Page 1


CALONIA g a l l u p Syksyn gallupissa tiedusteltiin Facebookin ja muun sosiaalisen median käytöstä lexiläisten keskuudessa: 1. Käytätkö Facebookia tai jotain muuta sosiaalista mediaa? 2. Ovatko Facebook ja muut sosiaaliset mediat mielestäsi muuttaneet maailmaa? 3. Mitä vaatisi, että olisit valmis aloittamaan/lopettamaan Facebookin käytön? Toni Haapasalo, 5. vuoden opiskelija 1. Pelkkää Facebookia. 2. Kyllä. Nyt on Lauri Katteluksella mahdollisuus päästä Turun kaupunginvaltuustoon! Lisäksi Facebook näytteli myös merkittävää osaa arabikevään tapahtumissa. 3. Parisuhteen.

Marianna Perosvuo, 1. vuoden opiskelija 1. En käytä, meseä käytän. 2. Ne ovat tehneet maailmasta ärsyttävän paikan. Kaikki tietävät toistensa asiat eikä mitään tietoa jaeta muualla kuin Facebookissa. 3. Se vaatisi merkittävää julkisen vallan käyttöä. Ja ehkä maanjäristyksen.

Kevät Nousiainen, professori 1. En käytä. 2. Kyllä. Yhteiskunnallisten liikkeiden syntyminen on helpottunut, samoin tiedonhaku ihmisistä. 3. Sitä, että kykenisi kontrolloimaan paremmin omien tietojen leviämistä. Teksti: Samuel Meriluoto, Erkka Tammisalo ja Mikko Mononen, kuvat: Samuel Meriluoto, tausta: facebook.com


TOIM. huom.

Kahden teeman painava paketti Tähän LexPressiin syksy tuo mukanaan ajankohtaisen ja painavan asian lisäksi tuulahduksen Senilexistä, alumnijärjestöstä, jossa Lexhenki jatkuu valmistumisen jälkeenkin. Senilexteemaisuus alkaa sivulta 16, josta löytyy reportaasi Senilex-illasta, joka järjestettiin historiallisesti ensimmäistä kertaa. Senilex-teeman jatkuessa tarkastellaan alumnitoimintaa siitä näkökulmasta, mitä yhteistyö oikeustieteen opiskelijoiden ja valmistuneiden lakimiesten kesken on ja mihin suuntaan sen tulisi kehittyä. LexPressistä voit lukaista myös Senilexille tarkoitetun hauskan kirjeen sekä haastattelun siitä, miltä Lex näyttää senilexiläisen ja tämän päivän lexiläisen silmin. LexPressin varsinaisena teemana on Media, viestintä ja juridiikka. Teemaan mahtuu artikkeleita niin netin villistä lännestä ja oikeustoimittaja Susanna Reinbothin työstä kuin Sanomatalolla työskentelevien lakimiesten arjesta. Mediaoikeuden asiantuntijan, Markku Varhelan haastattelun voit lukea sivulta 35. Teema innosti LexPressin toimituskuntalaiset kirjoittamaan myös viestintätoimisto Hill & Knowltonista. Oikeustaju-palstalla pohditaan sananvapauden ja yksityisyyden rajoja sekä kunnian suojaa. Kaikista Lex ry:n tapahtumista fuksiviikko on se, jota muistellaan vielä senilexiläisenäkin – lämmöllä ja hymy suupielessä. Tämän vuoden fuksiviikosta saat lukea niin fuksin kuin tuutorin näkökulmasta alkaen sivulta 46. Reportaasia on luvassa myös Lakimiesliiton opiskelijavaliokunnan ideoimasta ja organisoimasta Oikkari tekee hyvää –tapahtumasta, jossa kerättiin varoja Rikosuhripäivystykseen. Ajankohtaista-palstalla puolestaan tutustutaan lexiläisiin kunnallisvaaliehdokkaisiin. Lehti sisältää myös paljon muuta! Ilman innostuvaa ja aktiivista toimituskuntaa ei LexPress ilmestyisi – suuri kiitos kaikille, jotka ovat tätä lehteä olleet tekemässä. Annathan palautetta LexPressistä osoitteeseen lexpress@lex.fi. Satu

LexPress 03/12

Päätoimittaja:

s. 23...

Satu Majuri lexpress@lex.fi

Taitto:

Satu Majuri

Toimituskunta: Teemu Auressalmi Annika Falben Jenni Heurlin Anna Hänninen Maiju Hämäläinen Altti Iskola Lauri Kattelus Mikael Lustig Samuel Meriluoto Mikko Mononen Noora Mäki Sanna Mäkilä Mona Numminen Tanja Puhakka Sheima Ridha Tuomas Ruuhijärvi Susanna Suokanto Erkka Tammisalo Jenni Vartiainen Antti Vaaja

s. 38 ...

Etukansi: Satu Majuri

Kansikuva: Satu Majuri Kuvassa: Altti Iskola Samuel Meriluoto Erkka Tammisalo

Julkaisija: Lex ry

Painopaikka:

Newprint Oy

Painos: 1000 kpl

ISSN 1235-371X

Copyright © 2012 Lex ry Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.

s. 46...


sisällys Media, viestintä ja juridiikka

... s. 35

... s. 42

... s. 49

Calonia Gallup . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Toim.huom: Kahden teeman painava paketti . . . . . . . . . . . 4 Pääkirjoitus: Sananvapaudesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Puheenjohtajalta: Fuksikasteesta senilexiläiseksi . . . . . 8 Edarissa tapahtuu: TYYlle uusi strategia ja lisää menoja . . . 10 Senilexin kuulumisia: Haastattelussa Senilex-stipendiaatti . . 12 Senilex-ilta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 Alumnitoiminta ei tunne rajoja . . . . . . . . . . . . 19 Kirje Senilexille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Lex senilexiläisen ja lexiläisen silmin . . . . . . . . 23 Ajankohtaista: Kunnallisvaalit 2012 . . . . . . . . 25 Muuttuvan mediaoikeuden myllerryksessä . . . . 35 Viestintä ja juridiikka käsi kädessä . . . . . . . . . . 38 Haastattelussa oikeustoimittaja . . . . . . . . . . . . 40 Juristin arki Sanomatalolla . . . . . . . . . . . . . . . 43 Ensimmäinen viikko lexiläisenä . . . . . . . . . . . . 46 Fuksiviikko tuutorin silmin . . . . . . . . . . . . . . . 49 Oikkarit tekivät hyvää . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 PT-palsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 Oikeustaju . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 Galleria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62


PÄÄ kirjoitus

Jotakin sananvapaudesta, senilexiläisyydestä ja ajankohtaisesti uudistuvasta Lex ry:stä Media on teema, joka nostetaan pinnalle aina yhä uudelleen – ei toki puhkikuluneena, vaan aina uudelleen muotoutuneena ja uusia kysymyksiä esittävänä. Viestintäkanavat kehittyvät sellaisella vauhdilla, että jopa nuori ja valistunutkin on esimerkiksi sosiaalisen median uusien hienosäädettyjen ominaisuuksien keskellä hieman uusavuton. Tämä LexPress on vastauksena niihin muutamiin median ja viestinnän ympärillä pyöriviin kysymyksiin, jotka ovat kiinnostavia erityisesti juridisesta näkökulmasta. Viestinnän tulevaisuus on vielä kysymysmerkkinä. Lehdet ovat kovalla ponnistelulla vastaamassa sähköisen median haasteisiin, mutta uskallan arvata, että netin hallitsematon ”villi länsi” on tullut jäädäkseen. Viestinnän välineenä esimerkiksi sosiaalinen media edellyttää käyttäjältään vastuuntuntoa ja harkintakykyä: erityisesti vastuu hankkia tieto siitä, mikä on sallittua kyseisellä taistelukentällä, kuuluu aina viestintävälineen käyttäjälle. Facebook, Twitter, Youtube, blogit ja muu netissä verkostoituminen voidaan nähdä henkilökohtaisena viestinnän välineenä, mutta yhä useampi yritys hyödyntää sosiaalisen median tuomaa näkyvyyttä ja viestinnän mahdollisuuksia. Ajankohtaisena

6

on tuntunut olevan myös kysymys siitä, mitä työntekijä voi sosiaalisessa mediassa sanoa työstään ja työnantajastaan. Tähän antaa perspektiiviä ja kenties vastauksia Hill & Knowltonin toimitusjohtaja Tarja Jussila, jota on haastateltu tämän lehden sivuilla. Media tuntuu elävän tällä hetkellä murroksen aikaa, kuten asianajaja Markku Varhela toteaa LexPressin haastattelussa. Media-ala on digitalisoitumisen myötä kokemassa merkittäviä mullistuksia ja tarjoaa näin ollen työsarkaa tuleville lakimiehille. Uudet media-alalla ilmenevät käytännöt ovat pähkinöitä ripeästi pureskeltaviksi: tiedonvälityksen nopeutuminen nimittäin edellyttää reaaliajassa toimimista, asioihin nopeasti reagoimista ja kommentoimista.

LexPress


Suomi on sananvapauden ykkösmaa. Sanottavaa on paljon, ja hyvä niin, sillä se on ehtona demokratian toteutumiselle. Sananvapauden merkitystä pohditaan muun muassa Oikeustaju-palstalla, jossa piirretään yksityisyyden suojalle ja sananvapaudelle ääriviivoja. Näiden perusoikeuksien toteutuminen oikeassa suhteessa on ikuisuuskysymys: ylilyönneiltä ei ole välttyminen, jos uskalletaan ottaa oikeudet omiin käsiin ja luullaan, että aivan kaikki on sallittua. Tähän vapausoikeuteen liittyy kiinteästi vastuu, jonka tulisi ohjata ihmiset sanojen viisaaseen käyttöön.

gistuminen voidaan välttää, kun uskalletaan luoda uutta ja kasvattaa ainejärjestömme luonne vielä entistä lex-henkisemmäksi. On kehitettävä uutta ja kehityttävä kohti parempaa – vauhti on sellainen, että ainakin me lexiläiset pysymme kyydissä mukana.

Värikästä syksyä toivottaen, Satu Majuri Päätoimittaja

Vaalit kuin vaalit puhuttavat tälläkin hetkellä. Paikka Lex ry:n hallituksessa on virittänyt ehdokkaiden mielet jännitykseen, ja jäsenistön on aika tehdä valintoja, siirtyä jonkun puolelle ja olla jotakin mieltä. Yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat lexiläisiä: keskustelua on herättänyt näinä päivinä myös Kunnallisvaalit 2012, joiden lexiläisistä ehdokkaista voit lukea tämän lehden sivuilta haastattelujen muodossa. Haastavan ja laaja-alaisen teeman lisäksi LexPressiin on mahdutettu Senilex-osio, joka tuo Senilexin lähemmäksi meitä oikeustieteen opiskelijoita. LexPress on lähetetty tällä kertaa myös koko Senilexin jäsenistölle, joten kerrommekin, mitä Lexille nyt vuonna 2012 oikein kuuluu. Lex porskuttaa eteenpäin, ja tämä suunta onkin elämässä se tavoittelemisen arvoinen. Vuoden 2013 organisaatiomuutos ainejärjestössämme on osoittamassa, että kaavoihin kan-

LexPress

7


PUHEEN johtajalta

Fuksikasteesta Senilexiläiseksi Syksy on jälleen kerran lähtenyt vauhdilla käyntiin, ja uudet oikeustieteen ylioppilaat ovat puhaltaneet tuulispäänä sisään tiedekuntaan ja osaksi Calonian yhteisöä sekä Lexiä. ”Vanhaa” tieteenharjoittajaa ja lexiläistä on kylmenevässä syksyssä lämmittänyt katsella sitä intoa ja ennakkoluulottomuutta, jolla uudet fuksit ovat lähteneet mukaan toimintaan ja liittymään heille entuudestaan täysin tuntemattomaan oikisyhteisöön. Liki järjettömän pitkät varjolistajonotukset sekä täyteen myydyt tapahtumat kertovat kysynnästä Lexin toiminnalle ja tuovat myös hallitukselle ja muille toimijoille taas uutta intoa jaksaa työskentelyä loppuvuotta kohden. Tämän kevään 1245 hakijasta sekä aiempina vuosina sisään päässeistä seuloutui täksi syksyksi tiedekuntaamme 153 uutta fuksia. Määrä on järisyttävän suuri, ja aiheuttaa jo nykyisellään ongelmia sekä Lexin toiminnassa että tiedekunnan opetuksessa mm. rajallisten tilaresurssien paukkuessa uhkaavasti. Ei-oon myyminen fuksisitseille tai perusopintojen luennot, joille kaikki eivät mahdu, eivät palvele ketään. Kun vielä sisäänottomäärää tiedekuntaamme kasvatetaan ensi vuodeksi 10 hengellä, olemme vuoden päästä syksyllä todellisissa ongelmissa. Tilanne kuitenkin onneksi tiedostetaan sekä tiedekunnan että Lexin puolella ja siihen pyritään etsimään ratkaisuja.

8

Yhtä pelottavan korkea, kuin oli uusien fuksien määrä, oli myös opiskelijavalinnan pisteraja. Yh-

teispistekiintiössä sisään pääsemiseksi tarvittiin 88 pistettä, valintakoekiintiössä 63,5. Osaltaan korkeita pisterajoja selittää kasvanut hakijamäärä, mutta - valitettavasti – suurempi syypää tähän on vuodesta toiseen helpommaksi käynyt pääsykoe. Pääsykoekirjallisuuden sivumäärä on kutistunut noin puoleen keskimääräisestä oikeudenalojen perusteiden tenttikirjallisuudesta, ja lukuaika on samalla yli kaksinkertainen. Tämän lisäksi pääsykokeessa on suosittu vielä aiempaa enemmän suoria, helposti tärpittäviä kysymyksiä. Voidaankin aiheellisesti nostaa esille kysymys, mittaako nykyisen kaltainen pääsykoe aidosti kykyä ja valmiuksia selvitä opiskelusta oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Tiedekunnassakin on opiskelijavalinnan kyseenalainen tilanne ymmärretty, ja ensi kevääksi luvassa onkin taas pitkästä aikaa neljä pääsykoekirjaa sekä parilla viikolla aikaistettu pääsykoe. Viime keväänä lakimieskunnassa sekä oikkaripiireissä aiheutti paljon keskustelua Itä-Suomen yliopiston oikeustieteellisen alan tutkintoantooikeutta tavoitteleva hanke. Valtioneuvosto myönsi I-SY:n tavoitteleman tutkinnonanto-oikeuden yleisistunnossaan 28. kesäkuuta, ja ensi vuodesta lähtien Joensuussa aloittaa vuosittain 40 oikeusnotaarin ja oikeustieteen maisterin tutkintoon tähtäävää opiskelijaa. Lex, yhdessä muiden oikkariainejärjestöjen kanssa, oli aktiivisesti mukana vastustamassa kyseessä olevaa tutkinnonanto-oikeuden myöntämistä. Tästä huolimatta päätös on tehty ja asiasta on enää turha ruikuttaa; nyt on aika pyrkiä

LexPress


rakentamaan hedelmällistä yhteistyötä myös Joensuun suuntaan ja toivottaa myös sikäläiset opiskelijat osaksi oikkariyhteisöä. Tätä aihetta käsitteli myös Pykälän hallituksen puheenjohtaja Jenna Tirkkonen keskustelua herättäneessä oikkarit.fi-sivuston blogikirjoituksessaan - kannattaa tsekata! Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan johtokunta päätti kokouksessaan 25.9. lähteä Itä-Suomen yliopiston kanssa niin sanottuun ”toisen asteen valintakoeyhteistyöhön”. Suomeksi käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että Turkuun ja Joensuuhun on samat pääsykoekirjat ja sama pääsykoe, mutta hakijan on valittava näiden kahden yksikön väliltä. Yhteisvalinnasta on siis tässä mielessä harhaanjohtavaa puhua, mutta hyvin pitkälle menevästä yhteistyöstä on kyse. Asiaa on tiukasta aikataulusta johtuen ehditty valmistella hyvin vähän, eikä yhteistyöstä tiedekunnallemme aiheutuvia haittoja ja hyötyjä ole mietitty läpikotaisin. Valintakoeyhteistyö ei ole sellainen yhteistyömuoto, johon tulee lähteä hätiköidysti. Lex antoikin asiasta johtokunnalle lausunnon, jossa kehotimme pidättyvään suhtautumiseen valintakoeyhteistyön suhteen, etenkin kunnes asiaan on ehditty tarpeeksi perehtyä. Myös Legio Ostiensis, Joensuussa oikeustieteiden laitoksella opiskelevien ainejärjestö, vastusti taholtaan valintakoeyhteistyötä. Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta on nykyisellään arvostettu ja haluttu opiskelupaikka, ja tällaisen yhteistyön seuraukset ovat hyvin kyseenalaisia. Opiskelijavalintaamme pitäisi kehittää pidempijänteisesti nimenomaan oman tiedekuntamme ehdoilla, eikä sotkea sitä yhteen valintakoeyhteistyön kanssa.

vastuullisia tehtäviä myös hallituksen ulkopuolisten toimijoiden hoidettavaksi, luoda useammille ihmisille mahdollisuuksia toimia yhdistyksessä sekä osaltaan myös keventää hallituksen työtaakkaa. Ensi vuosi näyttää, miten tavoitteissa käytännössä onnistuttiin. Hallituksessa Lexiä lähtee luotsaamaan joka vuosi joukko asialleen omistautuneita ihmisiä, jotka tekevät valtavasti töitä yhdistyksemme eteen. Uskon vakaasti, että joukostamme löytyy muitakin tekijämiehiä ja -naisia, joilla Lex-henki sykkii sydämessä ja jotka ovat valmiita kantamaan kortensa kekoon, kunhan heille siihen annetaan mahdollisuus sopivan toimenkuvan puitteissa.

Tämän LexPressin ilmestyessä on käsillä yhdistyksen vuoden toinen sääntömääräinen kokous ja sen myötä ensi vuoden hallituksen valinta. Keväällä tehtyjen sääntömuutosten jäljiltä ensi vuoden hallitus eroaa dramaattisesti edeltäjistään. Tavoitteena oli jakaa Lexin

LexPress

9


Opiskelijatoiminnasta, tapahtui se sitten ainejärjestön, osakunnan tai ylioppilaskunnan piirissä, ei ehkä makseta palkkaa tai muutoinkaan saa heti palkkiota. Yliopistoyhteisössä ja järjestöissä toimivat ihmiset oppivat kuitenkin taitoja, joita opiskeluaikana ei muualta voi hankkia. He myös luovat kontakteja ja ystävyyssuhteita, jotka saattavat kestää eliniän. Opiskeluaika on lyhyt ajanjakso ihmisen elämässä, mutta sen aikana saatuja kokemuksia, oppeja ja identiteetin luomista ei voi mitenkään korostaa liikaa. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla onkin tänä syksynä käynnissä Kaikkea ei opi kirjoista -kampanja, jossa entiset Helsingin yliopiston opiskelijat kertovat kokemuksistaan opiskelija-aktiiveina ja siitä, mitä he tänä päivänä kokevat oppineensa noista kokemuksistaan. Kaikkea ei opi kirjoista -kampanjaan voit tutustua sekä HYYn nettisivuilla että Facebookissa. Lexin piirissä yli opiskeluajan ulottuvaa verkottumista edustaa tässä lehdessä runsaasti näkyvä alumnijärjestömme Senilex. Senilex on Turun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta valmistuneiden yhdistys, joka on 12-vuotisen taipaleensa aikana kerännyt jo yli 500 jäsentä. Senilex tarjoaa lexiläisille mahdollisuuden pitää yhteyttä myös valmistumisen jälkeen – lexiläisyyskin jatkuu parhaimmillaan läpi elämän. Teemu Auressalmi Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi

10

LexPress


EDARISSA tapahtuu

TYYlle uusi strategia ja lisää menoja Teksti: Lauri Kattelus, Ryhmä Lexin ryhmäpuheenjohtaja

Edustajisto on ylioppilaskunnan ylin päättävä elin. Edustajistossa oikeustieteen opiskelijoita edustaa Ryhmä Lex. Edustajisto kokoontuu kerran kuukaudessa päättämään ylioppilaskunnan taloudesta, toiminnasta sekä opiskelijoiden edunvalvonnan linjoista. Tuleva syksy on Ryhmä Lexin ja edustajiston osalta työntäyteinen. Syksyn rutiineihin kuuluu tulevan vuoden toimintasuunnitelman sekä talousarvion hyväksyminen. Näistä kummastakin saadaan pieni teatteri aikaiseksi. Suurempi näy telmä käydään kuitenkin vuoden 2012 lisätalousarvion hyväksymisen kanssa. Turun ylioppilaslehti eli lyhyemmin Tylkkäri pyytää alkuperäiseen talousarvioon verrattuna lisärahoitusta 15 000 euroa. Ryhmä Lex on yksissä tuumin pöyristynyt tällaisesta vaatimukesta. Ryhmänä olemme vuosien ajan johdonmukaisesti vaatinut TYYlle ja Tylkkärille parempaa talouskuria. Tylkkäriä olemme aiheellisesti arvostelleet epäonnistuntuneesta mainosmyynnistä suhteessa valtavan potentiaaliseen lukijakuntaan. Jos lehti on suunnattu nuorille, aktiivisille opiskelijoille ja tulevaisuuden huippuosaajille, niin miten voi olla mahdollista, että mainostajat eivät kiinnostu? Selitykset tähän saattavat löytyä itse lehden sisällöstä. Kaikki lehdet ovat heräkkähipiäisiä sisältönsä arvostelusta. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että Tylkkäri on kaikessa hellyyttävyydessään todella kaukana sellaisesta lehdestä, jota opiskelija aidosti haluaisi lukea. Valitettavasti Ryhmä Lexin järjen ääntä ei edustajistossa aina kuunnella.

Syksyn suurin projekti edustajistossa on toimintaa sekä edunvalvonnan linjaa ohjaavien asiakirjojen uudistaminen. TYY saa syksyn aikana uuden strategian, jolla pyritään ylätasolla ohjaamaan ylioppilaskunta toivottuun suuntaan. Edustajistonpuheenjohtaja Ville Valkonen vetää ansiokkaasti strategian muutosprosessia, ja uudesta strategiasta näyttääkin tulevan toimiva työkalu ylioppilaskunnan kehittämiseen. Toinen päivitettävä asiakirja on linjapaperi, joka määrittää ylioppilaskunnan linjat edunvalvonnassa. Linjapaperia ei uudisteta kauttaaltaan, vaan lähinnä tehdään tarvittavat päivitykset sekä puututaan tiettyihin vanhoihin ongelmakohtiin. Syksy ei ole pelkkää paperinmakuista pikkupolitikointia ja hallinnon pyörittämistä. Tänä vuonna TYY täyttää 90 vuotta. Tasavuosia juhlitaan monin menoin, ja näissä juhlallisuuksissa kannattaakin olla aktiivisena mukana. Monille lexiläisille ainejärjestömme omat vuosijuhlat ovat ainoat oikeat. Jos kuitenkin olet edes harkinnut vierailla myös muissa vuosijuhlissa, niin suosittelen lämpimästi tulevia TYYn 90-vuotisjuhlia.

LexPress

11


12

LexPress


SENILEXIN kuulumisia

Haastattelussa Senilex-stipendiaatti Senilex ry jakaa tiedekunnan publiikin yhteydessä kaksi kertaa vuodessa yhdistyksen stipendin, suuruudeltaan 500 euroa. Stipendin saajan valitsee tiedekunnan dekaani yhdessä Senilex ry:n hallituksen puheenjohtajan kanssa. Stipendiä ei erikseen anota. Stipendin jakoperusteita ovat stipendirahaston sääntöjen mukaisesti opiskelijan tutkintotodistuksen mukainen opintomenestys ja muut akateemiset ja yhteisölliset ansiot. Teksti: Inari Kinnunen, Senilexin hallituksen tiedostusvastaava

Stipendirahaston varat kootaan Senilex ry:n jäsenille ja yhteistyötahoille suunnatuilla keräyksillä ja lahjoituksin. Lisätietoja rahastosta ja yhteystiedot ovat saatavilla Senilexin kotisivuilla: www. senilex.fi. Kesäkuun publiikissa stipendin sai OTM Pirita Virtanen. Dekaani Jukka Mähösen perustelujen mukaan Pirita Virtasella on kauttaaltaan hyvä opintomenestys oikeusnotaarin ja oikeustieteen maisterin tutkinnoissa. Pirita Virtanen on toiminut Turun yliopiston yliopistokollegion ja hallituksen jäsenenä sekä oikeustieteellisen tiedekunnan johtokunnan ja suunnittelutoimikunnan jäsenenä. Lisäksi Virtanen on ollut perustamassa ja käynnistämässä Turun yliopiston oikeustieteen ylioppilaiden juridista aikakauskirjaa Acta Legis Turkuensiaa. Hän on myös toiminut Lex ry:n hallituksen jäsenenä. Inari Kinnunen: Onnea stipendinsaajalle, toivottavasti sille on löytynyt käyttöä! Pirita Virtanen: Kiitos, stipendille oli paljon käyttöä! Se auttaa osaltaan Luxemburgin EU-tuomioistuinharjoittelun kustannusten kattamisessa. Harjoittelu on palkaton, joten kaikki lisärahoitus on tarpeeseen.

IK: Milloin aloitit opintosi Turun oikeustieteellisessä? PV: Syksyllä 2006. IK: Mistä aiheesta teit syventävät opintosi ja gradusi? PV: Syventävät suoritin vahingonkorvausoikeudesta, ja gradun kirjoitin aiheesta “Korot vaadittaessa kartellin jäsenen perimää ylihintaa takaisin vahingonkorvauksena - Saako kartellin jäsen pitää kartellista saamansa hyödyn?”. IK: Kuinka kauan käytit aikaa kirjoitustyöhön, ja sujuiko graduprosessi vaivattomasti? PV: Pohdin aihetta parisen vuotta, ja tein aiheeseen liittyviä selvityksiä pidemmän ajanjakson ajan, mutta varsinaiseen kirjoitustyöhön käytin aikaa noin viisi kuukautta. Aihe oli haastava, joten prosessi oli sen mukainen. IK: Mitä teet työksesi? PV: Olen tällä hetkellä harjoittelijana Euroopan unionin tuomioistuimessa Luxemburgissa. Kuulun Suomen tuomarin Allan Rosasin kabinettiin, joka koostuu tuomarin lisäksi neljästä lakimiesavustajasta ja kahdesta hallinnollisesta avustajasta. Työni vastaa lakimiesavustajan

LexPress

13


tehtäviä, eli työtehtäväni koostuvat laajasti sanottuna kabinetille jaettujen asioiden valmistelusta. Lisäksi pääsen seuraamaan tuomioistuimen suullisia käsittelyjä. Heti valmistuttuani aloitin työni asianajotoimisto Dittmar & Indreniuksella, jossa olin ollut harjoittelijana edeltävät puolitoista vuotta. Kuulun Dittiksen riidanratkaisuryhmään ja olen ollut muun muassa osana Dittiksen tiimiä, joka hoitaa asfalttikartellioikeudenkäyntiä. Kuusi kuukautta kestävän tuomioistuinharjoitteluni jälkeen palaan Dittikselle. IK: Mitkä ovat ensivaikutelmasi Luxemburgista ja työstä EU-tuomioistuimessa? PV: Luxemburg on epätodellisen mukava paikka! Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia, maasto on vehreää ja kumpuilevaa, arkkitehtuuri modernin ja “eiramaisen” vanhan sekoitus sekä ilmapiiri kansainvälinen. Luxemburgissa tapaa paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja täältä pystyy tekemään helposti viikonloppureissuja muualle Keski-Eurooppaan. Tuomioistuin on työpaikkana ainutlaatuinen. Työtehtävät ovat mielenkiintoisia ja substanssiltaan ainutlaatuisia sekä kabinetin muut työntekijät todella asiantuntevia ja mukavia. EU-oikeutta ja ranskaa oppii nopeasti! Tuomioistuimen työkieli on ranska, joten sitä on osattava. IK: Mitä kaipaat Turusta eniten? PV: Opiskelukavereita ja Lexiä. IK: Oliko Senilex sinulle tuttu ennen stipendin saamista? PV: Kyllä oli hyvinkin tuttu. IK: Oletko jo itse Senilexin jäsen? Jos et, oletko ajatellut liittyä jäseneksi? PV: Täytin juuri jäsenhakemuksen, joten toivottavasti olen pian jäsen. IK: Mieleenpainuvin muistosi Caloniasta? PV: Niitä on niin monia! Ainakin kaikki nin sanotut yön yli jonottamiset valinnai sille kursseille tai Lexin tapahtumiin Calonialla. Kerran jonotin vääränä päivänäkin. Onneksi tulin paikalle vasta aamuyöstä, muuten olisi voinut harmittaa vielä enemmän! IK: Mieleenpainuvin Lex-muistosi? PV: Hallitusvuosi 2009 kokonaisuudessaan. Kiitos kaikille osallisille! IK: Mitä terveisiä tai neuvoja lähettäisit vuoden 2012 fukseille? PV: Neuvoisin olemaan aktiivinen esim. Lexissä tai tiedekunnassa itselle ominaisella tavalla sekä pitämään hauskaa. Tasapainon löytäminen opiskelun ja opiskelijaelämän välillä on tärkeää ja kielten opiskelu aina hyvästä! IK: Lopuksi, kerro ensimmäisenä mieleesi tulevat asiat alla olevista sanoista: Raumalainen - juomalaulu Punssi - sitsit Kirkkotie - Asko Proffan kellari - TYY:n valiokuntien kokoukset Senilex - Tiedekunnan Päivä

14

LexPress

Pirita Virtanen


LexPress

15


SeniLex

Senilex-ilta -

illanviettoa alumniseurassa Ensimmäistä kertaa Lexin historiassa järjestetty Senilex-ilta keräsi Kirkkotielle 27.9. joukon vanhempia tieteenharjoittajia kuulemaan Lex ry:n alumnijärjestön toiminnasta. Senilexin hallituksen puheenjohtaja Mikko Heinonen, sihteeri Inari Kinnunen, tiedotusvastaava Heikki Niinikoski ja hallituksen jäsenet Salla Suominen ja Mikko Larkia tulivat paikalle kertomaan mitä kuuluu valmistumisen jälkeiseen elämään, miten lakimies pystyy helposti pitämään yhteyttä vanhoihin opiskelijakavereihin työelämän hektisyyden keskellä sekä mitä kaikkea Senilex tarjoaa valmistuneelle. Senilexin puheenjohtaja Mikko Heinonen kävi läpi alumnijärjestön historiaa ja kertoi, että vuonna 2000 perustettu Senilex on Suomen ensimmäinen ja tällä hetkellä myös suurin oikeustieteilijöiden alumnijärjestö. Jäseneksi voi liittyä Turun oikeustieteellisestä tiedekunnasta valmistunut henkilö vain 20 euron vuosittaisella jäsenmaksulla. Jäsenilleen Senilex järjestää muun muassa vuosittain vuosikurssitapaamisia, joissa on mahdollisuus päästä näkemään vanhoja kurssitovereitaan, joihin ei välttämättä muuten tulisi pidettyä yhteyttä. Opiskelijoille Senilex tarjoaa muun muassa yhteistyössä tiedekunnan kanssa järjestetyn mentorointiohjelman, jonka tarkoitus on valmistaa opiskelijoita työelämään ja auttaa heitä saavuttamaan tavoitteensa. Lisäksi tiedekunnassa on tarjolla Senilexin järjestämiä valinnaisia kursseja. Vuosittain Senilex jakaa yhteisöllisesti ja akateemisesti ansioituneelle opiskelijalle stipendin, joka on ollut suuruudeltaan 500-1000 euroa. Stipendit on jaettu publiikin yhteydessä. Senilex tekee yhteistyötä myös Lexin kanssa. Näkyvyytensä parantamiseksi alumnijärjestö järjesti tänä vuonna haalarimerkkikilpailun, johon sekä lexiläiset että Senilexin jäsenet saivat lähettää omia ehdotuksiaan Senilexin omaksi haalarimerkiksi. Ehdotuksia oli tullut kaiken kaikkiaan kymmenkunta ja kisan voittajaksi valittiin Teemu Puutio, jonka tyylikäs viininpunainen haalarimerkki ”puhutteli” raatia kaikkein eniten. Puutio ei itse ollut paikalla Senilex-illassa, mutta hänet oli tavoitettu Thaimaasta, josta hän välitti kiitoksensa ja terveisensä kaikille. Kaikki Senilexin edustajat korostivat aivan erityisesti verkostoitumisen tärkeyttä jo opiskeluaikana, mutta myös sen jälkeen - on erittäin tärkeää tuntea muita juristeja useilta eri aloilta. Silloin kun oma asiantuntemus ei riitä jutun hoitamiseen, on hyvä pystyä ohjaamaan asiakas jollekin toiselle. Mikko Heinonen huomautti, että hyvien tuttujen kautta voi myös itse saada lisää asiakkaita. Veikko Niinikoski kertoi aikanaan saaneensa auskultointipaikan, koska entinen opiskelutoveri oli bongannut hänen hakemuksensa lukuisten muiden joukosta ja kertonut esimiehelleen, että hän on hyvä tyyppi.

16

Senilexin edustajat muistelivat lämmöllä omaa opiskeluaikaansa ja sitä, miten Turun yhteishenki oli jo silloin aivan omaa luokkaansa. Helsinkiläiset kollegat ovat kuulemma ihmetelleet, miten he ovat voineet istua silloisen dekaanin kanssa

LexPress


samassa kahvipöydässä ihan tuosta vain. Heinonen kertoi, että haastatellessaan useita työnhakijoita, hän on huomannut että Turusta tulevat juristit ovat tavallaan valmiimpia työelämään kuin muualta Suomesta tulleet ja tämä on nimenomaan Calonialla vallitsevan yhteishengen ansiota. Ilta huipentui Senilex-aiheiseen tietokilpailuun, josta muodostui huikean tasainen. Tietokysymysten jälkeen neljä viidestä joukkueesta oli tasapisteissä. Kisan ratkaisi bonuskysymys, jossa joukkueen tuli keksiä, mitä se haluaisi Senilexin tarjoavan tulevaisuudessa. Voiton vei niukasti Teemun Kissat vastauskella Senilex-risteilystä ja mentorsitseistä. Voittajat saivat palkinnoksi shampanjaa, josta riitti lasillinen myös joukkueen maskottina toimineelle Lexin puheenjohtajalle. Loppuilta kului mukavasti ruuan, viinin ja vapaan seurustelun merkeissä. Teksti: Tanja Puhakka, kuvat: Lex ry Kuvassa Mikko Heinonen

LexPress

17


18

LexPress


Alumnitoiminta ei tunne rajoja Yhtenä Senilexin tehtävänä on edesauttaa yhteistyötä erilaisissa yhteyksissä toimivien valmistuneiden lakimiesten sekä oikeustieteen opiskelijoiden välillä. Yhteistyötä onkin ollut niin erilaisten tapahtumien merkeissä kuin mentoroinnin ja luennoinnin tiimoilta, mutta opiskelijan silmin alumnitoiminnalla on mahdollisuuksia kehittyä vaikka mihin. Teksti: Sanna Mäkilä ja Teemu Auressalmi, Senilexin hallituksen neuvottelevat opiskelijajäsenet vuonna 2012

Senilex on mukana Turun yliopistossa järjestettävässä mentorointiohjelmassa, jonka tarkoituksena on lisätä vuorovaikutusta opiskelijoiden ja senilexiläisten välillä. Kukin ohjelmaan osallistuva opiskelija eli mentoroitava saa parikseen alumnin, joka haluaa jakaa omaa osaamistaan, kokemuksiaan ja näkemyksiään uransa alussa olevalle opiskelijalle. Mentorointiohjelmassa opiskelija saa siis loistavalla tavalla tukea ja ohjausta jo työelämässä olevalta juristilta, joka tarjoaa työelämämahdollisuuksien kehittämisen lisäksi mahdollisuuden verkostoitua oman alansa toimijoiden kanssa. Oikeustieteellisen tiedekunnan vuoden 2013 mentorointiohjelma alkaa heti vuodenvaihteen jälkeen, mutta mentoroinnista kiinnostuneet voivat ilmoittautua ympäri vuoden Senilexin tiedotusvastaavalle Inari Kinnuselle (inari.kinnunen@dittmar.fi). Alumnitoiminnan yhtenä tärkeänä muotona on myös Senilexin halu tukea oikeustieteen opiskelua, tutkimusta ja opetusta Turun yliopistossa. Näkyvin muoto tästä on Senilexin luennointitoiminta. Senilex onkin nimittäin jo usean vuoden ajan ollut aktiivisesti mukana toteuttamassa yhdessä tiedekunnan kanssa valinnaisten kurssien sisältöjä. Ajatuksena onkin tarjota tiedekunnan omaa

opetusta täydentävä opetusmuoto, jossa valmiit juristit välittävät osaamistaan tuleville ammattilaisille. Luennointitoiminta onkin oiva tapa mentoroinnin ohella tarjota oma tietotaitonsa lexiläisten käyttöön. Jokainen luentotoiminnasta kiinnostunut voi ilmoittaa kiinnostuksestaan luennointiin liittyessään Senilexin jäseneksi tai ottamalla myöhemmin yhteyttä luennoitsijapankista vastaavaan Senilexin hallituksen jäseneen Mikko Larkiaan (mikko. larkia@gmail.com). Alumnitoiminta Suomessa on vielä hyvin lapsenkengissä. Pian teini-ikään ehtivässä Senilexissä on kotimaamme mittakaavassa päästy jo hyvään vauhtiin, mutta aina on hyvä tähdätä korkeammalle. Alumnien ja opiskelijoiden yhteistyölle ja alumnitoiminnalle ylipäätään on Senilexissä pyritty löytämään jatkuvasti uusia muotoja, joista hyvänä esimerkkinä on tänä syksynä ensimmäistä kertaa järjestetty Senilex-ilta. Opiskelijoita kiinnostaa tutustua alumneihin myös vapaamuotoisesti ja verkostoitua, Senilex-illassa uusiksi yhteistapahtumiksi ehdotettiinkin muun muassa Lex-Senilex –risteilyä ja alumnisitsejä. Lähde sinäkin mukaan kehittämään opiskeijoiden ja alumnien välistä yhteistyötä ja muista valmistumisesi jälkeen liittyä Senilexiin!

LexPress

19


Kirje Senilexille Moi Senilex! Mitä teille kuuluu, meille kuuluu hyvää! Tiedättekö, ollaan vähän ajateltu, että olisi aika uudistua. Tai siis tehdä sellaista pientä hienosäätöä, jotta asiat olisivat vielä paremmin. Äidithän ne aina sanoo, että vaihtelu virkistää ja muutos on hyvästä. Ja me uskotaan äitejä. No me sitten ryhdyttiin uudistamaan. Päätettiin, että tehdään jotain sellaista, mikä tuntuu. Ja ennen kaikkea sellaista, mikä muistetaan. Lexin toimikunnat ja ylipäätään koko toiminta tulee muuttumaan radikaalisti hallituksen jäsenten lukumäärän vähentyessä kahdeksaan. Me ei kuitenkaan olla ainoita uudistajia, sillä myös muulla on tehty yhtä jos toista. Olemme seuranneet pienen kauhun vallassa Itä-Suomen yliopiston taistelua antaa oikeustieteen maisterin tutkintoon oikeuttavaa koulutusta. Kaikesta huolimatta me jorataan ihan entiseen tahtiin ja ihmetellään edelleen kaikkia niitä Kirkkotien käryjä. Hui, että niitä onkin piisannut! Meidän mielissämme nuo ajat ovat kullalla reunustettuja ja eihän me oltaisi Lex ilman kaikkia niitä. Tuntuu, että mitä suurempi ongelma yhdistyksen eteen tulee, ollaan toisella puolen taas entistä tiiviimpi joukko ja kiitos tästä kuuluu osaksi myös teille, arvon Senilexiläiset. Te olette olleet luomassa Lexiin niitä perinteitä, joita me yhä tänä päivänä vaalimme ja kunnioitamme. Te olette omalla toiminnallanne näyttäneet, että yhteistyö kantaa pitkälle. Usein sinne asti, mihin ihmismieli ei osaa edes ajatella. Allekirjoittanut voi ainakin tunnustaa rehellisesti, ettei olisi ennen lexiläisyyttään osannut unelmoida mistään tällaisesta. Kiitos siis istuttamastanne sisarellisuuden siemenestä, esimerkkinne vaikuttaa meidän jokaisen toimintaan. Jos me jotain olemme tässä kouluttautumisemme aikana huomanneet, niin ainakin sen, että työmarkkinoilla on jatkuvasti kiristyvä kilpailu, jossa brutaali työpaikkojen väheneminen syö voimia. Lexiläisyys tarkoittaa meille monelle eräänlaista suurperhettä, jossa kaveria ei jätetä. Toivonkin, että Senilexissä sama meno jatkuu. On tärkeää tulla toimeen omillaan, mutta on hienoa olla sellainen tukiverkko jossa on kaikilta oikeuden eri aloilta spesifiä osaamista, kun omat tiedot eivät enää riitä. Näin voimme olla entistä parempia juristeja. Me vanhemmat lexiläiset olemme nyt sen paikan edessä, että näytämme uusille tulokkaille kaiken sen hyvän, joka ainejärjestötoiminnalla on antaa. On meidän vuoromme olla kantamassa Lex ry:tä kohti aktiivista tulevaisuutta, jossa toimintaan osallistuvia, asioista kiinnostuneita tekijöitä riittää. Toivottavasti sytyttämämme kipinä kantaa heitä myös Senilexin jäseniksi, sillä yhdessä tekeminen on loppujen lopuksi aivan toista kuin yksinään puurtaminen. Kirjoittele pian! T: Ystäväsi Lex

20

Teksti: Mona Numminen

LexPress


22

LexPress


Lex senilexiläisen ja lexiläisen silmin Teksti: Jenni Vartiainen, kuvat: Salla Suominen ja Jaana Mikkola

Mökkikeikka Kunstenniemessä v. 1997. Kuvassa vasemmalta Salla Suominen, Helena Wetterstrand, Minnimari Saari ja Hannele Lehtovuori.

Kuvassa Jaana Mikkola.

Millainen Lex oli reilu vuosikymmen sitten? Kantoivatko opiskelijat silloin yhtä suurella ylpeydellä ja rakkaudella ferrarin punaisia haalareitaan? Luettiinko toimistolla Alibia? Myös Lex on muuttunut vuosien varrella. Opiskelijat vaihtuvat, uusia perinteitä on syntynyt, mutta myös monia vanhoja on säilynyt. Nyt saamme kuulla senilexiläisen Salla Suomisen ja tämän päivän lexiläisen Jaana Mikkolan version siitä miten lexiläiseksi oikein tultiin ja millaisena Lex on näyttäytynyt kummankin opiskeluaikana. Tie lexiläiseksi

Niin Salla Suominen kuin Jaana Mikkolakin aloittivat tiensä lexiläiseksi legendaarisiin kastajaisiin osallistumalla. Pitkä varustuslista kastajaisiin sanomalehtineen, jätesäkkeineen ja vaihtovaatteineen oli tuttua jo vuonna 1995 opintonsa aloittaneelle Sallalle. - Kovasti ihmettelimme mistä oli kyse ja mitä noilla vehkeillä tehdään. Kummastus oli siis iso, kun meidän piti pukea sukkikset päähän rutisteltuamme

ensin sanomalehdet sinne täytteeksi. Kyllä siinä otettiin luulot pois heti kärkeen. Ja vaihtovaatteet tulivat tarpeeseen, kiitos Kaarinan VPK:n, Salla lisää. Salla muistelee keränneensä fuksipassiin merkintöjä toimimalla erilaisissa toimikunnissa ja tekemällä erilaisia hanttihommia ”esimerkiksi klubiksen käskytyksen alla”. Haalarit sai lunastaa kun fuksipassi oli täynnä. - Kaipa se oli eräänlainen lexiläiseksi tulo, Salla pohtii. Myös Jaanan mielestä tie lexiläiseksi tarkoittaa osal-

LexPress

23


listumista aktiivisesti toimintaan, tutustumalla ihmisiin sekä erilaisia ”nakkeja” hoitamalla. Jaana muistelee fuksiviikkoa viikkona jolloin tutustuttiin muihin. Salla toteaa fuksiviikon olleen ”mahtava juttu” ja jatkaa, että ” jo silloin luotiin perusta sille mistä Lex:ssä oli meille kysymys”. Lexin toiminta ja perinteet

Myös Sallan opiskeluaikana käytiin ahkerasti kv-viikoilla ja Lex järjesti excursioita niin asianajotoimistoihin kuin tuomioistuimiinkin. Nykyään vierailuille näihin paikkoihin pääsee muun muassa Jaanan mainitsemilla Hesa-excuilla. Reilu vuosikymmen sitten järjestettiin vuosittainen suuressa suosiossa ollut excu silloiseen Kakola-vankilaan. Jaana taas kertoo, että nykyään Lex järjestää iso-excuja suureen maailmaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Mitä tulee Lex:n perinteisiin niin Jaana nostaa esiin Lex-vapun ja mainitsee skumppatarjoilun Puolalanpuiston kallioilla suhteellisen uudeksi perinteeksi. - Ehkä myös Spexistä tulee uusi perinne, Jaana arvuuttelee. Salla mainitsee Lexin perinteistä sitsaamisen, kv-viikon ja vuosijuhlat ja toteaa parhaiden muistojensa olevan ”Lex:n huikeilta silliksiltä”. - Sellaista letkeyttä ja aitoa iloa harvoin enää kohtaa. Lexin silliksellä paistoi aina aurinko! Perinteisiin Salla lisää vielä laulamisen ja mainitseekin myös nykyisille lexiläisille tutun laulun: ukko/akka se tuli tuppaan. Yksittäisistä tapahtumista mieleen jääneinä Jaana mainitsee muun muassa fuksivuoden Hämeenkadun appron ja Lexin 50v. -juhlavuoden vuosijuhlat, mutta toteaa, että parhaimmat muistot löytyvät kuitenkin ”tietyistä hetkistä

hyvässä porukassa”. Lex-henki Sallalle Lex-henki oli se Lex:n ”omin juttu”, jonka myös ulkopuoliset huomasivat ja vertaakin sen ”syöpyneen salakavalasti luihin ja ytimiin” vähän samalla tavalla kuin opiskeluiden myötä omaksumamme juridinen ajattelutapa. - Sitä leijui Calonian kahviossa ja Yo-talon toimistolla, mutta erityisen sankasti Lex-henkeä pukkasi tietysti Kirkkotiellä. Näitä paikkoja kun ahkerasti sahasi edestakaisin, ei voinut välttyä tartunnalta. Myös Jaanalle Lex-henki liittyy Kirkkotiehen ja toteaa, että Lex-henki syntyy myös siitä, että kaikki oikkarit kuuluvat samaan ainejärjestöön. -Siinä on kyse yhdessä tekemisestä, Jaana tiivistää. Sekä Jaana että Salla ovat yhtä mieltä siitä, että lexiläisyys antaa eväitä myös opiskeluiden jälkeiseen aikaan. Molemmat mainitsevat verkostoitumisen ja Lexin kautta luotujen ihmissuhteiden merkityksen. Myös se, että Lexin kautta pääsee tekemään ja kokemaan monia erilaisia asioita saa molemmilta arvostusta.

”Lexiläinen on todellakin aina lexiläinen.”

24

Siinä missä nykyään monen lexiläisen kaulassa roikkuu Lex-huivi oli Sallan opiskeluaikoina kovaa huutoa Lexin t-paidat. Reilu vuosikymmen sitten toimistolla luettiin Aku Ankkaa, nykyään Seitsemän päivää – lehteä sekä Alibia. Ajat muuttuvat, mutta yksi ei muutu. Kuten Salla toteaa: ”Lexiläinen on todellakin aina lexiläinen.” Tämän voivat allekirjoittaa varmasti myös nykyiset lexiläiset.

LexPress


Ajan Kohtaista

Kunnallisvaalit 2012

Teksti: Antti Vaaja Kuvat: ehdokkaat

– haastattelussa lexiläiset

kunnallisvaaliehdokkaat Turussa Syksyn kunnallisvaalit järjestetään sunnuntaina 28.10.2012 ja ennakkoäänestys 17.–23. lokakuuta. Vaalien polttavimpina aiheina ovat tällä kertaa kuntauudistus sekä kuntien toiminta huoltosuhteen muuttuessa. LexPress haastatteli Turussa ehdolla olevia lexiläisiä ehdokkaita. Teemat pureutuvat erityisesti polttaviin kysymyksiin Turussa, mutta sivuavat luonnollisesti myös valtakunnallisesti tärkeitä teemoja.

1. Millaisena näet Turun talouden tämänhetkisen tilan ja mitkä ovat talouden suurimmat haasteet seuraavan 20 vuoden aikana? 2. Toriparkkikeskustelu on vellonut Turussa jo vuosia, kesäkuussa valtuusto hyväksyi hankkeen yhden äänen enemmistöllä. Kantasi asiaan. 3. Miten kehittäisit julkista liikennettä ja kevyttä liikennettä Turussa? 4. Kantasi kuntaliitoksiin / kuntien väliseen yhteistyöhön Turun lähiympäristössä. Uhka vai mahdollisuus? 5. Kaavoituksella ja maankäytöllä on huomattava merkitys kaupungin elinolojen kannalta. Miten näet nykytilanteen, mitä pitäisi kehittää? 6. Miten kehittäisit päätöksenteon avoimuutta Turussa? Onko nykytilanteessa ongelmia? 7. Turussa on suuri määrä korkeakouluopiskelijoita suhteessa koulutusta vastaaviin työpaikkoihin. Kaipaako nykytilanne muutosta? Pitäisikö kaupungin ryhtyä toimenpiteisiin ja jos, niin millaisiin? 8. Millaisena näet julkisen terveydenhuollon tilan Turussa ja miten kehittäisit sitä? Saara Ilvessalo, Vihreät, nro 445

1.Turun kokonaisvelka vuonna 2011 oli 330 miljoonaa euroa, ja suunnilleen samoissa lukemissa ollaan pyöritty vuodesta 2007. Jos nykymenolla jatkettaisiin, velkaantuminen jatkuisi luultavasti vielä nykyistä nopeammin valtionosuuksien tippuessa. Jotain olisi siis tehtävä: Suurimmat haasteet lienevät yritysten ja työpaikkojen houkutteleminen, rakennemuutokset,

peruspalveluiden turvaaminen, ennaltaehkäisyyn panostaminen ja talouden tasapainottaminen kuntaliitoksilla. Nykyään Turun työssäkäyntialue on paljon suurempi kuin Turun kuntarajat, jolloin ympäryskunnat hyötyvät Turusta saadessaan verotulos, mutta Turun hoitaessa monet palvelut ja infrastruktuurin. Olisi huijausta sanoa, etteikö tulevalla valtuustokaudella jouduttaisi karsimaan budjettia: esimerkiksi laittomina kaatuneiden kaavojen kustannuksista olisi helppo karsia. Erityisesti pitäisi panostaa tulojen lisäämiseen esimerkiksi yrityksiä houkuttelemalla, luovan talouden keskuksella ja vihreää taloutta kehittämällä. Emme voi loputtomiin ottaa velkaa ja jättää omia tekemisiämme lapsiemme maksettavaksi. Se tai tärkeistä ja ennaltaehkäisevistä palveluista karsiminen ei ole järkevää politiikkaa, sillä ne aiheuttavat moninkertaisesti kuluja

LexPress

25


tulevaisuudessa. Olisin valmis nostamaan veroprosenttia näistä syistä. 2. Ehdoton ei toriparkille! Toriparkin kanssa junnaus on viivästyttänyt keskustan kehittämistä ja esimerkiksi 80-luvun alussa suunniteltuja keskustan pyöräteitä jo lähes kolmekymmentä vuotta. Turkulaisten ja jopa yrittäjien selvä enemmistö ei halua toriparkkia, joka olisi sekä riskialtis, kallis (maksanut jo nyt omaisuuksia pyöriessään kaavana koneistoissa ja oikeusasteissa vuosikymmeniä), ympäristölle haitallinen että turha. Kahden korttelin säteellä Kauppatorista on jo nyt Louhen lisäksi seitsemän puolityhjää parkkihallia. Lisäksi korkein hallinto-oikeus on todennut edellisen kaavan laittomaksi ja uusikin kaava kaatunee samoihin valitusperusteisiin sekä valmistelun jäävoysongelmiin. Keskustaa pitäisi kehittää autottomuudella, pyörätieverkoston rakentamisella, torin esteettömällä pinnalla, istutuksilla ja penkeillä, vapaan tilan lisäämisellä sekä pikaraitiotiellä. Toriparkin kaava on tuotava uuteen käsittelyyn ja kumottava lopullisesti: Uuden valtuuston pitää valmistella keskustan kaava ilman toriparkkia ja kaikki suunnitelmat toriparkista pitää lopettaa. 3. Turkuun pitää saada raitsikka - pikana! Pikaraitiotie tuo Turun historiaa esiin, vähentää ilmastopäästöjä, lisää joukkoliikenteen osuutta ja tuo tutkimusten mukaan myös tuottoja - muun muassa nostaa kiinteistöjen arvoa. Edellytykset raitiotielle on jo rakennemalli 2035:n selvitysten mukaan olemassa. Toteutuksen on alettava vuonna 2015 ja vähintään kaksi linjaa tulee olla valmiina vuosikymmenen vaihteessa. Turusta pitää tehdä Suomen paras pyöräilykaupunki, keskustan pyörätiereitistö on vihdoin saatava valmiiksi tulevalla valtuustokaudella ja keskustaan on saatava tuntuvasti lisää kunnollisia pyöräparkkeja. Pyöräilyä on edistettävä paitsi ilmasto- myös kuntosyistä, ja sen on oltava helppo, hauska ja turvallinen tapa liikkua. Ympäri Turkua on löydyttävä pyöräväyliä, kävelyalueita ja lenkkipolkua järkevän etäisyyden päästä kotoa. Kävely ja pyöräily on huomioitava erilaisina liikennemuotoina jo turvallisuussyistä. Joukkoliikenteen etuoikeudet liikenteessä, kuten bussikaistat ja liikennevaloetuudet, tulee toteuttaa osana runkobussilinjastoa vuoteen 2015 mennessä, jotta joukkoliikenteen käytön kasvu

26

jatkuisi. Myös seudullinen joukkoliikenne ja sen lippu- sekä hintajärjestelmä, kännykkälippu, työsuhdematkalippu ja biokaasun käyttöönotto joukkoliikenteessä kehittäisivät joukkoliikennettä. 4. Suomen tämänhetkinen kuntarakenne ei ole järkevä tai tarkoituksenmukainen. Tarvitsemme kaksi demokraattista päätöksenteon tasoa. Pienemmillä alueilla (kutsutaan näitä sitten kunniksi, pitäjiksi, lähikunniksi tai joiksikin muiksi) päätetään ihmistä lähellä olevista asioista, ja näiden alueiden sisälläkin on toteutettava lähidemokratiaa. Suuremmille aluekokonaisuuksille tarvitaan toinen päätöksenteon taso (kutsutaan niitä sitten kunniksi, suurkunniksi, aluekunniksi tai maakunniksi), jossa päätetään muun muassa joukkoliikenteestä, maankäytöstä ja terveydenhuollosta. Tällä hetkellä ympäryskunnat hyötyvät Turusta kohtuuttomasti. Kuntaliitokset ovat käytännön pakkoja ja ratkaisu moneen kysymykseen: Järkevään joukkoliikenteeseen, maankäyttöön, palveluihin, talouteen ja demokratiaan. Lähipalveluiden ja demokratian karkaaminen uudistuksen yhteydessä on kuitenkin estettävä. Lähidemokratian ja osallisuuden toteutuminen on taattava jo ennen kuntauudistusta mm. palvelupaneelein, kaupunginosavaltuustoin, aluelautakunnin, netin palautekanavin ja muiden lähidemokratian keinojen kautta. 5. Ensinnäkin kaavoitus olisi hyvä tehdä laillisesti, toisin kuin esimerkiksi SatavaKakskerran kaavassa tai toriparkin käsittelyssä... Kaavoituksen on oltava nykyistä ekologisempaa, esteettisempää ja viihtyisämpää. Kaavoituksella ja rakennusmääräyksillä pitää tehdä rakentamisesta mahdollisimman hiilineutraalia ja asukaslähtöistä nykyisen sijoittajalähtöisyyden sijaan. Myös ekokaupunginosia pitää kaavoittaa. Turun pitää suosia täydennysrakentamisen vajaakäyttöisillä ja rakennettujen alueiden välialueilla. Kaupunkiympäristön historiallisten kerrosten tulee näkyä kaupunkikuvassa, joten rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet on suojeltava kaavoissa. Lisäksi vanhalle rakennuskannalle tulee kehittää uutta käyttöä, jotta vältetään turhaa uudisrakentamista. 6. Kehittämistä olisi todella paljon: ny-

LexPress


kyään varsinkin kaavoitusasioissa päätökset tehdään suljettujen ovien takana, hämärän korruptionhajuisissa olosuhteissa ja kauppaketjujen, suuryritysten sekä sijottajien ehdoilla. Turusta on tehtävä avoimuuden ja demokratian edelläkävijä. Niillä taataan paremmat ja laadukkaammat päätökset, joihin kuntalaisetkin sitoutuvat. Vallan on oltava kaikilla asukkailla kaikissa päätöksenteon vaiheissa aina suunnittelusta seurantaan: Näin tehdään vihdoin loppu Turun taudille. Uudenlaiseen lähidemokratiaan kuuluvat mm. Kaupunginosavaltuustot, osallistava budjetointi, suorat kansanäänestykset, kaupungin johdon tapaamiset, kaava- ja kuulemisillat, palvelupaneelit, kansalaisjuryt, konsensuskonferenssit, nuorten vaikutuskanavat sekä internetin palaute- ja aloitekanavat. Lautakuntien kokoukset on avattava, valtuuston kokoukset videoitava nettiin ja päättäjien sidonnaisuudet julkistettava avoimuuden lisäämiseksi. Päätöksistä ja suunnitteilla olevista asioista pitää tiedottaa aktiivisesti. 7. Turun pitäisi huolehtia opiskelijoistaan paremmin, jotta opiskelijat tulevaisuudessakin olisivat turkulaisia ja niitä kuuluisia hyviä veronmaksajia. On panostettava siihen, etteivät työpaikat karkaa muualle: Meidän on houkuteltava yrityksiä ja luotava Turusta luovan ja vihreän talouden, tieteen ja teknologian innovatiivinen keskus. Tuetaan pienyrittäjiä, tarjotaan yhteistyömahdollisuuksia, kehitetään palveluita yrityksille ja karsitaan byrokratia minimiin - niin yrityksiä alkaa houkuttaa enemmän. Lisäksi erityisesti AMK-opiskelijoiden terveydenhuollossa on paljon parannettavaa, ja yleisellä tasolla mielenterveyspalveluihin on panostettava, sillä se ei ole kustannus vaan investointi sekä taloudellisessa että inhimillisessä mielessä. Opiskelijat on otettava huomioon myös erityisesti kaavoituksessa ja liikennejärjestelyissä: Monet kaipaavat asioita, joita kohdassa 3 luettelin. Pyöräteitä tarvitaan myös kampusalueille, ja opiskelijoille soveltuvia huokeita asuntoja tarvitaan lisää. 8. Julkinen terveydenhuolto on kohtuullisessa kuosissa, mutta parannettavan varaa löytyy. Erityisesti suuntaisin nykyistä suuremman osan käytettävistä varoista ennaltaehkäiseviin palveluihin, mielenterveyshoitoon, varhaiseen ja joustavaan tarpeidenmukaiseen hoitoon sekä peruster-

veydenhuoltoon, joka karsii terveyseroja ja estää ongelmien kasaantumisen. Kaupungin tulee itse turvata ja tuottaa peruspalvelut, joita voidaan täydentää sekä monipuolistaa yksityisen ja kolmannen sektorin palveluilla.

Toni Eklund, SDP, nro 190

1. Turun taloustilanne on tällä hetkellä kohtalainen. Kaupungin itsensä suora nettovelka eli velat – kassa on selkeästi alle 1000 euroa / asukas. Näin ollen velkatilanne on selvästi alle Suomen kun-tien keskiarvon. Kaupunkikonsernilla on selkeästi enemmän velkaa, mutta varallisuus ylittää velan eli todellisuudessa kaupunkikonserni on nettovelaton, kun omaisuus huomioidaan. Kehitys on kuitenkin vääränlainen. Kaupunki velkaantuu kiihtyvällä vauhdilla. Velkaantuminen täytyy saada kuriin. Velkaa voidaan lisätä ennaltaehkäiseviä palveluita ja peruspalveluita tukeviin sekä työllisyyttä lisääviin investointeihin. Nämä lisäävät tuloja ja vähentävät kuluja pitkällä aikavälillä. Hallinnosta on karsittava ja otettava uudenlainen asenne käyttöön, jossa jokapäiväinen pieni-kin säästö on merkittävä. Työn tuottavuutta on lisättävä henkilöstön jaksamista tukemalla ja uu-sia toimintatapoja kehittämällä. Yrityksiä on tuettava ja kuunneltava paremmin. Yritysvaikutus-ten arviointi on otettava osaksi kaikkea kunnallispoliittista päätöksentekoa. Viimeisenä keinona voidaan korottaa veroja, mutta siitä saatavat tulot on ohjattava ennaltaehkäisevään toimintaan kuten luokkakokojen pienentämiseen, nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja ennaltaehkäisevään perusterveydenhuoltoon. 2. Koko keskustan kehittäminen on tärkeää. Elinvoimaisuutta on lisättävä ja autot on saatava pois ydinkeskustasta maan päältä. Joukkoliikenteelle on luotava selkeitä etuisuuksia ja keskustan halki on rakennetta-

LexPress

27


va yhtenäinen pyörätieverkosto. Maanpäällisiä parkkialueita pitää muuttaa kävely- ja puistoalueiksi. Keskustan riittävistä asiakasvirroista on huolehdittava, jotta myös pienyritykset pärjäsivät keskustassa. Tämän vuoksi on tärkeää, että vaikka joukko- ja kevytlii-kenteelle on luotava etuisuuksia, on keskustaan päästävä myös yksityisautoilla. Maanalaisen pysäköinnin kehittäminen on näiltä osin tär-keä osa kokonaisuutta. 3. Kevyelle liikenteelle on luotava verkosto, jolla pääsee kaupungin toiselta laidalta toiselle muun muassa keskustan kautta. Ensimmäisenä on pidennettävä Hämeenkadun pyörätietä ja jatkettava se keskustan halki yhtenäisenä. Joukkoliikenteessä on kehitettävä päälinjoja runkolinjoiksi ja näin ol-len nopeammaksi. Laatuun on panostettava ja joukkoliikenne-etuisuuksia lisättävä. Kaavoituksessa täytyy mahdollistaa tulevaisuudessa modernin pikaraitiotien rakentaminen, kun asukasra-kenne ja talous sen mahdollistavat. 4. Kuntien välinen yhteistyö ja liitokset ovat selkeä mahdollisuus. Yhteistyötä on merkittävästi li-sättävä ja sitä kautta myös liitokset ovat mahdollisia. Liitokset eivät itsessään tee autuaaksi, mutta jos toimintoja samalla kehitetään ja etsitään eri kuntien vaihtoehdoista paras tapa toteuttaa esim. palvelut, on saatavilla sekä taloudellisia säätöjä että peruspalvelujen parannuksia. Lähide-mokratiasta on myös huolehdittava. 5. Kaavoitusta pitää merkittävästi kehittää. Kaupunki on jäänyt vuosien varrella jälkeen kaavoitus-tavoitteistaan. Kaavoitusta pitää kehittää yhdessä naapurikaupunkien kanssa yhdyskuntaraken-netta tiivistäen samalla kuitenkin historialliset ja luontoarvot huomioiden. Tämä mahdollistaa toimivan joukkoliikenteen ja palvelurakenteen. Uusien alueiden kaavoituksessa on etupainotteisesti luotava hyvät joukkoliikenneyhteydet sekä peruspalvelut lähipalveluina (esim. päiväkodit, peruskoulut ja terveysasemat). 6. Päätöksenteon avoimuutta pitää aina kehittää. Turkulaisten pitää saada osallistua aktiivisemmin päätöksentekoon ja osallistamista on kehitettävä. Eri lähidemokratia vaihtoehtoja on selvitettävä ja nuorisovaltuusto pitää perustaa Turkuun.

28

Toimielimien kokouksien avoimuutta voidaan lisätä monellakin tapaa. esim. pitämällä julkisia kokouksia tai televisioimalla valtuuston kokoukset (ovat jo julkisia). 7. Turussa on 30 000 korkeakouluopiskelijaa, joka on mieletön voimavara kaupungille. Korkea-koulujen, kaupungin ja elinkeinoelämän yhteyksiä on parannettava. Yhteisiä toimivia projekteja on jo luotu, mutta niiden resurssit eivät ole riittäviä. Projekti Ässät – hankkeessa yritykset tilaavat mm. kehityshankkeita korkeakouluopiskelijoita. Tätä kautta opiskelijat saavat työkokemusta, mutta myös suhteita tuleviin työnantajiin. Kaupungin pitäisi panostaa lisää kyseiseen toimintaan. Kaupungin, yritysten ja korkeakoulujen yhteistyössä on myös kehitettävä kanavia harjoittelu-, osa-aika-, kesätyö- ja lopputyöpaikkojen saamiseksi turkulaisista yrityksistä ja kaupunkikonsernista. Opiskelijoiden voimavaraa tarvitaan Turussa uusien innovaatioiden ja työpaikkojen luomiseksi! 8. Terveydenhuollon tila on kohtalaisen hyvä. Ensi vaalikaudella on syytä panostaa ennaltaeh-käisyyn mm. lastensuojelussa ja opiskelijoiden mielenterveyspalveluja lisäämällä. Tiukassa taloustilanteessa pitää estää myös eriarvoistuminen terveyspalveluissa. Sen takia pitää luopua ter-veyskeskusmaksuista. Terveyskeskusmaksun poistaminen ennaltaehkäisee pahempia terveys-haittoja. Kustannusvaikutus on n. miljoona euroa, kun koko sosiaali- ja terveyspuolen budjetti on noin 600 miljoonaa euroa. Terveyspalveluiden tavoitettavuutta pitää parantaa kehittämällä säh-köistä asioi-

Lauri Kattelus, Kokoomus, nro 103

1. Ensinnäkin koko kuntasektorin haasteena on peruspalveluiden jatkuvasti paisuvat menot. Haaste ei koske yksin Turkua. Toiseksi, seuraavien vuosikymmenten aikana Turun taloutta rasittavat toden-

LexPress


näköisesti myös useat suuret investoinnit, kuten Kupittaan kampus-hanke, mahdollinen pikaraitiotie sekä koko kouluverkoston laajuinen, mittava ns. korjausvelka eli peruskorjauksia kaipaavat koulut. Tuleviin investointeihin on olemassa monta mahdollista rahoitusratkaisua, mutta maailmantalouden nykytilanteessa harvalla on sellaista kristallipalloa, josta velkarahan hintaa tulevaisuudessa pystytään edes jonkinlaisella todennäköisyydellä ennustamaan. 2. Mielestäni parkkihalli torin alle on positiivinen juttu. Turun keskustaa on elävöitettävä ja sen kilpailukykyä suhteessa automarketteihin on parannettava. Torin kansi on joka tapauksessa uusittava ja toriparkki itsessään rahoitetaan yksityisten yritysten toimesta, joten parkkiluolan rakentamisesta ei aiheudu kaupungille merkittäviä lisäkustannuksia. Itselläni ei ole sen suurempaa toriparkkiideologiaa, ei puolesta eikä vastaan. Toiveenani on ainoastaan kehittää keskustaa, ja toriparkin rankentaminen mahdollistaa sen. Uskon aika monen turkulaisen olevan suhteellisen kypsä kaiken maailman Meidän Ruina ry:in ja muihin valitusautomaatteihin, jotka nykyisellä toiminnallaan lähinnä vaikeuttavat kaupunkilaisten elämää. 3. Pikaraitiotie on hanke, joka on mielestäni toteutettava, mikäli se millään muota on kaupungin talouden suhteen mahdollista. Uskon, että toteutuessaan pikaraitiotie lisäisi merkittävästi Turun seudun vetovoimaa, ja hyödyttäisi näin kokonaisuudessaan Turun talousaluetta. Toinen tärkeä ja huomattavasti edullisempi parannuskohde ovat keskustaan vievät pyörätiet. Etenkin kampukselta keskustaan on päästävä sujuvammin pyörällä. Nämäkin pyörätiet on helmpompi toteuttaa sitten kun toriparkki on rakennettu, sillä tällöin on mahdollista karsia kadunvarsipysäköintiä pyöräteiden tieltä. 4. Turun seutu on yksi niistä seutukunnista, joissa kuntaliitokset ovat lähes välttämättömyys. Luonnollisia liitoskumppaneita Turulle olisivat ensi alkuun ainakin Kaarina sekä Raisio. Saatiinpa kuntaliitosta aikaseksi tai ei, on kuntien välistä yhteistyötä tiivistettävä

sekä peruspalveluiden tuotannossa, että kaavoituksessa. 5. Ensinnäkin kaavojen valmistelun on yksiselitteisesti parannattuva. On Turulle noloa, että kaava toisensa jälkeen kaatuu valitusasteilla. Satava-Kakskerta kaavan kaatuminen oli todellinen takaisku Turulle. Toivottavasti maakuntakaavaa saadaan muutettua valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden puitteissa siten, että kyseinen kaava voidaan hyväksyä. Ilman tätä kaavaa Turun on vaikea kilpailla naapurikuntien kanssa laadukkaasta tonttitarjonnasta. 6. Päätöksenteon on oltava avointa ja kuntalaisten pienen kynnyksen osallistumismahdollisuuksia päätöksentekoon on parannettava. Valmisteilla olevien asioiden kommentointimahdollisuuksia sekä yleisempiä keskustelumahdollisuuksia voitaisiin lisätä erilaisten nettipalveluiden avulla. 7. Turun suurin ongelma on, että korkeakouluista valmistuvat eivät löydä täältä töitä. Uusien työpaikkojen syntyminen riippuu lukuisista asioista. Turun vetovoimaa yritysten silmissä on parannettava, jotta kaupunkiin saadaan sijoittumaan yhä uusia työllistäviä yrityksiä. Satama, lentokenttä sekä muuten toimiva infra ovat tärkeitä osia vetovoiman rakentamisessa. Yritysten kuuleminen ja huomioiminen päätöksenteossa sekä byrokratian sujuvoittaminen parantavat yritysten toimintaedellytyksiä. On hyvä muistaa, että käytännössä kaikki politiikka on elinkeinopolitiikkaa. Kupittaan kampushanke, uusi palloiluhalli sekä mahdollinen pikaraitiotie parantavat osaltaan Turun vetovoimaa. 8. Julkinen terveydenhuolto kamppailee jatkuvasti nousevien kustannusten kanssa. Tehokkuutta on haettava uusista tavoista tuottaa palveluita. Kulukurista huolimatta suuntaisin entistä enemmän resursseja lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluihin, sillä jokainen siihen käytetty euro säästää tulevaisuudessa paljon enemmän.

LexPress

29


Jiri Keronen, Muutos 2011, nro 180

1. Turun talous on kuralla kuin teekkarin vatsa kiljubileiden jälkeen. Suurin ongelma on Turun valtava velka ja lisävelkaantuminen, joka ei todellisuudessa huoleta numerosokeita päättäjiä. Velkaantuminen on pysäytettävä ja velkaa on maksettava pois. Tämä on mahdollista tehdä puuttumatta perusoikeuksiin, koska Turun kaupunki käyttää valtavasti rahaa turhiin “palveluihin” ja byrokratiaan. Esimerkiksi kaupunkilehti Turkuposti painetaan erittäin kalliille paperille, vaikka kyse on nopeasti vanhentuvasta tiedosta. Yksinkertaisesti vaihtamalla paperia voidaan valitusta paperista riippuen säästää kymmeniä tuhansia vuosittain. Leikkauksia on tehtävä periaatteella, että joka toinen säästetty euro laitetaan velan vähentämiseen ja joka toinen perusoikeuksien turvaamiseen.
 2. Toriparkki on ajettu läpi hyvä veli -verkostoilla ja huijaamalla äänestäjiä. Enemmistö nykyisen kunnanvaltuuston jäsenistä ilmoitti vastustavansa toriparkkia ennen vaaleja, mutta he tietysti käänsivät takkiaan, koska Turun tauti. Kansalaiset ovat vaatineet kansanäänestystä, mutta tähän ei ole tietenkään suostuttu. Koska toriparkki on kansalaisten mielestä tärkeä kysymys, kansalaisten on ehdottomasti saatava päättää toriparkista kansanäänestyksellä, josta on tehtävä periaatepäätöksillä ja muilla toimilla mahdollisuuksien mukaan sitova. Itse äänestäisin tuollaisessa äänestyksessä vastaan.
 3. Ratikat tulee saada takaisin Turkuun. Ratikat vähentävät autoilua keskustassa, joka antaa tilaa pyöräilylle. Teetettyjen selvityksien mukaan ratikka maksaa itsensä takaisin muutamassa vuodessa ja tuottaa kaupungille valtavasti lisäarvoa. Raitiovaunut ovat myös sähkövetoisia, eli kun ne on kerran implementoitu kaupunkiin, kysymys on enää siitä, miten sähkö tuotetaan. Tämä mahdollistaa nykyistä huomattavasti ekologisemmat ratkaisut.


30

4. Kunta-autonomia ja vallan hajauttaminen ovat demokratian olennaisia piirteitä. Kuntaliitoksilla valtaa yhä suurempien alueiden yli keskitetään yhä pienemmille alueille ja kansalaisten vaikutusvalta vähenee. Kuntaliitoksista on aina järjestettävä kansanäänestys, eikä kuntaliitokseen saa missään tapauksessa ryhtyä vastoin kansan tahtoa. Turku ei saa myöskään ryhtyä kuntaliitoksiin sellaisten kuntien kanssa, joissa kansanäänestystä ei ole järjestetty. Kuntien välinen yhteistyö taas on aina ihan jees.
 5. Kaavoituksessa tulee toimia tasapuolisemmin. Alkojen sijoittelu pelkästään K- ja S-ketjujen suurten liikkeiden läheisyyteen antaa tälle kartellille merkittävän kilpailuedun, mikä on hyvin kyseenalaista, koska Alko on valtion monopoli. Tasapuolisemmalla kaavoituksella voidaan parantaa Turun elinkeinoelämää huomattavasti.
 6. Turku on yksi Suomen typerimmistä kunnista kansanvallan ja päätöksenteon avoimuuden kannalta. Siitä tietää, että kunta on ongelmissa, kun kunnanvaltuusto ei anna valtuustosaliin edes piirtoheitintä. Avoimuutta tulee lisätä videoimalla kaikki kunnanvaltuustojen kokoukset suorana lähetyksenä Internetiin. Valtuutettujen “ylityökorvauksesta” tulee luopua, jotta he eivät enää tahallaan vitkuttele kokouksien ja päätöksien kanssa saadakseen tuplapalkkion. Valtuuston on tehtävä periaatepäätös, että kaikki kuntalaisten aloitteet asetetaan aina mahdollisuuksien mukaan sitovaan kansanäänestykseen. Kaikki julkisesti tuotettu materiaali on laitettava avoimesti Internetiin jokaisen saataville. Koko helevetin Turun “demokratia” pitää remontoida päästä varpaisiin. Extreme Makeover: the Democracy Edition.
 7. Kaupungin ei tule eriksen pyrkiä räätälöimään juuri sellaisia työpaikkoja mitä koulutusta kaupungista saa, mutta kaupungin työllisyystilannetta on muutoin parannettava antamalla ihmisille mahdollisuus työllistää itsensä. Työllisyyttä voidaan parantaa helpottamalla yrittämistä esimerkiksi jo mainitulla tasapuolisella kaavoituksella sekä luopumalla poliitikkojen suojelemista kartelleista. Esimerkiksi Onnibussille tulee antaa oikeus noukkia asiakkaita Turun keskustan linja-autoasemalta. Yrittämisen ja elinkeinonvapauden on oltava ohjaavia periaatteita kunnan politiikassa.


LexPress


8. Terveydenhuolto on tärkeä peruspalvelu, minkä vuoksi sitä tulee edistää aina, kun mahdollista, ja siitä ei tule koskaan leikata, mikäli on mahdollista leikata jostain muualta. Terveydenhuolto on yksi niistä asioista, johon pitää satasata enemmän turhien palvelujen, byrokratian, edustuskulujen ja muun täysin turhan roskan kustannuksella. Lisäksi kaupungin on ryhdyttävä Espoon lailla panostamaan entistä enemmän yksityisen ja julkisen puolen yhteistyöhön kilpailuttamalla lakisääteisiä palveluita yksityisillä yrityksillä - edellyttäen, että nämä yksityiset yritykset maksavat veronsa Turkuun.

Elisa Weckman, Vasemmistoliitto, nro 385

1. Mielestäni tulee varautua veroprosentin maltillisiin korotuksiin, jos vaihtoehdoksi muodostuu palvelujen leikkaaminen tai homekoulujen korjaamatta jättäminen tai velan otto. Julkisen sektorin koko on ideologinen kysymys. Kannatan enemmin julkisen sektorin maltillista kasvattamista kuin nykyisistä palveluista tinkimistä. 2. Olen toiminut toriparkkia vastaan useiden vuosien ajan. Keskustan kehittämiselle on paljon muita vaihtoehtoja. Torin uudistaminen on aloitettava mahdollisimman pian ilman toriparkin mahdollistavaa asemakaavaa. Lisäksi keskustan yleiskaava on vihdoin saatettava ajan tasalle. 3. Nyt kun valtio on tullut vastaan pikaraitiontien kehittämisessä, on tästä otettava Turussa kaikki hyöty irti. Tärkeää olisi saada busseihin helpompia maksutapoja ja kertalippuihin pidempi vaihtoaika. Pitkän tähtäimen tavoitteena tulee olla maksuton joukkoliikenne kuten Tallinnassa. Pyöräkaistaverkoston täydentämistä on jatkettava vaikka uudet kaistat veisivätkin tilaa pysäköintipaikoilta. 4. Kuntaliitokset voivat auttaa Turun seudulla joidenkin pienten kuntien tilanteeseen, mutta yleisesti ottaen suhtaudun

liitoksiin kielteisesti. Paikallisdemokratia ja asukkaiden päätösvalta eivät toteudu, jos vaikkapa Mynämäelle rakennettavasta leikkipuistosta päättää Turussa kokoontuva lautakunta. Myös palveluiden saatavuus voi heiketä, sillä Turun seudun joukkoliikenneyhteydet eivät ole aina kovinkaan käytännöllisiä. 5. Turun kaavoituksen ydinongelmia ovat kaavoittaminen liiaksi rakennuttajien ehdoilla ja piittaamattomuus historiallisista arvoista ja ympäristöstä. Yhteydenpito rakennuttajien ja päättäjien välillä on niin tiivistä, ettei ole liioiteltua puhua herrakerhosta. Kun viedään eteenpäin rakennuttajien toivomia asemakaavoja, ei esimerkiksi yleiskaavallinen suunnittelu saa asianmukaisia resursseja. Ilmastonmuutos jää tällä hetkellä vaille riittävää huomioita. 6. Kaupunginvaltuuston kokouksia tulee voida seurata suorana lähetyksenä verkossa, ja tarvittaessa järjestää kansanäänestyksiä merkittävimmistä kysymyksistä. Pitkän tähtäimen tavoitteena tulee olla lähi- tai kaupunginosademokratian toteuttaminen esimerkiksi kaupunginosavaltuustoiden avulla. Olisi erittäin tärkeää lisätä avoimuutta myös kaupungin omistamissa yhteisöissä ja säätiöissä. Esimerkiksi johtajien ja hallituksen jäsenten saamien kaikkien etujen tulisi olla julkisia. 7. On luonnollista, että Turun kaltaisessa suuressa kaupungissa on opiskelijoita, jotka valmistuttuaan lähtevät muualle. Turku voisi kuitenkin nykyistä enemmän tarjota harjoittelupaikkoja, jolloin hyötyjinä olisivat sekä opiskelijat että kaupunki. 8. Terveysasemien tulee jatkossakin olla matalan kynnyksen paikallisia toimipisteitä, jonne on helppo mennä ilman hankalia bussimatkoja. Hammashuollon tilanne on Turussa pitkään ollut huono, ja sinne on saatava lisää resursseja. Sosiaalija terveystoimen rankka alibudjetointi on lopetettava. Tälläkin hetkellä sosiaali- ja terveystoimen budjetin ylittymisen vuoksi on tiukennettu pääsyä mielenterveys- ja päihdehoitoon. Terveyskeskusmaksusta tulee luopua, koska nykyinen maksuvapautusjärjestelmä luo turhaa byrokratiaa.

LexPress

31


Tuomas Ruuhijärvi, Piraattipuolue, nro 420

1. Turun talous ei toimi. Hyvätuloiset muuttavat pois Turusta. Rahaa valuu kaikkeen ylimääräiseen. Lakisääteisiin palveluihin on rahaa liian vähän. Vaikka kaupunki on hieman parantanut rahankäyttöään viime vuosina, petrattavaa on edelleen. Harkinnanvaraisista palveluista on karsittava ennen kuin lakisääteisistä. Tulevaisuudessa Turkua ja koko Suomea uhkaa väestörakenteen muutos ja huoltosuhteen heikentyminen. Tähän joudumme varautumaan tehostamalla vanhustenhuollon prosesseja ja lisäämällä nimenomaan työperäistä maahanmuuttoa. Myös velkaantuminen koituu suureksi ongelmaksi, kun taantumien aikana otetut luotot eivät tule nousukauden aikana maksetuksi pois. 2. Mielestäni toriparkkia ei tule rakentaa, koska asiaan liittyy liian monta kysymysmerkkiä. Esimerkiksi toriparkista ei vieläkään ole olemassa kunnollista kustannusarviota. Toriparkin rakentaminen lisäisi autoilun määrää ydinkeskustassa, mikä heikentäisi liikenteen sujuvuutta etenkin ruuhkahuippujen aikaan. Keskustaa tulisi kehittää jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja joukkoliikenteen ehdoin. Keskustaa on kehitettävä omilla ehdoillaan, eikä suoraksi kilpailijaksi keskustan ulkopuolisille ostoskeskuksille ja automarketeille. Toriparkin sijaan tulisi pohtia toisen sisäänkäynnin rakentamista Louhelle sekä – jos tarpeen – sen laajentamista. Läntisellä Pitkäkadulla sijaitseva sisäänkäynti on hieman syrjäinen kauppatoriin nähden, joten toinen sisäänajoreitti voisi helpottaa Louheen ajamista sekä parkkipaikkapulaa. 3. Nykyinen liikennesuunnittelu etenee henkilöautoilun ehdoin. Ensin varmistetaan autoliikenteen sujuvuus, ja vasta sitten mietitään kevyen liikenteen ja julkisen liikenteen toimivuutta, vaikka tilanteen tulisi olla päinvastainen. On kaikkien etu, että yksityisautoilu vähenee: vähemmän ruuhkia, vähemmän tarvetta lisäkaistojen ja parkkipaikkojen rakentamiselle, tehokkaampaa maankäyttöä, vähemmän kustannuksia. Pyöräilyyn tulisi

32

kannustaa rakentamalla laadukkaita pyöräteitä, joita pitkin pääsee joka puolelle kaupunkia ilman, että tarvitsee riskeerata henkensä autojen joukossa. Busseilla kaikkialle on kuljettava keskustan kautta, mikä kasvattaa matkustusaikoja ja vähentää joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Siksi on perustettava suoraan lähiöstä toiseen kulkevia poikittaislinjoja. Olen pikaraitiotien rakentamisen kannalla, koska suuresta investoinnista huolimatta se maksaa itsensä ajan kanssa takaisin ja parantaa joukkoliikenteen kapasiteettia sekä lyhentää matka-aikoja. 4. Kuntaliitokset tai ainakin kuntien välinen yhteistyö on liki välttämätöntä taloudellisen kestävyyden parantamiseksi. Yksikkökokojen kasvattaminen karsii turhaa hallintoa ja tuottaa muita kustannussäästöjä. Mikäli yhteisymmärrystä liitoksista ei saavuteta, on yhteistyötä lisättävä nykyisten kuntarajojen puitteissa. Aivan hallituksen esityksen kokoista Suur-Turkua en näe järkevänä vaihtoehtona, koska se olisi pinta-alaltaan liian suuri ja vaikeasti hallittava kokonaisuus, mutta Turun lähikuntien kanssa olisi erittäin fiksua lyödä hynttyyt yhteen. Vaikka näen kuntaliitokset positiivisena asiana, niihin ei tule pakottaa. Turun ei myöskään tule ryhtyä liitokseen sellaisen kunnan kanssa, jonka asukkaiden mielipidettä ei olla mitattu kansanäänestyksellä. Turun tulee olla sellainen kaupunki, johon muut kunnat liittyvät mielellään. 5. Suuri osa Turun ongelmista liittyy tavalla tai toisella kaavoitukseen. Liian vähäinen kaavoitus ja liian pienet rakennusoikeudet pitävät tarjonnan niin matalana, että hinta karkaa käsistä ja asukkaat muuttavat naapurikuntiin omakotitalotonttien perässä. Yksiöitä tulee kaavoittaa runsaasti lisää etenkin keskustaan, koska niitä on liian vähän suurempiin asuntoihin nähden, mikä näkyy niiden paljon korkeampana hintana. Rakentamisen olisi hyvä olla niin tiheää, että asukasmäärät mahdollistavat kattavat lähipalvelut. Kymmenen kilometrin päähän palveluista ei kannata kaavoittaa, kun käyttökelpoista maata löytyy lähempääkin. Kaupungin ei tule tarpeettomasti rajoittaa rakentamista tai ylihinnoitella maataan, koska Turku hyötyy eniten houkuttelemalla lisää veronmaksajia runsaalla, edullisella ja laadukkaalla asumisella. 6. Turkulaisten on voitava seurata valtuuston ja hallituksen kokouksia internetin

LexPress


välityksellä. Vastaava järjestely on esimerkiksi Helsingissä tuottanut positiivisia tuloksia ja minua ihmetyttää, miksi se ei vielä ole mahdollista Turussa. Kustannuskysymys se ei ainakaan ole: tietokone, kamera ja verkkoyhteys eivät paljoa maksa. Hyvä, motiiveiltaan vilpitön päätöksenteko voi tapahtua avoimin ovin, kaupunkilaisten ja median seuraavan silmän alla. Kaupunkilaisilla on oikeus tietää, miten heidän veroeurojaan käytetään. Siksi myös kunnallisten osakeyhtiöiden tulee olla mahdollisimman avoimia ja julkisten hankintojen valmistelun avoimuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kun turkulaiset näkevät miten päätökset valmistuvat, lisää se luottamusta ja kiinnostusta politiikkaan. 7. Kaupungin on parannettava yrittäjyyden asemaa kaupungissa muun muassa kaavoituksella ja pyrittävä täten lisäämään työllistymistä Turkuun. Turun on aktiivisesti pyrittävä edistämään julkishallinnon siirtämistä kaupunkiin. Nykyään, sähköisen viestinnän aikana, ei ole perusteita keskittää suurta osaa julkishallinnosta pääkaupunkiseudulle: sähköposti kulkee yhtä nopeasti Helsingistä Turkuun kuin kadun toiselle puolelle. Kuitenkaan jokainen Turussa valmistuva voi työllistyä kaupunkiin. Siksi Turun on oltava ylpeä asemastaan opiskelijakaupunkina, pidettävä kaupunki myös tulevaisuudessa opiskelijoita houkutteleva ja hyväksyttävä se tosiasia, että menetämme jatkossakin ainakin pienen osan turkulaisista heidän valmistumisensa jälkeen. 8. Turun terveydenhuollon jonot ovat aivan liian pitkiä. Kun terveydenhuolto toimii, töistä sairauden vuoksi poissa olevat pääsevät nopeammin takaisin töihin, terveydelliset ongelmat eivät ehdi kasvaa pahemmiksi ja niiden hoitaminen maksaa vähemmän. Yksityistäminen on tarpeellista, muttei automaattisesti järkevä ratkaisu. Siihen miten se toteutetaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Palveluita ostettaessa palvelusetelit toimivat jonkinmoisena takeena laadusta: potilaat hakevat hoidon sieltä, missä se on hyvää. Mikäli kaupunki määrää potilaat jonkun tietyn yrityksen hoidettavaksi, yrityksen ei kannata panostaa potilastyytyväisyyteen, koska potilas ei tee ostopäätöstä. Terveydenhuollon tietojärjestelmiä on parannettava, jotta lääkärit voivat keskittyä potilaiden hoitamiseen ja heidän kanssa keskusteluun, eikä työaika kulu tietokoneiden kanssa tuskailemiseen.


34

LexPress


M U U T T U VA N MEDIAOIKEUDEN MYLLERRYKSESSÄ

Markku Varhela on helsinkiläinen asianajaja, varatuomari ja asianajotoimisto Juridia Oy:n osakas. Hän, jos kuka, ymmärtää LexPressin kiinnostuksen mediaoikeuteen. Teksti: Susanna Suokanto, kuva: Markku Varhela Osakkuus Juridiassa

Juridia Oy:n toimisto Helsingin Fabianinkadulla on yksi tunnetuimmista liike- ja IPR-juridiikkaan erikoistuneista asianajotoimistoista. Sen kasvuvauhti on ollut vakuuttava, eikä kehitys näytä ainakaan pysähtyvän. Asiantuntijayrityksen, joka lupailee olevansa asiakkaan kanssa samassa veneessä, omistaa 18

toimipisteessä toimivaa asianajajaa. Yksi heistä on muun muassa mediaoikeuteen perehtynyt osakas Markku Varhela. Innostus löytyy työtehtävien kautta

Kauniit ja Rohkeat, Sinkkuelämää, Ally McBeal ja niin edelleen – näistä vaihtoehdoista ei yksikään taida olla Varhelan

LexPress

35


alkuperäinen innoittaja mediaoikeuden pariin? - Osin kyseessä oli varmaan sattuma, kuten uran valinta ja kiinnostuksen kohteet osin aina ovat. Alusta lähtien asia ei suinkaan ollut selvä, mutta työni hoitaminen edellytti media- ja viestintäoikeuteen liittyvien alueiden oppimista ja opiskelua. Sittemmin olen kyllä määrätietoisesti syventänyt tietojani ja pyrkinyt saamaan asiakkaita siltä sektorilta. Varhela ei pitkään pohtinut Helsingin oikeustieteelliseen hakemista, sillä se tuntui hänestä ainoalta luontevalta vaihtoehdolta lukion jälkeen. Suuntautumista hän ei kuitenkaan abiturienttina vielä päättänyt, vaan media ja viestintäoikeus imaisi mukaansa tekijänoikeuksiin liittyvien työtehtävien ja mainosalan kautta. Mediaoikeus juridiikan kartalla

Mediaoikeuden määrittely itsessään on hankala tehtävä Varhelallekin. Toisaalta määrittelyt eivät aina ole tarpeenkaan rajojen ollessa lähinnä keinotekoisia. - Itse määrittelen toimenkuvani aika pitkälti toimialan, en niinkään oikeudenalan perusteella. Mediaoikeuden parissa työskentelevä joutuu perehtymään ainakin sopimusoikeuteen, tekijänoikeuksiin ja muihin immateriaalioikeuksiin, sananvapauskysymyksiin, markkinointijuridiikkaan ja tietosuojaan - vain joitakin tärkeimpiä mainitakseni. Muutoksen myllerryksessä oleva oikeudenala

Painottumista media- ja viestintäoikeuteen hän uskaltaa oikeustieteen opiskelijoille kyllä suositella. - Ala on mielenkiintoinen, ja se, että se on muutosten kourissa, lisää kiinnostavuutta entisestään.

yleisesti tunnetuin tavoin melkoisessa mullistuksessa digitalisoitumisen myötä. Sillä saralla on riittänyt aika paljon hommia ja haastavaa on pysyä kelkassa mukana. Mielenkiintoisimmista tehtävistä hän mainitsee tapaukset, joissa saa olla mukana vetämässä rajoja. - On aina kiinnostavaa olla mukana uusissa hankkeissa. Tekijänoikeudelliset kysymykset keskiössä

Tuomioistuimessa media- ja viestintäoikeudellisten kysymysten osalta ei juuri tarvitse vierailla. - Kovin usein ei media-alan riitoja oikeudessa ratkota. Oman kokemukseni mukaan suuri osa liittyy tekijänoikeudellisiin kysymyksiin, ja viime vuosina enenevässä määrin kunnianloukkausasioihin. EIT:n ja EIS:n soveltamisessa vielä hapuilua

Varhelalla itsellään on useitakin kunnianloukkausasioita joissain viranomaiskäsittelyn vaiheessa. Yksi näistä on Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa. Kysyttäessä tuomioistuimen käytännöistä soveltaa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen luomaa oikeuskäytäntöä ja Euroopan Ihmisoikeussopimusta Varhela myöntää, että parantamisen varaa löytyy. - Mielestäni nykyisin EIT:n ratkaisukäytäntöä seurataan, tästä huolimatta, entistä paremmin kotimaisissa tuomioistuimissa. Suomi on tuomittu aika monta kertaa korvauksiin sananvapauden loukkausjutuissa. Olisi korkea aika saada tällaiset päätökset loppumaan ja linja yhdenmukaistettua EIT:n suhteellisen vakiintuneen käytännön kanssa.

Töitä tämän alan juristeille tuntuu lisäksi Varhelan mukaan riittävän. - Nopeasti muuttuva maailma lienee haaste monellakin alalla. Media-ala on

36

LexPress


LexPress

37


VIESTINTÄ JA JURIDIIKKA KÄSI KÄDESSÄ Saimme kunnian päästä haastattelemaan viestintätoimisto Hill & Knowltonin toimitusjohtajaa Tarja Jussilaa. Hän avarsi meille paljon viestintätoimiston arkea, mitä ja keitä kaikkia siihen kuuluu. Viestintätoimisto tarjoaa hyvin laaja-alaisen näkökulman eri toimialoihin: teollisuudenlajeihin sekä toisaalta taas muihin asiantuntijaorganisaatioihin, kuten vaikkapa asianajotoimistoihin. Kiteytetysti viestintätoimisto on liikkeenjohdon kumppani – konsulttitaho. Teksti ja kuva: Jenni Heurlin ja Anna Hänninen

Kuka sopii työntekijäksi viestintätoimistoon?

Viestintätoimiston työntekijänä on ikkunapaikalla maailmalla tapahtuviin tuleviin asioihin olemalla mukana kaikessa, mikä liittyy asiakasorganisaatioihin. Työssä on aina vauhti päällä, se on kovatahtista ja vaatii tehokkuutta. Vaikka palkanmaksajana toimiikin toimisto,

38

on siellä töissä asiakkaalle. Tärkeintä työssä on kiinnostus kieltä, sekä kirjallista että suullista ilmaisua kohtaan, sekä viestinnän moniosaamisen taito. Viestintätoimiston työntekijälle sopii mikä tahansa tutkinto, jossa opetetaan ajattelemaan omilla aivoillaan. Ihmisiä tulee toimistoihin siis hyvin erilaisilla taustoilla. Suurimmalla osalla Hill & Knowltonin työntekijöistä on jonkinlainen

LexPress


kauppatieteiden tutkinto, mutta toimistossa on työskennellyt myös esimerkiksi varatuomareita, opettajia, sairaanhoitajia sekä kieli- ja valtiotieteilijöitä. Monialaisen asiantuntijuuden johdosta jokainen työntekijä pääsee vuorostaan sekä avunsaajan että –antajan rooliin. Hill & Knowlton alkuajoista tähän päivään asti

Yhtiö on Suomessa vuonna 1975 erään avioparin perustama perheyhtiö, jossa työskentelee nykyisin noin 40 henkeä. Se on Suomen vanhimpia viestintätoimistoja. Vuonna 1990 yhtiö myytiin osaksi pörssiyhtiö WPP:n omistamaa Hill & Knowlton -ketjua. Osana suurempaa ketjua ja globaalia työympäristöä yritys tarjoaakin asiakkailleen palvelua missä päin maailmaa tahansa. Tyypillisen konsulttiyhtiön Hill & Knowltonin juuret ulottuvat aina 1920-luvun Yhdysvaltoihin. Jo silloin työtehtävät keskittyivät samoihin asioihin kuin nykyäänkin: yhteiskuntasuhteisiin sekä yritysten profilointiin. Lisäksi Hill & Knowlton katsoo itselleen tänä päivänä erityisen tärkeiksi asioiksi ympäristön sekä kestävän kehityksen. Tarja Jussila tuli Hill & Knowltonin palvelukseen harjoittelijaksi 16 vuotta sitten. Taustalla hänellä on jopa kolme tutkintoa: tutkinnot viulunsoitosta, Helsingin sihteeriopistolta sekä ekonomin tutkinto Helsingin kauppakorkeakoulusta. Ennen Hill & Knowltonille tuloaan hän työskenteli muun muassa sinfoniaorkesterissa viulistina, mutta ensimmäiseksi kunnon työpaikakseen hän laskee Hill & Knowltonin. Siellä hän on lähtenyt liikkeelle aivan perusteista ja pikku hiljaa edennyt aina toimitusjohtajan paikalle. Menestyksensä taustalla hän näkee kiinnostuksen suomen kieltä kohtaan. Sen osaamisen tärkeyden hän on aina katsonut olevan itsestäänselvyys. Monenlaista yhteistyötä asianajotoimistojen kanssa

toimistojen kanssa. Tehtävät vaihtelevat hyvinkin yksityiskohtaisesta neuvonnasta, esimerkiksi yksittäisen työntekijän työsuhteeseen liittyvistä asioista, laajaalaiseen toimintaan. Suurin yksittäinen asia, jossa viestintätoimistot ja asianajotoimistot tekevät yhteistyötä, on yritysjärjestelyt. Asianajo- ja viestintätoimistot antavat yhdessä myös paljon koulutusta, muun muassa sosiaalisessa mediassa toimimiseen ja ympäristöasioissa. Juristin tehtävänä on juridisen näkökulman antaminen asioihin, kun taas viestintätoimiston ydinosaamista on opastaa asiakasta viestimään oikeista asioista riittävän selkeästi ja ymmärrettävästi, toki juridista oikeellisuutta unohtamatta. Välillä nämä eri tulokulmat herättävät toimistojen välillä kiivastakin, mutta hedelmällistä keskustelua. Vuosien mittaan näiden kahden toimijan välinen yhteistyö on lisääntynyt ja mukaan on tullut uusia alueita, kuten sosiaalinen media. Sosiaalinen media ja juridiikka

Sosiaalisen median osalta keskustelua ovat viime aikoina herättäneet erityisesti työelämään liittyvät erityiskysymykset. Mitä työntekijä voi sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa ja Twitterissä, sanoa työstään ja työnantajastaan? Nyrkkisääntönä voidaan pitää asioita, jotka työntekijä voisi työnantajalleen sanoa myös kasvokkain. Työsopimuslain mukaan työntekijän tulee olla työnantajalleen lojaali, ja työnantajan tulee voida luottaa työntekijäänsä. Tämä on pätenyt ennenkin, ja pätee yhä, vaikka media muuttuukin koko ajan monialaisemmaksi. Työpaikalla pitäisi avoimesti keskustella siitä, mistä netissä saa puhua ja mistä ei. Sosiaalinen media koko ajan muuttuvana viestinnän sektorina onkin tuonut viestintään ihan uudenlaista haastetta. Siinä, jos missä tarvitaan yhteistyötä viestintä- ja asianajotoimistojen kesken.

Viestintätoimiston arkeen kuuluu myös monialainen yhteistyö asianajo-

LexPress

39


Live-raportointia oikeussalista ja netin villi länsi - haastattelussa oikeustoimittaja Lakimiesuutisten kolumnistinakin toiminut Susanna Reinboth on tunnettu oikeustoimittaja. Haastattelimme Reinbothia sähköpostilla oikeustoimittajan työstä, julkisuudesta ja sananvapaudesta. Reinboth paljastaa tuleville virkamiehille ja juristeille havaitsemansa epäkohdat ja oikeustoimittajan työn uudet tuulet. Teksti ja kuva: Maiju Hämäläinen Töihin suoraan yliopistosta

Reinbothin toimittajantutkinto Tampereen yliopistosta jäi tilastotieteen peruskurssia vaille vajaaksi; vakinainen paikka STT:n oikeustoimittajana vei opiskelijan työelämään. Urallaan Reinboth on työskennellyt esimerkiksi Helsingin Sanomille (1990–2004) ja Nelosen uutisille (2004–). Miten sanomalehti- ja tv-toimittajan työt eroavat? - Olennainen osa toimittajan työstä tiedonhankinta, ja se on samantyyppistä kummassakin. Lehtijuttu syntyy nopeammin, sillä haastattelut pystyy yleensä tekemään puhelimitse. Tv-työssä jo paikasta toiseen liikkuminen vie aikaa, sillä haastateltavat täytyy saada kameran eteen. Reinboth lisää, että tv-työ on erityisen hauskaa silloin, kun on oikeasti jotain näytettävää. - Oikeusjutut ovat usein haasteellisia kuvitettavia. Miten kuvitetaan uutisjuttu esimerkiksi lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista? Työnä oikeustoimittajan toimenkuva menee päällekkäin rikostoimittajan toimenkuvan kanssa. Reinbothin mukaan on pitkälti henkilöstä itsestään kiinni,

40

mieltääkö hän itsensä rikos- vai oikeustoimittajaksi – vai rikos- ja oikeustoimittajaksi. Tiedonvälityksen muutos ja internetin uhkailijat

Tiedonvälitys on nopeutunut huomattavasti suhteessa siihen, mitä se oli vielä 15 vuotta sitten. Nykyään kansalaiset seuraavat uutisia verkossa ja toimituksilta vaaditaan lähes reaaliaikaista tiedonvälitystä. Esimerkiksi Venäjällä tapahtunut Pussy Riot –oikeudenkäynti välitettiin Suomessa erään sanomatalon verkkosivuilla suorana. Reinboth kertoo, että toimittajat tekevät nykyisin juttuja nettiin reaaliajassa, esimerkiksi suoraan oikeussalista. Hänen mukaansa kiire aiheuttaa omat haasteensa, sillä toimittajan on sovitettava yhteen nopeus ja tarkkuus. - Kiireessä voi tulla helposti virheitä, ja kun virhe on kerran päässyt maailmalle, sitä on usein vaikea korjata. Internet on tuonut mukanaan myös mahdollisuuden kommentoida uutisia esimerkiksi keskustelufoorumeilla. Lisäksi omien verkkosivujen tai blogin luominen on suhteellisen helppoa. Ovatko ver-

LexPress


kon luomat mahdollisuudet synnyttäneet myös ongelmia, joita oikeustoimittajan on otettava huomioon? -Pidän ongelmana sitä, että osalla kansasta ei tunnu olevan minkäänlaisia käytöstapoja, rikosoikeudellisesta tietämyksestä puhumattakaan. Jotkut ihmiset kuvittelevat, että netti on jonkinlainen villi länsi, jossa saa laukoa muista ihmisistä ihan mitä vain ja jossa lait eivät ole voimassa. Kaikkein eniten ääntä näyttävät pitävän ne, joilla kommenteista päätellen on suun avaamiseen vähiten edellytyksiä. Netin tuomat mahdollisuudet näkyvät toimittajan arjessa myös ikävällä tavalla ja saattavat jopa hankaloittaa työtä. - Holtiton nettikeskustelu on jo näkynyt toimittajan työssä niin, että jotkut ovat kieltäytyneet haastattelusta nettihuutelijoiden takia. Erityisesti aroissa aiheissa haastateltavat pelkäävät tulla julkisuuteen, koska nettihuutelijat katsovat sen jälkeen asiakseen haukkua haastateltavat todella törkeästi. Myöskään uhkailut eivät ole harvinaisia. - Nettihuutelijat siis uhkailevat ja herjaavat muut hiljaisiksi. Pidän tätä todellisena ongelmana sananvapauden toteutumisen kannalta. Yhteistyö viranomaisten kanssa – ongelmat julkisuuslain tulkinnassa

Yhteistyö virkamiesten kanssa on oikeustoimittajille arkipäivää. Tiedon välittäminen kansalaisille vaatii aktiivisuutta molemmilta osapuolilta. Tietoa saadaan Reinbothin mukaan viranomaisten lähettämisistä tiedotteista, mutta virkamiehille myös soitetaan. - Jotkut viranomaiset – ja jotkut virkamiehet – suhtautuvat julkisuuteen myönteisemmin kuin toiset. Ihan henkilökemiakin saattaa vaikuttaa siihen, miten yhteistyö sujuu. Entä joutuvatko toimittajat usein viittaamaan viranomaisen toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin?

- Tietyissä asioissa virkamiehet tietävät hyvin julkisuuslain velvoitteet, mutta joskus joutuu kinaamaan asioista. Joskus on myös aidosti epäselvää, onko jokin tieto julkinen vai ei. Silloin viranomainen helposti tekee kielteisen päätöksen, ja me valitamme siitä hallinto-oikeuteen. Reinbothin mukaan suurempi ongelma on se, että virkamiehet eivät tiedä julkisuuslain asettamia aikarajoja tietojen luovuttamiselle. - Lain mukaanhan tiedot on luovutettava mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kahdessa viikossa. Isoissa tietopyynnöissä takaraja on kuukausi. Moni virkamies lukee tämän niin, että heillä on oikeus venyttää minkä tahansa tiedon antamista pari viikkoa. Kuukauden takaraja paukkuu monta kertaa vuodessa. Oikeudenkäyntien julkisuus toteutuu Reinbothin mukaan yleensä hyvin, mutta ongelmia on. - Nyt näyttää olevan trendinä esimerkiksi se, että perheen sisäiset henkirikokset käsitellään helposti suljetuin ovin. Totta kai tällaisen asian käsittelyssä tulee esiin myös perheen yksityisyyteen liittyviä asioita, mutta lainsäätäjä ei varmaankaan ole tarkoittanut, että kaikki perheen sisäinen väkivalta käsiteltäisiin suljetuin ovin. Toimittajat ovat olleet tässä suhteessa aktiivisia. Oikeustoimittajat ry, jossa Reinboth vaikuttaa, onkin kerran kannellut asiasta oikeusasiamiehen kansliaan. - Petri Jääskeläinen olikin meidän kanssamme pitkälti samaa mieltä. Sananvapauden ja yksityiselämän rajat

Rankoiksi miellettyjä oikeusjuttuja ja rikoksiin syyllistyneitä koskeva uutisointi kuuluu oikeustoimittajan työnkuvaan. Oikeustoimittaja joutuukin Reinbothin mukaan jatkuvasti miettimään, mitä voi ja mitä ei voi julkaista. - Alan eettiset ohjeet, journalistin ohjeet, ovat yleensä sen verran hyvin selkärangassa, että päätökset syntyvät helposti.

LexPress

41


Tasapainottelu asianosaisten oikeuksien ja yleisön tiedontarpeen on Reinbothin mukaan kuitenkin välillä hankalaa, vaikka tarkoitus on kertoa asioista niin, että yleisö saa mahdollisimman oikean kuvan asioista, mutta asianosaisten oikeuksia ei tarpeettomasti loukattaisi.

Suomessa on keskusteltu yksityiselämän suojasta ja sananvapaudesta. Toimittajia kohtaan on nostettu syytteitä, kun asianosaiset ovat kokeneet yksityiselämäänsä loukatun. Reinboth näkee tilanteen kuitenkin parantuneen viime vuosina, syyksi hän arvelee EIT:stä saadut langettavat tuomiot sananvapausartiklan loukkaamisesta. Muutosta myös tarvittiin. - Tässä oli kuitenkin noin 15 vuoden ajanjakso, jolloin syytteen nostamisen perustaksi näytti se, että epäilty on ammattinimikkeeltään toimittaja – ja käytin tässä toimittajille kuuluvaa oikeutta liioitteluun ja provosointiin vain erittäin vähän. Reinboth käsityksen mukaan ongelma on ollut siinä, että syyttäjät ja tuomarit eivät ole joko ymmärtäneet tai halunneet miettiä sitä, mitä yksityiselämää suojaavalla säännöksellä on tarkoitus suojata. - Säännöksen tavoitteena on suojata ihmisten yksityiselämää ulkopuolisten asiattomalta puuttumiselta. Sen sijaan sen tarkoituksena ei ole estää asiallista keskustelua merkittävistä asioista. Rikosten kuuluminen yksityiselämään on aiheuttanut pohdintaa. Oikeustoimittajat ry. on lausunut oikeusministeriön työryhmämietinnöstä, joka koskee mui-

42

den muassa sananvapausrikoksia koskevan lainsäädännön tarkistamista (Oikeusministeriön julkaisuja 24/2012). Lausunnossaan yhdistys toteaa perusteluin, että rikokseen tuomitun, syytetyn tai epäillyn tulisi voida vain poikkeuksellisesti vedota yksityiselämää suojaavaan säännökseen rikosta koskevien tietojen osalta. Lausunnossa EIT:n oikeuskäytäntö mainitaan usein. - Mielestäni Suomessa ei edelleenkään tunneta EIT:n ratkaisukäytäntöä tarpeeksi. Ongelma näyttää olevan se, että jotkut ihmiset tuntuvat lukevan EIT:n tuomioista vain sen, minkä he haluavat lukea, eivätkä yritäkään ymmärtää ratkaisujen perimmäisiä viestejä. EIT:n ratkaisukäytännöstä ei esimerkiksi löydy tukea sille ajatukselle, että rikos kuuluisi yksityisyyden piiriin. Siitä huolimatta Suomessa jotkut tahot ajavat jääräpäisesti mallia, jolla vakavienkin rikosten katsottaisiin lähtökohtaisesti kuuluvan yksityisyyden piiriin. Lopuksi: vielä kerran sananvapaudesta

Sananvapaus tuntuu olevan suomalaisille tärkeä perusoikeus. ”Suomessa on – edellä kuvatuista ongelmista huolimatta – poikkeuksellisen laaja sananvapaus. Jokaisella on periaatteessa mahdollisuus käyttää sananvapautta ilman vainon pelkoa. Sen takia jokaisella olisi tilaisuus käydä mitä tahansa keskustelua omalla nimellään,” Reinboth vastaa kysyttäessä suomalaisten mahdollisuudesta tosiasiallisesti käyttää sananvapauttaan. Reinboth itse ei ole koskaan kokenut tarvetta käyttää nimimerkkiä tai kirjoittaa nimettömänä. Sananvapautta on kuitenkin myös suojeltava ja se saattaa vaatia rohkeutta. Reinboth on huolissaan siitä, miten nimettömät nettihuutelijat katsovat voivansa huudella puskista mitä tahansa. - He siis pyrkivät vaientamaan muut ja siten estää sananvapauden toteutumisen. Toivon, että suuri enemmistö ei nyt anna periksi näille nettidiktaattoreille, vaan pitävät kiinni yhdestä demokratian kivijalasta, sananvapaudesta.

LexPress


Juristin arki Sanoma-taloll a Pääsimme haastattelemaan Sanoman päälakimiestä Antti Ikosta sekä Nelonen Media -yksikön lakiasioista vastaavaa Antti Härmänmaata siitä, millaista juristin arki on Sanomalla, ja miten työtehtävät ovat muuttuneet median kasvun myötä. Haastateltaviamme lainaten Sanoma on kuluttajamediaan ja oppimiseen keskittyvä eurooppalainen konserni, joka harjoittaa oppimateriaaliliiketoimintaa sekä laaja-alaista medialiiketoimintaa. Median osalta yhtiöllä on Suomessa kolme suoraa tytäryhtiötä: Sanoma News, Sanoma Magazines Finland sekä Sanoma Entertainment/Nelonen Media. Teksti: Anna Hänninen ja Jenni Heurlin

1. Kertoisitko omasta urastasi ja siitä, miten olet päätynyt Sanoman juristiksi? - Valmistumiseni jälkeen työskentelin muutaman vuoden asianajotoimisto Hannes Snellmanilla, missä työni keskittyi kilpailuoikeuteen sekä siihen liittyviin prosesseihin. Sanomassa minua kiinnostivat mahdollisuudet tehdä yritysjuristin töitä aiempaa laaja-alaisemmin sekä oppia yhden toimijan ja toimialan liiketoimintaa asianajotoimistoa syvällisemmin. Hain vapaata paikkaa ja tulin valituksi tehtävään, kertoo Ikonen. – Aloitin asianajotoimisto Hammarström Puhakka Partnersilla, mutta hain sitten lakimiesharjoittelijaksi Sanoman management trainee –ohjelmaan, sillä työ yritysjuristina, erityisesti media-alalla, kiinnosti minua enemmän. Valmistuttuani ohjelmasta olen työskennellyt eri tehtävissä eri divisioonissa ja emoyhtiössä, kertoo Härmänmaa.

2. Minkälaista erityistä osaamista Sanomalla työskentelevältä juristilta edellytetään? Minkälaisissa tehtävissä juristit siellä työskentelevät? - Mediatoimiala elää suurta murrosta, johon mediatalojen tulee vastata kehittämällä sisältöjään ja palvelujaan monikanavaisesti. Juristin näkökulmasta tämä edellyttää kykyä soveltaa perinteistä osaamista, kuten tekijänoikeus- ja sopimusoikeusosaamista, myös digitaalisessa ympäristössä, kertoo Ikonen. Hän jatkaa kuvaamalla juristin työn Sanomalla olevan laaja-alaista, sillä juristilta edellytetään juridisen osaamisen lisäksi muun muassa kiinnostusta liiketoimintaa kohtaan. - Juristin tulee osata laajasti juridiikan eri osa-alueita. Erityisesti tekijänoikeudet, sananvapauskysymykset sekä sopimusoikeus ovat keskeisiä. Lisäksi on tärkeää tuntea liiketoimintaympäristö ja seurata sen kehittymistä niin kaupallisesta kuin teknologisestakin näkökulmasta, toteaa puolestaan Härmänmaa.

LexPress

43


3. Mikä on haastavinta työssäsi? Mikä palkitsevinta? Sekä Ikonen että Härmänmaa mainitsevat työn haastavimmaksi puoleksi ajankäytön. Palkitsevinta kummankin mielestä on yhteistyö huippuosaajien kanssa sekä osallisuus median murrokseen. – Omalla kohdallani palkitsevaa on lisäksi ollut nähdä hyvin laajasti konsernin eri toimintoja sekä oppia erilaisia näkökulmia ja toimintakulttuureja, täydentää Härmänmaa.

4. Miten työtehtävät eroavat toisistaan median eri aloilla? Haastateltavat ovat yhtä mieltä siitä, että muista mediatyypeistä selkeimmin eroaa televisiotoimiala, joka on toimiluvanvaraista ja verrattain vahvasti säänneltyä. Siellä juristit ovat vahvemmin vuorovaikutuksessa valvontaviranomaisten kanssa, eivätkä sanomalehti-, aikakauslehti- ja verkkoliiketoiminta juristin näkökulmasta poikkea toisistaan niin paljoa.

5. Miten sosiaalisen median kasvu näkyy työssäsi? - Sosiaalista mediaa varten ei ole säädetty erillisiä lakeja, mutta toimintaympäristö ja –rytmi eroavat kuitenkin painetusta mediasta. Tämä edellyttää vanhojen normien soveltamista uuteen ympäristöön ja erityyppisten liiketoimintamahdollisuuksien ja riskien arvioimista tässä valossa. Sosiaalinen media työllistääkin juristeja jonkin verran, toteaa Ikonen. - Sosiaalisen median kasvu on laajentanut mediapalveluiden tarjontaa, jolloin kilpailu kuluttajan ajasta ja huomiosta lisääntyy. Kun sisältöä jaetaan suoraan kaverilta kaverille, se vaikuttaa myös kustantajan tai muun sisältöaggregaattorin, kuten televisioyhtiön, rooliin. Verkossa kohtaavat myös erilaiset toimintatavat ja oikeuskulttuurit, jolloin eri kansallisuutta olevia palveluntarjoajia säätelevät eri normit, kertoo vuorostaan Härmänmaa.

6. Mitkä ovat mielestäsi sananvapauden rajat mediassa toimijalle? Esimerkiksi nyrkkisääntö sille, missä menee sananvapauden raja? - Vaikka median keskeinen tehtävä onkin raportoida yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista, sen ei kuitenkaan tule tahallisesti loukata kenenkään yksityisyyttä tai kunniaa. Median ei myöskään tule provosoida mitään kansanryhmää vastaan. Asian yhteiskunnallinen merkittävyys sekä huolellinen taustatyö ja tosiasioiden selvittäminen on keskeisiä sananvapauden rajoja. Mielestäni median tulisi näissä raameissa tuoda esille sekä omiaan että yleisön mielipiteitä sosiaalisen media kautta ilman, että sen tulisi altistua ankarille vastuukysymyksille. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut useita, yleensä sananvapautta puoltavia, sananvapausratkaisuja, joiden odotan vaikuttavan kansallisten tuomioistuinten ratkaisukäytäntöön, kuvailee Ikonen.

Antti Härmänmaa

Antti Ikonen

44

LexPress


LexPress

45


Ensimmäinen viik Teksti: Tuomas Ruuhijärvi, kuvat: Lex ry Maanantai

Maanantaina 20.8.2012 153 uutta oikeustieteen ylioppilasta istutettiin Calonian ykkösluentosaliin. Pääsykoetulosten julkistamisen jälkeen alkoi pitkä ja piinaava odotus - vihdoin perehdytysviikko yliopistolla polkaistiin käyntiin ja fuksiviikko sai luvan alkaa. Päiväohjelmassa melko suuri osa kerrotusta oli jo entuudestaan tuttua, ja mielessä pyörivät ajatukset iltaohjelmasta sekä uusista opiskelukavereista. Ensisilmäyksellä meidän fuksien joukosta ei löytynyt minulle ainoatakaan tuttua kasvoa, vaikka turkulaisena olisin niin voinut olettaa. Opiskelemaan hyväksyttyjen listan perusteella tiesin jo, ettei kovin läheisiä tuttavia fuksiporukassa olisi, vaikka jälkikäteen tajusinkin muutamien kanssa joskus jutelleeni. Opeteltavien nimien määrä oli valtaisa, ja jos kasvoista viikon loppuessa osaisi kymmenenneksen, niin hyvä olisi. Kun meidät oli jaettu tuutoriryhmiin, lähdimme p i k a i s t e n e s i ttäytymisten jälkeen tuutorimme Riikka Laaksosen kanssa syömään Assarin ullakolle ja tutustumaan muun muassa Lexin toimistoon. Tutustuminen ainejärjestöelämään oli alkanut. Lexin toimistolla meidät toivotettiin tervetulleiksi ja meille kerrottiin hieman toimiston päivystysajoista ja muista toimiston tarjoamista palveluista kuten ilmaisesta kahvista. Fuksiviikon ensimmäisenä iltana tapasimme tuomiokirkolla, josta suuntasimme istumaan jokilaivalle tuutoriryhmämme kanssa. Jenni, Valtteri, Samuli,

46

Tyttiina, Inna... Muutamat nimet alkoivat tarttua mieleen, kun tutustuimme Cindyn takakannella toisiimme ja tuutorimme vastaili mieltämme askarruttaviin kysymyksiin. Lähdimme Cindyn ampiaisia pakoon Edisoniin, jossa järjestettiin fuksiviikon ensimmäinen tutustumisilta. Alkoi fuksipassin ensimmäisten pelimiespisteiden metsästäminen: Edisonissa todistettiin letkajenkkaa ja käsilläkävelyä. Ryhmämme kävi hakemassa Wiklundin alakerrasta myöhemmin Peraksi ristityn havukasvin, joka koristeltiin lahjanauhalla sekä herkkusienellä ja luovutettiin hallitukselle lauluesityksen saattelemana. Herkkusieni on sittemmin pudonnut matkasta, mutta Pera lahjanaruineen koristaa Lexin toimistoa. Tiistai

Seuraavana aamuna Calonialla näkyi monen monta hieman punoittavaa ja väsynyttä silmäparia. Edisonista Forteen siirtyneet pilkkuun asti tanssineet punasilmät saivat minut tyytyväiseksi päätöksestäni mennä ajoissa kotiin. Yliopistoelämän käytäntöihin perehtyminen jatkui niin tiedekunnan ohjelman kuin tuutoroinnin parissa. Päiväohjelman ja lyhyen hengähdystauon jälkeen meno jatkui yökerhossa, kun Lexin uudet jäsenet valtasivat Börs Night Clubin ensin etkoiltuaan tuutoroiden luona. Ilta Börssissä alkoi järjestetyn ohjelman puitteissa: etsimme Börssistä vanhempia ainejärjestöläisiä erinäisten vihjeiden perusteella - suurimman osan löysimmekin. Loppuhuipennuksena esitetty lauluesityskään ei riittänyt tuo-

LexPress


kko lexiläisenä maan fuksiryhmällemme voittoa tiukassa kisailussa, vaikka koetimme jopa lahjoa hallitusta. Paremmin suoriutunut – tai lahjonut – ryhmä vei voiton nenämme alta. Tiistai-ilta oli fuksiviikolla omalta osaltani kaikkein vauhdikkain. Ihmisiä metsästäessä ja tanssiessa tuli jano, mikä johti useamman oluen kumoamiseen. Seuraavana aamuna moni valitteli mustelmia jaloissaan, ja minä ihmettelin naamaani eksynyttä naarmua. Pienet haaverit kuitenkin vain kuuluvat asiaan: jos ei viimeistään toisena iltana joku olisi itseään telonut, niin jotain olisi tehty väärin. Keskiviikko

Keskiviikkona tiedekunnan ohjelmaa seuraamassa oli vähemmän porukkaa kuin edeltävinä päivinä. Bileet siis vaativat veronsa. Oli myös viikon ensimmäinen sateinen päivä, joka tietysti oli juuri se päivä, jonka kohdalla kalenterissa luki ”Aarteenmetsästys”. Vartiovuorenmäelle kokoonnuttuamme meidät jaettiin uusiin ryhmiin ja kunnollinen tutustuminen tuutoriryhmän ulkopuolisiin fukseihin alkoi. Pitkin kaupunkia metsästettiin niin Tiitisen listaa kuin Ari Saarnilehdon vaimon nimeä, ja aika monta aarretta saatiinkin kokoon. Ohjelmaan mahtui jälleen laulua, esityksiä sekä muuta meteliä. Aarteenmetsästyksen lomassa hankittua juhlamieltä lähdettiin jalostamaan tällä kertaa Nightclub Marilyniin.

Torstai

Seuraavana aamuna meistä kenties puolet selvisi kättelemään rehtoria. Tilaakaan koko porukalle ei kuulemma olisi ollut, eli yliopistonkin puolelta oltiin varauduttu siihen, että osa opiskelijoista on edelleen toipumassa bileistä sekä keräämässä voimia illan kiertoajelua varten. Itse sain silmäni auki siten, että nippa nappa kerkesin suihkun kautta mukaan kiertoajelulle. Kiertoajelulla tutuksi tuli muun muassa Halisissa sijaitseva Ravintola Gregorius, Paalupaikan vieressä virvokkeita tarjoileva Streetbar95 sekä Aurajokirannan Laituriksi nimetty kuppila. Tässä kaiken välissä ehdimme myös käymään Ruissalossa, jossa muutama meistä päätyi uimaan. Vesi oli yllättävän lämmintä. Kaikkien mielipidettä uimisesta ei tiedusteltu vaan esimerkiksi hallituksen puheenjohtaja lähti uimareissulle vastoin tahtoaan. Bileet jatkuivat Laiturin jälkeen The Monkeyssa, jossa tanssittiin pilkkuun saakka hyvällä omatunnolla. Perjantaille kun ei ollut mitään varsinaista asiaohjelmaa, oli mahdollisuus nukkua pitkään. Fuksiviikko oli ohi. Seuraavana maanantaina alkaisi opiskeleminen PO1-kurssin luennolla. Mikäli loppuaika opiskelusta tulisi olemaan edes lähelle yhtä hauskaa kuin fuksiviikko, olisi edessämme todella mahtavia vuosia.

LexPress

47


48

LexPress


Fuksiviikko tuutorin silmin En tiedä kumpia jännitti enemmän, meitä vai fukseja, mutta veikkaan vahvasti ensimmäisiä. Omasta fuksiviikosta on jo vierähtänyt muutama vuosi, joten vaikka osa muistoista tuntuikin jo melko blurratuilta, oli mielessä päällimmäisenä se mahtava yhteenkuuluvuuden tunne ja innostuneisuus, joka johdantoviikolta jäi käteen. Mietin, kuinka monta ystävyyssuhdetta olenkaan luonut jossain salmarishottien ja Samppalinnan maauimalan välissä, ja haikeasti muistelen ensimmäistä pelimiespistettäni! Viimein meidät päästetään sisään luentosaliin noutamaan omat opetuslapsemme. Vedän syvään henkeä: nyt se alkaa, fuksiviikko 2012! Teksti: Noora Mäki, kuvat: Lex ry

Tutustumisilta

Maanantai on tunnetusti se ilta, jolloin vain rennosti hengaillaan ja istuskellaan Edisonissa. 2012 vuosikurssin päästessä vauhtiin pelimiespisteiden keräilyssä, tunnelma on kuitenkin hetkessä huipussaan ja muutaman tunnin kuluttua löydän itseni reivaamasta Forten tahmaisilta lattioilta. Vieressäni myöhemmin vuosikurssi-isännäksikin nimetty Mikko Mononen näyttää sillantekotaitojaan tanssilattialla ja toisella puolellani steppailee poika, joka esittelee

itsensä Rikuksi Oulusta. Tämä vuosikurssi on tullut jäädäkseen! Tiistain tuutorietkot

Sangria odottaa tyhjennystä ja suolaiset piirakat nälkäisiä suita. Tuutorietkoilla on aika luoda ystävyyttä yli ryhmän rajojen, jossa ainakin desibelitasoa tarkkaillen onnistutaan varsin mainiosti (anteeksi naapurit!). Hallituslaiset saapuvat myös paikalle juuri sopivasti kertomaan kummallisia faktoja itsestään, joten luulisi tämän jälkeen heidän lähesty-

LexPress

49


miskynnyksensä fuksien keskuudessa alentuneen entisestään. Jatkoja juhlitaan Börsissä, jonne vanhemmat tieteenharjoittajatkin saapuvat seuraamaan ihmismetsästystä ja lauluesityksiä hallitukselle. Voittajaksi selviytyy jo vuoden kosteimmaksi fuksiryhmäksikin nimetty ryhmä numero neljä! Keskiviikko ja kauan odotettu aarteenmetsästys

Joidenkin perinteiden ei toivoisi jatkuvan vuodesta toiseen. Aarteenmetsästystä säestävän sateenropinan ollen yksi näistä – tänäkin vuonna. Fuksit eivät tunnu välittävän, vaan lähtevät innolla matkaan ja tuutorit saavatkin arvioitavakseen useita suorituksia jo ennen kokoontumista Vartiovuorella. Suu täynnä vuorotellen pizzaa ja täytekakkua ihailimme paidatonta lääkiksen urheilijapoikaa, fuksien laulu- ja tanssiesityksiä sekä loimme gangnam stylen tahtiin ihmispyramidin aarteenmetsästyksen jatkuessa kaupungilla. Ja millaisin tuloksin! Ilta päättyy Lyniin, jossa allekirjoittanut voi mainita olleen hyvin edullista...

50

Kiertoajelu loppuhuipennuksena

Torstain ohjelman avaa jo legendaksi muodostunut Mikko Vuorenpää. Käräjäoikeusseuran soveltuvuuskokeesta selvittyään fuksit pakkautuvat busseihin ja hoilaaminen voi alkaa. Ensimmäinen baari häämöttää jo hallituksen edustajien aloitellessa I want to break free- esityksellään, joten bussilastillinen tyhjenee nopeasti turruttamaan muistikuviaan illasta. Myös Ruissalossa piipahdetaan ja Siljan matkustajat voivat taas ensi kerralla pohtia hiukan tarkemmin, tahtovatko ihailla upeaa Turun saaristoa laivan kannella. Laiturin kautta siirrymme jatkoille Monkeyhin, jossa meininki on mautonta, mutta näyttävää. Vakuuttavasti lexiläiset jaksavat vielä pilkun jälkeenkin ja viimeisten uimarien suunnatessa kotia kohti alkaa perjantai jo sarastaa. Jälkimainingeissa päätän pienen harkinnan jälkeen hylätä detox-tuotannon ja totean vain että ensi viikolla mennään taas!

LexPress


LexPress

51


52

LexPress


Osa OTH-hyväntekeväisyyspotin rahoista on saatu yrityksiltä lahjoituksina. Logojen yritykset ovat tehneet lahjoituksen hyvään:

Oikkarit tekivät hyvää Hyvää voi tehdä monella tapaa. Oikeustieteen opiskelijoita ympäri Suomea kerääntyi toukokuun viimeisenä viikonloppuna ensimmäistä kertaa järjestettyyn kaksipäiväiseen Oikkari tekee hyvää –tapahtumaan Helsinkiin. Lakimiesliiton opiskelijavaliokunnan ideoiman ja organisoiman tapahtuman avulla kerätyt varat lahjoitettiin Rikosuhripäivystyksen hyväksi. Perjantaina ohjelmaan sisältyi excursioita eri alan toimistoihin ja illalla kaikille avoin iltajuhla Ravintola Namussa. Lauantaina tapahtuma huipentui vielä keväisen hellepäivän brunssiin. Oikkari tekee hyvää -tapahtuman eli OTH:n ensimmäinen päivä alkoi reippaasti excuilla, joilla oikkareita isännöivät Castrén & Snellman, Avance, Fondia, Krogerus, Kotiranta & Co, Deloitte, Markkinaoikeus, Rautaruukki, Kemira, Juridia, Roschier, Pantti- ja rekisterihallitus, Helsingin syyttäjänvirasto, Korkein oikeus sekä Hannes Snellman. Opiskelijat oli jaettu ryhmiin ja jokainen ryhmä vieraili päivän aikana muutamassa toimistossa. Excuilla opiskelijat saivat tutustua mahdollisiin tulevaisuuden työnantajiin ja isännöivät toimistot esittäytyivät päivän yhteiskuntavastuu -teeman puitteissa. Vierailuiden aikana teema herättikin keskustelua muun muassa ympäristöarvoista. Pikniklounaan jälkeen oli vuorossa siirtyminen Makkaratalon toisessa kerroksessa sijaitsevan Ravintola Namun mahtavalle terassille viettämään iltaa. Iltajuhlassa päätähtenä esiintyi Pykälän bändi. Namussa ilta sujui rattoisasti opiskelijoiden tutustuessa toisiinsa, pitäessä hauskaa – ja tietysti tehdessä hyvää. Iltajuhlan lipunmyyntitulot lahjoitettiin rikosuhripäivystykselle ja tapahtuma keräsikin runsain mitoin auttavia oikeustieteilijöitä paikalle. Seuraavana päivänä tapahtumaan osallistuneet oli kutsuttu Helsingin Suvilahteen brunssille ja viettämään rentoa kevätpäivää yhdessäolon merkeissä. Tarjolla oli täyttävää brunssievästä aina pitsasta herkullisiin muffinseihin sekä virkistävää juomaa. Sää suosi osallistujia ja aurinko paistoi lämpimästi koko päivän. Päivä hujahtikin nopeasti ja ensimmäinen OTH oli tullut päätökseensä. Lakimiesliiton järjestämä hyväntekeväisyystempaus, OTH, keräsi runsaasti innostuneita opiskelijoita kaikista Suomen oikeustieteellisistä Helsinkiin tekemään hyvää rikosuhripäivystyksen hyväksi. Rikosuhripäivystyksen tehtävä on tärkeä; sen tarkoituksena on tukipalveluiden avulla parantaa sekä rikoksen uhrin, hänen läheisensä että todistajan asemaa rikosasiassa. Kevään tempauksessa kerättiin ja lahjoitettiin Rikosuhripäivystykselle yhteensä 4.681 euroa. Lahjoitussumma koostui iltajuhlien lipunmyyntituloista sekä yksittäisistä lahjoituksista. Lämmin kiitos kuuluu kaikille tapahtumaa järjestäneille ja siihen osallistuneille. Jäämme innolla odottamaan kevättä ja seuraavaa tilaisuutta tehdä yhdessä hyvää.

LexPress

53


PT- palsta

4Poikkitieteellistä kirjeenvaihtoa

”Kato, mulla todistus on priimatavaraa Saas nähdä mihin korkeekouluun lähden hakemaan OIKIS-LÄÄKIS-OIKIS-LÄÄKIS–OIKIS-LÄÄKIS ÄÄÄÄÄ!” (Paula Vesala & Mira Luoti: Isin pikku tyttö, 2003) TLKS:llä on aihetta pitää Lexiä sisarainejärjestönään. Medisiinarit ja oikeustieteen opiskelijat ovat monilla tavoin samassa asemassa. Teidän tieteenalanne huomion fokuksessa oleva järjestelmä on ihmisen luoma, meidän taas luonnon. Kuitenkin sekä oikeusettä lääketiede pyrkivät ymmärtämään monitahoisia tutkimuskohteitaan ennen kaikkea siksi, että ihmiset voisivat elää parempaa elämää. Me tarvitsemme toisiamme. Lääkärin työtä säätelevät monet lait ja asiansa osaavia lakimiehiä tarvittaisiin vielä erityisesti muotoilemaan nykyistä paremmin toimivat juridiset puitteet maamme terveydenhuoltojärjestelmälle. Juristit lihaa ja verta olevina ihmisinä tarvitsevat lääkäreitä niin kuin lääkärit yhteiskunnan sopimusverkoissa luovivina luonnollisina henkilöinä tarvitsevat juristeja. Maailma tarvitsee meitä. Terveys ja oikeudenmukainen yhteiskunta ovat keskeisiä edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille, ja niistä huolehtiminen on teidän ja meidän vastuullamme. Lääkärit ja lakimiehet ovat arvostetuimpien ammattien listalla korkealla ja alojemme hyvin työnsä tekevät ammatinharjoittajat ovat kaiken saamansa kunnioituksen väärtejä. Me pääsemme nauttimaan arvostuksesta jo opiskeluaikana. Kaikki tietävät, että tiedekuntiimme pääsy on ankaran kilpailun takana, ja siinä pärjäämiseen tarvitaan kovaa omistautumista, lukupäätä ja stressinsietokykyä. Pääsykoeprässistä selviämisen jälkeen tarvitsee yhä opiskella ahkerasti, mutta jo sisäänpääsyn myötä on ansainnut tietyn aseman. Ympärillä on lahjakkaita ja fiksuja ihmisiä paljon, ainejärjestöllä on resursseja järjestää todella monipuolista toimintaa ja ammatillinen tulevaisuus on turvattu.

54

Arvokkaan ja korkean asemansa voi ottaa kahdella tavalla: Kohottautumalla muka korkealle muiden yläpuolelle arvoiseensa seuraan tai toimimalla asemansa arvon mukaisesti. Voi julistautua kuuluvansa statusporukkaan ja tehdä yhteistyötä vain kolmen arvokkaan alan opiskelijoiden kesken. Silloin pääsee verkostoitumaan vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden tuntemisesta on varmaan hyötyä tulevaisuudessa. Porukalla voi myös keulia sillä, että muilla ei ole yhtä hyvät kortit kädessä kuin meillä. Toinen tapa olla asemassaan on tehdä siinä sellaisia asioita, jotka herättävät arvostusta. Lex ry:tä on kunnioittaen kiittäminen oikeusaputoimikunnan lakineuvonnasta – oman alan tuntemuksen antamisesta muidenkin avuksi. TLKS tekisi hyvin, jos sekin voisi jotain kautta viedä opiskelijoidensa osaamista palveluiksi. Akateeminen MM-mölkky ei liity oikeustieteeseen mutta on kerrassaan hieno tapahtuma; medisiinareita on ollut usein nauttimassa Kirkkotien humusta; ja tilaisuudesta tilata frakki Lexin ryhmätilauksessa on iloa vuosijuhliin valmistautuessa. TLKS on ollut tapahtumia ja palveluita järjestäessään sisäänpäin kääntyneempi. Meillä on teiltä opittavaa. Olkaa tervehdityt, oikeustieteen opiskelijat. Keskittykäämme omahyväisyyden sijaan tekemiseen ja sellaisiin asioihin, joilla kunnioitus ja aseman arvostus ansaitaan. Jättäkäämme pienessä piirissä keskinäinen selkääntaputtelu niille, joiden käsille ei parempaa tekemistä ole. Nähdään toivottavasti joskus Tivolillakin! Teksti: Pyry Hallamaa, FiMSIC Turun projektivirkailija, TLKS Boosterin kirjoittaja, TyTen varaedustaja.

LexPress


LexPress

55


OIKEUS taju

Sananvapautta vai median mielivaltaa? Tällä kertaa palstalla puidaan sananvapauden rajoja mediassa. Hallintooikeuden professori Heikki Kulla arvioi kahta huomiota herättänyttä oikeustapausta, joissa sananvapauden sekä yksityiselämän ja kunnian suojan välistä suhdetta on jouduttu tarkoin punnitsemaan. Tekstin koonnut: Annika Falben

TAPAUS 1 KKO:2010:38 Kysymys pääministerin entisen seurustelukumppanin ja kirjan kustannusyhtiön edustajan syyllistymisestä yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen sillä perusteella, että seurustelusuhdetta käsittelevässä kirjassa oli esitetty pääministerin yksityiselämää koskevia tietoja ja vihjauksia

KOMMENTTI: Tapauksessa korkein oikeus tuomitsi Pääministerin morsian –kirjan kustantaneen Kari Ojalan ja kirjan tekemiseen osallistuneen Susan Ruususen yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkorangaistuksiin. Lisäksi hovioikeuden Ojalalle määräämä velvollisuus suorittaa pääministeri Matti Vanhaselle vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä pysytettiin. KKO luki Ojalan ja Ruususen syyksi sen, että nämä olivat kirjassa julkaisseet Vanhasen yksityiselämän ydinalueelle kuuluvia sukupuolielämään ja intiimeihin yksityisiin tapahtumiin liittyviä tietoja. Tuomiossa viitataan perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattuun yksityiselämän suojaan, joka koskee myös politiikassa ja yhteiskunnallisissa johtotehtävissä toimivia henkilöitä. Tuomion mukaan Vanhasen yksityiselämää koskeneet edellä mainitut kirjan tiedot olivat hänen yksityiselämänsä ydinalueeseen kajoavina olleet laadultaan selvästi sellaisia, että niiden laaja luvattomasti tapahtuva levittäminen oli ollut omiaan aiheuttamaan laissa tarkoitettua vahinkoa ja kärsimystä. KKO totesi myös, että Vanhasen asema pääministerinä ja merkittävää poliittista valtaa käyttävänä henkilönä merkitsi sitä, että hänen yksityiselämänsä suoja oli tavalliseen yksityishenkilöön verrattuna suppeampi. Silti johtavankaan poliitikon yksityiselämä ja etenkään sen ydinalue ei ole vailla suojaa. Viimeksi mainittuun luettavien tietojen julkaisemista ei voitu perustella pelkästään sananvapauteen vetoamalla,

56

LexPress


koska tiedoissa ei ollut kyse yleiseltä kannalta kiinnostavista ja tärkeäksi koetuista asioista. Tosin yksityiselämän ydinalueen koskemattomuuden periaate on kritiikille altis lähinnä sen vuoksi, että ydinalueen rajaus on epämääräinen. Tuomioista ei ilmene, minkä sisältöisiä nuo sukupuolielämään ja intiimeihin yksityisiin tapahtumiin liittyvät tiedot olivat. Tuomiossa vain viitataan kirjan sivunumeroihin, koska tuomiossa ei ilmeisesti voitukaan toistaa loukkaavia sanontoja. Siten tarkempi perehtyminen asiaan edellyttäisi tuomion ja kirjan rinnakkaislukua. Jyrki Virolaisen blogin mukaan (16.6.2010) suojattuun yksityiselämän ydinalueeseen kuului muun muassa virke ”Hieroimme vuoron perään toistemme hartioita”. Ydinalueen ulkopuolelle jäi esimerkiksi virke ”Palkintona raskaasta päivästä menimme saunaan.” Tuomio liittyy osana moni-ilmeiseen oikeuskäytäntöön, jossa on punnittu sananvapauden ja yksityiselämän suojan välistä suhdetta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti katsonut Suomen rikkoneen ihmisoikeussopimuksen sananvapausartiklaa. Suomessa on sekä vierastettu ihmisoikeustuomioistuimen tapaa tulkita sanavapauden käyttämistä suvaitsevaisesti ja vapauden rajoituksia supistavasti että pyritty ottamaan huomioon nuo linjaukset. Tarkasteltavassa tapauksessa yksityiselämän suojaamisella katsottiin kuitenkin olevan suurempi painoarvo. Sanavapausrikoksia koskeva lainuudistushanke on vireillä (OM 24/2012).

TAPAUS 2 KKO:2010:88 Television ajankohtaisohjelmassa oli vihjattu, että kolme ohjelmassa nimeltä mainittua henkilöä kuului ryhmään, joka rahoitti ulkomailla toimivaa terroristijärjestöä. Kyseiset henkilöt olivat olleet Suomesta toimitettujen tietojen perusteella pidätettyinä Irakissa terrorismiyhteyksistä epäiltyinä, mutta sittemmin vapautettu. Ohjelmassa esitetyt väitteet ja vihjaukset olivat perustuneet keskeisesti haastattelulausumiin, jotka olivat peräisin kahdeksalta eri henkilöltä, joiden henkilöllisyyttä ohjelman toimittaja ei paljastanut. Kysymys siitä, olivatko ohjelman toimittaja ja vastaava toimittaja sekä ohjelmassa haastattelulausumia antanut henkilö syyllistyneet kunnianloukkausrikokseen.

KOMMENTTI: KKO tuomitsi ohjelman toimittajan ja päätoimittajan kolmesta törkeästä kunnianloukkauksesta sakkorangaistukseen. Heidät ja Yleisradio tuomittiin maksamaan kolmelle ohjelmassa mainitulle henkilölle korvausta kärsimyksestä. Ajankohtaisohjelma oli TV 1-kanavalla MOT-ohjelmasarjassa esitetty ”Pyhä sota Turussa”. Ohjelmassa oli muun muassa vihjattu, että kyseiset nimeltä mainitut henkilöt kuuluivat ryhmään, joka rahoitti Pohjois-Irakin Kurdistanissa toimivaa Ansar Al Islam terroristijärjestöä ja että eräs heistä johti kyseistä ryhmää. KKO:n mukaan toimittajalla oli sinänsä oikeus olla paljastamatta lähteitään. Hän ei kuitenkaan voinut lähdesuojaan vetoamalla välttyä rangaistukselta, jollei hän ole

LexPress

57


valmis esittämään ainakin seikkoja, jotka voitaisiin esittää lähteiden suojaa vaarantamatta. Tärkeää aihetta koskevan yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen ei välttämättä edellyttänyt nimettyjen henkilöiden näkyvää leimaamista selvästi epäilyksenalaisiksi erityisen paheksuttavaan toimintaan. Kunnianloukkausrikoksen edellyttämää tahallisuutta ei poistanut pelkästään se, ettei väitteen tai vihjauksen esittäjä ole tiennyt, onko tieto paikkansapitävää. Rikoslain 24 luvun 9 §.n 1 momentin 1 kohdan mukaan kunnianloukkauksesta tuomitaan se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Saman luvun 10 §:n säännös törkeästä kunnianloukkauksesta koskee muun muassa joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tehtyä loukkausta. Rangaistussäännökset turvaavat perustuslain 10 §:n ja ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan sisältämän kunnian suojan. KKO:n mukaan kunnian suojan ja sananvapauden välisessä punninnassa oli otettava huomioon ohjelmassa leimattujen henkilöiden tarve saada oikeudenkäynnissä todetuksi, onko leimaamiseen ollut riittäviä perusteita. Henkilöiden kunnian turvaamiseksi toimittajaan voitiin hänen sananvapaudestaan huolimatta rangaista. Suomi on saanut ihmisoikeustuomioistuimelta useita langettavia tuomioita kunnianloukkausasioissa sillä perusteella, että sananvapauden käyttöön on puututtu perusteetta. Tarkasteltu oikeustapaus kuitenkin osoittaa, että sananvapaus lähdesuojineen ei suojaa rajoituksetta syyllistymiseltä kunnianloukkausrikokseen. Edellä mainittu sanavapausrikoksia koskeva uudistushanke kattaa myös kunnianloukkausrikokset.


60

LexPress


62

LexPress


LexPress

63


Profile for LexPress

Lexpress 03 12  

Lexpress 03 12  

Profile for lexry
Advertisement