Lexpress 02 15

CALONIA GALLUP Kevään toisessa LexPressissä opiskelijat vastaavat kriisi- ja valmiuslakiin liittyviin kysymyksiin: 1.

2.

3.

Mitä mieltä olet Suomen ja Ruotsin välisestä puolustusyhteistyöstä?

Mitä tulee mieleen kriisi- ja valmiuslainsäädännöstä?

Mitä tekisit, jos Suomi ajautuisi sotaan?

ANNI VARJO, 1. VUOSIKURSSI

1. Ihan hyvä idea kiristyneessä turvallisuustilanteessa.

2. Erilaiset sotatilat ja Natoon liittyvät kysymykset 3. Tuttavapiirissä on lottia, joten haluaisin auttaa.

VILLE KAITURI, 7. VUOSIKURSSI

1. Kuulostaa järkevältä, pieni askel oikeaan suuntaan.

Voidaan ehkä säästää budjettia.

2. Ihan hyvä, että sellainen on, mutta en tiedä toimisiko käytännössä. En usko, että tositilanteessa voitaisiin toimia tarpeeksi nopeasti.

3. Toivoisin vain parasta.

ILONA SYRJÄLÄ, 1. VUOSIKURSSI

1. Kuulostaa ihan hyvältä, koska maat ovat ulkopoliittisesti melko samoilla linjoilla. En näe ongelmaa.

2. On hyvä, että varaudutaan erilaisiin poikkeustilanteisiin.

3. Jos sota olisi Suomessa, tekisin kaikkeni sen eteen. Olen sen verran isänmaallinen.

Teksti ja kuvat: Hanna-Maija Raitio

TOIM. huom.

KRIISI- JA VALMIUSLAINSÄÄDÄNTÖ TUTUKSI LexPressin kevään toisessa numerossa paneudutaan kriisi- ja valmiuslainsäädäntöön. Tarkastelussa on muun muassa kyberturvallisuus, joka nykypäivän tietoverkkojen toimintaan nojautuvassa yhteiskunnassa on ymmärrettävästikin keskeinen tekijä yleisen turvallisuuden kannalta. Lisäksi lehdessä pohditaan valmiuslakia perustuslain turvaamien kansalaisoikeuksien näkökulmasta ja haastatellaan hieman erilaisen urapolun valinnutta entistä lexiläistä, nykyistä sotilaslakimiestä Terhi Viraa.

Suomen ja Ruotsin välisestä puolustusyhteistyöstä on keskusteltu jo pitkään, myös aivan viime aikoina.

Mitä tällainen yhteistyömuoto tarkoittaa lainsäädännöllisesti? Minkälaisia muutoksia maamme lakeihin olisi tai on tehtävä, jos puolustusyhteistyön toteuttamiseen ryhdytään? LexPressissä puidaan edellisten ohella myös siviilikriisinhallinnan asiantuntijoiden voimankäyttöoikeuksiin liittyviä ongelmia sekä kerrotaan, mitä ns. poikkeuksellisella tapahtumalla tarkoitetaan. Teemaan liittyen saimme myös Lexin opintovastaava Villen kertomaan kokemuksistaan rauhanturvaajan tehtävistä.

Teeman ulkopuoleltakin löytyy kiinnostavaa luettavaa: Kolme tiedekuntamme opiskelijaa kertoo ICC:n Pariisissa järjestämästä sovittelukilpailusta, johon ystävykset menestyksekkäästi osallistuivat. Kohti menestystä -palstassa some-asiantuntija ja LinkedIn:n -palvelun verkostoitunein suomalainen, Tom Laine, puolestaan kannustaa meitä oikkareitakin ottamaan sosiaalinen media haltuun — tavalla, joka siis myös tulevia työnantajia miellyttää. Lisäksi toukokuun lehdessä on perinteisesti tunnelmoitu vielä vuosijuhlien merkeissä ja siksi tämänkin vuoden vujut ovat ansainneet kattavasti palstatilaa LexPressin sivuilta.

Käyppä siis ihmeessä muistelemassa upeita juhlia!

LexPress 02/15

Päätoimittaja: Petra Nieminen lexpress@lex.fi

Taitto ja kuvitus: Petra Nieminen

Toimituskunta: Pauli Engblom Mona Flink Juulianna Huusko Armida Rantanen Ilona Sekiguchi Sanna Mäkilä Ville Laakso Jenna Pentikäinen Hanna-Maija Raitio Elina Hirvonen Eveliina Raitio

Etukansi: Petra Nieminen

Kansikuva: Olli Hämäläinen

Ilmoitusmyynti: Anton Johans talous@lex.fi

Julkaisija: Lex ry

Painopaikka: Newprint Oy

Painos: 550 kpl

Ennen muuta toimituskunnallamme on ilo ilmoittaa, että LexPress sai kunnian haastatella tasavallan presidentti Sauli Niinistöä. Turun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta aikanaan itsekin valmistunut Niinistö kertoo haastattelussa muun muassa omista opiskeluajoistaan.

Antoisia lukuhetkiä ja auringonpaisteen täytteisiä kesäpäiviä!

Petra Anna palautetta: lexpress@lex.fi

...s. 44

ISSN 1235-371X

Copyright © 2015 Lex ry Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.

... s.21

sisällys Kriisi- ja valmiuslainsäädäntö

Calonia Gallup . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Toim.huom.: Kriisi- ja valmiuslainsäädäntö tutuksi . . . . . . . 4 Pääkirjoitus: Mistä turvallisuuden tunne kielii? . . . . . . . . . . 6 Puheenjohtajalta: Monipuolinen Lex sinua varten . . . . . . . 8 Edarissa tapahtuu: Ylioppilastalon remontti tapetilla . . . . . . 11 Senilexin kuulumisia: Kriisi, katastrofi ja juristi . . . . . . . . . . . 14

Ajankohtaista: Kyberturvallisuus Suomessa . . . . . . . . . . . 18 Valmiuslaki perustuslain näkökulmasta. . . . . . . . . . . . . . . . 21 Laadukasta ja riippumatonta turvallisuustutkintaa . . . . . 23

s. 35...

Puolustusyhteistyö avaa uusia mahdollisuuksia . . . . . . . . 26 Ura sotilaslakimiehenä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 Voimankäytön sääntelyä myös siviilikriisinhallintaan . . . 32 Haastattelussa presidentti Sauli Niinistö . . . . . . . . . . . . 35 Oikeustaju: Kriittinen infrastruktuuri ja sääntely . . . . . . 38 Rauhaa rakentamassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40 Vuosijuhlat 2015 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44 Vuosijuhlapuheet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 Sillis 2015 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 Opintopalsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 Kohti menestystä: Some haltuun työnhaussa . . . . . . . . . 58 ICC Team Turku sovittelukilpailussa Pariisissa . . . . . . . 60 Galleria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65

... s.60

PÄÄ kirjoitus

Kieliikö turvallisuuden tunne tietämättömyydestä?

Toisinaan mietin, pitäisikö sitä olla enemmän peloissaan. Luen uutisia ja tiedän ainakin päällisin puolin, mitä maailmalla tapahtuu.

Silti prosessoin saamaani tietoa kuin eläisin kuplassa: ”Onneksi elän täällä Suomessa, niin ei tarvitse murehtia.”

Koen olevani turvassa, mutta olenko todella? Olisikohan aika puhkaista se kupla ja pysähtyä pohtimaan, minkälaiset uhkakuvat varjostavat suomalaisen yhteiskunnan turvallisuutta ja yhteiskuntarauhaa. En ole juuri painiskellut tällaisten kysymysten äärellä, sillä olen etuoikeutetusti liian tottunut perusturvallisuuteen, hyvinvointiin ja mukaviin aikoihin — jälkimmäiseenkin, vaikkei kansantalouden tilasta tällä haavaa mitään hyvää sanottavaa olekaan.

Optimaalisen syntymäajankohtani vuoksi olen vain onnistunut melko hyvin sivuuttamaan ankeat vuodet: 90-luvun laman vietin vaipat jalassa ja niin kauan kuin eurokriisiä on jatkunut, olen opiskellut.

Talouskriisi on kuitenkin ainoa kriisitila, jonka olen kokenut, vaikken edellä sanottuun viitaten kovin konkreettisesti siis sitäkään. Taloudellinen hyvinvointi luo toki perustaa turvallisuuden tunteelle, koska sen säröillä on hankalia lieveilmiöitä. Varsinaisista kriisitilanteista puhuttaessa mieleen tulevat kuitenkin lähinnä aseelliset hyökkäykset.

Sotilaallisista kriisitilanteista minulla ei arvatenkaan ole senkään vertaa kokemusta, mistä johtuen niitä kohtaan tuntemani pelkokin on aina ollut miltei olematon. Itänaapurin viimeaikaisista kuohunnoista 6

huolimatta en oikein osaa kuvitella Suomen joutuvan enää sotaan, osana liittoumaa saati muuten, Venäjän tai minkään muunkaan maan kanssa.

Pelottomuuden tunnustaminen tosin jollain tapaa jopa hieman hävettää.

Tulen myöntäneeksi, että synnyin kultalusikka suussa ja etten yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi perillä asioista voidakseni huolestua niistä.

Suomen sodistakaan ei lopulta ole kulunut hirvittävän pitkää aikaa, mutta silti ne ajat näyttäytyvät minulle historiallisina ja kaukaisina.

Sekin vaikuttaa auttamatta kykyyni tuntea konkreettista pelkoa vastaavien tapahtumien toistumisesta.

En voi sanoa olevani vieraantunut sotaan liittyvästä pelontunteesta, kun en ole sellaista joutunut kokemaankaan. Sen sijaan olen onnellisesti sisäistänyt ajatuksen, ettei minun koskaan tarvitsekaan. Onko kuitenkin hieman naiivia tuntea olonsa näin turvalliseksi?

Olen alkanut kyseenalaistaa, kuinka perusteltua turvallisuuden tunteeseen tuudittautuminen on.

En usko, että sillä on juurikaan merkitystä, missä päin maailmaa sattuu asumaan. Sanokoot kansainväliset ”Täällä on ihmisen paras elää” -vertailut mitä hyvänsä, tänä päivänä kriisit levittäytyvät maantieteellisten rajojen yli. Siinä missä maailmantalouden suhdannevaihtelut heijastuvat Suomeen, koskettavat meitä myös kansainväliset kahakat ja konfliktit, vieraiden valtioiden välien kiristymiset sekä erilaisten ääriliikkeiden toimet. Kansainvälisestä kriisistä voi muotoutua myös

LexPress

kansallinen kriisi ja tietoisuus siitä on vähitellen porautunut omaankin kallooni.

Aikomukseni ei ole maalailla piruja seinille, mutta välillä tuntuu kuin olisi vain ajan kysymys, koska täälläkin tapahtuu jotain hirvittävää.

Kriisitilalla ei viitata pelkästään sotavoimien käyttöä edellyttäviin olosuhteisiin, saati sitten talouskriisiin. Kansallista turvallisuutta uhkaavat monet muutkin seikat, joihin kriisi- ja valmiuslainsäädännön turvin pyritään varautumaan.

Tuhoa kylvävät luonnonilmiöt tai suuronnettomuudet ovat esimerkkejä sellaisista ennakoimattomista poikkeustilanteista, jotka saattavat hyvinkin synnyttää kriisin. Toisaalta vaikkapa tietoturvaan liittyvät kysymykset ovat nykyään niin keskeisiä, että sähköisen ja verkostoituneen yhteiskunnan turvaamiseen keskittyvä kyberturvallisuuden osa-alue lienee merkittävämmässä roolissa kuin koskaan aikaisemmin. Kybersodankäynti vaikuttaa pelottavan potentiaaliselta uhkakuvalta. Tietojärjestelmien murtoja junailevat tahot ovat kiistatta yksi aikamme vitsauksista, pystyväthän ne vakavasti horjuttamaan, elleivät peräti lamauttamaan, elintärkeitä toimintoja.

Kyberturvallisuuteen perehdytään myös tämänkertaisessa Ajankohtaista -palstassa.

LexPressin kevään toisen numeron teema on ”Kriisi- ja valmiuslainsäädäntö”. Teema-aiheen valintaan ei niinkään vaikuttanut henkilökohtainen huolestuneisuuteni maailman tai Suomen tilanteesta, vaan ennen kaikkea kriisitilanteita koskevan lainsäädännön mielenkiintoisuus. Kriisi- ja valmiuslainsäädäntö on siinä määrin erikoisempi juridiikan osa-alue, ettei monellakaan, kuten myöskään itselläni, ole siitä ehkä entuudestaan kovin kattavaa käsitystä.

Tähän kiinnostavaan kokonaisuuteen on siis perehdyttävä ja LexPress tarjoaakin siihen nyt erinomaisen mahdollisuuden.

Kiehtovaa lukuelämystä LexPressin parissa ja puhtia kevääseen!

Petra Nieminen Päätoimittaja lexpress@lex.fi

LexPress

7

PUHEEN johtajalta

Monipuolinen Lex sinua varten Lex on tärkeässä asemassa oikkareiden opintojen aikana, mutta tarjoaako se muutakin kuin mahdollisuuden käydä ulkona kavereiden kanssa? Ainejärjestötoiminnan monipuolisuus saa useat opiskelijat osallistumaan niihin, ja opiskelujen aikaisiin ystäviin tutustutaan usein Lexin kautta. Opiskelijat hyötyvät ainejärjestöstä opiskeluidensa aikana monessa tilanteessa, mutta millaisia nämä tilanteet ovat?

työelämässä vaadittavia käytännön taitoja. Tällaisia ovat esimerkiksi esiintymis- ja neuvottelutaidot.

Lexin ensisijainen ja tärkein tehtävä on kuitenkin opiskelijoiden edunvalvonta. Tämä koskettaa myös niitä opiskelijoita, jotka eivät ole aktiivisia järjestössä tai eivät kuulu järjestöön lainkaan, mutta opiskelevat tiedekunnassa. Edunvalvontaa tehdään monella tasolla, muun muassa ylioppilaskunnassa, tiedekunnan johtokunnissa ja valtakunnan tasolla Lakimiesliitossa.

Edunvalvontaan liittyy monia erilaisia kysymyksiä alkaen tenttiajoista aina koulutuksen laatuun ja aloituspaikkojen määrin. Ilman Lexiä opiskelijoilla ei olisi yhteistä ääntä, eikä niitä ihmisiä, jotka tuovat oikkareiden näkemyksen esille ja pitävät huolta lexiläisten edusta.

Ainejärjestöillä on keskeinen rooli opiskelijakulttuurin säilyttämisessä ja luomisessa. Turun yliopistossa ainejärjestöt järjestävät suurimman osan opiskelijoille tarkoitetuista tapahtumista. Tapahtumat eivät tietenkään ole pakollisia opintojen kannalta, mutta usein ne koetaan tärkeäksi osaksi opiskelijaelämää. Lexin tapahtumatarjonta on monipuolista ja jäsenille tarjotaan edullisia tai jopa ilmaisia mahdollisuuksia harrastaa Opiskelijayhteisön luominen on esimerkiksi liikuntaa tai kulttuuria. yksi ainejärjestöjen olennaisimmista tehtävistä. Lex luo yhteisöllisyyttä Tapahtumien lisäksi Lex tar- ja auttaa opiskelijoita verkostoitujoaa myös erilaisia koulutuksia maan ja luomaan suhteita tuleviin yliopiston tarjoamien kurssien ja kollegoihin. Onkin tärkeää pitää koulutusten tueksi. Tällaisia ovat kiinni opiskelijakulttuurista, jonvapaapaikat valmistuneille suun- ka olemme luoneet — erityisesti nattuihin täydennyskoulutuksiin nyt kun Lexissä on luvassa suuria sekä Lexin järjestämät seminaarit muutoksia. Suuret ja pienet muuja klubi-illat. Ensi syksynä tätä tokset muovaavat yhdistystämme tarjontaa olisi tarkoitus laajentaa ja nyt on aika vaalia vahvaa ainemyös koulutuksiin, jotka kehittävät järjestökulttuuriamme. Tärkeää 8

LexPress

onkin muistaa, että Lex voi jatkossakin auttaa opiskelijoita vain, jos me annamme panoksemme ainejärjestöllemme nyt.

Suurimmat muutokset saattavat tuntua vielä kaukaisilta. Yo-talo A:n ja siinä samassa Lexin toimiston remontti alkavat suunnitelmien mukaan noin vuoden kuluttua, ja viimeistään silloin on edessä ensimmäinen muutto. Mihin toimisto sitten muuttaa tai miltä tämä lexiläisten yhteinen olohuone tulevaisuudessa näyttää, ei ole vielä varmaa tietoa.

Tavoitteena on tietysti toimiston säilyminen kampusalueen keskuksessa, lähellä opiskelijoita. Tosin mikäli kauan suunniteltu Calonian peruskorjaus alkaa tämän hetkisten suunnitelmien mukaan, olemme me opiskelijatkin parin vuoden päästä hieman kauempana Assarista. Nyt onkin aika vaikuttaa ja kertoa, millainen toimiston pitäisi tulevaisuudessa olla.

Kannattaa muistaa, että yhdistys on olemassa jäseniään varten. Jos toiminnastamme puuttuu jotain, mikä juuri sinua saattaisi kiinnostaa, ota yhteyttä vaikkapa allekirjoittaneeseen. Voimme siten yrittää tehdä yhdistyksestämme entistä monipuolisemman.

Haluaisimme myös mahdollisimman paljon vinkkejä, kommentteja ja huomioita siitä, missä edunvalvontaa tarvitaan ja missä voidaan parantaa — kerrothan siis mielipiteesi rohkeasti!

Aurinkoista kesää kaikille!

Elina Hirvonen Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi

LexPress

9

EDARISSA tapahtuu Ylioppilastalo A:n remontti tapetilla - mikä on Lexin toimiston kohtalo?

Ylioppilastalo A:n remontista on puhuttu ylioppilaskunnassamme pitkään remontin aina siirtyessä ajallisesti eteenpäin, mutta nyt sen ajankohta on Turun ylioppilaskyläsäätiön (TYS) remonttisuunnitelmissa tarkentunut vapun 2016 ja syksyn 2017 välille. Aiempien suunnitelmien mukaan niin TYY kuin A-talossa majailevat alayhdistykset olisivat muuttaneet remontin ajaksi väistötiloihin ja palanneet remontin jälkeen takaisin nykyisiin tiloihinsa. Paluusuunnitelmat kokivat kolauksen maaliskuun lopussa, kun A-talon alayhdistykset ja edustajisto kutsuttiin keskustelutilaisuuteen TYS:n edustajien kanssa.

Kuvassa Sanna Mäkilä

”Keskustelutilaisuudessa” TYS:n edustajat esittivät ilmoitusluontoisesti jo paperilla olevan remonttisuunnitelman A-talosta, jossa keskeiseksi alayhdistysten kannalta nousi se, etteivät A-talon alayhdistykset pääsisi palaamaan remontin jälkeen takaisin niille luvattuihin tiloihin. Syynä tähän on se, että Iskerin palloiluhallin ja uimahallin muodostama siipirakennus on teknisten seikkojen (mm. uimahallin vanha tekniikka) vuoksi liian kallis korjata. Remonttisuunnitelmissa siipi halutaankin selvästi erottaa A-talosta omaksi kokonaisuudekseen, jolle TYS mahdollisesti etsii ostajaa. Edellä kerrottu merkitsee opiskelijaravintola Assarin ullakon tilojen radikaalia pienentymistä, minkä johdosta TYS:n kaavailuissa Assari siirtyisi 2. kerroksen alayhdistyskäytävälle, jossa Lexin toimistokin tällä hetkellä majailee, ja alayhdistykset siirtyisivät pois opiskelijaravintolan tieltä.

Remontin suunnitelmat olivat kylmää vettä kasvoille, sillä kenelläkään TYYn päässä, saati alayhdistyksissä ei tuntunut olevan tietoa siitä, mihin TYS on A-talon remonttia viemässä. TYS:n kanssa käydyssä keskustelutilaisuudessa niin edaattoreiden kuin alayhdistystoimijoiden ensireaktio oli järkytys.

Vielä viime vuonna alayhdistyksille oli jäänyt suunnitelmista se kuva, että paluumuutto tapahtuu heti remontin jälkeen. TYYn remonttivaikuttamisen voidaan sanoa epäonnistuneen, sillä nykyisessä linjapaperissa korostetaan juuri opiskelijaelämän merkitystä ylioppilastaloilla ja pyritään takaamaan alayhdistyksille mahdollisuus palata remontin jälkeen takaisin nykyisiin tiloihin. Linjapaperin tavoitteet vaikuttavat tällä hetkellä sanahelinältä paperilla.

On tietenkin sanomattakin selvää, että opiskelijaruokailun merkitys on valtava, mutta alayhdistyksiä kohtaan tämä oli märkä rätti vasten kasvoja. Edustajistossa esitettiinkin epäilyksiä TYYn asuntopoliittiseen vaikuttamiseen.

LexPress

11

Maaliskuun kokouksessa edustajisto loi suuntaviivoja A-talon remontin tavoitteiksi, joita hyödyntäen hallitus ja pääsihteeri toimivat jatkossa TYS:n suuntaan. Remontin uudet käänteet johtivat siihen, että edustajisto otti kiireellisenä asiakohtana käsiteltäväkseen A-talon remontin ohjausryhmän perustamisen, joka toimii taustatukena TYS:n suuntaan neuvotteleville tahoille ja välittää tietoa myös edustajistolle.

Ryhmä Lex osoitti omassa ryhmäpuheenvuorossaan suuren pettymyksen remonttisuunnittelun valmistelussa ja kritisoi ristiriitaa nykyisen linjapaperin kanssa. Ryhmä Lex nosti esille TYYn kirjaston vanhat tilat ja TYKY:n kappelin vaihtoehtoisina tiloina. Lisäksi toimme keskusteluun vielä erikseen ajatuksen siitä, voisivatko A-talon alayhdistykset muuttaa kerrosta ylemmäksi eli 3. kerrokseen, jossa on tällä hetkellä opiskelijaasuntoja. Assarin ullakko palvelee nimittäin koko TYYn jäsenistöä, mikä on katsottu merkittäväksi suhteutettuna A-talon alayhdistysten reiluun 2000 TYYn jäseneen. Kolmannen kerroksen asunnot ovat vain muutamien kymmenien hyödynnettävissä, mikä tuntuu pieneltä alayhdistysten jäsenmäärä huomioiden. Eikö tässä olisi syytä käyttää samaa suhteutusta?

Lisäksi alayhdistystilojen sijainti kampusalueella on keskeistä opiskelijatoiminnan kannalta, asuntoja on mahdollista sijoittaa kauemmaksikin.

Kolmannen kerroksen hyödyntäminen otettiinkin mukaan selvitystyöhön vaihtoehtoisista tiloista, vaikka sen epäiltiin olevan liian hintavaa.

Ryhmä Lex valmisteli yhteiskuntatieteilijöiden ryhmän eli Soihdunkantajien kanssa toivomusponnen, jossa edustajisto velvoitti hallituksen selvittämään TYYn mahdollisuuksia hankkia itselleen alayhdistyskäyttöön soveltuvia tiloja ja avustamaan A-talon nykyisiä tiloja korvaavien tilojen etsinnässä laatimalla mm. raportin vaihtoehtoisista kampusalueen lähellä olevista tilavaihtoehdoista alayhdistyksille. Tämä oli ryhmien mielestä vähintä, mitä TYYn toimisto voi tässä tilanteessa tehdä auttaakseen A-talon alayhdistyksiä.

TYS:n mukaan remontin lopulliset suunnitelmat vahvistuvat tämän kevään aikana, minkä yhteydessä määräytyy myös Lexin toimiston kohtalo. Varmaa on se, että vapun 2016 jälkeen Yo-talo A on remontissa ja Lexin toimiston on toimittava muissa tiloissa. Ryhmä Lexin esittämät näkökohdat alayhdistystilojen kohtalosta ovat neuvottelijoiden tiedossa ja Ryhmä Lex haluaa, että TYYssä tehdään kaikki mahdollinen alayhdistystilojen säilyttämisen eteen.

P.S. Ryhmä Lexin alkuvuodesta valittu vaalikoordinaattori Tomi Paavola on valmiina viidennen paikan metsästykseen ensi syksyn edustajistovaaleissa! Tomin esittely ja ajatukset edarivaalikampanjasta löytyvät blogista omalta alasivulta: http://ryhmalex.fi/edarivaalit-2015/

Sanna Mäkilä Ryhmä Lexin ryhmäpuheenjohtaja 12

LexPress

SENILEXIN KUULUMISIA Kriisi, katastrofi ja juristi – XIV Tiedekunnan päivä

Senilexin vuoden päätapahtumaan, jo neljänteentoista tiedekunnan päivään 27.3.2015 osallistui noin 140 alumnia. Tiedekunnan päivä kuvastaa onnistunutta yhteistyötä parhaimmillaan: oikeustieteellinen tiedekunta, Senilex ry., kurssitapaamisten organisoijat sekä Lex ry. järjestävät joka vuosi tapahtuman, joka kokoaa eri-ikäiset alumnit nauttimaan niin toistensa seurasta kuin asiaohjelmastakin. Tämänvuotinen Tiedekunnan päivä oli sikäli haikealla tavalla ainutlaatuinen, että professori Ari Saarnilehto, jonka luomus koko tapahtuma on, oli professorina järjestelyvastuussa viimeistä kertaa.

Teksti: Inari Kinnunen, asianajaja, Senilexin hallituksen tiedotusvastaava Kriisi, katastrofi ja juristi tää uusia sääntöjä, sillä vanhat säännöt eivät niihin enää päde. Korhosen mukaan –seminaari

Puoliltapäivin alkaneessa Kriisi, katastrofi ja juristi –seminaarissa kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen puhui aiheesta Kansainvälinen oikeus konflikteissa: Ukraina, Syyria ja uudet sodat. Perinteisesti kansainvälisessä oikeudessa on ollut selkeitä sääntöjä: hyökkäyssodan kielto, oikeus puolustaa itseään sekä sodankäynnin säännöt kuten erotteluja suhteellisuusperiaate. Nykyisissä konflikteissa, kuten Syyrian kansannousussa tai Putinin toimissa herää Korhosen mukaan kysymys, millaista oikeuden pitäisi olla, jotta uudentyyppisiä konflikteja ylipäätään voisi säännellä.

Ukrainassa eri teollisuudenalat ovat olleet oligarkkien hallussa ja miljardöörioligarkit ovat pystyneet sanelemaan hallinnon, viranomaisten, poliisin ja tuomioistuinten toimintaa.

Isis, jota voidaan pitää eräänlaisena transnationaalisena valtiona, toimii perinteisten valtioiden alueella ja osapuolena konflikteissa. Korhonen kertoi, että nykypäivän hybridikonflikteissa käytetään sissitaktiikoita, tiedustelutoimintaa, rikollista ja salaista toimintaa sekä käydään media-, informaatio- ja kybersotaa. Näille ns. sekasikiökonflikteille tulisikin kehit-

14

Ukrainassa toimii vähintään kolmekymmentä, joidenkin arvioiden mukaan jopa kuusikymmentä yksityistä pataljoonaa. On epäselvää, kenelle pataljoonat ovat vastuussa sieppauksista, painostuksesta yms.

Kansainvälistä oikeutta harjoittavan juristin näkökulmasta tilanne ei kuitenkaan professori Korhosen mukaan ole toivoton. Konfliktien estämiseksi voidaan taistella korruptiota vastaan, ajaa hyvän hallinnon periaatteita, ihmisoikeuksia sekä itsesääntelyoikeuksia. Median ja informaatiosodankäynnin sääntely on myös yksi mielenkiintoinen nykyhetken kansainvälisoikeudellinen tutkimuskysymys.

Kabulista Balkanille

Kahvitauon jälkeen seminaariosuus jatkui teemalla Lakimies ja katastrofi – neljä näkökulmaa. Neljä Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan alumnia antoi oman näkemyksensä katastrofeihin. Ensimmäisenä kuultiin kiinnostava Muistoja Kabulista –esitys, jonka piti vuosikurssin 1965 edustaja, varatuomari Kari Kurki. Hän toimi juristina EUPOLsiviilikriisinhallintaoperaatiossa Afganistanissa vuosina 2008-2009. Hän työskenteli mentorina EUPOL-mission Rule of Law –yksikössä; mission tarkoituksena oli vah-

vistaa oikeusvaltiota ja auttaa puolueetto-

LexPress

Alumnit illallistamassa Panimoravintola Koulussa Kuva: Senilex

man oikeuslaitoksen rakentamisessa. 2007 Euroopan neuvoston raportoijana Kun Kurki lähti Kabuliin, ei tarjolla ollut perehdytystä ulkomaankomennuksille, joten hän lähti matkaan niin sanotusti kylmiltään. Nykyään Kuopiossa toimii kriisinhallintakeskus, joka kouluttaa ja perehdyttää ulkomaille lähtevät asiantuntijat. Afganistanin historia on täynnään sotia ja vallankaappauksia, eivätkä afganistanilaiset Kurjen mukaan anna koskaan periksi.

Näin ollen sotilaalliseen ratkaisuun perustuvaa pysyvää rauhaa ei maassa ole odotettavissa, vaan diplomatian ja politiikan keinot antavat eväät tulevaisuuteen.

Ihmisoikeuskeskuksen johtaja Sirpa Rautio vuosikurssilta 1982 kertoi urastaan Balkanilla ja vähän muuallakin. Hän työskenteli lähes kaksikymmentä vuotta ulkomailla: Ensin UNCHR:n protection officerina Puolassa avustaen puolalaisia viranomaisia turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottamisasioiden kehittämisessä.

Sen jälkeen hän työskenteli noin viiden vuoden ajan YK:n tehtävissä, mm.

Bosniassa Elisabeth Rehnin avustajana.

Maa oli tuolloin raunioina Jugoslavian sodan jälkeen, sodan uhrit olivat hajallaan. Ruumiiden tunnistustyö on jatkunut näihin päiviin.

hän huomasi, että Bosniassa oli edelleen samoja ongelmia, minkä lisäksi samat kansanryhmät olivat edelleen väliinputoajia. Jälleenrakennustyö sekä miinojen raivaus olivat toisaalta onnistuneet. Ennen Suomeen paluutaan Rautio työskenteli mm. Washingtonissa Maailmanpankin pohjoismaisen rahaston ihmisoikeusohjelmassa.

Juristina sotilasorganisaatiossa ja avustusjärjestössä

Varatuomari Mika Lundelin vuosikurssilta 1994 kertoi urastaan Pääesikunnassa sekä sotilaslakimiehen tehtävistä yleensäkin. Lundelin aloitti työskentelyn Pääesikunnassa vuonna 1999.

Seuraavana vuonna hän lähti Kosovoon sotilaslakimiehenä, samaan aikaan kun Kosovoon lähetettiin satoja suomalaisia rauhanturvaajia. Komennuksensa jälkeen Lundelin auskultoi, ja sittemmin hän on ollut useilla komennuksilla niin Kosovossa kuin Lähi-Idässäkin, sekä toki välillä myös Suomessa. Vuonna 2009 Lundelin siirtyi apulaissotilasedustajaksi YK:hon asemapaikkanaan New Yorkissa sijaitseva YK:n päämaja. Nykyään hän toimii Pääesikunnan oikeudellisella osastolla sektorijohtajana ja sotilaslakimiehenä.

Juristina toimiminen sotilasorgaRaution mukaan sodan uhrien nisaatiossa voi poiketa muista lakimiesauttaminen ei Bosniassa onnistunut tehtävistä tiukan hierarkiansa vuoksi. toivotulla tavalla.Toimiessaan vuonna Mika Lundelinin mukaan sotilaslaki-

LexPress

15

mieheksi hakeutuminen edellyttää asepalveluksen suorittamista moitteitta.

Lundelin nauratti yleisöä kertomalla, että perinteisen autoveroneuvonnan lisäksi sotilaslakimiehellä on muitakin tehtäviä, mm. sotasuunnitelmien laatimisessa, kuten etsintä- ja kiinniotto-operaatioissa ollaan mukana.

loittaneita osallistui Blankossa järjestettyyn tapaamiseen noin neljäkymmentä, yli kolmasosa vuosikurssin kaikista opiskelijoista. Salla kertoi, etteivät ihan kaikki kantavat voimat olleet valitettavasti päässeet paikalle, mutta tunnelma oli silti katossa. Vuosikurssin 1995 edustajia oli myös illallisella suurin joukko, ja sama porukka tanssahteli Kirkkotiellä Nykyään oikeusministeriössä työsken- viimeisinä aamun jo sarastaessa. televä Maija Leppä (vuosikurssi 1995) oli Suomen Punaisen Ristin palvelukSenilexin vuosikokous pidettiin Panisessa lähes kymmenen vuotta: ensin laki- moravintola Koulussa ja kokoukseen miehenä ja myöhemmin pääsihteerin eri- osallistui yli kaksikymmentä yhdistyktyisavustajana. Punaisen Ristin toimikent- sen jäsentä. Yhdistyksen hallituksessa tä on laaja kattaen tehtäviä katastrofiavusta tapahtui henkilövaihdos, kun Jukka ystäväkoiratoimintaan. Leppä oli tekemi- Mähösen tilalle hallitukseen valittiin fisissä mm. sopimusjuridiikan, työoikeuden nanssioikeuden professori Jaakko Ossa. ja hankintalainsäädännön kanssa.

Tiedekuntayhteistyö myös vahvistuu tulevaisuudessa, sillä dekaani kutsutaan Punaisella Ristillä on erityinen tehtävä jatkossa hallituksen kokouksiin läsnäolokonflikteissa: järjestö on kansainvälisellä ja puheoikeudella. mandaatilla mahdollistamassa auttamistyötä sodan oikeussääntöjen puitKokouksen jälkeen Bellman-salin teissa. SPR tekee koulutusyhteistyötä täytti iloinen puheensorina, kun 130 mm. Puolustusvoimien kanssa sekä osal- alumnia kokoontui juhlaillalliselle. Selistuu lainvalmistelutyöhön eduskunnan nilexin puheenjohtaja Mikko Heinosen valiokunnissa ja työryhmissä. Järjestöllä (vuosikurssi 1993) tervetuliaispuheen tulee olla valmius lähettää nopeasti apua lopuksi Senilex ry. luovutti Tiedekunnan esimerkiksi maanjäristysalueelle. Pu- päivän primus motor Ari Saarnilehdolle nainen Risti suosittaakin, että mahdolliset kehystetyn Satakunnan kansan etusivun, kriisit otettaisiin kansallisissa pelastus- ja jossa Tiedekunnan päivälle etsittiin uutta valmiuslainsäädännöissä huomioon, sillä järjestäjää. Työpaikkailmoituksesta kävi käytännössä esimerkiksi maahantuonti- ja ilmi, ettei lähellekään vastaavalla tavalla tullaussääntely voi olla lääkkeiden, kulku- ansioitunutta henkilöä voi olla löydettävälineiden ja telekommunikaatiovälinei- vissä, ja hakemukset pyydettiinkin den katastrofialueelle tuomisen esteenä. osoittamaan sähköpostiosoitteeseen Lopuksi hän toteaa, etteivät ihmisten avun- arisaarnilehtoaeivoikorvata@senilex.fi. Ari tarve ja auttamisen halu jätä kylmäksi, kutsutaan jatkossa kunniavieraana Tieja siksi työnteko SPR:ssä tuntui hyvin dekunnan päivään. mielekkäältä.

Illallisen jälkeen lähes sata pirteää Kurssitapaamisista R avintola ex-lexiläistä lähti Kirkkotielle, jossa Kouluun ja Kirkkotielle nostalgiset muistot omien opiskeluaikojen bileistä palautuivat monien mieliin.

Vuosikurssitapaamiset olivat vuosina DJ:nä toiminut Lexin klubimestari tosin 1965, 1975, 1985, 1995 ja 2005 opintonsa toteutti senilexiläisten biisitoiveet paljon aloittaneilla, joskin Tiedekunnan päivään varmemmin kuin DJ:t Kirkkotiellä aikoiosallistui myös viitisenkymmentä alum- naan (kiitos, Natalia!). Suuret kiitokset nia muilta vuosikursseilta. Asianajaja alumnien puolesta myös kaikille teille Salla Suominen oli 1995 järjestämässä lexiläisille, joita ilman jatkot eivät olisi opintonsa aloittaneiden kurssitapaamista. olleet yhtä mainiot. Nähdään taas ensi Kaksikymmentä vuotta sitten opintonsa a- vuonna Tiedekunnan päivässä!

LexPress

17

AJAN KOHTAISTA

Näkymätön vallihauta kyberturvallisuus Suomessa

Digitaalinen maailma on erottamaton osa jokaisen länsimaalaisen elämää. Olipa kyse sitten maksukortin käytöstä, älypuhelimella käydystä pikaviestikeskustelusta tai verkkopankkiasioinnista, Internetin välityksellä siirtyy joka päivä valtava määrä informaatiota. Tiedon valtavirtaan mahtuu paitsi täysin merkityksettömiä asioita myös valtiollista turvallisuutta horjuttavaa informaatiota. Kuinka sitten varautua uhkiin, jotka ovat täysin uudenlaisia ja joiden suhteen monet perinteiset suojautumisen keinot ovat hyödyttömiä? LexPress loi katsauksen suomalaiseen kyberturvallisuuteen.

Teksti: Juulianna Huusko

Uhka verkossa

tärkeää uhkiin varautuminen on.

Kyberturvallisuusstrategian mukaan kyberriskillä tarkoitetaan kybertoimintaympäristöön eli sähköisessä muodossa olevan informaation käsittelyyn tarkoitettuun toimintaympäristöön kohdistuvaa vahinkomahdollisuutta tai haavoittuvuutta.

Kaiken takana on strategia

Maailman muuttuessa yhä teknisemmäksi myös kyberriskit ovat moninaistuneet. Ilmiselvimpien riskitekijöiden, kuten avointen tietoverkkojen lisääntymisen, ohella kyberuhan voimistumiseen vaikuttavat monet muutkin seikat, esimerkiksi ulkomaisen omistuksen kasvu ja toimintojen ulkoistaminen. Kyberrikollisuus houkuttelee yhä ammattimaisempia toimijoita ja jopa valtiollisia toimijoita on esimerkiksi tiedustelun muodossa ollut läsnä laittomassa tietoverkkotoiminnassa.

Suomessa suhtaudutaan vakavasti kyberuhkiin varautumiseen. Maassamme toteutetaan erillistä kyberturvallisuustrategiaa, jonka toimeenpanijana on Puolustusministeriön yhteydessä toimiva Turvallisuuskomitea.

Tärkeimpänä tavoitteena on turvata yhteiskunnan elintärkeät toiminnot kaikissa tilanteissa, mutta strategiassa mainitaan myös kunnianhimoinen tavoite olla kyberuhkiin varautumisen edelläkävijä vuonna 2016.

Keskeiset strategiset linjaukset nojaavat vahvasti eri toimijoiden yhteistyöhön, koulutukseen ja kehitykseen. Niiden avulla pyritään luomaan keskeisille toiminnoille mahdollisimman hyvä kyky sietää erilaisia häiriötilanteita. Lisäksi kyberturvallisuusstrategiassa on huomioitu muuttuva sodankäynti, ja Puolustusvoimille annetaankin tehtäväksi luoda kokonaisvaltainen kyberpuolustuskyky sekä lainsäädännön puitteissa mahdollisuus virka-apuun muille kyberturvallisuuden toimijoille.

Kyberturvallisuuden kriittisyys yhteiskunnan toiminnalle nousi näkyvästi esiin viimeksi tammikuussa 2015, jolloin laajat palvelunestohyökkäykset halvaannuttivat Osuuspankin verkkopankkien ja maksuliikenteen toimin- Keskitettyä kyberturvaa nan lähes täysin. Iskut olivat osoitus siitä, kuinka tärkeä tekijä Yksityishenkilölle kenties näkyvin tietoliikenteen toimiminen on kyberturvallisuuden suomalainen tonykyajan Suomessa ja kuinka teuttaja on Viestintäviraston alaisuu18

LexPress

LexPress

19

dessa toimiva Kyberturvallisuuskeskus, jonka lausunnot ovat usein asiantuntija-asemassa aihetta käsittelevissä uutisissa. Sillä on merkittävä rooli kansallisen kyberturvallisuuden tilannekuvan luomisessa sekä viestintäpalveluiden toimintavarmuuden ja -turvallisuuden kehittämisessä.

Keskus tiedottaa verkkosivuillaan ja RSS-syötteenä Tietoturva nyt! -osiossa ajankohtaisista tietoturvauutisista, varoituksista ja haavoittuvuuksista.

Lisäksi se tarjoaa tietoturvaohjeita ja tiedottaa asiaan liittyvästä lainsäädännöstä, oikeuksista ja velvollisuuksista.

Haastattelimme suomalaiseen kyberturvallisuuteen liittyen Turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Virtasta.

Suomi on pitkälle kehittynyt digitaalisiin prosesseihin nojaava tietoyhteiskunta. Mitä haasteita tämä luo valtiolliselle varautumiselle ver rattuna perinteiseen sodankäyntiin ja uhkakuviin?

- Digitalisaatio on hyvä asia, mutta se tuo mukanaan uusia haasteita. Monet yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ovat suuresti riippuvaisia tietoverkoista. Toimijoita on paljon, minkä takia kyberympäristön suojaaminen on haastavaa. Siihen vaaditaan laajaa viranomaisten ja yritysten välistä yhteistyötä.

Keskeisimmät haasteet kyberturvallisuudessa liittyvät lainsäädäntöön, resursseihin ja organisointiin.

Uskotteko, että kyberturvallisuuden sekä -sodankäynnin ja -rikollisuuden rooli kasvaa tulevaisuudessa jopa ns. perinteistä sodankäyntiä tärkeämmäksi?

- Haasteena on, että kyberuhkat ovat tulleet ajankohtaisiksi ja muiden uhkien rinnalle. Mikään vanha uhka ei kuitenkaan ole poistunut, itse asiassa päinvastoin, nytkin Euroopassa käydään perinteistä sotaa.

Kyber on osa tulevaisuuden kon20

Kuvassa Vesa Virtanen

fliktien kuvaa. Se on läsnä, ja sitä käytetään muiden välineiden ohella.

Kuinka kyberuhkiin varautumista konkreettisesti harjoitellaan ja näkyykö kyberturvallisuuden kasvava rooli jo esim. asepalveluksen piirissä?

- Harjoittelu on konkreettista ja sitä on monella eri tasolla. Kyberuhka on eri tavalla läsnä lähes kaikissa harjoituksissa ja varusmiehille suunnitellaan kyberasepalvelusta. Tänä vuonna pilotoidaan yhdessä joukko-osastossa esimerkiksi kyberpuolustuksen opetuspaketti, joka otetaan valtakunnalliseen käyttöön vuonna 2016.

Vo i k o y k s i t y i n e n h e n kilö edistää toiminnallaan valtiollista kyberturvallisuutta?

- Yksityisen henkilön kannalta oleellista on, että hän huolehtii tietokoneensa ja puhelimensa virusturvasta. Työssään luottamuksellista tai salaista tietoa käsittelevien on tunnettava käsittelymääräykset. Esimerkiksi puhelimessa ei saa puhua eikä sähköpostilla lähettää salaisia asioita.

LexPress

Uusi Valmiuslaki perustuslain näkökulmasta Maaliskuussa 2012 voimaan tulleesta uudesta valmiuslaista seurasi merkittäviä muutoksia tavallisen kansalaisen asemaan kriisitilanteissa. LexPress sai tilaisuuden haastatella lain voimaantulon aikaan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana toiminutta Kimmo Sasia lain perustuslainmukaisuuteen Teksti: Jenna Pentikäinen kohdistuneesta kritiikistä.

Uuden lain tausta Sasin mukaan valmiuslain muuttamiselle oli kaksi syytä: uuden perustuslain voimaantulo vuonna 2000 sekä uhkakuvien muuttuminen.

Vanha valmiuslaki oli ristiriidassa uuden perustuslain kanssa. Muutokset lakiin jouduttiin tekemään perustuslainsäätämisjärjestyksessä ja perustuslakivaliokunta ohjeisti, mitä muutoksia valmiuslakiin tuli tehdä. Oli kyettävä varautumaan uudenlaisiin tilanteisiin, kuten kyberhyökkäyksiin ja pandemiaan, ja siihen lakimuutoksilla pyrittiin.

Lakiin tehdyt muutokset Uudessa valmiuslaissa otetaan aiempaa paremmin huomioon perusoikeudet ja kansainväliset velvoitteet, sekä etenkin Euroopan ihmisoikeussopimus. Valmiuslakia voidaan nyt soveltaa tilanteissa, jotka kattavat aseellisen hyökkäyksen ja sen uhan, väestön toimeentuloon tai talouselämän perusteisiin kohdistuvan vakavan uhan, vakavan suuronnettomuuden sekä laajalle levinneen vaarallisen tartuntataudin. Myös viranomaisten toimivaltuuksia ja delegointisäännöksiä pyrittiin selkeyttämään ja rajaamaan aiempaa tarkemmin. Sasi kuitenkin muistuttaa, että PeV:n mukaan valmiuslain säännöksiä ei voida soveltaa vakavan talouden laskukauden tai laajan työtaistelun olosuhteissa.

“Lain rajoitukset perustuvat viranomaisten arvioon niistä toimista, jotka ovat välttämättömiä Suomen selviytymiseksi kriisitilanteessa.“ Yksilöiden perusoikeuksien rajoittaminen Olennaista uuden lain säätämisessä oli, että vain niitä oikeuksia rajoitetaan, joiden rajoittaminen on välttämätöntä valmiuslaissa tarkoitetun uhan tor jumiseksi. Sasi mainitsee muutamia perusoikeuksia, joita laki rajoittaa: henkilökohtainen vapaus, työnteko-oikeus, elinkeinovapaus sekä sananvapaus.

Laista pyrittiin uudistamisen yhteydessä karsimaan perusteettomia rajoituksia ja sitomaan jäljelle jääneet tiukasti välttämättömyysedellytykseen. Uuden valmiuslain puolustukseksi Sasi mainitsee, että olennaista siinä on yksilön viranomaisen päätöksiin kohdistuvan valitusoikeuden säilyminen

LexPress

21

myös kriisitilanteessa. Merkittävää on sekin, että eduskunta tarkistaa valtioneuvoston asettamat valmiusasetukset. Sasi kuitenkin painottaa, että viranomaisten valtuuksien on oltava asianmukaisia ja yleisesti hyväksyttäviä, jotta lakeja kohtaan tunnettu kunnioitus säilyy. Liian suppea, jäykkä tai byrokraattinen soveltamisala voisi aiheuttaa sen, että viranomaiset joutuisivat soveltamaan lakia epäasianmukaisesti ihmishenkien pelastamiseksi.

- Lain rajoitukset perustuvat viranomaisten arvioon niistä toimista, jotka ovat välttämättömiä Suomen selviytymiseksi kriisitilanteessa.

Eduskunta on asiantuntijakuulemisissaan arvioinut näiden perusteiden ja laajuuden asianmukaisuuden, Sasi toteaa. Hän lisää, että perusoikeusrajoituksia sovelletaan kuitenkin niin suppeasti kuin mahdollista.

ettei lakia tarvitsisi koskaan soveltaa, mutta maailmantilanteen muuttuminen edellyttää, että olemme varautuneita kaikkiin tilanteisiin.

Lopuksi hän huomauttaa, että uusi valmiuslaki oli suuri edistysaskel lainsäädännön saattamiseksi nykytilanteen edellyttämälle tasolle. Lähtökohtana on, Kuvassa Kimmo Sasi

22

LexPress

LAADUKASTA JA RIIPPUMATONTA

turvallisuustutkintaa Onnettomuustutkintakeskuksen johtavan tutkijan mukaan lainsäädäntömme takaa selvät toimintatavat vakavien tapausten tutkinnassa. Sujuva, tasapainoinen ja lainmukainen turvallisuustutkinta ei kansainvälisessä vertailussa ole itsestäänselvyys.

Teksti: Ilona Sekiguchi

Onnettomuustutkintakeskus tutkii tahattomasti aiheutuneita onnettomuuksia ja vaaratilanteita sekä osallistuu tahallisesti aiheutettujen, niin kutsuttujen poikkeuksellisten tapahtumien tutkintaan. OTKES tutkii kansainvälisiin sopimuksiin ja määräyksiin perustuen vakavimmat onnettomuudet ja vaaratilanteet ilmailussa sekä vesi- ja raideliikenteessä. Kotimaisen lainsäädännön nojalla OTKES voi päättää tutkia onnettomuuksia aihepiiristä riippumatta silloin, kun tutkinnasta olisi hyötyä yleisen turvallisuuden parantamiseksi. Suuronnettomuuden määrittely ja tutkintapäätöksessä huomioon otettavat seikat ovat turvallisuustutkintalaissa (525/2011).

Yhteiskunnassa akuutti tarve turvallisuustutkintaan OTKESin johtava tutkija Kai Valonen kertoo, että onnettomuuksien tutkinnassa käytettävien menettelyjen soveltamisalaa on 2000-luvulla laajennettu koskemaan myös tahallisesti aiheutettujen tapahtumien tutkintaa. Koko yhteiskuntaa kolhaisseet tapahtumat, kuten Jokelan koulusurmat syksyllä 2007, vauhdittivat lainsäätäjää.

Valonen palaa vuoden 2002 Myyrmannin pommin tapaukseen: - Aluksi arveltiin, että kyse voisi olla tahattomasti aiheutuneesta räjähdyksestä, ja menimme

OTKESin tutkijoiden kanssa tapahtumapaikalle. Kun selvisi, että kyseessä oli tahallinen teko, OTKES joutui vetäytymään paikalta. Tuolloin heräsi ajatus siitä, että tapahtuman selvittäminen voisi parantaa turvallisuutta.

Erillisen turvallisuustutkinnan tarjoamia turvallisuuden parantamisen ja vaarojen ennaltaehkäisyn näkökulmia oli vahvistettava, koska ne eivät olleet esitutkinnassa keskeisellä sijalla.

Jokelan tapahtumien tutkimisen mahdollistamiseksi ryhdyttiin välittömästi valmistelemaan uutta lakia, sillä surmien aikaan voimassa olleen onnettomuuksien tutkinnasta annetun lain (373/1985) puitteissa tahallisten tekojen tutkintaa ei voitu aloittaa.

- Menettely oli raskas, koska laki oli laadittava jo tapahtuneen koulusurman tutkimiseksi ja tutkintavaltuudet saatiin vasta lain valmistuttua. Kauhajoen koulusurmien myötä lakiin lisättiin syksyllä 2008 maininta pian valmistuvan erillislain mahdollistamasta tutkinnasta. Molemmat koulusurmat tutkittiin valmistuneen, eräiden kuolemaan johtaneiden tapahtumien tutkinnasta annetun lain (662/2008) mukaisesti, Valonen kertoo.

Tavoitteena estää tragedian toistuminen Vanhan onnettomuuksien tutkinnasta annetun lain korvasi lopullisesti vuonna 2011 voimaan tullut

LexPress

23

Dawayne Bent - Creative Commons

turvallisuustutkintalaki, joka mahdollistaa poikkeuksellisen tapahtuman tutkinnan. Lain mukaan poikkeuksellinen tapahtuma on sellainen erittäin vakava kuolemaan johtanut taikka yhteiskunnan perustoimintoja uhannut tai vakavasti vaurioittanut tapahtuma, joka ei ole onnettomuus. Lain väljä sanamuoto mahdollistaa erilaisten, ennakoimattomienkin tapahtumien tutkinnan. Valtioneuvosto päättää tutkinnan aloittamisesta ja nimeää tutkintaryhmän, joka toimii oikeusministeriön yhteydessä. OTKES tukee oikeusministeriötä ja tutkintaryhmää tutkinnan sujuvuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi.

Nykyisen turvallisuustutkintalain voimassaollessa poikkeuksellisen tapahtuman tutkinta on käynnistetty vain yhdestä tapauksesta: 8-vuotiaan lapsen kuolemaan johtaneista tapahtumista. Niitä koskevassa tutkintaselostuksessa annetaan kuusi koko Suomea koskevaa suositusta vastaavanlaisten tapausten välttämiseksi. Tapahtumista on myös vireillä oikeuskäsittely, joka puolestaan perustuu kokonaan poliisin esitutkintaan. Kahden tutkintaprosessin erillisyyden vahvistamiseksi turvallisuustutkintaan osallistuneille on laissa säädetty todistamiskielto.

Poikkeuksellisen tapahtuman tutkinta on monin osin samanlaista kuin onnettomuuksienkin tutkinta. Tutkinnassa kerätään tapaukseen liittyvä asiakirja-aineisto, jonka tietoja täydennetään kuulemisilla ja tutkimustiedolla. Kerätyt tiedot analysoidaan esimerkiksi onnettomuuksien tutkinnassakin käytetyllä Accimap-menetelmällä.

- Poikkeuksellisen tapahtuman tutkintaan liittyvät tyypillisesti suuri mediahuomio ja tapahtuman yhteiskunnallinen traagisuus. Poikkeuksellisen tapahtuman tutkinnan lopuksi laaditaan aina suositukset vastaavanlaisten tapahtumien todennäköisyyden pienentämiseksi ja vahinkojen välttämiseksi tulevaisuudessa, Valonen kuvailee.

LexPress

Kuvassa Kai Valonen

25

PUOLUSTUSYHTEISTYÖ AVAA UUSIA MAHDOLLISUUKSIA Helmikuussa 2015 Tukholmassa julkistettiin raportti Ruotsin ja Suomen puolustusyhteistyön tulevaisuudennäkymistä. Raportin mukaan yhteistyötä tullaan tiivistämään ja sillä tavoitellaan ensisijaisesti operatiivista ja taloudellista tehokkuutta. Haastateltavamme Stefan Wallin (VTM) on ollut RKP:n kansanedustaja vuodesta 2007 ja toiminut muun muassa puolustusministerinä. Wallin kertoo, mistä yhteistyössä on kyse antaen samalla kattavan kuvan puolustusyhteistyön muodoista ja sen vaikutuksista lainsäädäntöömme.

Teksti: Hanna-Maija Raitio

Puolustusyhteistyön suunnittelu Puolustusministeri Carl Haglund ja Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist osallistuivat kuluvan vuoden helmikuussa Tukholmassa järjestettyyn tilaisuuteen, jossa julkistettiin Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön tiivistämisedellytyksiä käsittelevän raportin pääkohdat. Vaikka maiden välistä yhteistyötä aiotaankin tiivistää, ei yhteistyö Suomen ja Ruotsin puolustusvoimien välillä sinällään ole uusi asia, sillä maat ovat osallistuneet pohjoismaiseen yhteistyöhön jo 1950-luvulta lähtien. Lisäksi Suomen ja Ruotsin puolustusvoimat ovat harjoitelleet yhdessä jo pitkään.

Nyt tarkoituksena on kuitenkin laajentaa yhteistyötä ja mahdollistaa joukkojen yhteistoiminta myös sotilaallisissa kriisioloissa. Stefan Wallinin mukaan kiristynyt turvallisuustilanne esimerkiksi Ukrainassa ei ole vaikuttanut yhteistyöaloitteen käynnistämiseen.

- Yhteistyöaloite tehtiin ennen Ukrainan kriisin puhkeamista, joten se ei ole ollut yhteistyön tiivistämisen käynnistäjä. On kuitenkin selvää, että muuttuneessa turvallisuusympäristössä tällä tiivistyneellä yhteistyöllä on tärkeä signaaliarvo.

Puolustusyhteistyön käynnistäminen 26

vaatii molemmilta mailta lainsäädännöllisiä muutoksia, mikä puolestaan edellyttää monenlaisten kysymysten ratkaisemista. Myös Puolustusministeriöllä on oma roolinsa yhteistyön suunnittelussa.

- Puolustusministeri ja puolustusministeriö johtavat yhteistyön käytännön toteuttamista ja linjaukset yhteistyön jatkosta tehdään m i n i s t e r i ö i d e n k e s k e n , Wa l lin selventää prosessin kulkua.

Lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita Uudistumista esitetään sen vuoksi, että nykyinen toimintamalli ja lainsäädäntö mahdollistavat vain rauhanajan toiminnan, ei sotilaallista yhteistyötä kriisi- ja konfliktioloissa.

Yhteistyölle on suunniteltu sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteita.

- Lyhyellä aikavälillä puolustusyhteistyö tarkoittaa ennen kaikkea koulutus- ja harjoitusyhteistyön kehittämistä kaikissa puolustushaaroissa, sekä esimerkiksi meri- ja ilmatilannekuvayhteistyön kehittämistä, Wallin kiteyttää. Pidemmän aikavälin tavoitteisiin sisältyy hänen mukaansa yhteistyön edelleen tiivistäminen aluevalvontaan liittyvissä kysymyksissä sekä mahdollisuus käyttää yhdessä jouk-

LexPress

koja kriisi- ja konfliktitilanteissa.

Lisäksi maiden puolustusministeriöiden välillä on muutamia alueita, joilla yhteistyötä voitaisiin tiivistää.

- Näitä ovat muun muassa virkamiesvaihto ministeriöiden välillä, yhteiset selvitykset tai tutkimukset sekä tietotur vattujen yhteyksien muodostaminen ministeriöiden välille, Wallin kertoo.

Lainsäädännölliset haasteet Nykyisen lainsäädäntömme puitteissa ei voida suunnitellun kaltaista puolustusyhteistyötä toteuttaa. Wallin toteaa, että lainsäädäntömuutosten lähtökohdaksi on otettava yhteistyötavoitteet, jotka sanelevat muutostarpeen. Vastaavia lainsäädännön muutostarpeita tulee olemaan myös Ruotsissa. Puolustusministeriön arvion mukaan muutokset toteutettaisiin molemmissa maissa muutamassa vuodessa. Suomessa laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta (211/2006) säätelee kansainvälistä yhteistyötä sekä kansainvälistä kriisinhallintaa, eikä se sellaisenaan mahdollista joukkojen käyttämistä yhdessä kriisi- ja konfliktitilanteissa.

- Lainsäädäntömme ei tällä hetkellä mahdollista suomalaisten sotilaitten lähettämistä ulkomaille muuten kuin kriisinhallintatehtäviin tai harjoituksiin, Wallin sanoo. Yhteistyöllä voidaan lisäksi toteuttaa myös esimerkiksi mahdollisuus Suomen valtion rajat ylittävään virka-apuun, joka sekin vaatii

myös lainsäädäntömuutoksia.

- Haluamme, että meillä olisi jatkossa mahdollisuus antaa sotilaallista virka-apua Ruotsille ja mahdollisesti myös muille EU-maille, Wallin kertoo yhteistyön tavoitteista. Myös maiden puolustusministeriöiden yhteistyöhön liittyvä toiminta vaatinee joitakin lainmuutoksia.

Puolustusyhteistyö ei vaikuta yleiseen asevelvollisuuteen Vaikka lainsäädäntömuutoksille on tarvetta, asevelvollisuuslain mukaiseen asevelvollisuuteen ei tulla puuttumaan. Ongelmia ei Wallinin mukaan tuota sekään, että Suomen puolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja Ruotsissa käytetään ammattiarmeijaa. Aikaisempien harjoitusten valossa maiden puolustusvoimien yhteistyö näyttäisi toimivan hyvin.

- Suomen lähtökohta on, että asevelvollisuusarmeija on ratkaisumme myös 2020-luvulla. Olemme jo vuosia harjoitelleet ruotsalaisten kanssa ja joukoissa on ollut sekä ammattilaisia että varusmiehiä ja kokemukset ovat olleet positiivisia, Wallin kertoo. Puolustusyhteistyö vaikuttanee asevelvollisia enemmän reserviläisiin, sillä heille saattaa tarjoutua aikaisempaa enemmän mahdollisuuksia hakeutua kansainvälisiin tehtäviin.

Teksti jatkuu seuraavalla sivulla...

Ainutlaatuinen yhteistyö Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö on ainutlaatuista kansainvälisestäkin näkökulmasta, sillä vastaavanlaisia yhteistyön muotoja ei juurikaan ole. Wallin nostaa esille, että yhteistyö parantaa molempien maiden turvallisuutta ja on vahva signaali lähiympäristölle.

- Yhteistyösuhteen kehittymistä seurataan laajalla rintamalla tarkasti. Belgia ja Hollanti ovat tehneet hyvin tiivistä yhteistyötä esimerkiksi merivoimien osalta ja olemme myös pyrkineet hyödyntämään tästä yhteistyöstä saatuja oppeja. Myös Ranskan ja Iso-Britannian puolustusvoimat tekevät tiivistä yhteistyötä, Wallin kertoo. Hän korostaa, ettei puolustusyhteistyö tarkoita puolustusliittoa, joka ei edes olisi kovin realistinen vaihtoehto nykytilanteessa. Tarkoituksena on tähdätä yhteistyön tiivistämiseen ja tehokkuuteen.

- Ensisijaisesti tavoittelemme operatiivista ja taloudellista tehokkuutta ja yhdessä olemme vahvempia, Wallin toteaa.

Kuvassa Stefan Wallin

28

LexPress

Ura sotilaslakimiehenä Puolustusvoimien Pääesikunnassa sotilaslakimiehenä työskentelevä Terhi Vira ajautui työhönsä monien sattumien kautta ja suunnittelematta, muttei enää voisi kuvitella työskentelevänsä muualla. Hän uskoo varusmiespalveluksen antaneen eväitä virkaan, mutta kokee myös lakimiehelle tavanomaisesti tärkeät ominaisuudet tarpeelliseksi työssään.

Teksti: Armida Rantanen

S u u n n i t e l m at u u s i k s i valmistumisen jälkeen

kintaosaston tehtävät organisoitiin uudelleen ja virkani siirtyi keväällä 2014 Pääesikunnan tiedusteluosastolle, jossa nykyisin palvelen.

Virkauraa puolustusvoimissa tulee siis kohta täyteen 15 vuotta.

Terhi Vira valmistui Turun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1998. Toiveissa oli omaa alaa vastaava työ, mutta sellaista ei heti valmistumisen jälkeen tarjoutunut. - Kun en saanut alaa vastaavaa työtä, tein ratkaisun, jota olin pohtinut itsekseni jo opiskeluaikana: hain naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen.

Palvelusaikanani minulla oli mah-

Sotilaslakimiehen virkaan sattumalta

Vaikka ajatus asepalveluksesta heräsi jo opiskeluaikoina, ei Vira erikseen tuntenut erityistä kiinnostusta hakeutua työtehtäviin Puolus-

“Minulla on harvoin aikaa syvään, ongelmakeskeiseen juridiseen pohdiskeluun. Sotilasesimiehet odottavat ripeitä, lyhyitä ja suoraselkäisiä vastauksia ja niitä on kyettävä antamaan.” dollisuus osallistua talon henkilökunnalle järjestettyyn kurssiin, jonka aikana tutustuin Pääesikunnassa palveleviin sotilaslakimiehiin ja heidän esimieheensä, silloiseen rouva asessoriin, Vira muistelee.

tusvoimille – hän vain ajautui alalle.

- Varusmiespalvelusta aloittaessani minulla ei ollut aavistustakaan mistä itseni löydän, ja kaikkein vähiten olisin osannut kuvitella työskenteleväni Puolustusvoimissa, Vira toteaa.

Pian tulikin kutsu työhaastatteluun, kun muutama kuukausi kurssin jälkeen Pääesikunnassa aukesi viransijaisuus. Kotiuduttuaan varusmiespalveluksesta kesäkuussa 2001, Vira sai sotilaslakimiehen määräaikaisen viran Pääesikunnan oikeudelliselta osastolta vielä samana kesänä. - Vuoden 2002 alusta siirryin silloiselle Pääesikunnan tutkintaosastolle. Puolustusvoimauudistuksen myötä Tut-

Sotilaslakimiehen virassa toimimiselle asepalvelus luo hyvän pohjan. Vira katsoo, että varusmiespalveluksen aikana saatu kyky toimia sotilasyhteisössä on suuri hyöty työelämässä. - Ymmärrys käskyvaltasuhteista ja niiden merkityksestä on tärkeää. On myös hyvä ymmärtää, miksi järjestelmä on sellainen kuin se on, hän muotoilee. Viran mukaan palvelusaika opetti lisäksi tietynlaista

LexPress

29

nöyryyttä karsien tarvetta ns. ”ni- ei ole juurikaan varaa virheisiin, pottaa turhasta” työelämässäkään. kun puhutaan esimerkiksi yksilön oikeusturvaan merkittävästi puutTarkkaa lakituntemusta ja tuvien toimivaltuuksien käytöstä. nopeita päätöksiä

Vaikka sotilaslakimiehen virassa vaaditaan paljon tietotaitoa, jota oikeustieteellinen tutkinto ei opeta, tarvitaan työssä myös samoja ominaisuuksia kuin muissakin juristin tehtävissä. - Meitä toimii Puolustusvoimissa useissa eri tehtävissä.

Omien tehtävieni osalta korostaisin ainakin kykyä nopeaan päätöksentekoon. Minulla on harvoin aikaa syvään, ongelmakeskeiseen juridiseen pohdiskeluun. Sotilasesimiehet odottavat ripeitä, lyhyitä ja suoraselkäisiä vastauksia ja niitä on kyettävä antamaan.

Toinen merkittävä ominaisuus on mielestäni kyky itsenäiseen päätöksentekoon, Vira pohdiskelee.

Viran päätehtäviin tiedusteluosastolla kuuluu sotilasvastatiedustelu, joka on osa sotilastiedustelun kokonaisuutta. - Siihen kuuluu erityisesti sotilaallisen maanpuolustuksen alalla Suomeen kohdistuvaan tiedustelutoimintaan ja sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavaan toimintaan liittyvien rikosten ennalta estäminen ja paljastaminen, Vira täsmentää. Laissa sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa säädetään, että sotilasvastatiedustelulla on käytössään samoja salaisia tiedonhankintakeinoja kuin poliisilla on rikostorjuntaa tehdessään.

- Se, miten tehtäviä käytännössä toteutetaan ja minkälaisin välinein, ei ole julkista tietoa, Vira sanoo.

Viran työssä lainsäädäntö ja ju- U u d e t s o d a n k ä y n n i n ridiikka kytkeytyvät jokapäiväiseen muodot tuovat tiedusteluun uusia haasteita toimintaan erottamattomasti ja ne ovat läsnä koko ajan. - PerehtySodankäynnin muuttaessa alaneisyys aihealueiden säädöspohjaan on tärkeää. Ratkaisuissa ti muotoaan täytyy myös maanpuolustuksen kyetä vastaamaan uusiin haasteisiin. Esimerkiksi kybersodat ovat siirtäneet myös tiedustelutoiminnan tietoverkkoihin.

- Jotta sotilasvastatiedustelu kykenisi asianmukaisesti täyttämään sille asetetut vaatimukset, tulisi meillä olla riittävä ja uskottava kyky havaita ulkomaisten tiedustelu- ja turvallisuuspalveluiden Suomeen kohdistamaa laitonta tiedustelua myös verkkomaailmassa, Vira selventää.

Kuvassa Terhi Vira

30

Hänen mukaansa lainsäädäntömme perinteisesti yksilönsuojaa korostava ajattelu asettaa kuitenkin merkittäviä rajoitteita viranomaisten mahdollisuuksille toimia tehtävissään maanpuolustuksen edun mukaisesti ja valtakunnan yleisen turvallisuuden puolesta.

LexPress

Voimankäytön sääntelyä myös siviilikriisinhallintaan Hallitus antoi elokuussa esityksen siviilikriisinhallinnasta annetun lain muuttamisesta.

Lakimuutokset astuvat voimaan 1.6.2015. Lakiuudistuksen tavoitteena on selkeyttää ja tarkentaa siviilikriisinhallintaan osallistuvan siviilihenkilöstön oikeudellista asemaa voimakeinojen ja voimankäyttövälineiden käytön sekä hätävarjelun osalta. Sisäministeriön kansainvälisen yksikön neuvotteleva virkamies Antti Häikiö ja ylitarkastaja Tony Everhall vastasivat asiaan liittyviin kysymyksiin.

Teksti: Eveliina Raitio

SIVIILIKRIISINHALLINNAN AVULLA viilikriisinhallinnan toimijoita ovat VAKAUTTA KONFLIKTIALUEILLE siviilihenkilöt, jotka toimivat asian-

Siviilikriisinhallinnalla tarkoitetaan toimintaa, jolla tähdätään yhteiskunnan ydintoimintojen palauttamiseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen ja vahvistamiseen kriisialueilla lähettämällä alueille siviiliasiantuntijoita. Tavoitteena on estää konfliktien syntyminen ja vakauttaa tilanne alueilla, joilla konflikti on jo puhjennut, sekä edistää kohdealueiden kehitystä ihmisoikeuksien, demokratian, toimivan kansalaisyhteiskunnan ja hyvän hallinnon saralla. Toisin kuin sotilaallisessa kriisinhallinnassa, jossa tapahtumapaikalle lähetetään sotilaallisen koulutuksen saaneita rauhanturvajoukkoja, si-

32

tuntijatehtävissä. Tällaisia asiantuntijoita voivat olla esimerkiksi poliisit, tuomarit ja lääkintähenkilökunta.

SUOMI OSANA MAAILMANLAAJUISTA SIVIILIKRIISINHALLINTAA

Suomi on ollut mukana nykyaikaisessa siviilikriisinhallinnassa aina 1990-luvulta lähtien. Huhtikuussa 2013 suomalaisia siviilikriisinhallinta-asiantuntijoita oli eri puolilla maailmaa noin sata henkeä.

Suomi toimii kriisinhallinnan saralla yhteistyössä muiden kanssa.

- Kriisinhallinta on aina tapahtunut multilateraalisessa yhteisessä toiminnassa jäsenmaiden ja osallistuvien valtioiden kanssa EU:n, YK:n, Etyjin ja Naton kautta. Operaatioiden perustehtävät ja luonne sekä operaatiokohtaiset päätökset on tehty EU:n ja järjestöjen päätöksenteon mukaisesti, pääasiassa aina yksimielisissä ratkaisuissa, Häikiö ja Everhall kertovat. EU on Suomen kannalta tärkein toimija ja Suomi osallistuukin suurimpaan osaan EU:n alaisista siviilikriisinhallintaoperaatioista ja tukitoiminnoista.

Osana yhteisöllistä kriisinhallintaa Suomi pyrkii myös vaikuttamaan kriisinhallintaan ja kehittämään sitä. Häikiö ja Everhall toteavatkin, että lakiuudistuksen toissijainen tavoite voisi olla esimerkiksi näyttää

Kuvassa Antti Häikiö

LexPress

muille kriisinhallinnan maille, miten tämän kaltaista vakavaa asiaa tulisi oikeudellisesti käsitellä ja kehittää.

VOIMANKÄYTTÖ SIVIILIKRIISINHALLINNASSA

Suomi on suhtautunut lähtökohtaisesti pidättäytyvästi voimakeinojen käyttöön siviilikriisinhallinnassa. Tulevaisuuden konfliktit voivat kuitenkin olla luonteeltaan sellaisia, joissa myös siviiliväestö tai operaatiossa toimivat asiantuntijat ovat väkivallan kohteena. Häikiön ja Everhallin mukaan jokainen operaatio on kansainvälisen toimijan ja päätöksenteon perusteilta erilainen, minkä lisäksi myös jokainen konflikti ja kriisi ovat erilaisia.

- Tämä tekee ongelmalliseksi muun muassa sen arvioimisen, mitä voimakeinoja operaatiossa tulisi sallia ja mitä voimankäyttövälineitä voidaan perustellusti pitää tarvittavina omaturvan kannalta operaatioissa, joissa kyse on vain neuvonnasta ja paikallisten viranomaisten työn ja tilanteen tarkkailusta, Häikiö ja Everhall selventävät.

Nykyisellään vuonna 2005 voimaan tullut laki siviilihenkilöstön osallistumisesta kriisinhallintaan ei sisällä säännöksiä siviilihenkilöstön oikeudesta käyttää voimakeinoja tai kantaa voimankäyttövälineitä, minkä vuoksi siviilihenkilöstön oikeusasema on näiltä osin epäselvä.

LAKIUUDISTUS SELKEYTTÄÄ SÄÄNTELYÄ

Rikoslain (39/1889) 4 luvun 6 §:n 1 momentti edellyttää, että oikeudesta voimakeinojen käyttöön virkatehtävän hoitamiseksi tai siihen rinnastettavan syyn vuoksi säädetään erikseen lailla. Koska siviilikriisinhallintalaki tai muu Suomen lainsäädäntö ei sisällä säännöksiä voimakeinojen käytön mahdollisuuksista, rajoista tai oikeudellisista vaikutuk-

Kuvassa Tony Everhall

sista siviilikriisinhallinnassa, on lakiuudistusta pidetty tarpeellisena.

- Asiantuntijoiden oikeusturvan kannalta on ensisijaisen tärkeää, että voimakeinojen käytön rajat ja säännöt on määritelty kansallisesti lain tasolla sen lisäksi, mitä operaatioasiakirjat sääntelevät kussakin operaatiossa, Häikiö ja Everhall sanovat. Operaatioasiakirjoissa määritellään henkilöstön turvallisuusjärjestelyt. Uudistuksen tavoitteena onkin Häikiön ja Everhallin mukaan selkeyttää ja tarkentaa sääntelyä koskien voimakeinojen ja voimankäyttövälineiden käyttöä, rikosoikeudellista vastuuta, korvausmenettelyjä, vakuutusteknisiä kysymyksiä ja haettavaan tehtävään edellytettävää koulutusta ja osaamistasoa sekä sen jatkuvaa seurantaa ja ylläpitämistä.

- Lakiuudistuksen myötä voimakeinojen ja voimankäyttövälineiden käyttö tulee perustumaan selkeämmin Suomessa asiantuntijan saamiin edellytyksiin, kuten koulutukseen. Vaikka operaatio sallisi tietyn voimankäyttövälineen käytön operaation ja asiantuntijan tehtävänkuvauksessa, asiantuntija ei voi vastaavaa voimankäyttövälinettä käyttää ilman lainsäädännössämme määriteltyjä edellytyksiä.

LexPress

33

Lexin riveistä Suomen huipulle:

Haastattelussa tasavallan presidentti Sauli Niinistö Juridiikan opiskelijat voivat kaavailla varsin eri tyyppisiä urasuunnitelmia. Lakiopinnot kun pätevöittävät niin moneen, sanotaan. Etenkin meidän lexiläisten omanarvontuntoa kohottanee, että opiskelemme paitsi samaa alaa myös samaisessa opinahjossa kuin nykyinen presidenttikin aikoinaan. No, presidentin virkaan päätyminen ei varmastikaan ole se todennäköisin urapolku kovin monelle, mutta eipähän tarvitse sitäkään mahdollisuutta poissulkea. LexPress sai kunnian haastatella tasavallan presidentti Sauli Niinistöä, tämän hetken varmasti korkea-arvoisinta entistä lexiläistä, ja tiedustella muun muassa sitä, mitä hyötyä juristin opinnoista on ollut. Lisäksi kuulemme presidentin mietteitä omasta urastaan ja Lex-ajoistaan. Haastattelu tehtiin sähköpostitse.

Teksti: Petra Nieminen

Koulutustausta jättää jastunut presidenttimme näkemyksiin vielä myöhemmälläkin uralla, jälkensä varsinaisten lakimiestehtävien jäätyä Presidentti Niinistö kertoo, ettei taakse? Kai tutkinto jollain tapaa varsinaisesti koskaan tehnyt nimeno- muokkaa itse kunkin ajatusmailmaa maista ammatinvalintaa. Hän a- ja ehkäpä maailmankuvaakin. - En loitti opiskelunsa Turun yliopiston yh- koskaan käytä perustelua ”juristina teiskuntatieteellisessä tiedekunnassa minun kyllä täytyy sanoa, että…”, lukien pääaineenaan kansantaloutta. mutta toki oikeudellinen ajattelu on Niinistön mukaan yhteiskunta- ja monesti arvojeni taustalla, Niinistö valtiotieteiden opetus laajeni niihin vastaa. aikoihin merkittävästi: - Se hämmensi Presidentti katsoo, että juridiikan tulevaisuuden kuvaa, joten pyrin myös oikikseen ja jatkoin jonkin aikaa opinnoista on ollut hyötyä myös molemmissa tiedekunnissa. Voisi kai politiikassa, ihan jo siitäkin syystä, sanoa, että valintani määritteli lopulta että tuntee ja muistaa jopa joitain tuleva ammattiin sijoittuminen. Tun- tarkkoja säännöksiä. Hän korostaa nen, että minusta tuli juristi vasta edelleen, miten hyödyllistä on osata töiden myötä, presidentti pohdiskelee. hahmottaa ja lähestyä rakenteita ja ongelmia loogisesti. - Yllättävän Niinistön mukaan oikeustieteel- usein huomaan mieleen tulevan lisen tutkinnon etuna on, että se an- juridiikan ns. yleisiä oppeja, jotka taa monenlaisia valmiuksia. Juristin soveltuvat laaja-alaisesti. Esimerkikopintojen anti ei typisty vain tiedon si että välttää avaamasta ”vaaran ja ammattiosaamisen kerryttämi- lähdettä”, tai että tunnistaa laajan seen, sillä koulutus opettaa yleensäkin ”isännänvastuun”, ettei ryntäile jäsentämään asioita ja lähestymään uudestaan vastoin ”ne bis in idem” ongelmia analyyttisesti. Mutta onko -kieltoa tai että toimii ”in dubio pro lakimieskoulutus ja juristitausta hei- reo”, heikomman puolesta. Silti

LexPress

35

voi joskus sattua ”aberratio ictus”, Niinistö kertaa vuosia sitten omaksumiaan oppeja.

Mitä jäsenaktiivisuuteen Lex ry:ssä tulee, presidentti kertoo olleensa melko vähän mukana Lexin toiminnassa. - Taisin osallistua aktiivisemmin vain yhdistyksen virkistystoimintaan, hän sanoo paljastamatta kuitenkaan tarkemmin, minkälaista yhdistyksemme virkistystoiminta tuolloin oli. Jäämme siis arvailemaan.

Matka kohti valtionjohdon korkeinta huippua Valmistuttuaan 1974 Niinistö työskenteli jonkin aikaa nimismiehenä ja yli kymmenen vuotta Turun hovioikeudessa tuomioistuinjuristina. Hovioikeusvuosiltaan hän kertoo oppineensa erityisesti loogista ajattelua. Lakimiehen tehtävistä Niinistöllä on kokemusta myös muun muassa asianajomaailmasta.

Politiikassa Niinistö oli ollut mukana kunnallisella tasolla tultuaan valituksi Salon kaupunginvaltuustoon kolme vuotta opintojensa päättymisen jälkeen. Kymmenen vuotta myöhemmin hänet valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan.

Siellä Niinistö toimi mm. niin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana, oikeusministerinä kuin valtionvarainministerinäkin — jälkimmäisessä jopa seitsemän vuotta, mikä on pidempään kuin yksikään toinen valtionvarainministeri toistaiseksi.

Mittava poliittinen ura merkittävine tehtävineen ja ansioineen eteni vähitellen pisteeseen, jossa Niinistön toivottiin jo asettuvan ehdolle presidentin vaaleihin. Niinistö kertoo kieltäytyneensä 1999 ”ainakin kymmenen kertaa”, mutta suostuneensa vuonna 2005 ensi kysymältä. Keväällä 2011 gallup-kyselyt osoittivat, 36

että kansakin tahtoi Niinistöstä presidenttiä. - Päättelin, etten oikein olisi voinut kieltäytyäkään, hän toteaa nyt.

Minkähänlaisia ajatuksia Niinistön ura herättää hänessä itsessään? Jokainen pysähtyy varmasti joskus miettimään elämäänsä taaksepäin ja on suorastaan mahdotonta olla kysymättä itse presidentiltä, tekeekö hänkin joskus niin.

Presidentillä on takanaan kiistatta vaiherikas ura, ja ansioluetteloa voi kuvailla vähintäänkin poikkeuslaatuiseksi.

- Jos ihmettelemään pysähdyn, ihmettelen enempi itseäni kuin uraani tai mahdollisia saavutuksiani, Niinistö vastaa. - Tähän ovat syypäitä amerikanjuutalaiset kirjailijat, joita turhan nuorena luin — he tai heidän päähenkilönsä eivät juurikaan saaneet tolkkua itsestään, presidentti luonnehtii.

Valtionpäämiehellä selkeä rooli Suomen perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

- Käytännössä kaikki tärkeimmät ulkopoliittiset kysymykset käsitellään presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteisissä ns.

TP-UTVA-kokouksissa. Varsin usein myös EU-politiikkaan liittyvät kysymykset sivuavat ulkopolitiikkaa niin, että niitäkin on ollut esillä, Niinistö kertoo.

- Yllättävän usein huomaan, että tulen käytetyksi ”sateenvarjona” asioissa, jotka eivät presidentin toimivaltaan kuulu ja joissa en ole valtaa käyttänyt. Esimerkiksi malliin ”tästä on presidenttikin ollut tietoinen”. Kai se jotain kertoo, Niinistö sanoo.

LexPress

Lehden teeman mukaisesti kysyimme presidentti Niinistöltä vielä näkemyksiä muutamaan kriisi-ja valmiuslainsäädäntöä sivuavaan aiheeseen.

Presidentin mukaan Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa.

- Ukrainan kriisi on kuitenkin osoittanut, että sota Euroopassa ei ole poissuljettu, ja se herättää huolta myös meillä. Kriisin vaikutukset ulottuvat Suomeen etenkin lännen ja Venäjän suhteiden heikentymisen kautta, presidentti Niinistö toteaa. - Turvallisuusuhkan voi muodostaa myös talouden kriisi.

Talous heiluttaa koko yhteiskuntaa ja sen vakautta. Kansallisesti Suomen suuri vahvuus on ollut yhteiskunnan eheys, siitä meillä ei ole varaa luopua, presidentti painottaa.

Maamme kriisi- ja valmiusjärjestelmää on Niinistön mukaan hiottu ja sen toimivuutta testattu koko ajan ja eri tasoilla.

- Olennaista on, että toimintakyky on sellainen, että sillä voidaan vastata erilaisiin muuttuviin kriisitilanteisiin ja myös uudenlaisiin uhkiin, hän toteaa ja lisää, että muutoksia tehdään sekä järjestelmään että lainsäädäntöön, mikäli kehitys sellaisia toimenpiteitä edellyttää.

Lopuksi presidentti lähettää terveisensä, tai ennemminkin ehkä lohdutuksen sanasensa, meille opintojemme keskellä puurtaville lexiläisille: - Yhä vielä lakikirjaan nojaten pysyy pystyssä, hän rohkaisee.

© Tasavallan presidentin kanslia

LexPress

37

OIKEUS TAJU

Kriittinen infrastruktruuri ja oikeudellinen sääntely Kriittisen infrastruktuurin merkitys on noussut viime aikoina voimakkaasti yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi. Asetelma on yhdeltä osin seurausta yhteiskunnan perustoimintoja järkyttäneistä luonnonmullistuksista (mm. sähköverkot) ja erilaisista tarkoituksellisista toimista (mm. tietoverkkohyökkäykset). Samaan suuntaan on vaikuttanut julkisessa keskustelussa muodostunut havainto siitä, että kriittistä infrastruktuuria koskevien toimintojen ulkoistaminen ja verkostomainen järjestäminen voivat aiheuttaa laajoja ongelmia jo normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa sekä erityisesti poikkeusoloissa.

Teksti: Jaakko Ossa

Kriittisen infrastruktuurin toiminta on olennaista yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kannalta. Kriittiselle infrastruktuurille on tunnusomaista toiminnan pääomavaltaisuus ja investointien hyvin pitkä pitoaika (kymmeniä vuosia).

Kriittisen infrastruktuurin osilla on vahva keskinäisriippuvuus.

Esimerkiksi sähköverkko vaatii toimiakseen tietoliikenneyhteyksiä, ja vastaavasti viestintäverkot (tietoliikenneyhteydet) vaativat toimiakseen toimivaa sähköverkkoa.

Lisäksi häiriötilanteissa sähkö- ja viestintäverkkojen korjaustoimissa tarvitaan kulkukelpoista tiestöä.

Yhteiskunnan kannalta kriittisen infrastruktuurin järjestämisessä on havaittavissa merkittävä muutos: aiemmin infrastruktuurin haltijat huolehtivat ylläpito- ja kehittämistoimista omana työnään, nykyisin merkittävä osa tekemistä on ulkoistettu. Muutoksen seurauksena kriittisen infrastruktuurin toiminta ja ylläpito ovat hyvin riippuvaista palveluliiketoiminnasta.

38

LexPress

Kuvassa Jaakko Ossa Kuva: Tero Wester

Kriittisen infrastruktuurin varautumisen sääntely ja sen käytännön toteuttaminen on nykyisellään vaihtelevaa. Esimerkiksi sähkömarkkinalaki ei edellytä mitään varautumistoimia sähköverkkoyhtiöiltä.

Toisaalta viestintämarkkinalaissa on asetettu vahva varautumisvelvoite teleyrityksille, mikä toteutuu kuitenkin käytännössä vain rajallisesti.

Kriittisen infrastruktuurin varautuminen joutuu koetukselle erilaisissa normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Keskeistä erilaisten vakavien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen aikaiselle toiminnalle on se, että tilanteesta selviämiseksi tarvitaan tavanomaista tiiviimpää johtamistoimintaa, tehostettua tilannetietoisuuden ylläpitoa sekä laajaa toimialat ylittävää yhteistyötä. Voimavarojen Kuvassa Jaakko Ossa käyttöä voidaan joutua priorisoimaan ja ohjaamaan. Oleellista on, millaisten uhkamallien pohjalta varautumissuunnittelua tehdään, miten varautumissuunnittelua ohjataan ja miten priorisoidaan voimavarojen käyttöä.

itsenäisesti tai yhdessä muiden toimijoiden kanssa kyettävä varautumaan kriittisen infrastruktuurin toiminnan häiriöihin ja niiden vaikutusten poistamiseen.

Valtion tehtävien kannalta yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin toimivuus on keskeisessä asemassa normaaliolojen häiriötiloissa ja poikkeusoloissa. Kyse voi olla esimerkiksi erilaisten johtamisjärjestelmien toiminnasta ja tilannekuvan ylläpidosta, joiden osalta tieto- ja sähköverkojen toiminnalla on olennainen merkitys. Toisena valtionhallintoon liittyvänä esimerkkinä voidaan mainita poliisitoimi, jonka yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria koskevat vaatimukset korostuvat erilaisten häiriötilojen ja poikkeusolojen aikana.

Kriittisen infrastruktuurin varautumisen ja sen oikeudellisen sääntelyn peittämä ala on laaja. Esimerkiksi puolustusvoimien lakisääteiset tehtävät ovat monelta osin yhteydessä kriittisen infrastruktuurin toimivuuteen erilaisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Samalla puolustusvoimat voi omilla toimillaan tukea monien kriittisten infrastruktuurien osien toimintakelpoisuutta ja viime kädessä osaltaan olla varmistamassa yhteiskunnan toimintojen sujuvan jatkumisen.

Vastaavasti kuntasektorin toiminnassa nousee esille lukuisia sellaisia soveltamistilanteita, joissa kriittisen infrastruktuurin toimivuudella on keskeinen asema. Kuntien on joko

LexPress

39

Rauhaa rakentamassa Kymmeniä tuhansia suomalaisia on vuodesta 1956 alkaen lähtenyt rauhanturvaajatehtäviin kriisialueille. Yksi kriisinhallintaoperaatioista on ISAF eli International Security Assistance Force, jonka avulla pyritään vakauttamaan oloja Afganistanissa. Operaatio aloitettiin 2002 ja siihen on vuosien saatossa osallistunut myös lukusia suomalaisia. Yksi heistä on nyt vuonna 2015 ainejärjestömme Lexin hallituksessa. Saadaksemme hieman paremman käsityksen rauhanturvaajan tehtävistä, pyysimme opintovastaavaamme Ville Laaksoa kertomaan kokemuksestaan.

Teksti: Petra Nieminen

”V aunumme ovat edelleen liian

saman vuoden elo-syyskuun taitteessa. Mutta mikä saa lähtemään alueelle, joka on niin vaarallinen?

- Reissussa poltteli unohtumattoman seikkailun mahdollisuus, jonka uskoisin olevan tärkein tekijä ihmisten hakeutumisessa tehtäviin.

Tietysti myös hyvä palkkaus heitti bensaa liekkeihin, kuuluu vastaus.

Rehdisti sanottu, joskin monella meistä seikkailunnälkä ja rahantarve jäisivät ehkä sittenkin armotta pelontunteen jalkoihin. Ville kuitenkin kertoo, että suomalaisten olot oli toteutettu Afganistanissa erinomaisesti, eikä syytä pelkoon ollut. (No, luotetaan tähän.) Yllättäen vaikeinta kokemuksessa olikin hänen mukaansa vapauden menetys, ei turvattomuus. - On yllättävän raskasta viettää kuukausitolkulla siten, ettei voi olla ja mennä miten haluaa.

raskaita saavuttaakseen syrjäisimpiä vuoristokyliä. Siviiliväestö ei edelleenkään näe meitä vapauttajina, vaan leikki-ikäiset lapset osoittavat tunteitaan kivittämällä ajoneuvojamme.” Ote on Villen kirjoittamasta artikkelista Afganistan — sinne ja takaisin, joka julkaistiin politiikan ainejärjestö Iltakoulu ry:n lehdessä pari vuotta sitten. Rivien välistä on luettavissa, ettei kirjoittaja suhtaudu operaation tavoitteiden täyttymiseen erityisen optimistisesti. Ville ei artikkelissaan peittele epäuskoista suhtautumistaan Afganistanin tilanteen edistymiseen, eivätkä hänen näkemyksensä näytä juuri muuttuneen muutaman vuoden takaisesta: - Epäluuloisuus ei ole minusta minnekään lähtenyt, sillä se perustuu Afganistanin kulttuuriin ja kulttuuri puolestaan muuttuu hitaasti. Operaatio kohtaa edelleen suuria haasteita, jotka johtuvat muun muassa köyhyydestä, alhaisesta sivistystasosta Vi l l e k e r t o o t o i m i n e e n s a ja siitä, että sota on ollut vallitseva jääkärikompanjan tiedustelu-upasiaintila jo vuosikymmeniä, opintoseerina.

Hän sanoo, ettei rauvastaavamme toteaa. hanturvaajiksi hakeutuvien tarvitse Mutta paneudutaanpa hetkeksi olla mitään supersotilaita, vaan siihen, miten Ville ylipäätään joh- kenellä tahansa on mahdollisuus kaantui rauhanturvaajaksi kauas pyrkiä tehtäviin. - Omalla kohporottavan auringon alle. Ville ker- dallani polku kulki varusmiestoo lähteneensä reissuun 2012 maa- palveluksen kautta, jonka suoritin liskuussa, muutama kuukausi va- Porin prikaatin valmiusjoukoissa. rusmiespalveluksensa päättymisen Valmiusjoukoissa piti kyllä läpäistä jälkeen. Afganistanista hän kotiutui valintakoe, mutta noin 600 hakijasta valittiin koulutukseen 250.

40

LexPress

Noista 250 varusmiehestä Afganistaniin lähetettiin noin 30+30 henkeä kahdessa erässä. Tehtäviin voi tosin hakeutua monien väylien kautta, eikä valmiusjoukko -koulutus ole mikään välttämättömyys. Alueella toimi myös esimerkiksi muutamia juristeja neuvontatehtävissä.

Tehtäviin kouluttautuminen kesti Villen mukaan suunnilleen 15 kuukautta, joista 12 varusmiespalveluksessa ja kolme ns. rotaatio-koulutuksessa. Rotaatiokoulutuksessa harjoitellaan juuri operaatiossa tarvittavia taitoja.

Villeä huvittaa, että valtaosa koulutusjaksosta vietettiin kylmässä hangessa huonolla ruoalla. Kun varsinainen komennus sitten koitti, rauhanturvaajat lähetettiin paahtaviin olosuhteisiin aavikolle, eikä ravinnon laadustakaan ilmeisesti voinut pahaa sanaa sanoa. - Koulutus osui siis nappiin, hän heittää.

Ville kuitenkin lisää, että tärkein seikka valmistautumisessa oli ryhmähengen luominen. Tutut kaverit ja heihin tukeutuminen helpotti jo kulttuurishokistakin selviytymistä.

Pysäyttävimmäksi kokemukseksi Villen mieleen on jäänyt muisto paikallisten elintasosta. Hän toteaa Afganistanin jos jonkun auttaneen ymmärtämään, kuinka etuoikeutetussa asemassa suomalaisetkin ovat.

- Silmiinpistävää oli esimerkiksi lasten ja nuorten huonosti parantuneet vammat. Kaduilla yleinen näky on kainalosauvoja käyttävä 10-vuotias, joka muutama vuosi sitten jalkapallopelissä mursi jalkansa, mutta köyhyyden ja sosiaaliturvan puutteen vuoksi jalka luutui, jos luutui, siihen asentoon kuin paikallinen poppamies sen taikoi. Asiat, jotka meillä jäävät YTHS:n päivystykseen, elävät afgaanien kanssa heidän loppuikänsä.

Jatkuu...

LexPress

41

”Maahan, jossa islamin vaikutus on vahva ja heimokulttuuri edelleen voimissaan, on vieraan kulttuurin edustajan vaikea astua, saatikka tulla ratkaisemaan ongelmia.

Jo se, että univormujemme hihassa roikkuu Suomen siniristilippu, symboloi joillekin afgaaneista aivan muuta kuin kansallisuutta - nimittäin kristinuskoa.”

(Afganistan - sinne ja takaisin)

Villen mukaan maan ongelmat ovat moninaiset. Ihmiset ovat ehtineet tottua sotaan, eivätkä nuoret miehet näe tulevaisuuttaan valoisana.

Kun ajatellaan, ettei mitään hävittävää ole, kynnys liittyä kapinallisjoukkoihin on arvatenkin matala. Huolestuttavaa on sekin, että Afganistanissa huumetuotanto kukoistaa ja muun muassa kannabista viljellään, Villen sanoin, ”kuin Suomessa viljaa”. Hän tuo osuvasti esille, että huumeviljelyn kannattavuus paikallisille on kuitenkin vain kolikon toinen kääntöpuoli: - Kaikki tietävät, ettei kannabiksesta lähde nälkä ja tämä synnyttää pattitilanteen. Alueella ei myöskään luoteta keskushallintoon, jota esimerkiksi armeija ja poliisi edustavat, lukutaito on heikkoa, eikä televisioitakaan ole.

Villen mukaan tämä mahdollistaa sen, että kapinallisten on helppo saada paikallisten tuki puolelleen. - Koko sekasorron kontrollointi on katastrofaalisen haasteen edessä ja pääosa edistyksestä on saavutettu vain siksi, että siihen on investoitu valtavat summat rahaa. Kun rahavirrat katkeavat, saattavat myös liittouman saavutukset murentua, hän arvelee. Ongelmavyyhtiin oman lisänsä tuo vielä se, ettei ISAF-operaation mandaatti ulotu Pakistaniin, josta kapinalliset saavat tukea.

Pikkuhiljaa myös asiaan perehtymättömän on yhä helpompi käsittää, mistä Villen vähemmän toiveikas näkemys maan tulevaisuudesta kumpuaa. Parin vuoden takaisessa reportaasissaan hän kertoo olosuhteiden mutkikikkuudesta kirjoittamalla, että ISAF:in saapuessa vierailulle kyliin paikalliset vakuuttavat heille uskollisuuttaan ja yhteistyöhalukkuuttaan. Yön saapuessa tilanne kääntyy kuitenkin päälaelleen, pakon 42 Kuvat Annika Falben

sanelemana; kapinalliset etsivät silloin majapaikkaa ja ruokaa, eikä kyläläisillä ole muuta vaihtoehtoa kuin tukea heitä.

Rauhanturvaajan tehtävät ovat ilmiselvästi olleet monessakin mielessä rikastuttava kokemus Villen elämässä. Asioista on helppo muodostaa pintapuolinen näkemys ja Helsingin Sanomia lukemalla vielä uskotella itselleen, että tietää maailman tilanteesta jotakin. Tuskimpa erojen räikeyttä voi kuitenkaan täysin ymmärtää, ellei saa mahdollisuutta kokea sellaista, mitä Ville rauhanturvaajana tai ellei -epäonnisen kohtalon myötä- joudu muutoin vastaavanlaisiin olosuhteisiin.

Vielä yhden asian Ville mainitsee jääneen erityisesti mieleen: muutoksen, joka hänen omassa asenteessaan matkan myötä tapahtui. - Lähdin Afganistaniin todella optimistisena muutoksen suhteen. Ajattelin, että ehkäpä me saamme muutoksen aikaan ja voitamme paikallisten tuen lopullisesti puolellemme. Loppua kohden kyynisyys kuitenkin valtasi sijaa, hän myöntää. Vaikka matkan seurauksena siis ehkä rikkoontuivatkin ne positiiviset mielikuvat, joita Villellä ja luultavasti monella muullakin reissuun lähteneellä etukäteen oli, antoi kokemus vastauksista päätellen opintovastaavallemme silti paljon. Sellaista ei luonnollisesti voi rahassa mitata. Paitsi että Afganistanissa vietetty aika varmasti opetti valtavasti vieraasta kulttuurista, lienee se ennen kaikkea antanut arvokasta perspektiiviä niille asioille, joille itse kunkin kannattaisi silloin tällöin uhrata kiitollinen ajatus.

LexPress

LexPress

43

VUOSIJUHLAT 2015

Lex ry:n 54. vuosijuhlat Teksti: Joona Lapinlampi ja Kerttu Pahta

Suurien kemujen järjestämiseen kuuluu elementtejä laidasta laitaan: yllättävän paljon työtä, onnistumisen elämyksiä, ympärivuorokautisia stressireaktioita ja puolen vuoden aikaraja, joka tuntui maaliskuun alussa tulevan vastaan aavistuksen liian nopeasti. Näin jälkikäteen ajatellen Lex ry:n 54. vuosijuhlat olivat allekirjoittaneiden mielestä menestys – niin järjestelyjen ja aikataulun kuin henkimaailmankin tasolla (perjantai 13. ei varsinaisesti vienyt meistä voittoa, sillä varsinaiset ongelmat ilmaantuivat vasta lauantain puolella Kirkkotiellä). Samalla kun painiskelimme vuoden tärkeimpien juhlien järjestelyjen parissa, jäsenistö käytti kaiken liikenevän aikansa jonottaen illalliskorttejaan sekä etsien sitä oikeaa mekkoa ja katseita kääntävää vierustoveria. Mielestämme tavoitteisiin päästiin erinomaisesti, onnittelut kaikille 448 vieraalle!

Itse iltajuhlaa edelsi perinteikäs cocktailtilaisuus Vanhan Raatihuoneen salissa, jossa sisarainejärjestöt, yhteistyöyritykset ja muut kutsuvieraat saivat esittää tervehdyksensä vuosia täyttävälle Lex ry:lle. Maljoja kohotettiin, pulloja avattiin, hyödyllisiä lahjoja jaettiin ja musiikkia soitettiin — istuva hallitus hemmoteltiin pilalle, minkä jälkeen siirryttiin Turun VPK:n talolle aloittelemaan pääjuhlaa.

Kuvat: Yasmin Manelius

44

LexPress

Tapojen mukaisesti vuosijuhlamarsalkat avasivat juhlan napakoilla virallisuuksilla, joita seurasi Lex ry:n puheenjohtaja Elina Hirvosen tervehdys. Tämän jälkeen illan juhlapuhuja, poliisiylijohtaja Mikko Paatero päästettiin ääneen.

Kuulimme myös sanasen tiedekunnan dekaanilta Jukka Mähöseltä. Yltiöliikuttavan puheen naisille piti tänä vuonna Jesse Jokinen, ja empiirisiin havaintoihinsa pohjaavan, kunnioitettavan rehellisen puheensa miehille piti Sanna Mäkilä. Ja mitä olisivatkaan juhlat olleet ilman ammattitaitoisia laulunjohtajiamme Joonas Raitista ja Juliana Tenovuota, jotka pitivät huolen illan sujuvuudesta niin hyvin, ettei kukaan juuri syödäkään ennättänyt. Marsalkat ja Lex ry kiittävät vielä toistamiseen herra poliisiylijohtajaa, muita puhujia, laulunjohtajia sekä cateringia!

Illan pääesiintyjänä lavan valloitti FEmale, jonka musisoinnin tahtiin itse kukin fiilisteli mukana laulaen. Vanhoista käytännöistä poiketen siirsimme tunnustuksien jaon pääjuhlaan, jotta palkittavat saisivat ansaitsemaansa näkyvyyttä ja osansa koko jäsenistön suosiosta. Onnittelut stipendien ja tunnustusten saajille! Ilta VPK:n talolla päättyi Sohon Torwien säestämiin tansseihin, joiden jälkeen juhlaväki siirtyi yökerho Piazzaan jatkoille, josta tie vei jatkojenjatkoille Kirkkotielle.

Vuosijuhlamarsalkat Kerttu Pahta ja Joona Lapinlampi

Vuosijuhlia tukemassa: - Borenius - Roschier - Castrén & Snellman - Hammarström - Puhakka Partners - Hannes Snellman - Krogerus - Waselius & Wist - Avance

LexPress

45

Puheenjohtajan tervehdys Arvoisa juhlapuhuja, hyvät kunniavieraat, rakkaat lexiläiset, kära nordiska gäster. Hyvät naiset ja herrat!

Tänä iltana saamme juhlia 54-vuotiasta Oikeustieteen Ylioppilaiden Yhdistys Lex ry:tä. Tuttu, mutta samalla upean arvokas Turun VPK-talo onkin tänään ääriään myöten täynnä, kun lähes 450 vierasta juhlistaa Lexin vuosipäivää.

Tästä juhlasta, niin kuin muistakin Lexin tapahtumista, kiitos kuuluu aktiiviselle jäsenistölle: järjestäjille ja kaikille teille, jotka osallistutte.

Kaksi henkilöä on kuitenkin tehnyt näiden juhlien eteen enemmän kuin kukaan muu, eikä mikään tästä olisi mahdollista ilman heidän lähes puoli vuotta kestänyttä ahertamistaan. Haluankin tässä vaiheessa kiittää vuosijuhlamarsalkoita Kerttu Pahtaa ja Joona Lapinlampea näistä ihanista vuosijuhlista. Kiitos, että olette loppuun asti järjestäneet juhliamme hyvällä asenteella ja huumorintajulla. Onneksi ette kuitenkaan joutuneet tekemään kaikkea yksin: iso kiitos myös vuosijuhlaviskaaleille Laura Sirpomalle ja Maija Terholle sekä koko vuosijuhlatoimikunnalle.

Lisäksi on hyvä muistaa, että kun nämä juhlat joskus loppuvat, ei juhliminen lopu siihen, vaan jatkuu vielä huomenna perinteisellä Akateemisella Silliaamiaisella, jonka järjestämisestä suuri kiitos sillisvastaaville Eeva Uotille ja Jannina Lehdolle sekä tietysti myös muulle sillistoimikunnalle.

Lex on tänään hyvin erilainen yhdistys kuin viisikymmentä vuotta sitten, mutta vaikka paljon on muuttunut, on Lex edelleen se, mikä tekee opiskeluajasta elämän parasta aikaa. Ainejärjestössä toimiminen on ainutlaatuinen tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin, saada uusia kokemuksia ja kokeilla omia rajojaan. On hienoa huomata, että vaikka monilla kipinä ainejärjestötoimintaan syntyy jo fuksina, uskaltavat vanhemmatkin opiskelijat lähteä mukaan kokemaan uutta, esimerkiksi Spexin lavalla.

Nykyisin opiskelijoita kannustetaan opiskelemaan ja valmistumaan entistä nopeammin ja tämä vaikuttaa myös ainejärjestötoimintaan. Moni haluaa olla mukana, mutta sitoutuminen vuodeksi tuntuu liian suurelta vastuulta. Huomattavissa on myös se, että nykyisin opiskelijat yhä useammin valitsevat jo tenttiä edeltävällä viikolla ennemmin opiskelun kuin juhlimisen. Onkin yhdistyksen vastuulla mukautua tähän muutokseen.

Vaikka ainejärjestötoiminta vie aikaa, väitän, että jokainen saa siitä paljon enemmän kuin antaa. Onkin hyvä muistaa, että meillä kaikilla on tilaisuus olla mukana kehittämässä yhdistystämme entistä paremmaksi ja helpommin lähestyttäväksi. Yhdistykseksi, joka vastaa jäsenistön toiveisiin aiempaa paremmin ja tarjoaa sellaisia osallistumismahdollisuuksia, jotka ovat houkuttelevia yhä useammille.

Myöhemmin tänään palkitsemme lexiläisiä, jotka ovat tehneet paljon ainejärjestömme eteen ja osaltaan kehittäneet toimintaamme. Tämä kehitys ei kuitenkaan ole loppunut, emmekä ole koskaan valmiita. Vaikka asioita 46

LexPress

ei pidä muuttaa vain sen takia, että saattaisin aikaan muutos ja vaikka perinteitä on hyvä kunnioittaa, ei asioiden muuttamista kannata pelätä. Joskus uusia asioita pitää kokeilla, vaikkei olisi varma lopputuloksesta, koska vain niin voimme saada aikaan uusia perinteitä. Tänä vuonna pyrimme uudistamaan ja kehittämään niin pieniä kun suuriakin asioita, tavoitteenamme paremmin jäsenistön tarpeisiin vastaava, aiempaa parempi Lex. Kiitos kaikille tämän vuoden toimijoille sitoutumisestanne, ajastanne ja työstänne yhdistyksemme eteen. Kiitos erityisesti Jasminelle, Nooralle, Millalle, Iirikselle, Natalialle, Antonille ja Villelle, että autatte kehittämään Lexistä entistä nykyaikaisemman, avoimemman ja ennen kaikkea meidän näköisemme.

Nordiska gäster! It’s nice to see so many of you here at Lex. I hope that you’ve had an amazing week here in Turku and I hope that you have made friends for life. I would like to thank our IntSek Milla Männistö for organizing this amazing week. Once more, I’d like to thank you all for coming and I hope you’ll enjoy the rest of the week.

Arvoisa juhlaväki, haluan toivottaa teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi nauttimaan hyvästä ruoasta, juomasta ja ennen kaikkea erinomaisesta seurasta. Vietetään yhdessä ikimuistoinen ilta, jota on hyvä muistella vielä vuosia opiskelijaelämän jälkeenkin. Nyt on kuitenkin aika aloittaa varsinainen juhlinta kohottamalla ensimmäinen malja rakkaalle 54-vuotiaalle Lexille!

Kiitos

Elina Hirvonen Hallituksen puheenjohtaja

Kunniapuhujalta Arvoisat oikeustieteilijät, hyvä juhlayleisö.

Oma taustani Lex ry:hyn on, että pääsin Turun oikeustieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1967 ja valmistuin keväällä 1972. Siinä välissä kävin myös asepalveluksen. Akateemiset perinteet ovat tärkeä osa yliopistoyhteisön yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden hengen siirtämistä seuraaville sukupolville. Kunkin ikäpolven tärkeä tehtävä on muokata perinteistä omannäköisiään. Turussa näitä historiallisia perinteitä on aina osattu vaalia.

Vietämme tänään Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ainejärjestö Lex ry:n 54. vuosijuhlaa. Olette selkeästi valiojoukkoa, joka on onnistunut saamaan vaativan opiskelupaikan. Vuonna 2014 Turun yliopiston oikeustieteelliseen valittiin ainoastaan 15 % noin 1500 hakijasta.

Lakimiesura mahdollistaa Teille mielenkiintoiset ja monipuoliset työmahdollisuudet sekä Suomessa että kansainvälisissä tehtävissä. Menestymiseen tarvitaan kuitenkin hyvän koulutuksen ja onnen lisäksi myös päättäväisyyttä, nopeita hoksottimia sekä kokonaisuuksien hahmottamista. ”Toimi niin, että kohtelet ihmisyyttä sekä omassa itsessäsi että toisissa aina myös päämääränä

LexPress

47

eikä koskaan pelkästään välineenä.” (Immanuel Kant) Toimintaympäristö, jossa me lakimiehet työskentelemme, on nykypäivänä entistä haastavampi. Alijäämäinen julkinen talous asettaa rajat sekä päättäjille että kansalaisille: toimintaa, kuten poliisitoimintaakin tulee jatkossakin johtaa lainsäädännössä määriteltyihin tehtäviin nähden liian rajallisin resurssein. Yhtä lailla nuorina juristeina tulette huomaamaan, että vakituisen työn saaminen on entistä haastavampaa.

Jotta taloutemme perusta pystytään hoitamaan ilman lisävelkaantumista, on jostain luovuttava. Juustohöyläaika on armottomasti ohi ja uskon, että poliittinen päätöksentekijäkin sen tietää ja siksi vaalien jälkeinen hallitusohjelma ja siihen liittyvä toimintasuunnitelma on avainasemassa. Talouden ja EU:n asettamien velvoitteiden toimintakehikko on viranomaisille haastava, sillä usein niihin liitetyt odotukset eivät aina vastaa viranomaisten kehyksiä ja toimintaedellytyksiä.

Turvallisuuden osalta olemme lähiviikkoina käytännössä kokeneet, että rauhallisena pidetty sivistyksen kehto Pohjoismaat ei ole enää lintukoto: Ukrainan vakava kriisi Krimin haltuunottoineen muutti täydellisesti lainvalvontaviranomaisten varautumisen kasvavaan itäliikkuvuuteen ja viisumivapauteen. Islamistisen terroristiryhmä Isiksen kehittyminen ja rikokset, sekä vuonna 2015 tapahtuneet Pariisin ja Kööpenhaminan terrori-iskut kertovat karua kieltään — maailma on erityisesti juuri turvallisuuden osalta muuttunut. Suomi on vielä säästynyt tällaisilta teoilta toisin kuin muut Pohjoismaat. Tosin on meilläkin ollut kaksi kouluammuntatapausta joiden jälkeen suomalaisen poliisin toimintastrategia on tarkennettu ja vastaa edelleen ajan tarpeita. Tosiasia on, että myös meillä voi tapahtua terroriteko tai siihen toiminnallisesti rinnastettavia tapahtumia, ja siihen on varauduttava niin hyvin kuin pystytään. Kun kyseessä kuitenkin on yhä enemmän “yksinäisten susien” toiminta, on avoimesti todettava, että avoimessa yhteiskunnassa niihin varautuminen täydellisesti on mahdotonta.

Turvallisuuden ylläpitäminen ja rikosten ennalta ehkäiseminen on poliisille yhä vaikeampaa. Samaan aikaan on katsottava eteenpäin ja kyettävä tarjoamaan kansalaisille sujuvia sähköisiä palveluita ja osallistuttava aktiivisesti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Poliisin päävastuulla oleva kova sisäinen turvallisuus (security) on tila, jossa jokainen voi nauttia oikeusjärjestelmän takaamista oikeuksista ja vapauksista sekä turvallisesta yhteiskunnasta ilman rikollisuudesta, häiriöistä tai onnettomuuksista johtuvaa pelkoa tai turvattomuutta. Valtion ulkoista turvallisuutta taas saattavat vaarantaa kaikki sellaiset pyrkimykset, joilla on vahingollinen vaikutus valtakunnan oikeuksiin tai Suomen ja ulkovaltojen välisiin suhteisiin. Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden käsitteet ovat näin ollen nykyään häilyviä, eikä niiden välille voida enää vetää tiukkaa rajaa.

Yhden näkemyksen haluan vielä lausua: Suomalainen luonne on jollakin tapaa melankoolis-negatiivinen. Se tarkoittaa mm. sitä, että aina halutaan joku rikosoikeudelliseen vastuuseen, eikä näkökulma ole ensisijaisesti se, että uhri -asianomistaja- saisi mahdollisimman hyvin oikeutta. Olisi hyvä jos lakimiehetkin voisivat omaksua kannan, jonka Montesquieu jo kauan 48

LexPress

sitten on lausunut: Vapaus on oikeutta tehdä kaikkea sitä, minkä lait sallivat. Toisin sanoen annetaan ihmisten tehdä kaikkea, mitä ei ehdottomasti ole kielletty — eikä haeta syitä, joiden nojalla asiat voitaisiin kieltää.

Toivotan omasta puolestani iloista vuosijuhlaa, ja menestystä Teille hyvin valitussa lakimiesammatissa toimimiseen!

KOHTI

”Kani”, sanoi Puh itsekseen. ”Kani on sellainen että hänen kanssaan on mukava puhua. Hän puhuu järkevistä asioista. Hän ei käytä kummallisia ja vaikeita sanoja niin kuin Pöllö. Hän käyttää yksinkertaisia ja helppoja sanoja, sellaisia kuin: ”Maistuisiko ruoka?” ja ”Ole hyvä, Puh”. Eiköhän olisi kaikkein viisainta mennä tapaamaan kania.” (A.A.Milne/Nalle Puhin mietekirja) Puhetta lyhennetty.

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero

Puhe miehelle Arvoisa juhlapuhuja ja muut kunniavieraat, upea vuosijuhlaväki ja erityisesti sinä – rakas mies.

Usean vuoden ajan Turun oikeustieteellisen sisäänpääsytilastot kertovat omaa kieltään siitä, mitä oikeustieteellisen miespopulaatiolle on tapahtumassa. Viime vuonna tiedekuntaamme sisään päässeistä kaksilahkeisia oli noin 30 prosenttia – tilanne on melko päinvastainen kuin 70-luvulla, jolloin kuulemma vain miehet osasivat harjoittaa tieteen lajeista jalointa eli oikeustiedettä. Miespuolinen oikeustieteilijä on siten vähitellen muuttumassa harvinaiseksi tieteenharjoittaja-luontokappaleeksi, jolle ominaisten esiintymispaikkojen kartoittaminen on välttämätöntä, jotta osaisin tässä puheessa kuvailla teille mahdollisimman kattavasti, miten uljas lexiläisurho näkyy lexiläisneidon arjessa.

Päädyin siis tekemään empiiristä tutkimusta, havainnoimaan tämän kyseisen populaation liikkeitä ja tarkastelemaan sille ominaisia käyttäytymistapoja. Keskityin ennen kaikkea laadulliseen empiiriseen tutkimukseen, sillä tilastojen kokoamisessa olisi juristin matikalla voinut mennä jotain vikaan. Tämä havainnointitutkimus oli metodina minulle tervetullut, sillä olen aivan liian tiiviisti viettänyt aikaani tiukan lainopin syövereissä viimeisten vuosien aikana. Sille löytyy siis luonnollinen syynsä, miksi minut on todennäköisemmin viime aikoina nähty kuluttavan enemmän aikaa Calonian kahviossa tai Lexin toimistolla, eikä suinkaan kirjastossa gradupaikallani: olen tirkistellyt lexiläismiehiä heidän omimmissa esiintymispaikoissaan.

Ja sitten tekemiini havaintoihin…

Aloitin empiirisen tutkimukseni luonnollisesti tiedekuntarakennuksemme Calonian aulasta eräänä maanantai-aamuna klo 9.50. Mistä muualtakaan voisin heti tutkimukseni aluksi saada isomman otannan lexiläismiehiä? On tietenkin pakko myöntää, että havainnointiajankohtani ei ollut mitenkään ihanteellinen, sillä viiden vuoden opintojeni aikana olen huomannut lexiläismiehen perusominaisuuden olevan aamu-unisuus, sillä niin usein hän jätti saapumatta aamuluennoille tai valitsi kielten kurssin ajankohdaksi myöhäisimmän iltapäiväryhmän.

LexPress

49

Luotin tällä kertaa kuitenkin siihen, että tenttikirjojen vieroksuminen ja lukusalin välttely on saanut osan lexiläisimiehistä treenauttamaan Calonian kahviossa istumalihaksiaan noppapöydän ympärillä.

Alati pienentyväksi populaatioksi lexiläismiesten lauma vaikuttaa kahvion läpi luodun ensisilmäyksen perusteella säilyttäneen monipuolisuutensa, mikä onkin ehdottomasti tarkkailukohteeni vahvuus: on tummaa, vaaleaa, punapartaista, ponihäntää, siilitukkaa, pitkänsalskeaa, lihaksikasta salikarjua, hoikkavartisempaa, kultturellia taiteilijasielua – ihan vain muutamia esimerkkejä mainitakseni - biodiversiteetin voi sanoa kukkivan.

Havaitsin myös käytyjen kahvilakeskustelujen pohjalta, että lexiläismies on elintilan vähentyessä löytänyt itselleen uudenlaisia toimintaympäristöjä, toimimalla esimerkiksi spexin tanssijana tai osallistumalla omalla ravintolallaan ravintolapäivän ohjelmaan. Tämä on niin erinomainen havainto tarkkailtavan populaation muuntautumiskyvystä dynaamisessa opiskelijayhteisössä, että kirjoitan sen pölkyillä kirjaimilla tarkkailupäiväkirjaani.

Havainnointiurakkani jatkuu seuraavana päivänä aivan sattumalta Assarin ullakolla, jonne porukka lexiläismiehiä on saapunut lounastamaan – sinänsä poikkeuksellista, sillä lexiläisherroihin törmää yleensä suuremmalla todennäköisyydellä Åbo Akademin opiskelijaruokaloissa heidän ylläpitäessään toisen kotimaisen suullista taitoa – tämä muuten tapahtuu sanomalla kassatarjoilijalle ”Tack”. Toinen tyypillisempi lounaspaikka on Macciavellin delin ja proteiinibistron puoli, jossa he nauttivat opiskelijaruokaloiden kulinaristisinta antia, tai torstai-iltana McDonald’sin tai Akateemisen Hesburgerin jono. Havaitsen lexiläismiehen ruokahalun olevan kohdallaan, ahkera pykälien pänttääminen on ilmiselvästi nostanut kalorinkulutuksen aivan omalle tasolleen. Tämän huomaan erityisesti siinä vaiheessa, kun on minun vuoroni ottaa ruokaa: Lexiläismiehen naaraustaidot ovat nimittäin olleet niin loistavat, että minun on tyytyminen pähkinäiseen broilerikastikkeeseen ilman broileria.

Viikon seuraava havainnointiajankohtani on tietenkin keskiviikkona lounaan jälkeen, kun Lexin oma olohuone eli toimisto on avannut ovensa.

Lexiläisurhot vaeltavat nimittäin toimistolle sankoin joukoin joko karvaan puolen tunnin tenttikokemuksen jälkeen nauttimaan kupposen kuumaa tai saalistaakseen… juoma- tai tapahtumalippuja tietenkin. Toimistolla onkin otollisesti juuri muutama tarkkailemani miespopulaation edustaja löhöämässä rennon näköisesti sohvalla. Lexiläismiesten tiedonjano näyttää sammumattomalta, sillä niin ahnaasti he ahmivat Cal§arin juttuja toisensa perään tai selaavat viimeisimmän tapahtuman kuvagalleriaa. Mikäli samanlainen kyltymätön tiedonjano ulottuisi myös tenttikirjallisuuden läpikäymiseen, olisivat professorit varmasti seitsemännessä taivaassa.

50

LexPress

Myös liikunta tuntuu olevan oikeustieteilijänuorukaisten sydäntä lähellä – tämän voi päätellä Calonian naulakoilla pyörivien salibandymailojen ja treenikassien määrästä tai lukusalissa leijuvasta vienosta urheilusaippuan tuoksusta. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, sillä onhan nykyisen fitnessihanteen aikakaudella tulevan lakimiehen puvun hihojen kiristeltävä lihasten ympärillä pitkittyneiden oikeudenkäyntien vaatien toisaalta maraton-tason fyysistä kestävyyttä... Seuraavaksi onkin siis aika tarkastella turkulaisten oikkarimiesten urheilumaastoja. Tarkkailujaksoni havainnointien perusteella lexiläismiehet harrastavat erityisesti Yliopistoliikunnan kuntosalilla käymistä. Yritän päästä kuntosalin puolelle tekemään havaintoja, mutta huonoksi tuurikseni käynnissä on juuri Yliopistoliikunnan äijävuoro eli miesopiskelijoiden oma lihasten jännittelyhetki, jonka saamiseksi muuten yhdenvertaista kohtelua peräänkuuluttaneet lexiläismiehet tekivät aikoinaan aloitteen. Edistyksellistä. Merkitsen kuitenkin havainnointipäiväkirjaani lexiläismiesten innon itsestään huolehtimiseen.

Torstai-illan Kirkkotiebileet ovat tapahtuma, jossa on otollista havainnoida kohderyhmäni rennompaa vapaa-ajan käyttäytymistä – torstai-iltana olinkin asemissa havainnointikiikareiden kanssa! Lukusalissa istumisesta kangistuneista takareisistä tai YTHS:n Pylly ylös -kampanjan julistamista haitoista ei näytä olevan tietoakaan, kun lexiläismies pääsee irti Kirkkotien tanssilattialla – tai jopa pöydillä. Muutamien paljaiden babyoilin kuorruttamien rintakehien lisäksi myös lexiläismiesten lanne vaikuttaa olevan öljytty, sillä niin notkeasti he pystyvät jammailemaan uusimpien hittibiisien tahdissa, twerkkaamaan tai reivaamaan vanhoja tuttuja Kikkakuvioita tanssilattian partaveitsinä.

Kirkkotiellä on myös mahdollista saada osoitus lexiläismiehen loistavasti toimivista aisteista, sillä niin taitavasti hän osaa pimeässä diskopallojen loisteessa suunnistaa kohti juhlajuomaa notkuvaa baaritiskiä. Terävän pimeännäön lisäksi on mahdollista havainnoida lexiläismiehen hajuaistin lyövän vertoja maailman terävimmillekin hajuaisteille - usean Kirkkotiellä vietetyn tunnin jälkeen lexiläismiehen mielestä naisen hiukset tuoksuvat edelleen aivan ihanilta, vaikka pehmeän parfyymin tuoksu on vaihtunut rakkaan Kirkkotien ominaistuoksuun.

Havannointitutkimukseni on toki kapea-alainen, mutta jo se omassa laajuudessaan osoittaa, miten elinvoimainen, komea ja monipuolinen oikeustieteilijämiesten populaatio meillä täällä Turussa on. Haluankin osoittaa kiitokseni sinulle rakas mies, että olet mukana kaikissa edellä mainituissa opiskelijaelämän arkisissa hetkissä tehden niistä juhlaa – jopa silloin, kun viet Assarilla sen viimeisen rapean kalapalan. Kiitos erityisesti siitä, että olet tänään täällä vuosijuhlassa kanssani. Kiitos rakas mies, että sinä olet kaikkine ominaisuuksinesi omana itsenäsi juuri se puuttuva palanen, joka saa minun bolognanpunaisen sydämeni pamppailemaan entistäkin suuremmalla sykkeellä.

Sanna Mäkilä

LexPress

51

Tekstin koonnut: Jenna Pentik채inen Kuvat: Lex

Puhe naiselle Arvoisat kunniavieraat, muiden ainejärjestöjen edustajat ja vieraat, nordiska gäster, hyvät lexiläiset, ystävät, miehet ja ennen kaikkea naiset. Äitini kertoi hiljattain tarinan siitä, miten hän tapasi isäni. Älkää huoliko, tämä ei ole aivan yhtä pitkä tarina kuin se toinen, missä tavataan äiti.

Kaikki lähti siitä, kun äitini oli eräänä kesäiltana Luvian Laitakarin tanssilavalla. Hän oli jo kohtapuolin lähdössä kotiin päin, kun eräs nuori mies lähestyi häntä ja kysyi: “Lähetkö, kaunis tyttö, tanssimaan?” Äitini ei ollut samaa mieltä, vaan vastasi: “Sun kanssas en kyllä lähde mihinkään,” ja poistui kotiin. Tämä lienee useammallekin miehelle tuttua.

Vierähti useampi kuukausi, kun äitini käveli iltamyöhäisellä kohti kotia läpi Porin keskustan ja ohitti Kinon, joka silloin vielä oli todella elokuvateatteri, eikä suinkaan baari. Kyseisen cineman edessä oli poikajoukkio, jonka keskellä eräs heistä yritti hyppiä kohti ylhäällä olevaa ulkovaloa, ilmeisesti tarkoituksenaan rikkoa se. En muista tarkalleen, mitä mieltä äitini oli tästä toiminnasta, mutta hänen sanansa taisivat olla suurin piirtein: “Sellanenkin apina.” Kuinka ollakaan, kyseinen nuori mies huomasi äitini ja lähestyi tätä. Hän oli sama mies kuin aiemmin Laitakarin tanssilavalla ja huikkasi äidilleni: “Hei, kaunis tyttö, odota!” Lienee sanomattakin selvää, että äitini jatkoi matkaa.

Taas kului hyvä tovi ja äitini oli viettämässä ystävänsä kanssa aikaa niin sanotulla piikarännillä, joka oli siis ymmärtääkseni tietty reitti Porin keskusta-alueella, jonka varrella nuoret naiset seisoskelivat ja jota pitkin miehet ajelivat autoillansa. Tarkoituksena oli, että miehet pysähtelivät näiden naisten kohdalle ja naiset päättivät, nousevatko auton kyytiin. Tiedän miltä tämä kuulostaa. Kyseessä ei ollut prostituutio.

Auto, joka äitini ja hänen ystävänsä eteen pysähtyi, oli kuulemma pösö, jossa oli punainen vauhtiraita. Kuskin puolella istunut mieshenkilö kysyi äidiltäni: “Hei, kaunis tyttö, lähetkö kaffeelle?” Ja kyseessähän oli tietenkin sama nuori mies, jonka äitini jo kahdesti aiemmin oli tavannut. Jostakin kohtalon oikusta äitini kuitenkin suostui nousemaan kyytiin ja lähtemään kahville. Ehkä todella on niin, että kolmas kerta toden sanoo. Tai sitten useamman miehen olisi syytä maalata vauhtiraita pösöönsä.

He ajelivat kahville silloiselle Tiilimäen Kesoilille, eli Kespalle. Todellista porilaista romantiikkaa, siis. Isäni tarjosi kahvit, herrasmiehen tavoin. Äitini oli tosin hieman harmistunut siitä, että isäni kysyi häneltä: “Otat sää känttyy kans?” Siitäkin huolimatta tuosta hetkestä alkoi kymmenien vuosien rakkaustarina ylä- ja alamäkineen.

Nainen, tällä tarinalla on kolme tärkeää opetusta tämän puheen kannalta. Ensinnäkin, että me miehet emme osaa puhua sinulle niin, kuin sinulle tulisi puhua. Toisekseen, että sinun tekosi ja ajatuksesi voivat toisinaan vaikuttaa meistä hankalilta. Ja kolmanneksi, että näistä huolimatta meidän rakkautemme sinua kohtaan kestää suuremmatkin vaikeudet.

LexPress

53

Sunnuntaina vietettiin sattuvasti naistenpäivää. UN Women kehotti ruusujen ostamisen sijaan lahjoittamaan rahaa kehitysmaiden naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön, naistenpäivän alkuperäisen tarkoituksen hengessä. Se on hieno tavoite. Helsingin Sanomien kolumnisti kiinnitti huomiota samaan asiaan ja haastoi ihmisiä kyseenalaistamaan käsityksiä siitä, että naiset haluavat tai tarvitsevat hemmottelua ja suklaata.

Minä ostin ruusun naistenpäivänä. Mutta en minä ostanut sitä hemmottelun takia tai siksi, että ajattelisin heikon, tunteellisen ja nyyhkyttelyyn taipuvaisen sukupuolen sitä tarvitsevan. Minä ostin ruusun kunnianosoituksena kauniille, älykkäälle ja rohkealle avovaimolleni. Ostin ruukussa kasvavan ruusun, jotta se ei lakastuisi ja jotta hän - mutta ennen kaikkea minä - muistaisi joka päivä sen, kuinka ylpeä ja onnellinen olenkaan hänestä.

Kuinka joka päivä muistaisimme, että kävi elämässä mitä tahansa, minä olen miehenä hänen tukenaan. Ja kuinka joka päivä minä yllätyn siitä, kuinka paljon parempi kuin minä hän onkaan niin monessa asiassa. Toivottavasti te muutkin miehet ostitte naisille ruusun näiden seikkojen takia.

Mitään näistä asioista en kuitenkaan osannut silloin sanoa vaan vasta, kun olen saanut aikaa pukea tunteeni sanoiksi. Joten nainen, anna meille miehille anteeksi se, ettemme osaa kertoa, kuinka paljon sinua arvostamme.

Minä olen tuntenut sinut jo syntymästäni saakka. Tai oikeastaan jo sitä ennen. Minulla on ollut yli 27 vuotta aikaa tutustua sinuun, enkä silti tänäkään päivänä täysin ymmärrä sinua. Joka päivä opin sinusta jotakin uutta ja ihmeellistä, jota en koskaan aikaisemmin ole tajunnut. Ne voivat olla miellyttäviä tai epämiellyttäviä asioita. Joskus, kun minua oikein harmittaa, saattaa tuntua, että ymmärrän paremmin urospuolista koiraani, kuin sinua. Se syö, nukkuu, tekee töitä ja yrittää silloin tällöin jotakin narttua.

Yksinkertaista. Jos se katsoisi jääkiekkoa, se olisi suomalainen mies.

Minä en aina ymmärrä, miksi sohvan täytyisi olla kymmenen senttiä vasemmalla tai miksi jokin matto sopii yhteen joidenkin tuolien kanssa.

Minä en aina ymmärrä, miksi jokin tehtävä aiheuttaa sinulle stressiä. Nainen, minä en aina ymmärrä, miksi sinä olet iloinen, surullinen tai vihainen. En, vaikka selittäisit. Ja joitakin asioita minä en edes halua ymmärtää. En halua ymmärtää, miksi naurat usein huonoillekin jutuilleni. En halua ymmärtää, miksi tiedän jo etukäteen, mitä sinä aiot sanoa. En halua ymmärtää, miksi tunnen itseni niin onnelliseksi, kun sinä olet ylpeä minusta. Mutta ne asiat, jotka minun tulisi ymmärtää - niiden suhteen lupaan yrittää. Joten nainen, anna meille miehille anteeksi se, ettemme me aina ymmärrä sinua.

Vaikka me miehet olemme usein huonoja kertomaan tuntemuksiamme, emmekä ymmärrä sinua, se ei tarkoita, ettemmekö me rakastaisi sinua. Sinä merkitset meille niin paljon, että jaksamme yrittää. Mutta joskus se, mitä tunnemme sinua kohtaan, on meille liikaa. Joskus se tuntuu sisällämme olevana solmuna. Toisten kieli tuntuu treffeillä kankealta. Toiset punnertavat salilla päänsä selväksi. Jotkut eivät ymmärrä, mitä he tuntevat, ja siksi sinä tunnut heistä uhkaavalta.

54

LexPress

Mutta rakkaus on sitä, ettei seiso toisen tiellä, vaan takana. Rakkaus on sitä, että epäonnistuessaan itse, voi olla onnellinen siitä, että toinen onnistuu.

Meidän miesten tulee muistuttaa toisiamme siitä.

Nainen. Minä rakastan sinua silloin, kun sinä olet surullinen, tai heikko, tai eksyksissä. Minä rakastan sinua silloin, kun sinä tarvitset minua. Ja minä rakastan sinua silloin, kun olet vahva, ja päättäväinen, ja iloinen. Minä rakastan sinua silloin, kun sinä et edes tarvitsisi minua.

Nainen, sinä olet kaikki ilman minuakin, mutta ilman sinua minä en ole mitään. Sinä olet minun äänekkäimmät nauruni ja suurimmat suruni. Sinä olet minun elämäni.

Joten vaikka en osaisi puhua sinulle ja vaikka en ymmärtäisikään sinua, toivon, että voit antaa sen minulle anteeksi. Vaikka kaikki, mitä osaisin sanoa, on: “Otat sää känttyy kans?” se, mitä todella tarkoitan, on: “Nainen, minä rakastan sinua.”

Kiitos.

Jesse Jokinen

LexPress

55

SILLIS 2015 Haastattelussa sillisvastaavat Lex ry:n 54. vuosijuhlan jälkeinen sillis vietettiin tänä vuonna Nousiaisissa seurantalo Kalliopohjassa. Vuoden 2015 sillisvastaavina toimivat Jannina Lehtonen ja Eeva Uoti. Sillis on tunnetusti yksi vuoden suurimpia tapahtumia ja vastuu tapahtuman onnistumisesta on suuri. - Syksyllä tuli sähköposti, jossa haettiin sillisvastaavia ja siitä se ajatus sitten lähti. Halusin osallistua jollakin tavalla Lexin toimintaan ja sillis vaikutti sopivan hauskalta tapahtumalta järjestää, Jannina kertoo.

Haastavimmaksi osuudeksi vastaavat mainitsevat sopivan tilan löytämisen. Eeva ja Jannina olivat kuitenkin ajoissa liikkeellä ja sopiva paikka onnistuttiin lyömään lukkoon jo ennen joulua.

- Kevään puolella eniten tekemistä riitti ruokasponsoreiden kanssa, mutta onneksi toimikunnasta oli suurta apua niiden hankkimisessa!

Työtä järjestelyissä riitti ja usein niitä tehtiin yömyöhään saakka. Vaikeinta tehtävässä oli sillisvaastaavien mukaan päästä alkuun, sillä kumpikaan ei ollut aiemmin järjestänyt vastaavia juhlia. - Piti osata ottaa huomioon kaikki mahdollinen pienimpiä yksityiskohtia myöten. Kyselimme paljon järjestelyistä edellisen vuoden vastaavilta.

Sitä mukaa, kun asioita sai tehtyä, järjestely tuli helpommaksi.

Kauhuskenaariot osoittautuivat turhiksi ja tapahtuma onnistui yli odotusten.

Ruokaa oli paljon ja sitä jäi ylikin. Tarjolla oli muun muassa kinkkupastasalaattia, karjalanpiirakoita, leipää, donitseja, sipsiä, pannukakkua, kebabrullia, silliä ja munakokkelia. Ulkona pihalla oli grillikatos, jossa oli tarjolla hodareita ja pyttipannua.

Juhlakansalle tarjoiltiin tietysti myös virvokkeita ja talon lonkeroa. Viihdepuolesta vastasivat DJ:t, sekä palju, sauna ja pomppulinna. - Järjestämisessä erityisen mukavaa oli erilaisten ihmisten kanssa työskentely. Erityiskiitokset mahtavalle sillistoimikunnalle!

Eeva ja Jannina toteavat, että järjestelyissä riitti kyllä työtä, mutta kaikki vaivannäkö oli sen arvoista. - Välillä oli epätoivon hetkiä ja mutkia tuli matkaan, mutta kaikki kuitenkin järjestyi lopulta parhain päin. Meillä oli onneksi iso toimikunta apuna, mikä oli korvaamatonta. Iso kiitos myös huikeille sillisvieraille, teitte tapahtumasta eeppisen!

56

LexPress

OPINTO PALSTA Opintopalsta nostaa esiin opintoasioissa käsiteltävinä olevia asioita

Millaista sen opetuksen nyt sitten pitäisi olla?

Voisin aloittaa sanomalla, että otetaanpa tutkintouudistus -kissa pöydälle, mutta enpäs sanokaan. Aktiivisesti opintopalstaa seuranneet ovat nimittäin varmasti jo huomanneet, ettei sitä ole sieltä ikinä oikein laskettu alaskaan.

Eikä ihme, tutkintouudistus on edunvalvonnan tärkeimpiä vaikutuspaikkoja, ja siksi se myös ansaitsee arvoisensa huomion.

Erityisesti oikeudenalojen perusteiden sisältöön ja opetukseen kohdistuva tyytymättömyys on aikamoista. Perinteinen yhdistelmä — luennot, kirjallisuus ja tentti — on tosin kaunistellenkin ilmaistuna aikansa elänyt.

Työelämässä tärkeitä taitoja, kuten argumentointia tai käytännön kirjoitustyötä tuskin kukaan voi sanoa oppineensa liiaksi. Tällä hetkellä saatamme törmätä tilanteisiin, joissa ensimmäiseltä erikoistumisjaksolta käteen ei jää niinkään oppi juridiikasta, vaan kirjoittamisprosessista. Tavoitteena myös ensimmäisellä erikoistumisjaksolla olisi kuitenkin päästä käsiksi juridiseen asiantuntemukseen, tiedon keräämiseen, kriittiseen analysointiin ja uuden tiedon tuottamiseen.

On silti hyvä tunnistaa vallitsevat haasteet: Oikeustieteellisen tutkinnon sisältöön kohdistuu tietty paine ulkopuolelta, eikä yksittäinen tiedekunta voi täysin itsenäisesti linjata tarpeellisen ja ei-tarpeellisen tiedon rajanvetoa.

Tutkinnon on tarjottava riittävä oppi oikeusjärjestyksestä, mutta toisaalta se pitäisi pystyä suorittamaan tietyssä ajassa. Jälkimmäiselle omat haasteensa asettaa nykyinen opintotukijärjestelmä. Uudistaminen on hankalaa, sillä omaksuttavan aineistovuoren kokoa ei voida rajoittaa argumentointitaitojen kustannuksella, eikä tutkinnon ajallinen pidentäminenkään ole realistista.

Onneksi haasteet ovat voitettavissa uusien ideoiden avulla. Hyvänä esimerkkinä perusopinnoissa tehtävät kirjalliset työt, joista voi saada lisäpisteitä tenttiin. Kirjallista tenttiä ei myöskään kannata pitää ainoana tapana mitata oppimista. Vaihtoehtoina voisivat olla Moodle-tentit, jotka mittaavat aineiston soveltamista ulkoa opettelun sijaan, tai vaikkapa ryhmissä suoritettavat harjoitusoikeudenkäynnit. Niin tai näin, opiskelijoiden ääni tulee kehitystyössä kuulumaan vastaisuudessakin ja omia ideoita voi tuoda esille esimerkiksi osoitteessa opinto@lex.fi.

Ville Laakso

Hallituksen opintovastaava opinto@lex.fi

LexPress

57

KOHTI

MENESTYSTÄ

Some haltuun työnhaussa Sosiaalisen median merkityksestä työnhaussa puhutaan paljon, mutta kuinka moni lopulta on saanut työpaikan sosiaalisen median avulla?

Teksti: Pauli Engblom

Sosiaalisen median rekrytoinnin ja työnhaun koulutuspalveluja tarjoavan HC Services Oy:n pääkouluttajan Tom Laineen mukaan tarkkoja lukuja ei ole. Sen sijaan tänä vuonna julkaistun, ensimmäistä kertaa aihetta käsitelleen tutkimuksen mukaan 81 prosenttia rekrytoijista käyttää sosiaalista mediaa työssään tavalla tai toisella. – On esimerkiksi yritysprofiileja ja henkilökohtaisia profiileja, joiden kautta rekrytoijat tekevät työtään. Lisäksi sosiaalisessa mediassa ilmoitetaan työpaikoista ja luodaan työnantajakuvaa, Laine kertoo.

Palvelut erilaisia Kun hakee töitä sosiaalisen median avulla, on hyvä tietää perusasiat eri kanavista. Olennaisin on LinkedIn, jota käyttää 97 prosenttia rekrytoinnin parissa työskentelevistä ihmisistä. Facebookia käyttää 60 prosenttia ja Twitteriä 40. Palvelut eroavat Laineen mukaan toisistaan merkittävästi.

LinkedIn on asiapitoinen palvelu, jossa verkostoidutaan ammatillisesti eikä hauskuutta tai viihdettä ole mukana. LinkedInissä voi tehdä statuspäivityksiä, käydä ryhmäkeskusteluja ja profiili on ikään kuin laajennettu ansioluettelo. Facebookia käytetään rekrytoinnissa lähinnä työpaikkailmoitusten tekemiseen. Lisäksi oma henkilökohtainen verkosto voidaan aktivoida työtä hakiessa. – Twitter puolestaan on kanava, jossa työnhakuprojektissa on tavoitteena houkutella trafiikkia esimerkiksi omaan LinkedIn-profiiliin tai blogiin. Twit58

terissä erottuu näyttämällä oman osaamisensa jakamassaan sisällössä ja osallistumalla keskusteluihin fiksusti, Laine kertoo.

Kolmen suuren kanavan lisäksi on muitakin vaihtoehtoja. Työnhakublogissa pystyy esittelemään osaamistaan laajasti blogikirjoitusten ja ladattavien eri kielisten ansioluetteloiden avulla. Pinterestiä voi käyttää työnäytetyyppisen profiilin rakentamiseen. Myös Instagramilta odotetaan paljon, erityisesti työpaikkailmoitusten jakamisen osalta. Sen sijaan oman osaamisen esittely Instagramissa on haastavaa. Työnhaussa voi hyödyntää myös videopalveluita, kuten Youtubea ja Vimeota.

Tärkeimmäksi Laine nostaa LinkedInin muun muassa siksi, että palvelua käyttää noin 768 000 suomalaista. Heistä lähes kaikilla on vähintään ammattikorkeakoulututkinto. LinkedIn on Laineelle tuttu paikka, koska hän on verkostoitunein suomalainen palvelussa.

– Kannattaa lähteä liikkeelle siitä, että on Linkedin ja sitten pohtii, mitkä olisivat niitä kanavia, jotka kiinnostavat itseä. Jos menee palveluun sen mukaan, että on ikään kuin pakko, niin se ei ole hyvä. Aluksi on järkevää valita kahdesta kolmeen kanavaa, Laine neuvoo.

Asiallista sisältöä Entä minkälaista sisältöä someen kannattaa jakaa? Pitääkö esimerkiksi Twitterissä pysyä oman asiantuntijuuden ydinalueella vai pyrkiä ottamaan kantaa erilaisiin asioihin?

LexPress

Laineen mukaan lain näkökulmasta hieman harmaa alue, koska periaatteessa netistä löydettyä tietoa ei saa käyttää työhönottopäätöstä tehtäessä.

Kuvassa Tom Laine

– Twitterissä voi samaan aikaan keskustella jalkapallosta ja omasta asiantuntijuusalueesta. Sillä tavoin tulee löydetyksi. Kannattaa linkittyä oman alan keskusteluihin ja toivoa, että joku huomaa. Twitterin kanssa löydetyksi tuleminen on tosin vaikeaa, Laine sanoo.

Kun omalla työnhakukampanjalla haluaa erottautua, ei kannata tehdä liian vakavaa sisältöä. Sosiaalisessa mediassa kevyet ja viihteelliset sisällöt saavat huomiota ja voivat johtaa rekrytoimiseen. – Suurin osa kampanjoista on aika vakavamielisiä ja niissä pyritään korostamaan ammattimaisuutta ja tietyllä tavalla vakavuutta.

Silti sanon, olkaa mieluummin vakavia, kuin jotain, mitä ette ole, koska siitä ei tule mitään. Kampanjoita ja ihmistyyppejä on laidasta laitaan.

Kaikkea ei kannata somessa julkaista. Esimerkiksi entistä pomoa ei pidä parjata. – Oli se edellinen työsuhde päättynyt miten tahansa, niin työnantajan haukkuminen on äärimmäisen typerää.

Googlaa itsesi Rekrytoijien googletukset ovat

Tiedonhaku on kuitenkin yleistä.

Asiasta tehdyn kyselyn mukaan ammattirekrytoijista 55 prosenttia ja sisäisistä rekrytoijista 21 prosenttia hakee työnhakijoista tietoa somesta ja muualta netistä. – Uskon, että luku on paljon suurempi. Olettakaa, että teidät tullaan googlaamaan, koska ette voi estää sitä, eikä siitä jää mitään jälkeä. LinkedInistä periaatteessa jää jälki, mutta jokainen alansa osaava rekrytoija osaa tehdä haun jälkiä jättämättä, Laine sanoo.

Laineen mukaan kannattaa tehdä haku omalla nimellä ja tehdä myös kuvahaku. Sisältöä on vaikeaa tai mahdotonta poistaa palveluista ja internetin muisti on ikuinen. – Sisällön pitäisi olla sellaista, että sen voi näyttää entisille ja tuleville pomoille – sekä äidille.

Nuorille somen käyttö on tuttua, mutta usein harkitsematonta.

Laineen mukaan ongelmaksi voivat muodostua esimerkiksi biletyskuvat tai liiallinen innostuminen jostain poliittisesta aatteesta, joka ei nosta vastakaikua mahdollisessa työnantajassa. Monet nuorten käyttämät some-palvelut ovat myös sellaisia, joiden kautta on vaikeaa näyttää osaamistaan. Positiivista näkyvyyttä Google-haussa voi nostaa hyvillä sosiaalisen median profiileilla, joista LinkedIn ja Twitter ovat melko korkealla hakutuloksissa. Googlehaussa parhaiten näkyy Googlen oman Google+-palvelun sisältö.

– Google+ on maailman toisiksi suurin some-palvelu, vaikka se onkin ollut äärimmäisen passiivinen koko olemassaolonsa ajan. Silti se on huikean hakukonenäkyvyyden takia hyvä verkkosivujen korvike varsinkin aloittelijoille, Laine neuvoo.

LexPress

59

Vaihtoehto tenttipuurtamiselle: Viikko Eiffel-tornin juurella kansainvälisen riidanratkaisun kiehtovassa maailmassa!

Helmikuun alussa kolmesta oikeustieteilijästä koostuva joukkue ”ICC Team Turku” suuntasi Pariisiin sovittelemaan muuta kuin kaupunkiin tavallisesti assosioitavia haute couture -vaateluomuksia ja designer -kenkiä. ICC Team Turku osallistui ensimmäisenä suomalaisena joukkueena kansainvälisen kauppakamarin (ICC) järjestämään kansainväliseen kaupallista sovittelua koskevaan kilpailuun (ICC International Commercial Mediation Competition) –tapahtumaan – joka kerää yhteen sovittelun ammattilaisia ympäri maailmaa. Joukkue sijoittui kilpailussa kaiken kaikkiaan 23:ksi ollen paras pohjoismainen ja kuudenneksi paras eurooppalainen joukkue.

Teksti ja kuvat: Anna-Karoliina Ihalainen, Joanna Rindell, Wilma Yläjärvi

Ajatus kilpailuun osallistumisesta sai tuulta alleen, kun tutkijatohtori Jaakko Salminen vinkkasi kilpailusta viime kevään lopulla Anna-Karoliina Ihalaiselle. Kesän aikana kilpailun taustoja selvitettyään AnnaKaroliina totesi kilpailun konseptin vaikuttavan erittäin mielenkiintoiselta ja syyslukukauden alkuun mennessä hän oli saanut opiskelukaverinsa Joanna Rindellin ja Wilma Yläjärvenkin vakuuttumaan kilpailuun osallistumisesta.

Pariisi muuttuu viikon ajaksi sovittelun solmukohdaksi Tämänvuotinen, kansainvälisen kauppakamarin pääkonttorissa Pariisissa järjestetty, sovittelukilpailu pidettiin 6.-11.2.2015 ollen kymmenes lajiaan. Kilpailun suosio on kasvanut vuosien aikana muutaman yliopiston välisestä kilpailusta yli 67 yliopistoa kattavaksi mittelöksi. Kilpailun ympärille rakennettu Mediation Week on kaiken kaikkiaan valtava tapahtuma: kilpailu koostuu yhteensä noin 200 sovitteluistunnosta ja lisäksi useista sovitteluun liittyvistä seminaareista, workshopeista ja iltatilaisuuksista.

60

Voidakseen osallistua kilpailuun on joukkueiden haettava osallistumisoikeutta kilpailun järjestävältä ICC:n toimikunnalta. Toimikunta julkaisee kilpailuun valittujen joukkueiden nimet kilpailua edeltävän lokakuun lopussa, jolloin kilpailuun valmistautuminen alkaa toden teolla. Kilpailujoukkue voi koostua 2-4 opiskelijasta, joista vähintään yhden on oltava oikeustieteen opiskelija.

Oikeustieteilijöiden lisäksi myös kauppatieteilijät voivat osallistua kilpailuun.

Kiistojen aiheet vaihtelivat raketti- ja luksuspienkonevalmistajien erimielisyyksistä pilaantuneen viinisadon aiheuttamiin ongelmiin.

Kilpailussa ratkotaan kuvitteellisia kaupallisia kiistatilanteita soveltamalla Kansainvälisen kauppakamarin sovittelusääntöjä. Kuvaukset kiistatilanteista lähetetään kilpailuun mukaan valituille joukkueille marraskuun alkupuolella ja jokainen joukkue saa ratkaistavaksi kahdeksan kiistaa, joista neljä käydään läpi alkuerissä ja loput neljä sitä mukaa, jos joukkue etenee kilpailussa. Kilpailu alkaa kirjallisella

LexPress

vaiheella, jossa jokainen joukkue toimittaa tuomariston arvioitavaksi kahden sivun mittaisen analyysin, eli niin sanotun sovittelusuunnitelman (Mediation Plan), neljästä alkuerässä läpikäytävästä kiistatilanteesta.

K i i s t a k u va u k s e t s i s ä l t ävä t yleiskuvauksen sekä erillisen salassa pidettävän osan. Yleinen osa jaetaan samanlaisena kummallekin osapuolelle, kun taas salaista tietoa sisältävä osa on molemmilla osapuolilla erilainen. Salaisesta osasta on pääteltävissä osapuolen intressit ja sovittelussa saavutettavat tavoitteet.

Sovittelun strategia rakennetaan näiden intressien ja tavoitteiden pohjalta.

Kilpailun toisessa, eli suullisessa vaiheessa jokainen joukkue osallistuu vähintään neljään sovitteluistuntoon. Joukkuetta edustaa sovitteluistunnossa kaksi opiskelijaa kerrallaan: toinen opiskelijoista toimii neuvonantajana (Counsel) ja toinen on asiakkaan (Client/CEO) roolissa.

Valmistautumisessa painottui intressien selvitys Kiistatilanteiden ratkaisemiseksi ei ole yhtä oikeaa sovintovaihtoehtoa, vaan se on pyrittävä löytämään mahdollisimman tehokkaasti itse — analysoimalla tilannetta niin etukäteen kuin kilpailutilanteen aikanakin sen mukaan, mitä vastapuoli paljastaa tilanteestaan ja tavoitteistaan. Kilpailuun valmistautuminen onkin pääosin brainstorming-tyyppistä kiistatilanteiden analysointia ja strategian rakentamista joukkueen jäsenten kesken. Kiistatilanteiden analysointi keskittyykin eniten omien ja vastapuolen intressien hahmottamiseen sekä niin sanotun BATNA:n (Best Alternative to a Negotiated Agreement) selvittämiseen ja kehittämiseen. Valmisteluvaiheen aikana joukkue vieraili asianajotoimisto Hannes Snellmanilla, Krogeruksella ja Roschierilla keskustelemassa ja saamassa vinkkejä ja neuvoja onnistuneeseen sovitteluun.

LexPress

61

Kuvassa mรถlkkyvastaavat

Kuvassa Joanna, Anna-Karoliina ja Wilma

”Paris is always a good idea” Kilpailuun osallistuminen on oppimista ja verkostoitumista parhaimmillaan. Kilpailussa sai lyhyessä ajassa oppia valtavasti erilaisia yliopiston opetuksessa vähemmälle huomiolle jääviä, niin työssä kuin arjessa tarvittavia taitoja, joista päällimmäisinä ja tärkeimpinä mainittakoon neuvottelu- ja ongelmanratkaisutaidot.

Kilpailussa opitut neuvottelutaktiikat ja ohjenuorat, kuten ”be soft on the people, hard on the problem” jäävät varmasti joukkueen jäsenten mieliin loppuelämäksi. Samoin tuli opittua sekin, ettei kiistatilanne aina ole ”paha peikko”, josta on kaikin keinoin päästävä eroon, vaan se voi olla myös mahdollisuus kehittää riidan osapuolten välistä yhteistyötä ja löytää uusia, molempia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja.

Sovitteluistunnossa menestyikin se osapuoli, joka edisti intressejään innovatiivisesti huomioiden samalla asianmukaiset sovittelukäytännöt.

Luonnollisesti kilpailu mahdollisti myös kykyjen testaamisen täysin

eri tavalla kuin esimerkiksi tavalliseen tenttiin osallistuminen. Kilpailuun osallistuminen tarjoaakin tilaisuuden haastaa itsensä ja testata taitonsa kansainvälisessä ympäristössä ja innostavien ihmisten ympäröimänä ja kannustamana.

Pariisissa oli huikea huomata, kuinka paljon sovittelun huippuasiantuntijoita osallistuu kilpailuun.

Asiantuntijat toimivat niin tuomareina kuin sovittelijoina kilpailutilanteissa. Asiantuntijoiden lisäksi oli mielenkiintoista tutustua ja vaihtaa ajatuksia sovittelusta eri puolilta maailmaa tulevien oikeustieteilijöiden kanssa. Kaiken kaikkiaan kilpailussa sai tutustua monipuolisesti eri kulttuuritaustoja omaaviin ihmisiin: ICC Team Turun vastustajajoukkueet tulivat Ukrainasta, Kosovosta, Nigeriasta ja Intiasta saakka. Viikon aikana joukkue pääsi verkostoitumaan ja luomaan kansainvälisiä kontakteja muiden riidanratkaisusta kiinnostuneiden kanssa, mikä on tällaisten kilpailuiden ehdoton rikkaus.

LexPress

63