LexPress 04/15

LEXPRESS OIKEUSTIETEEN YLIOPPILAIDEN YHDISTYS LEX RY:N LEHTI

04/15

LAPSET JA NUORET SUOMALAISTEN LAPSIAVIOLIITTOJEN EPÄVARMA TULEVAISUUS LASTEN JA NUORTEN SOVITTELUUN OHJAUS

HAASTATTELUSSA NETTIPOLIISI FOBBA

Lapset ja digitaalinen media

I Varhaiskasvatuslain uudistus I Beach Partyt

GALLUP Syksyn ensimmäisessä LexPressissä opiskelijat vastaavat lapsiin ja nuoriin liittyviin kysymyksiin: 1. Mitä mieltä olet siitä, että vanhemmat lataavat pienistä lapsistaan kuvia nettiin, esimerkiksi sosiaaliseen mediaan?

2. Minkälaiset oikeudet miellät erityisesti lasten ja nuorten oikeuksiksi? Mainitse kaksi tai kolme.

3. Lapsuuden unelma-ammattisi?

MILJA YLI-HONGISTO, 5. VUOSIKURSSI 1. Asiaa ei tule ajatelleeksi arkipäivässä, ja tuttujen lasten kuvia on mukavakin nähdä. Vanhempien kannattaisi kuitenkin käyttää kuvien valitsemisessa samanlaista harkintaa kuin niiden kuvien suhteen, joissa itse esiintyy.

2. Oikeus huolenpitoon sekä oikeus omaan mielipiteeseen ja omiin asioihin vaikuttamiseen iän mukaisesti.

3. Halusin olla se, joka tekee ruisreikäleipiin ne reiät. Myös päiväkodin täti ja opettaja olivat haaveammattejani.

SAMULI NIEMINEN, 3. VUOSIKURSSI 1. Riippuu paljon olosuhteista. Hauskat kuvat esimerkiksi leikkitilanteista sopivat myös sosiaaliseen mediaan, vaikka pääasiassa kuvat voisivatkin olla vanhempien omaan käyttöön.

2. Oikeus väkivallattomaan kotiympäristöön sekä varsinkin nuorilla vapaus valita koulutuksensa.

3. Juristi, mutta jottei menisi liian tylsäksi, halusin jossain vaiheessa myös arkeologiksi.

JOEL NURMI, 2. VUOSIKURSSI 1. Riippuu siitä, missä kuvia julkaisee. Mielestäni olisi sopivaa, että esimerkiksi Facebookissa vanhemmat varmistaisivat, etteivät kuvat näy julkisesti kenelle tahansa.

2. Uskonnon-, omantunnon- ja sananvapaus takaavat lapselle oikeuden ajatella itsenäisesti ilman vanhempien ja muiden aikuisten vaikuttamista - siksi ne ovat mielestäni heille tärkeitä perusoikeuksia. Pidän tärkeänä myös sitä, että lapsillakin on oikeus tietynlaiseen yksityisyyden suojaan. Sen ydinalueelle vanhemmillakaan ei tulisi olla oikeutta mennä.

3. Astronautti.

Teksti ja kuvat: Kirsi Kemppi

TOIM.

HUOM.

Lasten ja nuorten asialla Kuten tavallista, syksy on jo ehtinyt pitkälle, kun lukuvuoden ensimmäinen LexPress viimein ilmestyy.

Toimituskunta on kuitenkin aloittanut työnsä lehden parissa jo syyskuun alussa - virkistyneenä ja uusien tulokkaiden piristämänä!

Neljännen numeron keskiössä ovat lapset ja nuoret, jotka saattavat helposti joutua altavastaajiksi esimerkiksi yhteiskunnallisten myllerrysten tai omien vanhempiensa riitojen keskellä. Alaikäisten etujen ja oikeudellisen aseman turvaaminen on aikuisten käsissä, mutta tunnetusti myöskään aikuiset eivät aina onnistu toimimaan rationaalisesti, tai menettelemään objektiivisesti arvioiden parhaalla mahdollisella tavalla.

Lastensuojelu ja siihen liittyvät ongelmat ovat olleet keskustelussa jo jonkin aikaa. LexPress sai mahdollisuuden perehtyä aiheeseen lastensuojelutyötä tekevän näkökulmasta haastatellessamme sosiaalityöntekijä Susanne Lainetta. Artikkelissa lastensuojelun haasteita pohditaan erityisesti juridisesta näkökulmasta, sillä Laine on koulutukseltaan myös juristi.

Lisäksi saimme kuulla lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilaa suomalaisten lapsiavioliittojen tulevaisuudesta.

Myös oikeudellisesta näkökulmasta mielenkiintoinen aihepiiri nousi kesällä puheenaiheeksi, vaikkei lapsiavioliittoja meillä Suomessa ehkä ongelmaksi koetakaan. Miksi asiaa pitäisi siis puida?

Myös varhaiskasvatuslain uudistus on ajankohtaisuutensa puolesta huomioitu, onhan kyseessä kansallisesti merkittävä askel lasten oikeuksien edistämiseksi. Lisäksi lehdessä käsitellään muun muassa digitalisoituneen maailman haasteita lasten ja nuorten oikeuksien näkökulmasta, sekä samaan aiheeseen liittyen somerikollisuutta, maamme varmasti tunnetuimman nettipoliisin, Marko “Fobba” Forssin, haastattelussa.

Mainittakoon vielä, että lehden ulkoasu on uudistettu ja sivuja sävyttää hieman erilainen punaväri kuin aiemmin.

Myös kirjasintyyli on kokenut muodonmuutoksen, päätoimittajan henkilökohtaisen mielipiteen mukaan parempaan suuntaan.

Toivottavasti uusin - ja uudistettu - LexPress miellyttää myös teitä lukijoita!

Petra Anna palautetta: lexpress@lex.fi

LexPress 04/15 Päätoimittaja: Petra Nieminen lexpress@lex.fi

Taitto ja kuvitus: Petra Nieminen

Toimituskunta: Ansku Latvanen Heidi Ruohonen Eveliina Hokkanen Elina Lemponen Nea Oljakka Ville Laakso Jenna Pentikäinen Hanna-Maija Raitio Elina Hirvonen Eveliina Raitio Saara Kokko Tuomas Dahlström Tomi Paavola Kirsi Kemppi Sannimari Veini Siru Seppänen

...s.26

Etukansi:

Petra Nieminen

Kansikuva: Hanna-Maija Raitio

Ilmoitusmyynti: Anton Johans talous@lex.fi

Julkaisija: Lex ry

Painopaikka: Newprint Oy

Painos:

... s.52

550 kpl

ISSN 1235-371X

Copyright © 2015 Lex ry Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.

sisällys Lapset ja nuoret

Calonia Gallup . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Toim.huom.: Lasten ja nuorten asialla . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Pääkirjoitus: Päiväkoti kuin toinen koti . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Puheenjohtajalta: Uudistuksia, muutoksia ja perinteitä . . 8 Edarissa tapahtuu: Edustajistovaalit 2015 . . . . . . . . . . . . . . 11

..s.42

Senilexin kuulumisia: Teemana asianajotoiminta . . . . . . . . . 13

Ajankohtaista: Varhaiskasvatuslaki uudistuu . . . . . . . . . 18 Lasten ja nuorten sovittelusta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 Lapsiavioliittojen epävarma tulevaisuus . . . . . . . . . . . . 26 Lapsen oikeudet digitaalisessa mediassa . . . . . . . . . . . . 30 Lastensuojelun haasteista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 Oikeustaju: Missä iässä saan itse päättää? . . . . . . . . . . . 39 Nettipoliisit somerikollisuutta vastassa . . . . . . . . . . . . . 42 Stipendiaattina Ruotsissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 Opintopalsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 Kohti menestystä: Koulunpenkiltä yrittäjäksi . . . . . . . 52 Behind the Scenes - Beach Partyt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 Fuksiviikko 2015: Fuksin näkökulma . . . . . . . . . . . . . . . 59 Fuksiviikko vanhemman tieteenharjoittajan silmin . . 61 Galleria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64

... s.59

PÄÄ KIRJOITUS

Päiväkoti kuin toinen koti

6

”Sit mentti” tavattiin meillä kotipuolessa huikata, kun minua ja siskoani lähdettiin aamutuimaan roudaamaan kohti lastentarhaa. Hoitoon mentiin aamupalalle, ja vanhempiemme töiden vuoksi päivät päättyivät vasta iltasella. Tai no, oikeastaan nouto tapahtui yleensä siinä Pikku Kakkosen aikaan, joten lähdönhetki oli joka tapauksessa useimmiten liian aikainen.

Lämpimät muistoni hoitotädeistä, kavereista ja leikeistä ovat tehneet minusta päiväkotitoiminnan puolestapuhujan. Yksipuolisen kokemukseni vuoksi en tietystikään pysty vertailemaan päivähoidon ja kotihoidon hyötyjä tai haittoja, mutta se ei ole tarkoituksenikaan. Olen vain silloin tällöin tullut pohtineeksi, kuinka suuri merkitys tarhassa vietetyillä vuosilla on omassa elämässäni ollut.

Tarhavuosia ker tyi, olimmehan hoidossa aina taaperoikäisistä ekaluokkalaisiksi asti. Noihin vuosiin mahtuu kuitenkin pelkästään hyviä muistoja, kuten roolini Ahtisaaren vaimona hoitopaikan järjestämissä linnanjuhlissa, ensimmäinen erittäin vakavaksi äitynyt romanssi, tai ainakin kestonsa puolesta eskaloitunut talonrakennushanke tarhan takapihalla kahden kaverin kanssa.

Kavereista puheenollen, toki ystävyyssuhteet ylipäänsä, tarhantätejä unohtamatta, ovat jääneet pysyvästi mieleen.

Hoidossa oppi perusasioita säännöistä, kanssakäymisestä ja tavoista. Nimenomaan erilaiset vuorovaikutustilanteet lienevät kaikkein hyödyllisin päiväkotiympäristön tarjoama “koulu” - samaa unilelua ei voi joka kerta varata omiin nimiin.

Myös arkea rytmittäneet ruokailut, päiväunet ja ulkoleikit toivat turvallisen tunteen: elämässä on hyvä olla tiettyä säännöllisyyttä ja rutiineja.

Varmasti päiväohjelmaan sisältyi jotain pedagogistakin, mutta varsin onnistuneesti näemmä leikin varjolla.

Ilmapiiri hoidossa oli aina välitön ja rento.

Minulle hoidossa käyminen oli itsestäänselvää ja kaikin puolin mukavaa, enkä muista juuri ikävää itkeneeni. Sen tosin muistan, että vaikka paikalla olivat aina tutut hoitajat ja kaverit, olin jostain syystä ns. ”aamu-ujo”. Pinnistelin toisin sanoen ujoudessani päivän ensimmäisen tunnin, siis noin kahdeksasta yhdeksään, ennen kuin saatoin rentoutua. Sittemmin en ole havainnut itsessäni sosiaalista kankeilua aamuisin, joten kenties karaistuin tarhavuosien aikana.

Varhaiskasvatuksen kehittämisessä eletään mielenkiintoisia aikoja. Suurimpana tekijänä on tietysti varhaiskasvatuslain uudistus, mutta toisaalta myös viimeisimmän hallitusohjelman linjaukset. Viime vuosiin saakka varhaiskasvatukseen on satsattu, ja omien kokemuksieni pohjalta minun on helppo samaistua edistämistoimien taustalla vaikuttaneisiin näkemyksiin. Niiden mukaan varhaiskasvatuksella on oleellinen

LexPress

merkitys lapsen elämän ja hyvinvoinnin kannalta.

Viimeaikaiset päätökset koskien päivähoito-oikeuden rajaamista, ryhmäkokojen kasvattamista ja maksujen nostamista saattavat merkitä suunnanmuutosta. Todennäköisesti niillä on ainakin jonkinlainen vaikutus uuden varhaiskasvatuslain toimeenpanossa. Selvää toki on, että nykyisessä taloustilanteessa harva toimiala tai yhteiskunnan osa-alue säästyy leikkauksilta, mutta lapsiin ja nuoriin kohdistuvat säästötoimet herättävät aina erityistä huolta.

Heissähän (ja meissä vanhemmissakin opiskelijoissa) se tulevaisuus on, kuten takavuosien kotimainen rap-tähtikin eräässä kappaleessaan oivaltavasti totesi.

Hyvällä varhaiskasvatuksella on eittämättä edistävä vaikutus paitsi yksittäisen lapsen elämässä myös koko yhteiskuntakehityksen kannalta.

Kuten todettua, koen tarhavuosien jättäneen minuun positiivisen jäljen monessakin mielessä. Sanoisin jopa, että päiväkoti oli minulle kuin toinen koti. Toivoisin, että suomalainen varhaiskasvatus pystyisi jatkossakin tarjoamaan lapsille samanlaisen välittömän ja rennon ympäristön kasvaa ja kehittyä, jollaisen osaksi itsekin pääsin.

LexPressin syksyn ensimmäisen numeron teemana ovat ”Lapset ja nuoret”. Lehdessä keskitytään siis lasten oikeuksiin, joita koskeva laajempi uutisointi tapahtuu usein globaalissa viitekehyksessä. Sen vuoksi myös kuva lasten oikeuksista saattaa helposti muodostua hieman suppeaksi. LexPressissä teemaa onkin lähestytty kansallisesta näkökulmasta, ja käsittelyssä ovat erityisesti ajankohtaiset tai muuten keskustelua herättäneet aiheet.

Antoisia lukuhetkiä niin LexPressin kuin tenttikirjojenkin parissa!

Petra Nieminen Päätoimittaja lexpress@lex.fi

LexPress

7

PUHEEN JOHTAJALTA

Uudistuksia, muutoksia ja perinteitä S

yksy on uusien asioiden aikaa, tänä vuonna se näkyy vielä selvemmin kuin normaalisti. Uudet opiskelijat ovat vallanneet Calonian ja fuksit ovat tuoneet taas aivan uutta energiaa yhdistykseemme.

On hienoa seurata, kuinka uusista oikeustieteen opiskelijoista tulee syksyn myötä lexiläisiä, ei vain oikkareita. Uudet lexiläiset muokkaavat Lexistä oman näköisensä ja ovat siten tärkeä osa yhdistyksemme jatkuvaa kehitystä. Vaikka syksyn tapahtumakalenteri onkin hyvin perinteinen, Lexissä on tänä vuonna tapahtunut myös paljon uutta.

Yksi näkyvimmistä muutoksista on varmasti se, että yhdistyksemme nettisivut kokivat kesän aikana suuren kokonaisuudistuksen ja jatkossa nettisivuja pyritäänkin hyödyntämään tiedotuksessa huomattavasti aiempaa enemmän.

Uutta on myös toimiston sijaitseminen Yo-talo B:ssä, jonne tavarat muutettiin jo toukokuun lopussa, mutta joka vasta syksyn ja opiskelijoiden paluun myötä on muodostunut lexiläisten uudeksi olohuoneeksi. Toimiston muutto on jo useita vuosia ollut kaukana tulevaisuudessa häämöttävä uhkakuva, jonka on tiedetty olevan edessä ennemmin tai myöhemmin. Vielä tämän vuoden alussa luultiin, että muutto saisi odottaa ainakin yhden vuoden. Toisin kuitenkin kävi, kun 8

TYS kertoi, ettei vanhoihin tiloihin ole enää remontin jälkeen paluuta, eikä korvaavien tilojen löytäminen kaikille ainejärjestökäytävän yhdistyksille tulisi olemaan helppoa. Uuden toimistopaikan löytyminen näin läheltä ja helposti olikin ennen kaikkea todellinen onnenpotku. Uuteen toimistoon pääsee tutustumaan päivystysaikoina, ja vaikka moni varmasti kokee haikeutta vanhaa toimistoa muistellessaan, tarjoaa nykyinen toimisto oivan paikan kahvitteluun, Cal§arin lukemiseen ja kavereiden tapaamiseen.

Nyt, lähes kolme vuotta organisaatiomuutoksen jälkeen voimme uudistaa rakenteita, jotka kaipaavat muutosta. Yksi esimerkki tällaisesta toiminnasta on tämän vuoden alussa toteutettu valokuvausvastaavien valinta, jonka myötä kevennettiin LexPressin päätoimittajan vastuuta.

Jatkossa valokuvausvastaava tulee vastaaman valokuvausringin pyörittämisestä ja gallerian ylläpidosta niin toimistolla kuin nettisivuillakin.

Toinen hallituksen esittämä muutos organisaatiomalliin on myös tapahtumatoimikunnan kasvattaminen ja siten sen vahvistaminen ja monipuolistaminen. Tarkoituksena on ottaa käyttöön muissa järjestöissä toimivaksi havaittu malli. Jo nyt tapahtumavastaava toimii tapahtumatoimikunnan puheenjohtajanaja ja hänen kanssaan toimikunnassa

LexPress

toimivat vuosittain valittavat sitsi-, kulttuuri- ja liikuntavastaavat. Tarkoituksena on lisätä tapahtumatoimikuntaan ainakin kaksi pysyvää jäsentä, jotka pääsevät vaikuttamaan Lexin tapahtumakalenteriin ja tapahtumien sisältöön, mutta joiden ei tarvitse huolehtia hallitusvastuusta.

Vaikka tänä vuonna muutoksia onkin ollut poikkeuksellisen paljon, on silti hyvä muistaa, ettei kaikkea tarvitse muuttaa vain muuttamisen takia.

Vaikka monet lexiläisiä keskeisesti koskevat asiat muuttuvat, on hyvä pitää kiinni myös perinteistä, jotta Lex-henki säilyy jatkossakin. Erityisen tärkeää tämä on siinä vaiheessa, kun Calonian peruskorjaus aloitetaan — silloin meillä ei hetkeen ole omaa tiedekuntarakennusta, joka sitoisi meitä yhteen.

Mikäli peruskorjaus etenee suunnitelman mukaisesti, on tiedekunnan muutto edessä jo ensi kesänä.

Perinteiden osalta on hyvä muistaa pian edessä olevat henkilövalinnat.

Hallituksen ja toimihenkilöiden valinnat lukeutuvat vuoden tärkempiin päätöksiin Lexissä, sillä vuoden ajan nuo henkilöt kehittävät Lexiä, muuttavat perinteitä, luovat uutta ja ylläpitävät vanhaa. Ei siis kannata jättää käyttämättä mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miltä Lex näyttää vuoden päästä, vaan tulla paikalle äänestämään niitä, joiden näkemys Lexin tulevaisuudesta on lähimpänä omaasi. Niille, jotka pohtivat mukaan lähtemistä pienempään tai isompaan tehtävään, haluan suositella Lex- aktiivisuutta koko sydämestäni. Omasta aktiivisuudestaan saa takasin paljon kokemuksia ja ystäviä, sekä oppii asioita, joita ei missään muualla välttämättä opi.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa kaikkia edessä olevista edustajistovaaleista, nyt on aika saada se viides paikka! Näissä vaaleissa jokainen ääni on tärkeä, joten käyttäkää ääntänne ja varmistakaa, että lexiläisten ääni kuuluu Edarissa myös jatkossa!

Elina Hirvonen Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi

LexPress

9

EDARISSA TAPAHTUU

Historiassa hilkulla, tulevaisuudessa tavoitteena – Edustajistovaalit 2015 Joka toinen vuosi Turun yliopiston ylioppilaskunnassa (TYY) järjestettävä jännitysnäytelmä, edustajistovaalit, lähestyy vinhaa vauhtia! Äänestäjänä olet pääroolissa tässä opiskelijapolitiikan trillerissä, jossa edaattoriehdokkaat tavoittelevat paikkaa ylioppilaskunnan rautaistuimella.

Historia on opettanut, että jokainen ääni on arvokas. Edellisissä edustajistovaaleissa (vuonna 2013 ja 2011) yksi ääni on ratkaissut sen, että Ryhmä Lex on jäänyt vaille viidettä edustajistopaikkaa. Tämä viides paikka muuttaisi merkittävästi asemaamme edustajistossa, joka muodostuu 41 jäsenestä.

Ryhmä Lexin ääni painaisi entistä enemmän edustajiston mielipiteenvaihdossa ja äänestyksissä, joissa yhdenkin edaattorin kanta voi kääntää tuloksen suuntaan tai toiseen.

Sinun arvoisesi Ryhmä Lex Ryhmämme tavoittelee oikeudenmukaista ylioppilaskuntaa, jonka harjoittama edunvalvonta koskettaa kaikkia Turun yliopiston opiskelijoita. Ryhmä Lex on kuitenkin tarpeen vaatiessa aina valmis puolustamaan ensisijaisesti oikeustieteilijöiden etua ylioppilaskunnan päätöksenteossa, jos opiskelijoidemme asemaa oltaisiin yliopistonmäellä heikentämässä. Oikkareiden edun ajamisessa onnistuttiin esimerkiksi silloin, kun oikeustieteellisen tiedekunnan itsenäisyys oli vaakalaudalla.

Ryhmä Lexin mielestä TYYn tulisi valmistautua automaatiojäsenyyden lakkaamiseen ja selvittää vaihtoehtoiset keinot toiminnan ylläpitämiseen.

Ryhmämme tavoitteena on myös kehittää ylioppilaskunnan palveluita niin, että nämä tavoittaisivat tehokkaasti jäsenistön. Ryhmä Lex on puoluepoliittisesti sitoutumaton, joten muodostamme yhteisen kantamme edustajistossa täysin vapaalla harkinnalla ja parhaaksi katsomallamme tavalla.

”Varför fyra, när vi kan ha mera” Ryhmä Lex on viimeisimmän edustajistokauden aikana vakiinnuttanut asemansa todellisena vaikuttajana niin edustajistossa kuin muussakin TYYn toiminnassa. Nykyiset ryhmän toimijat ovat tehneet hienoa työtä ja sitä menestystarinaa on seuraajienkin hyvä jatkaa. Vaalikampanja on saanut tuulta purjeisiin, minkä vuoksi haluan kiittää ja kumartaa kaikkia, jotka ovat panoksellaan olleet mukana viidennen paikan metsästyksessä!

LexPress

11

Sinä, äänenantaja, olet todellinen kulmakivi vaalimenestyksemme kannalta. Sinun antamasi ääni voi olla se, joka takaa Ryhmä Lexin viidennen edustajistopaikan. Sinun äänesi on arvokas, joten käytä sitä.

Tomi Paavola Ryhmä Lexin vaalikoordinaattori

TYYn edustajistovaalit 2015: Ennakkoäänestys: ma 26.10. - to 29.10.

Varsinaiset vaalipäivät: ti 3.11. - ke 4.11.

12

LexPress

SENILEXIN KUULUMISIA

Asianajotoiminta teemana Senilexin Networking Nightissa Alumniyhdistys Senilex ry. järjesti 23.4.2015 verkostoitumistapaamisen Helsingissä Ravintola Teatterissa. Entisten opiskelutovereiden tapaamisen ja uusiin ihmisiin tutustumisen lisäksi alumnit kuulivat kaksi alustusta Suomen Asianajajaliiton edustajilta.

Tapahtumaan osallistui nelisenkymmentä alumnia ja se oli suunnattu kaikkien alojen lakimiehille, ei pelkästään asianajajille tai asianajajan urasta kiinnostuneille.

Teksti: Inari Kinnunen, asianajaja, Senilexin hallituksen tiedotusvastaava

Senilexin tarjoamien kuohuviinilasillisten ja cocktailpalojen äärellä keskusteltiin vilkkaasti vanhojen ja uusien tuttavuuksien kesken heti tapahtuman alkuminuuteista lähtien.

Tilaisuuden osallistujajoukossa oli vastikään valmistuneiden lisäksi sellaisia juristeja, joiden Kirkkotieajoista oli kulunut jo kymmeniä vuosia.

Oli jälleen kerran mukavaa nähdä, miten eri-ikäiset ja eri vaiheessa uraansa olevat alumnit vaihtoivat ajatuksia entisen lexiläisyyden ollessa juuri se yhdistävä tekijä. Tilaisuudessa puhuivat Asianajajaliiton pääsihteeri Minna Melender ja valvonnasta vastaava lakimies Pia Kauppinen, molemmat entisiä lexiläisiä.

Asianajajakunnasta ja asianajajaliitosta

valittiin liiton pääsihteeriksi vuonna 2013. Asianajajakuntaan kuuluu runsaat 10 % Suomen lakimiehistä, ja vaikka lakimieskunta onkin naisistunut viime vuosikymmeninä, asianajajien joukossa suuria muutoksia ei ole juuri tapahtunut: asianajajista naisia on edelleen vain 29 %. Suomessa on yli kaksituhatta asianajajaa, minkä lisäksi asianajotoimistoissa työskentelee noin kuusisataa lakimiestä.

Asianajajaliiton tehtävänä on säännellä ja valvoa asianajotoimintaa, edistää asianajopalveluiden laatua, kouluttaa ja tukea asianajajia sekä kehittää oikeusoloja. Toisin kuin jotkut luulevat, Asianajajaliitto ei ole rekisteröity yhdistys, ammattiliitto eikä yrittäjäjärjestö, vaan lailla perustettu julkisoikeudellinen yhteisö, joka hoitaa lakisääteisiä tehtäviä.

Senilexin puheenjohtajan Mikko Lupalakimiesjärjestelmä Heinosen avattua tilaisuuden Asianajajaliiton pääsihteeri Minna Melender Vuoden 2014 alusta lähtien kertoi alumneille Asianajajaliitosta ja sen toiminnasta. Melender on valmis- lähtökohtaisesti vain asianajajat, tunut Turusta vuonna 1992, ja hänet julkiset oikeusavustajat ja luvan saa-

LexPress

13

neet oikeudenkäyntiavustajat saavat toimia asiamiehinä oikeudessa. Melender kertoi alumneille tästä varsin tuoreesta ns. lupalakimiesjärjestelmästä, sillä lupalakimiehet kuuluvat Asianajajaliiton valvonnan piiriin.

Asianajajat ovat lakimiestutkinnon suorittaneita henkilöitä, joilla on vähintään neljän vuoden oikeudellinen työkokemus ja suoritettu asianajajatutkinto. Luvan saaneilla oikeudenkäyntiavustajilla eli lupalakimiehillä on lupa toimia oikeudenkäyntiavustajana ja luvan saamisen edellytyksenä on mm. lakimiestutkinto sekä riittävä perehtyneisyys oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtäviin.

Perehtyneisyyden voi osoittaa esimerkiksi vuoden työkokemuksella tai suorittamalla asianajajatutkinnon.

Lupalakimiehiä oli Suomessa viime maaliskuussa 1430. Osa lupalakimiehistä on asianajotoimistojen nuoria lakimiehiä, joiden työkokemusvuodet eivät vielä riitä asianajajakuntaan hyväksytyksi tulemiseen.

Asianajajaliitto valvoo jäseniään ja lupalakimiehiä Asianajajaliitto valvoo jäsenistöään tehokkaasti: vuonna 2014 vireille tuli 618 uutta valvonta- ja palkkioriitaasiaa, ja valvontalautakunta ratkaisi 632 tapausta. Asianajajien valvonta ulottuu laajalle, ja asianajajien tulee hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden mukaan kaikessa toiminnassaan – myös vapaa-ajallaan – toimia kunniallisesti.

Luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia valvonta koskee vain heidän hoitamiensa tuomioistuinasioiden osalta. Melender kertoi, että sekä kuluttajien että lupalakimiesten itsensä kannalta valvonnan ulottuvuuden rajaus on ongelmallista, sillä voi olla hankalaa määrittää, milloin valvonta varsinaisesti alkaa – ei ole aina ilmiselvää, minä hetkenä tuomioistuinasia saa alkunsa. Rajaus myös kuormittaa valvontalautakuntaa, joka joutuu usein pohtimaan, mikä asia

Kuva: Senilex

Kuvassa: Minna Melender (vas.), Senilex ry:n sihteeri Veikko Niinikoski ja Pia Kauppinen

LexPress

15

asianajajatavan vastaisesti ja toimineen tavalla, joka oli ollut omiaan alentamaan asianajajakunnan arvoa ja vähentämään luottamusta asianajajakuntaan. Näin ollen lakimiehen valvonnasta vastaava asianajaja oli Valvontalautakunnan ratkaisu- laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja oli siten menetellyt hyvän toiminnasta asianajajatavan vastaisesti.

Asianajajaliiton valvonnasta vasMelenderin ja Kauppisen esitaava lakimies Pia Kauppinen kertoi tarkemmin valvontalautakunnan tykset herättivät vilkasta keskustetoiminnasta sekä esitteli viimeaikaisia lua ja kysymyksiä. Oli selvää, että asianajajien käytökseen ja toimintaan teemat olivat hyödyllisiä myös liittyviä valvontaratkaisuja. Valvon- muiden kuin asianajajien kannalta, talautakunta koostuu asianajajista, ja keväinen alumni-ilta jatkui renasianajajakuntaan kuulumattomista nosti vapaamuotoisen seurustelun lakimiehistä sekä lupalakimiehistä. Val- merkeissä. vontamenettely käynnistyy tyypillisesti kantelun kautta, mutta se voi myös tulla vireille liiton hallituksen yleisvalvonnan kautta tai oikeuskanslerin tai tuomioistuinten ilmoitusten kautta.

Kauppisen mukaan tuomioistuimet ilmoittavat asianajajien velvollisuuksien vastaisesta menettelystä varsin harvoin. on säädöksissä tarkoitettu oikeudenkäyntiasia eli onko valvontalautakunta ylipäätään toimivaltainen kyseisessä asiassa.

Kauppisen mukaan valvontalautakunnalle toimitettujen kanteluiden yleisimmät moitteet ovat viivyttely, huolimattomuus, informointivelvollisuuden laiminlyönti sekä vastaamatta jättäminen. Jos asianajajan katsotaan menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti, mahdolliset valvontalautakunnan määräämät seuraamukset ovat huomautus, varoitus, seuraamusmaksu ja liitosta erottaminen. Lupalakimiehiä koskee vain kaksi ensimmäistä seuraamusmuotoa. Kanteluiden keskimääräinen käsittelyaika lautakunnassa on puoli vuotta.

Valvontaratkaisuja on saatavilla anonymisoituina Asianajajaliiton verkkosivuilla. Valvontalautakunta oli viime vuonna pohtinut mm. lakimiehen alkoholille tuoksumista ja rähjäistä olemusta hänen tavatessaan päämiehensä vankilassa. Asiassa todettiin lakimiehen menetelleen hyvän 16

LexPress

AJAN KOHTAISTA

Varhaiskasvatuslaki uudistuu Elokuussa 2015 astui voimaan uusi varhaiskasvatuslaki, joka uudisti merkittävästi vuodesta 1973 voimassa ollutta päivähoitolakia. Uudistus oli ensimmäinen osa varhaiskasvatuslainsäädännön kokonaisuudistusta. Uudessa laissa muutettiin päivähoidon käsite varhaiskasvatukseksi.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen kertoi LexPressille tarkemmin varhaiskasvatuslain uudistuksesta ja sen vaikutuksista.

Teksti: Jenna Pentikäinen

18

Keskeisimmät muutokset

Lapsen edun toteutuminen

Iivonen täsmentää, että varhaiskasvatuksella tarkoitetaan uuden lain mukaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Iivonen kertoo myös, että varhaiskasvatuksen tavoitteet on määritelty uudelleen ja laissa säädetään myös päiväkodin ryhmäkoosta. Lisäksi tärkeänä on pidetty lakiin sisällytettyä säännöstä varhaiskasvatussuunnitelmasta, joka tehdään jokaiselle päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle.

Lain myötä Opetushallituksesta tehtiin varhaiskasvatuksen asiantuntijavirasto Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijaan. Kaiken kaikkiaan uudessa laissa on painotettu nimenomaan lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen, ei vanhempien oikeutta saada päivähoitopaikkaa lapselleen.

Uuden varhaiskasvatuslain yhtenä tavoitteena on lapsen etu eli lapsen oikeuksien toteutuminen ja lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen turvaaminen. Iivosen mukaan tämä asettaa perustan varhaiskasvatuksen sisällölle sekä valtakunnalliselle, paikalliselle ja lapsikohtaiselle suunnittelulle ja toteutukselle. Lapsen etu tulee huomioida varhaiskasvatusta suunniteltaessa ja järjestettäessä.

Varhaiskasvatuksella tuetaan lapsen oppimisen edellytyksiä edistäen elinikäistä oppimista sekä koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista.

Vaikutus lapsiperheen elämään sekä päiväkodin arkeen Iivonen toivoo, että uusi laki kehittäisi varhaiskasvatusta sisällöllisesti, sillä varhaiskasvatuksella on

LexPress

tärkeä tehtävä muun muassa sosiaalisten valmiuksien ja oppimisvalmiuksien kehittämisessä, syrjäytymisen ehkäisemisessä ja maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumisessa.

Uudistettu laki korostaa myös vanhempien osallisuutta, kasvatuskumppanuutta ja eri tahojen välistä yhteistyötä, jotka otetaan huomioon lastentarhaopettajan laatimassa varhaiskasvatussuunnitelmassa. Siinä pyritään huomioimaan lapsen yksilölliset tarpeet.

Rahoitus ja tulevaisuuden näkymät Nykyinen hallitus jatkaa varhaiskasvatuksen resurssien leikkaamista, mikä asettaa suuria haasteita päiväkotien rahoitukselle. Asiakasmaksuja ollaan korottamassa huomattavasti.

Iivonen harmittelee tulevaisuuden näkymiä, sillä uuden hallituksen odotettiin vievän varhaiskasvatuslain-

säädännön uudistaminen loppuun.

Hallitusohjelmassa ei kuitenkaan ole mainittu varhaiskasvatuksen kehittämistä. Sen sijaan hallituksen suunnitelmissa on tällä hetkellä vähentää ammattikasvattajien määrää päiväkodeissa, kasvattaa päiväkotien ryhmäkokoja ja rajata kokopäiväistä varhaiskasvatusoikeutta.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaamisella arvellaan olevan monia haittoja, kuten sääntelyn, byrokratian ja kuntien hallinnollisten kustannusten lisääntyminen. Lapsen edun kannalta tällä voi olla eriarvoistava vaikutus, sillä kokopäiväistä varhaiskasvatusta tarvitsevat saattavat jäädä oikeuden ulkopuolelle. Käytännöt kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tarjoamisessa tulevat jatkossa vaihtelemaan kunnittain, mikä on yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista.

Iivonen mainitsee uhkakuvana myös lastensuojelupalveluiden tarpeen kasvamisen. Kansainvälisissä tutkimuksissa varhaiskasvatus on todettu tuloksellisimmaksi ja kustannustehokkaimmaksi keinoksi lasten hyvinvoinnin ja kehityksen varmistamisessa, mikä olisi syytä muistaa varhaiskasvatuslainsäädännön uudistamisessa.

Kuvassa Esa Iivonen

LexPress

19

Lasten ja nuorten sovittelussa ei saa syyllistää, tuomaroida tai saarnata 15-vuotias nuori syyllistyy näpistykseen. Ensikertalainen tekijä tuomitaan käräjäoikeudessa sakkoihin. Nuoren rahatilanne on kehno, joten sakot jäävät lopulta vanhempien maksettavaksi. Mitä tästä kaikesta jää käteen?

Teksti: Saara Kokko

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämispäällikön Aune Flinckin mukaan alussa kuvatun tapahtumaketjun seurauksena saattaa olla, ettei nuori lopulta sisäistä, mitä on tapahtunut ja mikä on näpistyksestä seuranneen sakkorangaistuksen merkitys. Flinck vastaa THL:ssä sovittelupalveluiden valtakunnallisesta kehittämistyöstä ja koordinaatiosta. Hänen mukaansa sovittelu on erityisen toimiva menettely nuorten ensikertalaisten tekijöiden kohdalla tietyissä lievissä rikoksissa. Nuorten sovitteluissa käsitellään yleisimmin muun muassa näpistyksiä, vahingontekoja ja koulukiusaamistapauksia. 80 prosenttia sovittelualoitteista tulee poliisilta.

– ”Sovittelu on hyödyllinen menettely juuri rikollisen käyttäytymisen ennaltaehkäisyssä. Tutkimus tukee tätä näkemystä”, Flinck sanoo.

Lasten ja nuorten sovittelu on erityinen prosessi Kun sovittelun osapuolena on lapsi tai nuori, sovitteluprosessi poikkeaa tavanomaisesta. Sovittelun edellytykset on ensinnäkin arvioitava erityisen huolellisesti.

Sovittelutoimistojen ammattilaiset 22

vastaavat arvioinnista ja keskustelevat asiasta niin sovittelun osapuolten kuin huoltajienkin kanssa.

– ”Tavoitteena on selvittää, miksi juuri tietty rikos tietyn nuoren kohdalla soveltuu soviteltavaksi. Lisäksi on varmistuttava siitä, että nuori suostuu menettelyyn ja ymmärtää, mistä siinä on kysymys. Sovitteluun tarvitaan suostumus myös huoltajalta”, Flinck kertoo.

Jos menettelyn edellytykset täyttyvät, sovittelu päästään yleensä aloittamaan muutamassa viikossa tapahtuneen rikoksen jälkeen. Sovittelijat ovat ensin yhteydessä sovittelun osapuoliin ja kartoittavat, mistä tilanteessa on kyse: mitkä ovat osapuolten tarpeet, millainen käsitys heillä on tapahtuneesta ja mitä odotuksia heillä on sovittelun suhteen.

Nuorten sovitteluissa voidaan järjestää ensin erilliset tapaamiset uhrin ja tekijän sekä heidän huoltajiensa kanssa. Sen jälkeen pidetään yleensä ainakin yksi yhteistapaaminen.

Kaikkiaan prosessi kestää muutaman viikon. Flinck näkee nopeuden yhtenä lasten ja nuorten sovittelun eduista.

– ”Rikosprosessi saattaa tarkoittaa nuorelle jopa vuoden tai kahden odottelua. Tämä voi tuntua nuoresta hyvin ahdistavalta. Sovittelu on sen sijaan

LexPress

Creative Commons/Richard Rutter

nopea, matalan kynnyksen prosessi.”

nähden on, että dialogi ja käsitteistö pyritään kääntämään nuoren Huoltajalla on oikeus olla paikalla ymmärrystä vastaavalle tasolle”, sovittelussa, ja hänen tehtävänsä on an- Flinck lisää. taa nuorelle tukea uudessa tilanteessa.

Toisinaan huoltajien läsnäolo saattaa Sovittelun lyhyen tähtäimen aiheuttaa ongelmia. tavoitteita ovat Flinckin mukaan – ”Vanhemmat saattavat kääntyä tekijän ja uhrin kohtaaminen, tatilanteessa puolustuskannalle ja väit- pahtuneen purku sekä osapuolten tää, ettei oma lapsi ole tehnyt mitään. eheytyminen. Nämäkin tekijät saavat Tällaiset konfliktit pitäisi pystyä vält- erityisen painoarvon, kun puhutaan tämään. On myös mahdollista, että lapsista ja nuorista. huoltajat ottavat pääroolin, ja nuori – ”Jos tapahtunutta ei käsitellä jää sivustaseuraajaksi. On tärkeää, perinpohjaisesti ja nuorille sovelettä myös vanhemmat saavat tukea ja tuvalla tavalla, osapuolet saattavat ohjeita sovitteluhenkilöstöltä prosessin jäädä kantamaan kaunaa tai tunaikana”, Flinck sanoo. temaan kostonhalua. Nuoren tunneelämä ei ole vielä täysin kehittynyt, ja kyky käsitellä tapahtunutta voi olla Tunteita saa ilmaista vapaasti vajavainen”, Flinck sanoo.

Sovittelussa tapahtumia käsitellään lasten ja nuorten omasta näkökulmasta käsin.

– ”Nuoret saavat kertoa tarinansa omin sanoin ja olla aktiivisia toimijoita heitä itseään koskettavan asian käsittelyssä.” Flinckin mukaan sovittelussa pääsee esiin myös sellaisia näkökulmia, jotka saattaisivat jäädä rikosprosessissa vähemmälle huomiolle.

– ”Tunteita saa ilmaista vapaasti, ja niiden käsittelemiseen tarjotaan erityistä tukea. Lisäksi sovittelun etu esimerkiksi tuomioistuinkäsittelyyn

Työkorvaus on suotavin hyvitysmuoto Sovittelussa on tarkoitus päästä yhteisymmärrykseen siitä, mikä on kohtuullinen hyvitys tapahtuneesta rikoksesta. Rahamääräisten hyvitysten kohdalla on otettava huomioon nuoren maksukyky, joka saattaa usein olla alhainen. Jos korvattava vahinko on suuri, nuorelle laaditaan pitkäaikainen maksusuunnitelma.

– ”Jos vanhemmat päätyvät

LexPress

23

maksamaan rahamääräisen hyvityksen, voidaan sopia esimerkiksi siitä, että nuori korvaa tämän vanhemmilleen vaikkapa työskentelemällä kotona.”

Hyvitys voidaan suorittaa myös työkorvauksena. Tämä on Flinckin mukaan kaikkein suotavin hyvityksen muoto. Nuorelle tarjottavan työn pitäisi kuitenkin olla mielekästä, eikä tähän ole aina mahdollisuuksia.

Dawayne Bent - Creative Commons tai – ”R angaistuksenomainen muuten epämielekäs työ saattaa katkeroittaa nuorta entisestään”, Flinck sanoo.

Kun tapahtunut on käsitelty ja hyvityksestä sovittu, sovittelussa selvitetään mahdollisten jatkopalvelujen tarve. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi perheneuvolakäyntejä tai nuorten ryhmä- ja harrastustoimintaa. Kaikkien sovitteluun liittyvien toimien päämäärä on selkeä: nuoren rikollisen käyttäytymisen katkaiseminen.

Kehitteillä uusi koulutusohjelma Vaikka sovittelua pidetään hyödyllisenä menettelynä erityisesti lasten ja nuorten kohdalla, sen käyttö on vähentynyt viime vuosina. Lasku on ollut vuositasolla kolmen prosenttiyksikön luokkaa. Sama trendi on näkyvissä kaikkien sovittelualoitteiden kokonaismäärässä. Yhtenä syynä aloitteiden määrän laskuun on Flinckin mukaan rikollisuuden väheneminen.

Kaikesta huolimatta sovittelua kehitetään jatkuvasti. THL on mukana suunnittelemassa valtakunnallista koulutusohjelmaa, jossa sovittelijat saavat tietoa ja valmiuksia lasten ja nuorten rikos- ja riita-asioiden käsittelemiseen. Koulutusohjelman on tarkoitus valmistua vielä tämän vuoden puolella, minkä jälkeen sitä aletaan kokeilla käytännössä.

– ”Lasten ja nuorten sovittelussa tarvitaan erityisiä taitoja. Sovittelija ei saa syyllistää, tuomaroida tai saarnata. Keskeinen viesti, joka nuorelle halutaan välittää on, että tästä selvitään.”

Kuvassa Aune Flinck

LexPress

25

SUOMALAISTEN LAPSIAVIOLIITTOJEN EPÄVARMA TULEVAISUUS YK antoi taannoin päätöslauselman, jossa se kehotti jäsenvaltioitaan kieltämään alle 18-vuotiaiden avioliitot, jotka ovat suuri uhka erityisesti tyttöjen oikeuksille. Lapsiavioliitot ovat globaali ongelma, ja vaikka YK:n kehotus olikin suunnattu ensisijaisesti kehitysmaille, nousi aihe puheeksi myös Euroopassa. Suomessa siihen otti kantaa vuodesta 2014 lähtien Suomen lapsiasiavaltuutettuna toiminut Tuomas Kurttila, jonka mukaan alle 18-vuotiaiden avioliitot tulisi kieltää Suomessa. Haastattelimme häntä asian tiimoilta.

Teksti: Sannimari Veini, kuva: www.lapsiasia.fi

LAPSIAVIOLIITOT SUOMESSA

26

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila kertoo, että hänen työnkuvaansa Suomen lapsiasiavaltuutettuna kuuluu arvioida muun muassa eduskunnalle ja valtioneuvostolle sitä, kuinka hyvin lasten oikeudet ja hyvinvointi Suomessa toteutuvat. Työnkuvan eräänä osa-alueena on myös edistää lasten tietoisuutta omista oikeuksistaan. Lapsiasiavaltuutetun työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja juuri YK:n kehotus lapsiavioliittojen kieltämisestä saikin Kurttilan nostamaan kysymyksen pöydälle. Hän kuitenkin toteaa lapsiavioliittojen olleen jo aiemminkin esillä kansallisessa keskustelussa.

Suomessa avioituikin vuosien 1995– 2014 välillä yhteensä 1138 alaikäistä, joista kolmisenkymmentä oli vain 14–15-vuotiaita. Kurttilan mukaan Suomessakin pitkään vallalla ollut ”häpeäajattelu” on saattanut johtaa esimerkiksi alaikäisen tytön tullessa raskaaksi siihen, että avioituminen on koettu tarpeelliseksi. Siten on pystytty ”säilyttämään suvun kasvot”.

Alaikäisten avioliittomahdollisuuden on myös katsottu edesauttavan isän sitoutumista perheeseen. Myös erilaiset uskonnolliset yhdyskunnat perinteisine käsityksineen ovat vaikuttaneet alaikäisten avioliittomahdollisuuden säilymiseen lainsäädännössämme.

Suomen lainsäädäntö mahdollistaa edelleen alle 18-vuotiaiden avioitumisen oikeusministeriön luvalla, eikä alaikärajaa avioliitolle ole määritelty. Tilastokeskuksen mukaan

Kurttilan mukaan lainsäädännön tulisi kuitenkin kehittyä yhteiskunnan kehittyessä.

–”Lasten oikeudet ovat dynaamisia oikeuksia. Yhteiskuntamme ajatte-

LexPress

lumalli on muuttunut, eikä esimerkiksi alaikäisen tytön tullessa raskaaksi ensisijaisena toimena nähdä - tai ainakaan pitäisi nähdä - avioliittoa, vaan oleellisempaa on muunlainen tuki. Ylipäätään lasten kuuleminen ja heidän omat mielipiteensä nähdään nykypäivänä entistä tärkeämpinä.

Ongelmallista on, että nyt avioliittolainsäädännössä korostuu lapsen huoltajien tahdon selvittäminen

hakemusten kuin myönnettyjen lupienkin määrä on vähentynyt 1990-luvulta tuntuvasti.

Luvut ovat Kurttilan mukaan kuitenkin vain yksi tekijä, eikä se riitä, että suurin osa esimerkiksi 14-vuotiaista saa viettää normaalia lapsuutta.

- ”Kaikkien oikeuksien on toteuduttava ja lapsuutta on suojel-

“Monelle suomalaiselle voi tulla yllätyksenä, että maassamme avioidutaan edelleen jopa 14-vuotiaina.” alaikäisen lapsen avioituessa”, Kurttila toteaa.

Kurttila kuitenkin huomauttaa, ettei Suomen lapsiavioliitot mahdollistava lainsäädäntö tee maastamme poikkeusta muihin Euroopan valtioihin nähden, ja YK:n kehotus on herättänyt keskustelua myös muualla. Viimeisimpänä Espanja nosti alaikäisten avioliiton alaikärajaa.

KIELLON TARPEELLISUUDEN PERUSTEITA Vaikka lapsiavioliitot eivät olekaan Suomessa kovin yleisiä ja suurin osa avioituvista alaikäisistä on jo lähes täysi-ikäisiä, olisi lasten avioliittojen kieltäminen Kurttilan mukaan silti tärkeää erityisesti tyttöjen oikeuksien vuoksi. Kieltoa tukee lapsiavioliittotrendin laskusuhdanne. Niin

tava”, Kurttila summaa. Hänen mukaansa eräs tärkeä lapsiavioliittokieltoa tukeva seikka on myös se, että Suomen tulisi kyetä olemaan globaali esimerkki ja näyttämään mallia häpeäajattelusta irtautumisessa.

Kurttilan näkemyksen mukaan tiukka sääntely olisi lapsiavioliittojen osalta paras vaihtoehto. Hän sanoo, että avioliitto voisi hyvin olla vain täysi-ikäisten asia, sillä todellista tilannetta tai syitä alaikäisten avioitumishaluille on käytännössä aina vaikea arvioida. Suurin ongelma nykyisessä prosessissa onkin menettelyn kirjallisuus: alaikäistä itseään ei teoriassa tarvitse edes kuulla henkilökohtaisesti prosessin aikana. Nykyinen lainsäädäntömme myös mahdollistaa ainakin teoriassa alaikäisten pakkoavioliitot. Kurttila toteaa, että myös alaikäisen henkilökohtaisen kuulemisen ottaminen

LexPress

27

pakolliseksi osaksi prosessia ja ehdottoman alaikärajan asettaminen esimerkiksi 16 ikävuoteen olisivat hyviä vaihtoehtoja täyskiellolle.

ONKO MUUTOSTA LUVASSA?

mukaansa sitä, miten esimerkiksi erilaiset päätökset vaikuttavat lapsiin ja nuoriin tulisi arvioida nykyistä paremmin: - ”Kyseessä on suuri ongelma”, hän toteaa.

Asian noustua esiin ovat niin entinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kuin nykyinen Jari Lindströmkin olleet sitä mieltä, että lapsiavioliittojen kieltämisen mahdollisuutta voidaan selvittää.

Oikeusministeriön varsinainen kanta asiaan on Kurttilan mukaan kuitenkin edelleen kysymysmerkki. Tilannetta seurataan ja asiaa selvitetään.

Kurttila sanoo, että mikäli lapsiavioliittojen kieltäminen etenisi lakimuutoksen suuntaan, herättäisi se varmasti keskustelua ja vastustustakin, kuten kulttuurisiin traditioihin puuttuminen usein. Kurttilan mukaan vastustus tai jonkin asian kulttuurinen perusta eivät kuitenkaan tarkoita, etteikö asiaan voisi, tai pitäisi, puuttua.

- ”Kunkin ihmisoikeusperustaisen, vallitsevia kulttuurinormeja rikkovan, asian kohdalla koittaa lopulta se hetki, kun muutos tulee ajankohtaiseksi, hän sanoo.

Kiellon tarpeellisuudesta huolimatta Kurttila on kuitenkin sitä mieltä, ettei lapsiavioliittojen kieltäminen Suomessa tulisi olemaan helppo tai yksinkertainen prosessi.

Toisaalta hänen mukaansa monelle suomalaiselle voi tulla jopa yllätyksenä se, että maassamme avioidutaan edelleen jopa 14-vuotiaina. Hän uskoo yhteiskuntamme olevan jo valmis muutokseen ja keskusteluun lapsiavioliitoista.

Kuvassa: Tuomas Kurttila

Kysyttäessä muista Suomen lainsäädännön lapsia ja nuoria koskevista epäkohdista Kurttila nostaa esiin vaikutusarvioinnin. Hänen 28

LexPress

LAPSEN OIKEUDET DIGITAALISESSA MEDIASSA Digitaalinen media on nykypäivänä kiinteä osa kulttuuriamme. Nuoretkin lapset käyttävät Internetiä päivittäin, vapaa-ajalla ja koulussa. Digitaalinen media tarjoaa mahdollisuuden ylläpitää sosiaalisia suhteita, etsiä tietoa ja oppia, mutta samalla se saa aikaan monia huolenaiheita. Haastattelimme Pelastakaa Lapset Ry:n Lapset ja digitaalinen media -yksikön päällikköä Veera Uusoksaa lapsen oikeuksien toteutumisesta digitaalisessa mediassa.

Teksti: Eveliina Raitio

Lasten oikeuksien valvontaa digitaalisessa mediassa Pelastakaa Lapset Ry:ssä toimii Lapset ja digitaalinen media -yksikkö, jonka tavoitteena on pyrkiä turvaamaan lasten asemaa ja oikeuksia Internetin ja muun digitaalisen median haasteilta, sekä samalla edistää heidän oikeuksiaan digitalisoituneessa ympäristössä. Tavoitteiden lähtökohtana toimivat erityisesti lapsen oikeuksien sopimuksen artiklat koskien lapsen oikeutta elämään ja kehittymiseen mahdollisimman täysimääräisesti (Art. 6), tulla suojelluksi kaikenlaiselta seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä (Art. 34) sekä oikeus yksityisyyteen ja siihen, ettei lapsen kunniaa tai mainetta halvenneta laittomasti (Art. 16).

- ”Pyrimme kaikessa toiminnassamme ensisijaisesti ennaltaehkäisevään työhön. Tavoitteemme on vaikuttaa alaikäisiin kohdistuvien Kuvassa Terhi Vira seksuaalisten kuvien kuluttamisen 30

vähenemiseen sekä niiden mahdollisimman nopeaan poistamiseen verkosta”, Uusoksa selvittää. Lisäksi yksikkö kouluttaa lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia tunnistamaan ongelmat ja puuttumaan niihin.

Lapsen oikeus yksityisyyteen Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus yksityisyyteen, eikä hänen kunniaansa tai mainettaan saa halventaa. Lapsella on siten oikeus yksityisyyteen myös digitaalisessa mediassa. Lasten kuvien ja tietojen jakaminen esimerkiksi Internetissä on siitä huolimatta yleistä.

- ”Lapsen tietoja tai kuvia jaetaan varsin matalalla kynnyksellä”, Uusoksa toteaa.

Lapsella on oikeus yksityisyyteen myös silloin, kun tiedon jakajana on lapsen huoltaja. Vanhemmat jakamassa kuvia ja melko yksityiskohtaisiakin

LexPress

tietoja lapsistaan, on sosiaalisessa mediassa tuttu ilmiö. Kuvissa ym. jaetussa materiaalissa lapset esiintyvät usein täysin tunnistettavasti.

- ”Välillä blogikirjoituksissa ja statuspäivityksissä näkee hyvinkin intiimejä tietoja lapsesta, ajoittain myös terveystietoja, jotka kuitenkin kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin”, Uusoksa muistuttaa. -”Varsin yleistä vaikuttaa olevan myös se, että palvelun käyttöehdoista ei tarkasteta, mitä sovellukseen kirjatuilla tiedoilla tehdään, tai mietitä, mihin kaikkiin järjestelmiin lapsen tietoja tulee lisättyä vaikkapa sosiaalista mediaa käyttäessä.”

Ratkaisuksi Uusoksa tarjoaa kes-

suaaliseen tekoon tai seksuaaliseen tekoon pakottaminen. Sopimus lasten oikeuksista turvaa oikeutta tulla suojelluksi kaikenlaiselta seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä. Kuitenkin jopa 20 % suomalaisista nuorista on kokenut seksuaalista häi-rintää netissä (Kouluterveyskysely 2013).

Eräs verkossa esiintyvä seksuaalisen hyväksikäytön muoto on niin kutsuttu ”grooming”. Sillä tarkoitetaan siis Internetissä tapahtuvaa lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin. Rikoslain määritelmän mukaisesta lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin on kyse, jos tekijä ehdottaa tapaamista tai muuta

“Lapsella on oikeus yksityisyyteen myös digitaalisessa mediassa. Lasten kuvien ja tietojen jakaminen Internetissä on siitä huolimatta yleistä.” kustelemista lapsen kanssa siitä, mikä on lapsen oma näkemys jaettavasta tiedosta tai kuvasta. Näin lapsi pääsee vaikuttamaan digitaaliseen jalanjälkeensä eli siihen, millaista tietoa hänestä digitaalisessa mediassa löytyy.

- ”Suurin osa jaetuista kuvista ja tiedoista on sinänsä harmittomia, mutta jokaisen lapsen kuvan, teoksen tai tiedon kohdalla olisi syytä miettiä, mitä tehdään. Erityisesti salassapitovelvollisuuteen liittyvissä asioissa pitäisi pohtia tarkkaan, mitä tietoja ollaan jakamassa.”

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö digitaalisessa mediassa Rikoslain mukaan lapsen hyväksikäytöksi luetaan alle 16-vuotiaaseen kohdistuvat seksuaaliset teot, kuten lapsen houkutteleminen sek-

kanssakäymistä lapselle ja tekijän tarkoituksena on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tai sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan, lasta esittävän kuvan valmistaminen (RL 20:8 b §).

Rikokset tulevat poliisin tietoon usein vanhempien ilmoituksen johdosta tai poliisin omien tutkimusten kautta.

Lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Miten voimme edistää lasten oikeuksien toteutumista digitaalisessa mediassa?

Uusoksan mukaan olemassa oleva lainsäädäntö vastaa pääosin lasten oikeuksien suojelemisen tarpeisiin myös digitaalisessa mediassa.

- ”Lapsen kuulemisen ikärajat voisivat olla alhaisemmat ja käytäntö

LexPress

31

sellainen, että lapsen näkemys huomioitaisiin paremmin. Suojelua voitaisiin edistää käytäntöjä ja asenteita muuttamalla, ei niinkään lainsäädännöllä”, Uusoksa pohtii.

Keinoja on tarjolla jokaiselle: jo sillä, ettei jaa materiaalia, joka saattaa loukata lapsen oikeuksia, päästään pitkälle.

- ”Mikäli oikeuksien loukkaus liittyy lapsen seksualisoimiseen tai laittomaan toimintaan, on siitä syytä ilmoittaa Nettivihjepalveluun (www.nettivihje.fi), jossa aineisto analysoidaan ja toimitetaan tarvittaessa eteenpäin toimenpiteitä varten”, Uusoksa neuvoo.

Tärkeimpänä keinona Uusoksa mainitsee kuitenkin paitsi valmiuksien antamisen lapselle mediasisältöjen käsittelemiseen myös lapsen tietoisuuden lisäämisen omista oikeuksistaan ja niiden edistämisestä.

Valtionrajat ylittävä yhteistyö Globalisaation ja Internetin ansiosta tieto leviää vaivattomasti maasta toiseen, ja lapsen oikeuksien turvaaminen vaatii myös kansainvälistä yhteistyötä.

- ”Rikollinen toiminta ei tunnista valtioiden rajoja, mutta EU-maissa lainsäädäntöä pyritään harmonisoimaan”, Uusoksa sanoo.

Vaikka joitakin eroja sukupuolisiveellisyyden ja suojaikärajojen suhteen on, lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten yhteydessä otetun materiaalin vahingollisuudesta vallitsee Uusoksan mukaan kansaivälisesti yhteisymmärrys, ja niitä koskeviin tilanteisiin pystytään puuttumaan nopeasti.

Kansainvälisellä tasolla seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi toimii International Association of Internet Hotlines -verkosto (INHOPE), jonka osa suomalainen Nettivihjekin on. Verkosto koordinoi yli viittäkymmentä vihjepalveluyksikköä 45 eri maassa. Verkosto tarjoaa kanavan ilmoittaa epäilyttävästä materiaalista, ja täydentää siten kansallisten viranomaisten toimintaa.

Common Creatives/Paul Dovney

32

LexPress

Lastensuojelun haasteista

- Haastattelussa sosiaalityöntekijä, VTM VT Susanne Lahti

Laitilan sosiaalitoimi vaikuttaa hiljaiselta kuudelta maanantai-iltana. Susanne Lahti, Laitilan kaupungin lastensuojelun sosiaalityöntekijä, tulee avaamaan oven ja johdattaa hymyillen huoneeseensa. Olen pyytänyt häntä kertomaan nykyisistä lastensuojelun ongelmakohdista ja odotan mielenkiinnolla, mitä hän kentällä toimivana nostaa esille. Mediassahan lastensuojelu vilahtelee säännöllisin väliajoin, ja varsinkin surullisen kuuluisan Eerika-tapauksen jälkeen esiin on nostettu paljon ongelmia: milloin resurssipulaa, milloin lain epäselvyyttä tai organisatorisia ongelmakohtia.

Teksti: Nea Oljakka

Kuvassa Tony Everhall

Lahti on ennen sosiaalialan koulutustaan opiskellut oikeustiedettä ja toiminut myös hallinnollisella puolella juristin tehtävissä. Haastattelua leimaakin alusta lähtien vahva juridinen ymmärrys ja toive oikeustieteellisten keinojen hyödyntämisestä lastensuojelun haasteiden selvittämisessä. Esiin nousee kaksi osa-aluetta ylitse muiden: kuinka voidaan taata perusoikeuksien toteutuminen lastensuojelutyössä ja miten sosiaalityöntekijän vastuu korreloi todellisten vaikutusmahdollisuuksien kanssa.

Perusoikeuksille etusija lastensuojelussakin Lastensuojeluun liittyvää poikkitieteellistä tutkimusta, jossa oikeudellinen näkökulma olisi mukana, ei Lahden mukaan ole liiemmälti löydettävissä.

Etenkin perusoikeustutkimus lastensuojelun alueella olisi toivottua, jotta voitaisiin määrittää, millä perusteilla ja kuinka pitkälle lastensuojelutoimien nojalla voidaan perusoikeuksien suojaan puuttua.

- ”Oikeudellinen tutkimus lastensuojelun alalla toisi uusia näkökulmia, jotka eivät ole niin paljon esillä, ja se voisi jopa lisätä alan ja ammatin arvostusta”, Lahti toteaa. -”Näkisin sen

ensiarvoisen tärkeänä. Varsinkin perusoikeudellinen näkökulma saisi olla vahvasti esillä. Olen joskus koettanut etsiä perusoikeustutkimusta lastensuojelun alalta, mutta löysin vain yhden gradun. Voi tietenkin olla, että jotain muutakin on jossain. Siinä gradussa tuotiin esiin, että lapsen etu olisi superoikeus. Tuli sellainen olo, ettei sitten mitään muita perusoikeuksia tarvitsisi miettiä. Olen itse siitä vähän eri mieltä.”

Lastensuojelun alueella perusoikeuskysymykset näyttävät olevan arkipäivää. Yksityisyydensuoja ja itsemääräämisoikeus ovat sosiaalitoimessa jatkuvasti läsnä, ja Lahden mukaan toisinaan törmätään myös kotirauhakysymyksiin. Jotta toiminta täyttäisi perustuslaissa määritellyn perusoikeusmyönteisen laintulkinnan vaatimuksen, olisi nämä perusoikeudet Lahden mukaan huomioitava kaikissa toimissa.

- ”Jotenkin ajattelisin, että kun ollaan perusoikeuksien äärellä ja kollisiotilanteessa, ei saisi ajatella yksioikoisesti, vaan pitäisi muistaa tietoisesti punnita, miten voitaisiin mahdollisimman optimaalisesti kunnioittaa eri perusoikeuksia. Näkisin, että sosiaalityön koulutuksessakin voitaisiin tätä näkökulmaa painottaa

LexPress

33

vahvemmin.”

sista kertoessaan.

Lastensuojelulaki ja sosiaalihuoltolaki määrittävät sosiaalityöntekijän toimintakenttää. Lastensuojelulain mukaan sosiaalityöntekijän on välittömästi lastensuojeluasian vireilletulon jälkeen arvioitava lapsen mahdollinen kiireellinen lastensuojelun tarve. Arviointi toteutetaan sosiaalihuoltolain säännösten mukaisesti yhteistyössä asiakkaan ja tarvittaessa hänen omaistensa, läheistensä ja muiden toimijoiden kanssa. Tällaisia muita toimijoita voivat olla lastensuojeluasioissa esimerkiksi koulu tai päiväkoti.

- ”Itse en mielelläni lähde loukkaamaan yksityisyydensuojaa niin pitkälle kuin periaatteessa voisin. Jos saan tarvittavat tiedot vuorovaikutuksen kautta hyvässä yhteistyössä niin, ettei lapsen vaarantumisesta ole huolta, en lähde mistään ulkopuolelta tietoja tilaamaan. Mitä enemmän näen riskejä, sitä enemmän olen valmis rikkomaan yksityisyydensuojaa.

Ainoastaan jos kyseessä on jokin vakava tilanne, otan suoraan yhteyttä esimerkiksi päiväkotiin.”

Kiinnostava perusoikeuskysymys nousee esille myös uudesta sosiaalihuoltolaista. Sen mukaan aina, kun vanhempi hakee jonkinlaista sosiaalihuollon tukea, on sosiaalityöntekijä velvoitettu tarkistamaan, että lapsen etu ei vaarannu.

- ”Tämä on aika mielenkiintoinen asia. Kyseessä ei ole lastensuojeluilmoitus, jolloin perusoikeusturva olisi jo jossain määrin kaventunut. Silti uuden sosiaalihuoltolain mukaan minun on selvitettävä, onko lapsi perheessä jotenkin vaarassa”, Lahti kertoo. Koska sosiaalityöntekijä toimii virkavastuulla, tämä kartoitus täytynee toteuttaa samalla tavalla kuin lastensuojelun tarpeen selvitys toteutetaan. Lahti näkee tässä ongelman.

- ”Soveltajasta riippuen voidaan silloin kysyä, onko perheellä enää Suomessa yksityisyydensuojaa.”

Lahti kertoo, että lastensuojelun kentällä on havaittavissa käytäntöjä, joissa heti lastensuojeluilmoituksen saavuttua tilataan eri toimijoilta kaikki mahdolliset tiedot lapseen liittyen.

Tällöin punninta perusoikeuksien suhteen jää helposti puutteelliseksi, eivätkä toimijat lastensuojeluasian vireilletulon jälkeen varmista, kuinka pitkälle yksityisyydensuojaa on todellisuudessa tarpeellista lähteä kaventamaan. Punninta on ymmärrettävissä vieläkin tärkeämmäksi, kun muistetaan, että inhimilliset toimijat tekevät lastensuojeluilmoituksia, ja tällöin ilmoituksia voi tulla paitsi liian myöhään myös turhaan tai jopa kiusantekomielessä.

- ”Haluan painottaa, etten puhu Laitilan kaupungista, vaan yleisesti Suomen lastensuojelutoimen ongelmista”, Lahti muistuttaa tapauk34

Suomen lainsäädännöstä on luettavissa vaatimus perusoikeusmyönteiseen laintulkintaan, ja Lahti painottaakin haastattelun myötä sosiaalityöntekijöiden tar vetta ymmärtää, miten erilaisissa tilanteissa varmistetaan perusoikeuksien toteutuminen. Sosiaalityöntekijältä odotetaan ja vaaditaan paljon.

-”Tämä on sellainen ala, että mikään koulutus ei tunnu riittävän.

Olen kolmeen kertaan suorittanut yliopistotutkinnon ja kaikenlaista täydennyskoulutusta, ja silti tuntuu ettei mikään määrä tietoa ole riittävästi.”

Vastuussa muidenkin päätöksistä Lastensuojelussa sosiaalityöntekijä toimii virkavastuulla. Lahti vertaa sosiaalityöntekijää prosessinjohtajaan, joka ohjaa toimia, muttei ole aina itsestäänselvästi päättävässä

LexPress

asemassa. Tilanne, jossa sosiaalityöntekijä on vastuussa jonkun muun tahon tekemistä päätöksistä, voi Lahden mukaan aiheuttaa melko hankalia tilanteita virkavastuun mahdollisesti toteutuessa.

Sosiaalityöntekijä voi määritellä lapselle tai nuorelle tarvittavat palvelut, esimerkiksi tukihenkilön tai perhetyöntekijän. Myös esimerkiksi perheneuvolan työntekijä voi tavata perhettä ja nuorta. Sosiaalityöntekijän vastuu koordinoida palveluita ei kuitenkaan ole esimiesvastuuta, vaan mahdollisuudet rajautuvat oman näkemyksen ajamiseen muiden yhteistyötahojen näkemysten rinnalla. Sosiaalityöntekijä kantaa toimien riittävyydestä ja oikeudellisuudesta silti oikeudellisen vastuun.

neuvolat, päihde- ja mielenterveysyksiköt, aikuissosiaalityö, vammaispalvelut, lastenvalvojat, lastensuojelulaitokset, sijaisperheet, yksityiset terapeutit, nuoriso- ja vapaa-ajantoimi, seurakunnat, eri yhdistykset ja järjestöt, yksityiset sosiaalipalvelujen tuottajat ja päihde- ja perhekuntoutuspaikat.

Tällaisten tahojen perustiedot perheestä voivat vaihdella paljonkin.

Näkemys lapsen tilanteesta ja tarvittavista tukitoimista voi yhteistyötahon mielessä rakentua rajatummasta näkökulmasta kuin lastensuojelussa, joka on vahvasti mukana perheiden arjessa ja osallisena useissa verkostoissa. Laki ei kuitenkaan anna sosiaalityöntekijälle ehdotonta tosiasiallista päätösvaltaa eikä aina tarjoa tehokkaita

“Mitä enemmän näen riskejä, sitä enemmän olen valmis rikkomaan yksityisyydensuojaa.”

- ”Olisin kovin kiitollinen, jos tutkimusta tämän tyyppisestä virkavastuun rakennelmasta joskus syntyisi tähän maahan”, Lahti sanoo. - ”Luulen, ettei kukaan ratkaisijakaan kykene hahmottamaan yht’äkkiseltään, millä aineksilla sosiaalitoimessa päätöksiä todellisuudessa tehdään ja millaisilla vaikutusmahdollisuuksilla pelataan. Voi olla, että koko prosessinjohto on tosiasiallisesti jonkun yhteistyötahon käsissä, ja silti sosiaalityöntekijä kantaa vastuun heidän päätöksistään. Vaatii aikamoista luonnetta asettua vaikutusvaltaisten yhteistyötahojen kanssa vastatusten ja alkaa puolustaa omaa näkemystään siitä, mitä palveluja tarvitaan.”

Yhteistyötahoja ovat muun muassa lasten-, nuorten- ja aikuispsykiatria, lastenneurologia, naistenklinikat, koulut, oppilaitokset, päivähoito, 36

vaikuttamiskeinoja yhteistyötahoihin nähden.

- ”Ulkopuolelta tilattuina palvelut ovat selkeämpiä. Sopimusjärjestelyillä voidaan varautua vastuun realisoitumiseen, jolloin tilanne on turvallisempi. Yhteistyötahojen kanssa sen sijaan vastuu vain lilluu jossain. Ilman esimiesasemaa toisten päätöksistä vastuun kantaminen on konstruktio, jota ei varmaankaan lainsäätäjä ole liikaa pohtinut.”

Sosiaalityöntekijällä ja yhteistyötahoilla voi olla hyvinkin erilaisia näkemyksiä tarvittavista toimista, eikä sosiaalityöntekijä aina saa näkemystään lävitse. Tällainen tilanne voi syntyä, jos yhteistyökumppanilla, esimerkiksi päihde- ja mielenterveysyksiköllä tai nuo-

LexPress

risopsykiatrialla on vahva käsitys siitä, millaisia palveluja asiakkaalle on tarpeellista tarjota.

Sosiaalityöntekijä voi nähdä tilanteessa tarpeelliseksi esimerkiksi huomattavasti laajamittaisemmat toimet, jopa huostaanoton, mutta saadakseen näkemyksensä yhteistyötahon näkemyksen ylitse, hänen on kenties turvauduttava lisäselvityksiin ja uusiin käsittelyihin. Aikaa voi kulua puoli vuotta tai vuosikin, ennen kuin päädytään – mahdollisesti – siihen, että sosiaalityöntekijä on tilanteessa oikeassa.

Huonoimmassa tapauksessa apua tarvitseva asiakas on tässä vaiheessa lähestymässä täysi-ikäisyyden rajaa, ja aikaa tarvittaville palveluille ei enää ole.

Myös sosiaalityöntekijän työhyvinvointi voi kärsiä yhteistyötahon kanssa vastatusten asettumisen seurauksena. Oman kannan läpi ajaminen vaatii paitsi uskoa oman näkemyksen oikeellisuuteen, myös hyvin vahvaa luonnetta. Oma kysymyksensä on, miten virkavastuun realisoituminen liian vähäisten toimenpiteiden takia tällaisessa tilanteessa nähtäisiin.

-”Näistä ei pal jon puhuta .

Hirveästi liittyy hiljaisuutta lastensuojelun toimintaan. Asiakasnäkökulma nousee työntekijän näkökulmaa useammin esille.

Lapsista puhutaan paljon, mutta onko se sitten kuinka retorista?”

Lahti pohtii. - ”Sosiaalityöntekijän päätösvalta täytyisi saada selkeämmin kirjattua lainsäädäntöön. Tällä hetkellä määritelmät ovat hyvin epämääräisiä yhteistyökuvioita. Sosiaalityöntekijä voi tilata tutkimuksia, mutta selkeää määräysvaltaa ei laista löydy. Kun toimitaan virkavastuulla, olisi oma mielipide kuitenkin oltava ja päätökset täytyisi voida tehdä sen pohjalta”, Lahti sanoo.

Kuvassa: Susanne Lahti

tä yksikköä, jotta lastensuojelutyöhön liittyvät ongelmakohdat ja kysymykset saataisiin ratkottua. Tällainen yksikkö voisi perehtyä paitsi vastuu- ja perusoikeuskysymysten selvittämiseen myös muun muassa aluehallintoviraston ratkaisukäytännön tutkimiseen.

- ”Missä määrin aluehallintovirasto toimii lastensuojelun tukena, ja missä määrin löytyy käytännön ymmärrystä tilanteissa, joissa lastensuojelulakia sovelletaan?” Lahti miettii. - ”Substanssiosaamista ja ymmärrystä prosesseista tarvitaan, jotta lopputulos olisi hyvä.

Poikkitieteellisen tutkimuksen tarve nousee esille, samoin arjen toimintojen kanssa lähentyminen. Ja tietenkin, mitä useampi ihminen olisi kiinnostunut lastensuojelusta, varsinkin oikeustieteelliseltä kannalta, sitä paremmin asiat toimisivat”, kiteyttää Lahti haastattelun päätteeksi.

Lahti toivoisi valtakunnallista lastensuojeluoikeuteen perehtynyt-

LexPress

37

OIKEUS TAJU

MISSÄ IÄSSÄ SAAN ITSE PÄÄTTÄÄ?

Alaikäisen oikeus päättää itse asioistaan kasvaa, kun ikävuosia kertyy lisää. Eri puolilla lainsäädäntöä on normeja, joissa varttuneemmalle lapselle annetaan jossakin kysymyksessä itsemääräämisoikeus. Lapsi, joka on täyttänyt 12 vuotta, voi estää asumistaan tai tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanon. Viisitoista vuotta täyttänyt voi käyttää tuomioistuimissa itse puhevaltaansa henkilöään koskevissa asioissa. Kaksitoista vuotta täyttänyt voi estää sen, että hänet sijoitetaan kotinsa ulkopuolelle avohuollon tukitoimena. Luetteloa voisi helposti jatkaa, ja täydellisestä luettelosta tulisi pitkä.

Teksti: Markku Helin, perhe- ja perintöoikeuden emeritusprofessori Kuvassa Jaakko Ossa

Myös perustuslaissa on muistettu

lapsia. Sen 6 §:n mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Monet lainsäädännön ikärajoista ovatkin joustavia siten, että lapsen yksilöllinen kehitysaste voidaan ottaa huomioon. Mutta on sellaisiakin ikärajoja, jotka ovat jäykkiä ja ovat sitä hyvästä syystä. Täysiikäisyyden raja on 18 vuotta eikä se taivu alaspäin lapsen yksilöllisen kehitystason perusteella. Jos se taipuisi, jouduttaisiin vaikeaan tilanteeseen, koska silloin jokaisen, joka aikoo tehdä oikeustoimen lapsen kanssa, olisi ensin suoritettava lapsen kehittyneisyyttä koskeva syvätutkinta tietääkseen, tuleeko hänen asioida lapsen vai tämän edunvalvojan kanssa. Oikeustoimen sitomattomuutta koskevat riskit kasvaisivat tällöin kohtuuttomiksi ja ennakoitavuus heikkenisi.

Myös puhevallan käyttöä koskeva

15 vuoden ikäraja on hyvästä syystä jäykkä. Jos se olisi joustava, riita saattaisi kohdistua ensi vaiheessa siihen, onko lapsi riittävän kehittynyt käyttääkseen itse puhevaltaansa. Tämä lisäisi kustannuksia ja veisi aikaa pääasian käsittelyltä.

Sellainen ”perusoikeusmyönteinen” tulkinta, jonka mukaan jäykät ikärajat on ymmärrettävä joustaviksi, olisi oikeuselämän kannalta haitallinen.

Ehdottomia ikärajoja tarvitaan varsinkin silloin, kun asia on senlaatuinen, ettei lapsen yksilöllisen kypsyyden arviointiin ole mahdollista syventyä. Eduskunnan oikeusasiamies joutui äskettäin ottamaan kantaa siihen, oliko Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ohje HPV-rokotuksen antamisesta nuorille tytöille lainmukainen (EOA:n päätös Drno 5294/2/13). Rokotuksella pyritään torjumaan papilloomaviruksen aiheuttamaa kohdunkaulan syöpää, ja rokote on annettava niin nuorena, ettei rokotettava ole vielä

LexPress

39

saanut virusta sukupuoliyhdynnässä. THL:n antaman ohjeen mukaan 12 vuotta täyttänyt tyttö voidaan rokottaa ilman huoltajan lupaa, jos hän itse haluaa rokotteen ja terveydenhoitaja arvioi hänet riittävän kypsäksi päätöksen tekemiseen.

Oikeusasiamies päätyi ratkaisussaan siihen, ettei itsemääräämisoikeuden kytkeminen 12 vuoden ikään ollut lainmukaista, koska itsemääräämisoikeus on sekä potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa että perustuslaissa säädetty joustavasti.

Vastaväitteitä on helppo esittää.

Jotta kouluterveydenhoito voi toimia tehokkaasti ja yhdenmukaisesti eri puolilla maata, tarvitaan yhteisiä rutiineja. Jos terveydenhoitaja joutuu kutsumaan kaikki 11-15-vuotiaat tytöt kypsyystestiin selvittääkseen sen, ketkä voivat antaa rokotussuostumuksen ja ketkä tarvitsevat vanhemmiltaan lupalapun, tähän menevä aika on pois hänen ensisijaisista tehtävistään. Ohjeessa luotu rutiini ei sitä paitsi estä joustavan sääntelyn soveltamista.

Jos terveydenhoitaja rokotustilanteessa huomaa, että 12-vuotias ei ole kypsä antamaan suostumusta, hän voi sillä kertaa jättää piikin pistämättä ja pyytää rokotettavaa tuomaan vanhempiensa luvan. Vastaavasti 11-vuotias, jonka vanhemmat ovat kieltäneet rokottamisen, voi hakeutua terveydenhoitajan puheille ja yrittää vakuuttaa tämän kypsyydestään. Noin nuoren rokottaminen vastoin vanhempien tahtoa olisi kyllä kova päätös. Vanhempien mielipide ei voi olla merkityksetön.

He sentään tuntevat lapsen parhaiten.

Lapsen itsemääräämisoikeuden 40

sääntely on vuosikymmenien ajan perustunut siihen, että jos lapselle halutaan antaa itsemääräämisoikeutta, siitä tulee erikseen säätää. Jos tällaista säännöstä ei ole, sovelletaan lapsenhuoltolain 4 §:n yleissäännöstä, jonka mukaan alaikäisen henkilökohtaisista asioista päättää huoltaja. Esimerkiksi tatuoinnin ottamisesta tai siitä, osallistuuko lapsi tutkimuskohteena psykologiseen tutkimukseen, on kysyttävä huoltajan mielipidettä.

Asia on kuitenkin käynyt epäselväksi sen jälkeen, kun perustuslakitutkimuksessa on kehitetty oppi perustuslain suorasta soveltamisesta.

Jos perustuslain 6 §:ää sovelletaan mainittuihin tapauksiin suoraan lapsioikeuden systematiikka unohtaen, päädytään siihen, että lapsi saisi itse päättää tatuoinnin ottamisesta, jos tatuoinnin suorittaja katsoo lapsen siihen riittävän kypsäksi. Huoltajien suostumusta ei myöskään vaadittaisi järkyttävän filmin näyttämiseen lapselle ja lapsen reaktioiden mittaamiseen, jos kokeen suorittaja pitää lasta kyllin varttuneena. Päätöksen oikeellisuus voidaan toki kyseenalaistaa tuomioistuimessa, mutta se on vähän myöhäistä silloin, kun tatuointi on jo käsivarressa ja järkytys koettu.

I t s e k at s o n , e t t ä l a p s e n i tsemääräämisoikeuden rationaalinen kehittäminen on mahdollista vain siten, että määritellään konkreettisesti se alue, jolle itsemääräämisoikeus ulotetaan. Vain tällöin on mahdollista arvioida luotettavasti lainsäädännön vaikutukset lapsen ja huoltajien asemaan.

Nojautuminen pelkästään johonkin yleiseen periaatteeseen, esimerkiksi perustuslain 6 §:ään merkitsee taantumista ja paluuta aikaan, jolloin lainsäätäminen nähtiin pikemminkin moraaliperiaatteiden edistämisenä kuin rationaalisen yhteiskuntasuunnittelun keinona. Mainittu 6 § on oiva

LexPress

ohje lainsäätäjälle siitä, että lapsen kehittyneisyys on otettava huomioon, mutta suoraan sovellettavana normina se on monella tavoin huono.

Opit perusoikeusmyönteisestä tulkinnasta ja perustuslain suorasta soveltamisesta ovat syntyneet valtiosääntötutkijoiden ohuessa ilmanalassa kaukana niistä konkreettisista kysymyksistä, joihin ne vaikuttavat. Oppien kehittäminen kaipaisi kipeästi sitä, että ”tavallisia” oikeudenaloja edustavat tutkijat tulisivat mukaan ja osoittaisivat näiden oppien seurauksia sekä kehitystarpeita. Ennen kuin niin tapahtuu, jokaisen on syytä kohottaa omaa henkistä valmiustasoaan aina näihin oppeihin törmätessään.

Kuvassa: Markku Helin

LexPress

41

Nettipoliisit somerikollisuutta vastassa Haastattelussa Marko ”Fobba” Forss

Marko Forss on ylikonstaapeli, joka on tullut suomalaisille tutuksi nettipoliisina sosiaalisessa mediassa. Nettipoliisitoiminta on poliisin ennaltaehkäisevää toimintaa, minkä lisäksi he osallistuvat rikosten selvittelyyn ja tiedottavat tärkeistä asioista. Nettipoliisit osaavat suhtautua asioihin tilanteen edellyttämällä tavalla, toisinaan vakavasti, toisinaan pilke silmäkulmassa. Heitä onkin jokaisen nuoren ja aikuisen helppo lähestyä. Forss kertoo haastattelussamme työstään nettipoliisina.

Teksti: Tuomas Dahlström

Verkko tarjoaa rikollisuudelle omanlaisensa ympäristön Forss on 39-vuotias kahden lapsen isä, joka nettipoliisin työn ohella opiskelee hallintotieteitä. Hänelle on kertynyt virkavuosia poliisina jo 17, ja nettipoliisina Forss aloitti vuonna 2008 ollen mukana toiminnan aloittamisessa Suomessa. Minkälaista kehitystä on vuosien aikana tapahtunut?

- ”Toiminta on muuttunut koko ajan, koska palvelut muuttuvat.

Alkuaikoina toiminta pyöri hyvin pitkälti alaikäisten parissa, ja nyt ollaan enemmän tekemisissä aikuisten kanssa. Toimintaa on vaikeuttanut etenkin useiden uusien palveluiden mukaantulo, jossa poliisiprofiililla toimiminen ei ole toimivaa”, Forss kertoo.

Nettipoliisien työ on sosiaalisessa mediassa näkyvää, joten siinä mielessä he ylläpitävät yleistä järjestystä ja turvallisuutta somessa.

- ”Pääsääntöisesti päivämme kuluvat kysymyksiin vastaillessa ja 42 Kuvat Annika Falben

viestien tiimoilta tulevien tehtävien hoitamisessa. Näitä ovat esimerkiksi kiusaamistapaukset ja uhkaava käyttäytyminen somessa, sekä vihjeiden eteenpäin lähettäminen”, Forss toteaa. Lisäksi hän arvioi, että nettipoliisiin yhteyttä ottaneista 30 % on lapsia, mutta yhä useammin nettipoliisiin ottavat yhteyttä myös aikuiset.

Forss huomauttaa, etteivät aikuiset itseasiassa käyttäydy somessa yhtään sen paremmin kuin lapsetkaan.

Vuoden poliisiksi 2011 valittu, ja sen kunniaksi myös linnan juhliin kutsuttu Forss on toiminut myös kenttäpoliisina. Mitä yhteistä ja toisaalta mitä eroja nettipoliisin ja kentällä työskentelevän poliisin työtehtävien välillä on?

- ”Yhteistä on se, että somessa alkaa tuntemaan ‘kylän häiriköt’ samaan malliin kuin kadulla. Erona on huomattavasti suurempi asiakasmäärä, rajattomuus ja poliisin heikommat mahdollisuudet puuttua rikoksiin. Somessa on myös kielenkäytön oltava täysin erilaista kuin kadulla, jossa työtehtävän luon-

LexPress

teesta riippuen häiriköille voidaan välillä sanoa vähän vahvemminkin ja voimasanoja lisäillen, että paikalta pitäisi poistua. Somessa tämä aiheuttaa lähinnä paheksuntaa ja pöyristelyä, vaikka asiakas olisikin erityisen hankala”, Forss sanoo.

Verkossa voi tapahtua hyvin erilaisia rikoksia. Nettipoliisi törmää työssään esimerkiksi seksuaalirikoksiin, petoksiin ja kiusaamistapauksiin. Myös kunnianloukkaukset ja laittomat uhkaukset ovat yleisiä.

Forss mainitsee, että rikoksilla on toisinaan poikkeavuuksia verrattuna ”fyysisessä maailmassa” tapahtuviin

kaikki Suomen poliisit laitettaisiin tuijottamaan tietokoneen näyttöä.

Valvonta perustuu siihen, että kansalaiset ilmoittavat poliisille havaitsemistaan ikävyyksistä. Tältä osin toiminta on hyvällä tasolla, koska nettipoliisit saavat melko nopeasti tiedon, jos somessa on menossa jotain isompaa”, Forss kertoo.

Lainsäädännön kankeus vaikeuttaa somerikosten ehkäisyä Lainsäätäjällä on mahdollisuus helpottaa poliisin työtä niin kentällä

“IP-osoitteen selvittäminen ei välttämättä kerro tekijästä juuri mitään, mutta tarvitsemme siihen rikoksen, jossa rangaistusmaksimi on, tietyin poikkeuksin, vähintään kaksi vuotta vankeutta. Samaan aikaan kotietsintä voidaan suorittaa rikoksissa, joissa rangaistusmaksimi on vähintään 6kk.” rikoksiin.

- ”Erityispiirteinä voisi mainita esimerkiksi seksuaalirikosten osalta uhrien helpon tavoitettavuuden ja pienemmän kiinnijäämisriskin.

Kiusaamisen ja petosten osalta on puolestaan useita erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa rikollinen teko.”

Valtion resurssit poliisin Internetissä tapahtuvalle valvonnalle voisivat olla suuremmat, mutta kansalaisten aktiivisuus on tärkeää ja auttaa poliisia työssään.

- ”Kokopäiväisiä nettipoliiseja ei ole kuin kolme Helsingissä ja loput toimivat oman toimensa ohella.

Tämän lisäksi löytyy KRP:n internettiedusteluyksikkö. Ei näillä määrillä voi nettiä kokonaisuudessaan valvoa, vaikka ei se onnistuisi silloinkaan, jos

kuin verkossakin. Miten lainsäädäntöä pitäisi muuttaa, jotta Internetissä tapahtuvien rikosten määrä vähenisi, taikka että niihin olisi helpompi puuttua?

- ”Somerikollisuus on arkipäiväistynyt ja osa rikoksista on sellaisia, että niitä ei ole edes mahdollista selvittää. Esimerkiksi rikosnimikkeestä lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin jätettiin ensin televalvontaoikeus pois, jolloin tunnistamistietoja ei voitu hakea.

Säädettiin siis rikos, jonka esitutkintaan somessa oli todella huonot mahdollisuudet. Onneksi tämä virhe lopulta korjattiin.

Lähtökohtaisesti televalvontaoikeus tulisi olla vain vakavamman rikollisuuden torjunnassa. Se toi-

LexPress

43

mikin vielä puhelinaikana, mutta somerikosten aikana vastaava oikeus tulisi olla kaikkien rikosten kohdalla, jotta niitä voitaisiin tutkia. Esimerkiksi IPosoitteen selvittäminen ei välttämättä kerro tekijästä juuri mitään, mutta tarvitsemme siihen rikoksen, jossa rangaistusmaksimi on, tietyin poikkeuksin, vähintään kaksi vuotta vankeutta. Samaan aikaan kotietsintä voidaan suorittaa rikoksissa, joissa rangaistusmaksimi on vähintään 6kk. Ei kuulosta kovin loogiselta”, Forss pohtii.

Forssin mukaan lainsäädäntö tulee hitaasti Internetin ja sosiaalisen median perässä, eikä somen osuutta osata edelleenkään ottaa kaikessa valmistelussa riittävällä tavalla huomioon.

Lopuksi on aika kysyä, minkälaiset terveiset Forss haluaa lähettää meille oikeustieteen opiskelijoille?

-” Opiskelkaa ahkerasti ja tuokaa osaamisenne somesta äkkiä ”kentälle”!”

Kuvassa: Marko Forss

LexPress

45

Stipendiaattina Ruotsissa Teksti ja kuvat: Eveliina Hokkanen

Erinomaisissa puitteissa Tjörnin saarella Tulin tammikuussa huomanneeksi ilmoituksen tiedekuntamme joka viikkoisessa sunnuntaimailissa, jossa kerrottiin mahdollisuudesta hakea Svenska Institutetin tarjoamaa stipendiä kesäkurssille Ruotsiin. Kurssin tarkoituksena oli ruotsin kielen opiskelu sekä tutustuminen ruotsalaiseen kulttuuriin, ja se oli suunnattu ruotsin kieltä yliopistossa opiskeleville opiskelijoille. Kurssi sattui ajoittumaan sopivaan saumaan, joten päätin hakea stipendiä ruotsin kielen yliopisto-opettajamme Päivi Mattilan kautta — huolimatta siitä,

että stipendin saaminen ei ollut kovin todennäköistä. Toukokuussa yritys kuitenkin palkittiin, sillä sain tiedon stipendihakemukseni hyväksymisestä!

Svenska Institutet on Ruotsin valtion organisaatio, jonka tarkoituksena on lisätä Ruotsin ja ruotsin kielen kiinnostusta maailmalla. Kesäkurssien lisäksi Svenska Institutet tarjoaa muun muassa stipendejä Ruotsissa opiskeluun. Stipendien lisäksi kurssille oli mahdollista osallistua kustantamalla kurssi itse, ja sitä mahdollisuutta muutamat olivat hyödyntäneetkin. Svenska Instutet järjestää kesän aikana neljä kurssia eri tasoisille ruotsin opiskelijoille, joten jokaiselle löytyy tasoaan vastaava kurssi.

Kuvassa: Eveliina Hokkanen (toinen oikealta)

46

LexPress

Kolmeviikkoinen kurssi järjestettiin idyllisellä Tjörnin saarella, noin tunnin ajomatkan päässä Göteborgista. Kyseinen alue on tunnettu purjehduksesta, ja saari täyttyy kesäisin lomalaisista. Pieni saari soveltui hyvin myös pyöräilyyn, joten moniin paikkoihin tuli iltaisin tutustuttua pyöräillen. Kaunis Ruotsin saaristo oli minulle uutta, sillä aiemmin olin käynyt vain Tukholmassa. Norjan läheisyyden huomasi suurista korkeuseroista sekä jylhistä kallioista keskellä saarta.

Majoituimme Billströmska folkhögskolanin tiloihin, joka tarjosi kurssille ja kurssilaisille hyvät puitteet — ja ruuat. Aamiainen, fika, lounas, fika, päivällinen ja kvällsfika eivät jättäneet ketään nälkäiseksi ja tutustuttivat hyvin ruotsalaiseen kahvittelukulttuuriin. Monelle opiskelijalle herkullinen ja ilmainen ruoka maistui, niinpä kurssin jälkeen tuli kärsittyä Billströmska-kiloista…

Jaoin huoneen ukrainalaisen tytön kanssa, joka osallistui toiselle Billströmska folkhögskolanissa järjestettävälle ruotsin kielen kurssille.

Koulu täyttyi erilaista kursseista, sillä myös ruotsinkielen opettajat olivat koulutuksessa yhtä aikaa. Eräs kaverini kertoi minun puhuvan ruotsia samalla tavalla kuin eräs suomalainen ruotsinkielen opettaja. Näemmä olin oppinut ainakin saman aksentin kuin opettajalla!

Opettajia ja oppilaita maailman joka kolkasta Kurssin teemana oli ”Sverige och svenska – ett språk- och kulturmöte med dagens Sverige” ja kurssin pääpaino oli keskusteluharjoituksissa.

Kolme opettajaa piti huolta opetuksen monipuolisuudesta, sillä opettajien erilaiset taustat saivat heidät ottamaan erilaisia painotuksia opetukseensa. Venäjällä yliopisto-opettajana

toimiva Anders Olsson, Espanjassa opettajana sekä kääntäjänä toimiva Martin Lexell sekä ranskalaisessa yliopistossa opettava Emma Lutz olivat päteviä, eikä meno käynyt tunneilla tylsäksi. Suomalaiseen opetukseen tottuneena tunnin rönsyily muihin aiheisiin tuntui hieman oudolta, mutta toisaalta se toi oppitunteihin jotain uutta ja erilaista verrattuna tavalliseen opiskeluun.

Arkisin opiskelua oli neljä tuntia päivässä, minkä lisäksi saimme kotitehtäviä. Lomaksi kurssia ei siis voinut kutsua. Kotitehtävien lisäksi kirjoitimme kolme tekstiä eri aiheista saaden niistä myös palautetta.

Opiskelijat olivat pääasiassa Euroopasta, mutta saapui muutama opiskelija Yhdysvalloista ja Kiinastakin asti. Kyseinen kurssi oli tarkoitettu B2/C1 kielitasolle, joten suurimman osan kielitaito oli jo kiitettävällä tasolla. Opiskelijat tulivat erilaisista taustoista, joten oli kiva kuulla, miksi kukin oli valinnut ruotsin kielen opiskelun. Moni ajatteli tulevaisuudessa työskentelevänsä tulkkina tai kääntäjänä, mutta joukosta löytyi myös ruotsalaisista leivonnaisista kiinnostunut kondiittori sekä tietojärjestelmätieteen opiskelija. Kurssille osallistui 45 opiskelijaa ja kaikki olivat opiskelleet ruotsia vähintään kahden vuoden ajan ennen kurssille osallistumista. Yllätyin siitä, miten nopeasti hyvä kielitaito on mahdollista oppia, sillä osa opiskelijoista oli jo kahden vuoden opiskelun jälkeen todella taitavia.

Shoppailua, kahvittelua ja ruotsalainen juhannus Vierailimme kurssin aikana Marstrandin kaupungissa, joka oli oikeastaan kylä pienellä saarella. Saaren ympäri pystyi kävelemään polkuja pitkin ja saaren eteläosasta avautui meri, jonka ”vastarannalla”, noin 70 kilo-

LexPress

47

metrin päässä, oli Tanska. Marstrandin lisäksi vietimme lauantaipäivän Göteborgissa eli saimme tilaisuuden kuluttaa taskussa polttelevia kruunujamme. Kävimme kurssikavereiden kanssa mm. syömässä suuret pullat Hagassa ja tutkailemassa ruotsalaista kesämuotia ostoskaduilla.

Tutustuimme ensimmäisellä viikolla myös Tjörnin saareen oppaan johdolla, sekä vierailimme Sundsby Säterissä, joka on saarella sijaitseva luonnonpuisto. Luonnonpuisto sijaitsee vanhan säterin alueella, josta alueen nimikin tulee.

Sää ensimmäisellä viikolla oli yhtä huono kuin Suomessakin, sillä vettä satoi joka päivä. Manner-Euroopasta tulleet opiskelijat kertoivat kilpaa, kuinka lämmintä heidän kotimaassaan on, mutta minun onnekseni Suomessa oltiin samoissa lukemissa kuin Ruotsissakin. Vihdoin sää

48

kuitenkin parani ja talviturkkikin tuli heitettyä elokuun puolella. Kylmää vesi oli silti!

Kurssin teemana oli lisäksi tutustuminen ruotsalaiseen kulttuuriin, joten ohjelmassa oli muun muassa rapujuhlat sekä juhannus (siis elokuussa). Suomalainen kulttuuri ei juuri eroa ruotsalaisesta, joten juhlinnat tarjosivat lähinnä erilaista illanviettoa. Tanssiessa kukkaseppele päässä juhannussalon ympärillä oli kuitenkin helppo ymmärtää ruotsalaisten iloista asennetta.

Paras mahdollinen lopetus kesälle Puhuimme kavereideni kanssa koko kurssin ajan ruotsia myös keskenämme, joten saimme kurssista suurimman mahdollisen hyödyn. Kurssin tarjoama

LexPress

KOHTI

mahdollisuus puhua ruotsia oli ainutkertainen, sillä mahdollisuudet puhua ruotsia oppituntien ulkopuolella ovat jääneet pariin hassuun kertaan.

Vaikka olen jo suorittanut virkamiesruotsin, uskon kurssista olleen paljon hyötyä. Olen aina pitänyt ruotsin kieltä tärkeänä ja kurssilla saattoi parantaa osaamistaan erityisesti puhumisessa, joka on tuntunut minusta aina haastavimmalta. Kurssilla tuli myös kerrattua tavanomaisempaa sanastoa, jota ei ole tullut käytettyä sitten lukioaikojen.

positiivista huomata, että pärjäsin kolme viikkoa pelkällä ruotsin kielellä, sillä englantia käytin vain muutaman lauseen päivittäin. Kielitaitoni parani huimasti ja kurssi oli kokonaisuudessaan onnistunut.

Tehokas ruotsin kielen intensiivikurssi oli kaikin puolin täydellinen lopetus kesälle!

Ennen kurssi a olin hieman epävarma oman kielitaitoni riittävyydestä sekä viihtymisestäni kurssilla, mutta pelot osoittautuivat turhiksi. Samanhenkistä seuraa löytyi helposti ja oli mukavaa tutustua erilaisiin ihmisiin eri puolilta maailmaa.

Kyseessä oli kuitenkin kesäkurssi, joten tietynlainen rentous ja iloisuus oli läsnä, huolimatta lukuisista tunneista tehtävien äärellä. Lisäksi oli

LexPress

49

OPINTO PALSTA Opintopalsta nostaa esiin opintoasioissa käsiteltävinä olevia asioita

Mitä jos erkkaripaikkoja olisikin tarpeeksi?

E rkkari, erkkari, erkkari...

Jos jokin teema pitäisi nostaa Lexin edunvalvonnan kuluneimmaksi puheenaiheeksi, liittyisi se varmaankin erikoistumisjaksoihin.

Milloin kenelläkin on ”erkkaripaniikki”, ja kuka pääsi millekin erkkarille (ja minkälaisella keplottelulla), tai kuka joutui nöyryyttävästi kävelemään ulos ovesta? Avataanpa asiaa hiukan: Yleensähän kritiikki kohdistuu siihen, ettei paikkoja ole tarpeeksi, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Tarkoitetaanko sillä sitä, ettei paikkoja yleensäkään ole tarpeeksi vai sitä, ettei suosituimmilla erkkareilla ole paikkoja kaikille halukkaille? Ja ketä paikkojen vähyydestä sitten on syyttäminen?

Onko ongelmana tiedekunnan resurssipula, resurssien väärä kohdentaminen vai löytyisikö osasyy meistä opiskelijoista itsestämme?

Laskennallisesti paikkoja on kyllä juuri ja juuri riittävästi, joten lähtökohtaisesti keskustelu paikkojen riittämättömyydestä liittynee jälkimmäiseen vaihtoehtoon eli siis siihen, ettei paikkoja ole tarpeeksi kaikkein suosituimmilla kursseilla.

Jos tilanne ei siis ole tämän pahempi, minkä vuoksi erikoistumisjaksoille pääsemisen vaikeudesta kuitenkin aina puhu-taan? Ehkäpä tässä olisi sijaa pie-nelle itsetutkiskelulle.

50

Faktat ovat seuraavat: ensinnäkin osa erikoistumisjaksoista on suositumpia kuin toiset. Keskimäärin yhdelle kurssille mahtuu 22 opiskelijaa, jolloin on päivänselvää, ettei paikkoja ole tarpeeksi, jos kaikki haluavat samalle kurssille. Toiseksi resursseja voisi toki kohdistaa siten, että ne allokoitaisiin kurssien kysynnän mukaan.

Tästä puhuttaessa meidän on kuitenkin muistettava, että suoritamme tutkintoamme oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jonka tarkoitus ei ole tutkia ja välittää tietoa vain niistä teemoista, jotka kiinnostavat opiskelijoiden enemmistöä.

Rahallisten- ja henkilöresurssien ollessa kortilla, ovat niin tiedekunnan kuin Lexin edunvalvonnankin vaikutusmahdollisuudet rajalliset.

Kehottaisinkin välttämään erkkarikysymyksiin tai -valintoihin hirttäytymistä. Varsinkaan fuksien ei kannata menettää yöuniaan sen suhteen, ettei erkkaripaikkaa löytyisi mistään.

Lisäksi lupaan, että varsinainen ”erikoistuminen” tapahtuu kyllä myöhemmin työelämässä.

Ehkäpä olisi tarpeellista muuttaa suhtautumista ei-niin-suosittujen erkkareiden suhteen, sillä onhan OTMkoulutus pohjimmiltaan yleiskoulutus, jonka vahvuuksiin kuuluu myös laaja-alainen tietämys juridiikasta, ei pelkästään sen kovasta ytimestä. On myös hieman hullunkurista puhua erikoistumisjaksoista siinä vaiheessa, kun opintoja on suoritettu hädin

LexPress

tuskin kahta vuotta, puhumattakaan siitä, että erikoistumiseen edes riittäisi 12 opintopisteen suoritus.

Toisinaan kuulee myös puhuttavan, että perusteiden numeroiden on oltava hyviä, jotta yleensä pääsee erkkareille. Väite on nykyisellään kupla, sillä tiedekunnan mukaan kaikille on kyetty osoittamaan paikka joltakin kurssilta. Omia mahdollisuuksiaan voi kyllä parantaa valinnaisten opintojen ja opintomenestyksen kautta.

Edellä lausuttu edustakoon kuitenkin vain allekirjoittaneen omaa mielipidettä, sillä emme voi sysätä syrjään sitä totuutta, että erkkarit näyttelevät merkittävää osaa tutkintomme sisällöstä. On täysin ymmärrettävää, että haluamme tehdä erikoistumisjaksomme sellaisista aiheista, jotka meitä kiinnostavat ja jotka koemme hyödyllisiksi. Erään opiskelijan sanoja lainatakseni: Tämä on kuitenkin se tie, jonka olemme pakotettuja kulkemaan, miksen siis suorittaisi erikoistumisopintojani jostakin hyödyllisestä ja mielenkiintoisesta aiheesta? Lienee myös sanomattakin selvää, että erkkareihin liittyvä kirjoitusprosessi etenee joutuisammin, kun aihe kiinnostaa.

Asiasta puhuttaessa huolestuttavinta on oikeastaan tulevaisuus, ei nykytilanne. Tiedekuntamme on nimittäin osallistunut hakijasuman purkutalkoisiin vuodesta 2013 alkaen. Käytännössä tämä on

tarkoittanut vuosikurssien koon kasvattamista kymmenillä opiskelijoilla.

Vastaavia tempauksia on toteuttanut myös Åbo Akademi, josta opiskelijat tulevat suorittamaan erikoistumisjaksojaan meille.

Osa ongelmista on myös opiskelijoiden itsensä aiheutettamia, sillä jotkut meistä suorittavat jopa seitsemän tai kahdeksan erikoistumisjaksoa. Tämä johtaa siihen, että tulevat opiskelijasukupolvet saattavat olla ongelmissa erkkareidensa kanssa. Heidän parastaan ajatellen meidän on syytä toivoa ja edistää sitä, että erkkaripaikkoja lisätään tulevaisuudessa yhtä innokkaasti kuin hakijasumaa puretaan.

Ja ei, nämä tulevat opiskelijasukupolvet eivät ole kaukana tulevaisuudessa, vaan saavuttavat erkkarivaiheen jokseenkin samoihin aikoihin kuin tämä lehti tulee painosta.

Erkkaripaikkoja olisikin lähitulevaisuudessa syytä lisätä noin neljäsosalla. Niin valtakunnan kuin yliopistonkin tasolla käytävä keskustelu määrärahojen leikkaamisesta ei vaikuta lupaavalta, ja asettaa tiedekunnan haastavaan tilanteeseen. Toivottavasti tavoitteissa onnistutaan, sillä muutoin voi olla, ettei opiskelija saa erkkaripaikkaansa, vaikka hänelle kelpaisi niistä mikä tahansa. Tällöin erkkaripaikkoja ei oikeasti olisi tarpeeksi.

Ville Laakso Hallituksen opintovastaava opinto@lex.fi

LexPress

51

KOHTI MENESTYSTÄ

Koulunpenkiltä yrittäjäksi Yrityksen perustaminen vaatii todistetusti toimivan kaupallisen idean, halun tehdä töitä yrityksen eteen sekä rohkeutta aloittaa pohjalta. Tämän allekirjoittavat myös Tapio Hokkanen, Jan Huovinen sekä Jonne Rantanen, jotka perustivat lakiasiaintoimistonsa Hokkanen Huovinen & Rantanen Oy:n, kun heidän opintonsa olivat vielä kesken. Pian tämän jälkeen lanseerattiin verkkoasiakirja.com -palvelu, ja vuoden 2015 tammikuussa yritys saikin omat toimitilansa. LexPressillä oli ilo haastatella vielä melko tuoretta yrittäjäkolmikkoa heidän toimistollaan Brahenkadulla.

Teksti: Siru Seppänen

Yrittäjähaaveesta totta Verkkoasiakirja.com on puhtaasti Internetin välityksellä toimiva palvelu, josta kuka tahansa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi tilata edullisesti ja nopeasti lakimiehen laatimia erilaisia asiakirjoja, kuten testamentteja tai kauppakirjoja.

Ideaa tämän tyyppisestä palvelusta oli kypsytelty jo opiskelujen ohessa parin vuoden ajan. Ajatus sai tuulta alleen, kun alusta asti yhdessä opiskellut kolmikko päätti kehittää jo olemassa olevista, vastaavantyyppisistä palveluista vielä paremman, laadukkaamman ja edullisemman version. Ensimmäisen yhteispalaverin jälkeen suunta oli selvillä ja päätös yrityksen perustamisesta tehty.

Yrittäjäkolmikolle oli selvää, että yrittäjyyden alku ei ole taloudellisessa mielessä helppoa.

- ”Alku on hidasta, eikä tässä heti valmistuneen lakimiehen palkoille pääse. Jonkun verran täytyy jaksaa odotella tuloksia.”, Huovinen Hän luetteleekin yrittäjän Tekstinsanoo. koonnut: Jenna Pentikäinen tärkeimmiksi ominaisuuksiksi koKuvat: Lex 52

van työmoraalin, pitkäjänteisyyden, periksiantamattomuuden, valmiuden poistua mukavuusalueelta sekä halun innovoida ja kehittää omaa alaa.

Yrittäjyys on kuitenkin antanut enemmän kuin ottanut, sillä kolmikko on yhtä mieltä siitä, että työskentely itselle, vastuunkanto omista tekemisistä sekä pienetkin onnistumiset tekevät yrittäjyydestä mielekästä.

Moni voisi pitää siirtymistä koulunpenkiltä suoraan yrittäjäksi pelottavana, mutta kolmikko ei ole päätöstään katunut.

- ”Emme miettineet sen kummempia, lähdimme vain suoraan tekemään”, Huovinen toteaa. Huovinen mainitseekin heittäytymisen yhdeksi syyksi sen, että taloudellinen riski aloittelevalla yrittäjällä on oikeustieteellisellä alalla kuitenkin melko pieni. Hokkasen mukaan he myös kokivat idean niin toimivaksi, ettei syytä epäilyihin tai pelkoihin ollut.

Tiivis, hyvällä yhteishengellä varustettu tiimi antoi osaltaan rohkeutta aloittaa yritystoiminta vielä opiskelujen aikana.

LexPress

Creative Commons/marycat879

Yrityksen perustaminen Varsinaista yrittäjyyteen valmistavaa kurssia tai siihen viittaavia opintoja ei oikeustieteellisen tiedekunnan opinto-opas tarjoa. Halukkaat voivat opiskella aiheesta esimerkiksi kauppakorkeakoulun tarjoamilla kursseilla, mutta Hokkasen mielestä oikeustieteellinen tutkinto ei itsessään tuota valmiita juristeja. Tärkeintä on työkokemus ja sen avulla kerätty tietotaito. Yrittäjäkolmikon jokainen jäsen painottaakin oman työkokemuksensa auttaneen merkittävästi yritystoiminnan aloittamisessa.

Yrityksen perustaminen käytännössä oli kolmikon mukaan kuitenkin helppoa. Muutamalla patentti- ja rekisterihallituksen lomakkeella, käsittelymaksulla ja aputoiminimien ilmoitusmaksuilla osakeyhtiö oli jo pystyssä.

- ”Hankalinta oli yrityksen nimen ja aputoiminimien päättäminen”, Rantanen kertoo. Kolmikko paljastaa, ettei varsinaisia esitöitä 54

yrityksen perustamiseen tarvittu lähestulkoon ollenkaan. Jonkinlainen liiketoimintasuunnitelma ja suuntaaantava budjetti auttoivat toiminnan alkuun.

- ”Emme laskeneet budjettia tai katteita niin tarkkaan, vaan keskityimme lähinnä luomaan mahdollisimman hyvän palvelun”, Huovinen täsmentää.

Myös kunkin osakkaan perheen yrittäjätausta toi helpotusta käytännön asioihin. Apua yritystoiminnan aloittamiseen saa tarvittaessa myös useilta ulkopuolisilta tahoilta, kuten esimerkiksi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, Työ- ja elinkeinotoimistolta, uusyrityskeskuksilta sekä Yritys-Suomen neuvontapalvelusta. Keskukset auttavat muun muassa hakemuksien tekemisessä, liiketoimintasuunnitelman laatimisessa ja yritysmuodon valitsemisessa.

Yrittämisen tulevaisuudennäkymät Yrittäjäkolmikon mukaan opiskelutoverit eivät olleet opiskeluaikoina

LexPress

kovinkaan kiinnostuneita yrittämisestä. He eivät uskokaan vastavalmistuneiden yrittäjien ainakaan lisääntyvän. Sen sijaan verkkopalveluiden määrä tulee heidän arvailujensa mukaan kasvamaan.

Syynä vastavalmistuneiden suhteellisen pieneen yrittäjäinnostukseen

tuneelle oikeustieteen maisterille 3990€ kuukaudessa (Lakimiesliitto 2015).

Loppujen lopuksi yrittäjämaailmassa ei pääse helpolla, eikä yrittäminen yksinkertaisesti sovi kaikille. Hokkasen mukaan uusilla,

“Uusilla, osuvilla innovaatioilla ja ideoilla voi menestyä, mutta vanhojen ideoiden kehittämisessä on luvassa kovempi kilpailu.” lienee pelko vastuusta ja riskistä sekä vähäinen työkokemus. Myös innostavan ja luotettavan tiimin puuttuminen voi vaikuttaa asiaan, sillä harvempi uskaltaa yksin lähteä kokeilemaan yrittämistä. Valmistuneet lakimiehet haluavat yleensä myös heti valmistuneen lakimiehen palkan, eikä ajatus mahdollisista nollatuloista houkuta. Vähimmäispalkkasuositus on vastavalmis-

osuvilla innovaatioilla ja ideoilla voi menestyä, kun taas vanhojen ideoiden kehittämisessä on luvassa kovempi kilpailu. Useamman henkilön yrityksessä tärkeää on toimiva, kommunikoiva tiimi. Rantanen antaa lopuksi yksinkertaisen vinkin: ”Think outside the box: Ala muuttuu jatkuvasti ja juristin on muututtava sen mukana.”

Kuvassa: Tapio Hokkanen (vas.), Jan Huovinen ja Jonne Rantanen

LexPress

55

Behind the Scenes - Beach Partyt Teksti: Heidi Ruohonen Kuvat: Lex ry.

S

e taisi olla huhti-toukokuuta, kun tapahtumatoimikuntamme puheenjohtaja Jasmine kysyi, olisiko minulla kiinnostusta järjestää syksyn Beach Partyt. Sen enempää miettimättä suostuin tehtävään, olishan se nyt aika siistiä. Olisin toki voinut kysellä ensin kavereiltani, lähtevätkö he mukaan, mutta onneksi lähtivät.

Koko tapahtuman järjestäminen käynnistyi keväällä suunnittelukokouksella. Paikka, bussit ja muut olennaiset asiat pitäisi hoitaa jo keväällä. Myös budjettia laskeskeltiin.

Rahaa saa vuoden aikana uppoamaan kaikenlaisiin tapahtumiin melkoisia summia.

Olen aina ollut ”viimetingan” ihmisiä. Päätin, että tällä kertaa tekisin poikkeuksen: kaikki tulisi varattua ajoissa ja voisin antaa itselleni kehut ja heittää yläfemmat. Helpommin sanottu kuin tehty. Saaronniemen saunat sain soiteltua jo kesäkuussa (ja vielä alkupuolella!), mutta bussit ja aktiviteetit… No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni?

Kesän loppupuolella teimme ryhdistäytymisliikkeen ja tapahtuman suunnittelu lähti taas kunnolla käyntiin. Samalla saimme lisää huipputyyppejä tiimiimme — enemmän päitä, enemmän ideoita. Ongelmaksi muodostui lähinnä aktiviteettien keksiminen. Sumopukuihin päädyimme melko nopeasti, mutta erilaiset kilpailut tuottivat edelleen harmaita hiuksia. Oma mielikuvitukseni ei, myönnettäköön, ole sieltä luovim56

masta päästä. Onneksi kasassa oli huippuporukka ja ideanikkareitakin löytyi.

Elokuun kokouksessa suunnittelimme enää yksityiskohtia. Jasmine oli onneksi paljon apuna, sillä ensikertalaisena kaikkia asioita ei tule edes ajatelleeksi. Esimerkiksi musiikki ei, yllättäen, käynyt pienessä mielessänikään. Tai rannekkeet juomalippuihin.

Tai naulat Lex-kylttiä varten.

Beach Partyt -tyyppisen tapahtuman järjestäminen on hauskaa puuhaa.

Harvemmin sitä tulee mm. marssittua ulos Lidlistä neljänkymmenen sipsipussin kanssa. Koko tapahtumapäivän aamu menikin kaupasta toiseen juostessa (onneksi autoihin mahtuu aina enemmän kuin ulkoapäin uskoisi).

Myös sumopuvut saatiin tungettua Ladaan, vaikka vuokraaja olikin edellyttänyt peräkärryä tai farkkua. Kyseisten kostyymien kuljetus ei kuulemma olisi mikään helppo homma. Mitä vielä, nap-

LexPress

piin meni sekin!

Pääpäivänä riitti tosin myös huolia. Sateinen ilma harmitti. Mitä jos osallistujat eivät viihdykään? Uskottelin kuitenkin itselleni, että parhaansa kun tekee, niin hyvin menee. Ja kyllähän se sitten menikin: Sade loppui ennen iltaa, ruokaa ja juomaa riitti, ja hallitus-tuutorit-fuksit -kilpailukin onnistui, vaikka sen suunnittelu toteutettiin vasta paikan päällä. Huikean suorituksen teki myös Spex-bändi, joka kohotti tunnelmaa vanhoilla hiteillä.

Taisin huojentuneisuudessani todeta, että järkkäisin toisenkin tapahtuman koska tahansa. Olihan se nyt hienoa katsella Lex-kyltin loimua kavereiden kanssa onnistuneen päivän jälkeen. Kirjaimetkin pysyivät hyvin pystyssä, kiitos pojat!

Jos jotain parantamisen varaa jäi, niin se olisi ehdottomasti kaislahameet: vähän enemmän Havaijia Saaronniemen ”hieman” kolealle kultarannalle!

LexPress

57

58

LexPress

Fuksiviikko 2015

Fuksin näkökulma

“Sosiaalisuuden huipentuma” Loppukesän odotus palkittiin maanantaina 24.8, kun joukko innokkaita fukseja marssi Calonialle. Fuksilla odotukset ensimmäistä viikkoa kohtaan ovat korkeat. Tavoitteena on bailata neljä päivää putkeen, saada uusia kavereita, tutustua mahdollisesti uuteen kotikaupunkiin ja jopa verkostoitua tulevaisuuden työelämää varten. Elämän paras viikko -tittelin lunastaminen ei ole helppoa ja se vaatii paljon sekä itseltä että tuutoreilta.

Teksti: Ansku Latvanen

Maanantaina meidät jaettiin ryhmiin ja ilta vietettiin tutustumisen merkeissä Edisonissa. Innokkaimmat halusivat varmistaa, etteivät jää mistään paitsi, joten juttukavereita löytyi Forten jatkoilta yön pikkutunneille asti. Illan aikana kuuli kymmeniä uusia nimiä, joista vain muutama jäi mieleen.

Pääsykoeprosessin aikana löytyneiden ”kirjastokavereiden” kanssa juttua riitti ja puolitutut tuntuivat äkkiä vanhoilta ystäviltä. Hallitus tuli esittäytymään yhdessä tuutoreiden kanssa saaden uudet fuksit ryhmäytymään fuksipassin pelimiesmerkkien metsästyksessä.

Fuksien perehdytys Lexin tavoille oli alkanut.

Tiistaina oma tuutorryhmä tuntui jo turvalliselta ja Börsissä järjestettyjen tutustumisbileiden etkot vietettiin yhdessä muutaman muun ryhmän kanssa.

Börsissä fuksit etsivät tunnettuja lexiläisiä vihjeiden avulla ja pääsivät myös käsiksi lexiläiseen laulu- ja lahjontakulttuuriin. Fuksiviikon helmet, yölliset Samppallinnan maauimala -excut, keräsivät fukseja “salaiselle” uintireissulle.

Vartiovuorenmäelle mitä kekseliäimpiä versioita. Jatkot juhlittiin Yökerhossa, ja pelimiesmerkkien kalastelu oli parhaimmillaan.

Torstaina jäljellä oli finaali. Kiertoajelu starttasi yliopistolta ja bussit kiersivät Turun pikkubaareja. Fiilis oli katossa ja viimeisestä päivästä otettiin kaikki irti. Ruissalossa vietettiin leikkihetki ja Lexin perinne sai jatkoa, kun fuksitkin pääsivät “protestoimaan” risteilylaivan porttikieltoa. Showroomissa järjestettin fuksiviikon viimeisen illan bileet ja meno jatkui pilkkuun asti.

Perjantaina vapisevan ja vettä etsivän fuksin oli syytä muistuttaa itselleen, että tästä se kaikki vasta alkaa.

Keskiviikko koetteli jo monen kisakuntoa ja turnausväsymys alkoi painaa. Perinteinen kaljaviesti avasi aarteenmetsästyksen ja uusi ryhmäjako toi uusia tuttavuuksia. Tehtävien toteutuksessa luovuudesta sai kunniaa, joten mm. Jethro Rostedista toimitettiin

LexPress

59

Fuksiviikko - vanhemman tieteenharjoittajan silmin “Vanhat jaksaa – vai jaksaako?”

Teksti: Elina Lemponen

Jälleen yksi uusi vuosikurssi on saapunut haastamaan vanhat jäärät sekä valloittamaan niin Calonian kahvilan pöydät kuin Kirkkotien tanssilattiankin. Uudet opiskelijat toivotettiin heti tervetulleiksi mukaan ainejärjestömme toimintaan Lexin perinteisellä fuksiviikolla, joka tarjosi neljän päivän edestä laatuviihdettä aina Edisonin tutustumisillasta viikon kruunanneeseen torstain kiertoajeluun.

Tapahtumarikkaaseen viikkoon mahtui etkoilua tuutoreiden luona, musikaaliesityksiä Börsissä, aarteenmetsästystä, elämysmatkailua turkulaisissa lähiöissä ja Ruissalon rannalla sekä paikallisiin yökerhoihin tutustumista. Fuksit osallistuivat aktiivisesti viikon ohjelmaan ja osoittivat suorastaan ihailtavaa luovuutta metsästäessään pisteitä fuksipasseihinsa.

Fuksivuosi on vapun ohella lexiläisen parasta aikaa, ja siitä kannattaa ottaa ilo irti. Tuolloin alkavat muodostua kaveriporukat, jotka kulkevat mukana koko opintojen ajan ja joilta saa tukea silloin, kun velvoiteoikeuden tenttimateriaalien läpi kahlaaminen tuntuu ylivoimaiselta tai lukusalissa istuminen yksinäiseltä.

Kuvassa allekirjoittanut

Väitän, että viimeistään kevääseen mennessä olet täysin vakuuttunut siitä, että Turku on Suomen kaunein ja paras kaupunki. Fuksiviikko toimii loistavana starttina huikealle fuksivuodelle, jota n-vuosikurssilainenkin muistelee suurella haikeudella vielä silloin, kun oma viikko kuluu toimiston tai kirjaston seinien sisällä istuessa. Suosittelen lämpimästi myös ainejärjestötoimintaan mukaan lähtemistä ja tutustumista sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Vanhempien tieteenharjoittajien

LexPress

61

joukkoon mahtuu aina niitä lexiläisiä, jotka fuksimaisella innokkuudella odottavat elokuun viimeistä viikkoa saapuvaksi. Näin neljännen vuoden pyörähtäessä käyntiin on kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että vanhan meno alkaa jossain vaiheessa hyytyä. Vaikka osallistuminen vuoden 2015 fuksiviikkoon jäi omalta osaltani tiistain tuutor-etkoihin ja torstain kiertoajelubussin bussiemäntänä toimimiseen, ei tapahtuman kokonaan väliin jättäminen ollut missään vaiheessa vaihtoehto.

Omasta fuksiviikosta on tullut kuluneeksi useampi vuosi (mitä on välillä vaikea paitsi muistaa myös myöntää), mutta silti Lexin tapahtumiin tulee lähdettyä kerta toisensa jälkeen – näkemään juurikin niitä ihmisiä, joiden kanssa alun perin fuksiviikon riennoissa tutustuttiin.

Kuvassa joukko vanhempia tieteenharjoittajia: vuoden 2015 tuutorit

62

LexPress

Kuvassa Joanna, Anna-Karoliina ja Wilma