Page 1

LEXPRESS OIKEUSTIETEEN YLIOPPILAIDEN YHDISTYS LEX RY:N LEHTI

01/16 LEXPRESS ELÄINOIKEUS

KANSAINVÄLINEN RIKOSOIKEUS & OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ

HAASTATTELUSSA ELÄINSUOJELUJURISTI MINNA RUOTSALO

YK-edustusto I Syyttäjien yhteistyö I Spex 2016


CALONIA GALLUP Vuoden ensimmäisessä LexPressissä opiskelijat vastaavat kansainväliseen oikeuteen liittyviin kysymyksiin: 1. Onko kansainvälinen oikeudellinen yhteistyö mielestäsi tärkeää? 2. Koetko kansainvälistymisen positiivisena vai negatiivisena asiana? 3. Kiinnostaisiko työskentely kansainvälisissä tehtävissä? SAMPSA MYLLYMÄKI 1. Kyllä, kansainvälinen kauppa ja muu taloudellinen yhteistyö tuovat tarvetta oikeudelliselle yhteistyölle. Myös ihmisoikeuskysymykset ovat universaaleja. 2. Kokonaisvaltaisesti positiivisia vaikutuksia on paljon enemmän kuin negatiivisia. 3. Varteenotettava vaihtoehto. MARLO PURO 1. Kyllä, globaalit ongelmat vaativat globaalia yhteistyötä. Esimerkkeinä kv-rikollisuus ja ympäristökysymykset. 2. Hyvä ja kannustettava asia. Tarjoaa pienelle kansantaloudelle uusia mahdollisuuksia. 3. Lähtökohtaisesti en ole suunnitellut kv-uraa, mutta tarpeeksi hyvän tilaisuuden sattuessa kohdalle en jättäisi sitä käyttämättä.

HANNA-MAIJA RAITIO 1. Kyllä, yhteistyötä vaaditaan YK:n ja EU:n myötä yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi. 2. Positiivista esimerkiksi helpottunut liikkuminen EU:ssa; yhteistä kieliosaamista löytyy, joten se helpottaa yhteistyötä. Toisaalta vapaa liikkuvuus voi tuoda esimerkiksi turvallisuusuhkia. 3. Voisin olla kiinnostunut esimerkiksi kriisinhallintaoperaatioissa toimimisesta. Teksti ja kuvat: Petteri Laitila


TOIM.

HUOM.

KANSAINVÄLISYYTTÄ KARTOITTAMASSA Vuoden ensimmäisen LexPressin teemaksi valikoitui kansainvälinen rikosoikeus ja oikeudellinen yhteistyö allekirjoittaneen henkilökohtaisen mielenkiinnon, mutta myös aiheen ajankohtaisuuden vuoksi. Oikeuden erilaiset ja monipuoliset kansainväliset ulottuvuudet tuskin tulevat tulevaisuudessa ainakaan vähenemään, ja niihin tutustuminen - vaikka edes pintapuolisesti - onkin luultavasti varsin suotavaa jo esimerkiksi tulevaisuuden työllistymistä ajatellen. Tässä numerossa pääsemmekin tutustumaan kansainväliseen rikosoikeuteen sekä erilaisiin oikeudellisen yhteistyön muotoihin erittäin mielenkiintoisten artikkeleiden kautta. Esimerkiksi sivulla 29 Suomen New Yorkin pysyvän YK-edustuston ulkoasiainsihteeri Niina Nyrhinen kertoo, millaista edustustossa on työskennellä ja millaisia haasteita laaja kansainvälinen yhteistyö pitää sisällään. Sivulla 42 valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen puolestaan selvittää meille millaista kansainvälistä yhteistyötä syyttäjien välillä tehdään ja sivulta 35 alkaen voi tutustua tuomariliittojen kansainväliseen yhteistyöhön, sekä työskentelyyn kansainvälisenä tuomarina EULEX-operaatiossa. Muiden kansainvälisen rikosoikeuden ja yhteistyön maailmaa avaavien juttujen ohella saimme myös Noora Mäen omasta tiedekunnastamme kertomaan harjoittelustaan Haagin Jugoslavia-tuomioistuimessa. Lisäksi hän onnistui saamaan haastattelun kyseisen tuomioistuimen tuomarilta Christoph Flüggelta. Mielenkiintoiseen juttuun voi tutustua sivulla 45.

Kansainvälistäviä lukuhetkiä!

Sannimari Anna palautetta: lexpress@lex.fi

LexPress 01/16 Päätoimittaja: Sannimari Veini lexpress@lex.fi

Taitto ja kuvitus: Sannimari Veini

Toimituskunta: Tuomas Dahlström Juulianna Huusko Ville Laakso Petteri Laitila Noora Mäki Jenna Pentikäinen István Rytkönen

... s. 18

Etukansi:

Sannimari Veini

Kansikuva: Maria Hakala

Ilmoitusmyynti: Samuel Brusila talous@lex.fi

Julkaisija: Lex ry

Painopaikka: Newprint Oy

Painos: 550 kpl

... s. 45 ISSN 1235-371X

Copyright © 2016 Lex ry Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.


sisällys Kansainvälinen rikosoikeus ja oikeudellinen yhteistyö

... s. 29 Calonia Gallup . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Toim.huom. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Pääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Puheenjohtajalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Edarissa tapahtuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 Senilexin kuulumisia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 Ajankohtaista: Kansainvälinen oikeudenhoito . . . . . . . . . . . . 18 Kansainvälisen rikosoikeuden kiemuroita . . . . . . . . . . . . . . . . 24 Arkea ja haasteita Suomen YK-edustustossa . . . . . . . . . . . . . . 29 Kansainvälistä tuomaritoimintaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35 Tarkastelussa pohjoismainen yhteistyö . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 Syyttäjien kansainvälinen yhteistyö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 Kohti menestystä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 Lexiläiset Pohjola-Nordenin Itämeri-seminaarissa . . . . . . . . 51 Opintopalsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 Uudistunut oikeushistorian perusteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 Vuoden opettaja Päivi Mattila . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .57 Spex 2016: Ohjaajan terveiset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .59 Epäonnistumisten kautta menestykseen . . . . . . . . . . . . . . . . . 62 Galleria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65


PÄÄ KIRJOITUS

Uusien haasteiden äärellä

6

Tätä elämäni ensimmäistä pääkirjoitusta naputellessani nyt käsissäsi oleva, vuoden ensimmäinen LexPress on vain kasa irtonaisia kuvia, mainoksia, suunnitelmia ja osittain vielä keskeneräisiäkin artikkeleita. Hypätessäni LexPressin päätoimittajan pestiin en tiennyt millainen urakka lehden valmiiksi saattaminen tulisi olemaan, enkä tiedä sitä oikein vieläkään. Selväksi minulle on kuitenkin ehtinyt tulla jo ainakin se, että käsissäsi olevan lehden suunnitteleminen ja toteuttaminen on mielettömän antoisaa puuhaa. Erilaisiin mielenkiintoisiin oikeudellisiin aiheisiin ja kysymyksiin tulee syvennyttyä kuin huomaamatta ja tiedon lisäksi hommassa karttuvat niin monenlaiset taidot, ettei palstatilaa kannata tuhlata niiden luettelemiseen.

No entäpä lehden teema sitten? Aiheeksi valikoitui kansainvälinen rikosoikeus ja oikeudellinen yhteistyö siitä syystä, että kansainväliset asiat ovat kiinnostavia - ainakin allekirjoittaneen mielestä. Mikä parasta, kansainvälistyminen on nyt ja taatusti myös tulevaisuudessa ajankohtaista, luultavasti vain etenevässä määrin. Voisin myös veikata, ettei esimerkiksi työtä etsiskellessä kansainvälisen oikeudellisen verkoston tai erilaisten kansainvälisten yhteistyömuotojen tuntemuksesta ole ainakaan haittaa. Kansainväliset asiat kun tuntuvat tunkeutuvan hiljalleen lähes jokaiselle kansallisellekin oikeudenalallemme.

Kuten aina uusien vastuiden parissa, eteen on kuitenkin ehtinyt jo tulla jos jonkinlaista pulmaa, suunnitelmani ovat menneet uusiksi ja stressikäyräni ovat leijuneet ties missä korkeuksissa. Kaikkiin vastaan tulleisiin ongelmiin ja viivästyksiin en myöskään osannut – tai ymmärtänyt – etukäteen varautua ja siksipä tämä lehti tuleekin näkemään päivänvalon hieman tavanomaista myöhemmin. Jos joku tätä kirjoitustani kuitenkin lukee, niin ilmeisesti selvisin lopulta urakasta ja lehti todella pääsi painoon

Tässä numerossa käsiteltävät kansainväliseen rikosoikeuteen ja oikeudelliseen yhteistyöhön liittyvät asiat antavat tietysti vain pikkuruisen nuuhkaisun laajasta ja moniulotteisesta kansainvälisestä oikeudellisesta verkostosta. Siitä huolimatta voin sanoa, että juttujen aiheita pohdiskellessani ja asioita tutkistellessani yllätyin kerta toisensa jälkeen siitä, kuinka laajaa ja monipuolista kansainvälinen yhteistyö jo pelkästään oikeudelliseen yhteistyöhön liittyen oikein onkaan. Urakkani lopputulos – valmiin lehden

ja sieltä uloskin. Siihen voinen olla tyytyväinen.

LexPress


lisäksi – oli se, että nyt kaipuuni kansainvälisiin töihin tai vaihto-opiskeluvuotta viettämään on vielä suurempi kuin ennen. Entistä enemmän aloin harmitella myös sitä, että monet monituiset suunnitelmani vapaaehtoistyömatkoista, reppureissuista ja ties minkälaisista kielikursseista ulkomaille ovat kohdaltani jääneet tähän mennessä toteuttamatta. Onneksi koskaan ei sentään ole liian myöhäistä. Pohdiskelin harmittelujeni ohessa myös sitä, miksen sitten ole onnistunut toteuttamaan näitä haaveitani. En oikein saanut selkoa siitä, onko kyseessä ollut uskalluksen vai aikaansaamisen puute. Ehkä – ja luultavasti – molemmilla on ollut jotain tekemistä asian kanssa, mutta pääpainon heittäisin kuitenkin jälkimmäisen syyn niskoille. Huomasin kuitenkin, että johonkin itseäni todella kiinnostavaan olen kuitenkin saanut aikaiseksi – ja uskaltanut – tarttua: nimittäin tähän päätoimittajan pestiin. Muistan pohdiskelleeni kyllästymiseen asti sitä, olisiko minusta tähän ja saisinko koskaan mitään aikaiseksi. Minusta tuntui lähes ylitsepääsemättömän vaikealta käydä raapustamassa nimeni Calonian ilmoitustaululla keikkuvaan listaan. Onneksi lopulta sain kuitenkin sysättyä kaikenlaiset epäilykseni syrjään, sillä viimein tähän työhön ryhdyttyäni olen ollut valintaani uskaltaa vain ja ainoastaan tyytyväinen. Liian usein itseään kiinnostavat asiat tai haaveet jäävät toteuttamatta turhien epäilysten ja itse kehiteltyjen kauhuskenaarioiden vuoksi. Tämä on toki vain enemmän tai vähemmän valaistunut arvaus, mutta uskallan silti sanoa, että varsin harvoin kukaan tulee katuneeksi ryhtymistä itseään kiinnostaviin asioihin, kaikista – usein täysin turhista – etukäteisistä peloista huolimatta. Uusi asennoitumiseni, jota suosittelen erittäin lämpimästi myös muille onkin se, että asioihin kannattaa ennemminkin ryhtyä, kuin vain haaveilla joskus ryhtyvänsä.

Sannimari Veini Päätoimittaja lexpress@lex.fi

LexPress

7


PUHEEN JOHTAJALTA

Lakimiestyöttömyys ja miten siihen pitäisi suhtautua? Vastavalmistuneita lakimiehiä oli työttömänä tuplasti enemmän vuonna 2015 kuin vuonna 2012. Esimerkki toki on kärjistetty. Työttömyyden kehitystä ei näet ole mielekästä tarkastella lyhyillä ajanjaksoilla, koska tähän vaikuttavat esimerkiksi suurten opiskelijajoukkojen valmistumiset sekä mahdolliset työnantajien rekrytointisyklit. Edelleen työttömyys, joka käytännössä koskee vastavalmistuneita, pysyy aisoissa, muttei huolestuttavaa olekaan tilanne vaan kehityssuunta. Syitä toki on monia, esimerkiksi alati kasvavat vuosikurssikoot, yksinomaisten juristiammattien väheneminen sekä tästä johtuva kilpailu muilta koulutusaloilta valmistuneiden kanssa. Juristiammatti yleisesti tulee myös kokemaan muutoksen esimerkiksi teknologisen kehityksen myötä. Merkit kehityksestä ovat jo näkyvissä, kuten Lakimiespäivässä puhunut TrademarkNow Oy:n tutkimusjohtaja Anna Ronkainen sanoo: ”Yhdysval8

loissa reilussa vuosikymmenessä tietokoneet ovat käytännössä korvanneet suuret joukot avustavia lakimiehiä editiovelvollisuuden täyttämiseen liittyvässä sähköisten asiakirjojen arvioinnissa.” Mutta onko ongelma työllisyysrakenteissa vai koulutuksen sisällössä? Häviääkö juristi tulevaisuudessa kilpailun työpaikasta kauppatieteilijälle vaikkapa esiintymistaitojen puutteen takia, tai yhteiskuntatieteilijälle suppeamman osaamisalueensa vuoksi? Entä mitkä ovat juristikoulutuksen saaneen realistiset mahdollisuudet ryhtyä yrittäjäksi suoraan koulunpenkiltä? Työmarkkinoiden kysyntään tai vuosikurssikokoihin – saatikka teknologian kehitykseen, ei ole kovin helppo vaikuttaa, mutta koulutuksen sisältöä voidaan aina tarkastella. Lakimieskoulutusta tuleekin kehittää suuntaan, missä se on työmarkkinoilla kysytty ja kilpailukykyinen, huolimatta työmarkkinoiden muu-

LexPress


toksista nyt ja tulevaisuudessa. Nykyisellään koulutuksemme valitettavasti osittain heijastelee edelleen niitä kuvia, jotka olivat yhteiskunnassa vallalla vuosikymmeniä sitten. Kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana asianajotoiminta on noussut alamme suurimmaksi työllistäjäksi, kirkkaasti ohi entisen ykkösen, julkisen sektorin. Siksi olisikin syytä lisätä esimerkiksi yrittäjyys-, ryhmätyö-, tai neuvotteluja esiintymistaitoja, joilla osaltaan kyettäisiin vastaamaan jo tapahtuneisiin ja tuleviin muutoksiin. Valitettavasti työmarkkinat muuttuvat erittäin nopeasti, koulutuksen sisältö ei.

joihin, sillä me kohtaamme seuraavaksi vastaavat haasteet. Toisaalta on edelleen pidettävä mielessä, että alamme työttömyys on täysin marginaalista verrattuna moniin muihin suomalaisiin ammattikuntiin. Ensinnäkin kannustan hankkimaan mahdollisimman laajaalaisesti kokemusta monelta eri osa-alueelta niin työelämästä kuin vapaa-ajaltakin. Opiskelijalle on eduksi, jos hän kykenee mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tunnistamaan omat mielenkiinnon

On myös muistettava, ettei ainoastaan kurssisisältöjen kehittäminen auta, sillä uudistusten on ulotuttava myös kurssisuoritukseen asti. Kuten tiedetään, arviointi ohjaa oppimista ja jos tentissä edelleen kannustetaan opettelemaan säädösaineistoa ulkoa, on tämä se asia mihin opiskelijat panostavat, ei esimerkiksi suullisen argumentoinnin kehittäminen. Lieneekin aiheellista kysyä, mitä hyötyä on osata säädösaineisto ulkoa, ellet osaa sitä esittää? No miksi minä paasaan tästä ja miten tämä liittyy meihin lexiläisiin? En tietenkään halua olla maalailemassa piruja seinille, mutta asia on syytä tiedostaa. On valitettavaa, että paineet vastavalmistuneiden parissa heijastuvat väistämättä myös meihin opiskeli-

LexPress

9


kohteensa, sekä omat vahvuutensa. Myös oman ajattelun merkitys korostuu. Ei kannata olla täysin tasaisen harmaa ja tehdä kaikkea kuten muutkin tekevät, sillä erottuminen on eduksi työmarkkinoilla ja lisäksi oman tien kulkeminen on elinehto mielekkäälle elämälle. Viran puolesta on tässä yhteydessä muistutettava, että esimerkiksi ainejärjestötoiminta tarjoaa monia niitä seikkoja, joita työelämä edellyttää ja joita koulutus ei tarjoa, kuten neuvottelutaidot, ryhmätyöskentely, paineensieto- ja organisointikyvyt sekä verkostoituminen. Yllämainittujen asioiden valossa haluan kiinnittää lexiläisten huomiota asialliseen käytökseen. Vaikka työllisyystilanne onkin edelleen hyvä, ei meillä mielestäni ole perusteita ylemmyydentuntoon tai ainakaan ylimielisyyteen. En halua kuulla yhdenkään lexiläisen huutelevan humanisteja kortistoon tai paukuttelevan henkseleitään vain siksi, että on itse läpäissyt oikeustieteellisen valintakokeen. Aivan kuten koulutuksemme heijastelee vuosikymmen sitten vallinnutta tilannetta, samaa heijastelee myös oma asenteemme. Valitettavasti lakimiestutkinto ei automaattisesti takaa huippuansioita tai toistaiseksi voimassaolevaa työsuhdetta heti valmistumisen jälkeen – täten ei meidän myöskään tule asennoitua muita kohtaan kuin se niitä tarjoaisi. Itse kullakin on vielä pitkä matka kuljettavanaan ja se saattaa olla kivinenkin. Ylpeä taustastaan saa ja pitää olla, muttei ylimielinen, sillä sen lisäksi että ylimielisyys on aina tarpeetonta, saattaa se mahdollisesti tulevaisuudessa olla myös täysin perusteetonta. Työllisyystilannetta koskien olen tekstissäni hyödyntänyt Lakimiesliiton tuottamaa materiaalia (mm. Vastavalmistuneiden sijoittumistutkimus 2014), lisäksi pohdinnan osalta olen osittain tukeutunut mm. Lakimiesliiton ja koulutusyksiköiden seminaarissa 13.11.2015 käytyyn keskusteluun.

Ville Laakso Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi

10

LexPress


EDARISSA TAPAHTUU

Edustajistokausi 2016–2017 pyörähti käyntiin Viime syksyn vaalien myötä Ryhmä Lexin asema TYY:n edustajistossa otti askeleen eteenpäin, kun ryhmämme kasvatti edustajiensa määrää yhdellä. Tällä hetkellä kokouspenkkejä Turkusalissa kuluttaakin viiden edaattorin kokoonpano. Uunituoreen LexPressin tultua painosta uusi edustajisto on ehtinyt kokoustaa kaksi kertaa ja tapetilla ovat olleet erityisesti henkilövalinnat sekä keskustelu edustajistotoiminnassa käytettävästä kielestä ja tämän edellyttämistä järjestelyistä. Ennen joulurauhaan asettumista TYY:n uusi edustajisto otti tuntumaa kokouskäytäntöihin järjestäytymiskokouksessaan. Henkilövalinnat hallitsivat kokouksen esityslistaa ja Ryhmä Lexin puolesta tehtäviin oli aktiivinen otanta edustajia. TYY:n tämän vuoden hallitukseen nousi bolognanpunaisista riveistä Lexin ja TYY:n monitoimiaktiivi Tuomas Dahlström. Hänen vastuulleen valikoitui kansainvälisten asioiden vastaavan tehtävä. Mikäli sinua siis kiinnostaa tutustua KV-toimintaan, kannattaa Tuomasta napata hihasta. KV-sektorin lisäksi Tuomaksen vastuualueina ovat viestintä ja tuutorointi.

Petteri Seppä valittiin edustajiston varapuheenjohtajaksi. TYY:n kirstun vartijoiden joukkoon saimme lexiläisväriä, kun taloustoimikunnan jäseneksi valittiin Elina Lemponen. Samoin Tylkkärin johtokunta sai ryhmästämme edustajan Juho Mäki-Lohiluoman tultua valituksi johtokunnan jäseneksi. Tammikuussa edustajiston ensimmäisessä varsinaisessa kokouksessa tehtiin myös henkilövalintoja, kun viime edustajistokaudella perustetun Uusi ylioppilastalo – selvitysryhmän toimikautta päätettiin jatkaa vuoden 2017 loppuun saakka. Lexiläissydäntä kantava Elina Hirvonen valittiin jatkamaan kyseisessä selvitysryhmässä. Myös TYY:n avustustoimikuntaan saatiin oikkariosaamista, kun toimikunnan jäseneksi valittiin Lauri Havia.

Muuten alkuvuoden edustajistotyöskentelyä on värittänyt keskustelu TYY:n ja edustajistoryhmien sisäisessä toiminnassa käytettävästä kielestä. Kansainväliset opiskelijat ovat iloksemme vakiinnuttaneet asemaansa TYY:n toiminnassa, ja tämän vuoden KV-edustajat ovat nostaneet esiin jo alusta alkaen KV-opiskelijoita koskevia kehityskohteita sekä ylioppilasliikkeessä Kattavaa järjestöosaamista kulmi- että yleisesti suomalaisessa koulutus- ja noitui Ryhmä Lexin puolesta myös työelämässä. Tähän mennessä tulkkaus- ja TYY:n puheenjohtajistoon, kun Sami- käännöstyö ovat edeneet viime kaudelta 12

LexPress


siihen pisteeseen, että keskustelu on levinnyt laajemmallekin, kuin alkuperäiseen kysymykseen siitä, mitä kieltä edustajiston kokouksissa käytetään. Ensimmäisten askelmerkkien perusteella voin sanoa, että luvassa on mielenkiintoinen edustajistokausi, jonka aikana moni ”näin on aina tehty” -ajatus nousee pöydälle kyseenalaistettavaksi. Ryhmä Lexin ja TYY:n käänteisiin voit tutustua blogissamme osoitteessa: www.ryhmalex.fi.

Tomi Paavola Ryhmäpuheenjohtaja

LexPress

13


SENILEXIN KUULUMISIA

Senilexin yritysvierailu OP:n pääkonttoriin – Vallilan Wall Street teki vaikutuksen Alumniyhdistyksemme Senilexin yritysvierailu OP Ryhmän uuteen pääkonttoriin helmikuun alussa ei olisi voinut olla ajankohtaisempi: Vallilan Wall Streetiksikin kutsuttu OP:n kortteli on ollut laajasti esillä mediassa, ja vierailupäivä oli sattumoisin myös OP:n ennätystuloksen julkistamispäivä. OP Ryhmässä työskentelee n. 250 juristitaustaista henkilöä, joten se on merkittävä lakimiesten työllistäjä. Vierailumme koostui asiaosuudesta, tuttujen tapaamisesta ja uusiin tiloihin tutustumisesta, minkä lisäksi nautimme lopuksi vielä maukkaista tarjoiluista. Teksti: Inari Kinnunen, asianajaja, Senilexin hallituksen tiedotusvastaava Kuvat: Inari Kinnunen ja OP

Illan isäntinä ja emäntänä toimivat Lex-alumnit johtaja Erkki Böös, Konsernin lakiasiat -yksikön päällikkö Tapio Rantala ja henkilöstöjohtaja Hanne Lehtovuori. Yritysvierailulle osallistui nelisenkymmentä alumnia, joiden vuosikurssit vaihtelivat 1960-luvulta 2000-luvulle. Asiakkaat osuustoiminnan keskiössä Tilaisuuden avasi Lex-alumni, Ryhmäpalveluiden johtaja ja pääjohtajan varamies Tony Vepsäläinen. Vepsäläisen alustus käsitteli OP Ryhmää ja nykyistä taloustilannetta, mutta alkuun hän valotti myös omaa Lex-historiaansa kertoen opiskelleensa Kirk14

LexPress

kotien ensimmäisen käryn aikana. Pankkialalle Vepsäläinen oli päätynyt sattumalta nähtyään pankin hakevan esimiesharjoittelijoita samalla kun tyttöystävä patisti häntä hakemaan töitä. Pankkialalla toimiville on tyypillistä kiertää eri tehtävissä ja konttoreissa ympäri Suomea, mikä on näkynyt myös Tony Vepsäläisen uralla. OP Ryhmän menestyksen taustalla on pitkä historia: Toiminnan lähtökohdat syntyivät 1900-luvun alussa , jolloin os uusk ass o j a ryhdyttiin perustamaan sellaisia ihmisiä varten, jotka eivät kelvanneet silloisten pankkien asiakkaiksi. Suomen osuustoiminnan isän,


Hannes Gebhardin mukaan on myös nimetty Vallilan-pääkonttorin osoite, Gebhardinaukio. Yli satavuotisen historian aikana on kuljettu pitkälle, sillä Bloombergin viimekesäisen raportin mukaan OP Ryhmä on maailman kahdeksanneksi vahvin ja Euroopan vahvin finanssitoimija. Osuustoiminta-aatteeseen kuuluu yrityksen kahtalainen rooli: toisaalta se harjoittaa liiketoimintaa, mutta toisaalta sillä on myös yhteisöllinen rooli. Tony Vepsäläinen kertoi Pohjolan delistauksen yhtenä taustatekijänä olleen nimenomaan käytännön ongelmat linjausten teossa, sillä tyypilliset pörssiyhtiön tulosmittarit tai toimintamallit eivät aina vastanneet osuuskuntatoiminnan tarkoitusta ja yhteisöllistä roolia. Kärjistettynä voisikin sanoa, että osuuskunnille keskeistä on rakkaus asiakkaaseen, kun taas osakeyhtiöitä määrittelee rakkaus rahaan.

naa euroa. Vuonna 2008 OP Ryhmä lupasi viedä yritysasiakkaansa yli finanssikriisin, ja yritysrahoituksessa ryhmän markkinaosuus onkin kasvanut noin prosenttiyksiköllä vuosittain. Seuraava lupaus on viedä asiakkaat läpi digitaalisen murroksen heidän omilla ehdoillaan. Vanhojen vaihtoehtojen – pankkien ja vakuutusyhtiöiden sekä kansainvälisten finanssijättien – rinnalle on tullut uusia toimijoita kuten iZettle, Apple, Facebook ja PayPal. OP:ssa on huomattu myös mobiilipalveluiden häkellyttävän nopea kasvu: mobiilipalvelut ovat ohittamassa verkkopalvelut suosituimpana palvelukanavana vain kolme vuotta niiden lanseerauksen jälkeen. Ryhmän kehittämisinvestoinnit kasvavat

Taloustilanteesta ja digitaalisesta murroksesta OP Ryhmän huikean tuloksen taustalla ovat niin strategiset valinnat kuin vuosien jatkuva kasvukin. Yhteisöllisyys tarkoittaa OP:n näkemyksen mukaan myös konkreettisia tekoja, ja Suomi nousuun –hankkeilla on pyritty tuomaan positiivista virettä Suomen talouteen. Esimerkiksi lyhennysvapaita on myönnetty lähes 100 000 lainaan, ja lahjoitukset yliopistoille ovat vuosien 2015-2017 rahoituskierroksilla noin viisi miljoo-

Kuvassa Vallilan konttori

LexPress

15


mälle käänteelle positiiviseen suuntaan on edellytyksiä vasta ensi vuoden aikana. Vallilan-kortteli: Modernia monitilaa

Lakimiesten työtiloissa on myös rentoja kohtaamispaikkoja

jatkuvasti, ja esimerkiksi digiosaajien, palvelumuotoilijoiden ja datatieteilijöiden rekrytointiin on viime aikoina panostettu. OP Ryhmän pääekonomisti Reijo Heiskasen pitämä talouskatsaus oli erittäin mielenkiintoinen. Heiskasen mukaan elämme eriskummallisia aikoja, joten talouden näkymien tiivistäminen lyhyeen katsaukseen on hankalaa. Maailmantalouden hidastuminen on pitkäaikaista, ja kilpailukyvyn kohentaminen on avainasemassa maamme viennin elpymiselle. Nyt valmisteilla olevan kilpailukykypaketin myönteiset vaikutukset näkyvät kuitenkin Heiskasen mukaan pääasiallisesti vasta vuonna 2018, ja selvem16

Entinen lexiläinen, johtaja Erkki Böös kertoi tehneensä vuonna 1980 ensimmäisen Turun yliopiston ympäristörikoksia käsitelleen tutkielman. Böös on ollut kiinteästi mukana OP Vallila –kortteliprojektissa, joka valmistuu kokonaan vuonna 2017; rakentaminen on siis vielä hieman kesken. Korttelissa on 130 000 kerrosneliötä ja 100 000 toimistoneliötä. Kortteli on osin vuokrakäytössä: Verohallinto on jo nyt korttelissa vuokralaisena, ja rakenteilla oleva osuus vuokrataan sen valmistuttua. Kiinteistökustannuksista koituvat säästöt projektin myötä ovat noin 25 %. Yhtenä johtavana ajatuksena tiloissa on uudenlainen työnteko, ns. monitilamalli. Parhaiden osaajien rekrytointi on OP:n kaltaiselle asiantuntijaorganisaatiolle erittäin tärkeää, ja työnantajan houkuttelevuuteen vaikuttavat tietenkin hyvä tulos, brändi ja yrityskiinnostavuus. Sen lisäksi Böösin mukaan on keskeistä tarjota toimivat ja hyvät työtilat, työtavat ja työvälineet, joiden on tuettava toisiaan saumattomasti. Luento-osuuden jälkeen pääsimme kahdessa ryhmässä kiertämään niin korttelin alakerroksessa kuin juristien työtiloissakin. Langaton verkko toimii koko korttelissa, ja ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi yleisissä tiloissa on tuoliryhmiä ja kohtaamispaikkoja, joissa

LexPress


voi esimerkiksi neuvotteluiden ja tapaamisten välissä tehdä töitä siirtymättä yläkerrosten työtiloihin. Korttelissa on vuokralaisina parturi-kampaamo ja kuntosali, ravintoloita on lukuisia. Avarat torimaiset alueet, kirkkaat värit, designesineet ja taide tekevät korttelista erittäin vaikuttavan kokonaisuuden. Osa korttelin rakennuksista on vanhaa rakennuskantaa ja osa uutta. Työtilat ns. lakikerroksessa ovat raikkaat ja modernit. Omia työhuoneita ei ole edes johtoryhmän jäsenillä, ja päivän päätteeksi omat tavarat viedään lukittaviin kaappeihin. Työskentely tapahtuu avotiloissa, mutta toki puhelinkoppeja, hiljaisia tiloja ja sisäisiä neuvotteluhuoneita on myös käytettävissä. Työnteko avotiloissa mahdollistaa tehokkaan tietojen vaihtamisen sekä kollegoilta oppimisen. Vierailu OP Ryhmän Vallilan-korttelissa huipentui erinomaisiin ja runsaisiin tarjoiluihin, joita lienee tulevilla yritysvierailuilla lähes mahdotonta ylittää. Kolmetuntinen vierailumme kului hyvin nopeasti, ja olisimme varmasti viihtyneet pidempäänkin. Suurkiitokset siitä, että saimme tulla kyläilemään vaikuttaviin uusiin toimitiloihinne!

Erkki Böös (vas.), Tapio Rantala ja Hanne Lehtovuori kutsuivat senilexiläiset vierailulle.

LexPress

17


AJAN KOHTAISTA

KANSAINVÄLINEN OIKEUDENHOITO

Teksti: Sannimari Veini Kuvat: Merja Norros

Oikeusministeriössä oikeushallinto-osaston alaisuudessa toimii kansainvälisen oikeudenhoidon yksikkö. Mitä kansainvälisellä oikeudenhoidolla oikein tarkoitetaan ja mitä yksikössä tehdään? LexPress otti tästä ja kansainvälisen oikeudenhoidon haasteista selvää haastattelemalla yksikössä työskentelevää hallitusneuvos Merja Norrosta. Oikeusministeriön kansainvälisen oikeudenhoidon yksikkö hoitaa keskusviranomaisena kansainvälisten sopimusten perusteella sille kuuluvat velvoitteet. Lisäksi pieni osa työstä koskee siviilikriisinhallintaa, Norros selventää. Keskusviranomaisen tehtävät taas jakautuvat oikeastaan neljään eri tehtävään, hän jatkaa. Perustehtävä on ensinnäkin vastaanottaa oikeusapupyyntöjä muilta valtioilta ja toiseksi huolehtia niiden toimittamisesta eteenpäin kussakin asiassa toimivaltaiselle viranomaiselle. Esimerkiksi asiakirjan tiedoksianto ulkomailta Suomessa asuvalle henkilölle hoituu yksikön kautta. Sieltä asiakirja lähetetään edelleen toimivaltaiseen käräjäoikeuteen, josta haastemies toimittaa sen edelleen asianosaiselle, Norros selittää. Yksikön kolmantena tehtävänä on oikeusapupyyntöjen vastaanoton ja niiden eteenpäin toimittamisen lisäksi kansainvälisten sopimusten 18

seuraaminen seurantakokouksiin osallistumalla. Kokousten tarkoituksena on, että valtiot soveltaisivat sopimuksia yhtenäisesti ja tehokkaasti. Neljäs tehtävä taas on ohjata, neuvoa ja kouluttaa alan toimijoita sopimusten soveltamisessa. Kansainvälinen oikeusapu Kansainvälinen oikeusapu on kapea oikeuden erityisala. Norroksen mukaan sen kiemuroihin tulee harvemmin törmättyä, ellei erikoistu kyseiseen alaan. Kansainvälisen oikeusavun lähtökohtana on tiukka jako yhtäältä siviili- ja toisaalta rikosasioihin liittyvään oikeusapuun, Norros selventää. Se, kumpaan kategoriaan mikäkin asia kuuluu on aina ensimmäinen kysymys oikeusavun suhteen. Ennen vastausta siihen asiaa ei voida oikeastaan edes lähteä pohtimaan, hän selittää. Jaon perustana ovat erilliset instrumentit jotka sääntelevät siviili- ja rikosoi-

LexPress


keusapua. Esimerkkejä oikeusavusta rikosasioissa ovat muun muassa syytetyn luovuttaminen ja tuomittujen siirtäminen. Tiedoksiannot ja todistelupyynnöt puolestaan koskettavat molempia aloja, Norros kertoo. Kansainvälisen oikeusavun sääntelyyn liittyykin monia erilaisia monenvälisiä yleissopimuksia sekä useita kahdenvälisiä sopimuksia. Siviiliasioihin liittyvät sopimukset ovat huomattavasti vanhempia, sillä ensimmäiset niistä ovat syntyneet Haagissa jo 1890-luvulla. Rikosasioihin liittyvät sopimukset puolestaan syntyivät pääosin Euroopan neuvoston puitteissa 1950-luvulla. Epäillyn luovuttaminen taasen on jopa tuhansia vuosia vanha konsepti, Norros taustoittaa.

Toinen pääpointti sopimusten jaottelussa on jako EU:n sisäiseen ja perinteiseen kansainväliseen yhteistyöhön. Varsinkin EU-instrumenttien määrä on lähimenneisyydessä kasvanut valtavasti, mutta vanhat yleissopimukset toimivat kuitenkin edelleen hyvin, kunhan tahtotila on sellainen, että oikeusapua halutaan antaa, Norros selittää. Se, edellyttääkö oikeusapu aina voimassaolevaa sopimusta riippuu pyynnön vastaanottavasta valtiosta. Ellei sopimusta oikeusavusta ole, apu voi perustua joko oikeusavun sallivaan kansalliseen lainsäädäntöön tai kansainväliseen kohteliaisuuteen, Norros kertoo. Esimerkiksi Suomen lainsäädäntö sallii oikeusavun antamisen niin rikos- kuin siviiliasioissakin ilman

Merja Norros Amsterdamissa kyberrikollisuutta koskevassa kokouksessa.

LexPress

19


sopimusperustaa. Norroksen mukaan salliva lainsäädäntö kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että Suomi voi antaa oikeusapua, kun sopimukset puolestaan velvoittavat avun antamiseen. Kansainvälistä oikeusapua annettaessa on kaksi eri toimintavaihtoehtoa. On eri asia lähetetäänkö perinteisesti oikeusapupyyntö toisen valtion viranomaiselle, jossa päätös asiasta tehdään vai tekeekö apua pyytävä valtio päätöksen ja lähettää

”Erilaisia sopimuksia on limittäin, lomittain ja päällekkäin ja lisäksi niitä sovelletaan eri maissa eri tavoilla. Kyseessä on melkoinen sopimuskaaos ja sen jäsentäminen on varsinainen haaste” sen vain täytäntöönpantavaksi vastaanottajavaltioon. Viimeksi mainittu, EU:ssa käytössä oleva vastavuoroisen tunnustamisen periaate syntyi itseasiassa Tampereen huippukokouksessa vuonna 1999, Norros kertoo. Kyseessä oli varsinainen konseptin muutos, sillä EU:ssa päätös tehdään nyt apua pyytävässä valtiossa ja päätös on pakko tunnustaa vastaanottajavaltiossa. Traditionaaliset sopimukset puolestaan perustuvat siihen, että apua pyydetään toiveena: ”olisi kiva jos kuulustelisitte epäiltyä”, pyyntö 20

siis täytetään vasta vastaanottavassa valtiossa, Norros selventää. Euroopan oikeudellinen verkosto Euroopan oikeudellisten verkostojen (European Judicial Network) tarkoituksena on edistää oikeusapua EU:n jäsenvaltioiden välillä. Norros kertoo, että oikeusapusysteemin lähtökohta on keskusviranomaisjärjestelmä, joka on syntynyt 1960-luvulla. Tuolloin syntyi idea, että kussakin valtiossa olisi hyvä olla tietty viranomainen, jolle kaikki oikeusapupyynnöt voitaisiin lähettää, sillä ulkomaiset viranomaiset eivät voi tietää, mikä oikea toimivaltainen viranomainen missäkin tilanteessa on. Kuitenkin 2000-luvun alussa EU:ssa – Pohjoismaissa jo aiemmin – on siirrytty niin sanotusti suoriin yhteyksiin, eli keskusviranomainen ohitetaan ja pyyntö lähetetään suoraan esimerkiksi toimivaltaiseen käräjäoikeuteen, Norros kertoo. Ratkaisuksi ulkomaisten viranomaisten tiedonpuutteeseen toimivaltaisesta viranomaisesta kehitettiinkin siviilija rikosverkostot. Verkostot koostuvat jäsenvaltioiden nimetyistä virkamiehistä ja verkostojen atlaksista löytyy tieto oikeasta viranomaisesta kussakin asiassa. Verkostojen verkkosivut ovat myös pääosin julkisia, Norros selittää.

LexPress

Norroksen mukaan verkostojen


nettisivut toimivat hyvin, jos tietoja vain muistetaan päivittää. Tässäkin asiassa oikeusministeriö on Suomessa se taho, joka keskusviranomaisena koordinoi niin siviili- kuin rikosverkostonkin tietoja. Nykypäivän haasteita Norros kertoo, että käytännön soveltajalle sääntelyn tavattoman pirstaleinen kenttä on varsin ongelmallinen ja sopimusten hallittavuus on haastavaa. ”Erilaisia sopimuksia on limittäin, lomittain ja päällekkäin ja lisäksi niitä sovelletaan eri maissa eri tavoilla. Kyseessä on melkoinen sopimuskaaos ja sen jäsentäminen on varsinainen haaste”, hän toteaa. Toinen ongelmallinen asia on se, että monessa asiassa ollaan yhä pitkälti vain kynän ja paperin varassa, Norros selittää. Hänen mukaansa olisikin tarpeen, että päästäisiin kehittämään sähköisiä järjestelmiä, jotka helpottaisivat työtaakkaa melkoisesti. Norros kertookin, että parhaillaan on menossa sähköisen järjestelmän pilotointivaihe elatusapujen kansainvälistä perintää koskien, systeemiä suunnitellaan ja muutama valtio on testaamassa sitä. Ajatuksena on, että maksuihin liittyvät asiat kulkisivat rajan yli sähköisen järjestelmän kautta. Liikettä elatusapujen maksujen suhteen on todellakin melkoisesti, sillä maksuja maksetaan kuukausittain, Norros kertoo.

Kuvassa hotelli Zaandam.

Norros nostaa esiin myös sen, että ylipäätään rajat ylittävien perheasioiden määrä ja vaikeusaste ovat lisääntyneet selvästi ja niiden hoitamiseen todella tarvittaisiin lisää resursseja. ”Näihin asioihin pitäisi olla mahdollisuus satsata enemmän ja kokeilla esimerkiksi sovittelua rajan yli”, Norros sanoo. Mielenkiintoista hänen mukaansa asiassa onkin se,

LexPress

21


että uusissakin perheasioihin liittyvissä sopimuksissa keskusviranomaiselle on tullut lisää velvoitteita, vaikka esimerkiksi rikosasioissa keskusviranomaisen tehtäviä on pyritty vähentämään. Syynä tähän on Norroksen mukaan luultavasti se, että perhetilanteet voivat olla niin monimutkaisia, että keskusviranomaisen tai vastaavan palveluita tarvitaan. Ongelmana näissä asioissa on perheiden lisääntynyt liikkuvuus, kertoo Norros. Sopimusten perusteella oleellista on usein se, missä lapsi tosiasiassa asuu. Esimerkiksi lapsen vieminen luvatta pois hänen asuinpaikkavaltiostaan on lapsikaappaus. Todellisen asuinpaikan selvittäminen voi kuitenkin muodostua yllättävänkin haastavaksi, sillä lapsi voi esimerkiksi viettää osan ajastaan isän, osan äidin ja osan vaikkapa mummonsa asuinvaltiossa, eivätkä vanhemmat ole asuinpaikasta yksimielisiä. Tilanteissa oleelliseksi tuleekin selvittää missä lapsi on esimerkiksi käynyt päiväkotinsa tai koulunsa, sillä merkintä esimerkiksi Suomen väestörekisterissä ei riitä, Norros kuvailee. ”Tilanteet voivat olla hyvinkin haastavia ja asioiden selvittämiseen tarvitaan monien eri viranomaisten yhteistyötä”, hän kertoo. Tulevaisuudesta Kysyttäessä kansainvälistä oikeusapua sääntelevien sopimusten mahdollisesta uudistamisesta Norros vastaa, että varsinkin EU:ssa on jatkuvasti paljon neuvotteluja. Tällä hetkellä ajankohtaisia ovat esimerkiksi neuvottelut eurooppalaisesta syyttäjävirastosta. Muiden kansainvälisten sopimusten muuttaminen puolestaan on melko hidasta ja monimutkaista. Uusien sopimusten sijaan suositaan siksi esimerkiksi lisäpöytäkirjojen tekemistä, Norros kertoo. Haagin seurantakokouksissa keskustellaan soft law -meiningillä. Jos esimerkiksi jokin uusi tekninen keksintö on vallannut alaa, koitetaan pohtia, miten sitä voitaisiin tehokkaasti soveltaa vanhan sopimuksen puitteissa. Esimerkkinä vaikkapa todistajien videokuuleminen. Yhtenäisiä käytäntöjä ja suosituksia päivitetään, koska juridisesti sitova sopiminen puolestaan on hankalaa, hän selittää. Norroksen mukaan oleellisempaa kuin uusien sopimusten sorvaaminen olisikin keskittyä nimenomaan olemassaolevien sopimusten tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja niiden yhtenäiseen soveltamiseen, sekä nykyaikaisten sähköisten välineiden käyttämiseen.

22

LexPress


KANSAINVÄLISEN RIKOSOIKEUDEN KIEMUROITA Keväällä 2012 ruandalainen François Bazaramba tuomittiin elinkautiseen vankeuteen Helsingin hovioikeudessa. Ruandassa tapahtuneista rikoksista rangaistiin Suomen rikoslain joukkotuhontaa koskevan pykälän mukaisesti. 6900 kilometriä on Kigalin ja Helsingin välinen etäisyys - mikä siis toi oikeudenkäynnin kaukaiseen Pohjolaan? Lapin yliopiston rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtori ja kansainvälisen rikosoikeuden dosentti Minna Kimpimäki avasi meille kansainvälisen rikosoikeuden kiemuroita. Teksti: István Rytkönen, Haastattelu sähköpostitse: Sannimari Veini

Sotien ja toiveajattelun synnyttämä systeemi “Maailmanrikokset” on termi, jolla Kimpimäki kutsuu sopimusperustaista kansainvälistä rikosoikeutta. Hän tarkoittaa käsitteellä rikoksia, joita koskevista kriminalisointi- ja toimintavelvoitteista on päätetty kansainvälisin sopimuksin, mutta rangaistavaksi säätäminen ja tuomitseminen tapahtuu kansallisella tasolla. Tällaiset rikokset laajentavat huomattavasti kansainvälisen rikosoikeuden ydintä, joka rajoittuu kansainvälisten rikostuomioistuinten toimivaltaan ja siten ennen kaikkea sotarikosten ja kansanmurhien piiriin. Bazaramban rikosten kaltaiset hirmuteot ovatkin kansainvälisistä rikoksista näkyvimmin esillä, mutta Kimpimäki ulottaa kansainvälisten rikosten historian 1800-luvulle saakka, jolloin valtioiden välisissä sopimuksissa oli mukana myös rikosoikeudellisia velvoitteita koskien muun muassa 24

merenalaisten kaapeleiden vahingoittamista ja huumausaineiden sekä epäsiveellisten julkaisujen levittämistä. Toisen maailmansodan jälkeen perustetut Nürnbergin ja Tokion tuomioistuimet merkitsivät kuitenkin aivan erityistä käännettä kansainvälisen rikosoikeuden kehittymisessä. “Tuolloin vahvistui näkemys, että on olemassa kansainvälisiä rikoksia, joista voidaan tuomita kansainvälisessä tuomioistuimessa kansainvälisen oikeuden nojalla”, Kimpimäki korostaa. “Tärkeää oli ylipäätään jo se, että sodan aikana tehtyjä rikoksia päätettiin käsitellä oikeudellisesti. Vaihtoehtona oli esillä myös se, että syylliseksi katsottuja olisi teloitettu ilman oikeudenkäyntiä.” Pysyvän kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen vei sen sijaan vielä puolisen vuosisataa. Kylmän sodan päätyttyä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto oli “hetken aikaa poikkeuksellisen toi-

LexPress


mintakykyinen”, ja näin saatettiin perustaa Jugoslavian ja Ruandan rikoksia käsitelleet tribunaalit. Nämä edelsivät vuonna 2002 toimintansa aloittanutta Kansainvälistä rikostuomioistuinta, jonka heikkoudeksi Kimpimäki mainitse monen suuren ja tärkeän valtion jättäytyminen sopimuksen ulkopuolelle. Muiden muassa Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Turkki ja Israel ovat jättäneet ratifioimatta tai jopa tyystin allekirjoittamatta tuomioistuinta koskevan sopimuksen. Historian saatossa kansainvälisen rikosoikeuden kehitystä on ajanut toivomus tulevia rikoksia ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta. “Toisen maailmansodan jälkeisillä oikeudenkäynneillä ja sopimuksilla haluttiin varmistaa, ettei vastaavia julmuuksia tapahtuisi enää koskaan. Kaikkein vakavampiakin kansainvälisiä rikoksia tehdään kuitenkin edelleen”, Kimpimäki harmittelee. Hän kuitenkin korostaa kansainvälisen rikosoikeuden periaatteellista merkitystä: puuttumalla rikosoikeudellisin keinoin etenkin vakavimpiin ihmisoikeusloukkauksiin vahvistetaan ihmisoikeusjärjestelmää. Rikosprosessi toimivaltapelinä Vaikka kansainväliseen rikostuomioistuimeen liittyy kompastuskiviä, valtioiden oma rikosoikeudellinen toimivalta on usein riittävää. “Jos rikosta on tutkittu tai siitä on nostettu syyte jossakin toimivaltaisessa valtiossa, Kansainvälinen rikostuomioistuin ottaa asian käsiteltäväkseen vain, jos se pitää valtiota haluttomana tai kykenemättömänä tehokkaasti huolehti-

maan tutkinnasta tai syyttämisestä. Ensisijainen vastuu syyttämisestä on siis valtioilla”, Kimpimäki selittää. Haluttomuuden tai kykenemättömyyden leiman välttääkseen monet valtiot ovat muuttaneet lainsäädäntöään paremmin Kansainvälisen rikostuomioistuimen rikosmääritelmiä vastaaviksi, ja näin ne ovat saaneet käsitellä niitä koskettavat rikokset omissa tuomioistuimissaan. Näin ollen, vaikka kansan syville riveille esimerkiksi Bazaramban oikeudenkäynti korkeine kuluineen saattaa symboloida oikeusjärjestelmän mielettömyyttä, voimme myös olla ylpeitä siitä, että suomalainen oikeuslaitos on riittävän luotettava näinkin vakavien ja kaukaisten rikosten setvimiseksi. Jos toimivaltaista valtiota ei löydy rikosta tutkimaan ja syytettä nostamaan, jokin sopimusvaltioista, YK:n turvallisuusneuvosto tai tuomioistuimen syyttäjä voi saattaa tilanteen tuomioistuimen käsittelyyn. Tuomioistuimen toimivallan käyttö edellyttää kuitenkin hyväksyntää joko valtiolta, jonka alueella tai aluksessa teko on tapahtunut tai siltä valtiolta, jonka kansalainen syytetty on. “Perussäännön sopimusosapuolivaltiot antavat hyväksynnän toimivallan käytölle tullessaan sopimusosapuoleksi. Perussäännön ulkopuoliset valtiot voivat antaa hyväksynnän erityisellä selityksellä”, Kimpimäki purkaa vyyhtiä. Turvallisuusneuvoston aloitteesta lähteneessä käsittelyssä voidaan kuitenkin oikoa mutkia: alue- tai kansalaisuusvaltion suostumusta ei tällöin tarvita. Prosessi alkaa oikeudenkäyntiä

LexPress

25


edeltävällä vaiheella, jonka aikana mm. varmistetaan tuomioistuimen toimivaltaisuus asiassa ja tapauksen hyväksyttävyys. Asiassa voidaan antaa myös pidätysmääräyksiä, jos niitä pidetään tarpeellisina. Kun epäilty on saatu oikeuden eteen, pidetään istunto syytteiden vahvistamiseksi. Tuomioistuin voi tällöin vahvistaa syytteet, jättää ne kokonaan tai osittain vahvistamatta taikka lykätä istuntoa lisätodisteiden esittämistä tai syytteiden muuttamista varten. Oikeudenkäyntiä edeltävän vaiheen jälkeen järjestetään varsinainen oikeudenkäynti, jossa syytteet käsitellään. Oikeudenkäynnissä osapuolet voivat esittää erilaisia todisteita. Lopuksi tuomarit antavat asiassa päätöksensä. Jos henkilö todetaan syylliseksi, on mahdollista järjestää vielä erillinen istunto rangaistuksen määräämiseen liittyvien seikkojen selvittämiseksi. Tuomiosta on mahdollista valittaa valitusjaostolle. Ensikäden kokemuksia tuomioistuimen käytännöistä voi jokainen oikkarikin hankkia helposti: “Oikeudenkäynnit ovat julkisia ja yleisö voi seurata niitä paikan päällä tai internetin kautta”, Kimpimäki vinkkaa. Sopimukset sulautuvat kotimaiseen säädäntöön Kansainvälisen rikostuomioistuimen ensisijaisena oikeuslähteenä toimii sen oma perussääntö sekä sen omaksumat rikosten määritelmien tulkintaohjeet ja oikeudenkäyntimenettelyä ja todistelua koskevat säännöt. Näiden rinnalla voivat tulla sovellettavaksi asiaan soveltuvat 26

Kuvassa Minna Kimpimäki

kansainväliset sopimukset, kansainvälisen oikeuden periaatteet ja säännöt sekä valtioiden sisäisestä oikeudesta johdettavat yleiset oikeusperiaatteet. “Kansallisella tasolla lähtökohtana on laillisuusperiaate, jonka mukaan henkilö voidaan katsoa syylliseksi rikokseen vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä oli laissa säädetty rangaista-vaksi. Suomessa laillisuusperiaatteen on tulkittu edellyttävän sitä, että teko oli säädetty rangaistavaksi nimenomaan eduskuntalailla”, valaisee Kimpimäki. Kuten Bazaramban tapauksessa, tuomioistuimet soveltavat rikosasioissa Suomen kansallista rikoslainsäädäntöä. Kansainvälisten velvoitteiden mukai-suudesta huolehditaan sitä kautta, että Suomen rikoslainsäädäntö muotoillaan kansainväliset velvoitteet

LexPress


täyttäväksi. Monien rikoslain muutosten taustalla ovatkin kansainväliset velvoitteet. Muun muassa terrorismia, huumausainerikoksia, lahjontaa, ihmiskauppaa, rahanpesua ja kidutusta koskevat säännökset ovat pitkälti kansainvälisten sopimusten ohjaamia. Nämä vaikutusalueet ovat laajenemaan ja lisääntymään päin. Missä EU, siellä rikosoikeutta Kimpimäelle kansainvälinen rikosoikeus on selviö globalisoituvassa maailmassa. Rikosten saadessa kansainvälisiä ulottuvuuksia, oikeuden on seurattava perässä. Erityisesti kehitys korostuu Euroopan Unionissa. “Eurooppa on usein ollut edelläkävijä kansainväliseen rikosoikeuteen liittyvän yhteistyön kehittämisessä. Eurooppalaisella tasolla solmitut sopimukset ovat usein sisällöltään yksityiskohtaisempia kuin kansainvälisellä tasolla solmitut sopimukset – esimerkkinä tästä EU-asiakirjat, joissa esimerkiksi rangaistuksia koskevat velvoitteet ovat yksityiskohtaisempia kuin kansainvälisissä sopimuksissa”, havainnollistaa Kimpimäki. Prosessuaalinen rikosoikeus kytkeytyy vahvasti kansainväliseen rikosoikeuteen, ja senkin alalla Eurooppa on raivannut tietä. Rikoksentekijöiden luovuttaminen, valtioiden välinen rikosoikeusapu ja vastavuoroinen tunnustaminen ovat jo vakiintuneita eurooppalaisia käytänteitä. Kimpimäki näkee Euroopassa perinteisen kehityksen laajenevan edelleen uusien rikosten alueelle: “Viime vuosi-

kymmeninä Euroopassa on esimerkiksi omaksuttu entistä laaja-alaisempia seksuaalirikoksia koskevia rikosoikeudellisia asiakirjoja ja velvoitteita.” Luottamus kansainvälisyyden liisterinä Yli 2 miljoonaa euroa Suomen julkisia varoja arvioidaan palaneen Bazaramban oikeudenkäynteihin. “Kansainvälisten rikosten oikeudellinen käsittely on väistämättä hidasta ja kallista”, myöntää Kimpimäki. Halukkuus muualla tehtyjen rikosten selvittämiseen omissa ulkopuolisen valtion tuomioistuimissa ei olekaan mikään selviö. “Sopimusperustainen kansainvälinen rikosoikeus ja siihen pohjautuva yhteistyö perustuu pitkälti valtioiden väliselle luottamukselle”, Kimpimäki arvioi. Epäiltyjen luovuttaminen ja toisessa valtiossa toteutetun oikeudenkäynnin hyväksyttävyys ovat keskeisiä kiistakapuloita. “Kansainvälinen rikosoikeus ei voi toimia tehokkaasti silloin, jos valtiot eivät luota toistensa oikeudenkäytön rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen.” Tulevia kehityskulkuja Kimpimäki valottaa kansainvälisen rikosoikeuden ikuisuuskysymysten avulla: “Jatkossakin keskeisiä kysymyksiä tulevat olemaan valtioiden kyky ja halu tehdä yhteistyötä toistensa ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, kansainvälisten ja hybridituomioistuinten rahoituksen varmistaminen sekä valtioiden valmius kantaa vastuuta vakavista kansainvälisistä rikoksista syyttämisestä silloinkin, kun valtion ja rikoksen välinen liityntä on heikko.”

LexPress

27


Creative Commons / The Pug Father


ARKEA JA HAASTEITA SUOMEN YK-EDUSTUSTOSSA Suomen pysyvä YK-edustusto New Yorkissa on yksi Suomen suurimpia diplomaattisia edustustoja. Millaista siellä on työskennellä ja millaisia haasteita laaja kansainvälinen yhteistyö pitää sisällään? LexPress kurkotti yli Atlantin aina New Yorkiin asti ja haastatteli sähköpostin välityksellä YK:n Suomen edustuston ulkoasiainsihteeriä Niina Nyrhistä. Teksti: Sannimari Veini, Kuvat: Niina Nyrhinen

Nykyään Suomen YK-edustustossa työskentelevä Niina Nyrhinen on ehtinyt olla monessa mukana. Valmistumisensa jälkeen Nyrhinen kertoo työskennelleensä muun muassa useamman vuoden oikeusministeriössä, Euroopan komission nuorena asiantuntijana Sri Lankassa, YK:n pakolaisvaltuutetun toimistossa (UNHCR) ja ulkoministeriön erityisasiantuntijana Bosnia ja Hertsegovinassa ja Kroatiassa. Nyt ollessaan ulkoministeriön diplomaattiuralla Nyrhinen kertoo vaihtavansa tehtäviä ministeriön sisällä ja Suomen eri edustustoissa ulkomailla muutaman vuoden välein. Ministeriöuransa aikana hän onkin ehtinyt työskennellä monenlaisissa mielenkiintoisissa tehtävissä liittyen esimerkiksi EU:n naapuruuspolitiikkaan ja Suomen kahdenvälisiin suhteisiin Latinalaisen Amerikan sekä muun muassa Intian ja Pakistanin kanssa. Hänen työtehtävänsä ovat kattaneet taloudellisia ulkosuhteita, sopimusneuvotteluja, lukuisia minis-

teritason ja tasavallan presidentin matkajärjestelyjä, poliittisia suhteita, puheenkirjoittamista ja multidiplomatiaa. ”Tämän hetkinen työni on ulkoministeriöurani ensimmäinen ensisijaisesti oikeudellisiin kysymyksiin keskittyvä tehtävä”, hän kertoo. Työskentelystä YK-edustustossa Nyrhinen selittää, että omassa edustustotyössään hän vastaa Suomen edustamisesta ja kantojen eteenpäin viemisestä YK:n yleiskokouksen 6-komiteasta (oikeudellisten asioiden komitea), terrorismin vastaisista toimista ja pakotteista, merioikeuskysymyksistä ja yleisesti YK:n oikeudellisista kysymyksistä. Lisäksi hänen työnkuvaansa kuuluu komiteatyön ja lukuisten eri neuvotteluprosessien lisäksi myös edustuston sisäinen neuvonantajarooli. Työ edustustossa keskittyy Nyrhisen mukaan Suomen ulkopolitiikan ja YK-strategian mukaisten keskeisten asioiden ajamiseen. ”Työskentely on

LexPress

29


perinteistä multidiplomatiaa, johon kuuluvat mm. päätöslauselmaneuvottelut, neuvottelut eri maaryhmien kanssa, vaikuttaminen eri asiakokonaisuuksiin sekä monenlaiset tapahtumat ja tilaisuudet, joilla pyritään edistämään Suomen ulkopolitiikan kannalta keskeisiä aiheita”, hän luettelee ja lisää vielä, että New Yorkissa tapahtuvan yhteydenpidon ja yhteistyön lisäksi hänen päivittäiseen työhönsä kuuluu myös tiivis yhteydenpito ulkoministeriöön ja muihin relevantteihin ministeriöihin Helsingissä, paljon raportoimista, valtavan sähköpostimäärän käsittelyä sekä edustuston sisäisiä palavereja. Kysyttäessä mitä Nyrhinen pitää työnsä parhaana puolena hän nostaa esiin erinomaiset ja mielenkiintoiset kollegat ympäri maailmaa. ”YK:ssa on mahdollista istua samoissa pöydissä ja

saada yhteys käytännössä lähes kaikkien maailman maiden kanssa”, hän kuvailee, mutta huomauttaa kuitenkin, että Suomen keskeisimpiä yhteystyökumppaneita ovat Pohjoismaat sekä EU-jäsenvaltiot. Hänen mukaansa EU koordinoikin monissa asioissa kantojaan ja EU-delegaation edustajat voivat johtaa tiettyjä neuvotteluja kaikkien 28 jäsenvaltion puolesta. Ehkä haastavimpana työnsä puolena Nyrhinen taas pitää sen monipuolisuutta ja laajuutta. ”Asioiden kirjo on valtava ja tehtävässä on jatkuvasti pidettävä mielessä prioriteetit. Kaikkea ei voi eikä kannata tehdä, jos tavoitteena on vaikuttaa ja saada Suomen kannalta keskeisiä asioita edistetyksi”, hän selittää ja jatkaa kertomalla, että työmäärä ja aikataulut ovat haastavia varsinkin komiteoiden istuntojen aikana. ”Ko-

Kuvassa Niina Nyrhinen

30

LexPress


kouspäivät venyvät erittäin pitkiksi ja asioita on raportoitava Helsinkiin vielä saman illan ja yön aikana, jotta asian etenemisen kannalta tarvittavat tiedot ja ohjeet ovat ajoissa saatavilla”, hän kuvailee. Laajan kansainvälisen yhteistyön haasteita Nyrhinen kertoo, että kansainvälisoikeudellisten asioiden ajaminen YK:ssa on pitkälti kansainvälistä politiikkaa, joka vaatii ennen kaikkea hyviä yhteistyö- ja neuvottelutaitoja. Hänen mukaansa konkreettisimmillaan työ on päätöslauselmaneuvotteluihin osallistumista ja yhteydenpitoa niihin tahoihin, jotka niin sanotusti pitävät kynää käsissään erilaisten uusien aloitteiden osalta. ”6-komitean käsittelemien päätöslauselmien aihekirjo liikkuu YK:n missiolla olevien työntekijöiden rikosoikeudellisesta vastuusta YK:n peruskirjan vahvistamiseen ja diplomaattisten edustustojen suojelusta ja turvallisuudesta kansainvälisen oikeuden toimikunnan raporttien arviointiin”, Nyrhinen kuvailee. Hän kertoo, että YK:n piirissä on vuosikymmenten kuluessa luotu kattava, useiden satojen kansainvälisten sopimusten verkosto, jolla on keskeinen merkitys niin kansainvälisten suhteiden sääntelijänä kuin jäsenvaltioiden oikeudellisessa kehityksessäkin. Nyrhinen myös selittää, että YK:n 6-komitea on yleiskokouksen keskeisin paikka, jossa käsitellään kansainvälisoikeudellisia kysymyksiä, mutta niin ikään merkittävä rooli kansainvälisen oikeuden kehittäjänä on myös YK:n kansainvälisen oikeuden toimikunnalla.

Laajan kansainvälisen yhteistyön haasteeksi Nyrhinen taas mainitsee sen, että tietyt prosessit ovat hyvinkin pitkiä ja niissä edistyminen on hidasta. Hän kuitenkin huomauttaa, että kansainvälisen politiikan muutokset aiheuttavat toisaalta myös nopeita liikkeitä. Päätöslauselmia antavat niin turvallisuusneuvosto kuin yleiskokouskin, mutta YK:n ainoa sitovia päätöksiä tekevä elin on turvallisuusneuvosto, hän kertoo. ”Turvallisuusneuvostossa moni asia ei edisty niin nopeasti kuin olisi toivottavaa johtuen usein vetooikeudesta”, Nyrhinen jatkaa. Heti perään hän myös mainitsee, että Suomi

”Asioiden kirjo on valtava ja tehtävässä on jatkuvasti pidettävä mielessä prioriteetit. Kaikkea ei voi eikä kannata tehdä, jos tavoitteena on vaikuttaa ja saada Suomen kannalta keskeisiä asioita edistetyksi” onkin mukana hankkeissa, joilla vetooikeutta pyritään rajoittamaan ja viime kädessä luopumaan siitä. Nyrhinen huomauttaa lisäksi, että turvallisuusneuvoston päätösneuvotteluihin osallistuvat vain kyseisen neuvoston jäsenet, joihin Suomi ei tällä hetkellä kuulu. Suomi pyrkii hänen mukaansa kuitenkin vaikuttamaan ennakolta turvallisuusneuvoston jäseniin niissä asioissa, jotka ovat keskeisiä Suomen kannalta. Lisäksi turvallisuusneuvoston toimintaa ja päätöksiä seurataan tarkasti. Turvallisuusneuvosto

LexPress

31


prosesseineen viedä hyvinkin pitkiä aikoja”, hän selittää. Juuri toimeenpanon Nyrhinen mainitseekin valitettavan usein varsinaiseksi ongelmaksi YK:n toiminnassa. ”Vaikka jokin vaikea asia saataisiin sovittua, ei siitä ole hyötyä, jos toimeenpano jää puolitiehen”, hän toteaa. Nyrhisen mukaan YK:n toiminnasta ja kansainvälisestä oikeudesta löytyykin aina myös parannettavaa. ”Toisaalta kun jossain otetaan askel eteenpäin voi toisaalla tulla takapakkia”, hän kuitenkin vielä toteaa ja jatkaa: ”Kuten sanottua, kansainvälinen oikeus on vahvasti sidoksissa kansainvälisen politiikkaan”. Suomen tavoitteet

Kuvassa YK:n päämaja

järjestää myös paljon avoimia istuntoja ja tilaisuuksia, joihin myös ei-jäsenet voivat osallistua, hän kertoo. Täysin uusien kansainvälisen oikeuden instrumenttien neuvotteleminen on Nyrhisen mukaan melko harvinaista sopimusverkoston kattavuuden ja toisaalta kansainvälisen politiikan kiemuroiden vuoksi. ”Tänä vuonna käynnistyvät kuitenkin neuvottelut uudesta merioikeutta koskevasta toimeenpanosopimuksesta. Neuvottelut kestävät tyypillisimmillään useita vuosia ja niiden kattava voimaansaattaminen niin ikään voi erilaisine kansallisine 32

YK:n päätavoite on kansainvälisen rauhan sekä turvallisuuden takaaminen ja laajan turvallisuuskäsityksen mukaisesti kansainvälistä turvallisuutta ja vakautta tukevat yhteistyö taloudellisten, sosiaalisten, kulttuuristen ja humanitaaristen ongelmien ratkaisemiseksi, sekä työ ihmisoikeuksien edistämiseksi ja kansainvälisen oikeuden kehittämiseksi, Nyrhinen luettelee. Kysyttäessä YK:n eri toimintalohkojen limittymisestä Nyrhinen kertoo, että Suomelle keskeiset ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen maailmanlaajuisesti, naisten ja tyttöjen asema tai kestävä kehitys ovat hyviä esimerkkejä sellaisista teemoista, jotka koskettavat hyvin monia toimintapolitiikkoja ja jotka

LexPress


pidetään mielessä niin kansainvälisoikeudellisissa neuvotteluissa kuin myös keskusteltaessa esimerkiksi terrorisminvas-taisista pakotteista tai pakotejärjestelmistä. Nyrhinen kertoo, että muita Suomen kannalta keskeisiä aiheita ovat muun muassa rankaisemattomuuden poistaminen kaikkein vakavimmista kansainvälisistä rikoksista, yleisesti sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen vahvistaminen ja myös YK:n toimintatapojen tehostaminen. Hänen mukaansa edustuston oikeudellisen asiantuntijan tehtävissä keskeisiä vaikuttamisaloja taas ovat muun muassa kansainvälisen rikostuomioistuimen aseman vahvistaminen ja turvallisuusneuvoston pakotteiden oikeusturvanäkökohtien edistäminen. Ajoittaisista sopimusten toimeenpanon ongelmista tai neuvotteluiden hankaluudesta huolimatta yhteisesti sovitut kansainväliset normit ja niiden noudattamisen valvonta ovat kuitenkin välttämättömiä maailmanlaajuisen yhteisön toimivuuden kannalta, toteaa Nyrhinen. ”Kansainvälinen oikeus luo pohjan vakaalle kansainväliselle järjestykselle ja perustan kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle. Pienen valtion, kuten Suomen kannalta kansainvälisen normiston ja sen noudattamisen vahvistaminen on tärkeää”, hän lopettaa.

LexPress

33


KANSAINVÄLISTÄ TUOMARITOIMINTAA Millaista on tuomariliittojen kansainvälinen yhteistyö? Entä millaista on työskentely EULEX-operaation kansainvälisenä tuomarina Kosovossa? LexPress haki vastauksia muun muassa näihin kysymyksiin Suomen tuomariliiton hallituksen kansainvälisen toiminnan vastaavalta, EteläPohjanmaan käräjäoikeuden laamanni Riku Jaakkolalta. Teksti: Sannimari Veini

Kansainvälistymiskehityksen myötä kansainväliset asiat tunkeutuvat väistämättä myös valtioiden kansallisiin oikeuskäytäntöihin. Riku Jaakkola kertookin, että Suomessa kansainvälistymisen vaikutukset näkyvät selvästi jo jokaisessa tuomioistuimessa. Esimerkiksi perheoikeudelliset asiat joilla on kansainvälisiä ulottuvuuksia ja kansainvälisestä kaupasta johtuvat riidat ovat hänen mukaansa lisääntyneet tuomioistuimissa selvästi. Ongelmia muodostuu esimerkiksi sen suhteen, missä asia pitäisi ratkaista tai mitä säännöksiä tulisi soveltaa. Jaakkola kertoo, että luonnollisesti myös virallinen kansainvälinen yhteistyö rikosasioissa poliisien, syyttäjien ja tuomioistuinten välillä on lisääntynyt, liittyen esimerkiksi pakkokeinoihin, vangitsemiseen ja tuomioiden tunnustamiseen. Kansainvälistymiskehitykseen on kuitenkin Suomessakin vastattu,

sillä Jaakkolan mukaan oikeusministeriön tarjoama koulutus kansainvälisissä asioissa on lisääntynyt merkittävästi. Koulutusta koordinoivat eri maiden oikeusministeriöt ja yhteisiä koulutuksia, joissa käydään esimerkkien kautta läpi sitä, miten kansainvälinen oikeus toimii, järjestetään usein valtioille, joilla on suurin piirtein samanlaiset oikeussysteemit. Kansainvälinen yhteistyö onkin erittäin tärkeää, ja sitä toteutetaan myös tuomariliittojen toimesta. Tuomariliittojen kansainvälinen toiminta Suomen tuomariliiton kansainvälinen yhteistyö rakentuu niin Euroopan tuomariliiton kuin kansainvälisenkin tuomariliiton puitteissa järjestetyille kokoontumisille. Lisäksi pohjoismaisia tapaamisia järjestetään kerran vuodessa, kertoo Jaakkola. Niin Euroopan kuin kan-

LexPress

35


sainvälisenkin tuomariliiton muutaman päivän mittaisia kokouksia järjestetään vuosittain eri puolilla maailmaa ja niissä mukana on usein kaksi tai kolme edustajaa kustakin maasta. Usein toinen edustajista on kansallisen liiton puheenjohtaja ja toinen kansainvälisten asioiden vastaava. Jaakkola kertoo, että liittojen tapaamisissa osallistujat osallistuvat erilaisiin work grouppeihin, joissa vertaillaan eri maiden käytäntöjä. Yksi ryhmä käsittelee yleisempiä asioita, kuten tuomioistuinten ja tuomarien riippumattomuutta ja muut ryhmät puolestaan käyvät

keskustelua kukin eri oikeudenalasta, hän jatkaa. Käsittelyssä ovat usein hyvinkin yksityiskohtaiset asiat ja työskentelyn tausta-ajatuksena onkin saada ideoita omien systeemien kehittämiseen ja tietysti myös luoda uusia kontakteja. Jaakkolan mukaan kokoontumiset ovat hyödyllisiä jo siitä syystä, että muuta foorumia vastaavanlaiselle tietojenvaihdolle ja kontaktien luomiselle olisi vaikea keksiä ja omien kansallisten systeemien kehittäminen puolestaan olisi hankalaa ilman tietoa muista järjestelmistä. Tuomariliittojen kokouksilla on kuitenkin myös muunlainen 36

funktio, sillä niissä voidaan antaa myös julkilausumia, esittää kannanottoja liittyen esimerkiksi riippumattomuudessa ilmenneisiin ongelmiin ja pohtia toimenpiteisiin ryhtymistä. Jaakkola kertoo, että esimerkiksi viime syksyisessä Barcelonan tapaamisessa huolta aiheutti Turkin tilanne, jossa kaksi tuomaria oli vangittu virkatoimensa vuoksi kun he olivat hylänneet vangitsemisvaatimukset poliisia ja toimittajaa vastaan. Kansainvälinen tuomariliitto päätti ryhtyä seuraamaan tilannetta ja paikalle lähetettiin kansainvälisen tuomariliiton edustaja seuraamaan istuntoja, hän selittää. Jaakkola kertoo myös, että julkilausumien tarkoituksena on nimenomaan kiinnittää huomio huonolla tolalla oleviin asioihin ja pyrkiä ohjaamaan valtiollisia toimijoita toimimaan oikein. Julkilausumilla luodaan painetta oikein toimimiseksi seuraamalla tilannetta ja tekemällä selväksi, että asia tulee julkisuuteen, hän selventää. Julkilausumilla voi olla myös konkreettisempia seurauksia, sillä niitä toimitetaan muun muassa EU-johtajille sekä muille elimille, ja esimerkiksi EU voi vaatia jäsenvaltioidensa oikeusjärjestelmiltä tiettyä tasoa. K ansainvälisenä tuomarina Kosovossa Jaakkola on urallaan saanut myös toisenlaista kokemusta kan-

LexPress


sainvälisestä oikeudesta, sillä hän toimi keväästä 2010 syksyyn 2011 kansainvälisenä siviilituomarina Kosovossa EULEX:in, eli EU:n edelleen käynnissä olevan siviilikriisinhallintaoperaation puitteissa. EULEX-operaation tarkoituksena on auttaa Kosovoa luomaan länsimaiset vaatimukset täyttävä poliisi-, tulli- ja oikeuslaitos. Apu on ollut tarpeen, sillä kyseessä on varsin uusi valtio, jossa on aiemmin ollut paljon korruptiota ja nyt, kun siellä on EU:n avustuksella säädetty uusia lakeja, apua tarvitaan niiden soveltamisessa ja oikeuslaitoksen sekä muiden edellä mainittujen viranomaisten saattamisessa riippumattomiksi, Jaakkola taustoittaa. Hän pyrkii myös selventämään korruption tosiasiallista määrää kertomalla, että Kosovossa vuokrat saattoivat olla lähes yhtä suuria kuin paikallisen tuomarin noin 500 euron suuruinen kuukausipalkka. Hän kuitenkin huomauttaa, että syksyyn 2011 mennessä oli tuomarien palkka noussut jo 1000 euroon. Kosovossa kansainvälisten tuomareiden tehtäviin kuuluivat paikallisten tuomareiden tarkkaileminen ja neuvonta, joiden tarkoituksena oli karsia pois väärät käytännöt ja luoda tilalle parempia käytäntöjä, Jaakkola kertoo. Apua oli hänen mukaansa jo pelkästä läsnäolosta, sillä paikallisten tuomareiden ollessa tietoisia tarkkailusta, pyrkivät he toimimaan enemmän oikeiden käytäntöjen mukaisesti kuin ilman tarkkailijaa. Yleisin korruption muoto oikeuslaitoksessa oli Jaakkolan mukaan se, että asiat yritettiin jättää käsittelemättä. Siviiliasioihin liittyen laki kansainvälisten tuomarien toimivallasta

Kuva: Creativecommons.org / khrawlings

LexPress

37


takasikin sen, että kansainvälisillä tuomareilla oli riita-asioissa oikeus ottaa juttu itse käsiteltäväkseen jos heillä oli perusteltu syy epäillä, etteivät paikalliset tuomarit käsittelisi asiaa puolueettomasti. Jaakkolan mukaan suurin osa tällaisista jutuista käsitteli tilanteita, joissa serbialainen perhe oli muuttanut sodan alta Serbiaan ja palattuaan sodan päätyttyä takaisin huomannut, että heidän kiinteistönsä oli myyty väärillä papereilla. Rikosasioissa asiat, jotka kansainvälinen tuomari sai ottaa käsiteltäväkseen oli luetteloitu, kertoo Jaakkola. Luettelo piti sisällään kaikki vakavimmat rikokset, esimerkiksi sotarikokset, ja asiat käsiteltiin usein kolmen tuomarin kokoonpanossa, missä yksi tuomareista oli paikallinen. Asiat käsiteltiin englanniksi ja tulkattiin paikallisille kielille. Kansainvälisten tuomareiden apuna toimi paikallisia nuoria lakimiehiä, jotka auttoivat niin tulkitsemaan sovellettavaa paikallista lakia kuin myös huolehtimaan siitä, etteivät tulkit tulkanneet asioita tarkoituksellisesti väärin, mikä ei ollut lainkaan harvinaista, Jaakkola selittää. Kuinka kansainvälisiin tehtäviin voi päästä? Haastattelun päätteeksi minun oli tietysti kysyttävä myös sitä, kuinka kansainvälisen tuomarin virkaan sitten oikein pääsee. EULEX:in rekrytoinnit Suomessa hoituvat Pelastuslaitoksen alaisen CMC:n kautta, Jaakkola aloittaa. Kuitenkin vaikka EULEX rekrytoisikin, Suomen haku ei välttämättä ole auki, sillä lähetettäessä henkilöitä EU:n operaatioiden palvelukseen, palkka maksetaan Suomesta, hän jatkaa. Suomen hakuprosessissa CMC on kuitenkin elin, joka valitsee virkaan ehdotettavat henkilöt, joita voi olla yksi tai useampia. Valittujen hakemukset lähetetään EULEX:ille, joka tekee viimekädessä valinnan kaikkien hakijoiden kesken, Jaakkola selittää prosessin kulkua. Lain mukaan henkilön tullessa valituksi kyseisenlaiseen kansainväliseen tehtävään, on hänelle myönnettävä virkavapaus tehtävän hoitamiseksi. Varsinaisen palkan lisäksi EU maksaa tehtävästä verovapaata päivärahaa ja lomapäiviä kertyy niin Suomeen kuin myös paikan päälle, Jaakkola kertoo. Vaikka monelle opiskelijalle vastaavat kansainväliset tehtävät voivatkin tuntua vielä hyvinkin kaukaiselta haaveelta, niin ei välttämättä tarvitse olla. Jaakkola nimittäin vinkkaa, että myös nuoria lakimiehiä voidaan rekrytoida legal officer -nimikkeellä avustamaan tuomareita esimerkiksi asioiden valmistelussa.

38

LexPress


TARKASTELUSSA POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ Pohjoismaisella yhteistyöllä on pitkät perinteet ja yhteistyötä tehdään monessa eri muodossa, monien eri asioiden parissa. Myös virallinen hallitustenvälinen yhteistyö koskettaa monia eri aloja, luonnollisesti yhteistyötä tehdään myös oikeuden parissa. LexPress haastatteli Pohjoismaisen oikeusyhteistyön virkamieskomitean jäsentä, lainsäädäntöneuvos Liisa Vanhalaa viralliseen pohjoismaiseen oikeusyhteistyöhön liittyen. Teksti: Sannimari Veini

Pohjoismaiden virallinen hallitustenvälinen yhteistyö rakentuu eri aloilla toimivien ministerineuvostojen sekä virkamieskomiteoiden varaan. Lisäksi Kööpenhaminassa toimii Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristö. Oikeusyhteistyöstä vastaavat Pohjoismaiden oikeusministereiden muodostama oikeusyhteistyön ministerineuvosto sekä sen alainen oikeusyhteistyön virkamieskomitea. Virkamieskomiteassa on oikeusministeriöiden virkamiehiä eri Pohjoismaista, yleensä yksi tai kaksi henkilöä kustakin. Oma edustuksensa on Islannin, Ruotsin, Norjan, Suomen ja Tanskan lisäksi myös kolmella pohjoismaisella

Kuvassa Liisa Vanhala (kuva: OM/Panu Kajova)

LexPress

39


itsehallintoalueella, Ahvenanmaalla, Färsaarilla sekä Grönlannilla. Pohjoismaisen yhteistyön virallisena perustana on Helsingin sopimus vuodelta 1962, jossa on määräyksiä muun muassa oikeudellisesta yhteistyöstä. Pohjoismaiden välillä on myös paljon muita sopimuksia monilta eri aloilta, esimerkiksi rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen, oikeusapuun ja tuomioiden tunnustamiseen liittyen. Vanhala kertoo, että aiemmin Pohjoismaiden välillä on harrastettu myös niin sanottua yhteistä lainvalmistelua, jolloin lakeja on tullut eri Pohjoismaissa voimaan samansisältöisinä. Yhteistyö on varsin mutkatonta, sillä Pohjoismaiden oikeuskulttuurit, oikeusjärjestelmät ja lainsäädäntöjen sisällöt vastaavat toisiaan melko pitkälle. Erojakin tietysti on, luonnollisesti jo valtiomuotoon, mutta myös esimerkiksi tuomioistuinjärjestelmiin liittyen, Vanhala selittää. Vanhala kertoo, että Pohjoismaiden virallista yhteistyötä toteutetaan kokousten muodossa. Oikeusyhteistyön ministerineuvosto kokoontuu usein kerran vuodessa ja virkamieskomitea puolestaan noin kolme kertaa vuodessa. Tapaamisen paikka vaihtelee usein kiertävän puheenjohtajuuden mukaan, nyt vuonna 2016 on Suomen puheenjohtajuusvuoro. Joskus kokouksia toteutetaan myös videoyhteyden välityksellä. Mielenkiintoinen seikka on se, että Vanhalan mukaan ainakaan virkamieskomitean ko40

kouksia ei tulkata, vaan oletus on, että komitean jäsenet ovat kykeneviä ymmärtämään skandinaavisia kieliä, joilla työskentely hoidetaan. Hän myös kertoo, että kokouksissa käydään keskustelua ajankohtaisista aiheista ja lakihankkeista. Konkreettisempi yhteistyö puolestaan hoituu Vanhalan mukaan usein niin sanotusti epävirallista tietä suoraan virkamieheltä toiselle. Kun esimerkiksi Suomessa on jokin lakihanke meneillään, voi asiaa hoitava virkamies ottaa yhteyttä toisen Pohjoismaan virkamieheen ja kysyä, miten kyseinen asia on siellä hoidettu ja kuinka järjestely on toiminut, hän avaa. Pohjoismaisen yhteistyön tärkeys Vanhalan mukaan pohjoismaisen yhteistyön tärkeys liittyy ajatteluun, että muut Pohjoismaat ovat niitä, joiden kanssa ollaan niin yhteiskunnallisesti kuin kulttuurisestikin lähimpänä, eniten samankaltaisia. Tällaisella ajattelulla onkin pitkät historialliset juuret. Pohjoismaisen yhteistyön pääasiallisena lähtökohtana Vanhala pitää Pohjoismaiden kansalaisten liikkuvuuden helpottamista. Tarkoitus on mahdollistaa kansalaisten vapaa asuminen, liikkuminen ja työskenteleminen eri Pohjoismaissa. Vanhalan mukaan tuntuu siltä, että joillakin aloilla Pohjoismaista yhteistyötä korostettaisiin nykyään entistä enemmän, ja hänen mukaansa yhteistyö myös oikeuden alalla on

LexPress


tärkeää, sillä Pohjoismailla on usein samankaltaisia ongelmia. Hän kertoo, että yhteisistä ongelmista on hyödyllistä keskustella jonkun kanssa, vaikka lopulta päädyttäisiinkin eri ratkaisuihin. Hänen mukaansa usein on käynyt myös niin, että kun jokin Pohjoismaa on maininnut jostakin ongelmasta, sama ongelma on pian tullut esiin myös muualla. Vaikka kaikki Pohjoismaat eivät olekaan Euroopan Unionin jäseniä, kytkeytyy Pohjoismainen yhteistyö Vanhalan mukaan osittain myös EU:n mukanaan tuomiin muutoksiin. Esimerkiksi erilaisten EU-direktiivien suhteen käydään usein keskusteluja siitä, miten jokin asia kannattaisi panna täytäntöön. Myös laajemmassa mielessä joistakin EU-asioista on Vanhalan mukaan hyödyllistä keskustella neuvotteluissa. Yhteistyön tulevaisuuden näkymät Vanhala näkee Pohjoismaisen yhteistyön jatkuvuuden tärkeänä myös tulevaisuudessa. Vaikka yhteistyö onkin tärkeää, sen määrä riippuu Vanhalan mukaan osittain siitä, kuinka paljon resursseja kukin valtio voi keskittää Pohjoismaisen yhteistyön toteuttamiseen. Yhteistyön määrän lisääminen tulevaisuudessa ei kuitenkaan ole hänen mielestään ensisijaisen tärkeää, sillä yhteistyö on jo nyt erittäin hyvällä pohjalla.

“Virkamieskomitean kokouksia ei tulkata, vaan oletus on, että komitean jäsenet ovat kykeneviä ymmärtämään skandinaavisia kieliä, joilla työskentely hoidetaan” Pohjoismaisia sopimuksia koskeva selvitys, jossa Vanhalan mukaan otetaan muun muassa kantaa Pohjoismaisen yhteistyön suhteesta EU-oikeuteen. Pohjoismaiden ministerineuvoston Suomen puheenjohtajakauden ohjelman (2016) mukaan selvityksen jatkotoimet voivat tarvittaessa sisältää myös sopimusmuutoksia ja jatkotoimista päätettäessä on tarkoitus huomioida myös sopimusverkoston hyödyntäminen yhteistyön välineenä. Kysyttäessä pohjoismaisen yhteistyön tulevaisuuden haasteista Vanhala nostaa esiin kielitaidon. On oma kysymyksensä, onko tulevaisuudessa riittävästi virkamiehiä, jotka kykenevät hoitamaan asioita skandinaavisilla kielillä, hän toteaa.

Viime vuonna on alkanut myös

LexPress

41


Syyttäjien kansainvälinen yhteistyö Oletko koskaan miettinyt millaista erilaista yhteistyötä eri maiden välillä tehdään esimerkiksi huumausainerikoksissa? Tähän ja moniin muihin syyttäjien kansainväliseen yhteistyöhön liittyviin kysymyksiin LexPress sai vastauksen haastattelemalla valtionsyyttäjä Raija Toiviaista Valtakunnansyyttäjänvirastosta (Vskv). Teksti: Jenna Pentikäinen, Kuva: Raija Toiviainen

Toiviaisen ura Suomen syyttäjälaitoksen kansainvälisestä toiminnasta vastaavana valtionsyyttäjänä alkoi, kun Valtakunnansyyttäjänvirasto perustettiin 18 vuotta sitten. Tätä ennen hän oli työskennellyt oikeusministeriössä kansainvälisen yksikön lakimiehenä tehtävässä, jossa hän perehtyi kansainvälisiin sopimuksiin ja kansainväliseen viranomaisyhteistyöhön. Oikeusministeriön aikoina Toiviaisella oli myös vakituinen virka Helsingin käräjäoikeuden tuomarina. Syyttäjien kansainvälinen edustaminen Tärkeimpinä tehtävinä Vskv:n kansainvälisessä tiimissä Toiviainen mainitsee syyttäjille parhaan mahdollisen asiantuntemuksen tarjoamisen hoidettaessa kv-liityntäisiä rikosasioita, kansallisesti ja kansainvälisesti syyttäjälaitoksen kannalta merkityksellisten tahojen kanssa verkostoitumisen, muiden valtioiden toimivaltaisten viranomaisten tuntemisen, ajan tasalla uusista rikosilmiöistä pysymisen ja muutenkin aktiivisen toimimisen kansainvälisillä 42 Kuvat Annika Falben

syyttäjäfoorumeilla. Syyttäjälaitoksen kansainvälinen toiminta voidaan jaotella neljään osaan: kansainväliseen operatiiviseen toimintaan, kansainvälisiin verkostoihin ja työryhmiin, kansainvälisiin koulutuksiin ja opintomatkoihin sekä kansainvälisiin vierailuihin, eli joko Suomeen suuntautuviin vierailuihin tai syyttäjälaitoksen omiin vierailuihin muihin maihin. Operatiivisella toiminnalla tarkoitetaan tilannetta, jossa syyttäjien hoitamassa jutussa on jokin kansainvälinen liityntä, esimerkiksi se, että teko on tapahtunut ulkomailla. Toiviainen kertoo, että Suomen syyttäjälaitos toimii myös aktiivisesti Pohjoismaissa, Itämeren alueella, EU:ssa ja Euroopan neuvoston alueella. Tämän lisäksi yksittäiset syyttäjät ja Vksy ovat jäseninä kansainvälisessä syyttäjäyhdistyksessä (International Association of Prosecutors, IAP). Kansainvälisen yhteistyön rikostyypit Toiviainen kertoo, että kansainvälisen yhteistyön tarve on läsnä melkein missä

LexPress


tahansa rikostyypeissä. Tyypillisimpiä hänen mukaansa ovat huumausaine- ja talousrikokset, laittoman maahantulon järjestäminen, ihmiskauppa, rahanpesu ja petostyyppiset rikokset sekä rikokset, joissa tekotapana on käytetty tietoverkkoja. Myös rikoslain 11 luvun kv-rikoksissa ja terrorismirikoksissa on aina kv-liityntä. Toiviainen on toiminut syyttäjänä Suomen ainoassa joukkotuhontarikosasiassa, joka tapahtui Ruandassa, mutta rikoksesta tuomittu asui Suomessa. Käytännön työstä, esimerkiksi huumausainerikoksissa, Toiviainen mainitsee oikeusapupyyntöjen tekemisen ulkomaille, varojen (rikoshyödyn) jäädyttämisen ulkomailla ja sen selvittämisen, kuinka saada rikoksentekijöitä luovutettua Suomeen. Vuosien varrella on myös perustettu useita yhteisiä tutkintaryhmiä, joissa on päätetty tehdäänkö jutun tutkinta kokonaan vaiko vain osittain Suomessa ja ajetaanko juttua Suomen tuomioistuimessa vai jossain muussa valtiossa. Useissa huumausainejutuissa on Toiviaisen mukaan myös osallistuttu Eurojustin järjestämiin koordinaatiokokouksiin ja koordinaatiokeskusten toimintaan, joissa operaatioon osallistuneissa valtioissa on toteutettu samanaikaisesti viranomaisiskuja. Suomen antama oikeusapu Suomen antaman oikeusavun lähtökohdan Toiviainen kertoo olevan, että Suomi voi antaa tietoja tai suorittaa muita viranomaistoimia samassa määrin, kuin se on mahdol-

Kuvassa Raija Toiviainen

lista kansallisen lakimme mukaan kansallisessa asiassa. Käytännössä vieras valtio voi pyytää muun muassa henkilön kuulustelemista, Suomen lain sisällön selvittämistä sekä todistusaineiston hankkimista ja toimittamista pyytävälle valtiolle. Eurojustin koordinaatiokokoukset Toiviainen on jäsenenä useissa eurooppalaisissa oikeudellisissa verkostoissa ja hänelle Eurojustin toiminta on hyvinkin tuttua. Eurojustin koordinaatiokokoukset järjestetään yleensä Eurojustin tiloissa Haagissa ja puhetta johtaa sen maan edustaja, jonka toimesta koordinaatiokokouksen pitämistä on ehdotettu. Erilaisia oikeudellisia verkostoja on monia ja niitä ovat esimerkiksi Euroopan oikeudellinen verkosto, terrorismi-,

LexPress

43


korruptio-, rikoshyöty-, sotarikos-, tekijänoikeusrikos- ja huumausainerikosverkostot. Tavoitteena on ollut Toiviaisen mukaan se, että verkoston jäsenet olisivat henkilöitä, jotka konkreettisesti hoitavat niitä asioita, joita varten kyseinen verkosto on perustettu. Käytännössä verkostoissa järjestetään asiantuntijaesitelmiä, käydään läpi oikeuskäytäntöä, jaetaan hyviä käytäntöjä ja tuodaan esille ongelmakohtia. Useilla verkostoilla on myös omat nettisivut, joita myös lexiläiset voivat hyödyntää omiin tarkoituksiinsa. Toiviainen mainitsee myös, että oikeudellisten verkostojen avulla pääsee kansainvälisessä yhteistyössä tarpeellisiin linkkeihin verkostoitumaan laajemmin. Ajankohtaiset asiat

män aikaa. Uudenlaisen tilanteesta tekee se, että näitä rikoksia on nyt Suomessa tutkinnassa. Tärkeää on, että Suomi hoitaa kansainväliset velvoitteensa ja syyttäjien on siis huolehdittava siitä, että myös näiden rikosten osalta rikosvastuu toteutuu. Syyttäjän työstä ja kansainvälistymisestä Toiviainen toteaa rikollisuuden jatkaneen yleisesti kansainvälistymistään ja tästä syystä myös syyttäjän työ monimutkaistuu. Rikosprosessin kansainvälistyminen on entisestään vahvistanut syyttäjän roolia, vaikka syyttäjä ei Suomessa olekaan esitutkinnan johtaja. Tämä johtuu muun muassa siitä, että syyttäjä on viranomainen, jonka kanssa oikeusapu- sekä luovuttamisasiat tulee pääsääntöisesti hoitaa. Toiviainen mainitsee myös valmisteilla olevan eurooppalaisen tutkintamääräyksen implementoimisen kansalliseen lakiimme. Implementoinnilla tullaan korvaamaan kaikki nyt voimassa olevat kansainväliset todisteiden hankkimiseen liittyvät instrumentit.

Maahanmuuttoaalto näkyy Toiviaisen mukaan myös syyttäjien kansainvälisessä toiminnassa, sillä Suomen on varauduttava ilmiöihin, jotka saattavat johtaa rikosoikeudellisiin toimiin. Julkisuudessakin on tullut jo ilmi, että Suomessa on tehty rikosilmoituksia epäillyistä sota- ja terrorismirikoksista. Toiviainen kertoo, että tämä on vaatinut myös syyttäjälaitoksessa Toiviainen suosittelee syyttäjän resurssien uudenlaista kohdentamista työtä erittäin lämpimästi, sillä syyttäjä ja kouluttautumista näihin oikeuden- on tärkeä osa oikeusvaltiokoneistoa aloihin. ja on rikosjutussa mukana sen ensimetreiltä alkaen aina lainvoimaisen Sota- ja terrorismirikokset eivät tuomion antamiseen asti. Syyttäjänä ole kuitenkaan Suomessa täysin uu- on hyvät mahdollisuudet tehdä yhsia, sillä Toiviaisen mukaan teoreet- teiskunnallisesti vaikuttavaa työtä, tista valmiutta on ollut koko ajan, olla itsenäinen, rohkea ja dynaaminen koska syyttäjälaitos on osallistunut ja vieläpä päästä tekemään yhteistyötä pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen muiden maiden kollegojen ja muiden viyhteistyöhön näissä asioissa jo pidem- ranomaisten kanssa, toteaa Toiviainen. 44

LexPress


KOHTI MENESTYSTÄ

HARJOITTELIJANA JUGOSLAVIATUOMIOISTUIMESSA ICTY on lyhenne sanoista International Criminal Tribunal for the former Yugoslavia, joka suomalaisittain useimmiten kääntyy Jugoslaviatuomioistuimeksi. Kyseessä on Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvoston vuonna 1993 Haagiin perustama ad hoc –tuomioistuin, joka käsittelee 1990-luvulla Jugoslavian hajoamissotien aikana tapahtuneita sotarikoksia. Tuomioistuin on muun muassa todennut Srebrenican massamurhien tekijät syyllisiksi kansanmurhaan ja tuominnut useita entisen Jugoslavian maissa korkeassa asemassa olleita armeijan johtajia ja valtion päämiehiä. Yhteensä syytteet on nostettu yli 160:tä eri etnisiä ryhmiä edustavia Kroatian, Bosnia-Herzegovinan, Serbian, Kosovon ja Makedonian kansalaista vastaan. Tuomioistuin koostuu kolmesta elimestä, joista Office of the Prosecutor (OTP) edustaa syyttäjää, Chamber tuomioistuinta ja Registry tuomioistuimen hallinnollista puolta. Kaikki kolme yksikköä sekä tuomioistuimen kanssa samoissa tiloissa toimiva puolustusyksikkö työllistävät juristeja ympäri maailmaa ja tarjoavat

Teksti ja kuvat: Noora Mäki

lisäksi harjoittelupaikkoja oikeustieteen opiskelijoille ja jo valmistuneille juristeille. Jugoslavia-tuomioistuin on näin ollen myös loistava työpaikka kansainvälisestä rikosoikeudesta kiinnostuneille juristeille. Minulle kuuden kuukauden mittainen harjoittelu tuomioistuinyksikössä tammikuusta 2016 alkaen on tarjonnut eturivin paikan päästä tarkkailemaan miten kansainvälistä rikosoikeutta harjoitetaan käytännössä. Matkani Haagiin Tuomioistuimen vapaista harjoittelupaikoista ilmoitetaan YK:n rekrytointisivuston kautta, joka ilmoittaa kansainvälisesti YK:n harjoittelu- ja työllistymismahdollisuuksista. Itse eksyin puoliksi vahingossa tutkimaan avoinna olevia harjoittelupaikkoja viime kesäkuussa ja hetken päähänpistosta päätin täyttää hakemuksen Jugoslavia-tuomioistuimen useaankin eri yksikköön. Toimitettuani hakemuksen viime hetkellä unohdin koko asian hetkeksi. Oma-aloitteisuus ja aktiivisuus hakuvaiheessa kuitenkin kokemukseni perusteella palkitaan, sillä itse sain kuulla tulleeni vali-

LexPress

45


tuksi vain muutama päivä sen jälkeen, kun olin ollut yhteydessä tuomioistuimen yhteyshenkilöön hakuprosessin etenemisestä. Sen lisäksi, että hakuvaiheessa on hyvä olla aktiivinen, on hyvä lisäksi alkaa jollain tasolla valmistautua ulkomaille muuttoon, sillä lähtö saattaa olla edessä hyvinkin pian paikan vastaanottamisesta. Minä sain heinäkuussa tiedon harjoittelupaikasta, jonka oli tarkoitus alkaa heti elokuussa. Valmistumisen ja työkuvioiden häiritessä lähtöäni onnistuin kuitenkin kohteliaalla sähköpostilla sovittelemaan harjoittelun aloitusajankohdaksi tammikuun 2016. Ja niin se tammikuu sitten koitti. Lumimyrskyn keskellä nousin lauantai aamuna Helsinki-Vantaalta Amsterdamiin matkaavaan koneeseen kumisaappaat jalassa ja ylläni kaksi talvitakkia päällekkäin. Hollantiin saavuttuani riisuin ensimmäisenä molemmat talvitakkini ja siirryin käyttämään kevättakkiani, sillä leuto talvi yllätti minut lämmöllään. Kadulla vastaan tulevat lenkkeilijät olivat pukeutuneet shortseihin, joka sai pienen suomalaisen hihkumaan innosta. Kumisaappaat sentään osoittautuivat äärimmäisen hyödyllisiksi, sillä Haagin ilmasto on kostea ja sateinen. Tuulesta ja sateesta huolimatta kadut täyttyvät polkupyöräilijöistä ja itsekin hankin käytetyn pyörän heti ensimmäisenä sunnuntainani kaupungissa. Kuvassa VIsa Kurki

46

LexPress


Maanantaina pyörä i l i n j ä n n i ttyneenä kohti keskustan tuntumassa sijaitsevaa Jugoslaviatuomioistuinta. Haag on useiden kansainvälisten järjestöjen kotikaupunki, näistä muun muassa Rauhan palatsissa toimiva kansainvälinen tuomioistuin sekä Europol sijaitsevat Jugoslavia-tuomioistuimen lähettyvillä. Ensimmäisenä harjoittelupäivänäni koostui perehdytyksestä ja tuomioistuimen sisätiloihin tutustumisesta. Kanssani samana päivänä aloitti kymmenen muutakin harjoittelijaa, joihin tutustuminen helpotti heti omaa jännitystäni. Suurin osa tuomioistuimen harjoittelijoista on kotoisin englanninkielisistä maista, kuten Australiasta, Yhdysvalloista ja Englannista. Oman ryhmänsä muodostavat lisäksi entisen Jugoslavian maista saapuvat harjoittelijat, joiden paikallistietämys ja kielitaito ovat tuomioistuimen eri yksiköille korvaamattomia. Keski-Euroopan maat ja Pohjoismaat puolestaan ovat etenkin harjoittelijoiden keskuudessa selkeästi heikommin edustettuina. Harjoittelijajakauma on osittain selitettävissä kielitaitoa koskevalla vaatimuksella, mutta uskon myös harjoittelun palkattomuudella olevan merkittävä vaikutus asiaan. Lähtökohtaisesti opiskelijat, jotka maksavat yliopistokoulutuksestaan korkeita lukukausimaksuja hakeutuvat herkemmin palkattomaan harjoitteluun. Harjoittelu tuomioistuimessa luetaan usein osaksi opintoja tai se mielletään opintojen jatkumoksi. Chicagolainen ystäväni tuomioistuimesta

LexPress

47


totesi harjoittelun Haagissa olevan hänelle taloudellisesti kannattavampaa kuin kotona opiskelu, sillä elinkustannukset Chicagossa ovat huomattavasti korkeammat kuin Hollannissa. Yleisesti ottaen omakustanteista harjoittelua pidetään sijoituksena omaan tulevaisuuteen, vaikka palkattomuudesta toki aina valitetaankin tilaisuuden tullen. Käytännössä kaikki myöhemmin palkatuiksi tulleen työntekijät tunnustavat kuitenkin aloittaneensa itsekin aikoinaan palkattomassa harjoittelussa. Harjoittelijan työtehtävät Oma harjoitteluni sijoittuu tuomioistuinyksikköön, jossa työskentelen syyttäjä vastaan Ratko Mladic –tapauksen parissa. Mladic toimi Jugoslavian hajoamissotien aikana Bosnian serbiarmeijan komentajana ja hänet tunnetaan myös lempinimellä “Balkanin teurastaja”. Syytekohtia Mladicin tapauksessa on yhteensä 11, mukaan lukien kansanmurha, karkottaminen, vainoaminen sekä useat rikokset ihmisyyttä vastaan. Mladicin oikeudenkäynti on myös yksi Jugoslavia-tuomioistuimen viimeisimmistä, johtuen syytetyn myöhäisestä pidätysajankohdasta. Mladic pidätettiin 16 vuotta etsintäkuulutuksen jälkeen 26 toukokuuta 2011. Hän on siitä lähtien ollut pidätettynä Screvenigenin vankilassa Haagissa. Oikeudenkäynti aloitettiin keväällä 2012 ja viimeisiä puolustuksen nimeämiä todistajia kuullaan keväällä 2016.

48

Harjoittelijan työtehtävät riippuvat hyvin pitkälti oman ryhmän sisäisistä käytännöistä ja oikeudenkäynnin vaiheesta. Oman ryhmäni käytäntönä on yhdenvertainen kohtelu harjoittelijoiden ja muun henkilökunnan välillä, joka tarkoittaa harjoittelijoiden täystyöllistämistä ja työtehtäviä, jotka ovat enemminkin liian haastavia kuin helppoja. Alkuvaiheessa tärkeintä oli omaan tapaukseen tutustuminen, joten katsoimme usein lounastunnilla tai iltaisin työkavereiden kanssa Jugoslavian sodasta kertovia dokumentteja, tai tutustuimme tuomioistuimesta saatavilla oleviin aineistoihin. Tuomioistuinyksikön päätehtävänä on tukea tuomareita varsinaisen tuomion kirjoittamisessa, joten käytännössä kaikki työtehtäväni edellyttävät kokonaisuuden hallintaa, jotta osaan poimia 300 sivun todistajalausunnoista tuomion kannalta olennaisia seikkoja tai jotta hahmotan syyttäjän tai puolustuksen syyt nimetä tietty todistaja tai esittää tietty kirjallinen todiste. Osa työtehtävistä on myös puhtaasti prosessioikeudellisia ja liittyy erilaisten tuomioistuimen toimittamien asiakirjojen laatimiseen. Olen muun muassa laatinut oikeudenkäynnissä luettavia suullisia ilmoituksia ja luonnostellut tuomioistuimen päätöksen kuulla todistajaa suljetussa istunnossa. Luonnokset lähetetään aina ensin toiselle ryhmän jäsenelle tarkistettavaksi, jonka jälkeen asian

LexPress


merkittävyydestä riippuen ne lähetetään vielä sähköpostitse koko ryhmälle kommentointia ja korjausehdotuksia varten. Viime kädessä tuotokset esitellään tuomareille, joiden on hyväksyttävä asiakirja ennen sen julkistamista. Kansainvälisen tuomarin työstä Mladicin tapausta on ratkaisemassa kolmen tuomarin kompositio: hollantilainen Alphons Orie, eteläafrikkalainen Bakone Justice Moloto sekä saksalainen Christoph Flügge. Koska kaikki asiakirjat edellyttävät tuomarien hyväksyntää, yhteistyö tuomioistuinyksikön ja tuomarien välillä on tiivistä. Oman tapaukseni tuomarit ovat kaikki kiireisiä, mutta äärimmäisen helposti lähestyttäviä. Näin ollen onnistuin myös kutsumaan itse itseni Christoph Flüggen toimistoon pientä haastattelua varten.

ge toimi Saksan oikeusministeriössä korkeassa virassa, joten kansainvälisten haasteiden vastaanottaminen toki mietitytti. Hän päätti kuitenkin ottaa haasteen vastaan, eikä näytä katuneen päätöstään. Kysyttäessä eroja kansainvälisen ja kansallisen tuomioistuimen välillä Flügge mainitsee ensimmäisenä kansallisen tuomioistuimen etuna olevan työskentely omalla äidinkielellä sellaisessa oikeusjärjestelmässä joka on opiskeluajoista lähtien tullut tutuksi. Flüggen sanat kuullessani koen suurta samaistumisen tunnetta ja muistelen etenkin ensimmäisiä viikkojani harjoittelijana, jolloin sähköpostini täyttyi englanninkielisistä termeistä ja prosessuaalisista käytännöistä, joiden suomentamisesta ei ollut mitään hyötyä, koska kyseinen menetelmä ei sisälly suomalaiseen rikosprosessiin.

Flügge kertoo tulleensa nimitetyksi Jugoslavia-tuomioistuimeen vuonna 2008. Ennen Haagiin muuttoa Flügge työskenteli monipuolisesti kansallisen rikosoikeuden parissa Berliinissä, jossa hän toimi uransa aikana muun muassa syyttäjänä ja tuomarina alioikeudessa. Kansainvälisen rikosoikeuden harjoittaminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys Flüggelle, joka tunnustaa olleensa yllättynyt ja hieman hämillään tultuaan nimitetyksi tuomarin virkaan Jugoslavia-tuomioistuimeen. Vuonna 2008 ennen nimitystään FlügKuvassa Christoph Flügge

LexPress

49


Lisäksi Flügge mainitsee Jugoslaviatuomioistuimen mandaatin keskittyvän hyvin tarkkarajaiseen kansainvälisen rikosoikeuden alaan, joka lisää oman haasteensa tuomarina toimimiselle. Flügge on kuitenkin kokenut kansainvälistymisen puhtaasti hyvänä asiana; eri etnisistä ja kulttuurisista taustoista tulevat juristit tuntevat kukin parhaiten juuri oman kansallisen oikeudellisen kenttänsä. Ensimmäinen asia, jonka Flügge oppi tullessaan Haagiin oli hylätä ajatus siitä, että saksalainen oikeusjärjestelmä olisi hyödynnettävissä kaikissa tilanteissa. Eniten oppii olemalla yhtä aikaa sekä avoin että kriittinen muita järjestelmiä kohtaan, hän korostaa. Flügge on havainnut esimerkiksi Jugoslavia-tuomioistuimen sähköisen todisteiden säilömisjärjestelmän sekä oikeudenkäynnissä hyödynnettävän teknologian olevan paljon saksalaista järjestelmää edellä. Kansallisen ja kansainvälisen tuomarin toimenkuvaan liittyen eroja puolestaan ei juurikaan ole. Haagissa tuomioistuimen koko ja juttujen laajuus on johtanut siihen, että tuomioistuimella on valtava taustajoukko työskentelemässä, mitä kansallisella tuomarilla ei toisaalta ole. Tuomiovallan käytössä samat velvollisuudet ja oikeudet kuitenkin koskevat niin kansainvälisen kuin kansallisenkin tuomioistuimen tuomaria. Yksittäisen tapauksen osalta Flüggelle suurin hetki on aina tuomion julistaminen, sillä 50

tuomarilla on tuolloin vastuu syytetyn kohtalon määrittämisestä. Viimeisin Flüggen allekirjoittama tuomiolauselma tuomitsi syytetyn kansanmurhasta elinkautiseen rangaistukseen, joten tuomarin on kyettävä seisomaan ratkaisunsa takana. Samalla tuomion langettaminen on kuitenkin myös tuomarin työssä ehdottomasti palkitsevinta. Ilman kansainvälisen tuomioistuimen toimivaltaa Jugoslaviassa 1990-luvulla tapahtuneet kauheudet jäisivät täysin rankaisematta. Kansainvälisen rikosoikeuden tulevaisuuden suhteen Flügge on sekä huolissaan että toiveikas. Lähitulevaisuus ja erityisesti Syyrian tilanne huolettavat häntä. YK:n turvallisuusneuvoston jäsenten veto-oikeuden käytön johdosta Flügge ei usko Syyrian sotarikosten tulevan kansainvälisen elimen käsiteltäväksi. Toisaalta hän kuitenkin uskoo, että tulevaisuudessa kehitetään vielä nykyistäkin kansainvälistä rikosoikeusjärjestelmää parempi järjestelmän. Flügge toteaa, että siitä huolimatta, että kansainvälisten ad hoc –tuomioistuinten mandaatti on rajallinen, niiden kansainvälistä merkitystä ei tule aliarvioida. Esimerkiksi Amerikkojen ihmisoikeustuomioistuimen perustaminen on saanut valtavasti vaikutteita muista kansainvälisistä tuomioistuimista, kuten Jugoslaviatuomioistuimesta.

LexPress


Lexiläiset Pohjola-Nordenin Itämeri-seminaarissa Teksti: Ville Laakso

Pohjola-Norden tarjosi lexiläisille hienon mahdollisuuden osallistua ilmaiseksi järjestämäänsä Itämeri-seminaariin 3.2.2016. Seminaarissa käsiteltiin mm. merenkulun teknologista kehitystä uusien ympäristöystävällisten innovaatioiden kautta (puhujana Langh Ship Oy Ab:n edustaja), ”sinisen talouden” mahdollisuuksia Itämerellä (WWF), sekä sähköautojen kehitystä ja uusien akkujen tuottamia mahdollisuuksia (Tesla Finland). Tilaisuudessa kuultiin myös Pohjoismaisten yhteistyöministerien paneeli, jonka teemana oli Pohjoismainen yhteistyö Itämeren alueella. Läpi koko seminaarin yleisö sai esittää kysymyksiä puhujille ja panelisteille sähköisesti. Yhteistyöministerit käsittelivät paneelissaan niin Itämeren suojelua kuin meren taloudellista hyödyntämistäkin. Ministerit huomauttivat, että ikiaikoja on Itämeri tarjonnut niin suomalaisille kuin naapurikansoillemmekin elannon, mutta nyttemmin kehityssuunta on se, että meri tarvitsee meidän apuamme. Panelistit olivat yksimielisiä siitä, ettei ympäristönsuojeluun panostaminen tarkoita vain kuluja, vaan puhdas Itämeri tarjoaa esimerkiksi turismin saralla rajattomat mahdollisuudet sekä runsaasti työpaikkoja. Lisäksi Norjaa edustanut ministeri Elisabeth Aspaker tiesi kertoa, että Itämeren puhtaus ei palvele ainoastaan luontoa tai taloutta turismin kautta, vaan hyvin konkreettisesti myös meitä itseämme ja meidän terveyttämme. Esimerkiksi mereen mm. vaatteidenpesusta päätyvä mikromuovi on kasvava ongelma. Mikromuovit ovat silmällä havaitsemattomia kappaleita, jotka päätyvät mereen eri reittejä. Mikromuovi ei katoa merestä koskaan, minkä lisäksi se kerää ympäristömyrkkyjä ja saattaa arvaamattomalla tavalla kertyä ravintoketjuun, täten päätyen myös ihmisiin mökkilaiturilta kalastetun ahvenen mukana. Koska Itämerta ei voida kehittää, eikä sen ongelmia ratkaista yksinomaan Pohjoismaiden voimin, sivuttiin paneelikeskustelussa myös Venäjän roolia. Ruotsin Kristina Persson kertoi alati kehittyvästä yhteistyöstä myös Venäjän kanssa, mutta huomautti samalla, ettei työ ole läheskään valmista. Toisaalta

LexPress

51


yhteistyöstä muun muassa yhteisten tutkimusprojektien kautta on jo olemassa lupaavia ja kannustavia esimerkkejä. Huomiotta eivät jääneet myöskään nykyisen poliittisen tilanteen asettamat haasteet ympäristönsuojeluyhteistyölle. Panelistit huomauttivat myös, että usein pohjoismaalaiset kokevat ylemmyydentuntoa venäläisiä kohtaan, sillä ympäristönsuojelu on Pohjoismaissa kehittyneempää. Samassa yhteydessä on heidän mukaansa kuitenkin huomattava, että Pohjoismaissa myös kulutus on Venäjää suurempaa, mikä osaltaan skaalaa uudelleen eri maiden esimerkiksi Itämereen kohdistamat rasitteet. Lisäksi panelistien mukaan venäläisten roolia turismissa, esimerkiksi urheilukalastuksen saralla, ja täten osana ”sinistä taloutta” ei sovi vähätellä.

Pohjola-Norden on 1924 perustettu kansalaisjärjestö, jonka päätehtävänä on edistää pohjoismaista yhteistyötä. Suomessa tämä esimerkiksi tarkoittaa sitä, että muita Pohjoismaita ja pohjoismaisen yhteistyön mahdollisuuksia tuodaan esille ja pidetään esillä Suomessa. Pohjola-Norden edistää päätehtäväänsä niin aktiivisella yhteydenpidolla viranomaisiin ja poliitikkoihin kuin myös erilaisia aloitteita tekemällä.

Kuva: creativecommons.org / Cosimo

52

LexPress


OPINTO PALSTA Opintopalsta nostaa esiin opintoasioissa käsiteltävinä olevia asioita

Uudistusten aika Opintoasiat ovat lähteneet tänä vuonna käyntiin vauhdilla. Käynnissä oleva tutkintouudistus määrittää opintojamme seuraavan kahden vuoden ajan ja johtokunta päättikin uudistuksista kokouksessaan. Sekä oikeudenalojen perusteiden että erikoistumisjaksojen osalta on tulossa muutoksia. Perusteiden osalta muutos on tuomassa ensi syksystä alkaen kaivattuja uudistuksia. Perinteisestä junamallista tullaan perusteissa siirtymään enemmän eri oikeudenalojen välisiä yhteyksiä korostavaan opetukseen ja kurssien opetukselle varattua aikaa tullaan pidentämään. Tiedekunta teki syksyllä kyselyn potentiaalisista yhteistyökumppaneista oikeudenalojen perusteiden vastuuopettajille, minkä perusteella määritettiin kurssit, joiden opettajat ryhtyvät suunnittelemaan opetuksensa järjestämistä yhteistyössä muiden opettajien kanssa. Tämän työn tuloksena mm. valtiosääntöoikeuden ja eurooppaoikeuden, rikos- ja prosessioikeuden sekä oikeussosiologian ja kriminologian perusteiden opetus suoritetaan osittain päällekkäin menevin opetusperiodein. Tarkoituksena on monipuolistaa opetusmenetelmiä ja kiinnittää huomiota eri oikeudenalojen välisiin yhteyksiin. Työ on vielä hyvin vahvasti suunnitteluvaiheessa, mutta mahdollisia muutoksia ovat mm. samojen oikeustapausten tarkasteleminen useammalla kurssilla eri näkökulmista sekä yhteisten osasuoritusten käyttöönoton tarkastelu. Loppuvuoden osalta opiskelijoiden näkökulmasta on erityisen tärkeää tuoda näkökulmamme ja toiveemme uudistuvan opetuksen suhteen professoreiden tietoon. Tämän kaltainen opetuksen suunnitteluvaihe mahdollistaa erittäin hyvin vaikuttamistyön tulosten konkretisoimisen. Toinen suuri uudistus tulee olemaan yhden erikoistumisjakson pakollisuuden leikkaaminen syksystä 2016 alkaen.Erikoistumisjaksovaiheessa

LexPress

53


oleville opiskelijoille päätettiin yhden vuoden siirtymäajasta, jotta mahdollistetaan opiskelijan ennen muutosta tehtyjen erkkarisuunnitelmien toteuttaminen. Vielä perusteiden vaiheessa olevien opiskelijoiden osalta syksystä alkaen neljännen erikoistumisjakson opintopisteet tullaan siirtämään valinnaisiin opintoihin. Näin valinnaisten opintopisteiden määrä maisterivaiheessa kasvaa 12 nopalla 30 opintopisteeseen. Pohtiessa uudistuksen vaikutuksia omiin suunnitelmiin on kuitenkin tärkeää muistaa, että uudistus ei estä neljännen erkkarin suorittamista. Uudessa järjestelmässä neljäs erkkari vain merkitään valinnaisiin siinä missä muutkin varsinaiset valinnaiset kurssit.

Kysymykset, toiveet ja kehitysehdotukset ovat tervetulleita osoitteeseen opinto@lex.fi!

Ilari Sarja Hallituksen opintovastaava

54

LexPress


Puolesta vai vastaan? Kokeiltavana oikeushistorian debattikurssi Teksti: Mia Korpiola

Oikeudenalojen perusteet etenevät perinteisesti Turussa kuin symmetrinen helminauha: vapaaehtoiset luennot, tentti, vapaaehtoiset luennot, tentti, jne. Toisin on sitä vastoin joissain muissa maamme oikeustieteellisissä tiedekunnissa. Niissä on jo vuosikymmenien ajan joissain oppiaineissa, kuten esimerkiksi oikeushistoriassa, voinut korvata opintokokonaisuuden tentin joko osittain tai kokonaan osallistumalla hyväksytysti opetukseen. Yliopistopedagogisessa tutkimuksessa on pitkään tiedetty, että opiskelijat oppivat parhaiten harjoittelemalla, sekä tuottamalla ja työstämällä tietoa itse. Perinteikkäät massaluennot ovat siksi yksi tehottomimmista oppimismuodoista, jos ne perustuvat sille, että tietoa passiivisesti vastaanottavan opiskelijan tarvitsee ainoastaan olla fyysisesti läsnä (jos sitäkään), mutta henkisesti hän voi olla muualla. Opettajana voin tunnustaa, että massaluento on henkilökohtainen inhokkiopetusmuotoni. Siksi olen pyrkinyt löytämään tapoja, joilla massaluennosta voi tehdä aktivoivamman, tehokkaamman ja mielekkäämmän oppimistavan opiskelijoille – sekä samalla myös mukavampaa minulle itsellenikin. Nyt kuitenkin oikeusnotaaritutkinnon uudistustyön edetessä uusia, opiskelijoita aktivoivia oppimismuotoja ja suoritustapoja pyritään lisäämään Turussa. Tavoitteena on myös, että oikeustieteellinen yliopisto-opetus antaisi opiskelijoille enemmän sekä tiedollisia että taidollisia valmiuksia. Opiskelijatkin toivovat säännöllisesti, että tutkinto antaisi enemmän työelämävalmiuksia. Tähän saumaan debattikurssimuotoinen opetuskokeilu sopii hyvin. Oikeushistorian debattikurssi pyrkii tekemään massaopetuksesta pienryhmäopetusta. Se myös tähtää aktivointiin ja vuorovaikutuksellisuuteen. Keskiajan oppineen oikeuden kurssilla

LexPress

55


käytetään keskiaikaisia opetusmetodeja: lectiota (luentoa), repetitiota (kertausta) ja disputatiota (väittelyä). Tämän lisäksi odotettavissa on ryhmässä oppimista. Opiskelijoiden on määrä oppia kurssilla sen teeman – keskiajan oppineen oikeuden – lisäksi juristin työssä tarvittavia valmiuksia: tiedonhaku- ja ryhmätyötaitoja, kirjallisia ja suullisia argumentaatiotaitoja sekä esiintymistaitoa. Kurssille osallistuminen myös tukee paitsi tenttiin valmistautumista myös oikeustieteen opintoja yleisemminkin, koska keskiajan oppinut oikeus loi pohjan koko länsimaiselle oikeudelle. Nekin opiskelijat, jotka syystä tai toisesta eivät halua (tai voi) suorittaa kurssia, voivat halutessaan tulla kurssille tai yksittäisille kerroille kuunteluoppilaiksi. Helsinkiläiset koekaniinit pitivät aikanaan kurssia hauskana, erilaisena ja syvempään oppimiseen kannustavana. Kurssia kiiteltiin siitä, että se toi vaihtelua luentopainotteiseen opetukseen. Toisaalta jotkut pitivät kurssia vaativana. Nyt on tämän opetusmuodon lanseeraus Turussakin edessä. Kyseessä on paranneltu painos samasta konseptista, oikeushistorian debattikurssi 2.0. Vaikka olenkin vakuuttunut kurssin pedagogisesta mielekkyydestä ja aikaisemmat kokemukset ovat olleet positiivisia, opettajana jännitän tietysti vähän sen neitsytmatkaa. Toivon kuitenkin opiskelijoiden innostuvan siitä ja ottavan sen omakseen. Tietysti voin ennakoida, että jotkut opiskelijat katsovat kurssin olevan työläs. Varmasti onkin näin. Kurssiin osallistuminen on ilman muuta vaativampaa kuin passiivinen luennoilla istuminen ja luentokuulustelussa tai tentissä paperille oksentaminen. Mutta hei, elämä on! Syväoppiminen ei tapahdu itsestään ilman satsauksia. Toisaalta oikeushistorian debattikurssin suorittaminen hyväksytysti luultavasti helpottaa tentin suorittamista ensimmäisellä yrittämällä. Sillä saa korvattua osan kirjallisuudesta, joten se supistaa tentin lukualuetta. Kurssin lisätehtävän suorittamalla voi myös saada hyvityspisteitä tenttiin, jossa nyttemmin on neljä kysymystä. Miten tenttiin sitten kannattaa valmistautua? Lyhyesti: kaikki ilmoitetut tenttikirjat kannattaa lukea huolellisesti ja vanhat tärpit unohtaa. Oikeushistoria on omasta mielestäni aivan mahtavaa. Toivoisin jokaisen – tai ainakin mahdollisimman monen – opiskelijan myös saavan kokea iloa ja innostusta oikeushistorian parissa. Toivottavasti myös tällä uudella kurssilla.

56

LexPress


Vuoden opettajan tunnustus Päivi Mattilalle Oikeustieteen opiskelijat äänestivät viime marras-joulukuun aikana oikeustieteellisen tiedekunnan vuoden opettajaksi Päivi Mattilan. Mattilaa kiiteltiin muun muassa positiivisesta, innostavasta asenteestaan ja ennakkoluulottomuudestaan myös uusia opetusmuotoja kohtaan. LexPress teki voiton kunniaksi hänestä pienimuotoisen haastattelun. Haastattelu: Juulianna Huusko

Mikä sai sinut valitsemaan opettajan uran ja päätymään juuri Turun oikeustieteelliseen tiedekuntaan? Olen jo hyvin pienestä pitäen tiennyt, että haluan opettajaksi, ja ruotsin kieleen hurahdin heti, kun aloin itse lukea sitä koulussa. Voi kai sanoa, että kuulun kutsumusopettajiin. Olin jo muutaman vuoden hakenut itselleni uusia ammatillisia haasteita ja kun näin ilmoituksen, jossa kielikeskus haki ruotsin opettajaa oikeustieteelliseen tiedekuntaan, kiinnostuin välittömästi. Olen aina ollut suuri ruotsalaisten dekkarien ystävä ja varsinkin rikosoikeus kiinnostaa paljon. Mikä työssäsi on mielestäsi antoisinta? Entä haastavinta? Ehdottomasti antoisinta on päivittäinen kontakti nuoriin ihmisiin, mikä antaa minulle elämäniloa ja energiaa. On myös mahtavaa seurata, miten oppimisprosessi tuottaa tuloksia. Haastavinta tämän ikäiselle on tekniikan nopea kehitys ja sen käytön omaksuminen. On mukavaa oppia uutta, mutta oppiminen ei tapahdu yhtä nopeasti kuin diginatiiveilla.

LexPress

57


Jos saisit päättää vapaasti, millaista ruotsinopiskelu tiedekunnassamme olisi? Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut työparini kanssa suunnitella ruotsin uuden opetussuunnitelman melko vapaasti ja saanut toteuttaa monia ideoita, joita pidän hyvänä. Tärkeää opiskelussa on kannustava ja positiivinen ilmapiiri, jossa virheitä ei tarvitse pelätä. Ruotsin opiskelun pitäisi antaa opiskelijalle sekä oppisen iloa että hyötyä. Parhaat vinkkisi ruotsin kanssa kamppailevalle opiskelijalle? Jos ruotsin taidoissa on yliopistoon tullessa suuria puutteita tai siitä on negatiivisia kokemuksia, koeta jättää kaikki lannistava taakse ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Yliopistossa tähdätään ammatilliseen kielitaitoon, joten opiskelu on erilaista kuin koulutasolla ja tästä syystä monen mielestä motivoivaa. Kaikki kielen oppiminen vaatii panostusta, on tehtävä töitä oppiakseen uutta. Palkintona tulee kielitaito, joka voi avata monia ovia niin työelämässä kuin muussakin elämässä. Olen nähnyt vuosien varrella monia menestystarinoita, joiden avain on ollut ruotsin osaaminen. Kannustan suurempaan rohkeuteen käyttää ruotsia, sitä ei tarvitse osata täydellisesti saadakseen itsensä ymmärretyksi!

LexPress onnittelee voittajaa! 58

LexPress


Spex 2016: Ohjaajan terveiset Terveisiä Spexistä! Tätä kirjoittaessani Spexin ensi-ilta on jo takana ja edessä

lymyää vielä viikon verran esityksiä, jotka kruunaa 10.3. pidettävä Helsingin näytös teatteri Gloriassa. Tämän vuoden teatteriproduktio alkaa olla loppusuoralla, mutta mitä kaikkea onkaan tapahtunut ennen näytöksiä? Minkälaista suunnitelmallisuutta, työtä ja tarmoa Lex Spexin toteuttaminen on vaatinut? Aikataulut vaihtelevat kunkin vuoden Spexistä riippuen, mutta jokainen produktio seuraa pääpiirteissään samoja kaavoja. Kevät-kesällä vuoden näytösten jälkeen on tapana valita kolme “päävastaavaa” seuraavan vuoden Spexiä varten. He ovat käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Käsikirjoittaja vastaa näytösten runkona toimivasta Spexin käsikirjoituksesta, jonka yleisö tulee väistämättä “rikkomaan” näytöksissä “omstart” -huudoillaan. Yleensä käsikirjoitusideoita heitellään aluksi pienemmässä piirissä kevään ja kesän aikana, ja jonkinmoinen alustava sotasuunnitelma saadaan valmiiksi syksyä varten, jolloin loputkin spexiläiset palaavat kesälomiltaan. Lähes poikkeuksetta kaikki suunnitelmat menevät syksyllä uusiksi käsikirjoitustiimin aloitettua viikoittaiset kokoontumisensa. Kokoontumisten aikana luonnostellaan käsikirjoitusrunko, jonka pohjalta käsikirjoitustiimi kirjoittaa - useimmiten mökkiviikonloppuna - valmiin käsikirjoituksen vuorosanoineen ja muine yksityiskohtineen. Lopuksi käsikirjoitusvastaava kirjoittaa

LexPress

59


käsikirjoituksen puhtaaksi ja julkaisuvalmiiksi vuoden loppuun mennessä. Ohjaaja puolestaan vastaa Spexin taiteellisesta toteutuksesta. Ohjaajan rupeama alkaa syksyisin viikoittaisten improvisaatioharjoitusten merkeissä. Käsikirjoituksen julkaisun jälkeen ohjaaja hoitaa roolituksen, eli hankkii rooleihin tarvittavat näyttelijät. Harjoitukset alkavat tammikuun alussa, jolloin ohjaaja käy harjoituksissa läpi käsikirjoitusta näyttelijöiden kanssa ja tekee siihen viimeisimmät viilaukset. Ensi-illan lähestyessä tahti kiristyy kun läpimenot alkavat. Läpimenoissa näytelmää harjoitellaan mahdollisimman autenttisissa olosuhteissa tanssin, bändin, lavastuksen, puvustuksen ja maskeerauksen kanssa. Ennen ensi-iltaa pidettävänä tekniikkapäivänä ohjaaja katsoo valaistuksen kuntoon valomiehen kanssa ja ohjaa tarpeen mukaan muita lavastuksen, tanssin, musiikin ja näyttelijäsuoritusten yhteensovittamisessa. Tekniikkapäivän lopuksi pidetään vielä kenraaliharjoitukset ennen seuraavana päivänä koittavaa ensi-iltaa. Tuottajan vastuulla on järjestää Spexille sen puitteet ja varmistaa, että asiat hoituvat ajallaan. Muun muassa budjetointi, teatterien vuokraaminen, sponsorien ja mainosten hankkiminen, Spexin promotapahtumien organisoiminen ja yhteydenpito Spexin eri osa-alueiden sekä Lexin hallituksen välillä ovat hänen vastuualuettaan. Lisäksi tuottaja hankkii Spexiä varten tarvittavat vastaavat ja tiimit, kuten esimerkiksi tanssi-, bändi- ja lavastusvastaavat, ja pitää muutenkin produktion lankoja tiukasti käsissään. Tällaisia ovat suurin piirtein kolmen päävastaavan roolit, vaikka ymmärrettävästi päällekkäisyyksiäkin ilmenee ja vastuuta delegoidaan edelleen avustaville vastaaville ja tiimeille. Nyt kun tämän vuoden Spexin jälkeen aletaan keväällä etsimään käsikirjoitusvastaavaa, ohjaajaa ja tuottajaa vuoden 2017 Spexiä varten, kannattaa tarttua tilaisuuteen ja antautua Spexin vietäväksi. Vastaavat saavat runsaasti organisointija tiimityöskentelykokemusta, jolla voi erottua edukseen työnantajien silmissä. Vastaavan pestiä ei myöskään kannata vastuun takia pelätä, koska mukana tulee olemaan aina myös vanhoja speksaajia neuvoja ja vinkkejä antamassa sekä vastaavia oikeaan suuntaan ohjaamassa. Spex onkin myös oiva tapa tutustua oikeustieteellisen tiedekunnan eri vuosikurssien edustajiin rennossa ja huolettomassa ilmapiirissä. Kehotankin nyt kaikkia lexiläisiä, erityisesti tämän vuoden fukseja, hakemaan joukolla mukaan ensi vuoden Spexiin joko edellä mainituiksi päävastaaviksi tai muiksi Spex-vastaaviksi. Tehdään ensi vuoden Spexistä yhdessä isolla porukalla vuosikurssirajat ylittävä tiedekunnan yhdistävä koitos!

Joose Nurminen Spexin ohjaaja 2016 60

LexPress


KOLUMNI

Epäonnistumisten kautta menestykseen Teksti: Tuomas Dahlström

Nyky-yhteiskuntamme on hyvin suorituskeskeinen ja monesti meillä ei ole varaa epäonnistua. Tai ainakin monesti luulemme niin. Epäonnistuminen sanana mielletään usein jo lähtökohtaisesti negatiiviseksi. Kuitenkaan onnistumisen ja epäonnistumisen raja ei ole kovinkaan tarkka. Pelkästään jo tiedekuntamme tutkintorakenne on sellainen, että hylätyille tenteille ei ole sijaa. Yhden tentin mennessä huonosti, on uusintatentti lähellä seuraavan kurssin tenttiä. Suorituskeskeisyys näkyy myös kilpailusta niin erikoistumisjaksopaikoista kuin työpaikoista sekä opintotukikuukausien rajallisessa määrässä. Paine onnistua on läsnä arkipäivässämme. Elämässä kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, jolloin takaiskut tuntuvat ensin lamaannuttavilta, on kyse sitten työhön, opintoihin tai yksityiselämään liittyvistä vastoinkäymisistä. Kuitenkin pohjalta on vain yksi suunta, ja se on ylöspäin. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Jos unelmien työpaikan tai luottamustehtävän osalta valinta ei kohdistu omalle kohdalle, niin uusia tilaisuuksia tulee aina. Uusintatenttejä tulee aina lisää ja muillekin erikoistumisjaksoille, kuin sille suosituimmalle voi mennä. Keskeistä ei ole se, kuinka usein kohtaa vastoinkäymisiä, vaan se, mitä niistä ottaa opiksi ja antaako niiden lannistaa vai vahvistavaa itseään. Kuvamme pakko-onnistumisista johtuu usein siitä mielikuvasta, että kaikki muut onnistuvat kaikessa tai ainakin useimmissa asioissa, ja kaikilla muilla menee hyvin eikä muilla ole ongelmia. En usko, että todellisuudessa on olemassa kovin montaa ihmistä, jotka kulkevat voitosta voittoon ilman yhtään tappiota. Ainakin minä olen saanut monta kertaa sähköpostiini viestin: ”Kiitos hakemuksestasi, mutta valinta kohdistui tällä kertaa toiseen”. Tentit eivät mene aina läpi ensimmäisellä yrityksellä eivätkä oikiksenkaan ovet avautuneet minullekaan ensimmäisellä yrityksellä. Jokaisesta epäonnistumisesta on seurannut paljon hyvääkin. Jokainen kerta, kun minut on jätetty valitsematta johonkin, olen päässyt lopulta parempaan tehtävään. Jokainen kerta, kun olen tehnyt virheitä tenteissä, olen oppinut asioita työelämää varten.

62

LexPress


Epäonnistumista ei tarvitse pelätä, sillä se on normaalia ja monesti täysin välttämätöntä. Elämässä pitää olla rohkeutta epäonnistua ja ymmärrystä sallia muiden epäonnistuminen. Jos olisimme hieman avoimempia vastoinkäymisistä toisillemme, niin se poistaisi monta mielen matalaksi vetävää tilannetta. Vastoinkäymisistä puhuminen monesti helpottaa omaa olotilaa. Lisäksi vastaanottajan asemassa oleva kuulee, miten muillakin on haasteita. Yrittäminen, sinnikkyys ja periksi antamattomuus ovat periaatteita, joiden varaan on hyvä rakentaa omaa toimintaansa. Vaikka kuinka paljon kohtaisi vastoinkäymisiä, niin jossain vaiheessa onni kääntyy, kun jaksaa yrittää uudelleen ja uudelleen. ”Älä selitä, älä valita, vaan Kuvassa Joanna, Anna-Karoliina ja Wilma yritä uudelleen”, on hyvä sanonta.


Profile for LexPress

LexPress 01/16  

LexPress 01/16  

Profile for lexry
Advertisement