Tuomo Tiainen: Historian havinaa

Sarjamme jatkuu jälleen pienen tauon jälkeen vuoden 1968 numeroiden selailulla. Tuohon aikaan nimellä Vuoriteollisuus-Bergshanteringen julkaistu lehtemme ilmestyi kahtena numerona vuodessa. Seuraavassa joitakin nostoja numeroiden läpikäynnistä.

Koko1960-luku oli maamme metallurgisen teollisuuden voimakasta kehitysvaihetta. Uusia tehtaita ja tuotantolaitoksia oli perustettu mm Raaheen ja Kokkolaan ja niiden tuotannon ylösajo oli meneillään vuosikymmenen loppupuolella.

Tämä näkyy myös lehden sisällöissä mm. runsaina mainosmäärinä. Esimerkiksi numeron 1/1968 62 sivun kokonaismäärästä 25,5 sivua eli 41,5 % oli mainoksia. Niissä mainostettiin kaikkea mahdollista vuorialalle sopivaa teräsköysistä Outokummun tuottamien korkealaatuisten instrumenttien hienomekaaniseen valmistukseen saakka.

Numerossa 1/1968 TKK:n professori Matti Tikkanen käsitteli näkymiä prosessimetallurgian viimeaikaisesta kehityksestä keskittyen artikkelisarjan ensimmäisessä osassa rautametalleihin. Raudan valmistuksen puolella masuuniteknologiassa meneillään oli siirtyminen rikastepellettien käyttöön palamalmin tai tavanmukaisen sintterin asemesta. Teräksen valmistuksessa taas konvertteriteknologia ja happipuhallus olivat jo suurelta osin korvanneet perinteisen lieskauuniteknologian.

Teräksenteon puolella kokeiltiin myös ”liekkisulatuksen” käyttöä harkkoraudan raffinointiin. Rautamalmin suorapelkistys vedyllä sekä myös sulan teräksen valmistus suoraan rikasteesta jatkuvana prosessina olivat jo tuolloin myös tutkimuksen kohteina. Professori Tikkanen arvioi kuitenkin oikein, että varsinkin jälkimmäisen prosessin kohdalla matka reaaliseen lopputulokseen on pitkä.

Numerossa 1/1968 esiteltiin myös vuosina 1959 -1967 Kemijärvellä toiminut Otanmäki Oy:n Kärväsvaaran rautakaivos. Tässäkin tapauksessa jo vuonna 1921 löydetyn magnetiittimalmion matka toimivaksi kaivokseksi oli varsin pitkä ja monivaiheinen.

Numeron 1/1968 mainoksista ehkä eniten huomio kiinnittyi Paraisten Kalkkivuori Oy:n valmistamiin MIKA- ilmanvaihtokanaviin. Niiden 6 mm paksut asbestisementtiseinämät estivät jäykkyydellään räminä- ja kolinamelun syntymisen.

Numerossa 2/1968 julkaistiin professori Matti Tikkasen prosessimetallurgian kehitystä tarkastelevan artikkelisarjan toinen, värimetalleihin keskittyvä osa. Liekkisulatusprosessin läpimurto 1960- luvulla oli luonnollisesti merkittävimpiä kehitysaskeleita, mutta kehitystä oli meneillään myös jauhemetallurgian sekä hydro- ja muiden pyrometallurgisten prosessien kohdalla. Tikkanen korosti erityisesti hapen käytön etuja värimetallien prosessimetallurgiassa.

Numerossa 2/1968 esiteltiin myös Paraisten Kalkkivuori Oy:n Paakkilan antofylliittiasbestilouhos Kuopion läänin Tuusniemen pitäjässä. Kyseessä oli Pohjolan ainoa ja koko maailmassakin harvinaislaatuinen asbestin tuotantolaitos. Louhittu asbestikivi rikastettiin eli murskattiin, kuivattiin, aukaistiin, seulottiin, luokiteltiin kuitupituuden mukaan ja osittain jauhettiin kuivana. Rikastamoon oli vuonna 1967 asennettu yleispölynpoistojärjestelmä.

Numeron 2/1968 mainoksista huomio kiinnittyi Oy Nokia Ab:n monipuoliseen tuotantovalikoimaan. Yhtiö tuotti selluloosaa, paperijalosteita, kumijalkineita, renkaita, teknillisiä kumituotteita kuten kuljetinhihnoja, johtoja, kaapeleita, kondensaattoreita, kevytmetallituotteita, teollisuuselektroniikkaa, viestitekniikkaa ja putkia. 1990-luvulla räjähdysmäiseen kasvuun ryöpsähtänyt kommunikaatioteknologia uinui tuolloin vielä yhtiön uumenissa. ▲

TEKSTI: TUOMO TIAINEN