Manner 1/2020 by Manner

1/2020

Manner ”Kuumeestaan vaikenevat ovat kansan keskuudessa piileskeleviä luokkavihollisia.”

ILMASTONMUUTOS JA PANDEMIA KORONAVIRUS BADIOULAISENA TAPAHTUMANA BENJAMIN, PANDEMIA JA AURAN KATOAMINEN ŽIŽEK, COVID-19 JA KAPITALISMI

Me kaipasimme väkijoukkoa Huoli pandemiasta taittui toukokuussa vihaan poliisiväkivaltaa kohtaan George Floydin kuoleman jälkeen. Ennennäkemättömän laajat mielenilmaukset alkoivat ympäri maailman. Mitä korona tarkoittaa mielenilmausten linssin kautta tarkasteltuna? Ei ole yllättävää, että keskustelu poliisiväkivallasta on viety jälleen kohti keinotekoista debattia mielenosoittamisen tavoista. Mielenosoittajat jaetaan mediassa usein kolmeen kategoriaan: protestoijat, mellakoitsijat (rioters) ja ryöstelijät (looters). Protestoijat on yleisimmin hyväksytty joukko, kun taas mellakoitsijat tuomitaan ja ryöstelijät suorastaan haukutaan. Mutta mitä jos selkeä jako on mahdollista tehdä vain väkijoukon ulkopuolisena? Kun lukee kokemuksia protestoijilta, katsoo heidän kuvaamiaan videoita ja lukee reportaaseja, vaikuttaa siltä, että jako aidon ja epäaidon protestin välillä on mahdollista tehdä vain väkijoukosta käsin. Alain Badiou sanoo, että totuuteen ei ole Arkhimedeen pistettä, se on prosessi ja sitä edeltää subjektiksi tulo. On valittava puoli. Mellakointi tuomitaan usein vetoamalla toimiviin väkivallattomiin protesteihin historiassa. Aktivisti ja kirjoittaja Andre Henry huomauttaa, kuinka puhuttaessa Martin Luther King Jr.:sta, Gandhista ja Mandelasta, unohdetaan niitä tukeneet ja turvanneet tahot, jotka eivät olleet väkivallattomia. 1 Myös ryöstelijät tuomitaan, mutta kuten James Baldwin sanoi jo vuonna 1968, ryöstely voi olla voimakas poliittinen ilmaisu: “Who is looting whom? Grabbing off the TV set? He doesn't really want the TV set. He's saying screw you. It's just judgment, by the way, on the value of the TV set. He doesn't want it. He wants to let you know he's there… …After all, you're accusing a captive population who has been robbed of everything of looting. I think it's obscene.”2

Kun Youtube-miljonääri Logan Paul osallistuu toimintaan samalla vlogia kuvaten, se ei välttämättä sisällä samaa merkitystä.3 Ja viimein, ”rauhanomaisen” protestoijan kategoria, joka on nostettu jalustalle lyömällä alas kahta muuta, täytyy myös kyseenalaistaa. Liberaalin median suosikkikategoria voi sisältää myös poliiseja, jotka polvistuvat väen mukana, ja 15 minuuttia myöhemmin hakkaavat ihmisiä. Totuuden näkee vain väkijoukosta. 4 Pandemia on saanut kaipaamaan ystäviä, kollegoita, yhdessä työskentelyä ja nauramista. Mutta myös väkijoukkoa. Se on kaipaus, jonka tiedostaa vasta väkijoukossa. Se on kaipausta aikaan, joka on Suomessa ehkä vasta tulossa.

Pandemian aikana olemme jääneet kaipaamaan monia asioita, mutta se on nopeasti myös uudistanut filosofista keskustelua. Selvästi teemat kuten biopolitiikka, poikkeustila ja kysymykset etiikasta ovat olleet keväällä tärkeitä filosofia käsitteitä. Foucault ei voisi 2

olla ajankohtaisempi. Samalla olemme tietysti saaneet lukea Agambenin toilailuista. Mannermainen filosofia ei ole katoamassa mihinkään, niin hyvässä kuin pahassa. Foucault’n ja Agambenin sijaan nyt julkaistu Manner nostaa esiin muita ajattelijoita, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle eristäytymisen aikana, mutta jotka tarjoavat yhtä lailla kiinnostavia perspektiivejä. Filosofia pandemian aikana ei ole pelkkää biovaltaa ja -etiikkaa. On myös syvempiä filosofia kysymyksiä siitä, mitä kriisi tapahtumana tarkoittaa, miten ajatella virusta ontologisesti ja miten meidän tulisi ajatella eristäytymisestä johtuvaa riippuvaisuutta teknologiasta. Näitä kolmea teemaa pohditaan tässä teemanumerossa. Toivomme sen laajentavan keskustelua siitä, mitä eri aspekteja COVID-19 liittyvissä tapahtumissa voidaan käsitellä filosofisesti.

Päätoimittajat, Ville Louekari, Tuukka Brunila

1 https://medium.com/@andrehenry/the-truth-youve-probably-never-heard-about-riots-956e8fd90a49 2 Esquire 1968, Q&A with James Baldwin. https://www.esquire.com/news-politics/a23960/jamesbaldwin-cool-it/ 3 https://www.nytimes.com/2020/06/04/style/jake-paul-charged-protests.html 4 https://thegrio.com/2020/06/04/cops-kneeling-protest-pr-stunt/

SISÄLLYS

s. 4 Carlos Lievonen: Kriisiä odotellessa s. 6 Atte Koskinen: Koronavirus Badioulaisena tapahtumana s. 15 Mona Tärk: Koronakriisi ja kissameemit — no clickbait: Somettajan tilanne teknologisen uusinnettavuuden aikakaudella ja poikkeustilanteessa s. 21 Mika T. Leinonen: Big sales for great opinions, now!

Kuvitus: https://supchina.com/2020/02/11/all-the-hilariously-aggressive-coronavirus-bannersfound-in-china/ Käännökset: P. Desert 3

Kolumni: Kriisiä odotellessa Carlos Lievonen Miksi koronavirukseen on reagoitu tavoin, joilla

kehää ja toteuttavat toisiaan. Pandemian hoita-

ilmastoaktivistit tuskin ovat edes osanneet kuvi-

minen vain ajautui terveysviranomaisten käsiin

tella ilmastonmuutoksen uhkaan vastattavan? En

kuin itsestään. Tähän vaikuttaa varmasti lääkä-

halua tässä suinkaan kritisoida toimenpiteitä tai

reiden nauttima kunnioitus yhteiskunnassa se-

vähätellä pandemian vakavuutta (edes suhteessa

kä historialliset esimerkit tappavista kulkutau-

ilmastonmuutokseen), vaan yksinkertaisesti poh-

deista. Median tapa käsitellä leviäviä sairauksia

tia miksi tilanteeseen on reagoitu näin nopeasti

sekä yleinen paniikki, jota pandemian uhka ai-

ja tehokkaasti ilmastonmuutoksen crescendon

heutti, olivat varmasti myös avuksi. Ei

sallittaessa jatkua samaan vanhaan tahtiin. Miksi

niinkään syytä ihmetellä miksi pandemiaan on

kaikki maat suostuivat kuuntelemaan asiantunti-

reagoitu kuten on, vaan miksi niin monet muut

joita koronaviruksen alettua levitä maailmalla?

kriisit eivät saa osakseen samanlaista huomio-

Miksi pandemiaan reagoitiin niin nopeasti ja te-

ta.

siis ole

hokkaasti keinoja kaihtamatta?

Ilmastonmuutos on nauttinut pitkälle aikavälille Eräs merkittävä syy reaktioon on ollut uhan ta-

levittynyttä kiinnostusta, kun taas korona iski

loudellinen prognoosi. Voisi ehkä sanoa, että ta-

kulttuuriseen maisemaan parin viikon sisällä kuin

loudelliset syyt olivat terveysviranomaisten oh-

piikki. Ilmastonmuutokseen on ehditty tottua,

jeiden noudattamisen mahdollisuuden ehto. Il-

koronavirus puolestaan yllätti.

mastonmuutokseen reagoiminen vaatisi taloudellisia uhrauksia erityisesti suurilta yhtiöiltä ja

Koronavirukseen reagoidaan aivan eri tavoin kuin

lupaa lyhyellä tähtäimellä merkittäviä tappioita.

ilmastonmuutokseen eritysesti siitä syystä, että

Koronavirus puolestaan uhkasi jo alkuvaiheessa

sen nopea ilmestyminen julkiseen keskusteluun

suurilla tappioilla, mikä näkyi nopeatempoisessa

ei sallinut reaktion politisoimista. Covid-19 pan-

pörssissä ilmastonmuutoksen matelevaa tahtia

demia vältti ilmastonmuutoksen käymän vatvo-

selkeämmin. Pandemia siis ilmeni lyhytkatseisten

misen prosessin, joka on muuttanut ilmaston-

taloudellisten toimijoiden silmissä selkeänä uh-

muutoksen poliittiseksi kysymykseksi. Mielipiteet

kana. Markkinoita oli kuunneltava, mikä mahdol-

ilmastonmuutoksesta jakautuvat pitkälti poliittis-

listi riskiryhmien hyvinvointia edistävän reaktion.

ten akseleiden mukaisesti, koska ongelma on kytenyt keskustelussa liian pitkään. Eri toiminta-

Toisaalta myös pörssin reaktio perustuu ennus-

mahdollisuuksia on vuosikymmeniä ehditty pyö-

tettuihin toimenpiteisiin. Ennusteet kiertävät

ritellä ja pohtia niiden taloudellisen ja poliittisen

arvon kannalta. Poliittiset ajattelijat ovat päässeet

Vaikeinta on muuttaa vallitsevaa tilannetta. Sama

ottamaan ongelmaan kantaa ja puolueet ovat teh-

on ilmastonmuutoksen laita: on olemassa totuttu-

neet linjauksensa selviksi. Tällaista prosessia ei

ja kulutuksen ja yritystoiminnan normeja, ja niitä

koronavirus ja sen vaatimat toimenpiteet ehtineet

on vaikea muuttaa. Talous ei ole tykännyt myös-

käydä. Virus oli siis eräänlainen tyhjä taulu (jossa

kään reaktiosta koronaan, mutta nyt päätökset on

ehkä näkyy joitain esimerkiksi SARS-epidemian

tehty, ja reaktio on sisäistetty moraalisena pää-

jättämiä jälkiä), jolle saatettiin kiireen edessä kir-

töksenä suojella riskiryhmiä ja muita kansalaisia.

joittaa mitä tahansa, ja koska kyse oli terveysuhas-

Ehkä sillä on vältetty suurempia taloudellisia on-

ta, päätettiin kuunnella terveysviranomaisia. Le-

gelmia.

viävään vaaraan oli reagoitava äkkiä. Yhtäältä,

Koronavirustoimenpiteiden ”normi” on kuitenkin

koska media maalaili kauhukuvia terveyskriisistä;

tavallista huterammalla pohjalla, sillä se on jo itses-

toisaalta myös siksi, että pörssi oli tuskissaan, ei-

sään poikkeustila, eikä sillä ole ollut yhtä paljon

vätkä taloudelliset intressit voineet edes Yhdysval-

aikaa lujittua kuin ilmastoon vaikuttavalla status

loissa vähätellä pandemian maalailemia uhkaku-

quolla. Suomessa ainakin näyttää siltä, että elämä

via. Ennustettuja kuolemia ei ehditty perustella

on palaamassa entiselleen.

Atlantin toisella puolenkaan luonnollisiksi tai vääEhkä reaktio pandemiaan antaa toivoa. Ehkä ilmas-

jäämättömiksi samalla tavalla kuin esimerkiksi

tonmuutoskin saa aikanaan jonkin konkreettisen ja

köyhyyteen liittyvää tuskaa ja kuolemaa. Vastaa-

ajastetun vaaran edessä kaiken pysähtymään kuin

van ideologian lujittuminen olisi vaatinut enem-

seinään. Täytynee toivoa katastrofia.

män aikaa. Nyttemmin koronatilannekin on alkanut politisoitua, mutta eräänlainen status quo on jo lujittunut.

â&#x20AC;?Kasvomaski vai hengityskone, ihan oma valintasi.â&#x20AC;?

Koronavirus Badioulaisena tapahtumana

Atte Koskinen Jos Alain Badioun (s. 1937) laajalle ja monisyiselle

Toisin sanoen tapahtuma on jotain, mikä il-

tuotannolle halutaan määrittää keskusta tai

maantuu ennalta-arvaamattomasti ja millä on

jonkinlainen kiintopiste, jonka ympärille ja suht-

mahdollisuus aikaansaada suuri muutos annetussa

eessa johon kaikki muu hänen ajattelussaan

tilanteessa (ks. esim. Norris 2015, 115 & Hallward

asettuu, on tämän keskustan oltava ajatus uutu-

2003, 114).

udesta. Esimerkiksi Peter Hallwardin mukaan Tavoitteeni tässä lyhyessä tekstissä on pohtia,

Badioun koko filosofia on suuntautunut uutuuden

voiko maailmalla pauhaavaa koronavirusta ajatella

sinänsä eksaktiin kuvaamiseen, ja sen tavoitteena

Badioulaisena

on löytää vastaus kysymyksiin kuten Kuinka jotain

seurauksista

voidaan

pitää

Tällaisen

tekstin

puitteissa ei kuitenkaan ole mahdollista pysytellä

täysin uutta voi syntyä? ja Kuinka tällaisen uutuuden

tapahtumana.

täysin uskollisena Badioun ajattelulle tai filosofiselle

kiinni

systeemille, ja tulenkin käsittelemään hänen työnsä

välinpitämättömässä ja vastahakoisessa maail-

vain

massa? (Hallward 2003, xxi). Badiou itse taas on

niitä

osia,

jotka

suorimmin

toimivat

koronaviruksen ajattelun työkaluina. Tämä tar-

sanonut hänelle olevan vain yksi filosofinen ky-

koittaa muun muassa, että Badioulle ominaiset, esi-

symys, ja että hänen koko filosofinen systeeminsä

merkiksi L’être et l’événement -teoksessa laajalti

on alisteinen tälle, ja vain tälle, kysymykselle:

esitellyt matemaattis-formaaliset ajattelun keinot

Voimmeko ajatella, että tilanteeseen sisältyisi jo-

jäävät tässä huomiotta, kuten jäävät myös hänen

tain uutta? (Bosteels 2005, 252-253).

filosofialleen keskeisessä roolissa olevat ajatukset Tilanteella Badiou tarkoittaa yksinkertaisesti

ontologiasta

filosofian

ehdoista.

Tulen

“jotain asioiden tilaa” (Badiou 2012, 18). Uutuus

(epäformaalisti) keskittymään käsitteisiin tapah-

tilanteessa taas

tapahtuman

tuma, totuus ja subjekti. Näiden kohdalla kuitenkin

käsitteeseen, joka Badioulla tarkoittaa jotain, mikä

pysyttelen parhaani mukaan kuuliaisena Badioun

on “tilanteen täydennys tai lisäys” ja mikä “ei ole

alkuperäisille intentioille.

liittyy

suorasti

nimettävissä eikä esitettävissä tilanteen itsensä

tarjoamien keinojen [- -] avulla” (ibid., 18-19).

mahdollisuuden (ks. esim. Badiou & Tarby 2013,

TOTUUS JA SUBJEKTI

12).

Badioulainen

totuus

aktiivista

toimintaa vaativaa. Hallward vertaakin Badioun Badioulla tapahtuma, totuus ja subjekti liittyvät

totuuskäsitystä Marxin Feuerbach-teeseissään (II

aina suorasti – jo käsitteelliselläkin tasolla – tilan-

teesi, ks. esim. Marx 2000, 171) esittämään

teeseen.

eksakti

ajatukseen totuudesta ei teorian vaan käytännön

määritelmä sille, mitä hän tarkoittaa tilanteella1,

kysymyksenä (Hallward 2003, xxv). Badioulle

mutta tämän tekstin tavoitteiden kannalta tilan-

totuus on jotain mikä luodaan, jotain mikä ju-

teen määritelmäksi riittää hyvin jo edellä mainittu

listetaan, joka kootaan ja jota ylläpidetään (ibid.),

“jokin asioiden tila” (Badiou 2012, 18).

ja juuri tähän totuuden toimintaa vaativaan pu-

Badioulla

olemassa

oleen liittyy Badioun käsitys subjektista.

Badioun käsitys totuudesta (tai se, mitä Badiou tarkoittaa käsitteellä “totuus”) ei vastaa

Badioulle subjekti ei ole muuta kuin ak-

yhtäkään traditionaalisista totuusmääritelmistä.

tiivista uskollisuutta totuudelle (Badiou 2007, xiii),

Kyseessä ei siis ole totuus vastaavuutena, ko-

sijainti, josta käsin totuutta edistetään tai tuetaan

herenssina tai minään muunakaan tällaisena.

(ibid., 391). Badioulainen subjekti on siis varsin

Badioulle totuus on jotain, mikä ilmaantuu tilan-

kaukana perinteisistä subjektikäsityksistä.4 Subjekti

teessa tapahtuman seurauksena. “Totuus on

on jotain harvinaista (Badiu 2007, 392), sillä sellais-

sattumanvaraisen lisän ääretön seuraus . Totuus

ta ei ole ilman totuutta. Totuus ja subjekti il-

tulee aina tapahtuman jälkeen. Eikä varsinkaan ole

maantuvat aina yhdessä – toista ei voi olla ilman

olemassa ‘rakenteellista’ tai objektiivista totuutta. Johonkin

tilanteeseen

kuuluvista

toista – ja molemmat ovat poikkeuksellisia.

siinä

hyväksyttävistä rakenteellisisa väitteistä ei koskaan sanota, että ne ovat tosia vaan ainoastaan

TAPAHTUMAN KÄSITE

todenmukaisia. Ne eivät kuulu totuuden vaan tiedon alueelle.” (Badiou 2012, 87-88). Tilanteen raNyt kun meillä on jonkinlainen (kenties vielä hie-

kenne tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, mistä jokin

man hatara) käsitys siitä, mitä Badiou tarkoittaa

annettu tilanne koostuu, mitä kaikkea tuohon tilanteeseen sisältyy.3 Perinteinen, esimerkiksi kielen ja

totuudella ja subjektilla, voimme palata tapah-

maailman välistä vastaavuutta merkitsevä totuus

tuman käsitteeseen – jonka kautta myös ajatukset

on siis Badioulle pelkkää “todenmukaisuutta”, ti-

totuudesta ja subjektista jälleen selkenevät.

lanteen rakennetta koskevaa tietoa.

Badioun mukaan tapahtumaa ei voi kos-

Aito totuus on Badioulle sitoumus, se on

kaan päätellä tai johtaa tilanteesta jossa se tu-

prosessi jonka käynnistymiselle tapahtuma antaa

lee ilmenemään (Badiou 2007, 193), sillä tilan8

teen rakenne ei koskaan tarjoa mitään muuta

udelle ei löydy uskollisia subjekteja – jos tuon

kuin toistoa (Badiou 2008, 122). Jotta totuuden

tapahtuman paljastaman totuuden vuoksi ei olla

prosessi voisi alkaa on jonkin rikottava tuo to-

valmiita näkemään vaivaa, jos tapahtumasta ei

isto, ja sitä, mikä ikinä niin tekeekään – sitä,

seuraa mitään – ei kyseessä ole tapahtuma. Vain

joka tuo tilanteeseen jotain uutta – Badiou

takautuvasti on mahdollista sanoa, mikä oli

nimittää tapahtumaksi. Tapahtuma saa aikaan

tapahtuma ja mikä ei. Toisin sanoen, tapahtumia

repeämän

voi olla ainoastaan suhteessa historiallisiin tilan-

tilanteen

vakiintuneessa

jär-

teisiin. (Badiou 2007, 17, 179).5

jestyksessä, keskeyttää sen jatkuvuuden ja vääjäämättömyyden, ja tämä repeämä tekee

Mitä sitten, todella, ovat tapahtumat?

totuuden mahdolliseksi. Hallwardin mukaan

Onko sellaisia koskaan sattunut? Badioun muk-

jokaisen tapahtuman voikin nähdä merkitsevän

aan kyllä, ja esimerkkeinä hän tarjoaa muun

uuden ajan alkua (Hallward 2003, 114).

muassa

romanttisen

rakkauden

syntymisen

Puhuen konkreettisemmin, tapahtuma on

kahden ihmisen välillä sekä Ranskan vuoden

jotain, joka tuo ilmi mahdollisuuden, joka aiem-

1792 vallankumouksen (Badiou 2004, 62). Nämä,

min oli näkymätön tai jopa ajattelematon. Sa-

Badioulle, ovat tapahtumia – hetkiä jolloin

maan aikaa on tärkeää pitää mielessä, että tapah-

subjekti tulee olevaksi päätöksenä laskea kaikki

tuma ei itsessään luo

tuon tapahtuman esiin nostaman totuuden

muuta kuin mah-

dollisuuden. Kuten Badiou itse sanoo, tapahtuma

varaan (Norris 2009, 4).

ainoastaan kertoo meille, että on olemassa mah-

On kuitenkin epäselvää ja kiisteltyä, onko

dollisuus, joka tähän asti on jäänyt huomiotta –

Badioulainen tapahuma, siinä mielessä missä hän

tapahtuma on vain eräänlainen propositio, se eh-

sen tarkimmin ja jyrkimmin määrittelee, todella

dottaa meille jotain (Badiou & Tarby 2013, 9). On subjekteista

kiinni

seuraako

mahdollinen. Kirjaimellisesti otettuna – joka ei

tapahtumasta

Badioun usein poleemisten tekstien tapauksessa

mitään. Tapahtuma luo mahdollisuuden, mutta

välttämättä ole paras lukutapa – tapahtuma,

vain tuon mahdollisuuden seurauksille uskolliset

ollakseen

subjektit voivat tuoda esiin tuon tapahtuman

tapahtuma,

näyttäisi

vaativan

ab-

soluuttista katkosta menneisyyteen. Aidolla tapah-

mahdollistaman totuuden.

tumalla ei siis saisi olla minkäänlaista kytköstä sitä Tämän takia yksikään tapahtuma ei ole

edeltäneeseen asiaintilaan. Tällaisen tapahtuman

tapahtuma vielä ilmenemisensä hetkellä, sillä

ilmaantuminen

tapahtuman “tapahtumallisuus” määräytyy aina

vaikuttaa

kuitenkin

varsin

epätodennäköiseltä, ellei jopa mahdottomalta, ni-

retroaktiivisesti sen mahdollistaman totuuden

in metafyysisesti kuin käytännössäkin.6

seurauksista. Jos tapahtuman paljastamalle totu-

Franco “Bifo” Berardin mukaan kapital-

KORONA-TAPAHTUMA istinen

systeemi

selvisi

vuoden

2008

fi-

nanssikriisistä sen ansiosta, että tuon kriisin Useat koronaviruksesta ja sen seurauksista kirjoitetut tekstit korostavat tilanteemme ennennäkemätöntä luonnetta, vaikka historiallisia vertailukohtia löytyykin. Sen lisäksi että virus on muuttanut

elämäämme

suuresti

yksilö-

yhteisötasolla, on se myös laajentanut käsitystämme siitä, mikä on poliittisesti ja yhteiskunnallisesti mahdollista. Ja vaikka jonkinlaisen pandemian ilmaantumista osattiin arvella, ei sen lu-

ainekset sijaitsivat kaikki kielen, finanssin ja talouden välisissä abstrakteissa suhteissa. Ei kuitenkaan ole mitään takeita siitä, että tämä systeemi kestäisi epideemisen, tuon abstraktin verkoston ulkopuolelta tulevan kriisin. Kukaan ei

tiedä miten tämä tulee päättymään, tai edes sitä, miltä maailma näyttää muutaman kuukauden kuluttua. Kävi miten kävi, tilanteellamme voi Bifon mukaan olla hyviäkin seurauksia. Kriisin lo-

onne ja ajankohta – eikä varsinkaan seuraukset –

puttua saatamme nähdä mahdollisena paljon sel-

olleet missään määrin ennustettavissa (ks. BIOS

laista, mikä ei aiemmin siltä vaikuttanut, kuten

2020).

esimerkiksi niukemman elämäntyylin, työajan Onko koronavirusta siis mahdollista aja-

lyhenemisen, jatkuvan talouskasvun paradigman

tella Badioulaisena tapahtumana? Varmastikaan

hylkäämisen

sekä

rahoituksen

lisäämisen

ei, jos vaadimme, että tapahtuman ja sitä edel-

tutkimukseen, opetukseen, terveydenhuoltoon ja

täneen asiaintilan välillä on vallittava ab-

nautintoon. Bifo puhuukin koronaviruksesta

soluuttinen (mahdollisesti metafyysinen) katkos.

mahdollisuutena “mentaaliseen loikkaan” jota ei

Tästä kiinni pitäminen on mielestäni kuitenkin

poliittisin keinoin voitaisi saavuttaa. (Berardi

liikaa vaadittu, sanoi Badiou mitä sanoi. Häneltä

2020).

onneksi löytyy suopeampikin määritelmä tapah-

Näin ajateltuna näyttäisi, että koronavi-

tumalle.7 Sen sijaan, että tapahtumalta vaa-

rusta olisi hyvinkin mahdollista ajatella Badiou-

dittaisiin jotain absoluuttisesti uutta ja tilan-

laisena tapahtumana, jonakin, joka saa aikaan

teeseen kuulumatonta, riittää, että tapahtuma jo

repeämän

edellä mainitulla tavalla tuo ilmi jonkin mah-

jestyksessä, joka keskeyttää sen jatkuuvuuden ja

dollisuuden, joka aiemmin oli näkymätön tai jopa

vääjäämättömyyden. Mutta tapahtuma voi tulla

ajattelematon (ks. esim. Badiou & Tarby 2013, 9).

tapahtumaksi vain retroaktiivisesti (Badiou 2007,

Täyttääkö

179), vasta kun tuon tapahtuman subjektit ovat

kriteerin?

koronavirus

tämän

suopeamman

tilanteen

vakiintuneessa

jär-

saattaneet esiin sen mahdollistaman totuuden.

Ennen totuutta ei ole tapahtumaa – sillä tapah-

tähän repeämään ja pysyttävä uskollisina sen

tuma määräytyy takautuvasti sen mahdollista-

paljastamalle totuudelle.

man totuuden vaikutuksista – ja samaan aikaan totuus on kuitenkin aina tapahtuman seuraus.

LOPUKSI

Vielä ei siis ole mahdollista sanoa, onko koronavirus Badioulainen tapahtuma. Koronaviruksen tapahtumallinen status tulee riippumaan meistä

On vielä mainittava, että Badiou on jo itsekin

ja valinnoistamme.

ehtinyt kirjoittaa koronaviruksesta. Hän ei lähesty

Badioulaisen käsitteistön soveltaminen koronaviruksen ja sen jälkimaininkien ajatteluun tekee selväksi oman roolimme tässä kaikessa. Jos

aihetta suoraan oman teoreettisen viitekehyksensä

kautta,

vaan

käytännönläheisemmin

analysoiden viruksen aiheuttamaa tilannetta Ran-

ak-

skassa. Hänen mukaansa COVID-19 ei – aikana

tiivisuutta ja toimintaa. Koronaviruksella on täysi

esimerkiksi SARS:in jälkeen – ole mitään uutta,

mahdollisuus toimia tapahtumana, mutta vain jos

joskaan silti ei voida sanoa, että kukaan olisi osan-

se löytää paljastamilleen totuuksille uskollisia

nut sitä ennustaa. Korona-epidemialla ei Badioun

subjekteja.

mukaan

tahdomme

muutosta,

Niukempi

siihen

vaaditaan

elämäntyyli

mah-

tule,

qua

epidemia,

olemaan

paradigman

minkäänlaista välitöntä varteenotettavaa po-

hylkääminen on mahdollista, jatkuva matkustelu

liittista vaikutusta Ranskan kaltaisessa maassa.

ole

Epidemiasta seuraava poliittinen muutos on mah-

välttämättömyys. Tämän on tullut ilmi. On meistä

dollinen, mutta se tulee vaatimaan tietoista

kiinni, seuraako tästä mitään, sillä totuus ei selviä

toimintaa ja voimien ja resurssien aktiivista

omillaan. Totuus vaatii aina subjektin, joka on val-

suuntaamista yhteiskunnan niihin kohtiin, joiden

mis julistamaan sen ja taistelemaan sen puolesta.

heikkouden epidemia on paljastanut. (Badiou

Jos tahdomme muutosta, on meidän tartuttava

2020).

dollinen,

jatkuvan

luonnonvarojen

talouskasvun

kuluttaminen

VIITTEET

Ks. esim. Badiou 2007, 23-30, 522.

Jossa ‘sattumanvarainen lisä’ tarkoittaa tapahtumaa edellämainitussa mielessä tilanteen ennalta-arvaamattomana täyden-

nyksenä tai lisäyksenä. 3

Sillä, mitä tämä tarkalleen tarkoittaa, ei tässä ole merkitystä.

Badioun negatiivisesta määritelmästä subjektille ks. Badiou 2007, 391-392 sekä Badiou 1988.

On myös tyypillistä, että nykyinen asiaintila, status quo, yrittää vastustaa tapahtumia ja niiden seurauksia, pyrkien pitämään

hallinnassaan sen, mikä nähdään mahdollisena ja mikä mahdottomana. Badiou toteaakin, että vallassa olevat eivät nykyisin pyri vakuuttaamaan meitä siitä, että he hoitavat asiat erinomaisesti, vaan siitä, että heidän tapansa hoitaa asioita on ainoa mahdollinen. (Badiou & Tarby 2013, 11). 6

Badioun käsitystä tapahtumasta on yritetty puolustaa pyrkimällä osoittamaan, ettei se todellisuudessa vaadi absoluuttista

katkosta menneisyyteen, vaan sisältää aina jonkinlaisen yhteyden siihen. Ks. Phelps 2008. 7

Badiounkin omat, edellämainitut esimerkit tapahtumista ovat mielestäni mahdollista ymmärtää tapahtumina vain tämän su-

opeamman määritelmän valossa.

LÄHTEET

Badiou, Alain (1988). “On a Finally Objectless Subject.” Topoi 7, 93-98.

Badiou, Alain (2004). Infinite Thought. Truth and the Return to Philosophy. Continuum.

Baidou, Alain (2007). Being and Event. Continuum.

Badiou, Alain (2008). Conditions. Continuum.

Badiou, Alain (2012). Filosofian puolesta. Kaksi manifestia. Tutkijaliitto.

Badiou, Alain (2020). On the Epidemic Situation. https://www.versobooks.com/blogs/4608-on-the-epidemic-situation

Badiou, Alain & Tarby, Fabien (2013). Philosophy and the Event. Polity.

Berardi, Franco (2020). Diary of the psycho-deflation. https://www.versobooks.com/blogs/4600-bifo-diary-of-thepsycho-deflation

BIOS (2020). Ekologinen jälleenrakennus epävarmassa maailmassa. https://bios.fi/ekologinen-jalleenrakennusepavarmassa-maailmassa/

Bosteels, Bruno (2005). “Can Change Be Thought? A Dialogue with Alain Badiou”, teoksessa Alain Badiou. Philosophy and its Conditions, toim. Gabriel Riera (State University of New York Press, 2005).

Hallward, Peter (2003). Badiou. A Subject to Truth. University of Minnesota Press.

Marx, Karl (2000). Selected Writings. Oxford University Press.

Norris, Christopher (2009). “Mathematics, Ontology and Politics: the work of Alain Badiou”. Review Journal of Political Philosophy 7:1, 1-31.

Norris, Christopher (2015). “Event”, teoksessa The Badiou Dictionary, toim. Steven Corcoran (Edinburgh University Press, 2015).

Phelps, Hollis (2008). “Between Rupture and Repetition: Intervention and Evental Recurrence in the Thought of Alain Badiou”. Parrhesia 5, 60-72.

”Kyläily on sama kuin toistensa lahtaaminen. Juhliminen on sama kuin itsemurhan yrittäminen.”

Koronakriisi ja kissameemit — no clickbait: Somettajan tilanne teknologisen uusinnettavuuden aikakaudella ja poikkeustilanteessa

Mona Tärk Walter Benjaminin valokuvakäsityksessä korostuu

että hengauskiellon laiminlyöntiä olisi voinut edes

valokuvataiteen teknologinen olemus. Rajattoman

jotenkin oikeuttaa tai nauttia.

uusinnettavuuden mukanaan tuoma taideteoksen

Onneksemme tämä valitettava tilanne ei syössyt

auran katoaminen, jonka merkitystä tässä kirjoi-

kaikkia meistä täysin eroon toisistamme, sillä lap-

tuksessa raotan, paljastaa koronakriisin teknologi-

suudestamme asti läsnäollut yhteydenpitoteknolo-

sen ulottuvuuden. Lääketieteen teknologisen ta-

gia on kehittynyt 5G-nopeuksiin ja laajasti saatavil-

pahtumakulun tutkiminen viime vuoden lopusta

la olevaksi. Poikkeustilan alkaessa sosiaaliset toi-

tähän päivään olisi varmasti kiehtovaa, mutta kes-

minnot siirrettiin luontevasti verkkoon, ja eipä ai-

kityn tässä ihmistenväliseen kanssakäyntiin ja sitä

kaakaan, kun liikkeelle lähtivät korona-ajan omat

kautta sen olosuhteen analysointiin, johon kaikki

hashtagit ja haasteet (tarkoitan tässä siis challen-

meistä ovat joutuneet tottumaan.

ges, ”jakamisleikit” eivätkä vaikeudet). Tietysti vi-

Mitä tarkoittaa olla ihminen koronakriisin aikaan?

raaleja sometrendejä on ollut myös ennen pande-

Olla eristynyt, eristyksissä. Hakiessani työpaikalta

miaa, mutta nykyisessä tilanteessa sosiaalisen me-

tarvikkeet etätöihin ja nähdessäni kollegan noin

dian läsnäolo elämissämme on korostunut, ja sen

neljän metrin päässä, ei hän nyökännyt minulle

huomiotta jättäminen olisi koronan merkityksen

terveisiksi. Itsekin mietin, että olisi kiva törmätä

tärkeän ulottuvuuden analysoinnin ohittamista.

kävelyllä ystäviin, mutta etten ehkä kokisi muka-

Aikomuksenani on sitoa Benjaminin ajatukset kir-

vaksi jäädä vaihtamaan liian montaa sanaa. Lisäksi

joituksessa Taideteos teknisen uusinnettavuutensa

olen nähnyt monta kertaa unta, jossa eristäyty-

aikakaudella (1989) valokuvan ja videon nykytilan

mismääräyksen takia tulin joko estetyksi tekemäs-

esiintymiin ja sitä kautta päätyä niiden filosofiseen

tä jotakin tai sitten kahvittelin ystäväni kanssa ja

luonnehdintaan. Käytän Benjaminin ajatuksia sitä

myöhemmin älysin, että sehän oli kiellettyä ja että

mukaa, kun ne tarjoutuvat sovellettaviksi, enkä

keskustelumme ei edes johtanut mihinkään, niin

niinkään kritisoi tai analysoi tekstiä itsessään, vaan

käytän sitä ponnahduslautana koronasomen kä-

ulottuvuuteen liittyy myös meditatiivinen laatu,

sittelyyn. Näin Benjaminin ajatukset auttavat sosi-

mikä taiteen kokemiseen ennen pian käsiteltävää

aalisen median linkin kautta ymmärtämään pan-

murrosta liittyi: esimerkiksi maalaukset oli tehty

demian aikaista elämää ja maailmaa. Käsittelen

yksin katseltaviksi. Myös siinä mielessä nykyajan

somepostauksia ikään kuin taideteoksina, mikä

taidemuseoiden ihmisvirrat osoittavat taideinsti-

on vähintäänkin mietintämyssyyn vietävä ajatus.

tuutioiden kuuluvan toiseen aikaan kuin missä

Koen kuitenkin, että uuden taiteen korostunut

niissä näytettävät vanhat teokset ovat kotonaan.

teknologinen olemus ja taiteellisen funktion kon-

Valokuva esiintyy taiteen (ei koskaan loppuun vie-

tingentti asema teosten muiden arvojen rinnalla

tävän) autonomian materialisaationa (IV). Se on

antaa tälle luontevan mahdollisuuden: somepos-

teknisesti aivan uudenlaista verrattuna klassisiin

taukset ovat kuitenkin oleellisessa määrin valoku-

kuvataiteisiin. Ratkaisevana tekijänä on taiteilijan

via ja videoita, ja näitä taiteenlajeja käsitellessä

käden roolin supistuminen napin painamiseen,

olisi typerää rajata tietyt käyttökohteet yleisen

mutta sitäkin tärkeämpänä mahdollisuus tuottaa

analyysin ulkopuolelle.

rajattomia reproduktioita valokuvasta, helpom-

Benjamin tunnettaneen taidekirjoitustensa puo-

min kuin uusintamistekniikoin, joita tunnettiin

lesta parhaiten auran käsitteen kautta. Aura on

ennen valokuvaa (II). Benjamin kirjoitti luonnolli-

perinteisten taideteosten ainutkertaisuuden luo-

sesti filmivalokuvauksesta (essee julkaistiin ensim-

ma vaikutelma, jonka myötä läheltäkin tarkastel-

mäisen kerran ranskaksi vuonna 1936), eikä valo-

tavaan kohteeseen jää tietynlainen etäisyys

kuvan uusintaminen ole niistä ajoista vaikeutu-

(Benjamin 1989, luku III; jatkossa kaikki roomalai-

nut. Nykyään ei tarvitse enää tuntea monistami-

set numerot viittauksia samaan teokseen). Aura

sen manuaalista prosessia, vaan digitaaliset kopi-

liittyy myös tiettyyn taidepraktiikkaan, jossa teok-

ot syntyvät saumattomasti käytön yhteydessä.

sia saattaa nähdä ainoastaan paikkaan ja mahdol-

Sosiaalisen median käytössä uusintamisprosessi ei

lisesti myös aikaan sidottuna, siis jollakin muulla

ole lainkaan tematisoitunut, vaan piiloutuu jaka-

tavalla kuin mitä nykyiset kiertävät näyttelyprak-

misen termistön taakse. Benjaminin henkeen voisi

tiikat tarjoavat. Benjamin jäljittää auran alkuperän

sanoa, että valokuvan uusinnettava olemus on

taiteen ritualistiseen käyttöön, jossa taideteos ei

mahdollistanut kuvien katsomismahdollisuuden

ensisijaisesti tai ollenkaan ole tarkoitettu ihmisiä

kaikkialla. Kuvia jaetaan katsottaviksi kaikkialla ja

varten, vaan henkiä (V). Ei ollut oleellista se, nä-

milloin vain, eikä auraattisen taiteen lailla ”tähän

keekö kukaan yhteisön jäsen taideteoksia — tär-

ja nyt”. Tämä liittyy Benjaminin esille tuomaan

keää oli se, että yhteisön uskonnossa löytyvät en-

näyttelyarvon nousuun, minkä uusinnettavan tai-

titeetit tietävät niiden olemassaolosta ja siitä, että

teen aikakausi tuo mukanaan. Taidetta ei tehdä

ihminen on ne heitä varten tehnyt. Hengelliseen

henkisiin tarkoituksiin, vaan yhä enenevissä mää-

rin näytteille asetettavaksi (VI). Tämä näyttäytyy

Kyseessä voi olla ennepostaus (”tuollaisen dalgo-

sosiaalisessa mediassa katsomiskertojen haalimi-

na-kahvipostauksen tulen varmasti huomenna

sena. Suosionhalua voisi kuvata fetisöityneeksi

tekemään!”), itsen löytäminen samoista olosuh-

muistaen fetissin käsitteen elementtinä, jota il-

teista kuin missä toinen on (”minäkin panostin

man kiihottumista ei tapahdu ja huomioiden se,

asuuni tänään yhtä paljon/vähän!”) tai jaettujen

kuinka katsomiskertojen ja tykkäysten maksimoi-

mielipiteiden kohtaaminen (”ei hitsi, mullakin oli

minen vaikuttaa kuvan muotoon ja sisältöön (ja

turhauttava päivä just samoista syistä!”). Mikä

jopa jakamisajankohtaan), ellei jopa anna sille

tekee tästä samastumisen ilmiöstä mielenkiintoi-

aloitetta. Näin teknisestä uusinnettavuudesta on

sen on se, että itsensä voi siirtää kaikkien muiden

tullut yleisesti somekäyttäytymistä ohjailevan pe-

postauksiin niin konkreettisesti kuin teoreettises-

riaatteen perusta. Toisaalta korona-somekäyttöön

tikin. Kaikkien osallistuessa samaan maailmanlaa-

ei ehkä niinkään kuulu seuraajakunnan kasvatta-

juiseen tilanteeseen näkyy korona tavalla tai toi-

misen motivaatio vaan yksinkertainen ihmisiä ja

sella jokaisessa somepostauksessa. Ihmiset koh-

maailmaa kohti kurkottaminen.

taavat samoja haasteita ja rajoituksia ja jakavat

Ajatukset klassisesta korkeataiteen ja populaari-

niitä koronatilanteessa todennäköisimmin somen

taiteen välisestä kinasta ulottuvat luonnehtimaan

kautta, jossa toiset ihmiset pääsevät niitä tunnis-

myös sosiaalista mediaa. Idea on seuraavanlai-

tamaan. Harvoin maailma on näin samalla taajuu-

nen: korkeataiteen edessä katsojan kokemusta

della arkipäivän suhteen. Teoreettisella tasolla

määrää taideteos. Taide nielaisee ihmisen sisään-

katsojan hallitseva valta suhteessa taiteeseen, ja

sä. Massoille suunnatun populaaritaiteen toimin-

somesisältöön, perustuu taasen sen vaivattomaan

ta on toisenlaista; se tarjoaa katsojalle mitä ikinä

uusinnettavuuteen. Reproduktio tekee sisällöstä

tämä teokselta haluaa. Petteri Enroth tekee lois-

massoille sopivan, ja massat pääsevät toisinta-

tavassa artikkelissaan1 huomion pop-musiikin ly-

maan samuuttaan.

riikoista:

Kohteen paljastaminen, auran hävittäminen,

”Suurta osaa hittikappaleista siis yhdistää se, ett-

on tyypillinen piirre havainnoimisessa, jossa

eivät ne oikeastaan sisällä mitään viestiä” (Enroth

samankaltaisuuden taju on saavuttanut sel-

2017), ja suosionsa kappaleet ansaitsevat sillä,

laisen asteen, että se on uusintamisen kei-

että jokainen kuuntelija voi täyttää kuulemansa

noin onnistunut löytämään tämän piirteen

tyhjyyden omalla suosikkimerkityksellään. Benja-

myös ainutkertaisesta. (III)

minin sanoin kyseessä on ”viihdettä hakeva jouk-

Se, millä tavoin jaamme arkielämäämme somes-

ko, joka nielaisee taideteoksen” (XV). Sosiaalisen

sa ja pidämme siitä, että muut tekevät samoin,

median kohdalla tämä toteutuu niin, että jokai-

näyttäisi siis olevan massakulttuurin hallitsevan

nen voi tunnistaa itsensä jokaisen toisen kuvasta.

tilanteen tulosta. Mutta eikö olekin lohduttavaa 17

kokea yhteisyyttä kriisitilanteessa? Onko sillä

lainaa Luigi Pirandellon sanoja luonnehtimaan

muka väliä, minkä värinen kissa istuu minun

näyttelijän auran menetystä:

päätelaitteeni päällä tai edessä?

”Elokuvanäyttelijä […] tuntee olevansa

Samoin kuin valokuva, on myös video uudenlai-

ikään kuin maanpaossa — ei karkotettuna

nen taide, jota luonnehtii yhteensopivuus mas-

vain näyttämöltä, vaan myös omasta hen-

sojen kanssa. Viimeistä manifestoi koronatilan-

kilöstään. Hän kokee epämääräisen tyyty-

teessa TikTok, lyhyiden videoiden sosiaalinen

mättömänä sen selittämättömän tyhjyy-

media, jossa trendit levinnevät kotona pysymi-

den, joka syntyy, kun hänen ruumiinsa

sen ansiosta nopeammin kuin yleensä (ainakin

menettää fyysisen olemuksensa…” (IX)

sovelluksen lataamiskerrat ovat lisääntyneet2),

Epämääräinen tyytymättömyys ja selittämätön

mikä sitoo koko maailman lähemmäs yksittäistä

tyhjyys kuulostavat tutulta uutisotsikoista, kuva-

käyttäjää. Benjaminin elokuvataiteen käsittely

teksteistä ja livestream-konserttien välipuheista,

jatkaa kyseisen median teknologisen olemuksen

joskin meille perusteet ovat selvät: meitä kielle-

selittämisen linjaa. Koronaan liittyen relevantein

tään näkemästä ystäviä kasvokkain emmekä

huomio on näyttelijän yleisösuhteen muutos siir-

pääse halaamaan muita kuin kotoa löytyviä hen-

tymässä teatterilavalta valkokankaalle. Sen si-

kilöitä, pehmoleluja ja tyynyjä.

jaan, että katsojiin säilyisi yhteys saman tilan ja-

Tarjoaako Benjamin helpotusta auran kadottami-

kamisen kautta, elokuvissa vuorovaikutus tapahtuu

laitteen

välityksellä.

sesta johtuviin vieroitusoireisiin? Ei suoranaisesti.

Elokuvanäyttelijä

Tekstin loppupuolella hän poimii arkkitehtuurin

näyttelee kameralle, ja elokuvayleisö asettuu

esimerkkinä taiteesta, johon ihminen on suhtau-

katsoessaan kameran rooliin (VIII). Nykytilan-

tunut

teessa jokainen sosiaalisen median käyttäjä voi

aina

kontemplaation

lisäksi

myös

”taktiilisesti”, tavalla, joka muodostuu siitä toistu-

halutessaan toimia niin näyttelijän kuin katsojan

vasta faktasta, että ihminen elää ja asuu arkkiteh-

roolissa. Benjamin antaa tämän mahdollisuuden

tuurissa (XV). Rakennukset ovat ympäristössä ala-

synnyn johtolangaksi sanomalehtien yleisön-

ti seisovia taideteoksia, johon ei tarvitsekaan suh-

osaston aloittamisen, jonka myötä pääsee leviä-

tautua kuin kontemplaatiota pakottaviin taidete-

mään myös unelma elokuvatähteydestä, tai ai-

oksiin. Niihin voi vain tottua. Koska ne kuitenkin

nakin filmille taltioiduksi tulemisen mahdollisuus

ovat taideteoksia, tarkoittaa tämä sitä, että sa-

massakohtauksissa tai statistina (X). Saman logii-

manlainen suhde on mahdollinen muidenkin tai-

kan voi ulottaa sosiaaliseen mediaan, ja kas,

teenlajien kohdalla. Ihmiset ovat tottuneet sosi-

olemme saapuneet herkulliseen paralleeliin fil-

aaliseen mediaan, mutta koronan mukaansa tuo-

miteollisuuden ja koronaeristyksen mukaan tuo-

ma suurempi muutto digitaaliseen vuorovaiku-

mista muutoksista. Mutta mitä merkitsee vuoro-

tukseen on jotakin uutta, joka vaatii vielä to-

vaikutus teknologisen laitteen kautta? Benjamin

tuttautumista. Benjamin kirjoittaa: ”Sillä niitä teh18

täviä, joiden eteen inhimillinen havaintomekanis-

huomaaminen vaatii kuvan ääreen pysähtymis-

mi joutuu historian murroskausina […] voidaan

tä, mikä ei pääsääntöisesti kuulu somen kelaa-

hallita vasta vähitellen taktiilisella reseptiolla, to-

mispraktiikkaan. Poikkeuksia kuitenkin on ja

tuttautumalla” (XV). Se, saako koronakriisi ase-

huomiota kalastetaan kirjaimellisesti when you

man historian murroskautena, selvinnee vasta

see it -kuvatekstien avulla. Ehkäpä sosiaalinen

jälkeenpäin, mutta nykyhetkessä on selvää se,

media tarjoaakin meille koronakriisin optisen

että olemme joutuneet reflektoimaan suh-

tiedostamattoman esiintymiä nautittaviksi juuri

dettamme toisiin ihmisiin ja kontaktien medioitu-

meemien muodossa.

miseen. Tapamme havainnoida, jotakin hyvin

Kiitos aurastaan irtaantuneen valokuvan ja videon,

olennaista ja elämäntapaamme kuuluvaa, on

on ihmisten mahdollista tuoda ystävänsä välittö-

muuttuva koronakriisin aikana sinä hetkenä, kun

mään läheisyyteensä teknologian välityksellä. Vuo-

onnistumme tuomaan fyysisesti kaukana olevat

rovaikutuksen poismuutto fyysisestä kehosta tun-

ystävät lähellemme median kautta ilman, että

tuu vieraalta, mutta koronan pakottama eristys

kokisimme ainutlaatuista auraattista etäisyyden

mahdollistaa uuden, teknologisen askeleen ihmi-

tuntua (ks. III). Yksilöllistä lienee, kuinka hyvin

sen havaintomekanismissa. Vaikka poikkeustilan

uudenlaiseen virtuaaliseen arkkitehtuuriin on tä-

loppuessa palaisimmekin toistemme fyysiseen lä-

hän mennessä ehtinyt totuttautua.

heisyyteen, jää korona merkitsemään ajanjaksoa,

Auran katoaminen vaikuttaa vieneen mukanaan

jota oleellisesti määrittelee teknologia nykyisessä

yhtä sun toista arvokasta taiteessa ja taiteilijas-

kehitysasteessaan, joka puolestaan on Benjaminin

sa. Onko, edistyksen lisäksi, uusinnettavan tek-

kirjoituksiin tukeutuen valokuva- ja videotaiteen

nologian aikakausi tuonut mukanaan mitään

teknologisen monistettavuuden ja sen mukanaan

uutta ja korvaamatonta? Loppukevennyksenä

tuomien muutosten tulosta.

voisi mainita optisen tiedostamattoman ilmiön.

Lähteet:

Benjamin nimeää näin valo- ja elokuvan kompo-

Benjamin, Walter. Taideteos teknisen uusinnettavuutensa

sitioon soluttautuneet tietoisen valinnan ulko-

aikakaudella. Sivut 139-173 teoksessa Messiaanisen sirpalei-

puolella olevat yksityiskohdat (XIII). Maalaustai-

ta (1989), Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

teessa kaikki elementit ovat kankaalle valikoituja

ja käsin tuotettuja, mutta koska valokuvatessa

laulaa paljon sanomatta mitään, Mustekala http://

kuvataan maailmaa, saattaa filmille taltioitua

mustekala.info/blogit/maailma-on-tehty-meita-varten-eli-

Enroth, Petteri: ”Maailma on tehty meitä varten”, eli miten

miten-laulaa-paljon-sanomatta-mitaan/ 11.04.2020

jotakin sellaista, minkä huomaa vasta myöhem-

Stassen, Murray. Coronavirus quarantine appears to be dri-

min kuvaa katsoessa. Voisi kuvitella, että in-

ving a global TikTok download boom, MusicBusiness world-

stagram-feedit olisivat tulvillaan tällaisia yksityis-

wide https://www.musicbusinessworldwide.com/

kohtia, joihin upottautua ja joilla herkutella. Kui-

coronavirus-quarantine-appears-to-be-driving-a-global-

tenkin, optisen tiedostamattoman esiintymien

tiktok-download-boom/ 11.04.2020

”Pahaa tarkoittamaton vierailu kotiin tartuttaa. Appivanhempiesi saapuessa aja heidät pois.”

Big sales for great opinions, now! Mika T. Leinonen “This tension is part of the high. The possibility of physical and mental collapse is very real now. …”

“History is hard to know, because of all the hired bullshit, but even without being sure of “history” it seems entirely reasonable to think that every now and then the energy of a whole generation comes to a head in a long fine flash, for reasons that nobody really understands at the time – and which never explain, in retrospect, what actually happened.”

- Hunter S. Thompson, Fear and Loathing in Las Vegas

When springtime began this year, nobody really

coronavirus is going to deliver a strategic death

expected what was to come. I know very well that

blow to global capitalist system, it was easy for me

this will probably amount to nothing less than a

personally to shrug this claim off as an embarrass-

gratuitous platitude, but I think it safe to say that

ing but slightly amusing case of wishful thinking. I

the world at large is today perceived in a radically

moved on without giving it too much of thought. It

different way than was perceived, say, just a cou-

did not yet seem that this would amount to any-

ple of months ago… everything moved so fast, and

thing serious in our part of the world. I didn’t ini-

nobody saw this coming. The old machinery of so-

tially believe that this could in any way affect the

ciety has been dusted off big time, and the speck

normal run of things, it just seemed that business

is still flying in the air. So, where will we go from

would go on as usual. But now, as probably any-

here? What can we expect and hope for? How

body can affirm, changes are taking place. We are

much faith do can we reasonably place on the idea

confronted by things that were earlier deemed

that the capitalist system, as we know it, will be

impossible, and their nature remains yet to be un-

able to reproduce itself from this mess?

riddled. Žižek’s highly alerted depiction of the situ-

A telling anecdote about this shift in perspective is that when Slavoj Žižek wrote1 earlier this year that

ation is2: “the world as we knew it has stopped turning, whole countries are in a lockdown, many 21

of us are confined to our homes facing an uncer-

The difficult thing to accept and recognize is that

tain future in which, even if most of us survive,

the ongoing epidemic is nothing but a “result of nat-

economic mega-crisis is likely.”

ural contingency at its purest, that it just happened

We, as philosophical thinkers, are reduced to

and hides no deeper meaning.”5 Coronavirus wasn’t

platitudes in this kind of a situation. A crucial

created by anybody or anything, it is not a creation.

platitude here could be that nothing like this has

Its emergence did have certain necessary precondi-

ever happened before. Yes, there have been glob-

tions, which can be systematically explored by vari-

al epidemics before, but nothing ever quite of this

ous sciences, but there is no real intentionality to its

sort, and we have never before lived in an era

invasion. It just represents a kind of pre-symbolic

which can be described in terms of full capitalism.

and pre-cultural real (which is, by the way, the rea-

The global system relies heavily on the smooth

son why I do not think it quite tenable to say that

functioning of service industries, selling us spoiled

coronavirus is an event per se, since an event

consumers among other things services and

should to my understanding should be something

“experiences,” providing with a pleasant if not

that is essentially culturally mediated, although it

even sedating way of ride on limited time here on

can perhaps be made into an event).

planet earth. But now, since that has temporarily

One thing is for sure. The coronavirus has really

been put into brackets, we might be witnessing a

nothing to do with the Hegelian Geist. The virus it-

whole way of life getting demolished, as Žižek

self also does not belong to what Jacques Lacan

states in a recent discussion3. I suspect this will be

designates as the imaginary register – although, for

nothing short global havoc and disarray in every

some peculiar reason, we seem to enjoy very much

direction. Big questions may suddenly become

the artistic representations that are provided of the

pertinent: Where is our way of life headed to?

virus. They somehow have the effect of making it

What is the meaning of our way of life? It might

more friendly or warm to us. While everyone knows

unexpectedly become hard to organize our being-

these illustrations to be fake, this does not reduce

in-the-world in the aftermath of the ongoing cri-

their calming effect.

sis.

Viruses are a kind of “living dead,”6 alive in the

And, what for the philosophical mind cannot but

sense of striving for blind replication and repeti-

be striking about this all, there seems to be no

tion. They confront us with a “sub-layer of life, the

teleological plot or scheme behind this situation.

undead, stupidly repetitive, pre-sexual life of virus-

No pre-existing system of meaning can account

es, which has always been there and which will

for this sudden invasion of the stupid virus into

always be with us as a dark shadow, posing threat

our shared mental landscape. Wanting to find

to our very survival, exploding when we least ex-

some meaning for this, the philosophical mind

pect it.”7 What the coronavirus ultimately reminds

starts to seek for some kind of cause or end,

us, as cultural beings, of is the radical contingency

which could explain and justify this disruption of

of nature, “no matter how magnificent the spiritu-

the ordinary run of things, explaining it perhaps as

al edifices we, humanity, construct, a stupid natu-

“the cruel but just punishment of humanity for

ral contingency like virus or an asteroid can end it

the ruthless exploitation of other forms of life on

all…”8

earth.” 4

If coronavirus was an object, then I think that its movie representation could be the crazed flock of 22

birds in Alfred Hitchcock’s The Birds (1963). The

our way of life is in shock, even the most vocifer-

sudden invasion of coronavirus into our shared

ous critics of philosophy feel the tender need to

mental landscape has produced a profoundly dis-

turn towards the most excessive speculations for

turbing effect, smearing the ordinary run of

consolation. It is like our whole project of west-

pleasurable existence, seemingly coming out of

ern metaphysical thinking has to begin all over

nowhere. Except – adding insult to the philosoph-

again every time there is a major impact to our

ical mind – what is really striking about it is how

way of living.

not out of nowhere it came. Apparently it was

There is no deeper meaning for the attack of the

quite predictable that something like this should

virus, no concealed secrets to unearth. It just repre-

happen9, but no officials, of course, took note or

sents the contingency of life. Confronted with this

prepared anything in advance. Which tells a lot

void of meaning, the response of natural conscious-

about the status and appreciation of knowledge

ness is to stipulate into some kind of signifying

in our society and about the ad hoc nature of

meaning, finding it as a representation for further

capitalist economic system ordering it. After re-

hope. It is this that puts the whole industry of

ceiving an impact from this stupid virus,

“expert opinions” into action. These are the times

measures that are can actually be deemed com-

when the “enlightened expert opinion” proliferates.

munist (in Žižek’s terms “war communism”) are in

Behind this is a whole system or even an industry, in

fact replacing old capitalist market mechanisms.

the sense of means of production in the good old

While I don’t want to go too deep into the de-

Marxian sense. This institution has the capacity of

bates about communism, what I’m interested in

making us all saturated, inundated, with “expert

is how this situation with the coronavirus affects

opinions” from left to right, confusing us with the

our shared landscape of meaning, the scope of

profuse ways of going about and seeing things.

what we can reasonably expect and hope etc. The

Somehow we end up guaranteed of a way out, that

very meaning of our way of living put to question.

if we just put trust into the future everything will

It is in a shock-state, and, with Žižek, I do not

turn out fine…

realy believe that we will be able to bounce back

When changes this massive are taking place, there

from this unscathed.

is absolutely no way of knowing in advance what

The chaotic situation today has the potential of

awaits us in the event horizon, even though it

amounting to a Kairotic moment for philosophical

seems that most economists are expecting the

revolutions. This is where critical interventions

economy to naturally bounce back, get back on

from philosophers come into place, since this also

track after this. There is no way of knowing in this

a time which invites a whole bunch of cheap

situation, which is exactly why we cling onto al-

salesmen of “expert opinions” and everything

most any “expert opinion” that can fit with our

that comes along with such sort, abound in all

own expectations and hopes. Our dreams and

forms of media. We can perhaps see this situa-

hopes most often than not provide us with the

tion in a slightly different light, since we can give

most reliable accompaniment, when things go

platform, instead of phony assurances that every-

south – that is, if we were just able to shut that

thing will turn out real fine, to real for real philo-

damned critical in us down, which would tell us,

sophical discussions, which have the potency of

were we to listen to it, that there is no way that

reaching all the way to the big, even metaphysical

anybody, even the so-called experts, to know

topics. It can even seem ironical that now, when 23

what is to be expected in a situation that is as

Trying to make a nice, coherent picture, we delve

complex and as unpredictable as it is today.

gaily into the world of media. We pick out certain

The deeper intention here is, of course, very relat-

authorities, who tell us things we want to hear, who

able: that of trying the best to make sense of it all,

seem to have it under control somehow – or better,

to make sense of the tremendous changes that

who are able to produce an image of having it un-

are taking place. We try to make sense of things in

der control. When our whole field of perception is

a way which would fit nicely with our precon-

circumscribed by media devices, we latch onto cer-

ceived system of (producing) meaning. Perhaps

tain special authoritative sources and ignore others,

we shouldn’t fully wholly abandon this drive for

even to the point of fighting for defending their au-

signification. Perhaps some ‘cognitive mapping’ is

thoritative status. It is incredible, from a philosophi-

in place. That is, if we refuse the spiritual authen-

cal point of view, how we begin to agonize about

ticity of existentialism. We can start thinking

our sources of authoritative value, how we contest

about the basic, essential facts about life. My two

and struggle about “Who is the best source of infor-

cents here being that we should linger on with the

mation about real reality,” about who has the best

idea that we are all thrown out of balance, that

effect of making us believe in them. We seek to find

there is definitely something extraneous about

the way things really are, behind the appearances,

our situation, something that is not quite at place

and the authorities that promise to deliver. What

yet, and which will take time and some effort on

our authoritative sources ultimately reflect is only

our own part to discern in this mess. When the

our subjective, personal inclinations, reflecting our

dust finally starts to settle down, it will become a

own petty, antagonistic nature (we can read the

better time to assess situations at large.

whole of Hegel’s Phenomenology of Spirit according

Living a secluded, isolated existence highlights

to this line, but that’s a whole another story.) some of the very basic, essential facts about life,

We are all subjects, meaning that there is no way

facts about experience and reality which are so

for anyone of us to have some kind of unmediated

basic that it takes real philosophical single-

full access to reality, to the whole ‘picture’ of how

mindedness to state them clearly and vividly. It

things really are. Consequently there is no way of

brings attention to the the fact that each and eve-

assessing the current situation as a whole. We can-

ry one of us is in a way a subject, like a lone spec-

not state here the truth about anything in a neutral,

tator staring at the impervious machinery of soci-

detached way. There is no place, it seems, in our

ety, to the whole vast network of social, symbolic

current experienced reality for speaking about the

structures, about the nature of which we can

position of metalanguage for anyone, as Lacan

know very little if anything, and about which we

would have it.

can do basically nothing. We all enjoy a partial

Our hopes and dreams guide our way forward, but

access to reality, which is restricted from our par-

they are definitely not something that have it un-

ticular environs, and we ever increasingly try to

der control, so to say. The big expectation, ex-

access a broader ‘picture’ of reality through the

pressed by all “experts,” of course, is that of re-

use of various media devices. Some of us even use

turning to some preconceived normalcy, to the

the old-fashioned method of reading books (not

ordinary run of things. How to address this “return

as entertaining, though).

to normal” without regressing to the use of vulgarities? I think that Žižek’s answer is right on money

here: “There is no return to normal, the new

company of “expert opinions,” which promise

“normal” will have to be constructed on the ruins

happy results. Philosophers are not quite at their

of our old lives, or we will find ourselves in a new

proper place with this kind of a duty, building im-

barbarism whose signs are already clearly discerni-

aginary castles. But we should also definitely avoid

ble.”

cheap deconstructionist critiques, which in turn

What we should in addition to it should be wary

embark on the joyous task of bringing them down.

of is what Adam Curtis’ documentary HyperNor-

The real task of a philosopher is not to try to

malisation (2016) depicts: the way in which popu-

“undermine the hegemonic hierarchical symbolic

lar media “experts” and politicians can ingeniously

edifice which grounds social stability”, because it

and deliberately construct a fake reality to sur-

already is in full retreat, it is more importantly to

round us media consumers. We can become fully

try to warn about the ever growing dangers of the

entangled with fake reality, which has the

“post-patriarchal nihilist order which presents it-

haunting effect of obfuscating the real, concrete

self as the domain of new freedoms.”13

struggles and horrors that go on beneath the sur-

But perhaps we can still have a more positive mis-

face. What is more pertinent than ever is a good

sion also, who knows. We could begin by trying to

dose of Žižekian criticism of ideology , which is

appreciate the small things which bring stability

definitely not like the classical Marxist ideology-

amidst the chaos, when basic coordinates are disin-

criticism, you know, the one that still tries to ex-

tegrating. Which reminds me that we should per-

pose the “hidden truth” about reality (to whom?

haps try to participate in the strenuous work that

To the crowd of cynics who are already fully en-

goes on in trying to keep our systems functioning.

lightened ). This revelatory project is outdated by

Think about how important it is that basic public

our current predominant ideology, which is that

services are available. This is close to the vision of

of cynicism (I cannot say more about it in this con-

communism that Žižek espouses. We should forget

nection, but we should see how it connects with

about market values and try to learn and think be-

the ‘new barbarism’). The real critical philosophi-

yond simple profit and gain and try to find better

cal work is to be done in considering the structur-

ways of allocating necessary resources. The vision of

ing role of hopes and beliefs in the plights of ordi-

communism that builds from this insight is based on

nary peoples.

the mere necessities of self-interested survival.14

Seeing that there is no pre-destined meaning for

Before the lockdowns we were caught up in a kind

the corona-situation, is there nothing to be done?

of a mad, senseless rat race. But now all that has

When we think about the duty of a philosopher,

come to a screeching halt, thank God. Maybe there

should we start positing some kind of visions

is hope that this state of exception has the effect of

about how the future society might look like? This

hammering at least some sense into our way of gal-

is definitely not the right thing for a philosopher to

loping stupid pace of living and consuming. Who

do, which is why the common lamentation, ex-

knows. Before this whole mess the city of Helsinki

pressed in many criticisms of his work, that Žižek

was, for example, focused very intensively on build-

fails in providing us with a positive vision about

ing two completely redundant shopping malls (gross

how the future society should look like, is com-

ethical and ecological disasters on their own right)

pletely misplaced as criticism. If this is “visioning”

what we desire, then we should be happy in the

tivals and mass gatherings have been cancelled

, which now stand almost desolated. Also, all fes-

from the summer. What kind of an effect is this going to have? Three is, if only for the time being, a chance of diminishing the effects of our hedonist consumerism, but there is also no way of telling what’s to come. But one thing is for sure: more things like this can already be seen coming on the horizon.16

REFERENCES 1

https://www.rt.com/op-ed/481831-coronavirus-kill-bill-capitalism-communism/ 28.5.

Žižek, Slavoj 2020, Pandemic! COVID-19 Shakes the World, OR Books, p. 85.

https://www.youtube.com/watch?v=GHH96Fc0_lo, 29.5.

Ibid. p. 14.

Ibid.

Ibid. p. 78.

Ibid. p. 52.

Ibid.

Let’s take a moment to appreciate the title of Ch. 13 from Osterholm, Michael T.; Olshaker, Mark 2017, Deadliest Enemy: Our

War Against Killer Germs (Hachette Book Group, Inc.) which is: ‘SARS and MERS: Harbingers of Things to Come’. 10

Žižek, Slavoj 2020, Pandemic! COVID-19 Shakes the World, OR Books, p. 3.

Žižek, Slavoj 1989, The Sublime Object of Ideology, Verso.

Sloterdijk, Peter 1988, Critique of Cynical Reason, Verso.

Žižek, Slavoj 2017, Incontinence of the Void: Economico-Philosophical Spandrels, The MIT Press, p. 141. See also https://

www.youtube.com/watch?v=vxfeXYIwnnI, 31.5. 14

Žižek, Slavoj 2020, Pandemic! COVID-19 Shakes the World, OR Books, p. 90-2.

The literary reference point of how these shopping malls look to me is aptly provided by Hunter S. Thompson: this “is what

the whole hep of world would be doing on Saturday night if the Nazis had won the war. This is the Sixth Reich.” The “madness goes on and on, but nobody seems to notice.” (Fear and Loathing in Las Vegas, p. 46.) 16

See Wallace-Wells, David 2019, The Uninhabitable Earth, A Story of the Future, Penguin Books.