Kolumni: Pertti Voutilainen: Julkisuuden ykkösnimi

Vuodenvaihteessa on tapana laatia luetteloita päättyneen vuoden kansikuvahenkilöistä. Tällä kertaa voiton vie Vladimir Putin, joka omissa porukoissaan on ihailtu johtaja, mutta muualla halveksittu diktaattori. Kun tällä tavoin pääsee kilpailemaan kahdessa sarjassa, ei ole ihme, että julkisuudessa yhteenlaskettuna saa paljon mainintoja. Omat kehuvat ja muut moittivat. Valhe jyrää alleen totuuden, joka useimmiten jää meille tuntemattomaksi. Tunnettu venäläinen runoilija ja lauluntekijä Vysotski ilmaisi tämän asian kirjoittamalla, kuinka valheella on tapana pukeutua totuuden salapukuun.

Olin päättänyt tehdä kymmenen eniten julkisuutta saaneen henkilön listan, mutta tehtävä osoittautui liian vaikeaksi. Olen kuitenkin varma, että Trump kuuluisi Putinin seuraksi joukkoon. Tämä pieni näyte kertoo, että suurten valehtelijoiden osuus tässä joukossa voi olla suuri. Kukaan suomalainen ei voi tässä kisassa nousta kovin korkealle. Olemmehan pieni ja rehelliseksi tunnettu kansakunta.

Vuosi 2024 oli hyvä uutisvuosi. Paljon tapahtui sekä Suomessa että maailmalla. Siitä tarjonnasta mieleeni jäivät erityisesti seuraavat tapahtumat.

Joulun alla saimme kuulla, että suomalainen metsästyskoira oli Lapissa ylittänyt Venäjän rajan ja oli lähellä aiheuttaa diplomaattisen kriisin. Venäläinen media epäili, että koira oli Suomesta lähetetty naapurimaahan vakoilumatkalle. Parin päivän kuluttua koira kuitenkin palasi kotimaahan, ja epäilyt luvattomista teoista kuivuivat kokoon. Koiran omistaja kertoi olevansa onnellinen. Kenenkään en huomannut raportoineen koiran mielipiteistä. Luultavasti sekin oli onnellinen, kun oli päässyt pois Venäjältä takaisin kotiin. Vuoden paluumuuttajan arvon se hauva ansaitsee.

Suurten mediatapahtumien joukkoon pääsi myös raakkuturma, jossa suuri määrä jokihelmisimpukoita eli raakkuja menetti henkensä, kun metsätyökone ajoi niiden asuinpaikkana olleen joen yli Kainuussa. Se oli valitettava tapahtuma, joka herätti kohtuuttoman paljon julkista keskustelua eduskuntaa myöten. Uskallan mielipiteenäni vanhaa sanontaa lainaten kirjoittaa, että ”ammuttiin tykillä hyttysiä”. Tapahtuma oli kovasti valitettava, mutta sen synnyttämä reaktio oli kohtuuton. Oppositio jopa vaati hallituksen eroa. Ainakaan minun luottamukseni poliittiseen päätöksentekoon ei vahvistunut. Kun maa taistelee suurten talousvaikeuksien kanssa, valitsemiemme edustajien pitäisi keskittyä isoihin asioihin. Niistä tärkeimpiä on muun muassa tuottavuuden parantaminen. Tämä vaatimus koskee myös eduskuntaa. Ei meille hyvin käy, jos koko ajan jäämme muusta maailmasta jälkeen, koska liian paljon aikaa ja voimia uhrataan turhanpäiväiseen kinasteluun. Ryhtykäämme siis oikeisiin töihin.

Varmuuden vuoksi kerron tässä vaiheessa, että kaivoshenkilöille (mitä termiä nykyään pitänee tasa-arvon takaamiseksi käyttää) sanalla raakku on toinenkin merkitys. Se on sivukiveä, jota louhinnan yhteydessä syntyy. Se ei kelpaa jatkojalostukseen, mutta voidaan parhaassa tapauksessa hyödyntää tienrakennuksessa. Toivottavasti lukijat eivät ole vahingossa sekoittaneet näitä kahta merkitystä toisiinsa.

Kovasti hämmennystä herätti ainakin minussa keskustelu nikotiinipussien mausta. En ole tupakoitsija ja käsitykseni nikotiinin hyvistä ja huonoista puolista on rajallinen. Tästä huolimatta sanon, että pidän kovasti järjettömänä tällaisen asian politisointia. Ihmettelen, mitä se poliittisille päättäjille kuuluu, haiseeko nikotiinipussi puulle vai mansikalle. Eiköhän anneta kansalaisten itse päättää, mistä pitää.

Vihaksi pisti kun luin, että Hämeenlinnan kaupunki oli määrätty maksamaan koulutytölle 1500 euron korvaus siitä, että tämä joutui koulun järjestämässä konsertissa kuuntelemaan musiikkia, jossa oli uskonnollista sisältöä. Antakaa minun kaikki kestää. Jo on ollut hulluus huipussaan, kun tällainen päätös on tehty. Varmaan keskustelu Suvivirren kieltämisestä on jälleen nousemassa esille. Eipä voi Suomea liberaaliksi maaksi kehua. Venäjän luokkaan olemme sananvapaudessa vajoamassa.

Siinäpä oli esimerkkejä lehtijutuista, jotka ihastuttivat ja vihastuttivat. Moni tarina jäi vielä kertomatta, kun eivät mukaan mahtuneet.

Mainitsematta ei kuitenkaan voi jättää USA:n presidentinvaaleja. Niitä seuraa koko maailma, ja monia miljardeja dollareita pannaan mainontaan, kun halutuinta henkilöä haetaan tärkeään virkaan. Näiden mainosdollareiden määrä ylitetään vain amerikkalaisen jalkapallon Super Bowl-loppuottelussa, jossa väliaikamainokset voivat maksaa jopa miljoona dollaria per sekunti. Iso maa, kalliit huvit.

Vaalit olivat tiukat, mutta väkivallattomat. En kuitenkaan vielä uskalla kommentoida lopputulosta ennen kuin näen, mitä siitä käytännössä seuraa. Vaaliveikkauksen joka tapauksessa hävisin. Kamala juttu. ▲

PERTTI VOUTILAINEN