epäselvää vahinkotapausta. Määrä vastaa 0,2 prosenttia kaikista vakuutusyhtiöille ilmoitetuista vahingoista. Poliisille näistä ilmoitetaan noin 100 – 200 tapausta, Henriksson selventää. Vakuutusvilppi on siis maassamme valitettavan yleistä, ja vain murto-osa tapauksista tulee koskaan poliisin tietoon. Henriksson pohtii, että syy piilorikollisuuteen ”vakuutuspetoksien” yhteydessä voi johtua rikoksenteon todellisesta tai kuvitellusta helppoudesta: omaisuuden arvo on helppo ilmoittaa ”yläkanttiin”. Petoksesta voidaan rikoslain mukaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Mikäli kyseessä on törkeä petos, vankeuteen voidaan tuomita vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Henriksson ei näe nykyisissä rangaistuksissa tarvetta muutoksiin. - Rangaistusasteikot ovat yleisesti rikoslaissa (esimerkiksi talousrikoksissa) käytettyjä, eikä niiden ankaroittamiselle ole perusteita. Henriksson toteaakin, että vakuutuspetosten ennaltaehkäisy on mitä suurimmassa määrin riippuvainen vakuutusyhtiöiden omista käytännöistä, eikä rikoslailla voida niihin vaikuttaa. Esimerkiksi vahinkovakuutusyhtiöt ovat petosten ehkäisemiseksi perustaneet seurantaa varten yhteisrekisterin, johon kirjataan kaikki yksityishenkilöiden vakuuttajille ilmoittamat vahingot, joihin korvausta haetaan. Henriksson viittaa myös Poliisiammattikorkeakoulun tutkimukseen ”Vakuutusala petosten kohteena” (2009), jonka mukaan mm. vakuutusetsivien määrän lisääminen voisi auttaa paljastamaan piiloon jääviä petoksia. Tutkimuksessa todetaan, että vakuutusrikostorjunta- ja tutkinta on osa vakuutusyhtiöiden ja -yhdistysten yhteiskuntavastuuta. Perimmäisenä tavoitteena on saada tekijät vastuuseen, estää tulevia rikoksia ja suojella rehellisiä vakuutuksenottajia.
32
LUOTTOLUOKITUSLAITOSTEN TOIMINTAA VALVOTTAVA
Luottoluokituslaitosten toiminnan puolueettomuus ja jaettujen luokitusten oikeudenmukaisuus ovat viime aikoina olleet polttava puheenaihe. Henriksson viittaa komission vuonna 2011 antamiin asetus- ja direktiiviehdotuksiin (KOM 2011/747), joiden tarkoitus olisi parantaa luottoluokitusten laatua ja lisätä rahoitusmarkkinoiden vakautta. Suomen kanta näihin ehdotuksiin on myönteinen, sillä ehdotuksiin sisältyy pyrkimys vähentää liiallista luottamusta luottoluokituksiin. - Valtioneuvosto haluaa lisätä avoimuutta luottoluokittajien käyttämissä arviointimenetelmissä ja kilpailua luottoluokitustoiminnassa. Lisäksi haluamme purkaa luottoluokitustoimintaan liittyviä potentiaalisia eturistiriitoja, esimerkiksi puuttumalla luottoluokittajien ristiinomistukseen, Henriksson selventää. Henriksson lisää, että hallitus suhtautuu myönteisesti myös siihen, että sijoittajilla olisi asianmukainen oikeus korvaukseen vahingoista, joita luottoluokittajat aiheuttavat laiminlyömällä vakavasti niitä koskevien velvoitteiden noudattamisen. Luottoluokituslaitosten toiminnan valvontaa tehostaa myös se, että vuoden 2011 alussa toimintansa aloittaneelle Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle on annettu yksinomainen toimivalta vastata luottoluokittajien rekisteröinnistä ja valvonnasta unionissa.
LexPress