Page 1

Pirkanmaan Vinttikoirakerho Ry:n jäsenlehti

VIPINÄ

2/2019


Hallitus Puheenjohtaja Jari Hänninen jari.hanninen@pp.inet.fi p. 0400-166600

Johanna Kuoso johanna.kuoso@gmail.com

Varapuheenjohtaja Paula Virta paulavirta@hotmail.com p. 040-5652740

Merja Lahti pvk.sihteeri@gmail.com

Sihteeri Merja Lahti pvk.sihteeri@gmail.com

Varajäsenet Maria Malvisalo-Jauhiainen Miska-Alexander Argillander Lasse Silvan

Jäsensihteeri Sari Saastamoinen sari.saastamoinen@tuni.fi Rahastonhoitaja Sari Tapaninaho rahuri.pvk@gmail.com Jäsenet Paula Virta paulavirta@hotmail.com

Sari Tapaninaho softrack17@)gmail.com

Erkki Ruusunen cviitonen@gmail.com

Hallitukselle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: hallitus@pirkanmaanvinttikoirakerho.fi PVK:n tilinumero FI09 1146 3001 1167 11 Jäsenmaksut 2019 Varsinainen jäsen 15€, perheenjäsen 3€ ja ainaisjäsen 150€

Vipinä

Toimitus: Johanna Kuoso johanna.kuoso@gmail.com Jari Hänninen Taitto: Juha Jauhiainen juha@ideaprint.fi Kansikuva: Mikko Säe Ilmoitushinnat: 1/1 sivua 20€ jäsen, 40€ ei jäsen ½ sivua 15€ jäsen, 30€ ei jäsen Takasivu 100€ Painopaikka: ideaPrint www.ideaprint.fi


Puheenjohtajanpalsta Kausi alkaa olla sitten kahta vailla valmis, pikkujouluja ja syyskokousta. Paljon on tapahtunut harrastusrintamalla kesän aikana. Olemme olleet mukana järjestämässä Hau Hau -dogshow:ta toukokuussa. Kaupin radalla kerhon toimesta järjestettiin neljä ratakoetta ja äitienpäivän viikonloppuna Sastamalassa kaksi maastokoetta. Tiistaiharjoituksia pidettiin reilut 20 kertaa. Heinäkuussa ohjelmassa oli PVK:n toimesta järjestetty Match Show Kaupissa. Kaikki edellä mainittu vaatii kuitenkin suuria ponnisteluita tapahtumien läpiviemiseksi kunnialla ja tässä olemmekin onnistuneet hyvin joten suuret kiitokset kauden tapahtumien järjestelyissä mukana olleille.

tavalla: jos sinulla on negatiivista palautetta kerro se meille ( lausutaan hallitus ) ja jos tunnet tarvetta kehua meitä ja toimintaamme kerro se muille. Sellainen vuosia jatkunut oman pesän likaaminen saa mielestäni olla taaksejäänyttä aikaa.

radan käytön mahdollistamista jäsenille muunakin kuin harkkailtoina. Tästä lisää kauden 2020 alussa.

Itselläni on ajatuksena, että Kauppi olisi meidän kaikkien harrastajien ” olohuone ” mihin on mukava tulla ja harrastaa hymyssä Kaupin ja laitteiden kunnossapito vaatii suin. Makkarajuoksuissa oli positiivinen ilmyöskin uhrauksia. Suurin murhe tänä ke- mapiiri ja tekemisen meininki, siitä on hyvä sänä oli viehelaitteiden kunto ja niissä il- jatkaa kaudelle 2020. menneiden vikojen korjaus. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui uusien varaosien saaminen maahantuojalta kun omat varastot Hyvää loppuvuotta kaikille oli käytetty loppuun. Pääsääntöisesti kor- Jari Hänninen jaustyöt tehtiin ulkopuolisten yritysten toimesta mikä taas tarkoittaa kohtalaisen suurta euromäärää. Eli mikäli tunnet kiinnostusta viehekoneiden huoltohommiin, niin ota yhteyttä allekirjoittaneeseen marraskuun aikana, ja mikäli tähän pestiin ei löydy henkilöä kaikki kolme konetta lähtevät täyshuoltoon merkkihuoltoon.

Syyskokous lähestyy ja on aika tehdä taas uusia henkilövalintoja kerhon hallitukseen. Se on se tilaisuus missä kerhonjäsenet voivat osallistua päätöksentekoon ja valita haluamansa hallituksen, ja kun päätökset on tehty niin niillä mennään ja annetaan työrauha valitulle hallitukselle. Ja jos tulevaisuudessa Hallitus teki kesällä päätöksen radan omaPirkanmaan vinttikoirakerho toimii ajatus- toimiharjoittelun suhteen, mikä tarkoittaa

3


Kauden 2019 menestyneitä

1. Kuka olet ja keitä kuuluu perheeseesi? 2.Miten tämä kilpailukausi on mennyt? 3.Paras suorituksesi tällä kaudella? 4. Millainen olet kotioloissa? Entä kilpailutilanteessa? 5.Kuinka aiot valmistautua ensi kauteen? 6.Terveisiä kanssakilpailijoille

P-H:n kennelpiirin ratamestari ( FA ) Onnentuojan Baliena 1. Onnentuojan Baliena ( Sylvi ) 4 vuotta, Onnentuojan Aaria ( Aaria ) 6 vuotta sekä Apple Garden’s Pink Star ( Hertta ) 8 kuukautta. Ja kotiväkeen kuuluu Satu, Jari, Helmiina ja Jerry.

2. Radalla kokeissa käytiin kaksi kertaa ja maastoissa vaan kerran, kesä meni enimmäkseen huilaillessa. 3. Paras suorituksesi tällä kaudella? Kun kauheasti sen pupunperässä ei juotu niin Kennelpiirin ratamestaruushan se sitten on. 4. Aika rauhallinen, mutta välillä tulee pikkupainit Hertan kanssa.

4

Odotan innolla sitä hetkeä, että pääsen juoksemaan muovipupun perässä. 5. Talvella pitää varmaan ruveta harjoittelemaan vähän ahkerammin, että ensikesän 480 metrillä kello pysähtyisi alle 40 sekunnin aikaan. 6.Nähdään radalla ja pelloilla ensi vuonna. Pidetään itsemme talvikausi terveenä ja muistetaan harjoitella.


Kauden 2019 menestyneitä 1. Kuka olet ja keitä kuuluu perheeseesi? 2.Miten tämä kilpailukausi on mennyt? 3.Paras suorituksesi tällä kaudella? 4. Millainen olet kotioloissa? Entä kilpailutilanteessa? 5.Kuinka aiot valmistautua ensi kauteen? 6.Terveisiä kanssakilpailijoille

P-H:n kennelpiirin ratamestari Paletin Candyking 1. Olen joulukuussa 5 vuotta täyttävä whippet uros Jimi. Asun kahden eri sukua olevien pikkuveljieni kanssa vuorotellen omistajieni Johannan ja Jarin luona. Kasvattajani on Leena Hursti Tampereelta. Minulla on samasta pentueesta veli Captainkid ja sisko Cupcake. 2. Mennyt kilpailukausi on mennyt todella epätasaisesti. Ja loppukausi täytyi jättää väliin kokonaan selkäjumien vuoksi. 3. Paras suoritukseni tällä kaudella oli varmaankin oman uuden ennätyksen tekeminen 280 metrille. 4. Olen kotioloissa ihmisten kuvauksen

mukaan ”maailman ihanin”. Todella rauhallinen, ja myös kärsivällinen nuorison leikkien keskellä. Itse en niin jaksa niiden leikkeihin osallistua, vaan parasta on kun pääsen ihan yksin esimerkiksi soramontulle ja saan hakea palloa. 5. Kilpailupäivinä muutun heti kuonokopan pakkaamishetkellä eri koiraksi. Stressitasot nousee heti. Olen onneksi iän myötä oppinut hieman rauhoittumaan, enkä käyttämään kaikkea energiaani jo pelkästään kisapaikalle saapumiseen. Ääntä minusta lähtee kanssakilpailijoideni tavoin ihan kiitettävästi. Kukaan ei kuitenkaan vedä vertoja nuoremmalle pikkuveljelleni Lucalle, voi jeesus... 6. Valmistudun ensi kauteen hoitamalla jumit kropasta ja palautumalla mahdollisimman tehokkaasti nyt ensi alkuun. Treenit aloitetaan sitten taas talven aikana, jos kaikki menee hyvin.

5

7. Terveisiä kanssakilpailijoille: Pidetään hauskaa ja nautitaan juoksemisen ilosta, vaikka nuo meidän ihmiset säätäisi mitä ;)


Kauden 2019 menestyneitä 1. Kuka olet ja keitä kuuluu perheeseesi? 2.Miten tämä kilpailukausi on mennyt? 3.Paras suorituksesi tällä kaudella? 4. Millainen olet kotioloissa? Entä kilpailutilanteessa? 5.Kuinka aiot valmistautua ensi kauteen? 6.Terveisiä kanssakilpailijoille

aikaa. Joskus siskot haluavat tahallaan ärsyttää minua ja silloin en epäröi kyllä vastata samalla mitalla. Kilpailutilanteessa olen keskittynyt ja seuraan tarkasti viehettä. 5. Lepäilemällä ja ulkoilemalla . Haluan pitää kunnostani huolta myös lepokaudella . Ensi vuonna olen kuulemma lähdössä oikein ulkomaille kisaamaan . Siitä tulee hauska reissu kun kaikki siskoni ja yksi Pulla niminen kaverikin lähtee mukaan. 6. Ei se pieni koko vaan suuri luonne - on mottoni

Suomi Cup 2019 Pikkuneidin Bristol 1. Virallinen nimeni on Pikkuneidin Bristol eli kotoisammin ”Pirkko ” ja perheeseeni kuuluu täyssiskoni Nunnu-Sofia , puolisiskot Julia, Vienna, Aava ja tietenkin äitini Isabella . Äidiltäni olen selvästi perinyt juoksuintoni koska äitini on varsinainen tehopakkaus itsekin . Me siskojen kanssa tykätään nyt kovasti meidän uudesta lajista Ajuekisoista. Siinä saadaan omana joukkueena ajaa ”kissaa” takaa ja se on tosi mukavaa . 2. Kilpailukausi alkoi tosi hyvillä mielin ja vauhdikkaasti kun mentiin siskon kanssa heti huhtikuussa SICin maastomestaruus-kisoihin Ravijoelle. Siellä pinkaisin kakkostilalle siskoni jälkeen ja sertihän sieltä napsahti. Seuraavaksi oli suuntana suomi-cup kisa ja juoksin siellä voittoon ja viimeisen sertinikin sain ja minä tyttö tulin käyttövalioksi ja suomicup-voittajaksi

. Siitä olen mahdottoman ylpeänä. Sitten valmistauduin 3 vuotiaiden derby-kisaan mutta siitä en mielelläni kerro sen enempää voitte arvata loput. Mutta vihjeenä että minähän en kurassa halua juosta ja mahassakin kipristeli. ( sen jälkeen meille tytöille iski raju mahatauti ja sitä sairastimme aika kauan ) Kun vihdoin olin taas kunnossa ja juoksuaikakin siinä välissä podettu, suuntasin siskojen kanssa vielä pariin kisaan loppukesästä. Humppi oli kiva paikka kun olin niin innoissani siellä että nousin podiumille ykköspallille ja taas hurrattiin . Olen todennut itsestäni että maastojuoksu on minun lajini ja tuo ratapuoli jääköön isommille. 3. Luulen että se on tuo suomi-cup voitto koska siellä oli vastassa suomen parhaimmat kaverit viime kaudelta 4. Millainen olet kotioloissa? Kotioloissa olen rauhallinen ja lempipaikkani on meidän dallas-sohvan selkänojan päällä.Sinne vien herkut ja siellä loikoilen aika ison osan

6


Kauden 2019 menestyneitä 1. Kuka olet ja keitä kuuluu perheeseesi? 2.Miten tämä kilpailukausi on mennyt? 3.Paras suorituksesi tällä kaudella? 4. Millainen olet kotioloissa? Entä kilpailutilanteessa? 5.Kuinka aiot valmistautua ensi kauteen? 6.Terveisiä kanssakilpailijoille

Fi Kva-R Dvr-19 Turku Cup-19 Fightbells Ebourdie Eliara

3. No aikaa jos ajattelee oli se kun juoksin 350m ja tulos alkoi numerolla 28, mutta takkikisat tietenkin DVR-19 sekä Turku cup-19.

1. Olen Bonnie, Bonnie Blue, Bon Bon, Boo noita nimiä tuntuu kertyvän. Niin olen kotoisin tuosta 2km päästä Annikalta hänen ensimmäinen pentueensa kuulemma. Meitä on täällä 9 itskua jotka kaikki muut on sulkulaisiani paitsi nuo nuoret pojat italialainen Eriberto ja ranskalainen Neris. Muut ovat tätini Piitu hänen tytär Loitsu tyttärentytär Tuikku 5kk sekä Lucky, Happy ja Nappula. Ihmisiä täällä on 4.

4. Olen hyvinkin rauhallinen joskus saatan innostua pientä riehumista tekeen, mutta kun Annika tulee silloin kyllä sekoan täysin. Ehkä tuo Piitu täti riehuu tarpeeksi täällä ja pentu minä vain istun eteisessä ja odotan kun penta laitetaan kaulaan, istun ja odotan ruokakippoa, tassulla läppään Mammaa että syliin pääsis en hyppää niin röyhkeästi kuin Happy ja Lucky.

2. Kohtalaisesti sanoisin ja jäi kyllä harmittamaan kun sinne Saksaan ei päästy lähtemään. Kesäkuun lopussa oli ensimmäinen ratakisa ja valioiduin eli se meni nappiin. Kiima sotki kisakautta jälleen kerran, mutta kerkesin juosta kuitenkin 8 kisaa ja 13 lähtöä.

Tosi rauhallinen siihen asti kun menemme radan viereen, sitten jo vähän riekun ja haukun varsinkin silloin kun täti Piitu mukana. Sillai me tsempataan toisiamme.

7

5. No niinhän se menee, että hyvää ruokaa, unta paljon, lauman kanssa juoksemista ja päästään kuulemma uimaan Piitun kanssa ja joku muukin vielä mukaan ehkä Nappula,mutta se ei kyllä tykkää siitä yhtään, mutta jospa Tuikku tulis. 6. Terveisiä kanssakilpailijoille Kiitos oli kivaa tälläkaudella ja nähdään keväällä taas. Hyvää ruokaa ja iloisia ulkoiluja teille kaikille pysykää terveinä!! Tervein Bonnie ja Tarumetsän väki


Kauden 2019 menestyneitä 1. Kuka olet ja keitä kuuluu perheeseesi? 2.Miten tämä kilpailukausi on mennyt? 3.Paras suorituksesi tällä kaudella? 4. Millainen olet kotioloissa? Entä kilpailutilanteessa? 5.Kuinka aiot valmistautua ensi kauteen? 6.Terveisiä kanssakilpailijoille

Suomi Cup 2019 CVM-19 Zivanova’s Ciara Mechta 1. Minua kutsutaan Minaksi, olisi kuulemma sopinut paremmin Minä, tiedä sitten mitä tarkoittivat tuolla. Virallisesti olen Zivanova’s Ciara Mechta (Musta Unelma). Synnyin maaliskuussa 2016. Muistutan paljon mummuani, kertovat, että on ihan samat ilmeet ja tavat. Perheeni on iso mutta niin rakas. Kotilaumaani kuuluu borzoit Ava, Naja ja Keiju, galgo Marta sekä kk saksanseisoja Eden (on minun ottosiskoni, meillä on vain muutama viikko ikäeroa) ja suomenajokoira Rita. Etälaumaani kuuluu borzoit Anni, Pii, Oiva ja Allu. 2. Tämä kausi alkoi hienosti! Kuntoni oli kohdillaan ja vuotta odoteltiin innolla. Ihan kauden ekoihin maastoihin ei päästy omien juoksujen takia mutta Vironlahden karsinnoissa tuli vihdoin startattua. Suunnittelin juoksevani muutamat rata-, maasto- ja ajuekisat. Toukokuussa alkoi valeraskaus häiritä keskittymistä mutta yritin silti parhaani. Kesäkuussa tein upeaa finaalijuoksua Keu-

ruun maastoissa mutta kaaduin todella pahasti kurvissa. Varpaani venähti ja jouduin saikulle, TS-kisat jäivät välistä. Kaiken epäonnen jälkeen sain kuulla, että pääsin mukaan Suomen joukkueeseen EMM-kisoihin, se oli ihan huikeeta! Kävin tarkistamassa vielä kropan tilan ja sain luvan kisata. Jatkoin siis pappani ja äitini tassunjäljissä Suomea edustaen mutta harmiksi loukkaannuin heti alkuerän startissa. Tulokseksi kirjattiin disk, vaikka mitään en tehnyt kaverille. Minun kisakauteni loppui harmillisesti näihin skaboihin ja nyt sitten toipuilen. Koska kisakauteni jäi lyhyeksi, olen harrastanut näyttelyitä. Osallistun ylpeästi käyttöluokkaan ja olenkin saanut SA tuloksen jo!

Kisatilanteet otan coolisti, en hötkyile turhia ennen h-hetkeä. Tervehdin tuttuja ja hengailen. Normirutiinien jälkeen menen nukkumaan ja odottelemaan omaa vuoroa. Lämmittelyvaiheessa alan hieman terävöityä ja hakea juoksumoodia. Lähtöpaikkaa lähestyessä pidän vakaan suunnan suoraan sinne, hihna on kireällä mutta sopivasti. Joskus saatan jopa hypähtää metrin suoraan ylöspäin, kun ei malttaisi odottaa! Lähdössä odotan liikahtamatta paikallani, maastoissa lähden ilman slippiä, kun en tarvitse sitä. Omistajani ovat joskus jopa epäilleet juoksenko ollenkaan, olen kuulemma pelottavan rauhallinen. No hei, tarviihan niitä pitää vähän jännityksessä.

3. Ehdottomasti parhain kisani oli CUP-kutsukilpailu. Juoksin viime vuoden parhaimmiston kanssa, joten nyt oli kovan tyypit vastassa. Radat olivat kuin tehty minulle ja annoin vaan mennä. Tein todella komeat juoksut alkuerissä ja finaalissa, olin hyvin ylpeä itsestäni. Tiedättekö mitä? Minä voitin kaikki! Sain ylleni ensimmäisen oman takin ja neljännen maastosertini.

5.Ensi kauteen valmistaudun kuntoutumalla loukkaantumisestani Virossa. Nostatan kuntoni kohdilleen ja toivon, ettei omat juoksuni osuisi hankalasti kaudelle. Nyt nautin tulevasta talvesta ja toivottavasti tulisi hyvät kelit päästä jäälle rallaamaan kavereiden kanssa.

4. Rakastan nukkua kainalossa sohvalla ja sängyssä. Olen todella takiainen välillä. Ulkona juoksen ja leikin kavereiden kanssa.

8

6.Kiitokset mukavista kisoista ja tsempityksistä. Nauttikaa loppukaudesta ja muistakaa rentoutua välillä :).


Kauden 2019 menestyneitä 1. Kuka olet ja ketä kuuluu perheeseesi? 2.Miten tämä kilpailukausi on mennyt? 3.Paras suorituksesi tällä kaudella? 4. Millainen olet kotioloissa? Entä kilpailutilanteessa? 5.Kuinka aiot valmistautua ensi kauteen? 6.Terveisiä kanssakilpailijoille

FI KVA-R, FI MVA, EE MVA, LT JMVA, EE JMVA, TLNW-19

P-H:n kennelpiirin ratamestari Bronte 1. Ciao! olen Bronte poika Italiasta rotuun otetuista vanhemmista metsästyslinjainen. Täällä hiippailee lisäkseni Utu mummeli 10v, Pihla pian 6v ja nyt juuri pyörii jaloissani tyttäreni Bellezza, lisäksi joukkoon liittyy välillä Fumi ja Nita, tietenkin palvelusväki.

2. Kilpailukausi on mennyt kohtalaisesti jolkotellessa välillä rataa ja maastoa juosten. Viimeistä LC sertiä tavoitellessa 3. Parhaat suoritukset ovat tältä kaudella ovat EM pronssi maastosta, SM hopea maastosta, Kennelpiirin mestaruus radalta ja kaikki ratakilpailut ovat olleet KV ajalla 4. Kotioloissa tulee joskus puuhailtua ei niin toivottuja asioita, mutta muuten olen oikein luonteva poika. Pihlan kanssa kyllä kisailen

9

parhaista paikoista ja pehmeistä peitoista. Osaan myös rauhoittua. Kilpailutilanteissa pistän kaikki peliin ja tiettyä terävyyttä löytyy. 6. Hyvää syöden ja pehmeällä maaten ja vähän juoksentelua metsässä 7.Lämmin kiitos kanssakilpailijoille tästä kaudesta.


Kauden 2019 menestyneitä 1. Kuka olet ja ketä kuuluu perheeseesi? 2.Miten tämä kilpailukausi on mennyt? 3.Paras suorituksesi tällä kaudella? 4. Millainen olet kotioloissa? Entä kilpailutilanteessa? 5.Kuinka aiot valmistautua ensi kauteen? 6.Terveisiä kanssakilpailijoille

P-H:n kennelpiirin maastomestari Etnankoira Flightmaster 1. Olen Köpi, viralliselta nimeltäni Flightmaster Next to You. Perheeseeni kuuluu mamma, Tuomo sekä täysveljeni Miro, joka liittyi laumaamme tänä vuonna. Yleensä tykkään hänestä. 2. Kilpailukausi meni tutustumisena uuteen lajiin. Meidän koko lauma on aloittanut tämän harrastuksen vasta. Taitaa olla vähän lahjoja, kun hyvinhän tuo kausi meni. 3. En oikein osaa yksilöidä parasta suoritusta paitsi tietysti puhtaasti arvosteluista, mut-

ta joka kerta on menty vähän eteenpäin sekä juoksemisessa että kilpailupäivän touhuissa muutenkin. 4. Me cirnecot ollaan aika aktiivista sakkia vaikkakin veljeni nukkuu ja istuskelee mamman kainalossa paljon minua enemmän. Olen kouluttanut lauman ihmisjäsenet lelunheittoautomaateiksi, jos veli ei jaksa painia. Vaihtoehtoisesti silppuan polttopuita.Itsekin otan useat nokkaunet päivän mittaan. Se on mukavaa. Oi että, se tunne kun vieheen moottorin ääni alkaa kuulua!!! Se on niin mahtavaa hommaa!! Syke nousee, innostus nousee. Ihan pakko vähän haukkua ja hyppiä.Ainoa vääryys on kisapäivän luokattoman pieni aamupala ja varhaiset lähdöt. Onneksi edellisenä iltana

10

on saanut vähän tankata ja sitten vähän herkuttelua kisojen päälle. 5. Peruskuntokaudella en keskity niinkään lajityypillisiin harjoitteisiin vaan esimerkiksi kepinheitto, oravien jahtaaminen ja paini vievät paljon aikaani. Erikoistekniikoita käytän kepinheitossa; laukaisin (mamma) on keskellä ja kepit lentää molempiin suuntiin, jotta räjähtävyys sekä suunnanvaihto kehittyvät. Lisäksi ajattelin oman lenkkeilyharjoittelun ohessa juoksuttaa mammaa. 6. Terveiset kaikille mukaville kanssakilpailijoille!! Nähdään ensi kaudella taas!


Kauden 2019 menestyneitä 1. Kuka olet ja ketä kuuluu perheeseesi? 2.Miten tämä kilpailukausi on mennyt? 3.Paras suorituksesi tällä kaudella? 4. Millainen olet kotioloissa? Entä kilpailutilanteessa? 5.Kuinka aiot valmistautua ensi kauteen? 6.Terveisiä kanssakilpailijoille

P-H:n kennelpiirin maastomestari Ibizanpodenco Fame And Glory Back To Innocence 1. Olen Pepe. Alkujaan olen hollantilainen, kuninkaallista sukua. No joo, tästä en oo ylpee: ne sanoi mua alkuun Pieter-Christiaaniksi yhen Hollannin kuninkaallisen mukaan. Mä oon mielestäni kyllä komeempi. Mut hei, nimi on enne, sanotaan: Fame And Glory Back To Innocence eli ympärilläni on kultaista hohdetta, mutta olen hyvin vaatimaton ja no… viaton. Perheeseeni kuuluu mun äiti ja isi, valkut, palvelijat Jenni ja Kari sekä pienemmät palvelijat Oiva ja Sipi. Lisäksi olen ottanut yhden oppipojan nimeltä Guido. Hänellä ei ole vielä mitään meriittejä. Kun hän saapui perheeseemme, sain arvokkaan lisänimen Sensei. 2. Aluksi täytyy sanoa niikuin ulkomaisissa haastatteluissa yleensä kiteytän homman: ”I tried other sports, bur I realized that my talent was on four wheels… eiku paws.” Okei, mä oon ottanut ton yhestä Max Verstappenin haastattelusta, se on mun maamies ja suuri idoli. Mut on siinä on sen verran totuutta et mun vanhemmat ei oo pakottanut mua tähän lajiin vaan ihan itse innostuin ekoista harkoista kun heti tajusin et on talenttia. Siitä oon kiitollinen, et toivat mut tutustumaan. Eka kausi: Lähdettiin maltillisesti hakemaan menestystä. Valmentajan kanssa katseltiin sopivat treenit ja lähdettiin hakemaan nousukuntoa. Ongelmaksi näytti muodostuvan ensimmäisen kisan voitto ja sitä myöden valmennustiimin aivan liian isot odotukset. Niin ja lisäksi: naiskilpailijat onnistuivat loppukaudesta jostain syystä hämäämään viekkaasti ja kapuamaan usein edelle. Ehkä se johtuu siitä kohteliaisuudesta joka kumpuaa kuninkaallisesta syntyperästäni: päästin vieheelle ekana. Mä oon aika vastustamaton noille naisille tollasten eleiden jälkeen, oon huomannu. Pelasin vähän sillä. Päällekäyvistä naisista en pidä. 3. Parhaat suoritukset ovat kauden ensimmäisen maastokisan voitto, josta tuli toi kennelpiirin mestaruus. Vöyrin SM-maastoissa päästin just noi tytöt vähän edelle, mut vedin finaalissa sertin arvoisen kirin.

Siitä valkku ilahtui todella. Myös eka Hailuoto-visiitti oli kiva tapahtuma ja ekoissa ratakisoissa myös kauden alussa todella kiva meininki. 4. Rauhallinen ja harkitseva. Myönnän et oon alkanut olla heikko rapsutuksille ja halailulle. Joskus olen onnistunut aiheuttamaan palvelusväessä suuren hämmästyksen, mutta en ole sitä jäänyt pohtimaan sen enempää. Oon mä joskus myös vähän herkkä ja menen pöydän alle piiloon siksi aikaa kunnes palvelijat rauhoittuvat. Oppipoikaa yritän opettaa, mut se on aika räiskyvä luonne ja joskus yrittää iholle hempeilemään. Meidän kesken: en kuitenkaan luopuis vaikka alussa yritin eksyttää metsään. Kuten sanoin niin tällä kaudella lähdettiin hakemaan nousukuntoa ja siinä onnistuttiin. Vielä voisin hakea tehokkaampaa lähestymiskulmaa kurveihin ja kestävyyteen. Mähän oon aika raamikas uros, niin ketteryyteen pitää panostaa. Ongelmaksi tällä kaudella näytti muodostuvan pitkät odotteluajat ennen omaa suoritusta. Omasta mielestä koppiin pitäisi päästä nopeammin ja yritin haukkumalla laittaa asioita oikeaan järjestykseen mutta mitään ei tapahtunut. Tämän suhteen pitää mentaalipuoleen vielä

11

Kuva: Kari Vieri satsata. Juoksun jälkeen on hitsin euforinen olo! 5. Valmentajan kanssa ollaan ajateltu mielikuvaharjoittelua, keskittymistä ravintoon ja sohvalla lepäämistä. Ainakin alkuun onhan kausi ollut pitkä. Täällä kotona käy sellainen palvelija joka hieroo, aika hyvää tekee. Keväällä jos pääsisi aloittamaan henkisen valmistautumisen aikaisemmin niin se auttaisi myös vauhdin kanssa. Henkiseen valmentautumiseen ja meditaatioon ei tavata satsata, mutta mä oon perehtynyt siihen ja mulle se on tärkeä osa valmistautumista. Kestävyyttä kuulemma talvikaudella tulossa myös. 6. Ensi kaudella kohteliaisuudet loppuu ja aioin viedä tyylikkäillä suorituksilla palkinnot jopa naisurheilijoiden nokan edestä. Voi jopa olla et saan naisilta tällä tavalla enemmän ihailevia katseita. Vakavan uhan aiheuttaa kuitenkin oppipoikani, joka ensikaudella on jo aikuisen uroksen mitoissa eikä omaa mitään kohteliaita tapoja vaikka niitä olen yrittänyt opettaa. Mutta se toisaalta kuuluu Sensein tiimiin, niin oppipojan onnistuminen on tavallaan myös mulle kotiin päin.


12


Kauden 2019 menestyneitä 1. Kuka olet ja ketä kuuluu perheeseesi? 2.Miten tämä kilpailukausi on mennyt? 3.Paras suorituksesi tällä kaudella? 4. Millainen olet kotioloissa? Entä kilpailutilanteessa? 5.Kuinka aiot valmistautua ensi kauteen? 6.Terveisiä kanssakilpailijoille

P-H:n kennelpiirin maastomestari whippet Whiplandian Powerpuff Girl Jenni Heiskanen ja meillä asuu avomieheni Esa Piispan lisäksi viisi whippetiä: 13,5-vuotias Numa (Kva-R Paletin Nitroninja) joka muuten oli myös Kennelpiirinmestari aikoinaan, Piri 8v. (Kva-M Sökövintin CG Herran-Terttu), Pami 5,5 v. (Kva-R Whiplandian Inside I am Dancing), Pilvi 2,5 v. (Whiplandian Powerpuff Girl) ja Polle 8 kk (Rappfoten’s Last Unicorn). 2. Tämä kausi meni meillä aika hiljaisissa merkeissä, kisattiin vain Pilvin kanssa ja vain maastoissa. Suomessa käytiin kolmet kisat (2 sertiä ja KPM) ja osallistuttiin Viron EMM-kisoihin, joissa Pilvi sijoittui sinne puolenvälin paikkeille. Tarkoitus oli kisata enemmänkin, olimme juuri lähdössä Viroon maastoihin, kun koira loukkaantui ja joutui tikattavaksi. Siinä meni useammat kisat ohi parannellessa ja sitten alkoikin ekat juok-

sut... Joten ensi kautta odotellessa! 3. Pilvillä oli aika tasaisen keskinkertainen kausi, kaksi nelossijaa, kaksi sertiä, mutta kirsikkana kakun päälle tämä kennelpiirinmestaruus! Ja olihan Viron EMM-reissu tosi kiva myös :) 4. Pilvi on kotona tosi kiltti. Leikkii pennun kanssa tai nukkuu emännän kyljessä sohvalla. Nykyään se on oppinut vaatimaan peittelyä, joten välillä kuuluu piippausta, jos peitto on huonosti eikä tottele. Yöt Pilvi nukkuu myös kiltisti isäntäväen välissä sängyssä. Kisoissa Pilvi on rauhallinen. Jopa niin rauhallinen, että välillä mietityttää, meinaako se lähteä vieheen perään ollenkaan! Aina se on kuitenkin lähtenyt, paitsi radalla... se nimittäin jäi tänä vuonna harjoituksissa pari kertaa koppiin istumaan! 5. Syödään, levätään ja lenkkeillään. Ja käydään koirauimalassa polskimassa.Nuoriher-

13

ra Polle on kova juoksuttamaan kavereita, joten jos ja toivottavasti kun vaan säät sallii, niin juostaan paljon vapaana. Hierojalla ja fyssarilla tulee varmaan käytettyä koko konkkaronkka ennen kevättä. Ja Pilvin & Pamin keventyminen sterilaation verran on myös työn alla. 6. Terveisiä kanssakilpailijoille Ensi kautta odotellessa! Voikaa hyvin, pysykää ehjinä ja kisoissa & harkoissa nähdään taas! :)


Kauden 2019 menestyneitä 1. Kuka olet ja keitä kuuluu perheeseesi? 2.Miten tämä kilpailukausi on mennyt? 3.Paras suorituksesi tällä kaudella? 4. Millainen olet kotioloissa? Entä kilpailutilanteessa? 5.Kuinka aiot valmistautua ensi kauteen? 6.Terveisiä kanssakilpailijoille

SMM-19 Go Go Bolshoi Katniss 1.Olen kettumainen Borzoi Go Go Bolshoi Katniss, kohta 2 vuotta. Perheeseeni kuuluu pari ruokkijaa Kati ja Eero, sekä karvaiset kaverini 3 kpl borzoita Halla, Pirpana ja Aida, 2 greyhoundia Vito ja Hilma, sekä ’varaemoni’ afgaani Aune. Miten tämä kilpailukausi on mennyt? 2. Kiitos kysymästä, mukavan nousujohteisesti, kuulemma hyvin oon pärjännyt. Maastoissa ja radalla on kiva juosta sekä varsinkin matkat asuntoautolla kisoihin ovat hauskoja, koska siellä on oma painisänky meille.

4. Leikkisä, tykkään puutarhan hoidosta, erityisesti ruusupuskasta, myös omenoita on mukava poimia suoraan puusta. Kotona on mukava myös touhuilla uuden laumamme jäsenen Aidan(3,5kk) kanssa. Kilpailuissa keskityn työhöni enkä turhia hötkyile, muuten kyllä leikin mielelläni kaikkien kanssa. 5. Treenaamme kovasti Aidan kanssa toisiamme. 6. Toivotamme kaikille kilpakumppaneille onnea ja menestystä ensi kaudelle !

3. Suomen maastomestaruus tuli nyt voitettua ja haettiin myös Virosta voitto ja maastoserti.

14


PVK 50V -juhlakilpailut Kuvat E.Ruusunen


Leena ja kasvatit. Vasemmalta Paletin Savannah, Paletin Speedway, Paletin Tequila ja Paletin Candyking.

MITTARISSA 70V Olen Hurstin Leena Tampereelta ja intohimoinen WH-harrastaja.Syy rataharrastukseeni on siskoni Tuulan syytä,joka harrasti tätä hienoa harrastusta jo-70 luvulla. Kun tuli mahdollisuus hankkia hänen legendaarisen narttunsa Sökövintin Muumin tyttärentytär -84,niin se oli siinä ja minulle tuli Ruotsista narttu Clarete.Kasvattajat oli ihan suomalaisia ja Tuulan sukulaisia miehen puolelta. Elämäni koiramailmassa voisi jakaa kahteen jaksoon,koska näin tapahtui henkilökohtaisen elämäni saralla. Ensin oli aika Clareten ”Nyyti” kanssa alkaen 1984. Se oli mieletön kisakoira ja upea luonteinen ja viisas ja fiksu ja kisa-ura oli yhtä unelmaa. Silloin sitä alkoi miettimään,että josko pennut teettäisin ja kaikki oli silloin helpompaa,kun oli kumppani rinnalla,joka oli vielä hurahtaneempi tähän harrastukseen kun minä. Nyytillä oli ensimmäiset pennut 1987,jolloin sain myös kennelnimen Paletin (suurempia ajatelmia ei kennelnimen keksimiseen ollut,mutta ehkä koirien kaunis ulkomuoto ja värikirjo

oli se syy tähän nimeen) ja siitähän se läks,eka pentueesta jätin itselleni nartun Andromeda,jolla myöhemmin jatkoin sukua,sen sisko Aquila meni Sökövinttiin jatkamaan heidän linjaansa. Muutaman tähden sai Nyyti jälkikasvustaan mm. KVA Andromeda, Kaks Va Aquila ja MVA oli Apus lisäksi Fiona ja Friidu,joka oli eka tai toiseks eka kolmoisvalio suomessa.Grogi oli Suomenmestari -91, myös yk.Irokeesi oli lyömätön, siihen aikaan isot whippetit oli pohjasakkaa ja niiden enkat ja vauhti muutoinkin oli epäilyttävä asia. Siksi silloin perustettiin uusi seura SVUK nyk.GRL ,jonka perustajäseniä olen myös.Kaikki pentue tiedot löytyy koiranetistä,niin en tätä listaa enempi jatka.Juoksutuloksia ei tietty näe,mutta kaikki yhdistelmät. Whippettien lisäksi minulla on ollut 2 Japaninpystykorvapentuetta ja 2 Kääpiöpinseripentuetta. Rata rata ja rata,se ja koiraurheilu on aina ollut sydämen asia ja hommaan on oltava se hinku ja halu. Arvostan omaa osaamistani vaikken muusta alkuun tiennytkään,sen tiesin

16

että Whippetin on juostava ja kovaa. Clareten tytär Andromeda jatkoi linjaani kahdella pentueella 1994-1995 Paletin J ja Paletin Koot. Joista James Dean ja Kansas-kid olivat näkyvimmät koirat ja Kidin perimää on juoksijoissa Ruottin mailla.James Dean jatkoi sukua Flying Fawn kennelissä. Uusi aika alkoi v 2000 jolloin kotiini tuli musta ihanuus Lekurin Lipstic, (Nami) jossa oli uutta linjaa ja vanhaa Palettia takana. Sen juoksu-ura meni ihan pyllylleen kun kiimat tuli aina jouluna ja juhannuksena,treenaa sitä sitten. Noh, paras jalostusnarttu ei aina ole se nopein ja se nopein ei aina ole se paras jalostuskoira. Nami oli uuden whippettien kokoluokituksen mukaan ylikorkea,eli aikaisemmin oli vain whippettien säkäkorkeus,mutta nyt oli uroksilla ja nartuilla omat kokoluokat,siksi epäröin aloittaa uudelleen kasvatusta. V.2005 Lipstick sai Paletin N-pentueen ,joka myöhemmin ylitti kaikki odotukset,siis upeita varmapäisiä


juoksijoita jotka pärjäs niin radalla kun maastoissakin Tuplamaastomestari Nadine,Nitroninja,Narda ja Northen Star,joka matkusti Pietarin likelle ja menestyi siellä maastoissa, olen RU Kva -m . Se kisasi myös muualla keskieuroopassa.Radalla se kävi suomessa juoksemasssa. Upeita kaikki ja mitoissa joka tassu. Narda jäi kasvattamoon asumaan. 2006 yhdistelmä uusittiin Paletin Rpentueena. Tästä pentueesta uros Rapidfire ,Rainbow ja Rockin bell olivat oiva kolmikko radoilla .Lisäksi ne näyttivät että ratakoirat voi olla myös näyttäviä esiintyjiä,kun Rapidfire ja Rockin bell tepsutti Jukka Rintalan showssa Catwolkilla v 2011. Rapidfire oli myös Koiramme -lehden kansikuvapoikana v.2008 . Lisäksi se oli v 2014 SVKL veteraani maastojuoksija. Ai niin,.mittoihin meni koko jengi. Se oli tosi tärkeää tuolloin. 2010 oli taas uusi aika,tuontikoirat lisääntyi ja nartut kävi ulkomailla astutuksissa. Minä en käynnyt vaan uskoin omaan linjaani ja erityisesti narttuihini. Narda sai Paletin S-pentueen ja aika nopeasti tämäkin pentue näytti, mistä kotikutoset Paletit on tehty. Pentuja syntyi 7 ja nopeimman kaavan mukaan 5 valmistui heti käyttövalioiksi radalla. Pentueesta Soulman ja Savannah juoksivat kautensa loppuun loukkaantumatta ,eli ikä tuli vastaan. Molemmat juoksivat itsensä myös GRL veteraani Suomen mestareiksi peräkkäisinä vuosina 2016-2017. .Pakko mainita ,kun on niin harvinaista herkkua nämä rataenkat,että sellaiset juoksi Soulman Vätin radalla v.2014 Se oli kyllä iso juttu. Samoin 2016 samainen soma Soulman valittiin tai juoksi itsensä Vuoden veteraaniratamestarii+ SVKL vuoden veteraaniratajuoksijaksi. Sellanen poika. Uusi aika alkoi v 2000 jolloin kotiini tuli musta ihanuus Lekurin Lipstic, (Nami) jossa oli uutta linjaa ja vanhaa Palettia takana. Sen juoksu-ura meni ihan pyllylleen kun kiimat tuli aina jouluna ja juhannuksena,treenaa sitä sitten. Noh, paras jalostusnarttu ei aina ole se nopein ja se nopein ei aina ole se paras jalostuskoira. Nami oli uuden whippettien kokoluokituksen mukaan ylikorkea,eli aikaisemmin oli vain whippettien

säkäkorkeus,mutta nyt oli uroksilla ja nartuilla omat kokoluokat,siksi epäröin aloittaa uudelleen kasvatusta. V.2005 Lipstick sai Paletin N-pentueen ,joka myöhemmin ylitti kaikki odotukset,siis upeita varmapäisiä juoksijoita jotka pärjäs niin radalla kun maastoissakin Tuplamaastomestari Nadine,Nitroninja,Narda ja Northen Star,joka matkusti Pietarin likelle ja menestyi siellä maastoissa, olen RU Kva -m . Se kisasi myös muualla keskieuroopassa.Radalla se kävi suomessa juoksemasssa. Upeita kaikki ja mitoissa joka tassu. Narda jäi kasvattamoon asumaan. 2006 yhdistelmä uusittiin Paletin Rpentueena. Tästä pentueesta uros Rapidfire ,Rainbow ja Rockin bell olivat oiva kolmikko radoilla .Lisäksi ne näyttivät että ratakoirat voi olla myös näyttäviä esiintyjiä,kun Rapidfire ja Rockin bell tepsutti Jukka Rintalan showssa Catwolkilla v 2011. Rapidfire oli myös Koiramme -lehden kansikuvapoikana v.2008 . Lisäksi se oli v 2014 SVKL veteraani maastojuoksija. Ai niin,.mittoihin meni koko jengi. Se oli tosi tärkeää tuolloin. 2010 oli taas uusi aika,tuontikoirat lisääntyi ja nartut kävi ulkomailla astutuksissa. Minä en käynnyt vaan uskoin omaan linjaani ja erityisesti narttuihini. Narda sai Paletin S-pentueen ja aika nopeasti tämäkin pentue näytti, mistä kotikutoset Paletit on tehty. Pentuja syntyi 7 ja nopeimman kaavan mukaan 5 valmistui heti käyttövalioiksi radalla. Pentueesta Soulman ja Savannah juoksivat kautensa loppuun loukkaantumatta ,eli ikä tuli vastaan. Molemmat juoksivat itsensä myös GRL veteraani Suomen mestareiksi peräkkäisinä vuosina 2016-2017. .Pakko mainita ,kun on niin harvinaista herkkua nämä rataenkat,että sellaiset juoksi Soulman Vätin radalla v.2014 Se oli kyllä iso juttu. Samoin 2016 samainen soma Soulman valittiin tai juoksi itsensä Vuoden veteraaniratamestarii+ SVKL vuoden veteraaniratajuoksijaksi. Sellanen poika. 2014 Olin jo ajatellut lopettaa kasvatuksen,kun alkaa mittarissa olla jo niin isoja lukuja,mutta ei ,Savannah vaikutti niin hyvältä ja sitkeeltä nartul-

17

ta, ja kauniskin se oli,juoksijaksi. Jouluaattona syntyi 3 pikkistä whipuvauvaa Paletiin . Nämä olivat Selman Ceet. Tosi kova kolmikko on tämäkin sisaruslauma ollut ja on. Candyking,Captainkid ja Cupcake! Whippetissä arvostan sitä peruswhippetin näköistä vietikästä koiraa,joka on whippetin näköinen, ruusukorvineen pitkine häntineen ja suorine jalkoineen .Koko on vain yksi asia,enkä siihen puutu sen enempää,koska kookkaampia on aina syntynyt,vaikka vanhemmat on mitoissa. Nyt vaan tuntuu ettei oo enää mitään väliä millään,pääasia että RE syntyy. Olen onnistunut myös saamaan kasvateilleni aina hienot ja harrastavat kodit ja suuret kiitokset kuuluvat heille. Minulla on pahatapa puhua joskus liian suoraan ja siitä olen saannut palautettakin,mutta ohjeet ja neuvot on aina kasvatin parasta ajatellen sanottu tai tehty.Asenteita olen joutunut muuttamaan harrastuksen myötä monessakin asiassa,joskus pitkin hampain, kun olen näitä ”vanhan liiton naisia! ;) 2016 syntyi Tuutikin viimeinen Paletin pentue (ellei ihmettä tapahdu ) Muumi-pentue.Vauhtia ja menestystä on tullut,niin radalta kun maastoistakin,nyt en voi muuta kun toivoa sitä terveyttä ja pitkää ikää tälle pentueelle. V. 2017 Paletin Ti-ti-uu pokkasi vuoden maastotulokas tittelin. 2019 Tuleva vuosi menee mummu Whippettien Nardan ja Savannahin 9v kanssa,lisäksi pikkulaumaani kuuluu harjakoirat Wella 11v ja Keiju 5v. Mukana ollaan,vaikka omaa kisakoiraa ei ole, kun Tuutikki rakas menehtyi 11/2018 suolisto-maksa sairauteen.Luulin että tiemme jatkuisi vielä veteraani lähdöissä ja jälkikasvusa ihmetellen,mutta näin ei käynyt vaan tuli suuri suru .Asumme koirieni kanssa mukavassa rivarissa ja pihakin on olemassa ja mikä parasta,matka Kaupin radalle on Rantatunnelin kautta vain 7 minsaa. Nyt tuli mittariin 70 vuotta ja siitä ajasta ole 40v harrastanut Whippettien kanssa.Pirkanmaan vinttikoirakerhoon olen liittynyt joskus -80 luvulla. Ensi kautena nähdään taas ja lupaan pyöriä harkoissa edelleenkin. Paletin Leena


Pirkanmaan Vinttikoirakerho ry SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN SYYSKOKOUS 2019 Paikka: Janutex Oy kokoustila, Possijärvenkatu 1, 33400 Tampere Aika: 01.12.2019, kello 14.00 ESITYSLISTA

1. Kokouksen avaus 2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa 3. Suoritetaan valtakirjojen tarkastus 4. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 5. Hyväksytään kokouksen työjärjestys 6. Vahvistetaan vuotuisen jäsenmaksun ja ainaisjäsenmaksun suuruus 7. Vahvistetaan hallituksen jäsenten, toimihenkilöiden ja tilintarkastajien palkkiot seuraavaksi vuodeksi 8. Vahvistetaan toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvioesitys 9. Valitaan hallituksen puheenjohtaja, joka toinen vuosi 10. Valitaan hallituksen muut varsinaiset jäsenet erovuoroisten tilalle ( kolme henkilöä ), kaudelle 2020-2021. Erovuorossa: Paula Virta, Johanna Kuoso 11. Valitaan hallituksen varajäsenet, ( kolme henkilöä ) vuodelle 2020 12. Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille kaksi varamiestä tarkastamaan seuraavan kauden tilejä 13. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat 13.1. Sääntömuutosesitys 13.2. Hallituksen esitys kunniajäseniksi 14. Kokouksen päättäminen

13.1. Sääntömuutosesitys / sääntöjen muutettavat osat 7§: Nykyisten sääntöjen mukainen teksti Yhdistyksen kokouksen kutsuu koolle hallitus. Kokouskutsu on toimitettava viimeistään kymmenen (10) päivää ennen kokousta joko lähettämällä kutsu kirjallisena kullekin jäsenelle tai julkaisemalla kutsu paikkakunnan päälehdessä. Muutetaan seuraavaksi: Yhdistyksen kokouksen kutsuu koolle hallitus. Kokouskutsu on toimitettava jäsenen yhdistykselle ilmoittamaan sähköpostiin ja ilmoittamalla kokouskutsu yhdistyksen verkkosivuilla viimeistään kymmenen (10) päivää ennen kokousta. Perustellusta syystä hallitus voi toimittaa kokouskutsun kirjallisena jäsenelle. Peruste: Kutsujen lähettäminen postissa paperisena on kallistunut merkittävästi ja postikulku on hidastunut. Lähes jokaisella kansalaisella on käytössään sähköposti ja päästy internet-verkkoon. Sääntömuutoksella on pyrkimys säästää yhdistyksen varoja ja siirtää tiedottamista sähköiseksi. 8§: Nykyisten sääntöjen mukainen teksti Ylimääräinen kokous pidetään, kun yhdistyksen kokous niin päättää tai kun hallitus katsoo siihen olevan aihetta tai kun vähintään viisi (5) tai 1/10 yhdistyksen äänioikeutetuista jäsenistä sitä hallitukselta erityisesti ilmoitettua asiaa varten kirjallisesti vaatii. Yhdistyksen kokouksessa on jokaisella henkilö jäsenellä yksi (1) ääni, jota hän käyttää joko läsnä olevana tai valtuutettunsa kautta. Valtuutetun on oltava yhdistyksen jäsen ja hän saa käyttää enintään kaksi (2) ääntä. Päätettäessä yhdistyksen sääntöjen muuttamisesta tai yhdistyksen purkamisesta ei valtakirjoilla saa äänestää. Muutetaan seuraavaksi: Ylimääräinen kokous pidetään, kun yhdistyksen kokous niin päättää tai kun hallitus katsoo siihen olevan aihetta tai kun vähintään kolmekymmentä (30)² tai 1/10 yhdistyksen äänioikeutetuista jäsenistä sitä hallitukselta erityisesti ilmoitettua asiaa varten kirjallisesti vaatii. Yhdistyksen kokouksessa on jokaisella henkilö jäsenellä yksi (1) ääni, jota hän käyttää joko läsnä olevana tai valtuutettunsa kautta. Valtuutetun on oltava yhdistyksen jäsen ja hän saa käyttää enintään kaksi (2) ääntä.³ Päätettäessä yhdistyksen sääntöjen muuttamisesta tai yhdistyksen purkamisesta ei valtakirjoilla saa äänestää. Perustelu:

18


2 muutetaan tekstiä niin lukumäärä nostetaan viidestä jäsenestä kolmeenkymmeneen. Ylimääräisen kokouksen koollekutsumiselle pitää olla perustellut ja hyvät syyt. Siksi vaatimukselle ylimääräisen kokouksen koollekutsumiselle pitää olla laaja jäsenistön tuki. 3 poistetaan yhdistyksen kokouksista valtakirjojen käyttömahdollisuus äänestystilanteissa. Yhdistyksen kokous on yhdistyksen tärkein päättävä elin. Kokouksessa jäsenistö käyttää puhevaltaa, jonka perusteella muodostuu kokouksen päätös. Siksi läsnäolomahdollisuus kokouksessa on olennainen osa sitä valtaa joka yhdistyksen jäsenellä on. Lisäksi yhdistyksen tavoitteissa lukee: ”Yhdistyksen tarkoituksena on vinttikoiraharrastuksen ja -kilpailutoiminnan ylläpitäminen ja kehittäminen toiminta-alueellaan.” Tämän toteutumiseksi yhdistyksen toimintaa tulee ohjata aktiivisten jäsenten tahdon mukaan. 9§: Nykyisten sääntöjen mukainen teksti: Yhdistyksen vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat: 1. kokouksen avaus; 2. valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjan tarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa; 3. suoritetaan valtakirjojen tarkastus; 4. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus; 5. hyväksytään kokouksen työjärjestys; 6. esitetään hallituksen laatima vuosikertomus; 7. esitetään tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto; 8. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä; 9. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat. 10. kokouksen päättäminen. Yhdistyksen syyskokouksessa päätetään seuraavat asiat: 1. kokouksen avaus; 2. valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjan tarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa; 3. suoritetaan valtakirjojen tarkastus; 4. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus; 5. hyväksytään kokouksen työjärjestys; 6. vahvistetaan vuotuisen jäsenmaksun ja ainaisjäsenmaksun suuruus; 7. vahvistetaan hallituksen jäsenten, toimihenkilöiden ja tilintarkastajain palkkiot seuraavaksi vuodeksi; 8. vahvistetaan toimintasuunnitelma ja tulo- ja menoarvio; 9. valitaan hallituksen puheenjohtaja joka toinen vuosi; 10. valitaan hallituksen muut varsinaiset jäsenet erovuoroisten tilalle; 11. valitaan hallituksen varajäsenet; 12. valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille kaksi varamiestä tarkastamaan seuraavan kauden tilejä; 13. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat. 14. kokouksen päättäminen. Muutetaan seuraavasti: Yhdistyksen vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat: 1. kokouksen avaus; 2. valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjan tarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa; 3. suoritetaan valtakirjojen tarkastus;³ 4. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus; 5. hyväksytään kokouksen työjärjestys; 6. esitetään hallituksen laatima vuosikertomus; 7. esitetään tilinpäätös ja toiminnantarkastajien 4 lausunto; 8. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä; 9. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat. 10. kokouksen päättäminen. Yhdistyksen syyskokouksessa päätetään seuraavat asiat: 1. kokouksen avaus; 2. valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjan tarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa; 3. suoritetaan valtakirjojen tarkastus;³ 4. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus; 5. hyväksytään kokouksen työjärjestys; 6. vahvistetaan vuotuisen jäsenmaksun ja ainaisjäsenmaksun suuruus; 7. vahvistetaan hallituksen jäsenten, toimihenkilöiden ja toiminnantarkastajien4 palkkiot seuraavaksi vuodeksi; 8. vahvistetaan toimintasuunnitelma ja tulo- ja menoarvio; 9. valitaan hallituksen puheenjohtaja joka toinen vuosi; 10. valitaan hallituksen muut varsinaiset jäsenet erovuoroisten tilalle; 11. valitaan hallituksen varajäsenet; 12. valitaan toiminnantarkastaja ja varatoiminnantarkastaja; 13. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat; 14. kokouksen päättäminen. Perustelu: 3 poistetaan yhdistyksen kokouksista valtakirjojen käyttömahdollisuus äänestystilanteissa. Yhdistyksen kokous on yhdistyksen tärkein päättävä elin. Kokouksessa jäsenistö käyttää puhevaltaa, jonka perusteella muodostuu kokouksen päätös. Siksi läsnäolomahdollisuus kokouksessa on olennainen osa sitä valtaa joka jäsenellä yhdistyksen toimintaan on. Lisäksi yhdistyksen tavoitteissa lukee: ”Yhdistyksen tarkoituksena on vinttikoiraharrastuksen ja -kilpailutoiminnan ylläpitäminen ja kehittäminen toiminta-alueellaan.” Tämän toteutumiseksi yhdistyksen toimintaa tulee ohjata aktiivisten jäsenten tahdon mukaan. 4

Muutetaan tilintarkastaja vastaamaan nykylainsääntöä toiminnantarkastajaksi.

19


Eläkkeelle

Faaraokoira Dexie (/Dee), virallisemmin Northgate’s No Regrets on ensimmäinen koirani. Deetä kasvattajalta hakiessani 2011 mietin, että juoksupuolta ainakin haluaisin päästä kokeilemaan. Olinhan jo paljon aiemmin käynyt katsomassa ratakisoja Kaupissa ja jopa Turussa asti, ihan vain koska koin sen hirvittävän mielenkiintoiseksi. Ensimmäisiin treeneihin (talvimaastotreenit) Dee osallistui puolen vuoden ikäisenä, mutta tämän jälkeen taukoa tuli lähes kaksi vuotta. Ensimmäisiin maastokisoihin Dee osallistui ollessaan melkein 3-vuotias. Radalle Deestä ei ole ollut, koska Deellä on pentuajoista alkaen ollut ahtaanpaikankammo. Koppia Kaupissa treenattiin monta vuotta, mutta kammo ei vain ottanut väistyäkseen. Tästä johtuen Dee on kisannut vain maastopuolella, mutta menestys on siellä ollutkin huimaa! Dee osallistui kisauransa, eli 6-vuoden aikana 19 kisaan kotimaassa ja yhteen ulkomailla, Virossa. 19:sta kotimaan kisasta Dee sai kerättyä 15 sertiä. Huonoimmat pisteet mitä Dee on saanut, olivat tämän vuoden SM-kisoista, joissa Dee loukkaantui finaalissa. Pisteet olivat 429, ja nämä kisat sitten jäivätkin viimeisiksi kisoiksi loukkaantumisen takia. Muutoin alle sertirajan jääneet pisteet olivat 440 tietämillä, joten paljosta ei siis jäänyt niissäkään kiinni! Kisauran parhaimmat pisteet olivat 508. Viidessätoista kisassa Dee oli sijoilla 1-3. Valioituminen tapahtui kuudennessa kisassa, talvimaastoissa 2016. Dee voitti Suomen Maastomestaruuden vuosina 2015 ja 2018. Vuoden 2016 SMkisoissa Dee tuli toiseksi tasapisteillä voittajan kanssa. 2017 SM-kisoissa Dee hävisi yhdellä pisteellä voittajalle. Pohjoismaiden Maastomestaruuskisoissa Dee oli toinen 2018.

EM-kisoihin Dee osallistui Helsingissä 2015 ja Virossa 2019. Molemmissa sijoitus oli seitsemäs; Helsingissä kisaajia 18 ja Virossa 26. Deen menestys Virossa oli jotain aivan mieletöntä, Dee jäi vain 3.pisteen päähän neljänneksi tulleesta! Lisäksi podiumille päässeet kuusi narttua olivat kaikki alle 4-vuotiaita Deen ollessa melkein 8-vuotias. Dee oli kahtena vuotena Suomi-Cup listauksen 1. ja sai neljältä kaudelta kutsun Suomi-Cup kisoihin, joista Dee kävi kahdessa sijoittuen kolmanneksi 2016 ja ensimmäiseksi 2017. Dee oli Suomen Faaraokoirakerhon Vuoden Maastojuoksija 2016 ja Vuoden Veteraani Maastojuoksija 2017, 2018 ja 2019. Dee rakasti ja rakastaa edelleen juosta rätin perässä. Kisoissa Dee ei välittänyt ihmisistä tai muista koirista, Dee oli tullut sinne töihin ja vasta finaalijuoksun jälkeen Dee rentoutui katsomaan ympärillensä. Jokaisen kanssakisaajan omistaja tietää, että Dee oli vieheellä aivan överi. Dee maaliin päästyä makasi vieheen päällä ja ärisi kisakaverille. Viehettä oli välillä mahdoton saada pois, kun Dee kopankin läpi piti siitä niin intohimoisesti kiinni. Palkintojenjakoa Dee rakasti, kaikki paikalla olleet ihmiset olivat paikalla vain ja ainoastaan Deen takia ja taputtivat juuri Deelle. Pylly pyörien noudettiin palkinnot tuomareilta ja pusujakin oltaisi jaettu. Dee täytti 8.8.2019 8-vuotta. Tämä kausi oli siis Deen viimeinen. Deen kisavuosia ovat häirinneet vapaa-ajalla tapahtuneet loukkaantumiset, joiden seurauksia on hoidettu ja rahaa käytetty. Dee kävikin viimeiset vuodet aina ennen kisoja hierojajäsenkorjaajalla, neuroottinen omistaja kun ei halunnut ottaa minkäänlaista riskiä siitä, että loukkaantuisi kisoissa. Tämän vuoden SM-kisat olivatkin ainoat kisat, joissa Dee

20

loukkaantui. Mitä tästä koirasta voisi muuta sanoa? Toki paljonkin, mutta jos harrastuspuolta miettii. Aivan uskomaton ensimmäinen harrastuskoira ja ensimmäinen koira yleensäkin! Mitään näin hienoa ei olisi osannut toivoa saati odottaa. Ja vielä se, että ihan viimeiseen vuoteen asti Deen kanssa pystyi kisaamaan näinkin hienoin tuloksin, niin se on ainakin tässä rodussa maastopuolella todella harvinaista! Suuri kiitos PVKlaisille treenien mahdollistamisesta, sekä erityismainintana kiitokset Tommille, kun jaksoit vuodesta toiseen yrittää saada kanssani Deetä koppikammon yli. Edistymisiä tapahtui, mutta takapakkeja oli suhteessa aina enemmän niin jossain kohtaa piti vain luovuttaa. Suuri kiitos myös kaikille kisakavereille vuosien varrella, ilman teitä ei mekään olisi voitu kisata! :) - Veera ja Dexie

Dexien tallikaveri Red Calluna’s Hypnóse ”Adele, oli Euroopan Ratamestaruus 2019 kisoissa Saksassa viides


Whippet-Harrastajat ry:n XXXI Team Race järjestettiin 5.10.2019 Helsingissä. PVK:a oli kilpailussa edustamassa kaksi joukkuetta. Ylärivissä PVK1, sijoitus 5./10, koirat Paletin Captainkid, Paletin Mörkö, MaXwin Jolie & My Wild Wally West In Action Alarivissä PVK2, sijoitus 9./10, koirat Marakaya’s James Bond, Dinacon Evelyn, Kiiturin WR-Rantanplan, Deadliest Catch’s Aceshigh Kuva: Sirpa Lihavainen

KIERTOPALKINNOT 2019 Tulokset kiertopalkintoihin tulee lähettää 10.11. mennessä sihteerille sähköpostilla osoitteeseen pvk.sihteeri@gmail.com Kiertopalkinnoissa otetaan huomioon tulokset sekä Suomesta että ulkomailta ratajuoksusta, maastojuoksusta ja näyttelyistä (myös pentujen tulokset). Viime vuoden kiertopalkintojen haltijoiden kannattaa siis viimeistään nyt hoitaa palkintojen kaiverruttaminen, mikäli palkinnosta sellainen löytyy.


Silli, allekirjoittanut, Reni ja Tuuli

matkakertomus - Pärnu eli mutkien kautta sinne ja melko suoraan takaisin Kolmannen kerran kävi karsinnoista kutsu edustamaan isänmaata Maastojen Euroopanmestaruuskisoihin ja tähän kutsuun vastasi osasto Metsäkylä-Keitele. Reissuun lähti pari pienempää piippanokkaa sisarukset Silli ja Reni sekä isompi puikko Asa huoltajineen ja pikkuinen Amira tyttönen. Alkuun järjestelyt vaativat hieman mietintään, kulkuvälineen ollessa pitkään palvellut Transit jossa oli mm. ilmastoinnin kanssa pieniä ongelmia, no eipä mitään matkaan lähdettiin ennen kukonlaulua ja aamulaivalla yli, jotta ei tarvitsisi ajaa paahteessa. Kotimaassa suunnistaminen onnstui kohtalaisesti ja pärjäsimme Virossakin vaikka tietysti Pärnu ja Tartu kyltit ovat kovin samanlaisia niin siinä helteessä paahdoimme Viron tourneen sisämaan kautta, tämähän oli tietysti vain ja ainoastaan navigaattorin vika. Koska

tunnelma oli varsin hulppea niin ei menoa haitanunt koska olimme todella odottaneet tapahtumaa ja itselle EMM kisat ovat kauden huippu. Ei pelkästään kisan takia vaan sen koko viikonlopun kestävän juhlin... siis iloisten ihmisten ja tuttujen tapaamisien sekä kuulumisten vaihtamisten vuoksi. Suomen leiri oli aika aurinkoisella paikalla niin siirryimme hieman syrjemmälle älämölöämään mm. Sveitsin, Saksan ja muiden maiden leirien viereen metsän varjoon, suurimpana syynä tietysti, että meillä oli pieniä mukana niin varjoisassa paikassa oli mukavampi olla. Saimme leirin kokoon ja kohti avajaisia, jossa esiintyi kansanpukuinen hypnottinen tanssiryhmä ja muuta puhetta tietysti. Ensimmäiset kisasuorituksethan oli edessä vasta perjantaina. Avajaisten iltana yläkerta yritti hukuttaa kisaleirin runsaan

sateen myötä, aamu sarasti varsin aurinkoisena kuten tunnelmaan kuului. Meiltä olisi ensimmäinen kilpuri vasta lauantaina, joten luppoaikaa oli varsin runsaasti ensimmäisinä päivinä tämä käytettiin hyödyntämällä katselemalla kisa-alueeksi valikoitunutta Joulumäkeä joka muuten oli varsin onnistunut valinta ja sen poluilla käytiin kävelyillä. Torstaista rohkaistuneena jatkoin ensiaskeleitani tubettajana paikan päältä, joka itseasiassa oli ihan hauskaa. Joka ilta jännittävin tapahtuma oli tietysti palkintojenjaot joissa kuusi parasta podiumille palkittiin Euroopan parhaiden kilpasiskojen ja veljien parista. Lauantaina jännitettiin Asaa ja tunnelma oli huikea pojan juostua neljänneksi omassa sarjassaan. (Siinäpä taas varsin mukava syy juhlia.) Pikku piipat saivat eläinlääkärin tarkistuksessa juoksulu-


van seuraavalle päivälle ja päätettiin käydä täydentämässä elintarvikkeita navigaattorin osoittamassa kaupassa muutaman kilometrin päässä, jonne tarvottiin pitkin erikoisia metsäteitä ja yksi maatilaansa vahtinut koira kävi meitä seuraamassa pitkän matkaa, joka aiheutti rattaiden pyörien kiihtymisen ja kävelytahdin pikavauhtiin siirtymisen. Kauppa itsessään oli sellainen hassunhauska miniatyyrikokoa oleva kioski, jossa tosin oli tavaraa ja valikoimaa kuin suuremmassakin marketissa lihatiskeineen. Sunnuntai ja se odotetuin päivä soi auringon paistetta ja kiihkeää odotusta ja valmistautumista whippetien ollen perinteisesti se suurin rotu kisoissa. Kisapellot olivat vierekkäin ja sinne vei selkein ohjein ohjattu pellolle niitetty tie. Alkuerässä Silli pomppasi lähdössä päin naamaa ja kompuroi lähdössä, mutta saavutti melko nopeaan kisasiskon ja jaksoi loppuun saakka melko vaivattomasti kaverin kuukahtaessa lopussa. Sitten vaihdettiin ja vekslattiin ja Amiran kanssa otettiin päivätorkut leirissä Renin odottaessa vuoroaan Tuulin kanssa ja finaalien alkamista odotellessa. Finaalit juostiin viereisellä pellolla ja vaikka en mistään mitään arvostelusta ymmärräkään ilman tuomarin koulutusta niin siistit ehjät juoksut sisaruksilta. Seuraamisen mahdollisti kauempaakin upeasti järjestäjän toimesta toteutettu livestream lähdöistä. Sunnuntai kääntyi iltaan ja palkintojen jaon odotteluun. Silli oli lopputuloksissa 11 ja Reni 25. Pian muistoksi jäävä kisaviikonloppu piti tietysti päättää sen arvoisissa merkeissä ja juhlien Suomen joukkueen Euroopanmestareita. Aamu sarasti ja leiriläiset alkoivat pakkailla kokoon kamppeitaan me mukaan lukien, koska lauttahan ei meitä odottaisi. ”Transit hiljaista miestä kuljettaa, mitä miettii se mies, mihin matkustaa...) Oli siis sen päivän tunnelma. Metsäkylään saavuttiin muutamien pysähdysten jälkeen ja oli aika jättää heipat matkaseurueelle joka jatkaisi vielä muutaman tunnin ajoa. Pärnu antoi ja mehän nautimme. Epilogi: Kisat olivat sujuvasti järjestetyt ja paikka mitä mainioin. Ensi vuonna kisat pidetään aikaistetussa aikataulussa jo toukokuun alussa Unkarissa ja sinnehän ovat matkajärjestelyt jo alkaneet, tosin tämä edellyttää kilpureiden olevan kunnossa tai ylipäätänsä pääsevän joukkueeseen. Välissä pidetään pidetään tietysti lepokausi kauden päätteeksi.

Näkymää leirialueelta.

Miska-Alexander Argillander

Suomen joukkueen iloisin jäsen, pikkuinen Amira

23


Millaista on olla nyyppä Pirkanmaan vinttikoirakerhossa? Jonkinlainen kupla puhkesi kolme vuotta sitten kun perheeseemme tuli ensimmäinen koira. Tuttu kaava kotityö-koti-ruokakauppa-lasten harrastukset-koti-työ-jne murtui hyvällä tavalla harrastuskoiran tullessa kuvioon. Huomasin olevani kaltaisteni hullujen ympäröimänä. Ei, älkää ymmärtäkö väärin! Tällä tarkoitan, että yhteinen nimittäjä itseni ja tuttavien välillä ei enää ollut pelkästään koulutus, työpaikka, asuinalue, elämäntilanne vaan puhtaasti ja yksinkertaisesti - sekoaminen koiriin.

Kokemus yllätti täysin, sillä en ollut oikein ymmärtänyt eläväni kuplassa. Sitten eräänä päivänä koirapuistossa seistessäni sen ymmärtäminen tuli kuin virkistävänä tuulenpuuskana keskellä tyyntä kuumaa päivää. Pirkanmaan vinttikoirakerhon jäsenhakemuksen hyväksymisviesti vuodenvaihteessa oli minulle suuri ylpeyden aihe: olin virallisesti jäsenenä koirien juoksuharrastukseen kajahtaneiden ihmisten kerhossa!

24

Koirani ibizanpodencot Pepe ja Guido ovat huumorintajuisia eivätkä ota elämää kovin vakavasti. Ne tekevät jatkuvasti outoja asioita, jotka saavat nauramaan pissat housuissa. Viimeistään heiltä olen oppinut, että virheiden tekeminen ei kaada maailmaa ja niiden sattuessa voi näyttää ensin vähän hölmistyneeltä, sitten nauraa makeasti ja jatkaa matkaa. Siispä rohkaistuin ja lähdin heti keväällä 2019 auttelemaan kerhon hommissa sellaisella panoksella, minkä olen kokenut sopivaksi.


Kaikissa haastavissa uusissa asioissa elämässä tasapainottelen yleensä totaalisen avuttomuuden ja onnistumisesta johtuvan hyvän mielen välillä. Koska lapseni ovat alakouluiässä, ajattelin tässä käyttää tilannetta kuvaavia nuorison nettipelitermejä nyyppä (newbie, aloittelija) ja nevari (never heard, tuntematon): Nevari otetaan radalla vastaan hymyillen. Hänen ilmestyessään radalle eivät muut aluksi tiedä, onko asianomaisella kokemusta toiminnasta vaikka muusta kerhosta. Tähän asiaan auttaa avoin mieli ja esittäytyminen. Itse asiassa: seurassa pitkään mukana olleet konkarit kertovat mielellään penkkien maalauksen lomassa seuran vaiheista ja kehityksestä ja se valaisee usein monen asian nykyistä laitaa. Kerhossa aktiivisten ihmisten puheiden seasta aistin kiitollisuutta panoksesta yhteisen harrastuksen edistämiseksi vaikka teko olisi itselle lähes mitätön, pienenpieni apu. Kiitos sanotaan usein myös ääneen. Mielellään sellaisessa kerhossa on mukana auttamassa! Ja uusia ystäviä ja tuttavia saa eksponentiaalisella vauhdilla – kerhosta löytyy todella valloittavia persoonia! Varsinaisia nyyppäkokemuksia on luonnollisesti sitten toki paljon: tietynlaista radan kasteluletkua ei kannata valita (ups), vaikeammin kopitettava koira kopitetaan ensin, lähettäjä avaa etuveräjän ensimmäisen (ei toisen) teippimerkin kohdalla, lippua kannattaa käyttää niin että vieheenvetäjä näkee sen hyvin, jne. Mutta olen antanut itselleni luvan olla nyyppä. Sen sallimiseen sekoittuu tietysti kevyesti rintaa puristava tunne siitä, että koirilla on oltava radalla turvallista vaikka siellä olisi nyyppä töissä. Se on tietysti otettava – ja on kerhossa otettukin – vakavasti: liian isoihin saappaisiin ei ole laitettu seisomaan eli apua ja hyvällä asenteella annettuja vinkkejä on aina jaettu. Nyypälle on ollut lähettäjänä tai vieheenvetäjän apulaisena toimiessa erityisen hyödyllistä nähdä erilaisten koirien tekevän juoksusuorituksensa radalla ja kuulla millaisia vinkkejä kokeneet talkoolaiset antavat

erilaisissa haastavissa harjoitustilanteissa. Suomen vinttikoirakerhot eivät ole säästyneet lieveilmiöiltä sosiaalisessa mediassa. Kyllähän sen nyyppäkin on ymmärtänyt. Mutta muistettakoon että se on yleinen ilmiö muuallakin. Toivon, että vinttikoirakansa ei joutuisi tällaisten käytösmallien kuplaan: niiden käytösmallien, jotka ovat vallallaan siellä, missä ei tarvitse kohdata kanssaihmistä kasvokkain. Kuplan voi poksauttaa tuomalla sen sisälle niitä tapoja, joilla toimimme työpaikallamme ja kotona sekä senkaltaisia tapoja, joita opetamme omille lapsillemme: sano kiitos, älä etuile jonossa, anna bussissa paikka toiselle, sano anteeksi. Hämmentävintä koko ilmiössä on kontrasti: ihmiset eivät riitele harjoituksissa, siellä vallitsee sopu ja monet tekevät töitä turvallisten harjoitusten eteen vaikka eivät alunperin talkoolaisiksi olisi ilmoittautuneetkaan. Ylimääräisiä löytyy keräämään kiviä radalta tai tarkistamaan mahdolliset kuopat – kaikki tämä koirien turvallisuuden takia. Ibizanpodenco on monessa mielessä perinteisempiä ratakoiria mielenkiintoisempi (en keksinyt tähän muuta adjektiivia, enkä viitsinyt laittaa ärsyttävä) harrastuskoira: se ei tykitä rataa niin kuin pikajuoksija vaan meno on lennokkaampaa, välillä juoksuasento on tähyilevä. Kärjessä juokseva saattaa pienellä hidastuksella (näköjään, opin juuri) viestiä muulle porukalle että koko ajueen on tarkoitus hidastaa syystä tai toisesta. Maastojuoksussa rotu näyttää käyttötarkoituksensa paremmin: se on jalostettu metsästämään kaneja korkeassa aluskasvillisuudessa kengurumaisesti hyppien, välillä ilmassa kääntyen. Mutta mikä parasta: aina en todellakaan tiedä mitä koiran päässä liikkuu! Rodun logiikka saattaa olla todella kumma. Ja siinä on hyvät ainekset siihen, että harrastuksesta tulee mielenkiintoinen ja lähes mahdoton otettavaksi liian vakavasti. Parasta harjoituksissa ja kisoissa on nähdä koiran olevan innoissaan, tulevan

25

viehe suussa ja kirsu hiekassa hakijaansa vastaan radalla. Koirien ehdoilla tätä lopulta tehdään. Hyvä mieli on tullut itselleni mm. näistä: toisten auttaminen, yhdessä tekeminen, uusien tuttavuuksien solmiminen ja uuden oppiminen, kiitoksen saaminen ja antaminen. Parhaat hetket ihmisten kesken ovat tulleet juuri rataa kiertäen ja kiviä keräillen, niitä näitä jutustellen ennen harjoituksia. Myös ne ovat olleet parhaita hetkiä, kun ilmassa on ollut isoja tunteita siksi, että jonkun koira on onnistunut, ylittänyt itsensä ja palkintopallilla kaikki kyynelehtivät. Tai kun oman rodun lähtö voittaa Vintyt-palkinnon koska juoksun katsomisesta on muidenkin mielestä tullut niin hyvä olo. Nähdään ensi kaudella! Opittavaa on vielä eliniäksi mutta varsinaisessa nyyppävuorossa ovat silloin jo muut! Jenni Vieri


BIS sijoittuneet

Match Show 7.7.2019 Viime kesän mätsäristä ei ollut kauaa kulunut aikaa, kun PVK:n tapahtumatoimikunta alkoi jo suunnitella mätsäriä vuodelle 2019. Ennen varsinaista tapahtumapäivää pitää hoitaa paljon asioita, jotta tapahtuma sujuisi mahdollisimman hyvin, eikä kaikki aina silti välttämättä mene suunnitellusti. Viime kesän mätsärissä kiusana olivat ampiaiset, tänä kesänä varisperhe yritti käydä nokkimassa oman osuutensa ruokapalkinnoista. Järjestäjiltä vaaditaan siis välillä pitkää pinnaa, taitoa ratkoa ongelmia nopeasti ja ennen kaikkea positiivisuutta :) Yksin ei myöskään kaikkea pysty tekemään ja järjestämään, joten vielä kerran iso kiitos kaikille auttamassa olleille – ilman teitä ei olisi tätä tapahtumaa järjestetty! Tämän kesän mätsäri järjestettiin siis Kaupin vinttikoiraradalla sunnuntaina 7.7.2019. Samalle päivälle osui harmillisesti Tampereella toinenkin mätsäri, jonka tietoja ei ollut vielä missään julkaistu silloin kun päätimme oman mätsärimme päivämäärän. Kesällä kaikenlaisia tapahtumia on toki muutenkin paljon, mutta onneksi innokkaita koiraharrastajia riittää ja saimme taas mukavan määrän osallistujia. Tuomarina pienillä pennuilla oli Hanna Kytömäki (kennel Apple Garden’s) ja isoilla pennuilla Mira Salminen (kennel Kermit’s Friend). Pienten aikuisten kehässä tuomaroi Tiina Assinen (kennel Gleann) ja isojen

aikuisten kehässä Saara Kauppinen (kennel Our Trooper). Veteraanit ja lapsi & lelukoira -kilpailun tuomarina toimi Aurora Kuosa (kennel Deneos ja koirahieroja Koirapalvelu Loisto). Paljon kiitoksia kaikille tuomareille ja tietysti myös kehäsihteereille hienosti sujuneesta päivästä! Sponsorilistamme oli tänä vuonna todella hieno ja palkinnot olivat niin upeat ja runsaat, että allekirjoittaneen vierashuoneeseen ei juuri vieraita olisi mahtunut kaikkien palkintojen keskelle. Erityisesti ilahdutti myös se, että saimme paikan päälle tuotteitaan esittelemään Hussen Pirkanmaan edustajat Annen ja Garyn. He pääsivät myös valitsemaan BIS-kehässä sponsorin suosikin ja heidän valintansa oli suloinen toyvillakoira Olivia, jolla näytti olevan kehässä erityisen hyvä meno omistajansa Elisa Ahokkaan kanssa. Veteraaniluokan sponsori oli Ylöjärven Hööks, jolta löytyy laadukkaita tuotteita myös koirille ratsastus- ja hevosvarusteiden lisäksi. Muut sponsorimme olivat: Biofarm, Eläinlääkäriasema Reviiri, Findogs, FinNero, Jalo lemmikkituotteet, Josera, Koirapalvelu Loisto, Lemmikkitalo Onnen Lemmikit, Lemmikkitarvikeliike TopTassut, Linkosuo, Lymed, MUSH, Musti & Mirri Kuninkaankulma, Nutrolin, Onnenhäntä, Platinum, Tampereen Koirauinti, Vetcare, Vilikkala

26

Kotisäkit, Walona Dogs ja Zoopet.fi. Kaikkien upeiden koirien joukosta kaikkein kauneimmaksi kruunattiin basenji Enzo, omistaja Marianna Vuorenmaa. Samaan osoitteeseen saatiin lisää menestystä, kun Marianna Vuorenmaan akita Kira nappasi BIS2-sijoituksen. BIS-veteraaniksikin valittu Nina Sihvosen borderterrieri Sella sijoittui BIS-kilpailussa kolmanneksi ja Reetta Järvenpään whippet Nitro oli BISkilpailun neljäs. Paljon onnea tälle nelikolle sekä kaikille muillekin menestyneille! Useamman vuoden tauon jälkeen PVK on nyt järjestänyt kahtena vuotena peräkkäin mätsärin ja toivottavasti tästä tulee taas jokavuotinen perinne. Meillä on hyvällä sijainnilla todella hieno paikka järjestää tällaisia tapahtumia, joiden avulla toimintaamme vinttikoiraradalla voi helposti mainostaa ja sitä kautta saada uusia harrastajia lajin pariin. Aktiivisten harrastajien avulla toiminta radalla säilyy toivottavasti jatkossakin, kun vaan muistetaan tehdä yhdessä töitä asian eteen. Mukavaa loppuvuotta kaikille! Paula Virta tapahtumatoimikunnan vetäjä


TULOKSET:

BIS-veteraani borderterrieri Sella

Sponsorin suosikki toyvillakoira Olivia

27

BEST IN SHOW 1. Enzo, basenji om. Marianna Vuorenmaa 2. Kira, akita om. Marianna Vuorenmaa 3. Sella, borderterrieri om. Nina Sihvonen 4. Nitro, whippet om. Reetta Järvenpää BIS-VETERAANI 1. Sella, borderterrieri om. Nina Sihvonen 2. Paku, brasilianterreri om. Reetta Järvenpää HUSSE -SPONSORIN SUOSIKKI Olivia, toyvillakoira om. Elisa Ahokas LAPSI & LELUKOIRA 1. Emma Heinonen 2. Hilma Ruusunen 3. Viivi Riuttula 4. Tiana Karjalainen 5. Veera Riuttula VETERAANIT Punaiset 1. Sella, borderterrieri om. Nina Sihvonen 2. Vili, jackrusselinterrieri om. Jaana Sankila 3. Darin, x-rotu om. Paula Jokinen 4. Mersu, venäjänvinttikoira om. Liisa Tuominen Siniset 1. Paku, brasilianterrieri om. Reetta Järvenpää 2. Aksu, shetlanninlammaskoira om. Heli Kalves 3. Jaska, sileäkarvainen collie om. Jade Limpi 3. Nemo, borderterrieri om. Marjo Oinas PIENET PENNUT Punaiset 1. Enzo, basenji om. Marianna Vuorenmaa 2. Neo, cockerspanieli om. Krista Tuomela 3. Alma, shetlanninlammaskoira om. Jenni Juhajoki 4. Hertta, italianvinttikoira om. Sauli Fay Siniset 1. Nitro, whippet om. Reetta Järvenpää 2. Nikke, borderterrieri om. Marjo Oinas 3. Tuima, italianvinttikoira om. Riina Lummekari 4. Manu, havannankoira om. Leo Harra ISOT PENNUT Punaiset 1. Sulo, rottweiler om. Kati Reiman 2. Sumu, hollanninpaimenkoira om. Leevi Marttila 3. Usva, australianpaimenkoira om. Taru Järvenpää 4. Kide, espanjanvesikoira om. Pauliina Ketola Siniset 1. Noppa, chow chow om. Virpi Muikku 2. Auri, hokkaidonkoira om. Elina Karvinen 3. Wiima, valkoinenpaimenkoira om. Saara Marttila 4. Manda, siperianhusky om. Maija Alasalmi PIENET AIKUISET Punaiset 1. Nana, schipperke om. Aila Leppäkoski 2. Taika, shetlanninlammaskoira om. Virpi Salminen 3. Fiia, jackrusselinterrieri om. Jemina Sukuvaara 4. Milo, coton de tulear om. Kristina Härkynen Siniset 1. Olivia, toyvillakoira om. Elisa Ahokas 2. Raita, italianvinttikoira om. Elina Lind 3. Maisa, shetlanninlammaskoira om. Lea Huhtala 4. Rini, englanninkääpiöterrieri om. Gabi Petrik ISOT AIKUISET Punaiset 1. Kira, akita om. Marianna Vuorenmaa 2. Hjördis, afgaaninvinttikoira om. Susanna Vuohelainen 3. Slim, whippet om. Hanna Naukkarinen 4. Max, tanskandoggi om. Elina Riuttula Siniset 1. Jasu, bordercollie om. Minna Räsänen 2. Adam, englanninvinttikoira om. Tero Säde 3. Oky, venäjänvinttikoira om. Sari Karjalainen 4. Gouda, schapendoes om. Lotta Skaffari


Makkarajuoksut Pirkanmaan Vinttikoirakerhon ratajuoksukauden päättäjäisiä eli makkarajuoksuja vietettiin lauantaina 12.10.2019 Kaupissa. Sateinen aamupäivä loi ihmisten kasvoille vähän epätoivoisia ilmeitä, mutta hiljalleen taivas kuitenkin kirkastui ja moottorivetojen alkaessa sade oli jo lakannut kokonaan. Pilkistipä se aurinkokin välillä jostain pilvenraosta. Tapahtuman alussa PVK palkitsi Arttu Pääkön Pirkanmaan Ahkerin Vieheenvetäjä 2019-pokaalilla sekä lahjakortilla. Arttu on hoitanut hienosti lähettäjän pestiä treeneissä, mutta tällä kaudella hän on opetellut myös vieheenvedon ja siitä lähtien Arttu on vetänyt ahkerasti viehettä mahdollistaen usein sen, että treenit on pystytty järjestä-

mään. Halusimme PVK:ssa huomioida tämän nuoren vieheenvetäjän aktiivisuuden ja toivomme kovasti, että näemme Arttua treeneissä ensi kaudellakin. Perinteisesti myös makkaraa paistettiin ahkerasti, kahvipannu porisi ja tällä kaudella hienosti menestystä niittänyt etnankoira Bronte omistajineen tarjosi jopa täytekakkua, kiitokset siitä! Lauantaipäivän tunnelma oli mukavan leppoisa ja rento. Harrastajat saivat vaihtaa kuulumisia ja paikalla oli myös ensikertalaisia, joille sai kertoa ratajuoksusta ja PVK:n normaalien viikkotreenien kulusta vähän enemmänkin. Koiria makkarajuoksuissa oli tällä kertaa juoksemassa yhteensä 69 kpl moottori-

28

vieheellä ja 7 kpl käsivieheellä eli todella hieno määrä koiria. Tänä vuonna käytössä oli myös ennakkoilmoittautuminen, joka sai selvästi suuren suosion. Myös ajanotto oli käytössä tänä vuonna, ehkäpä sekin oli houkutellut lisää osallistujia. Makkarajuoksut olivat erittäin mukava päätös tälle ratajuoksukaudelle, kiitos kaikille osallistujille ja tapahtuman järjestäjille! Nyt on aika levätä kiireisen kauden päätteeksi ja tehdä uusia suunnitelmia tulevaa kautta varten. Nähdään taas ensi vuonna Kaupin radalla!


29


Mitä vinttikoirien ongelmia voi ennaltaehkäistä Vatsalaukun kiertymä

maskiven kehittymiselle, mikä taasen johtaa ientulehduksiin ja pahimmillaan hammasluun katoon eli parodontiittiin. Ikenistä ja leukaluusta bakteerit pääsevät nopeasti verenkiertoon ja takertuvat mieluusti mm. sydänläppiin. Vinttikoirien hampaat tulisi harjata joka aamu ja ilta. Näkkileivän syöminen ei poista ihmiseltä hampaiden harjaamisen tarpeellisuutta, eikä purutikkujen syöminen koiralta. Koiran hampaat on hyvä tarkastuttaa vuosittain eläinlääkärissä ja mahdollisesti puhdistuttaa nukutuksessa.

Syvärintaisilla roduilla on anatominen alttius saada vatsalaukun kiertymä, missä vatsalaukku kierähtää oman pystysuuntaisen akselinsa ympäri. Tutkimuksissa on todettu, että suuri annoskoko altistaa vatsalaukun kiertymälle 1. Lisäksi on todettu, että ruokinta kannattaa jakaa useampaan, kuin yhteen kertaan vuorokaudessa. Laadukkaassa ruuassa on usein edullisia ruokia pienempi kuitupistoisuus, minkä johdosta annoskoko (ja ulosteen määrä) on pienempi ilman, että kuiduista saatu ja elimistölle oleellinen foo- Sydänsairaudet lihappopitoisuus olisi riittämätön. Vinttikoirilla on jonkun verran sydänvaivoja, kuten dilatoiva kardiomyopatia (DCM) sekä Kennelyskä, joka pahenee mitraali- eli hiippaläpän vuoto, joilla on toki keuhkokuumeeksi usein geneettinen tausta. Huolehtimalla koiran Kennelyskää aiheuttavat parainfluenssavirus ja yleisestä kunnosta ja eritoten suun kunnosta enhomman viimeistelevät bakteerit, yleisimmin naltaehkäistään, ettei kehkeydy endokardiittia Bordatella bronchiseptica. Molempia vastaan on eli sydänläppien tulehdusta. Endokardiitin ja olemassa nenään laitettava rokote, joka on jär- hammaskiven välinen yhteys on todettu sekä ihkevää ottaa vuosittain. Se ei välttämättä ehkäise mis- että eläinlääketieteessä. Ravinnon rasvahatartuntaa, mutta pitää usein oireet lievempinä. poilla on todettu positiivinen vaikutus sydänterSyvärintaisuuden vuoksi koirien on vaikeampi veyteen ja koirasydänpotilaiden hoidossa 2, 3. yskiä henkitorveen ja keuhkoihin kertynyttä li- Humaanipuolella rasvahapoilla on todettu posimaa ulos, joten he ovat riskiryhmässä keuhko- tiivisia vaikutuksia monin tavoin, ja niiden vaikuumelle. Eläinlääkäri voi ohjeistaa mm. höyry- kutuksia on tutkittu myös urheilijoilla 4. Rasvahengitystä ja kylkien taputtelua (coupage), millä happojen vaikutus urheilukoirien elimistöön on vähintäänkin yhtä tärkeä, kuin ihmisillä. Koirille liman poistumista voidaan edesauttaa. on olemassa useita päivittäiseen käyttöön suositeltuja rasvahappovalmisteita. Jos koira ei siedä Hampaat kalaöljyä, on helokkiöljyssä hyvä koostumus. Vinttikoirat eivät ole kovia pureskelemaan mitään, ja pitkä sekä kapea kuono yhdistettynä ELL vähäiseen kuolan eritykseen altistavat sille, että Eva Kaisti plakki eli bakteerikertymä jää herkästi hampai- LemmikkiHelpin den pinnalle sekä väleihin. Tämä altistaa ham- etäeläinlääkäri, LähiVet 30


(1) J Am Anim Hosp Assoc. 2004 May-Jun;40(3):192-203. Diet-related risk factors for gastric dilatation-volvulus in dogs of high-risk breeds. Raghavan M1, Glickman N, McCabe G, Lantz G, Glickman LT. (2) Th Lancet 2008 Oct 4;372(9645):1223-30. Epub 2008 Aug 29. Effect of n-3 polyunsaturated fatty acids in patients with chronic heart failure (the GISSI-HF trial): a randomised, double-blind, placebo-controlled trial. Tavazzi L, Maggioni AP, Marchioli R, Barlera S, Franzosi MG, Latini R, Lucci D, Nicolosi GL, Porcu M, Tognoni G; Gissi-HF Investigators. (3) Journal of Small Animal Practice (2010) 51, 462–470 Beneficial effects of omega-3 fatty acids in cardiovascular disease Lisa M. (4) Nutrients. 2019 Jan; 11(1): 46. Published online 2018 Dec 27. Omega-3 Polyunsaturated Fatty Acids: Benefits and Endpoints in Sport Maria Alessandra Gammone,1,* Graziano Riccioni,1,2 Gaspare Parrinello,3 and Nicolantonio D’Orazio1

LemmikkiHelpin eläinlääkäri auttaa kännykässäsi LemmikkiHelppi on vaivaton ja nopea apu, kun lemmikkisi sairastuu tai sattuu tapaturma. Saat palvelun heti käyttöösi, kun lemmikilläsi on LähiTapiolan eläinlääkärikuluvakuutus. LemmikkiHelpin etäeläinlääkärin kautta saat avun viikon jokaisena päivänä klo 7-23. Tutustu palveluun tarkemmin ja lataa sovelluksemme puhelimeesi:

lahitapiola.fi/lemmikkihelppi

Palveluntarjoajat: LemmikkiHelppi: Omaeläinklinikka Oy, Veteva Oy/LähiVet, LähiTapiolan alueyhtiöt. Palvelu on osa LähiTapiolan korvauspalvelua. Eläinlääkärikuluvakuutus kattaa etäeläinlääkäripalvelun. Mikäli lemmikin hoitoa jatketaan eläinklinikalla, saat käyttöösi LähiTapiolan suorakorvauspalvelun, jolloin maksat vakuutuksen piiriin kuuluvasta hoidosta vain omavastuun.

31


Profile for Manset Oy

Vipinä 2/2019  

Vipinä 2/2019  

Profile for mansetoy
Advertisement