Maisema-arkkitehtuuriportfolio

044

meetu.makela@gmail.com

Helsinki

tekniikan kandidaatti

maisema-arkkitehti

diplomityö tekemättä

Adoben Photoshop, Indesign, Illustrator.

Rhinon, AutoCADin

TYÖT:

1 2 4

A BRIDGE OVER THE KVARKEN ARCHIPELAGO

3

JOKILAIVANPUISTO

SOSIOEKODUKTIT VIHERYHTEYSTARPEIDEN RATKAISEMISESSA

HANASAAREN VOIMALAN MUUTOSSUUNNITELMA

5 6

LAHOPIHA

ERÄITÄ VALIKOITUJA

VAPAA-AJAN TAIDEPROJEKTEJANI

A BRIDGE OVER THE KVARKEN ARCHIPELAGO

kurssi: maiseman suunnittelu ja ekologia -studio

teema: suurimittakaavainen suunnitteluprojekti tai maisemaarkkitehtuuria hyödyntävä strategia merelliseen ympäristöön

suunnittelualue: Itämeri

Englanniksi suoritetun kurssin tavoitteena oli suunnitella Itämerelle tai sen rannoille lähes mikä tahansa suuren kokoluokan maisemaarkkitehtuurielementti tai -strategia.

Valitsin projektikseni Vaasan ja Uumajan välisen Merenkurkun sillan, jonka rakentamista on muodossa tai toisessa jo vuosikymmenien ajan satunnaisesti ehdotettu sekä Suomesta että Ruotsista käsin.

Työ oli luonteeltaan spekulatiivinen ja sen tarkoituksena oli tutkia erilaisten reittilinjausten ja siltatyyppien vaikutusta avoimeen saaristomaisemaan.

In today’s socially, culturally and economically connected World Finland is located in a rather inconveniently in the very northeastern corner of the continent.

On the one hand The bordering Baltic Sea functions as a useful sea route, and the large majority, almost 90%, of exports move out of the country in cargo ships. The most important trade partners for Finland are Germany, Sweden and Russia.

On the other hand The Baltic sea slows down both cargo and people moving in and out of the country by land, which is especially disappointing here inside the Schengen Area where movement between countries is otherwise made very easy.

From time to time conversation rises about improving Finland’s geographical connections to neighbouring countries. One of the hot topics right now is about digging a tunnel between Helsinki and Tallinn and thus connecting Finland inseparable into the road and rail network of Baltic States and Central Europe from there. Approximately 100 km tunnel would cost estimately 16 billion euros.

There is however another, much more moderate but nevertheless interesting proposal, which has been argued over at least from ‘60s: A bridge over The Kvarken Archipelago

The straight distance from Vaasa on the Finnish side to Uumaja in Sweden is only 70 km and there are multiple islands, which can be used to cut the length of the needed bridge to under 50 km.

The new calculations made in 2020 estimated the combination of bridges and causeways from Vaasa to Uumaja to cost about 3-5 billion euros, which is a relatively small amount considering the size of the project.

ROUTE 1 via HOLMÖARNA

Norrfjärden

Norrfjärden

Holmöarna

Holmöarna bridge

Mustasaari island

Vaasa

Holmöarna

-10

-20

-30

-40

Natura 2000 habitats:

Route through Holmöarna

Impact on the landscape - before and after

A cable-stayed bridges

This bridge type is very popular on long distances in Finland and is commonly considered to be one of the most esthetically pleasing bridge types. Raippaluoto bridge from Vaasa to Mustasaari is a fine example of a cable-stayed bridge and serves well the local needs and survives the challenges.

Bridges must be built high to allow ships passing under, and so they will inevitably disturb the low and open landscape of the archipelago. Bridge designs must be kept as light and unobtrusive as possible. They can, however, also create more interesting landscapes by guiding and defining views, and bringing visual deviation to otherwise repetitive chain of land and sea.

Structure of a causeway

Causeways

Causeway running on top of a embankment built of earth and landfill, is the best option especially in many parts of low Holmöarna islands and the shallow waters connecting them. Causeways have a very unnoticeable profile which does not cause very big impacts on the landscape and view lines.

When aligning the causeways, the local nature must be taken in consideration and especially the disturbance to the Natura 2000 areas kept at minimum.

Widened local roads

Holmöarna Islands in Swedinsh side and Mustasaari in Finnish side are both filled with little village communities, farms and fields that have had to adapt in the rocky landscape and constantly retreating shorelines. On islands the majority of roads are very narrow and must be widened for increasing traffic. Some buildings and fields are inevitably going to get run over.

Along sections with nearby housing or especially sensitive wildlife soundwall can be built. On the side of the bicycle lane an earthen berm with vegetation could provide a visually softer barrier.

During times of shallow water, nooks and dips in concrete elements store small amounts of water and thus provide miniature rock pool habitats for juvenile fish, invertebrates and water plants.

The Baltic Sea doesn’t have very noticeable tidal variations, but strong winds, changes in air pressure and ice conditions at winter time can have a major impact on sea level.

max +144 cm

normal +0 cm

min -103 cm

Fish underpasses could be added to longer stretches of the new causeway at Holmöarna Islands to connect otherwise separating habitats and populations.

Piling rocks at the lower half of the causeway in varying capes, bays and pools creates underwater microhabitats.

Hollow concrete elements can store both seawater and soil and thus support plantlife as well as small critters. They also prevent waves erroding the landmasses of the causeway.

JOKILAIVANPUISTO

kurssi: maisema ja kaupunki, kandi

teema: eri korkotasojen yhdistäminen

suunnittelualue: pihakokonaisuus Merihaassa

Kurssilla annettu tarkka aluerajaus käsitti lähinnä lähitalojen asukkaiden asukkaiden käytössä olevat noin 6000m² alueet kansipihaa sekä maavaraista pihaa. Suunnittelun haasteena oli onnistua yhdistämään nämä kaksi toisistaan melko erillistä aluetta luontevalla tavalla ja luoda kiinnostavaa ja käytettävää ympäristöä paikan henkeä kunnioittaen.

Merihaan kansipihojen leimallinen yleisilme muodostuu pitkistä suorista linjoista, geometristen istutusalueiden matalasta kasvillisuudesta ja alueiden koreilemattomasta funtionaalisuudesta, joihin en työssäni halunnut suuresti kajota. Sen sijaan muotoilin maavaraisesta pihasta betonibrutalismia vahvasti kontrastoivan vastinparin, jossa pehmeästi kumpuilevat pinnanmuodot, avouomassa virtaava hulevesi ja tiukoista muodostelmista vapaat istutukset luovat aivan erilaisen kokemuksen.

a’

c’ b

1 : 400 leikkaus a - a’

1 : 400 leikkaus b - b’

1 : 400 leikkaus c - c’

1

: 400

kuntoilualue

Detalji:

hulevesimuoman ylijuoksutusputki

hulevesiuoma

+ 2,2

ylijuoksutusputki

meri

detaljit:

jokilaiva hulevesimuoman ylijuoksutusputki

+ 2,5m

Detalji: jokilaiva + 1,4m

+ 1,8m

Hulevesiuomasta aidatulla pienellä alueella on vettä tulvatilanteessakin enimmillään

Hyppelykiviä

40cm.

pitkin pääsee uomassa uivaan jokilaivaan kuivin jaloin.

Lumisina talvina mäki kansipihalta alas Jokilaivanpuistoon muuttuu pulkkamäeksi.

Leikkimetsikössä kasvillisuus sulkee ympäröivät betonikolossit näkyvistä.

Näkymä merenrannasta Jokilaivanpuistoon.

SOSIOEKODUKTIT VIHERYHTEYSTARPEIDEN RATKAISEMISESSA

kurssi: maisemanhoidon studio

teema: kestävän kaupunkivihreän ja viherinfrastruktuurin suunnittelu

suunnittelualue: vapaavalintainen kohde Lahden kaupungissa

Lahdessa on panostettu suuresti kaupungin sisäisiin viheryhteyksiin niin sen ihmis- kuin eläinasukkaidenkin hyväksi. Suuressa kaupungissa kuitenkin löytyy aina parannuskohteita ja kaupungin läntisille osille laadittuun osayleiskaavaan onkin merkitty seitsemään kohtaan tarve viheryhteyden parantamiselle. Näistä viheryhteystarpeista miltein jokainen vastaa pääautoväylistä johtuvaan pirstaloitumiseen.

Työssäni tutkin samalla kertaa ihmisten ja eläinten kulkuun suunniteltujen ns. sosioekoduktien käyttöä ja niiden potentiaalia Lahden viheryhteystarpeiden ratkaisemiseen. Tarkempaan tarkasteluun ja esimerkkikohteekseni valitsin vilkkaasti liikennöidyn Hollolankadun yli kulkevan viherhteyden, jonka tavoitteena on jälleen yhdistää tien kahtia halkoma Salpausselkä ja siten mahdollistaa turvallinen kulku monenlaisille kulkijoille aina peruskoululaisista ja lenkkeilijöistä siileihin ja kettuihin asti.

Vihersiltatyypit

EKODUKTI

Ensisijassa eläimille tarkoitettu väylä, joko silta tai alikulku.

Sosioekoduktisillan peruselementit

Saumaton liittyminen ympäristöön:

Ympäristön kaltainen kasvillisuus, joka vaihettuu hiljalleen reunojen täysikasvuisista puista sillan matalampaan kasvillisuuteen. Vesielementit, kivikot, lahopuu tai hiekka-alueet voivat houkutella sillan käyttäjiksi mm. hyönteisiä, sammakkoeläimiä tai jyrsijöitä.

Maaperä:

Vähintään 0,3 m jos tavoitellaan matalaa kasvillisuutta. Vähintään 0,6 m jos tavoitellaan pensaikkoa.

1-1,5 m jos sillalle toivotaan suurikokoisia puita. Mitä paksumpi maaperäkerros sitä parempi vedenpidätyskyky > vähentää kastelun tarvetta.

Eläimille selkeä näköyhteys sillan poikki.

Erillinen käytävä ihmisille:

Kulku sosioekoduktin reunassa, kasvillisuusvyöhykkeen muusta sillasta eristämänä. Esteettömyyteen pyrittäessä kaltevuus max. 1:20, poikkeustapauksissa 1:12,5.

Sillan toiminnasta tietoa antavat kyltit.

Suojaa ääneltä ja valolta:

Vähintään 2 m korkeat aidat.

Yli 50 m leveissä reunoiksi voivat riittää vähintään metrin korkuiset maapenkereet.

Valaistus minimiin ja vain tarpeen mukaan, matalat valaisimet.

Sosioekoduktin mitat:

Ekodukti mielellään yhtä leveä kuin on pitkä. Sosioduktiksi ja pienikokoisille eläimille soveltuu kapeampikin.

Suurille eläimille suunniteltuna kannattaa olla vähintään 50 m leveä, voi kuitenkin kaventua keskeltä enintään 30%.

Riista-aita ohjaa eläimet sillalle.

SOSIODUKTI

Ensisijassa eri ihmiskäyttäjäryhmille suunnattu, istutuksin maisemoitu silta tai alukulku.

SOSIOEKODUKTI

Sekä ihmis- että eläinkäyttäjät huomioiva silta tai alikulku.

Lohjanharjun vihersillan yli kulkee vain metsäautotie metsänhoitoa ja sillan huoltoa varten.

Kehä I ylittävä Kivikon puistosilta tarjoaa turvallisen ylityksen kevyelle liikenteelle.

Case study: Lahden kaupunki

Viheralueisiin vahvasti pohjautuvia verkostoja sekä niiden yhtymäkohdat viheryhteystarpeiden kanssa

viheryhteystarve kyseessä olevan verkoston parantamismahdollisuus sosioekoduktin avulla

Ulkoilureitit

Ulkoilu- ja liikuntareitit

Lehmusreitti

Viheryhteystarvemerkinnät Lahden läntisten osien osayleiskaava-alueella

Viheryhteystarvemerkinnät osayleiskaavassa

Määrittelemäni lisäviheryhteystarvemerkinnät

Jo toteutunut viheryhteys Luhdanjoen sillan alitse

Ekologiset yhteydet luontokokonaisuus paikalliset ekologiset yhteydet maakunnalliset ekologiset yhteydet

Peruskoulut

Eri verkostojen laadun parantaminen mahdollista sosioekoduktin avulla

Tarkennuskohde:

urbaani viheryhteys

1.

Ekologisen verkon aukkokohta

Pyöräliikenteen verkko

Latuverkko

Peruskoulu lähistöllä

Lehmusreitti

9.

Ekologisen verkon aukkokohta

Pyöräliikenteen verkko

Latuverkko

Ulkoilu- ja liikuntaverkko

Hirvieläinonnettomuuspaikka

8. Pyöräliikenteen verkko Hirvieläinonnettomuuspaikka

2.

urbaani viheryhteys

Ekologisen verkon aukkokohta

Pyöräliikenteen verkko

Latuverkko

Lehmusreitti

6.

Pyöräliikenteen tavoiteverkko 2030 pääreitti aluereitti

Hirvieläinonnettomuudet*

* heat map kolareista vuosina 2017-2020, joissa osallisena hirvi, valkohäntäkauris tai metsäkauris

urbaani viheryhteys

3. Ekologisen verkon aukkokohta Pyöräliikenteen verkko

7.

Ekologisen verkon aukkokohta

Pyöräliikenteen verkko

Hirvieläinonnettomuuspaikka

4.

Ekologisen verkon aukkokohta

Pyöräliikenteen verkko

Hirvieläinonnettomuuspaikka

5.

Ekologisen verkon aukkokohta

Pyöräliikenteen verkko

Latuverkko

Hirvieläinonnettomuuspaikka

Ekologisen verkon aukkokohta

Latuverkko

Hirvieläinonnettomuuspaikka

Hollolankadun katkaisema

Salpausselän tarkennuskohde:

1.

Ekologisen verkon aukkokohta

Pyöräliikenteen verkko

Latuverkko

Peruskoulu lähistöllä

Lehmusreitti

Salpausselän peruskoulu

Salpausselkä

jalankulku-

Salpausselän peruskoulun yhteystarpeet:

Yli 560 oppilaan Salpausselän koulu sijaitsee leveiden ja vilkkaasti liikennöityjen Hämeenlinnantien ja Hollolankadun sekä junaradan sivuraiteen väliin jäävällä puustoisella tontilla Salpausselän laella.

Yhteys etelään:

Oppilaat pääsevät koululta etelän suuntaan Hämeenlinnantien ali kulkevaa alikulkua myöten.

Yhteys länteen:

Junaradan ylittävä kevyenliikenteensilta toimii kävelyn sosioduktina koululta länteen päin.

Ekoduktiksi kapea silta on kelpaamaton, mutta aitaamattommien raiteiden luoma estevaikutus on eläimille erittäin vähäinen eikä vihersillalle tai -alikululle siis ole suurta tarvetta.

Yhteys itään: Koulun Radiomäen urheilukeskuksesta erottavan 5-6-kaistaisen Hollolankadun luoma estevaikutus on erittäin suuri sekä eläimille että kevyelle liikenteelle, joka joutuu ylittämään reitistä riippuen yhden tai kaksi autotietä päästäkseen jälleen Salpausselälle.

Ilmeinen tarve turvalliselle viheryhteydelle.

reitti jalankulun ja pyöräilyn reitti latuverkko Lehmusreitti sosioekoduktin avulla luotavat uudet kevyenliikenteen reitit

urbaani viheryhteys

pituus n. 42 metriä, leveys n. 25 metriä

Leveä kevyenliikenteenväylä, joka yhdistyy Hollolankadun viertä kulkevaan.

Eri tasoissa kulkevat kevyenliikenteenväylät yhdistävä portaikko

Eläimille oma pensaiden suojaama nurmikaistansa.

Parimetriset seinät jossa kurkistusikkuna alas kadulle.

Otutuksina sekä pienikokoisiksi jääviä lehtipuita että ikivihreitä havupuita sekä tuuheita, näkösuojaa antavia pensaita.

100 metriä

Salpausselän peruskoulu

Hollolankatu

Lehmusreitti

Lehmusreitti

Näkymä Hollolankadulta kohti pohjoista.

Illustraatio Hollolankadun sosioduktista

HANASAAREN VOIMALAN MUUTOSSUUNNITELMA

kurssi: yhdyskuntasuunnittelu, kandi

teema: tiiviin kaupungin suunnittelu ja muutosrakentamisen mahdollisuudet

suunnittelualue: Hanasaaren käytöstä poistuvan voimalan alue Hanasaaren voimala muodostaa kaupunkikuvallisesti merkittävän rakennuskokonaisuuden, jonka alkuperäinen funktio on kuitenkin peruuttamattomasti päättymässä ja koko alue avautumassa uudenlaisiin käyttötarkoituksiin. Kurssin tehtävänä oli suunnitella voimalan alueelle uutta tiivistä kaupunkia ja liittää se luontevasti ympäristöönsä.

Omassa työssäni pyrin säilyttämään voimalarakennuksen aluetta hallitsevan punatiilisen perushahmon ja rakennussyvyyttä ohentaen mahdollistaa muutosrakentamista asuin- ja liiketilakäyttöön.

Hanasaari nyt: Kaavatilanne: Tilan kontrasteja:

Vuonna 1974 rakennettu

Hanasaaren B-voimalaitos poistetaan käytöstä vuonna 2023.

Korkeimmilta osiltaan kuusitoistakerroksista asuintornia vastaava punatiilinen voimalaitos hallitsee näkymiä kauas ja luo Hanasaareen voimakkaasti teollisen identiteetin.

Koko Hanasaarenniemelle ja voimalan alueelle on kaavailtu joukkoliikenteen varaan nojaavaa tiivistä asuinkerrostaloaluetta. Itse voimalarakennus on tärkeä osa Helsingin paikallishistoriaa ja rakennusperintöä, ja sen vähintään osittaiseen säästämiseen on hyviä perusteluja.

Kerrostalojen tiiviit umpikorttelit muodostavat sokkelomaista kaupunkirakennetta, jonka halkoo keskeltä avoin, julkinen puistokaistale kohti korkealle kohoavaa voimalarakennusta.

Kaupunki, puisto ja meri:

Asuinvaltaiseksi

rakennettavalle alueelle luodaan voimalahistoriaa kunnioittava suurimittakaavainen kaupunginosa, jonka kiistattomana keksipisteenä säilyy voimalan hallitseva hahmo, nyt valtaosin asuinrakennukseksi muunnettuna.

Asfaltin peittämä ranta muutetaan vihreäksi puistokeitaaksi.

Voimalarakennuksen tuttu punatiilinen hahmo säästetään ulkoapäin. Sisäpuolelta rakennusmassaa ohennetaan ja rakennuksen tiilisiin kuoriin istutetaan asuinrakennus.

Varsinaisen voimalan vieressä seisovat pyöreät punatiiliset säiliötornit muodostavat selkärangan julkiselle uudisrakennukselle.

kerrokset 1-2 parkkia

Sörnäisten rantatien ylittävä kevyenliikenteensilta Harjun suuntaan

VIII VIII VIII

VIII II VII

VII

VIII

VII VII

VIII VIII VIII

VII

VI VI VI VI

VII VII VII VII VII VII

pihakatu

Julkisen puiston varressa asuinrakennusten kivijaloissa liiketiloja

parkkipaikka

skeittipuisto/ kulttuurikeskus

V

tapahtumakeskus Voimalapuisto

X X I III

ratikka parkkitalo VII

III

V

VII VI VI

XI II

XI IX IX

II II III

VI

Kaupunginosan poikki kulkeva ratikka kuljettaa niin asukkaat kuin vierailijatkin.

Näkymä voimalarakennuksen sisäpihalta lahden yli etelään, Sompasaaren suuntaan. Leikkaus a - a’

skeittipuisto/ kulttuurikeskus

10 m

asunnoiksi muutettu voimalarakennus parkkitalo

100 m

Leikkaus b - b’

Näkymä asuinkortteleiden väliselle kujalle.

LAHOPIHA

kurssi: maisemarakentaminen, maisteri teema: puurakentaminen maisema-arkkitehtuurissa

suunnittelualue: vapaavalintainen kohde pääkaupunkiseudulla

Studiokurssin hyvin laveana tehtävänantona oli suunnitella kiinnostavaa maisema-arkkitehtuuria aivan nimenomaisesti puuta tavalla tai toisella hyödyntäen. Valitsin suunnittelukohteekseni Espoon Finnooseen suunnitteilla olevan Kiikarikallion päiväkodin pihan, jossa suunnittelun lähtöpisteenä oli kurssin aikaan tasainen kivimurskeautiomaa sekä tuoreet asemakaava ja korttelisuunnitelmat.

Pihasuunnitelmani teemaan ammensin viereiseltä Finnoon lintukosteikolta, jonka avovettä, reheviä ruovikkoisia rantoja ja villejä ruderaattialueita asuttavat monenmoiset linnut ja muut lapsen mieltä kutkuttaat otukset.

Suunnitelmani materiaalipaletti muodostuu elävän puuston ja muiden istutusten lisäksi hyvin pitkälti käsittelemättömästä massiivipuusta, joka saa elää pihalla puulle lajityypillistä elämää lahoten, sientä kasvaen ja lopulta maaksi muuttuen.

KONSEPTI

Finnoon nykyidentiteetin sydämen muodostaa luontoja lähivirkistysarvoiltaan kokoaan suurempi lintukosteikko.

Karkeasti jaoteltuna luontokokonaisuuden muodostavat pääelementit METSÄ, MERI ja RUOVIKKO sekä kosteikkoa kiertävä virkistysreitti ja kaksi sen lintutornia.

Kiikarikallion päiväkotipihan suunnitelmaan suuret linjat ja yhdistävä teema lainautuvat suoraan lintukosteikolta.

Pihan materiaalipaletti noudattelee korttelisuunnitelmassa koko Finnoon alueelle määriteltyä lähiluonnosta ammentavaa palettia ja värisävyjä.

Pihan pienoiskosteikkomaiseman rakentamisessa kantavana periaatteena on käyttää mahdollisimman käsittelemätöntä puuta ja hyödyntää käytetty puumateriaali koko sen luontaisen elinkaaren ajan. Puu on orgaaninen materiaali, joka päiväkotipihan vaativassa ympäristössä kosteudelle ja kulutukselle alttiina väistämättä elää ja muuntuu. Lahoamisen ei kuitenkaan tarvitse olla ainoastaan negatiivinen asia, vaan pehmennyt puu voi toimia aivan uudenlaisissa käyttökohteissa toisaalla pihalla, ja juuri tämä materiaalin kierto pihan sisällä onkin suunnitelman keskeinen ajatus.

Halotuista tukeista tappiliitoksin kootut pitkospuut kestävät päiväkotipihan runsasta käyttöä kenties kymmenen vuotta, jonka jälkeen ne on käytettävyyden nimissä uusittava.

Alkuperäisestä käytöstä poistuvat pehmenneet ja kuluneet tukit voidaan hyödyntää muualla pihalla esimerkiksi istutusalueiden tukemiseen tai vapaasti kiipeiltävinä, tutkittavina ja työstettävinä kasoina. Lopulta puuaines kuitenkin hajoaa leikissä ja lahon edetessä yhä pienemmäksi silpuksi ja muuntuu uudeksi kasvualustaksi istutuksille.

Pihasuunnitelmassa tähdätään päiväkodin lasten mielikuvitusta, uuden oppimista ja tasapainoista luontosuhdetta vahvistaviin ratkaisuihin. Tärkeitä ovat myös rauhoittumisen paikat, jollaisena voi toimia vaikkapa luonnonpuistoista tuttu avolaavu.

maanpinnan materiaalit:

betonikiveys rakennusten edustalla, näyttelee veden roolia pihan kosteikkomaisemassa

maapohja kaksi hiekka”ranta”laatikkoa

pihan eteläinen puolisko on maapohjainen

leikkihiekka turvahake

kiipeilytelineen ja keinun alla sekä osassa pajulabyrinttia

MERI:

Noin kolmannes pihan pinta-alasta sekä saattopiha kivetään joko sinisävyisin betonikivin tai kiveys maalataan antamaan mielikuva meren ranta-aallokosta.

kaksi ulkovälinevarastoa

RUOVIKKO: Päiväkodin itäpuolitse kulkee paikallisena ulkoilureittinä suosittu hiekkatie, jonka vastaiseksi näkösuojaksi pihalle istutetaan elefanttiheinää. Lintukosteikon ruovikkoa toisintava heinäistutus kätkee sisäänsä muodoltaan perinteisen, lämpökäsitellystä puusta valmistetun, lapsen mittakaavaan sopivankokoisen lintutornin, josta voi tarkkailla niin kosteikon villejä lintuja kuin pihalla asuvia puisia leikkilintuja.

metron tekniikkakuilu

kulkuyhteys lintukosteikkoa kehystävälle viheralueelle

METSÄKUMPU:

Muutoin tasaisen pihan etelälaidalle kootaan korkeimmalta huipultaan 1,6-metrinen, harvaa sekametsää kasvava kumpare, jonne on sijoiteltu runsaasti niin maapuita kuin maahan upotettuja pystytukkejakin.

LAHOPUUTARHA:

Pihan peränurkka on muutossykliltään kiivastahtisin. Labyrintiksi istutettu pajukko kasvaa kesäkaudella nopeasti ja latvoja toisiinsa punomalla voi rakentaa eläviä katoksia ja majoja.

Pajukkoon sijoitetaan maisemointi- ja leikkimielessä kiinnostavia suuria tukkeja ja se toimii loppusijoituspaikkana pihan puiden harvennusjätteelle, muille irto-oksille ja -risuille sekä alkuperäisissä käyttötarkoituksissaan liian pitkälle lahonneille puuelementeille.

Metsäkummun betoninen tukimuuri verhoillaan käsittelemättömillä mäntytukeilla.

Ilmavassa rakenteessa hyvin hitaasti lahoavat pystytukit tarjoavat pitkäaikasen kodin omanlaiselleen joukolle lahottajia ja koloja etsiviä hyönteisiä. Päästään viistetyt tukit harmaantuvat aikanaan kauniisti.

vesieriste betonivalu murskekerros

kasvualusta

routimaton täyttö

salaoja

käsittelemätön mäntytukki

pellitys

ERÄITÄ VALIKOITUJA VAPAA-AJAN TAIDEPROJEKTEJANI