Saku Vuori: Metallinjalostajat: Hiilirajamekanismi turvaa investoinnit ja vähentää päästöjä

Metallinjalostajat ovat Euroopan ilmastopolitiikan etulinjassa. Alan yritykset ovat käynnistäneet mittavia investointeja kohti vähähiilistä tuotantoa, mutta nykytilanne on haavoittuva. Globaali ylikapasiteetti, epäreilut tukitoimet ja hiilidioksidikustannusten siirtyminen vain eurooppalaisille tuottajille nakertavat alan kilpailukykyä. Näihin haasteisiin vastaamisessa EU:n hiilirajamekanismi on keskeinen työkalu.

Hiilirajamekanismin tarkoituksena on varmistaa, että EU:hun tuotavien tuotteiden hinnat heijastavat nykyistä paremmin niiden ilmastovaikutuksia. Mekanismi toimii rinnakkain päästökaupan kanssa ja suojaa eurooppalaista teollisuutta hiilivuodolta – ilmiöltä, jossa tuotanto siirtyy maihin, joissa ei ole yhtä tiukkaa ilmastosääntelyä. Samalla hiilirajamekanismi kannustaa kolmansia maita vähentämään päästöjään, kun päästöttömästi tuotetut tavarat eivät joudu hiilirajamekanismin maksurasituksen kohteeksi.

Tällä hetkellä hiilirajamekanismi kattaa muun muassa rauta- ja terästuotteet, mutta sen soveltamisala laajenee asteittain vuodesta 2026 alkaen. Kun EU:ssa luovutaan asteittain päästöoikeuksien ilmaisjaosta, korostuu hiilirajamekanismin onnistuneen toimeenpanon merkitys entisestään. Onkin ratkaisevan tärkeää, että mekanismi otetaan käyttöön suunnitellusti ja oikea-aikaisesti, jotta se voi tehokkaasti korvata poistuvat ilmaispäästöoikeudet – juuri kuten alun perin on tarkoitettu.

Tänä vuonna tehdyt hiilirajamekanismin muutokset sisälsivät metallinjalostajien kannalta yhden merkittävän myönteisen muutoksen. Tuotteen tuojalla on ollut mahdollisuus käyttää niin sanottua oletusarvoa, jos tarkkoja tietoja tuotteen todellisista hiilipäästöistä ei ole saatavilla kolmansista maista tuotavien tuotteiden kohdalla. Arvo oli edustaviin tietoihin perustuva kyseisen tuoteryhmän keskimääräinen päästö, mikä mahdollisti suuripäästöisten tuotteiden tuonnin keskimääräisellä päästöarvolla. Tehty korjaus kymmenen päästöintensiivisimmän viejämaan keskiarvon käytöstä on selvä parannus, mutta tämä lukumäärä olisi voinut olla vielä selvästi pienempi. Muut muutokset ovat lähinnä mekanismin höllennyksiä, joiden vaikutusten voi vain toivoa olevan pieniä.

Hiilirajamekanismin tulevissa muutoksissa on erityisen tärkeää onnistua ehkäisemään mekanismin kiertäminen. Yksi kiertämisen tavoista perustuu resurssien uudelleenohjaukseen eli ilmiöön, jossa tuottaja valikoi vain vähähiilisiä tuotteita EU-markkinoille ja ohjaa hiili-intensiivisemmän tuotannon muualle ilman, että yhtiön kokonaisten päästöjen taso oikeasti laskee. Näiden tuotteiden vähähiilisyyttä on voitu ylikorostaa siten, että kaikki vähähiiliset panokset ja sertifikaatit on laskennallisesti allokoitu vain osaan tuotannosta –siihen Eurooppaan päätyvään vientiin.

Mekanismia voi myös kiertää monimutkaistamalla toimitusketjuja. Kaikki tällaiset keinot, jotka ehkäisevät hiilirajamekanismin alkuperäisen tarkoituksen toteutumista, tulisi estää. Lisäksi epäsuorat päästöt, kuten sähkön tuotannosta aiheutuvat päästöt tulisi sisällyttää hiilirajamekanismin piiriin rauta- ja terästuotteiden osalta. Tämä lisäisi järjestelmän tarkkuutta ja vaikuttavuutta, sillä sähkön osuus prosessien päästöistä on merkittävä siirryttäessä esimerkiksi valokaariuunien käyttöön. Sillä on oltava merkitystä, onko sähkö tuotettu fossiilisilla polttoaineilla vai uusiutuvilla energialähteillä.

Komission toimintasuunnitelma linjaa hiilirajamekanismin kehittämisen askelmerkkejä: vuoden 2025 aikana odotetaan esityksiä viennin hiilivuotoriskin käsittelystä, päätöksiä mekanismin laajentamisesta jatkojalosteisiin sekä EU-viennin kysymyksestä. EU:n vientikilpailukyvyn säilyttämiseksi tulee tarkastella erilaisia vaihtoehtoja. Viennin hiililaskennan uudistaminen tai vientihyvitysmalli voisivat olla keinoja varmistaa, ettei vähäpäästöinen alkutuotanto siirry EU:n ulkopuolelle.

Tärkeää on varmistaa, että mahdolliset ratkaisut palkitsevat päästövähennyksistä eivätkä luo kannustinta pysyä vanhassa. Komission kaavailema laajennus jatkojalosteisiin olisi myös olennainen askel, sillä nykyinen soveltamisala ei vielä suojaa kunnolla toimialaamme kolmansista maista tulevien, edullisempien ja usein saastuttavampien tuotteiden uhalta. Jatkojalosteiden ottaminen mukaan hiilirajamekanismiin vähentäisi kiertämismahdollisuuksia ja ohjaisi koko arvoketjua kohti puhtaampia ratkaisuja.

Hiilirajamekanismi ei ole täydellinen, mutta se on välttämätön. Oikein suunniteltuna ja toimeenpantuna se suojaa investointeja, ohjaa kulutusta kestävämpään suuntaan ja tukee teollisuuden vihreää siirtymää – juuri sitä, mitä metallinjalostajat tekevät joka päivä. ▲

SAKU VUORI

TOIMITUSJOHTAJA

METALLINJALOSTAJAT RY

P. +358 400 249085