LexPress 05/15

LEXPRESS

LEXPRESS

OIKEUSTIETEEN YLIOPPILAIDEN YHDISTYS LEX RY:N LEHTI

05/15 ELÄINOIKEUS ELÄINOIKEUS TARKASTELUSSA ELÄINTARHAT: VIIHDETTÄ VAI SUOJELUA? HAASTATTELUSSA ELÄINSUOJELUJURISTI MINNA RUOTSALO

ELÄINSUOJELUVALVONNAN JA -LAINSÄÄDÄNNÖN PIMEÄ PUOLI

TURKISTARHAUKSEN MONET KASVOT

Kissasäädökset pöydälle I Eläintautilain uudistus I Hallitus 2016

GALLUP Vuoden viimeisessä LexPressissä opiskelijat vastaavat eläinoikeuteen liittyviin kysymyksiin: 1. Mitä mieltä olet Särkänniemen delfinaarion lopettamisesta?

2. Minkälaisia ajatuksia turkistarhauksen nykytila sinussa herättää?

3. Kuinka hyvin tunnet eläinsuojelulainsäädäntöä ja oletko tarvinnut sitä opiskeluissasi?

NOORA WILEN, 2. VUOSIKURSSI 1. Uutinen oli kaikille eläinten ystäville erinomainen! On hienoa, että Suomi on asiassa tavallaan edelläkävijä.

2. Mielestäni turkistarhaus tulisi kieltää, sillä minkään eläimen paikka ei ole häkissä. Ihmiset länsimaissa varmasti pärjäävät ilman eläimistä tuotettuja vaatteita ja asusteita.

3. En harmikseni ole vielä tarvinnut eläinsuojelulainsäädäntöä opinnoissani, mutta asia on erityisen lähellä sydäntäni. Aiheeseen liittyvä lainsäädäntö sekä oikeuskäytäntö ovat sen vuoksi minulle erittäin tuttuja, ja toivon pääseväni niiden pariin jatkossa!

VILLE LAAKSO, 3. VUOSIKURSSI 1. Eipä tuossa eläinten hyvinvoinnin kannalta paljoa viivan alle jäänyt. Elämme historian suurimman sukupuuttoaallon keskellä, tätäkin lukiessasi Sumatralla miljoona orankia häädetään kodeistaan ja me piehtaroimme omassa hyveellisyydessämme jonkin delfinaarion alasajon takia.

2. Turkistarhausta tullaan harjoittamaan niin kauan kuin kysyntää riittää. En kuitenkaan osoittelisi syyttävällä sormella suomalaisia tarhaajia, sillä kyseessä on merkittävä tulonlähde maaseudulle. Turkisten kysyntä tulisi saada loppumaan valistamalla asioista. Nyt kysymys on siitä, tuotetaanko turkikset valvotusti Suomessa vai julmissa oloissa Kiinassa.

3. Tunnen todella huonosti, enkä ole tarvinnutkaan.

LAURA SUKULA, 2. VUOSIKURSSI 1. Mielestäni hetki oli hyvä lopettamispäätökselle, sillä delfiinikanta väheni luonnollisesti eikä uusia poikasia enää syntynyt. Uskon, että delfiineille pyrittiin turvaamaan mahdollisimman hyvät elinolosuhteet, mutta niitä ei kuitenkaan pystytty täysin tarjoamaan useita vuosikymmeniä vanhassa rakennuksessa.

2. On tärkeää taata turkiseläimille hyvät elinolot. Toisaalta pitää muistaa, että turkistarhaus on myös elinkeino. Siksi pitäisin tärkeänä, että nykyiset elinkeinonharjoittajat saavat hankkia elantonsa turkistarhauksella – kuitenkin eettisin toimintatavoin.

3. En ole tutustunut eläinsuojelulainsäädäntöön tai lukenut eläinsuojelulakia, enkä myöskään ole tarvinnut niiden tuntemusta opinnoissani.

Teksti ja kuvat: Ilari Sarja

TOIM.

HUOM.

Katsaus eläimiä koskevaan juridiikkaan Vuoden 2015 viimeinen LexPress keskittyy eläinoikeuden tarkasteluun. Eläimiin liittyvät oikeudelliset dilemmat eivät juuri opinnoissamme ole esillä, mikä on sangen harmi, sillä kyseisellä alueella olisi varmasti paljonkin pohdittavaa - ja vieläpä ajankohtaista sellaista.

Vaikkeivät eläinten oikeudet ehkä kuulukaan useimmin esillä oleviin puheenaiheisiin, ovat ne kuluneena syksynä saaneet verraten paljon uutistilaa valtamediassa. Otsikkoihin ovat päätyneet mm. tuotantoeläinten kohtelusta kertoneet videopätkät ja toisaalta Särkänniemen delfinaarion lopettamispäätös. Tässä numerossa sanotut eivät nimenomaisesti ole valokeilassa, mutta esimerkiksi Gallupista löytyy tiedekuntamme opiskelijoiden mietteitä niihinkin liittyen.

Ajankohtaista -palstalla esittelyssä on tällä erää eläintautilain uudistus. Kissasäädöksistä kertovassa artikkelissa puolestaan valotetaan niitä säännöksiä, jotka kissoja ja eritoten kissojen pitoa koskevat. Kyseessä lienee sääntelyalue, jonka noudattamista tai noudattama jättämistä tavataan ainakin kansalaisten keskuudessa helposti katsoa läpi sormien. Lisäksi lehdessä pohditaan eläinten tutkimus- ja opetuskäytön periaatteita, eläinsuojeluvalvonnan ja -lainsäädännön ongelmia, sekä turkistarhaukseen ja eläintarhojen toimintaan liittyviä kysymyksiä eläinten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta.

Varsin mielenkiintoinen on myös mm. “elukkajuristi” Minna Ruotsalon haastattelu. Hänen työnsä eläinsuojeluoikeuden parissa on varmasti tilastopoikkeus lakimiehiksi valmistuvien urasuuntauksia lokeroidessa. Lisäksi lehtemme Oikeustaju -palstalla vierailee Cambridgen yliopistossa väitöstutkimustaan työstävä Visa Kurki, joka pohtii kirjoituksessaan eläinten asemaa oikeudellisen sääntelyn kohteina.

LexPress 05/15 Päätoimittaja: Petra Nieminen lexpress@lex.fi

Taitto ja kuvitus: Petra Nieminen

Toimituskunta:

...s. 26

Annastiina Latvanen Nea Oljakka Tuomas Dahlström Sannimari Veini Siru Seppänen Ilari Sarja Juulianna Huusko Pauli Engblom Miia Oulasvirta Armida Rantanen

Etukansi:

Petra Nieminen

Kansikuva: Armida Rantanen

Ilmoitusmyynti: Anton Johans talous@lex.fi

Julkaisija: Lex ry

Painopaikka: Newprint Oy

Painos:

... s. 43

550 kpl

LexPressistä löytyy nyt myös Oikkarina maailmalla -palsta, jota viime vuodesta poiketen ei muissa tämän vuoden numeroissa ole näkynyt. Ehkäpä tilanne tästä taas muuttuu! Kohti menestystä laukkaa puolestaan mm. ainejärjestöaktiivisuudestaan tunnettu opiskelijamme Sanna Mäkilä, minkä lisäksi vastavalittu hallitus vuosimallia 2016 esittäytyy lehden loppupuolella.

ISSN 1235-371X

Petra Anna palautetta: lexpress@lex.fi

Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.

Copyright © 2015 Lex ry

sisällys Eläinoikeus

Calonia Gallup . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Toim.huom.: Katsaus eläimiä koskevaan juridiikkaan . . . . . . 4 Pääkirjoitus: Elämäni eläimet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Puheenjohtajalta: Haikeutta ja helpotusta . . . . . . . . . . . . . . 8 Edarissa tapahtuu: Edustajistokauden 2014-15 tilinpäätös . 11

..s. 39

Senilexin kuulumisia: Senilex goes Supercell . . . . . . . . . . . . . . 13

Ajankohtaista: Eläintautilain kokonaisuudistus . . . . . . 18 Eläinten tutkimus- ja opetuskäyttö Suomessa. . . . . . . . . 22 Kissasäädökset pöydälle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 Eläinsuojeluvalvonnan ja -lainsäädännön pimeä puoli . . . . . 30

Tarkastelussa eläintarhat: Viihdettä vai suojelua? . . . . 34 Haastattelussa eläinsuojelujuristi Minna Ruotsalo . . . 39 Turkistarhauksen monet kasvot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43 Eläinoikeus - oikeushyvä vai myös eläinten oikeuksia? . . 46 Opintopalsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50

Oikkarina maailmalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 Oikeuskielemme kehityksestä ja vaiheista . . . . . . . . . . . 53 Kohti menestystä: Toimeksiantona gradu! . . . . . . . . . . 56 Hallitus 2016 esittäytyy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 Galleria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65

... s. 59

PÄÄ KIRJOITUS

Elämäni eläimet Muistan hyvin, miten vuosia sitten erään jokseenkin tavallisen koulupäivän jälkeen saavuin kotiin ja suuntasin rutiininomaisesti tervehtimään kahta kaverustani, Iitua ja Viiviä. Iitu ja Viivi olivat muutaman vuoden ikäiset mustat gerbiilisisarukset, ensimmäiset minulle siihen mennessä suodut lemmikit. Ne elivät onnellista jyrsijän arkea vessapaperirullilla ynnä muilla viihdykkeillä varustellussa häkissään yläkertamme wc:ssä. Tuona keväisenä päivänä, vessanoven avatessani, tein kuitenkin karmaisevan löydön. Tai oikeastaan mitään löydettävää ei ollut, sillä sekä Iitu, Viivi että heidän häkkinsä olivat tipotiessään.

Olin aika ajoin käynyt äitini kanssa lyhyitä ja tuloksettomia kehityskeskusteluja gerbiilieni kohtalosta, tarkemmin siis niiden tulevaisuudesta huushollimme asukkeina. Alleviivaan nyt silti, etteivät neuvottelut olleet seurausta laiskistuneesta suhtautumisestani Iitun ja Viivin hoitoon, vaan lähinnä kai muiden perheenjäsentemme jo pidempään hautuneesta ajatuksesta myydä ne pois.

En kuitenkaan kokenut minkäälaista tarvetta luopua lemmikeistäni, minkä vuoksi toimenpiteisiin ei lopulta oltu ryhdytty.

Siskoni sen sijaan oli hieman aikaisemmin tullut siihen tulokseen, että hänen kääpiöhamsterinsa Nippelin oli aika lähteä. Kuten kääpiöhamsterit yleensä, myös Nippeli oli yökyöpeli, mikä oletettavasti oli vähintäänkin osasyy siskoni ratkaisuun. Onneksi sille löydettiin nopeasti (ymmärtäväisempi) hyvä koti ja omistajanvaihdosta sovittiin. Suunnitelmiin tuli kuitenkin yksi muuttuja. Nippeli.

vanha hamsterivaari hoteisiinsa, oli äitini löytänyt sen pesänsä suojista napa kohti kattoa. Muutamaa tuntia myöhemmin minä puolestani löysin yläkerran vessasta häkkipurun jäämät.

Jälkeenpäin sain kuulla, että Nippelin potkaistua tyhjää, oli äitimme sopimuksen pitääkseen tehnyt hätäratkaisun ja myynyt vielä elossa olleet jyrsijämme. Itkin silmät päästäni.

Pidän itseäni eläinihmisenä, sillä eläimet ovat minulle ilonaihe ja olen aina viihtynyt kaikelaisten otusten seurassa. Mitään eläimiin liittyvää harrastusta minulla ei tosin ole koskaan ollut, enkä tällä haavaa, valitettavasti, edes omista lemmikkiä. Uskon kuitekin vakaasti niihin lukuisiin tutkimuksiin, joiden mukaan eläimet, vaikkapa koirat, parantavat ihmisen elämänlaatua. Iitu ja Viivi olivat omalla tavallaan seurallisia ja viihdyttäviä, mutta niiden ja Nippelin lisäksi perheeseemme on kuulunut myös Sanni, tätä nykyä ansiokkaaseen 11 vuoden ikään ennättänyt cavalieri. Sen hoivaamisesta saa itselleen ehkä hieman enemmän kuin parin gerbiilin ylläpidosta, mutta elämäni eläimiä ne ovat yhtälailla kaikki olleet, ehdottomasti.

Seuraelämiä lukuunottamatta eläintenpidosta ja -käytöstä erilaisissa muissa hyötytarkoituksissa keskustellaan, ja myös kiistellään, jatkuvasti — kuluneena syksynä ehkä vielä tavanomaista enemmän. Yksinkertaistettuna mielipide-erot liittynevät tietysti siihen, mitä kukakin pitää hyväksyttävänä ja asianmukaisena kohteluna.

Nippeli oli elämänsä ehtoopuolella, Tuskinpa kukaan edes saisi kannaja juuri sinä päivänä, kun uusien tusta eläinten kärsimyksestä vähät omistajien oli tarkoitus noutaa tämä välittäville näkemyksille.

6

LexPress

Eläinten oikeuksista on tärkeä puhua, eikä vähiten siksi, että eläinoikeuden saralla on mitä työstää. Eläinoikeuteen liittyy paljon oikeudellisesti mielenkiintoisia ja vielä ratkaisemattomiakin kysymyksiä, mutta siitä huolimatta aihepiiriä ei käsitellä oikeustieteen opinnoissa käytännössä lainkaan. Vuoden viimeisessä LexPressissä elämiin liittyvä juridinen puoli on onneksi esillä.

Vaikkeivät eläimet tai eläinten oikeudet erityisesti kiinnostaisikaan, saattaa tämänkertaisen LexPressin lukeminen parhaassa tapauksessa muuttaa asiainlaidan. Useampikin viidennen numeromme artikkeleista tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen eläinoikeuteen, ja lehti on sisällöllisesti ehkä yksi tämän vuoden parhaista.

Vielä ennen viimeistä pistettä haluan myös lausua mitä suurimmat kiitokseni lehden tekemiseen osallistuneille toimituskuntalaisille. Lienee sanomattakin selvää, ettei päätoimittaja saa yksinään miltei 70-sivuista ainejärjestölehteä aikaan. Olen ylpeä ja iloinen kaikkien mukanaolleiden panoksesta, toimituskunta on tänäkin vuonna osoittanut ihailtavaa aktiivisuutta ja intoa. Hienoa ja tärkeää työtä ovat tehneet myös Lex ry:n ensimmäiset valokuvausvastaavat Armida Rantanen ja Hanna-Maija Raitio, joille aiemmin päätoimittajan vastuulla ollut yhdistyksemme kuvaustoiminta vuoden alusta siirrettiin. Lisäksi matrikkelista vastuun kantanut Juulianna Huusko on ollut isona apuna. Heitä on siis kiittäminen, että olen voinut keskittyä päätoimittajan pääasialliseen tehtävään, eli LexPressin toimittamiseen.

Vuosi 2015 on ollut paitsi opettavainen myös ennen muuta antoisa. Haikein mielin jätän lehtemme luotsaamisen seuraajalleni Sannimari Veinille, jonka hyppysissä LexPress on onneksi osaavissa ohjaksissa. Lämpimät onnittelut pestistä!

Lopuksi toivotan itse kullekin kutkuttavaa ja kaikin puolin rattoisaa joulunodotusta!

Petra Nieminen Päätoimittaja lexpress@lex.fi

LexPress

7

PUHEEN JOHTAJALTA

Haikeutta ja helpotusta Niin oudolta kuin se tuntuukin, on tämä vuosi käytännössä pulkassa. Takana on pian kaksi vuotta hallituksessa, ja vaikka se kuulostaa pitkältä, on aika kulunut todella nopeasti. Syksyn mittaan olen useaan otteeseen vastannut kysymykseen siitä, miltä tuntuu, kun hallituspesti loppuu. Tuntemukset vaihtelevat toisaalta rakkaan elämänvaiheen taaksejättämisen haikeudesta aina helpotukseen siitä, että ensi vuonna saan aidosti päättää, lähdenkö torstaina ulos vai teenkö vapaaajallani jotain aivan muuta.

tutkinnon uudistus.

Päällimmäisenä on kuitenkin tunne siitä, että omat kehitysideat ja voimat niiden toteuttamiseen ovat ehtymässä, ja nyt on aika antaa seuraavien jättää oma jälkensä yhdistyksen toimintaan. On tärkeää, ettei kukaan jää liian pitkäksi aikaa tekemään päätöksiä, vaikka yhdistystoiminnassa vastaavien nopea vaihtuminen onkin samalla paitsi haaste myös voimavara.

Yhdistyksen puolella näkyvimpiä muutoksia ovat varmastikin olleet toimiston muutto sekä nettisivujen kokonaisuudistus. Nettisivujen uudistamisen suunnittelu aloitettiin jo yli vuosi sitten, eikä projektin loppuunsaattamisesta voida antaa kunniaa pelkästään tämän vuoden hallitukselle, vaikka käytännön työn suurelta osin teimmekin. Suuri kiitos kuuluu lisäksi vuoden 2014 tiedotusvastaavalle Samille, jonka ajatuksesta kaikki lähti liikkeelle.

Kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon niin pieniä kuin suuriakin asioita. Tiedekunnan puolella suuri asia on luonnollisesti ollut dekaanin vaihtuminen.

Tulevan suunnitteluun on käytetty paljon tunteja, mutta isoimmat muutokset tiedekunnan puolella ovat vielä edessä. Niihin lukeutuvat sekä Calonian peruskorjaus että 8

Koulutuspoliittisesti iso muutos on ollut aloituspaikkojen lisäys oikeustieteellisellä alalla. Keskusteluun koskien opiskelupaikan saamisen nopeuttamista liittyy myös ensikertalaisuuskiintiö, josta on päätetty tämän vuoden aikana ja joka tulee olemaan voimassa oikeustieteellisellä alalla ensimäistä kertaa ensi keväänä. Yksi erittäin iso ja mielenkiintoinen, mutta vielä tällä erää tulevaisuuteen jäävä kysymys on myös mahdollinen yhteisteisvalinta oikeustieteellisiin.

Toimiston muutto puolestaan oli meille lähes yhtä suuri yllätys kuin muillekin. Uusien tilojen löytymisessä kävi kuitenkin käsittämättömän hyvä tuuri ja voimme jättää toimivaksi todetun toimiston palvelemaan seuraavia.

Muutosta on tapahtunut myös toi-

LexPress

mihenkilöiden määrässä, ja tämä kehitys jatkuu vielä ensi vuonnakin tapahtumatoimikunnan hallituksen myötä. Toimihenkilöiden määrän lisäämisellä on tarkoitus mahdollistaa entistä useammalle mahdollisuus päästä aktiivisesti mukaan Lexin toimintaan ilman, että opinnot kärsivät. Jatkossa suuri haaste yhdistyksen toiminnalle tulee varmasti olemaan myös se, miten hallitustehtävistä sitovimmatkin pystyy suorittamaan vaivattomammin opintojen ohella. Yhtenä vaihtoehtona on tehtävien hajauttamien entistä laajemmalle joukolle.

Viimeisimpiin ilonaiheisiin lukeutuu myös Ryhmä Lexin marraskuun alun upea vaalivoitto, jonka myötä kauan kaivattu viides paikka viimein varmistui.

Edessä on varmasti mielenkiintoinen kaksivuotinen myös ylioppilaskunnan puolella!

Vaikka hallitustoiminta on vaatinut paljon aikaa ja uhrauksia, on siitä saanut myös käsittämättömän paljon. Kaikkea hyötyä ei varmastikaan edes ymmärrä vielä hetkeen. Hallitusvuosien aikana olen saanut uskomattoman määrän uusia ystäviä ja tuttuja ympäri Suomen. Ehkä vielä konkreettisempaa on se, että olen oppinut monia työelämätaitoja, jotka koulutuksestamme uupuvat.

Iso kiitos kaikille, joihin olen näiden kahden vuoden aikana saanut tutustua. Erityisen suuri kiitos kaikille hallitusystäville, te olette tehneet näistä vuosista aivan uskomattomia!

Lopuksi haluan toivottaa ensi vuoden toimijoille, Villelle ja kumppaneille mielettömästi voimia ja rohkeutta muuttaa ja kehittää yhdistystä entistä paremmaksi. Ennen kaikkea haluan kuitenkin onnitella kaikkia aktiiveja hienosta päätöksestä lähetä mukaan, sekä muistuttaa nauttimaan yhdistystoiminnassa mukanaolosta niin kauan kuin se kestää. Vuosi (tai kaksikin) on lopulta yllättävän lyhyt aika!

Elina Hirvonen Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi

LexPress

9

EDARISSA TAPAHTUU

Edustajistokauden 2014 - 15 tilinpäätös Edustajistovaaleissa 2013 Ryhmä Lex kannatti pakkojäsenyyden poistamista, peräänkuulutti vastinetta jäsenmaksulle ja keskittymistä edunvalvontaan, sekä lupasi puolustaa oikkareiden etua TYYssä. Edustajistokausi 2014 - 15 on tämän LexPressin ilmestyessä taputeltu viimeistä kokousta myöten pakettiin ja uusi edustajisto 2016 - 17 on tarttumassa vallankahvaan. Nyt on tilinpäätöksen aika. Mitä Ryhmä Lex on kahden viimeisen vuoden aikana saanut aikaan?

Pakkojäsenyys ei ole vielä poistunut. Erävoitto asian puolesta saatiin keväällä 2014, kun perustuslakivaliokunta linjasi ammattikorkeakoululakia koskevassa lausunnossaan (PeVL 24/2014 vp), ettei ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnille ehdotettu pakkojäsenyys ollut hyväksyttävissä perusoikeuksien rajoittamisen näkökulmasta. Opiskelijakuntien pakkojäsenyyden perusteiksi esitettiin kuitenkin samoja seikkoja, joilla aikoinaan oikeutettiin ylioppilaskuntien pakkojäsenyys. Perustuslakivaliokunta peräänkuuluttikin korkeakouluopiskelijoiden yhdenvertaisuutta ja sen tarkastelun tarvetta tulevina vuosina. Vaikuttaa siltä, että ylioppilaskuntien pakkojäsenyys on tulossa ennen pitkään tiensä päähän. Kevään linjapaperikeskustelussa ja nyt edustajistovaaleissa Ryhmä Lex onkin painottanut sitä, että ylioppilaskunnan olisi syytä valmistautua pakkojäsenyyden poistumiseen - osa ylioppilaskuntatoimijoista haluaa edelleen sulkea tältä silmänsä.

Valitettavasti meistä riippumaton YTHS-maksun korotus on nostanut jäsenmaksua myös tällä edustajistokaudella. Ryhmä Lex on kuitenkin tehnyt parhaansa pitääkseen TYYn jäsenmaksuosuuden kurissa. Viime syksyn talousarviokäsittelyssä muutosesityksemme sen nostamatta jättämisestä hyväksyttiin, minkä lisäksi keväällä 2014 edustajisto päätti Ryhmä Lexin esittämänä ja TuKY-listan ja TYY Terveeksi -ryhmän kannattamana lakkauttaa TYYn kirjaston - yli 50 000 euroa vuodessa maksaneen palvelun, jota käytti häviävän pieni osa TYYn jäsenistöstä.

Tällä edustajistokaudella ei myöskään olla nähty kannanottoja koskien milloin mitäkin yleispoliittista asiaa, vaan TYY on keskittynyt siihen, minkä se todella osaa - opiskelijoiden edunvalvontaan. Erinomaisena esimerkkinä tästä osaamisesta oli tänä keväänä jo päätettyjen opintotukileikkausten peruminen (vaikkakin tämä ilo on valitettavasti jäämässä lyhytaikaiseksi). Ryhmä Lex on ollut näkyvästi esillä myös opiskelijatiloihin liittyvässä edunvalvonnassa. Keväällä teimme yhdessä Soihdunkantajien kanssa ponnen Yo-talo A:n remonttiin liittyen ja syksyllä Uusi ylioppilastalo -selvitystä esittäneet ryhmät ottivat siihen liittyneen muutosesityksemme nimiinsä. Ryhmä Lexin edustajia on myös ollut mukana molempia asioita pohtineissa työryhmissä ja Yo-talo A:sta väistymään joutuneille järjestöille, Lex ry mukaan lukien, järjestyikin jo uudet toimistotilat. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi Ryhmä Lex on osallistunut aktiivisesti muun muassa TYYn sääntöjen päivittämiseen tekemällä useita muutosesityksiä, ja edaattorimme ovat osallistuneet reippaasti kokouksissa käytyihin erilaisiin keskusteluihin. Valtakunnallisella tasolla Ryhmä Lex jatkoi vaikuttamista Lääketieteen ja oikeustieteen opiskelijoiden liitossa eli LOL:ssa.

LexPress

11

Edustajistokauden aikana Ryhmä Lexin toimintaa kehitettiin erityisesti viestinnän ja näkyvyyden saralla. Ryhmä Lexin blogi nostettiin reilun vuoden hiljaiselon jäljiltä keskeiseksi viestintäkanavaksi. Tekstit käsittelivät niin edustajiston kokouksia kuin ylipäänsä ylioppilaskunnan tai Ryhmä Lexin toimintaa. Aiemmilta kausilta tutun Facebook-sivun lisäksi Ryhmä Lex otti haltuunsa muita somekanavia avaamalla Twitter- ja Instagramtilit, jotta Ryhmä Lexin toiminta tavoittaisi oikeustietelijät entistä paremmin. Tässä tavoitettavuudessa onkin onnistuttu tällä kaudella mainiosti! Lisäksi ryhmän sisäiseen toimintaan panostettiin, ja esimerkiksi varaedustajamme sitoutettiin entistä paremmin mukaan ryhmän toimintaan. Varaedustajille tarjottiin mahdollisuus päästä osallistumaan edustajiston kokouksiin, minkä lisäksi heitä kannustettiin osallistumaan aktiivisesti Ryhmä Lexin sisäiseen keskusteluun ja esitysten laatimiseen.

Edustajistoryhmän toiminnassa aktiivisesti mukana olleiden edustajiston varsinaisten jäsenten ja varaedaattorien lisäksi Ryhmä Lex on näkynyt monissa TYYn toimielimissä, kuten edustajiston puheenjohtajistossa, hallituksessa, taloustoimikunnassa, Tylkkärin johtokunnassa, valintatoimikunnassa ja avustustoimikunnassa. Lisäksi TYYn siivissä on ollut huikea oikkariedustus. Innokkuutemme on kuluvana edustajistokautena huomattu jopa TYYn toimistolla! Toiminnan jatkumosta piti edustajistokauden lopulla huolen vaalikoordinaattorimme Tomi Paavola, joka luotsasi innostavalla pöhinällä vaalilistamme 46 ehdokasta kohti viidennen edustajistopaikan metsästystä.

Ryhmä Lexin upea kaksivuotiskausi saikin arvoisensa päätöksen, kun syksyn edustajistovaaleissa Ryhmä Lex lunasti itselleen kaksissa aiemmissa vaaleissa yhden äänen päähän jääneen viidennen paikan. Ehdokaslistamme kokonaisäänimäärä nousi edellisistä vaaleista 135 äänellä, nyt meitä äänesti 693 opiskelijaa. Oikeustieteellisestä löytyivätkin vaalien innokkaimmat äänestäjät, kun tiedekuntamme opiskelijoista sähköisillä vaaliuurnilla vieraili reilu 59 prosenttia äänioikeutetuista. Varsinaisina edustajina edarikaudella 2016 - 17 linjaavat Tuomas Dahlström, Ville Laakso, Noora Wilén, Tomi Paavola ja Sami-Petteri Seppä. Lämpimät onnittelut ja tsemppiä edustajistotyöskentelyyn - pitäkää Ryhmä Lexin lippu liehumassa ylioppilaskunnassa entistäkin korkeammalla!

Kaksivuotiskauden aikana on ollut ilo seurata lexiläisten jatkuvasti kasvavaa kiinnostusta ylioppilaskuntamme toimintaa kohtaan, mihin Ryhmä Lexin aktiivinen ja dynaaminen toiminta on varmasti omalta osaltaan vaikuttanut. Voimmekin todeta Ryhmä Lexin olleen huimasti neljää edustajistopaikkaansa suurempi ja yksi vaikutusvaltaisimmista edustajistoryhmästä näiden kahden vuoden aikana. Suuri kiitos siis kaikille Ryhmä Lexissä ja TYYssä edustajistokaudella 2014–15 toimineille lexiläisille, jotka ovat pitäneet oikkareiden ääntä kuuluvissa ylioppilaskunnassamme!

Teksti: Ryhmä Lexin edaattorit: Sanna Mäkilä (ryhmäpuheenjohtaja) Teemu Auressalmi Ville Laakso Jussi Sjöblom

12

LexPress

SENILEXIN KUULUMISIA

Senilex goes Supercell – Alumnien syystapaaminen pelifirmassa Kaikki tietävät Supercellin. Hay Dayn ja Clash of Clansin. Sen, että firmassa juhlitaan epäonnistumisia skoolaten samppanjalla. Sen, että yritys on Suomen suurin yhteisöveron maksaja. Peliteollisuus ja Supercell kiinnostavat, ja Senilexin perinteiseen syystapaamiseen kerääntyikin ennätysyleisö: noin seitsemänkymmentä alumnia. Ennätys tehtiin myös yritysesittelyn interaktiivisuudessa, sillä alumnit esittivät tilaisuudessa kymmenittäin kysymyksiä saaden niihin myös kattavat vastaukset.

Varmasti sukkasillaan oleskelu luovassa ympäristössä auttoi välittömän tunnelman syntymisessä.

Teksti: Inari Kinnunen, asianajaja, Senilexin hallituksen tiedotusvastaava

Senilexin syystapaaminen Supercellin pääkonttorilla Ruoholahdessa järjestettiin marraskuisena keskiviikkoiltana. Me juristit jouduimme heti kättelyssä kovan paikan eteen: Supercellin toimitiloissa ollaan sukkasillaan, ja jopa Ruotsin kuningas on joutunut siellä vieraillessaan riisumaan kenkänsä. Alkuhämmennyksen jälkeen viihdyimme toki ilman kenkiä loistavasti.

Syystapaamisen isäntämme, Supercellin COO & CFO Janne Snellman on Lex-alumni vuosikurssilta 1995. Snellman on valmistunut myös Turun kauppakorkeakoulusta. Isäntämme piti alumnijoukolle mielenkiintoisen esityksen, joka käsitteli Supercelliä ja peliteollisuutta yleensä sekä firmansa lakiosaston tehtäviä ja yrityskulttuuria. Esityksen jälkeen nautimme ruoka- ja juomatarjoilusta ja pääsimme jutustelemaan opiskelukavereiden sekä uusien tuttavuuksien kanssa. Tilaisuuteen osallistui niin vastavalmistuneita kuin jo eläköityneitäkin senilexiläisiä, ja tietenkin kaikkia ikäluokkia siltä väliltä.

Supercellin synty ja lakiasiat Janne Snellman kertoi työskennelleensä valmistuttuaan IT-firma Prohassa mm. yrityskauppojen, yhteistyösopimusten ja ohjelmistoliiketoiminnan parissa; Prohan-vuosiaan hän pitää varsinaisena korkeakoulunaan nykytehtäviään ajatellen. Sittemmin Snellman siirtyi kavereidensa kanssa perustamaansa Sumeaan, jossa tehtiin mobiilipelejä jo vuonna 2001 – toki erilaisessa ympäristössä ja mittakaavassa. Vuonna 2004 Sumea yhdistyi Digital Chocolateen, ja sieltä keskeinen Supercell-porukka sai alkunsa.

Janne Snellmanin entisten kollegoiden perustettua Supercellin he pyysivät hänet mukaan, jolloin Snellman siirtyi 180 hengen Digital Chocolatesta kahdeksan hengen startupiin. Snellmanin työnkuvaan kuului Supercellin alkuaikoina kaikkea laidasta laitaan, esimerkiksi laskujen maksamista. Nykyään tehtävät ovat luonnollisesti toisenlaisia, sillä hänen vastuullaan ovat Supercellin lakiosas-

LexPress

13

to, hallinto, HR, talous ja veroasiat.

Snellman ei enää työskentelekään ns. perusjuridiikan parissa, vaan enin osa työajasta kuluu yrityskauppoihin ja investointeihin, hallitustyöskentelyyn ja rekrytointiin.

Supercellillä on kahden miehen lakiosasto: General Counsel Markku Ignatius ja Legal Counsel Hannu Partanen toimivat eräänlaisina juridiikan sekatyömiehinä toiminnan edellyttäessä osaamista laajalta skaalalta eri oikeudenaloja. Markkinointi- ja ulkoistussopimusten lisäksi immateriaalioikeus, tietosuoja sekä kuluttajansuoja ovat keskeisiä lakiosaston työssä samoin kuin EU-tason regulaation seuranta. Supercell on ollut mukana perustamassa European Tech Alliancea, jonka tavoitteena on parantaa vuoropuhelua Euroopan komission kanssa. Muutenkin yhteistyö muiden alan toimijoiden kanssa on yritykselle hyvin tärkeää.

Hittivetoinen peliteollisuus Mobiilialustalla toimiminen on globaalia sanan varsinaisessa merkityksessä: kun peli julkaistaan App Storessa ja Google Playssa, se tulee saman tien myyntiin kahdessasadassa maassa. Jakelun esteitä ei käytännössä ole, joten ala on äärimmäisen kilpailtu. Tällä hetkellä Aasian markkina-alue kasvaa voimakkaasti ohittaen tulevaisuudessa Yhdysvallat. Supercellillä onkin Helsingin-toimiston lisäksi toimipisteet Soulissa, Tokiossa ja Pekingissä sekä San Franciscossa. Jälkimmäinen toimisto keskittyy pelkästään markkinointiin, eikä muissa toimipisteissä kuin Helsingissä tehdä tuotteita eli kehitetä pelejä.

Globaalien markkinoiden ansiosta hyvällä tuotteella on mahdollista päästä jopa pienestä Suomesta maa14

Kuvassa Supercellin Janne Snellman

ilman ykköseksi. Janne Snellman rinnastaa pelialan musiikkibisnekseen, sillä molemmissa tavoitellaan suurimpia hittejä. Supercellin tavoitetaso on korkea, ja yrityksessä halutaan tehdä vain parhaita ja suosituimpia pelejä. Markkinoilla on tällä hetkellä kolme Supercellin peliä: Clash of Clans, Hay Day ja Boom Beach. Jos peli ei sen lanseerauksen jälkeen menesty odotetulla tavalla, se vedetään pois myynnistä, ja tästäkin Supercellillä on kokemusta.

Janne Snellmanin mukaan suomalaisten pelifirmojen menestyksen taustalla on ensinnäkin pelintekijöiden demoyhteisön pitkä historia Suomessa, josta yhtenä osoituksena on jo yli kaksikymmentä vuotta järjestetty Assembly-tapahtuma.

Nokian merkitystä ei voi pelipuolellakaan väheksyä, sillä Nokia on toiminut merkittävänä rahoittajana ja teettänyt alihankintaa lähes kaikilla alan yrityksillä 2000-luvun alkupuolella. Viimeisimpänä menestystekijänä Snellman mainitsi vahvan yhteistyön kotimaisten toimijoiden kesken: toisia suomalaisia pelialan yrityksiä ei nähdä kilpailijoina, vaan kotimaisten pelintekijöiden näkökul-

LexPress

masta kilpailijat tulevat maailmalta.

“People over money, sharing over greed” Supercellin työntekijät edustavat yli kolmeakymmentä eri kansallisuutta. Rekrytointiprosessien yhtenä erityispiirteenä onkin Suomen ja Helsingin myyminen ulkomaalaisille, sillä parhaita osaajia ei läheskään aina ole löydettävissä Suomesta. Usein toiset ulkomailta tulleet supercelliläiset ovat parhaita vakuuttamaan potentiaalisia rekrytoitavia saapumaan kylmään ja pimeään Pohjolaamme. Hyviä argumentteja on toki paljon: ilmainen ja palkittu koulutusjärjestelmämme, hyvä englanninkielentaitomme, maamme turvallisuus sekä loistava työkulttuurimme. Supercell tekee siis jatkuvasti Suomen ja suomalaisten markkinointityötä, eräänlaista maabrändäystä.

Supercelliä perustettaessa vuonna 2010 kantavana ajatuksena oli, että parhaat ihmiset luovat parhaat pelit.

Ajattelutapa ei ole muuttunut, ja kuten kaikki tiedämme, strategia näyttää toimineen. Työntekijöille annetaan paljon vapauksia mutta myös paljon vastuuta. Supercellin kaikki työntekijät ovat vakituisia eikä tun-

tityöläisiä käytetä. Tuotteet tehdään kokonaan itse, mutta alihankintana ostetaan esimerkiksi asiakaspalvelutyötä ja markkinointia.

Janne Snellman kertoi myös Supercellin toimintamallista, jossa perinteisen, organisaation johdon ylhäältä alas sanelevan mallin sijaan tiimit päättävät itsenäisesti toiminnastaan. Tukihenkilökunnan eli kaikkien muiden kuin luovien tuotekehittäjien keskeinen tehtävä on raivata esteitä luovuuden tieltä ja sallia pelintekijöiden ja artistien keskittyminen työhönsä. Byrokratia ja raportointi onkin yrityksessä minimoitu. Tiimien eli itsenäisten solujen koko on 5-15 henkilöä, ja henkilötasolla tiimien kokoonpano vaihtelee.

Janne Snellman tiivisti Supercellin arvot seuraavasti: People over money, sharing over greed. Supercellille on keskeistä myös se, että osataan sanoa ei. Snellmanin mukaan tärkeintä ei ole se, mitä tehdään vaan se, mitä päätetään olla tekemättä, eli keskitytään tekemään oikeita asioita.

Toisaalta jos johonkin sanotaan kyllä eli päätetään tehdä jotakin, siihen ollaan valmiita panostamaan täysillä. Supercellin ideologiaa voisikin mielestäni käyttää ohjenuorana myös muilla elämänaloilla.

Alumnit viihtyvät toistensa seurassa sukkasillaan.

LexPress

15

Senilex-paneeli avasi uusia näkökulmia työskentelystä julkisella sektorilla Järjestyksessään toinen Senilex-paneeli ja -sitsit järjestettiin perjantaina 16.10. aiheenaan ”Juristin urapolut julkisella sektorilla”. Paneelissa monikymmenpäinen opiskelijoiden ja alumnien yleisö sai seurata erittäin mielenkiintoista paneelikeskustelua, jossa kokemuksistaan julkisella sektorilla kertoi joukko entisiä lexiläisiä: Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari Veera Kankaanrinta, valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvos Sami Kivivasara, Turun kaupungin johtava kaupunginlakimies Laura Klami sekä Rajavartiolaitoksen kaupallisen yksikön päällikkö Jarkko Paldanius. Paneelikeskustelua johti onnistuneesti Castrén & Snellmanin asianajaja Salla Suominen.

Teksti: Jussi Sjöblom

Määräaikaisuudet ja työn väitetty leppoisuus tapetilla Julkisesta sektorista puhuttaessa jatkuvat määräaikaisuudet etenkin uran alkuvaiheessa ovat usein läsnä puheissa. Kankaanrinta totesikin hänellä olevan parhaillaan käynnissä peräti 32. määräaikaisuus. Melkoinen epäkohta onkin se maan tapa, että on olemassa valtavasti virkoja, joita virkaan valittu henkilö ei oikeasti hoida ollessaan itse määräaikaisuudella jossain muualla. Kivivasara lupasi viedä terveisiä valtiovarainministeriön yläkertaan, mutta huomautti kuitenkin, että mahdollisuus virkavapaisiin on toisaalta hyvä.

Julkisen puolen väitetyn leppoisuuden panelistit totesivat siirtyneen pitkälti historiaan. Työ ei välttämättä noudata enää perinteistä valtion virka-aikaa, ja hektisyyttä saattaa olla ihan samalla tavalla kuin yksityisellä sektorillakin, josta panelisteilla myös oli paljon omakohtaista kokemusta. Paldanius totesi tehtävien 16

keskenäänkin olevan toki hyvin erilaisia, mutta yleistrendi on kuitenkin muuttunut tiukempaan suuntaan.

Työajan suhteen Kankaanrinta totesi esimerkiksi hovioikeudessa ollessaan keskimääräisen työajan olleen noin 10,5 tuntia päivässä, mikä jo yksittäisenä esimerkkinä osoittaa, ettei virka-aika tarkoita välttämättä lainkaan samaa asiaa kuin työaika.

Kellokortteja kyllä edelleen löytyy julkiselta puolelta, mutta sekään ei itsessään tarkoita työajan olevan päivittäin kahdeksasta neljään.

Hienoja puheenvuoroja työn houkuttelevuudesta Päästäessä keskustelemaan työn sisällöllisestä puolesta sai yleisö kuulla erittäin realistisella tavalla innostuneita ja kiinnostavia puheenvuoroja julkisen sektorin kiinnostavuudesta.

Klami totesi, miten hienoa on päästä näkemään työnsä konkreettinen vaikutus Turun kaupungin asioihin ei vain juridiselta, vaan myös sisällölliseltä kannalta. Samoin Kivivasara

LexPress

totesi kiinnostavimmaksi toimintaympäristön monipuolisuuden: sidoksen politiikkaan ja yhteistyön julkisen ja yksityisen sektorin välillä tuskin voi ajatella toteutuvan missään muualla yhtä vahvasti. Paldanius totesi työnsä olevan näköalapaikka, ja Kankaanrinta sanoi käräjätuomarina pääsevänsä aidosti mukaan ihmisten asioihin.

identiteetin, ajatuskehikon siitä, ettei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Hän antoi kuitenkin kritiikkiä puutteelliselle yritys- ja kaupallisen osaamisen opetukselle. Kivivasara ja Klami totesivat molemmat opintojen olleen hyvä lähtökohta, mutta käytännöllisyyttä hekin olisivat kaivanneet opintoihin enemmän.

Täysin tavallista työpäivää ei työn monipuolisuuden vuoksi voinut kukaan panelisteista kuvailla. Paldanius kertoi työnsä olevansa pitkälti riskien hallintaa: pidetään oma talo poissa oikeudesta. Klami totesi tekevänsä lopulta hyvin tyypillistä juristityötä: esimerkiksi osakassopimuksia ja yhtiöittämisiä. Kivivasara sanoi lainvalmistelun käytännössä tarkoittavan aina muutosten tekemistä, mikä taas edellyttää asioiden selvittämistä, keskusteluja sidosryhmien kanssa ja tietenkin lain kirjoittamista.

Kankaanrinta valotti viikossa olevan keskimäärin 2-3 istuntopäivää, jolloin ollaan salissa. Viikon loput päivät täyttyvät tuomion kirjoittamisesta ja seuraavien juttujen valmistelusta.

Keskustelut jatkuivat Kirkkotiellä

Mitä Turun oikeustieteellinen on tarjonnut?

Onnistuneen paneelin jälkeen oli aika sitsata Kirkkotiellä, jossa ruoan, juoman ja laulujen lisäksi saimme jatkaa mielenkiintoisia keskusteluja, verkostoitumista sekä ennen kaikkea kuulla kultakin osallistujalta proffamuiston – oli kyseessä sitten muisto legendaarisesta opiskelijakuppilasta tai jostain professoristamme. Varsin tutut nimet pyörivät estradilla riippumatta siitä, oliko kertojana opiskelija vai alumni.

Kaiken kaikkiaan ilta oli erittäin onnistunut ja avasi hyvin erilaisia työnkuvia ja urapolkuja tavalla, johon yhtä kattavaa ja mielenkiintoista pikaperehdytystä on hankala keksiä. Ensi vuotta odotellessa!

Paneelin lopussa, muisteltaessa opintoja tiedekunnassamme, panelistit olivat pääosin tyytyväisiä saamiinsa eväisiin, joskin käytännöllisyyttä he olisivat kaivanneet enemmän. Tämä kuulostaa hyvin tutulta myös nykyopiskelijan korvaan.

Kankaanrinta totesi opittujen tietojen olleen äärimmäisen tärkeitä erityisesti käräjätuomarille, koska tuomarin pöydälle voi tulla etenkin pienemmissä käräjäoikeuksissa melkeinpä mitä tahansa. Paldanius totesi oppineensa eräänlaisen juristi-

LexPress

17

AJAN KOHTAISTA

Eläintautilain merkitys ja kokonaisuudistus Eläintautilaki uudistettiin kokoanisuudessaan vuonna 2013 vastaamaan paremmin voimassa olevaa perustuslakia. LexPress haastatteli lainsäädännön muutosprosessissa keskeisessä asemassa olleita lainsäädäntöneuvos Johanna Walleniusta ja neuvottelevaa virkamiestä Kajsa Hakulinia. Eläintautilain tarkoituksena on muun muassa ehkäistä ja vähentää eläintauteja, edistää eläinten terveyttä ja varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus.

Teksti ja kuva: Tuomas Dahlström

L ainsäädäntöneuvos Johanna Wallius työskentelee maa- ja metsätalousministeriössä ruokaosaston oikeudellisessa yksikössä. Ennen nykyistä virkaansa hän työskenteli opetusministeriössä. Walliuksen mukaan säädösvalmistelu on monipuolista, kiinnostavaa ja haastavaa työtä: - Se vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä työnsä konkreettisia tuloksia ei näe joka päivä. Joskus se kestää vuosia, toisinaan niitä ei näe ollenkaan.

K a j sa Ha k u l i n p uolesta an työskentelee maa- ja metsätalousministeriössä neuvottelevana virkamiehenä. Hän on koulutukseltaan eläinlääkäri ja työskennellyt ennen ministeriötä muun muassa Euroopan komissiossa. Hakulin on perehtynyt juridiikkaan työnsä kautta. Jo opiskeluvaiheessa Hakulin kiinnostui siitä, miten lainsäädäntö on alalla kirjoitettu - osittain hieman sattumanvaraisestikin.

Epäpoliittisuus mahdollisti työrauhan Wallius ja Hakulin olivat alusta alkaen mukana uudistamassa eläintautilakia: Prosessi kesti pitkään, sillä lain uudistamisessa on iso työ ja sitä tehtiin kahdessa vaiheessa.

18

Ministeriöissä resurssit ovat vähäiset ja tärkeimmät lakimuutokset menevät toisinaan edelle. Toisaalta eläintautilain muuttamisessa ei ollut kyse poliittisesta muutoksesta, minkä vuoksi sitä oli mahdollista valmistella rauhassa.

Hakulin kertoo, että vanha laki oli aikansa tuote. Se ei ollut riittävän selkeä ja yksiselitteinen, eikä siten myöskään perustuslainmukainen. Uusi eläintautilaki on valmisteltu huolellisesti.

- Kun palasin komissiosta takaisin Suomeen, pääsin tekemään työtä rauhassa Johannan kanssa, sillä lain muuttaminen ei ollut poliittisesti tärkeää.

Myös lakiuudistusta varten perustetun työryhmän merkitys uudistuksessa oli keskeinen – työryhmä laati raportin ja antoi mietintönsä eduskunnalle. Laki ei käsittele yleisimpiä eläintauteja, vaan harvinaisimpia ja vaarallisimpia niistä.

Kattavampi laki Walleniuksen mukaan keskeisin muutos oli se, että paikoin hajanaista sääntelyä koottiin yhden lain alle.

Lisäksi uuden perustuslain merkitys on ollut suuri. Aiemmin sääntelyä oli paljon asetusten tasolla ja niistä keskeisiä oli noin sata, kun taas itse laissa oli todella vähän pykäliä. Nyt lakipykäliä

LexPress

on reilusti yli 100 ja niillä on korvattu asetuksia.

EU-lainsäädäntö on vaikuttanut vahvasti uuden eläintautilain sisältöön: - EU-oikeus asetti reunaehtoja, minkä lisäksi monia direktiivejä on pitänyt implementoida, Wallenius kertoo. EU:n tasolla ei ole mahdollista huomioida kansallisia tarpeita kovin laajasti. Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi, oli pelko siitä, että

joiltain alueilta. Taudista riippuen vaikutukset olisivat Suomessa muutamista miljoonista useisiin kymmeniin miljooniin euroihin. MTT (nykyisin Luke) ja Evira ovat selvittäneet, että mikäli Suomeen leviäisi suu- ja sorkkatautia, sen aiheuttamat menetykset olisivat 95 prosentissa tapauksista välillä 11,6 - 74,4 miljoonaa euroa. Selvitys on tosin tehty jo ennen Venäjän Suomeen kohdistamia pakotteita. Suu- ja sorkkataudeissa vaikutus olisi suurin, sillä tauti tarttuu kaikkiin sorkkaeläimiin.

MTT ja Evira ovat selvittäneet, että mikäli Suomeen leviäisi suu- ja sorkkatautia, sen aiheuttamat menetykset olisivat 95 prosentissa tapauksista välillä 11,6 - 74,4 miljoonaa euroa. tarkastusten päättymisten jälkeen taudit leviäisivät. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Eläinten siirtoja voidaan valvoa terveystodistusten avulla ja valvonta on tiukempaa kuin tavaroiden. Esimerkiksi lihaja maitotuotteita käsitellään tavaroina. Tarvittaessa eläinten siirtoja voidaan kieltää tai rajoittaa.

Taloudellisesti merkittävät vaikutukset Hakulin kertoo, että mikäli eläintauteja puhkeaisi Suomessa, olisi sillä monien selvitysten mukaan todella suuri taloudellinen merkitys.

Yleisesti ottaen, jos vakava eläintauti puhkeaa, vienti estyy muiden maiden asettaessa vientirajoituksia. Rajoitukset saattaisivat alussa kohdistua koko valtioon, mutta on mahdollista, että neuvottelujen jälkeen tuontia rajoitettaisiin vain 20

Eläintaudit voivat tarttua eläimestä ihmiseen. Aihetta on käsitelty mediassa paljonkin. Esimerkiksi sikainfluenssavirus H1N1 alkoi levitä vuonna 2009 eläimestä ihmiseen ja ihmisestä ihmiseen. Pandemiajulistuksen jälkeen useat valtiot tilasivat suuret määrät rokotteita. Rokotukset eivät kuitenkaan välttämättä ole kaikissa taudeissa paras tapa ennaltaehkäistä eläintautien leviämistä, sillä eläimet voivat rokotuksista huolimatta kantaa tautia ja levittää sitä.

Mediassa huomiota ovat saaneet myös puutiaisten levittämät taudit.

Tällä hetkellä Suomen kannalta suurin uhka on Baltian maissa esiintyvä afrikkalainen sikarutto. Sen leviämisestä Suomeen on olemassa riski. Baltian maiden sikakarjan suhteen on käytössä tuontirajoituksia, mutta tauti voi levitä Suomeen esimerkiksi Venäjän kautta tulevien villisikojen mukana.

LexPress

Toimenpiteistä Tuottajia perehdytetään tunnistamaan eläintaudit. Yleensä eläintaudin voi havaita siitä, että eläin lopettaa syömisen tai on muulla tavalla passiivinen, ja silloin on syytä kutsua eläinlääkäri paikalle. Mikäli eläin sairastuu, ryhdytään toimenpiteisiin.

– Sairauden leviäminen pyritään estämään erilaisin keinoin. Viranomaiset ryhtyvät toimiin ja yleensä joudutaan lopettamaan sekä sairastuneet että sairastumisvaarassa olevat eläimet, Hakulin toteaa. Wallenius puolestaan kertoo, että mikäli tauti leviäisi, toimenpiteinä olisi hallintopäätöksen tekeminen ja eläinten siirtämisen estäminen. Lisäksi ympärille voitaisiin perustaa vyöhykkeitä.

Tuottajille maksetaan täysi korvaus, jos kyse on vakavasta eläintaudista ja eläimet joudutaan lopettamaan. Jos kyse on lievemmästä eläintaudista, viranomainen ei lopeta eläimiä, mutta estää taudin leviämisen. Jos tuottaja päättää lopettaa eläimet, korvauksia ei makseta. Tuottaja voi ottaa erilaisia vakuutuksia eri sairauksien varalta.

Lopuksi Wallenius summaa, että lainsäädäntö on yhteistyötä juristien ja substanssiosaajien kanssa: - Asiat ovat hyvin spesifejä ja niissä on otettava huomioon sekä substanssiasiat että juridiikka. Monesti työskentely on pari- tai ryhmätyötä.

LexPress

21

Eläinten tutkimus- ja opetuskäyttö Suomessa Eläinkokeet ovat yksi Suomen kestokeskustelunaiheista ja ne nivoutuvatkin tiiviisti teemaan eläinten oikeuksista. Eläinkokeet ovat kuitenkin vain yksi osa laajempaa kokonaisuutta eläinten tutkimusja opetuskäyttöön liittyen, jota Suomessa säännellään ja valvotaan tarkasti. Tutkimus- ja opetuskäyttöä kontrolloi paitsi laki tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta myös äskettäin muuttunut EU-lainsäädäntö. LexPress haastatteli ylitarkastaja Eila Kalistetta, joka työskentelee Etelä-Suomen aluehallintovirastossa eläinten tutkimus- ja opetuskäyttöasioiden parissa.

Teksti: Juulianna Huusko

EU-sääntelyn vaikutus Lainsäädännön ja viranomaistoiminnan pohjimmaisena ajatuksena on eläinten hyvinvointi ja sen edistäminen. Tämä on johtoajatuksena myös direktiivissä 201/63/EU (direktiivi tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta), jonka implementointia Kaliste kuvaa viime vuosien suurimmaksi haasteeksi eläinten tutkimus- ja opetuskäytön saralla: - Uuden sääntelyn myötä moni asia muuttui. Toimintaa harjoittavien tuli perustaa eläinten hyvinvointiryhmät, toiminnan valvonta keskitettiin Etelä- ja Itä-Suomen aluehallintovirastoihin, eläinten käytön tilastointi muuttui, toimenpiteiden luokittelu ja tilastointi vakavuusluokittain otettiin käyttöön, ja lisäksi hankkeiden yleistajuiset tiivistelmät julkaistaan netissä.

Direktiivin myötä perustettiin myös Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suo22

jelun neuvottelukunta TOKES, joka muiden tehtäviensä ohessa seuraa 3R-periaatteiden toteutumista. 3Rperiaatteissa on kyse mahdollisimman suuresta eettisyydestä eläinten käytössä - ilmaisu on lyhenne englanninkielisistä termeistä replacement, reduction ja refinement. Pyrkimyksenä on, mahdollisuuksien mukaan, korvata eläinkokeet muilla menetelmillä, sekä vähentää eläinten käyttöä ja parantaa menetelmiä minimoiden sillä tavoin eläinten kokema kärsimys ja kipu. 3R-periaatteet ovat tärkeässä roolissa myös lainsäädännön vaatimia eläinkoelupia myöntävän Eläinkoelautakunta ELLA:n työskentelyssä.

Tähän direktiivi ei tuonut Kalisteen mukaan merkittäviä muutoksia: - Eläinkokeiden luvanantoprosessit pysyivät ennallaan, eli Suomessa hankeluvat (eläinkoeluvat) myöntää hankelupalautakunta valtakunnallisesti. Luvan myöntämisperusteet eivät juuri muuttuneet, 3R-menetelmien käytön varmistaminen sekä hyödyn ja haitan punninta olivat jo aiemmin käytäntönä. Toki näidenkin

LexPress

Creative Commons / Day Donaldson

osalta menettelyt piti päivittää ja yhtenäistää EU:n ohjauksen mukaisesti.

Myös toiminnan valvonta on kehittynyt EU:n periaatteiden mukaisesti.

Pyrkimyksenä luopua eläinkokeista 3R-periaatteet ovat vain yksi osa lainsäädännön tavoitetta, joka Kalisteen mukaan on eläinten käyttäminen tutkimus- ja opetustarkoituksiin mahdollisimman vähäisessä määrin ja mahdollisimman vähäistä haittaa aiheuttaen.

- Nämä tavoitteet varmistetaan hankelupaprosesseissa. Lisäksi tavoitteena on eläinten hyvinvoinnin turvaaminen ja lisääminen eläintenpidon ja kasvatuksen osalta. Siihen tähtäävät esimerkiksi häkkiympäristöä koskevat määräykset. Yksi tärkeä tavoite ja keino tavoitteiden toteuttamiseksi on henkilöstön osaamisen varmistaminen koulutussisältöjen määrittämisen ja pätevyyden tarkastusmenettelyjen kautta.

Euroopan unionin lopullisena tavoitteena on pyrkiä kokonaan pois eläinkokeista ja korvata niiden käyttö tutkimustarkoituksissa kokonaan.

Tavoitteen saavuttaminen on Kalisteen mukaan kuitenkin vielä kaukana.

Viranomaiskontrollin taso riittävä Tilastointitavat ovat muuttuneet, joten eri vuosien tilastojen vertailukelpoisuus on hieman heikentynyt.

Käytettyjen eläinten kokonaismäärät ovat kuitenkin ELLA:n mukaan edelleen vertailukelpoisia. Kun toimenpide määritellään niin, että eläimelle on aiheutettu haittaa vähintään neulanpiston verran, Suomessa käytettiin tilastojen mukaan eläinkokeisiin 145 542 eläintä vuoden 2014 aikana. Mitä mieltä Kaliste on viranomaisvalvonnasta näiden lukujen valossa?

- Sanoisin, että meillä on varsin ajantasaiset menetelmät toiminnan ohjaamiseen ja valvontaan. Sinänsä

LexPress

23

tieteenala on noudattanut jo pitkään samoja periaatteita, kuten 3R-periaatteita, ja nämä on nyt sisällytetty lainsäädäntöön, sekä luotu toiminnalle varsin tiukka kontrollointi lisääntyneiden kirjanpitovelvollisuuksien ja valvonnan avulla. Viranomaisten kontrollin taso lienee näin ollen sopivalla tasolla.

Suomessa asiat ovat Kalisteen mukaan hyvin, ja toimijoilla riittää ymmärrystä viranomaisille.

- Tutkimustoimintaa harjoittavia on Suomessa varsin vähän ja toiminta on siten helposti hallittavissa. Alan toimijat ymmärtävät hyvin asianmukaisen valvonnan ja lupamenettelyjen tärkeyden.

tietojen täydentämisestä. Hakemukset esitellään ja käydään läpi lautakunnan jaostossa, jonka päätöksestä riippuen kysytään joko lisäkysymyksiä tai kirjoitetaan lupapäätös. Esittelijän on hallittava paitsi luvan antamiseen liittyvä hallintomenettely myös tieteellisen tutkimuksen tekeminen ja koekäsittelyn periaatteet. Lautakunnan esittelijätehtäviä hoitaa kaksi virkamiestä.

Kaliste kertoo, että valvontatehtäviä tekevät kaksi läänineläinlääkäriä.

He käyvät tarkastamassa toimintaan liittyvät laitokset mukaan lukien ympäristöolosuhteet, henkilöstön pätevyys ja laitoksilla toteutettu kirjanpito. Valvontaan kuuluu toimintalupien myöntäminen em. tarkastusten jälkeen, sekä laitosten myöhemmät Lopuksi Kaliste avaa vielä alan säännölliset tarkastukset. Toimintaan viranomaisen työnkuvaa: liittyy luonnollisesti myös ohjausta ja - Viranomaisen työnkuva riippuu neuvontaa esimerkiksi sähköpostitse luonnollisesti tehtävistä; hankelupia tai valtakunnallisissa seminaareissa. käsittelevä esittelijä lukee hakemuksia tarkastaen tietyt asiat ja neuvotellen hakijan kanssa tarvittaessa

Creative Commons / The Pug Father

LexPress

25

Kissasäädökset pöydälle Kissoihin liittyvät säädökset saattavat olla epäselviä.

LexPress kysyi Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry:n tiedottajalta Erja Veivolta, mitä säädöksiä kissoihin liittyy ja mitkä ovat näiden säädösten keskeisimmät sisällöt.

Teksti: Pauli Engblom

– Kolme keskeistä lakia, joissa säädetään kissojen oikeuksista ja liikkumisvapaudesta ovat metsästyslaki, eläinsuojelulaki ja järjestyslaki, Veivo kertoo. Lisäksi Suomessa on saatettu asetuksella voimaan lemmikkieläinten suojelua koskeva eurooppalainen yleissopimus. Lainsäädäntöä tarkentaa myös eläinsuojeluasetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta vuodelta 1998.

– Siinä muun muassa määrätään, että kissan pitopaikassa on oltava sopivia rakenteita tai paikkoja kiipeilyä ja kynsimistä varten sekä hiekkalaatikko tai hiekkalaatikoita tai muita sopivia tiloja ulostamista ja virtsaamista varten. Lisäksi pitopaikan lattian on oltava kiinteä eikä kissaa saa pitää kytkettynä kuin tilapäisesti, Veivo kertoo.

Rikoslakia sovelletaan puolestaan esimerkiksi silloin, kun epäillään kissaan kohdistuvan eläinsuojelurikos.

Rikos- ja eläintensuojelulaeissa määritellään ne teot, joista täytyy tai joista voidaan tuomita muun rangaistuksen lisäksi eläintenpitokielto, jolloin kissa tuomitaan menetetyksi valtiolle. Rangaistus voi olla sakkoa tai vankeutta.

26

Kuva: Kristina Oinonen/HESY

Kissojen vapaa liikkuvuus Kissan vapaana liikkumisesta ulkona säädetään järjestyslailla, jonka mukaan kissalla on vapaa liikkumisoikeus koko maassa muutamin poikkeuksin.

Järjestyslain mukaan omistajan on pidettävä huolta siitä, ettei kissa pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urhei-

LexPress

lukentälle, jollei se ole erikseen sallittua.

Yleissopimuksessa heitteillä olevalla eläimellä tarkoitetaan joko koditonta lemmikkieläintä tai sellaista lemmikkieläintä, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella, eikä kenenkään muun omistajan tai haltijan hallinnassa tai suorassa valvonnassa. Veivon mukaan tätä säädöstä on joissain tilanteissa tulkittu niin, että kissan tulisi olla taajamassa omistajansa tai haltijansa suoran valvonnan alla, vaikkei sitä

piirin perusteella.

– Yksin ulkona liikkuvaa kissaa ei kuitenkaan tule automaattisesti pitää villiintyneenä kissana, Veivo huomauttaa. – Esimerkiksi Suomen riistakeskus suosittelee aina loukuttamaan irrallaan kulkevan kissan pyytävällä loukulla ja toimittamaan sen paikalliseen löytöeläinten vastaanottopisteeseen, koska villiintyneen kissan tunnistaminen on vaikeaa.

Eläinsuojelulainsäädäntö määrää eläinten yleisestä kohtelusta. Veivo

“Villiintyneen kissan tunnistaminen on vaikeaa, minkä vuoksi Suomen riistakeskus suosittelee aina loukuttamaan irrallaan kulkevan kissan pyytävällä loukulla, ja toimittamaan sen paikalliseen löytöeläinten vastaanottopisteeseen.” tarvitsekaan järjestyslain mukaan kytkeä.

– Tulee kuitenkin huomata, että yleissopimus on saatettu Suomessa voimaan asetuksella, ja näin ollen se on hierarkiassa laintasoisten säännösten, kuten järjestyslain, alapuolella, Veivo sanoo.

Villiintyneet kissat Metsästyslain mukaan kotieläimeksi otetun kissan heitteillejättö ja hylkääminen on kielletty. Laki myös suojaa kotikissan henkeä, ja ainoastaan villiintyneen kissan pyydystäminen tai tappaminen on sallittua. Maanomistajalla tai maa-alueen haltijalla on siis oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva villiintynyt kissa. Sama oikeus on myös rakennuksen omistajalla tai haltijalla, jos kissa tavataan rakennuksessa tai sen pihapiirissä. Villiintynyt kissa voidaan tunnistaa sen käyttäytymisen ja elin-

Kuvassa Erja Veivo

LexPress

27

kertoo lain muun muassa kieltävän e l ä i m e n my k i s t ä m i s e n , s e k ä määräävän ulkonäköä muuttavista toimenpiteistä – muun muassa lemmikkieläimen hännän ja korvien typistäminen on kielletty.

– Kissojen kannalta eläinsuojelulain tärkeimpiä uudistuksia oli kunnille asetettu velvollisuus ottaa talteen löytöeläimet ja pitää niitä hoidossa 15 vuorokauden ajan. Kunnan on osoitettava paikka, johon löytöeläimen voi toimittaa hoitoon. Määräajan kuluttua löytöeläin voidaan myydä, luovuttaa edelleen tai lopettaa, Veivo toteaa.

Eläinsuojeluasetus säätää kissan sallittuja lopetustapoja, jotka ovat eläinlääkärin tekemä lopetus ja aivoihin ampuminen, tai välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman aiheuttavan kaasun käyttäminen.

Vain alle kolmen päivän ikäiset poikaset voidaan lopettaa päähän lyömällä siten, että poikanen kuolee välittömästi.

Mitä puutteita säännöksissä HESY:n mukaan on?

– Ensinnäkin Suomen laissa kissa, kuten kaikki eläimet, ovat esineen asemassa, ja HESYn tavoitteena on saada eläimelle itseisarvo. Nyt kissalla itsellään on ”oikeuksia” vain eläinsuojelulainsäädännössä, Veivo sanoo.

Yhdistyksellä on muitakin tavoitteita parhaillaan uudistettavaan eläinsuojelulakiin: – Koska HESYn päätoiminta-alue on kodittomien lemmikkieläinten auttaminen, mielestämme lakiin on esimerkiksi kirjattava kuntien vastuu löytöeläinten kiinniotosta ja kuljetuksesta löytöeläintaloon, Veivo sanoo.

Lisätietoja Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen toiminnasta: http://www.hesy.fi/

Kuva: HESY

28

LexPress

Eläinsuojeluvalvonnan ja -lainsäädännön pimeä puoli Nykyään eläinten oikeudet ja eläinsuojeluvalvonnan laatu ovat mediassa paljon esillä. Miten eläinsuojeluvalvontaa tosiasiassa säännellään ja miten lainsäädännön vaatimukset toteutuvat? Laajaa tutkimusta eläinsuojeluvalvonnasta eläinoikeuden alalla tehnyt Åbo Akademin tutkijatohtori Birgitta Wahlberg kertoo aiheesta tarkemmin.

Teksti: Sannimari Veini, kuva: Dan Lolax

Wahlberg käsitteli vuonna 2011 väitöskirjassaan eläinten hyvinvointisääntelyä ja sen valvontaa sisällyttäen väitökseensä laajan empiirisen tutkimuksen tuotanto- ja teuraseläinten eläinsuojeluvalvonnasta. Tutkimuksen yhteydessä Wahlberg muun muassa selvitti sitä, miten viranomaisvalvonta toteutuu eläinten, eläinten omistajien ja viranomaisten näkökulmasta tarkasteltuna eläinsuojelu- ja hallintolainsäädännössä asetettuihin vaatimuksiin nähden. Laajan, vuodet 1996–2006 ja koko Suomen kattavan, kymmeniä tuhansia eläinsuojeluvalvonta-asiakirjoja sisältävän otoksen pohjalta Wahlbergin analysoimat tulokset eivät olleet mairittelevia. Ongelmia löytyi omistajien näkökulmasta muun muassa asianosaisten kuulemiseen sekä päätösten perusteluihin liittyen. Ne saattoivat olla joko täysin olemattomat tai pelkästään lainsäädäntöä toistavat.

teurastamoissa, ja hänen läsnäolostaan huolimatta eläimiin käytettiin esimerkiksi sähköpiiskaa tai niiden tainnutus epäonnistui tai oli epätäydellinen. Usein myös eläinten kuljetukset sekä käsittely olivat puutteellisia.

Myös tarkastuseläinlääkärien lausunnot kertoivat karuja tarinoita eläinten kohtelusta. Wahlberg toteaakin, että tutkimuksen perusteella lopputulema oli varsin selkeä: eläinsuojeluvalvonnan ei voi sanoa olleen onnistunutta.

Syitä valvonnan heikolle laadulle

Tutkimuksesta kuluneiden vuosien aikana eläinsuojelulainsäädännössä ei Wahlbergin mukaan ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, eikä valvontakaan ole juuri tehostunut, kuten esimerkiksi Oikeutta eläimille -kampanjan yhteydessä julkaistuista kuvista saattoi huomata. Lisäksi Wahlberg kertoo olevansa sitä mieltä, etteivät juurikin mainituissa kuvissa selvästi Eläinten näkökulmasta tilanne oli ilmenevät puutteet voineet tulla eläinkuitenkin vielä huonompi. Wahlberg suojeluviranomaisille yllätyksenä. selittää, että eläinsuojelulainsäädäntöön osittain sisäänkirjoitettu kärTiedusteltaessa syitä huonolle tilansimyksen aiheuttaminen eläimille ja teelle Wahlberg nostaa esiin ensinnäkin viranomaisten passiivisuus soveltaa sen, että teurastamoissa puuttumislakia sen tarkoituksen mukaisesti kynnys asioihin on erittäin korkea heikentävät eläinten tosiasiallisen ja laittomuuksiakin katsotaan läpi suojelun tasoa.Kuvassa Tutkimukseensa sormien. Rikkeitä pidetään vähäisinä.

Terhi Vira liittyen Wahlberg myös vieraili Yleisesti ottaen selityksiä valvonnan 30

LexPress

heikolle laadulle on Wahlbergin mukaan monia, esimerkiksi koko valvontajärjestelmä on jokseenkin sekava erityisesti teurastamoihin liittyen.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran palkkalistoilla oleva tarkastuseläinlääkäri on paikallinen toimija, joka on itsenäinen valvontaviranomainen vain eläinsuojeluasioissa. Esimerkiksi lihahygienian valvonnan suhteen tarkastuseläinlääkäri on Eviran alainen, Wahlberg kertoo. Käytännön tilanteessa kyseessä voi siis olla yksi ja sama eläin, sama omistaja tai sama toimija, mutta valvontaa hoitavan tarkastuseläinlääkärin on tarkasteltava tilannetta sekä itsenäisenä viranomaisena että samanaikaisesti Eviran alaisuudessa. Eläinsuojelulliset seikat voivat vaikuttaa myös lihahygieniaan ja lihan laatuun, eli omistajalle maksettavaan korvaukseen. Tilannetta sekoittaa vielä sekin, että teurastamo maksaa Eviralle lihahygieniavalvonnasta, Wahlberg jatkaa.

on muun muassa se, että vaikka eläin tunnustetaan EU:n lainsäädännössä tuntevaksi olennoksi, saa eläimen intressi tai etu käytännössä useimmiten kuitenkin väistyä ihmisten intressien tieltä. Toinen tunnusmerkki on puolestaan se, että eläimiä arvostetaan lainsäädännössämme sen mukaan, miten ihminen haluaa niitä käyttää. Esimerkiksi lemmikkija koe-eläinkanin oikeudellinen suoja on varsin erilainen.

Eläinsuojelulainsäädäntö

Kenties oleellisin seikka Wahlbergin mukaan on kuitenkin se, ettei hyvinvointilainsäädännön tavoitteena tai lähtökohtana ole eläinten käytön vähentäminen tai lopettaminen, vaan käytön ehdoista säätäminen. Lainsäädäntömme ei kyseenalaista sitä, millä perusteella eläintä voi käyttää ihmisen hyödyksi, vaan siinä säännellään pääasiassa suojeluobjektin - eli eläimen - hyväksyttyä oikeudellista hyvinvoinnin tasoa ja suojelua ihmisen käyttäessä sitä. Wahlberg kertoo, ettei tällä kuitenkaan välttämättä ole vahvaa korrelaatiota eläimen tosiasiallisen hyvinvoinnin kanssa.

Eläinsuojeluvalvonta on Suomessa EU:n asetusten ja direktiivien, eurooppalaisten yleissopimusten ja kansallisen eläinsuojelulainsäädännön varassa. Wahlberg kertoo, ettei sääntelyä ole koskaan aiemmin ollut yhtä paljon, mutta ettemme ole myöskään aiheuttaneet eläimille määrällisesti yhtä paljon kärsimystä kuin nyt.

- Kun otetaan huomioon, että eläinsuojelulakimme tarkoitus on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta sekä tuskalta ja edistää hyvinvointia ja hyvää kohtelua, on selvää, että jokin ”hyvinvointilainsäädännössämme” ei toimi, Wahlberg toteaa.

Eläinsuojelu- eli hyvinvointilainsäädäntöön liittyen Wahlberg onkin listannut lainsäädännön tunnusmerkkejä, jotka hänen mukaansa rajaavat sitä, mitä lainsäädännön avulla voi saavuttaa. Yksi sellainen

Lisäksi Wahlberg nostaa esiin sen, että lainsäädäntömme hyväksyy vakavankin kivun aiheuttamisen eläimille, kunhan se voidaan perustella taloudellisesti. Haastateltavamme kertookin, että esimerkiksi porsaiden kastroiminen alle kahdeksan päivän ikäisinä ilman kivunlievitystä tai anestesiaa, taikka lehmien kiinnipito niin, että ne voivat ottaa vain askeleen eteen ja taaksepäin yksitoista kuukautta vuodessa, ovat täysin laillista toimintaa.

Tällaisista lähtökohdista katsottuna lopputulos on Wahlbergin mielestä hyvinkin looginen. Koska lainsäädäntöömme on sisäänkirjoitettu systemaattinen kärsimyksen aiheuttaminen eläimille, ei se myöskään voi toimia tehokkaammin kuin nyt, hän selittää. Wahlber-

LexPress

31

gin mukaan eläimen oikeudellisen aseman muuttamisen lisäksi lainsäädäntöön pitäisi saada välttämättömyyskriteeri, joka pakottaisi niin lainsäätäjää kuin lain tulkitsijaa ja soveltajaakin punnitsemaan, onko eläimen käyttö ja/tai kärsimyksen aiheuttaminen eläimille välttämätöntä ihmisen, eläimen tai luonnon selviytymisen tai hyvinvoinnin vuoksi. Jos vastaus on kyllä, niin lainsäädännössä kuin sen soveltamisessakin tulisi noudattaa varovaisuusperiaatetta, jonka sisällön Global Animal Law (GAL) –projekti on määritellyt tarkemmin dokumentissa Declaration of Animal Rights and Freedoms (https://www. globalanimallaw.org/relevant-links. html).

Entä tulevaisuus?

Suomessa on parhaillaan menossa eläinsuojelulain uudistus, johon Wahlberg kuitenkin suhtautuu varsin pessimistisesti. Hän kertoo, että uudistus toteutetaan hyvin pienin resurssein, ilmeisesti sitä on työstämässä vain yksi virkamies. Myöskään esityöt ja muut valmistelusta julkitulleet tiedot eivät Wahlbergin mukaan anna juurikaan toivoa paremmasta.

Tarkoituksena on kuitenkin pyrkiä sisäänkirjoittamaan lakiin eläinten itseisarvon tunnustaminen, mutta Wahlbergin mukaan vaikuttaa siltä, että käytännössä maininta on ainakin tämänhetkisessä muodossaan yhtä tyhjän kanssa.

Kansainvälisesti oikeudellisen ajattelun suhteen on kuitenkin tapahtumassa paljon. Wahlberg kertoo, että perinteisesti oikeusoppineet ovat pitäneet eläinten oikeuksiin liittyviä kysymyksiä tarkoituksella loitolla ongelmallisen subjektiviteettikysymyksen vuoksi, mutta nyt tällainen ajattelu vaikuttaisi olevan murtumassa. Wahlbergin mukaan yhä useampi ajattelee, että käsiteongelmat ovat vain muutettavissa olevia oikeudellisia konstruktioita.

Esimerkiksi Sveitsissä eläimet on lainsäädännössä siirretty pois objektiudesta jonnekin subjektin ja objektin välimaastoon. Maassa on myös perustuslaintasoisesti säädetty, että tiettyjen ihmisen toimintaan käytettävien eläinten arvokkuus elävinä olentoina on otettava huomioon. Kehittyneen sääntelyn perusteella Sveitsissä onkin tulkittu, että vaikka eläimiä ei asetetakkaan samalle viivalle ihmisarvon kanssa, on niitä kohdeltava jossain määrin tasaarvoisina ihmisiin nähden. Wahlbergin mukaan kyseisenlainen tulkinta ei missään nimessä olisi esimerkiksi Suomessa mahdollinen hyvinvointilainsäädännön perusteella. Oleellista olisikin hänen mukaansa siirtymä suojeluobjektisuudesta oikeussubjektiuuteen, sillä muuten lainsäädännön muutokset tulevat jatkossakin puuttumaan vain yksityiskohtiin uudistamatta kokonaisuutta.

Wahlbergin mukaan eläimet voisivatkin tulevaisuudessa muodostaa esimerkiksi kokonaan uuden oikeushenkilökategorian ja lainsäädännön tulisi ainakin suuntaaantavasti tunnistaa sellaiset tilanteet, joissa ihmisen edun pitäisi väistyä eläimen edun tieltä. Ja sama tietysti toisinpäin.

Kuvassa Birgitta Wahlberg

LexPress

33

Viihdettä vai suojelua?

Tarkastelussa eläintarhat

Villieläinten tarhaaminen ihmisten ihasteltavaksi herättää vahvoja mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. LexPress päätti lähestyä kahta toimijaa, joiden työnkuvaan eläintarhat liittyvät. Tässä artikkelissa Korkeasaaren johtaja kertoo lukijoillemme Korkeasaaren eläintarhan toiminnasta, ja Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY:n) toiminnanjohtaja vastaa kysymyksiin eläintarhoihin mahdollisesti liittyvistä eläinsuojelullisista ongelmista.

Teksti: Nea Oljakka

Työnkuvana eläinsuojelu SEY:n tavoitteena on, että eläimet voivat hyvin yhteiskunnassamme, kaikkia eläimiä kunnioitetaan tuntevina ja kokevina yksilöinä, ja että ihmisten hoidossa olevat eläimet saavat elää laadukkaan elämän. SEY vaikuttaa myös eläintarhaeläinten hyvinvointiin eurooppalaisen kattojärjestö Eurogroup for Animalsin kautta. Tarkoituksena on vaikuttaa EU-lainsäädäntöön, ja järjestö tekee muun muassa selvityksiä jäsenmaiden eläintarhoihin liittyvistä käytännöistä. Eurogroup for Animalsin ja SEY:n tavoitteena on luoda eläinten hyvinvoinnin varmistavaa lainsäädäntöä ja käytäntöjä koko Euroopan alueelle.

SEY näkee eläinten hyvinvoinnin rakentuvan “kolmen peruspilarin” varaan. Pilarit ovat oikeus hyvään kohteluun sekä positiivisiin tuntemuksiin ja kokemuksiin, oikeus lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja sen mahdollistavaan elinympäristöön sekä oikeus hyvään oloon, terveyteen ja toimintakykyyn.

Maria Lindqvist toimii SEY:n toiminnanjohtajana.

– Eläintarhaoloissa ongelmia edellä mainittujen kolmen perus34

pilarin osalta voi ilmetä erityisesti oikeudessa lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja elinympäristöön sekä oikeudessa positiivisiin tuntemuksiin liittyen, hän summaa.

Eläintarhoissa voi olla vaikeaa luoda tarpeeksi laajoja elinympäristöjä, joissa on riittävästi erilaisia piilopaikkoja ja säänsuojia. Lindqvistin mukaan haasteita voivat aiheuttaa myös lajin tyypillisestä eläinympäristöstä poikkeavat ilmasto-olosuhteet. Lisäksi Lindqvist nostaa esiin mahdollisen virikkeiden vähäisyyden: – Siihen on onneksi kiinnitetty viime aikoina kattavasti huomiota, hän kiittää.

Miten eläintarhoissa sitten voitaisiin turvata eläinsuojelullisesti riittävän hyvät elinolosuhteet?

– Elinolojen tulee olla sellaiset, että eläimet pystyvät toteuttamaan pitopaikassaan välttämättömiä lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.

Kunkin eläinlajin habitaattiin tulee siis panostaa juuri kyseisen eläinlajin näkökulmasta, Lindqvist toteaa ja jatkaa: - Eri puolilla maailmaa eläintarhoja koskevan lainsäädännön vähimmäisvaatimuksena pidetään myös viiden vapauden toteutumista.

Nämä vapaudet ovat vapaus nälästä ja janosta, vapaus epämukavuu-

LexPress

desta, vapaus kivusta, vammoista ja sairauksista, vapaus tyydyttää luontaisia käyttäytymistarpeitaan sekä vapaus pelosta ja ahdistuksesta.

SEY:lla on useita tavoitteita liittyen uudistettavaan eläinsuojelulakiin.

– Eläimille tulee taata eläintarhoissa olosuhteet, joissa niiden hyvinvointi on turvattu ja joissa ne voivat toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. Lisäksi eläintarhojen tulee olla paikkoja, jotka ottavat vastaan ja hoitavat loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä, Lindqvist valottaa SEY:n näkemyksiä. SEY:n kannan mukaan eläimiä ei myöskään tule käyttää viihdetarkoituksessa siten, että sellaisesta aiheutuu eläimille haittaa: – Särkänniemen delfinaarion on tulkittu olevan eläintarha. SEY:n näkemyksen mukaan delfiinien hyvinvointia ei pystytä takaamaan eläintarha- tai sirkusolosuhteissa, joten delfinaariot tulee lainsäädännössä kieltää.

Tavoitteena eläinten hyvinvointi Sanna Hellström on eläinlääketieteen tohtori, joka toimii tällä hetkellä johtajana Korkeasaaren eläintarhassa. Ennen nykyistä pestiään Hellström on toiminut muun muassa yliopistolla tutkijana ja Evirassa neuvottelevana virkamiehenä eläinlääkintähuoltoa ohjaamassa.

– Olen todella iloinen, että tulin valituksi, Hellström toteaa siirtymisestään Korkeasaaren johtajan tehtäviin.

Korkeasaaressa on noin 150 eläinlajia, ja eläinyksilöitä noin 2000. Eläimiä siis riittää.

– Tähän joukkoon mahtuvat kuitenkin myös hyönteisryhmät, Hellström tarkentaa. – Uusia eläimiä 36

Kuvassa Maria Lindqvist Kuva: Marjo Kokkonen

tulee muutama vuosittain. Tänä vuonna on tullut neljä aksolotlia, kaksi berberiapinaa, partakorppikotka, kaksi hirveä, kaksi vesikkoa ja ahma, hän toteaa ja kertoo, että eläinten siirtoja tehdään usein nimenomaan suojeluohjelmien suositusten mukaan.

Minkälaiset olot eläimille pyritään eläintarhoissa tarjoamaan, ja miten siinä on onnistuttu?

– Pyrimme tarjoamaan mahdollisimman hyvät olosuhteet eläimille ja huomioimme käytössämme olevat tilat, Hellström sanoo. – Korkeasaaressa tilat ovat rajalliset. Lajimääriä onkin vähennetty ja siirrytty pienempiin lajeihin, jotta tilaa olisi mahdollisimman paljon. Meillä ei ole suuria eksoottisia lajeja, kuten norsuja tai kirahveja, jotka eivät voisi olla ulkona Suomen talvessa.

Tutkimustieto eläinten hyvinvoinnista lisääntyy jatkuvasti ja Korkeasaari pyrkii Hellströmin mukaan hyödyntämään uusimman tiedon

LexPress

niin hyvin kuin mahdollista. Eläimille muun muassa luodaan virikkeitä kunkin lajin tarpeet huomioiden.

Korkeasaaren arvoina Hellström mainitsee eläinten hyvinvoinnin, asiakaslähtöisyyden, ekologisuuden, avoimuuden, oikeudenmukaisuuden ja taloudellisuuden. Arvojen toteuttaminen tarkoittaa muun muassa sitä, että eläimien hyvinvointi pidetään etusijalla ja että Korkeasaari pyrkii parantamaan jatkuvasti toimintaansa.

– Kaikki, mitä teemme on sellaista, jonka voimme kertoa julkisesti, Hellström kommentoi arvojen avoimuuskohtaa. Lisäksi hän kertoo, että Korkeasaaressa on juuri alkamassa ekokompassi-ohjelma, ja että pyrkimyksenä on kehittää Korkeasaaresta päästöjen osalta hiilineutraali.

– Korkeasaarella on pitkä perinne ympäristökasvattajana, Hellström mainitsee.

Hellström ei näe eläinsuojelulainsäädännössä ongelmia nimenomaisesti Korkeasaaren osalta. Hän kuitenkin painottaa, että Korkeasaari pyrkii kaikessa toiminnassaan eläinten hyvinvoinnin turvaamiseen eikä pelkästään lain minimitason noudattamiseen.

– Yleisesti eläinsuojelulain minimi ei aina turvaa eläinten hyvinvointia.

Mielestäni pitäisi erikseen puhua lain noudattamisesta ja eläinten hyvinvoinnin parantamisesta, hän sanoo ja ihmettelee, miksi laki määrittelee erilaiset minimivaateet eri tarkoituksia varten oleville eläimille.

– Esimerkiksi turkistarhalla eläintä voi pitää häkissä, mutta eläintarhassa samoille eläimille pitää olla mm. iso tarha, pesäkoloja ja kiipeilymahdollisuuksia. Eläintarhoille asetetut vaatimukset ovat lähempänä eläinten tarpeita kuin tuotantoeläimille ja lemmikeille asetetut vaatimukset.

Eläimen kokemaan hyvinvointiin ei kuitenkaan vaikuta se, mitä varten sitä pidetään.

Hellström kertoo, että eläinsuojelulain mukaan eläintarhan tulee osaltaan edistää luonnonvaraisen eläimistön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Hän toteaa Korkeasaaressa olevan useita suojeluohjelmiin kuuluvia lajeja.

– Yhä useampi laji on luonnossa vaarassa ja eläintarhoilla on tärkeä rooli lajien säilymisessä. Lajien suojelua tehdään sekä luonnossa että eläintarhoissa, ja eläintarhat tekevät tiivistä yhteistyötä muiden luonnonsuojeluorganisaatioiden kanssa.

Teemme parhaamme, jotta onnistuisimme viestittämään suojelutyöstä ja vaikuttamaan ihmisten käytökseen.

Kuvassa Sanna Hellström (Korkeasaaren arkisto)

LexPress

37

Haastattelussa

eläinsuojelujuristi Minna Ruotsalo Elukkajuristi. Sellaista blogia eläinsuojelujuristi Minna Ruotsalo pitää, ja minun on nyt tarkoitus kirjoittaa hänestä juttu. Huomaan, että mieleni tahtoo asetella Ruotsalon tiettyyn lokeroon. Lokeroon, jossa on kettutyttöjä, rastahiuksia, punaista ja vihreää sekä syvää rakkautta eläinten oikeuksia kohtaan. Tapaamme lounasaikaan salaattibaari Factoryn edessä Helsingin Aleksanterinkadulla. Minna saapuu ajoissa. Tavatessamme ymmärrän, että joudun vetämään henkselit ennakkoluulojeni päälle. Minna Ruotsalo on juristi, jonka olemus on asiallinen ja hillitty. Lisäksi hänestä on aistittavissa lämpöä ja ystävällisyyttä.

Teksti: Miia Oulasvirta Kuva: Antti Ruotsalo

Eläimet luupin alla Ruotsalolla on yli kymmenen vuoden kokemus eläimiin liittyvän lainsäädännön parissa työskentelystä valtionhallinnossa. Tällä hetkellä hänellä on vakituinen virka Elintarviketurvallisuusvirastossa Evirassa.

Siellä Ruotsalon lakikirja avautuu päivittäin eläinten hyvinvointia ja eläinsuojelua koskevan lainsäädännön kohdalta. Hänen tehtävänään on kertoa, miten lakia tulkitaan.

Lisäksi Ruotsalo kouluttaa ja neuvoo aktiivisesti, “asiakkaana” voi olla kuka tahansa eläinsuojelulainsäädännön hallinnon tai täytäntöönpanon lenkki, kuten virkaeläinlääkäri, poliisi tai vaikkapa syyttäjä. Myös kansalaiset ottavat silloin tällöin yhteyttä eläinsuojeluasioissa.

Nyt Ruotsalo on kuitenkin virkavapaalla ja istuu Kruunuhaassa Mariankatu 23:ssa. Siellä sijaitsee maa- ja metsätalousministeriön toimipiste.

Ruotsalon ”To do” -listan täyttää eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen valmistelu. Minna on yksi kolmesta hanketta varten perustetun työ- ja

ohjausryhmän sihteereistä. Hänen kontollaan ovat valvontaan ja pakkokeinoihin sekä eläinkilpailuihin ja eläinten sekaantumiseen liittyvät kysymykset - Eläinten hyvinvointitiede on viimeisten 20 vuoden kuluessa kehittynyt valtavasti. Lainsäädäntö ei ole pysynyt mukana. Uudistuksen tavoitteina on muun muassa eläinten hyvinvoinnin parantaminen, lainsäädännön selkeyttäminen ja perustuslainmukaisuuden vahvistaminen, Ruotsalo kertoo ja antaa esimerkin: - Ohjausryhmässä on keskusteltu parsinavetoista, joissa eläimet ovat päästään kiinni, ja tiineytyshäkeistä, joissa rajoitetaan emakoiden liikkumista. Yksi iso asia ovat eläinten käyttäytymistarpeet ja niiden tyydyttäminen ainakin olennaisilta osin.

Lain tällä puolen Juristirooli on vahvana läsnä koko haastattelun ajan. Omien sanojensa mukaan Ruotsalo ei voi sietää ”hörhöilyä”. Häntä ohjaa laillisuusperiaate, eivät tunteenomaiset tah-

LexPress

39

totilaväitteet.

– Eläinsuojelulainsäädäntö on lainsäädännön osa-alue, johon liittyy paljon tunteita. Tunteiden ei kuitenkaan saa antaa ohjata tulkintaa yli lainsäädännön. Voisi kuvitella, että tämä on ainakin juristille itsestäänselvyys. Näin ei kuitenkaan aina välttämättä ole, Ruotsalo toteaa.

Pää on pidettävä viileänä myös silloin, kun on painostuksen alla tai oikeudellinen kannanotto ei miellytä. Lakia ei pidä taivuttaa mutkalle vain sen vuoksi, että joku haluaisi omia intressejään hivelevän tulkintasuosituksen.

– Juristin tehtävänä on kertoa, miten oikeudellinen kysymys voimassa olevan oikeuden valossa tulkitaan. Mikäli ratkaisu ei kysyjää miellytä, sille ei voi mitään. Nuorelle lakimiehelle tämä tietenkin saattaa olla kova stressin paikka. Itse olen kuitenkin saanut kiitosta nimenomaan objektiivisuudestani.

Juristillakin on tunteet Miksi juuri eläinsuojelujuristi?

Kai Ruotsalo sentään vähäsen kyseisen lainsäädännön kohteesta välittää? Ja välittäähän hän.

Pro gradu-aihekin ”Eläinsuojelulain vastaisten tekojen kriminalisointi Suomessa” valikoitui koiraharrastuksen vuoksi. Ruotsalon erikoisalaa ovat pitkä- ja ripeäkinttuiset whippetit, joita hänellä on kotona kolme. Näiden karvaisten luotijunien kanssa Ruotsalo harrastaa ratajuoksua kansallisella ja kansainvälisellä huipulla. Hän on toiminut myös koiraharrastukseen liittyvissä luottamustehtävissä.

Eikä Ruotsalo niin piinkova ‘juristinkuvatus’ ole, etteikö hän surisi hiljaa mielessään kaltoin kohdeltujen eläinten kohtaloita. Ruotsalo joutuu kuitenkin kohtaamaan työssään ihmisluonteen irvokkaimman ja 40

kammottavimman puolen. Tuskinpa edes paatunein ammattilainen voi olla järkyttymättä tapauksista, joissa kissa on korvennettu karrelleen mikrossa tai tuotantoeläimet on jätetty nääntymään janoon ja nälkään.

– Onhan se ahdistavaa, vaikka olen ollut toistakymmentä vuotta alalla. Kun näkee niitä valokuvia ja videopätkiä, esimerkiksi vaikkapa pentutehtailusta, on kotiin saapuessa suuri tarve halata omia heiluhäntiä.

Kiinnostus eläinten hyvinvointia kohtaan on vaikuttanut myös haastateltavamme ruokavalioon. Lihaton lokakuu on kestänyt jo viisitoista vuotta, kalaa lukuun ottamatta. Nyt ei tosin maistu enää merenelävätkään.

Gradu toi töitä Ruotsalo on siis kutsumusjuristi.

Hän saa omien sanojensa mukaan oikeudellisia ”kiksejä” siitä, että saa auttaa ja edistää eläinten hyvinvointia.

– Vä änsimme ker ran erä än virkaeläinlääkärin kanssa kättä siitä, jätetäänkö koirat niitä huonosti kohtelevalle omistajalle vai ei.

Virkaeläinlääkäri oli sitä mieltä, että jätetään. Sain kuitenkin tiukalla argumentaatiolla käännettyä hänen päänsä. Eläimet otettiin pois ja omistaja sai rikostuomion sekä eläintenpitokiellon. Virkaeläinlääkäriltä tuli kiitosviesti ja lopputuloksesta jäi hyvä fiilis.

Työn pariin hänet paimensi kohtalon oikku. Alun perin Ruotsalosta piti tulla eurooppaoikeusjuristi. Hän oli jo tehnyt osan oikeudenalan syventävistä opinnoistakin. Pian Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden professori kuitenkin vaihtui ja kävi ilmi, että Ruotsalon olisi pitänyt pakertaa miltei valmiit syventävät opinnot lähes uusiksi.

Ruotsalo vaihtoi rikosoikeuteen.

Siellä hän sai ajatuksen yhdistää

LexPress

rikoksen ja eläimet. Syntyi graduaihio eläinsuojelulain rikosoikeudellisista seuraamuksista.

Tuohon aikaan kyseessä oli melko neitseellinen aihepiiri: siitä ei oltu juurikaan kirjoiteltu huolimatta siitä, että Internetissä kävi aiheesta vilkas keskustelu.

– Olen poikkeuksellinen juristi tällä hallinnonalalla siksi, että olen jo yliopistollisessa lopputyössäni käsitellyt tämän hallinnonalan lainsäädäntöä. Se on tietenkin ollut työnhaussa eduksi.

– Kaikista halukkaista ei voi valmistua eläinsuojelujuristeja, Minna toteaa lyhyesti.

Haastattelu päättyy. Vedän ajatuksiani ja vaikutelmiani kokoon kävellessäni aurinkoista Aleksanterinkatua pitkin. Ruotsalon faktakeskeiskeinen ja kiihkoton lähestymistapa eläinten asioihin teki vaikutuksen.

Vinkki: Voit tutustua Ruotsalon Elukkajuristi-blogiin täällä: http:// elukkajuristi.fi/blogi/

“Eläinsuojelulainsäädäntö on lainsäädännön osa-alue, johon liittyy paljon tunteita.

Tunteiden ei kuitenkaan saa antaa ohjata tulkintaa yli lainsäädännön. “ Ensimmäinen työ, johon Ruotsalo kiinnittyi, oli eläinlääkäriammatin harjoittamiseen erikoistunut juristivirka valtionhallinnossa. Gradulla oli varmasti merkitystä valituksi tulemisessa silloin, mutta on siitä ollut hyötyä myöhemminkin.

– Pääsin eläinsuojelurikossääntelyn uudistusta käsitelleessä työryhmässä tuomaan esille niitä ongelmia, joita olin jo gradussani tutkinut. Jopa hallitusneuvos lueskeli graduani kirjoittaessaan työryhmämuistiota ja hallituksen esitystä.

Ruotsalon viestinä on, että kannattaa seurata omia kiinnostuksen kohteitaan graduaiheen valinnassa.

Korkea motivaatio näkyy lopputuloksessa ja poikii helpommin sellaisia töitä, joista on rehellisesti innostunut.

Työnsaantimahdollisuuksien pohdintaa ei kuitenkaan kannata sivuuttaa. Ruotsalon mukaan esimerkiksi Kuvassa Minna Ruotsalo eläinsuojelujuridiikkaa ei kovin monessa paikassa Suomessa harjoiteta, ainakaan pääsääntöisesti.

LexPress

41

Kuvat Annika Falben

Turkistarhauksen monet kasvot Aika ajoin esiin nousee keskustelua herättävä aihe, turkistarhaus, ja sen sisällä kamppailevat oikeudet: toiminnanharjoittajan oikeus elinkeinonsa harjoittamiseen, sekä eläimen oikeudet ja hyvinvointi. LexPress haastatteli Suomen turkiseläinten kasvattajainliitto ProFurin toiminnanjohtajaa Marja Tiuraa, sekä eläinten oikeuksia edistävän asiantuntija- ja kansalaisjärjestö Animalian toiminnanjohtajaa Mai Kivelää. Molemmat tahot katsovat, että lainsäädännöllinen tiukkuus ja ankara puuttuminen tekevät kaupallisen turkistarhauksen kannattamattomaksi. Näkemykset kuitenkin eroavat ilmiön hyväksyttävyyden ja toivottavuuden suhteen.

Teksti: Annastiina Latvanen

Turkiseläinten hyvinvoinnin lainsäädäntöturva Suomen lainsäädäntö ei Animalian edustajan Mai Kivelän mukaan ota nykyisellään riittävällä tavalla huomioon turkiseläinten hyvinvointia ja oikeuksia.

Kivelä kertoo turkiseläinten hyvinvointiongelmien olevan tutkimusten mukaan suuret. Merkittävimpinä syinä turkistarhaukseen liittyviin hyvinvointiongelmiin Kivelä mainitsee muun muassa erittäin pienet ja virikkeettömät häkit sekä häkkien verkkopohjan. Kivelän mukaan yksi lähtökohtainen ongelma on myös turkiseläinten luonne aktiivisina petoeläiminä, minkä vuoksi niiden toiminnan ja liikunnan tarve on suuri.

ProFurin Marja Tiura kokee Suomen lainsäädännön nykyisellään huomioivan turkiseläinten hyvinvoinnin ja oikeudet riittävällä tavalla. Tiura on tyytyväinen, että ministeriö luottaa elinkeinon omaehtoiseen kehittämiseen, eikä vaatimuksia kiristämällä tee elinkeinon taloudellisesti kannattavaa harjoittamista mahdottomaksi. Näin turkistarhaus pystyy elinkeinona toteuttamaan sen kasvupotentiaalin, joka toimintaan sisältyy.

Tiura korostaa, ettei Suomella ole tässä taloustilanteessa myöskään varaa tuhota merkittäviä vientituloja ja veroeuroja, joita turkistarhaus elinkeinona tuottaa.

Turkistarhaustoimintaa sääntelevän lainsäädännön kehittäminen Tiuran mukaan lainsäädäntöä kehitetään koko ajan, mikä on hyvä. Hän pitää oleellisena sitä, että uudistuksilla on tutkitusti tarkoituksenmukainen vaikutus eläimeen, eikä tausta-ajatus ole pelkästään hyvän mielen tuottaminen ihmisille. Tämän vuoksi Tiura korostaa uudistusten tieteellisen tutkimustietopohjan tärkeyttä. Lainsäädäntöä voitaisiin hänen mukaansa kehittää kevyempään suuntaan siten, että laissa tai asetuksessa annettaisiin ”kehykset”, joita kaikkien tilojen tulisi noudattaa.

Tilojen omavalvonnalle ja toiminnan kehitykselle annettaisiin samalla tilaa ja mahdollisuuksia. Tiura kokee liian tiukasti määriteltyjen yksityiskohtien vaikeuttavan uusia innovaatioita, joita toiminnan kehittäminen kuitenkin edellyttäisi.

Animalia tavoittelee turkistarhauksen lopettamista ja vaatii, että Suomessa aletaan pohtia keinoja sen toteuttamiseksi hallitusti. Hallituksen tänä syksynä hyllyttämään, vuosia valmistelussa olleeseen turkiseläinasetukseen Animalialla oli yksityiskohtaisia vaatimuksia.

Turkiseläinasetus olisi Animalian mukaan pitänyt nostaa vähintään muiden

LexPress

43

Tiura toteaa, että turkiseläimillä on oikeus hyvään terveyteen ja asianmukaisiin olosuhteisiin, joissa niiden tautiriskit voidaan minimoida ja hyvinvoinnista huolehtia. Hän myöntää, ettei tuotantoolosuhteissa kuitenkaan voida toteuttaa kaikkia lajinomaisia käyttäytymistarpeita sellaisena kuin ne luonnossa toteutuvat, mutta muistuttaa samalla, että turkistilalla syntyneet ja kasvaneet eläimet ovat jalostettuja ja poikkeavat siten luonteeltaan merkittävästi luonAnimalian Kivelä toteaa, ettei lain- nossa elävistä lajitovereistaan. säädäntö ole pysynyt eläintutkimukTiura nostaa esiin, että eläinten suurin sen perässä, eivätkä Animalialle tärkeät eläinsuojelulliset periaatteet siten näy hyvinvointitekijä on niitä pääasiallisesti lainsäädännössä. Tutkimustieto eläinten hoitava ihminen ja hänen toimintansa. kyvyistä ja tarpeista on kehittynyt viime Nykyisellä lainsäädännöllä eläinten vuosina valtavasti, mutta eläinten itseis- fyysinen hyvinvointi on turvattu huoleharvon kunnioittaminen ei kuitenkaan timalla siitä, että tuottajilla on työrauha Animalian pettymykseksi ole edelleenkään ja he voivat keskittyä eläinten hoitoon ilman pelkoa elinkeinon loppumisesta tai lainsäädännön perusta. kohtuuttomista kiristyksistä. TaloudelTiura puolestaan nostaa esiin vielä linen kannattavuus on osa elinkeinoa, sen, ettei nykyinen lainsäädäntö turvaa ja kun tuotanto on kannattavaa, voidaan myöskään elinkeinon työrauhaa parhaalla ihmisten ja eläinten hyvinvointi turvata mahdollisella tavalla, jolloin lainsäädän- parhaalla mahdollisella tavalla. Tällöin nössä olisi kehittämisen varaa myös eläimen hyvinvointi ja toiminnan hartoiminnanharjoittajien näkökulmasta. joittaminen eivät ole toisiaan poissulkeTiuran mukaan turkistila vertautuu nykyi- via seikkoja. sin julkiseen rakennukseen ja mm. tästä Animalian Kivelä katsoo, että tilansyystä eläinoikeusaktivisteja on hankalaa tai lähes mahdotonta saattaa edesvas- teessa ovat vastakkain eläinten hyvintuuseen luvattomasta tunkeutumisesta vointi ja taloudellinen toiminta. Hänen tilalle. Myös esimerkiksi tahallinen tautien mukaansa turkistarhaus ylittää ne rajat, levittäminen tulisi Tiuran mielestä krimi- jotka yhteiskunta sallii taloudellisen nalisoida. Lisäksi hän huomauttaa, että toiminnan harjoittamiselle. Euroopassa valvontaviranomaisten tulkinnat laista ja on jo yli kymmenen valtiota, jotka ovat asetuksesta poikkeavat alueittain, mikä kieltäneet tai rajoittaneet merkittävästi saattaa joissain tapauksissa uhata tuot- turkistarhausta maassaan. Kivelä nostaa esiin, että esimerkiksi Hollannissa maan tajan oikeutta tasapuoliseen kohteluun. oikeuslaitos antoi viime viikolla päätöksen, jonka seurauksena minkkien tarhaus lopetetaan. Päätös on merkittävä, sillä Toiminnanharjoittajan ja tällä hetkellä Hollanti tuottaa vuosittain eläinten oikeudet vastakkain noin kuusi miljoonaa minkinnahkaa olProFurin Marja Tiura toteaa, että ih- len maailman neljänneksi suurin minkinmisillä on oikeus harjoittaa ammattiaan ja tuottajamaa. Yleinen turkistarhausta elinkeinoaan, joka on katsottu yhteiskun- vastustava mielipide on Kivelän mukaan nassa hyväksytyksi jo pitkään. Turkistar- vaikuttanut oikeuden päätökseen enemhausta on harjoitettu ja kehitetty Suomessa män kuin turkisteollisuuden taloudeljo 100 vuotta, minkä vuoksi maassamme linen asema. on Tiuran mukaan korkea osaamistaso ja Kivelä nostaa esiin, että turkistarhyvät käytännöt.

Pohjoismaiden tasolle, mikä tarkoittaisi mm. ainoastaan minkkien, kettujen ja naalien kasvattamista turkiseläimiksi, eläinten tarkastamista vähintään kaksi kertaa päivässä, sekä sairaiden ja synnyttävien eläinten sekä pentujen tarkastamista useammin (kuten Norjassa). Samaan listaan lukeutuisi myös turkiseläinten häkkikoon kasvattaminen ja kaksikerroksisten kiipeilyhäkkien asettaminen pakollisiksi minkeille.

44

LexPress

hauksen kieltäminen merkitsee yhden elinkeinon kieltämistä. Hänen mukaansa elinkeinoa koskevien päätösten on oltava sosiaalisesti kestäviä. Kivelä kuitenkin toteaa, että siirtymäaikojen on oltava riittävän pitkät ja tilanteen ennakoitavissa yrittäjille.

Lainsäädännön turkistarhaukselle asettamat velvoitteet ja niiden noudattaminen Animalian mukaan nykyisen lainsäädännön normien mukainenkin turkiseläinten kasvattaminen aiheuttaa kaikille turkiseläiminä käytettäville lajeille merkittäviä hyvinvointiongelmia, jolloin turkistarhausta voidaan pitää eläinsuojelulain hengen vastaisena toimintana. Kivelän näkemyksen mukaan olisi eläinsuojelulain perusteella kohtuullista, että turkiseläimillä olisi samanlaiset olosuhteet kuin mitä eläintarhoissa saman lajin kohdalla vaaditaan.

Tiura puolestaan kehottaa pitämään tilastojen tulkinnassa mielessä, että viranomaiset tekevät otantatarkastuksia, joista suuri osa kohdistetaan tiloille, joilla epäillään olevan rikkomuksia. Eläinsuo-

jelulaki on ns. yksilölaki, jolloin tarkastuskertomukseen ja tilastoihin tulee merkintä, vaikka tarkastuksella havaittaisiin yksi sairas tai loukkaantunut eläin ja loput 10 000 olisivat moitteettomassa kunnossa. Lisäksi tarkastuksissa noudatetaan lakisääteistä kirjanpitoa: puutteet kirjanpidossa aiheuttavat samantasoisen merkinnän kuin suoranainen eläinten hyvinvointiin kohdistunut rikkomus.

Tiura huomauttaakin, etteivät tilastot välttämättä kuvaa luotettavasti eläinten hyvinvointia. Lisäksi valvonta on hänen mukaansa suhteellisesti ottaen melko vähäistä, mikä aiheuttaa tilastoihin vääristymiä.

Lopuksi Tiura toteaa, että voimassa oleva eläinsuojelulaki ja eläinsuojeluasetus määrittelevät eläinten minimipitoolosuhteet: häkkipinta-alat, minkkien pesäkopit ja monet muut tekijät on tarkasti säännelty. ProFurin tietojen perusteella lakia noudatetaan pääsääntöisesti hyvin.

Turkistarhaus jakaa mielipiteitä ja näkemyksiä. Jotta pystyisimme ymmärtämään lainsäädäntöä ja sen kankeutta, lienee asioiden kokonaisvaltainen ja moniulotteiden tarkastelu paikallaan.

Creative Commons / Toshiro Gamo

LexPress

45

OIKEUS TAJU

Eläinoikeus:

oikeushyvä vai myös eläinten oikeuksia?

Teksti: Visa Kurki Kuva: Jamie Brown

Eläinten hyvinvointi ja oikeu-

det ovat olleet taas tapetilla, kun teurastamoissa on paljastunut mahdollisia laittomuuksia. Oikeussanasta voi tietysti tulla kuulijasta riippuen hyvin erilaisia mielleyhtymiä. Maallikolle puhe eläinten oikeuksista tarkoittaa kenties vain sitä, ettemme voi tehdä eläimille ihan mitä tahansa. Toisaalta kun juristi tai oikkari pohtii eläinten oikeuksia, hänelle saattaa tulla mieleen yksityisoikeuden johdantokurssilla läpikäyty oikeussubjektioppi: vain oikeussubjekteilla on oikeuksia, ja oikeussubjekteja ovat luonnolliset henkilöt – eli syntyneet ihmiset – sekä oikeushenkilöt, eli erinäköiset yritykset, yhdistykset ja niin edelleen. Kun eläimet eivät kerran tällaisia henkilöitä ole, vaan esineitä, joita ostetaan, omistetaan ja myydään, ei niillä toki voi olla oikeuksiakaan.

Eläinten oikeuksien kieltäminen ei sinänsä merkitse, etteikö eläimiä voitaisi suojella oikeudellisesti. Ihmiskeskeinen oikeusajattelumme kuitenkin helposti tulkitsee esimerkiksi eläinsuojelulain sisällön pelkästään ihmisten velvollisuuksiksi, ei eläinten oikeuksiksi. Tästä näkökulmasta eläinten hyvinvointi on oikeushyvä eli intressi, jota voidaan suojella jopa kriminalisoinnein. Eläinsuojeluoikeuden yleisperiaate on tarpeettoman kär46

simyksen tuottamisen kielto: eläimelle saa tuottaa kärsimystä vain, jos tämä on välttämätöntä jonkin oikeudellisesti hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi. Oikeudellisesti hyväksyttävien tavoitteiden kirjo on sangen laaja.

Esimerkiksi metsästyksestä tai lihansyönnistä saatava nautinto lienee pakko ymmärtää laillisesti hyväksyttäviksi tavoitteiksi, sillä eläinten syöminen ei ole ravinnonsaannin kannalta välttämätöntä suurimmalle osalle ihmisistä.

Toisaalta sadistinen mielihyvä ei ole hyväksyttävä peruste aiheuttaa kärsimystä eläimelle.

Onko eläimillä silti oikeuksia?

Eläinsuojelulainsäädäntö on siis kirjoitettu niin, ettei siinä puhuta eläinten oikeuksista vaan ainoastaan ihmisten velvollisuuksista. Tästä huolimatta eläimillä voidaan täysin mielekkäästi jo sanoa olevan juridisia oikeuksia.

Oikeustieteen yhtenä tehtävänä on kyseenalaistaa, ovatko lainsäätäjän tekemät erottelut mielekkäitä. Meidän pitää löytää jokin hyväksyttävä oikeuden määritelmä ja tutkia, soveltuuko se myös eläimiä suojeleviin normeihin.

Voimme lähteä perusoikeuksista.

Perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeudesta voidaan kenties johtaa joitakin yksittäisiä eläimiä suojelevia normeja, mutta esimerkiksi suurinta osaa eläinsuojelulain sisällöstä ei voida palauttaa

LexPress

perusoikeussäännöksiin. Kuitenkin jos menemme perusoikeuksia yksityiskohtaisemmalle tasolle, on melko selvää, että eläimiä suojellaan tavoilla, joita kutsuisimme ihmisten kohdalla oikeuksiksi.

On esimerkiksi täysin perusteltua sanoa, että rikoslaki luo ihmisille oikeuksia: meillä kaikilla on oikeus olla tulematta pahoinpidellyksi tai murhatuksi. Tämäntyyppisiä oikeuk-

myös julkisoikeuteen; esimerkiksi veronmaksuvelvollisuus liittyy tietysti kykyyn omistaa omaisuutta.

Kuitenkin on joitakin oikeuksia, jotka eivät kytkeydy yksityisoikeuteen näin suoraan. Voimme esimerkiksi hyvin suojella eläintä rikoslailla ilman, että sen tarvitsisi esimerkiksi kyetä omistamaan omaisuutta. Eläin ei toki voi saada korvausta pahoinpitelyn johdosta, mutta ei voi murhan uhrikaan. Silti lienemme samaa mieltä

“Jotta eläinten hyvinvointi saa riittävän painoarvon, on oikeuspuhe syytä ulottaa myös eläimiin. Tällöin voisimme myös siirtyä eteenpäin kysymyksestä, voiko eläimillä olla oikeuksia, ja pohtia sen sijaan sitä, mitä oikeuksia eläimillä pitäisi olla.” sia on eläimillä jo nyt, kuten oikeus olla tulematta pahoinpidellyksi julmasti eläinsuojelurikosta koskevan rikoslain 17 luvun 14 §:n nojalla.

Eläimillä sen sijaan ei ole oikeutta elämään, kuten ihmisillä: eläimen saa yleisesti ottaen tappaa, kunhan se tapahtuu kivuttomasti.

Entä sitten yllä mainittu oikeussubjektioppi – sen mukaanhan oikeuksia on vain luonnollisilla ja oikeushenkilöillä? Nähdäkseni oikeussubjektin käsitteestä vedetään usein liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Oikeussubjekti liittyy ennen kaikkea yksityisoikeuden käsitteistöön. Kun sanomme, että vain oikeussubjekteilla voi olla oikeuksia (ja velvollisuuksia), tarkoitamme ennen kaikkea, että vain luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat esimerkiksi omistaa omaisuutta, tehdä sopimuksia tai käydä oikeutta.

Tällaiset oikeudet kytkeytyvät toki

siitä, että ihmisillä on oikeus olla tulematta murhatuiksi.

Vastalauseena voi toki esittää, ettei eläinsuojelu oikeasti ole eläinten hyvinvoinnin suojelua vaan meidän ihmisten suojelua moraaliselta pahennukselta, joten tietenkään se ei luo eläimille oikeuksia. Eläinsuojelulain esitöissä lukeekin, että ”epäasiallinen tai julma kohtelu loukkaa yhteiskunnassa vallitsevia käsityksiä eläinten kohtelusta ja herättää sillä tavoin ärtymystä tai pahennusta”. Tähän voitaneen ensinnäkin sanoa, että ylivoimainen enemmistö rikoksista herättää pahennusta, aina raiskauksista veronkiertoon. Ärtymykseltä ja pahennukselta suojelu eivät kuitenkaan ole kriminalisointiperusteita; muuten iltapäivälehdet olisi syytä kieltää lailla. Mikään eläinsuojelurikoksen muotoiluissa ei myöskään viittaa siihen, että eläinsuojelulaki olisi erityisesti suunniteltu suojelemaan

LexPress

47

ihmisiä pahennuksen tunteilta – ei ole esimerkiksi lieventävä asianhaara, jos eläimiä kohtelee kaltoin salassa.

Mitä oikeuksia eläimillä tulisi olla?

On tietysti syytä kysyä, mitä väliä sillä on, kutsummeko eläinten suojelua oikeuksiksi.

Elämme hyvin oikeuskeskeistä aikaa: juridinen argumentaatio perustuu suurelta osin oikeuksiin. Jotta eläinten hyvinvointi saa riittävän painoarvon, on oikeuspuhe syytä ulottaa myös eläimiin. Tällöin voisimme myös siirtyä eteenpäin kysymyksestä, voiko eläimillä olla oikeuksia, ja pohtia sen sijaan sitä, mitä oikeuksia eläimillä pitäisi olla.

Kuvassa VIsa Kurki

Pitäisikö esimerkiksi perustuslaissa tai muussa säädöksessä määritellä eläinten ”perusoikeudet”? Ihmis- ja perusoikeussäännökset voisivat teoriassa jopa kieltää jotkin eläinsuojelun muodot, jos niillä puututtaisiin liikaa esimerkiksi uskonnonvapauteen tai omaisuudensuojaan. Ihmisten kohdalla perus- ja ihmisoikeuksia pyritään nykyään tasapainottamaan keskenään, mutta eläinten hyvinvointiin puuttuminen ei vaadi tällaista tasapainotusta. Edes eläinten sadistista kidutusta ei ole kielletty perustuslain tasolla. Eduskunta voisi siis ilmeisesti yksinkertaisella äänten enemmistöllä sallia tällaisen kidutuksen. Tämä on toki epätodennäköistä, mutta esimerkki kuvaa sitä, miten paljon heikommalla pohjalla eläinsuojelu lepää ihmisten oikeuksiin verrattuna.

Eläinoikeudessa tilaa tutkimukselle Päätän tämän kirjoituksen hieman positiivisemmalla huomiolla. Eläinoikeutta on tutkittu Suomessa sen verran vähän, että siinä on vielä paljon ratkaisemattomia kysymyksiä ja paljon mahdollisuuksia tienraivaajille. Jos siis haluat tehdä uraauurtavaa tutkimusta, jota eläinoikeustutkijat siteeraavat vielä kymmenienkin vuosien päästä, suosittelen kirjoittamaan opinnäytetyön tältä alalta ja julkaisemaan sen. Eläinoikeus sisältää kysymyksiä käytännössä kaikilta oikeudenaloilta, aina yksityisoikeudesta oikeusteoriaan. Eläinoikeuden kiehtovuus sai minut panostamaan omiin ON- ja OTM-tutkielmiini sen verran, että sain ne molemmat julkaistuiksi. Tämä osaltaan auttoi minua saamaan väitöskirjapaikan Cambridgesta. Joten: tutki eläinoikeutta ja maailma on sinulle avoin!

LexPress

49

OPINTO PALSTA Opintopalsta nostaa esiin opintoasioissa käsiteltävinä olevia asioita

Opintokyselyn antia Vaikka opintopalsta tämän tekstin myötä hiljeneekin allekirjoittaneen osalta, ei ole aika haikeuden, vaan eteenpäin tähyämisen. Marraskuun aikana toteutettu opintokysely ohjeistikin oivallisesti Lexin edunvalvonnan tulevia vuosia, kiitos tästä kaikille yli 240 vastaajalle! Pyrin seuraavassa muodostamaan annetusta palautteesta jonkinlaisen tilkkutäkkitiivistelmän.

Perusteiden luennot-kirjallisuus-tentti -malli koetaan vanhentuneeksi ja heikosti syväoppimista palvelevaksi. Materiaalimäärä on suuri, tentissä ei yleensä mitata olennaisimpia teemoja, eikä kiireinen aikataulu mahdollista syvällistä perehtymistä. Monet ovatkin valmiita ”vaihtamaan” syvällisen oppimisen hyvään arvosanaan.

Tenttikysymyksiin kohdistui laajalti kritiikkiä, sillä nykyisellään arvosanan muodostuminen on osin riippuvainen myös tuurista. Tentissä on vain muutama kysymys, ja osa niistä koskee todella spesifiä tai suppeaa osa-aluetta. Jos osa-alue ei muistu mieleen, kyseessä saattaa olla hylätyn suorituksen ja hyvän arvosanan ero. Tunnetusti arvostelu ohjaa oppimista, joten aiheellinen kysymys lieneekin, mitä tärpittämisestä jää käteen. Tähänkö meitä halutaan ohjata?

Nykyinen käytäntö sai risuja myös uuvuttavuudestaan, ja mainitsipa joku vielä senkin, että perusteiden ”bulimiaopiskelu” tappaa innostuksen juridiikkaa kohtaan. Erikoistumisjaksotkaan eivät jääneet täysin kritiikittä, mutta kritiikki liittyi lähinnä erikoistumisjaksojen valintasysteemiin, ei niiden sisältöön. Useimmat kokivat erkkarit opintojensa opettavaisimmaksi vaiheeksi.

Osaamisen mittaamisessa on edistytty, mutta hyvien käytänteiden toivotaan siirtyvän kaikille kursseille. Useat vastaajista toivoivat, että kurssiarvostelua hajautettaisiin nykyisestä, jossa pääasiassa tentti määrittää arvosanan. Vaihtoehtoisia malleja voisivat olla vaikkapa kurssin aikana suoritettavat ennakkotehtävät, ViLLE-järjestelmän mahdollistama lisäpisteiden hankkiminen luento-opetukseen osallistumisesta, pienemmät osasuoritustentit taikka kirjalliset työt.

Lakikirjatenttejä toivotaan edelleen lähes yksimielisesti. Useat kokevat lakikirjatenttien ratkaisevan pääosan yllämainituista ongelmista. Ratkaisuksi tarjottiin myös sähköisiä kotitenttejä, jotka kieltämättä simuloisivat parhaiten juristin työskentelyä. Ja mitä tutkinnon joustavuuteen ja luentojen vapaaehtoisuuteen tulee mahdollistavat työssäkäynnin jo opiskelujen ensimetreiltä asti, minkä vuoksi niistä ei oltukaan halukkaita luopumaan. Osallistamisen toivottiin tapahtuvan porkkanoiden, ei pakottamisen kautta.

Tunnustettakoon, että edellä esitetty ongelmakenttä on hyvinkin tuttu jo useammalta vuodelta. Tilanne on verraten tuskastuttava: ongelmat tiedostetaan ja niihin esitetään ratkaisuja, mutta reagointi on hidasta.

Tässäpä pähkinä purtavaksi uudelle opintovastaavallemme Ilari Sarjalle: onnea matkaan!

Ville Laakso Hallituksen opintovastaava opinto@lex.fi 50

LexPress

Oikkarina maailmalla

What it is like to be a student and study Law in Freiburg im Breisgau?

Teksti: Leon Hatzler

I

n Freiburg, Germany, about every seventh person you meet is a university student which means that barely no one goes home for the weekend. I am not originally from Freiburg, since I went to high school in north of Germany but I could personally not think of a better place to study.

The Faculty of Law in Freiburg is one of the bests and oldest in Germany, and therefore you meet people from all over the country. When I started studying, there were about 400 law students. Now in my 5th semester there’s about 250 of us and there will be approximately 200 trying to get in. Only that already illustrates that it is a different approach than here in Finland.

In Germany, law is resisting the bachelor system so far. On one hand it might be easier to get into law school in my home country than it is in Finland, but on the other, then again, there are several times you need to pass the examination because if you don’t, in Germany you will lose your right to study law.

That however, will not affect you as an exchange student studying in Freiburg.

The exchange students I met would usually listen to lectures and the professor signs that they attended and then they have some kind of verbal exam.

The location of the city itself is perfect for traveling around Europe as it is in the center of Europe and on the boarder to France and Switzerland. The airport in Basel is less than an hour away and the main airport of Germany in Frankfurt is about two hours drive. Freiburg offers a lot because it has the most hours of sun in Germany and it lies between smaller mountains and in the area of “Kaiserstuhl” as well as the black forest. If you like to hike or mountain bike (renting a high quality one is about 25€ a day) you can be out in the nature even after coming back from lectures — the black forest is so close. During the winter, downhill ski places are within train or car distance.

Wherever your apartment is located, you can be certain that the next tram station is nearby. They all arrive around the same time in the city center. During the week, the last tram stops after 00:30 while they go all night long during the weekend. However, especially during the summer, many people use their bikes since there are paths for bikes everywhere and it can be even faster than using the tram.

There are many student activities and discounts during the week but even on the weekend you can still most likely find something aimed for students.

As beer is a big part of German culture there are many bars and “biergärten” where you can sit outside an often even try a beer brewed in that place. On the Schlossberg, for example, you can see over the most part of Freiburg while sitting in the “Kastaniengarten” and enjoy few beers with your friends. You will have the time of your life if you decide to come to Freiburg for Erasmus!

52

LexPress

Kaksikielisen maamme oikeuskielen kehityksestä ja vaiheista Marraskuisena perjantai-aamuna 13.11 Publicumissa luennoi dosenttina ja yliopistorehtorina Ruotsissa työskentelevä Hans Landqvist. Nimi saattaa meille nykyisille lexiläisille olla vieras, mutta aikaisemmille sukupolville, ehkäpä joidenkin meistä vanhemmille, ei niinkään. Landqvist saapui tiedekuntamme ruotsin opettajaksi Bo Grönholmin pyynnöstä 80-luvun lopulla. Hänen piti viipyä vuoden päivät, mutta työ vei mennessään ja vuosi venähti vuosikymmeneksi. Landqvistin omistuneisuus ja into tekivät lähtemättömän vaikutuksen paitsi Grönholmiin myös silloisiin opiskelijoin. Nyt tämä monessa muussakin Suomen yliopistossa luennoinut herrasmies piipahti jälleen vieraanamme puhuen tällä kertaa mielenkiintoa herättävästi aiheesta ”Juridik på svenska i Finland och i Sverige”.

Teksti: Petra Nieminen Kuva: Monica Landqvist

Ei ole lainkaan hämmästyttävää, että Hans Landqvist on nauttinut niin suurta suosiota opetettaviensa keskuudessa. Viisi minuuttia luentonsa aloituksesta salin edessä seisova lempeän oloinen puhuja toteaa pilke silmäkulmassa, että kaikki kuulijat näyttävät yhä olevan hengissä — ruotsin kieli ei siis olekaan vaarallista!

Landqvist aloittaa vajaa parituntisen luentonsa korostamalla yleisesti korrektin kielenkäytön ja argumentoinnin merkitystä. Voinemme kaikki yhtyä hänen näkemykseensä siitä, että kieli on juristin tärkein työkalu.

Kuvassa Hans Landqvist (Itävalta, Kitzbühel, Kitzbüheler Horn)

LexPress

53

Landqvist päätyi Turun oikeustieteellisen tiedekunnan ruotsin kielen opettajaksi kieltäydyttyään ensin parista muusta opetustehtävästä täällä Suomessa ja ulkomaillakin. Landqvist ei omien sanojensa mukaan juurikaan tuntenut Turkua, mutta tiesi, että kaupungilla on paljon historiaa ja että se sijaitsee meren lähellä. Ne olivat kuulemma tärkeimmät muuttoa puoltaneet tekijät.

Syy, miksi tiedekuntaamme kaivattiin täysin ruotsinkielistä opettajaa, piili nimenomaan edellä lausutussa: tunneilla ei voisi puhua mitään muuta kuin ruotsia. Siinäkös sitä kielitaito kohenisi! Landqvistin mukaan ”kielimuuri” ei ollut suurin haaste opetustyössä, vaan yksinkertaisesti se, että oppilaat piti saada unohtamaan varsinkin puhetilanteisiin liittyvä kielioppivirheiden pelko. Saman epävarmuuden kanssa painii varmasti vieläkin moni, mikä nyt ilmenee esimerkiksi vaikkapa siinä, että haastatteluni aluksi tiedustelin hermostuksissani Landqvistilta, voisimmeko puhua englanniksi. Myös suomi olisi saattanut mieheltä taipua, sen verran hyvin hän tuntui sitäkin ymmärtävän, kuten myös kirjoittavan.

Luentonsa kuluessa Landqvist kertasi juridisen kielemme vaiheita aina Venäjän vallan ajoista EU-jäsenyyteen. Matkan varrella oikeuskielen kehitykseen ovat luonnollisesti vaikuttaneet mm. Ruotsin ja Suomen pitkä yhteinen historia, sekä maamme pyrkimys omaksua vaikutteita länsimaista. Toisaalta 1800-luvun lopulla tekstejä ja kirjallisuutta, kuten lakeja ja säädöksiä, alettiin kääntää suomeksi. Maamme itsenäistymisen jälkeen tulikin viimein voimaan oma perustuslaki, jota puolestaan seurasi muutaman vuoden jälkeen kielilaki.

Paljon myöhemmin tapahtunut liittyminen Euroopan unioniin on niin ikään vaikuttanut oikeuskieleemme.

54

Käännöstyössä on luonnollisesti omat haasteensa.

Landqvstin presentaatio ei kuitenkaan sivunnut ainoastaan historian eri etappeja, vaan lisäksi hän toi esiin ruotsalaisten ja suomalaisten lakitekstien yhtäläisyyksiä ja eroja, sekä mielenkiintoisia huomioita ruotsinkielisistä versioista Suomen lakiteksteistä verrattuna Ruotsin vastaaviin. Esityksessään Landqvist kommentoi myös tuomioistuinten ratkaisujen kielellisiä ongelmia, joita esiintyy yhtäläillä meillä kuin länsinaapurissakin. Hänen mukaansa molempien maiden oikeudellisen argumentaation heikkouksia ovat monimutkaiset tekstirakenteet ja epätäydellinen ilmaisu, pitkät ja maallikoiden kannalta vaikeasti avautuvat lauseet sekä erikoissanat. Landqvist kehottikin juristeja omaksumaan ilmaisutavan, joka palvelee sekä asiantuntijoita että niitä, jotka eivät ole oikeudellista koulutusta saaneet.

Tuomiot pitäisi kirjoittaa ”journalistisella” tavalla käyttäen selkeitä rakenteita, sekä yksinkertaista, vastaanottajaystävällistä kieltä.

Landqvist julkaisee ensi vuoden alussa myös kirjan luennolla käsittelemistään aiheista, ja kyseinen opus löytyykin myöhemmin kirjakaupoista.

Luennon sisällöstä päätellen teos on varmasti hyödyllistä ja mielenkiintoista luettavaa alamme ammattilaisille ja opiskelijoille, jotka tulevan julkaisun kohderyhmää eritoten ovat.

LexPress

KOHTI MENESTYSTÄ

Toimeksiantogradu –

lisää paineita vai lisää motivaatiota?

Millaista on tehdä pro gradu -tutkielmaa, kun tietää muillakin olevan intressejä tutkimuskohteen suhteen? Miten toimeksiantogradun aihe muotoutuu ja kuinka paljon siihen saa itse vaikuttaa? Opiskelijamme Sanna Mäkilä päätyi tekemään toimeksiantogradua Energiateollisuus ry:n Ympäristöpoolille ja rohkaisee oikeustieteilijöitä aktiivisuuteen toimeksiantogradujen suhteen.

Teksti: Armida Rantanen

Toimeksiantajan tarpeiden mukaista tutkimusta

uusiutuvan energian vaatimusten ja toimijoiden yhdenvertaisuuden osalta.

Toimeksiantogradut ovat oikeustieteellisessä verraten harvinaisia, eikä Mäkiläkään ollut aiemmin etsinyt aktiivisesti mahdollisuutta sen tekemiselle.

– Aloitin tammikuussa ympäristöoikeuden syventävien ryhmässä, mutta tutkielmani aihepiiri ei ollut vielä kevään aikana tarkentunut. Loppukesästä huomasin Ympäristöpoolin hakuilmoituksen, jossa etsittiin ympäristöoikeuteen suuntautunutta graduntekijää ja päätin hakea mielenkiintoni herättänyttä paikkaa, Mäkilä kertoo.

Vaikka gradun aihe oli ennalta määritelty melko tarkasti, sen suhteen myös joustetaan.

– Aihepiirin suhteen on pakko olla tietynlaista joustavuutta, sillä tutkielman edetessä tapahtuu helposti pieniä rajauksia tai muutoksia, jotta gradusta olisi mahdollista saada eheä ja looginen kokonaisuus.

Toimeksiantajalla on käsiteltävien kysymysten osalta luonnollisesti toiveita, ja niitä tarkastellaan gradun edetessä, Mäkilä kertoo. Toisaalta gradun ohjepituus asettaa rajoja laajuudelle ja aikataulusta määrää toimeksiantaja. Mäkilän gradun pitäisi olla Gradun aihe tuli suoraan toimeksian- valmis tammikuun 2016 lopussa. tajalta tutkimuksen tarpeen mukaisesti ja varsinaisen tutkimuskysymyksen Mäkilä on tarkentanut sen pohjalta.

Itsenäistä työskentelyä osaavan – Laajempana aihepiirinä gradussani ohjausryhmän tuella on rakennusten energiataseita koskeva oikeudellinen ohjaus. Aihe juontaa juuYhteistyö toimeksiantajan kanssa tarensa kansallisessa lainsäädäntövalmis- pahtuu gradun ohjausryhmän kautta, jossa telussa olevaan nollaenergiarakentamisen on mukana niin juristeja kuin diplomi-insäädöstyöhön. Aihepiirin keskiössä ovat sinöörejäkin. Lisäksi ohjausryhmässä ovat kolme energia-alan direktiiviä: energiate- mukana työ- ja elinkeinoministeriön sekä hokkuusdirektiivi, rakennusten energiate- ympäristöministeriön edustajat. hokkuusdirektiivi sekä uusiutuvan ener– Ohjausr yhmän kokoonpano on gian direktiivi. Tarkoituksenani on pohtia, moniääninen ja vuorovaikutteinen. Sen mitä nollaenergiarakentamista koskevien tarkoitus on toimia taustatukenani ja kesdirektiivien artikloita implementoitaessa kustelufoorumina. Tapaamme muutaman olisi kansallisesti huomioitava esimerkiksi viikon välein ja yleensä valmistelen lyhyen

56

LexPress

– Totta kai se motivoi aivan eri tavalla, että gradusta on hyötyä muillekin kuin itselle. Toimeksiantajani on kokenut jo tässä vaiheessa hyötyneensä tästä graduprojektista ohjausryhmätyöskentelyn kautta, mikä tuo lisäarvoa omalle tutkimustyölle. Pieni aikataulupaine on mielestäni vain hyvästä ja se luo raamit omalle tekemiselle, mutta edellyttää tietysti oman tekemisen tarkempaa suunnittelua.

Ympäristöpooli on energiaalan yhteistyösopimus, jonka tavoitteena on koordinoida ja rahoittaa energia-alan yhteistä ympäristötutkimusta, joka liittyy poolin osapuolten kannalta keskeisiin ympäristökysymyksiin.

Ympäristöpooliin kuuluvat Energiateollisuus ry, Fortum Power and Heat Oy, Helsingin Energia, Kemijoki Oy, Pohjolan Voima Oy ja Vapo Oy

alustuksen tutkimuksessani ajankohtaisesta aiheesta, minkä jälkeen keskustelemme ja pohdimme alustuksen aihetta.

Kirjoitustyön edetessä toimitan ohjausryhmälle myös tekstiä kommentoitavaksi.

Tarvittaessa voin myös ottaa yhteyttä ohjausryhmän jäseniin tapaamisten välillä, Mäkilä kuvaa työskentelyä. Ohjausryhmän lisäksi gradua ohjaa tiedekunnan puolelta professori Anne Kumpula.

– Yhteistyön myötä minulla on mahdollisuus tehdä gradua myös ympäristöpoolin osapuolen, Helen Oy:n (aiempi Helsingin Energia) toimistolla, mutta olen tehnyt gradua myös kirjastossa. Työskentelypisteen vaihtelu virkistää.

Haasteita suuremmat hyödyt Suurimpana haasteena toimeksiantogradussa Mäkilä näkee käytännön ongelman ja gradun tutkimuksellisuuden välillä tasapainoilun, sekä oman gradunsa osalta aihepiirin teknisyyden. Toisaalta hän näkee toimeksiantogradussa huomattavasti enemmän etuja: – Se, että tutkimuksen aihepiirillä on aito tarve ja kyseessä on konkreettinen tutkimusongelma, joka on tullut esille käytännön työssä. Lisäksi toimeksiantogradussa on loistavat mahdollisuudet verkostoitua ja tarjolla on varmasti normaalia enemmän taustatukea, Mäkilä listaa.

Myös se, että ulkopuolisilla on intressejä gradun suhteen, näyttäytyy Mäkilälle positiivisena.

Oma aktiivisuus luo mahdollisuuksia toimeksiantogradulle Oikeustieteellisen puolella graduja ei tehdä toimeksiantoina yhtä paljon kuin esimerkiksi kauppatieteellisessä. Mäkilä uskoo tämän johtuvan siitä, ettei oikeustieteellisten gradujen tutkimuksellisuus välttämättä palvele potentiaalisten toimeksiantajatahojen konkretian tarpeita.

– Yrityksillä taitaa harvemmin olla sellaista oikeudellista kysymystä, johon tarvittaisiin tieteellinen selvitys gradun muodossa. Asianajotoimistojen tuottamat selvitykset koetaan riittäväksi. Toimeksiantograduja ei yleensä myöskään ole kovin usein julkisessa haussa, joten toimeksiantogradu vaatii useimmiten paljon omaa aktiivisuutta.

Loppuun Sanna toteaa, että toimeksiantogradu on hyvä mahdollisuus yhdistää oikeustieteellistä tutkimusta ja esimerkiksi jossakin yrityksessä esiin noussutta juridista ongelmaa.

-Toimeksiantogradujen yleistyminen mahdollistaisi myös paremmin oikeustieteellisen tiedekunnan ja tutkimuksen sekä toimeksiantajatahojen välisen vuoropuhelun, mikä ei mielestäni nykyaikaisessa monipuolisuuteen ja vuorovaikutteisuuteen tähtäävässä yhteiskunnassa olisi lainkaan huono juttu – tutkimuksen olisi hyvä ajoittain tulla ulos kuplastaan, vaikka objektiivisuus olisikin tärkeää. Toimeksiantogradun suhteen kannattaa nykytilanteessa olla itse aktiivinen ja ottaa yhteyttä tahoihin, jotka voisivat hyötyä oman gradun aihepiiristä, Mäkilä toteaa.

LexPress

57

Hallitus 2016 esitt채ytyy!

1. Kerro lyhyesti itsest채si.

2. Mit채 odotat hallitusvuodeltasi ja miksi?

3. Kerro unohtumattomin oikismuistosi.

LexPress

59

1. Olen Ville Laakso, 3. vuosikurssin kasvatti Eurajoelta. Päivänvalon näin ensikertaa Rauman kaupunginsairaalan synnytysosastolla vuonna 1991, joten ikää on ehtinyt kertyä 24 vuotta. No, vielä pappa jaksaa.

Ensimmäisestä oikisvuodesta alkaen olen ammentanut elämääni lisäsisältöä Lexistä. Kynnettyäni läpi miltei kaikki mahdolliset tapahtumat, olen sittemmin melko onnistuneesti telakoitunut edunvalvontasektorille.

2. Edunvalvonta tulisi nostaa tapahtumasektorin kanssa samalle tasolle. Edunvalvonta on toki kehittynyt vuosi vuodelta, mutta esimerkiksi hallinnon opiskelijaedustajien koordinointia ja yleistä asioista tiedottamista olisi tarpeen lisätä. Edunvalvonta kärsii ylivuotisuuden ongelmasta, sillä toimijat (esimerkiksi opintoasiainvastaava) vaihtuvat tiheästi. Kaiken kaikkiaan pyrin muuttamaan Lexin edunvalvontaa pitkäjänteisemmäksi, avoimemmaksi ja vähemmän riippuvaiseksi kulloisistakin toimijoista.

3. Unohtumattominta on ollut tutustua kaikkiin niihin mahtaviin ihmisiin, joiden kanssa on saanut tehdä yhteistyötä lex-vuosien varrella! On hienoa, että lexiläisyys on niin voimakas tekijä, että se yhdistää ihmiset, joiden kotiseudut, taustat tai tulevaisuuden suunnitelmat eroavat täysin toisistaan. Sen lisäksi, että tuo yhteenkuuluvuus on meille opiskelijoille mukavaa, on se Lexille elintärkeää. Ilman jäsenistöä ei ole Lexiä. Tehdään siis yhdessä tästäkin hyvä vuosi!

1. Olen Tommi Manninen, 21 –vuotias opiskelija Jyväskylästä. Olen harrastanut kaikenlaista urheilua pienestä pitäen, pisimpään pesäpalloa kahdeksan vuotta.

Nykyään rakkain harrastukseni on kuitenkin kuntosaliurheilu sekä kiipeily, joka onkin vienyt täysin mukanaan. Olen (lähes) aina iloinen ja muutenkin puhelias kaveri, eli tervetuloa toimistolle juttelemaan ja kahville!

2. Odotan hallitusvuodelta paljon uusia tuttavuuksia ja kavereita, sekä yleensäkin tutustumista uusiin ihmisiin. Se on oikestaan suurin syy, miksi halusin juuri pääköksi.

Lisäksi odotan innolla sitä, millaista hallituksessa toimiminen käytännössä on sekä tietysti omiin tehtäviini tutustumista.

3. Unohtumattomia oikismuistoja on kertynyt jo monta. Yksi hienoimmista on varmasti Borenius-risteily, keli oli aivan upea ja porukka mahtava. Päivä oli muutenkin kaikin puolin hauska. Uskon, että paras on silti vielä edessäpäin!

60

LexPress

1. Olen Joel Nurmi, 23-vuotias toisen vuoden lexiläinen. Suurimman osan elämästäni olen viettänyt Jyväskylän seudulla. Opintojen ja hallitushommien ulkopuolella käyn salilla, sekä lisäksi pelaan ja tuomaroin jääkiekkoa.

2. Odotan hienoja kokemuksia, mutta olen varautunut myös ajoittaiseen stressiin. En ole aikaisemmin toiminut näin ison järjestön hallituksessa ja jännitän sitä, minkälainen hallitusvuosi tulee todellisuudessa olemaan.

Toivottavasti vuoden jälkeen voin todeta, että ”I survived!”.

3. Tähän voisi mainita useammankin muiston, mutta Lexin Fuksiviikko oli viikko, jota tuskin tulen koskaan unohtamaan. Kaikki oli silloin vielä uutta ja jännittävää. Etenkin keskiviikon aarteenmetsästys oli itselleni se kaikkein hauskin päivä koko viikosta.

1. Olen Samuel Brusila, 24-vuotias kolmannen vuoden lexiläinen. Pääradan varrella vietetyt lapsuusvuodet vaihtuivat muutaman maan ja valtameren jälkeen Aurajoen penkereeksi. Opiskelun ja siihen liittyvien oheisrientojen ulkopuolella minut voi löytää pyörän päältä, kuntosalilta tai hifistelemästä jotain ääneen tai kuvaan liittyvää.

2. Odotan hyvähenkistä hallitusporukkaa, aktiivista jäsenistöä ja jotain muisteltavaa vanhainkotiin. Haluan nähdä Lexin, joka tarjoaa vastapainoa oikeustieteen opiskelijan arkeen ja ryhmäyttää monta vuosikurssia kerrallaan riemukkaaksi lexiläisten joukoksi. Olin työpaikan perässä jo luisumassa osittain Helsinkiin, mutta Lex veti takaisin. Mikä olisikaan sen oivallisempaa kuin viettää vielä hetki Turussa Lex ry:n talousvastaavana!

3. Lähtemättömästi mieleeni on jäänyt fuksivuoden Iso-Excu Puolan Gdańskiin.

Pääsimme edeltäjäni Antonin kanssa kokeneiden Lex-konkarien huonetovereiksi ja opimmekin lexiläisyyden perusolemuksesta paljon tuolla reissulla. Rack City pauhasi motellin käytävillä ja vanhan kaupungin kadut täyttyivät suomalaisten spontaaneista performansseista. Fuksisyksy kaiken kaikkiaan oli riemukasta aikaa – koko ajan tuntui, että nyt olen löytänyt korvaamattoman hienon opiskelupaikan ja yhteisön.

LexPress

61

1. Olen Hanni Tihilä, 20-vuotias fuksi.

Olen alun perin kotoisin Turusta, mutta asunut melkein koko elämäni Tuusulassa. Vapaa-ajalla tykkään leipoa, olla kavereiden kanssa ja ulkoilla.

Luonteeltani olen tunnollinen, sosiaalinen ja hymyileväinen.

2. Odotan hallitusvuodeltani paljon uusia kokemuksia, taitoja ja tuttuja, mutta myös paljon työtä. Eniten odotan ehkä omaa kv-viikkoani ja sen järjestämistä, koska se on minulle aika iso juttu.

3. Lyhyen oikisurani unohtumattomin muisto tähän mennessä on varmaan fuksiviikon aarteenmetsästys, joka oli todella hauska, tai sitten Oslon kv-viikko, josta tämä koko ulkosuhdevastaava -innostukseni sai alkunsa.

1. Olen Heidi Ruohonen, 21-vuotias toisen vuoden opiskelija. Hain hallitukseen, koska tykkään kaikenlaisesta häppeningistä ja erityisesti tapahtumien järjestämisestä sekä suunnittelusta. Vapaa-aikani kuluu pitkälti salilla kuntoillessa ja hevosia hoitaessa.

2. Hallitusvuodelta odotan uusien ihmisten tapaamista sekä uusia kokemuksia, niin hyvässä kuin pahassakin. Lähden usein ennakkoluulottomasti kaikkeen uuteen mukaan, joten odotan innolla, millainen ensi vuodesta tulee. Olen toki varautunut kiireeseen ja myös niihin “ei niin ruusuisiin” hetkiin, mutta uskon, että vuodesta tulee mahtava. Odotan jännityksellä myös sitä, miten tapahtumavastaavan oma hallitus lähtee pyörimään.

3. Unohtumattomia muistoja (tai niitä muistamattomia hetkiä) on tähän mennessä jo jonkin verran kertynyt, mutta esille voisin nostaa erityisesti viime kevään Mölkyn, jonka järjestämiseen osallistuin toimikunnan puitteissa. Päivä oli muuten huippu, mutta huonompaa ilmaa ei olisi voinut sattua.

Seisoimme koko päivän sateessa litimärkinä, hattaraa ja makkaraa valmistaen. Onneksi grilli lämmitti sen verran, etteivät sormet menneet kuolioon. Jälkeenpäin kaikki tuokin tietysti lähinnä naurattaa!

62

LexPress

Kuvassa Joanna, Anna-Karoliina ja Wilma

1. Olen Lotta Koskela, 22-vuotias toisen vuosikurssin opiskelija. Olen kotoisin Seinäjoelta, mutta vuosien varrella on tullut asuttua niin Vimpelissä, Kaustisilla, Kajaanissa, Helsingissä, Turussa, Raisiossa kuin Australiassakin asti. Opiskelun ja lex-toiminnan ohella kulutan aikaani mm. kavereiden kanssa hengaillen, kirjoja lukien ja tankotanssien.

2. Odotan hallitusvuodelta paljon uusia kokemuksia ja tutustumista uusiin ihmisiin. Toivon myös pystyväni aktivoimaan fukseja Lexin toimintaan ja saavani koottua klubitoimikuntaan motivoituneen ja innokkaan tiimin.

3. Unohtumattomia oikismuistoja on tässä puolentoista vuoden varrella kerääntynyt paljon, mutta parhaaksi niistä valikoituu ehdottomasti Lexin Sillis 2015. Näin sillistoimikuntalaisen näkökulmasta katsottuna päivä ei olisi voinut olla täydellisempi: ilma oli lämmin ja aurinkoinen, ruokaa ja juomaa riitti ja tunnelma oli mitä mahtavin!

Sillis on todellakin ihmisen parasta aikaa!

1. Olen Ilari Sarja, 23-vuotias toisen vuoden opiskelija, jolle napsahti opintovastaavan nakki ensi vuodelle. Alunperin olen Porista, mutta turkulaistuminen on vahvasti käynnissä. Joku on sosiaaliseksikin haukkunut, joten jos ei vielä tunneta, niin ei muuta kuin morjestamaan.

2. Odotan uusia haasteita ja uusiin ihmisiin tutustumista. Tuleva opintouudistus ja mandaatti lexiläisten etujen ajajana opiskelun kehittämisessä takaavat todella mielenkiintoisen vuoden. Opintovastaavana tapaa tiedekunnan henkilökuntaa, johon ei välttämättä muuten ottaisi juuri kontaktia, ja Lexin toiminnassa mukana olemisen kautta tutustuu puolestaan muihin lexiläisiin laajalla otannalla. Mikäs sen hauskempaa!

3. Unohtumattomia oikismuistoja on niin paljon, että niistä on vaikea valita.

Päällimmäisenä on silti ehdottomasti nyt syksyllä järjestetty Institutional Visit. Kahden viikon euroopankiertue ihan mahtavassa porukassa jäi lähtemättömästi mieleen.

Toiseksi täytyy mainita oman fuksiviikkoni yöllinen uintireissu Samppalinnassa. Se on toistaiseksi ainoa kuutamouintini, mutta eiköhän tuokin vielä uusita.

64

LexPress