KÄSITYÖ
Näin tehdään sukkaohje:
LASKE, PIIRRÄ, KOKEILE, TESTAA Juhlavuoden sukkakilpailun satoa ilmestyy kirjaksi koottuna. Ohjeet kilpailutöiden pohjalta teki kokenut kässämarttakaksikko. HELENA KOKKONEN //KUVAT KERTTU MALINEN
sallistu kilpailuun – neulo Marttojen juhlavuoden sukka! Näin pyydettiin reilu vuosi sitten, ja 83 käsityöharrastajaa kuuli kutsun. Kilpailun voitti Salla Hiltunen sinivalkeilla sukillaan, joiden ohje julkaistiin Martan vuosi -juhlalehdessä tammikuussa. Voittajasukan lisäksi joukossa oli monia muitakin mainioita malleja. Niistä kiinnostui kaupallinen kustantajakin, ja halusi julkaista kilpailun kiinnostavimmat kirjana. Oli siis sukat ja oli kustantaja, mutta ohjeet puuttuivat, kilpailuun kun ei tarvinnut lähettää ohjetta vaan ainoastaan sukat. Kuka kirjoittaisi ohjeet 30 sukkaan, vieläpä melko rapsakalla aikataululla? Tekijät löytyivät Kässämarttaryhmien vetäjien Facebook-ryhmän kautta. Urakkaan tarttuivat Marketta Rahikainen ja Tanja Rantanen, pitkän linjan kässämartat. Molemmat kuuluvat Kädentaitomartat-yhdistykseen. Tanjan ohjeita on julkaistu Martatlehdessä, esimerkiksi kesänumeron Pride-henkinen kukkapanta oli hänen käsialaansa, samoin ohjeet vauvanpeittoihin, joita martat tekivät Uuteen Lastensairaalaan vuonna 2017. Hän aloitti Uudellamaalla kässämarttatoiminnan kymmenen vuotta sitten ja toimi kässämarttojen vetäjänä vuoteen 2018.
O
Marketta on ahertanut Marttojen kässäkampanjoissa, toimittanut peittoja Lastensairaalaan ja opettanut kädentaitojen perinteitä Marttojen ja Novitan yhteisessä kampanjassa. Molemmat ovat tehneet osuutensa myös Sukat äidille -tempauksessa tänä vuonna. – Lempilajini on neulominen. Neulon paljon, erityisesti lahjaksi. Minulta myös tilataan sukkia esimerkiksi läksiäislahjoiksi, kertoo Tanja.
kärjestä vai varresta. Jos tunnistan jonkin tekniikan, esimerkiksi konttineuleen, etsin, olisiko siihen jo olemassa valmista, selkeää ohjetta, kertoo Marketta. Jos kuvio tai pitsi on ennestään tuntematon, sitä voi harjoitella erikseen, ennen kuin neuloo sukan. Näin Marketta teki esimerkiksi Lyhde-sukan kohdalla. – Ohjeen tekeminen alkaa siitä, että lasken silmukoiden määrän. Katson, miten esimerkiksi palmikko menee, ja teen tarvittaessa mallitilkun kuviosta. Piirrän ja lasken – aika paljon ohjeen teko on laskemista, kuvailee Tanja työn etenemistä. Molemmat tekivät kirjaan myös omat mallinsa, vaikka eivät kilpailuun osallistuneetkaan. Naiset myöntävät, että etukäteen oli vaikea arvioida, paljonko ohjeiden laatimiseen menee aikaa. Osa malleista aukeni nopeasti, mutta mukana oli myös erikoisia ratkaisuja, joita piti pohtia pitkään. Apua saatiin koeneulojilta; tutuilta, sukulaisilta ja kässämartoilta, jotka testasivat ohjeiden toimivuutta. – Neuloin ja kirjoitin samalla ohjetta. Sitten pyysin koeneulojaa neulomaan tekemäni ohjeen perusteella. Kaavioiden piirtäminen tietokoneella oli minulle uusi taito, kertoo Marketta. Hän koki välillä stressiäkin. Tuntui, että valmista ohjetta olisi pitänyt testata yhä uudelleen ja uudelleen. Paineista huolimatta Marketta heitti projektin aikana Tanjalle ajatuksen omasta sukkakirjasta. Puoliksi leikillään – mutta ei ideaa ole haudattukaan. VANHAT MALLIT ILAHDUTTAVAT
APUNA KOENEULOJIA Kun ryhdytään ratkaisemaan valmiin sukan arvoitusta ja kirjoittamaan ohjetta, on kokemuksesta apua. Tottunut neuloja näkee työstä paljon jo silmäilemällä. – Katson ensin, onko sukka aloitettu
– Ohjetta tehdessä pitää ajatella neulojaa, sanoo Tanja Rantanen. Hyvä ohje on sellainen, että siitä on kiva tehdä käsityö toistamiseenkin. Kaikki käsityöt eivät edes taivu ohjeiksi. On uniikkisukkia, jotka on tehty omien aivoitusten pohjalta ja innoituksen vallassa. Niissä tehtyjä ratkaisuja on vaikea selostaa ohjeen muodossa. Vinkkinä heille, jotka mielellään neu-
»
34 | MARTAT 4 | 2019
32-36_himmelisukka.indd 34
16.8.2019 13.26