LAJITTELU

• Pölynpoistojärjestelmä: Taifun-pölynpoistopuhaltimet ja Storm-pölynkeräimet • Einari-pölykontti • Rikkaseula

VARASTOINTI

• Pyöreät viljasiilot (tasa- tai teräskartiopohjaiset) 68 – 360 m3 • Pyöreät viljasiilot teollisuuteen (tasa- tai teräskartiopohjaiset) 35 – 25500 m3 • Neliskanttiset elementtisiilot • Pakettikuivaamot: kuusi perusmallia

MUUT TUOTTEET

• Viljanlajittelija Major 2000 • Modulaarinen viljaputkijärjestelmä • Cool Bio Box: kylmäkontti raatojen säilytystä varten

työntekijöiden muistelmia TOIMITUSJOHTAJA MARKKU WUOTI Markku Wuoti viettää eläkepäiviään Yläneen kes-

Wuoti on luonnollisesti tallettanut aineistoa

kustassa viehättävässä valkoisessa talossa kauniin

paitsi omasta perheestään, myös Mepun vaiheista.

puutarhan keskellä. Kesät kuluvat nykyisin mökillä

Erityisen mielenkiintoinen on hänen kirjoittamansa

Pyhäjärven rannalla ja muuten arkeen kuuluu per-

värikäs tarina isä Nikolai Wuotista ja hänen perusta-

heen kanssa puuhastelu. Yhteydet yrityselämään

mastaan metallifirmasta. Tämä selostus Mepun syn-

ovat edelleen elävät. Metalli ja Puhallin Oy:n eli Me-

nystä on nyt kirjoitetun historiikin peruslähteenä.

pun myynnin jälkeen perheelle jäi puhallintuotanto,

Nyt, kun Mepun myynnistä on jo 35 vuot-

jota nykyisin johtaa Wuotin vanhin poika ja myös po-

ta, Markku Wuoti katselee tyytyväisenä mennei-

janpoika on toiminnassa mukana. Lasten ja lasten-

tä vuosia. Aika kultaa muistot, mutta ei hän edes

lasten ammatinvalinnat ovatkin voittopuolisesti tek-

yrityksestä luopuessaan muista kokeneensa mi-

niikan alaa. Lastenlapsia on perheessä kymmenen ja

tään erityistä helpotuksen tunnetta. Päinvastoin.

isoisän aika on ollut kysyttyä.

Pikemminkin haikeutta, ylpeyttä ja kiitollisuutta.

Mepun luotsaamisen ohella Wuoti toimi

Yläneen kunta on Wuotin mukaan aina suhtautu-

kymmenen vuotta Varsinais-Suomen Yrittäjien pu-

nut Mepuun ja sen tarpeisiin ymmärtävästi. Sopi-

heenjohtajana ja oli monin tavoin mukana myös

muksiin on aina päästy joustavasti ja sopimuksia

keskusliiton toiminnassa. Vuonna 2013 Wuoti sai

on aina pidetty arvossa ja ne on toteutettu toivo-

valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon elämäntyöstään

tulla tasolla. Verotuloina Mepun arvo Yläneen kun-

yrittäjyyden hyväksi.

nalle on aina ollut merkittävää laatua, sillä yritys

Markku Wuotin harrastuksena on aina ollut

on jatkuvasti laajentunut paitsi liikevaihdoltaan

historian tutkiminen. Hän on kirjoittanut mm. Ylä-

myös työntekijöidensä määrällä mitaten. Yläneen

neen veteraaneista kertovan kirjan ”Sodan Tuskaa”.

liike-elämälle suuren työntekijäjoukon perheiden

Lisäksi hän on kiinnostunut viikinkiajasta, sillä Ylä-

muodostama asiakaskunta on ollut aikanaan ja on

neellä on vanha viikinkikalmisto.

edelleen erittäin tärkeä.

Mepulla oli tapana jakaa pieniä avustuksia erilasiin paikkakunnan harrastuksiin. Esimerkiksi autourheilussa jokkiskisoissa ajettiin ratkaisevissa lähdöissä erinomaisesti. Tästä ja muidenkin liikuntaharrastusten parista saatiin paljon nuoria miehiä Mepulle töihin aikana, jolloin Uudenkaupungin autotehdas imuroi työvoimaa tehokkaasti maaseudulta. Wuoti muisteli kiitollisuudella paitsi erinomaisen päteviä alihankkijoitaan, myös tavarantoimittajiaan, joiden säntillisyys ja toimitusvarmuus oli itsestään selvää. Myös maanviljelijöistä tuli paitsi asiakkaita myös ystäviä, joiden kanssa yhteistoiminta sujui vaivatta vuosikymmenet. Erityisellä lämmöllä Wuoti mainitsee pätevän henkilökunnan, joka ei hänen aikanaan eikä ilmeisesti myöhemminkään ole rettelöinyt eikä lakkoillut. Myyntimiehet ovat aina olleet asiantuntevia ja osaavia ja heidän panoksensa yritykselle on luonnollisesti ollut elintärkeä. Työntekijäjoukko hitsautui yhteen varsinkin kovina aikoina, jolloin jokaisen oli venyttävä. Wuoti korostaa, että tuotannon hyvä laatu ja erinomainen toimivuus ovat osaavan henkilökunnan ansiota, josta hän on aina ollut erityisen ylpeä.

HUOLTOPÄÄLLIKKÖ REIJO RANTANEN Reijo Rantanen tuli suoraan koulunpenkiltä Nikolai

Rantasen aikana tuotannon painopistea-

Wuotille töihin Uudenkaupungin tehtaalle. Hän kävi

lueet ovat muuttuneet. 1950- ja -60-luvuilla tehtiin

välillä armeijan ja jatkoi sen jälkeen Wuotin metalli-

viljan kuivaukseen ja siirtoon erilaisia tarvikkeita,

firman tuotannossa eläkkeelle siirtymiseensä saak-

kuten lietsoja, puhaltimia ja kuivuriuuneja. Niiden

ka – kunnioitettavat 48 vuotta.

ohella metallifirma teki kaikkea muutakin tilausten

Rantanen näki kaikki tehtaan tuotantohal-

mukaan. Seuraavalla vuosikymmenellä keskityt-

lit aina Saunasillan ajoista saakka. Jo kohta hänen

tiin Sampsa-tehtaiden kuivureiden puhaltimiin ja

tultuaan laajennettiin ensimmäisen kerran. Vuonna

imureihin ja sen jälkeen työstettiin Baumet Oy:lle

1968 purettiin pois vanhat tilat, että saatiin kunnolla

betoninvalmistukseen sopivaa kalustoa. 1980-luvul-

uutta tilaa. Vuonna 1973 tuli firmalle muutto Yläneel-

la alkoi vaunukuivureiden tuotanto ja hieman myö-

le, jonne kunta oli rakentanut entistä isomman sipo-

hemmin kiinteiden kuivureiden valmistus. Lisäksi

rex-hallin. Sitä laajennettiin jo parin vuoden päästä,

tehdas teki koko ajan alihankintatöitä alan muille

kun tarvittiin lisää varastotilaa. Kymmenen vuoden

yrityksille. Näissä projekteissa Rantasella oli tärkeä

päästä tehtiin kaarihalli ja pian sen jälkeen uusi

rooli johdon tukena kehittämässä tuotteiden valmis-

maalaamo ja lisää kokoonpanotiloja. Yläneen sepän-

tusmenetelmiä ja tarvittavia työkaluja.

liikkeen kiinteistön osto laajensi tiloja entisestään.

Työnjohtajana Rantanen on koko työkauten-

Kun 1990-luvun kova lama iski, ei tiloilla

sa huolehtinut tuotannon kitkattomasta sujumises-

ollut juuri käyttöä eikä tehtaalla edes ollut montaa

ta. Työuransa aikana Rantanen vastasi monenlaisis-

miestä töissä Rantasen lisäksi. Siitäkin silti noustiin

ta esimies- ja päällikkötason tehtävistä. Hän kulki

ja pian laajennettiin jälleen kaikkia tuotantotiloja ja

mukana myös messuilla ja markkinointimatkoilla

hankittiin konttoritalo. Samaan aikaan alkoi myös

sekä neuvomassa kuivureiden asennusta ja käyttöä

tuotannon automatisointi ja työ keveni uusien ko-

ympäri maata. Reijo Rantasen eläkejuhlat pidettiin

neiden ansiosta.

24.4.2014 illallisten ja saunomisen kera.

TYÖNJOHTAJA JUKKA SALONEN Toimitusjohtaja Markku Wuoti palkkasi 18-vuoti-

kontteja ja kuivureiden syöttölaitteita sekä kuivurin-

aan Jukka Salosen Metalli ja Puhallin Oy:n tehtaalle

runkoja. Kysynnän elpyessä työntekijöitä palkattiin

kesätyöntekijäksi vuonna 1984. Salonen oli käynyt

joka vuosi lisää. Myös vienti ulkomaille alkoi vetää.

siihen mennessä Mynämäen kotiteollisuuskoulun

Ukrainaan tehtiin kaksi valtavaa konetta ja kolmas-

metallilinjan. Kesän jälkeen hänet hyväksyttiin teh-

kin oli jo työn alla, kun vienti sinne lopahti poliitti-

taalle metallityöntekijäksi eli levysepäksi ja siitä

sista syistä. Näitä koneita tehtiin jopa kolmessa vuo-

saakka hän on ollut yrityksen palveluksessa.

rossa ja muulloinkin tehdas saattoi toimia kahdessa

Salonen kertoi, että hänen ensimmäinen

vuorossa kiireaikoina.

työtehtävänsä oli porata joitain metalliosia ja toinen

Yleensä keväisin jouduttiin palkkaamaan

tehtävä kaivaa kuoppa lipputankoa varten. Samai-

lisäväkeä, jota sitten hiljaisempana aikana lomau-

nen lipputanko seisoo vieläkin konttorin takana pi-

tettiin. Väänänen oli hyvä keksimään välikauden

han puolella. Salosen tullessa tehtaalle työnjohtajina

tuotteita, mutta tuottavuuslukujen varassa toimineet

olivat Reijo Rantanen ja Arvo Talja, jotka ovat jääneet

rahoitusyhtiöiden omistajat käyttivät mielellään lo-

mieleen taitavina ammattimiehinä. Siihen aikaan

mautusta kulujen hillitsemiseen. Kanadalaisomista-

tehtaalla valmistettiin puhaltimia ja teollisuusimu-

jien jälkeen meno on rauhoittunut. Työnjohtaja kat-

reita, mutta vaunukuivureiden valmistus oli juuri

sookin tulevaisuutta rauhallisin mielin.

alkamassa. Myös pyöreitä siiloja alettiin valmistaa kuivureiden yhteyteen.

Salosen mukaan Mepu on mainio työpaikka. Pitkään työtovereina toimineet muodostavat oman

Mutta sitten tuli 1990-luvun alun lama. Kau-

yhteisön. Mepun työntekijät ovat aktiivisia liikku-

pankäynti sakkasi ja tehtaan pihalla seisoi 50 kui-

jia. Heillä oli aikoinaan lentopallossa menestynyt

vuria vailla ostajaa. Työntekijät jouduttiin lomaut-

puulaakijoukkue ja muutenkin yhteisiä liikuntata-

tamaan. Siitäkin selvittiin ja tuotantoon alettiin

pahtumia, kuten jumppavuorot ja vanhaa perua ole-

palkata uudelleen metallimiehiä. Johtaja Väänänen

va sulkapalloharrastus. Johtaja Sainio oli erityisen

perusti Ihoden kylään metallialan yrityksen, mut-

innokas urheilun ystävä ja hän johti joukkonsa kol-

ta sen tuotanto siirrettiin Yläneelle kanadalaisten

mena vuonna Karhu-viestiin, jossa juostaan Rauman

aikana. Näin tuotantoon tuli puristimia, lämmitys-

torilta Poriin. Juoksijoita oli viidestä kymmeneen,

joten matkaa tuli jokaiselle juoksijalle lähes kymmenen kilometriä. Henkilökunta otti viesti omakseen ja juoksi tosissaan kilpaa, mistä kertovat esittelyhallin seinälle ripustetut kunniakirjat. Muulloin on käyty joskus matseissa ja syksyisin porukalla saunomassa. Yrityksen järjestämänä käydään messuilla sekä konepäivillä ja erilaisilla retkillä. Arskametallin ostettua Mepun yksi retki suuntautui Somerolle tutustumaan somerolaisiin kuivurintekijöihin. Muita yhteisiä tilaisuuksia ovat tietenkin pikkujoulut ja työtovereiden merkkipäivät. Yhteistä ilmettä ylläpitävät Mepun hankkimat lenkkiasut, paidat ja lippalakit, mutta tärkeintä on tietenkin Mepun työyhteisön hyvä yhteishenki.

MYYNTI- JA VIENTIASSISTENTTI RITVA SIRÉN Ritva Sirén tuli vuonna 1982 Metalli ja Puhallin

taseet ja tilinpäätökset. Sittemmin kirjanpitoon oli

Oy:n palvelukseen konttoristiksi. Hän oli tullessaan

palkattuna Johanna Matintalo ja Aira Turpeinen,

Markku Wuotin ainoa apulainen kaikissa sihteerin-

vientipuolella Ulla Hörkkö. Vuonna 1998 toimistoa-

taitoja vaativissa tehtävissä. Aikaisemmin kontto-

pulaiseksi palkattiin Eeva Gröhn, joka vuodesta 2000

ripäällikkönä oli toiminut Annikki Wuoti vuosina

alkoi tehdä palkkalaskentaa ja kirjanpitoa. Vuonna

1973–1977 ja hänen menehtymisensä jälkeen henki-

2000 Irja Leppänen palkattiin piirtäjäksi. Hän siirtyi

lö, joka vahvan kristillisen vakaumuksensa innoitta-

myöhemmin toimistosihteeriksi.

mana lisäsi asiakirjoihin raamatunlauseita. Hän löy-

Vielä 1980-luvulla ei konttorissa ollut paljoa-

si elämäntehtävänsä tältä alueelta ja niin palkattiin

kaan työtä helpottavia laitteita. Kirjoituskone, puhe-

tilalle nuori Ritva Sirén. Hän joutui suoraan keskelle

lin ja telefax olivat päivittäisessä käytössä ja kopiot

vilkasta yritystoimintaa, jota leimasi hyvin miehe-

tehtiin aluksi kalkkeeripaperien avulla. Vähitellen

käs toimintaympäristö.

konttoriin ilmestyi uudenaikaisempia koneita ja tie-

Ritva Sirén oli välillä äitiyslomalla ja hetken

tokoneita, joiden avulla monet aikaa vievät työt ovat

myös muualla töissä, mutta palasi Mepun palveluk-

helpottuneet. Printterit, skannerit ja nettiyhteydet

seen ja on ollut konttorissa sen jälkeen kaikkien

ovat tänä päivänä välttämättömiä, mutta niidenkään

seuraavien omistajien aikana lähes neljäkymmentä

avulla ei edes korona-aikana ole voinut jäädä etätöi-

vuotta. Vuonna 2005 hän siirtyi Mepun myyntitii-

hin. Läsnäoloa tehtaan komentokeskuksessa ei ko-

miin myynti- ja vientiassistentin ominaisuudessa.

neilla voi korvata.

Sirén hoiti aluksi yksin sihteerin työt, myyn-

Sirén muistelee lämmöllä konttorilla vaikut-

ti- ja ostolaskut, palkkalaskennan ja palkanmaksun,

taneita työtovereita. Mieleen ovat jääneet menneiltä

myyntikirjeet, vientidokumentit ja puhelinvaihteen

vuosilta mm. mukavat Reijo Rantanen, joka oli pit-

ja kaiken muunkin, mitä konttorissa piti tehdä. Kui-

kän uransa aikana lopuksi huolto- ja varaosapääl-

vureiden ostajat olivat onneksi varsin kuuliaisia

likkönä, työnjohtaja Arvo Talja ja Veikko Aaltonen,

laskunsa maksajia, mutta välillä oli hitaita maksu-

joka myi innokkaasti juuri markkinoille tulleita vau-

miehiä myös patisteltava. Yrityksen kuitit kuitenkin

nukuivureita. Myös Sirén kertoo olleensa mukana

toimitettiin kirjanpitäjälle tilitoimistoon, joka laati

messuilla ja kone-esittelyissä toimitusjohtajien ja

myyntimiesten rinnalla myyntitiimiin siirryttyään. Näissä tilaisuuksissa pääsi tutustumaan moneen asiakkaaseen, jonka kanssa oli aikaisemmin jutellut vain puhelimitse. Sirénillä on vain hyvää sanottavaa kaikista vanhoista Mepun johtajista, kuten myös nykyisestä Janne Käkösestä. Wuoti ja Sundman olivat innovatiivisia, Väänänen ja Sainio armoitettuja myyntimiehiä, Virtanen luotti taloushallinnon numeroihin, kanadalaiset laajaan raportointiin. He ovat kaikki olleet erilaisia ja kanadalaiset tietysti lisäksi kaukaisia, mutta kaikkien kanssa on tultu hyvin toimeen, mistä kertoo, että yritys on edelleen toiminnassa ja vahvasti mukana kuivurialan markkinoilla.

MYYNTI- JA MARKKINOINTIJOHTAJA JERKER SÖDERHOLM Jerker Söderholm tuli Mepulle Arto Sainion aikana

jälleenmyyjiä kuin myös kuivurilaitteistoja hankki-

vuonna 2004. Hän on turkulainen AMK tradedomi ja

neita ja hankkivia asiakkaita. Henkilökohtainen vai-

agrologi, joka oli aikaisemmin ollut työharjoittelus-

kuttaminen on myyntityössä tärkeää luottamuksen

sa Antti-Teollisuudella. Söderholm järjesti yrityksen

luomiseksi ja yksityiskohtien selvittämiseksi.

asiakkaille matkan Ruotsiin, ja tästä retkestä tehtiin

Söderholmin kokemuksen mukaan asiak-

alan lehteen artikkeli. Tämän huomasi myös Mepun

kaat Suomessa ja ulkomailla poikkeavat suuresti toi-

silloinen vientipäällikkö Marcus Skullbacka ja hän

sistaan. Ulkomailla tarvitaan suurempia laitekoko-

soitti Söderholmille kysyäkseen, kiinnostaako vien-

naisuuksia ja siellä kuivurit käyvät pidempiä aikoja

timyyntityö Mepulla. Koska Antti-Teollisuudella oli

kuin Suomessa. Toisaalta Mepulla on siellä myös

yt-neuvottelut käynnissä, Mepun tarjous tuli sopi-

runsaasti kilpailijoita. Kotimaassa Mepun tuotteet

vaan aikaan.

tunnetaan hyvin, etenkin vaunukuivurit. Suomessa

Jerker Söderholm tuli Mepulle hoitamaan

joka viljatilalla on jo kuivuri ja täällä vanhoja koneita

tuotteiden myyntiä vientimaihin vuosina 2004–

päivitetään ja uusitaan ahkerasti, mutta vaikka pai-

2008. Oltuaan pari vuotta muualla hän palasi Me-

nopiste on nykyisin yhä isommissa kokonaisuuk-

pulle vuonna 2011. Vientimyyjästä hän eteni vas-

sissa, kysynnän kasvua ei ole näköpiirissä samalla

taamaan koko myynnistä ja myyntijohtajaksi hänet

tavalla kuin ulkomailla. Mepun tulevaisuus on Sö-

nimitettiin vuonna 2013.

derholmin mukaan kasvavilla vientimarkkinoilla.

Myyntijohtajan työ on istumista konttorilla

Kuluneet

parikymmentä

vuotta

Mepun

puhelimen ja tietokoneen ääressä, mutta se ei ole lä-

markkinointityössä ovat olleet Söderholmille mie-

heskään työn koko kuva. Tausta- ja paperitöiden li-

luisia. Työssä on voinut nähdä alan huiman kehi-

säksi työhön kuuluu jatkuvaa matkustelua sekä ko-

tyksen ja toisaalta matkustaminen on avannut sil-

timaassa että ulkomailla. Suomessa kohteena ovat

mät näkemään talouselämän koko skaalan. Kun hän

olleet lähinnä ruotsinkieliset alueet ja ulkomailla

erään kerran lensi Norjan yltäkylläisyydestä Latvian

Norjan ja Ruotsin lisäksi Baltian maat, Puola, Venä-

itärajan tuntumaan, pientilallisen arki iski suoraan

jä, Ukraina ja Romania. Katseet on suunnattu myös

tajuntaan. Siellä saattaa vielä nähdä emännän lyp-

Tšekkiin ja Unkariin. Näillä matkoilla tavataan sekä

sämässä sinkkiämpäriin Mansikkiaan laitumella,

100

kun toisaalla teollisen pihattonavetan numeroidut lehmät kävelevät lypsyrobotin ääreen tietokoneen ohjaamana. Söderholmin mielestä kanadalaisen AGI:n suuryrityksen aika oli mielenkiintoista, kun isolla rahalla tuotanto automatisoitiin valtavia itäisiä markkinoita varten. Yritysjohto oli hierarkinen ja toimintamalli kauko-ohjatun kaavamainen. Kun sitten idänkauppa poliittisista syistä kaatui, loppui myös omistajien mielenkiinto. Se oli tavallaan hyväkin, sillä amerikkalaiset eivät ehtineet lainkaan sisäistää suomalaista tapaa toimia. Heille Suomi oli portti Venäjän markkinoille, ja siinä huumassa olisi Mepu ehkä jauhautunut jalkoihin. Kun Käköset ostivat Mepun, toimintakulttuuri vapautui. Kaikesta huomaa, että nyt Mepu on perheyritys, jonka työilmapiiri on vapautunut, vakaan turvallinen ja viihtyisä. Söderholmilla on eläkkeelle vielä matkaa toiset parikymmentä vuotta, mutta hän uskoo tulevaisuutensa olevan viitoitettu Mepun leivissä, sillä ala on mielenkiintoinen ja kutkuttavan haasteellinen.

101

PROJEKTIMYYJÄ JANNE MATINTALO Janne Matintalo tuli töihin Mepulle helmikuussa

ja kun myyjä osaa räätälöidä kohteeseen parhaiten

2012. Yritys oli silloin ollut kanadalaisen AGI:n omis-

sopivan laitteiston.

tuksessa jo kolme vuotta ja oli vielä vuoteen 2016, jol-

Myyntityö tapahtuu nykyisin siten, että

loin omistajaksi tuli Arskametalli Oy. Matintalo on

asiakas ottaa yhteyttä suoraan myyjään tai jälleen-

siten nähnyt läheltä Mepun kehityksen viimeisim-

myyjään sen jälkeen, kun hän on ensin tutustunut

män kymmenen vuoden aikana ja pitää kuluneita

Mepun kuivureihin ja muihin laitteisiin erilaisissa

vuosia mielenkiintoisina ja antoisina.

näyttelyissä, konepäivillä tai alan lehtien välityk-

Koulutukseltaan Matintalo on AMK agrologi.

sellä. Seuraavaksi myyntiedustaja lähtee katsomaan

Ennen Mepulle tuloa hän oli toiminut myyntipäällik-

hankittavan laitteiston sijoituspaikkaa. Paikan pääl-

könä karjatalouskonekaupassa. Mepulla hänet nimi-

lä katselmoidaan, mitataan paikka ja kartoitetaan

tettiin kuivureiden kotimaan myyntineuvottelijaksi

tarkoin asiakkaan kaikki tarpeet ja olosuhteiden eri

ja työkenttänä oli Länsi-Suomi.

mahdollisuudet. Tämän jälkeen alkaa suunnittelu,

Matintalon mukaan myyntiedustajalta vaa-

johon liittyy piirustusten laatiminen ja lopullisen

ditaan työssään pitkäjänteisyyttä, kentän tuntemus-

tarjouksen teko. Kaiken kaikkiaan kaupan valmistu-

ta ja asiantuntemusta. Koska kyseessä on suurten ja

miseen voi mennä aikaa puolesta vuodesta vuoteen,

kalliiden laitteiden esittely, myynti ja toimittaminen

jos lasketaan aika investointitukipäätöksestä lopul-

käyntikuntoon, myyjällä täytyy olla kokonaisnäke-

liseen kaupan solmimiseen.

mys jokaisen kohteen vaatimien olosuhteiden vai-

Myyntiedustajan työstä yksi kolmasosa on

kutuksesta lopputulokseen. Vaikka myytävät laitteet

nykyisin kentällä kiertämistä ja kaksi kolmasosaa

ovat sarjatuotantoa, kahta samanlaista kuivurikoko-

suunnittelua ja tarjouksien tekemistä toimistol-

naisuutta ei kuitenkaan voida koskaan toimittaa asi-

la. Sesonkiaikana eivät vuorokauden tunnit tunnu

akkaiden erilaisten olosuhteiden vuoksi.

riittävän, kun rakentaminen on kiivaimmillaan ja

Asiakkailtaan myyntiedustaja toivookin sik-

joutuu ratkomaan erilaisilla työmailla eteen tulevia

si selkeitä toimeksiantoja ja tarkkaan mietittyjä vaa-

asioita. Silloin tulee joskus mieleen, ettei työmäärä

timuksia sekä johdonmukaisuutta kaupanteossa.

ole suhteessa siitä saatavaan korvaukseen. Mut-

Hyvät kaupat syntyvät, kun ostaja tietää, mitä haluaa

ta muina rauhallisempina aikoina myyntimies on

102

enemmän kuin tyytyväinen työhönsä ja siitä saatavaan arvostukseen. Lisäksi Matintalo muistuttaa, että työstä saa muutakin lisäarvoa. Myyntiedustaja on aina tervetullut vieras maataloon. Asiakastapaamiset ovat toivottuja ja odotettuja. Koska isännillä on monenlaisia suunnitelmia ja visioita, syntyy väistämättä myös isompia ja pienempiä ongelmia, joita pitää yhdessä pohtia. Kun pulmat saadaan ratkaistua, on tyytyväisyys molemminpuolista. Tämä onnistuu parhaiten, kun yrityksellä on tarjota parasta mahdollista tekniikkaa erilaisiin toiveisiin. Toinen tärkeä asia on mukava ja kannustava työyhteisö. Siinä on toki tapahtunut paljon muutoksia omistajien vaihtumisen mukana. AGI:n isännyyden hyviä puolia olivat ison konsernin edut, laaja tuotevalikoima sekä näkemys totuttua isompien kokonaisuuksien toteuttamisesta. Kvartaalitalous toi kuitenkin mukanaan lyhytjänteistä, tempoilevasti työllistävää työkulttuuria. Kahdeksan tunnin aikaero yhdistettynä jäykän hierarkkiseen työkulttuuriin hidasti asioiden eteenpäin viemistä. Mepun palattua kotimaiseen omistukseen asiat ovat kautta linjan muuttuneet parempaan suuntaan. Matintalon mielestä tulevaisuus näyttää Mepun leivissä haastavalta ja mielenkiintoiselta. 103

MYYNTIEDUSTAJA MARKKU KOIVISTO Markku Koivisto on käynyt kauppakoulun ja hän

la, Väänänen kysyi pilke silmäkulmassa, aikovatko

tuli Mepun palvelukseen vuonna 1996. Rekrytoin-

herrat kauankin kulkea käsi kädessä. Myyntimat-

ti-ilmoitus oli ollut Turun Sanomissa ja kun Koivisto

koilla kuljettiin kuitenkin yksin pari kolmekin viik-

päätti tarttua tilaisuuteen, Mepun silloinen omistaja

koa yhteen menoon ehtimättä kotiin välillä. Käytiin

Erkki Väänänen palkkasi hänet heti myyntitöihin.

asiakkaita tapaamassa, konemessuilla sekä jälleen-

Tässä työssä hän jatkoi vuoteen 2011. Silloin Arska-

myyjien tapaamisissa.

metallin myyntimies Jouko Alanko jäi eläkkeelle ja

Myyntityö on aikojen kuluessa muuttunut.

tilalle haettiin uutta miestä. Tampereen konenäytte-

Kun aikaisemmin isäntä saapui messuille ostopää-

lyssä Käkönen ja Koivisto sitten yhdessä houkutte-

töksen tehneenä, hänellä saattoi olla kuivurin hinta

livat myös Pauli Sundmanin siirtymään Somerolle

salkussa käteisenä mukana. Varsinkin vaunukuivu-

Arskametallin leipiin seuraavana vuonna.

reiden kohdalla ostopäätökset olivat yksinkertaisia,

Koiviston mukaan Erkki Väänänen oli Me-

kun kuivuri ostettiin käyttövalmiina. Jos kuivuri-

pun johtajana tehokas ja aikaansaava. Hän teki

kauppaa mentiin tekemään tilalle, saattoi käydä, että

paljon myyntityötä itsekin, mutta antoi myyntimie-

vastassa oli emäntä, joka ilmoitti, ettei täällä mitään

hilleen täyden tukensa. Hänen henkilökuntansa

kuivuria olla ostamassa. Kun tuntikaupalla oli isän-

tunsi olevansa yhtä suurta perhettä. Väänänen vei

nän kanssa asiaa käsitelty pihakeinussa ja iltalyp-

henkilökuntansa esimerkiksi Porin Jazz-juhlille ja

syn aika alkoi olla lähellä, emäntä pyörähti paikalle

muutaman kerran Tallinnaan. Ja kun eräs isäntien

ja käski isännän kirjoittaa nimensä äkkiä sopimuk-

ja yhteistyökumppaneiden retki suuntautui Riikaan,

seen, että pääsee siitä navettaan auttamaan. Lypsy-

Väänänen määräsi myyntimiehen hankkimaan bus-

ajan lähestyminen onkin osoittautunut hyväksi het-

simatkalle riittävästi juotavaa. Pulloihin piti liimata

keksi saada kaupat päätökseen.

Mepun etiketit, että isännät näkivät, kenen juomia nauttivat. Myyntimiehen työ oli enimmäkseen yksin puurtamista ja siihen oli totuttu. Kun erään kerran myyntimiehiä oli kaksin kappalein Pohjanmaal104

Isojen kuivureiden myynti on aina ollut pidempi prosessi, sillä jokaisella tilalla pitää kartoittaa tarpeet ja mahdollisuudet sekä selvittää kaikki kauppaan liittyvät luvat ja muut asiakirjat.

Vuonna 1997 tuli käyttöön maatalouden investointituki, joka on pitkittänyt myyntiprosessin aikataulua huomattavasti. Nykyisin voi kiinteän kuivurin kaupan sopimiseen mennä kokonainen vuosi. Investointitukipäätöskin pitää olla valmiina ennen kaupan solmimista. Tarvittavien lupien lunastukseenkin tarvitaan nykyisin entistä enemmän euroja. Kauppatapahtumia on nykyisin vähemmän, mutta kaupan kohteet ovat entistä isompia. Myyntimiehen puhelin ei ole koskaan kiinni. Se tarkoittaa sitä, että viikonloppuisin ja lomillakin voi joutua hoitamaan asiakaskontakteja. Toisaalta vuoden sesonkiajat ovat tulleet niin tutuiksi, että etukäteen tietää, milloin puhelimesta ei saa päästää irti hetkeksikään ja milloin voi vähän hengähtää. Markku Koivisto on jo alkanut miettiä, mitä eläkkeellä olisi mukavaa puuhailla. Kotimaan hotellit on ainakin jo nähty.

105

MYYNTIEDUSTAJA PAULI SUNDMAN Pauli Sundman tuli Mepulle vuonna 1984 kesätöihin

Sundman kertoo, että kuivureiden myynti-

14-vuotiaana. Hänen isänsä, insinööri Markku Sund-

työssä ollaan liikkeellä yli kolme kuukautta vuodes-

man oli tehtaalla jo ennestään tuttu ja myös aloitta-

sa. Kiireisin myyntiaika on lokakuusta maaliskuulle.

nut suunnittelijana samana vuonna. Pauli Sundman

Silloin liikutaan autolla pitkin Suomea, keskimäärin

kävi vielä peruskoulun loppuun, maatalouskoulun

1500 km päivässä. Siinä ovat tulleet tutuiksi valta-

ja armeijan, mutta näiden pakollisten kuvioiden jäl-

kunnan hotellit siinä missä maantietkin. Syrjäisis-

keen hänestä tuli Mepun vakituinen levyseppä ja

sä kohteissa sai myyntimies yösijan ja ateriankin,

metallimies.

mutta nykyisin useimpien tilojen omistajat ovat

1990-luvun laman seurauksena Mepu vaihtoi

päivätöissä muualla ja kaupat sovitaan sähköpos-

omistajaa, ja kun tuotantokin hiipui, Sundman lo-

tin välityksellä. Aikoinaan asiakkaan ohjeet peril-

mautettiin. Näin hän siirtyi muihin tehtäviin ja oli

le saattoivat olla hyvinkin viitteelliset, kun eivät

mm. vuodet 1993–95 rautakauppa Starckjohannin

isännät muistaneet tienviittojen tekstiä, saati oman

palveluksessa. Sundman palasi Mepulle Yläneel-

postilaatikon tai edes talonsa väriä. Yhtä hotelliyö-

le vuonna 1995 metallimieheksi, josta siirtyi 1999

pymistä kohden ehti käydä tapaamassa korkeintaan

myyntimieheksi.

kolmea asiakasta. Ajomatkat ovat pitkiä ja pimeitä,

Yrityksen uuden omistajan Erkki Väänäsen

mutta onneksi kolareilta on vältytty. Läheltä piti -ti-

aikana Sundman oli jo alkanut myydä Mepun tuot-

lanteita toki on ollut niin usein, että se pitää myynti-

teita myyntimies Markku Koiviston kautta vanhas-

miehen valppaana ratissa.

taan tutuille asiakkaille. Kun myyntimiehen paikka

Yhteydenpitoa helpotti suuresti puhelinten

tehtaalla vapautui, Väänänen palkkasi Sundmanin

tekninen kehitys. Kun vielä 1970-luvulla puhelut

uudeksi myyntitykiksi. Tässä tehtävässä hän jatkoi

välitettiin lennättimen kautta, seuraavalla vuosi-

vuoteen 2007, jolloin siirtyi myyntitöihin muualle.

kymmenellä tuli automaattinen puhelinvälitys. Kun

Vuonna 2012 hän aloitti kuivureiden myyntityön

1990-luvulla alkoi langattomien yhteyksien aika, yh-

Arskametallin tehtaalla Somerolla Janne Käkösen ja

teydenpito kävi entistä helpommaksi ja työtahti en-

Markku Koiviston houkuttelemana.

tistä kiivaammaksi. Ensin otettiin käyttöön ARP-au-

106

toradio, joka painoi viisi kiloa ja jonka lataus kesti päivän. Mutta sitten tulivat NMT- ja GSM-laitteet ja vuosikymmenen lopulla kaikilla alkoi olla jo oma kännykkä käytettävissä. Tietokoneet olivat aluksi konttorimallia, mutta faxit kuljettivat tietoa puhelinlankoja pitkin. Sinne siirtyi muukin tiedonkulku 1990-luvun puolivälissä ja lopulta kannettavat sylimikrot vapauttivat myyntimiehet lopullisesti lankapuhelimen piuhoista. Vaikka Sundman ei tunne olevansa mikään tietokoneihminen, hän kiittää internetin ja sähköpostien suomia mahdollisuuksia sujuvassa myyntityössä. Myyntimiesten töihin kuuluu myös kuivureiden käyttöönotto-opastus ja kuivurikurssien järjestäminen. Mepulla on vikatilanteita varten huoltomiehet erikseen ja kuivureiden asennuksesta vastaavat alan ammattilaiset. Myyntimiehiä tarvitaan kuitenkin monenlaisissa tilanteissa ja muissakin tapaamisissa, kuten esimerkiksi asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden palavereissa messuilla ja konepäivillä.

107

Lähteet •

Aaltonen Eija: Tehoa ja taloudellisuutta vaunukuivurilla. Maatilan Pirkka 4/2017

•

Energinen puutarha-ala: Ilmalämmitystä biopolttoaineella. Puutarha ja kauppa 14/2019

•

Hirvilammi Juha: Kuivurit Suomessa 1900 – 1960. Suomen maatalousmuseo Sarkan Laari-vuosikirja 2014

•

Heikkilä Marja: Kaasu virtaa viljankuivauksen voimaksi. Maatilan Pellervo 11/2018

•

Jalonen Pertti: Agromasta kuivurikauppias: Mepu investoi ja tervehdyttää tasettaan. Koneviesti 1.11.1996

•

Kankamo Ritva: Yläneen yritysidea: Viljelijät metallimiehinä. Uusi Suomi 15.1.1986

•

Kotta Kimmo: Ensimmäisen täysin koneellisen kuivurin paloturvallisuuslupaukset perustuivat osaltaan satuihin. Koneviesti 13.10.2018

•

Kuivuri uudistuu: Vaunukuivuri markkinoille ensi vuonna. Turun Sanomat 9.6.1982

•

Laukka Paavo: Mepu täyttää 10 vuotta: Epävarmojen aikojen kuivurivalinta. Maatilan Pirkka 1992

•

Maatalouskoneet tehokkaammiksi. Turun Sanomat 23.11.1988

•

Martiala Kari: Liikuteltavat vaunukuivurit kasvattavat markkinaosuuttaan. Insinööriuutiset 3.5.1984

•

Mepu-kuivureita Vakka-Suomeen. Vakka-Suomen Sanomat 19.4.1986

•

Mepu Oy valmistanut 350 vaunukuivuria. Turun Sanomat 6.4.1988

•

Mepu laajentaa ja lisää työväkeään Yläneellä: Johtava viljankuivaajien valmistaja varmisti menestymisen edellytykset. Kunnallinen Viikkolehti 28.10.1996

•

Mepu Oy laajentaa. Turun Sanomat 5.12.1996

•

Mepulle uusi maalaushalli. Säkylän – Köyliön – Yläneen Sanomat 23.10.1989

•

Niittymaa Veikko: Huoltamaton kuivuri on yllättävä paloriski. Maaseudun Tulevaisuus 15.5.2019

•

Niittymaa Veikko: Mepu-vaunukuivuri löytänyt markkinaraon: vuosituotanto 135 kuivuria. Maaseudun Tulevaisuus 24.11.1988

•

Oristo Uolevi: Mepu Oy panostaa pölynhallintaan Taifun- ja Storm-pölynpoistojärjestelmillä. Koneviesti 25.6.2020

•

PJ: Kaksi suurta Mepua Turun Tukolle. Koneviesti 13.11.1987

•

Pelander Heidi: Mepulle jättikuivurikauppa Ukrainaan. Auranmaan Viikkolehti 17.12.2013

108

•

Rantala Outi: Nykyaikainen kuivuri ohjautuu digitaalisesti maatilalla. Lantmännen Agro 11.1.2019

•

Rintakoski Marita: Ulvila kokosi 105 000 kävijää. Aamulehti 21.6.1982

•

Palo Tapani: Mepu-vaunukuivuri ja Twister-siilot – kustannustehokasta kuivaustehoa. Konepörssi 7.9.2015

•

Perkkiö Anneli: Venäjänkauppa taustana Mepu Oy:n omistajavaihdokselle. Varsinais-Suomen Yrittäjä-lehti 9/2012

•

Pihlava Jorma: Kuivureista kuuluisa Mepu vie liki puolet tuotannostaan. Turun Sanomat 29.11.2008

•

Pentti Seppo: Mepu – ei vain vaunukuivureita. UrakointiUutiset 14.5.2008

•

Trockenens Korn trotz Regensommer. Aus dem Staffelsteiner Land 12.7.1997

•

Vainio Vesa: Mepu-vaunukuivurin huolto kannattaa. Lantmännen Agro 11.6.2018

•

Veikkola Vesa: Yrityksensä myynyt Markku Wuoti: Tuotteeseen ei pidä rakastua liikaa. Kauppalehti Optio 1987

•

Vesterinen Tapio: Säästöä seinistä: lämpöeristetty Mepu S3—59 -kuivuri. Koneviesti 8.12.2016

•

Viljankuivaamo suunnittelusta käyttöön. Käytännön Maamies 23.10.1997

•

Wuoti Markku: Katkelmia Mepu Oy:n historiasta 1952–1987.

•

500 vaunukuivuria Yläneeltä. Kunnallinen Viikkolehti 25.11.1988

Sanomalehtiä: •

Säkylän-Köyliön Sanomat 1968–1979

•

Säkylän-Köyliön-Yläneen Sanomat 1979–1991

•

Säkylän-Köyliön-Yläneen paikallislehti 1991–1993

•

Pyhäjärviseutu 1993–2003

•

Pyhäjärviseutu 2003. Yhdistettiin Eurassa ilmestyvään Alasatakunta-lehteen.

Kuvalähteiden lyhenteet: •

ME = Mepun arkisto

•

MW = Markku Wuoti

•

RR = Reijo Rantanen

•

PS = Pauli Sundman 109

THE BEST POSSIBLE.

Taattua laatua jo 70 vuotta Vuonna 2022 Mepu Oy täyttää 70 vuotta. Tehtaasta ja sen tuotteista, komeista ”kaurakirkoista” on tullut osa Yläneen seudun maisemaa. Varsinais-Suomen laajat peltoaukeat kertovat tuhatvuotisesta viljanviljelyksen perinteestä, mutta myös siitä työstä, jolla tuotantoa on aina pyritty edistämään ja monipuolistamaan sekä satoa korjaamaan mahdollisimman taloudellisesti. Viljankäsittelyn kehittyminen ja uusien innovaatioiden käyttöönottaminen mahdollistavat entistä laadukkaamman tuotannon, mikä on koko valtakunnan maatalouden yhteinen etu. Mepun asiantuntijat tuntevat nykyaikaisen viljankäsittelyn rakenteet ja vaatimukset ja tarjoavat asiakkaille laajan tuotevalikoiman lisäksi suunnittelupalvelua projektinhallinnasta aina huoltopalveluihin. Vahvat asiakassuhteet ja laadukkaat tuotteet ovat peruspilareita menestykseen. Tämä toimintafilosofia ohjaa työtä viljelijöiden parissa myös tulevaisuudessa.