Pertti Voutilainen: Kolumni: Kuinka huonosti asiat oikein ovat?

Selailin vanhoja kirjoituksiani tarkoituksella palauttaa mieleen, mitä mieltä maailman menosta oli aikojen kuluessa oltu. Mielestäni olen itse ollut enemmän optimisti kuin pessimisti. Olin yllättynyt, kun vanhasta aineistosta löysin aika lailla pessimistisen itseni. Olin selvästi enemmän siteerannut huonoja kuin hyviä uutisia. Otan lähtökohdaksi pätkän tekstiä keväältä 2004: ”Kaikki tuntuu menevän väärään suuntaan. Sairaat ja vanhukset jäävät ilman hoitoa, lapset ilman päivähoitoa, huumeongelmaiset ilman korvaavia hoitoja ja eläkeläiset ilman pankkipalveluja”. Toki olin tiennyt, että eivät asiat noin huonosti olleet. Mutta miksi olin omassa tekstissäni siteerannut tuomiopäivän viestiä, jonka media ja poliittinen demagogia olivat luoneet? Hävetä kai pitäisi. Kansalaisille olisi voinut viestiä esimerkiksi, että kokonaisuutena katsoen äärimmäinen köyhyys ja lapsikuolleisuus maailmassa vähenevät.

Hyvät uutiset eivät ole uutisia. Tähän olemme tottuneet. Eikä tätä asiaa voi muuksi muuttaa. Kauan ei eläisi sellainen lehti, joka päivittäin vain kertoisi, että mitään epämukavaa ei edellisenä yönä ole tapahtunut. Kun kertoo jengitappeluista, menee irtonumeroita hyvin kaupaksi, ja lehden tuottaja rikastuu. Kun tiedonvälityksen tasapuolisuus kuitenkin on tavoiteltava asia, lupaan tulevaisuudessa olla tarkempi aiheita valitessani. Tosin pelkään, että tässä pyrkimyksessäni tuskin onnistun.

Miksi tasapuolinen tiedonvälitys on tärkeää? Tähän on helppo vastata. Kansallisen yhtenäisyyden kannalta on hyvä, jos kansalaisilla laajalti on samanlainen ja oikea kuva muun muassa taloustilanteesta. Kun muistellaan vaikkapa viime Vappuna kuultuja poliittisia puheita, tuntuu kovasti siltä, että vallalla on tahallisen väärinymmärryksen kulttuuri. Poliittisella vastustajalla väitetään olevan tahallinen tavoite pienen ihmisen nujertamiseen. Tähän minä en usko ollenkaan. Vilpittömästi luulen päättäjiemme tekevän parhaansa kansan elinolojen turvaamiseksi ja parantamiseksi.

Mutta parannuksia on vaikea panna toimeen, jos kaikkia muutoksia huonoiksi todettujen käytäntöjen korjaamiseksi vastustetaan. Ainakin muutos vaatii aikaa, mikä panee kärsivällisyyden kovalle koetukselle. Valistunutta diktaattoria moni alkaa kaivata panemaan asioita järjestykseen. Mutta valitettavasti kokemus yksinvaltiaiden tekemisistä on huono, joten ainoaksi pelastustieksi jää yhdessä sopiminen. Siispä kaikki töihin ja toimiin yhteisymmärryksessä parempaa tulevaisuutta rakentamaan. Hehkuttakaamme Suomen asemaa maailman onnellisimpana maana. Se maine helposti menetetään, jos iso osa sisäisestä energiasta jatkuvasti tuhlataan turhanpäiväiseen riitelyyn.

Joko alatte uskoa, että aineksia hyviinkin uutisiin on olemassa? Eikä maatamme johda maailman huonoin hallitus, vaikka niin jatkuvasti toitotetaan. Enpä vaihtaisi nykyistä hallitustamme ainakaan Venäjän vastaavaan porukkaan. Enkä vaihtaisi amerikkalaiseenkaan. Kyllähän meilläkin paljon valehdellaan, mutta jotenkin sivistyneemmällä tavalla.

Mihin on maailma matkalla? Muutos on nopeaa, mutta kukaan ei tunne sen lopputulosta. Lyhyellä tähtäyksellä ilmastonmuutos muuttaa Perämeren rannikon nykyisen Rivieran kaltaiseksi lomaparatiisiksi, Kilpisjärvi jää Euroopan ainoaksi hiihtokeskukseksi, ja tekoäly hoitaa rutiinihommat. Pitemmälle ulottuvat ennusteet ovat vaikeampia. Tästä esimerkiksi sopii Amerikan patenttiviraston pääjohtajan yli kaksisataa vuotta sitten presidentille lähettämä kirje, jossa hän ehdotti johtamansa viraston lakkauttamista, koska kaikki tekemisen arvoiset keksinnöt oli jo tehty. Pieleen meni tämä ennuste, ja vielä paljon pahemmin myöhempi arvio lentomatkustamisen tulemisesta mahdolliseksi vasta tuhannen vuoden päästä.

Ei siis ole ihmeellistä, että mielipiteet eroavat, kun tulevaisuutta koskevia päätöksiä tehdään. Muistan venäläisten usein neuvotteluissa käyttäneen sanontaa ”iso maa, isot ongelmat”. Nyt käsillä olevaan kysymykseen sopisi sanonta, että jos isoja asioita ennustetaan, ovat toleranssit suuria. Ei kuitenkaan pitäisi riitaa rakentaa, vaan yhteistyössä etsiä toimivia ratkaisuja. Minusta puu pitää kaataa ja luonnon monimuotoisuus sivuuttaa silloin, kun rahaa tarvitaan särpimen hankkimiseen leivän päälle. Liiallinen ihanteellisuus tulee kovasti kalliiksi. Konsensus kannattaa. Darwin ei teorioissaan kieltänyt muutosta, mutta antoi evoluutiolle raamin, joka kertoo luontoäidin asettamista reunaehdoista.

Kyllä hyvin hoidettu ja harvennettu talousmetsä hienolta näyttää vanhoihin rämeikköihin verrattuna. Näin uskallan sanoa, vaikka vihreät viisaat ovat toista mieltä. Toivottavasti en heidän sielujaan liikaa loukkaa nyt heti, kun olen sovun rakentamisessa mielestäni hyvään alkuun päässyt.

***************************

”Voisitko ystävällisesti heittää minut kotiin”, pyysi kääpiö Tero Pitkämäeltä juhlien lopuksi.

PERTTI VOUTILAINEN