Pakina, Tuomo Tiainen: Mitä vanhan metallurgin, Hipsu Hiilen ja alkuaine vanadiinin jälkeen?

Numerosta 5/2014 alkaneet ja pääasiassa vanhan metallurgin tähdittämät tarinat päättyivät tällä Pakina-sivulla numeroon 1/2018, ja Hipsu Hiili lähti tutkimusmatkoilleen metallien ihmeelliseen maailmaan seuraavassa numerossa. Hipsu suunnisti pois ulottuviltamme elolliseen maailmaan numerossa 2/2022, ja alkuaine vanadiini alkoi heräillä horroksestaan terästehtaan vanhassa kuonakasassa numerossa 3/2022. Alkuaine vanadiini päätyi monivaiheisen seikkailun jälkeen ainakin jossain määrin pysyvään asuinsijaansa virtausakkuun viime numerossa 2/2024.

Mitä sitten seuraavaksi? Tähänastisten pakinasarjojen teemat ovat vanhaa metallurgia lukuun ottamatta saaneet alkunsa ulkoisesta lähteestä eli jossakin tilanteessa korvaan tarttuneesta lauseesta tai jostain luetusta tekstinpalasesta, joka on jäänyt niin sanotusti mielen päälle. Aikansa mielen perukoilla pyörittyään aihiot ovat kirkastuneet ja jäsentyneet poluksi, jota pitkin on ollut hyvä edetä tarina kerrallaan.

Tälläkin kerralla sellainen ulkoinen lähde tai mieltä kaivertava teema-aihio on kyllä olemassa. Jossakin apurahojen jakotilaisuudessa keskustelu ajautui materiaalitutkimuksen muoti-ilmiöihin. Tiedättehän, sellaisiin, joissa jokin tutkija tai tutkimusryhmä maailmalla löytää uuden materiaalin, jostain materiaalista jonkin uuden ominaisuuden tai jonkin ilmiön, jonka uskotaan muuttavan koko maailman.

Kun tuo löytö sitten julkistetaan riittävän arvovaltaisessa mediassa, tarttuvat muutkin tutkijat ja ryhmät aiheeseen ja päättävät tutkia sitä tarkemmin omista lähtökohdistaan. Ja niin syntyy pian hypetys, joka paisuu vähintään valtakunnan, ellei peräti koko maailman laajuiseksi. Kaikissa apuraha- tai projektihakemuksissa pitää olla riittävä määrä kyseiseen ominaisuuteen tai ilmiöön liittyviä hyviä sanoja, jotta toivoakaan hakemuksen läpimenosta ja rahahanojen avautumisesta olisi olemassa.

Klassillinen esimerkki tällaisesta maailmanlaajuisesta muoti-ilmiöstä oli korkean lämpötilan keraamipohjaisten suprajohdemateriaalien löytyminen 1980-luvun puolenvälin seutuvilla. Koko materiaalitutkimusmaailma paneutui näiden uusien materiaalien tutkimiseen ja kehittämiseen. Yhä uusia suprajohtavia yhdisteitä löydettiin ja yhä korkeampia suprajohtavuuslämpötiloja raportoitiin.

Tutkimus jatkuu varmaan vieläkin, mutta hypetys teeman ympäriltä on kadonnut. Yhtenä syynä on se, että perusluonteeltaan kovista ja hauraista keraamimateriaaleista ei ole opittu valmistamaan notkeita ja taipuisia kaapeleita, joista kierrettyjä keloja voitaisiin käyttää vaikkapa äärimmäisen voimakkaiden magneettikenttien aikaansaamiseen. Ehkäpä tuokin ongelma jonakin päivänä vielä ratkaistaan tai onnistuneesti kierretään vaikkapa 3D-tulostuksen keinoin.

Joka tapauksessa tuo teema-aihio on pyörinyt mielessä pian parisen vuotta. Sitä riittävästi käänneltyäni ja väänneltyäni olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että teema on vähän liian iso palanen haukattavaksi. Koska omat kokemukseni ja tutkimukseni ovat keskittyneet metallien maailmaan, en tunne oloani riittävän kotoiseksi muovien, keraamien ja komposiittien maailmassa (metallimatriisikomposiitteja tietenkin lukuun ottamatta).

Sen sijaan olen ajatellut, että voisin yrittää kuvailla omia seikkailujani metallimateriaalien tutkimuksen parissa. Koska tehtäväkenttäni yhtenä osa-alueena olivat uudet metallimateriaalit ja niiden materiaalitekniikka, tulee täälläkin auttamatta vastaan noita edellä kuvattuja hype-ilmiöitä. Ilmiöiden ja ominaisuuksien kuvaamisen ohella ajattelin esitellä myös matkan varrella vastaan tulleita kokemuksia ja sattumuksia.

Siispä, arvoisat lukijat, tarkoitukseni on tarjoilla seuraavissa pakinoissa teille tarinoita mm. metallien superplastisuudesta ja superplastisista metalleista, amorfisista metalleista, mekaanisesta seostuksesta ja pulverimetallurgiasta, reaktiosynteesistä, metallien välisistä yhdisteistä, metallivaahdoista, kvasikiteisistä metalleista jne. Vastaan tulee toki myös arkisempia aiheita kuten kitkahitsausta, metallien liimausta ja termistä ruiskutuspinnoitusta.

Valitettavasti näihin teknokraattisiin tarinoihin on taitavan kuvittajamme Sofin varmaan vaikeampi tuottaa Hipsu- ja alkuaine vanadiinitarinoiden kaltaista kuvamateriaalia. Hyvä kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta katsotaan, ehkä Sofin loistava oivalluskyky, mielikuvitus ja kuvitustaito riittävät näidenkin tarinoiden sulostuttamiseen ainakin joissakin kohdissa.

Mutta nyt jorinat pois ja matkaan seuraavassa numerossa!▲

Tuomo Tiainen