Parhaat ystävykset, Eeva ja Helga

Keitä me olemme?

Olen Helga, 94 vuotta. Leskenä olen ollut noin yhdeksän vuotta. Minulla on kolme lasta, neljä lastenlasta ja lastenlastenlapsia. Mainiokoti Valssissa, Kesäaitassa, olen asunut reilun vuoden. Viihdyn täällä hyvin, vaikka välillä on ikävä omaa kotia.

Olen Eeva ja asunut Mainiokoti Valssissa, Kesäaitassa reilut neljä vuotta. Minusta tuli leski vuoden 2024 alussa. Minulla on kaksi lasta, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia.

Meillä molemmilla on sukupuu jo neljässä polvessa.

Kuinka me tapasimme ensi kerran?

Helga: Jouduin lonkkaleikkaukseen ja sairaalassa tapasin Eevan, olimme siellä samassa huoneessa. Jouduin uudestaan leikkaukseen, ja olimme Eevan kanssa jälleen samassa huoneessa. Kun jalkani amputoitiin ja olin kolmannen kerran sairaalassa, niin meidät Eevan kanssa laitettiin samaan huoneeseen. Näin meidän ystävyytemme alkoi.

Eeva: Sairaalassa nähtiin, peräti kolme kertaa. Ensimmäisen kerran vuonna 1990.

Eeva pääsi Mainiokotiin, ja Helgan käydessä siellä vierailulla ystävättären luona hän huomasi, että Eevakin oli siellä. Olikin sitten iloinen yllätys, kun Helgakin pääsi Mainiokotiin. Oli helpompi kotiutua, kun tiesi, että siellä oli ystävä jo ennestään.

Mitä mukavaa te olette tehneet yhdessä ollessanne Mainiokodissa?

Helga: Kun minulla oli synttärit, niin Eeva tuli huoneeseeni juhlimaan niitä kanssani. Se oli mukavaa.

Eeva: Kun puolisoni kuoli, niin Helga oli kanssani ja

Helgan huonetta koristavat usein kukkaset, hän pitää paljon kukista. Eevan tekemiä pitsiliinoja.

Eeva omassa huoneessaan. Sielläkin tulee vietettyä paljon aikaa.

Oli helpompi kotiutua, kun tiesi, että siellä oli ystävä jo ennestään tukenani. Otimme myös yhdessä lasilliset konjakkia. Eeva on Karkkilasta kotoisin, joten hänellä on paljon tuttavia täällä jo ennestään, Helgalla hieman vähemmän.

Vappuna oli ihana ilma, Eeva nautti ulkoilusta.

Kuinka paljon olette tekemisissä toistenne kanssa Mainiokodissa?

Eeva: Olemme tekemisissä lähes päivittäin. Ruokailemme yhdessä lounaan ja päivällisen. Aina kun on siihen mahdollisuus, niin istumme vierekkäin tapahtumissa.

Mainiokodin takapiha on mainio paikka viettää aikaa.

Helga: Joskus me vierailemme toistemme luona ja päiväsalissa tavataan lähes päivittäin. Vaihdamme kuulumisia ja keskustelemme ajankohtaisista asioista.

Mitä yhteisiä toiveita teillä on, mitä haluaisitte toteuttaa täällä Mainiokodissa?

Helga: Me molemmat olemme aina olleet kovia harrastamaan käsitöitä. Nyt on kuitenkin näkö heikentynyt sen verran paljon, että

Otimme yhdessä lasilliset konjakkia käsityöt eivät oikein enää onnistu samaan malliin. Se olisi kuitenkin kivaa yhteistä puuhastelua.

Eeva: Tein ennen kaikille sukat, ja olen muutenkin todella paljon tehnyt aikoinani käsitöitä. Nyt en valitettavasti ole siihen enää kyennyt. Päivä kerrallaan mennään.

Ystävyys on ainutlaatuista. Se voi kantaa läpi elämän ja jatkua vielä sen jälkeenkin, kun toinen on poissa. Eeva siirtyi ajasta iäisyyteen kauniina kesäisenä päivänä, pian ystävyksien haastattelun jälkeen. Eeva ja Helga jakoivat elämän ilot ja surut, ja vaikka Eeva on nyt poissa, hänen kaunis muistonsa elää meidän kaikkien sydämissä.

Eevan muistoa kunnioittaen ja syvää ystävyyttä vaalien.

Kirjoittajat: Merja Anttonen, Sairaanhoitaja

Catrina Enojo, Lähihoitaja

Kuvat: Merja Anttonen