Fuksiviikko - vanhemman tieteenharjoittajan silmin “Vanhat jaksaa – vai jaksaako?” Teksti: Elina Lemponen
Jälleen yksi uusi vuosikurssi on saapunut haastamaan vanhat jäärät sekä valloittamaan niin Calonian kahvilan pöydät kuin Kirkkotien tanssilattiankin. Uudet opiskelijat toivotettiin heti tervetulleiksi mukaan ainejärjestömme toimintaan Lexin perinteisellä fuksiviikolla, joka tarjosi neljän päivän edestä laatuviihdettä aina Edisonin tutustumisillasta viikon kruunanneeseen torstain kiertoajeluun. Tapahtumarikkaaseen viikkoon mahtui etkoilua tuutoreiden luona, musikaaliesityksiä Börsissä, aarteenmetsästystä, elämysmatkailua turkulaisissa lähiöissä ja Ruissalon rannalla sekä paikallisiin yökerhoihin tutustumista. Fuksit osallistuivat aktiivisesti viikon ohjelmaan ja osoittivat suorastaan ihailtavaa luovuutta metsästäessään pisteitä fuksipasseihinsa. Fuksivuosi on vapun ohella lexiläisen parasta aikaa, ja siitä kannattaa ottaa ilo irti. Tuolloin alkavat muodostua kaveriporukat, jotka kulkevat mukana koko opintojen ajan ja joilta saa tukea silloin, kun velvoiteoikeuden tenttimateriaalien läpi kahlaaminen tuntuu ylivoimaiselta tai lukusalissa istuminen yksinäiseltä.
Kuvassa allekirjoittanut
Väitän, että viimeistään kevääseen mennessä olet täysin vakuuttunut siitä, että Turku on Suomen kaunein ja paras kaupunki. Fuksiviikko toimii loistavana starttina huikealle fuksivuodelle, jota n-vuosikurssilainenkin muistelee suurella haikeudella vielä silloin, kun oma viikko kuluu toimiston tai kirjaston seinien sisällä istuessa. Suosittelen lämpimästi myös ainejärjestötoimintaan mukaan lähtemistä ja tutustumista sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Vanhempien tieteenharjoittajien
LexPress
61