Lexpress 02 2010

OlisikO aika testata pelisilmää käytännössä?

Kun haluat laajentaa pelikenttääsi työelämän puolelle, tarvitset hyvän valmentajan, jolta saat parhaat eväät tulevaisuuden urallesi. Hanki arvokasta käytännön työkokemusta mutkattomassa ja kansainvälisessä työympäristössämme ja suosituissa harjoitteluohjelmissamme.

Lisätietoja saat osoitteessa: www.castren.fi/opiskelijat liity joukkoomme!

Castrén & Snellman on juridiikan opiskelijoiden suosituin työnantaja maamme asianajotoimistoista.

(The Universum Student Survey 2009)

www.castren.fi

TOIM. h u o m .

Eurooppa-aiheita ja kesä(loma)n odotusta Vuoden toisen LexPressin teemana on luvatusti Eurooppa ja Euroopan unioni. Tähän lehteen onkin saatu monta hienoa artikkelia teemaan liittyen: erittäin mielenkiintoista luettavaa on esimerkiksi Antti Vaajan kirjoittama artikkeli länsi-eurooppalaisesta yhdentymisestä uudella ajalla - siis eurooppalaisesta yhteistyöstä ennen unionia. Juttu löytyy sivulta 53 alkaen.

Myös nykyeurooppalaista maailmaa on raotettu tämän lehden sivuille: lukekaapa Ville Itälän loistava haastattelu keskiaukeamalta eteenpäin.

Ja jos jäit tänä(kin) kesänä ilman kesätöitä, niin ensi kesäksi voisit harkita vaikka harjoittelua Euroopan parlamentissa, kokemuksia voit lukea sivulta 27 lähtien. Teemaan liittyen lehdessä on lisäksi juttu lakimiesvaihdosta Euroopan eri maiden välillä.

Pykälisteille puolestaan löytyy lisää siteerattavaa Katrinin palstalta, jossa huhtikuisesta Calonian kynttiläepisodista ja siihen reagoimisesta yritetään ottaa opiksi sekä pohditaan myös meille opiskelijoille jatkuvasti asetettavia lisäpaineita valmistua yhä nopeammin ja nopeammin. Samaa aihepiiriä käsittelee myös Vesa Puisto kirjoituksessaan sivulla 16.

nauttimaan myös auringosta sekä jäätelötöttöröistä. Jos kesätöiden kanssa on käynyt onni, ja vuoden lämpimimmät kuukaudet viettää sisätiloissa tehden niitä ihan oikeita töitä, niin voi iloita hankkimastaan arvokkaasta työkokemuksesta ja syksyn ehkä hiukan leveämmästä leivästä.

Jos töitä ei tänä kesänä tule tehtyä, niin loma tulee aina tarpeeseen ja aurinkoenergiaa voi varastoida myös pitkää sekä Turussakin mahdollisesti lumista talvea varten. Jos taas suunnitelmissasi on päätoimittajan tapaan kesätenttien kanssa painiminen, niin syksyllä voit ottaa koulun kanssa vähän rennommin - tulihan jo kesällä kerrytettyä opintopistetilin saldoa ehkä Kelan tätejäkin tyydyttävästi.

Kaiken kaikkiaan kesältä on siis odotettavissa pelkkää hyvää mitä ikinä sinun (loma)suunnitelmasi pitävätkään sisällään. Nauti kesästä ja kerää energiaa uutta vaudikasta Lexvuotta varten!

Elämäsi kesää toivottaen, - LexPressin toimitus lexpress@lex.fi

Lisäksi lehdestä löytyy monta sivua vuosijuhlapuheita sekä raportit Tampere-excusta ja LexWapusta.

Vinkkipalstalla kirjoittaa tällä kertaa klubimestari Asko, joka on suunnitellut lexiläisille oman kesäsoundtrackin. Sitä kuunnellaan tätäkin tekstiä kirjoitettaessa. Loistava kesäfiilis on taattu!

Kesä on jo ihan kulman takana ja kesäbiisien lisäksi aivan pian pääsee LEXP r e s s

3

CALONIA g a l l u p Kysymykset: 1) Mitä aiot tehdä kesällä?

2) Mitä kesätapahtumaa odotat eniten?

LexPress 02/10

s. 32

Päätoimittaja:

Pekka Mattila, 2. vk 1) Kesäsuunnitelmiin kuuluu töitä ja urheilua.

2) Odotan eniten Pori Jazz-festareita, tietysti. Ja sitä, että asfaltti on kuiva.

Paula Kovari lexpress@lex.fi

Taitto: Paula Kovari

Toimituskunta: Saana Heiskanen Suzanne Simon-Bellamy Katrin Puolakainen Antti Säiläkivi Aleksi Lundén Sanna Rättyä Teemu Oksanen Tuomas Fonselius Asko Metsola Vesa Puisto Hanna Tuohilampi Eeva Laaksonen Kalle Lyyra Antti Vaaja Jari Murto Laura Nikkanen Anna-Maija Kultanen

Tuomas Fonselius, 3. vk 1) Aion lomailla ja suorittaa kaksi tenttiä.

2) Odotan eniten Provinssirockia ja sitä, että näkee kavereita.

s. 15

Etukansi:

Sari Mäkilammi, 2. vk 1) Aion treenata ja kisailla.

2) Odotan eniten Kalevan kisoja ja Pori Jazz –festareita.

Paula Kovari

Kansikuvat: www.dreamstime.com

Julkaisija: Lex ry

Painopaikka: Newprint Oy

Joonas Tutti, 3. vk 1) Aion lomailla ja tehdä töitä sopivassa suhteessa.

2) Odotan eniten Ruisrockia ja Down by the Laituri –festaria.

Teksti ja kuvat: Suzanne Simon-Bellamy

Painos: Painos: 550 kpl

ISSN 1235-371X

Copyright © 2010 Lex ry Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.

s. 49

sisällys Toim.huom.: Eurooppa-aiheita ja kesän odotusta . . . .

s. 58

3

Calonia Gallup . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Sisällys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 Pääkirjoitus: Kielitaidon merkityksestä . . . . . . . . . . . . . . .

6

Puheenjohtajalta:

Kynttilöitä ja muutoksen tuulia . . . . 8

Edarissa tapahtuu:

Ylioppilaskunta suunnannäyttäjänä 10

Senilexin kuulumisia: Keväällä ajankohtaista . . . . . . . . .

12

Vinkkipalsta: Klubimestarin musavinkit kesään . . . . .

15

Pakina: Mistä näitä uudistuksia oikein tulee? . . . . . .

16

Juvispalsta: Tilaa tilaviineille? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

19

Lakimiesvaihto Eurooppaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Nysse tuli! - raportti Tampere-exculta . . . . . . . . . . . . 24 Harjoittelijana Euroopan Parlamentissa . . . . . . . . . . 27 s. 53

Ville Itälä: Isänmaan asialla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 LexWappu -mitä kaikkea tapahtuikaan? . . . . . . . . . 36 Kuukauden kasvo: Almut Meyer . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 Oikeustaju:

Urheilutapaukset Korkeimassa

oikeudessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 Vuosijuhlissa sanottua: Juhlapuhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 Puhe naiselle / miehelle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48/49 Vuoden opettajan puhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51

Länsieurooppalaista yhdentymistä Uudella ajalla . . 53

Tyhe -opintokokonaisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 s. 19

Galleria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60

LEXP r e s s

5

PÄÄ k i r j o i t u s

Kielitaidon merkityksestä Suomalaisten kielitaidon rapistuminen huolestuttaa asiantuntijoita entistä enemmän.

Korkeasti koulutetut eivät osaa enää ruotsia ja vieraiden kielten opetustarjontaa on edelleen vähennetty peruskouluissa. Ilmiö ei ole pahimmillaan, mutta ei silti tuntematon, myöskään lakimieskunnassa.

Käsitykseni mukaan yksityisellä sektorilla työskentelevistä lakimiehistä suurin piirtein kaikki käyttävät englantia päivittäin. Miltei kaikki kauppa- ja muut asiakirjat tehdään englanniksi, jopa vaikka oikeustoimen molemmat osapuolet olisivatkin suomalaisia. Nykypäivänä yhä useamman yrityksen konsernikieli on englanti, eikä kansainvälisyyttä enää erikseen taideta edes jaksaa korostaa - onhan se itsestäänselvyys.

Asianajotoimistossa työskennellessäni ymmärsin itsestään selvän englannin osaamisen vaatimuksen lisäksi myös ruotsin kielen taitamisen merkityksen lakimiehille.

Suomessa on niin paljon suomenruotsalaisia lakimiehiä, että jos esimerkiksi perussavolainen ja umpisuomenkielinen juristi ei osaa ruotsia miltei äidinkielentasoisesti, niin ei hän sitä tarvitse juuri ollenkaan. Kaikki työtehtävät, missä ruotsia voisi käyttää, kun ajautuvat automaattisesti suomenruotsalaisille juristeille. Tämä

6 LEXP r e s s

johtaa siihen, että koulussa hankittu, alun perin hyväkin kielitaito ruostuu käytön puutteessa ja kilpailuvaltti työmarkkinoilla on menetetty.

Myöskään pelkkä kirjallinen kielitaito ja luetun ymmärtäminen ei tänä päivänä enää riitä, vaan sujuva suullinen kommunikaatio on yhtä lailla tärkeää. Vasta tänään yliopistolla kuuntelin Venäjältä tullutta vierailevaa professoria, joka puhui vahvasti venäläisellä aksentilla tehden jatkuvasti virheitä englanninkielisessä puheessaan. Yleisössä istuvat eri alojen opiskelijat hymyilivät luennoitsijan ääntämiselle ja vierustoverini kanssa pohdimme, että luennoitsijan sinällään asiantunteva sanoma jäi hiukan huonomman suullisen kielitaidon varjoon. Luennoitsijaa pitää toisaalta kyllä kehua siitä, että tekemistään virheistä huolimatta puhe soljui eikä suomalaisille tyypillistä “en voi puhua kun teen kuitenkin virheitä” -paniikkia ollut ilmassa.

Suomi ei ole enää se syrjäinen ja eristäytynyt Euroopan periferia, jollaiseksi se on usein kuvattu. Kansainväliset yhteydet ja kaupankäynti ovat jatkuvasti lisääntyneet ja tavalliset tallukatkin joutuvat tilanteisiin, joissa heidän pitää käyttää jotain muuta kuin äidinkieltään. Kielitaidon – tai sen puutteen – pohdinta onkin tällä hetkellä ajankohtaista, sillä kielenopetuksen

vähentyessä ja kielitaitomme rapistuessa itse kielitaitoa kuitenkin tarvitaan entistä enemmän ja laaja-alaisemmin kaikenlaisissa elämäntilanteissa.

Kieltenopetus on kuuma peruna myös ihan Calonian käytävillä.

Tiedekunnan kohdatessa rankkoja säästökuureja (muistathan vielä dekaani Mähösen artikkelin LexPress 01/2010:ssä!) on myös Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ylpeyttäkin herättänyt, runsas ja laadukas kielten tuntiopetus uhattuna. Ratkaisuksi resurssipulaan on ehdotettu esimerkiksi sitä, että ylioppilaskirjoituksissa laudaturin ruotsista kirjoittaneet eivät osallistuisi ruotsin kontaktiopetukseen tai että tiedekunta yrittäisi järjestää ruotsinkielisiä valinnaisia, jotka voisi kenties lukea joko pakollisiksi kieliopinnoiksi tai esimerkiksi rikosoikeuden valinnaisiksi opinnoiksi. Ratkaisuja on pohdittava ja luovuutta käytettävä jotta Turusta valmistuneiden juristien kielitaito tulee tulevaisuudessakin olemaan korkeatasoista.

Näin kesän alla ja kieliongelmista huolimatta haluaisin toivottaa teille kaikille lukijoille oikein mukavaa kesää. Ostakaapa rannalle jäätelötöttörön seuraksi ruotsinkielinen Elle tai vaikka Din Teknik ja selatkaa juttuja avoimin mielin.

Päätoimittajakin on vakuuttunut, että puolen vuoden määräaikainen tilaus ruotsinkielistä Aku Ankkaa ennen ylioppilaskirjoituksia paransi ruotsin kirjoitustulosta ainakin kahdella arvosanalla. Kyllä sitä kieltä voi kehittää muutoinkin kuin Matthiaksen penkkejä kuluttamalla.

Glad sommarlov till alla läsare! Kom ihåg att njuta av sommaren!

Paula Kovari LexPressin päätoimittaja lexpress@lex.fi

PUHEEN j o h t a j a l t a

Kynttilöitä ja muutoksen tuulia Facebookin voima on valtava. Sosiaalisen median merkityksestä on mediassa keskusteltu paljonkin. Monesti on todettu, että varsinkaan vanhemmat ikäluokat eivät ymmärrä sen potentiaalia esimerkiksi markkinoinnissa. Lexiläiset saivat tuta Facebookin voiman hiljattain sattuneen ns. kynttiläepisodin yhteydessä.

Calonian edestä löytyi eräänä sunnuntaina hautakynttilä, johon oli piirretty O-kirjain.

Tätä voitiin pitää mahdollisesti uhkaavana merkkinä Kauhajoen ja Jokelan koulusurmien takia.

Kukaan ei tuntunut ajattelevan kynttilää surutyön symbolina, ja viesti asiasta levisi nopeasti Facebookissa. Lex siirsi maanantaista tapahtumien lipunmyyntiä, ja Calonian kahvio oli päivän kiinni, jotta tilanteesta ehdittäisiin saada lisätietoa poliisilta. Puutteellisesta tiedotuksesta johtuen paniikki levisi Facebookin kautta jäsenistön keskuuteen. Kyllä, Lex ja muutama muukin olisi varmasti voinut hoitaa tilanteen paremminkin. Tällaiseen tilanteeseen ei vain valitettavasti ollut valmista toimintamallia, jota seuraamalla siitä oltaisiin selvitty hätäännystä aiheuttamatta.

Näin jälkeenpäin on helppo todeta, että kyseessä taisi olla jonkun humalaisen opiskelijan pila. Kas kun TVO oli edellisenä iltana juhlinut Lopunajan festivaaleja, ja pihalla oli ollut kolme kirjaimin varustettua hautakynttilää, joista muodostui lyhenne TVO. Tuona sunnuntaina tästä ei kuitenkaan ollut vielä tietoa, ja tapaukseen suhtauduttiin vakavasti.

Itselleni ainakin tuli täytenä yllätyksenä nimenomaan sosiaalisen median ratkaiseva vaikutus tapahtumiin. Jos ei muuta, niin ainakin oikean tiedon ja sen levittämisen merkitys tuli tässä selväksi.

8 LEXP r e s s

Alun pieni itseruoskinta olikin kätevä aasinsilta seuraavalle aiheelle: jokaisen opiskelualaa kesken kaiken vaihtaneen, välivuoden tai -vuosia pitäneen, hitaampaan tahtiin opiskelevan ja opiskelun oheista toimintaa harrastavan opiskelijan tulisi nyt hieman ruoskia itseään. Ettekö te ymmärrä, että hyvinvointiyhteiskuntamme on kaatumaisillaan, koska suuret ikäluokat ovat pian liian vanhoja työntekoon, ja me nuoret vain lorvimme ja käytämme aikaamme kaikkeen turhaan! Kuinka vastuutonta!

Viime aikoina nuoriin kohdistuvat paineet ovat vain kasvaneet. Joka päivä lehdistä saa lukea, kuinka eläkeikäämme on tarkoitus kohottaa ja kuinka opintojamme yritetään nopeuttaa, enimmäkseen keppiä tarjoamalla. Valtio näyttää vasta nyt kunnolla havahtuneen suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymiseen ja varsinkin opiskelijat ovat jääneet valtiovallan hampaisiin.

Monta erilaista työryhmää on perustettu pohtimaan, kuinka nuoret saataisiin nopeammin opiskelemaan toisen asteen koulutuksen jälkeen, ja kuinka heidät sitten saataisiin mahdollisimman nopeasti pois sieltä opiskelemasta ja tuottoisiksi yhteiskunnan jäseniksi työelämään.

No p e ampaan valmistumise en tähtäävinä vaihtoehtoina on tarjottu mm. opintojen lainapainotteisuuden lisäämistä ja opintotuen jakamista alemmalle ja ylemmälle korkeakoulututkinnolle erikseen. Opintojen aloittamista taas pyritään nopeuttamaan pääsykokeiden poistamisella ja ylioppilastutkinnon merkitystä lisäämällä. Myös opintojen jonkinasteista maksullisuutta on varovasti vilauteltu.

Ideana kaikissa näissä tuntuu olevan se, että kun pikkuhiljaa näitä mahdollisia

ratkaisumalleja tuodaan julkisuuteen ja pidetään niitä siellä esillä, niin kansa pikkuhiljaa hyväksyy nämä ehdotukset väistämättömänä kehityksenä, jolle ei ole vaihtoehtoja.

Näin käy usein, kun joku tarpeeksi tarmokkaasti ja määrätietoisesti ryhtyy ajamaan omaa kantaansa läpi.

Ensin ehdotus kohtaa vastustusta ja kritiikkiä, mutta pikkuhiljaa vastustajat eivät jaksa enää metelöidä ja tästä yhdestä ehdotuksesta, vaihtoehdosta, tuleekin yllättäen se ainoa mahdollinen ratkaisu, jonka mukaan mennään ja jolle ei voi enää mitään. Tässä kohtaa yleensä ihmiset istuvat persiilleen ja valittavat, kuinka kaikki on niin huonosti.

Tahdon sanoa, että toisenlaisetkin mielipiteet tarvitsevat vahvat ja väsymättömät äänenkannattajansa.

Jos jokin valtion suunnalta tullut idea vaikuttaa typerältä, sitä kannattaa ensin tarkastella lähemmin. Jos se senkin jälkeen vaikuttaa typerältä, se mitä todennäköisimmin on sitä.

Opintotuen jakaminen alemmalle ja ylemmälle korkeakoulututkinnolle erikseen saattaa toimia joillain aloilla, mutta oikeustieteilijöille se ei kuitenkaan sovi. Notaarin tutkintoa suoritetaan usein päällekkäin maisterivaiheen opintojen kanssa ja notaarinpaperit saatetaan ottaa ulos vasta vähän ennen maisteriksi valmistumista. Opintotukijärjestelmän kehittäminen onkin niin haastavaa juuri siksi, että opiskelu eri aloilla on hyvinkin erilaista.

Pääsykokeiden poistamisesta nousi äskettäin iso haloo. Median kärkevä otsikointi antoi ymmärtää, että ainoa ratkaiseva mittari tulevaisuudessa on menestys ylioppilaskirjoituksissa . Joillain aloilla ylioppilaskirjoitusten merkitystä onkin syytä korostaa, mutta useimpien alojen kohdalla tämä malli ei joko sovellu ollenkaan opiskelijavalinnan perusteeksi, tai sitten se mahdollisesti sulkee useita ovia nuorilta, jotka eivät ole osanneet valita oikeita valinnaisia aineita yläasteella ja lukiossa. Erikseen jouduttaisiin vielä poh-

timaan ammattikoulutodistusten asemaa tässä järjestelmässä.

Valtion suunnalta tuleva paine tehdä jotain on kova, ja vaikka yliopistoissakin on ymmärretty, ettei pääsykokeeton malli sovi oikeustieteelliseen, ei pidä pitää itsestäänselvyytenä, että pääsykoejärjestelmä säilyisi täysin nykyisenkaltaisena.

Jatkossa mahdollisesti kaikkiin Suomen oikeustieteellisiin tiedekuntiin haetaan yhteisvalinnan kautta.

Pä ä s y k o k e e t ovat ennen kaikkea motivaation mittari ja tähän aik a an vuo desta k ir j a sto t ovat k in täynnä innokkaita pääsykokeisiin lukijoita. Vaikka ulkona olisi mitä kaunein kevätsää, ei opiskelupaikkaa havittelevan pidä antaa periksi, sillä yhden kunnolla päntätyn kevään jälkeen voi viettää monta seuraavaa kevättä nauttien opiskelijaelämästä ja auringosta. Toisaalta, jo tiedekunnan opiskelijaksi hyväksyttykin voi tehdä kuten allekirjoittanut, ja mennä kirjastoon pyrkijöiden joukkoon hakemaan motivaatiota kesätenttien läpäisyyn.

Katrin Puolakainen Hallituksen puheenjohtaja

LEXP r e s s

9

EDARISSA t a p a h t u u

Ylioppilaskunta suunnannäyttäjänä Kevään korvilla keskustelun aiheeksi nousee jälleen vuotuiset toiminta-avustukset. 28.1.2010 voimaan astuneen ohjesäännön mukaan aine- ja tiedekuntajärjestöt ovat oikeutettuja toiminta-avustuksen perusosaan, jonka lisäksi on mahdollista saada toiminnan pistetytyksen perusteella lisäosa. Samaan pykälään on lisätty myös klausuuli, jonka nojalla lisäosa on mahdollista jättää myöntämättä, jos alayhdistyksen talous on toistuvasti huomattavan ylijäämäinen, eikä voida osoittaa hyväksyttävää säästämisen kohdetta.

Sen suuremmin en aio puuttua edellä mainitun pykälän tulkinnanvaraiseen sanamuotoon, vaan otan esille merkittävämmän seikan.

TYY rajoittaa myönnettävän toimintaavustuksen suuruutta alayhdistyksen ylijäämäisyyden perusteelle, vaikka sen oma talous on samaan aikaan reilusti plussan puolella. Ylioppilaskunta tuntuu ajattelevan, ettei sen tarvitse perustella oman taloutensa ylijäämäisyyttä, vaikka se edellyttää sitä omilta alayhdistyksiltään.

emmat ylijäämät jäsenmaksun määrää pienentävänä ja tulevia korotuksia estävänä. Tätä edustajisto ei kuitenkaan halunnut hyväksyä. Kokouksessa perusteltiin hylkäämistä muun muassa sillä, että mahdollisia isompia hankintoja varten on hyvä olla säästössä rahaa.

Tulevia hankintoja ei kuitenkaan sen tarkemmin yksilöity. Ylioppilaskunnan varsinaisen toiminnan tuloksen ollessa yli 30 000 € ylijäämäinen, olisi sen syytä näkyä myös jäsenmaksun suurudessa!

On vain positiivista, että TYYn taloutta on hoidettu vastuullisesti, ja se on tällä hetkellä hyvällä tolalla, mutta ylijäämäisyys pitäisi pystyä perustelemaan samalla tavalla kuin ylioppilaskunta edellyttää omien alayhdistystensä tekevän. Tämän pitäisi olla itsestään selvää, kun mässäillään jäsenistön rahoilla.

Ylioppilaskunnan yli 30 000 euroa ylijäämäisen tuloksen pitäisi näkyä myös jäsenmaksun suurudessa!

Hyvänä esimerkkinä tästä epäkohdasta on maaliskuun edustajiston kokouksessa esitetty ponsi, jonka tarkoitus oli velvoittaa ylioppilaskunnan talousarviota 2011 valmistelevat tahot huomioimaan vuosien 2008 ja 2009 budjetoitua suur-

10 LEXP r e s s

Ylioppilaskunta näyttää kuitenkin ajattelevan, ettei sillä ole velvollisuutta tarkistaa jäsenmaksun suuruutta, vaikka sen tulos olisikin reilusti ylijäämäinen. Samaan aikaan isoimmilta ainejärjestöiltä leikataan alayhdistysavustuksia pois tismalleen samalla perusteella. Ylioppilaskunnan osalta yli-jäämän tuottaminen on siis hyväksyttävää, mutta ainejärjestöjen osalta ei!

Kun jäsenmaksuja kerätään automaatiojäsenyyden turvin, tulisi

suuruudesta päätettäessä huomioida ylioppilaskunnan talouden ylijäämäisyys kohtuullistavana perusteena.

Onhan perustuslakivaliokuntakin lausunut kohtuullisen jäsenmaksun puolesta, joten ei olisi pahitteeksi, että ylioppilaskunnan omissa säännöissäkin huomioitaisiin tämä näkökohta.

Edustajisto on kokontunut tämän lehden ilmestyessä viimeisen kerran (22.4.), joten hommat alkavat olla tämän kevään osalta vähitellen paketissa.

Kohta on siis kesä ja sen jälkeen taas syksy, jolloin edustajistoryhmän työ jatkuu tuttuun tyyliin.

Syksyllä tiedekunnan ovista kävelee sisään kokonaan uusi vuosikurssi. Fuksien mukana tulee jälleen aktiivisuutta ja tuoreita näkökulmia, joten otetaan heidät innolla mukaan vaikuttamaan ylioppilaskuntamme yhteisiin asioihin!

Hauskaa kesää!

Tuomas Fonselius Ryhmäpuheenjohtaja Ryhmä Lex HUOM! Ryhmä Lexin blogi: http://lexed.wordpress.com/

SENILEXIN kuulumisia

Ajankohtaista Senilexiltä IX Tiedekunnan Päivä ja muita kevätrientoja

Lumikasojen sulaessa ja katuhiekan leijaillessa voidaan todeta, että Senilexin toiminnassa ei totisesti heräillä horroksesta, vaan toiminta on ollut tasaisen aktiivista läpi pitkän (mutta onneksi kauniin) Suomen talven.

Yhdistyksen toiminta konkretisoitui maaliskuussa jälleen kerran perinteiseen Tiedekunnan Päivään ja sen yhteydessä järjestettyyn Senilexin iltatilaisuuteen sekä yhdistyksen vuosi-kokoukseen.

Järjestyksessään yhdeksäs Tiedekunnan Päivä järjestettiin perinteisin menoin kiinteässä yhteistyössä tiedekunnan kanssa perjantaina 26.3.2010. Päivän aloittaneen seminaarin ajankohtainen aihe, ”Taloudellinen lama ja sopimukset”, houkutteli paikalle uuden osallistujaennätyksen, noin 150 henkeä.

Tiedekunnan Päivän seminaarissa kuultiin mielenkiintoisia ja eri näkökulmia edustavia puheenvuoroja seminaarin otsikkoaiheen ympäriltä.

Asiaa lähestyttiin niin tieteellisen tutkimuksen, rahoittajapankkien, asianajajakentän kuin elinkeinoelämänkin näkökulmasta. Iltapäivällä vuosikurssit 1970, 1980, 1990 ja 2000 kokoontuivat omiin kurssitapaamisiinsa ja muiden Tiedekunnan Päivään osallistuneiden osalta seminaaria jatkettiin aiheella ”Ne bis in idem - EIT ja Suomi” Mikko Vuorenpään, Mikael Koillisen ja Matti Urpilaisen luotsaamana.

Senilex ry:n sääntömääräinen vuosikokous alkoi Ravintola Kårenin Argentina-salissa klo 18.45 ja paikalle saatiin hyvä määrä yhdistyksen jäseniä päätöksiä tekemään. Sinänsä kokouksessa ei ollut sääntömääräisten asioiden lisäksi mitään erityisen radikaalia päätettävää, joten takavuosien nimenvaihdosasi-

12 LEXP r e s s

asta käydyn keskustelun kaltaista intensiteettiä ei tällä kertaa saatu aikaan.

Yhdistyksen puheenjohtaja ja taloudenhoitaja esittelivät kokoukselle Senilex ry:n tilinpäätöksen ja vuosikertomuksen sekä tilintarkastajien lausunnon. Tilinpäätös vahvistettiin ja salillinen kriittisiä juristeja päätti myös myöntää vastuuvapauden yhdistyksen hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille.

Yhdistyksen liittymis- ja jäsenmaksut pidettiin edellisen vuoden tasolla, mutta kannatusjäsenmaksu nostettiin sadasta kahteensataan euroon ja vastavalmistuneiden kahden ensimmäisen vuoden jäsenmaksuvapaudesta päätettiin luopua. Perustelut tälle olivat seuraavat: (1) jäsenmaksuvapauden edellytysten seuraaminen jäsentasolla aiheuttaa huomattavia hallinnollisia töitä ja (2) toisaalta, 20 euroa vuosittain on sen verran edullinen jäsenmaksu että sen suorittamisesta varmastikin suoriutuvat myös uransa alkutaipaleella olevat lakimiehet.

Yhdistyksen hallitus 2010

Yhdistyksen hallitukseen valittiin vuosikokouksessa seuraavat henkilöt: dekaanin vaihtuessa Heikki Kullan tilalle valittiin tiedekunnan edustajana uusi dekaani, professori Jukka Mähönen. Iiris Rapelin tilalle hallitukseen valittiin käräjätuomari Katriina Heiskanen (Varsinais-Suomen Käo). Hallituksessa jatkavat Metsäliiton toimialajohtaja Ole Salvén (hallituksen puheenjohtajana), Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen varatoimitusjohtaja Timo Ritakallio (varapuheenjohtaja), OP-Keskus osuuskunnan lakimies Tapio Rantala (sihteeri), hallinto-oikeustuomari Tuire Nurmio Turun hallinto-oikeudesta, viskaali Hanna Finne Turun hovioikeudesta sekä

asianajajat Johannes Piha (Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy) ja Antti Säiläkivi (Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen Oy).

Toiminnan painopisteet 2010

Senilexin uuden hallituksen kauden toimintasuunnitelma jatkaa pitkän tähtäimen osalta yhdistyksen jäsenmäärän kasvattamishanketta sekä jäsenistön aktivoimista yhdistyksen toimintaan. Uuden hallituksen tavoitteena on nostaa Senilexin jäsenmäärä nykyisestä vajaasta 500 jäsenestä yli 600 jäseneen. Osallistumista tarvitaan erityisesti tiedekunnan opetusta tukevaan luennointitoimintaan, Turun yliopiston alumnitoimintaan ja erilaisten käytännön kurssien sparraukseen.

Senilex jatkaa myös opiskelijoiden tukemista jakamalla kussakin publiikissa stipendirahastosta tunnustuksen parhaalle (so. stipendirahaston sääntöjen mukaiset arviointiperusteet) valmistuneelle oikeustieteen maisterille. Kaudella 2010 järjestetään perinteiseen tapaan yhdistyksen syystapaaminen pääkaupunkiseudulla ja tämän lisäksi yksi tai kaksi muuta kokoontumistilaisuutta.

Hallitus on lisäksi päättänyt ulkoistaa yhdistyksen kirjanpidon ja jäsenmaksujen seurannan tilitoimistolle. Tämä on omiaan vapauttamaan hallituksen jäsenten resursseja itse toiminnan kehittämi-seen ja täytäntöönpanoon sekä toisaalta mahdollistaa jäsenmaksujen tarkemman seurannan ja sitä kautta toivottavasti tasaisemman tulovirran yhdistykselle.

Senilex 10 vuotta – iltatilaisuus Kårenilla

Yhdistyksen vuosikokouksen jälkeen iltaa jatkettiin Kårenin isoon saliin katetulla illallisella. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta Senilexin perustamisesta ja tätä olikin ilo juhlia,

sillä sali täyttyi viimeistäkin paikkaa myöten ja tunnelma oli korkealla. Yhdistyksen puheenjohtaja Ole Salvén kertoi tervetuliaispuheessaan perustamiskokouksen pöytäkirjaa siteeraten minkälaisia tavoitteita ja toimintaa yhdistykselle oli suunniteltu perustamiskokouksessa vuonna 2000. Salvén totesi että yhdistyksen nykyinen toiminta oli ilahduttavalla tavalla löytänyt yhteneväiset uomat perustamiskokouksessa asetettuihin tavoitteisiin nähden – lukuun ottamatta perustamispöytäkirjassa mainittua ”yhdistyksen joulukortin” lähettämistä jäsenistölle. Tämä epäkohta luvattiin korjata jouluna 2010 ja tällainen tervehdys yhdistyksen puolesta lähettää.

No, vakavasti ottaen, Senilex ry on kymmenen ensimmäisen elinvuotensa aikana vakiinnuttanut asemansa ja kehittänyt toimintaansa mahdollistaen perusajatuksensa toteuttamisen, eli Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opetuksen, tieteellisen tutkimuksen ja opiskelijoiden tukemisen sekä alumnien yhteydenpidon mahdollistamisen. Tästä on hyvä jatkaa!

Puheenjohtajan tervehdyksestä oli myös hyvä jatkaa iltaa Kårenilla mainiolla illallisella ja eri vuosikurssien pöydistä kajahtaneiden, toinen toistaan tulkinnallisempien juomalaulujen tahdittamana. Ilta tuntui jälleen kerran loppuvan kuin varkain. Onneksi Kårenin valomerkin jälkeen etuovella odottikin jo bussi keula kohden Kirkkotietä, joka täyttyi varsin mukavasti vanhemmista tieteenharjoittajista. Jatkojen osalta voitaneen vain yleisluontoisesti todeta, että Kirkkotiellä on pienen juristin hyvä olla.

Antti Säiläkivi asianajaja Senilex ry:n hallituksen tiedotusvastava

LEXP r e s s 13

Aika varautua yllätyksiin?

Elämässä riittää tilanteita. Onneksi autamme jokaisessa. Jos olet 18-28 -vuotias, löydät kaikki tarvitsemasi palvelut ja käytännölliset ohjeet yhdessä osoitteessa: op.fi/memo

Etua elämään. OP-Pohjolasta.

VINKKI palsta Klubimestarin musavinkit:

Lexiläisen kesäsoundtrack “To feel the heat of the summer time, I’m gonna find me a summer job” laulaa kesäsoundtrackin aloittava Faith No More, ja miksei laulaisi, jollainhan kesä on rahoitettava. Klubimestarinkin hommia on sen verran hauska tehdä että työstin soittolistan lexiläisten kesää varten. Listan kuunteleminen onnistuu helpoiten kirjoittamalla “spotify:user:ajo met:playlist:6X546AD4vLrpT7WcPBQtI Y” Spotifyn hakukenttään tai Lexin nettisivujen etusivun linkin kautta. Toivon kuitenkin, että kaikkien kesään kuuluu kesätöiden ohella myös kesäöitä ja aamuja niiden jälkeen, mallia kelpaa ottaa esimerkiksi Greasen tunnelmista tai vaihtoehtoisesti Timbalandin tuotannosta.

Varsinaisia kesähittejä ei vielä ennen vappua juttua kirjoittaessani ole noussut yli muiden, mutta varmasti kesällä kuullaan

Kirkkotieltäkin tuttuja baarirenkutuksia.

Ja toki aina voi palata Tampere-excun tunnelmiin Fintelligensin merkeissä.

01 Faith No More - Hippie Jam Song 02 Jamiroquai - Seven Days in Sunny June 03 John Travolta & Olivia Newton-John - Summer Nights 04 Timbaland ft. Nelly Furtado & SoShy - Morning After Dark 05 Iyaz - Replay 06 Edward Maya ft. Vika Jigulina - Stereo Love 07 Fintelligens - Mikä Boogie 08 Jean S. - Dyynillä 09 Paula Koivuniemi - Sata kesää tuhat yötä 10 Popeda - Kuuma kesä 11 Bryan Adams - Summer of ‘69 12 Minnie Riperton - Reason 13 Gyllene Tider - Sommartider 14 Attack - Ooa Hela Natten 15 Tomas Ledin - Sommaren är kort 16 Timbaland ft. Katy Perry - If We Ever Meet Again 17 Jason Derülo - In My Head 18 Ella Fitzgerald & Louis Armstrong - Summertime 19 Kingston Wall - Time

Nyt soivista kappaleista harva jää elämään kuitenkaan kovin pitkään. George Gershwinin vuonna 1935 säveltämä kappale Summertime on kuitenkin kestänyt ajan hammasta jo 75 vuotta ja pääsee lähes aina jollain versiollaan listoille parasta kesäkappaletta valittaessa. Tällä kertaa valitsin sen ehkä kuuluisimman tulkinnan, Ella Fitzgeraldin ja Louis Armstrongin, sekin jo 50-luvulta. Soittolistan lopettaa oma henkilökohtainen suosikkini kotimaisen musiikin saralta, vain kolme albumia levyttäneen Kingston Wallin Time. Toivon, että kaikki löytävät listalta jotain omaa ja aloittavat syksyn täynnä kappaletoiveita ja sitä Kirkkotie-henkeä, jota Lex on saanut nauttia jo 40 vuotta.

Kesä on kuitenkin myös perinteiden ja vanhojen, muistoja herättävien kappaleiden aikaa, joten olen sisällyttänyt kesälistaan myös vanhempaa materiaalia.

Samoja kappaleita soi Kirkkotielläkin aina välillä. Itse kuuntelen joka kesä Minnie Ripertonin kappaleen Reasons, jo viiden ja puolen oktaavin äänialankin takia, jotkut luottavat perinteisempään materiaaliin, kuten Gyllene Tiderin kappaleeseen Sommartider. Länsinaapurissa osataan muutenkin kesähittien tehtailu, pelkästään vuodelta 1982 soimaan ovat jääneet Sommartiderin lisäksi KV-viikollakin kuultu Attackin Ooa Hela Natten ja Tomas Ledinin Sommaren är kort.

Teksti: Asko Metsola Kuva: Paula Kovari

LEXP r e s s 15

Mistä näitä uudistuksia oikein tulee?

Teksti: Vesa Puisto Kuva: Paula Kovari

Tikittävän pommin purkaminen tai edes sen yrittäminen ilman tarvittavia välineitä on typerää ja lisäksi keksimäärin varsin haastavaa. Opetusministeriö näyttää kuitenkin tarttuneen rohkeasti haasteeseen tarkoituksenaan purkaa tikittävä eläkepommi käyttäen apuvälineenä ainoastaan yliopistolaitosta. Samalla tosin yliopistolaitos keikautetaan päälaelleen, mutta haitanneeko tuo.

Lähiaikoina olen tenttikirjallisuuden sijasta lukenut kuin piru raamattua erilaisia kansallisen tason suunnitelmia, tavoitteita sekä strategioita lähinnä siitä, miltä maan yliopistojärjestelmä ei ainakaan tule tulevaisuudessa näyttämään. Ja tämä ei ainakaan tarkoittaa tässä kohtaa pitkälti sitä yliopistomaailmaa, jossa sinäkin nyt paraikaa keräät opintopinnojasi sekä niitä kuuluisia kokemuksen käpyjä elämän varastoon.

Yliopistolaitosta on päätetty alkaa ahdistella opetusministeriön toimesta niin edestä, sivuilta ja kuin takaakin.

Uudistusvimma hakee muodollisen oikeutuksensa kuluvan hallituskauden hallitus-

ohjelmasta, jossa Suomen ja suomalaisten menestymisen edellytykseksi ja valttikortiksi kansainvälisessä kilpailussa nostetaan muun muassa luovuus, osaaminen sekä korkea sivistystaso. Kun muodollinen auktoriteetti yliopistojen ahdistelulle on näinkin kauniiseen pakettiin kääritty, on siihen mukava viitata soraäänien torppaamiseksi.

Oma suosikkini kaikista läpikäydyistä papereista on ehdottomasti opetusministeriön laatima koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma, joka paljastuu edellä mainitun kauniin kääreen sisältä. Kehittämissuunnitelman uudistusmallit on haettu paljolti EU:n tasolta, jossa muutamissa jäsenvaltioissa yliopistolaitos onkin jo päivitetty 2020-luvulle. Suomi lahaa tämän katsantokannan mukaan luonnollisesti perässä ja meidänkin tulee siksi siirtyä yliopistoinemme vähintäänkin ensi vuosituhannelle ehdottomasti vielä ennen kuluvan hallituskauden päättymistä.

Tärkeimpänä jo toteutuneena uudistuksena yliopistojen näkökulmasta on luonnollisesti uusi ja uljas yliopistolaki. Lakiin sen enempää kantaa ottamatta voitaneen kai sanoa, että lain voimaan tulon jälkeen mikään ei normiopiskelijan silmissä vielä näy muuttuneen, parempaa tenttimenestystä kun ei lailla luvattukaan opiskelijoille taata. Pinnan alla kuitenkin kuohuu ja uusi yliopistolaki on vain ensimmäinen askel kohti kehittämissuunnitelmassa visioitua tulevaisuuden yliopistoa. Yliopistolaki-uudistuksen

16 LEXP r e s s

jälkiliukkailla onkin yritetty jo ajaa sisään myös maksullisen koulutuksen siementä, pääsykokeiden poistamista, opiskelijoiden opintojen nopeuttamista edistäviä toimia kuten opintolainan suosimista työnteon sijaan sekä tietenkin korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä.

Kehittämissuunnitelman vision mukaisessa yliopistossa opiskelijat rekrytoidaan suoraan lukion penkiltä suureen nelitiedekuntaiseen yliopistoon, potkitaan julkisen vallan toimesta Calonian kahviosta ja Kirkkotieltä lukusaliin opiskelemaan sekä työpaikoilta pankin opintolainaluukulle. Maisterin paperit on siis saatava nykyistä nuorempana ja halvemmalla lapaan. Yleinen maailmanmenon pällistely, akateemisuus, opiskelijatoiminta, kriittinen ajattelu sekä ihmisenä kasvaminen on toki suotavaa, mutta vain erikseen niille osoitettuina ajankohtina.

Asioiden uudistamisessa ei lähtökohtaisesti ole mitään vikaa. Muutoksia tehtäessä ja tulevaisuutta visioitaessa tulisi kuitenkin pitää mielessä se, ettei uudistuksia saa tehdä vain niiden itsensä vuoksi, vaan uudistuksilla on vastattava johonkin todelliseen tarpeeseen. Lisäksi tulevaisuuden visioissa on huomioitava koko yliopistolaitoksen ensisijainen tehtävä antaa ylintä opetusta maassamme ja harjoittaa riippumatonta tieteellistä tutkimusta. Oikeasti akateemisen oppilaitoksen tehtävä ei ole toimia ensisijaisesti eläkepomminpurkuvälineenä ja suoltaa liukuhihnalla 22-vuotiaita OTM:iä yksityisen sektorin tarpeisiin.

Monia opetusministeriön visioita ja ehdotuksia mediasta seuranneena on ainakin itsellä ollut ajoittain vaikeuksia hahmottaa juuri näitä olemassa olevia tarpeita, jotka vaativat KAIKKIA ehdotettuja uudistuksia nyt ja heti. Voi tosin olla, että hahmotusongelmat johtuvat odotettua alempana leijuvasta ja näkökentän sumentavasta tuhkasta tai sitten meikäläisen pää ei yksinkertaisesti vain riitä niitä tajuamaan. Eihän Vesat yleensäkään tajuu!

HPP OPEN SYKSYLLÄ

L I S Ä T I E D O T K L U B I M E S TA R I LTA

ERIKOISTUNUT OLENNAISEEN www.hpplaw.fi

Juvis palsta Teksti: Teemu Oksanen Kuva: Sarah Klockars-Clauser for Openphoto.net

Tilaa tilaviineille?

Alkon viinihyllyjen ohi kävellessä huomaa nykyisin, ettei viinin valmistus ole vain ”vanhojen” eteläeurooppalaisten maiden yksinoikeus. ”Uuden maailman viinit” nakertavat jatkuvasti esimerkiksi perinteisten ranskalaisten viinien markkinaosuutta.

Suomea tuskin kukaan laskee kuitenkaan kumpaankaan edellä mainittuun viinimaaryhmään.

Näin siitäkin huolimatta, että Suomessa erilaisten hedelmäviinien valmistuksella on yli satavuotinen perinne.

Varsinainen tilaviinibuumi Suomessa alkoi kuitenkin vasta vuonna 1995. Tuolloin alkoholilakia muutettiin niin, että tilaviinituottajille annettiin lupa myydä itse valmistettuja marja- ja hedelmäviinejä omilta tiloiltaan.

Nykyään Suomesta löytyykin jo

lähes 50 viinitilaa aina Ahvenanmaalta Lappiin asti. Lexiläisiä lähinnä sijaitsee Tammiluodon Viinitila Paraisilla.

Viinien lisäksi monilla viinitiloilla valmistetaan myös liköörejä.

Niitä on mahdollisuus maistella tilalla, mutta ulos tuottajat eivät niitä toistaiseksi saa myydä. Liköörien tilamyynnin mahdollistava lakimuutos tosin on paraikaa käsittelyssä.

Suomalaista tilaviiniä ei kannata lähteä vertaamaan ranskalaiseen sielunkumppaniinsa. Fransmannien punaviini on varmasti monen mielestä parempi valinta Burgundin padan kumppaniksi.

Mutta toisaalta Alkon Ranskahyllyllä tuskin on tarjota sellaisia eksoottisia makuelämyksiä kuin tyrni-herukka-valkoviini. Kannattaa kokeilla!

Suomalaisesta tilaviineistä olemme oppineet viinitilajuviksissa, joista viimeisin, vierailu Rönnvikin viinitilalle järjestettiin Tampere-excun yhteydessä 22.4.

Lakimiesvaihto Euroopassa Opiskelu eri maiden yliopistoissa on monelle oikeustieteen opiskelijalle tuttua mutta myös työelämä tarjoaa lakimiehille mahdollisuuksia ammatilliseen kehittymiseen ja oleskeluun ulkomailla. Miten lakimiesvaihto toimii käytännössä? Kaksi Bird & Birdin lakimiesvaihto-ohjelmaan osallistunutta lakimiestä kertoo, millaista on työskennellä asianajotoimistossa ulkomailla.

Asianajotoimisto Bird & Bird Oy:ssä Helsingissä työskentelee tällä hetkellä 37 lakimiestä. Lakimiesvaihdolla on organisaatiossa pitkät perinteet ja edellytykset tällaiseen toimintaan ovat loistavat: Bird & Birdillä on kaikkiaan 21 toimistoa 15 eri maassa Euroopassa ja Aasiassa. Yrityksessä on käytössä lakimiehille suunnattu vaihto-ohjelma ”Twinning”. Ohjelma tarkoittaa määräaikaista työskentelyjaksoa ulkomailla toisessa Bird & Birdin toimistossa. Lakimiehet voivat itse vaikuttaa jakson kestoon, kohdemaahan ja ajankohtaan.

Kuvasssa Bird&Birdin Lontoon toimisto Teksti ja kuvat: Marjaana Vuori, Topi Lusenius ja Daniel Stranius

Turun seudulta kotoisin oleva Topi Lusenius on Turun yliopistosta vuosien 2006/2007 vaihteessa valmistunut lakimies ja entinen Lex-aktiivi. Topi on työskennellyt Bird & Birdillä 2,5 vuotta ja kävi maaliskuussa 2010 lakimiesvaihdossa Bird & Birdin Lontoon toimistossa.

Daniel Stranius valmistui Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta syyskuussa 2007 ja aloitti työt Bird & Birdillä heti valmistumisen jälkeen.

Daniel työskenteli maaliskuussa 2010 Bird & Birdin Münchenin toimistossa.

Hain lakimiesvaihtoon…

Topi: ..

…koska kyseessä on mahtava tilaisuus laajentaa omaa näkemystään alasta, tavata uusia ihmisiä, nähdä paikallisten lakimiesten arkea ja oppia uutta. Koska työni liittyy (ja ammatillinen mielenkiintoni kohdistuu) immateriaalioikeuksiin, oli Bird & Birdin Lontoon IP-osasto minulle luontainen valinta: IP kuuluu toimistomme perinteisiin vahvoihin osaamisalueisiin. Myös englannin kieli oli yksi keskeisistä kriteereistä lakimiesvaihdon kohdetta valitessa: työskenteleminen englanniksi on vaivatonta kun käytän sitä päivittäin joka tapauksessa työssäni muutenkin. Tulin myös tutuksi ns. juristislangin kanssa. Tosin vapaa-ajalla sain pian huomata, että mannereurooppalaisesta business-englannista on vain vähän apua skotlantilaisen taksikuskin tai walesilaisen pubinpitäjän kanssa kommunikoidessa!

Daniel:

…jo ennen kuin kuulin Twinning-ohjelmasta. Kävin kolkuttelemassa esimieheni ovea ja kertomassa, että olen halukas ja valmis lähtemään vaihtoon johonkin toiseen toimistoomme. Kun mahdollisuus sitten tuli, oli päivänselvää, että hyppäisin mukaan.

Pidempiaikainen työskentely ulkomailla on kiinnostanut minua jo kauan ja lyhyt lakimiesvaihtojakso on mielestäni oiva näyteikkuna tämän mahdollisuuden tarkemmalle kartoittamiselle. Kävin peruskouluni ja lukioni Helsingin Saksalaisessa Koulussa ja kirjoitin myös saksalaisen Reifeprüfung –ylioppilastutkinnon, joten valitsin vaihtokohteeksi Münchenin kielitaitoni vuoksi. Jalkapallon ja oluen ystävänä minua ei luonnollisestikaan haitannut Münchenin hyvä maine myös näillä alueilla!

LEXP r e s s 21

Kehityin ammatillisesti…

Topi:

Omalta osaltani kyseessä oli lyhyt aika (2 viikkoa) ammatillisen osaamisen kattavaksi kerryttämiseksi. En ole myöskään pätevä (enkä vakuutettu) neuvomaan asiakkaita Englannin lain alla. Tästä huolimatta oli mukava osallistua projektityöhön ja nähdä kollegojen osaamisen ja tekemisen korkea taso. Osallistuin myös toimiston sisäiseen koulutukseen, joka käsitteli immateriaalioikeuksien täytäntöönpanoa koko Euroopan tasolla. Oppi oli konkreettista ja luennoitsijana toimi Trevor Cook, yksi Euroopan ja koko maailman johtavista immateriaalioikeuksiin erikoistuneista asianajajista.

Daniel:

Münchenissä kuuluin toimiston yritysjärjestely/yhtiöoikeus –ryhmään, joten työtehtäväni erosivat merkittävästi tehtävistäni Suomessa (jossa olen työskennellyt pääosin ”Commercial” – praktiikkaryhmässämme ja työtehtäväni koostuvat pääosin erilaisten kaupallisten sopimusten laatimisesta ja neuvottelemisesta). Lyhyen jakson tärkeimpänä ammatillisena antina pidänkin tutustumista paikallisiin kollegoihin ja paikalliseen työkulttuuriin ja toimintatapoihin. Jatkossa yhteydenpito saksalaisiin kollegoihin tulee olemaan huomattavasti helpompaa ja vaivattomampaa, kun on tavannut kyseiset henkilöt kasvotusten ja tutustunut ihmisiin myös henkilökohtaisesti.

Erilaista oli…

Topi:

...työskentely samassa huoneessa toisen lakimiehen kanssa brittiläisen perinteen mukaan! Esimerkiksi osakkaiden huoneissa istui trainee tai nuori lakimies, jota vanhempi kollega sitten opasti (ja valvoi).

Omassa huoneessa työskentelemään tottuneelle tämä tuntui aluksi oudolta – tosin se osoittautui erinomaiseksi avuksi työkavereihin tutustumisessa.

Työtehtävät ja työnkuva eivät muuten juuri eroa Helsingin ja Lontoon toimistojen välillä. Lontoossa oli ehkä nähtävissä, että nuoretkin lakimiehet työskentelevät

22 LEXP r e s s

verraten kapealla alueella – työtehtävät saattavat koostua käytännössä kokonaan tietyn teknisen alan patenttilitigaatiosta.

Luonnollinen selitys tälle on Lontoon toimiston iso koko: yksin IP-osastolla työskentelee yli viisikymmentä juristia.

Erilaista oli myös, että tyypillinen päivä lontoolaiselle juristille alkaa ja loppuu suomalaisittain pitkäkestoisella työmatkalla (keskimäärin 1 tunti per suunta).

Daniel:

…se, että Saksassa lakimiehet edelleen sanelevat suuren osan työstään sanelukoneelle, jonka jälkeen sihteeri kirjoittaa sanellun tekstin puhtaaksi paperille!

Itse työnteko Münchenin toimistossa ei sinänsä hirveästi eronnut Helsingissä työskentelystä - asianajotoimisto on aina asianajotoimisto. Toimisto oli jaoteltu samalla tavalla eri praktiikkaryhmiin (asiantuntemuksen tai erityisosaamisalueiden mukaan). Työnteko ja töiden jakaminen osakkaiden ja lakimiesten kesken sujui käytännössä samalla tavalla kuin Suomessa.

Paras kokemukseni lakimiesvaihdon ajalta oli..

Topi:

…ehdottomasti työtovereihin tutustuminen. On yllättävää, miten tiimityöskentely paranee, kun juttelee kasvokkain kollegan kanssa! Mukavaa lisäarvoa reissulle toi totta kai myös maaliskuinen Lontoo, joka paistatteli parhaimmillaan auringonpaisteessa +15 asteen lämmössä.

Daniel:

…paikallisiin kollegoihin tutus tuminen ja saksan kielen käyttäminen työympäristössä. Oli myös mukavaa huomata, että pärjää asianajotoimistossa myös vieraalla maaperällä. Vapaa-aikaakin jäi ihan mukavasti ja paikallisten kollegoiden kanssa mm. pelasimme jalkapalloa, kävimme uudella Allianz Arenalla jalkapallo-ottelussa ja maastopyöräilimme – ja tulihan ne kuuluisat ”Biergartenitkin” tarkastettua!

WSOYpro – Opiskelusi tukena!

WSOYpro Oy tarjoaa Lex ry:n jäsenille vapaapaikkoja juridiikan koulutuspäiviin, joissa tapaat alan ammattilaisia ja kuulet huippuasiantuntijoita. Opiskelusi tukena myös WSOYpron juridiikan teokset, jotka löydät kätevästi Lex ry:n omasta kirjastosta.

Lisäksi käytössäsi lakimiehille sekä talous- ja henkilöstöhallinnon ammattilaisille suunnattu WSOYpro-onlinepalvelu, ilmaiseksi yliopiston päätteiltä.

Tutustu WSOYpron tarjontaan:

Opiskelija – hyödynnä ajankohtaisia koulutuksia, uutuuskirjoja ja päivittyvää onlinepalvelua jo opiskeluaikanasi!

a Sanoma company

www.wsoypro.fi

! s ä ä n i s s u b i l u t e s s y N Tampere-excu 22.-23.4.

Otetaan joukko innokkaita lexiläisiä. Tyttöjä ja poikia. Ensimmäisestä vuosikurssista ännänteen. Klubimestari, true Ilvesfani Toijalasta, virkamies, rakennusteknikko ja muutama kiintiöjojensuulainen. Bussi, hauska setä, 161 kilometriä ja äkillinen lumipyry Loimaan (tietenkin) kohdalla. Poliisikouluopiskelijoita, sormenjälkiä, 60- luvun poliisiauto Volvo 144, C- studio, Metsolat- käytävä, Egil ja viinehtimö. Fintelligens.

Heruuks heruuks?! Hintsanen, Eput ja 80-luku.

Lexiläisten maailman valloitus alkoi Tampereen Sherwoodista aka.

Hervannasta pilvisenä torstaipäivänä. Ensimmäisenä tutustumiskohteenamme oli Poliisiammattikorkeakoulu ja sen yhteydessä toimiva Poliisimuseo. Saimme erittäin mielenkiintoista tietoa mm. rikosasian teknisestä tutkinnasta ja poliisin viestimisvälineistä ja viestin kulusta. Yhtäkkiä Poliisiammattikorkeakoulu olikin saanut ainakin 20 uutta hakijaa.

Poliisimuseon opas johdatti lexiläiset puolestaan Suomen poliisin värikkääseen historiaan. Suhteellisen

moni miespuolinen opiskelija jätti hengitysjäljet asevitriinin lasiin ja painaumat maijan takapenkille. Matkaa jatkettiin lyhyen ruokatauon jälkeen Tohloppiin Yle TV2:n studioille. Kierros murskasi melko monen ruusuiset kuvitelmat Joulupukin kuumalinjan suorasta lähetyksestä Korvatunturilta. Todellisuudessahan se kuvataan kesäkuussa studion takapihalla olevassa mökissä.

Päivän excursioputken päätti viinitilajuvis yhteen Suomen suurimmista ja palkituimmista viinitiloista. Rönnvikin viinitilan perustukset valettiin

pihlajien reunustaman järven rannalle jo ennen 1800-luvun puoliväliä. Puitteet olivat siis erittäin mieleenpainuvat – ainakin ennen viinien maistelua.

Viiden erinomaisen viinin joukosta saattoi olla vaikea valita mieluistaan ja jotkut ratkaisivatkin ongelman viinimyymälässä lexiläiseen tyyliin ”osta 2, saat 2”!

Jatkoimme iltaa Omenahotellissa, jossa Cantores Lexin versio Finlandia- hymnistä ei - against all oddslämmittänytkään kaikkien hotelliasukkaiden mieltä.

Kuoro sai onneksi lisää harjoitusaikaa jatkoilla, jossa esiintyjänä oli Fintelligens. Boogie oli erinomainen.

Perjantaiaamu valkeni jo hiukan aurinkoisempana. Huoneistaan kömpivät lexiläiset puolestaan eivät varsinaisesti loistaneet kuin naantalin aurinko hauskasta illasta huolimatta. Weird. Perjantaipäivä oli pyhitetty suurimmaksi osaksi krapuloinnille, shoppailulle, kahvittelulle, Tampere- sightseeingille sekä sukuloinnille. Kävimme porukalla ihmettelemässä tamperelaisen jenkkiravintolan American Dinerin ruokalistaa. Useista yllytyksistä huolimatta klubimestarimme Metsola ei yrittänyt saada nimeään Big Tower Hall of Famelle. 37,90 euroa maksava hampurilaisateria (sis. 1020 g pihvin) olisikin ehkä vetänyt pidemmän korren tästä Rantasalmen pojasta.

Panimoravintola Plevnan kautta siirryimme Tampereen Työväen Teatteriin, jossa Vuonna 85 remix- manserockmusikaali oli jälleen kerran vetänyt salin täyteen naurun janoisia teatterin ystäviä. Lähemmäs kolmetuntisen näytöksen aikana kuulimme Popedan, Juicen ja Eppu Normaalin suosituimpia kappaleita kultaiselta 80- luvulta Tommi Turmion ja kersantti Karoliinan rakkaustarinaan upotettuna. Kaikkensa antaneet reissaajat olivat totisesti saaneet kahden päivän ai-

kana aimo annoksen tamperelaista menoa ja meininkiä. Sellaisen Teivon lihapulla-annoksen kokoisen, jonka saa kauniina kesäpäivänä Tammelan torilta. Kulttis suosittelee!

Teksti: Hanna Tuohilampi Kuvat: Paula Kovari

LEXP r e s s 25

EU-jargonia ja poliittisten voimien sirkusta

- näkökulmia harjoitteluun Unionissa

Harjoittelukokemusta lähestytään tässä jutussa hieman LexPressin totutusta näkökulmasta poiketen. EU-harjoittelunsa suorittanut kirjoittaja nimittäin opiskelee valtiotieteiden maisteriksi. Yhteistyö on kuitenkin hedelmällistä; Euroopan unioni työllistää suuren osan molemmilta aloilta valmistuneista suoraan tai välillisesti. Paikan päällä Brysselissä kummankin alan taitaja oppii kirjoista lukemansa EU-faktat aivan eri mittakaavassa.

Lähtemiseen kannustavista motiiveista paikan päälle Brysseliin

Sen lisäksi, että Euroopan unioni on sui generis oikeusjärjestelmä, minulle se on ennen kaikkea valtapoliittinen unioni. Lissabonin sopimuksen myötä yhteispäätösmenettelyn, nykytermein tavallisen lainsäädäntömenettelyn osuus lainsäädännöstä kasvoi rutkasti. Euroopan parlamentilla on entistä enemmän valtaa ja poliittisten ryhmien voimatasapainon tarkkailu käy yhä mielenkiintoisemmaksi.

mielestäni suomalaiset virkamiehet voisivat osata EU-asioita aavistuksen paremmin.

Harjoittelussani eduskunnan EU-erityisasiantuntijan toimistossa avustin esimiestäni Pia Niemistä parlamentin valiokuntien kokouksien, Strasbourgin ja Brysselin täysistuntojen ja yleisesti eduskuntaa kiinnostavien EU-asioiden seuraamisessa sekä yhteydenpidossa eduskunnan ja Euroopan parlamentin sekä muiden kansallisten parlamenttien välillä. Kansallisilla parlamenteilla on Maltaa lukuun ottamatta yhden tai useamman henkilön edustus Euroopan parlamentissa instituution ulkopuolisina toimijoina.

Tehtävänäni oli raportoida eduskuntaan sitä kiinnostavista aiheista, jotka vaihtelivat maataloudesta ja budjetista instituutionaalisten asioiden kautta ulkopolitiikkaan.

Lainsäädäntötietokannat, parlamentin työjärjestys ja Googlen ihanuus tulivat tutuiksi.

Neuvostossa tehtäviin päätöksiin vaikuttavat jokaisen jäsenmaan oikeusjärjestelmä, poliittinen järjestelmä, poliittinen tilanne ja monenkeskiset suhteet. EU:n integraatio on historiallisesti merkittävää ja ainutlaatuista.

Unioni käyttää valtaa rajojensa sisä- ja ulkopuolella, käy kauppaa ja levittää arvojaan. Ja ennen kaikkea, suuri osa kansallisesta lainsäädäntötyöstä saa nykyään alkunsa unionissa.

Kukapa ei siis olisi tästä kaikesta niin innoissaan, ettei lähtisi puoleksi vuodeksi Brysseliin? Vakavasti puhuen yksi syy lähteä oli myös siinä, että

Työnsarkaa riitti, ja yleistä EUkokemusta hakemaan lähteneelle parlamentissa vietetty aika palveli tarkoitustaan. Lainsäädäntötietokannat (EUR-Lex, toimielinten välistä päätöksentekoa seuraava Prelex ja Euroopan parlamentin lainsäädäntötietoLEXP r e s s 27

kanta OEIL), parlamentin työjärjestys ja Googlen ihanuus tulivat tutuiksi. Suurten kokonaisuuksien hahmottaminen oli tässä työssä välttämätöntä. Lainsäädäntöprosessin opiskeleminen taas opetti minulle perustaidot selvittää EUasian elinkaari komission alkuperäisestä ehdotuksesta aina valmiiseen EUsäädokseen.

Lainsäädännön ja politiikan suhteesta

Unioni näyttäytyy eri instituutioista erilaisena. Esimieheni Bryssel-uraan ovat kuuluneet kaikki instituutiot: neuvosto, komissio ja nyt parlamentti. Hänen mukaansa työskentely neuvostossa ja parlamentissa on hyvin samankaltaista; seurataan asioita ja muiden maiden tai poliittisten ryhmien mielipiteitä, raportoidaan niistä sekä avustetaan vierailevia ministereitä ja edustajia. Komissiossa hän työskenteli paremman sääntelyn yksikössä ja kertoo työn olleen aivan erilaista kahteen edelliseen instituutioon verrattuna. Tapaamisia on vähän, sillä yksikön päällikkö hoitaa valtaosan kokouksista, kun alaiset puurtvat toimistossa tekstiä. Työtehtävät vaativat pitkäjänteisyyttä ja yksikön päällikkö kertoo, miten asiassa edetään.

Suurten lainsäädäntöpakettien läpivieminen vaatii tutustumista kaikkeen sitä edeltävään materiaaliin vuosien takaa.

Esimieheni Suomessa, suuren valiokunnan valiokuntaneuvos, VT Peter Saramo pitää suomalaisten juristien EU-oikeuden tuntemusta opiskeltujen kurssien myötä kiitettävänä.

Ulkomailla suoritetun harjoittelun ja työkomennuksen myötä tulisi kuitenkin saada kosketus muihin oikeuskulttuureihin, koska on tärkeää ymmärtää eri tulkintoja ja toisen osapuolen argumentointia.

Harjoittelija-kollegani, entinen lexiläinen Heidi Huusko sanoi harjoittelunsa aikana nauttineensa unionilainsäädännön seuraamisesta käytännön tasolla; suurten lainsäädäntöpakettien läpivieminen vaatii tutustumista kaikkeen sitä edeltävään materiaaliin vuosien takaa.

Oikeustieteilijänä hän sanoi harjoittelussaan innostuneensa erityisesti poliittisista kiemuroista. Siksi uskonkin, että muiden oikeuskulttuurien tuntemuksen lisäksi Brysseliin kannattaa lähteä oppimaan EU:n kaikki puolet, joista poliittisten voimien toisinaan huvittavaksi yltyvä kädenvääntö on ainakin tällaiselle EU-nörtille parasta antia. Harjoitteluni osui tältä osalta otolliseen saumaan; parlamentti oli uunituore, valittiin Barroson toinen komissio, Lissabonin sopimus astui voimaan, EU:n kaksi huippuvirkaa täytettiin ja alettiin rakentaa EU:n ulkosudehallintoa.

Mielestäni instituutioiden välisiä eroja kannattaa pohtia myös mahdolliseen harjoitteluun hakeutussaan.

Parlamentissa tapahtuu aina, siksi se on monien mielestä yksi mielenkiintoisimmista paikoista. Itse sain olla monellakin tavalla näköalapaikalla ja tavata paljon ihmisiä.

Komissioharjoittelu lienee tässä suhteessa erilainen.

Tärkeimmät työtunnit parlamentissa tulee joskus vietettyä kahviloissa, joissa kuulee uusimmat nimityshuhut ja muut poliittiset jiirailut.

28 LEXP r e s s

Small talk –taitaja saa paikan

Tärkeimmät työtunnit parlamentissa tulee joskus vietettyä kahviloissa, joissa kuulee uusimmat nimityshuhut ja muut poliittiset jiirailut. Suomen Euroopan unionin pysyvässä edustustossa, lyhyemmin EUE:ssa, suhteista Euroopan parlamenttiin vastaava ulkoasiainsihteeri Reetta Härönoja muistuttaakin, että kielitaidon lisäksi erityisen tärkeää on

...jatkuu sivulla 30

osata käydä käytäväkeskusteluja; niissä yleensä ratkaistaan EU-instituutioiden kiistakysymyksiä. Small talk –taitoja tulee opetella, monista muista maista tulevat argumentoivat meitä paremmin. Härönoja muistuttaa myös, että suomalaisten tulisi markkinoidan itseään paremmin.

Osaamisemme on huippuluokkaa, mutta emme osaa tuoda sitä julki.

Saramo haluaakin lähettää Brysseliin harjoittelijan, joka on ilman muuta sosiaalinen. Englannin ja ranskan kielen hallinta kotimaisten kielten lisäksi on peruslähtökohta. Lisäksi harjoittelusta on hänen mukaansa todellista hyötyä, ihmiselle, jolla on käsitys siitä, mitä aikoo tehdä harjoittelun jälkeen. Itse olen sitä mieltä, että EU-harjoittelusta on hyötyä valtaosalle, on tuleva työpaikka sitten missä tahansa.

Eurotrashiksi haluavalle

Komissio, neuvosto ja parlamentti kaikki ottavat harjoittelijoita, ja kaikilla on oma ”traineeships officensa”, mistä saa lisätietoa. EU:n toimielimiin voi työllistyä kilpailun kautta. Tämän kevään osalta kilpailu sulkeutui 15.4., mutta nykyään kilpailua järjestetään aiemmasta poiketen vuosittain (lisätietoa Euroopan

30 LEXP r e s s

yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston sivuilta).

Omaan eduskunnan harjoittelupaikkaani hain kansainvälisestä liikkuvuudesta vastaavan CIMO:n kautta. CIMO:n kautta voi hakea harjoitteluun myös pysyvään edustustoon ja muun muassa Finpron toimistoihin ja moneen muuhun suomalaiseen työpaikkaan ulkomailla. Itse hankitun rahoituksen ollessa kunnossa EUE:hen voinee ottaa suoraankin yhteyttä. Edustustossa ovat edustettuina kaikki suomalaiset ministeriöt. Noin puolet sadasta työntekijästä on ulkoministeriön alaisia ja puolet muista ministeriöitä.

Brysselissä on myös useita suomalaisia edunvalvontatoimistoja.

Kahdeksan aluetoimiston lisäksi Suomen kuntaliitto vaikuttaa Brysselissä muun muassa Elinkeinoelämän keskusliiton, Finpron, palkansaajien kattojärjestö FinUnionsin, Suomen akatemian, TEKESin, Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen ja MTK:n ohella, suuria yrityksiä unohtamatta. Ylipäätään mielenkiintoisen paikan huomatessaan kannattaa kysellä harjoittelu- tai työllistymismahdollisuuksia.

Teksti: Eeva Laaksonen

Lakimiesharjoittelu Dittmar & Indrenius tarjoaa säännöllisin väliajoin muutamalle oikeustieteen opiskelijalle lakimiesharjoittelupaikan.

Tavoitteena on antaa harjoittelijoille monipuolinen ja realistinen kuva asianajajan työstä liikejuridiikkaan erikoistuneessa asianajotoimistossa.

Lisätietoja lakimiesharjoittelusta antaa HR Manager Mirka Palm (mirka.palm@dittmar.fi).

Lisätietoja Dittmar & Indreniuksesta: www.dittmar.fi

Mergers & Acquisitions, Finance & Capital Markets, Dispute Resolution, Corporate & Commercial

Europarlamentaarikko Ville Itälän mukaan integraation myötä myös juristilta vaaditaan enemmän.

Teksti: Aleksi Lundén Kuva: Euroopan parlamentti http://www.villeitala.eu/press_kuvat

Isänmaan asialla

Kolmekymmentä vuotta sitten oikeustieteen opintonsa Turussa aloittanut miehenalku ei osannut edes kuvitella, mihin tulevaisuus tulee kuljettamaan ja toisaalta, millaisia mahdollisuuksia juuri juristin koulutus voi myöhemmin tarjota. Nyt, vuosikymmenten jälkeen, europarlamentaarikko Ville Itälä (VT) luo merkittävää uraa kansainvälisen politiikan ytimessä. Maailma on kuitenkin muuttunut, ja nykyään valmistuvalta oikeustieteilijältäkin vaaditaan eri asioita kuin aikaisemmin.

Ohi viilettävä hälytysajoneuvo, vilkas puheensorina ja hektinen tunnelma välittyvät puhelimen kautta kuulijalle. Kiireinen Bryssel elää tavanomaista arkipäiväänsä, ja Ville Itälä suorittaa sen keskellä normaaleja arkirutiinejaan.

Ruokakaupasta tavoitettu europarlamentaarikko elää kiireistä arkea. Viikkojen ja päivien rytmit vaihtelevat hyvin paljon aikataulullisesti sekä sijainniltaan Brysselin ja Strasbourgin välillä. Yhtään samanlaista päivää ei ole.

- Valiokuntapäivät kestävät normaalisti aamukahdeksasta ilta seitsemään, mutta Strasbourgissa päivä saattaa venyä jopa puoliyöhön. Lisäksi viikoittaista aikataulua värittävät päivät, jolloin olen Suomessa, Itälä korostaa.

Ja työtä tosiaan riittää: Euroopan parlamentissa Itälä istuu ainoana suomalaisena maatalous ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa, liikenne- ja matkailuvaliokunnassa sekä talousarvion valvontavaliokunnassa, jossa tehdään pääosin tilintarkastustyötä. Lisäksi Itälä edistää omalta osaltaan tärkeää hanketta Itämeri-työryhmässä.

- Työnkuva vaihtelee hyvin paljon valiokunnittain, mutta tärkeintä kaikessa on Suomen edun valvominen.

Tehtäväänsä suorittava europarlamentaarikko onkin päivittäin yhteydessä Suomeen, ja ohjelmaan sisältyy myös viikkoja, kun edustaja vierailee useita kertoja kotimaassaan. Maantieteellisistä syistä joidenkin kansalaisten mielestä kuitenkin liian harvoin.

-Ihmiset sanovat, ettei useinkaan välttämättä näe minua. Se johtuu kuitenkin vain siitä, että mikäli olen PohjoisSuomessa, sitä ei huomata Turun torilla, Itälä selventää.

Juristilla valmiudet verkostoitumiseen Pienen maan edustajana parlamentaarinen työ asettaa Ville Itälälle entistä enemmän haasteita.

-Verkostoituminen ja olemassa olevien suhteiden ylläpitäminen on tärkeää.

Vaikutuksia ei näe heti, joten työ vaatii pitkäjänteisyyttä. Kun sen taidon oppii, pystyy vaikuttamaan, hän painottaa.

Pääpiirteisesti voisi helposti kuvitella Euroopan parlamentissa suoritettavan tehtävän olevan hyvin samankaltainen, kuin kotimainen kansanedustajan työ. Itälän mielestä eroavaisuus kuitenkin löytyy.

- Europarlamentaarikkona on mielestäni mahdollisuus tehdä enemmän töitä isänmaan puolesta.

Ville Itälä on viihtynyt työssään parlamentissa useamman kauden, mutta kansainvälinen ura ei koskaan ollut hänelle opiskeluaikojen haave.

- En alun perin suunnitellut lähteväni ulkomaille. Opiskellessani en uskonut muuttavani edes Turun ulkopuolelle, sillä Helsinkikin tuntui silloin jo kaukaiselta, Itälä naurahtaa.

Jälkeenpäin ajatellen juuri lakimiehen koulutus antaa kuitenkin hyvät valmiudet nykyiseen työhön.

-Koko tämä työ liittyy lainsäädäntöön, joten voiko olla parempaa koulutusta, joka auttaisi asian ymmärtämisessä. Tosin on myös hyvä, että täällä työskentelee muidenkin alojen edustajia.

Kaiken kiireen, matkustelun ja stressaavan arjen keskellä europarlamentaarikko saa kerättyä voimia arkeen jo pelkästä viikonlopusta perheensä parissa. Kaikkein tärkeintä keinoa selvitä vuoden hektisimLEXP r e s s 33

mistä kuukausista Itälä kuitenkin odottaa kuumeisesti jo tälläkin hetkellä.

-Voimia vuoteen saa kesälomasta ja ajasta saaristossa. Velkualla sijaitsevalla mökillä voi ladata akut taas tulevaa kautta varten, Itälä maalailee.

Muutosten voima Lissabonin sopimuksen astuminen voimaan vuoden 2009 joulukuussa näkyy edelleen muutoksena Euroopan parlamentin arjessa. Sopimus on luonut entistä enemmän töitä erityisesti maatalous- ja sisäasioissa.

-Myös yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka luo haasteita. Olemme kuitenkin nyt vasta alussa, eikä vielä tiedetä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.

Itälän mukaan Euroopan unionissa onkin nyt keskityttävä suuriin asioihin.

-Talous täytyy ensisijaisesti saada kuntoon. Tärkeää on, että huolehdimme Kreikan tilanteesta ja keskitymme asian kuntoon saattamiseen, parlamentaarikko tähdentää.

Vaikka Itälä itse ei osannutkaan opintojensa aikana suunnitella tulevaa kansainvälistä uraa, nykypäivänä valmistuvan juristin kohdalla vaatimustaso on toinen.

-Integraatio syvenee ja maailma pienenee. Tämä tarkoittaa myös sitä, että koulutukseen todella kannattaa panostaa.

Nopeat Nykyään tuoreen maisterin tulee ymmärtää, miten Euroopan Unioni toimii ja mitä juristin työ Unionin Europarlamentaarikko Ville sisällä on.

Itälän tuli luonnehtia välittömästi lyhyt mielijohteensa -Itse olen tietysti tyytyväinen, että olen koulutuksen seuraavista sanoista. jo suorittanut, vanha lexiläinen naurahtaa.

Vappu -Ylioppilasrieha niin Brysselissä kuin Turussakin.

Turku -Maailman paras paikka.

Lex -Mukavat muistot nuoruudesta.

Laki -Välttämättömyys.

Koti -Tärkeä asia.

Facebook -Välttämätön paha.

Euro -Suomen talouspolitiikan onni, toistaiseksi.

Itämeri -Vastuu tuleville polville: täytyy saada kuntoon.

Puolustusvoimat -Tulee pitää huolta, että on olemassa vielä jatkossakin.

34 LEXP r e s s

Brysselissä päivä taittuu iltaan, ja parlamentaarikonkin päivän työt on tehty. Vaikuttaminen ja oman maan etujen valvominen jatkuvat taas huomenna.

Aina ajantasainen ja luotettava Sisältöalueet:

 Uutispalvelu pitää ajan tasalla

oikeudellisessa tiedossa jokaisena arkipäivänä.

Juridinen uutispalvelu  Kirjat ja artikkelit Defensor Legis, Lakimies, JFT, Oikeus ja Oikeustieto  Lakikielen sanakirja  Ajantasainen lainsäädäntö suomeksi ja ruotsiksi Asiakirjamallit  Valtiosopimukset EU-lainsäädäntö  Hallituksen esitykset Valiokuntamietinnöt  Oikeuskäytäntö Monipuoliset hakutoiminnot ja asiasanastot

 Oikeudelliset kirjat, artikkelit ja

aikakausjulkaisut vaivattomasti saatavilla.  Aina ajantasainen lainsäädäntö,

esityöt ja oikeuskäytäntö samassa osoitteessa.

asiakaspalvelu.edilex@edita.fi p. 020 450 2040 www.edilex.fi/testitunnus

www.edilex.fi

Heti käsillä. Yhtä kirjaa voi kantaa mukana oikeudessa.

Lakikirja - Yksityis-, rikos- ja prosessioikeus, käyttäjätutkimus 2009, Edita Publishing Oy

”

Lue lisää: www.edita.fi/lakikirja

LEXP r e s s 35

”

LexWappu 2010 Mitä kaikkea tapahtuikaan?

27.4. Lex vs. Tiedekunta yleisurheilukisat:

Kupittaan urheiluhallissa tiedekunnan oppineet ja Lexin oppimattomat kisasivat leikkimielisesti vapun mestaruudesta. Voiton vei jälleen kerran Lex! 27.4. Haalarimerkkien ompeluilta:

Lexin toimistolle ilmestyi joukko lexiläisiä kursimaan haalareitaan vappukuntoon. Ompeleminen ei porukassa ollutkaan niin kamalaa!

28.4. Päiväsitsit jenkki-teemalla:

Lexiläiset innostuivat sitsaamaan Kirkkotiellä jenkkiläisittäin juoden jellyshoteja, mättäen burgereita sekä ahmien mudcakea. Jatkot juhlittiin ELSA:n bileissä Kirkkotiellä TPS:n mestaruuden vauhdittaessa juhlintaa hunajaisiin mittoihin.

29.4. Akateemisen Mölkyn MM-kisat eli AMMM:

AMMM:sta taisteltiin kolmatta kertaa Vartiovuorenmäellä. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua! Titteli meni tänä vuonna Suomisen veljeksille, mutta kyllä pysti voitetaan ensi vuonna takaisin Lexiin! Viralliset jatkot vietettiin Börsissä.

30.4. Tapiolan Wappusoudut:

Perinteisesti lääkis voitti, ja kukaan ei hukkunut. Lexin hallitusjoukkukin törmäsi vain kerran ravintolalaivaan ja kahdesti joen muuriin.

30.4. Kännirundi:

Laki ja MIKSI sitä luetaan.

Elinkeinoelämän hyväksi sovellettua oikeustiedettä 40 vuotta.

Hyvä sää, paikallisbaarit, piknik Ruissalossa ja päätepysäkkinä Puolalanpuisto.

30.4. Kirkkotiebileet

Turun suurimmat, parhaimmat ja pitkäkestoisimmat wappubileet!

1.5. TYY:n Vappupiknik:

Vapunpäivän piknikillä todellakin huomaa, että Turku on oikea vappukaupunki!

Joukahaisenkatu 6, PL 20 20101 Turku p. 010 2700 00, f. 010 2700 100 www.lindorff.fi

Teksti: Sanna Rättyä

Pikahaastattelussa Tapiolan Wappusoudut avannut kansanedustaja Ilkka Kanerva

“Vappuisin haluaisin olla lexiläinen”

LexPress tavoitti jo vapputunnelmissa olevan, nauravaisen Ilkka Kanervan Tapiolan Wappusoutujen jälkeen Aurajoen rannasta. Iken päästyä pois voittajajoukkueen yllätyskultatuolista hän suostui haastatteluun ilomielin ja nappasi vielä Lexin Wappuruilan naureskellen kainaloonsa matkaa jatkaessaan.

Mistä tulet ja minne olet menossa?

Tulen suoraan Helsingistä ja matkalla näiltä Aurajoen aalloilta Auran aalloille radiohaastatteluun.

Miten vietät vappusi?

Tottakai seuraamassa näitä vappusoutuja, yleensä siis olen Turussa. Vappupäivänä olen pitämässä puheita, mutta tänään olen ihan omieni seurassa.

Paras vappumuistosi?

Vappuheila hyvillä ominaisuuksilla.

(Naurua.)

Mitä Lex sinulle merkitsee?

Lexissä tuli vietettyä opiskeluaikoina useimmat illat, vaikka itse olenkin valtsikan puolelta.

Kaverit ja parhaat bileet olivat aina Lexissä.

Jos voisit olla joku toinen yhden päivän, niin kuku olisit ja miksi?

Vappuna haluaisin olla turkulainen oikeustieteen ylioppilas.

Kippari vai perämies?

Kippari tottakai. Suurempi vapaus ja laveampi perspektiivi.

Mitä tunteita TPS:n voitto sinussa herätti?

Mestaruus huomattiin ja se havahdutti myös eduskunnassa ja Helsingissä kadulla. Ihmiset tulivat onnittelemaan mestaruudesta minuakin.

Vihaatko oravia?

En todellakaan. Tyttärentyttäreni ei puhu vielä lainkaan, mutta aina oravan nähdessään naksauttelee suutaan äännähdelläkseen oravamaisesti. Kuinka minä siis edes voisin vihata oravia?

Haastattelu keskeytyy useita kertoja, kun opiskelijoita eri värisissä haalareissaan tulee pyytämään Ikeä kanssaan vappukuvaan. Kansanedustaja suostuu naureskellen myös tussaamaan nimikirjoituksensa yhtiin keltaisiin ja kahtiin viininpunaisiin haalareihin ennen kuin lähtee jatkamaan vapunviettoaan luvaten tulla soutuihin myös ensi vuonna.

Teksti ja kuva: Paula Kovari

LEXP r e s s 37

LexWappu 2010

KUUKAUDEN k a s v o

Almut Meyer - oman tiensä kulkija

Teksti ja kuva: Saana Heiskanen

EU- teemaisen LexPressin Kuukauden Kasvoksi valikoitui kansainvälinen ja aina niin avoin saksanopettajamme Almut Meyer, joka punnitsee perinpohjaisesti synnyin- ja asuinmaansa välisiä eroja keskieurooppalaisen dubbauskulttuurin kyseenalaistamisesta lähtien aina perisuomalaisen kolesterolihysterian ihmettelyyn.

Jo 21 vuotta Suomessa asunut Saksan Braunschweigista tuleva saksanopettajamme Almut Meyer on tehnyt lopputyönsä germaanisesta filologiasta ja lisäksi opiskellut musiikkitiedettä. Hänen työssään on palkitsevinta saada toimia fiksujen, oma-aloitteisten ja aidosti innokkaiden nuorten kanssa.

Opettajana Meyer on tarkkaillut etenkin maiden koulutusjärjestelmien välisiä eroja. Hän ajattelee Suomen kouluissa tähdättävän jo varhain itsenäiseen ja kriittiseen ajattelutapaan oppimisen ollessa monesti lukupainotteista. Opettajan mukaan taas Saksassa erilaiset tekstien analyyttiset tulkintamenetelmät ja vuorovaikutteinen keskustelu oppitunneilla yhdistettyinä argumentointitaitojen kartuttamiseen pienestä pitäen ovat eräitä opetuksen lähtökohtia.

Koti- ja ulkomaan välisiä moninaisia eroja kuvastaa myös, ettei vieraassa maassa vältytä kulttuurisilta haasteilta, joista Mey-

er mainitsee aluksi kangerrelleen kielitaidon ja katajaisen kansan erilaisen kansalaismentaliteetin. Hän kokee suomalaisten olevan tavallaan saksalaisia sulkeutuneempia ja toisaalta arvostaa suomalaista pragmaattista mentaliteettia. Meyer kärjistää eroja kuvailemalla saksalaisen oitis tarttuvan tuumasta toimeen eloisan keskustelun säestämänä suomalaisen vielä hiljaa empiessä asiaan sen suuremmin puuttumatta.

Maiden välisten kulttuurierojen lisäksi, osittain mahdollisesti niistä johtuen, Saksa ja Suomi eroavat toisistaan myös EU-maina. Meyerin mielestä Suomi noudattaa EU-normistoa melko pikkutarkasti, joka heijastaa suomalaista nöyryyttä ja herkkää tottelevaisuutta vailla lujaa kapinanhenkeä.

Saksalaisille taas on tyypillisempää protestointi ilman itsensä aliarvioimista. Opettaja punnitsee, ettei kuitenkaan unionin asioilla liene Saksassakaan merkityksekästä roolia kansalaisen arjessa, vaikkakin otaksuu saksalaisen uskovan keskivertosuomalaista enemmän vaikutusmahdollisuuksiinsa unionissa.

Meyer haluaa kannustaa kaikkia lähtemään rohkeasti, avoimin mielin ja itseensä uskoen ulkomaille, sillä matkustamisen kautta oppii uuden maan ja kulttuurin lisäksi myös paljon itsestään.

Saksanopettajamme kohdalla ulkomaille matkustaminen johti Suomeen jäämiseen.

Täällä hänet saa pysymään työ, perhe sekä mukava elinympäristö, jonka rauhaa rikkovat toisinaan lähinnä pikkulintuja syövät ja asuintaloon pesivät riiviö-oravat, joiden ystäväksi Meyer ei syystä tunnustaudu.

LEXP r e s s 39

40 LEXP r e s s

OIKEUS taju

Korkeimmalla oikeudella on pallotkin hallussa

Oikeustaju-palstalla juristin koulutuksen saaneelle henkilölle esitellään lyhyesti joukko tositapauksia, joita hänen tulee kommentoida omilla mielipiteillään, parhaaksi katsomallaan tavalla. Tällä kertaa urheiluoikeudellisia tapauksia kommentoi assistentti Essi Kinnunen.

Kaikki tapaukset ovat oivia esimerkkejä urheilun oikeudellistumisesta, eli siitä, että urheiluun liittyviä tapahtumia, päätöksiä ja yhteistyösuhteita on ryhdytty aikaisempaa useammin tarkastelemaan tuomioistuimissa oikeusjärjestyksen tarjoamaa tulkintakehikkoa vasten.

Tämä oikeudellinen juonne urheilussa on syventynyt sitä mukaan kun urheilu on ammattimaistunut ja kaupallistunut. Taloudellisten intressien mukaan tulo on tuonut urheiluun uudenlaisia kysymyksenasetteluja, joilla on myös oikeudellista relevanssia.

Perinteisesti urheilua on pidetty omana autonomisena alueenaan, joka hoitaa omat asiansa omassa piirissään, omien sääntöjensä mukaan. Oikeudellistumisen myötä äänet, jotka vaativat, ettei urheilu voi irtautua muusta elämästä ja sen vaatimuksista ovat lisääntyneet ja voimistuneet. Urheilua täytyy voida arvioida myös ympäröivän yhteiskunnan arvojen ja normien suhteen.

***

Tapaus 1: KKO:1993:40

Kommentti:

Ulkomaisen koripalloilijan ja suomalaisen urheiluseuran välisessä pelaajasopimuksessa oli niin sanottu no cut -lauseke. Lausekkeen mukaan seura maksoi pelaajalle korvauksena loppuosan hänen vuotuisesta palkastaan, jos pelaaja tietyn päivämäärän jälkeen suljettiin joukkueesta. Lauseketta ei sovellettu, kun pelaaja oli tahallaan sopimustaan olennaisesti rikkomalla itse aiheuttanut sopimuksensa purkamisen.

Tapauksessa suomalaisen koripalloseuran ja ulkomaalaisen koripalloilijan välillä oli 14.4.1990 solmittu määräaikainen työsopimus jonka 7 kohdan mukaan yhdistys takasi pelaajalle sopimuksen 3 kohdan mukaisen palkan sopimuskaudelta. Sen varalta, että pelaaja suljettaisiin joukkueesta 15.8.1990 jälkeen, yhdistys oli sopimuksen 7 kohdan mukaan sitoutunut maksamaan pelaajalle korvauksena loppuosan hänen vuotuisesta palkastaan (niin sanottu no cut -lauseke).

LEXP r e s s 41

OIKEUS taju Pelaaja oli kuitenkin tahallisella käyttäytymisellään olennaisesti rikkonut hänen ja yhdistyksen välisen pelaajasopimuksen mukaisia työvelvoitteitaan (mm. kieltäytynyt tekemästä joitain harjoitteita, kieltäytynyt kesken pelin kokonaan pelaamasta ja tullut kesken pelin ilman lupaa pois kentältä) sekä varoituksista huolimatta jatkanut laiminlyöntiään. Korkein oikeus totesi, ettei seuralta voitu tällaisessa tilanteessa kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista, vaan sillä oli silloisen työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettu tärkeä syy sopimuksen purkamiseen.

Purkuoikeuden olemassa olo oli pohja myös no cut –lausekkeen soveltamatta jättämiselle. Koska pelaaja oli tahallaan olennaisella tavalla rikkonut työsopimusta ja aiheuttanut sen purkamisen, ei hänellä ollut myöskään oikeutta lausekkeen mukaisiin etuuksiin.

Tapauksen taustalla vaikuttaa kysymys joukkueurheilijan pelaajasopimuksen luonteesta. Voiko joukkueurheilija olla työsuhteessa seuraansa?

Kysymyksenasettelu on urheiluoikeuden näkökulmasta klassikko: tästä urheilun oikeudellistuminen pitkälti Suomessa 1990-luvun alkupuolella alkoi. Nyttemmin on selvää, että urheilija voi olla työsuhteessa seuraansa. Työsuhde on olemassa silloin kun työsopimuslaissa mainitut työsuhteen yleiset tunnusmerkit urheilijan ja seuran suhteessa täyttyvät.

Urheiluun liittyvien oikeusjuttujen yhteydessä voidaan yleisemmin miettiä, mikä tekee jutusta erityisen urheiluoikeudellisen. Mitä erityispiirteitä edellä mainittuun juttuun toi se, että kyseessä oli urheilijan ja urheiluseuran välinen sopimus? Kyse oli yleisen työoikeudellisen purkuperusteen täyttymisen arvioimisesta urheilukontekstissa. Lähtökohtaisesti urheiluliityntä sinänsä ei anna oikeutta poiketa siitä, miten asia muutoinkin olisi oikeudellisesti ratkaistava. Vakiintuneeseen tapaan tai ’urheilullisiin syihin’ vetoaminen ei yleensä ole kestävä peruste esimerkiksi pakottavasta työlainsäädännöstä poikkeamiseen.

42 LEXP r e s s

***

Tapaus 2: KKO:1997:129

A oli jääkiekkopelissä lyönyt vastustajan pelaajaa B:tä poikittaisella mailalla niskaan niin, että B oli saanut aivotärähdyksen ja muita vammoja. Koska A:n teko ylitti pelitilanteessa tavanomaisen rajuuden ja voimankäytön rajat, hänen katsottiin syyllistyneen pahoinpitelyyn.

Kommentti:

Jääkiekon väkivaltakeskustelu ja rikosoikeuden asema siinä on urheiluoikeuden suosikkiaiheita. Keskustelu jääkiekon väkivaltaisuudesta puhuttaa myös kansalaisia. Miksi poliisi ei puutu kaukalon tapahtumiin vaikka veri punertaa jään, hampaita katkeilee eivätkä vakavatkaan vammautumiset ole aivan harvinaisia?

Monelle saattaa olla yllätys, että kaukaloväkivallasta on Suomessakin joutunut rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Käsillä olevassa tapauksessa korkein oikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä. A oli luistellut täyttä vauhtia häneen nähden selin ollutta B:tä kohti ja iskenyt B:tä kaksin käsin mailasta kiinni pitämällä B:tä hartiaseutuun, jolloin B oli iskun voimasta kaatunut. B oli ollut noin 20 minuuttia tajuttomana.

Sinänsä korkein oikeus ymmärsi, että jääkiekkopeli on luonteeltaan nopeatempoista ja siihen kuuluvat olennaisena osana vastustajan häirintä ja rajut taklaukset. Osallistumalla peliin pelaajan voidaan katsoa myös hyväksyneen sen, että hän ottelun aikana voi saada vammoja, jotka saattavat johtua sääntöjenvastaisistakin otteista. Mutta yllä kuvatulla tavalla toimimalla A:n teko ylitti pelitilanteessa tavanomaisen rajuuden ja voimankäytön rajat.

On mielenkiintoista pohtia mitkä kaikki otteet vielä kuuluvat jääkiekossa ”tavanomaisen rajuuden ja voimankäytön”

rajojen sisäpuolelle. Lajin säännöt ja niiden vakiintunut tulkinta- ja soveltamiskäytäntö ovat olennaisia elementtejä ”pelin henkeä” määriteltäessä.

Urheilija vei asian tuomioistuimeen vaatien urheiluliiton kilpailukieltoa koskevan päätöksen kumoamista ja toissijaisesti sen kohtuullistamista.

Oikeusjärjestyksen näkökulmasta on pohdittava, miten lainkäyttäjä aistii pelin henkeä. Miten uskollinen tuomioistuimen on pelin säännöille ja käytännöille oltava? Urheilun säännöthän eivät ole sitovia oikeusnormeja. Entäpä jos jonkin urheilulaji alkaa muuttua siten, että yhä rajummat otteet aletaan katsoa tavanomaiseksi, onko tämä sallittava? Tätä keskustelua on viritetty uudentyyppisten eri tekniikoita yhdistelevien kamppailulajien (vapaaottelu, mixfight, freefight, NHB, cage fighting jne) yhteydessä.

Ratkaisussaan korkein oikeus pysytti urheiluliiton asettaman kilpailukiellon. Urheilijan esittämä näyttö jonka mukaan positiivinen dopingtulos olisi johtunut poikkeuksellisesta aineenvaihdunnasta tai kovasta harjoittelusta, ei riittänyt vakuuttamaan tuomioistuinta. Kilpailukiellon kohtuullistamista koskevan kysymyksen korkein oikeus väisti vetoamalla yhdistysautonomiaan.

***

Tapaus 3: KKO:1998:122

Urheilija oli määrätty dopingin perusteella neljän vuoden kilpailukieltoon. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla kysymys siitä, oliko urheilija syyllistynyt dopingiin, voitiin yhdistyslain ja urheiluliiton sääntöjen estämättä ottaa tuomioistuimessa ratkaistavaksi. Sitä vastoin kilpailukiellon pituus saattoi tulla tuomioistuimessa käsiteltäväksi vain yhdistyslaissa säädetyin edellytyksin.

Kommentti:

Tämä yleisurheilua koskeva ratkaisu oli ensimmäinen Suomessa yleisen tuomioistuimen käsittelyyn edennyt dopingtapaus ja tästä näkökulmasta kotimainen vastine paljon julkisuutta saaneille kansainvälisiä yleisurheilutähtiä (mm. Harry Reynolds, Katrin Krabbe, Ben Johnson) koskeneille dopingoikeudenkäynneille.

Tapauksessa juoksija oli antanut 15.3.1993 positiivisen dopingnäytteen. Suomen urheiluliitto asetti urheilijan kilpailukieltoon kansainvälisten sääntöjen edellyttämäksi neljäksi vuodeksi.

Ratkaisun varsinainen prejudikaattiaines tulee esille kysymyksenä urheilijan oikeussuojan tarpeesta.

Yleisemminkin voidaan miettiä, missä tapauksissa ja millä perusteilla urheilua koskevat asiat voivat tulla yleisissä tuomioistuimissa käsiteltäviksi.

Korkeimman oikeuden enemmistön mukaan kysymys siitä, onko urheilija syyllistynyt urheilun dopingsääntöjen rikkomiseen ja onko dopingasian käsittelyssä noudatettu noissa säännöissä edellytettyä menettelyä, on tuomioistuinasia. Kansainvälisen tason urheilijalla, jolle urheilu ei ole harrastus vaan toimeentulon lähde, on ilmeinen ja riittävä oikeussuojan tarve saada kilpailukieltopäätöksen perusteen oikeellisuus (eli onko hän syyllistynyt dopingiin vai ei) tuomioistuimessa ratkaistuksi.

Oikeusturvan tarvetta lisää myös se, että urheilijan nimen liittäminen dopingiin on omiaan leimaamaan kielteisesti urheilijaa.

Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos viittasi lausunnossaan siihen, etteivät urheiluriidat lähtökohtaisesti kuuluisi tuomioistuinten tutkittaviksi.

Tuomioistuinkäsittely oikeudellistaa urheilun pelisääntöjä, mikä ei välttämättä ole hyvä asia urheilutoiminnan näkökulmasta.

Teksti: Kalle Lyyra Kuva: www.morguefile.com

LEXP r e s s 43

VUOSIJUHLISSA sanottua Vuosijuhlien juhlapuhe, lakimies Harri Pynnä:

Mikä tekee juristin?

Hauskaa olla jälleen täällä Turussa. Kuten näyttää olevan muillakin. Turun vetovoimastahan on kansainvälisiä näyttöjä muutenkin jälleen viime ajoilta.

Ja erityisesti hauskaa olla juuri täällä Lexin ja oikeustieteen ylioppilaiden juhlassa, jossa yleensä luodaan muistoja ja lämpöä tuleville vuosille useamminkin kuin seremonie protocolaire-tilaisuuksissa. Toivottavasti tämä ilta, melkein 50 –vuotisjuhla, ei ole poikkeus.

Tässä seuraavassa puheenvuorossani aion vanhana lexiläisenä ja nykyisenä seniorijäsenenä luoda ajatuksia siitä mikä tekee juristin nykypäivän pyrkimysten ja haasteiden valossa.

Ajatuksenani ei ole luoda mitään kloonikartastoa tulevaisuuden yksilöitä varten, vaan käydä läpi erilaisia lakimiehen työhön ja henkilöön liittyviä ominaisuuksia, joita jokainen voi sovittaa tai tapailla omaan ammatilliseen persoonaansa. Valmista juristin konseptia ei ole, ja jokaisesta löytynee näitä ominaisuuksia-joitain enemmän ja joitain rajoitetummin. Ulkoiset seikat ja tunnusmerkit kuten oikean merkkiset jakkupuvut tai tietyn,rittävän litran vetoiset asiakirjasalkut jätän erillisen istunnon aiheiksi.

Viisas lainsäätäjä on perustuslaissa jo luokitellut tärkeät meriitit juristeille, ja muillekin virkamiehille, arvioitaessa heitä virantäytöissä. Nehän ovat tunnetut taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto.Tarvitaanko sitten muuta ja mitä nimenomaisesti juristin työ edellyttää?

Näitä edellytyksiä on pohdittava sitä vastaan, mitä juristin työ oikeastaan on. Ne tehtävät voitaisiin jakaa kolmeen pääalueeseen 1) neuvonantajan/ asiamiehen, 2) tuomarin ja 3) julkisen vallan eli hallinnon tehtäviin. Lakimieskoulutus toki luo laaja-alaisuutensa ansiosta mainion perustan muihinkin työtehtäviin, mutta varsinaiset juristin työt jakaisin näihin.

Lähtökohtanahan on luonnollisesti ammatillinen osaaminen eli kompetenssi. Yliopisto-opetus antaa tähän perusvalmiudet, joiden monipuolisuus on tärkeä tekijä.Työelämässä asioiden alati monimutkaistuessa ja säännöstöjen kasvaessa erikoistuminen valtaa sijaa kuten esimerkiksi suuremmissa asianajotoimistoissa vaikkapa kilpailuoikeuden

LEXP r e s s 45

VUOSIJUHLISSA sanottua ryhmien sisälläkin jakaannutaan jo erikoistumisen mukaisesti yrityskauppavalvontaan, määrävän markkina-aseman käyttäytymiseen ja kartelleihin perehtyneisiin lakimiehiin. Silti perustutkinnon laaja-alaisuus ja poikkitieteellisyyskin ovat ilman muuta tärkeitä arvoja eikä opetuksessa tule mennä vain suppeisiin ammattiryhmiin kouluttaviin linjoihin. Myöhemmän erikoistumisen pohjana on monipuolinen perusopetus ja –osaaminen, mikä on ollutkin oikeustieteellisen tutkinnon rakenne.

Tuo lakimiestutkinnon monipuolisuus saattoi aiemmin olla ei-juristeille vaikeasti ymmärrettävää töitä vanhan tutkintotodistuksen pohjalta haettaessa, kun suoritettujen aineíden kurssitasot merkittiin todistukseen latinankielisillä sanoilla. Niinpä tutkintotodistuksessa olleet 14 approbatur –merkintää kurssitasoista saattoivat koitua työhakijan kohtaloksi työnhakijan kyvykkyyden väärinymmärryksen vuoksi. Tätä vaaraa ei enää ole.

Ajateltaessa juristin ominaisuuksia nousee aina heti pintaan loogisuuden ja analyyttisyyden tarve. Juridiikka on loogista muttei matematiikkaa. Juristin tulee kyetä analysoimaan lainsoveltamistilanteita, tulkitsemaan normeja ja edistämään siten ongelman ratkaisua. Hyvä ratkaisu vaatii aina hyvän analyysin. Toisaalta hyvän analyysin edellytyksenä ovat kyky hakea tietoa, oikeuslähteiden käyttö ja oikeat tiedot. Joskus parhaana oikeuslähteenä on pidetty kaverin puhelinnumeroa. Silloin vain saattaa analyysi jäädä osittaiseksi.

Analyyttinen ja looginen ajattelu kasvattavat valmiutta tehdä oikeita johtopäätöksiä monimutkaisissa arviontitilanteissa. Käytännössä syntyy usein tilanteita, jossa sellainen juridiikan harmaan tulkinta-alueen argumentointi kuin ”toisaalta näin ja toisaalta taas voisi olla näin ” ei riitä. Tällöin vaaditaan kykyä ja valmiutta tehdä johtopäätös ja luoda toimintaohje ottaen huomioon tehty analyysi argumentteineen.

Loogisen ajattelun korostuneisuus ei välttämättä aina avaudu täysin vielä opiskeluaikana, varsinkaan sen alkutaipaleella. Turun tiedekunnassa tässäkin asiassa oltiin suunnannäyttäjiä, kun aikanaan perusopintovaiheeseen oli jo sisällytetty edesmenneen monilahjakkuuden professori Hannu Tapani Klamin teos Deonttista logiikkaa juristeille. Teoksen matemaattisten kaavojen muotoon rakennetut ajatusmallit olivat aika ihmeellisiä käytännön oikeudellista kysymyksistä (saanko rakentaa naapurin tontille ) kiinnostuneille, mutta aikaa myöden tarkoitusperä tuli selville.

Sudokut ovat muuten myös tässä suhteessa hyviä harjoituksia.

Lakimiehen työhön ja hyvän analyysin tekemiseen liittyy läheisesti nöyryys, kuten varmaan moneen muuhunkin työhön. Jokainen tapaus on omansa ja se pitää avata. Nopeiden ja yleistävien päätelmien teko kiireessä voi olla turmiollista. Nöyryys tulee esiin myös jatkuvan oppimisen välttämättömyytenä. Työhön on suhtauduttava vuosienkin kokemusten jälkeen kuin vastavalmistunut, valmiina oppimaan uutta ja tarttumaan uuteen joka päivä. Vanhalle osaamisen mukavuusalueelle ei voi jäädä nautiskelemaan tai voi pudota nopeassa ympäristön muutoksessa sivuraiteelle. Kuten Charles Darwin on todennut evoluutiosta eivät älykkäimmät, vahvimmat tai nopeimmat ole säilyneet vaan ne jotka ovat kyenneet muuttumaan. Tämä pitää melko hyvin paikkansa nykyisissä työelämän ryskyissä ja organisaatiomuutoksissa. Muutaman vuosikymmenen takaisilla tiedoilla ja henskeleiden paukutuksella ei suuria saavutuksia tehdä. Tiedekunnassa muutostarpeeseen on aikaa seuraten osaltaan vastattu vuosikurssistamme -77 alkaneilla tutkintouudistuksilla. Moneskohan lienee nykyisin menossa ?

Nöyryyttä työhön täydentävät sinnikkyys ja intohimo työasioita kohtaan. Monissa yrityksissä onkin intohimo asetettu kyvykkyyden ohelle työntekijöiden hyviä ominaisuuksia määritettäessä.

Entisen esimieheni oppi on, että voittajaksi yleensä selviävät ne, joiden pöytälamppu palaa pisimpään. Ahkeruus on arvo joka tuntuu välillä katoavan nykypäivän sanavarastosta. Kuitenkin työn

46 LEXP r e s s

ja yksityiselämän välisen tasapainon ylläpitämisestä on myös työnantajan huolehdittava. Lakimiesten kansainvälisen kanssakäymisen valmiuksien vaatimukset ovat edelleen kasvamassa. Kansalliset rajat ylittävän yhteydenpidon ja toiminnan lisääntymisen myötä myös perinteellisesti kansallisten työtehtävien parissa toimineiden lakimiesten tehtävät ovat kansainvälistyneet. Euroopan Unionin jäsenyys ja siihen kuuluvat menettelyt ovat viimeistään tuoneet ylikansalliset asiat kaikkien juristien toimeen. Melko harppaus on tehty ajoista jolloin opiskeluaikana kansainvälisyyttä hoidettiin unkarilaisten tai muiden ystävyyskansojen vierailuilla.

Turun tiedekunnassa on alusta alkaen mielletty kielitaitojen tarpeellisuus lakimiehille. Opiskelu ulkomailla osana tutkintoa on myös erinomainen vaihtoehto kehittää kielitaitoja ja ymmärrystä eri oikeusjärjestyksistä. Ylikansallisuus kuuluu jo jokaisen perusosaamiseen. Tosin tiedän kyllä joukon vanhemman polven juristeja, jotka eivät vieläkään ole omakohtaisesti liittyneet Euroopan Unioniin.

Aivan erityinen lakimiehiin kohdistuva odotus on eettisyys ja yhteiskunnallisten arvojen ymmärrys. Tuomarit ja virkamiehet lainsoveltajina toteuttavat suoraan yhteiskunnan asettamia normeja. Yrityksissä juristit ovat usein myös eettisyyden vartijoita. Lain noudattaminen on vähimmäisvelvoite. Sen lisäksi on toimittava esimerkkinä muille yhteiskunnan arvojen ja oikeusvaltion edellyttämällä tavalla. Ymmärrettävää yleisesti on, että opiskeluaikoina- voisiko näin juhlahumussa sanoa-aletaan sisäistämään näitä arvokkaita päämääriä.

Vielä yhtenä hyvänä juristeihin liittyvänä ominaisuutena haluan mainita sosiaalisuuden ja kyvyn tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Lakimiehen työ perustuu ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja suhteisiin. Siihen Turun tiedekunta ainejärjestöineen ja vuosikursseineen antavat hyvät puitteet yhteenkuuluvuuden edistämisellä. Opiskelijoiden välille syntyvät yhteiset kokemukset, olivatpa ne opiskelijaurheilun, tempausten tai muun toiminnan piiristä, kantavat pitkälle ammatillisessa ja henkilökohtaisessa elämässä. Itselläni näin on käynyt myös aviollisessa suhteessa.

Loistava asia Turun tiedekunnassa on ollut myös muun ohella opiskelijoiden läheinen, ja jopa aikoinaan tenttien vaatimustason korotuksista huolimatta toverillinen kanssakäyminen opettajakunnan kanssa. Vanhoja tiedekunnan opettajia ja tutkijoita tavatessa tulee aina kotoinen tunnelma ja heidän kirjoituksiaan lukemalla tunnistaa tutun leimallisen perehtyneisyyden heidän edustamiinsa alueisiin. Hyvät kuulijat, entä miten nämä kysymykset heijastuvat yrityslakimiehen näkökulmasta yliopistouudistuksen pyörteissä olevaan opetukseen tiedekunnassa ?

Yliopiston ja tiedekunnan tehtävänä on tutkimus ja opetus. Korkeatasoinen tutkimus on laadukkaan opetuksen kulmakivi. Yliopiston rahoitusmallin muuttuminen ja itsenäisyyden lisääminen aiheuttanee yliopiston toiminnan strategisen uudelleen arvioinnin lähemmäksi markkinaehtoista toimintaa. Se ei merkitse akateemisen vapauden menettämistä vaan pikemminkin rajallisten resurssien kohdentamista ja toimintojen fokusoimista tehokkaammin ja kilpailullisemmin.

Nämä ovat olleet lähtökohdat Turun oikeustieteellisen tiedekunnan toiminnalle jo sen perustamisesta alkaen. Oikeudellisiin ongelmiin ja käytännön tarpeisiin vastaaminen on ohjannut opetuksen järjestämistä tiedekunnassa, mistä hyvänä esimerkkinä voi mainita nykyisen täydennyskoulutuksen järjestämisen. Toimintavertailu Helsingin tiedekunnan tai Lapin korkeakoulun kanssa ei ole relevanttia, vaan benchmark on haettava kansainvälisestä ympäristöstä tieteen huippuyksikköä edelleen kehitettäessä. Turun tiedekunnassa omille vahvuuksille kuten opetuksen hyvälle suunnittelulle ja rakenteelle, tiiviille osapuolten kanssakäymiselle, kansainvälisyydelle ja tavoitteelliselle tutkimukselle rakentaen voidaan kehittää ja luoda niitä elementtejä, jotka tekevät kyvykkäitä juristeja.

Puhetta on lyhennetty.

LEXP r e s s 47

VUOSIJUHLISSA sanottua Arimo Leppä:

Puhe naiselle Tänään on taas se päivä, kun olemme laittaneet parhaamme päälle ja tulleet nauttimaan toistemme seurasta tänne VPK:lle. Joka puolelle kun katson, näen toinen toistaan kauniimpia naisia. Olette taas kerran häkellyttävän kauniita, todellisia prinsessoja aivan jokainen!

Tänään ajattelin kertoa teille miehen elämänkaaren, miksi? No siksi, että te naiset olette siinä pääosassa, nimittäin: Jo Päiväkodissa: Alamme vähitellen ymmärtää, että homo sapiens koostuu kahdesta erilaisesta olennosta ja joista toinen alkaa kiinnostaa meitä miehiä. Miksi? No, koska nämä toiset ovat: kauniita, fiksuja, ymmärtäväisiä ja jotenkin vain he vetoavat olemuksellaan.

Ala-asteella: Meitä aletaan eristää toisistamme, on erilliset liikuntatunnitkin. Ala-astetta voidaan kutsua myös Tyttöbakteerien ajaksi; ”Ville tykkää Maijasta” saa punan nousemaan poskillemme. Alamme nähdä unia ja salaisesti ihailla naisia, mutta vielä emme uskalla tuoda sitä esille. Ylä-asteella tyttöbakteerit ovat tehonneet ja olemme saaneet elinikäisen immuniteetin näihin bakteereihin, itse asiassa vastapainoksi olemme saaneet elinikäisen kiinnostuksen parempaan sukupuoleen. Koululäksytkin saattavat jäädä tekemättä, koska elämämme menee aivan sekaisin, kun jokainen ympärillä oleva nainen on unelmiemme nainen.

Lukiossa: Alamme oikeasti ymmärtää kuinka paljon te naiset meille merkitsette. Te tuotte piristyksen elämäämme. Vaikka yritämme esittää kovia äijiä ja harrastaa vain kaikkia miesten juttuja, niin sisimmässä kuitenkin kaipaamme aina sitä hellää naista vierellemme. Älkää naiset antako meidän huonojen ulosantien huijata teitä, sillä sisimmässä teemme mitä vain teidän vuoksenne. Yliopistossa: Olemme valmiita jo jakamaan kaikkemme teidän naisten kanssa, haluamme muuttaa asumaan saman katonkin alle. Lisäksi yritämme kovin löytää jo sen yhden, jolle haluamme luovuttaa ainakin puolet elämästämme.

Tehtävä ei ole helppo, sillä niin moni nainen tuntuisi täydelliseltä.

30-kymppisenä yliopiston jälkeen: Olemme jättäneet jalkapallon ja korvanneet sen vesijuoksulla tai sauvakävelyllä - jopa jumpalla. Alamme ymmärtää kuinka paljon meitä viedään, mutta pidämme siitä. Yritämme kovana esittää, että emme halua tehdä kaikkia naisten juttuja, mutta taas totuus on, että totta kai me haluamme. Teemme kaikkemme teidän naisten vuoksi, sillä niin paljon rakastamme teitä. 40-kymppisenä: Jalkapallo ja jääkiekko ovat nyt ainakin jo jääneet, ja olemme perhejumpassa.

Näemme kuinka omat poikamme kiintyvät äitiinsä, eihän sitä naisen tai äidin osoittamaan hellyyttä, ymmärtäväisyyttä ja huolenpitoa voi kukaan mies vastustaa. 50-kymppisenä: Vielä tällöinkin saatamme eksyä baaritappeluun ja tulla kotiin silmä mustana. Mutta miksi? No, tietenkin olemme puolustaneet oman naisemme paremmuutta ja ihanuutta.

60-kymppisenä: Reilut 60 vuotta on kulunut ja meillä on taas aikaa osoittaa tunteitamme teille ja tuoda vaikka punaisia ruusuja päivän piristykseksi. Te naiset täytätte elämämme ja teette jokaisesta päivästä elämisen arvoisen! Te annatte meille voimia, sellaisia voimia, joita emme kuntosalilla voi saavuttaa, vaikka miten haluaisimme. Te tuotte ilon sydämiimme. Miten voisimmekaan osoittaa teille sen kiitollisuuden, mitä olemme teille velkaa? Miten me pystymme kertomaan teille kuinka paljon rakastamme teitä?

Vaikka nämä meidän yrityksemme ovat usein säälittäviä, ymmärtäkäähän meitä. Sisimmässä me oikeasti pidämme teitä elämän suolanamme. Katsokaa nytkin teidän miehiä täällä, he ovat yrittäneet pukeutua parhaimpiinsa näyttääkseen teille kuinka paljon välittävät teistä.

48 LEXP r e s s

Puhetta on lyhennetty.

Pirita Virtanen:

Puhe miehelle Mies, olet naiselle mysteeri. Olet yhtä aikaa kesyttämätön villikko, komea ja charmantti herrasmies, älykäs akateemikko, rohkea ritari, luotettava sydänystävä ja tulinen rakastaja. Mies, saat minut itkemään, nauramaan, ihastumaan ja vihastumaan. Millainen siis oikeastaan olet? Koko elämäni olen yrittänyt löytää tähän kysymykseen vastausta kuitenkaan siinä onnistumatta. Ajattelin nyt kertoa teille, että mitä olen tähän mennessä saanut selville.

Ensimmäiset kohtaamiset kanssanne muistuvat mieleen kerhosta, päiväkodista ja yhteisistä leikeistä. Kuinka jännittävää olikaan päästä ulkojäseneksi salakerhoonne, kerätä jääkiekkokortteja, rakentaa majaa sekä leikkiä pusulittaa. Tämän ikäisenä oli myös tapana keräillä kaikkea erikoista. Erikoisimpina muistuvat mieleeni ampiaiset ja sammakoiden nutipäät. Mies, muistan myös kuinka osoitit herrasmiesmäisyytesi jo tänä nutipääaikana: kun kaaduin vesiojaan nutipäiden keskelle ja mekkoni kastui, nostit minut ylös ja saatoit kotiovelle. Mies, olit jo tällöin kohtelias ja vilpitön, mutta samaan aikaan villi, voimakas ja kujeileva, ja siksi niin jännittävä.

Toisena vaiheena haluaisin muistuttaa mieleenne ajat ala- ja yläasteella. Yleisneron ja Yhdysvaltojen kolmannen presidentin Thomas Jeffersonin mukaan useimmat miehet ovat koulupoikia läpi elämänsä. Mikäli näin on, ei ainakaan minulla ole mitään sitä vastaan. Me naiset muistamme nimittäin teidät miehet söpöinä ja jekuttavina koulupoikina. Te jahtasitte meitä, kiusasitte meitä ja lipsautitte toisinaan ehkä muutaman kohteliaisuudenkin.

Lähetitte kirjeitä, tekstiviestejä ja lentosuukkoja. Ammuitte meitä hernepyssyillä.

Parasta olivat kuitenkin kotibileiden ja limudiskojen viimeiset hitaat kanssanne wish you were heren tahdissa.

Kouluaikoina jahtaaminen, hernepyssyillä ampuminen ja kotibileissä tanssiminen tuotti toisinaan myös tulosta ja saitte meidät ihastumaan. Tyttöjen ja poikien suhtautuminen tunteisiin ja siten ihastumiseen erosi kuitenkin – ainakin ulkoisesti – täysin toisistaan. Kysyttäessä 9-vuotiaalta pojalta, millaista on ihastua, hän vastasi: ”Se on kuin lumivyöry, jossa sinun täytyy juosta henkesi edestä.” Eräs seitsemänvuotias poika jatkoi samaa linjaa kertomalla hyväksyvänsä ihastumisen niin kauan, kunhan se ei tapahdu silloin, kun televisiosta tulee Simpsonit. Sen sijaan kun ihastumista koskeva kysymys esitettiin tytölle, vastaus oli aivan erilainen: ”Ihastunut on silloin, kun näkee jonkun, mutta se tuntuukin mahassa.”

LEXP r e s s 49

VUOSIJUHLISSA sanottua Toisaalta on muistettava, että noina aikoina tytöissä yleisesti esiintyneet tyttöbakteerit saattoivat vaikuttaa poikien vastauksiin, vaikka todellisuudessa pojatkin näyttivät tunteensa – ainakin kahden kesken. Tästä kertoo kouluaikona saamani kirje, jossa luki näin: ”Olet tosi ihana, etkä yhtään lihava. Olet oikea prinsessa, sinun kanssasi olen aina aivan haltioissa. Toivottavasti aina muistat mut, en tajua, kuinka voisin unohtaa sut.” Miten sitten selvitettiin, että onko tunne molemmin puoleista?

Yleisin tapa oli selvittää asia post it-lapulla, jossa luki ”Alaks oleen mun kaa?” ja tämän alla vastausvaihtoehdot ”en”, ”joo” tai ”en tiedä”. Oikea vaihtoehto piti vain ruksata.

Siirryttäessä lukion kautta yliopistoon, mies, söpöytesi on vaihtunut komeudeksi, poikamainen pikkuvanhuutesi älykkyydeksi ja limudiskojen limun tilalle on tullut jallu tai paremmassa tapauksessa gt. Kohtaamispaikkana ei olekaan enää ala-asteen tuttu piha vaan Calonian noppapöytä, Lexin toimisto, Kirkkotie ja Hämeenkadun Wanha Mestari. Majajengiläisiä kutsutaan nykyisin piirakkarosvoiksi ja poikien salakerhon tilalle on tullut miehekkäämpi vaihtoehto eli miestenilta. Mies, katsot kuitenkin edelleen Simpsoneita.

Mies, tänään Sinä näytät komeammalta kuin koskaan. Olet kaikessa epätäydellisyydessäsi juuri sitä, mitä me naiset haluamme. Täydennät meitä. Mies, sinulla on älyä, sinulla on charmia – sinussa on sitä jotain. Olet temperamenttinen, mutta lempeä. Olet jännittävä, mutta turvallinen. Olet voimakas, mutta hellä. Viet minulta jalat alta. Mies, viettelet minut joka päivä uudestaan. Sinun tuoksusi huumaa minut. Sinun komeutesi häikäisee silmiäni.

Sinun kosketuksesi saa minut punastumaan. Olet täydellinen. Mies, kun viet minut tanssin pyörteisiin, haluan vajota vahvaan syleilyysi ja tuntea oloni heikoksi. Minun iltani on täydellinen Sinun kanssasi. Mies, kun katsot minuun unohdan kaiken muun. Maailma pysähtyy. Haluan vain sinut.

Puhetta on lyhennetty.

Lexin 49. vuosijuhlien jälkeisenä päivänä vietettiin myös perinteistä Akateemista silliaamiaista. Lex ry haluaa kiittää seuraavia yrityksiä loistavan aamiaisen mahdollistamisesta: Edita Asianajotoimisto Heikkilä & Co Sirkiän Leipomo Club Syke Munakunta Nestle Leaf Sauvon Säilyke Naantalin Aurinkoinen Valotrade

50 LEXP r e s s

Prisma Itäharju Jalostaja Lunden Subway Boyfood Jokioisten leipomo Redbull Mausteaitta Arnolds K-Puhakka Ingman

Vuoden opettaja, professori Lars Björne:

Suomen kielen asemasta Kiitokset Lex r.y:lle ja lexiläisille valinnastani vuoden opettajaksi. Tällaisessa tilaisuudessa kuuluu korostaa vaatimattomuuttaan ja todeta, ettei suinkaan ole arvoaan ansainnut. Haluankin todeta, että jos ylipäätään olen vuoden opettajan arvon ansainnut, niin tämä johtuu viime vuosina käydystä taistelusta tiedekuntamme itsenäisyyden säilyttämisen puolesta. Kukaan ei kuitenkaan voi käydä tällaista taistelua yksin, ja voinkin todeta, että tiedekuntaneuvostossa juuri Lexin opiskelijaedustajat ovat olleet innokkaita tiedekuntamme itsenäisyyden ja omaleimaisuuden kannattajia, siinäkin vaiheessa, kun diplomaattinen varovaisuus on joskus liiaksikin jäytänyt tiedekuntaneuvoston vanhempien jäsenten mieltä. Kiitokset Lexin edustajille tästä!

Tällaisena juhlapäivänä kuuluu etupäässä korostaa opiskelijaelämän myönteisiä puolia.

Toistaiseksi siirtyminen uuteen yliopistoon on sujunut suuremmitta ongelmitta, tai ainakin ilman sellaisia ongelmia, joihin ei lakkovaroitus olisi tehonnut, ja tiedekuntamme toimii ainakin toistaiseksi itsenäisenä yksikkönä oman johtokunnan ja dekaanin alaisuudessa. Kuitenkaan ei kannata jäädä lepäämään laakereilla odottamaan ruusuista tulevaisuutta. Tälläkin viikolla kaksi uutista kertoo siitä, että yliopisto-opintojen ja opiskelijoiden tulevaisuus ei todellakaan ole turvattu.

Toinen uutinen on sinänsä myönteinen: hallitus on yleisen vastustuksen takia päättänyt luopua siitä yliopistolain valmistelun yhteydessä annettujen lupausten vastaisesta tuhannen euron lukukausimaksusta, joka äskettäin vaivihkaa tuotiin esille työryhmän ehdotuksena. Toinen uutinen on sitäkin yllättävämpi: Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteellinen tiedekunta on päättänyt, että jos jollakin kurssilla on yksikin suomen kieltä taitamaton ulkomaalainen, niin kaikkien kurssiin osallistujien on puhuttava ja kirjoitettava pelkästään englanniksi.

Totta kai kansainvälisyys ja laaja kielitaito ovat tärkeitä, mutta on kyllä erikoista, että tällainen määräys annetaan vain hieman yli 70 vuotta sen jälkeen kun, ei vähiten opiskelijajärjestöjen aktiivisuuden takia, suomen kieli vihdoin sai turvatun ja sille kuuluvan aseman yliopistossa. Yksi opiskelija on kannellut päätöksestä oikeuskanslerille; häntä on tukenut suomen kielen professori, joka totesi, että Suomeen mahtuu vain yksi ajatus kerrallaan, ja se on nyt kansainvälistyminen ja kilpailu. On selvää, että juuri opiskelijajärjestöillä on tärkeä rooli vaihtoehtoisten ajatusten esittäjänä, ja haluan toivottaa Lexille ja lexiläisille onnea ja menestystä yliopisto-opetuksen vapauden ja opiskelijoiden oikeuksien puolustajana.

Puhetta on lyhennetty.

LEXP r e s s 51

Länsieurooppalaista yhdentymistä uudella ajalla Toisen maailmansodan jälkeinen yhdentyminen Euroopassa on kiistatta ollut lajissaan merkittävintä, mutta uusi ja tuntematon ilmiö se ei kuitenkaan ole. Perimmäiset taustasyyt ovat olleet osin samoja kuin nykyistä yhteistyötä perustettaessa, leimaavimpana varmasti tavoite rauhasta. Varhaisemman yhtenäistämiskehityksen syynä on usein toimineet myös idästä nousevat uhat. Jäljempänä korostuu henkilöhistoriallinen näkökulma käsiteltäessä erilaisia yhdentymiseen liittyviä oppeja sekä prosesseja.

Varhaista länsieurooppalaista yhdentymistä Uudella ajalla

Toisen maailmansodan jälkeinen yhdentyminen Euroopassa on kiistatta ollut lajissaan merkittävintä, mutta uusi ja tuntematon ilmiö se ei kuitenkaan ole. Perimmäiset taustasyyt ovat olleet osin samoja kuin nykyistä yhteistyötä perustettaessa, leimaavimpana varmasti tavoite rauhasta. Varhaisemman yhtenäistämiskehityksen taustalla voidaan nähdä monissa kohdin myös idästä nousevat uhat. Jäljempänä korostuu henkilöhistoriallinen näkökulma käsiteltäessä erilaisia näkemyksiä yhdentymiseen liittyen.

Tavoite rauhasta uskonsotien jälkeen

1500-luvun loppua sekä 1600-luvun alkua leimasi Euroopassa lähes jatkuva sotatila, kun katolinen ja protestanttinen kirkko ratkoivat välejään.

Raskas sotien kausi sai aikaan toiveita pitempiaikaisesta rauhasta, jota tavoiteltiin kahden eri tulkintalinjan kautta.

Ensimmäinen näistä oli ns. oikeutetun sodan traditio, jonka mukaan oli olemassa oikeutettuja ja rajattuja sotia. Näiden sääntely humaanisten periaatteiden mukaisesti oli mahdollista. Eurooppa-aat-

teen ja Euroopan yhdentymisen kannalta mielenkiintoisempi ajatus oli kuitenkin pyrkimys ikuiseen rauhaan Euroopassa, jossa ratkaisuksi esitettiin valtakuntien keskeisiä liittoja keisarin ja paavin välisen liiton sijaan.

Erilaisia lähestymistapoja 1500-1700 -luvuilla

Ranskan kuninkaan Henrik IV:n raha-asioiden hoitaja, Sullyn herttua Maximilian de Béthune (1560-1641) hahmotteli kuninkaan nimissä suunnitelman Euroopan yleistilanteen rauhoittamiseksi vuonna 1638. Sullyn herttua katsoi, ettei kolmella Euroopassa vallitsevalla uskonnolla, roomalaiskatolisella, kalvinistisella ja luterilaisella, ollut syytä enää tuhota toisiaan, sillä niiden asema oli erittäin vakiintunut. Hän halusi jakaa Euroopan kuuteen perintömonarkiaan (Ranska (johtava) , Espanja, Englanti, Tanska, Ruotsi ja Lombardia), viiteen valtiomonarkiaan ( Saksa, paavin kirkkovaltio, Puola, Unkari ja Böömi) sekä neljään suvereeniin tasavaltaan (Venetsia, Italia, Sveitsi ja Alankomaat). Yhteiselimenä toimisi valtioiden valitsema senaatti, joka ratkaisisi Euroopassa ilmeneviä uskonnollisia, poliittisia sekä yhteiskunnallisia erimielisyyksiä. Todellisuudessa poliittisiin LEXP r e s s 53

päämääriin kuuluivat olennaisena osana myös idästä uhkaavan turkkilaisvaaran torjuminen sekä Habsburg-suvun valtaaseman tuhoaminen Ranskan vahvistamiseksi.

Ehkä nykynäkökulmasta mielenkiintoisin uskonsotien jälkeisen ajan yhdentymisajatuksien esittäjä oli englantilainen John Bellers (1654-1725), joka laati vuonna 1710 kirjoituksen Some Reasons for an European State. Se oli omistettu Englannin kuningattarelle ja osoitettu kaikille Euroopan hallitsijoille.

Yleisemmän ajatuksen, jossa valtioiden välisen vuosikokouksen avulla ikään kuin muodostetaan yksin valtio, lisäksi Bellers kannatti yhteisen kaikkia koskevan yleiseurooppalaisen lain säätämistä. Erityisen omaperäistä suunnitelmassa oli Euroopan jakaminen sataan erilliseen kanttoniin tai maakuntaan, joilla olisi mahdollisuus valita edustajansa yhteiseen Euroopan senaattiin. Sen lisäksi, että kaikilla alueilla tulisi olla vähintään yksi edustaja, jokaista tuhatta henkeä kohti saisi vielä yhden lisäedustajan. Siten voimasuhteet jakautuisivat eri alueiden väestömäärien mukaisessa suhteessa. Kveekarina sekä kristillisen aatteen lähettiläänä Bellers korosti myös uskon merkitystä Euroopan yhdistäjänä, ja ehdotti yleistä kristillistä kokousta kirkon etenevän sirpaloitumisen estämiseksi. Hän halusi laajentaa rauhanomaisen liiton koskemaan myös Venäjää sekä muslimien kansoittamia alueita.

Vallankumousajan tuulia

Saavuttaessa 1800-luvulle Eurooppaa leimasi ennen kaikkea Ranskan suuri vallankumous, jolla oli merkittäviä vaikutuksia myös yhdentymisaatteisiin. Englantilainen Edmund Burke (1729-1797) kritisoi voimakkaasti vallankumouksellista Eurooppaa 1790-luvun vaihteessa. Hän näki Euroopan yhteisönä, missä tavat, moraali ja sosiaaliset rakenteet olivat keskeisemmässä roolissa kuin rationaaliset taloudellis-oikeudelliset seikat. Burke oli jopa sitä mieltä, että

54 LEXP r e s s

keskenään sodassa olevat Euroopan valtiot olivat läheisempiä toisilleen kuin rauhantilassa olevat ei-eurooppalaiset valtiot eurooppalaisille! Eurooppa oli yhteisen historiallisen perinteen muovaama kulttuurinen yksikkö, jossa keskinäisen kanssakäymisen sekä elämänmuotojen yhtenäisyyden johdosta seurasi, ettei kukaan Euroopan kansalainen voinut tuntea itseään maanpakolaiseksi missään mantereen osassa.

Napoleon Bonaparte (1769-1821) kuului niihin henkilöihin, jotka näkivät ranskalaisessa kansallisuustunteessa uuden eurooppalaisuuden henkisen siemenen. Eurooppalaisilla tuli hänen mukaansa olla yksi kansa ohjaamassa yhdentymiskehitystä muiden yläpuolella. Sopivan auktoriteetin omaavaksi kansaksi Napoleon katsoi vähemmän yllättävästi ranskalaiset. Hävittyään vuonna 1816 Waterloon taistelun hän totesi päämääränsä olleen yhtenäisen eurooppalaisen järjestelmän, lain sekä ylimmän tuomioistuimen perustamisen.

Karkotettuna St. Helenan saarelle hän katkeroituneena totesi, että hänen haaveensa tuli laskea niiden aatteiden joukkoon, jotka ”eivät olleet vielä kypsiä, mutta jotka ovat kauaksi kantavia”.

Vallank umo usa j an p er intönä voidaan nähdä se, että näkemykselle Euroopasta, jossa on yhteinen historiallinen ja intellektuaalinen perintö, ei enää sellaisenaan ollut pohjaa. Sen sijaan käsitys eurooppalaisen sivilisaation ylivertaisuudesta muihin maanosiin nähden säilyi.

Myös ajatus taloudellisesti yhteen liittyneistä valtioista, alueista ja ihmisistä säilyi, vaikka se löysi vakavasti otettavan kaikupohjansa vasta noin 150 vuotta myöhemmin.

Nationalismin ja federalismin aika

1800-luvulla sana ”Eurooppa” muodostui iskulauseeksi aikakauslehtien otsikoissa ja vuodesta 1830 ajatus Euroopasta harmonisena kansallisuusvaltioiden liittona näyttäytyi yhä suositumpana. Eurooppalaisen nationalismin suurin

sankari lienee ollut italialainen Giuseppe Mazzini (1805-1872), joka perusti vuonna 1831 Nuori Italia –nimisen järjestön. Vaikka järjestön tarkoitus oli alun perin yhdistää Italian tasavallat, hyväksyi Mazzini pian ajatuksia kansojen tehtävistä, joista ei ollut enää pitkä matka Euroopan kansojen unioniin. Seuraavana vuonna hän allekirjoitti yhdessä italialaisten, saksalaisten sekä puolalaisten militanttien kanssa sopimuksen ”Nuoresta Euroopasta”, jossa kansojen tehtävät muodostaisivat ihmiskunnan yleisen tehtävän. Mazzinin kerrotaankin käyttäneen Eurooppa-sanaa useammin kuin kukaan muu poliittinen ajattelija.

Federalistisen Euroopan teoreettista ja juridista perustaa hahmoteltiin innokkaimmin puolen vuosisadan jaksolla suunnilleen vuosien 1830 ja 1880 välillä. Jo Jean-Jacques Rousseau (17121778) katsoi, että yksilön suhde valtioon on rinnastettavissa valtion ja laajemman konfederaation väliseen suhteeseen siten, että molemmissa turvallisuuden ja aidon vapauden perustana toimii kuuluminen isompaan yksikköön. Hän kannatti löyhää konfederaatiota, jossa jokainen valtio kuitenkin jäisi ”isännäksi omalla maallaan”. Sosialisti Pierre-Joseph Proudhon (1809-1865) kuitenkin esitti ensimmäisen systemaattisen tulkinnan liittovaltiosta.

Hänen mukaansa kansallisvaltiot olivat liian suuria kansalaisten demokraattisten oikeuksien toteutumisella; olojen tuli sen sijaan olla sellaiset, joissa ihminen kohtaa toisen konkreettisella tasolla. Siten hänen todellinen valtionsa oli kunta. Nämä perussolut muodostaisivat systeemin, ja systeemit liittyisivät edelleen yhteen.

Proudhonin mukaan kansallisvaltioita ei kuitenkaan tullut kumota hetkessä, vaan ensin vahvistaa niitä ja vähitellen korvata ne uudella Euroopan kansojen liitolla.

Poliittinen todellisuus 1800-luvulla oli joka tapauksessa kaukana nationalistien ja federalistien visioista.

Tätä kuvaa esimerkiksi se, että Saksan valtakunnan kansleri Otto von Bismarck (1815-1898) kuittasi Eurooppa-käsitteen

mm. seuraavasti: ”Jokainen, joka puhuu Euroopasta, on väärässä. Eurooppa on ainoastaan maantieteellinen käsite”.

Paneurooppalaisuus ja sen tuho

Ensimmäisen maailmansodan jälkitunnelmissa syntyi paneurooppalaisuus, joka oli aikansa merkittävin yhtenäisyyttä ajava liike. Sitä johti kreivi Richard Coudenhove-Kalergi (1894-1972).

Hän julkaisi vuonna 1923 ohjelmansa sisältävän kirjan, jonka perusajatuksena oli idea yhtenäisestä Euroopan valtioliitosta. Myös Coudenhove-Kalergi uskoi eurooppalaisten ylivertaisuuteen, ja katsoi, että 1. maailmansodassa oli raivattu tie Euroopan Yhdysvaltojen, Paneuroopan valtioliiton perustamiselle. Olennaisena osana liiton perustamistarpeelle hän näki toisaalta Neuvosto-Venäjältä uhkaavan bolshevismin ja toisaalta taas lännestä nousevan Yhdysvaltojen vahvan talouden; ensimmäinen halusi valloittaa Euroopan ja jälkimmäinen taas ostaa.

Nationalismin Coudenhove-Kalergi näki tuhoisana ja kuolevana aatteena. Kovin realistisia tai aikaisemmista ajattelijoista poikkeavia keinoja suunnitelmansa toteuttamiseksi hän ei kuitenkaan pystynyt esittämään: ensimmäisenä vaiheena toimisi laaja konferenssi, toisena Euroopan kattavan turvajärjestelmän luominen ja kolmantena tulliliiton perustaminen.

Kansainvälisen tilanteen kiristyessä ajatukset yhtenäisyydestä jäivät kuitenkin syrjään, kun pulakauden protektionismi sai jalansijaa eikä Kansainliitto kyennyt suorittamaan tehtäväänsä kansainvälisen järjestyksenvalvojana. Paneurooppalaisten kokousten suosio hiipui, vaikka niitä edelleen järjestettiin. Lopulta kansallissosialismin nousu teki liikkeen toiminnan mahdottomaksi Saksassa, ja Hitlerin joukkojen marssiessa Itävaltaan 1938 Coudenhove-Kalergi joutui muutti Yhdysvaltoihin. Siellä hän piti vielä paneurooppalaisen konferenssin 1943 New Yorkissa, ja sodan jälkeen yritti vielä ajaa asiaansa palattuaan Eurooppaan.

Coudenhove-Kalergin kömpelöt diploLEXP r e s s 55

maattitaidot ajoivat liikkeen paitsioon Euroopan yhteisöä hahmoteltaessa, teemat olivat menettäneet otollisen maaperänsä eikä liikkeellä ollut enää vaikutusvaltaisia tukijoita. 1950-luvun puolella paneurooppalaisuus vaipui unohduksiin.

Kaksi suursotaa kolmenkymmenen vuoden sisään sai Euroopan valtiomiehet pohtimaan keinoja ehkäistä vastaavanlaisia tapahtumia tulevaisuudessa. Euroopan yhdistämiseen kannusti myös pelko Neuvostoliittoa kohtaan: belgialainen PaulHenri Spaak (1899-1972) kuvasi osuvasti todelliseksi ”Euroopan yhdentymisen isäksi” Josef Stalinia. Ratkaiseva askel otettiin Saksan, Ranskan, Italian sekä Benelux-maiden välillä, kuten Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin vuonna 1951. Vuodesta 1967 sopimusverkko synnytti jo käsitteen Euroopan yhteisöstä, jäsenmäärä kasvoi 1970- ja 1980-luvuilla, ja lopulta yhteistyö saavutti Euroopan unionin muodon 1.11.1993, kun Maastrichtin sopimus astui voimaan. Nykyään jäsenvaltiota on jo 27.

56 LEXP r e s s

Yhteenvetoa

Vaikka varhaisemmat yhteistyöehdotukset eivät nousseet menestyksekkäästi käytännössä toimiviksi, monet niistä kumpuavat aatteet ovat havaittavissa nykyisessä Euroopan unionissa. Kuten vanhoissa suunnitelmissa ja visioissa, on myös nykyisessä yhdentymisessä hyvin pitkälle meneviä tavoitteita. Tälläkin hetkellä Euroopan alueen kattava henkinen yhtenäisyys on kuitenkin vielä kaukana, vaikka yhdentymisen taso on nyt niin korkea, ettei sitä voi mitenkään verrata aikaisempiin yrityksiin. Tulevaisuus näyttää, mikä Euroopan unionin rooli lopulta tulee olemaan.

Teksti: Antti Vaaja Lähde: Mikkeli, Heikki: Euroopan idea – Eurooppa-aatteen ja eurooppalaisuuden pitkä historia (1994)

Mikä ihmeen Tyhe?

Työelämän ja henkilöstöasioiden perusopintokokonaisuus

tapahtuu tällä hetkellä tiedekunnassamme.

Tyhe on lyhenne Työelämän ja henkilöstöasioiden perusopintokokonaisuudelle. Kokonaisuus on järjestetty lukuvuonna 2009–2010 Turun yliopiston ja Åbo Akademin opiskelijoille ensimmäistä kertaa. Opintokokonaisuuden tavoitteena on antaa opiskelijoille omaa tutkintotaustaansa laajempi ymmärrys ja tiedot työelämäja henkilöstöasioista, joiden merkitys on kasvanut työelämän monimuotoistuessa. Tällaiselle osaamiselle on tarvetta käytännön työelämässä, sillä Suomi tarvitsee monialaisia työelämäosaajia tulevaisuudessa. Vastaavaa opintokokonaisuutta ei ole tarjolla muualla Suomessa. Tyhen opintokokonaisuus on suunniteltu suurelta osin oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja sen hallinnointi

Hakijoita Tyheen oli syksyn 2009 haussa yliopiston eri tiedekunnista jopa 250, joista voitiin valita 40. Tyhen perusopinnot voidaan hyväksilukea osaksi ON- ja OTM-tutkinnon valinnaisia opintoja. Lisäksi opintokokonaisuuden suorittaneille annetaan diplomi. Lukuvuoden 2010–2011 haku on toukokuussa 2010.

58 LEXP r e s s

Monipuolista opetusta

Perusopintokokonaisuus (25–40 op) koostuu pakollisista ja valinnaisista opintojaksoista. Pakollisten opintojaksojen avulla pyritään antamaan opiskelijoille riittävän laaja kuva erilaista työelämän ja henkilöstöasioiden kysy-

myksistä. Pakollisten opintojaksojen jälkeen opiskelija voi valita valinnaisia opintojaksoja oman kiinnostuksensa ja tutkintotaustansa huomioiden. Tällöin opiskelija voi luoda itselleen opintopolkuja tavoittamansa asiantuntijuuden suhteen. Tyhen opetuksesta vastaa Turun yliopiston eri tiedekunnat, Åbo Akademi sekä Työterveyslaitoksen Turun yksikkö. Näin laajan opetusyhteistyön järjestäminen ei ole aivan tavallista Suomessa.

Opetus osa Turun työtieteiden keskuksen toimintaa

Työelämän ja henkilöstöasioiden perusopintokokonaisuus on osa laajempaa Turun työtieteiden keskuksen (TCLS Turku Centre for Labour Studies) toimintaa. Keskuksen tavoitteena on työhön, työelämään, työterveyteen sekä työorganisaatioiden toimintaan kohdistuvan monitieteisen tutkimus, opetus- ja kehittämistyön edistäminen ja toteuttaminen. Työtieteiden verkostoon kuuluu noin 80 tutkijaa ja hankeryhmän puheenjohtajana toimii työoikeuden professori Martti Kairinen.

Teksti: Jari Murto ja Laura Nikkanen Lisätietoja netistä: http://www.law.utu.fi/opiskelu/tyhe/

Oikeustieteen opiskelijan näkökulma Viime syksynä päätin hakea Tyheen, koska ajattelin sen tuovan uutta näkökulmaa ja lisäarvoa työoikeuteen painottuneille oikeustieteen opinnoilleni. Olin kirjoittamassa gradua työoikeudesta ja olin kiinnostunut työmarkkinakysymyksistä ja työelämän kehittämisestä myös muuten kuin puhtaasti oikeudellisessa mielessä.

Itse olen erityisen kiinnostunut opintokokonaisuuden kursseista, jotka liittyvät johtamiseen sekä organisaatiopsykologiaan. Poikkitieteellisyys on tuonut uusia näkökulmia ja perspektiiviä mm. työhyvinvointi- ja johtamiskulttuurikysymyksiin, joista on varmasti hyötyä tulevaisuudessa työelämässä jokaiselle meistä riippumatta siitä, minkälaisissa työtehtävissä tulee toimimaan. Tarkoituksenani on saada suoritettua kokonaisuus loppuun ensi vuoden aikana. Kaiken kaikkiaan kokonaisuuden suorittaminen tullee kestämään minulla n. 1 ½ vuotta. Suosittelen lämpimästi opintokokonaisuutta kaikille, jotka ovat kiinnostuneet työelämän kysymyksistä.

Teksti: Anna-Maija Kultanen Kuvat: Maiju Mäkilä ja Anna-Maija Kultanen

LEXP r e s s 59