Kaivosteollisuus: Pekka Suomela: Mineraalitalous kasvun tekijänä

Eurooppa on keskellä voimakasta muutosta, ja edessä on paljon työtä talouden kehittämiseksi ja oman linjan löytämiseksi. Viime vuosien suuret mullistukset, geopolitiikka ja erityisesti Venäjän aggressio Ukrainassa ja muuallakin ovat muuttaneet maailmankuvaamme. Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat avanneet asetelman, jossa EU:n täytyy vahvistaa politiikkaansa – erityisesti teollisuuspolitiikkaa. Samalla on kirkastettava malli, jonka mukaisesti toimia Kiinan ja Yhdysvaltain rinnalla. Eurooppalainen talousjärjestelmä kaipaa tässä hetkessä piristystä, mutta myös rakenteellista uudistumista.

Materia-lehden numerossa 1/2024 kirjoitin Mineraalistrategiasta, jonka laatimisen Suomi aloitti tämän vuoden alussa työ- ja elinkeinoministeriön johdolla. Strategian luonnos on tätä kirjoitettaessa lausunnolla ja valmistunee vuoden vaihteessa. Suomen hallitus janoaa investointeja, ja mineraalitalous on yksi osa ratkaisua. Suomen on uudistettava talouttaan, houkuteltava investointeja ja luotava kasvulle kannusteita. Raaka-aineiden kriittinen merkitys ja geopolitiikan vaikutus päätöksentekoon vaativat tarkkaa harkintaa, mutta samalla ne avaavat runsaasti uusia mahdollisuuksia. Raaka-aineiden saatavuuden haasteet, talouden resilienssi ja vihreän siirtymän tavoitteet ovat keskeisiä teemoja, vaikka niiden toteutumisen aikataulu on yhä epäselvä.

Raaka-aineiden talous on syklinen, ja juuri nyt näemme heikon suhdanteen merkkejä koko teollisuudessa ja myös mineraalitaloudessa. Kaikki odottavat kasvua, mutta se ei toistaiseksi ole ottanut vauhtia. Brysselistä kuuluu kuitenkin uutisia. Toukokuussa voimaan tullut EU:n uusi kriittisten raaka-aineiden asetus eli CRMA pyrkii vähentämään riippuvuutta tuontiraaka-aineista ja edistämään kestävää kehitystä. EU:n komissio on kompastellut asetuksen täytäntöönpanossa, mutta on selvää, että Brysselissä ollaan valmiita reippaisiinkiin päätöksiin. Suomesta on jätetty useita hakemuksia, joilla haetaan kaivoshankkeille EU:n todistusta CRMA:n mukaiseksi strategiseksi hankkeeksi.

EU:n aktiivisuus ei riitä, vaan meidän pitää myös aktivoitua täällä Suomessa. Mitä voidaan tehdä? Lupa-asioissa on havaittavissa varovaisen myönteistä kehitystä. Suomi uudistaa ympäristöpuolella teollisuuden lupamenettelyjä sekä rakentaa uuden viranomaisen, joka toteuttaa yhden luukun ajatusta. Kaivospuolella TUKES toki säilyy omana viranomaisenaan. Kokonaisuus vaikuttaa etenevän oikeaan suuntaan, vaikka hallinto-oikeudet ovatkin tiukentaneet kaivoslain tulkintoja viimeisten parin vuoden aikana. Kaivoshankkeiden lupakynnys on kuitenkin noussut vuosi vuodelta, ja päätöksenteko on hajautunut valtioneuvoston, eri keskusvirastojen ja kuntien välillä. Kukaan ei ota keskeistä roolia.

Kasvu tarvitsee toimenpiteitä käynnistyäkseen. Huono signaali investoinneille on, että kaivosverotus on kiristymässä. Järjestelmä on uusi, mutta epäselvä ja epävakaa eikä se noudata esimerkiksi OECD:n hyvän veromallin tavoitteita. Investoinneista kilpailtaessa verotuksen kiristäminen ei luo hyvää maakuvaa. Käyttöön otetun veromallin ongelma on siinä, että se ei kannusta luonnonvarojen mahdollisimman tehokkaaseen hyödyntämiseen eikä ole ympäristöllisesti kestävä.

Kaivostoiminnan myötä Suomeen on syntynyt kansainvälisesti menestyviä yrityksiä sekä huomattavaa tutkimusosaamista. On tärkeää huomata, että noin 90 prosenttia Suomessa louhituista metallimineraaleista jatkojalostetaan Suomessa esimerkiksi teräkseksi, kupariksi ja akkukemikaaleiksi. Mineraalistrategialle asetetaan suuria odotuksia. ▲

PEKKA SUOMELA, TOIMINNANJOHTAJA, KAIVOSTEOLLISUUS R.Y.