__MAIN_TEXT__

Page 1

N a i s k u o r o T E L LU S


2. sopraanot Atosuo, Maria Häkkinen, Maritta Kalliokoski, Hanna Kauppinen, Siiri Kuula, Kristiina Niemi, Eija-Liisa Pennanen, Iina Riihimäki, Heli Saari, Anna-Maija Saario, Marja

1. altot

2. altot Aho, Tuula Kannisto, Ritva Karvonen, Kirsi Kettunen, Iita Koski, Anne Lindberg, Kata (perkussiot) Miettinen-Kopsa, Eevamaija Määttänen, Tarja

© Heikki Gröhn

1. sopraanot Hyttinen, Hilkka Kanerva, Outi Koskela, Virpi Nenonen, Tuuli Niittynen, Pirjo Porkkala, Kaarina Pispa, Marjaana Uitto, Pirkko Viirret, Irma

Haaksiluoto, Soile Ketola, Johanna Lehtonen-Kurki, Katriina Pajula, Maarit Salo, Hilkka Tirkkonen, Kaisu Vainio, Henna Valve, Eija-Marjut


naiskuoro tellus Naiskuoro Tellus on perustettu 2008 Tampereen Pispalassa lauluhaluisten naisten aloitteesta ja täyttää tänä syksynä 10 vuotta. Tellus on muinaisten roomalaisten nimi maaemolle ja sopii hyvin naiskuorolle nimeksi. Kuoron toiminta-ajatus oli ja on luoda hyväksyvä ja turvallinen yhteisö, jossa opitaan yhdessä musiikin saloja. Kuoro aloitti toimintansa aivan alusta: pääsykokeita ei pidetty ja jokainen laulunhaluinen oli tervetullut mukaan. Sama pätee edelleen. Suurin osa laulajista ei ollut laulanut kuorossa aikaisemmin, eikä lukenut nuotteja. Jokaisella oli kuitenkin ääni ja keho, jonka saattoi saada soimaan. Laulajien musiikinlukutaito, kehotietoisuus ja äänenhallinta ovat kehittyneet niin, että kuoro konsertoi säännöllisesti ja osallistui mm. Tampereen Sävelen 2017 kuorokatselmukseen. Kuoroa johti ensimmäiset vuodet MuM Tellu Turkka, nykyinen johtaja on MuM Petra Poutanen-Hurme. Kuoro on kasvanut 15-henkisestä naisjoukosta yli 40-henkiseksi ja tämä joukko hyvinkin eri-ikäisiä ja -taustaisia naisia toimii Ahjolan Setlementti ry:n opintokurssina, jossa harjoitellaan johtajansa säveltämiä kantaesityksiä. Kuoron juhlavuosi ja Susinartut – 1918 naisvankien laulut elävät projekti asettuvat Suomen sisällissodan muistovuoteen. Kuoro haluaa hankkeellaan muistaa ja kunnioittaa erityisesti niitä naisia, jotka siihen osallistuivat. Susinartut – 1918 naisvankien laulut elävät antaa äänen sisällissodassa kovia kokeneiden naisten runoihin ja lauluihin, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Se myös parahtaa tulevaisuuteen: Ei enää koskaan!

LAULUJEN SÄVELLYKSET Petra Poutanen-Hurme Tellu Turkka KUORONJOHTO JA VALMENNUS Petra Poutanen-Hurme KOREOGRAFIA, DRAMATURGIA JA NÄYTTÄMÖOHJAUS Päivi Järvinen PUVUSTUS Päivi Järvinen ja kuorolaiset ARKISTOTEKSTIT Anne Koski VALOSUUNNITTELU Markku Tuomala VISUAALINEN ILME JA PAINOMATERIAALIT Maria Atosuo


Petra Poutanen-Hurme (MuM) on muusikko, jolle genret ovat työkaluja aivan kuten instrumentitkin - musiikkityyli on toissijainen, innostus syntyy näkökulmasta. Kuorosta ja ihmisäänestä on tullut viime vuosina hänen läheisin instrumenttinsa ja kuorojen lisäksi hän on laulattanut näyttelijöitä useassa teatterissa ja esityksessä kuten Kansallisteatterin Lemminkäisessä. Säveltämisen lisäksi hän esiintyy useissa kokoonpanoissa ja soolona. Improvisaatioyhteistyöt kuljettavat häntä myös kansainvälisille kentille.


petra poutanen-hurme Juuri niihin aikoihin kun Susinartut-projekti kunnolla käynnistyi, sain pienen pojan. Oman maailman mullistus on tehnyt aiheen parissa olemisen välillä varsin rankaksi, jopa sellaiseksi, että siltä on pitänyt hieman suojautua. Ja kun itse varjelee jotakin pientä ja avutonta, on täysin mahdotonta ymmärtää, mitä ihmisessä tapahtuu kun inhimillisyys ja toisten ihmisyys katoaa. Se on asia ja kysymys, mitä koskaan ei saa unohtaa. Ennen tätä hanketta sisällissota toki kiinnosti ja ihmetytti, mutta kosketukseni siihen oli varsin pintapuolinen ja keskityin enemmän puolen valitsemiseen. Nyt on täytynyt kaivautua toisten teksteihin ja tunteisiin. Miettiä, että mitähän tuo ihminen tällä lauseella oikeastaan tarkoitti. Ja että onko oikein, jos löytää huumoria jostakin kohtaa? Että voiko kansakunnan yhteisen trauman edessä nauraa ihmisen pienuudelle? Nyt katseeni kohdistui pienempiin yksityiskohtiin, jotka kertovat jostakin muusta kuin vain loputtoman surullisesta ja äärimmäisen tehokkaasta murhaamisesta, mitä koko sota oli. Ne yksityiskohdat kertovat yksilöistä numeroiden sijaan. Kun kahlasin läpi kiinnostavia tekstejä, joita tuottajamme Anne Koski onnistui löytämään ison määrän, ja tartuin niihin, jotka pysäyttivät minut ja alkoivat soida. Joskus se oli yksi lause pidemmän tekstin sisällä, kuten ”harmaa, nälänsyömä, huojuva nainen”. Minua puhutteli myös teksteistä esiin nousevan suorastaan lapsekkaan uhmakkuuden ohella silloin tällöin pilkahtava syyllisyyden tunto ja omien vanhempien puhuttelu. Äidit tuntuivat kulkevan joka askeleella mukana, oli se askel mihin suuntaan tahansa. Minulle tärkeää on ollut omien sävellystaiteellisten kunnianhimojen lisäksi se, että kuoro kehittyy, mutta että teos on juuri heille räätälöity ja että heidän äänensä ja näkemyksensä kuuluvat ja näkyvät myös. Tellus on harrastajakuoro, joka pelotta mutta kunnioittaen käy ison aiheen kimppuun. Se on kuoro, jossa jokaisen laulamisen ilo on yhtä arvokas. Ei kuoro ole täynnä tanssijoita ja laulajia, vaan vahvasti kokevia ja rohkeita, itsensä likoon laittavia ihmisiä, jotka tanssivat ja laulavat.

© Sakari Piippo

Susinartut-esitys sisältää palan suomalaisten naisten historiaa, joka on kronikoissa jäänyt varsin hiljaiseksi mutta tulee nyt ulos kirjaimellisesti moniäänisenä. Naisena minulle on tärkeää, että sodassa kovia kokeneiden naisten kirjoittamat tekstit lausutaan nyt ääneen, ja isoon ääneen lausutaankin. Ja vaikka tuolloin heitä on hiljennetty ja edelleen sitä yritetään, niin sitä kovempaa me lupaamme laulaa!


tellu turkka Tellu Turkka valmistui Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin osastolta maisteriksi pääaineinaan laulu ja viulu, sivuaineena sävellys. Monipuolinen muusikkous ja esiintyjyys näkyvät ja kuuluvat tällä haavaa Ruumiinmullat-orkesterin ja Maitolaiturin tyttöjen riveissä ja duo-työskentelynä sekä Liisa Matveisen että Timo Alakotilan kanssa. Turkan yhtyehistorian kuuluisin kokoonpano lienee ruotsalaissuomalainen Hedningarna. Turkka oli Tellus-kuoron ensimmäinen johtaja, ja muutettuaan Poihjois-Karjalaan 2014 hän perusti Joensuuhun nykyäänkin aktiivisesti toimivan naiskuoron nimeltä Sisaruet. ”Säveltäjänurani alkoi Suden aika -teoksestani, jonka tein Philomelalle. Musiikkineuvos Marjukka Riihimäki toi minut ja Päivi Järvisen yhteen ja kunnioitus toista kohtaan vain kasvaa. Sävel, liike, rytmi, tila ja tarina limittyvät yhteen ja ihme tapahtuu: koko keho resonoi, mieli hiljenee ja liikuttuu sydänjuuria myöten.”

Luin paljon viime talvena Suomen sisällisodasta ilmestynyttä kirjallisuutta ja muutaman väitöskirjatyön. Tutkimus auttoi minua ymmärtämään paremmin yhteiskunnassa aistineeni juovan. Olen papin tyttö. Pienenä tyttönä huomasin, että papiston kuuluu olla oikeistolaista. Jos pappi on näkyvästi vasemmistolainen, siitä puhutaan. Tämä poliittinen asenne ihmetytti minua ja mietin sitä oman silloisen ymmärrykseni kautta. Miksi kirkolla on poliittinen kanta? Eikö Jumala rakastakaan kaikkia tasapuolisesti? Tämän juovan tutkiminen tuli pääkohdakseni tässä projektissa. Sodassa omitaan Jumala omalle puolelle ja vihollinen demonisoidaan. Vihollisjoukosta katoaa yksilöt ja inhimillisyys ja heidät niputetaan yhdeksi pahaksi, jopa Saatanaksi. Myös sisällissodassa itsenäisyyttä ja tasa-arvoa janoavat naiset saman tien demonisoitiin ja nimettiin ryssänhuoriksi, susinartuiksi. Ja kirkon miehet antoivat tämän päivän perspektiivistä katsoen aivan uskomattomia lausuntoja. Kokosin tahallisen provosoivasti näitä lauseita ja sävelsin ne kaiken kansan kuultaviksi, ettei kukaan enää koskaan niitä suustansa päästäisi. Ihmisellä on aina kaksi vaihtoehtoa: olla joko uhri tai vastuussa. Vastuu tuo mukanaan vapauden. Vastuuta on todeta vääryys, korjata se, minkä voi - ja pyytää anteeksi. Ja antaa anteeksi. Tällä teoksella voimme sulattaa kivettynyttä häpeää ja surua, antaa ja saada anteeksi, niin että energia ja rakkaus saavat virrata vapaana ja vahvana meissä. Yhdessä.


Päivi Järvinen (TaM) on liikkuvien kuoroteosten pioneeri. Marjukka Riihimäen johtaman Philomelan Suden Aika (säv. Tellu Turkka) kaksikymmentä vuotta sitten oli alkusysäys lukuisille näyttämöohjauksille niin Suomessa kuin ulkomailla. Taiteen ja tieteen yhdistäminen, moniaistisuus, esiintyminen, ohjaaminen, kirjoittaminen, tekstiilit, valo ja meri ovat Järvisen intohimo ja ne toteutuvat mm. Vesi Kertoo ja Aistikylpy -kokonaisuuksissa. Hän toimii Pitskun Kulttuurikirkon taiteellisena johtajana ja laulaa helsinkiläisessä Kenkävaahtokuorossa. Uskalla unelmoida, silloin tiedät eläväsi.


päivi järvinen Olemme moniaistisia yksilöitä ja havainnoimme maailmaa yhtäaikaisesti tasapainolla, kosketuksella, kuulemalla, katsomalla, haistamalla ja maistamalla. Liikkuva kuoro pystyy sopeutumaan tilaan kuin tilaan ja sen akustiikkaan, reagoimaan toisiinsa ja yleisöön, säätämään äänen voimakkuutta portaattomasti ja olemaan sekä yksilöinä että ryhmänä läsnä. Liikkuvan kuoron on siis mahdollista avata yleisön kaikki aistit. Ei väkivalloin, vaan lempeästi, niin että sävelet, sanat ja liike nostavat yleisön mieleen hetkiä, jotka ovat olleet kullekin merkittäviä. Olemme työskennelleet Tellun ja Petran kanssa useasti aiemmin ja luottamus toisiimme on vahvistunut vahvistumistaan. Tellus-kuoron ikähaitari on laaja ja ryhmä osaa arvostaa toisiaan. Kaikissa on jotain omaa, persoonallista, ihanaa. Telluslaiset ovat monin tavoin kuin muskettisoturit tai Susinartut, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Tuottajamme Anne Koski on järjestänyt meille kiertueen kuudelle paikkakunnalle. Tämä on poikkeuksellista suomalaisille kuoroille Suomessa. Jotta eri tilat olisivat kuorolle mahdollisimman helppoja lähestyä, olemme käyneet valosuunnittelija Markku Tuomalan kanssa tutustumassa niihin etukäteen. Harjoitusprosessimme kuluessa sisällissota on pohdituttanut minua paljon. Sisällisota? Sota ihmisen sisällä? Valintojen vaikeus, ratkaisujen etsiminen, epäonnistumiset, vihan sietäminen, äärimmäisestä hädästä selviäminen, usko omaan itseen, luottamus toiseen, historian hyväksyminen ja uskallus vaikuttaa omaan tulevaisuuteen. Hyvän tekeminen itselle. Sisällisrauhan synnyttäminen.

© Timo Väänänen

Toivon Susinarttujen sytyttävän Sisällisrauhan kaipuun ja toteuttamisen siemenen jokaiseen meistä, niin tekijöihin kuin kokijoihin.


© Heikki Gröhn


anne koski Anne Koski (YTT) on toiminut pitkään kansainvälisen politiikan ja kuvallisen viestinnän sekä kehollisuuden ja tiimityön tutkijana Tampereen yliopistossa. Hän jatkaa työtään yliopistolla, mutta viimeistelee parhaillaan myös kulttuurituotannon opintojaan Humakissa. Tähtäimessä on ryhtyä yhteiskunnan ongelmia taiteen ja tieteen keinoin ratkovaksi osallisuustuottajaksi. Naiskuoro Telluksessa Koski on laulanut vuodesta 2012.

Minulle oli aikamoinen yllätys, kun sain aikanaan ystävältäni Marjo Liukkoselta tietää, että arkistoissa mahdollisesti on lauluja ja lauluvihkoja, joissa on sisällissodan kokeneiden naisten omia tekstejä tai heidän muistiin kirjoittamaansa materiaalia. Koska olen taustaltani tutkija, heräsin miettimään näitä naisia sekä historiankirjoitusta ja kaunokirjallisuutta, jossa näiden naisten suuhun on eri vaiheissa laitettu erilaisia asioita ja olettamia. Sisällissodan muistovuoteen kaipasin mahdollisuutta kommunikoida suoremmin ja ymmärtää paremmin punakaartin eri tehtävissä olleita ja vankileireiltä palanneita naisia. Se, että osa heidän ennen julkaisemattomista teksteistään nyt pääsee sävellettyinä julki, tuo pakostakin uuden näkökulman ja on kulttuuriteko. Arkistoihin päästessään tutkija on eräänlainen taiteilija, sillä suuren materiaalimäärän kanssa etenee vääjäämättä intuition varassa. Työväenmusiikista perustiedot omaavana ihmisenä opin nopeasti, mitkä laulut tai runot olivat toistuvia ja yleisimpiä, mitkä taas omaperäisiä ja erityisiä. Yritin pitää mieleni avoimena uudelle aineistolle ja kokemuksille, jotka niistä välittyivät. Tarjosin teoksemme säveltäjille suuren määrän materiaalia, josta he valitsivat ne tekstit, jotka he halusivat säveltää. Olen nauttinut suunnattomasti seuratessani, miten uusi luova prosessi jatkui, kun runot alkoivat soida säveltäjien mielissä. Tekstit ovat siis käyneet läpi kaksi valintaprosessia ja lopputulos on todella puhutteleva. Tuottajana koen osallistuneeni taiteelliseen työhön luomalla teokselle vahvan pohjan ja antamalla taiteilijoiden tehdä oman osuutensa eli uskaltamalla päästää irti. Koen, että Susinartut-teos on tieteellisen ja taiteellisen intuition tulosta.


Susinartut-teoksessa esitettävät laulut on löydetty pääasiassa Suomalaisen kirjallisuuden seuran, Työväen Arkiston, Työväen Muistitietotoimikunnan ja Kansan Arkiston sisällissotaa käsittelevistä muistitietoaineistoista, jotka ovat syntyneet 1960- ja 70-luvuilla toteutettujen avoimien muistitietokeräysten tuloksena. Teokseen oli tavoitteena löytää naisten kirjoittamia tai muistelemia lauluja, joissa tekstissä toimijana on nainen tai tyttö. Tekstit kertovat niistä ajatuksista, joita vankeudesta ja sodasta selvinneiden naisten mielissä liikkui sodan jälkiselvittelyiden keskellä. Tekstien taso vaihtelee ja ne ovat pääsääntöisesti vähän koulutettujen naisten tuotantoa. Siihen perustuu myös niiden autenttisuus ja teho.

Kaikki Susinartut-teokseen mukaan valitut tekstit ovat omaperäisiä, harvinaisia ja jollakin tavalla erityisiä yleisimmin laulettuihin nähden. Esitys koostuu yhdeksästä laulusta, joista seitsemän laulun tekstit ovat peräisin sisällissodan kokeneiden naisten kynästä tai lauluvihoista ja kaksi laulua on taiteellisen työryhmän jäsenten tekemiä. Arkistoista kaivetut laulutekstit on käytetty joko sellaisenaan tai vaikuttavimmat kohdat esiin tuoden. Kaikki tekstit ovat uudelleen sävellettyjä.

Loimaan punakaartin keittäjät, Työväen Arkisto

Päivämäärien perusteella osa lauluvihoista ja -kirjoista on ollut vankileirillä mukana. Laulut sekä viihdyttivät että pitivät ihmisiä tolkuissaan sisällissodan melskeissä. Selvästi lauluvihot ovat toimineet myös ystäväkirjana, sillä niihin on kirjoitettu muistovärsyjä ja toivotuksia. Arkistoihin lauluvihkojaan ovat lähettäneet myös miehet.

Turun naiskomppanian Helena Aalto 19 v. & Elli Vuokko 27v., teloitettiin Hennalassa, Kansan Arkisto

susinartut-teoksen runot


OHJELMISTO

1 2 3 4 5

MINÄKÖ ITKISIN Alkuperäisteksti Iida Elina Järvisen laulukirjasta, Työväen Arkiston Työväen Muistitietotoimikunta Sävellys ja tekstin muokkaus Petra Poutanen-Hurme

TYTÖN TYPYKÖITÄ Sanat trad., Kansan Arkisto Sävellys Petra Poutanen-Hurme

SUSINARTUT / JUMALANKIELTÄJÄT Sanat löyhästi Alma Kanervan runoa Piiskurit mukaillen Tellu Turkka, Kansan Arkisto Sävellys Tellu Turkka Osat: Jumalankieltäjät Niin Jumala armahtaa! Susinartut (Apua!)

HUOJUVA NAINEN Sanat Ida Maria Saarinen (Muistikuvia vankileiriltä), Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Sävellys Petra Poutanen-Hurme

KUOLEMAN VARJON ALLA Sanat Ida Maria Saarinen, Jesaja 54:10 (Raamatun vanha käännös) ja Tellu Turkka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Sävellys Tellu Turkka

6 7 8 9

AURAN AALLOT Sanat trad., Kansallisarkistosta jäljentänyt Marjo Liukkonen Sävellys Petra Poutanen-Hurme

TÄITÄ Sanat Tellu Turkka Sävellys Petra Poutanen-Hurme

SUDENKORENTO Sanat Anne Koski Sävellys Tellu Turkka

HILJENE, IHMINEN! Sanat Kerttu Kaisla, Työväen Arkiston Työväen Muistitietotoimikunta Sävellys Tellu Turkka


MINÄKÖ ITKISIN Ida Elina Järvisen kovakantisesta laulu- ja päiväkirjasta löytynyt runo. Teksti löydetty Työväen Arkiston Työväen Muistitietotoimikunnasta, laulun nimi on otettu sen ensimmäisistä sanoista.

Minäkö itkisin ei älä usko elämän koulua käydessäin. Tuskan kyyneleet kuivui multa surun mä säilytän rinnaissain Minäkö itkisin ei älä usko hymyllä hillitsen kyynell vuon, naurulla kostan mä kaikki juonet ivan mä tuskien peitoks luon Ilosta itken, jos itken milloin, tuskasta itke en konsanaan. Itku on riemun ja onnen lilja, elämän onnen se kaunistaa.

Teksti yrittää säästää itkun hammasta purren iloisiin ja onnellisiin asioihin. Sisua ja ylpeyttä.


TYTÖN TYPYKÖITÄ Punakaartilaisnaisten mölyköörin laulu, sävel alun perin Minun kultani kaunis on mukaan. Kansan Arkisto, julkaistu myös Ilpo Saunion ja Timo Tuovisen Edestä aattehen –laulukirjassa 1978. Kauniita nää naiset on. Tytön typyköitä. Hei, jei, jekkakkaa. Tytön typyköitä. Siveitä on luonteiltaan. Eivät hummaa öitä… Hei, jei, jekkakkaa. Eivät hummaa öitä… Ei nää immet luiskahda herrasmiesten loukkoon… Hei, jei, jekkakkaa. Herrasmiesten loukkoon… Kainoina vaan pyrkivät työläispoikain joukkoon. Hei, jei, jekkakkaa. Työläispoikain joukkoon. Kyllä se hiukan harmittaa rumaksi jos haukkuu… Hei, jei, jekkakkaa. Rumaksi jos haukkuu… Ei saa meitä suututtaa. Muuten täältä paukkuu… Hei, jei, jekkakkaa. Muuten täältä paukkuu…

Naiskaartilaiset voimansa tunnossa. Mölykööreiksi kutsuttiin lauluryhmiä ennen kisällilauluryhmiä. Perinne elää yhä.


SUSINARTUT Tellu Turkka osa 1

JUMALANKIELTÄJÄT Kaikki jumalankieltäjät pitäisi tappaa työväestö on jätettävä saatanan haltuun Punakaarti on tehnyt suuren synnin. Synnin palkka on kuolema Näin Jumala rankaisee!

osa 2

NIIN JUMALA ARMAHTAA Te väärään johdetut naiset, jos vielä opitte katumaan Jos vielä opitte kunnioittamaan Jumalaa, kotia ja isänmaata, niin Jumala armahtaa Armahtaa, armahtaa, armahtaa Jumala Niin Jumala armahtaa!

osa 3

SUSINARTUT (APUA!)

Sävellyksessä mukana Alma Kanervan runosta Piiskurit poimitut osat kursiivilla Teksti löydetty Kansan Arkistosta Kahleet helskyy kliksan, klaksan kiroukset kajahtaa Verta itkee taivas maa min en itke, tyynnä oon ovet räiskää, haa-at mäiskää avain kimput heläjää Veri hurtat kauhupäiset ihmis verta janoaa Ääni keskell sekamelskan johtavaksi kajahtaa Lauluks kuultu nauruks luultu, kahleet yhä heläjää Nauru kuuluu vihlovainen Mäiskis! ovi rämähtää Valoa ja ilmaa tänne Taikka kuulat tappakaa Sanat kuultu lauluks luultu verihurtat kostetaan Mäiskis! Mäiskis! ilmaa tänne valoa näin otetaan Ikkunat juurr helskyelee Musta luukku repeää Nauru kuuluu vihlovainen Kempä siel nyt raivoaa

Huuto nauru kiroukset Sadatukset kajahtaa tulkaa kaikki verihurtat tääll päänne auki rämähtää Hurtat kuiskii toisilleen pää-pyövelit jo kutsutaan

Outo kiilto pyövelin into hurttain silmissä välähtää verta, verta taas nähdään verta sisään kaikki rynnätkää

Tulkaa tulkaa (mua) auttamaan me avuttomat ollaan tääll

Suunnitellaan, päätös tehdään yhtä aikaa rynnätään kolme hurttaa sisään hyökkää komennuksel hyökätään

Yhä kuuluu räiske mäiske iskuin voima rämähtää Mut jo vihdoin pää-hurtat paikalle myös ennättää

Tyynenä sieltä vanki astuu mut avain kimput jo heläjää Mitä? Mitä? korahduksia hurtatko mielipuolta kuristaa

Siellä tovereista yksi mielipuolna raivoaa mielipuoli järki poissa sääliä me sanotaan

Tuskan huutoa korahduksia Ääni kuoleman kamppailussa möräjää Tuskan huudot korahdukset vaikerrukset korvissamme kajahtaa Mut jo selvii äänen sävy auttakaa mua auttakaa

Ajatellaan aprikoidaan mihin ryhtyy hurtat nää Veren himoansa vaiko tai aikovatko ihmisyyttä esittää Kahleet helskyy kliksan klaksan askeleet enää kajahtaa Toveri taas tyyntyneenä lattioita mittoaa Jo luulee hurtat ajan tullen enää mielipuol ei raivoa Veren janoa tyydyttämään he sisälle nyt syöksähtää

Tulkaa (mua) auttamaan, Tulkaa auttamaan vereäni hurtat janoaa! Mitä tehdä? Mitä tehdä? toisihimme katsotaan Vaan yhä kuuluu korahdukset Vaikerrukset tuskan huudot kajahtaa Toveri on! Toveri on! hurttain kynsissä voimaton


Siks jo alkaa hengen salpaa taas toisihimme katsotaan Mikä estää!? Eikö järki kestä avutoinna kun kunnellaan Toverimme saako kuolla saako hurtat hältä kuun ja lihan vuolla Tietoisuus tästä ett elämästä ja kuolemasta hän kamppailee Muut ei luultu Näinkö ollaan hengen lähtö kuultu Välähdys ja tuska tää aivot rusko Painetaan toverit, painetaan Mäiskis! Mäiskis! ovet räiskää Jumalauta! henki sentään jättäkää Jo pyövelit meitin, iskujen leikin uhkaavaksi oivaltaa He ulos syöksää kun murhan yöstä tää meille mitä ennustaa?--Mut yhä kuuluu räiske, mäiske. ovi sirpaleiksi rämähtää Lahtarit! Konnat nää murhahommat Nimenne myös kuitataan Tie on auki Me maksetaan teille murhan himon tauti

Aistimellinen teksti vankilan äänistä, mielivaltaisen väkivallan pelosta, vankitoverin kuoleman todistamisesta äänien perusteella, valon ja raikkaan ilman kaipuusta.


HUOJUVA NAINEN Ida Maria Saarisen runosta Muistikuvia vankileiriltä mukana kursiivilla merkityt osat Teksti löydetty Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta. Vankileiri, kuoleman maa taas sieluni silmiin kuvastaa ah, usein kuvat poltinraudoin lyödyt, (p)alaa. Näen piik(k)ilangoin aidatun alan synkän kasarmin pihan, keskellä sen konekiväärin ampujineen. Piikkiaitaa vartio kiertää tuliluikut aseinaan. Ihmisyyden irvikuva, jonottava, masennettu joukko ihan kaamean kansoittaa. Uskoa voisko? Oli ihminen äsken luurankomuumio tuo Nuo kuoppasilmäisetkö, jotka tappelevat kuin koirat luusta olkileivän murusista äsken marssivat taistojen tiellä voimalla laulain: ”Käy eespäin, väki voimakas…” Äskenkö oli voimakas uros raunio moinen silmissä kuumeinen kiilto takkia tarjoo: ”Tupalla, murikalla, tai millä vaan.” Onko hän sukua sankarin, joka äsken sorakuopan reunalla laulaen rintansa paljaaksi riisti, avoimin silmin, uljaasti kuoli. Tuo harmaa, nälän syömä huojuva nainen sama onko neitonen, joka soitossa sodan pelvotta paikkansa piti. Teemana inhimillisyyden katoaminen epäinhimillisissä oloissa

Nuo sormetko haavoja sitoivat äsken, nuo harmaat, läpikuultavat, jotka nyt nyppivät täitä. Päivä vaipuu. Yön kattavan näen ruman, ruohottoman pihan. Kesäyön hämyssä nukkuu kuoleman maa.


KUOLEMAN VARJON ALLA Sanat Ida Maria Saarinen, Jesaja 54:10 (Raamatun vanha käännös) ja Tellu Turkka Teksti löydetty Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta Tekstit kursiivilla Raamatusta Saarinen on kirjoittanut käsin runon yläpuolelle tiedon, että se on syntynyt pakomatkalla Lahden tiellä kohti Hennalan vankileiriä. Saarinen vapautui kesällä Hämeenlinnan vankileiriltä. Pakolaisen asemaan joutuvan ihmisen tuntoja, pelko omasta kohtalosta, mahdolliseen kuolemaan valmistautuminen.

Kaameasti metsän varjot väijyy, kaameasti kuu kumoittaa, sydän arka rinnassa säikkyy, väistää ken voi kuolon vasamaa. Kuuhut kulta, näätkö urhon nuoren verikentäll´ mi lepäjää, kylmenneenä ei enää syke suonen elon unelmista väräjä. Ker(r)o terveiseni, kuuhut kulta, kerro kuljen myöskin kuolemaan, kerro, toivo kauvas kaikkos multa viimetaistelusta kuultua(a)n. Herra olkoon teidän kanssanne! Kulkueemme verkkaan eespäin mataa, varjot ajaa toisiaan. kuiskii haamut satain vuotten takaa tuolla puolen tuonen tavataan.

Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju. Ker(r)o terveiseni, kuuhut kulta, kerro kuljen myöskin kuolemaan, kerro, toivo kauvas kaikkos multa viimetaistelusta kuultua(a)n. Herra olkoon teidän kanssanne! Kaameasti metsän varjot väikkyy, kaameasti kuu kumoittaa, Kulkueemme verkkaan eespäin mataa, varjot ajaa toinen toisiaan. Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju.


AURAN AALLOT Tekijä tuntematon Kansallisarkistosta muistiin kirjoittanut YTT Marjo Liukkonen

Niin Aurajoki hiljallensa laskee niin monivaiheisena merehen. Sen rannal istuu tyttö vankilassa menneisyys tarjoo hällen muistoja. Aurajoki hiljallensa laskee niin monivaiheisena merehen. (Sen rannal istuu poika vankilassa menneisyys tarjoo hällen muistoja.) Minä vankittu(na) olen vuosia kaksitoista. Olen tyttö nuori kahdenkymmenen. Olen suljettuna nuoruus toivehilta. Tuohon synkkään kylmään vankikomeroon.

Anna anteeks äiti kurjat rikokseni. Niitä kyynelsilmin anteeks anelen. Vaikka olen vanki kurja raukka niin anna anteeks äiti minullen. Kun mä täältä kerran vapaaks pääsen. Niin auran aallot on mua vastassa. Niin hiljaa hiljaa vaivun aaltoin alle. Oi äiti älä kaipaa lastasi. Marjo Liukkonen löysi laulun Kansallisarkistosta Hennalan vankileirin kuulustelupapereiden joukosta. Laulussa kertojaksi oli vaihdettu tyttö. Eri versioita laulusta löytyy sekä naisten että miesten lauluvihkoista todella paljon. Dosentti Ulla-Maija Peltonen on kertonut, että laulu on alun perin Kakolan vangin kirjoittama teksti mahdollisesti jo 1800-luvulta ja yhden version levyttänyt Tapio Rautavaara.

Naispunakaartilainen Tyyne Kolehmainen Viipurin Naispataljoonasta, Kansan Arkisto

Äiti mua pienenä tuutiessaan haaveili tulevasta onneaan. Mä pienenä sua helmassani vaalin, vaan kuitenkin sinä jouduit vankilaan.


TÄITÄ

Tellu Turkka Täitä täitä täitä täitä täitä täitä (Mullon) Täitä täitä täitä täitä täitä täitä Mullon isorokko, tulirokko kurkkumätä, espanjantauti Syödä saan vain sillinpäät Sai sai saivareita täi täi täitä päässä selässä perässä varpaanvälissä saivareita täitä täitä Aa aa aa aa aaa

Laulussa mainittuja syöpäläisiä ja sairauksia esiintyi vankileireillä.

SUDENKORENTO Anne Koski

Sadan vuoden takaa valokuvasta katsoo nuori nainen. Eivät kestäneet katsoa kapinoivaa naista. Housuista nousi raivo, naisvihan vyöry silmitön. Sudenkorennon siivet auringossa välähtää, pirunpuntari sinua mittaa. Vaikka sinulle tehtiin pahin, et mennyt pilalle. Pieni tyttö sinussa vaati elää, uskalsit luottaa. Nyt internetin alalaita vihatulvaa suoltaa. Jos sanon mielipiteeni ja puolustan naista. Olen tyhmä, läski, huomiohuora ja ansaitsen kuolla. Sudenkorennon siivet auringossa välähtää, pirunpuntari meitä mittaa. Ihmisyys ei koskaan kokonaan kuole, pienikin teko voi pelastaa. Näetkö vihan taa, uskallatko auttaa ja puolustaa? ”Teoksen työstämisen ja muistovuoden edetessä minulle tuli tarve kirjoittaa siitä, mitä olin naisten kohtaloista sata vuotta sitten ja nykypäivänä oppinut. Kaiken ytimessä on mielestäni halu hiljentää aktiivisina kansalaisina toimivia naisia ja tyttöjä. Opin myös sen että ihmisyys ei kuollut vankileirilläkään vaan kummallakin puolella oli henkilöitä, jotka tilanteen tullen näkivät vihollisessa ihmisen. Vääryydessä paljastuu myös se, mikä olisi ollut oikein”, Anne Koski.


HILJENE, IHMINEN! Kerttu Kaisla Työväen Arkiston Työväen Muistitietotoimikunta Hiljene, ihminen joskus elämän eessä. Kuuntele hiljaa kummaa puhetta sen. Suuri on elämä suuri ja ihmeitä täynnä. Pieni ja heikko sen keskellä ihminen. Vaikene itse. Kuule, kun elämä haastaa. Tuhansin kielin sulle se kertoa voi. Elämän laulu riemusta, murheista koottu tuhansin soinnuin sulle, jos kuuntelet, soi. Hiljene kerran. Anna sä elämän haastaa. Elämä suuri ja rikas ja viisas on. Elämä puhuu sinulle rikkahin kielin. Elämä mulle herkimmin haastanut on.

Aira Lonkaisen lauluvihosta löytynyt teksti, jossa tekijä on kirjoitettu esiin. Kerttu Kaislaa ei ole pystytty jäljittämään. Teksti ilmentää kiitollisuutta elämästä ja kenties omasta hengestä, joka on toistaiseksi tallella.

Naispunakaartilainen ateljeekuvassa, Kansan Arkisto

Hiljene ihminen. Pysähdy elämän eessä. Silmäsi avaa näkemään ihmeitä sen. Kuuntele, kuinka elämä kummasti haastaa. Tarinat parhaat kaikki on luomia sen.


Susinarttujen konserttikiertue kunnioittaa naisten historiaa vierailemalla paikkakunnilla, joilla on naisten sisällissotakokemusten näkökulmasta erityinen merkitys. Punakaartissa asetta kantoi yli 2 500 naista, joista 60 kaatui taisteluissa ja arviolta 270 teloitettiin. Vankileirille ja valtiorikosoikeuteen joutui yli 5 500 kaartin eri tehtävissä toiminutta tai pakolaisnaista. Tampereella ja Pispalassa oli suuret naiskaartit. Enemmistö naisista säilytti sodassa henkensä ja pääsi jatkamaan elämäänsä. Kiertue alkaa Tampereelta Tullikamarin Pakkahuoneelta, joka toimi sisällissodassa punakaartin elintarvikevarastona. Valkeakosken naiskaarti koki sodassa kaikkein julmimman kohtalon. Valtaosa asetta kantaneista naisista teloitettiin Hauholla vappuna 1918 ja loput päätyivät eri

vankileireille. Ainoastaan kaksi heistä palasi lopulta sodasta kotiin. Hennalan vankileirillä Lahdessa tapahtui naisten suurin joukkomurha, jossa arviolta 216 naisvankia menetti henkensä toukokuussa 1918 tehdyissä teloituksissa. Turun ja Maarian naiskaartien naiset ottivat osaa taisteluihin hyvin monilla eri paikkakunnilla. Suurin osa naisista päätyi Hennalaan, jossa heidät teloitettiin. Osa säilytti henkensä eri vankileireillä. Hennalan lisäksi naisia päätyi Suomenlinnan vankileirille. Suomenlinnan Tenalji von Fersenissä säilytettiin sata vuotta sitten punavankeja. Kesällä 1918 naisvankeja alettiin siirtää Hämeenlinnaan ja Santahaminaan. Hämeen linnassa oli punavankeja ja 1920-30-luvulla poliittisia vankeja. Linnan Ryijysali on entinen yövankila, jossa vangit nukkuivat yönsä.

© Heikki Gröhn

konserttikiertue

paikkakunnat TAMPERE Su 11.11.2018 klo 16.00 ja klo 19.00 (ensi-ilta) Tullikamarin Pakkahuone VALKEAKOSKI Su 18.11. 2018 klo 15.00 ja klo 18.00 Kaupunginteatterin päänäyttämö LAHTI La 24.11.2018 klo 15.00 ja klo 19.00 Teatteri Vanha Juko TURKU Su 25.11.2018 klo 19.00 Wäinö Aaltosen Museo WAM HELSINKI Su 2.12.2018 klo 15.00 ja klo 17.00 Tenalji von Fersen, Susisaari, Suomenlinna HÄMEENLINNA Su 20.1.2019 klo 18.00 Hämeen linna, Ryijysali


KIITOS! Susinartut – 1918 naisvankien laulut elävät -teos ja konserttikiertue on aito joukkovoiman näyte. Tekijöiden ja vapaaehtoisten työhön on antanut voimaa luja usko arvoihin, joita teoksella puolustamme: naisten ja tyttöjen oikeus aktiiviseen kansalaisuuteen ilman vihaa ja väkivaltaa kaikkina aikoina. Vapaan kentän tuotantona teoksen ja kiertueen rahoitus on kerätty monesta lähteestä. Kiitämme kaikkia rahoittajiamme, myös joukkorahoituskampanjan mesenaatteja. Konserttikiertueen toteuttamisenkin mahdollistaa vapaaehtoisten työpanos. Nimeltä kiitämme ystäviämme, läheisiämme ja kuoron jäseniä, jotka ovat mahdollistaneet teoksen syntymisen antamalla käyttöluvan teksteihin, majoitusta, kokoustilaa, säilytystilaa, kuljetusapua, osaamista ja kontaktejaan sekä hartiapankistaan paljon työtä. – Hyvä me!

W W W. S U S I N A R T U T. F I fi YHTEYDENOTOT Tuottaja Anne Koski, keinonaks@gmail.com, 040 515 2248 KÄSIOHJELMAN TOIMITUS Anne Koski ja Eevamaija Miettinen-Kopsa | LAYOUT JA TAITTO Maria Atosuo | KANNEN KUVA Viipurin merkinantokomppanian päällikkö, Kansan Arkisto

Vihdin naispunakaartilaisia, Kansan Arkisto

Kimmo Aho, Tuula Aho, Elina Arola, Maria Atosuo, Heikki Gröhn, Juha Hurme, Outi Kanerva, Hanna Kalliokoski, Ritva Kannisto, Kirsi Karvonen, Johanna Ketola, Auli Kivenmaa, Virpi Koskela, Rebekka Koskenniemi, Jouni Kulmala, Kata Lindgren, Marjo Liukkonen, Eevamaija Miettinen-Kopsa, Jouni Kopsa, Tarja Määttänen, Tuuli Nenonen, Eija-Liisa Niemi, Pirjo Niittynen, Maarit Pajula, Iina Pennanen, Kaarina Porkkala, Marja Saario, Anna-Maija Saari, Thelma Saikkonen ,Hilkka Salo, Pirjo Strömberg, Santtu Sääkslahti, Tiitu Takalo, Tipi Tuovinen, Pirkko Uitto, Eija-Marjut Valve, Irma Viirret

Profile for Maria Atosuo

Susinartut  

Susinartut  

Profile for matosuo
Advertisement