ltavana: alla Haastate lä hakem l e s i ä m m Ensi ulun korkeako Teatteri le l jälinja ila ja näytteli o nni N ro a F t y s s pää lkeen erran jä tanen. kuuden k Panu Pou t u n u t s i onn
”P”¤%/#, ETTÄ MÄ VIHAAN SUA!” ”S*^&”¤/N IDIOOTTI!” Fanni ja Panu käyvät toisensa kimppuun. Teat-
terikorkeakoulun aula kaikuu ja kameran salama välähtelee. Nuoret näyttelijänalut heittäytyvät häpeilemättä rooliinsa ja antavat kaikkensa. Siinä kaksi teakilaisen tunnusmerkkiä, joita myös pääsykokeissa peräänkuulutetaan: rooliin heittäytyminen ja kaikkensa antaminen. Teatteri on suuri haave ja näyttelijän ura klassinen toiveammatti. Ja niin myös TeaK on yksi Suomen suosituimmista korkeakouluista, kun suosio mitataan sisäänpääsyprosenteissa. Joka vuosi näyttelijäntyön linjalle hinkuu yli tuhat pyrkijää, joista valitaan n. 12 eli yksi prosentti hakijoista. Pääsykokeet ovat monivaiheiset karsinnat, joiden jokaisessa vaiheessa – ennakkotehtävää lukuun ottamatta – karsiutuu n. 70 prosenttia hakijoista. Tehtäviin kuuluu mm. improvisaatiota, liikunnallisia tehtäviä, laulamista sekä oma dialogi. Osallistujalta vaaditaan kykyä keskittyä, olla läsnä ja antaa kaikkensa. Ei ihme, että TeaKin pääsykokeista liikkuu pelottavia huhuja.
Myytti: Vuosien harjoittelu on välttämätöntä
”Sanoin jo 3-vuotiaana, että haluan näyttelijäksi ja 5-vuotiaana olin ekaa kertaa lavalla”, Fanni kertoo. Hän on esiintynyt mm. Hyvinkään lavalla ja Quo Vadis -teatterissa. Lisäksi hänen isänsä on näyttelijä. Siitä huolimatta Fanni kieltää, että teakilaiselta vaadittaisiin vuosien näyttelijänkokemusta. ”Meillä on paljon opiskelijoita, jotka eivät ole aikaisemmin näytelleet. Toisaalta tänne hakee sellaisiakin, jotka ovat olleet vaikka missä teattereissa ja elokuvissa, mutta eivät silti onnistu pääsykokeissa”, Fanni selittää. Panu haki TeaKiin kuusi kertaa ennen kuin tuli valituksi. ”Viimeisellä kerralla olin kerännyt elämänkokemusta, enkä stressannut niin paljon. Ehkä olin aikaisemmin liian babyface”, Panu miettii. Joka vuosi lupaavia näyttelijöitä karsiutuu. Se ei välttämättä kerro heidän lahjakkuudestaan. ”Ei kannata antaa heti periksi”, Panu kertoo kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Myytti: Pääsykokeissa joutuu nolaamaan itsensä
Monissa pääsykoetehtävissä hakijoille annetaan improvisaatiotehtäviä, joissa saa itse päättää, mitä taitojaan näyttää. Erottuakseen joukosta jotkut
tekevät omituisia – ja hieman kyseenalaisiakin – asioita. ”Yhtä kaveria pyydettiin tekemään jotain mahdollisimman mautonta. Hän kertoi vuorossa olevan A-luokan lihansyöntiä, alkoi syödä varvastaan. Hän ei päässyt sisään”, Panu kertoo kuulemastaan huhusta. Osa pelottavista tarinoista on monien vuosien takaa, kun TeaKin rehtorina ja professorina oli legendaarinen Jouko Turkka. Turkka korosti voimakkaan fyysisen ilmaisun merkitystä ja hänen omituiset metodinsa näkyivät myös pääsykokeissa. ”Silloin oli kuulemma joitain häpeällisiä tehtäviä. Esim. pieni strippausesitys muiden edessä”, Fanni selittää. Sellaisia ei pääsykokeissa onneksi näy. ”Idols-aikakaudella pelätään muutenkin nöyryyttämistä. Että olisi samanlainen tunnelma kuin
ohjelman alkukarsinnoissa. Oma kokemukseni pääsykokeista on aivan toisenlainen. Hakijoita kohdellaan kunnioittavasti”, Fanni vakuuttaa. Panu, joka testasi kuudet pääsykokeet, ei kertakaan huomannut tehtävien olevan mitenkään hirvittäviä tai pelottavia. ”Kaikilla tehtävillä on tarkoituksensa. Jos ne kauhistuttavat, ei ehkä ole tulossa oikeaan kouluun. Itsensä nolaaminen ja tehtävään heittäytyminen ovat arvostettavia taitoja.”
Myytti: Pitää osata tanssia ja laulaa Jos vain prosentti hakijoista pääsee Teakiin, onko sisälle päästävien oltava urheilullisia ja laulutaitoisia? ”Ei, tärkeintä on itsensä likoon laittaminen ja tarinan tulkitseminen laulun ja liikkeen takana”, Fanni selittää. 2012
11