LexPress 01/2018

LEXPRESS Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Lex ry:n jäsenlehti

01/18

Sovittelu Vaihdossa Barcelonassa LexSpex 2018

HALLITUS 2017 I Korvaako teknologia juristit? I Iso-Excu

Calonia Gallup Vuoden ensimmäisessä gallupissa opiskelijat vastaavat 1.1.2018 voimaan astuneeseen aktiivimalliin liittyviin kysymyksiin.

Teksti: Noora Silventoinen 1. Mitä mieltä olet uudesta aktiivimallista?

2. Mitkä seikat kannustavat mielestäsi työttömiä hakeutumaan työelämään?

3. Mitä ajatuksia herättää aktiivimallin saama kritiikki eriarvoisuudesta?

Olli Isoaho, 3. vuosikurssi

1. Mielestäni on hyvä, että ihmistä kannustetaan aktiivisesti etsimään töitä ja työllistymään. Aktiivimalli on tästä syystä oikein hyvä vaihtoehto – passivoituminen ei ole hyvä asia.Toki eri asia on jos työtä ei oikeasti yrityksistä ja panostuksesta huolimatta ole tai löydy. Tällöin ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista ”rangaista” vaan tukea.

2. Ihmiselle parasta on olla toimelias. Passivoitumisen estäminen on tärkeintä. Tästä syystä aktiivimalli on oikein hyvä asia. Toki yksittäiselle työttömälle olisi varmaan parhainta saada työtä ja tästä sisältöä elämään.

3. Aktiivimalli on saanut kritiikkiä ja osa ihan aiheesta. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin viedä aktiivimallia eteenpäin ja kannustaa töihin. Tanskassa paikallinen aktiivimalli on toiminut oikein hyvin, Suomi voisi ottaa siitä mallia.

Annastiina Latvanen, 3. vuosikurssi

1. Mielestäni ihmisten tulee lähtökohtaisesti hankkia elantonsa itse. Aina ei työssäkäynti ole kuitenkaan erinäisistä syistä mahdollista ja silloin on mielestäni tärkeää, että yhteiskunta auttaa pakollisten elantomenojen turvaamisessa. Valtion tulonsiirrot eivät kuitenkaan saa olla pysyväluonteinen tulonlähde ja siksi on mielestäni ymmärrettävää, että työnhakua aktivoidaan työttömyyden aikana. Tällöin myös mahdollisuus työttömyysetuuteen jää heille, ketkä eivät aktiivisesta työnhausta huolimatta onnistu työllistymään.

2. Uskon, että inspiroiva työ on avainasemassa työelämään hakeutumisessa. Aina ei inspiroivaa työtä sopivalla etäisyydellä ja motivoivalla palkalla kuitenkaan ole saatavilla. Silloin uskon, että taloudellinen paine ajaa ihmisiä töihin. Joskus myös ei niin miellyttävä työ on ainut mahdollisuus elannon ansaitsemiseksi.

3. Ymmärrän erittäin hyvin, että elämässä on välillä haastavia ja vaikeita ajanjaksoja, jolloin työssäkäynti ja työn aktiivinen hakeminen vaikeutuvat tai estyvät. Tällaisia erityistilanteita tulee yhteiskunnan tukea ja turvata ihmisen taloudellinen toimeentulo vaikeiden aikojen ajaksi. Kaikilla ei varmasti myöskään ole elämäntilanteesta, alasta tai muista henkilökohtaisista ominaisuuksista riippuen samanlaisia mahdollisuuksia aktiiviseen työnhakuun tai työllistymiseen. Näistä näkökulmista katsottuna ymmärrän hyvin kritiikin aktiivimallin eriarvoisuudesta.

Juho Mäki-Lohiluoma, 3. vuosikurssi 1.En ole suuri fani, mutta kun suurempia työmarkkina- ja sosiaaliturvareformeja ei nähtävästi saada tällä hallituskaudella aikaiseksi, niin jotain on työllisyysasteelle tehtävä. Tämä on jotain.

2. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset pääosin haluavat työskennellä, vaikka saman tulotason saavuttaisi myös sosiaaliturvan varassa. Taitaakin olla niin, että tehokkaimpia kannusteita työntekoon ovat lopulta sosiaaliset normit.

3. Se on pääosin ollut aika ylitseampuvaa. Ihmisiä pitäisi nykyistä vahvemmin kannustaa muuttamaan työn tai työllistymismahdollisuuksien perässä.

Toim. huom.

Vuoden ensimmäisestä LexPressistä pääset lukemaan kiinnostavia juttuja muun muassa seuraavista aiheista: Sivulta 21 alkavassa artikkelissaan Heta Hovi kertoo mielenkiintoisesta näkökulmasta kaikille luultavasti jo tutuksi tulleesta alkoholilain uudistuksesta.

Sivuilta 24-25 voit lukea muun muassa sen, mitä tapahtumaa Vuoden opettaja Tatu Hyttinen pitää uransa erikoisimpana.

Uuden juttusarjan ”Lexiläiset töissä” ensimmäisestä jutusta selviää, millaista on olla töissä syyttäjänvirastossa. Lue juttu sivulta 26 alkaen.

Päätoimittaja: Julia Kinnunen lexpress@lex.fi Toimitusavustaja: Leo Soitamo

ISSN 1235-371X Copyright © 2018 Lex ry

Selvitä sivulta 43 alkavasta vaihtojutusta, missäpäin maailmaa seikkailee Milla Männistön varastettu Lexin pussikaljakassi.

Jos aivan vapaasti saisin valita, olisin tietenkin kapellimestari. Kiertäisin ympäri maailmaa huitomassa tahtipuikoillani ja tästä kaikesta maksettaisiin aivan tähtitieteellisiä summia. Ja tosiasiassa soittajat tekisivät kaiken työn.

- Tatu Hyttinen, s. 25

Toimituskunta: Heta Hovi Noora Silventoinen Nina Peltola Viljami Sainio Tuuli Tolsa Nea Peltoniemi István Rytkönen Emmi Simonen Milla Männistö Riikka Tuomala Jarno Piltonen Noona Hanni

Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.

Sivujen 33-38 Spex-artikkeleista saatat saada pientä ennakkokäsitystä siitä, mitä vuoden 2018 huikea LexSpex mahtaa sisältää. Tiesitkö, että Speximme pääsi myös keikalle valtakunnansyyttäjänviraston 100-vuotiaan Suomen joulujuhlaan?

Va l o k u v a a j a m m e I i d a Koiviston ottama kansikuva huomioi opinahjomme Calonian remontin.

Kansikuva: Iida Koivisto

Ilmoitusmyynti Essi Peltoniemi esampe@utu.fi

Taitto: Julia Kinnunen Nina Liski

Julkaisija: Lex ry

Galleriakuvat: Juho Pöllänen Iida Koivisto Rami-Eikka Lehtonen Ilona Vartiainen Tiia Korhonen Karoliina Kuusniemi

Painopaikka: Forssa Print Painos: 550 kpl

Sisällys 3

Calonia Gallup

4

Toim. huom.

6

Pääkirjoitus

8

Puheenjohtajalta

10 Edarissa tapahtuu 15 Senilexin kuulumisia 21 Alkoholilain kokonaisuudistus 24 Haastattelussa vuoden opettaja 2017 26 Lexiläiset töissä 29 Sovittelijana sovittelutoimistossa 33 LexSpex: Lähde mukaan Kuolonkorjuulle 35 LexSpex: Tuottajan terveiset 37 LexSpex: Yhtenäiskulturistit keikalla 39 Iuris Primus Nova 43 Vaihdossa Barcelonassa 47 Kolumni 50 Opintopalsta

Luetko tämän?

Sain suuren kunnian tullessani valituksi LexPressin päätoimittajaksi 2018. Pestini myötä olen antanut hieman ajatusta paperisen lehden tulevaisuudelle, luetaanko paperisia lehtiä yleensäkään? Täytyy myöntää, että itselläni olisi lehtien lukemisessa hieman parannettavaa: tilaan kotiini yhtä aikakauslehteä, luen LexPressin ja ELSA Newsin sekä muutamat muut lehdet, jotka postilaatikostani tipahtavat (jos saan ne käsiini ennen kuin koirani saa ne hampaisiinsa…), ja silloin tällöin huomaan selailevani kirjastolla jotain sanomalehteä tenttikirjaläjän sijaan. Iltapäivälehtiä selailee helposti kännykällä vaikka bussimatkan ajan.

pariin myös palaa helpommin kuin nettiversion. LexPress on kuitenkin huomioinut sähköistymisen tarpeen: tiesithän, että lehteämme voi lukea kätevästi myös Lexin nettisivuilta? Arkistosta löytyy lehdet vuodesta 2010 alkaen, ja onkin mielenkiintoista nähdä lehden kehityskaari ja lukea jo seitsemän vuotta sitten kirjoitettuja juttuja.

Näiden pohdiskelujen jälkeen täytyy varata hieman palstatilaa perinteisille kiitoksille, jotka kuuluvat etenkin edeltäjälleni Nina Liskille. Hämmennyn joka kerta Ninan aidosta halusta

Trendinä on ollut lehdistön siirtyminen nettiin, mikä ei ole välttämättä lainkaan huono asia, kun esimerkiksi ajatellaan ekologisuutta ja helppoutta.

Itse kuitenkin pidän siitä, että saan käsiini fyysisen lehden, jota on helppo selailla ja johon voi tehdä halutessaan vaikka merkintöjä. Painetun lehden

6

Lexpress

auttaa, koski asiani sitten jotain suurempaa ongelmaa tai vaikka vain sitä, kuinka toimiston tietokoneen saa päälle… Nina teki valtavan työn uudistaessaan koko lehden viime vuonna, ja jättikin melko isot saappaat täytettäväksi. Kiitokset myös toimituskunnalle, oikolukijoille ja valokuvaajille. Ei tätä yksin tehtäisi.

Julia Kinnunen Päätoimittaja lexpress@lex.fi

Ajatuksia alkaneesta vuodesta Alkuvuodesta maalasimme Kirkkotien hallituksen voimin.

Ihan omin pikku kätösimme.

Aikaa ja maalia kului enemmän kuin halusin laskea: maali ei ollut ehtinyt kuivua vielä edelliseltä illalta, kun aamulla otimme taas telat esiin. Auringonvaloa ei juuri ehtinyt nähdä niiden kolmen vuorokauden aikana, jotka vietimme Kirkkotien uumenissa.

Tulos oli kuitenkin kaiken veren, hien ja kyynelten arvoinen.

Ennen nahistuneen marjapuuron väriset tiilet saivat uuden viininpunaisen pinnan, ja yläkerran kuluneet siniset seinät ovat nyt Lexin virallista värikoodia noudattaen harmaat. Maalailun ohessa me myös puunasimme lattiat, vapaat pinnat ja pimeät nurkat ennennäkemättömän puhtaiksi.

Kuten asiaan kuuluu, ne olivat ensimmäisten bileiden jälkeen taas pahassa kunnossa, eikä suurin osa jäsenistöstä itse asiassa

8

edes huomannut eroa Kirkkotien värimaailmassa.

Kuten sanottu, meistä hallituslaisista kukaan ei kuitenkaan kadu sitä työtä, jonka rakkaan kerhotilamme eteen teimme.

Aika kultaa muistot, ja maalailu oli näin jälkikäteen ajatellen paras mahdollinen ryhmäytymistilanne heti vuoden alkuun.

Maalailuprojekti merkitsi meille nimittäin jotain muutakin kuin pintojen ehostamista. Projekti oli meidän tapamme aloittaa vuosi Lexissä puhtaalta pöydältä. Varmasti jokaisella on joskus ollut tarve jättää oma jälkensä johonkin. Meidän täytyi näköjään jättää jälki, jota voisimme ihastella vuosienkin päästä.

Mielestäni parasta Lexin toiminnassa on juuri se, että kaikille annetaan mahdollisuus jättää oma jälkensä. Uusia ideoita otetaan aina lämmöllä vastaan.

Lexpress

Joskus ideoiden toteuttamisessa kestää aikansa, mutta lopulta nekin päätyvät tarpeeksi tomeran toimijan käsissä konkreettisesti suunnittelupöydältä Lexin tapahtumakalenteriin. Tästä hyvänä esimerkkinä tapahtumavastaavamme Katri, joka päätti vihdoin toteuttaa pitkään kaavaillun Lexin laskettelureissun. Ainakin hallituksen puolesta voin sanoa, että tapahtuma onnistui loistavasti ja sai heti perinteen aseman yhdistyksessämme.

Aikaisemman hallituskokemuksen puuttumisesta huolimatta allekirjoittanut on nyt Lex ry:n hallituksen puheenjohtaja.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, etteivät tavat ja hiljaiset sopimukset sido meitä lexiläisiä, vaan hallitukseenkin voi yhdistyksen sääntöjenkin mukaan hakea aina fuksista vaariin. Lex on turvallinen paikka kokeilla ja onnistua – mutta myös epäonnistua. Yksi

ainejärjestöaktiivisuuden ehdottomista hyödyistä ovat varmasti ne projektitaidot, joita hommien aikana kehitetään puolihuomaamatta.

Jokaisen täytyy kuitenkin saada toimia vapaana häirinnästä, painostuksesta ja kiusaamisesta.

Tähän me hallituksen ja muiden toimijoiden keskuudessa haluamme voimakkaasti sitoutua.

Itseään ei voi toteuttaa, jos toimintaympäristö on rajoittava.

Haluan kannustaa kaikkia lexiläisiä osallistumaan yhdistyksen toimintaan ja kertomaan mielipiteensä toiminnastamme. Olemme annetun palautteen perusteella kiinnittäneet huomiota ehkä jo hivenen vanhahtaviin perinteisiimme, jotka ovat varmasti uusien opiskelijoiden mielestä menneen maailman asioita. Kuten eräässä viisaassa palautteessa huomautettiin, perinteitäkään ei tule pitää yllä vain perinteen vuoksi, vaan perinteen tulee aina pystyä perustelemaan itsensä. Tästä syystä tänä vuonna on odotettavissa joitakin muutoksia, jotka ainakin omasta mielestäni vievät toimintaamme reilumpaan, avoimempaan ja kutsuvampaan suuntaan.

Menneisyyttä ei ole tarkoitusta maalata piiloon, mutta pieni ehostus on aina paikallaan,

vaikka muutokset eivät suoraan näkyisikään yksittäisen opiskelijan jokapäiväisessä elämässä.

Toisaalta toimintaa kehitetään, jotta tulevat opiskelijat saisivat toimia entistä ehommassa Lexissä. Tähän työhön on hyvä panostaa entistäkin enemmän nyt, kun olemme päässeet takaisin vastaremontoituun Caloniaan, ja saamme jälleen nauttia

toistemme seurasta yli vuosikurssirajojen. Tällaisen jäljen me hallituksen voimin jätämme mielellämme.

Lopuksi myhäillään ovelille aasinsilloille.

Joona Lapinlampi Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi

Lexpress

9

Edustajistokausi on polkaistu vauhdikkaasti käyntiin Vaalivoiton jälkeen Ryhmä Lex on aloittanut edustajistokauden menestyksekkäästi saaden ehdokkaansa muun muassa TYYn hallitukseen ja edustajiston puheenjohtajaksi. Ryhmän sisäisesti ollaan mietitty paljon tavoitteita ja aloiteehdotuksia tulevalle kaudelle, pyrkien toimimaan taas koko kausi erityisen aktiivisena edustajistoryhmänä.

Marraskuun puolessa välissä mielettömän vaalituloksen selvittyä Ryhmä Lex kokoontui Ryhmän sisäisesti valiten ryhmäpuheenjohtajaksi allekirjoittaneen ja vararyhmäpuheenjohtajaksi Laura-Maria Poikelan. Ryhmän koon kasvaessa olemme pyrkineet kehittämään

10

työnjakoamme tasaisemmaksi.

Tästä johtuen myös tällä palstalla tullaan lukemaan jatkossa ryhmäpuheenjohtajan lisäksi muidenkin edaattoreiden kirjoituksia.

Marraskuun lopussa edustajisto piti järjestäytymiskokouksen kaudelle 2018-2019. Kokouk-

Lexpress

sessa jokainen edustajistoryhmä järjestäytyi ilmoittaen ryhmä- ja vararyhmäpuheenjohtajansa sekä jäsenensä valintatoimikuntaan.

Järjestäytymiskokouksessa valittiin kaudelle 2018 TYYn hallitus, jonka puheenjohtajaksi nousi mieletön Inari Harjuniemi.

Ryhmä Lex onnittelee ja toivot-

taa valtavasti menestystä koko hallitukselle! Lisäksi järjestäytymiskokouksessa tehtiin runsaasti muitakin henkilövalintoja.

Luonnollisesti TYYn hallituksessa toimiva ei voi toimia samanaikaisesti myös edaattorina ja näin ollen Simosen Emmiä ei nähdä tänä vuonna edustajistossa.

Tästä ja Tomi Paavolan ilmoittamasta esteestä johtuen Kalle Kuusisto nousi tälle vuodelle varsinaiseksi edaattoriksi, onnea Kalle! Näiden henkilövalintojen vuoksi ei myöskään kannata hämääntyä, vaikkei Dahlströmiä näkisikään enää streamin kautta Ryhmä Lexin joukoissa. Hän istuu nykyisin puheenjohtajan

paikalla, vaikka toimiikin yhtenä Ryhmämme edaattoreista.

Ryhmä Lexin riveistä valittiin: -TYYn hallitukseen Emmi Si-

Varsinainen ensimmäinen edustajistonkokous järjestettiin tammikuun lopulla. Kokouksessa valittiin avustustoimikunta, joka tekee pisteytyksen TYYn järjestöille myönnettävistä avustuksista sekä käsittelee avustushakemukset. Ryhmämme ehdottamana avustustoimikuntaan valittiin jäseneksi Jussi Väätäinen ja hallituksen ehdottamana puheenjohtajaksi Emmi Simonen, onnittelut molemmille!

monen

Olemme oman ryhmämme kanssa jo pohtineet paljon aloiteehdotuksia tulevalle kaudelle lä-

-Valintatoimikunnan varajäseniksi Anna Correa de Mora ja Essi Lehto

- Edustajiston puheenjohtajaksi Tuomas Dahlström -Tylkkärin johtokuntaan varapuheenjohtajaksi Nina Liski -Taloustoimikuntaan Kalle Kuusisto -Valintatoimikunnan varapuheenjohtajaksi Heli Luukkonen

Kuvassa TYYn hallitus 2018 Ylhäältä vasemmalta: Sini Saarinen, Olli-Pekka Paasivirta, Emmi Simonen ja Noel Snygg Alhaalta vasemmalta: IIna Ryhtä, Inari Harjuniemi ja Paavo Palanterä

Lexpress

11

hinnä vaaliteemojemme pohjalta.

Helmikuun lopulla järjestettiin jo legendaarisiksi muodostuneet kiitossitsit, jossa kiitettiin viime kautena aktiivisesti toimineita sekä kaikkia mielettömiä toiminnan jatkuvuuden taanneita henkilöitä, mahtavaa vaalikoordinaattoria sekä 63 toinen toistaan upeampaa ehdokasta. Kiitossitsien jälkeen on tarkoitus ryhtyä kunnolla edarikevään vietäväksi

ja vastaanotammekin kaikkia ehdotuksia ja mielipiteitä läpi kevään. Mitä sinä tahtoisit Ryhmä Lexin ajavan tällä kaudella? Tai haluaisitko kenties seurata mitä me siellä edustajistossa oikein teemme? Edustajiston kokouksiin saa kuka tahansa teistä tulla paikan päälle seuraamaan. Mikäli et halua paikan päälle saapua, voi edustajiston kokouksia seurata myös streamin välityksellä koti-

sohvalta. Tälle kaudelle on tullut myös uutuutena #edariextra –video, joka on heti kokouksen jälkeen julkaistava parin minuutin tiivis paketti siitä mitä edustajisto on kokouksessaan päättänyt.

Noora Wilén ryhmäpuheenjohtaja Ryhmä Lex

Kuvassa edustajiston puheenjohtajisto Tuomas Dahlström ja Henni Hiltunen (TYY Terveeksi).

12

Lexpress

Juristin monimuotoinen työ –seminaari: Alumnien uravalinnoista tulevaisuuden lakimiehiin Teksti ja kuvat: Inari Kinnunen, asianajaja, Senilexin tiedotusvastaava

Alumniyhdistys Senilexin ja Lexin yhteinen syysseminaari järjestettiin marraskuussa 2017 jo neljättä kertaa, tällä kertaa teemalla Juristin monimuotoinen työ. Seminaariin osallistui yhteensä kuutisenkymmentä henkilöä, joista enemmistö oli opiskelijoita. Seminaarin jälkeen siirryttiin Kirkkotielle yhteissitseille, mutta koska sitseiltä harvoin on mitään erityisempää kerrottavaa, tässä jutussa keskitytään seminaarin asiasisältöön.

Syysseminaarin tausta-ajatuksena on esitellä opiskelijoille erilaisia lakimiesammatteja ja urapolkuja sekä kertoa työelämässä tarvittavista taidoista.

Opiskelijoille on muutoinkin tarjolla runsaasti tietoa etenkin asianajotoiminnasta ja muista yksityisen sektorin työpaikoista, jotka kuitenkin muodostavat vain osan tutkintomme mahdollistamista uravaihtoehdoista.

Kaikista lexiläisistä ei tietenkään asianajajia tule – eikä tarvitsekaan tulla. Syysseminaareista on saatu erittäin hyvää palautetta, ja ne selvästi vastaavat opiskelijoiden tiedontarpeeseen.

Paneelikeskustelun puheen-

johtajana toimi totutusti asianajaja Salla Suominen Avancelta. Salla on myös Senilexin hallituksen jäsen. Paneelikeskusteluun osallistui neljä Turusta valmistunutta juristia, joiden valmistumisen jälkeiset työurat ovat kestäneet jo toistakymmentä vuotta.

Paneelikeskustelijoiden esittelyt Leena Kerppilä työskenteli syksyllä johtavana tuloksellisuustarkastajana Valtiontalouden tarkastusvirastossa. Leena oli virkavapaalla juristi-lingvistin työstään EU-tuomioistuimessa Luxemburgissa, jossa hän on

Lexpress

toiminut yli kymmenen vuotta.

Leena on myös työskennellyt asianajotoimistossa, suorittanut LL.M (Eur.) -tutkinnon Leicesterin yliopistossa, opettanut yliopistoissa sekä ollut virkamiesvaihdossa Euroopan keskuspankissa Frankfurtissa.

Energiaviraston johtava lakimies Nora Kankaanrinta johtaa Energiaviraston juristitiimiä ja hoitaa menettelyllisiä sekä hallinnollisia juridisia asioita kuten sopimuksia, hankintoja, tietosuojaa, HR:ää ja riskienhallintaa. Aiemmin Nora on toiminut Energiaviraston kestävyysasiantuntijana (biopolttoaineiden kestävyyden

15

Tomille tuttua puuhaa.

Kemiönsaaren kunnanjohtaja Anneli Pahta on ennen kunnanjohtajan pestiään työskennellyt muun muassa SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n järjestöpäällikkönä ja järjestölakimiehenä, veroasiantuntijana PricewaterhouseCoopersilla (PwC) sekä Uudenmaan yritysverotoimiston yritysvero-osaston osastopäällikkönä, apulaisosastopäällikkönä ja verosihteerinä. Anneli on myös suorittanut LL.M -tutkinnon Kingston Universityssä Lontoossa.

Opiskeluaika ja uravalinnat valvonta), Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristölakimiehenä, toimistopäällikkönä ja hallintopalvelujen esimiehenä sekä työskennellyt Kuopion (nyk. Itä-Suomen) hallinto-oikeudessa esittelijänä.

Nora on myös perustanut valtion keskushallintoviranomaisten juristiverkoston ja vetää sitä.

Tom Riski toimii hyvinvointipalveluiden johtajana Turun yliopiston yhteisten palvelujen yksikössä. Tom on ennen nykyistä tehtäväänsä työskennellyt muun muassa yliopiston henkilöstöjohtajana, VarsinaisSuomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän henkilöstöpäällikkönä ja neuvottelupäällikkönä, yliopiston rehtorinviraston lakimiehenä sekä asianajotoimis-

16

tossa. Sivutoimisesti Tom on mukana kolmessa yrityksessä: Hän on musiikkia kustantavan ja julkaisevan Solina Recordsin toimitusjohtaja ja toinen yhtiömies sekä ravintolatoimintaa harjoittavan Turun Päivä ja Yö Oy:n hallituksen jäsen ja osakas.

Lisäksi Tom toimii Alt Agency & Management Oy:n puitteissa usean suomalaisen artistin (kuten Alman ja JVG:n) sekä musiikkija viihdealan yrityksen lakimiehenä edustaen ja avustaen heitä erilaisissa sopimusneuvotteluissa. Tom on ollut mukana neuvottelemassa sopimuksia kaikilla markkina-alueilla ja kaikkien ns. major-levy-yhtiöiden kanssa, puhumattakaan lukuisista muista levy-yhtiöistä. Myös kustannussopimukset ja erilaiset lisensioinnit peleistä elokuviin ovat

Lexpress

Panelistit eivät tälläkään kertaa löytäneet viisasten kiveä siihen, miten urapolku loppujen lopuksi muodostuu. Kaikki paneeliin osallistujat totesivat, etteivät olisi opiskeluaikana osanneet kuvitella olevansa niissä töissä, joissa nyt toimivat – osittain tämä toki johtuu siitä, ettei opiskeluaikana ole muodostunut kattavaa kuvaa kaikista juristiammatin uramahdollisuuksista. Totaaliseen ajopuuteoriaankaan ei uskottu, vaan valinnoilla ja uran aikana löydetyillä kiinnostuksen kohteilla todettiin olevan suurta merkitystä. Nora Kankaanrinta kertoi olevansa eräänlainen seikkailija ja rinnasti näkemyksellisesti urapolkunsa puissa kiipeilyyn: työpaikan vaihdon voi nähdä suunnitelmallisena hyppäyksenä

oksalta toiselle, joskus ylemmäs ja joskus sivusuunnassa.

Anneli Pahta kertoi tehneensä uravaihdoksia noin viiden tai kuuden vuoden sykleissä, ja hänellä on kokemusta niin yksityiseltä, julkiselta kuin kolmanneltakin sektorilta. Lontooseen hän muutti miehensä työn vuoksi, ja päätti kotiäitinä jonkin aikaa oltuaan käyttää tilanteen hyödykseen ja opiskella LL.M –tutkinnon. Anneli kertoi huomanneensa ulkomailla opiskellessaan suomalaisen juristitutkinnon antavan erinomaisen pohjan ja olevan todella laadukas verrattuna muihin eurooppalaisiin lakimiestutkintoihin.

Hän totesi humoristisesti, ettei koskaan Suomessa opiskellessaan ollut ollut niin sanottu penaalin terävin kynä. Kingston

Universityn LL.M -ohjelmasta valmistui kuitenkin vain kaksi opiskelijaa erinomaisin arvosanoin, ja Anneli oli heistä toinen.

Nora Kankaanrinta muisteli, että lukiessaan hallinto-oikeuden tenttiin hän oli ajatellut, ettei missään nimessä halua työelämässä olla tekemisissä hallintooikeuden kanssa. Nyt hän on tehnyt koko uransa julkisella sektorilla, jossa hallinto-oikeudelta ei voi välttyä. Leena Kerppilä kertoi tehneensä uravalintojaan lähinnä poissuljentametodilla ja totesi erilaisten työpaikkojen kokeilemisesta olevan suurta hyötyä. Nykyään hän viihtyy julkisella sektorilla erinomaisesti.

Tom Riski oli lukion jälkeen tehnyt tehdastyötä Nokian Salon matkapuhelintehtaalla, ja pu-

Lexpress

helimien kokoamisen lomassa hänelle oli kirkastunut se, että korkeampi koulutus on syytä hankkia. Opiskeluaikana Tom harkitsi asianajajan uraa ajatellen, ettei ainakaan halua jäädä töihin yliopistolle, mutta sinne urapolku kuitenkin on hänet takaisin tuonut. Auskultointi avasi Tomille julkishallinnon maailmaa, ja henkilöstöjuridiikka sekä julkishallinto alkoivat kiinnostaa häntä enemmän. Päivätyönsä lisäksi Tom toimii musiikkialan yrittäjänä sekä musiikkilakimiehen tehtävissä. Vaikka varsinainen elanto tulee päivätöistä, harrastusluonteinen toiminta on mahdollistanut Tomille toisen jalan pitämisen musiikkialalla.

Paneelikeskustelijat kokivat yksimielisesti opiskeluajan merkittävänä ajanjaksona elämässä.

Kaikki kertoivat edelleen pitävänsä tiiviisti yhteyttä opintojen aikana muodostuneisiin ystäväporukoihin, jotka kokoontuvat säännöllisesti. Anneli ja Tom jopa myönsivät katuvansa liian nopeaa valmistumistaan todeten, että enemmänkin olisi Calonialla voinut hengailla (toim. huom. toki aiemmin opintoaikoja ei ole rajattu siinä määrin kuin nykyään). Nora ja Leena opiskelivat hieman kauemmin, ja heidän elämässään myös Lexillä oli suurempi rooli ja merkitys: Nora toimi aikoinaan Lexin hallituksen jäsenenä ja Leena Lexin valmennuskurssivastaavana.

17

Arvosanoista ja lakimiestaidoista Uudistuneen tuomioistuinharjoittelun hakumenettelyn myötä arvosanoilla on nykyään ylikorostunut merkitys auskultointipaikkojen haussa, mikä on johtanut siihen, että opiskelijat jopa jäävät yliopistolle korottamaan arvosanojaan nopean valmistumisen sijaan. Panelistien näkemykset arvosanojen ja gra-

18

dun merkityksestä vaihtelivat.

Nora Kankaanrinta kertoi, että häneltä on jokaisen työpaikan hakuprosessissa kysytty arvosanoista ja gradusta – mutta siitä huolimatta hän on työllistynyt.

Nora kertoi myös, että kun hän itse rekrytoi juristeja, hän pyytää tutkintotodistuksen nähtäväkseen.

Jo opiskeluaikana hankitulla työkokemuksella todettiin ole-

Lexpress

van paljonkin merkitystä – toki myös muilla kuin alaan liittyvillä töillä. Sosiaaliset taidot ja opiskeluaikana muodostuneet verkostot ovat usein tärkeitä myös uran kannalta. Tiedekunnasta tarttuu mukaan siis muutakin kuin juridinen ajattelutapa ja tutkintotodistus.

Paneeli oli varsin yksimielinen juristeille tärkeistä ominaisuuksista keskusteltaessa.

Tom Riski nosti esille jatkuvan oppimisen, monipuolisuuden, muutoskyvyn, epätäydellisyyden sietämisen sekä ajanhallintataidot. Leena Kerppilä totesi toisaalta myös detaljeihin huomion kiinnittämisen olevan tärkeää esimerkiksi juridisessa kääntämisessä ja sopimusjuridiikassa, eli niin sanotusta pilkunviilaamistaidostakin on hyötyä.

Nora työskentelee Energiavirastossa sekä lakimiesten että eijuristien kanssa. Noran mukaan yleisellä tasolla juristien vahvuutena on ratkaisukeskeisyys sekä olennaisten asioiden erottaminen kokonaisuudesta. Lakimiesten tulee nykypäivänä olla ennemminkin mahdollistajia kuin niitä ikäviä tyyppejä, jotka toteavat että asiat eivät sääntelyn takia käy päinsä. Anneli Pahta teki eniten lakimiestyötä PwC:llä, kun taas nykyisessä työssään kunnanjohtajana hän on kaikkein vähiten tekemisissä perinteisen juridiikan kanssa aiempiin töihinsä verrattuna. Tärkeää on mukautumiskyky ja erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen: kunnanjohtajana Annelin sidosryhmiä ovat muun muassa kuntapoliitikot, virkamiehet ja kuntalaiset.

Tulevaisuudessa tarvittavista juristitaidoistakin keskusteltiin, ja panelistit miettivät digitalisoituvan ja robotisoituvan työelä-

män tarpeita sekä opetuksen vastaamista niihin. Leenan mielestä OTM-tutkinnon säilyttäminen yleistutkintona on tärkeää, ja muut panelistit komppasivat häntä. Tiedekunnan tehtävä on antaa yleiskuva oikeusjärjestelmästä, kun taas käytännön taitoja ja ns. non-lawyer skillsejä opettaa työelämä. Uudessa työpaikassa on väistämättä paljon uutta opittavaa – olipa uraa takana enemmän tai vähemmän – eikä tiedekunnan opetus voi edes yrittää vastata erityyppisten lakimiesammattien vaatimuksiin.

Tom korosti oikeudellisen tiedonhaun ja tiedonhallinnan tärkeyttä, sillä oikeuslähteiden ja oikean tiedon löytäminen on usein keskeistä käytännön työs-

Lexpress

sä. Nora totesi tiedekunnasta saatavan akateemisen teoriakehikon olevan erittäin tärkeä lakimiehen tehtävissä. Nora korosti akateemisuuden vaalimista ja sitä, ettei oikeustieteellisestä koulutusalasta saa tulla ns. ammattikoulua, vaikka koulutus ammattiin valmistaakin.

Keskusteltavaa olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa, mutta sitsien jo odottaessa alumnit ja opiskelijat siirtyivät Kirkkotielle ruokailemaan ja laulamaan. Ilta Kirkkotiellä sujui paikoittain hillittömänkin hauskasti – kiitos kaikille osallistujille ja tavataan samoissa merkeissä ensi syksynä!

19

Alkoholilain kokonaisuudistus Alkoholisteja ja järjestyshäiriöitä vai sivistynyttä siemailua nelosoluella?

Teksti: Heta Hovi Kuvat: Iida Koivisto

Viime vuoden lopulla hyväksytty alkoholilain kokonaisuudistus on ihastuttanut ja vihastuttanut ympäri Suomea. Jokaisella tuntuu olevan oma mielipiteensä alkoholilain muutoksesta, vaikka se ei suoraan itseä koskettaisikaan.

Onko alkoholilain muutos niin suuri hirviö kuin osa ihmisistä tuntuu kuvittelevan? Alkavatko kaikki nyt juoda nelosoluita päivittäin, romahtaako yleinen moraali ja pian saa ostaa kaupasta jaloviinaa keskiyöllä? Vai onko muutos sittenkään niin radikaali, onko loppujen lopuksi kyse vain muutamasta pykälästä ja pienestä lisäyksestä elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien vapauteen?

Alkoholilain uudistusta on puuhattu jo vuodesta 2016. Uutta alkoholilakia edeltänyt alkoholilainsäädäntö on koostunut vuoden 1994 alkoholilaista ja sen nojalla annetuista asetuksista. Nyt tehdyn uudistuksen pääperiaatteena on ollut säilyttää nykyinen lupajärjestelmä sekä suurin osa Alkon vähittäismyyntimonopolista, kuitenkin samalla purkamalla entisessä lainsäädännössä olleita vanhentuneita ja turhan kankeita säännöksiä. Alkoholilaki haluttiin siis kokonaisuudistuksella päivittää tähän päivään sopivaksi.

Alkoholilain ja asetusten haluttiin uudistuksella koota mahdollisimman kattavasti saman lain sisälle.

Yhä edelleen yhtenä alkoholilain tavoitteena on vähentää alkoholista aiheutuvia terveyshaittoja

kuitenkin samalla ottaen huomiLaajimmin noteerattu alkohooon elinkeinoelämän tarpeet ja lilain muutoksista on kauppojen tavoitteet. prosenttirajan korotus 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin. Myös vaatiUusi alkoholilaki hyväksyt- mus siitä, että kaupassa myytävät tiin eduskunnassa 19.12. ja ta- juomat on valmistettu käymissavallan presidentti vahvisti sen teitse, poistuu. Nämä muutok28.12.2017. Kokonaisuudessaan set mahdollistavat vahvempien uusi laki tulee voimaan 1.3.2018, oluiden, vahvempien (”aitojen”) mutta osa lakimuutoksista on tul- lonkeroiden sekä miksattujen lut voimaan jo 1.1.2018. Uuden- ready to drink –juomien (nk. vuodenpäivänä voimaan tulivat ”limuviinat”) myynnin vähittäisseuraavat muutokset: tavarakaupoissa.

Kaikkia enintään 5,5-prosenttisia alkoholijuomia saa myydä tavallisissa kaupoissa (edellisen alkoholilain aikana prosenttiraja oli 4,7).

Mahdollisuus hakea käsityöläisoluen myyntilupia aluehallintovirastoilta.

Happy hour –tarjousten mainostaminen on sallittua ravintoloille.

Ravintoloiden aukioloajat vapautuvat ja ravintolat saavat olla auki pidempään kuin ennen. Anniskeluajat pysyvät aluksi samoina kuin ennenkin, mutta muuttuvat 1.3.2018 vapaammiksi.

Lexpress

Yksi myöhemmin voimaan tulevista muutoksista on, että ravintolat saavat uudistuksen jälkeen myydä enintään 5,5 – prosenttisia alkoholijuomia vähittäismyyntinä samalla tavalla kuin päivittäistavarakaupat. Tämä tarkoittaa sitä, että ravintoloista voi jatkossa ostaa kotiin alkoholijuomia – toki samoissa rajoissa kuin kaupoistakin, eli vain iltayhdeksään asti. Uudistuksen jälkeen ravintoloissa saa yhdellä luvalla anniskella kaikkia alkoholijuomia, kun ennen ravintoloilla ovat olleet erilliset A- ja B-oikeudet.

Ravintoloissa tulee edelleenkin olla vuorovastaava, mutta pätevyysvaatimukset poistuvat. Uudistuksen jälkeen 16 vuotta täyttäneillä on mahdollisuus anniskella vuorovastaavan valvonnassa, kun vanhassa alkoholilaissa ikäraja oli 18 vuotta. Annosvaatimuksista luovutaan – tosin tämä ei tule tuomaan suurtakaan muutosta nykyiseen käytäntöön, sillä vaikka tupla-annosten myyminen on

21

ollut kiellettyä, ovat ravintolat tätä määräystä niin ahkerasti rikkoneet, että tavallinen kuluttaja ei kiellon olemassaolosta välttämättä ole edes tietoinen.

Myös ravintoloiden cateringtoimintaa vapautetaan uuden alkoholilain myötä. Samalla vapautuvat myös anniskeluajat. Anniskeluaika päättyy kello 01:30 niin kuin tähänkin asti, mutta anniskelua saa pysyvästi jatkaa vain ilmoituksella kello 04:00 asti. Ennen on ollut voimassa sulkemisvaatimus – jatkoaikaa 02:30 tai 03:30 asti on saanut erityisluvalla, mutta ravintola on pitänyt sulkea puolessa tunnissa anniskelun lopettamisen jälkeen.

1.3.2018 jälkeen sulkemisvaatimusta ei enää ole, ja ravintolat saavat olla auki vaikka aamuyöhön asti.

Myös Alkon aukioloajat tulevat pidentymään maaliskuussa. Nykyisin Alkon myyntiaika päättyy arkisin kello 20, kun taas

uudistuksen myötä Alkot saadaan pitää auki tunnin kauemmin, kello 21 asti. Tuotteiden mainostaminen painotuotteena ja avoimessa verkossa sallitaan alkoholituotteiden valmistajille ja tukkumyyjille.

työtä päättäjät ovat tehneet vähentääkseen holhousmentaliteettia.

Aaltosen mielestä alkoholilain ympärillä pyörivä keskustelu on ollut suhteettoman äänekästä verrattuna siihen, millaisesta asiasta loppujen lopuksi on kysymys.

Kotivalmistus tulee olemaan Aaltonen kertoo, että alkoholiuudistuksen jälkeen sallittua käymisteiste – ennen voimassa ol- lain kokonaisuudistuksen näkyvin leet muut vaatimukset poistuvat. muutos Kupittaan Citymarketissa on ollut lonkeron tulo kauppoiVaikka Alkolla säilyykin hin. Sitä on ostettu enemmän, myyntimonopoli 5,5:ttä prosent- oluiden myynnin kanssa taas on tia vahvempien alkoholijuomien ollut tasaisempaa. Myöskään osalta, voidaan uudistusta pitää ”limuviinojen” myynti ei ole rätärkeänä askeleena kohti Alkon jähtänyt käsiin – Aaltonen onkin alkoholimonopolin purkamista. sitä mieltä, että kiivas keskustelu Alko on uudistuksen voimaan- limuviinoista on turhaa. Koska tulon jälkeen painottanut mono- reagointiaikaa oli hyvin vähän polinsa tärkeyttä ja vastuulliseen presidentti allekirjoitti lain vasta alkoholinkäyttöön kannustamista paria päivää ennen ensimmäisten ja suhtautunut melko nihkeästi muutosten voimaantuloa - maauudistukseen, mutta monet vähit- hantuojat eivät ehtineet valmistäistavarakauppiaat ovat varmasti tautua muutoksiin kovinkaan uudistukseen hyvin tyytyväisiä. hyvin. Loppuun asti odoteltiin, Hannu Aaltonen, K-Citymarket meneekö muutos läpi vai ei.

Kupittaan kauppias, kertoo oleVielä on aikaista sanoa, miten vansa iloinen siitä, miten hyvää paljon alkoholilain uudistus tulee vaikuttamaan myyntiin, sanoo Aaltonen. Valikoimat pääsevät uudistuksen myötä kasvamaan, ja ihmiset haluavat kokeilla uudenlaisia juomia. Varsinkin saksalaiset tuontioluet ovat olleet suosittuja.

Aaltosen mielestä sääntelyä pitäisi vapauttaa vieläkin enemmän. Hän toivoo myös viinejä kaupan hyllyille, samoin kuin apteekkituotteita. Hänen mielestään myös aikarajoitukset saisivat olla joustavammat – jos kauppa on auki iltakymmeneen, myös

22

Lexpress

alkoholia tulisi saada myydä sulkemisaikaan asti. Alkoholia ei kuitenkaan missään tapauksessa myydä juopuneille (joita iltaisin luulisi olevan liikkeellä enemmän kuin päiväsaikaan), joten ongelmaa ei pitäisi olla siinä, että joku voi iltatöistä tullessaan käydä kymmenen aikaan ostamassa saunaolusen.

Aaltonen ei näe alkoholilain uudistuksessa huonoja puolia, mutta niitäkin on yleisessä keskustelussa välähdellyt – sekä media että yksittäiset ihmiset ovat huolissaan siitä, että alkoholin saaminen tehdään helpommaksi.

Elinkeinonharjoittajalle on hyvä, että vahvemmat alkoholijuomat ostetaan nykyään mieluummin

kaupoista kuin Alkosta, mutta vahvana elää huoli kuluttajan puolesta. Pelätään, että nyt, kun vahvempia oluita saa kaupasta, niiden käyttö lisääntyy ja haitalliset terveysvaikutukset sekä sosiaaliset ja taloudelliset haitat lisääntyvät myös. Myös järjestyshäiriöiden lisääntymisestä on oltu huolissaan, kun ravintolat nyt saavat olla auki myöhempään.

Haitoista huolimatta alkoholin kokonaisuudistusta voidaan pitää askeleena positiivisempaan suuntaan. Uudistuksella siirrytään yhä enemmän eurooppalaiseen suuntaan, sillä muualla Euroopassa (Pohjoismaita lukuunottamatta) yhden tahon alkoholinmyyntimonopoli on varsin erikoinen

Lexpress

käytäntö. Kun alkoholiin suhtaudutaan vapaammin, sen käyttö saattaa jopa järkevöityä. Tietysti jää nähtäväksi, mikä uudistuksen vaikutus tulee loppujen lopuksi olemaan. Vielä kuukauden jälkeen ei ole nähtävissä kovin suurta muutosta. Itse en ole ostanut vielä kaupasta limuviinoja sen enempää kuin vahvoja oluitakaan.

Ehkä pitäisi. Ihan vaan siksi että voin.

Lähteet: Sosiaali- ja terveysministeriö (stm.fi) Hallituksen esitys eduskunnalle alkoholilaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 100/2017 vp) L 28.12.2017/1102

23

Haastattelussa vuoden opettaja 2017 Teksti: Jarno Piltonen, kuva: Ilona Vartiainen

Oikeustieteen opiskelijat valitsivat vuoden 2017 Vuoden opettajaksi rikosoikeuden yliopisto-opettajan, tutkijatohtori Tatu Hyttisen. Hyttistä kuvailtiin ehdotuksissa innostuneeksi alansa asiantuntijaksi, joka saa innostuksensa tarttumaan myös opiskelijoihin. Samoin opiskelijalähtöinen, keskusteleva ja käytännön esimerkkejä tuekseen ottava opetus sai kiitosta opiskelijoilta. Äänestystulos oli myös sikäli varsin yksiselitteinen, että Hyttinen sai yli puolet kaikista annetuista äänistä, mitä voidaan pitää myös itse Vuoden opettajan mieltä lämmittävänä tuloksena – vastapuolella olleita professoreita väheksymättä. Nyt kun valinnan tuomasta juhlahumusta on pikkuhiljaa selvitty ja arki on hienosti remontoidussa Caloniassa jälleen alkanut, onkin aika päästää mies ääneen muutaman kysymyksen turvin!

Mikä ajoi nuoren Hyttisen kohti oikeustiedettä ja erityisesti rikosoikeutta?

Tämä kysymys on masentava, koska se sisältää olettaman/väittämän, etten ole enää nuori – ikään kuin nyt tähän kysymykseen vastaisi vanha Hyttinen. Ja sitten asiaan. Kysymykseen olisi mukava vastata ylevästi, mutta en voi. Alun perin opiskelin yliopistossa jotakin aivan muuta ja sitten havahduin, että oikeustiede voisi parantaa työnsaantimahdollisuuksiani. Ja tämän valaistuksen jälkeen rikosoikeus oli aika luonnollinen valinta – ei vähiten siksi, että aikaisemmat opintoni (mm. filosofia ja psykologia) olivat kohtalaiset relevantteja rikosoikeuden näkökulmasta. Valintaani en ole katunut. Opiskeluaikanani olin kyllä kiinnostunut monesta muustakin oikeudenalasta.

Oman uran haastavimmat hetket ja erikoisimmat tilanteet - ei tarvitse liittyä juridiikkaan millään tavalla.

Puhuttaessa oikeustieteellisestä urasta, niin yksi erikoinen tilanne

24

Lexpress

sattui väitöstilaisuudessani. Lyhyesti: Väitöstilaisuuden päätteeksi vastaväittäjä pitää aina ns. loppupuheenvuoron. Kyseisen loppupuheenvuoron aikana väitöstilaisuuteni kustos eli Jussi Tapani alkoi huitoa käsillään ja osoitella housujani – ja aika pian huomasin, että nyt on jotakin vialla – eli frakkiliivini oli auennut ja henkseleiden kanssa oli ongelmia. Siinä sitten yleisön edessä seisoessani ja vastaväittäjän loppuarvioita kuunnellessani yritin saada vaatteet pysymään päälläni.

Jälkeenpäin kuulin, että yleisöllä oli ollut aika hauskaa mutta juuri kukaan ei muistanut, mitä vastaväittäjäni oli loppuarvioissaan sanonut.

Jos saisit päättää, millaiseen suuntaan oikeustieteellisen alan opetusta kehitettäisiin?

Ensinnäkin täytyy todeta, että oikeustieteellisessä tiedekunnassa moni asia tehdään hyvin – etenkin, kun huomioi, että tiedekunnassa on varsin vähän opettajia suhteessa opiskelijoiden määrään. Jos yhden asian nostan esille… niin yksi oikeustieteellisen alan kehittämisen kohde olisi varmastikin tenttikäytänteet ja kurssien arvostelu. Niinhän se on, että arviointi ja arviointikäytänteet ohjaavat eniten opiskelua ja oppimista. Tenttikäytänteiden ja arvostelujen kannalta haastavimpia ovat tietenkin oikeudenalan perusteiden kurssit. Jos (ja kun) yksittäiselle perusteiden kurssille osallistuu vuosittain jopa yli pari sataa henkilöä, opettajilla on tietenkin aikamoinen tarve laatia tentti, joka on siedettävästi tarkastettavissa.

Tällöin vaarana on, että tenttikäytänteitä ohjaa pikemminkin opettajan työekonomia kuin pedagogiikka.

Tämä problematiikka on helppo nostaa esille juhlapuheissa, mutta olemassa olevilla voimavaroilla ymmärrän enemmän kuin hyvin,

että tenttikäytänteisiin vaikuttaa välttämättä myös työekonomiset tekijät.

Työssäsi parasta / ikävintä?

Ylipäätään pidän työstäni aika tavalla, niin opettamisesta kuin tutkimuksen tekemisestä. Muutoin kai tässä olisi jo vaihtanut työpaikkaa. Jos nyt kuitenkin yksilöin muutaman yksittäisen tekijän, niin yliopisto on poikkeuksellisen virikkeellinen työyhteisö. Tarkoitan tällä sitä, että täällä saa jatkuvasti oppia uutta – oli sitten kysymys seminaarien tai tutkielmien lukemisesta, kahvipöytäkeskusteluista tai luennoilla käydyistä väittelyistä. Yliopistohan on täynnä lahjakkaita ihmisiä, joiden kanssa käydyt keskustelut ovat poikkeuksellisen palkitsevia.

Sanottu pätee niin vanhempiin kollegoihini kuin nuorempiin kollegoihini (eli opiskelijoihin). Toinen hyväpuoli on se, että yliopistossa työnantaja vaikuttaa luottavan aika paljon työntekijöihinsä. Tässä saa aika vapaasti säheltää, kunhan pitää huolen siitä, että määrätyt ja sovitut työt tulee tehtyä.

Tämä on vähän tylsä mantra, mutta välillä (tai nykyisin liki koko ajan) töissä on aika kiire. Toisaalta olen Tuomas Huplilta oppinut, että kiirettä voi vähentää tinkimällä yöunista. Onneksi Tuomas on juristi eikä lääkäri. Ja jos olen rehellinen, niin aivan mahdottoman mukavaa ei ole tarkistaa perusteiden ensimmäistä tenttikierrosta.

Tulevaisuuden tavoitteet?

Tässä vaiheessa ikää/elämää täytyy tietenkin olla tyytyväinen tähän päivään, koska tulevaisuus on joka tapauksessa heikompi. Viime aikoina minulla on ollut aika paljon opetustehtäviä. Ja vaikka pidän

Lexpress

opettamisesta, jossakin vaiheessa olisi mukava saada riittävästi aikaa myös tutkimuksen tekemiseen.

Mielessäni olisi muutamakin teema, josta olisi mukava kirjoittaa.

Käytännössä tämä edellyttäisi kyllä tutkimusvapaata, jonka aikana voisi rauhassa keskittyä tutkimuksen tekemiseen. Ja tähän liittyen. Opettamisessahan raskainta/haastavinta ei ole opetustilanteet, vaan se kaikki ”näkymätön työ”, joka opettamiseen liittyy. Esimerkiksi en edes halua ajatella sitä tuntimäärää, jota vuodessa käytän sähköpostien kirjoittamiseen opiskelijoille.

Ja jos puhun aivan lyhyen aikavälin tavoitteista, niin toivoisin kykeneväni suorittamaan loppuun opettajan pedagogiset opintoni.

Minulla on tässä ollut jo useamman vuoden kasvatustieteellinen/yliopistopedagoginen kouluttautumishanke, joka on nyt loppusuoralla. Jos kaikki menee putkeen, saan opintoni päätökseen tulevana kesänä. Sitä ennen pitäisi kuitenkin laatia vielä mm. kandidaatin työtä vastaava kirjoitus. Ymmärrän siis hyvin opiskelijoiden/opiskelemisen tuskan.

Jos et olisi juristi, mitä ammattikuntaa edustaisit (vapaa ajattelija ei kelpaa)?

Jos aivan vapaasti saisin valita, olisin tietenkin kapellimestari. Kiertäisin ympäri maailmaa huitomassa tahtipuikoillani ja tästä kaikesta maksettaisiin aivan tähtitieteellisiä summia. Ja tosiasiassa soittajat tekisivät kaiken työn.

Oikein hyvää kevättä opiskelijoille!

25

Syyteharkintaa Turun kattojen yllä -syyttäjän työ opiskelijan näkökulmasta Teksti ja kuva: Riikka Tuomala

Opintojeni alkuvaiheessa vannoin, etten missään nimessä halua niin sanottuihin ”perinteisiin” juristin ammatteihin asianajajaksi tai tuomioistuinlaitokseen.

Viiden vuoden kuluttua löydän itseni hymyilemästä työpöytäni äärestä LänsiSuomen syyttäjänvirastosta, enkä voisi olla tyytyväisempi.

Monille opiskelijoille ensikosketus syyttäjän työhön tapahtuu joko Syyttäjäntyön käytännöt- tai Harjoittelu lakimiestehtävissä -opintojaksojen muodossa. Itse kuulun jälkimmäisiin.

Kuukauden harjoittelun jälkeen sain jatkaa kesällä korkeakouluharjoittelijana ja marraskuusta lähtien olen työskennellyt 50% työajalla samojen työtehtävien

26

parissa. Valmistumisen jälkeen on mahdollisuus hakea puoleksi vuodeksi apulaissyyttäjäksi. Apulaissyyttäjä-jakson tarkoituksena on perehdyttää henkilö syyttäjän työhön ja sen suoritettuaan voi hakeutua varsinaisiin kihlakunnansyyttäjän tehtäviin.

Syyttäjän työssä itseäni kiehtoo sen maanläheisyys, itsenäisyys ja

Lexpress

työn monipuolisuus. Rikosoikeuden perusteiden ”A ja B” -oikeustapaukset saivat aivan uuden merkityksen saatuani eteeni ensimmäisen esitutkintapöytäkirjan ja tajuttuani, että tekemälläni syyteratkaisulla on konkreettinen vaikutus asianosaisten elämään.

Syyteharkinnassa korostuukin vahvasti pyrkimys oikeudenmukaiseen ratkaisuun ja syyttäjän

rooli rikosvastuun toteuttajana on mielestäni tärkeä. Syyttäjän ensisijaisena tehtävänä on huolehtia siitä, että rikoksista seuraa lain vaatima rangaistus.

Valtiolla.fi -sivustolla kuvataan syyttäjän työtä seuraavasti: ”Syyttäjän työ on monipuolista, itsenäistä ja vaativaa lainkäyttötyötä, jossa on myös kansainvälisiä ulottuvuuksia”. Voin allekirjoittaa tämän täysin. Työn itsenäisyys korostuu syyteharkinnassa, jossa syyttäjä tehtävänä on arvioida sitä, ylittyykö syytekynnys käsillä olevassa tapauksessa. Syyte on nostettava, jos on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Syytekyn-

nys on siis merkittävällä tavalla alempi kuin tuomitsemiskynnys

R i kosoi keuden perusteiden ”A ja B” -oikeustapaukset saivat aivan uuden merkityksen saatuani eteeni ensimmäisen esitutkintapöytäkirjan ja tajuttuani, että tekemälläni syyteratkaisulla on konkreettinen vaikutus asianosaisten elämään.

ja kaikkien syytteiden ei ole tarkoituskaan johtaa lopulliseen tuomioon. Syyttäjä suorittaa syyteharkinnan itsenäisesti ja sen lopputuloksesta riippuen joko laatii asiasta haastehakemuksen tai vaihtoehtoisesti jättää syytteen nostamatta ja laatii asiasta syyttämättäjättämispäätöksen.

Vaikka syyteharkinta suoritetaan itsenäisesti, ei ongelmallisten kysymysten kanssa tarvitse kuitenkaan painia yksin. Työtä syyttäjänvirastossa voisikin kuvailla työn tekemiseksi yksin yhteisöllisesti: aina voi pyyttää apua, kysyä tai vain pyöritellä vaikeampia kysymyksiä yhdessä työkavereiden kanssa. Samalla tieto-taito siirtyy vanhemmilta syyttäjiltä meille nuoremmille. Erityisesti harjoittelijoita ei jätetä yksin, vaan jokaiselle harjoittelijalle on nimetty oma tutor-syyttäjä, jonka kanssa tapauksia voi käydä läpi. Hierarkisia asenteita viraston sisällä ei muutenkaan ole, vaan kaikki ylimmästä johtajasta nuorimpaan harjoittelijaan kokoontuvat yhdessä aamu- ja iltapäiväkahville samojen pöytien ääreen.

Syyteharkinta on syyttäjän pääasiallinen työtehtävä ja sitä pääsee opiskelijana tekemään harjoittelun ensimmäisestä päivästä lähtien. Samalla pääsee nä-

Lexpress

27

kemään, miten jokainen tapaus on omanlaisensa omine erityispiirteineen ja inhimillisine seikkoineen.

Ihmisiä kun kaikki ollaan. Tapausten vaikeus ei välttämättä aina muodostukaan siitä, että kyseessä olisi vakava rikos, vaan tavanomainen rattijuopumuskin saattaa aiheuttaa syyttäjälle harmaita hiuksia esimerkiksi jälkinauttimisväitteiden muodossa. Vastaavasti vakavammat pahoinpitelyt voivat olla hyvinkin selkeitä ja riidattomia tapauksia. Tapaukset jaetaan viraston sisällä syyttäjille heidän erikoistumisensa mukaan.

Niin sanotut nopeutetun käsittelyn syyttäjät hoitavat myönnettyjä, kirjalliseen käsittelyyn meneviä asioita. Erikoissyyttäjät, kuten taloussyyttäjät keskittyvät oman erikoisalueensa tapauksiin. Loput on jaettu osastoihin oman mielenkiintonsa mukaan. Näitä osastoja ovat esimerkiksi huumausaine-, työ- ja seksuaalirikokset.

Har joit telu sy y t t äjä nv irastossa antaakin hyvin monipuolisen läpileikkauskuvan koko rikosprosessista poliisille saapuvasta rikosilmoituksesta lainvoimaiseen tuomioon asti. Kuukauden harjoittelun sisältö vaihtelee kuukausittain sen mukaan, mitä virastossa milloinkin tapahtuu.

Työ on kuitenkin myös paljon muuta. Siihen kuuluu muun muassa poliisin kanssa tehtävä esitutkintayhteistyö, esitutkinnan rajoittaminen, huumausaineista ensikertaa kiinni jääneiden nuorten puhuttelut, sakkojen vahvistaminen ja kansainvälinen yhteistyö rajat ylittävässä rikollisuudessa.

Harjoittelu syyttäjänvirastossa antaakin hyvin monipuolisen läpileikkauskuvan koko rikos-

Luonnostelun lisäksi olen itse päässyt harjoittelujeni aikana seuraamaan lukuisia mielenkiintoisia istuntoa ja esitutkinnan rajoituspalavereita, avustamaan hovioikeudessa, pitämään ratsiaa poliisipartion kanssa paukkupakkasessa sekä tutustumaan Turun Poliisilaitoksen putkatiloihin.

Myös lisätutkintapyyntöjen ja

28

prosessista poliisille saapuvasta rikosilmoituksesta lainvoimaiseen tuomioon asti. Kuukauden harjoittelun sisältö vaihtelee kuukausittain sen mukaan, mitä virastossa milloinkin tapahtuu.

Lexpress

sovittelualoitteiden tekeminen on arkipäivää. Harjoittelussa on mahdollista myös huomioida opiskelijan omat mielenkiinnon kohteet. Kirjoitan itse gradua nykyisen harjoitteluni ohessa ja olen päässyt avustamaan aihettani koskevissa tapauksissa myös töissä.

Kaiken kaikkiaan suosittelen harjoittelua syyttäjänvirastossa lämpimästi kaikille rikosoikeudesta kiinnostuneille.

Kaikki harjoittelujaksoni ovat opettaneet minulle paljon ja jokainen viikko tuo mukanaan uusia asioita ja mielenkiintoisia tapauksia. Samalla saa tuntea, että tekee työtä, jolla on merkitystä.

Sovittelijana sovittelutoimistossa Teksti: Nina Peltola Kuvat: Iida Koivisto

Hain Varsinais-Suomen rikos ja riita-asioiden sovittelutoimiston vapaaehtoissovittelijaksi pitkälti sattuman kautta. Olin etsimässä harjoittelupaikkoja tai kesätöitä lakitoimistoista, kun mieleeni tuli myös ottaa yhteyttä sovittelutoimistoon. Vaikka ymmärsin vapaaehtoistyön luonteen hyvin erilaiseksi kuin palkkatyöt, ajattelin että sovitteluiden kautta voisi saada sellaista kokemusta, joka olisi tulevaisuutta ajatellen jopa tärkeämpää kuin kahvinkeittely lakitoimistoissa. Sain kuitenkin noin puoli vuotta yhteydenottoni jälkeen sovittelutoimistolta sähköpostissa viestiä, jossa kerrottiin lisätietoja sovittelijaksi hakemisesta, jos olin

vielä kiinnostunut. En juurikaan tiennyt sovittelutoiminnasta, mutta kiinnostusta oli ja halusin tietää lisää.

Itselleni sovittelu oli lähinnä sana, joka vilisi joissain lakiteksteissä ja ohimennen ehkä luennoitsijoiden puheissa. Kaikki mitä olin sovittelusta kuullut ja lukenut kuulosti toki ihan järkevältä. Sovittelussa uhri ja epäilty tapaisivat, epäilty kenties häpeäisi tekoaan ja yhdessä he voisivat sopia siitä, miten tapahtumaa voisi koittaa korjata. Tai vastaavasti kaikenlaiset naapuruston riitapukarit voisi pistää saman pöydän ääreen hetkeksi miettimään: vähän samaan ta-

Lexpress

paan kuin tehtiin yläasteella vertaissovittelussa. Toisaalta tuntui kummalliselta, että aikuisia ihmisiä voitaisiin sovitella melkein samoilla säännöillä kuin lapsia.

Olisiko oikeudenmukaista, että rangaistuksensa saisi alemmaksi tai jopa kokonaan pois, jos vaan vaivautuisi saapumaan johonkin salaperäiseen sovittelukokoukseen ja osoittaisi vähän katumusta? Eikö oikeuden pidä kuitenkin olla sama kaikille?

Alkuperäinen ajatukseni sovittelusta ei ollut välttämättä täysin väärä. Haastattelin tätä artikkelia varten sovittelutoimiston johtavaa sovitteluohjaajaa Riku Laurilaa ja hän tiivistäisi

29

sovittelun näin: ” Sovittelussa on kyse siitä, että ulkopuolinen henkilö auttaa rikoksen tai riidan osapuolia kohtaamaan toisensa rakentavalla tavalla ja keskustelemaan sekä mahdollisesti myös sopimaan siitä, mitä tapahtuneen rikoksen tai riidan johdosta tulisi tehdä.” Tämä määritelmä korostaa ehkä enemmän sovittelijan roolia, kun mitä alkuperäisissä ajatuksissani oli, mutta moni mielikuva osoittautui kuitenkin oikeaksi.

Ennen sovittelijaksi pääsemistä pitää uusien sovittelijoiden käydä sovittelukoulutus, minne pääsee käytyään haastattelussa sovittelutoimistolla. Vaikka vapaaehtoistyöhön tuskin koskaan voi olla kovin vaativia kriteerejä, haastattelu tuntui kaikin puolin oikealta työhaastattelulta. Haastattelussa piti kertoa esimerkiksi omista mielikuvista sovittelusta ja muutenkin sovitteluun liittyen. Sain myös tosissani olla todistelemassa innokkuuttani, sillä ilmeisesti aikaisemmin sovittelijoina oli ollut opiskelijoita, jotka kurssin käytyään eivät juuri

30

olleet enää jääneet sovittelemaan.

Joka tapauksessa pidin haastattelua ehdottomasti positiivisena kokemuksena, koska erityisesti sen jälkeen minusta tuntui, että minut oikeasti haluttiin mukaan tekemään tätä tärkeää työtä. Olin jo ennen haastattelun sopimista saanut sähköpostiini aikataulut, minkä mukaan koulutus toteutettaisiin. Viisipäiväinen koulutus käytäisiin kolmena peräkkäisenä viikonloppuna ja päivät näyttivät aika pitkiltä. Loppujen lopuksi se ei kuitenkaan kuulostanut paljolta. Toivoin että todellakin ehtisin oppimaan siinä ajassa kaiken, mitä sovittelija työssään tarvitsee.

Koulutuksessa oli kokonainen huoneellinen mukavantuntuisia ihmisiä, jotka itseni tavoin halusivat sovittelijaksi. Heihin tuntui erityisen jännittävältä tutustua siksi, että tiesin sovittelun tapahtuvan sovittelijaparin kanssa.

Toisin sanoen tulisin varmasti vielä työskentelemään monen samalla kurssilla olleen kanssa itse sovitteluissa. Ensimmäisellä koulutuskerralla kerrottiinkin

Lexpress

jonkin verran parityöskentelystä ja meille tehtiin muutenkin aika hyvin selväksi, mitä sovittelu oikeastaan on ja mikä sovittelijan roolin kuuluisi olla. Koska aikaisemmin en ollut juuri tiennyt siitä mitä sovittelussa oikeasti tapahtuisi, olin ajatellut sovittelijan roolia kenties aktiivisempana ja ratkaisukeskeisempänä, kuin mitä se todellisuudessa on. Vaikka jo etukäteen olin ymmärtänyt sovittelijan tehtävän puolueettomaksi ja aika neutraaliksi muutenkin, niin tuntui erikoiselta, ettei mahdollisiin ratkaisuihin saisi antaa mitään neuvoja. Syyt tähän selitettiin kuitenkin hyvin.

On nimittäin selvää, että ihminen sitoutuu sopimukseen paljon paremmin, jos hän on itse ollut sitä laatimassa. Jos sovittelijat antaisivat valmiiksi ratkaisuehdotuksia, sopimukset pidettäisiin paljon harvemmin.

Myöhemmin kurssilla meille painotettiin sovittelun restoratiivista eli korjaavaa puolta. Ajatus siitä, että pystyisin itse sovittelijana auttamaan sillä tavalla ihmisiä käsittelemään tunteitaan ja heitä vaivaavia tapahtumia pelkästään kuuntelemalla ja tekemällä pieniä kysymyksiä, tuntui aika kaukaiselta. Teimme kuitenkin paljon vuorovaikutus- ja sovitteluharjoituksia, jotka auttoivat jonkin verran näiden tilanteiden kuvittelemisessa. Lisäksi viimeisellä kerralla kävimme tarkkaan läpi sopimuksen tekemistä. Oli hieman yllättävää, että itse sopimuksen tekemisen harjoitteluun käytettiin näinkin vähän aikaa, vaikka juristinäkökulmasta pidin sopimusta ehkä turhankin tärkeänä asiana. Tästäkin korostui se, että sovittelun haluttiin oikeasti olevan enemmän tunteiden ja ongelmien käsittelyä, kuin pelkkä

paperi mitä noudattaa siksi että on mustaa valkoisella.

Kurssi oli varsin nopeasti ohi ja vaikka viidessä päivässä ehdittiin käydä paljon asiaa, loikkaus oli aika iso ensimmäiseen oikeaan sovitteluun. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vain ihmisten kohtaamisesta. Se voi olla joskus helpompaa ja joskus vaikeampaa, mutta aidot tilanteet etenevät aina omalla painollaan. Oli jopa kummallista, miten ”normaali tilanne” ensimmäinen sovittelu oli. Lisäksi tuntui hyvin helpottavalta, että asiakkaiden vaikeisiinkaan kysymyksiin ei tarvinnut olla yksin vastaamassa, vaan pari auttoi tarpeen tullen. Myös palkallisesti sovittelutoimistolla työskentelevät sovitteluohjaajat toki ovat sitä varten, että heiltä voi aina kysyä mitä mieleen tulee, mutta itse sovittelutilanteessa on parin helpompi auttaa. Lisäksi sovittelun alkaessa tajusi, etteivät ihmisten ongelmat oikeastaan ikinä ole samanlaisia, vaikka ne kuinka tyypiteltäisiin tiettyihin kategorioihin. Ensimmäinen juttuni olikin esimerkiksi paperilla ”helppo” mutta tällä hetkellä ei ole vieläkään selvää, tullaanko sopimukseen pääsemään.

Välillä on kyllä tullut väkisinkin mietittyä, onko oma työskentely aloittelevana vapaaehtoissovittelijana todella sellaista, että asioiden käsittely laadultaan vastaa sitä, mitä se olisi käräjäoikeudessa. Aidosti kuitenkin uskon, että asianosaisille voi olla helpottavaa käydä suhteellisen pieniä juttujaan tässä vähän matalamman asteen menettelyssä. Silti ajatustasolla on kummallista, että palkaton vapaaehtoissovitte-

lija olisi kykenevä kirjoittamaan sopimuksia siitä, mistä käräjillä olisi voinut saada ihan erilaisen rangaistuksen.

Tätä mietittyäni kysyinkin myös johtavalta sovitteluohjaajalta Riku Laurilalta hänen mielipidettään siitä, pitäisikö kaikkien sovittelijoiden saada palkkaa.

Laurilan mukaan sovittelu maksaa tällä hetkellä valtion budjetista vuosittain vain 6 850 000 euroa ja näin edullinen hinta on mahdollista vain siksi, että sovittelu on ammatillisesti ohjattua vapaaehtoistoimintaa. Nykyiset resurssit eivät hänen mukaansa riittäisi tehokkaaseen toimintaan, mikäli kaikki sovittelijat olisivat palkattuja työntekijöitä. Pelkillä kustannuksilla kuitenkaan ei oikeusturvaan liittyviä asioita voi mielestäni kuitata, vaikka ne toki ovat tärkeä syy, miksi sovittelutoimintaa on alun perin edes lähdetty kehittämään. Kustannusten lisäksi Laurila kuitenkin pitää vapaehtoisuuden etuna erityisesti sitä, että sovittelijoita on nykyään paljon ja sovittelijoiden osaamista pystytään sen vuoksi kohdentamaan erilaisten juttutyyppien mukaisesti. Tämän takia hän uskookin vapaaehtoistyön tuovankin itse asiassa laadukkaampaa työnjälkeä, vaikka myöntääkin, että laatu voisi olla tasaisempaa, jos toiminta toteutettaisiin vain ammattityöllä. Laurila myös huomauttaa, että nykytilanteessakin kaikista haastavimmat jutut hoidetaan puhtaasti sovittelun ammattihenkilöstön voimin.

Itse olen ehkä vapaaehtoistoiminnassa eniten vaikuttunut siitä, kuinka positiivinen asenne koko sovittelutoimistolla näyttää olevan työtä kohtaan. Uskon,

Lexpress

että tämä asenne lähtee osittain juurikin vapaaehtoistyön hengestä ja halusta auttaa saamatta välttämättä itse mitään vastinetta.

On ollut hienoa nähdä, että monet vapaaehtoissovittelijoista ovat esimerkiksi eläkeläisiä, jotka haluavat edelleen tehdä yhteiskuntaa hyödyttävää työtä. Lisäksi sovittelusta on tullut monelle harrastus, jonka kautta on saanut myös ystäviä. Myös sovittelutoimiston palkalliset työntekijät tuntuvat viihtyvän ja esimerkiksi Riku Laurila sanoikin, että hänen työssään parasta on yhteistyö ja vuorovaikutus henkilöstön, vapaaehtoissovittelijoiden, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Loppujen lopuksi vapaaehtoissovittelijan työhön liittyen olen koko ajan vähemmän jäänyt miettimään sen mahdollisia hyötyjä ammatillisessa mielessä.

Silti uskon, että työelämän taidot kehittyvät siinä samalla, kun soittelen tapaamisia ja keskustelen niin ohjaajien, vaihtelevien sovitteluparien kuin asiakkaidenkin kanssa. Vaikka jokainen työ on toki erilainen ja vaatii erilaisia taitoja, ovat asiakastapaamiset ja puhelut opettaneet minulle omista toimintatavoistani paljon enemmän kuin perinteisemmät asiakaspalvelutyöt. Toki on vaikeaa sanoa, mitä todella myöhemmin tarvitsee, koska kokemusta lakialalta ei vielä ole. Kuitenkin se, että on edes joskus elämässään kirjoitellut sopimuksia ja opetellut myös kuuntelemaan mitä asiakkaat oikeasti haluavat, voi tuskin olla ainakaan haitaksi niissäkään lakialan hommissa, joissa ei välttämättä asiakaskohtaamisia edes ole.

31

Lähde mukaan Kuolonkorjuulle Tiedän, että tämänkin tekstin ääressä on lukuisia ihmisiä, jotka eivät koskaan ole kokeneet spexin riemua. Monien mielessä on kuitenkin, kenties useitakin kertoja, kutkuttanut ajatus: “Pitäisikö lähteä katsomaan?” tai ehkä jopa “Lähtisinkö mukaan tekemään spexiä?” Kuulun itsekin siihen laajaan joukkoon, joka ei itseasiassa ole nähnyt ainuttakaan speksiä. Miten sitten speks-neitsyt päätyi ohjaamaan Lex Spexin?

Olen lapsesta saakka harrastanut ja myöhemmin jopa tehnyt työkseni musiikkia, jonka parissa on tullut esiinnyttyä valehtelematta satoja kertoja. Niin ikään olen esiintynyt kesäteattereissa, musikaaleissa ja peräti säveltänyt musiikkia Helsingin Aleksanterinteatterissa esitettyyn

Chernobyl1986-musikaaliin.

Olenkin aina viihtynyt lavalla ja yleisön edessä. Esiintymisen lisäksi lähellä sydäntäni on ollut ohjaaminen. Olen muutaman kerran koulumaailmassa ja harrastusten parissa päässyt ohjaamaan näytelmiä ja jopa yhden kokopitkän musikaalin,

Lexpress

josta lähtien palo ohjata lisää on kytenyt. Nyt olikin oikea hetki tarttua toimeen!

Tänä vuonna Lex Spex vie sinut pieneen maalaiskylään 1920-luvulla, jossa odottamaton murha ravistelee syksyistä sadonkorjuujuhlaa ja koko kyläyh-

33

on asetettu erityisen korkealle, emmekä tule tinkimään laadusta tippaakaan. Tulette kokemaan huhtikuussa ainutlaatuisen elämyksen, jossa huikea musiikki kohtaa visuaalisesti vaikuttavat lavasteet, järisyttävän Who Dunnit-käsikirjoituksen, laadukkaan näyttelemistyön, tyylikkään tanssin, unohtamatta myöskään järisyttäviä yllätyksiä. Tule siis paikan päälle ja laita pienet harmaat aivosolusi sauhuamaan murhamysteerimme parissa.

teisöä juuriltaan. Dramaattista, äärimmäisen hyvin kirjoitettua tarinaa tähdittävät lukuisat mielenkiintoiset “kylähullut” omine eriskummallisine piirteineen.

Eksentriset päähenkilömme kuljettavatkin jännittävää murhamysteeriä speksille ominaista hersyvää huumoria unohtamatta.

Vai miltä kuulostavat ruotsinkielinen nimismies, maailman kohtaloa voivotteleva papin rouva sekä shamaanimainen “Maatuva Sammal”, jolle Tuuletar kuiskii

34

eriskummallisia salaisuuksia.

Spexiä varten tehdään tuhansia tunteja tärkeää työtä huippuporukassa. Lavastus-, puvustus- ja käsikirjoitustiimi sekä ohjaaja, näyttelijät, maskeeraajat, tanssijat, laulajat, bändi, tuottajat ja lukuisat muut rehkivät saadakseen juuri sinulle huipun teatterikokemuksen. Erityisesti näytelmätreeneissä nauru raikaa ja kommelluksiltakaan ei vältytä. Tänä vuonna rima

Lexpress

Sinä, joka olet pohtinut lähteväsi mukaan spexin taustatiimiin, sinun hetkesi on nyt. Tekemistä riittää aina, kiinnostipa sitten lavasteiden väsääminen, maskeeraus tai markkinointi.

Nykäise siis minua tai tuottajia virtuaalisesta hihastamme ja lähde seikkailemaan Lex Spexin taustajoukkoihin, vielä ehtii hyvin mukaan ja ensi vuodeksi ovat tietysti kaikki roolit täysin avoinna.

Kevään Spex räjäyttää Manilla-teatterin lavan ensi-illassaan keskiviikkona 18.4., jonka jälkeen Kuolonkorjuulla ollaan muiden näytösten parissa 1921.4. Helsingissä meitä pääset katsomaan torstaina 10.5. Varmistathan paikkasi yleisössä nyt, sillä liput viedään käsistä.

Viljami Sainio ohjaaja LexSpex 2018

Tuottajan terveiset Kun minut viime keväänä virallisesti nakitettiin toiseksi LexSpexin tuottajista, ei minulla ollut epäilystäkään, etten tässä vaiheessa vuotta jo olisi sellaisessa pyörityksessä, että pelkkä sanojen ”Lex” ja ”Spex” kuuleminen aiheuttaisi vähintäänkin pienen sekoamisreaktion.

Minun, kavereideni ja kaikkien tämän vuoden Spexin tekijöiden onneksi se 19-vuotias nulikka, joka olin toukokuussa 2017, aliarvioi itsensä ja tulevan ihanan tiiminsä pahanpäiväisesti.

Tämän vuoden ajan innostukseni Spexin tekoa kohtaan ja uskoni tulevien näytösten upeudesta on kasvanut päivä päivältä suuremLexSpexin tuottajat 2018: Iida Hauhia ja Tuuli Tolsa maksi ja nykyään olen juuri se henkilö, joka lähestyy tuttuja ja tuntemattomia Calonian käytävillä rekrytoiden heitä mukaan haastatelleet halukkaita vastaavia, vuoden Spexissä on tapahtunut rekrytoineet (aluksi vähemmän sukupolvenvaihdos, kun otetaan Spexiin. halukkaita) vastaavia, neuvotel- huomioon, että reilusti yli puolet Matkani tuottajana alkoi, kun leet sopimuksista, budjetoineet, vastaavistamme on viime vuoviime vuoden HybridiSpeksin kokoustaneet ja keränneet varoja. den fukseja. Suureksi onneksemnäytöstä katsoessa nykyinen Molempia on välillä stressannut, me vanhemmat spexaajat eivät tuottajaparini Iida Hauhia totesi, mutta olemme voineet luottaa kuitenkaan ole kaikki poistuneet että lähtisi mielellään tuottajaksi, toisiimme. Aina jos toisella on keskuudestamme! Osa heistä mutta tarvitsisi tuottajaparin, rankempi vaihe meneillään, toinen tullaan näkemään lavalla ja osa jottei hommia joutuisi hoitamaan voi hoitaa vähän enemmän tuotta- taas on ollut mukana luomassa Spexiä lavan takana, etenkin lopulta yksin. Tarpeeksi monen jan hommia. käsikirjoitustiimissä. Muutosta henkilön ollen yhtä aikaa ja esTämä vuosi on ollut Spexille on tapahtunut myös muilta osin. teettöminä läsnä minä tomerana tyttönä totesin, että: ”No jossei todellinen muutoksen vuosi. Var- Kaksi tuottajaa on LexSpexille kukaan muu siihen lähde niin haisimmat spexkonkarit Jesse Jo- uusi juttu, samoin kuin oma laumä voin hoitaa sen sun kanssa”. kinen ja Hanna Parviainen ovat luvastaava ja kuoro. OhjaajamTuottajat vuodelle 2018 olivat valmistuneet, ja produktio on näin me Viljami Sainio on myös tuositen löytyneet. Toukokuusta ollen siirtynyt kokonaan uusiin nut paljon uusia ammattimaisia lähtien olemme Iidan kanssa käsiin. Voidaan sanoa, että tämän näkemyksiä mukanaan. Itse olen

Lexpress

35

sitä mieltä, että kaltaisessamme verrattain nuoressa speksissä saa tapahtua joka vuosi muutoksia ja uudistuksia. Nämä muutokset ovat edellytys parhaan potentiaalin saavuttamiselle, ja sitä potentiaalia spexaajistamme kyllä löytyy. Toivon kuitenkin, että muutoksista huolimatta LexSpex tulee aina säilyttämään sisimmän olemuksensa hyvällä mielellä tehtynä opiskelijateatterina.

Speksien viihdyttävyyden ideana on yllätyksellinen improvisaatio ja interaktiivisuus yleisön kanssa. Jos esiintyjät lavalla alkavat kyllästyksissään jättää omstarthuutoja huomiotta, ollaan mielestäni menossa väärään suuntaan. Tämä on onneksi meidän Spexistämme vielä kaukana, sillä näyttelijämme ovat yleisesti tunnettuja heittäytymiskyvystään ja -halustaan.

Suurin vaikeutemme on tä-

näkin vuona ollut väenpuute.

Jutellessani muutamien ei-spexkavereideni kanssa Spexistä olen usein törmännyt uskomukseen, jonka mukaan ”Spex vaikuttaa vähän sellaiselta pienen porukan jutulta”. Sitähän se jossain määrin onkin. Ei tosin siinä mielessä, että olisimme eristäytynyt ja sulkeutunut yhteisö, joka ei mielellään ota muita mukaan omaan hauskanpitoonsa. Päinvastoin, kuka tahansa on tervetullut liittymään seuraan ja kasvattamaan porukan kokoa. Tekemistä tässä produktiossa riittää näyttelemisestä ja tanssimisesta käsikirjoittamiseen ja lavastukseen.

Tiimejä on useita, eikä mitään oikeastaan tarvitse aluksi osata, vaan yhdessä tekemällä oppii.

Joka vuosi meistä syntyy viimeistään läpimenoviikkojen ja näytösten aikana tiivis joukko.

Siihen joukkoon ovat kaikki taas seuraavana vuonna tervetulleita

liittymään!

Tuottajana oleminen on oikeastaan ollut aika kivaa. Olen esimerkiksi päässyt tutustumaan muiden Turun alueen speksien ihaniin vastaaviin interspeksuaalitoiminnan kautta. Poikkitieteellisyys on aina hauskaa, mutta poikkitieteellisyys muiden speksiedustajien kanssa on vielä tavallistakin hauskempaa!

Spexin kaltaisen projektin vetäminen on myös tuonut minusta esiin sellaista itsevarmuutta, joka kyllä oli jo olemassa, mutta oli painunut pinnan alle aloitettuani opiskelun.

Tätä kirjoittaessani rankin ja paras vaihe Spexiä eli läpimenot ja näytökset ovat vasta edessäpäin, mutta tiedän jo nyt, että tämän vuoden Spexistä on tulossa vielä hienompi kuin aiempina vuosina. Huikea käsikirjoitus, taitava ohjaaja, saatu palaute, tapahtunut kehitys ja mahtava porukkamme takaavat sen! Mikäli tuleva LexSpex 2019 -tuottaja lukee tätä artikkelia, vinkkini sinulle on, että hoida se homma kaverin kanssa, yksin tämä on varma burnout-nakki. Vinkkini kaikille muille on, että vielä on aikaa liittyä joukkoon iloiseen. Jos ette Spexin tekoon tänä vuonna ehdi, niin tulkaa ainakin katsomaan meitä huhtikuussa (18.-21.4.) Manilla-teatteriin!

Tuuli Tolsa LexSpex tuottaja 2018

36

Lexpress

Yhtenäiskulturistit keikalla Kuten kaikki suuret sankaritarinat, Spexin vierailu valtakunnansyyttäjänviraston 100-vuotiaan Suomen joulujuhlassa alkoi hyiseltä bussipysäkiltä. Aamuyön yrmeydessä seurue ajelehti Senaatintorille, hätääntyneenä kuin Mooses kaislakorissaan. Miten tähän oli tultu? Aloitetaanpa aivan alusta.

“Reiskahan oli jo syntyjään kuriton penska” Taide syntyy puutteesta. Yksille hyväksynnän, toisille läheisyyden, kolmansille ymmärryksen. Me loimme sitä itsenäisyyden janosta kuin Gallen-Kallela.

Koska syyttäjäkunnan maku on sofistikoitunut, he kutsuivat meidät vuodattamaan sydänvertamme (kuvainnoll.) eteensä Helsingin yliopiston suureen juhlasaliin.

Tehtävänanto oli yksinkertainen: herättää henkiin syyttäjäntyön kiemurat itsenäistymisestä nykypäivään. Kuulimme toiveen, ja aloitimme salapoliisityön kunnioitetun viran historiaan syksyllä 2016. Päätimme kuljettaa yleisön sadan vuoden halki kohtaus kohtaukselta syyttäjähahmon ja rikollisen Reiskan pystypainia seuraillen. Kukin rikostarina saisi heijastaa ajalleen tyypillistä yhteiskuntaa: salaviinaa kieltolain aikaan, ruokakorttiväärennöksiä välirauhana, nuuskanvälitystä 2000-luvulla ja tietoliikenneturvallisuuden vaarantamista hamassa tulevaisuudessa.

Suurensuuri Mika Waltari kirjoitti Sinuhen tarkasti kunnioittaen historiallisia henkilöitä ja tapahtumia. Emme voineet tähdätä mihinkään vähempään, joten käsikirjoitustiimi sukelsi

Lexpress

37

syvälle Svinhufvudin valtuuskunnan ja LSD:n historiaan tuodakseen kohtauksiin uskottavuutta. Onneksemme tiimissämme oli edustettuna väkeä tasapuolisesti Helsingistä Rovaniemelle, joten murteetkin saatiin (enemmän tai vähemmän) kunnialla toteutettua.

ilmaiselle reissulle.” Tavallaanhan koko homo sapiens -lajin kulttuurieliitti on Donnerin perillisiä, joten ei liene yllätys, että näyttelijäkunta saatiin kasaan rivakasti metropolimatkalla houkuttaen. Luvassahan olisi myös lounas – joka tosin tärväytyi rageJokisen ja Parviaisen teknisten Tuli talvi, kevät ja kesä. Ti- harjoitusten alle. mantti hioutui arkisten Spex-askareiden ohessa. Syksyllä kaikki Kullekin tarjottiin vastuuta oli valmista. tasaisesti kuin Seinäjoen nappulaliigassa ikään: rooliruletti “Noh, kai teitä voisi kutsua pyörähteli kohtauksittain, ja esiriuskaksi mieheksi.” merkiksi Rytkönen aloitti tummassa puvussa ja päätyi lopuksi Jörn Donner antoi pojalleen kättelemään valtakunnansyytRafaelille yhden ainoan elämän- täjää mustassa nakinkuoressa. ohjeen: “Älä koskaan sano ei Historian trendeille uskollisina

Käsikirjoitus: Hanna Parviainen, Jesse Jokinen, Nea Peltoniemi, Anu Pullinen, Emilia Pekkala, Heta Hovi, Aapo Tapio, Tuuli Tolsa, Sannimari Veini, Roni Sirjonen, Mikko Mäki-Ikola Näyttelijät: István Rytkönen, Noora Hyvönen, Emilia Pekkala, Nea Peltoniemi, Anu Pullinen, Anton Kuutsa Ohjaajat: Hanna Parviainen & Jesse Jokinen myös näyttelijäkaartin vähempikarvaiset jäsenet sujahtelivat ketterästi pohjalaisten tekoparroista hameisiin ja korkokenkiin.

Yleisö sai tuttuun tapaan maustaa käsikirjoitettua näytelmää omilla perversioillaan. Kuten odottaa saattoi, kansa villiintyi Karkkilan kultakarjusta Anton Kuutsasta, joka esitti menestyksellä ja mukisematta niin Kummisetää kuin moskovalaista balettitanssijaa.

“Voe kuulkaahan veikkoset, elon ihanuutta mie vuan julistan!”

Lexin Spexiä puuhataan rakastajastatuksella eli amatöörimäisesti, mutta kulueriä kertyy halvimmastakin taiteesta, joten keikkailu ravitsee tuotantoa mukavasti. Ja toisaalta, mikä olisikaan parempaa kuntokuuria näyttelijäkunnalle kuin terävän syyttäjäkunnan pihdeissä sätkyily!

Suuret kiitokset kaikille mukana olleille! Nyt on aika vetäytyä, osan eläkkeelle, toisten kirkkotielle valmistelemaan Lex Spexin todellista helmeä.

István Rytkönen & Nea Peltoniemi

38

Lexpress

Iuris Primus Nova Perinteikäs juristitietokilpailu Iuris Primus Nova, tutummin IPN, järjestettiin jälleen 1.12.2017 yhteistyössä asianajotoimisto Hannes Snellmannin kanssa. Päivän aikana opiskelijat pääsivät niin ratkomaan humoristisia knoppitietotehtäviä jokseenkin vanhentuneiden lakikirjojen avulla kuin osallistumaan näytösoikeudenkäyntiin oikean käräjätuomarin johdolla.

Teksti: Noona Hanni Kuvat: Juho Pöllänen, Iida Koivisto

lakikirjojen joukkoon nimittäin päässyt painoksia, joista puuttui oikeudenkäymiskaari kokonaan.

Epäonniset osallistujat selailivat epäuskoisina lakikirjojaan koko 45 minuuttisen koeajan vain huomatakseen, ettei lakia kyseisestä Suomen Laki I -painoksesta löydy.

Kello 9:45 nähtiin Publicumin aulassa vuosi vuodelta muita kanssaopiskelijoita yhtä paljon hämmästyttävä näky, kun joukko pukuihin sonnustautuneita oikeustieteen ylioppilaita kokoontui yhteen tuiki tavallisena perjantaiaamuna. Aikaisesta alkamisajankohdasta huolimatta pistettiin osallistujien juridinensekä vähemmän juridinen ajattelukyky heti koetukselle, kun alkukarsinnat kellotettiin käyntiin lahjomattoman tuomariston valvovan silmän alla. Alkukarsinnat koostuivat perinteisesti kahdesta osasta – knoppitietovisasta sekä

Lounaan jälkeen julistettiin kaksi onnekasta paria, jotka selvisivät alkukarsinnoista finaaliin.

Sillä välin kun muut osallistujat siirtyivät Kirkkotielle nauttimaan vätköemäntien ja -isäntien loihtimista tarjoiluista, saivat finalistit käsiinsä kauan odotetun Hannes Snellmanin kirjoittaman casen. Tänä vuonna oikeustapaus käsitteli vuokra- ja sopimusoikeudellista riitaa. Finalisteilla oli yhteensä kolme tuntia aikaa valmistautua tapauksen kiperiin kysymyksiin, toinen pari kantajan ja toinen vastaajan edustajina.

Apunaan finalisteilla oli tietenkin Editan finalisteille lahjoittamat lakikirjat.

lakikirjaslalomista. Knoppitietovisassa päästiin pohtimaan muun muassa USA:n osavaltioiden kummastuttavaa lainsäädäntöä sekä Suomen historiallisia lakipykäliä. Kuten harvemmin tapahtumissa yleensä, ei tälläkään kertaa aivan kommelluksitta selvitty. Lahjomattoman tuomariston yöhön venyneistä työtunneista ja äärimmäisestä tarkkuudesta huolimatta päästiin lakikirjaslalomissa jälleen Vätköjen jälkeen siirryttiin kerran toteamaan, miten tärkeää jälleen Publicumille päivän koonkaan varmistua lainsäädännön ajantasaisuudesta. Monista hokohtaa eli näytösoikeudentarkistuskerroista huolimatta oli käyntiä varten. Paikalle saapuivat

Lexpress

39

myös Hannes Snellmannin edustajat sekä käräjätuomari Riku Äärimaa, joka toimi oikeudenkäynnin puheenjohtajana. Noin tunnin mittaisen näytösoikeudenkäynnin aikana finalistiparit pääsivät perustelemaan omia näkemyksiään ja vetoamaan löytämiinsä lainkohtiin. Asianomistajina ja todistajina nähtiin jälleen kerran LexSpexin heittäytyviä näyttelijöitä. Uutena asiana viime vuosiin verrattuna oli se, että näytösoikeudenkäynnissä noudatettiin oikean pääkäsittelyn kulkua niin pitkälle kuin mahdollista. Myös yleisö pääsi äänestämään, argumentoiko kantaja vai

40

vastaaja asiansa uskottavammin.

Tämän jälkeen tuomaristo vetäytyi pienelle tauolle pohtimaan ratkaisuaan. Ratkaisun julistettuaan oikeudenkäynnin puheenjohtajana toiminut Äärimaa perusteli ratkaisun ja osallistujat saivat esittää kysymyksiä tapaukseen ja yleisesti oikeudenkäymisprosessiin liittyen.

Yksi vuoden 2017 IPN:n finaaliin selvinneistä oli kuudennen vuosikurssin opiskelija Markus Högström. Högströmin mukaan finaalin oikeustapaus oli tarpeeksi haastava myös vanhemmalle tieteenharjoittajalle, ja

Lexpress

vastaajan puolustusta rakentaessa oli mietittävä tarkkaan, mihin omat argumentit perustaa ja toisaalta yritettävä miettiä, mihin vastapuoli mahdollisesti tulee vetoamaan. Högström kertoo, että tärkein yksittäinen asia joka jäi mieleen näytösoikeudenkäyntiin osallistumisesta on se, että oman päämiehen kanssa olisi suotavaa keskustella ennen pääkäsittelyä.

Kysyttäessä vinkkejä siihen, miten pärjätä näytösoikeudenkäynnissä, on Högströmilla vastaus valmiina. Näytösoikeudenkäyntiin ei kannata valmistella liian valmiita puheenvuoroja, sillä koskaan ei voi varmasti

tietää, mitä vastapuoli sanoo seuraavaksi. Omien pääpointtien ja vastapuolen mahdollisten argumenttien ylös kirjaaminen riittää. Näytösoikeudenkäynti kulkee hyvin omalla painollaan, eikä yleisön edessä esiintymistä kannata jännittää. Högströmin mukaan näytösoikeudenkäyntiin osallistuessa hyötyä on siitä, jos on käynyt seuraamassa oikeaa pääkäsittelyä aikaisemmin, esimerkiksi tuomioistuinseurannassa. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei tämä ole osallistumisen edellytys ja että myös alemman vuosikurssin opiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet menestyä näytösoikeudenkäynnissä.

Kaiken kaikkiaan Iuris Primus Nova oli jälleen oikein onnistunut kokonaisuus. Näytösoikeudenkäynnin jälkeen iltaa jatkettiin vielä mainetta niittäneiden IPN-sitsien parissa Kirkkotiellä, jolloin viimeisetkin juridisen ajattelun rippeet saatiin heittää taka-alalle.

Haluan lopuksi kiittää Hannes Snellmania tapahtuman mahdollistamisesta, Editaa finalistien palkinnoista sekä tietysti näytösoikeudenkäynnin puheenjohtajaa Riku Äärimaata! Kiitokset myös koko IPN-toimikunnalle sekä kaikille osallistujille, toivottavasti nähdään samoissa merkeissä 2018.

Lexpress

41

Vaihdossa Barcelonassa Teksti ja kuvat: Milla Männistö

Minulle oli ollut jo pitkään selvää, että tahdon lähteä opiskeluaikana vaihtoon. Keväällä 2017 tähän oli sopiva aika, joten helmikuussa 2016 päätin laittaa hakemuksen vetämään. Vaihtokohteen valintakin oli loppujen lopuksi helppoa. Tahdoin vaihtoon espanjankieliseen maahan, suureen kaupunkiin ja yliopistoon, jossa voisin opiskella englanniksi. Barcelonassa nämä kaikki toteutuivat ja kun tämän lisäksi kaupungista löytyy ranta, kulttuuria, vilkas kaupunkielämä ja kansainvälistä meininkiä, oli paketti valmis.

Oikiksella oli paikkoja Barcelonaan kahteen eri yliopistoon, joista itse opiskelin Universitat

Pompeu Fabrassa (UPF), joka oli hieman uudempi ja kansainväliseksi identifioituva yliopisto.

Tämä näkyi esimerkiksi siinä, että yliopistossa oli kolmen kielen politiikka, jonka mukaan opiskelijoilla oli oikeus saada palveluja ja myös käyttää opiskelussa, tentit ja kurssityöt mukaan lukien, valintansa mukaan joko espanjaa, katalaania tai englantia kurssin opetuskielestä riippumatta. Näin siis ainakin teoriassa, käytännössä professorit eivät aina olleet välttämättä ihan niin suopeita. Itse valitsin kuitenkin kaikki kurssini suhteellisen laajasta englanninkielisten kurssien valikoimasta, lukuun ottamatta yhtä espanjankielistä kansainvälisen kauppaoikeuden

Lexpress

jatkokurssia. Kyseisellä kurssilla kävin ensimmäisellä luennolla toteamassa, että kielitaitoni ei riittänyt opiskelemaan espanjaksi aihetta, joka olisi vaikea jopa suomeksi.

UPF:ssä oli käytössä kolmen jakson lukuvuosi, joka minun kohdallani tarkoitti sitä, että opiskelin jaksot 2 (tammi-maaliskuu) ja 3 (huhti-kesäkuu). Tämä osoittautui erinomaiseksi järjestelyksi, sillä valitsin ensimmäiseen jaksoon suurimman osan kursseistani, jolloin toisessa jaksossa minulla oli vain yksi 5op kurssi ja runsaasti vapaa-aikaa. Kävipä vielä niin sopivasti, että kurssi suoritettiin kokonaan kurssitehtävillä ja osatenteillä, jolloin loppu-

43

Alkuun hieman jännitti miten asuminen näin suuressa porukassa toimisi, mutta satunnaisia siivouskiistoja lukuun ottamatta ratkaisu osoittautui aivan loistavaksi. Teimme paljon asioita yhdessä ja kämppisporukasta tuli vaihdon aikana niin läheinen, että olemme edelleen päivittäin yhteydessä.

tenttiä ei ollut ja kesäkuu muuttuikin lähes kokonaan lomaksi.

Opetus yliopistossa oli paljon koulumaisempaa kuin mihin Turussa olin tottunut. Kursseilla oli tiukat läsnäolovaatimukset ja käytössä oli jatkuva arviointi, mikä tarkoitti sitä, että läksyt, joita tuli lähes joka tunnille, piti olla tehtynä. Eräällä kurssilla opiskelijoilla tuli olla aina läksyt muistitikulle ladattuna, sillä tarkastus suoritettiin niin, että vuorotellen opiskelijat veivät tikun professorille, joka heijasti

44

tehtävän seinälle ja analysoi vastauksia yksitellen. Varsinainen suomalaisopiskelijan kauhu siis.

Toisaalta opetus oli kuitenkin jopa yllättävän laadukasta ja osallistava kontaktiopetus oli mukavaa vaihtelua.

Barcelonassa vuokratasot ovat verrattain korkeita, joten kimppakämpät ovat järkevin asumisvaihtoehto ja itsekin siis asuin jättimäisessä kommuunissa yhdentoista eri puolilta maailmaa kotoisin olevan tytön kanssa.

Lexpress

Vaihto-opiskelussa parasta oli ehdottomasti juuri uusiin ihmisiin tutustuminen. Kämppisten lisäksi pääsin tutustumaan mielettömään määrään upeita ihmisiä esimerkiksi koulussa, kavereiden kautta ja vaihtarijärjestö ESN:n tapahtumissa. Lisäksi meille muodostui myös tiivis suomalaisporukka, joista osan tunsin jo etukäteen. Vaikka olin ajatellut, että en haluaisi vaihdossa hengata enempää suomalaisten kanssa, oli ihanaa tutustua paremmin tähän porukkaan ja välillä puhua vain rennosti omaa kieltä. Suomiporukan arvo on korostunut erityisesti nyt vaihdon jälkeen, sillä vaikka vaihto loppui, seurasi pala sitä mukana Suomeen. Lisäksi minulla kävi useampia ystäviä ja myös perheenjäseniä kylässä.

Vapaa-ajan tekemisestä ei Barcelonassa ollut puutetta.

Vaikka olin vaihdossa tasan kuusi kuukautta, bucketlistilleni jäi silti monia asioita, mitä en ehtinyt tehdä. Toisaalta tässä on yksi hyvä syy lisää mennä takaisin muistelemaan vaihtoaikaani! Vapaa-aika kului pääosin kavereiden kanssa rannoilla tai puistoissa hengaillessa, rannalla treenatessa, syödessä ja juodessa Barcelonan lukemattomissa ihanissa (ja edullisissa) ravin-

toloissa ja tietysti nähtävyyksiä kiertäessä. Eikä tietysti sovi unohtaa kaupungin vilkasta yöelämää ja huikeita tapahtumia, joita olisi riittänyt varmasti vaikka jokaiselle päivälle. Oli mukavaa mennä Barcelonaan heti tammikuussa, kun alkuvuodesta kaupunki oli tyhjempi turisteista ja saimme kiertää tunnetuimmat nähtävyydet ilman ruuhkia ja jonoja. Keväällä, kun turistit valtasivat keskustan ja Barcelonetan rannan, oli puolestaan helppoa lähteä junalla karkuun tyhjemmille ja puhtaammille rannoille pienen matkan päähän kaupungista.

voin suositella lämpimästi jokaiselle. Vaihtokohteeltakaan en olisi enempää voinut toivoa, sillä kuten jo aikaisemmin sanottu, Barcelonasta löytyi kaikki mitä

kuvitella saattaa. Tärkeimpänä kokemuksesta käteen jäi valtavasti upeita muistoja ja läheisiä ystäviä ympäri maailmaa.

Suomen lentohintoihin tottuneena matkustelu Barcelonasta oli älyttömän halpaa. Lentoja kaikkialle Eurooppaan löytyi usein muutamalla kympillä ja myös Espanjan sisällä matkustelu, lentäen tai bussilla, ei tullut kalliiksi.

Tein muutamia reissuja eri kaupunkeihin Espanjassa ja pääsiäisen aikaan kävimme muutaman päivän reissulla Italiassa. Jos nyt tekisin jotain toisin, matkustelisin varmasti enemmän ainakin Espanjan sisällä, mutta toisaalta Barcelonassakin on niin paljon tehtävää ja nähtävää, ettei vaihdon aikana tehnyt mieli edes poistua muualle!

Pitempien reissujen lisäksi noin tunnin matkan päässä kaupungista oli upeita kohteita, joihin teimme päiväreissuja. Pääsin käymään esimerkiksi huvipuistossa, vesipuistossa, syrjäisemmillä paratiisirannoilla ja vaeltamassa muun muassa seitsemän vesiputouksen reitillä ja vuorella, jossa on myös Montserratin luostari.

Kaiken kaikkiaan vaihto oli aivan mahtava kokemus, jota

Lexpress

45

TYYssä myös oikkareiden asialla Teksti ja kuvat: Emmi Simonen

Puhutaan, että Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) pitäisi saada lähemmäksi jokaisen opiskelijan arkea. ”Jäsenten sydämissä, yliopiston ytimessä” linjataan lokakuussa 2017 hyväksytyssä TYYn strategiassa. Vaikka ylioppilaskuntaa tuodaan aktiivisesti lähemmäs jäsenistöä esimerkiksi brändäämällä kulttuuritapahtumia, ei TYY valitettavasti välttämättä syki jokaisen bolognan punaisia haalareita kantavan opiskelijan sydämessä. Miksi ei?

vat ovat erilaisia ylioppilaskuntaan verrattuna. Siksi olisikin kummallista olettaa, että TYY olisi automaattisesti jokaisen aktiivisen lexiläisen mielessä.

Mitä TYY sitten oikkareiden eteen tekee?

TYY on ennen kaikkea edunvalvontajärjestö. Ensimmäisen hallituskuukauteni aikana minulle on kirkastunut, että ilman

vahvaa ylioppilasliikettä, joka puolustaa meidän asioitamme sekä kansallisella että paikallisella tasolla, olisi opiskelijoiden arki paljon nykyistä kurjempaa.

Vaikka Lex ajaa oikkareiden etua tiedekunnassamme, perustavat meihin vaikuttavat päätökset usein yliopiston yhteisiin linjoihin, jotka valmistellaan tiedekunnan ulkopuolisissa työja johtoryhmissä. Kyseisiin ryh-

Oikkareilla – kuten muillakin - on omat, vetovoimaiset järjestönsä, kuten Lex ry ja ELSA Turku. Kumpikin järjestö työskentelee eri painopistein opintojemme monipuolistamiseksi ja yhteishengen luomiseksi – ja innostaakin suuren joukon oikkareita toimintaansa mukaan fuksiviikosta lähtien.

Vaikka TYYllä on omat tapahtumansa, ei se halua kilpailla vahvojen järjestöjen kanssa tapahtumakalenterillaan. Toki sekä Lex että ELSA Turku ovat myös TYYn järjestöjä, mutta niiden identiteetti ja toimintataEmmi Simonen on Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen (kansainvälisyys, järjestöt ja vapaaehtoiset), lexiläinen, elsalainen ja viinin ystävä

Lexpress

47

Kolumni Palstan nimi

miin Lexin on hankala vaikuttaa, mutta TYYn asiantuntijat ja aktiivit käyvät päivittäin yliopiston kokouksissa puhumassa opiskelijoiden äänellä. Mitä tapahtuisi tuomioistuinharjoittelusta unelmoivan oikkarin haaveille, jos opiskelijoiden olisikin mahdollista esimerkiksi uusia tentin vain kaksi kertaa? Vaikuttaa liian karulta ehdotukselta ollakseen totta, mutta tenttien uusintakertojen rajaamista on ehdotettu yliopiston opintojohtosäännön valmisteluryhmässä. TYYn koulutuspoliittinen asiantuntija istuu kyseisessä ryhmässä ja monien opiskelijoiden suureksi helpotukseksi kyseinen ehdotus saatiin kuopattua jo valmisteluvaiheessa. Edunvalvontaa on hankala saada samalla tavalla osaksi opiskelijoiden arkea kuin esimerkiksi kastajaisia, vappua tai erilaisia seminaareja. Edunvalvonta on kuitenkin äärimmäisen tärkeä osa TYYn toimintaa ja se huomataan vasta sitten, kun opiskelijoiden edut kärsivät.

Myös kansallisella tasolla ylioppilasliike on vakiinnuttanut asemansa. Ylioppilasliike saa usein tiedon jo uusia lakeja valmisteltaessa, että joku opiskelijoiden oikeuksia muuttava uudistus on tuloillaan. Lakimuutokseen vaikutetaan esimerkiksi tapaamalla avainpolitiikkoja, lausumalla ja kirjoittamalla mielipidekirjoituksia. Ylioppilaskuntien kansallinen kattojärjes-

48

tö, Suomen ylioppilaskuntien liitto ry (SYL), koordinoi vaikuttamistyötä, muta aktiiviset ylioppilaskunnat tuovat volyymia ja uskottavuutta kokonaisuuteen.

Vaikka kaikkia opiskelijoille tärkeitä tavoitteita ei saadakaan toteutettua, moni opiskelijoiden tukiin liittyvä rökäletappio on vältetty nimenomaan ylioppilaskuntien aktiivisen vaikutustyön ansiosta. Parhaassa tapauksessa, kuten esimerkiksi valmistelussa olevan sote-uudistukseen kuuluvassa YTHS-uudistuksessa, opiskelijajärjestöt pääsevät itse valmistelemaan hallituksen lakiesitystä. Mikä olisikaan tehokkaampi tapa vaikuttaa lain sisältöön kuin olla kirjoittamassa pykäliä?

Jos edunvalvonta tapahtuu pölyisissä kammareissa ”siellä jossain”, miksi oikkareiden kannattaisi innostua TYYn toiminnasta? TYYn edustajistoon valitaan joka toinen vuosi 41 opiskelijaa, jotka päättävät TYYn linjasta koskien esimerkiksi tutkinto-opiskelijoiden sisäänottojen määriä tai yleisen asumistuen ruokakuntakohtaisuutta.

Asettuminen ehdolle edustajistovaleissa ja vaikuttaminen siellä istuviin henkilöihin takaa sen, että oikkareiden tilanteet muistetaan TYYn päätöksenteossa.

TYYn linjoja päivitetään taas tämän vuoden aikana.

Lisäksi edustajisto nimittää

Lexpress

vuosittain TYYn hallituksen, joka toimeenpanee edustajiston päätökset. Minulla on kunnia olla tämän vuosikymmenen kahdeksas Ryhmä Lexin riveistä noussut hallituksen jäsen. Vaikka hallituksessa edustetaan koko ylioppilaskuntaa, tulee oikkariopiskelijoiden ääni päivittäisissä keskusteluissa paremmin kuuluviin, kun joku oikeustieteitä opiskeleva henkilö istuu TYYn hallituksessa.

Vaikka Lex ja ELSA Turku saavuttavatkin valtaosan oikkareista, suosittelen silti vilkaisemaan TYYn järjestölistaa nettisivuiltamme. Yksin Turun kampuksella toimii lähes 140 TYYn järjestöä, joiden kautta esimerkiksi purjehtimisesta kiinnostuneet oikkarit voivat päästä vesille tai viininystävät kohtuuhintaisiin maistiaisiin!

On hienoa, että kampuksen moninaiset järjestöt kootaan yhteen.

Ensimmäisen TYYn hallituskuukauden aikana olen nimittäin myös huomannut, että kaikkein opettavaisinta on käydä pitkiä keskusteluja ajankohtaisista aiheista yhdessä esimerkiksi kulttuurintukijoiden, kauppatieteilijöiden ja psykologiopiskelijoiden kanssa. Keskusteluissa tiivistyy parhaiten se, mitä aidosti poikkitieteellisellä yliopistolla on yhteiskunnalle antaa: laajaa ymmärrystä yhteiskunnasta ja sen moninaisista mahdollisuuksista.

Opintopalsta nostaa esiin opintoasioissa käsiteltävinä olevia asioita

Edunvalvonnan vuosi 2018 Uusi vuosi, uudet kujeet on lausahdus, joka soveltuu huonosti edunvalvontaan. Edunvalvonta on luonteeltaan viestimaraton, jossa samaa kapulaa viedään eteenpäin vuodesta toiseen. Aikaisempien vuosien työn kohteet realisoituvat nyt ja käsiteltävät asiat katsovat usein jo seuraavalle vuosikymmenelle.

Oikeustieteellisen valintakokeeseen pitkään tehdyt asteittaiset muutokset huipentuvat hetkeksi keväällä, kun kaikkiin suomenkielisiin oikeustieteellisiin voi hakea samalla pääsykokeella.

Opiskelijavalinnan muutokset eivät myöskään ole jäämässä tähän. Voimalla yliopistoihin saapuva opiskelupaikkojen jakaminen todistusvalinnalla on juuri nyt lausuntokierroksella.

Muuttuva opiskelijavalinta ja oikeustieteellisen koulutuksen erityisluonteenpiirteiden huomioon ottaminen siitä päätettäessä on ollut keskeinen lexiläisen edunvalvonnan kohde niin tiedekunnan hallinnossa kuin Lakimiesliiton kaltaisissa sidosryhmissä.

Oikeustieteellisten tiedekuntien opiskelijavalintojen yhdenmukaistuessa ja tiedekuntien välisen yhteistyön syventyessä, myös ainejärjestöille ja niiden

50

laisuus myös tarkastella tehtyjen suurten uudistusten, kuten erikoistumisjaksovalinnan, valuvikoja ja mahdollisuus niiden korjaamiseen. Nyt on myös paras tilaisuus vaikuttaa tiedekunnassa annettavaan opetukseen ja tarjottaviin kursseihin ottamalla yhteyttä esimerkiksi yhdistyksemme hallitukseen palautekanavan tai sähköpostin opinto@lex.fi kautta ja tuomalla oman äänensä Kotitiedekunnassa sarastavan kuulluksi myös muuallakin kuin kevään keskeisenä mielenkiinnon Calonian uudella kahvilalla. kohteena on uusi opetussuunnitelma, joka sitoo tiedekunnan Roni Sirjonen opetusta seuraavaksi kahdeksi hallituksen opintovastaava vuodeksi. Samalla tarjoutuu ti- opinto@lex.fi edunvalvonnalle tarjoutuu tilaisuus uudenlaisen ja syvemmän yhteistyön tekemiseen kaikkia koskettavien kysymysten parissa.

Syventyvällä yhteistyöllä luodaan myös uusia mahdollisuuksia varmistaa niin tiedekunnan kuin Lexinkin puolesta, että Turusta valmistuvat oikeustieteilijät ovat jatkossakin parasta mitä rahalla saa.

Lexpress