Luonnonsuojelija 3/2016 by Suomen luonnonsuojeluliitto

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti 3/2016 hinta 5 euroa sis. alv

Suovoittoja ropisee jatkuvasti

Suomalaisten metsäläisyys viehättää

Kokeile parkouria luontoretkellä

BIOTALOUDEN HÄMMENNYS Onko biotaloudesta ratkaisijaksi?

Luonnonsuojelija 3/2016

Liity Suomen luonnonsuojeluliittoon: sll.fi/liity. Tilaa uutiskirje: sll.fi/asiakaspalvelu. Fiilistele Facebookissa: facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Lue lehteä sähköisenä: issuu.com/ luonnonsuojeluliitto

• Pääkirjoitus

Matti Nieminen matti.nieminen@sll.fi

Punkit ja pokemonit Suomen luontoon on ilmestynyt uudenlaisia, paljain silmin vaikeasti havaittavia otuksia. Ensin tulivat punkit, joiden status päivittyy yhä vaarallisemmaksi. Iltapäivälehtien vakiojuttuja alkavat olla sairaskertomukset. Tänä kesänä tulivat virtuaalisemmat vihulaiset, Pokemon Go -pelin mukana. Mutta ovatko ne ongelma? Punkeista on pidempään kansallista kokemusta. Niihin tulee suhtautua vakavasti, ei vähätellen. Punkkien pahin aikaansaannos saattaa olla se, että ihmiset alkavat karttaa luonnossa liikkumista. Punkithan liikkuvat luonnossa koko lämpimän kauden keväästä syksyyn toisin kuin vaikkapa hirvikärpäset, joihin on jo totuttu syyskesän pikkuriesana.

Suomessa tulisi harkita Itävallan tapaan käynnistää puutiaisten riskialueilla julkisen terveydenhuollon rokotusohjelma. Nyt rokotuksen saa maksuttomana terveydenhoitona vain joissakin saaristokunnissa. Punkit eivät tätä tiedä, vaan ovat ottaneet haltuun huomattavasti laajempia alueita. Rokotusohjelman hinta olisi pieni verrattuna siihen kansanterveydelliseen notkahdukseen, joka ei seuraa niinkään sairastapauksista kuin siitä, että ihmiset alkavat kaihtaa luontoon menoa. Mustikkametsä on yksi tyypillinen punkkien suosima habitaatti. Jos punkit ovatkin saaneet punkkitietoisuuden tuskastuttamia jäämään sisätiloihin, niin apua on tullut nuorille ja nuorille aikuisille yllättävästi pe-

limaailmasta. Nintendon julkaisema Pokemon Go -ohjelma on saanut nuorison ulos. Ilmiö on ollut kuluneen kesän kuumimpia. Kännykkä kädessä yksin, pareittain tai pienissä porukoissa etsivät pelaajat ovat ensiaaltoa lisätyn todellisuuden esiinmarssille. Vaikka pokemonien metsästys jäisikin yhteen kesään, myös luonnonystävien kannattaa pohtia suhdettaan pelimaailmaan lisättyyn todellisuuteen. Jos pokemoneja tai vastaavia olisi löydettävissä luontokohteilta – ja harvinaisimpia niistä suojelualueilta – tulisikolle niille lisää kävijöitä? Vai onko sittenkin parempi pyhittää nämä paikat vain alkuperäiselle luonnolle ja aidoille luontokokemuksille? Etelä-Suomessa punkkikantoihin lienee mahdollista vaikuttaa peuraruokinnoilla. Yli-innokas peuraruokinta metsästystarkoituksiin ei vaikuta järkevältä, jos kesyyntyvät peurat tuovat punkit pihapiireihin tai niiden tuntumaan. Luonnossa 24/7 liikkuvat hirvieläimet voivat kantaa turkissaan kerralla tuhansia punkkeja. Tähän eivät lemmikkikoirat onneksi pysty. Varmaa on, että toistaiseksi niin punkit kuin pokemonit lisääntyvät. Monelle tulijalle on talvi ollut liikaa. Ilmastonmuutos vaikuttaa tähänkin.

Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Numero 3/2016, elokuu | 42. vuosikerta ISSN 0788-8708 sll.fi/luonnonsuojelija Päätoimittaja: Matti Nieminen Toimitussihteeri, taitto: Liisa Hulkko Toimittajat: Marianne Rekola, Felix Siivonen Verkkotoimittaja: Maija Lielahti Ota yhteyttä toimitukseen: luonnonsuojelija@sll.fi Lehden ulkoasun suunnittelu: Anna Mattsson / Suomi Design Oy Kirjoittajat 3/2016: Hanna Kaisa Hellsten, Jussi Lampinen, Hilkka Peltola, Juha Mäkinen Kannen kuvitus: Jussi Kaakinen Kirjapaino: Botnia Print, Kokkola Painettu ympäristöystävällisellä vedettömällä painoprosessilla 65–90-prosenttiselle kierrätyspitoiselle sanomalehtipaperille. Tilaushinta 2016: ilmainen jäsenille ja kuukausitukijoille, erikseen tilattuna 20 €/v Tilaukset: arkisin klo 9–15, p. (09) 228 08 210, jasenasiat@sll.fi Ilmestyy neljä kertaa: 25.2., 26.5., 25.8., 1.12. Ilmoitushinnat 2016: 1/1 sivu 2 500 €, 1/2 sivu 1250 €, 1/4 sivu 625 € Ilmoitusmyynti: luonnonsuojelija@sll.fi Aikakauslehtien liiton ja Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liiton jäsen

Luonnonsuojelija 3/2016

”

Jael Pyykönen

Sellainen suomalainen, joka vahingoittaa luontoa, on kadottanut todellisen suomalaisuutensa. Cian Ru Li

s. 16

• Sisällys

5 Virtavesien vaalija Markus Penttinen kunnostaa harrastuksenaan virtavesiä.

6 Töissä täällä 6 Vauhtia energiamurrokseen Suomen energia- ja ilmastostrategia valmistuu loppuvuonna.

s. 20

s. 24

Jussi Lampinen

Hanna Kaisa Hellsten

Rekisterinhoitaja Krista Kujala kertoo työstään liiton sydämessä.

7 Viides elämä Vihtarissa Risto Sulkavan uusi lempipaikka on myös hänen uusi kotinsa.

8 Parkouria ympäristön ehdoilla Parkourista voi ottaa vinkkiä omaan luontoretkeilyyn.

10 Toinen Sampo Suomi toivoo biotaloudesta pelastajaa.

16 Suomesta puuttuvat vain vuoret Kolme Suomeen muuttanutta pohtii suhdettaan luontoon.

20 Malja Julkunevalle Pohjanmaalla suokiistakin on suurta.

Ville Lehvonen

26 Historian havinaa ja kasvillisuuden kirjoa Turussa tehdään elinympäristöjä uhanalaisille lajeille.

s. 31

28 Mistä toivoa ilmastonmuutokseen? Heta Muurinen miettii, miten ympäristötuskaa voi helpottaa.

Luonnonsuojelija 3/2016

• Suomen Luonto

• Vink vink

Koonnut Marianne Rekola

Metsäläinen, tummasilmä

Haasta kaveri norppajengiin

Omaa aurinkovoimaa

Norppahaaste starttaa taas syksyllä! Haasteen avulla Luonnonsuojeluliittoon yritetään saada 320 uutta jäsentä, eli yhtä monta kuin maailmassa on saimaannorppia. Kai sinullakin on ystävä, joka sopisi Luonnonsuojeluliiton jäseneksi? Haasta hänet mukaan jakamalla Norppahaastetta sosiaalisessa mediassa. // sll.fi/norppahaaste //

Luonnonsuojeluliitolla on nyt oma aurinkovoimala, sillä Helsingin Lauttasaareen Luonnonsuojelulliiton keskustoimiston katolle, asennettiin kesällä aurinkopaneelit. Viiden kilowatin tehoisen voimalan avajaisia juhlittiin vuoden pisimpänä päivänä eli 21.6. Seuraa netistä, miten tehokkaasti voimala toimii syksylläkin. // sll.fi/voimala //

Juhlat Suomen luonnolle

Nielurajoittimen tehtailija

Suomen luonnon päivää vietetään 27.8. Lähdetkö silloin sienimetsään, menetkö lähimetsään lenkille, suuntaatko piknikille, muisteletko elämäsi ikimuostoisimpia luontoelämyksiä vai otatko ulkona luontokuvia? Tai miten olisi valmiiksi järjestetty retki? Hae lisää vinkkejä: // luonnonpaivat.fi //

Uusimmassa norppajutussamme tutustutaan Timo Luostariseen, joka on omin käsin rakentanut kaikki Luonnonsuojeluliiton jakamat 14 000 katiskan nielurajoitinta. Miten Luostarinen innostui tehtailemaan nielurajoittimia ja miksi rajoitin pelastaa kuuttien hengen? // sll.fi/kuutille-vaarattomat-katiskat //

Antero Mäkelä

Alice Karlsson

• Wanted Auta luontoa hankkimalla jäseniä! Sujuuko sinulta ihmisten kohtaaminen ja hyvän asian markkinointi? Luonnonsuojeluliitto etsii reipasta vapaaehtoista tekemään jäsenhankintaa Satakunnassa. Jäsenhankinta ei edellytä aiempaa kokemusta, vaan into saada ihmiset tukemaan luonnonsuojelutyötä riittää. Saat halutessasi kaverin avuksi hommaan. Tehtävästä saa hyvää markkinointikokemusta ja todistuksen. Kiinnostuitko? Ota yhteyttä: tarja.kortesniemi@sll.fi | 044 978 0891.

• Vinkki arkeen

Teksti Yingxi Cheng, kuva Irma Kortekallio

Auta siiliä selviämään talvesta

Alkusyksy on siilille tärkeä vuodenaika, sillä se valmistautuu silloin talvihorrokseen. Tehokas puutarhanhoito on kuitenkin vähentänyt pihan lehtikasoja ja samalla siilin pesäpaikkoja. Siilin asunto-

pulaa voi helpottaa rakentamalla sille talvipesän laudoista tai vesivanerista jo syyskesällä. Talvipesä kannattaa sijoittaa kauas autoliikenteestä kuivaan paikkaan, jossa lämpötila pysyy pakkasen yläpuolella ja sulavesi ei pääse valumaan sisään. Pesälaatikon pohjalle laitetaan kerros kuivia puunlehtiä ja laatikko täytetään kuivalla heinällä. On myös tärkeää, että siilille ehtii kertyä riittävästi rasvakudosta ennen horrokseen menemistä syyslokakuussa. Siiliä voi ruokkia esimerkiksi lihalla, kalalla, koiran- ja kissanruualla ja ruuantähteillä. Maitoa, liian suolaisia tai pilaantuneita ruokia tulee puolestaan välttää. Tarjolla on hyvä pitää myös puhdasta vettä. Ruoka- ja vesikupit on kannattaa pestä päivittäin, jotta siilejä vaivaavat taudit ja loiset eivät leviä. Siilin talvipesän rakentamisohjeet: //sll.fi/auta-siilia//

Kuvat: mainostoimisto Adams, Janne Käpylehto, Kuva: Metsähallitus /Saara Olkkonen

Lapualainen luontokuvaaja Benjam Pöntinen kulki liito-oravien perässä pari vuotta, kunnes kurkisti 1993 kottaraispesyeen toivossa omaan pihapönttöönsä. Siellä killittikin isoilla mustilla silmillään liito-orava! Pöntinen oli vähällä pudota puusta. Samaan aikaan Alavudella biologian opettaja Antero Mäkelä jatkoi sinnikästä liitooravien korvamerkintäprojektiaan. Tavoitteena oli laskea edes yhden tutkimusalueen liitooravat luotettavasti. Laskeminen onnistui, mutta merkkejä kului vuosi vuodelta vähemmän. Tänä vuonna niitä nipsaistiin vain kolmen naaraan korvaan. Tulos on tärkeä. Liito-oravien määrästä kiistellään, mutta kannan laskusta ollaan yksimielisiä. Suurin syy liito-oravien vähenemiseen ovat hakkuut, jotka rampauttavat puusta puuhun liitävien eläinten elinympäristöt ja ajavat onnekkaimmat metsäläiset ihmisten puutarhoihin ja taajamien puistoihin. "Metsästä ei tarvitse ottaa kaikkia puita", Pöntinen sanoo. Näin yksinkertainen ohje voi pelastaa Alavuden, Espoon, Ikaalisten, Kokkolan, Tammelan, Uudenkaupungin ja Vihdin nimikkoeläimen. Lue lisää 8. syyskuuta ilmestyvästä Suomen Luonnosta (7/2016). // suomenluonto.fi //

Luonnonsuojelija 3/2016

Virtavesien vaalija Markus Penttisen kuntosali löytyy virtaavasta vedestä. Teksti Hilkka Peltola Kuva Jarmo Katila

Vihtijoki kimmeltää auringonpaisteessa ja neidonkorennot tanssivat veden yllä, kun kahluuhaalareihin sonnustautunut Markus Penttinen raahaa ämpäreillä soraa taimenten kutupaikalle. Käynnissä on kunnostushanke, jolla entisöidään Vihtijoki lohikaloille sopivaksi elinympäristöksi. Lukemattomien suomalaisten jokien tavoin Vihtijokea on historian saatossa perattu tukinuittoa varten ja padottu vesivoiman hyödyntämiseksi. Ensimmäisen kerran Penttinen osallistui Virtavesien hoitoyhdistyksen talkoisiin kuusitoista vuotta sitten Lopella. Työ, jonka tulokset näkyivät heti, vei perhokalastajan mukanaan: ”Teimme kutusoraikon ja kun istuimme rannalle paistamaan makkaraa, taimenet tulivat jo taistelemaan uusista paikoista.” Virtavesien kunnostuksesta on tullut Penttiselle rakas harrastus, johon käytettyjä tunteja hän ei laske. Kunnostukset hyödyttävät vaelluskalojen lisäksi myös esimerkiksi rapuja, perhosia ja korentoja. Perattu joki, jollaista Penttinen kuvaa savihiekkaerämaaksi, ei tarjoa eliöille lisääntymis- ja suojapaikkoja. ”Kunnostamillamme osuuksilla sekä laji- että yksilömäärät ovat moninkertaiset perattuun uomaan verrattuna”, hän kertoo työn tuloksista. Leipätyössään Penttinen istuu näyttöpäätteen ääressä, joten vapaaehtoistyö luonnon keskellä tarjoaa hienon vastapainon toimistotyölle. Kivien ja soran raahaamisesta on tullut hänelle myös urheilumuoto. Virtavesien tilanteen suhteen Markus Penttinen on toiveikas, vaikka työtä on vielä paljon. Hänen mukaansa monipuolinen eliöstö ja hyvä vedenlaatu on mahdollista palauttaa Suomessa kaikkialle: ”Jos Vantaanjoki, joka vielä 70-luvulla oli täysin tuhoutunut pääkaupunkiseudun likaviemäri, on tänä päivänä kunnostuksen ansiosta Suomenlahden paras taimenjoki, niin muutos voidaan saada aikaan missä tahansa Suomen joessa.”

Markus Penttinen kutsuu kaikki virtavesitalkoisiin: virtavesi.com

Suomen luonnonsuojeluliiton tytärjärjestö EKOenergia rahoittaa Vihtijoen hanketta Ympäristörahastostaan. Lisätietoja: // ekoenergia.fi //

• Peukut

Koonnut Marianne Rekola

Vuokraa varusteet

Häätö hävikille

Tutustu tiaiseen

Oletko lähdössä syksyiselle ruskaretkelle, mutta oman rinkan ostaminen ei ole kiehtova ajatus? Tai jos telttasi lojuu suurimman osan vuodesta varastossa käyttämättömänä, mikset vuokraisi sitä muille? Näihin ongelmiin löydät ratkaisun RetkiRent-yhteisöstä, jossa voit vuokrata, myydä ja vaihtaa retkeilyvarusteita. Luontokin kiittää, kun varusteet pannaan tehokäyttöön. // retkirent.sharetribe.com //

Valtakunnallista Hävikkiviikkoa vietetään 29.8.–4.9. Silloin on hyvä hetki pistäytyä helsinkiläisessä hävikkiruokaravintolassa, From Waste to Tastessa. Ruoka valmistetaan esimerkiksi kasviksista, jotka eivät näyttäisi hyvältä kaupan hyllyllä. Hävikkiä voi torjua myös resq.club/app -sovelluksella. Siellä ravintolat kautta maan ilmoittelevat edullisista ruoka-annoksista, jotka uhkaavat mennä hävikkiin.

Andreas Tjernshaugenin kirjoittamassa Tiaisen salainen elämä -kirjassa kurkataan, millaista on olla tiainen. Lintujen eloa seurataan nerokkaasti kalenterivuoden ajan ja kirjasta saa kiinnostavaa nippelitietoa niin tiaisten parinvalinnasta, pesänrakennuksesta, poikastenkasvatuksesta, lauluharjoituksista, naapuririidoista, parisuhdedraamoista kuin ankarasta talvestakin. Atena Kustannus 2016.

Luonnonsuojelija 3/2016

• Töissä täällä

Jussi Ronkainen

Rekisterinhoitaja Kun Luonnonsuojeluliittoon tulee uusi jäsen, tieto kulkee ensin Krista Kujalalle. ”Rekisteri on tavallaan liiton sydän,” hän kuvailee. ”Siellä ylläpidetään ja hallinnoidaan kaikkia jäseniin, kuukausitukijoihin, Suomen Luonto -lehden tilaajiin, yhdistyksiin ja piireihin liittyviä tietoja. Työ ei ole taulukoiden tuijottamista vaan siihen kuuluu paljon asiakaspalvelua. Pitkäjänteisyys on tärkeää, sillä helpon tuntuinen asia saattaa joskus venyä monimutkaiseksi. Luonnonsuojelutyö jatkuu toimiston ulkopuolellakin. Kujala oli keväällä kolaamassa tekopesiä norpille, mitä hän kuvailee yhdeksi elämänsä kohokohdista: ”Tekemästämme pesästä löytyi myöhemmin kuutin karvaa, mikä tuntui jo pieneltä voitolta.” Varsinaisten tehtäviensä ohella Kujala on leiponut luontoteemaisia kakkuja liiton eri tilaisuuksiin: ”Toin tänne juhlakakun kun aloitin, ja siitä se lähti”, hän nauraa. Työpaikan saaminen reilu kaksi vuotta sitten oli kuin lottovoitto Kujalalle, sillä pestissä yhdistyy osaaminen ja omat arvot. ”Olen henkeen ja vereen luontoihminen, ja on luksusta saada tehdä työtä sen parissa, missä oma intohimo on.” Yingxi Cheng

• Termi Kutusoraikko

Henrik KEttunen

Kutusoraikon puhtaudella on iso merkitys lohien, taimenten, harjusten, vaellussiian, nahkiaisten, raakun ja vuollejokisimpukan lisääntymisen onnistumisessa. Luonnonsuojeluliiton Kutusoraikko-hankkeessa kannustetaan ja ohjeistetaan soraikoiden seurantaan ja ylläpitoon. Talikolla voi helposti kuohkeuttaa jopa vartissa liettyneen kutupohjan takaisin puhtaaksi. Taimenet ovat alueesta riippuen joko erittäin tai äärimmäisen uhanalaisia. Sen ohella, että lohikalat toimivat raakun väli-isäntinä, niin kookkaita emokaloja tarvitaan puhdistamaan soraikoita myös ”minisimpukoille”. Simpukan alut elävät soran sisällä jopa 30 sentin syvyydessä, eivätkä saa ravintoa, jos soraikossa ei ole läpivirtausta. Vaelluskalojen auttamiseksi tarvittaisiin verkkokalastusrajoituksia sekä rannikolla että järvialueilla, ja sitä kautta emokaloja soraikoiden puhdistushommiin. Yksi tapa edistää lisääntymistä on kuohkeuttaa kutupohjia keinotekoisesti. Lisätietoa: //vaelluskala.net// Henrik Kettunen

Suomi voisi vaihtaa 100-prosenttisesti uusiutuviin.

Vauhtia energiamurrokseen Työ- ja elinkeinoministeriön valmistelema ilmasto- ja energiastrategia saadaan vuoden lopussa päätökseen. Minkä tien Suomi valitsee? Teksti Liisa Hulkko Kuva Jari Kurvinen / Vastavalo RF

Parhaillaan valmisteltavassa energia- ja ilmastostrategiassa on tehty perusskenaario, jossa mallinnetaan sitä, mitä päästöille tapahtuu, jos mitään uusia poliittisia päätöksiä ei tehtäisi. Nyt ollaan keräämässä ehdotuksia siitä, minkälaisin politiikkatoimin voidaan muuttaa suuntaa. ”Uutta on, että kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä toimista ja esittämällä omia ehdotuksiaan”, Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho kertoo. Ympäristöjärjestöissä ilahduttiin, kun kesällä tuli tieto, että tekeillä on myös tarkastelu, jossa Suomen energiajärjestelmä perustuisi 100-prosenttisesti uusiutuvaan energiaan. ”Selvitys on jo tärkeä askel eteenpäin”, Aho iloitsee, mutta harmittelee aikataulua. ”Suomessa on uusiutuviin liittyviä tutkimushankkeita, joiden tulokset eivät ehdi mukaan. Olennaista on tehdä tarkastelu huolella.” Energia- ja ilmastostrategia pohjautuu hallitusohjelmaan ja EU:n ilmastotavoitteisiin, jotka ovat huomattavasti heikommat kuin Pariisin ilmastosopimuksen päämäärä on. ”Mukana on kunnianhimoisiakin pyrkimyksiä, kuten kivihiilestä luopuminen ja öljyn käytön puolittaminen, mikä on hienoa. Silti näillä toimilla tuskin päästään Pariisin sopimuksen tavoitteisiin.” Sitran tekemän selvityksen mukaan Suomen pitäisi pudottaa päästöjään 60 % vuoteen 2030 mennessä ja jopa 130 % vuoteen 2050 mennessä.

Ahon mukaan tärkeintä olisi luopua turpeen energiakäytöstä, koska sillä on kaksinkertainen ilmastovaikutus: päästöt ilmaan sekä hiilivarastojen katoaminen soiden tuhoutumisen myötä. Hiilinieluja pitäisi vahvistaa myös metsiensuojelun kautta. Suomi on kuitenkin päinvastoin vaikuttanut EU:ssa siihen, että maat, joilla on suuret hiilinielut saavat joustoja fossiilisista päästöistä luopumiseen. ”EU:n ilmastotyö on tällä hetkellä sekaisin ja kunnianhimo kateissa. Maat, Suomi mukaan lukien, yrittävät hakea itselleen omia etuja”, Aho harmittelee. Päästökaupalla yritetään suitsia päästöjä ja ohjata käyttämään uusiutuvia energiavaroja. ”Päästökaupasta ei tällä hetkellä ole meidän pelastajaksemme. Päästöjen hintaohjaus ei toimi ja siksi uusiutuvat tarvitsevat edelleen tukia ja muita ohjauskeinoja.” Pariisin ilmastosopimus saattaa astua voimaan jo tänä vuonna. Sopimuksen myötä fossiilisten polttoaineiden aikakausi on tulossa päätökseen. ”Kunnianhimoisen sopimuksen on allekirjoittanut ennätysmäärä maita, ja ratifiointejakin on tullut hyvin”, Aho iloitsee. ”Toivoa on, ja maailmalla energiamurros etenee harppauksin. On tärkeää, että siihen tartutaan myös Suomessa.” Lue lisää: //sll.fi/ajankohtaista// Vaikuta energia- jailmastostrategiaan 31.8. mennessä: //energiajailmasto.fi//

Lapin liitto esittää jälleen Vuotoksen allasta Lapin maakuntaliitto koettelee oikeudentajun rajoja, kun se esittää Vuotoksen tekoaltaan rakentamista tuoreessa kaavaehdotuksessaan. Luonnonsuojeluliitto on tyrmännyt ehdotuksen kelvottomana. Yksi viime vuosikymmenten kiivaimmaista suojelukiistoista päättyi jo Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätökseen, jolla se kumosi vuonna 2002 Vuotoksen altaan vesiluvan suurten, pysyvien ja laajalle ulottuvien vahingollisten ympäristövaikutusten takia. Lisäksi vuonna 2004 Kemihaaran suot liitettiin Euroopan unionin Natura 2000 -suojelualueverkostoon.

Tästä huolimatta Lapin liitto yrittää nyt uittaa Vuotoksen allasta läpi tämän hallituskauden aikana. Liitto perustelee kaavaehdotustaan tulvasuojelulla. Maa- ja metsätalousministeriö asetti Lapin liiton esityksestä tulvatyöryhmän, joka oli kuitenkin erimielinen. Muun muassa alueen kunnat ja Lapin ELYkeskus antoivat eriävät mielipiteensä. Kaavaesitys edellyttäisi myös Naturasta poikkeamista: ”Kukaan ei ole vielä saanut Natura-poikkeuslupaa Suomessa. Maamme hallituksella on mahdollisuutensa osoittaa kunnioittavansa oikeusvaltion periaatteita”, Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola sanoo.

”

Vihtarin tilaa ympäröivä suojelualue on kuin keidas erämaassa.

• Lempipaikka Viides elämä Vihtarissa Haapa on syksyn juhlava kaunistus. Loppukesän lehtien havina ja syksyn keltainen väri luovat hienoja hetkiä. Majavalammen syksyinen usva ja sen seasta kuuluvat viimeisten sorsien äänet tekevät maisemasta unenomaisen. Kun menin tutustumaan Ilmari Räsäsen Luonnonsuojeluliitolle testamenttaamaan Vihtarin tilaan en vielä tiennyt, että siellä on tarkoitus viettää puheenjohtajakauden jälkeinen ”viides elämä”. Mutta niin siinä kävi. Tänne SuomiFilmi-tunnelman keskelle muutimme vaimoni Jaanan kanssa ja teemme siitä testamentin ehdon mukaisesti luonnonsuojelun mallitilan. Tilalla voidaan järjestää esimerkiksi talkooleirejä, ennallistusopetusta ja perinnemaiseman hoitopäiviä. Luonnonsuojeluliiton aktiiveja ja jäsenistöä toivotaan paikalle vaikkapa kokoustamaan tai retkille. Tilaa ympäröivä suojelualue on kuin keidas erämaassa. Satavuotiaat metsät, ojittamattomat korpilaikut, kalliot, niityt, järvet ja upea majavalampi. Suojelualueelle askeltaessaan ei tarvitse pelätä, onko se itselle tärkeä paikka hävitetty sitten viimenäkemän. Täällä ei ole. Kaikki vain paranee ajan kuluessa. Turvallinen metsä on ympärillä nyt ja aina, se on hieno tunne. Risto Sulkava Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 2008–2016

Toimitus Liisa Hulkko Kuva Erkki Makkonen

Lue lisää Vihtarista ja Risto Sulkavan suunnitelmista 8.9. ilmestyvästä Suomen Luonnosta!

Luonnonsuojelija 3/2016

Parkouria ympäristön ehdoilla Parkourin idea on yksinkertainen: kuljetaan kätevästi epäkäteviä reittejä. Unto Ikkala on jo 11 vuoden ajan nautiskellut lajin vapaudesta, kilpailuvapaasta ilmapiiristä sekä asenteesta, että ihmisen kuuluu mukautua ympäristöön.

Aloita parkour

Teksti ja kuvat Marianne Rekola

Kokeile parkouria luontoretkillä: älä kierrä kaatunutta puuta tai kallionlohkaretta, vaan kokeile ylittää ne.

Unto Ikkala kipuaa puuhun kuin orava, heilauttaa itsensä oksan ali, laskeutuu maahan, hiipii ison kiven päälle, ponnistaa toiselle kivelle ja miettii, minne seuraavaksi. Tätä, parkouria, Ikkala on harrastanut vuodesta 2005 asti niin tosissaan, että hän on myös opettanut lajia Suomen parkouryhdistyksessä, Parkour Akatemiassa, Espoon työväenopistolla, Taitoliikuntakeskuksessa ja Luonto-Liiton leireillä. Parkourin ideana on edetä paikasta toiseen mahdollisimman suoralla ja tehokkaalla tavalla. Nimenomaan ympäristö on avainasemassa, sillä parkouraajat selvittävät kaikki eteen sattuvat esteet – oli kyseessä sitten kaatunut puunrunko, betoniporsas tai puiston penkki. Varsinaisia sääntöjä parkourissa ei ole, mutta vastuuta lajiin liittyy. ”Tarkoitus ei ole rikkoa itseään, häiritä ketään tai taittaa puista oksia. Yritän aina parkourata mahdollisimman äänettömästi, sillä silloin en riko ympäristöä, rajojani tai raajojani”, Ikkala kertoo.

rän, miten voin ottaa seinää vasten askeleen tai miten voin heilauttaa itseni rakennuksen kaidetta pitkin eteenpäin.” Luonnossa parkouraajat eivät epäröi mennä polkujen ulkopuolelle – esimerkiksi ryteikköihin, kallioille ja jopa veteen. ”Kiinnostaviksi harrastuspaikoiksi muuttuvat myös rinteet, jotka näyttivät ennen ikävän jyrkiltä sekä kivikot, jotka olivat ennen nilkannyrjäytyspaikkoja. Ja kun opin hyppimään kaukana toisistaan oleville rantakiville, voin tarkastella tuttua ympäristöä ihan eri perspektiivistä”, Ikkala valottaa.

”Parkourista voi ottaa vinkkejä retkeilyyn.”

Ympäristöarvostus kasvaa Parkourin hienoimpia asioita on Ikkalan mielestä vapaus: siihen ei liity minkäänlaista kilpailua ja mielialan mukaan parkouria voi harrastaa niin rakennetussa kaupunkiympäristössä kuin luonnonhelmassakin. Hiljalleen kaikkea ympäristöä oppii myös tutkailemaan parkoursilmällä. ”Parkour lisää ympäristön arvostamista. Jopa rumista rakennuksista tulee hohdokkaita, kun ymmär-

Sopii sinullekin

Koska Ikkala harrasti lapsena telinevoimistelua ja kilpauintia, myös parkour oli hänelle alusta asti helppoa. Laji on kuitenkin siinä mielessä armollinen, että rapakuntoinenkin voi sitä omien kykyjensä mukaan harrastaa: koska sääntöjä ei ole, parkourissa ei ole pakko liikkua tietyllä tavalla tai kivuta kaikista korkeimman männyn nokkaan. Parkourista voi ottaa vinkkejä omaan ja varsinkin lasten kanssa luonnossa liikkumiseen ja retkeilyyn, vaikka ei ryhtyisikään alan harrastajaksi. Aikuiset saavat parkourin avulla takaisin lapsenmielisyyttä. Ikkala vetää lajin treenejä muun muassa Luonto-Liiton perheleireillä, joissa niin aikuiset kuin lapsetkin heittäytyvät evoluutioseikkailun syövereihin. ”Lähdemme liikkeelle rannalta. Ensin sätkimme raajattomina alkueliöinä ja siitä kehitymme ravuik-

• •

Suomen parkour ry:n Facebook-sivulla ilmoitetaan ilmaisista harjoituksista eli jameista, joissa kokeillaan parkouria rennossa ilmapiirissä. Jameihin saa tulla vaikka vain katselemaan, millainen laji on kyseessä.

•

Jos haluat päästä nopeasti kiinni lajin saloihin, kannattaa osallistua Parkourkeskuksen tai Parkour Akatemian kurssille.

•

Koska sääntöjä ei ole, voi parkouria opetella itsenäisestikin. Hae ideoita YouTubesta ja kokeile lajia vaikka kotipihalla.

• • Huonoa parkoursäätä ei ole. Sateella ja liukkaalla mennään hitaasti ja varmistetaan, Parkour on turvallista, kun tutustut kykyihisi ja ympäristöön maltilla.

ettei askel lipsu.

•

Alkulämmittely on tärkeä, sillä liikkeet ovat epäsäännöllisiä ja yhtäkkisiä.

si. Loikimme myös jäniksinä, hiivimme hiljaa kuin kissat kaatuneen puunrungon päällä, kiipeämme apinan tavoin puussa ja lopulta etenemme ihmisinä.” Myös lapsille parkour opettaa tervettä asennetta: olosuhteisiin on hyvä oppia sopeutumaan, ja on tärkeä totutella ulkoilemaan säällä kuin säällä. Parkour ei lietso myöskään kulutushysteriaa, sillä sitä voi harrastaa normaaleissa, joustavissa vaatteissa. ”Jos parkouraat riittävän varovasti ja paljon, et tarvitse edes kenkiä, sillä jalkapohjat parkkiintuvat. Siten olet täysin luonnon armoilla.”

Luonnonsuojelija 3/2016

• Sujahda someen Facebook.com/luonnonsuojeluliitto

Twitter: @luonnonsuojelu

Instagram: @luonnonsuojeluliitto

YouTube: YouTube.com/luonnonsuojeluliitto

Instagram

Facebook.com

Moni m

urehti

sta tuli asta, jo ik o p n pöllö iton. kia kod iden ta u k k a h kesä

Iloitsim

me, ett

a taivalta mmeniä mesikä ettävän ssä kiit kesäyö paljon. Twitter

käydyn reenalla t n jatko kustelu s e k s u biotalo erissä. n Twitt pidettii

SuomiA

• Anna lahja luonnolle

Auta: sll.fi/ lahjoi ta

”

Kaarina Karjalainen

Reilusti yli puolet soistamme on menettänyt luonnontilansa. Suuria suojeluohjelmia ei kutistuneen soidensuojeluohjelman jälkeen ole näköpiirissä. Suomen luonnonsuojeluliitto pelastaa soita yksi kerrallaan. Tätä työtä varten kaikki tuki on elintärkeää. suojeluasiantuntija Paloma Hannonen

Toinen Sampo Alussa oli luontaistalous. Se oli elämistä kädestä suuhun keskiaikaisissa yhteisöissä. 1800-luvulla fossiilitalous muutti kaiken. Ensin kivihiilellä vapautettiin ennennäkemättömät voimat, sitten maailma rakentui öljyn varaan. Nyt puhutaan toisesta suuresta askeleesta, ja sen olisi tarkoitus pelastaa maailma. Teksti Felix Siivonen, graafit Liisa Hulkko, kuvitus Jussi Kaakinen

Suomalainen unelma Ihmiskunnan ja maapallon yhteiselo on haurasta. Öljy, makea vesi ja viljelykelpoinen maa eivät tahdo enää riittää. Luonnon monimuotoisuus hupenee, ja tutkijoiden mukaan maapallon kasvi- ja eläinlajien kuudes sukupuuttoaalto on jo käynnistynyt. Ilmaston lämpenemisen kriittiset rajat ovat käsillä. Suomi on tarjoamassa ratkaisuksi biopohjaisiin luonnonvaroihin eli biomassaan, uusiin teknologioihin ja materiaalien tehokkaaseen kierrätykseen perustuvaa biotaloutta. Työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2014 julkaiseman biotalousstrategian mukaan ”runsaiden uusiutuvien luonnonvarojensa, korkeatasoisen osaamisensa ja teollisten vahvuuksiensa ansiosta Suomella on erinomaiset edellytykset olla biotalouden edelläkävijä maailmassa”. Tavoitteet ovat isot. Strategiassa halutaan nostaa Suomen biotalouden tuotos 100 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä ja työllistää biotalouteen 100 000 suomalaista lisää. Ministeriön mukaan ”siirtymistä fossiilitaloudesta biotalouteen voidaan perustellusti kutsua talouden kehityksen uudeksi aalloksi”. Ja onhan meillä paitsi osaamista myös puhdasta, uusiutuvaa luontoa riittämiin, korpia, vaaroja, metsiä, soita, järviä. Väärin. Ei ole. Luonto ei kestä mitä tahansa. Tehostunut biomassan käyttö on jo nyt muuttanut metsien ikärakennetta niin, että vanhat metsät ovat huvenneet ja niitä elääkseen tarvitsevat lajit ovat järjestään uhanalaistumassa. Turpeennosto vie koteja soiden lajeilta, pilaa paikallisten juomavedet, aiheuttaa mittavat päästöt ilmaan ja sytyttää syviä riitoja. Kaiken kukkuraksi Suomi on jäämässä jälkeen Pariisin sopimuksen lupauksistaan.

Mitä biotalous on? •

•

Biotalous tarkoittaa eri biomassojen taloudellista hyödyntämistä ja fossiilisten ja uusiutumattomien luonnonresurssien korvaamista. Biomassaa on kaikkialla. Sitä on vihreää: metsä, niiden maaperä, suot, turve, maatalouden sivutuotteet, lanta, olki, nurmi, ravintoylijäämät, ruokateollisuuden hävikki, teollisuusjäteliemet, liete ja yhdyskuntajäte. Ja sinistä: vedet, levät ja vesien materiaalit. Hieman laajemmin biotaloudella tarkoitetaan luonnon taloudellisen hyödyntämisen toimintatapaa, johon on otettu mukaan energiantuotannon lisäksi muun muassa biopohjaiset tuotteet, matkailu, jokamiehenoikeudet ja virkistyskäyttö. Kaikkein laajimmassa mielessä biotalous tarkoittaa käytännön toiminnan lisäksi laaja-alaista keskustelua ja talouspoliittisista suuntaa, jossa lähtökohtana on biopohjaisten luonnonvarojen hyödyntäminen. Alunperin käsite levisi akateemisista piireistä Suomeen OECD:n ja EU:n komission kautta 1990- ja 2000-luvuilla.

”

Sellu vetää taas, nyt se on vain leimattu biotaloudella.

Metsäluonnon ketjupoltto Biotalouden sisältö ei ole niin mullistava kuin kuvitellaan. Uusien keksintöjen määrä on pieni, huomio suuri. On toki keksitty kokonaan biomassasta valmistettuja maitokartonkeja ja lämpömuotoiltavia puukipsejä ja selluvaatteita, mutta olennaisinta on silti kysyä: mistä biotalouden rattaissa jauhautuva luonnonvarojen suurin massa on edelleen peräisin ja mitä siitä oikeasti tehdään? Tosiasiassa Suomi seisoo yhä perinteisen metsätalouden päällä. Keskitytään laadun sijasta määrään. Hitaasti kasvavaa pohjoisen puuta syydetään yhä sellukattilaan – aivan kuten 50 vuotta sitten. Vuoden 2007 globaali taloustaantuma notkahdutti sellun kysynnän hetkeksi, mutta nyt se on jälleen elpynyt, erityisesti Aasiassa. ”Sellu vetää taas, nyt se vain on leimattu biotaloudella. Monien mielestä biotalous oikeuttaa kovenevan metsätalouden, vaikka lopputulos on pääosin samoja vanhoja matalan jalostusasteen tuotteita kuin aikaisemminkin”, tiivistää Paloma Hannonen, Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija. Suomessa biotalouden edistäminen perustuu pitkälti metsien kasvavaan käyttöön. Metsien käyttö kattaa työ- ja elinkeinoministeriön mukaan puolet kaikesta biotaloustoiminnasta. Hallitus on asettanut tavoitteeksi kasvattaa metsien käyttöä lähivuosina jopa 20 prosentilla. Sekään ei tosin riitä, jos ottaa huomioon Suomeen suunnitellut puuta vaativat investoinnit, hallituksen tavoitteet kivihiilen korvaamiseksi puulla ja puu-

pohjaisten polttoaineiden lisäämiseksi sekä muun puuteollisuuden tarpeet. Lisähakkuiden todellinen tarve on siis vielä huomattavasti suurempi. Hakkuumäärät ja hallituksen asettamat hakkuutavoitteet johtavat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden vanhojen metsien lisääntyneisiin hakkuisiin sekä metsäelinympäristöjen pirstoutumiseen.

Hakkuumäärien kehitys ja tavoitteet milj. m³ 90 80 70 60

oite on s e n t av Hallituk d es s a . m3 vuo 85 milj. n määrä mukaa n e id io Arv n. a sa ta a sta jop voi nou

”Metsienkäytön kierto on lyhentynyt biotaloudessa huomattavasti. Vanhoja, arvokkaita metsiä kaadetaan enemmän, eikä vanhoja puita ehdi tulla lisää, koska nuoret metsät eivät yksinkertaisesti ehdi kasvaa tarpeeksi vanhaan ikään. Puun kova tarve pakottaa käyttämään metsät jo teini-iässä”, Hannonen toteaa. Vanhan luonnontilaisen metsän osuus Etelä-Suomessa on enää vain prosentin luokkaa. Pohjoisessa

Metsähakkeen käytön kehitys ja tavoitteet milj. m³ 14 12 10

ilmas ergia- ja

e tostrat

giassa

ite on ttötavo a. u o d es s ilj. m3 v

n käy hakkee 13,5 m

10 -75 -80 -85 -90 -95 -00 -05 -10 -14 Lähde: Svt, Metla (vihreät pylväät)

2000 -01 -02 -03 -04 -05 -06 -07 -08 -09 -10 -11 -12 -13 -14 -15

Lähde: Luke (vihreät pylväät)

13 sama luku on hieman suurempi. Ongelmia syntyy, sillä lukuisat eläinlajit tarvitsevat elinympäristökseen vanhaa, luonnontilaista metsää. Jatkuvasti uusia lajeja listautuu uhanalaisiksi. Lisäksi teollisuus on alkanut hyödyntää biotaloudessa aikaisempaa tuoreempaa puuta. Varastoinnista on luovuttu, mikä on tarkoittanut hakkuita ympäri vuoden – myös keväällä ja kesällä monien metsälintujen pesimäaikaan. Jos biotalous tarkoittaa tiettyjen biopohjaisten luonnonvarojen tehostunutta käyttöä, myös luonnonvarojen uusiutumisesta ja kestävyydestä sekä itse luonnosta ja lajien elinympäristöistä pitää huolehtia. Juuri tässä biotaloudessa on epäonnistuttu tai sitä ei ole edes yritetty. ”Biotalous on pahasti epätasapainoinen. Taloudellisesta näkökulmasta meno saattaa näyttää hyvältä, kun istutetun metsän kuutiomäärät ovat suuremmat kuin hakkuumäärät. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tilanne olisi kestävä, ei luonnolle eikä metsänomistajallekaan”, Hannonen sanoo. ”Ikärakenne maamme metsissä muuttuu edelleen kovaa vauhtia. Yhdessä avohakkuulle perustuvan korjuun kanssa meno on johtanut metsälajien uhanalaistumiseen. Huolestuttavia merkkejä tästä ovat

esimerkiksi metsätiaisten taantuminen sekä mustikan pienenevä peittävyys. Molempien katoaminen on surullista seurattavaa”, hän jatkaa. Metsäteollisuusyrityksillä onkin taipumusta käyttää biotaloutta pikemminkin osana brändityötään kuin miettiä sen sisältöä ja luonnon aitoa kestävyyttä. ”Biotalous tuntuu olevan vain uusi imagon kiillottamiseen tarkoitettu sana. Samalla tavalla talousmetsistä alettiin taannoin puhua monikäyttömetsinä. Pehmeämmät sanat eivät muuta todellisuutta”, Hannonen miettii. Suomalaisen luonnon taloudelliseen arvoon uskotaan maailmalla. Suomeen tulevien investointien osalta biotalous onkin onnistunut. Perinteinen metsätalous on saanut 2010-luvulla houkuteltua Suomeen monta miljardiluokan investointia. Usein niiden houkuttimena on ollut usko uusiutuvasta biomassasta fossiilisten luonnonvarojen korvaajana. Luonnon näkökulmasta biotalouden vauhti on pelottava. ”Pelkään, että tämän biotalouden buumin seuraukset ovat katastrofaaliset ja näemme ne vasta hetken päästä, samoin kuin kävi vaikkapa kaivosbuumin kanssa.”

Vanhojen metsien määrän kehitys Pohjois-ja Etelä-Suomessa

Metsälajien osuus kaikista uhanalaisista lajeista vuonna 2010

Metsäkato seis

Luonnon kannalta ensisijaisen tärkeää olisi pysäyttää vanhojen metsien kato, metsälajiston yksipuolistuminen ja sirpaloituminen, joka nykyisellään uhkaa metsäluonnon lajiston monimuotoisuutta. Hallituksen pyrkimykset kasvattaa entisestään hakkuumääriä pitäisi jättää toteuttamatta ja samalla lisätä luonnonsuojelun painoarvoa valtion toiminnassa. Luonnonsuojelualueiden hankintarahat pitäisi palauttaa vähintään samalla tasolle kuin ennen nykyistä hallituskautta. Vuonna 2015 luonnonsuojelun määrärahoista leikattiin 60 prosenttia. Hiiltä sitovia ja monelle eläinlajille elintärkeitä vanhoja metsiä tulee suojella lisää. Suojelualueita tulisi perustaa nykyistä enemmän ja huolehtia siitä, että lajeille on riittävästi yhtenäisiä alueverkostoja ja viherkäytäviä, joita pitkin siirtyä paikasta toiseen. Suomen metsistä 4,4 % on luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä, millä tässä tarkoitetaan yli 140 vuotta vanhoja metsiä. Suojeltuja luonnontilaisia metsiä on 2,0 %. Edesmenneen akatemiaprofessori Ilkka Hanskin tutkimusten mukaan lajisto pysyy elinvoimaisena, jos luonnontilaisia metsiä on jäljellä noin 17 prosenttia.

”Pehmeämmät sanat eivät muuta todellisuutta.”

50% 40%

Pohjois-Suomen yli 140-vuotiaat metsät Pohjois-Suomen yli 100-vuotiaat metsät Etelä-Suomen yli 140-vuotiaat metsät Etelä-Suomen yli 100-vuotiaat metsät

30% 20%

Uhanala % Vain 1,6 uomen Etelä-S tä o n metsis otiaita. 140-vu

36,2 %

isten m

1921–1924 1966–1992 Lähde: Metla

2005-2006

äärä on

omen oska Su suuri, k % lasta 78 pinta-a siä. on met

100

Uhanalaisuus lieventynyt

Uhanalaisuus kasvanut

60 40 20

Lähde: Suomen ympäristökeskus ja Metla 10%

Metsälajiston uhanalaisuuden kehitys 2000–2010

Lajia

60%

Bio kesttalous äväk si

Lähde: Suomen ympäristökeskus

”

Meillä on kiire, eikä nykyinen biotalous ole oikea bussi.

Ilmastonmuutos ei odota Biotuotteet kiertoon

Bio kesttalous äväk si

Sen sijaan, että biotalouden nimissä puuta käytetään entistä herkemmin energiapolttoon ja sellunvalmistukseen, olisi ympäristönäkökulmasta järkevää panostaa pitkäikäisiin, kierrätettäviin ja korkean jalostusarvon tuotteisiin. Biotaloudessa on keskityttävä hierarkkisuusperiaatteen noudattamiseen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että puu tehdään ensin tuotteeksi, jonka jälkeen käytetty tuote uusiokäytetään, kierrätetään toisena ja mahdollisesti kolmantena tuotteena. Vasta, kun mitään muuta ei voida enää tehdä, niin se hyödynnetään energiantuotannossa. Lisäksi kierrättämisessä ja jatkokäytössä on panostettava elinkaariarviointiin. Mikäli arvio paljastaa, että hierarkkisuusperiaatteesta poikkeaminen tuo paremman tuloksen ympäristön kannalta, näin on voitava toimia. Puutavaraa on turha lähteä kuljettamaan pitkiä matkoja, mikäli sen poltto lähempänä on vähäpäästöisempää.

Biotalous kytkee Suomen myös osaksi kansainvälistä pyristelyä irti fossiilisista energianlähteistä. Suomessa onkin keskitytty huomattavan paljon biomassan käyttöönottoon bioenergiana siinä toivossa, että näin onnistuttaisiin korvaamaan fossiiliset polttoaineet. Tämä olisi avain Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen ja ilmaston lämpenemisen rajoittamiseen korkeintaan 1,5 asteeseen. Jo tällä hetkellä neljännes Suomen energiankulutuksesta ja yli 80 prosenttia uusiutuvasta energiasta on puupohjaista, ja energiapolitiikka nojaa vahvasti bioenergian määrän kasvattamiseen. Nykyisellä taktiikallaan Suomi tulee jäämään Pariisin sopimuksen sitoumuksistaan. Ongelma ei ole varsinaisesti bioenergian käytössä, vaan siinä minkälaiseen energiaan Suomi rahansa panostaa. ”Ei ole vain yhdenlaista bioenergiaa. On erilaisia bioenergiamuotoja, joiden ilmastovaikutuksessa ja sen kestossa on eroja”, muistuttaa Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho. Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksesta sel-

viää, että esimerkiksi pohjoissuomalaisten metsien kantojen noston ja polttamisen vaikutus ilmastoon on lyhyemmällä, parin vuosikymmenen aikajänteellä pahempi kuin saman energiamäärän tuotanto maakaasulla. Pitkällä aikavälillä kannot uudistuvat nopeammin kuin maakaasuvarat, mutta hyötyjen saamiseen menee kuitenkin yli 40 vuotta. Ja paljon pidempään menee siihen, että bioenergiasta tulisi täysin hiilineutraalia, kuten esimerkiksi täysin uusiutuvat energianlähteet. Kannot ja paksurunkoinen tukki sitovat hiiltä enemmän kuin pieniläpimittainen puu. Ilmaston kannalta pahin mahdollinen vaihtoehto juuri nyt on vapauttaa paljon hiiltä tuleviksi pariksi vuosikymmeneksi siinä uskossa, että riittää jos vuosikymmenien kuluttua metsät sitovat nyt päästetyn määrän. Siis jos sitovat. ”Ilmastonmuutoksen yhteydessä puhutaan tipping point -käsitteestä. Se tarkoittaa sellaista pistettä, jonka jälkeen luonnossa tapahtuu peruuttamattomia muutoksia, joiden kaikkia vaikutuksia on mahdoton-

”Ei ole yhdenlaista bioenergiaa.”

Bio kesttalous äväk si

Bioenergialle pelisäännöt

Biotaloudelle tarvitaan uskottavat ja yhteiset pelisäännöt ja kestävyyskriteerit energiantuotantoon sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Euroopan komissio on parhaillaan uudistamassa uusiutuvan energian direktiivin kestävyyskriteerejä biomassalle. Biotalouden uskottavuuden kannalta kriteerien parempi kattavuus on olennaista, sillä nykyiset kriteerit ovat riittämättömiä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja takaamaan todellisen ilmastohyödyn. Eri järjestelmien kautta pitää varmistaa, että puu käytetään pitkäikäisiin ja kestäviin tuotteisiin ja että metsäbioenergian käytössä rajataan käytön ulkopuolelle kannot ja tukkipuut. Lisäksi kriteereillä on varmistettava, että puun käyttö on järkevää ilmaston kannalta ja että kasvihuonepäästöjen vähennykset ovat tosiasiallisia eivätkä vain laskennallisia. Ilmastonmuutos on torjuttava meitä ympäröivässä todellisuudessa eikä vain paperilla.

Harva ymmärtää, miten nopeasti ja rajusti Suomenkin on toimittava. Sitran tilauksesta Climate Analytics on laskenut Suomen osuuden päästövähennyksistä, joilla maailma ehtisi Pariisin sopimuksen asettamiin lämpenemisrajoihin. Vuoteen 2030 mennessä Suomen pitäisi leikata päästöjä 60 prosentilla ja vuoteen 2050 mennessä jo 130 prosentilla. Toisin sanoen, nyt jo tarvitaan negatiivia päästöjä eli hiiltä sitovien metsien lisäämistä. Biotalous toimii tällä hetkellä tätä tavoitetta vastaan lisäämällä hakkuita ja muuttamalla metsien ikärakennetta paljon hiiltä sitovasta vanhasta metsästä vähemmän hiiltä varastoivaan nuoreen metsään. Päättäjille tutkimustietoa tuottava Suomen ilmastopaneelikin on todennut, ettei nopeita päästövähennyksiä saavuteta metsien käyttöä lisäämällä.

Nykyisellään metsätalouden tehostamiseen keskittyvä biotalous lakaisee ongelmat maton alle. Metsäbioenergian varjossa vähemmän tukea on kohdistettu muiden uusiutuvien biomassojen tai energiantuotannon muodoille. Suuri häpeä Suomelle on, että turpeen käyttöä oikeutetaan kotimaisuudella ja biotaloudella, vaikka EU tai kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC pitävät sen käyttöä haitallisena ilmastolle. Suomen ja koko maailman ongelma on aika. Tai tarkemmin sen puute. ”Meillä on kiire, eikä nykyinen biotalous ole oikea bussi. Se ei ehdi perille ajoissa. Suomen tulisi monipuolistaa uusiutuvan energian käyttöä kestävyyskriteerit täyttävillä energiamuodoilla ja panostaa energian säästöön”, Aho sanoo.

”Harva ymmärtää, miten nopeasti on toimittava.”

Suomen päästöt, EU- ja Pariisin ilmastotavoitteet Kasvihuonekaasupäästöjen määrä verrattuna vuoteen 1990

ta ennakoida. Ilman nopeaa päästöjen vähentämistä erilaisia tipping pointeja tulee jatkuvasti lähemmäs ja joitain on voitu jo ylittääkin. Päästövähennyksiä tarvitaan nyt eikä vuosikymmenien päästä.” Lisäksi ilmasto toimii hyvin eri tavalla kuin maaperä ja maapallon luonto. Se reagoi päästöihin lähes heti. Vaikka nyt tapahtunut vaikutus voi kumoutua vuosikymmeninen päästä puiden kasvaessa, aiheuttaa ilmaston nopea reagointi muutoksia. Hyvä – tai pelottava – esimerkki ovat Siperian erämaiden ikiroutaan sitoutuneet valtavat metaanivarastot. Ilmaston lämpeneminen on alkanut sulattaa ikiroutaa ja vapauttaa metaania ilmakehään. Metaani on huomattavasti hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. ”Ero 1,5 ja 1,7 tai 2 asteen lämpenemisen välillä on luonnossa massiivinen, vaikka se ei meille kuulosta sellaiselta. Vaakalaudalla ovat esimerkiksi koralliriuttojen säilyminen ja useiden metrien merennousu”, Aho sanoo.

ei Suomi itteilla o v a t EU ttaan a a os u u tee om ksesta, sopimu Pariisin ta m a a n n rajoit ä ä it r y jolla p eminen lämpen es e e n . 1, 5 aste

120 % 100 % 80 % 60 %

Suomen päästöt 2015 40 %

EU-tavoitteet 2020 tavoite (20–30 % väh.) 2030 tavoite (40 % väh.) 2050 tavoite (80–95 % väh.)

20 % 0%

Pariisin sopimuksen mukainen päästötaso

-20 % -40 %

1990

2000

2010

2020

2030

2040

2050

Lähde: Climate Analytics 2016, Suomen päästöjen tilanne: Tilastokeskuksen ennakkotieto 2015

Sähköntuotannon koko elinkaaren päästötase, gCO₂/KWh

Metsäbioenergian ilmastovaikutukset verrattuna fossiilisiin energianläheisiin Kaikiss

120 000 Kivihiili 820

Kivihiili

100 000 Maakaasu

490

Raskas polttoöljy

230

Aurinko, teollinen

Aurinko, katolla

Vesivoima

Merituulivoima

Ydinvoima

Maatuulivoima

Bio

on ka energia

lähes h

iili

ukana

leista neutraa

uusiu

energia

tuvista

nlähteis

tä

60000

oisuus CO2-pit n ä h e k ilma i. uodeks yli 100 v kasvaa minen n poltta Kantoje aa llisemp sua edu a a k a a on m . nteellä v. aikajä 0 4 li y vasta kanto Pohjois-Suomi kanto Etelä-Suomi

40000

ranka Pohjois-Suomi ranka Etelä-Suomi oksa Pohjois-Suomi

20000

oksa Etelä-Suomi Metsäbioenergian tuotantoketjun päästöt

0 Lähde: IPCC:n arvio

Maakaasu

80000 Ilmakehän hiilimäärän lisäys (t CO₂-ekv./PJ)

Biomassa

a jakeis

Aika (vuosi)

100 Lähde: Suomen ympäristökeskus 2011

Suomesta puuttuvat vain vuoret Suurkaupunkien kasvateille Helsinki näyttäytyy hurmaavan luonnonläheisenä, ja suomalaisten metsäläisyyskin viehättää. Luonnonsuojelija kokosi kolme Suomessa asuvaa maahanmuuttajaa pohtimaan suhdettaan Suomen luontoon. Teksti Juha Mäkinen Kuvat Jael Pyykönen

nsin tulee varjoisa lehto, sitten silta pienen ojan yli. Risteyksessä pitkospuut katoavat kutsuvasti kaislikkoon, mutta me käännymme vasempaan ja seurailemme polkua valoisan koivikon läpi. Tuuli kahisuttaa kaisloja ja puiden lehtiä – ja kun tarkkaan kuuntelee, niin jostain kauempaa kuuluu liikenteen huminaa. Tällainen maisema voisi löytyä monestakin kohtaa Suomen kartalta, mutta tämä nimenomainen maisema on liki keskellä Helsinkiä. Kaupungin maantieteellinen keskipiste nimittäin sijoittuu Viikin pelloille, noin kilometrin päähän astelemaltamme polulta. Tämä paradoksi – maalaismaisema keskellä maan pääkaupunkia – tarjoaa hyvän taustan pohdinnalle suomalaisesta luonnosta ja suomalaisten luontosuhteesta. Sitä setvimään olen pyytänyt mukaani kolme Helsingissä asuvaa maahanmuuttajaa kolmelta eri mantereelta.

Luontoihmisiä kolmelta kolkalta George Kamau Munyue on kotoisin Keniasta, mutta on asunut Suomessa jo 13 vuotta. Meksikolainen Francisco ”Paco” Sánchez Molina löysi tiensä Suomeen neljä vuotta sitten. Taiwanilainen Cian Ru Lin on kolmikon tuorein tulokas: hän muutti Helsinkiin neljä kuukautta sitten suomalaisen aviomiehensä perässä. Kaikki kolme luonnehtivat itseään luontoihmisiksi. ”Luonto on erottamaton osa elämääni”, toteaa Cian. ”Taiwanin kaltaisessa hyvin tiheästi asutussa maassa luontoa on vähemmän kuin täällä, mutta se on sitäkin tärkeämpää. Vartuin kiipeilemällä vuorilla ja vietin ystävieni kanssa aikaa meren äärellä.” ”Pidän ulkoilusta, luonnon ihailusta ja sen osana olemisesta kuten myös sen suojelusta”, sanoo George. ”Minulle luonto on osa meitä ja sillä on merkittävä osa päivittäisessä elämässämme.” Pacolla ei ollut nuoruudessaan erityisen läheistä

suhdetta luontoon, mutta asuminen ulkomailla – ensin Britanniassa ja nyttemmin Suomessa – mullisti hänen luontosuhteensa. Lontoossa asuessaan Paco kiinnostui eläinoikeuskysymyksistä, ja nykyään hän toimii Luonto-liiton Susiryhmässä, joka pyrkii vähentämään susia kohtaan tunnettua turhaa pelkoa ja vihaa.

Vihreä Helsinki ihastuttaa Polku johtaa Pornaistenniemen lintutornille. Nousemme ylös ihailemaan maisemaa. Lintujen kevät- ja syysmuuton aikaan torni olisi bongareita täynnänsä, mutta nyt paikka on lähes autio. Puolen tunnin aikana torniin kapuaa lisäksemme vain yksi pariskunta. Eteläpuolellamme avautuu Vanhankaupunginlahden suojelualue koko komeudessaan. Matkan päässä silmä erottaa Viikin koetilan lehmiä laitumellaan, ja kauempana siintää jokunen rakennus. Matkaa Helsingin ydinkeskustaan on linnuntietä viitisen kilometriä, mutta henkinen etäisyys tuntuu paljon pidemmältä. Cian, George ja Paco ovat kaikki kotoisin suurkaupungeista: Pacon kotikaupunki Ciudad de México on läntisen pallonpuoliskon suurin kaupunki; sen metropolialueella asuu yli 20 miljoonaa ihmistä. Pieniä eivät ole myöskään Georgen ja Cianin kotikaupungit Nairobi (noin 3,3 miljoonaa asukasta) ja Kaohsiung (2,8 miljoonaa asukasta). Ei ole siis mikään ihme, että Helsinki näyttäytyy kaikkien kolmen silmissä ihastuttavan luonnonläheiseltä. ”Nairobista pitää ajaa todella kauas, hyvinkin toista sataa kilometriä, ennen kuin pääsee kunnolla luonnon keskelle. Helsingissä luonto on aina lähellä”, George toteaa. Paco nyökyttelee vieressä. ”México on rakennettu aivan umpeen, joka ikisen neliömetrin peittää betoni. On uskomatonta, miten paljon viheralueita Helsingissä on.”

18 Myös Cian yhtyy samaan havaintoon. ”Täällä ei tarvitse erikseen miettiä, että mistä löytäisin vihreän, rauhallisen puiston – sellainen tulee joka tapauksessa vastaan, kun vain lähdet kävelylle.” George on kuitenkin huolissaan siitä, miten Helsingin viheralueiden käy kaupungin kasvupaineissa. ”Minusta vaikuttaa siltä, että uudisrakentaminen pilaa joitakin alueita Helsingissä. Alueet, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat miellyttäviä vihreitä alueita, muuttuvat yhä uusiksi asuinalueiksi.” Paco huomauttaa, että vaikka viheralueille ei voi laskea suoraan rahallista arvoa, on selvää, että ne vaikuttavat kaupunkilaisten hyvinvointiin – ja sitä kautta myös talouteen.

Mikä tekee suomalaisista suomalaisia? Entä millaisena suomalaisten luontosuhde näyttäytyy tänne muualta tulleille? Osaammeko arvostaa ympäristöämme vai suhtaudummeko siihen vain raaka-aineena? Cian on vertaillut mielessään suomalaisia muihin kulttuureihin ja tullut siihen tulokseen, että ”se mikä tekee suomalaisista suomalaisia, liittyy sataprosenttisesti luontoon”. Hän uskoo, että suomalaisten hiljaisuus ja sisäänpäinkääntyneisyys liittyy heidän pyrkimykseensä elää sovussa luontonsa kanssa. ”Sanoisin jopa, että sellainen suomalainen, joka ei arvosta luontoa vaan vahingoittaa sitä, on kadottanut todellisen suomalaisuutensa”, Cian toteaa.

Suomalaisuuteen liitetään toisinaan myös hieman negatiivisessa mielessä tietty ”metsäläisyys”, mutta George näkee tämänkin ominaisuuden myönteisenä: ”Pidän siitä, miten monet suomalaiset nauttivat kesämökille menosta, marjastuksesta ja sienestyksestä ja yksinkertaisesti luonnon osana olemisesta. Se on osa kansallista ylpeyden tunnetta ja vain hyväksi.” Paco nostaa esiin kriittisemmänkin huomion: metsästyksen suosion, etenkin puhtaasti huvin vuoksi tapahtuvan metsästyksen. Hän on itse vegaani ja katsoo, että kaikilla eläimillä on yhtäläinen oikeus elää kuin ihmisillä. ”Tästä huolimatta suomalaisilla on aivan aidosti läheisempi suhde luontoon kuin monilla muilla eurooppalaisilla. Muulla maailmalla olisi paljon opittavaa täältä”, Paco sanoo.

”Kenian itäosassa sijaitsevilla Ukambani-kukkuloilla avautuvat todella upeat maisemat. Toinen kaipaamani paikka on Iso hautavajoama, jossa saatoin viettää kokonaisen päivän vain maisemaa ihaillen. Kaipaan myös kirkkaita, aurinkoisia päiviä, pitkän sadekauden jälkeistä aikaa, maaseudun usvaa ja sadonkorjuukautta, jolloin maaseutu on hyvin vihreä.” Paco pohtii kysymystä hetken, mutta toteaa sitten, että Suomella on tarjottavanaan niin paljon sekä luontoa että kulttuuria, ettei hän koe kaipaavansa Meksikosta mitään. Kävellessämme Cian löytää ihastelun aihetta myös retkeilyä varten rakennetusta infrastruktuurista: puiset pitkokset ja lintutornit sulautuvat kauniisti maisemaan eivätkä varasta huomiota itse luonnolta. Myös Paco kehuu ratkaisua, jossa ihmisten liikkuminen on selvästi rajoitettu polulle, ja ympäröivä suojelualue saa jäädä rauhaan. Suojelualueiden ulkopuolella Suomessa vallitsevat poikkeuksellisen laajat jokamiehenoikeudet, mikä myös ihastuttaa tänne muuttaneita. Kaikki kolme ovat nauttineet esimerkiksi tämän kesän anteliaasta mustikkasadosta. ”Marjanpoiminta on minulle yhä kiehtova kokemus, koska Meksikossa ei ole mitään vastaavaa”, Paco sanoo. ”Kun kuljen keräämässä mustikoita, tuumin, että tällaistahan elämän pitäisi olla! Voit vain kävellä ympäriinsä ja kerätä ravintoa vailla huolta huomisesta.”

”Marjanpoiminta on minulle yhä kiehtova kokemus.”

Ikävä vuorille Laskeudumme tornista ja lähdemme kävelemään takaisin kohti kaupunkia. Suomen luonto ja Helsingin luonnonläheisyys saavat kaikilta kolmelta suorastaan ylistystä osakseen. Mutta mitä he kaipaavat kotimaansa luonnosta? Cian alkaa listata: ”Vuoria. Maiseman kaaria. Vuoristometsien kosteaa ilmaa ja saniaisia. Sitä kutkuttavaa tunnetta, kun katsot alas jyrkänteen reunalta. Ja ehkä hieman lisää kesän lämpöä...” Myös George nostaa esiin kotimaansa dramaattiset maisemat.

Miten aiot viettää Suomen luonnon päivää 27. päivä elokuuta? ”Suomen luonnon päivänä osoitan rakkauttani ja kunnioitustani eläimiä kohtaan valmistamalla herkullisen kasvisaterian.” Francisco "Paco" Molina

”Matkustamme elokuun lopulla Lappiin ja Pohjois-Norjaan, joten todennäköisesti vietän Suomen luonnon päivän luonnon keskellä.” Cian Ru Lin

”En tiennyt Suomen luonnon päivästä, mutta voisin hyvinkin osallistua johonkin tapahtumaan.” George Kamau Munye

Ovatko suomalaiset luontokansaa? Jutussa haastatellut kolme maahanmuuttajaa ovat kaikki luontoihmisiä, samoin varmasti suurin osa tämän lehden lukijoista. Mutta miten suomalaisten luontosuhde voi laajemmin ottaen? Vieraannuttavatko kaupungistuminen ja sosiaalisen median houkutus ihmiset luonnosta? Tutkimuksissa on havaittu, että kaupunkilaislapset viettävät maaseudulla eläviä vähemmän aikaa luonnossa ja ulkoleikeissä. Viisi vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan kolmasosa helsinkiläisnuorista ei harrasta lainkaan luonnossa liikkumista. ”Tämä muutos on päivänselvää, mutta on hankalampi kysymys, mitä se tarkoittaa luontosuhteen kannalta”, toteaa tutkijatohtori Mikko Simula Jyväskylän yliopistosta. Hän tarkasteli neljä vuotta sitten valmistuneessa väitöskirjassaan suomalaisten luonnossa liikkumiselle antamia kulttuurisia merkityksiä. Simula kritisoi ajattelua, jonka mukaan ”ennen oli kaikki hyvin” ja nyt vain vieraannutaan luonnosta. ”Jos tässä joku vieraantuu luonnosta, niin yhteiskunta pikemminkin kuin yksilö. Nuoria on turha syyllistää luonnosta vieraantumisesta, jos poliittiset päätökset ohjaavat siihen suuntaan.” Vaikka kaupungistuminen vähentää ihmisten arkista kosketusta luontoon, ei se Simulan mukaan ole luonnonsuojelun näkökulmasta väistämättä huono asia. Maaseudulla luonto voidaan nähdä ensisijaisesti elinkeinojen ja työllisyyden vinkkelistä, urbaani yhteiskunta taas voi nähdä luonnolla itseisarvon. Tämä ristiriita heijastuu moniin suojelukiistoihin, joissa asetetaan vastakkain ”kaupunkilaisvihreät” ja paikallisen väestön edut.

Malja Julkunevalle Pohjanmaalla suokiistakin on suurta. Julkunevan turvetuotantoluvasta on väännetty lähes 20 vuotta. Teksti ja kuvat Hanna Kaisa Hellsten

”K

otitalo on täsä.” Metsuri Hannu Saari on asunut lähes koko ikänsä Räyringissä Keski-Pohjanmaalla. Lapsuuden koti on saman tien varrella kuin nykyinenkin asuinpaikka. Talo vilahtaa, kun ajamme kylän läpi. Matka jatkuu pieniä metsäteitä kohti Julkunevaa – suota, jonka ottamista turvetuotantoon on vastustettu lähes kaksikymmentä vuotta. Loppumatka mennään hitaasti, sillä tiellä on kiviä väisteltävänä. Tämä on onneksi Saarelle tuttua, ja pahempiakin tienpätkiä on tullut koluttua. Lopulta pysähdymme nuoren männikön laitaan. ”Nämä ovat serkkupojan metsiä, joita olen itse ollut kaatamassa.” Metsätalous hienon suoalueen laitamilla tarkoittaa Saaren mukaan aivan eri luokan muutosta kuin turvetuotannon käynnistäminen. Metsät kasvavat takaisin sellaisen ajan sisällä, jonka ihminen voi omana elinaikanaan vielä havaita. Turpeenkaivun jäljiltä suoluonto ei palaudu koskaan ennalleen. Julkuneva on arvokas aapa- ja keidassuokokonaisuus. Alueella pesivät teeri, kurki, kapustarinta, suopöllö, liro, pyy ja joutsen. Pohjanmaan piirin mukaan siellä pesi vuonna 2006 myös uhanalainen metsähanhi. Perhoskartoituksessa suolta tavattiin valtakunnallisesti uhanalainen luumittari ja alueellisesti uhanalaiset rahkahopeatäplä ja suonokiperhonen. Jos Julkuneva otettaisiin turvetuotantoon, siihen valitut osat ojitettaisiin ja kuivattaisiin. Joka vuosi suolta jyrsittäisiin ja kuljetettaisiin pois noin 100 000 kuutiota turvetta. Tuotanto kestäisi noin 20–30 vuotta. Toiminnasta syntyisi jonkin verran pöly- ja meluhaittoja varsinkin kesäaikaan, mutta Vapon mukaan se ei haittaisi, sillä lähin rakennus sijaitsee tuotantoalueelta reilun puolen kilometrin päässä.

dostelma on ollut paikallaan vähintään 1800-luvulta asti. Muistomerkistä ei kuitenkaan löydy mainintaa mistään. ”Tämä saattaa olla jopa pronssikaudelta. Tuo yksi murikka on siirtynyt, mutta katso, tämä reuna on aivan suora. Siitä tietää, että tämä on ihmisen käden jälkeä.” Saari tuntee alueen kuin omat taskunsa. Hän myös työskentelee luonnossa. Alueen tuntemisesta onkin paljon hyötyä metsurin työssä. ”Minun ei tarvitse pyytää ketään suojelemaan vastaan tulevia arvokohteita. Voin huomioida ne itse.” Matka jatkuu avosuon reunalle. Sieltä käyvä tuuli karkottaa kesän paarmat ja hyttyset, jotka ovat metsän suojassa käyneet ahneesti kulkijoiden kimppuun. Näkymä nevalle avautuu upeana. Saari kertoo, että kyseessä on viimeinen avosuo Räyringin länsiosassa. Tämä sai aikanaan kyläkunnan vastustamaan alueelle suunniteltua turpeenottoa. Viimeisimpänä ihmisen toimena suon reunoja on nakertanut peltojen raivaus.

Pitkä tarina

”Turpeenkaivun jäljiltä suoluonto ei palaudu ennalleen.”

Alue tunnetaan Julkunevalle pääsee helpoimmin kulkemalla kiinteistön rajaa pitkin. Poikkeamme lyhyesti katsomaan Saaren löytämää muinaismuistomerkkiä. Kivikasan päällä on vanha kanto, joka kertoo siitä, että muo-

Julkunevan suokiista alkoi jo 1980-luvun alussa, kun Valtion polttoainekeskus hankki Pohjanmaalta laajoja suoalueita turpeenottoa varten. Yhtiö oli aloittanut turvetuotannon vain viisi vuotta aikaisemmin, ja halu uusien tuotantoalueiden hankkimiseen oli kova. Suojelukiistan ensimmäinen erä käynnistyi vuonna 1998, kun Vapo teeetti ympäristövaikutusten arvioinnin 450 hehtaarin turvetuotantoalueesta. Vuonna 2004 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myönsi luvan 366 hehtaarin suuruiselle turpeennostoalueelle. Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri valitti päätöksestä välittömästi. Sen jälkeen alkoi varsinainen flipperipeli. Lupahakemus on käynyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa jo kahdesti, josta se on palautunut aluehallintovirastolle 2010 lopussa. Vapo veti hakemuksen kertaalleen pois vuonna 2012. Muutosten jälkeen hanke laitettiin uudelleen vireille. Toukokuussa 2016 Pohjanmaan piirin aktiivien vuosikymmenten sitkeä työ vihdoin palkittiin, kun Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto ei myöntänyt lupaa turvetuotantoon Vapon uuden hakemuk-

sen perusteella. Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri juhlisti tapahtunutta julkaisemalla videon, jossa piirin puheenjohtajana toimiva Saari juo kuohuviiniä saappaat suossa. Sen jälkeen Vapo on tosin valittanut päätöksestä 42 hehtaarin kokoisen alueen osalta. Suunniteltu turvetuotantoalue on kutistunut noin kymmenekseen alkuperäisestä. ”Jonkinlainen vastaveto oli odotettavissakin. Nyt turvetuotantoalue on sen verran pieni, että turvekaivoksen perustamiskustannukset ovat suhteessa korkeat", Saari arvelee. Hän epäilee, kiinnostaako Vapoa lähteä asian kanssa vielä kertaalleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Paikallistoimijat sitkeinä Julkunevan turvaaminen turvetuotannolta on ollut pitkä ja raskas prosessi. Välillä asiassa on ollut tiukempia rypistyksiä, välillä suvantovaiheita. Aihe on myös vaikuttanut kylän ihmisiin, ja vuosien varrella monet ovat väsyneet kiistaan. Ajan saatossa jotkut ovat saattaneet myös vaihtaa puolia, ja kanta Julkunevan turvetuotantoon on vaikuttanut jopa peltojen vuokraussopimuksiin. Saari pitää Luonnonsuojeluliiton vahvuutena sitä, etteivät suuret ja pitkät kamppailut ole pelkästään paikallisten voimien varassa. Lupavalitukset monissa oikeusasteissa vaativat asiantuntemusta ja jatkuvuutta. ”Vapon kaltaisella suuryrityksellä on varaa vuosikymmeniä kestäviin oikeustaisteluihin. Voisin sanoa, että yhden kylän asukkaat voidaan tällaisella väsyttää, mutta kokonaista liittoa ei.” Pohjanmaan piiri on aktiivinen: viimeisen viiden vuoden aikana on tehty lähes 150 valitusta ja lausuntoa, joista suuri osa käsittelee turvetuotantolupia. Vaikka välillä piirin näkemyksiä ei ole huomioitu, on työ silti ollut kannattavaa.

Vesi ratkaisee Julkunevan keskiosa on säilynyt luonnontilaisena. Pitkissä kumppareissa pystyy liikkumaan hetteikköä kohti. Välillä tottumattoman saappaan varsi hörppää hieman vettä. Suurin osa suomalaisista soista ei enää ole luonnontilaisia tai edes sen kaltaisia, sen verran tehokkaasti niitä on käsitelty.

”

Yhden kylän asukkaat voidaan vuosien oikeustaistelulla väsyttää, mutta kokonaista liittoa ei.

Julkunevan suojelukiistassa vesitalous on näytellyt tärkeää osaa. Suokokonaisuuden keskellä virtaa luonnontilainen noro, jota ei vesilain mukaan saa vaarantaa. Ojittaminen muuttaa suovesien virtausta ja päästää kiintoaineen liikkeelle. Turvemoska valuu läheisiin vesistöihin ja hajoaa, mikä kuluttaa happea. Suon lähellä sijaitsee Porasenjoki, joka on saukon elinaluetta ja virkistyskalastajien ilon aihe. Se kärsisi turvetuotannosta, sillä se on matala, kalkkipitoinen joki. Julkunevan kiistan viimeisin erä käytiin juuri turvetuotannon vesistövaikutuksista. Toukokuussa tulleessa aluehallintoviraston päätöksessä todettiin, ettei ympäristö kestä lisäkuormitusta. Yhteispäästöt saattaisivat pilata alapuolisen vesistön, jonka tilaa pitäisi pikemminkin parantaa. Vapo perustelee luvasta tekemäänsä valitusta sillä, ettei turvetuotannon aiheuttama lisäkuormitus vesistöihin ole merkittävä. ”Vapon mielestä Lappajärveen sopii vielä kuormitusta”, sanoo Saari, jonka mielestä hyväkuntoisten vesistöjen pilaamiselle ei ole tarvetta.

Vetelissä kastuu ”Montako minuuttia menee, ennen kuin tuo rajuilma on niskassa? Kymmenen?” kysyn Saarelta, kun olemme päässeet suon keskiosaan. ”Näyttäisi, että pikemminkin kymmenen sekuntia”, Saari sanoo. Samassa voimakas sadekuuro rummuttaa suon keskiosan veden rypyliäiseksi. Kastumme läpimäriksi. Rämmimme takaisin autolle, silmälasit huurustuvat. ”Onneksi on tuttu reitti”, Saari vitsailee. Kaadan saappaista pois ruskeaa suovettä ja käännän paidan kuivaksi. Reissu on kuitenkin kastumisen arvoinen. Avosuo on aina upea näky – ja varsinkin, kun näkee sen päälle vyöryvät synkät pilvet. Julkunevalle tulevaisuus näyttää valoisalta. ”Loppukaneettina tästä koko prosessista voisi todeta, että Julkunevan puolustajien ansiosta eivät räyrinkiläiset joudu elämään suotta”, Saari veistelee.

Luonnonsuojelutyö vaatii sitkeyttä. Vaikka Pohjanmaalla työtä riittää myös jatkossa, ovat onnistumiset maljan noston arvoisia.

Turvekiistat käydään oikeudessa Turpeen energiakäytön historia ulottuu 1960- ja 1970-luvuille, jolloin Geologian tutkimuskeskus ryhtyi systemaattisesti kartoittamaan Suomen soita. Valtion enemmistöomistamalle energiayhtiölle Vapolle annettiin tehtäväksi kehittää turpeen energiakäyttöä. Nyt Vapon aikanaan käynnistämät turvetuotantoalueet alkavat ehtyä. Uusia alueita kaivataan, mutta toisin kuin vuosikymmeniä sitten, nyt yhtiön omistamille maaalueille kohdistuu myös suojelupaineita. Turpeen kaivuun lisäksi soita on erityisesti 1960- ja 1970-luvulla ojitettu metsätalouden ja maatalouden tarpeisiin. Vetelin Julkunevan konfliktia analysoinut Eerika Albrecht kertoo Terrassa (127: 4 2015) ilmestyneessä artikkelissaan, että turpeennoston herättämä laaja vastustus on 2000-luvun ilmiö. Turvekiistat ovat tiiviisti kytköksissä maaseudun muutokseen: maalla eläjät haluavat elää lähellä luontoa ja virkistäytyä, minkä vuoksi luonnon puolesta halutaan myös toimia. Julkunevan luonnonsuojelutoimintakin rinnastuu Albrechtin mukaan oman elintilan puolustamiseen ja kyläyhteisön hyvinvoinnin turvaamiseen. Kun turvetuotantoa suunnitellaan, on alueelta tehtävä ympäristövaikutusten arviointi. Tämän perusteella aluehallintovirasto päättää ympäristöluvasta. Päätöksestä on mahdollista valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen ja tämän jälkeen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ympäristönsuojelulain lisäksi turpeennoston vaikutuksia sivutaan myös muun muassa vesilaissa sekä maakuntakaavamenettelyssä. Suurin osa suokiistoista käydäänkin oikeusistuimissa ja tiedotusvälineissä, suora toiminta on perin harvinaista. Pahimmillaan kiistat kestävät vuosikymmeniä, ja sinä aikana paikallisyhteisöissä voi tapahtua paljon. Paljon onkin kiinni siitä, miten paikalliset toimijat voivat hankkia oikeudessa tarvittavaa erityisosaamista sekä siitä, mitkä ovat heidän mahdollisuutensa sitoutua asiaan.

Soita saadaan turvaan yksi kerrallaan Suomen suoluonto on maailman mittakaavassa ainutlaatuinen. Yli puolet Suomen soista on kuitenkin menettänyt luonnontilansa. Erityisesti Etelä-Suomessa suoluonnon tilanne on kehno. Turvetuotannon lisäksi soiden ojittaminen metsätaloutta varten tuhonnut soita. ”Koska tilanne on niin heikko, on jokainen suo arvokas ja jokainen turvaan saatu suo juhlan arvoinen”, suojeluasiantuntija Paloma Hannonen sanoo. Suomen luonnonsuojeluliiton piirit ja paikallisyhdistykset käyvät suojeluvääntöjä yksi suo yksi kerrallaan. Eniten voittoja saadaan valittamalla turpeenoton ympäristöluvista. Valittamalla ei ehkä saa suurta kansansuosiota, mutta tuloksia syntyy. Viiden viime vuoden aikana Luonnonsuojeluliiton piirit ja yhdistykset ovat saaneet kaadettua ainakin 50 suon turpeenottoluvat. Turpeennostossa suon alkuperäinen lajisto ja luontotyypit tuhoutuvat täysin. Lisäksi turvetuotantoalueiden vesistöpäästöt aiheuttavat haittoja valuma-alueen vesistöille. Suovoitoilla pelastetaan siis paitsi suoluontoa myös vesistöjä. Uudistuneessa ympäristönsuojelulaissa siirryttiin pienten turvesoiden luvitukseen,

Joutsen on yksi Julkunevalla pesivistä linnuista. Aiemmin siellä pesi myös kalasääski. Sen tekopesäpuu kaatui vuonna 2005. Epäilyt ilkivallasta kumottiin.

koska aiemmin isoja soita lohkottiin pieniksi tuotantoalueiksi ympäristöluvan välttämiseksi. Pienistä vierekkäisistä turvetuontantoalueista saattoi todellisuudessa muodostua yksi suuri alue, jonka ympäristövaikutus oli suuren turvetuotantoalueen tasoinen. ”Muutos on hyvä, mutta ei näy vielä, sillä pienet ja keskisuuret turvetuotantoalueet saivat peräti viiden vuoden lisäajan lupien hakemiselle”, Hannonen kertoo. Moni luonnonsuojelija laittoi panoksensa ja toivonsa soidensuojeluohjelmaan, jolla oli tarkoitus suojella 100 000 hehtaaria arvokkaimpia jäljellä olevia luonnontilaisia soita. Lopulta parempaans turvaan saatiin yhteensä noin 36 000 hehtaaria soita; lakisääteisinä suojelualueina 20 000 hehtaaria ja lisäksi 16 000 hehtaaria Metsähallituksen taloustoimilta sivuun siirrettyinä säästökohteina. ”Ohjelman ulkopuolelle jäi siis paljon hienoja kohteita ja joillekin soille turveyhtiöt hakevat lupia turvetuotannolle”, Hannonen toteaa. ”Lisäksi hallitus on alentanut turpeen verotusta. Myötämielisyyttä turvetuotannolle siis on toisin kuin suoluonnolle, jonka suojeluun varattua rahoitusta on leikattu.” Liisa Hulkko

Soidensuojeluvoittoja 2012–2016 Vuosien 2012–2016 aikana ainakin 50 suon turpeenoton ympäristöluvat on saatu kaadettua aluehallintoviraston (AVI), Vaasan hallinto-oikeuden (HAO) tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä (KHO). Kaikki eivät ole lopullisesti turvassa, mutta välivoittojakin kannattaa juhlia! Muutama suo on saatu myös lopullisesti suojeluun.

Etelä-Häme: Isosuo, Hartola, KHO 2014 Etelä-Karjala: Höytiönsuo, Lappeenranta, KHO 2016 Konnunsuo, suojeltu 2016 Etelä-Savo: Särkimäensuo, Pieksämäki, AVI 2012 Vipusuon tuotantolohko 1, KHO 2013, Vapo peruutti hakemuksensa Keski-Suomi: Lempaatsuo, Keuruu, HAO 2012 Kynnyssuo, Jämsä, AVI 2013 Konnonsuo, Karstula, AVI 2013 Rääsysuo, Joutsa/Kangasniemi, AVI Konttisuo, Saarijärvi, AVI 2013 Parantaisensuo, Multia, AVI 2013 Isosuo (Kuitulan-), Uurainen, AVI 2014 Nuuvasensuo, Keuruu, AVI 2016 Kaakkosuo, Keuruu, AVI 2016 Linnasensuo, Keuruu, AVI 2016 Kalmuneva, Martinjärvi, KHO 2016 (turvetuotanto suljettu) Paajalansuo, Saarijärvi, KHO 2016 Lappi: Salonsuo, Ranua, AVI 2013 Pirkanmaa: Pahkaneva, Virrat, AVI 2012 (peruttu) Matolamminneva, Virrat, AVI 2012 (ha-

kemus peruttu) Saukonsuo, Parkano, suojeltiin 2012 Isoneva, Virrat, AVI 2014 Sarvineva, Kihniö, KHO 2015 Pohjanmaa: Vähäjärvenneva, Kurikka (ent. Jalasjärvi), AVI 2012 Heinineva, Alajärvi, suojeltiin 2012 Virvatuli, Halsua, suojeltiin 2012 Näätäneva, Kauhajoki, KHO 2013 Meraneva, Perho, HAO 2014 Puskalanneva, Kauhava, KHO 2014 Klapurinneva, Laihia, HAO 2014 Siulanneva, Närpiö, HAO 2014 Rimminneva, KHO 2015 Tausneva ja Kaulalamminneva, Kuortane, HAO 2015 Iso Rapaneva, Isojoki, KHO 2015 Höyläsalonneva, Toholampi, KHO 2015 Teerineva, Evijärvi, KHO 2015 Lintuneva, Kurikka, HAO 2016 Julkuneva, Veteli, HAO 2016 (3 krt) Pohjois-Karjala: Viurusuo, Outokumpu, suojeltiin 2012 Ruplansuo, Rääkkylä, AVI 2013 Matolamminsuo, Kitee, KHO 2014 Pohjois-Pohjanmaa: Honkaneva, Siikajoki, AVI 2012 Paskoneva, Pyhäjärvi, AVI 2012 Puronlatva-Vengassuo, Pudasjärvi, pe-

ruttu 2012, suojeluvaraus Rimpineva, Kärsämäki, KHO 2012 (hylätty myös AVI:ssa ja HAO:ssa) Savilammensuo, Ii, peruttu 2012 Savineva, Kärsämäki, KHO 2012 (hylätty myös AV:ssaI ja HAO:Ssa) Susisuo, Vaala, HAO 2012 (2011 AVI) Nälkäsuo, Pudasjärvi, AVI 2012, HAO 2013 Puolivälinsuo, Pudasjärvi, AVI 2013 Kontiosuo, Kuusamo, pääosin hylätty, AVI 2013, sama päätös HAO 2014 Laukkulamminsuo, Ii, peruttu 2014 Onkilammenneva, Reisjärvi, peruttu 2014 Pitämönsuo, Pudasjärvi, AVI 2016 Ahmasuo, Pudasjärvi, AVI 2016 Pohjois-Savo: Rastunsuon lintujärven osto Vapolta hyvin edullisesti 2016 Satakunta: Koivistonkeidas, Kankaanpää, VHO 2012, hakemus peruttu Alhonkeidas, Kankaanpää, KHO 2013 Uusimaa: Kurkisuo, Hyvinkää, suojeltiin 2012 Varsinais-Suomi: Pöytyän Hirvisuo, AVI 2013 Koonnut Liisa Hulkko

Lista ei ole täydellinen, ja karttamerkinnät ovat suuntaa-antavia.

Luonnonsuojelija 3/2016

Historian havinaa ja kasvillisuud TURJAKE-hankkeessa hoidetaan turkulaisia johtoketoaukeita. Uhanalaistuvat ketokasvit saavat näin lisää elinympäristöjä. Teksti ja kuvat Jussi Lampinen ja Turun luonnonsuojeluyhdistys

Ajoittainen niitto ja haravointi parantavat ketokasvien oloja johtoaukeilla.

Niitto ei ole aina helppoa ensikertalaiselle. Varsinkaan silloin, kun niitettävä keto sijaitsee keskellä paahteista, ryteikköistä johtoaukeaa, turkulaisten lähiöiden lomassa. Helteen helliessä hiki kastelee paidat ja hanskat hiertävät sormet rakoille, mutta heinä ja pihlajanvesat taittuvat auliisti viikatteen tieltä. Turun luonnonsuojeluyhdistyksen TURJAKEhanke eli Turun johtoaukeaketojen hoitohanke on kesän aikana hoitanut yhteensä kolmea johtoaukeilla sijaitsevaa ketoa. Turku Energialta ja Ilmari Räsäsen Säätiöltä saadun tuen avulla lajirikkaita, Lounais-Suomelle tyypillisiä kukkakumpareita on raivattu vesakosta ja niitetty ja haravoitu heinikon alta esiin. Joku voi ihmetellä, miksi niin paljon työtä tehdään joutomaan eteen. Johtoaukeat voivat tarjota uusia elinympäristöjä harvinaistuneille ketokasveille. Ne ovat esimerkkejä uusympäristöistä, joiden säännöllinen raivaus jäljittelee etäisesti perinnebiotooppien perinteistä hoitoa, laidunnusta ja niittoa. Erityisesti maaperän kuivuus ja perinnebiotooppeihin liittyvä maankäytön historia saavat ketokukat kukkimaan johtoaukeilla. Paikallinen sähköyhtiö raivaa aukeita Turussa vain kolmen vuoden välein, joten silloin tällöin ketomaisten aukeiden hoitoa on hyvä täydentää niitolla ja haravoinnilla. Ja vaikka aukeiden raivaus toki luo avoimia, valoisia elinympäristöjä, ei se yksin saa aikaan perinteisiä, monilajisia ketoja. Hankkeen kaikilla hoito-

•Tapahtumat KESKUSTOIMISTO

Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimisto: Toimisto: Itälahdenkatu 22 b-talo, A-rappu, toimisto: p. (09) 228 08 224, toimisto@sll.fi, muiden työntekijöiden yhteystiedot: sll.fi/yhteystiedot Seuraa: sll.fi, Luonnonsuojeluliiton sosiaalisen median kanavat: sll.fi/some Jäsenpalvelu: sll.fi/asiakaspalvelu Tue: sll.fi/lahjoita, Luonnonsuojeluliiton tilinumero: FI94 8000 1600 0988 50, DABAFIHH

•

Suomen luonnon päivä 27.8. Luvassa on monenlaisia tapahtumia, etsi omasi: luonnonpaivat.fi/haetapahtumia Suomen luonnon päivän juhla Haltiassa 27.8. klo 10–15. Luonnonsuojeluliitto vie yhdessä Ekokemin kanssa koko perheen lumoaville satupoluille. Luonnonhenkien satupolku Seitsemisessä 27.8. klo 11. Metsähaltijoiden metsäretki Riihimäellä 28.8. klo 11. Luonnonhenkien satupolku Nuuksiossa 4.9. klo 11. LähiTapiolan tuella järjestetään toiminnallinen luontopäivä Suisto Challenge Oulussa 27.8. klo 12. Pönttötalkoot Janakkalassa klo 11 alkaen. Rastunsuon lintujärven hoitotalkoot Rautalammilla klo 11.

• • •

ETELÄ-HÄMEEN PIIRI Aluesihteeri Karri Jutila, p. 050 5768 953, etela-hame@sll.fi Toimisto: Hämeentie 2 A 6 as. 2, 13200 Hämeenlinna Seuraa: sll.fi/etela-hame

•

Piirin syyskokous 26.11. klo 12–15. Käsitellään sääntömääräiset asiat ja kuullaan luontoon liittyvä esitelmä. Paikka: Forssan Luonnonhistoriallisen Museo, Wahrenink. 4. Lisätietoja: Karri Jutila, karri.jutila@sll.fi, p. 050 5768 953. Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys: Kasvikerho Pulsatillan retki 5.9. Evon luontokohteisiin. Lisätietoja: Pirjo Virtanen, pirjo.virtanen@pp5.inet.fi. Pulsatillan kerhoilta 17.10. ja 14.11. klo 18–20 Kumppanuustalolla (Kirjastokatu 1, Hämeenlinna). Lisätietoja: Pirjo Virtanen, pirjo. virtanen@pp5.inet.fi.

• •

Janakkalan Luonto ja Ympäristö: Pönttötalkoot Suomen luonnon päivänä Janakkalassa Turengin koululla 27.8. klo 11–19. Järjestetään LähiTapiolan tuella. Viikonloppu Mallinkaisten leirikeskuksella pe 9.9. klo 12 – su 11.9. klo 21. Kaikki jäsenet tervetulleita. Sienestystä, saunomista, grillausta, uimista ja saunomista ym. aktiviteetteja oman valinnan mukaan. Jos aiot yöpyä, niin ilmoita siitä Ari Lehtiselle, p. 0400 599 623. Syyskokous la 26.11. klo 13 alkaen Janakkalan Maataloustuottajien Pirtillä Viralanjärven rannalla (os. Pirtintie 40). Kokouksen jälkeen pikkujoulutapahtuma tarjoilun kera ja sen jälkeen jatketaan saunomisen merkeissä.

• • •

Salpausselän luonnonystävät: Suomen luonnon päivänä 27.8. Merras-

•

järven ympärikävelyretki. Lähtö klo 11 Merrasjärven uimarannan kioskilta. Järven eteläpäässä pysähdytään nuotiopaikalle, jossa mahdollisuus paistaa omia eväitä. Lisätietoja: Petri Honkanen, p. 041 593 420. Seminaari luontomatkailusta Lahden seudun ympäristöviikolla, viikolla 38. Tilaisuudesta ilmoitetaan Facebookissa: facebook. com/SalpausselanLuonnonystavat. Sieniretki Pajulahteen 17.9. klo 11–14. Lähtö Pajulahti-hallin parkkipaikalta klo 11. Kimppakyydit Hollolan yläkoulun pihalta klo 10.15 ja Lahden vanhalta linja-autoasemalta klo 10.30. Lisätietoja: Tiina Santala, p. 050 566 1422. Hiljaisuuden päivän retki Renkomäen soramontun itäpäähän soraharjun päälle 8.10. klo 14–15. Lähtö Renkomäki-talolta (Orimattilankatu 180) klo 14. Lisätietoja: Petri Honkanen, p. 041 593 420.

• • •

ETELÄ-KARJALAN PIIRI Vs. aluepäällikkö Laura Blomqvist, p. 050 911 7162, etela-karjala@sll.fi, saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen, p. 050 530 3270, kaarina.tiainen@sll.fi Toimisto: Luonnonsuojelukeskus, Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta Seuraa: sll.fi/etela-karjala, facebook.com/sllitasuomi

•

Geologian päivän seminaari ja retki la 27.8. klo 9–16 Imatralla. Geopäivän seminaarissa aiheina mm. Saimaa ja järvien kehitys, Saimaan Geopark-hanke sekä reliktilajit, kuten

saimaannorppa. Päivän päätteeksi retkeillään Suomen vanhimmalla luonnonsuojelualueella Kruununpuistossa. Lisätietoja: sll.fi/geo Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistys: Hiljan päivän jäkäläretki 8.10. klo 14–16. Seppo Vuokko auttaa jäkälien tunnistamisessa ja kertoo sienen ja levän erikoisesta yhteiselämästä. Kokoontuminen Lappeenrannan Myllymäessä FamilyCenterin pysäköintialueella, josta suunnataan varsinaiselle retkikohteelle, todennäköisesti Tupavuoren alueelle Karhusjärvellä. Lisätietoja: Kimmo Saarinen, p. 041 463 1737. Lepakkoilta 10.10. klo 17–19. Karri Kuitunen on etsinyt lepakoita varsinkin Vuoksen rannoilta Imatralta. Mitä kaikkea detektoreihen on öisestä äänimaailmasta tallentunutkaan? Viime vuosina Imatran Vuoksi on paljastunut kenties yhdeksi Suomen merkittävimmistä lepakkoalueista. Kuitunen kertoo mm. alueen uusista lajihavainnoista. Paikka: Joutsenon koulukeskuksen kahvio, Penttiläntie 4. Lisätietoja: Kimmo Saarinen, ksaarin@hotmail. com, p. 041 463 1737. Sääntömääräinen syyskokous 10.10. klo 19–20. Lepakkoillan päättää yhdistyksen vuosikokous, jossa pääsee vaikuttamaan seuraavan toimintavuoden retkiin ja muihin tapahtumiin! Kokouksessa käsitellään toimintasuunnitelma ja talousarvio 2017. Paikka: Joutsenon koulukeskuksen kahvio, Penttiläntie 4. Lisätietoja: Kimmo Saarinen, ksaarin@hotmail.com, p. 041 463 1737.

•

Luonnonsuojelija 3/2016

den kirjoa kohteilla onkin dokumentoitavissa oleva historia laidunmaana tai pihapiirinä. ”Onhan tämä helteessä rankkaa, mutta uhanalaisten lajien puolesta on tärkeää tehdä töitä”, yhdistyksen harjoittelija, kestävää kehitystä opiskeleva Stella Siitonen kertoo.

Ketojen katoava kauneus

• Kedot ja muut perinnebiotoopit ovat

Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä. Ne ovat harvinaistuneet 1800-luvun lopulta lähtien pääasiassa maatalouden muutosten myötä.

Perinnebiotooppien kato suuri muutos Uhanalaisuus onkin toistuva teema ketojensuojelutyössä: 1900-luvulla tapahtunut perinnebiotooppien kato maatalouden myllerryksessä oli yhtä dramaattinen muutos Suomen luonnossa kuin soiden ojitus, tehometsätalouden synty tai koskien valjastus. 1800-luvun lopulla lähes kolmannesta Suomen silloisesta pinta-alasta käytettiin tavalla tai toisella laidunnukseen tai heinäntekoon, mutta nyt perinteisen hoidon piirissä on jäljellä vain sirpaleita tuon ajan tilanteesta. ”Me tarvitsemme lisää hoidettua ketopinta-alaa, jos ketokukkien halutaan säilyvän osana Suomen luontoa”, toteaa hankkeesta vastannut Jussi Lampinen, tohtorikoulutettava Turun yliopistosta. TURJAKE-hankkeen myötä ketoneilikan, keltamataran ja muiden ketolajien kukat pääsevät vesakosta paremmin esiin, osaksi kaupunkilaisten lähiluontoa.

• Uusympäristöt ovat perinnebiotooppeja

muistuttavia elinympäristöjä, joita yhdistää säännöllinen raivaus tai niitto ja matala kasvillisuus. Uusympäristöjä ovat esimerkiksi ketomaiset johtoaukeat ja tienpientareet.

Mitä sinä voit tehdä:

• Hyppää mukaan paikallisyhdistyksen toimintaan.

• Järjestä niittotalkoot arvokkaalla perinnebiotoopilla.

• Tarkkaile pientareiden ja johtoaukeiden Keltamatara ja ketoneilikka viihtyvät kallioisilla ja kuivilla johtoaukeilla.

lajistoa ja ilmoita lajirikkaat alueet tai harvinaisten lajien esiintymät yhdistyksesi tietoon.

Tutustu yhdistykseen ja lähde mukaan toimintaan: //sll.fi/turku//

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat

ETELÄ-SAVON PIIRI Toiminnanjohtaja Timo Luostarinen, p. 044 208 0770, etela-savo@sll.fi Toimisto: Järjestötalo Kolomonen, Pappilankatu 3, 57100 Savonlinna Lisätietoa: sll.fi/etela-savo, facebook.com/sllitasuomi

KAINUUN PIIRI Toiminnanjohtaja Anna Immonen, p. 045 644 4733, kainuu@sll.fi Toimisto: Vienankatu 7, 87100 Kajaani Seuraa: sll.fi/kainuu, Facebook: Kainuun luonnonsuojelupiiri, twitter.com/SLL_Kainuu Kajaanin Seudun Luonto: Retki Vuoreslahden retkeilypolulle Suomen luonnon päivänä Kajaanissa 27.8. klo 10–14. Lähtö piirin toimistolta (Vienankatu 7, Kajaani) kimppakyydein klo 10.

•

Lentua Seura: Suomen Luonnon päivän tapahtuma 27.8. Tarkempi aika ja kohde varmentuu lähempänä. Lähtö Kuhmon linja-autoasemalta. Järjestäjinä Lentua Seura ry ja Luontokeskus Petola.

•

KESKI-SUOMEN PIIRI Toiminnanjohtaja Juhani Paavola, p. 040 354 0063, keski-suomi@sll.fi Toimisto: Yliopistonkatu 30 C 3. krs, 40100 Jyväskylä (yleensä ti klo 10–14) Seuraa: sll.fi/keski-suomi

•

Piirin syyskokous 3.11. klo 17.30–18.15. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Jäsenet ovat tervetulleita! Kokouksen jälkeen klo 18.15–19.45 alkaa samassa paikassa järjestämämme yleisötilaisuus "Luonnonsuojelun tulevaisuus". Emerita-luonnonsuojelupäällikkö Päivi Halinen arvioi. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton. Paikka: Jyväskylän kaupunginkirjaston pienempi luentosali. Lisätietoja: Juhani Paavola, juhani.paavola@sll.fi, p. 040 354 0063. Jyväskylän seudun yhdistys: Retki Muuramenharjulle 1.9. klo 17–19. Kokoontuminen klo 17 Hopeasannantien p-alueella. Harjulla patikoidaan noin kahden tunnin ajan Markku Lemmetyn opastuksella.

•

Jämsän seudun luonnonystävät: Tampin kierros Petäjävedellä Suomen luonnon päivänä 27.8. klo 10–15. Teerijärvensuon luonnonsuojelualueella voi kokea erämaatunnelmaa. Luontopolku (3 km) kiertelee helppokulkuisessa kangasmaastossa, ja soilla on pitkospuut. Taukopaikka sijaitsee Teerijärven rannalla. Retki sopii kaiken ikäisille. Mukaan omat eväät ja sään mukainen varustus. Kimppakyyti: Jämsän S-Market klo 10, Jämsänkosken Neste klo 10.15. Paluuaika arviolta klo 15. Ilmoittauduthan: luonnonystavat.jamsa@ gmail.com tai Lasse Oksanen, p. 040 7248857 viim. 24.8. ja kerrot samalla mahd. kyytitarpeestasi. Kimppakyytimaksu 4 e/hlö. Syyskuussa sieniretki. Oppaina Suomen sieniseurasta Riitta Tamminen ja Katri Tammi-

•

nen. Seuraa ilmoittelua nettisivuilta, facbooksivuilta, kauppojen ilmoitustauluilta. Retki Morvan näköalatornille 17.9. klo 12–15. Aiheena metsämaisema ja maisemasuunnittelu. Kävelyretki näköalatornille. Paikalle voi mennä suoraan klo 12 mennessä. Paikka: Morva, Morvantie 189, Juokslahti. Oppaina Seija.Tiitinen-Salmela ja Leo Värelä. Kimppakyyti: Jämsänkosken Neste klo 11.30. Kimppakyytimaksu 4 € / hlö. Ilmoittaudu: luonnonystavat. jamsa@gmail.com tai Lasse Oksanen, p. 040 7248857 ja kerro samalla mahdollinen kyytitarve ja mistä tulet kyytiin. Lisätietoja: Lasse Oksanen, p. 040 724 8857. Luonto ja Luontokuva Villa Vekkulassa 24.9.–25.9. klo 14.30–15.30. Seija Tiitinen-Salmelan opastuksella tutustutaan Villa Vekkulan lähiluontoon. Kasviretkien ajat: la 24.9. klo 15, su 25.9. klo 14.30. Liput tapahtumaan 10 € / hlö /pv. Perhelippu 20 € / pv. Alle 12-vuotiaat ilmaiseksi. Paikalla kahvio. Syyskokous 10.10. klo 17.30–19. Kokouspaikka vahvistuu myöhemmin, ilmoitamme paikallislehdessä, verkkosivuilla ja Facebookissa. Lisätietoja: Sari Jussila, p. 0400 769 461. Hiljaisuuden retki 3.11. klo 17–20. Nauttikaamme hämärtyvästä illasta ja siitä, mitä luonto suo marraskuisena iltana. Hiljennymme kuuntelemaan hiljaisuutta. Ennakkoilm. Reijo Aholalle viim. 31.10. tekstiviestillä: p. 040 510 6354. Ota istuinalusta, lämmin vaatetus, halutessasi pientä evästä sekä otsalamppu tai taskulamppu varalta.

•

• • •

Keurusseudun luonnonystävät: Lisätiedot retkistä: Jouko Pihlainen, jouko. pihlainen@suomi24.fi, p. 040 843 1709.

•

Lepakkoretki Suomen luonnon päivänä 27.8. Haapamäen Kaijankoskelle. Katselemme joella lenteleviä vesisiippoja ja kuuntelemme lepakkojen ääniä detektorilla. Lähtö Keuruun linja-autoasemalta. Sieniretki 2.9. klo 18–20. Lähtö Keuruun linja-autoasemalta. Lintutornikisa 10.9. klo 6–13. Osallistumme SSLTY:n lintutornikisaan joissakin Keuruun lintutorneissa. Geologinen retki kalliolouhoksille 22.9. klo 16–19. Retki Haapamäelle ja Pihlajavedelle yhdessä Keurusseudun Kivipiirin kanssa. Lähtö Keuruun linja-autoasemalta. Haapamäen Suojalta voi tulla kyytiin, jos ilmoittautuu. Syysmuuton tarkkailu 24.9. klo 6–12. Seuraamme lintujen syysmuuttoa Riihon Himmaanmäessä. Syysretki 1.10. klo 8–16 todennäköisesti Korpilahden Oravinvuoreen Alhojärvelle ja Juveninkoskelle. Lähtö Keuruulta. Ilmoittaudu viikkoa ennen ja varmista lähtö: jouko.pihlainen@suomi24.fi, p. 040 843 1709. Hiljan päivän retki 8.10. klo 18.30–21. Retkiä Keuruun hiljaisimmille paikoille kuuntelemaan hiljaisuutta puoleksi tunniksi. Lähtö Keuruun linja-autoasemalta. Vesilintujen syysmuuton tarkkailu 9.10. klo 9–11.30. Keurusselän rannassa Kaukasessa seurataan arktisten vesilintujen muuttoa. Lämmintä ylle. Yhteiskyyti linja-autoasemalta.

• • • • • • •

Luonnonsuojelija 3/2016

•Tapahtumat •

Karpaloretki 16.10. klo 12–16. Lähtö Keuruun linja-autoasemalta klo 12.

KYMENLAAKSON PIIRI Toiminnanjohtaja Riku Rinnekangas, p. 045 1049 388, kymenlaakso@sll.fi Toimisto ja puoti: Varuskuntakatu 8, 45100 Kouvola. Vaahteratalon luontotoimisto ja -puoti auki ma–ke klo 10–15. Puodin valikoimissa mm. kirjoja ja paitoja ja luomutuotteita, tule tutustumaan! Seuraa: sll.fi/kymenlaakso

•

Piirihallituksen kokoukset: Kouvolassa to 25.8. klo 18, Haminassa to 22.9. klo 18, Kouvolassa to 20.10. klo 18. Kohtuutaloustilaisuus Kouvolan pääkirjastossa ti 18.10 klo 18. Alustajana Tuuli Hirvilammi. Luontokuvailta Kuusankoskitalolla ti 15.11. klo 18. Piirin syyskokous Kotkassa to 24.11. klo 18.

• • •

Kaakkois-Kymen Luonto: Retki Rajasuolle Suomen luonnon päivänä 27.8. Ks. Meri-Kymen Luonto.

•

Meri-Kymen Luonto: Retki Rajasuolle Suomen luonnon päivänä 27.8. yhdessä Kaakkois-Kymen Luonnon kanssa. Lähdetään kimppakyydein klo 10 ABC Amiraalin parkkipaikalta. Mukana suoasiantuntija Markku Suoknuuti. Eväät mukaan! Lisätietoa: liekopuu@gmail.com. Karpaloretki Valkmusalle 8.10. Tapaaminen Valkmusan parkkipaikalla klo 10. Lisätietoa: erja.noroviita@gmail.com. Yhdistyksen syyskokous 19.10. klo 18 Monikulttuurikeskus Mylly.

• • •

Pohjois-Kymen Luonto: Tarkempia tietoja retkistä tulossa: sll.fi/ pohjoiskymenluonto

•

Museokorttelin Wanhan ajan markkinat 11.9. klo 10–16. Vaahteratalon Luontopuodin (Varuskuntakatu 8) pihassa yhdistyksen toimintaa. Luontopuoti on auki. Jäsenilta 13.9. klo 17 Vaahteratalon Luontopuodilla. Tervetuloa jäseniltaan tapaamaan muita luonnonsuojelusta kiinnostuneita ja keskustelemaan luontoasioista. Ohjelmassa myös Kymenlaakson Jätteen tietoisku jäteneuvonnasta. Tarjolla kahvia, teetä ja pientä purtavaa. Jäsenilta 11.10. klo 17 Vaahteratalon Luontopuodilla. Tarjolla kahvia, teetä ja pientä purtavaa. Syyskokous 8.11. Tarkempia tietoja seuraavassa jäsenkirjeessä: tilaa jäsenkirje sähköpostiisi viestillä osoitteeseen pohjoiskymenluonto@gmail.com. Museokorttelin joulunavaus 27.11. Perinteinen joulunavaus Kouvolan museokorttelissa. Jouluista ohjelmaa ym. Luontopuodissa glögitarjoilu. Tervetuloa!

• • • •

LAPIN PIIRI Toiminnanjohtaja Tarja Pasma, p. 040 823 2443, lappi@sll.fi Toimisto: Valtakatu 22, 96200 Rovaniemi, varmimmin auki ma–to klo 9.30–14 Seuraa: sll.fi/lappi, facebook.com/sll.lapin. piiri, twitter.com/LapinLSpiiri, skypessä: lapin.luonnonsuojelupiiri

PIRKANMAAN PIIRI Aluesihteeri Juho Kytömäki, p. 040 515 4557, pirkanmaa@sll.fi Toimisto: Kuninkaankatu 39, 33200 Tampere Seuraa: sll.fi/pirkanmaa, facebook. com/pirkanmaanluonnonsuojelupiiri

•

Niittytalkoot Niinimäen haassa Vesilahden Rämsöössä 27.8. klo 10–14. Niinimäessä on pitkäaikaisen laidunnuksen ansiosta useita harvinaistuneita lajeja. Näiden säilyminen edellyttää aktiivista hoitoa, jota varten toivotaan innokkaita käsipareja avuksi! Talkootyö on pääasiassa niittämistä ja haravointia. Tapahtuma järjestetään jo yhdeksättä kesää Vesilahden luonto ja latu ry:n kanssa. Lisätietoja: niittypalvelut@gmail.com, p. 050 5380 381. Tarjoamme evästä, joten ilmoittaudu to 25.8. mennessä Sarille: niittypalvelut@gmail.com/ p. 050 5380 381. Kerrothan samalla mahdolliset ruoka-ainerajoitteet sekä kyydin tarpeesi tai mahdollisuutesi tarjota kyytiä muille osallistujille. Kyrön luonto: Suomen luonnon päivän kävelyretki Prentin joelle 27.8. klo 12–15. Kokoontuminen klo 12 Kyröskosken Matkahuollolla, Valtakatu 46, josta eteenpäin kimppakyydeillä. Lisätietoja: Matti Rintala, p. 040 544 1135.

•

Nokian luonto: Suomen luonnon päivän retki Nokian Taivalkunnassa 27.8. klo 10–14. Teemme retken Horhan- ja Römövuoren luontoon. Tutustumme pystyseinäisen ja ruhjeisen kalliojonon vaikuttavaan kokonaisuuteen. Lähtö klo 10 Kerholan P-paikalta Souranderintie 13. Varusteena sään mukainen vaatetus, maastojalkineet ja eväät. Oppaana on Kaija Helle, jolle tiedustelut ja ilmoittautumiset: kaija.helle@sll.fi, tai p. 044 017 7180. Tervetuloa! Tee se itse: ruokinta-automaatteja ja pesäpönttöjä linnuille -pajapäivä 2.10. klo 10–15.15. Paikka: Pirkan Opiston tilat (Nokian valtatie 25). Lokakuu on hyvää aikaa valmistaa siivekkäille ystävillemme pieniä ja helppotekoisia ruokinta-automaatteja. Talvi tulee aina yllättäen. Samalla valmistaudutaan kevääseen eli rakennetaan pesäpönttöjä pikkulinnuille ja kottaraisille. Hyvässä teknisessä tilassa ja hyvillä koneilla työstäminen sujuu. Eri lintulajien pesäpöntöt ovat mallina. Kurssilta voi lunastaa perusmateriaalit. Vetäjänä pitkän linjan lintumies Hannu Järvinen. Järjestetään yhteistyössä Pirkan opiston ja Nokian Lintukoulun kanssa. Lisätietoja: Anne Viitalaakso, p. 040 821 6613. Saimaannorpat Nokialla 8.11. klo 18–20. Paikka: Nokian lukion auditorio, Kylmänojankatu 3. Luontokuvaaja Juha Taskinen kertoo uhanalaisesta saimaannorpasta ja lajin suojelemiseksi tekemästään työstä. Kannattaa lähteä koko perheen voimin mukaan, tällainen esitys on harvinainen mahdollisuus Nokialla! Lisätietoja: Kaija Helle, p. 044 0177 180.

•

Pälkäneen seudun yhdistys: Suomen luonnon päivänä 27.8. kiertelemme tutustumassa muutamiin Pälkäneen seudun suojeltuihin luontokohteisiin. Lisätietoja sihteeriltä, p. 050 5911 663.

•

Karpaloretki Kurkisuolle su 9.10. Lähtö Rautajärveltä Elontähkän pihasta klo 10. Sastamalan ympäristöyhdistys: Roskakävely Sastamalassa 27.8. klo 10–14. Suomen luonnon päivänä järjestämme ”roskakävelyn” yhteistyössä Sastamalan Opiston ja Vammalan Retkeilijoiden kanssa. Keräillään roskia keskustan puistoissa ja kaduilla samalla kaupunkiluontoa ihastellen. Kokoonnutaan Sastamalan Opistotalolla klo 10. Tuo roskien lisäksi keruualueeltasi jokin mukava luontokokemus toisille jaettavaksi! Lisätietoja: sastamalan.yy@gmail.com, p. 041 466 3900. Hiljan päivän karpaloretki 8.10. klo 10–15 Suodenniemen Saari-Kinturin keitaalle. Kokoontuminen osoitteessa Suodenniementie 17 Piano-kahvilan P-paikalla. Varusteena lämmin vaatetus, kumisaappaat, eväät ja ämpäri. Retken oppaana on Kaija Helle. Ilmoittaudu osoitteeseen sastamalan.yy@gmail.com tai p. 041 466 3900. Yritetään järjestää kimppakyydit Vammalasta klo 9.30.

•

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys: Suomen luonnon päivän retki Tampereella 27.8. Kesto 5-8 h. Retken tiedot tarkentuvat myöhemmin. Retkeillään leppoisan päiväretken muodossa. Lisätietoja: retkiryhma@ gmail.com. Järjestetään yhdessä Luonto-Liiton Hämeen piirin kanssa.

•

POHJANMAAN PIIRI

Aluesihteeri Teemu Tuovinen, p. (06) 312 7577 / 040 934 6320, pohjanmaa@sll.fi Toimisto: Valtionkatu 1, 60100 Seinäjoki Seuraa: sll.fi/pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaanpiiri ry Kauhavan Luontoyhdistys Valokki: Lintujen syysmuuton tarkkailuaamu la 24.9. klo 6–12 Kauhavan Alajoen Annalan lintuhavaintoasemalla. Kaikille avoin ja maksuton luontoretki, tervetuloa mukaan! Ennakkoilmoittautuminen Mikko Haapojalle: p. 040 754 3432, mikko.haapoja@hotmail.com. Pöllöjen rengastusilta to 29.9. klo 18. Ilmoittautuminen: Mikko Hänninen, p. 050 5166 913, mikko.hanninen@netikka.fi! Tarkempi paikka ilmoitetaan myöhemmin.

• •

Suomenselän Luonnonystävät: Opastettu, maksuton yleisöretki Seitsemisen kansallispuistoon Suomen luonnon päivänä la 27.8. Lähtö: Alavus mh klo 10. Perillä opastuskeskus palveluineen ja eripituisia luontopolkuja. Patikoinnin ohella/sijasta on mahdollisuus osallistua Koveron perinnepäivän tapahtumiin. Omat eväät. Ilmoittautuminen tarpeen: joko terttu.e.rajala@gmail.com tai p. 045 133 2504 (Anja Elivuo). Tervetuloa!

•

POHJOIS-KARJALAN PIIRI Toiminnanjohtaja Heikki Pönkkä, p. 040 543 0011, pohjois-karjala@sll.fi Toimisto: Kauppakatu 44, 80100 Joensuu Seuraa: sll.fi/pohjois-karjala, facebook.com/sllitasuomi

•

Mihin metsä menee? Kaikille avoimet metsätapahtumat Joensuussa ja Vihtarissa Joensuu pe–la 21.–22.10. Metsäiltamat pe 21.10. klo 18 Kulttuurikahvila Laiturissa (Rautatieaseman vieressä):. Valokuvataiteilija Sanni Seppo: Paha pyhämetsä – valokuvia metsäsuhteesta + keskustelua metsäsuhteesta (Pauliina Kainulainen), musiikkia: Suonna Kononen, Joonas Pihlaja, Luontokerhobändi, ym Lähimetsäkävely Mehtimäeltä Hasanniemeen la 22.10. klo 10–12. Keskustelua lähimetsien merkityksestä ja tilanteesta, mukana mm. tutkija Merja Maukonen, prof. Ari Lehtinen Seminaari Kulttuurikahvila Laiturissa 13– 16.30. Tutkija Jakob Donner-Amnell: Biotalous – maailmanparannusta vai silmänkääntötemppu? Dos. Heikki Simola: Tehometsätalous ja ilmastonmuutos – maaperän hiili karkaa taivaalle. Toiminnanjohtaja Anneli Jussila: Luonnon monimuotoisuus. Kommentoiva yhteenveto päivästä Risto Sulkava Vihtari 29.–30.10. Retki Mattilan tilalle Vihtariin (Ilmari Räsäsen säätiön tila, metsää 200 hehtaaria) la 29.10. klo 10 lähtö Joensuusta kimppakyydeillä. Klo 11–12 Miltä näyttää jatkuva kasvatus?” - tutustumista jatkuvan kasvatuksen metsäkohteeseen, prof. Timo Pukkala ja Risto Sulkava kertovat aiheesta maastossa. Klo 13 Timo Pukkala: Jatkuva kasvatus kannattaa. Risto Sulkava: Millä ehdoilla jatkuva kasvatus turvaa monimuotoisuutta Keski-Karjalan Luonto: Hatunvaaran hanhiviikot 18.9.–16.10. Hatunvaaran laelle pystytetään hanhiviikkojen ajaksi puolijoukkueteltta, jossa voi lämmitellä ja yöpyä. Opastusta järjestään tilauksesta ryhmille, mutta leirissä ei ole jatkuvaa miehitystä. Hanhiteltta pystytetään su 18.9. klo 12 ja puretaan su 16.10 klo 12. Ajo-ohje: Aja Kiteeltä Kiteenlahdentietä rajaa kohti, kunnes ylität Korkeakankaantien. Jatka Välivaarantietä puoli kilometriä ja käänny vasemmalle Hatunvaarantielle, jota kaksi kilometriä. Käänny oikealle, aja kilometri ja käänny jyrkästi vasemmalle ylös. Ennen pihaa koukkaa vasemmalle pysäköintipaikalle. Siitä kävellen mäen päälle hanhileiriin. Lähin osoite on Hatunvaarantie 24. Lisätietoja: Markku Halonen, markkuhalonen@hotmail.com tai p. 040 730 2067 ja Kari Antikainen, kari.antikainen@telemail.fi tai p. 050 370 0024.

•

POHJOIS-POHJANMAANPIIRI Aluepäällikkö Merja Ylönen, p. 044 929 0550, pohjois-pohjanmaa@sll.fi Toimisto: PL 326, 90101 Oulu, Käyntiosoite: Kauppurienkatu 33, 90100 Oulu Seuraa: sll.fi/pohjois-pohjanmaa, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaa Lakeuden Luonto: Lisätietoja tapahtumista: sites.google.com/ site/lakeudenluonto ja facebook.com/ LakeudenLuonto.

•

Lamunkarin pajunraivaustalkoot 30.9. asti, Ilmoittautuminen vapaaehtoistalkootyöhön: Ritva Imppola, p. 040 5635 158.

Luonnonsuojelija 3/2016

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat

• • •

Oulun yhdistys: Suomen luonnon päivä 27.8. esittelee ja juhlii Suomen luontoa. Oulussa OLSY (Luonnonsuojeluliitto Oulu) juhlistaa Suomen luontoa tapahtumalla Oulujokisuistossa. Tapahtuma alkaa ja päättyy teatteriaukiolla. Toiminnallista luontopäivää Suisto Challenge Oulussa 27.8. klo 12. tukee LähiTapiola.

•

POHJOIS-SAVON PIIRI Aluesihteeri Marja Tenhunen, p. (017) 262 3811, pohjois-savo@sll.fi Toimisto: Kirkkokatu 35, 70100 Kuopio, avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 13–17 Seuraa: sll.fi/pohjois-savo, facebook.com/sllitasuomi

•

Talkoot Rautalammin Rastunsuon lintujärvillä Suomen luonnon päivänä 27.8. klo 10–14. Ks. Sisä-Savon luonnonystävät. Kuopion luonnon ystäväin yhdistys: Suomen Luonnon päivä Pilpassa, Kuopiossa 27.8. klo 12–18. Paikka: Puijon Ladun maja, Pilppa, opastus Leväsentieltä. Tervetuloa mukaan koko perheen tapahtumapäivään ja juhlimaan kaunista Suomen luontoa! Ota mukaan säähän ja retkeilyyn sopiva vaatetus ja jalkineet sekä omia eväitä. Nokipannukahvia keitetään nuotiotulilla. Voit osallistua kaikkiin ohjelmiin valintasi mukaan. Järjestetään yhdessä Puijon Ladun ja kaupungin ympäristöpalvelujen kanssa. Lisätietoja: Timo Perätie, p. 044 718 2145. Ohjelmassa klo 15.30 Klyyn sieniretki. Muu ohjelma verkossa: sll. fi/pohjois-savo/klyy.

•

Sisä-Savon luonnonystävät: Talkoot Rautalammin Rastunsuon lintujärvillä Suomen luonnon päivänä 27.8. klo 10–14. Piirin helmikuussa hankkiman Rastunsuon lintujärven lintutornin ympäristöstä raivataan pois puita ja vesaikkoa näkymien avaamiseksi lintujärvelle. Paikalle kaivataan talkoolaisia, muun muassa raivaussaha- ja moottorisahamiehiä, risujen raahaajia ja kahvin keittäjiä. Piiri tarjoaa talkookahvit ja eväät. Rastunsuon lintujärven hoitoa ja kunnostamista tukevat Luonnonsuojeluliitto, Lähitapiola ja Lähitapiola Savo. Ilmoitelkaa osallistumisestanne ja kysykää ajo-ohjeita: Risto Palokangas, p. 040 510 3260.

•

Varkauden luonnonystävät: Syysmuuton seurantaa Varkauden Ruokojärven lintutornilla klo 9–12. Makkaranpaistoa ja nuotiokahvit. Oppaana luonnonystävien lintuharrastajia. Tervetuloa! Lisätietoja: Hannu Räsänen, p. 0400 386 708.

•

SATAKUNNAN PIIRI Aluesihteeri Risto Vilen, p. 044 0211 838, satakunta@sll.fi Toimisto: Pohjoisranta 11, PL: P2/31, 28100 Pori, Käyntiosoite: Puuvilla Pääkonttori, 2 krs, Pohjoisranta 11. Avoinna maanantaisin klo 10–16 Seuraa: sll.fi/satakunta, Facebook: Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry Rauman yhdistys: Retki Torronsuolle su 11.9. Lähtö Raumalta kimppakyydeillä klo 7, perillä valittavana pitempi tai lyhyempi kävelyreitti pitkospuilla. Klo 12 siirrymme Hämeen Luontokeskukseen, jossa kahvi ja keittolounas, jonka jälkeen tutustumme luontokeskuksen toimintaan ja retkeilemme lähimaastossa. Paluumatkalle klo 15.30, perillä Raumalla n. 17.30 Matkan hinta 30 €, johon sisältyy matkat, luontokeskuksen palvelut ja keittoruoka, jos matkaan lähtee 20 retkeilijää. Ilmoittaudu p. 044 3084 634 / Heimo Törmä 26.8. mennessä.

•

Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys: Lepakkoretki Kirjakkalan ruukkikylässä pe 26.8. klo 20–22. Tutustu nahkasiipisiin lepakkolajeihimme sekä ruukin palveluihin ja lähiluontoon Ssly:n asiantuntijan Jarmo Markkasen johdolla. Ohjelma alkaa klo 20 luennolla Patruunan talossa (Hamarijärventie 62, Teijo), jonka jälkeen lähdetään lähimaastoon noin 1h mittaiselle lepakkoretkelle. Kahvia ja limsaa on mahdollista ostaa tilaisuuden aikana. Tervetuloa! Lisätietoja: Jarmo Markkanen, p. 046 662 5946.

•

UUDENMAAN PIIRI Toiminnanjohtaja Ursula Immonen, p. 044 2580 598, uusimaa@sll.fi, luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani. veistola@sll.fi, puheenjohtaja Laura Räsänen, p. 050 4389 795. Toimisto: Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki Seuraa: sll.fi/uusimaa, Facebookissa: SLLUP (Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri)

Suomen luonnon päivä 27.8.2016 luonnonpaivat.fi Suomen luonnon päivää tukee EKOKEM

Janne Gröning

Suomen luonnon päivä 27.8. klo 10–15 Liminganlahden luontokeskuksella (Rantakurvi 6, Liminka). Yhdistyksemme mukana, mm. pönttöjen nikkarointia, perhosbaarin tekemistä, yhdistystoiminnan esittelyä. Sieniretki la 3.9. klo 13. Kokoontuminen S-marketin parkkipaikalla (Liminganraitti 9, Liminka). Oppaana Ritva Imppola. Kimppakyydein metsään. Sieninäyttely Lumijoen Ahvenmarkkinoilla Lumijoen Varjakassa su 4.9. klo 10–15. Tulossa myös: kajakkiretki, Taiteilua –tapahtuma Limingassa: lasten puistotapahtuma, askartelua luonnonmateriaaleista, puroretki, syyskokous & yleisöluento, esitelmäilta, pikkujoulu.

SUURI LUKIJAKYSELY – VASTAA JA VOITA!

Vastaa Luonnonsuojelijalehden lukijakyselyyn 30.9. mennessä ja auta kehittämään lehteä //sll.fi/luonnonsuojelija/ anna-palautetta// Vastanneiden kesken arvotaan erilaisia palkintoja: esimerkiksi norppajuliste ja norppatatuointitarroja.

• • •

Hiljan päivää vietetään viikolla 40 Piirin syyskokous 12.11. Tarkemmat tiedot tulevat verkkosivuille: sll.fi/uusimaa Espoon ympäristöyhdistys: Palvelutalo Hopeakuussa vietetään Suomen luonnon päivää 27.8. klo 13.30–15.45. Ohjelmassa: Katsomme sisätiloissa luontovalokuvaesityksen ja nautimme kakkukahvit. Tutustumme pihapiirin luontoon. Istutamme perhoskasveja palvelutalon takapihalle.

•

Voit osallistua myös lähettämällä postikortin. Vastaa kysymykseen, oletko tyytyväinen lehteen? (Vastaus 1–5, 1= en lainkaan tyytyväinen, 5= erittäin tyytyväinen). Voit antaa myös avointa palautetta ja lähettää juttutoiveita! Lähetä vastaus postikortilla osoitteeseen: Luonnonsuojelija-lehti, Luonnonsuojeluliitto, Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki Muista merkitä korttiin nimesi ja postiosoitteesi.

Anna Mattsson

•

Luonnonsuojelija 3/2016

•Tapahtumat •

Yhdistys jatkaa LähiTapiolan tuella Karhusuonpuron kunnostustalkoita la 10.9. Ilmoittautumiset: pirjo.itkonen@sll.fi Jäsenilta teemana Espoon metsät ke 14.9. klo 18. Kahvitarjoilu ja jutustelu alkaa jo kello 17.30. Pureudutaan seuraaviin kysymyksiin: Millaisia metsiä Espoossa on? Miten metsien käyttöä suunnitellaan ja toteutetaan Espoon kaupungin mailla? Miten Espyy on vaikuttanut ja vaikuttaa Espoon metsäluonnon puolesta? Sivutaan myös ajankohtaisia metsiin liittyviä prosesseja. Lisätietoja: sll.fi/espoo. Paikka: Villa Apteekki, Pappilantie 5, 02770 Espoo. Lisätietoja: Virpi Sahi, virpi.sahi@sll.fi, p. 050 308 2457. Syyskokous ke 26.10. klo 18. Käsitellään sääntömääräiset asiat ja suunnitellaan tulevaa. Yhdistyksen jäsen, tervetuloa! Kahvitarjoilu ja jutustelu alkaa jo klo 17.30. Paikka: Villa Apteekki, Pappilantie 5, 02770 Espoo. Lisätietoja: Virpi Sahi, virpi.sahi@sll.fi, p. 050 308 2457.

•

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys: Suomen luonnon päivän retki Stora Dammenille la 27.8. klo 13–15. Retki alkaa Östersundomin bussipysäkiltä (5009) Uuden Porvoontien varrelta ja kulkee Stora Dammenin kautta Landbohon bussipysäkille. Edetään rauhallisesti luonnosta nauttien ja kävellään n. 4 km. Retken perusosan jälkeen voit osallistua jatkoretkelle Storträskille tai muuhun kohteeseen. Käveltävä matka on pidempi kuin perusosalla. Kulkuyhteydet: bussit 93, 93K ja 841 Itäkeskuksen metroasemalta. Tarkemmat tiedot verkkosivuillamme. Vieraslajin jättipalsamin kitkentätalkoot Uutelassa ke 31.8. klo 17.30–20.30. Lähtöpaikka: Vuosaaren Aurinkolahti, Kahvila Kampela, Uutelantie 1. Varusteet: pitkät housut, saappaat, vesipullo, työkäsineet saat tarvittaessa paikan päältä. Bussi 90 Vuosaaren metroasemalta; poistu Aurinkotuulenkadun pysäkillä. Vieraslajin jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa ti 6.9. klo 17.30–20.30. Lähtö Särkiniementien ja Wavulinintien risteyksestä. Varusteet: pitkät housut, saappaat, työkäsineet, vesipullo. Tarkista bussien aikataulut Reittioppaasta. Vieraslajin jättipalsamin kitkentätalkoot Herttoniemen Saunalahdella ke 7.9. klo 17.30–20.30. Lähtö Herttoniemen metroasemalta, K-Supermarket Hertan puoleisen (läntisen) sisäänkäynnin luota. Varusteet: pitkät housut, saappaat, työkäsineet, vesipullo. Husön kartanon hevoset ja Torpan avoimet ovet su 11.9. klo 10.30–18. Euroopan kulttuuriympäristöpäivien retki alkaa Östersundomin Talosaaren ulkoilualueen infotaulun luona. Koko perheen retkellä tutustumme hevosiin ja ratsastuskeskuksen toimintaan ja kävelemme Helsyn vuokraamalle Torpalle, jossa nautimme eväämme. Makkaraa voi paistaa pihalla tai sateen sattuessa sisällä. Retken voi lopettaa silloin kuin itselle sopii. HUOM. Retkeläiset voivat yöpyä Torpalla. Makuupussi tai vuodevaatteet mukaan. Sovi asiasta järjestösihteerin kanssa, helsy@sll.fi tai p. 050 301 1633 ti–ke klo 10.30–17.30. Kulkuyhteydet: Itäkeskuksesta pääsee busseilla 93, 93K ja 841 Talosaarentien risteykseen, josta kävelymatka Talosaaren ulkoilualueelle on noin 2,8 km. Sieltä Torpalle on noin 700 metriä. Retki toteutetaan yhteistyössä Luonto-Liiton Uudenmaanpiirin (LUP) kanssa. Tarkemmat tiedot verkkosivuillamme.

•

• • • •

•

Vallisaari ja Kuninkaansaari syysasussaan la 17.9. klo 10.30–18. Lähtö Kauppatorilta JT-Linen vesibussilla. Ole satamassa klo 10 ja osta 7 € lippu etukäteen JT-linen kojusta. Jarmo Niemisen opastamana tutustumme saarten luontoon ja historiaan. Retki ei sovellu pienille lapsille eikä liikuntarajoitteisille. Mukaan mahtuu 30 henkeä. Ilmoittaudu viimeistään 8.9. tapahtumasivujemme verkkolomakkeella: helsy.fi. Vaihtoehdot: sähköposti helsy@ sll.fi tai tekstiviesti p. 050 301 1633. Varusteet: säänmukainen vaatetus, hyvät retkijalkineet, eväät ja vesipullo. Saaressa on taukopaikkoja, vesipisteitä ja kuivakäymälöitä. Kävelysauvat ovat hyödyksi. Sipoonkorpivaellus Mellunmäestä Saviolle la 1.10. klo 9.40–21 (28,25 km). Vaihtoehtoiset lähtöajat- ja paikat: 9.40 Mellunmäen metroasema, ulkona metrosillan alla sisäänkäynnin kohdalla, 12.00 Hakunilan uimahallin kahvila (bussit 587, 711, 717, 717A, 719, 719K), 13.40 Solatien ja Nurmimäentien risteys, pysäkit V9809 ja V9810 (bussit 717A, 719K). Retki päättyy Savion rautatieasemalle klo 19 ja 21 välillä. HUOM! Lähtöajat saattavat vielä muuttua. Varmista ajat ennen retkelle lähtemistä. Jokainen osallistuja vastaa itse omista eväistään, jaksamisestaan ja turvallisuudestaan. Retki vaatii kohtalaista peruskuntoa ja sen voi lopettaa haluamassaan vaiheessa. Tarkka reitin kuvaus kilometrimäärineen on verkkosivuillamme. Hiljan päivän retki Teijon kansallispuistoon junalla ja bussilla la 8.10. klo 8.15–19.30. Kokoontuminen 8.15 Helsingin rautatieasemalla, Turun junan lähtölaiturilla (juna lähtee 8.37). Juna Salosta takaisin lähtee 18.01 ja on Helsingissä 19.23. Kellonajat saattavat muuttua, jos junan aikataulu muuttuu. Matkustetaan vähähiilisesti ensin junalla Saloon ja sieltä tilausbussilla Teijon kansallispuistoon. Junakyytiä varten hankitaan ryhmäliput ilmoittautuneille. Ilmoittaudu verkkolomakkeella: helsy.fi. Vaihtoehdot: sähköposti helsy@sll.fi tai tekstiviesti p. 050 301 1633. Ilmoittaudu ja maksa osallistumismaksu 14.9. mennessä: Maksun saaja: Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys ry, tili: DANSKE BANK FI95 8000 1171 0072 07, kirjoita viestikenttään ”Teijo" ja osallistujien nimet. Hinnat: Luonnonsuojeluliiton jäseniltä 30 €, ei-jäseniltä 35 €, alle 16-vuotiailta 15 €. Ilmoittautumisen voi peruuttaa 14.9. asti sähköpostitse helsy@sll.fi tai p. 050 3011 633. Jos peruutus tehdään tämän jälkeen, emme voi palauttaa maksua, ellei peruuttaneen tilalle tule joku toinen. Retki toteutuu, jos osallistujia on vähintään 25 ja enintään 44. Mikäli retki peruuntuu järjestäjän toimesta, maksut palautetaan. Linturetki Hankoon bussilla la 15.10. klo 7–17.30. Lähtö klo 7 Helsingistä Mikonkadun tilausajopysäkiltä (Mikonkatu 19) määränpäänä Lohja. Lähtö klo 8 Lohjalta Pyhän Laurin kirkolta (Kirkkokatu 1) määränpäänä Hanko. Mukaan voi tulla matkan varrelta, kunhan sopii asiasta etukäteen. Esimerkiksi noin 8.30 kyytiin voi nousta Raaseporista, Karjaan ABC:ltä. Paluu Helsinkiin klo n 17.30:een mennessä. Ilmoittaudu viimeistään 29.9. verkkolomakkeella: helsy.fi. Vaihtoehdot: sähköposti helsy@ sll.fi tai tekstiviesti p. 050 301 1633. Mainitse, mistä haluaisit nousta bussiin. Maksa osallistumismaksu 29.9. mennessä: Maksun saaja: Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys ry, tili:

•

DANSKE BANK FI95 8000 1171 0072 07, kirjoita viestikenttään ”Hanko" ja osallistujien nimet. Hinnat: Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistysten, Luonto-Liiton ja Lohjan lintutieteellisen yhdistyksen Hakin jäseniltä 30 €, ei-jäseniltä 35 €, alle 16-vuotiailta 15 €. Hinta sisältää bussikuljetuksen ja opastuksen. Ilmoittautumisen voi peruuttaa 29.9. asti sähköpostitse helsy@sll. fi tai p. 050 3011 633. Tilausbussin takia emme voi palauttaa maksua, mikäli peruutus tapahtuu viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen, ellei tilalle tule toinen henkilö. Retki toteutuu, jos osallistujia on vähintään 25. Mikäli retki peruuntuu järjestäjän toimesta, maksut palautetaan. Varusteet: säänmukainen vaatetus, eväät ja kiikari. Vaativuus: keskitaso; kävelyä noin 7 km. Longinojan taimenten kuduntarkkailu la 29.10. klo 18–22. Lähtö Pukinmäen rautatieaseman laiturilta. Taimenten kutu Longinojalla on kiehtova luonnonnäytelmä, jota mennään katsomaan Jarmo Niemisen johdolla. Varusteet: säänmukainen, paikalla seisoskelua huomioiva lämmin vaatetus, saappaat, eväät, taskulamppu, retki-istuinkin jos on. Syyskokous ti 15.11. klo 18 – 20. Paikka avoin. Seuraa: helsy.fi Kasvientunnistusilta ti 22.11. klo 17.30– 20.30 Luonnonsuojeluliiton toimistossa Lauttasaaressa, Itälahdenkatu 22 b. Tuliko kuvattua kesällä kasveja, joita et tunnista? Tuo kuvasi näytille, niin keskustellaan niistä. Tuo kuvat muistitikulla tai paperilla. Mukaan voit myös ottaa kannettavan tietokoneen, jolla pääsee Internetiin.

•

• •

Järvenpään ympäristöyhdistys: Sieniretki su 28.8. klo 13 –n. 16. Retkeilemme Rörstrandin metsässä. Kokoonnumme Pornaisiin menevän Rajakulmantien varressa Lintumetsäntien kohdalla (sähkölinjalla). Retki on kaikille avoin ja maksuton. Retkioppaana Asta Kuosmanen. Syyskokous ma 31.10. klo 19 Järvenpäätalolla. Sääntömääräiset syyskokousasiat. Lasten luontokerho Joukhainen retkeilee lähiluonnossa lauantaiaamupäivisin pari kertaa kuussa. Kerho on tarkoitettu alakouluikäisille ja on maksuton. Ensimmäinen tapaaminen la 3.9. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Noora Andersson, p. 050 5472 597. Kerhon ohjelmasta tulee tietoa yhdistyksen verkkosivuille sll.fi/jympy.

• • •

Keravan ympäristöyhdistys: Suomen luonnon päivänä la 27.8. Hyvinkään yhdistyksen järjestämä bussiretki Lopen ikimetsään. Kysy Tuija Lahtiselta, p. 0400223 228, onko bussissa vielä vapaita paikkoja. Bussi lähtee Hyvinkään rautatieasemalta klo 10. Maksu 10 €. Retki Rusutjärven vedenkäsittelylaitokselle, jossa valmistetaan tekopohjavettä Päijänne-tunnelin vedestä Aika: 7.9. ke 17.15. Lähtö Keravan rautatieaseman tilausajopysäkiltä klo 17.15 ja paluu n. 19.30. Järjestetään yhteistyössä Tuusulan seudun vesilaitoksen ja Keravan Opiston kanssa, jonne ilmoittautumiset. Retki on maksuton. Marja- ja sieniretki su 18.9. Lopelle Lopen Samoojien majalle. Oppaana sienineuvoja Johanna Sademaa. Lähtö klo 8 Keravan rautatieaseman tilausajopysäkiltä ja paluu Keravalle

• •

•

n. klo 18. Omat eväät mukaan. Kahvit keitämme majalla. Retki on maksuton. Ilmoittautumiset: johanna.sademaa@hotmail.fi Miljoona linnunpönttöä -luento ti 25.10. klo 18-19.30 Keravan kirjaston Pentinkulmasalissa. Lintuharrastaja ja luontovalokuvaaja Samuli Haapasalo. Ilmoittautumiset Keravan Opistoon. Luento on maksuton. Linnunpönttöjen valmistuskurssi la 5.11. ja la 12.11. klo 11–14. Jaakkolan koulussa. Maksu 15 €, johon kuuluu yhden pöntön tarvikkeet. Ilmoittautumiset Keravan Opistoon. Syyskokous ma 14.11. klo 18 Keravan kirjaston Satusiivessä.

• • •

Kirkkonummen ympäristöyhdistys: Tervetuloa tapaamaan ympäristöyhdistyksen jäseniä Kirkkonummi-päivien järjestötorille 27.8. klo 10–15. Ohjelmassa yhdistyksen esittelyä, sieninäyttely ja lintujen tunnistusta. Jaamme yhdistyksen materiaalia ja esittelemme yhdistyksen toimintaa. Nähdään! Retki Siuntion kirkonkylän ympäristöön 18.9. Pertti Koskimiehen vetämä retki järjestetään Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen ja kansalaisopiston yhteistyönä. Lisää tietoa myöhemmin. Meikon-Lappträskin kierros 30.10.. Pertti Koskimiehen vetämä retki järjestetään Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen ja kansalaisopiston yhteistyönä. Lisää tietoa myöhemmin. Pohjois-Skandinavian vaellusreitit 17.11. klo 18–20. Vaeltava röntgenhoitaja ja kirjailija Harri Ahonen on koonnut kaksi kirjaa Skandinavian vaellusreiteistä. Saamme kuulla parhaita paloja Pohjois-Skandinavian reiteistä Kirkkonummen pääkirjaston Porkkala-salissa.

• • • •

Lohjan Seudun Ympäristöyhdistys: Lepakkoretki Porlaan 2.9. klo 19.30–22. Kokoontuminen Porlan nuotiopaikalla, jonne polku lähtee Liessaarenkadun päästä. Oppaana lepakkotutkija Kari Salovaara. Huom. sadevaraus! Lisätietoja Katriina Veijola, p. 050 910 8270.

•

Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys: Lisätietoja retkistä: mantsalan-lsy.fi

•

Sieniretki Hirvihaarassa Suomen luonnon päivänä la 27.8. klo 15–17. Kokoontuminen Hirvihaarantie 378 P-paikalla. Lisätiedot Elina Vuori, p. 0400 700 714. Hiljan-päivänä karpaloretki la 8.10. klo 15–17 Kotojärvellä. Kokoontuminen Kotojärven laavun parkkipaikalla. Lisätiedot Olli Elo, p. 040 504 5446.

•

Nurmijärven luonto: Suomen Luonnon päivä retki 27.8. Luonnonperintösäätiön kohteeseen. Lisätietoja: sraiskila@live.com.

•

Raaseporin luonto ja ympäristö: Sieniretki Grabbskogin peikkometsään 24.9. klo 10–13. Ilmoittautuminen ennakkoon. Lisätietoja: Esko Vuorinen, p. 050 538 0386.

•

Tuusulan yhdistys: Bussiretki Lopen Harjulle 27.8. Suomen luonnon päivän retki yhdessä Hyvinkään ja Nurmijärven yhdistysten kanssa. Retki on maksullinen ja vaatii ennakkoilmoittautumisen. Tarkempia lisätietoja tulee myöhemmin.

•

Luonnonsuojelija 3/2016

Hae tapahtumia: sll.fi/tapahtumat Vantaan yhdistys: Pönttötalkoot! 27.8. 10–14. Asuntopula ei koske vain ihmisiä: tehohoidetuista puistoista ja täyteenrakennetuista betonilähiöistä ei löydy linnuille sopivia pesäpaikkoja. Tule viettämään Suomen luonnon päivää kanssamme ja rakentamaan asuntoja linnuille ja lepakoillekin! Paikalla pönttöasiantuntija opastamassa, jotta jokaiselle linnulle saadaan rakennettua oikeanlainen asumus. Ilmoitathan tulostasi Jounille (jouni.lamminmaki@gmail.com, p. 050 516 8800.) 22.8. mennessä, jotta osaamme varata kylliksi puutavaraa ja pullaa! Paikka: Vantaan luontokoulu (Sotungintie 25A). Koko perheen luontokoulusunnuntai 11.9. klo 10–13. Matikka meni metsään! Mitä tekemistä numeroilla on luonnon kanssa? Miten käy, jos tammenterhoja on kolme, mutta niitä etsiviä oravia onkin neljä? Kuinka pelkistä kepeistä voi rakentaa kertolaskukoneen? Lähde mateen mainiolle luontopolulle selvittämään vastaukset ylläoleviin ongelmiin! Tervetuloa Vantaan luontokoululle (Sotungintie 25A)! Lisätietoja: Minerva Schultz, minerva.schultz@ gmail.com, p. 044 3310 327. Koko perheen luontokoulusunnuntai 23.10. klo 10–13. Mitä suot ovat? Miten ne ovat syntyneet ja mitä niille tulevaisuudessa tapahtuu? Onko suolla aina märkää? Selvitetään soiden salat! Katsellaan soiden kasveja ja asukkeja, ja mietitään, miten suolla voi kulkea turvallisesti. Tervetuloa Vantaan luontokoululle (Sotungintie 25A)! Lisätietoja: Minerva Schultz, minerva.schultz@gmail.com, p. 044 3310 327.

•

VARSINAIS-SUOMEN PIIRI Aluepäällikkö Hannu Klemola, p. 040 3725301, (02) 2355255, varsinais-suomi@sll.fi Toimisto: Martinkatu 5, 20810 Turku Seuraa: sll.fi/varsinais-suomi, facebook.com -> Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri

LUONTO-LIITTO Toimisto: Annankatu 26 A, 00100 Helsinki, p. (09) 684 4420 Seuraa: luontoliitto.fi, tapahtumalista: luontoliitto.fi/tapahtumat, myös Facebookissa ja Twitterissä

•

Liittovaltuuston syyskokous Luonto-Liiton keskustoimistolla 24.9. klo 10–16. Ilmoittautumiset pe 16.9. mennessä: sami.saynevirta@ luontoliitto.fi.

•

Uudenmaan piiri: Kesäleirien palauteviikonloppu 26.–28.8., Meriharju. Tarkoitettu LUPin kesän 2016 lei-

•

• • • • •

Oletko hyvä organisoimaan? Haluaisitko keittää kahvit talkooporukalle? Pidätkö kirjoittamisesta tai osaatko päivittää verkkosivuja? Tai tahdotko ehkä oppia luonnonsuojelutyöstä? Tule toimimaan Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksiin ympäri Suomea! Luonnonsuojeluliitto koostuu noin 170 yhdistyksestä, joissa on lukuisia tapoja toimia ja auttaa. Syksy on mainio aika tulla mukaan, koska yhdistykset järjestävät syyskokouksia ja retkiä, joihin osallistumalla toiminta tulee helposti tutuksi. Syyskokouksissa suunnitellaan syyskauden ja seuraavan vuoden toimintaa sekä valitaan jäseniä seuraavaan hallitukseen. Jos tapahtumalistassa ei mainita kokousta, kysy omasta yhdistyksestäsi, milloin se järjestetään. Tarkista tapahtumalistauksesta tai osoitteesta sll.fi/tapahtumat muutkin oman alueesi syksyn menot ja tule rohkeasti mukaan.

• • • •

•

Varsinais-Suomen piiri: Luontokerhojen syyslukukausi alkaa Turun seudulla viikoilla 34–35. Kerhot on suunnattu alakouluikäisille lapsille. Luvassa on retkiä, leikkejä, askartelua ja muita seikkailuja tutun ohjaajan ja kerhokavereiden kanssa. Dokumenttielokuva- ja keskusteluilta 2.9. Muoviton syyskuu -kampanja lähtee käyntiin leffaillalla. Esitämme Katastrofin aineksia -dokumenttielokuvan, joka kuvaa keskiluokkaisen espoolaisen perheen elämää, kun he päättävät minimoida öljynkulutuksensa. Ruska-ajan vaellus 4.–11.9. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Aloittelijaystävällinen vaellusretki Hetta-Pallas -reitille. Luvassa leppoisan luonnonharrastushenkinen ruskavaellus jylhissä maisemissa. Kohderyhmä noin 15–30-vuotiaat. Retki toimii myös vaelluskurssimme finaalina, mutta mukaan voi lähteä ilmankin kurssin teoriatunneille tai harjoitusvaellukselle osallistumista. Syyskokous 17.9. Turun jokirannan idyllisessä Café Artissa klo 15 alkaen. Kaikki piirin toiminnasta kiinnostuneet toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi! Lisätiedot kaikista tapahtumista: luontoliitto.fi/vasp.

Kirsi Ahonen

Liittokokous valitsee uuden puheenjohtajan Suomen luonnonsuojeluliiton korkein päättävä elin on liittokokous, joka pidetään aina kolmen vuoden välein. Kokous pidetään tänä vuonna 3.–4. syyskuuta Turussa. Luvassa on muun muassa liittohallituksen uuden puheenjohtajan valinta. Kokouspaikkana on s/s Borea, joka seilasi aikanaan Turun ja Tukholman välillä. Vaikka se on pysyvästi parkkeerannut Aurajokeen, puhutaan sen kannella ja salongeissa, mihin suuntaan Luonnonsuojeluliiton olisi seilattava jatkossa. Kokouksessa hyväksytään Suomen luonnonsuojeluliiton pitkän aikavälin tavoiteohjelma ja toiminnan yleiset suuntaviivat ja tavoitteet vuosille 2017–2019. Luvassa on myös liittovaltuuston puheenjohtajan ja jäsenten valinta. Liittokokouksen jännittävimpiä hetkiä lienee liiton ykköspäättäjän, hallituksen puheenjohtajan, valinta. Vuodesta 2008 Luonnonsuojeluliittoa johtanut Risto Sulkava ei ole asettumassa enää ehdolle. Kokouksen alussa puhuu muun muassa maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Kokous päättyy retkeilyyn Ruissalossa. Matti Nieminen

•

LAHJOITUSKIRJEESSÄ VÄÄRÄ VIITENUMERO

• •

•

VANHA KALASTUSTILA PARATIISISAARELLA keskellä Saaristomerta Naantali (ent. Velkua), Kaltsaari. Kiinteistö 529-558-1-22, rak.v. 1934: Kesäasuttava torppa 68, navetta 100, varasto 34 m² +saunarak.oikeus 25 m². P-ala 4,47 ha, siitä 2,1 ha ls-aluetta, osuudet yht. vesialueisiin 180 ha ja pikkusaariin, oma ranta 300 m + rasite syvään laituriin naapuritilalla. -Alkup. hella-uuni 3 kierrolla +kaasuh. -A-paneeli/hyytelöakku valot+jk. -Myös puuvene ja vanha mv. ostettavissa. Heti vapaa. HP 120000 €. P. 050 567 2994

Jos sait postissa kertalahjoituskirjeemme, tiedoksi että kirjeessä oli väärä viitenumero. Oikea viitenumero on 20161 ja sillä lahjoituksen tekeminen metsäluonnolle onnistuu. Halutessasi voit tehdä lahjoituksen myös netissä: sll.fi/lahjoita/metsat. Kiitos tuestasi!

Mika Kimmo / Vastavalo

Susiryhmä: Liity laumaan -hyväntekeväisyyskävelyt 17.9. Tampereella ja Helsingissä. Kävelyillä kerätään varoja suden ja suurpetojen suojeluun. Parin kilometrin pituisen reitin varrella voi osallistua elämyksellisiin ja susiaiheisiin toimintapisteisiin. Osallistumismaksu (5 € tai halutessaan enemmän). Aloitus- ja päätöspaikoissa avoin ja ilmainen minifestari, jossa voi nauttia Howling Cafén antimista musiikki- ja taide-esityksistä. Lisätietoja: luontoliitto.fi/ toiminta/liity-laumaan-kavelyt

rityöntekijöille. Lisätietoja lup@luontoliitto.fi Uutelan retki 9.–11.9. Retkeilyä ja syksyn fiilistelyä. Lisätiedot luppi.fi/tapahtumat. Husön kartanon hevoset ja Torpan avoimet ovet 11.9. Ks. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja luppi.fi/tapahtumat Kerhonohjaajan peruskurssi 17.–18.9. Pauligin huvilalla. Hinta 60 €, LUPin alueen ohjaajille maksuton. Ilmoittautumiset: luplapset@luontoliitto.fi. Lisätietoja: luppi.fi/ tapahtumat. Metsäryhmän kurssiviikonloppu 16.–18.9. Granössä. Sieniretki 30.9.–2.10. Granöhön. Tunnistetaan sieniä ja poimitaan parhaat, tule mukaan! Lisätietoja luppi.fi/tapahtumat. RuutiExpo 3.11. Helsingin kaupungintalo. Lup on mukana tapahtumassa klo 10–16. Lisätietoja lup@luontoliitto.fi Mammutin matkassa – perhekerho, Pauligin huvila. Hauskaa yhdessäoloa tutustuen luontoon musiikin ja liikunnan pyörteissä ikiihanan mammutin johdolla. Hinnat, kokoontumispäivät yms. luppi.fi/tapahtumat. Simo Siili eksyksissä -aistirata on lainattavissa lasten tapahtumiin. Tehtäväradan voi suorittaa pienissä ryhmissä ja sen kesto on noin 1 tunti. Ota yhteyttä: lup-lapset@luontoliitto.fi. Nuorten toimintaryhmä tiistaisin Pauligin huvilalla. Ryhmä on avoin kaikille kiinnostuneille nuorille (n. 13–30v). Toiminta muovautuu osallistuvien mukaan. Tähän mennessä tapahtumaideoina mm. vaatteidenvaihtoillan järjestäminen, tee-se-itse luonnon kosmetiikka sekä kokkailu. Käy tutustumassa Facebookissa, olemme siellä nimellä "LUPin toimintailtamat". Lainaa tavarapyörä! Pauligin huvilalla toimivat järjestöt, eli LUP yhdessä Maan Ystävien ja Pääkaupunkiseudun 4H-yhdistyksen kanssa lainaavat maksutta tavarapyörää. Pyörää lainataan yli 18-vuotiaille allekirjoitusta ja 50 € panttimaksua vastaan. Alaikäisille lainataan, jos mukana on täysi-ikäinen vastuuhenkilö. Ota mukaan henkilöllisyyspaperit. Ota yhteyttä: pauligintavarat@gmail.com.

Auta luontoa toimimalla paikallisesti

Luonnonsuojelija 3/2016

Ville Lehvonen

Varoitusmerkkejä Heta Muurinen

Mistä toivoa ilmastonmuutokseen? Ilmastonmuutos ahdistaa – aiheestakin. Erilaisista mielenterveysongelmista kärsivät monet ilmastonmuutoksen tutkijat, ympäristöaktivistit ja myös tavalliset ihmiset. Yhdysvalloissa toimiikin jo ekopsykologeja, jotka auttavat ilmastonmuutoksesta ahdistuneita. Vaikka lamaantuminen valtavan ongelman edes-

sä on ymmärrettävää, se ei auta meitä selviytymään. Kukaan ei tiedä varmasti, miten maapallon käy tulevaisuudessa. Asiantuntijatkin joutuvat valitsemaan loppujen lopuksi joko toivon siitä, että ihmiset löytävät ratkaisuja ilmastonmuutokseen tai pessimismin vääjäämättömästä tuhosta. Varsinkin vanhempana minulle on aivan selvä, että toivosta on pidettävä kiinni. Mutta miten se pysyy yllä? Ekopsykologit pitävät yhteyttä luontoon tärkeänä hyvinvoinnin kannalta. Kannattaa siis viettää aikaa luonnossa ja ottaa luontoa mukaansa muulloin, kantaa vaikka pientä kiveä tai lehteä taskussaan. Itse hoidan ahdistusta mässäilemällä hyvillä uutisilla, jotka liittyvät uusiutuvaan energiaan. Katselin monta kertaa videon lentokoneesta, joka oli lentänyt aurinkoenergialla maapallon ympäri. Toki se oli vain imagomarkkinointia. Todellisuudessa esimerkiksi valtava matkustajalentokone ei pystyisi lentämään pelkän aurinkoenergian turvin. Mutta erilaiset tekniset innovaatiot ovat häm-

mästyttäviä, koska niitä ei olisi osattu ennustaa parikymmentä vuotta sitten. Siksi en purematta niele epäilijöiden tyrmäyksiä nytkään. Me emme yksinkertaisesti tiedä, mikä on mahdollista tulevaisuudessa. Ihmiset tuntuvat keskittyvän uhkiin tulevaisuutta ennustaessaan. Siksi hyvät muutokset tulevatkin meille yllätyksenä. Maailma muuttuu jatkuvasti hyvin monimutkaisella tavalla ja se on täynnä tuntemattomia tekijöitä – osa niistä on positiivisia. Tässäpä siis yksi positiivinen ennustus: Kasvissyönnin suosio on kasvanut käsi kädessä sen kanssa, että siitä on tullut yhä vaivattomampi vaihtoehto. On todennäköistä, että ilmastonmuutoksen seuraukset motivoivat ihmisiä tulevaisuudessa paljon nykyistä vahvemmin tekemään kestäviä ja resursseja säästäviä valintoja. On lohdullista, että ajatus kohtuudesta mielen onnellistajana ei ole ilmastonmuutoksen edessä keksitty propagandakeino vaan ikivanha viisaus. Kuka tietää, mitä saamme tilalle luopuessamme siitä paljosta, jota ilman emme usko pärjäävämme?

Sarjakuva Aino Sutinen

•Hudit &osumat

”

Vuotos on zombi. Antakaa ny sen mädäntyä rauhassa. Marko Ojala, Twitter 17.8.

”

Vastustan koskiensuojelulain avaamista. Siitä kai voi vetää johtopäätökset, eli en ole Kollajan altaan kannattaja. Valtiovarainministeri Petteri Orpo, yle.fi 10.8.

”

Koiratkin tuottavat jätettä enemmän kuin pienet kaivokset yhteensä. Suomen Kaiovosyrittäjät ry:n puheenjohtaja Harri Siitonen Lapin Kansa 9.6.

”

Puolet kuitupuun hiilestä selluun, puolet taivaalle CO²:na. Ei kovin hiilitehokasta. VTT:n johtavan tutkijan Pasi Vainikan twiittaus SuomiAreenan biotalouskeskustelusta 11.7.

”

Metsän jatkuvaa kasvatusta vastustetaan pelon vuoksi perättömillä väitteillä. Metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala blogissaan 27.6.

Liity jäseneksi Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. Jäsenmaksu on 35 €/vuosi. ◊ Jäsenetuna saan mm. Luonnonsuojelija-lehden ja uutiskirjeet sekä 10 % alennuksen

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Luontokaupan tuotteista.

Yhteystietoni Etunimi Sukunimi Katuosoite Postinumero

Postitoimipaikka

Puhelin Sähköposti

Suomen luonnonsuojeluliitto Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS

Minulle saa lähettää tietoa Luonnonsuojeluliiton toiminnasta ◊ ja tukimahdollisuuksista.

Voit liittyä jäseneksi myös osoitteessa: //sll.fi/liity//

Norppakylpypyyhe

29,90 € (sis. alv. 24 %)

Norpparetkihuivi

18,50 €

sll.fi/luontokauppa

Ville Lehvonen

(sis. alv. 24 %)

Onko vielä mustikkamaita pentujen leikkeihin? Onko enää korpimaita kuljettavaksi? Onko turvaa ja tulevaisuutta kaikille? Minkälaisen jäljen sinä jätät Suomen luontoon?

Tekemällä testamenttilahjoituksen Suomen luonnonsuojeluliitolle autat suojelemaan yhteisen omaisuutemme, luontomme. Lisää tietoa: sll.fi/lahjoita/testamentti